Hockey Magazine 2013

PÄÄKIRJOITUKSET

KEVÄT VAILLA VERTAA

Jääkiekon huippuhetket ovat käsillä. Sarjatasosta riippumatta ollaan hetkessä, jolloin kauden hedelmät ollaan poimimassa. Syksyllä sarjojen alkaessa seurat asettivat tavoitteitaan ja päämääriään kevättä silmälläpitäen. Nyt ollaan hetkessä, jolloin strategioiden toimivuus punnitaan.

Jääkiekko keräänyt fanittajansat halleihin ja televisioiden ääreen. Tunnelma on niin käsin kosketeltavissa, että jopa ensikertalaisia saadaan houkuteltua mukaan aistimaan tunnelmaa. Se mikä ensikertalaiselta aikaisemmin tuntui etäiseltä ja turhanpäiväiseltä, alkaa yhtäkkiä ”koukuttamaan” huumeen lailla.

Vaasassa tuo tunnelma on valtakunnallisestikin tunnustettu maan parhaimmaksi. Sportin 25 vuotta täyttänyt faniryhmä Red Army on tuon tunnelman takuuna. Koko hallin täyttävä laulu ja oman joukkueen kannustus on eksoottisuudessan vailla vertaa. Siinä missä pohjalainen jäyhyys sulaa lapin keväthangilla tervehtimään vastaantulijaa on vasta esisoittoa jäähallin tunnelmasta. Yleisö on yhtä perhettä, missä tunnelmaa puretaan pienissä ja isoissa porukoissa. Niin hyvässä kuin pahassa. Voisi jopa sanoa, että tunnelma on jopa terapeuttinen kokemus. Ventovieraallekin voit purkaa tunteitasi ja taatusti, taatusti saat purkaukseesi vastauksen. Jäähallissa kenenkään ei tarvitse olla yksin. Yhdessä voitetaan ja yhdessä hävitään. Siinä missä voiton siivittämä tunnelma auttaa elämää läpi arjen harmauden, musertaa häviö katsojan pohjamutiin. Toki kaikki haluaa elää voitosta voittoon ja nauttia omasta haavoittamattomuudestaan. Mutta mukana elämisen suola on juuri sitä, että siinä missä joukkue ja katsoja revitään vastustajan toimesta toivonsa menettäneiden leiriin, kasvaa samalla sanoinkuvaamaton nousemisen uho, mikä siivittää uskojansa seuraaviin urotekoihin. Tätä on jääkiekko. Tämä ”koukuttaa”. Tämän takia jääkiekko on noussut Suomen seuratuimmaksi urheilulajiksi.

JÄÄKIEKKO VALTAA

POHJALAISIA ”SYRÄMMIÄ”

Pohjalainen yhteistyö jääkiekon kehittämiseksi sekä mielenkiinnon lisäämiseksi yleisön ja yritysten keskuudessa ovat kantaneet hyviä hedelmiä.

Keväällä julkaistu valtakunnallinen tutkimus osoitti, että jääkiekko on pohjalaisissa maakunnissa eniten seurattu urheilumuoto. Urheilullisesti peruskivet yhteistyölle muurasivat Vaasan Sport, S-Kiekko ja Lapuan Virkiä viime keväänä.

Kauden ollessa huipentumassa Sport pelaa jälleen pääsystä SM-liigakarsintoihin, S-Kiekko taistelee paikasta Suomi-Sarjan 10 joukossa ja Virkiä pelaa Suomi-Sarjan karsinnassa. Tämän hetkiset saavutukset ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Nuorten sarjoissa Sportin A-nuoret ovat menestyneet hyvin SM-liigassa sekä Sportin ja S-Kiekon B-nuoret ovat Mestis -sarjan kärkijoukkueet.

Urheilullisesti olemme jo nyt huomanneet, että viime keväänä tehdyt ratakisut ovat oikean suuntaisia. Syksyllä yhteistyö antoi mahdollisuuden eri joukkueiden pelaajille pelata kovempia pelejä sekä saada riittävästi peliaikaa. Kauden aikana on tapahtunut yllättävän paljon loukkaantumisia, joka on hieman vaikeuttanut yhteistä kehitystyötä. Meillä on myös opittavaa siinä, mitkä ovat meidän yhteiset päämäärät.

Nyt saavutetut kokemukset antavat hyvän pohjan jatkotyöskentelylle. S-Kiekko joutui vaikean tilanteen eteen heti tämän vuoden alussa, kun jouduimme vaihtamaan päävalmentajaa. Tämän tapaiset ratkaisut ovat todella vaikeita, mutta myös välttämättömiä tarpeen niin vaatiessa.

Jyrki

Tästä kaikesta sinulla on mahdollisuus päästä osaksi. Tule mukaan seuraamaan pohjanmaan jääkiekkoa. Niin alueen lukuisiin jäähalleihin kuin myös kuvaruutujen äärelle. Takuuvarmasti pääset tunnelmaan käsiksi aina kun on kyse jääkiekosta, koska jääkiekko on niitä harvoja urheilumuotoja, missä tunne on sallittu niin suoritushetkellä kuin sen seuraamisessakin. Pohjanmaan jääkiekkoilijoiden edesottamuksia saa kevään aikana odotusten mukaan seurata myös maajoukkuetasollakin. Kevään maailmanmestaruuskisat antaa siihen mahdollisuuden Helsingissä ja Tukholmassa pelattavissa MM 2013 kisoissa. Paikanpäällä ja kotikatsomoissa.

Myös Sportin pelejä pääset katsomaan kuvaruudun välityksellä. Suosiotaan nostanut MestisTV välittää sinulle tunnelman kotihallista live lähetyksillään. HD tason kuvanlaatu ammattimaisella tuotannolla on saatavissa netin välityksellä jokaiseen kotitietokoneeseen Anvian palvelimen kautta. Haluatko vastustaa ensipuraisua?

Jyrki Rauhala toimitusjohtaja

SeiHockey Oy

Jääkiekon mielenkiinto on yleisön osalta lisääntynyt. Osoituksena on tämän lehden ensimmäisen numeron saama todella positiivinen vastaanotto. Nyt lehden jakelumäärää on kasvatettu yli 130 000 kappaleseen, jolla saadaan peitto vanhan Vaasan läänin talouksiin. S-Kiekon kotisivuilla vierailee kuukausittaan 10 000 kävijää. Tämä on neljätuhatta kävijää enemmän kuin vuosi sitten. Facebook –sivuilla mielenkiintoisimmat uutiset kohtaavat yli 1 000 facebookilaista. S-Kiekon kotiotteluiden yleisömäärä on kasvanut 32 % sekä vieraspelien 24 % viime kauteen nähden.

Yhteistyökumppaneilta tulleen palautteen mukaan yrityksen saama huomio ja vastine ovat parantuneet tämän kauden aikana.

Voisi kai sanoa, että yhtälö näyttää toimivan sekä urheilullisesti että lajin mielenkiinnon kannalta.

Niemi toiminnanjohtaja Hockey-Team Vaasan Sport Oy

kiekkolehti jaetaan Itellan toimesta yli 130 000 talouteen Pohjanmaan alueella.

Kustantajat: Hockey-Team Vaasan Sport Oy

Rinnakkaistie 1, 65350 VAASA www.vaasansport.fi

SeiHockey Oy

Huhtalantie 2, 60220 Seinäjoki www.s-kiekko.fi

Mediamyynti: 0201 555 606

Päätoimittaja: Taneli Jokela (050) 3208 174

Toimittajat: Jaakko Jokela, Toni Lönnroos, Jari Hakala

Kansikuva: AFP/LEHTIKUVA

Kansikuvassa: Toronto Maple Leafsin Leo Komarov #47 ja Carolina

Hurricanesin Jordan Staal #11 laitaväännössä helmikuun 4. 2013 Air Canada Centerissä Torontossa.

Maple Leafs voitti ottelun 4-1.

Ulkoasu: Taneli Jokela / ammattilehti.fi

Painopaikka: UPC Print Oy, Vaasa

Painomäärä: 133.000 kpl

Jakelu: Itella Oyj

TYÖKALUT- JA VARAOSAT

DOLMAR- ja CASTELGARTENPIENKONEET

VARAOSAT JA TARVIKKEET

KAIKKIIN

AUTO m ERKKEIHIN

MERKKIHUOLTO JA ALKUPERÄISET VARAOSAT

Varaosat ja tarvikkeet kaikkiin automerkkeihin

MÄÄRÄAIKAISHUOLLOT

JA KORJAUKSET

STIHL- ja VIKINGPIENKONEET

MERKKIHUOLTO JA ALKUPERÄISET VARAOSAT

TYÖKALUT- JA VARAOSAT

Loukontie 5, 66440 Tervajoki Varaosat

Tukholma - Helsinki 3.-19.5.2013

MM-Kisat jälleen ovella

Jääkiekon maailmamestaruuskilpailut 2013 järjestetään vuoden 2012 tavoin Ruotsissa ja Suomessa, tällä kertaa Ruotsin toimiessa pääisäntänä.

Kisojen 16 joukkuetta on jaettu kahteen eri lohkoon, joista toinen pelaa pelinsä Tukholman Globenissa ja toinen Helsingin Hartwall Areenassa. Helsingin lohkossa Suomen lisäksi pelaavat Venäjä, Slovakia, Yhdysvallat, Saksa, Latvia, Ranska ja Itävalta. Ruotsin lohkossa muut joukkueet ovat Tsekki, Kanada, Norja, Sveitsi, Tanska, Valko-Venäjä ja Slovenia.

Kovia pelejä

Suomi avaa urakkansa 3.5. Saksaa vastaan ja

luvassa on todella kovia pelejä kotikaukalossa. Vastustajat kuten Venäjä, USA ja Slovakia eivät jätä ketään kylmäksi. Alkusarjan lisäksi Helsingissä pelataan vielä kaksi puolivälierää ennen kuin pelit siirtyvät kokonaan Globeniin.

Huipputunnelma

Viime keväänä

kisoissa tunnelma oli loistava ja Suomen peleissä oli katsomot

YKKÖSOLOSUHTEET. Hartwall Areena tarjoaa loistopuitteet MM-kisoille ja Suomen pelatessa meteli on päätä huumaava. (kuva: Suomen Jääkiekkoliitto)

täysiä. Ennakkoliput kisoihin ovat tulleet juuri myyntiin osoitteessa www.lippu.fi ja mikä parasta, hinnat ovat varmasti kohdillaan sillä halvimmillaan pelejä pääsee katsomaan kympillä. Ole nopea ja varaa omasi.

KIEKKOHUUMAA. MM-kisapelejä pelataan myös tänä keväänä Hartwall Areenalla. (kuva: Suomen Jääkiekkoliitto)

Leo Komarov on -

Psyykkaaja parhaasta päästä

Leo Komarov on kulkenut pitkän tien kiekkourallaan. Munsalan ulkojään himmeät valot ovat vaihtuneet Toronto Maple Leafsin Air Canada Centerin kirkkaisiin valoihin. Aikoinaan Komarov nähtiin myös Sport-paidassa, jonka jälkeen hän on edustanut Ässiä, Pelicansia ja KHL:n Dynamo Moskovaa.

Leo Komarov on pelaaja, joka ei anna periksi. Ei sitten millään. Ja se on yksi suurimmista syistä, miksi hän nyt pelaa maailman parhaassa liigassa NHL:ssä. Komarov ei myöskään kuvia kumartele, vaan taklaa ja taistelee illasta

toiseen joukkueen eteen.

Komarov on erittäin inhottava vastustaja, joka osaa psyykkaamisen jalon taidon ja vieläpä neljällä eri kielellä. Usein hän saa vastustajan tähtipelaajat taklauksillaan ja verbaalisella taidollaan sekaisin. Komarov osaa mennä vastustajan ihon alle.

Viron neuvostotasavallan Narvassa vuonna 1987 syntynyt Komarov muutti Suomeen, kun hänen isänsä tuli pelaamaan Sportiin Suomisarjaa. Ensimmäiset luistimenjäljet hän jätti Munsalan ulkojäälle, joka muodostui hänelle tutuksi paikaksi.

- Kyllähän mä siellä joka päivä pyörin. En oikein mitään järkevää siellä tehnyt, enemmän vaan hengasin kuin tein jotain uran eteen, naurahtaa Winnipegistä NHL:n vieraskiertueelta tavoitettu Komarov.

Jääkiekon lisäksi Komarov pelasi jalkapalloa 16-17-vuotiaaksi.

- Kannattaa harrastaa muita lajeja niin paljon kuin pystyy. Ennen se oli toki helpompaa,

kun pelattiin ulkojäillä ja lätkätreenit alkoivat vasta syys-lokakuussa, niin ehti pelata futista pitkään.

Sportissa tuttuja edelleen

Nuorena poikana Komarov edusti Munsala IK:ta sekä Pietarsaaren Jeppistä.

- On sieltä muutama tuttu jäänyt, joihin pidän edelleen yhteyttä.

Kaudeksi 2002 Komarov matkasi Kokkolan Hermekseen C-junioreiden SM-sarjaan, jossa hän nakutti 14 ottelussa kovat tehot 7+12.

Seuraavana kautena hän siirtyi Vaasan Sportiin, jossa vahva meno jatkui. B-junioreiden SM-sarjassa 30 ottelussa pisteitä kertyi yhteensä 24. Samassa joukkueessa pelasi muun muassa Oskar Osala.

16-vuotias Komarov asui Vaasassa ensimmäistä kertaa yksin ja kävi samalla koulua.

- Vaikeaa se oli käydä koulua samaan aikaan. Täytyy nostaa hattua suurseuroille, joissa opiskelun ja jääkiekon voi paremmin yhdistää.

PSYYKKAUSTA. Leo Komarov on vahva hämmentämään vastustajia. Tässä sen saa kokea Kanadan puolustus MM-kisoissa. (kuva: Suomen Jääkiekkoliitto)

Tilanne kävi sen verran tukalaksi, että Komarovin oli valittava jääkiekon ja opiskelun väliltä. Lopputulos on nyt kaikkien tiedossa.

- En ole sitä valintaa katunut, mutta onhan se aina hyvä käydä kouluakin, pyörittelee Komarov.

Vaasan vuosilta Komaroville on jäänyt useita hyviä kavereita, joita hän tapaa edelleen. Viimeksi hän vieraili Vaasassa viime kesänä.

- Se oli hienoa aikaa ja sain Vaasasta paljon hyviä kavereita. Osala on ollut tuttu jo pitkän aikaa, lisäksi muun muassa Pirkola, Talas ja Kiviniemi ovat edelleen kavereitani. Sportissa pelaavat Halava ja Heikkinen tulivat puolestaan tutuiksi Porin ajoilta, kertoo Komarov.

SM-hopea, MM-pronssi ja NHL-varaus Sportista matka kulki pitkin kolmostietä etelään ja Porin Ässiin.

- Olen aina miettinyt, että jos menee ns. huonompaan seuraan, niin pääsee ainakin pelaamaan. Menin sitten Ässiin ja se onnistui aika hyvin. Samalla tavalla mietin, kun menin Pelsuihinkin. Ei aina tarvitse tai kannata mennä suurseuroihin, huomauttaa Komarov.

Toisella Porin kaudellaan Komarov pääsi näyttämään kyntensä SM-liigassa. Kauden 2005-06 aikana Komarov teki läpimurron SMliigassa, voitti SM-hopeaa Ässissä sekä alle 20-vuotiaiden MM-pronssia ja kesällä hänet varattiin NHL:ään. Ei hullumpi kausi.

- Se oli hieno kausi. Pääsi haistelemaan SMliigaa ja maajoukkuekuvioita.

Ässissä kausi oli lähihistorian merkittävimpiä ja Porin huuma kantoi seuran aina SM-liigan finaaliin saakka.

- Meillä oli hyvä draivi päällä, hyvät koutsit ja hyvä jengi. Toki meillä oli vähän tuuria myös. Pudotuspeleissä Komarov sai näytönpaikan ykkösketjussa, kun Marko Kivenmäki kärsi pelikieltoaan. Komarov kiitti vastuusta, pelasi vahvasti ja iski puolivälierissä ratkaisuosuman Tapparan verkkoon.

- Joku tuuri maali se oli. Ei niitä montaa uran aikana ole tullut, vähättelee Komarov, jonka yllättävän hyvä pelisilmä sekä kiekonkäsittelytaito usein jäävät hänen aggressiivisen pelitapansa varjoon.

Kesän varaustilaisuuden aikaan Komarov oli viettämässä juhannusta Rauman RMJ:ssä.

- Olihan se ihan hieno juttu, kun varattiin. En kuitenkaan näe mitään järkeä siinä varaustilaisuudessa. Jos varataan ensimmäsellä kierroksella, niin se on hienoa, mutta sitten sen jälkeen on ehkä parempi olla ilman varausta, tokaisee Komarov.

Ovetskin-Bäckström-Komarov Ässien hopeakauden jälkeen Komarov pakkasi kamppeensa ja siirtyi Lahden Pelicansiin, jossa hän pelasi seuraavat kolme kautta nousujohteisesti.

- Kehityin siellä varmasti eniten, kun pääsin Hannu Aravirran valmennukseen ja sain heti ekalla kaudella kunnolla vastuuta. Lisäksi Nurmisen Pasilta sain aika paljon henkistä tukea. Komarovin ensimmäisten MM-kisojen jälkeen itänaapurissa herättiin. Kaudeksi 200910 Komarov sorvasi sopimuksen KHL:ään ja Dynamo Moskovaan.

- Lähdin sellaiseen tähtijengiin, etten itsekään uskonut saavani peliaikaa. Palkka oli kui-

tenkin sen verran hyvä, että ajattelin lähteä kokeilemaan.

Tähtijengissä pelasivat muun muassa yli tuhannen NHL-ottelun Alexei Zhitnik, yli viidensadan NHL-pelin mies Danny Markov, Ruotsin Elitserienin maalipörssin voittanut Mattias Weinhandl ja Stanley Cup –voittaja Jiri Hudler.

- Siellä oli koko jengi täynnä tähtipelaajia. Seuraavalla kaudella Moskovan suurseurat yhdistyivät ja Komarov jatkoi OHK Dinamo Moskovassa kaksi kautta sekä tämän kauden alun, kun NHL oli lakossa. Tähtiä vilisi joukkueessa myös viime syksynä ja Komarov istutettiin kentälliseen, jossa pelasivat Washingtonissa huimia tehoja iskenyt ruotsalaistaituri Nicklas Bäckström sekä yksi maailman parhaista pelaajista Aleksandr Ovetskin.

- Se oli ihan nättiä pelata heidän kanssaan. Ovetskinin tunsin jo aiemmin ja tultiin vielä paremmiksi kavereiksi.

Tähdistöottelu ja Youtube-tuuletukset Moni Venäjälle siirtynyt kiekkoilija on kohdannut vaikeuksia maan tavoissa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, mutta Komarov viihtyi Moskovassa erittäin hyvin.

- Puhun kieltä, niin minulle se oli yllättävän helppoa. Ne olivat varmasti parhaat 3,5 vuotta ikinä. Ei ole mitään pahaa sanottavaa, kehuu Komarov.

Vuonna 2011 Komarov valittiin KHL:n tähdistöotteluun, mutta puolitosissaan pelattu ottelu ei oikein sopinut taistelusta nauttivalle hyökkääjälle.

- Olihan se ihan hieno kokemus, mutta aika höntsäpelejähän ne ovat. Valinta siinä on enemmänkin se hieno juttu, toteaa Komarov, joka pääsi keväällä 2012 nostamaan Gagarin

Cupia KHL:n mestaruuden kunniaksi.

Youtube-hitiksi on noussut Komarovin tuuletusvideo, jossa hän jää ottelun päätyttyä kentälle tekemään aaltoja kotiyleisön kanssa.

- Aloitin sen pari-kolme vuotta sitten ja tein aina sen voittopelin jälkeen. Nyt se sattui tulemaan vaan videolle, mutta aika monta kertaa se on tullut tehtyä, kertoo Komarov tempauksen taustaa.

Maailmanmestari avasi pistetilin NHL:ssä Suomen maajoukkuetta Komarov on edustanut neljästi vuosina 2009-2012. Slovakiassa keväällä 2011 Suomi voitti historian toisen maailmanmestaruuden, jota myös Komarov pääsi juhlimaan.

- Meillä oli hyvä joukkue, henki, joukkueenjohto ja valmennus. Meillä on kaikissa kisoissa, joissa olen pelannut, ollut hyvä jengi. Mestaruuteen tarvitaan kuitenkin myös vähän tuuria ja nyt sattui aika hyvin kaikki osumaan, sanoo Komarov, joka toi pojan vierailulle myös Pietarsaareen.

Komarov teki täksi kaudeksi sopimuksen Toronton kanssa, mutta NHL-lakon vuoksi Komarov pelasi alkukauden AHL:ssä sekä Dinamo Moskovassa. Tammikuussa NHL kuitenkin pyörähti käyntiin ja myös Komarov matkasi takaisin rapakon taakse.

- Kova meininki täällä on. Esimerkiksi tällä viikolla meillä on neljä peliä ja reissataan yöt, niin tahti on aika kova. Ensimmäiset yhdeksän peliä pelasin kolmosketjussa ja pari vikaa peliä olen ollut nelosessa, kertoo Komarov, joka avasi pistetilinsä tammikuun lopussa syötettyään Toronton maalin ottelussa Buffaloa vastaan ja tykitti avausmaalinsa Montrealin verkkoon 09.02. pelatussa pelissä.

REISSUMIEHET. Antti Uitolle (vas.) ja Tuomas Takalalle reissaaminen on tullut tutuksi kiekkouralla. Uitto ajelee edelleen päivittäin väliä Seinäjoki-Vaasa.

Teksti: Jaakko Jokela

NHL. Leo Komarov on lyönyt itsensä nopeasti läpi NHL:ssä. Miehen pelityyli sopii kuin nakutettu pieneen kaukaloon. (kuva:AFP/LEHTIKUVA)

Leo Komarov har gjort en lång färd under sin hockeykarriär. De svaga ljusen från lyktorna vid uterinken i Munsala har bytts ut mot Toronto Maple Leafs Air Canada Centers bländande strålkastare. En gång i tiden sågs Komarov även i Sports skjorta. Därefter har han representerat Ässät, Pelicans och KHL-laget Dynamo Moskva.

Leo Komarov är en spelare som inte ger upp. Inte det minsta lilla. Och det är en av de största orsakerna varför han för tillfället spelar i världens bästa hockeyliga NHL. Komarov bugar inte för någon. Han tacklar och sliter för sitt lag från en kväll till en annan.

Komarov är en mycket motbjudande motståndare att möta. Han kan psykningens ädla konst, och dessutom på fyra olika språk. Därför får han ofta motståndarnas stjärnspelare ur balans genom sin verbaliska talang.

Komarov föddes år 1987 i den estniske Sovjetrepubliken. Han flyttade till Finland när hans far kom för att spela för Sport. De första figurerna på is, gjorde han på Munsalas ute isar, vilka blev snabbt bekanta för honom.

Många bekanta i Sport

Som ung representerade Komarov Munsala IK och Jakobstads Jeppis.

– Nog har jag några bekanta därifrån fortfarande som jag fortfarande håller kontakt med. Säsongen 2002 spelade Komarov med Hermes C-juniorer i FM-serien, där han presterade 7+12 poäng på 14 matcher.

Inför nästa säsong flyttade han till Vasa och Sport, där spelet även flöt bra. I B-juniorernas FM-serie gjorde Komarov på 30 matcher sammanlagt 24 poäng. I samma lag spelade även bl.a. Oskar Osala.

Den 16-årige Komarov bodde för första gången ensam och studerade samtidigt.

Situationen blev sådan att Komarov var tvungen att välja mellan hockeyn och skolan. Vid det här läget vet alla vilket av de han valde. – Jag har inte ångrat det beslutet, men nog är det ju alltid bra att gå i skolan också, medger Komarov.

Det har lämnat många bekanta för Komarov från tiden i Vasa, och en del av dem håller han kontakt med ännu idag.

– Osala har varit bekant sedan länge. Pirkola, Talas och Kiviniemi har jag fortfarande kontakt med. Halava och Heikkinen som spelar i Sport blev bekanta från tiden i Björneborg, säger Komarov.

FM-guld, VM-brons och en NHL-draftning Från Sport gick vägen söderut längs med riksväg 8 till Ässät och Björneborg.

Under den andra säsongen i Ässät fick Komarov även chansen i FM-ligan. Säsongen 2005-2006 gjorde Komarov sitt genombrott i FM-ligan, vann FM-silver med Ässät och VMbrons med U-20 landslaget och blev under sommaren draftad till NHL. Ingen dålig säsong. – Det var en fin säsong. Man fick känna på hur det är att spela i FM-ligan och landslaget.

Under sommarens draftningstillfälle var Komarov och firade midsommar på RMJ i Raumo. – Visst var det en fin känsla att bli draftad. Jag ser bara ingen mening med själva draftningen. Ifall man blir vald på första ronden är det ju

Leo Komarov är -

En av de bästa psykarna

fint, men efter det är det nog bättre att vara utan en draftning, säger Komarov.

Ovetjkin- Bäckström-Komarov

Efter silvret med Ässät tog Komarov sitt pick och pack och flyttade till Lahtis för att spela med Pelicans, där han spelade de tre följande säsongerna. Efter Komarovs första VM-turnering vaknade man i det östra grannlandet. Till säsongen 2009-2010 gjorde Komarov kontrakt med Dynamo Moskva.

– Jag åkte till ett lag fullt av stjärnspelare, så jag tvivlade själv på att få speltid. Lönen var dock så bra att jag beslöt mig för att pröva på.

I höst sattes Komarov i samma kedja med Washington Capitals stjärnspelare, svensken Nicklas Bäckström och en av världens bästa spelare Alexandr Ovetjkin.

– Det var kul att få spela med dem. Ovetjkin kände jag redan från förr och vi blev ännu bättre vänner.

Allstars-match och Youtube-gesterna

År 2011 blev Komarov även vald till KHL:s Allstars-match. Men den lekfulla uppvisningsmatchen passade inte riktigt för den hårt kämpande anfallaren.

– Visst var det en fin upplevelse men nog

var det ju mer på skoj man spelade. Men att bli vald var en fin sak, säger Komarov, som under våren 2012 fick vara med att lyfta Gagarin Cupbucklan KHL-mästerskapet till ära.

Komarovs vana att lämna ute på isen efter matchen för att göra vågor inför hemmapubliken har blivit en Youtube-hit.

– Jag började med det för tre-fyra år sedan, och gjorde det alltid efter att vi vunnit. Nu har det råkat fastna på en video, men nog har jag gjort det ganska många gånger.

Världsmästaren öppnade poängkontot i NHL

Komarov skrev på ett kontrakt inför den här säsongen med Toronto Maple Leafs. Men p.g.a. NHL-lockouten spelade Komarov början av säsongen i AHL och Dynamo Moskva. I januari startade NHL och även Komarov flög tillbaka till Nordamerika.

– Takten är hög här. T.ex. den här veckan har vi fyra matcher och vi reser under natten. Den första nio matcherna spelade jag i tredjekedjan och de två senaste matcherna har jag varit i fjärdekedjan, säger Komarov, som öppnade poängkontot i slutet av januari, då han passade till ett av Torontos mål mot Buffalo.

Text: Jaakko Jokela (Anton Sundelin)

Petri Kontiola viihtyy KHL:ssä

Petri Kontiolan humoristisella elämänasenteella pärjää varmasti missä päin maailmaa vain. ”Konnalla” on menossa neljäs kausi Venäjän liigassa KHL:ssä ja mies on tyytyväinen.– Hyvin olen viihtynyt ja varsinkin Tseljabins-

kissä. Lähes kaksi vuotta sitten, kun tulin kaupunkiin ei ollut mitään tietoa minkälainen paikka odottaa. Ei mitään valittamista. Hyvä paikka tämä on ja varsin eurooppalaistyylinen kaupunki.

KONNA. S-Kiekon kasvatti Petri Kontiola on tuttu näky myös maajoukkuepaidassa.

PETRI KONTIOLA

Syntynyt: 4.10.1984, Seinäjoki

Pelipaikka: keskushyökkääjä

Pituus: 182 cm

Paino: 92 kg

Kätisyys: right

Lempinimi: Konna

Pelipaidan numero: 27

Seura: Traktor Tseljabinsk Sarja: KHL

Seurat kotimaassa: Kasvattajaseura Seinäjoen SKiekko, Tampereen Tappara 2001-2007, SM-liigassa kaudet 2003-2007, NHL: 2004

NHL-varaus sijalla 196 Chicago Blackhawks, Chicago Blackhawks 2007-2009 pelasi 12

NHL-ottelua, Anaheim Ducks 2009, pelasi 2007-2009 AHLliigassa Rockford IceHogs ja Iowa Chopsin joukkueissa, KHL: Metallurg Magnitogorsk 2009-2011, Traktor Tseljabinsk 2011-2013, Saavutuksia: voitti SM-liigan syöttöpörssin kaudella 2005-2006 kerättyään 35 syöttöpistettä, kaikkiaan hän saalisti 44 pistettä ollen Tapparan paras pistemies ja koko liigan pistepörssin 9. sijalla, A-nuorten SM-kulta 2004, AHL-liigan tähdistöottelu 2009, Karjalaturnauksen paras hyökkääjä 2010

MM-mitalit: pronssi nuorten MM-kilpailut 2004, hopea MM-kilpailut 2007

Kontiola pelaa Traktor Tseljabinskissä toista kauttaan. Konnan pelityyli sopii hyvin KHL:ään. Hänet tunnetaan taitosentterinä: taitavat kädet, hyvät kikat ja erinomainen peliäly. Kausi on sujunut joukkueelta hyvin, sillä Traktor on vahvasti menossa play-offeihin.

– Mielestäni olemme joukkueena juuri siinä, missä meidän kuuluukin olla. Venäjällä mentaliteetti on, että jokainen peli pitäisi voittaa ja jokaisen joukkueen pitäisi voittaa, mutta vain yksi pääsee lopulliseen tavoitteeseen 20 joukkueesta.

Traktor sijoittui viime vuonna kolmanneksi eli Kontiolan palkintokaapissa on myös KHL:n pronssimitali. Konna toteaa joukkueen olevan hyvin samantasoinen kuin viime kaudella, joten eväät jatkoon pitäisi olla hyvät.

– Ensimmäiseltä kierrokselta meidän pitäisi mennä jatkoon. Toinen kierros on jo haastava, sillä me pelaamme idän puolen lohkossa ja sarjan viidestä parhaasta joukkueesta neljä tulee idän puolen lohkosta. Se on selvästi kovempi kuin läntinen lohko.

Kuukausi sivussa

Kontiola oli kuukauden verran poissa kaukalosta, kun polvi reistaili. Paluu kaukaloon oli kuitenkin onnistunut, kun mies viimeisteli paluuottelussaan kaksi maalia. Traktor Tseljabinsk pelaa kotiottelunsa kaksi vuotta vanhassa kotihallissa.

– Oli into päällä. Kaiken lisäksi kotiottelu, niin piti näyttää ja silloin syttyy muutenkin paremmin.

Polvi ei ole vielä ihan täydessä iskussa. – Parempaan päin se kuitenkin koko ajan menee. Hyvin sillä jo pystyy pelaamaan.

Venäjä on pinta-alaltaan iso maa ja pelaajille se tietää melko tarkkaan ohjelmaa, jossa ollaan viikko kotona ja viikko matkoilla vieraspeleissä. – Se on hyvä tahti ja reissaamista tulee sopivasti.

Ei junioritähti

Kontiola muistelee pelivuosia kasvattajaseurassaan S-Kiekossa hyvällä. Hän lähti Tampereen Tapparaan kaudeksi 2001-2002, kun pelasi B-vanhemmissa ja on sillä reissulla edelleen.

– Meillä oli S-Kiekossa hyvä ikäluokka eikä

ollut aiemmin tarvetta lähteä isompiin ympyröihin.

Tapparan liigamiehistön kesäharjoituksiin Konna pääsi ensimmäisen kerran kesällä 2003 ja pelasi ensimmäiset ottelunsa Tapparan liigamiehistössä kaudella 2003-2004.

Kontiola ei ollut tähti junioreissa. Nuoruusvuosien valmentaja Keijo Korpiniemi totesi, että Konna ei erottunut joukosta, mutta jo silloin Korpiniemi aavisti, että nuoresta miehestä voi hyvinkin tulla menestyjä. Kontiola nimittäin teki aina kaiken tinkimättömästi perusharjoituksia myöten.

Kehitys liigatasolla oli kuitenkin nopeaa. Kausi 2005-2006 oli Kontiolan läpimurtokausi.

Keskushyökkääjä Kontiola voitti SM-liigan syöttöpörssin 35 syöttöpisteellä. Kausi oli hieno 21-vuotiaalle Konnalle, sillä hän oli 44 pisteellään Tapparan paras pistemies ja koko liigan pistepörssin 9.sijalla.

Konna ei enää haaveile NHL:stä Toukokuun lopulla 2007 Kontiola teki kaksisuuntaisen NHL-sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Kontiola joutui kuitenkin farmiin. Hänet nostettiin ykkösmiehistöön joulukuulla. Konna pelasi yhdeksän ottelua, nousi ykköskentälliseen ja keräsi tehot 0+3. Esitys ei ollut mitenkään huono, mutta niin vain komennus tuli takaisin AHL:ään tammikuun alussa 2008.

Kontiola pelasi kaikkiaan 12 NHL-ottelua Blackhawksissa ja Rockford IceHogsissa hyvin sujuneen AHL-kauden jälkeen Kontiolalle ennustettiin paikkaa Blackhawksin kakkoskentällisen sentteriksi kaudelle 2008-2009.

Kontiola ei kuitenkaan onnistunut Blackhawksin miehistöön murtautumaan. Hänet kaupattiin 2009 siirtotakarajalla Anaheim Ducksiin, mutta sielläkin pelit jatkuivat farmissa.

Kaksi kautta jenkeissä riitti ja hän suuntasikin seuraavaksi kaudeksi Venäjälle. Ensimmäiset kaksi kautta Konna pelasi Metallurg Magnitogorskissa.

Konna on todennut että ei haaveile enää paluusta NHL-jäille 28-vuotiaana. Entä sitten kasvattajaseura S-Kiekko? Voisiko olla mahdollista, että Konna vielä pukisi päälleen S-Kiekon pelipaidan?

– Jos S-Kiekko pelaa joskus SM-liigassa niin

harkitsen, mutta en lupaa.

Rauhallinen pelimies

KHL on kehittynyt vuosi vuodelta kovemmaksi liigaksi. NHL:stä tulee vuosittain kovia pelimiehiä ja varsinkin tällä kaudella, kun NHL:n työsulku kesti pitkään. Minkä tyyppinen pelaaja sitten menestyy KHL:ssä? Konnamaiseen tapaan vastaus on ytimekäs.

– Pelaaja, joka osaa pelata jääkiekkoa. Jokaisessa sarjassahan sellainen pärjää, joka osaa pelata.

Konna itse on menestynyt omana itsenään. Seinäjokelaislähtöinen kiekkoilija on luonteensa mukaisesti pelityyliltään rauhallinen ja uskaltaa pitää kiekkoa sekä rakentaa peliä. Kontiola ei stressaa paineen alla. Konna sytyttää myös katsomon. Hänen pelityylinsä todetaan olevan yleisöystävällinen, taitava ja ovela eikä sentteri kaihda myöskään puolustamista tai kovaa kontaktia.

Hyvä sauma

Maajoukkueessa Kontiola pelasi ensimmäisen kerran kaudella 2006-2007. Ensimmäiset aikuisten MM-kilpailut hän pelasi keväällä 2007 Moskovassa.

Kontiola tunnetaan huumorimiehenä, joka osaa elää päivän kerrallaan. Joku muu julistaisi kevään MM-kotikisat kauden päätavoitteekseen, mutta Konnalle se ei sovi. Hän on mies, joka ei liikoja murehdi tulevaa.

Ehkä jotakin silti kisojen suhteen ajatuksissa pyörii, sillä haastatteluhetkellä Kontiola tavoitettiin Pietarista, jossa Traktor kohtasi seuraavana päivänä SKA Pietarin. Edellisenä päivänä Traktor oli pelannut Moskovassa. – Huomenna on peli ja siinä on hyvä sauma antaa näyttöjä.

Niin, sillä SKA Pietaria valmentaa maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen. Ja varmasti myös Jalonen Kontiolaa seurasi. Viime kevään kotikisoissa Kontiola nimittäin pelasi nousujohteiset kisat ja oli leijonapaitojen parhaimmistoa.

Teksti: Jari Hakala

Kuvat: Suomen Jääkiekkoliitto

ON AIR. Petri Kontiola valmiina Jani Alkion haastatteluun.

TOIVOTTAA ONNEA VAASAN SPORTILLE KEVÄÄN PUDOTUSPELEIHIN

Ruoka se pelaajan jäällä pitää!

Pienille ja suurille pelaajille eväät K-citymarket Kivihaasta!

Pohjalaislähtöiset liigavalmentajat Rautakorpi

Jukka Rautakorven luotsaama Tappara kärkikahinoissa. Tuomas Tuokkola valmentaa Ilvestä karsintakuntoon.

Pohjalaislähtöisten liigavalmentajien Jukka Rautakorven ja Tuomas Tuokkolan tiet kohtasivat Tampereella, kun Rautakorpi tuli viime syksynä kolmannen kerran Tampereelle rakentamaan Tapparan uutta nousua kohti kärkikahinoita. Tuokkolan piti hypätä remmiin vasta kuluvan kauden jälkeen, mutta Tuokkolan komennus alkoi jo tammikuun lopulla, kun Ilves yllättäen päätti Ilves-ikoni Raimo Helmisen siirtämisestä sivuun.

Ennen Tamperettakin miehet ovat tallanneet samoja polkuja. Tosin eri ajankohtina. Molempien valmennusura nimittäin lähti nousuun Jyväskylän Jyp:stä. Rautakorpi toimi opiskelujen jälkeen Jypin juniorijoukkuei-

den valmentajana ja samoin teki Tuokkola, joka sosionomiopiskelujen ja töiden ohella valmensi Jyp:n junioreissa. Tuokkola jäi koukkuun ja päätoiminen jääkiekkovalmentajan ura käynnistyi myös Jypistä.

Yhteistä miehillä on myös eteläpohjalaiset juuret. Tuokkola on kotoisin Alavudelta ja Rautakorpi Kauhajoelta. Kun historiassa mennään pelivuosiin, niin sieltäkin löytyy yhteinen tekijä: S-Kiekko Seinäjoki. Rautakorpi pelasi S-Kiekossa yhden kauden ennen kuin lähti opiskelemaan Jyväskylään.

– Minä pelasin S-Kiekossa kolme kautta. Ensin C-juniorina yhden kauden ja sitten kaksi kautta edustuksessa vuosina 1995-1997 Juha Ilkan valmentamissa joukkueissa. S-Kiekon vuodet olivat minulle pelillisesti parhaat vuodet ja meillä oli silloin hyvä joukkue, Tuokkola muistelee.

Juuret pysyvät

Vaikka miehet tekevät nyt työ-

tään Tampereella ammatissa, mihin urheilun ja valmentamisen palo on heidät vienyt, niin eteläpohjalaiset juuret pysyvät mielessä.

– Asuin Kauhajoella seitsemänvuotiaaksi saakka, kunnes muutimme Keuruulle. Salomäen veljekset asuivat naapurissa ja paini sekä yleisurheilu kuuluivat nuoruusvuosiin. Salomäen Jari asuu Tampereella ja aina joskus niitä aikoja muistellaan. Joukon olen tavannut myöhemmin muutaman kerran Kuortaneella. Minussa on aina tietty osa pohjalaisuutta, sillä sukulaiset asuvat pohjanmaalla ja siellä on paljon tuttuja, Rautakorpi juttelee. Rautakorpi palasi Etelä-Pohjanmaalle 2003, kun hän tuli Kuortaneen Urheiluopiston valmennuskeskuksen kehitysjohtajaksi. Valmentajan mieli paloi kuitenkin kaukaloon. Rautakorpi siirtyi Ruotsiin, mutta tuli vielä yhden vuoden ajaksi Kuortaneelle palattuaan Ruotsista 2007, ennen kuin siirtyi Hämeenlinnan Pallo-

Kerhon valmentajaksi.

– Urheiluopistovuodet olivat enemmän hallinnollista työtä. Toisella kertaa toimin Urheiluakatemian vetäjänä. Perustimme silloin akatemian, saimme rakenteet kasaan ja toiminnan käyntiin.

Tapparan uusi nousu Rautakorpi oli mukana Kuortaneen kuvioissa jo jäähallia rakennettaessa hänen toimiessaan silloin Jääkiekkoliitossa. Tappara on käynyt Kuortaneella testeissä vuodesta 1999 lähtien. Rautakorpi toteaakin tietopankin pelaajien testituloksista olevan valtava.

– Fyysisen puolen testaukset ovat tuoneet ison joukon joukkueita Kuortaneelle. Joukkueet tulevat Kuortaneelle osaamisen takia, sillä Kuortane on testitoimintaan paras paikka. Jääkiekosta on tullut iso laji opistolle.

Rautakorpi tuli Tapparaan kolmannen kerran syksyllä 2012. Kokenut valmentaja tuli rakentamaan Tapparan uutta tulemis-

NOUSUSSA. Jukka Rautakorven Tappara on yksi liigakevään mestarisuosikeista.

& Tuokkola

ta. Uusi monitoimiareena on suunnitelmissa ja joukkue pitää silloin olla iskussa. Joulutauon jälkeen Tappara on lähtenyt lentoon.

– Tavoite on olla kuuden joukossa eli aikataulussa olemme. Tuloksellisesti on mennyt hyvin, mutta sarja on tiukka ja tilanne voi heilahtaa nopeasti. Kevät on jääkiekossa menestymisen aikaa. Katsotaan silloin miten käy.

Turvalliset vuodet Alavudella

Tuokkola arvostaa alavutelaisia juuriaan eikä kasvattajaseura Alavuden Peli-Veikkojen merkitystä voi liigavalmentajan kohdalla ohittaa. Ura alkoi APV:n F-junnuista. APV:n edustuksessa Tuokkola pelasi kolme vuotta ja hankittuaan liikunnanohjaajan koulutuksen Kuortaneella myös valmentajan urallaan hän otti ensiaskeleet APV:ssä B-nuorten valmentajana.

– Muistelen niitä vuosia hyvillä mielin. Alavudella elin turvallisia vuosia ja Seinäjoki oli jääkiekko-

uralla hyppy eteenpäin. Ne olivat merkittäviä aikoja ja johtivat siihen mitä tulevaisuus toi tullessaan.

Tuokkolan vanhemmat ja hänen vaimon vanhemmat asuvat Alavudella samoin mummat ja paapat.

– Valitettavan vähän näin kauden aikana ehtii käydä, mutta aina yritetään, kun vain on tilaisuus.

Tuokkolan palo valmentamiseen oli vahva ja hän lähti Jyväskylän ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi. Opiskelun jälkeen hän oli töissä ja valmensi Jyp:n B-nuoria.

– Porras portaalta menin eteenpäin. Nälkä kasvoi ja oma palo valmentamiseen oli kova. Myös koulutus tuki asetelmaa.

Iskä etähommissa

Tuokkola iski seuraavaksi kultasuoneen Jypin A-nuorten valmentajana joukkueen voittaessa SM-kultaa. Sen jälkeen tuli tar-jous Kuopiosta. Hänestä tuli kakkosvalmentaja Pekka Virran luotsaamaan KalPa:n liigajoukkueeseen. Sen jälkeen

Tuokkola valmensi KalPan A:ssa, kunnes nousi kaudeksi 20112012 KalPan liigajoukkueen päävalmentajaksi. KalPa voitti runkosarjan, mutta putosi puolivälierissä. Tuokkolalla oli KalPan kanssa kaksivuotinen sopimus, mutta hän joutui jättämään tehtävän elokuussa 2012.

Joulukuussa julkistettiin Tuokkolan sopimus Ilveksen kanssa, joka realisoitui päävalmentajan työksi nyt jo aiottua aiemmin.

– Olemme asuneet Kuopiossa kuusi vuotta. Alustavasti puhuimme Tampereelle muutosta, mutta vaimolla on työt Kuopiossa ja vanhempi poika aloittaa koulun. Kyllä ainakin toistaiseksi iskä on nyt etähommissa Tampereella.

Tuloksen taakse

Tuokkola hyppäsi Ilveksen remmiin hyvillä mielin. Komennus tuli hieman yllättäen , mutta valmentaja haluaa korostaa mahdollisuuksien näkemistä. Ilveksen kohdalla liigakarsinnat häämöttävät. Tuokkola painottaa

kuitenkin peli kerrallaan etenemistä.

– Harjoittelemme niin, että olemme karsinnoissa kunnossa. Joukkue on hyvin harjoitellut ja parempi mitä pistemäärät näyttävät. On pystyttävä näkemään tuloksen taakse.

Tuokkola toteaa ilmapiirin joukkueessa olevan hyvä. Hän pyrkii oman persoonansa kautta kääntämään kurssin tuomalla uusia pelillisiä asioita ja uusia harjoitteita. Haastatteluhetkellä Tuokkola oli ehtinyt tutustua kaupunkiin viikon verran. Tapparan ja Ilveksen välinen kilpailuasetelma on aistittavissa.

– Ehkä se on kuitenkin enemmän jäällä tapahtuvaa kilpailua kuin jään ulkopuolella tapahtuvaa. Mutta tuo se tietysti oman virikkeensä ympäristöön ja kaupunkiin, Tuokkola naurahtaa.

Teksti: Jari Hakala

Kuvat: Jarno Hietanen

KARSINNOISSA. Tuomas Tuokkola kutsuttiin apuun jälleen liigakarsinnassa pelaavaan Ilvekseen.

SEINÄJOKI AREENAN TILAT MUUNTUVAT ERI TARPEISIIN

Vuosittain Areenassa järjestetään satoja tilaisuuksia.

Soita meille myyntipalveluun (06) 429 9130 tai tule käymään paikan päälle ja katsotaan kuinka voimme palvella juuri Sinun tarpeitasi.

Lisätietoja löydät myös netistä www.seinajokiareena.fi

Myyntipalvelu puh. (06) 4299 130, myynti.areena@seinajoki.fi, www.seinajokiareena.fi

Onnistunut tulokaskausi Sport -kasvatti Miika

MAALI. Miika Koivisto juhlii tekemäänsä maalia yhdessä Sakari Salmisen (vas.) ja Antti Halosen (oik.) kanssa. (Kuva: Atte Rissanen)

Vaasan Sportin kasvatti Miika Koivisto siirtyi kesällä 2012 SMliigaan Kalevan Pallon, eli KalPan joukkueeseen kahden vuoden sopimuksella. Nuori puolustajalupaus herätti liigaseurojen mielenkiinnon jo pelatessaan kotkapaidassa tulokaskauttaan. Mestiksen mestaruus ja hyvin sujuneet liigakarsinnat sementoivat myös Koiviston omia ajatuksia liigavauhdissa pysymisestä. Ajatus hautui hetken mielessä, kunnes oli aika tehdä ratkaisu. Muutto Kuopioon oli tosiasia.

Koko junnuikänsä Sportissa pelanneella nuorukaisella oli selkeä suunnitelma mielessään, paikka pelaavassa kokoonpanossa. Miten suunnitelma on toteutunut ja millaista liigaympyröissä on ollut, siitä kertoo junasta tavoitettu huippupakki itse:

- Lähinnä mietin sitä, että riittääkö kyvyt siellä, karsintojen jälkeen olin aika vakuuttunut että lähetään kokeilemaan. Kuopiossa otettiin kesällä hyvin vastaan, pääsin heti mukaan porukkaan, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia.

- Kesätreenejä on hiukan vaikea verrata Vaasan aikoihin, mutta paljon oli aerobista harjoitusta sekä lisävoiman hankkimista. Kyllä siellä kovaa mentiin, ja olen saanut muutamia kiloja lihasmassaa kasvatettua. Mutta en mene edelleenkään kovempaa, ja se on pieni murheenkryyni, Koivisto kertoo naureskellen.

Hyvä liigastartti

Pelit liigakaukaloissa lähtivät syksyllä hyvin liikkeelle, Koivisto vakuutti niin valmennuksen kuin kannattajatkin. Kirjoittelu keskustelupalstoilla on ollut läpi kauden positiivista. ”Miika Koivisto. Aivan uskomaton kaveri. Täysin virheetöntä peliä omissa ja suht. tehokas hyökkäyssuuntaankin. Ehdottomasti pitkää jatkosopimusta kouraan. Mahtava haku toimistolta, ylisanat alkaa loppumaan jo kesken” näin vuolaasti tulokasta kehuu nimimerkki ”kesäesa” Jatkoajan keskustelufoorumilla marraskuussa.

- No kyllä siinä alkuun tuli pari ensimmäistä peliä, joissa tuli tehtyä kaikki vähän helpommin, etten yrittänyt liikoja. Mutta kyllä se

KANNESSA. Viime kevään lehdessä Miika Koivisto (oik.) poseerasi Sport -paidassa kansikuvassa yhdessä Mika Kujanpään kanssa. (Kuva: Jouni Karjala)

nopeasti lähti rullaamaan ja uskalsin tehdä niitä omia juttuja. Tosipelien alkaessa sainkin heti paikan puolustajakuusikosta.

- Kanssapelaajat ja valmentajat kannustivat heti alusta alkaen omaan peliin. Kyllä niitä virheitäkin tuli, mutta niitä ei saanut jäädä miettimään, muuten oli se peli ja seuraavakin ohi. Niistä vain piti ottaa oppia, ettei tee sitä samaa virhettä uudestaan.

Millainen joukkue KalPa on uudelle pelaajalle?

- Mielestäni oli aika helppo tulla tänne. Kokeneemmat pelaajat ovat nähneet maailmaa sen verran, ja olleet itsekin nuorina maailmalla, että ovat jeesanneet hyvin. Kauden aikana ei ole ollut mitään junnuttelua, joten helposti pääsin mukaan porukkaan.

- Pelikaverit tosin pääsivät kerran höynäyttämään kun olin menossa erääseen yleisötapahtumaan jakamaan nimmarikortteja. Olivat laittaneet sekaan kortteja, joihin oli piirrelty viiksiä ja silmälaseja ynnä muuta hauskaa. Joissain oli kuulemma ollut myös Erik Karlssonin nimi kauniisti tikkukirjaimilla. Jollain onnellisella on nyt siis mun pelaajakortti jollain aivan muulla nimmarilla...

Luottoa ja ruotsinkieltä

Missä vaiheessa Koivistolle itselle tuli tunne, että minähän pärjään tässä vauhdissa mukana?

- Ei sitä oikeastaan ole tullut edes mietittyä, tässä on vain menty kovaa ja pidetty hauskaa. Onko kauden aikana tullut vaikeampia hetkiä tai jonkinlaisia loukkaantumisia?

- Tammikuun aikana huomasin, että on vähän vaikeampi jakso. Silti tekemiseen löytyi luottoa ja sain jatkaa kokoonpanossa vaikka muutama peli menikin huonommin. Jos en olisi aiemmin paikkaani ottanut, olisin varmasti löytänyt itseni katsomon puolelta. Omissa kolahteli vähän turhan usein ja tuli muutamia merkkausvirheitä. Tuntui että ne kasaantui siinä vähän samaan jaksoon.

- Valmennus kuitenkin luotti, että peli taas lähtee kulkemaan ja nyt olen taas saanut muutaman vaikeamman pelin jälkeen homman toimimaan.

Hyvän fysiikan omaava puolustaja on pysynyt koko kauden terveenä.

- Pikku kolhuja on tullut, mutta ei sellaisia mitkä olisi haitannut peliä. Ei siis sellaista, mitä teillä siellä Sportissa on tapahtunut, se on ollut aika surkuhupaisaa kun olen loukkaantumisista kuullut. Toivottavasti niitä ei enää tule! Koivistolla on ollut kauden aikana useita pakkipareja, mutta yksi on ollut muita useam-

min rinnalla.

- Adam Masuhrin kanssa pelasin heti alkuun, mutta olen kauden aikana tainnut pelata kaikkien muidenkin kanssa. Se, että on pitkään sama kaveri vierellä tuo tietynlaista turvaa. Tietää missä se toinen liikkuu, vaikka ei näkisikään, siihen tulee sellainen tuntuma. Meillä on Masuhrin kanssa helppo kommunikoida, toinen puhuu suomea ja toinen ruotsia. Pääasiassa kuitenkin yritetään englannilla. Ja osaan minä muutaman sanan ruotsiakin, olen ”svenskaklubbenin” pojilta Vaasassa oppinut.

Tavoitteet korkealla

Jokaisella urheilijalla on tavoitteita, millaisia ovat Miika Koiviston tulevaisuuden suunnitelmat?

- Menestyä tänä vuonna. Meillä on hyvä joukkue kasassa ja on mahdollisuus mennä pitkälle. Ei oikein henkilökohtaisia tavoitteita ole tullut mietittyä, aika lujaa on menty.

- Tietysti olisihan se hienoa nähdä vähän

isompiakin sarjoja, ja ehkä joskus sinne pääsen.

Peli kulkee sekä Miikalla että seuralla KalPalla on haastattelua tehdessä ollut pelit peräkkäisinä päivinä. Vieraissa kaatui sekä HPK että TPS, molemmat murskaavin lukemin 0-4, joten puolustus- ja maalivahtipeli on joukkueella kunnossa kun lähestytään kauden kliimaksia, pudotuspelejä.

- Meni pelit tosi hyvin, kahdesta vieraspelistä aika hyvä saldo. Molemmissa peleissä kellotin yli kaksikymmentä minuuttia, joten peliaikaakin kertyi. Peliaika on tosin vaihdellut kauden mittaan. Välillä se on ollut kahtatoista minuuttia ja välillä lähempänä kahtakymmentäseitsemää. Aika paljonhan se on vaihdellut, riippuen onko saanut pelata yli- ja alivoimaa. Olihan siinä sellaisiakin jaksoja, etten pelannut kumpaakaan, mutta nyt pari viime peliä olen ollut molemmissa kentällä.

Tarkastellessa Koiviston tilastoja, ei voi olla ihmettelemättä. Viime kausi Mestiksessä oli

tulokaskausi aikuisten sarjoissa: 45 ottelua, joissa 6 osumaa ja 11 syöttöä. Jo tuo on kunnioitettava määrä parikymppiselle debytantille, mutta tämä kausi on ollut entistäkin hurjempi. Tätä kirjoittaessa 46 ottelua SMliigassa joissa 6 maalia ja syöttöjä on kertynyt 11. Ja kautta on vielä jäljellä...

Tätä artikkelia kirjoitettaessa saimme vielä hienoja uutisia. Miika Koivisto teki KalPan

kanssa jatkosopimuksen kevääseen 2016 saakka!

Mihin asti Vaasan Sportin juniorityön tämän hetken säihkyvin timantti vielä yltääkään, sitä jäämme koko vaasalaisyleisön toimesta jännittyneinä odottamaan.

Teksti: Toni Lönnroos

LIIGAVAUHDISSA. Miika Koivisto on pelannut hyvän kauden Kuopiossa. Kuvassa pysäytettävän Ässien Aki Uusikartano. (Kuva: Atte Rissanen)

Seepra, nuija, raitapaita, pillipiipari. Rakkaalla tuomarilla on monta nimeä. Rami Salomäki

saa omalla työpaikallaan kuulla

illasta toiseen jos jonkinlaisia huutoja, pahimmillaan jopa tappouhkauksia. Tämä ei kuitenkaan kymmenettä vuotta viheltävää Salomäkeä hetkauta, vaan mies nauttii työstään tuomarina. Erityisesti kiihkeässä Kuparisaaressa.

Rami Salomäki on tuttu mies vaasalaista jääkiekkoa seuranneille. Sportissa, KoMussa, WHT:ssä ja S-Kiekossa pelannut hyökkääjä muistetaan pelaajana ja taistelijana, jonka pää ei ollut sieltä viileimmästä päästä ja rapatessa roiskui. Itse hän diagnosoi kärsineensä peliaikana ”kypäräsyndroomasta”.

- Kaukalon sisäpuolella saattoi tapahtua mitä vaan, mutta kaukalon ulkopuolella olin sitten ihan nätisti. Peli vei mennessään, muistelee Salomäki pelaajauraansa.

Tuomareiden ja Salomäen välit muodostuivat usein lämpimiksi, jopa kuumiksi. Salomäen peliuran päätyttyä vuonna 2001 silloinen erotuomarikerhon puheenjohtaja Seppo Taipale yritti houkutella kuumakallea mukaan tuomaritoimintaan.

- Sanoin Sepolle, että en tule ikinä sinne, koska tuomareiden kanssa en ole ikinä niin hyvää pataa. Jäähyminuutteja minulla on varmasti enemmän kuin peliminuutteja, niin ikinä en sovita tuomaripaitaa ylleni. Ja tässä sitä nyt ollaan, naurahtaa Salomäki.

Niin sanotun pahanpojan siirtyminen tuomariksi peliuran jälkeen ei ole kuitenkaan mikään suuri harvinaisuus. SM-liigassa viheltävät Jari Levonen ja Tom Laaksonen olivat pelaajina myös sieltä kuumimmasta päästä.

- Jos verrataan vaikka Levosen Japaan, niin ei hänkään ollut peliurallaan kaikista kiltein ja hänellä oli vähän samaa kypäräsyndroomaa kuin meikäläisellä.

Lapualta suoraan jäähallille

Lapualta Vaasaan 7-vuotiaana muuttanut Salomäki sai ensikosketuksen jääkiekkoon lähes välittömästi uudella kotipaikkakunnallaan.

- Kummien molemmat pojat pelasivat Sportissa kiekkoa ja kummisetä vei mut vuodenvaihteen jälkeen hallille ja sanoi, että tuossa on sulle jengi ja rupeat pelaamaan jääkiekkoa. Sain vanhat varusteet käyttööni ja siitä se sitten lähti.

Intensiivinen joukkuepeli vei nuoren miehen mukanaan.

- Jääkiekossa innosti itse peli sekä myös se tunnelma ja tunnelataus, joka pelissä on. Isona osana siinä on se porukka, joukkue. Joukkuekaverit, jotka sieltä ovat jääneet, ovat vielä tänäkin päivänä mukana.

Sportin A-junioreissa Salomäki pelasi useamman vuoden 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa. Kaudella 1989-90 leftin puolen hyökkääjä merkkautti A-junioreiden divarissa 19 ottelussa kovat tehot 15+12. Jäähyjäkin kertyi yli 50 minuuttia.

- A-juniorikaudet olivat aika villiä aikaa ja joukkueesa oli mukana monta eri ikäryhmää. Välillä, kun lähdettiin pelaamaan johonkin Ouluun, niin meitä oli kahdeksan jätkää ja maalivahti. Kovia pelejä ne olivat ja yhtenä vuotena oltiin A:n divarin ylemmässä loppusarja. Ryhmä oli vaan aika kapea ja jätkiä oli vähän, niin toki se verotti, muistelee Salomäki.

Suoraan Hokun ketjuun

Kaudella 1990-91 Salomäki oli johtavia pelaajia A-junioreissa ja hyvät otteet (23 ottelussa 13+9) jatkoivat hänen kauttaan keväällä edustusjoukkueessa. Päävalmentaja Kaj Rosvall antoi parikymppiselle Salomäelle kunnon näytönpaikan.

- Pelasin ensimmäisen divaripelini ketjussa, jossa Puoskarin Juha oli keskellä ja Hokku (Håkan Hjerpe) toisessa laidassa. Pääsin siis suoraan ykköskenttään ja siinä sai sitten vähän ihmetellä, että mihin sitä nyt tultiin, naurahtaa Salomäki.

Salomäen rooli ketjussa oli tehdä tilaa tehokaksikolle Puoskari-Hjerpe, jotka molemmat nakuttivat kauden aikana yli 50 pistettä.

- Silloin oli nuoren pojan mahanalusta jalkoja täynnä ja menin varmasti enemmän kuin olisi edes pitänyt mennä. Intoa oli ja loistavat pelimiehet ympärillä, muistelee Salomäki.

Seuraavalla kaudella Salomäki vakiinnutti paikkansa Sportin pelaavassa kokoonpanossa.

- Se oli villiä aikaa sekin. Syksyllä kun mentiin jäälle, niin sinne alkoi jengiä valua koppiin. Kesä treenattiin pääasiassa junnuporukalla ja mukana oli myös muutamia kokeneempia pelaajia, kuten Hokku. Se oli sellaista kulminaa-

”Vaasaan

on aina hieno tulla viheltämään, kun on yleisöä ja tunnelmaa sekä pelit ovat usein myös kiihkeitä. Siinä pääsee itsekin paljon paremmin tunnelmaan. Mieluummin tulen tänne, kun menen jonnekin Mestis-peliin, jossa on 300 katsojaa. Onhan täällä Vaasassa ainutlaatuinen yleisö.”

tiopistettä myös Sportille, divari eli vahvasti ja kakkosdivari oli hyvinkin vahvaa siihen aikaan. Divarin vahva meno koitui myös Sportin kohtaloksi, sillä joukkue putosi II-divisioonaan kauden päätteeksi.

Pelaajaura päättyi polvivammaan Kaudeksi 1992-93 Salomäen tie vei Seinäjoen S-Kiekkoon, joka pelasi myös kakkosessa. Yksi kausi Seinäjoella kuitenkin riitti ja hän palasi seuraavaksi kaudeksi takaisin Sportiin, joka jäi hänen viimeiseksi kotkapaidassa. Seuraavat seitsemän kautta Salomäki vietti pääasiassa mustasaarelaisessa KoMu HT:ssä.

- KoMussa jengi vaihtui joka vuosi, mutta hyviä pelaajia riitti vuodesta toisen. Yksi vuosi meni siinä välissä WHT:ssä (Wasa Hockey Team), jolla noustiin kakkosdivariin, mutta se touhu loppui jo ennen kuin kakkosdivari ehti alkaa. Siellä meillä oli kova nippu ja paljon

vanhoja sportilaisia. Se oli hieno kausi ja päättyi nousujuhliin.

Tuohon aikaan Salomäki oli jo vahvasti työelämässä mukana, eikä enää panostanut täysipainotteisesti jääkiekkoon. Vuonna 2001 Salomäen ura päättyi otteluun, jossa häneltä meni polvesta sivuside poikki. Kiekkoa hän ei kuitenkaan jättänyt, sillä hän jatkoi poikansa joukkueen ohjaajana.

”En tuomitse ennalta ketään”

Tuomaritoimintaan Salomäki saatiin taivuteltua mukaan vuonna 2003, joten kuluva tänä vuonna hänelle tulee vuosikymmen täyteen raitapaitana.

Moni tuomari käy tarkasti läpi edellisten otteluiden tilastot ja tutkii, että kuka on jäähyllä istunut ja kuinka paljon. Salomäki ei kuitenkaan tätä tee.

- En ota ikinä ennen peliä selvää joukkueista, sillä en halua luoda itselleni ennakkoasetelmia. Kyllä sen näkee sitten jäällä, että kuka tänään käy kuumana ja kuka ei. Toki, jos jotain isoa on aiemmissa peleissä tapahtunut, niin niistä nyt kuulen muutenkin.

Nimen perusteella Salomäki ei siis tuomioitaan päätä.

- En tuomitse ennalta ketään. Olen itse siitä joutunut kärsimään ja se valitettavasti seuraa myös poikaani. Olen joskus miettinyt, että pitäisikö pojan pelata vaimon tyttönimellä, toteaa Salomäki.

Ensimmäinen jäähy määrittelee linjan Vankan pelaajakokemuksen ansiosta Salomäki osaa lukea peliä hyvin ja tunnistaa myös pelaajat, joilla on samaa kypäräsyndroomaa kuin Salomäellä oli aikoinaan.

- Heti ekasta vaihdosta näkee, että kenen perään tänään kannattaa katsella. Sitten löytyy niitä pelaajia, jotka tekevät niitä koiruuksia tahallaan illasta toiseen. Sitten kun heidät saadaan tilivelvolliseksi niistä koiruuksista, niin väitetään kovaa, ettei ole kuuna päivänä tehty yhtään mitään. He eivät ymmärrä, että heitä tarkkaailaan ja myös tuomarit osaavat lukea peliä.

Kuumissa peleissä, joissa panokset ovat suuret, tuomarin täytyy olla heti ottelun alussa selvillä omasta linjastaan.

- Kyllä kuumissa peleissä pelin ensimmäinen jäähy näyttää päivän linjan. Jos se on hyvä, niin pelaajat tietävät missä tänään mennään. Jos eka jäähy on huono, niin siinä on se vaara, että tuomarikaksikolta lähtee touhu lapasesta. Salomäki tykkää itse jääkiekosta, jossa on kontaktia sekä puhtaita taklauksia.

- Jääkiekko on kontaktilaji, jossa mennään lujaa. Jääkiekkoon kuuluu se, että joskus tulee vähän kipeää ja se kuuluu lajiin. Annan itse pelata kovaa ja maalin edessä ei ole aina hauskaa. Jos menet sinne hyökkääjänä, niin puolustaja saa kyllä puolustaa omaa maaliaan, kuten myös toisessa päässä.

Sport-Jokipojat ottelussa Sportilta lähti kolme miestä sairastuvalle. Salomäen tuomaroimassa ottelussa loukkaantumisiin johtaneet tilanteet olivat kuitenkin vahinkoja tai huonoa tuuria.

- Törkeydet ja tahalliset vahingoittamiset pitää vain löytää sieltä pois. Tärkeintä on taata pelaajien turvallisuus kentällä. Joskus vaan tulee vahinkoja tai on huonoa tuuria, enkä voi siitä ketään laittaa tilille, jos mitään rikettä ei

ole tapahtunut.

”Ei me vihelletä joukkueen imagolle, valmentajalle tai otteluvalvojalle”

Usein, ainakin katsojan ja valmentajien mielestä, ottelun lopuissa tuomarilinja alkaa muuttua ja pilli ei ole läheskään niin herkässä. Tätä on usein selitetty sillä, etteivät tuomarit halua ratkaista pelejä.

- 60 minuuttia säännöt ovat pelille samat ja tuomarit määrittelevät linjan ekasta jäähystä lähtien. Jos ottelun lopussa on maalintekotilanne ja lyöt kaverilta mailan poikki tai koukkaat, niin siinä kohtaa pitää vaan olla munaa ottaa ne pois. Ei voi tulla yhtäkkiä sellaista tilannetta, että viimeisellä kahdella minuutilla vihelletään vain maalit ja raadot, puhisee Salomäki.

Jäähyn viheltämättä jättäminen voi myös ratkaista pelin, ja vieläpä varsin epäoikeudenmukaisesti.

- Vajaa minuutti kolmatta erää jäljellä. Selkeä rike puolustusalueella, etkä otakaan sitä pois ja kaveri iskee vastahyökkäyksestä maalin. Siinä sitä sitten ihmetellään kovin sanoin valmentajien ja muiden kanssa. Tämä on just se, että uskalla viheltää ja vihellä sille pelille. Ei me vihelletä joukkueen imagolle, valmentajalle tai otteluvalvojalle. Ei meidän tarvitse heitä miellyttää, vaan kunniottaa peliä ja viheltää sille, alleviivaa Salomäki.

Palaute kasvotusten, ei mediassa Tällä kaudella tuomarit ovat saaneet julkisuudessa ajoittain kovaakin kritiikkiä niin Mes-

tiksessä kuin SM-liigassa.

- Kritiikistä on varmasti osa aiheellista ja osa tulee sen pelin tuoksinnasta. Valmentajat ovat ottelun jälkeen pettyneitä, jos oma joukkue häviää, ja siinä usein myös tuomarit saavat osansa, ymmärtää Salomäki.

Tuomarit saavat kuitenkin otteluiden jälkeen palautteen otteluvalvojalta, jonka kanssa eri tilanteet käydään läpi videolta.

- Jos olen tehnyt selvän virheen pelissä, niin keskustelu käydään kasvotusten otteluvalvojan tai erotuomaripäällikön kanssa. Ei sitä ruveta missään Facebookissa tai lehdistössä ruotimaan. Voin kyllä myöntää oman virheeni, jos sellaisen olen tehnyt.

Jotkut tilanteet jäävät väistämättä näkemättä, sillä jääkiekko on nopea peli, eikä tuomareilla ole käytössään hidastuskuvaa.

- Peli on vajaan kahden metrin korkeudelta katsottuna hiukan erilaista kuin ylälehteriltä. Joskus tuntuu hölmöltä katsomoon, että tuomari seisoo kahden metrin päässä, eikä näe selvää rikettä. Tilanteet näkyvät toiseen kohtaan eri tavalla ja se on vain hyväksyttävä.

”Vaasaan on aina hieno tulla viheltämään”

Tuomaritoiminta herättää lähes pelissä kuin pelissä tunteita yleisössä.

- Mestispelissä ei juuri pelin aikana huutoja kentälle kuule. Joskus pelikatkon aikana voi yksittäisen huudon kuulla ja ne saattavat joskus hymyilyttää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta pihalle ja matka jatkuu, toteaa Salomäki. Joskus pelkät huudot eivät kuitenkaan riitä

kiivaalle yleisölle.

- Maakunnissa mut on uhattu tappaa tai uhattu rikkoa mun auto. Tämä on välillä aika traagista tämä jääkiekko. Joka paikassa odotetaan tiettyä menestystä ja sitten, kun vähän hölmöillään, niin se on tuomarin vika.

Sportin pelejä Salomäki tykkää viheltää ja Kuparisaaren fanaattinen tunnelma tuo lisämausteen myös tuomarille.

- Vaasaan on aina hieno tulla viheltämään, kun on yleisöä ja tunnelmaa sekä pelit ovat usein myös kiihkeitä. Siinä pääsee itsekin paljon paremmin tunnelmaan. Mieluummin tulen tänne, kun menen jonnekin Mestispeliin, jossa on 300 katsojaa. Onhan täällä Vaasassa ainutlaatuinen yleisö.

Entisen kotiyleisön edessä viheltäminen ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla Salomäen tuomiohion.

- Se on ihan sama onko se musta- vai punapaitainen kaveri, joka sen rikkeen tekee.

Leipätyökseen Puustelli-yrittäjänä Vaasassa työskentelevä Salomäki on viheltänyt Mestiksessä, Suomi-sarjassa ja nuorten SMliigassa.

- Mitä ylemmäs pääsee viheltämään, niin sitä selkeämpää peli on ja se selkeyttää myös tuomaritoimintaa. Ikää minulla on kuitenkin jo 43 vuotta ja siellä on paljon nuoria poikia jonossa SM-liigatuomariksi. Toivottavasti Sport nousee liigaan, niin pääsen siinä siivellä mukana, lopettaa Salomäki hymy huulillaan.

Teksti: Jaakko Jokela

Kuvat: Samppa Toivonen

TILANNE PÄÄLLÄ. Päätuomari Rami Salomäki seuraa tarkasti taklaustilanteen jälkiselvittelyä Sport-Jokipojat ottelussa.

Etsitkö uutta kotia tai sijoitusasuntoa?

Nyt on hyvä aika ostaa asunto. Jos varainsiirtoveroa korotetaan, säästät rahaa kun ostat asuntosi vuoden 2012 aikana. Asunnot.fi-palvelusta löydät Lemminkäisen upouusia muuttovalmiita, rakenteilla ja ennakkomarkkinoinnissa olevia asuntoja yli 50 eri paikkakunnalla Suomessa. Palvelu tarjoaa kerrostalo-, rivitalo-, luhtitalo- ja paritaloasuntoja parhaimmilla paikoilla!

Söker du ett nytt hem eller en investeringsbostad?

Nu är det en bra tid att köpa bostad. Ifall överlåtelseskatten höjs, sparar du en bra summa om du ingår bostadsaffär under år 2012. På Asunnot.fi-portalen hittar du Lemminkäinens splitter nya bostäder som är inflyttningsklara, under byggnation samt förhandsmarknadsförs på över 50 orter runtom i Finland. Portalen erbjuder höghus-, radhus-, loft- och parhusbostäder på de bästa ställena!

KATSO KAIKKI HUONEISTOT: SE ALLA BOSTÄDER:

ASUNNOT.FI

LEMMINKÄINEN TALO OY Olympiakatu/gatan 16, 65100 Vaasa

LEMMINKÄINEN HUS AB  02071 58300

VAASA / VASA asuntomyynti.vaasa@lemminkainen.com

Sport valmiina pudotuspeleihinNyt taistellaan!

Sport lähtee tämän kevään pudotuspeleihin hallitsevana tuplamestarina. Joukkueen tavoite täyttyi runkosarjassa ja seuraavaksi kotkapaidat tavoittelevat Mestiksen mestaruutta.

VALMIINA TOSIPELEIHIN. Erik Riska ja Toni Jalo (24) ovat valmiina taisteluun Mestiksen mestaruudesta. (Kuva: Samppa Toivonen)

Sportin päävalmentaja Pasi Räsänen on suhteellisen tyytyväinen joukkueensa kauteen runkosarjassa. Seuran tavoitteena oli saavuttaa runkosarjassa kotietu ja se täyttyi.

- Ei voi olla pettynyt, kun tavoitteeseen päästiin. Peli on ollut kuitenkin hakemista enemmän kuin olisin halunnut. Välillä pelaamme tosi hyvää lätkää ja olemme pelin päällä. Nyt se jänne pitää saada säilymään ja pelata sillä mentaliteetilla, että vain voitolla on merkitystä ja mestaruuteen vaaditaan kymmenen voittoa, alleviivaa Räsänen.

Sportilla on ainakin ensimmäisellä kierroksella kotietu ja joukkue saa pelata enemmän otteluita sarjan parhaan kotiyleisön edessä.

- Meillä on huikea tuki kotiyleisöstä, kun joukkue pelaa ja yrittää vahvasti. Se on tärkeää, kun mennään pudotuspeleissä eteenpäin, huomauttaa Räsänen.

”Tietotaitoa voittamiseen löytyy” Pudotuspeleissä Sportilla ei ole kuin yksi tavoite, mestaruus.

- Turha pudotuspeleihin on lähteä, jos mestaruus ei ole tavoitteena. Se on kovan työn takana ja vaatii sen, ettei joukkueessa ole yhtään heikkoa lenkkiä. Jokainen pelaaja on tosi tärkeä. Se joukkue, joka tekee pienet asiat huolellisemmin, on vahvoilla.

Viime keväänä Räsänen luotsasi kotkalauman toiseen peräkkäiseen mestaruuteen. Siihen temppuun harva valmentaja on urallaan pystynyt.

- Meillä on aika monella pelaajalla tieto siitä, että mitä voittaminen vaatii. Siellä on neljän mestaruuden Antti Uittoa ja kolmen mestaruuden Eetu Heikkistä. Sitä kautta ainakin tietotaitoa voittamiseen löytyy.

Räsänen pitää tärkeänä myös sitä, että joukkue osaa käsitellä pudotuspelien tappiot oikein.

- Jos tulee tappio pudotuspeleissä, niin sen jälkeen pitää pystyä mahdollisimman äkkiä hyppäämään seuraavaan päivään, eikä jäädä

miettimään tappiota. Harvemmin mikään joukkue voittaa mestaruuksia ilman tappioita pudotuspeleissä.

Kujanpään ketju iskussa

Sportin maalivahdit Jarno Laitinen ja Jonathan Iilahti pelasivat runkosarjan pelit lähes puoliksi. Ainakin pudotuspelien alussa suurempi torjuntavastuu on hyvän alkuvuoden pelanneella Laitiselle.

- Jos jollain joukkueella on selkeä ykkönen ja se loukkaantuu, niin mitäs sitten? Meillä on molempia maalivahteja peluutettu melko tasaisesti kauden aikana ja voimme tarvittaessa heittää pelaavan maalivahdin kehiin, perustelee Räsänen.

Puolustuspäässä pakkiparit ovat vakiintuneet, eikä niihin ole suuria muutoksia luvassa. Konttinen pelaa todennäköisesti Joonas Liimataisen parina. Loukkaantumisten myötä pakkeja ei toki liikaa ole.

- Nyt ei ole syytä vaihtaa pakkipareja. Seitsemäntenä pakkina meillä on Tomi Kankaanpää, lisäksi A:sta Ville Saukko on käynyt meidän kanssa pelaamassa ja sieltä voi apuja saada myös.

Sportin tehokaksikon Jalo-Pekkala vierellä on viime otteluissa pelannut jo alkukaudesta ketjussa vipeltänyt Juuso Mörsky.

- Olemme ajoittain peluuttaneet Mörskyä ja samoin Riskaa sentterinä siltä varalta, jos loukkaantumisia tulee sentteriosastolle, valottaa Räsänen.

Viime kaudella loistanut Kujanpään kentällinen alkoi löytää jälleen yhteisen sävelen runkosarjan lopussa.

- Halava pääsi loukkaantumisen jälkeen erittäin hyvin mukaan ja Kujanpää alkaa vasta nyt olemaan parhaassa kunnossa pitkän olkapäävamman ja pienen vatsalihasvamman jälkeen.

Erik Riska ja Kim Nabb ovat tunnetusti pelaajia, jotka ovat pudotuspeleissä kuin kotonaan. Lisäksi Räsänen muistuttaa joukkueensa muu-

tenkin laajasta hyökkäyskalustosta.

- Meiltä löytyy tulivoimaa useammasta kentällisestä.

Uskomaton määrä loukkaantumisia Sportilla on kauden aikana ollut erittäin paljon loukkaantumisia, joista suurin osa ovat johtuneet huonosta tuurista. Edes turvakaukalo, jollaisia Kuparisaaren lisäksi on Suomessa vain Hartwall Areenalla ja Kuortaneella, ei ole pelastanut epäonnisia kotkapaitoja loukkaantumisilta.

- Se ei voi olla vaikuttamatta tasapainoiseen pelaamiseen, kun ketjut ja pakkiparit vaihtuvat koko ajan. Varsinkin avainpelaajien pitkät loukkaantumiset ovat väkisinkin vaikuttaneet. Pahimmillaan meillä oli kymmenen miestä sivussa ja vain 15 jätkää treeneissä. Kyllä se vaikuttaa mihin joukkueeseen tahansa. Toisaalta tällaiset haasteet ja vaikeudet vahvistavat joukkuetta, huomauttaa Räsänen. Tammikuussa Sport menetti kaksi avainpuolustajaa, kun Matti-Pekka Pelkonen ja Eetu Heikkinen joutuivat sairastuvalle.

- Heikkisen Eetulla ei ole paljon sattunut aikaisempina vuosina ja nyt on tullut sitten kaksi tälliä samaan käteen. Kyllä tämä aika surkuhupaisalta on välillä tuntunut. Ei me kuitenkaan niitä jäädä murehtimaan. Pelataan niin pitkälle, että pojat pääsevät vielä mukaan peliin tällä kaudella.

Konttinen puolustuksen avuksi Tammikuun viimeisenä päivänä, juuri ennen siirtoikkunan umpeutumista, Sport hankki hyökkäävänä puolustajana mainetta niittäneen Tero Konttisen, jonka perässä oli useampikin seura.

- Oltiin Teron perässä jo ennen näitä loukkaantumisia ja olisimme joka tapauksessa pakin hankkineet. Nyt se tuli sitten tosi tarpeeseen.

SM-liigaseurat ja osa Mestiksen joukkueista hankkivat NHL-pelaajia lakon aikana, mutta

KEVÄÄN AIKA. Sportin päävalmentaja Pasi Räsänen (vas.) ja valmentaja Ari-Pekka Pajuluoma ovat virittäneet joukkueen valmiiksi pleijareihin. (Kuva: Seppo Petrov)

Sport ei siihen leikkiin ryhtynyt. Onneksi.

- NHL-pelaajat olisivat nyt lähteneet pois ja pakka voisi sen myötä olla vielä enemmän sekaisin.

NHL-lakon päättyminen johti siihen, että siirtomarkkinoilla tarjolla oli pääasiassa eioota.

- Hiljaiset olivat markkinat tänä vuonna. Olen jutellut muutaman liigaseuran kanssa ja hekin olivat ihmeissään siitä kuinka vähän tammikuun lopussa tuli hankintoja.

Yllätysten kevät?

Pudotuspelien ensimmäinen vaihe eli puolivälierät pelataan paras seitsemästä -systeemillä, joten neljällä voitolla irtoaa paikka välieriin. Välierissä ja finaalissa voittoja vaaditaan enää kolme.

- Ensimmäinen ja toinen kierros voitaisiin pelata paras viidestä ja finaalit paras seitsemästä. Toki tällä nykysysteemillä halutaan taata se, että mahdollisimman monen joukkueen kausi jatkuu pidemmälle.

Pudotuspelien suosikki löytyy Räsäsen mielestä Mikkelistä.

- Jukurit vahvistui paljon tuossa loppuvaiheilla ja he ovat suurin ennakkosuosikki. Ei tuo runkosarja valehtele ja he voittivat sen suvereenisti. Tämän vuoden sarja on kuitenkin ollut erittäin tasainen, jokainen joukkue on ollut vaarallinen, eikä sarjassa ole ollut yhtään heittopussia. Tänä vuonna pudotuspeleissä voi tulla koviakin yllätyksiä, uskoo Räsänen.

Räsänen tyrmää Ilveksen heikkouden

Jos Sportin tavoite täyttyy myös pudotuspeleissä, ja joukkue voittaa mestaruuden kolmannen kerran peräkkäin, vastaan astelee viime keväältä tuttu vastustaja. Tampereen Ilves on jo pitkään riutunut SM-liigan hännillä ja saanut valmistautua liigakarsintaan. Tammikuussa Ilves luopui useasta kärkipelaajastaan ja monet pitävät joukkuetta materiaaliltaan historian heikoimpana karsijana.

- Tämä on jokakeväinen keskustelu. Kyllä liigajoukkue on aina vahva ja Ilveksellä on erittäin vahva puolustus. Maalivahtiosasto voi olla se Ilveksen kulmakivi, että miten nuoren Ville Kolppasen pää kestää paineita. Toki heillä on nyt myös uusi tshekkiveskari (Jaroslav Hübl). Hyökkäyspuolella Ilvekseltä löytyy laajuutta myös ja Masi Marjamäki voi vielä palata kehiin kevään aikana.

Räsänen uskoo myös Raimo Helmisen tilalle palkatun Tuomas Tuokkolan vaikuttavan positiivisesti joukkueen otteisiin.

- Siellä on kova joukkue vastassa ja nälkäinen valmentaja, joka miettii jo ensi kauden joukkuetta. Ne pelaajat, joilla ei vielä sopimusta ole ensi kaudelle, haluavat varmasti näyttää uudelle valmentajalle parhaan osaamisensa ja ansaita liigapaikan.

Päästäkseen haastamaan Ilveksen Sportin on voitettava ensin Mestiksen mestaruus. Resepti siihen Räsäsellä on jo valmiina.

- Pudotuspeleissä vaaditaan meiltä kova yhteinen työmäärä. Siellä tarvitaan hyvää puolustusmoraalia, pisteidentekijöitä ja alivoiman tappajia. Jokaisessa pelissä jokaisen pelaajan pitää pistää kaikki mehut likoon, painottaa Räsänen.

Teksti: Jaakko Jokela

53 Kysymystä

Hockey Magazinen 53 kysymystä heitettiin tällä kertaa Vaasan Sportin puolustajalle Niko Tuhkaselle.

KIEKKOMIEHEN ALKUTAHDIT

1.Olet lahtelaisen kiekkokoulun kasvatteja. Minkä ikäisenä opit luistelemaan?

5 vuotiaana isä löi tylsät hokkarit jalkaan ja siitä se lähti.

2.Oliko uravalinta selvä vai harrastitko muita lajeja?

Harrastin jalkapalloa, tennistä ja uintia kiekon lisäksi. Valinta oli todella helppo.

3.Pelasit A-junnuihin asti Lahdessa, mistä junnuista aloitit?

F-junnuista alkoi kiekkopuuhat.

4. Minkälainen pelaaja Tuhkasen Niko oli pikkujunnuissa?

Laiska haaveilija.

5.Oliko heti alkuun selvää että pelaat pakkina?

Suurimmaksi osaksi pelasin pakkina, aina silloin tällöin pelasin sentterinä. Tehoja ei ilmeisesti tainnut tulla hyökkäyksessä niin couchi laittoi pakiksi.

6. Pelasiko samoissa junnujoukkueissa muita nimimiehiä?

Omasta ikäluokasta ovat nousseet ylempiin ympöröihin mm. Mikko Kousa, Joonas Jalvanti ja Jesse Rohtla.

7. Kävitkö pienenä paljon jäällä omalla ajalla? Todella paljon. Kodin vieressä oli jäähalli ja siellä tuli vietetty aikaa niin paljon kuin vapaaajalla kerkesi.

8. Olet taitava kiekollinen pelaaja, tuleeko taito omista treeneistä ja pihapeleistä? Isältä sitä en ainakaan ole perinyt. Paljon oli siihen aikaan pihapelejä omassa korttelissa ja jäällä tuli vietettyä aikaa treenien ulkopuolellakin.

9. Kuka Lahden aikaisista junnuvalmentajista on vaikuttanut eniten uraasi? Juutilaisen Pekka

10. Miten?

Kannusti pelaamaan kiekon kanssa ja painotti että kiekon kanssa pitää olla rohkea ja yrittää virheistä välittämättä.

JUNIORIVUODET

11. Pelasit Lahdessa niin C-, B- kuin A-nuortenkin liigaa. Miten nämä ikäryhmät eroavat toisistaan?

B-ikäluokassa alettiin keskittymään täysillä kiekkoon. Vanhempi ikäluokka pakotti yrittämään entistä enemmän että pärjää. A-junnuissa pelipaikoista oli kova kilpailu ja kiekko muuttui ammattimaisemmaksi.

12. Kausi 2006-07 päättyi Pelicansissa Anuorten SM-kultaan. Miltä tuntui kun mestaruus ratkesi?

Uskomattomalta! Bluesia vastaan finaalit ja muistan lehtileikkeleen missä sanottiin että Pelicans ei saa edes erääkään Bluesilta. Voitimme sarjan ratkaisevassa 5.ssä ottelussa rankkareilla. Huhut kertovat että osalla juhlat ei ole vieläkään ohi!

13. Minkälainen rooli Sinulla oli sen vuoden joukkueessa?

Vastuuta tuli reilusti ja kehityin sinä vuonna paljon. Playoffeissa onnistuin henkilökohtaisesti hyvin ja pisteitäkin tuli mukavasti. Kirsikkana kakun päällä mestaruus.

14. Olet pelannut myös kolmessa eri ikäkausimaajoukkueessa (U16, U19 ja U20). Muistatko vielä ensimmäisen kansainvälisen pelisi? Muistan. Saksaa vastaan pelattiin ikäluokan ensimmäinen peli Vierumäellä.

15. Minkälaista maajoukkuetoiminta on versus normaali seuratoiminta?

Tuntui että oli aina palavereja palaverien jälkeen. Siellä painotettiin kokonaisvaltaista pelaamista.

16. Oppiko noilla keikoilla mitään pelillisesti? Varmasti jotakin tarttui mukaan sieltä mutta tuntui aina pelien jälkeen että hommia riittää kesätreeneihin!

17. Kaudella 2007-08 pelasit vain 18 peliä. Olitko loukkaantuneena?

Olkapää meni rikki ja leikattiin joulukuun tie-

Kuva: Samppa Toivonen

Uran eka liigamaali:

”Ilvestä vastaan lähdin tukemaan hyökkäystä ja Leo Komarov jätti kiekon: rantsulla nahkaan ja kädet ylös!”

noilla ja siitä 5 kk huili.

NIKO TUHKANEN

18. Ovatko loukkaantumiset vaivanneet myöhemmällä uralla?

Mitään isompaa ei ole mennyt rikki olkapääremontin jälkeen. (täytyy koputtaa puuta)

19. Paras muistosi junnuvuosilta Lahdesta? Ehdottomasti mestaruus 06-07!

20. Taitavin pelaaja noilta ajoilta jonka kanssa pelasit?

Vili Sopanen.

LIIGA, MESTIS JA ULKOMAAT

21. Kaudella 2008-09 pelasit ensimmäiset aikuisten liigapelit. Muistuuko vielä mieleen ensimmäinen peli?

Oulussa Kärppiä vastaan. Ensimmäinen vaihto ja nuori poika oli postimerkkinä Aarnion taklausesta. Itse peli voitettiin.

22. Minkälainen oli urasi ensimmäinen liigamaali?

Ilvestä vastaan lähdin tukemaan hyökkäystä ja Leo Komarov jätti kiekon: rantsulla nahkaan ja kädet ylös!

23. Pelasit kauden aikana niin A-junnuissa, Pelicansissa kuin Mestiksen HeKissä. Oliko raskasta hyppiä kopista toiseen? Tähän pakettiin vielä kun lisää armeijan niin tuntui melko raskaalta paketilta. Toisaalta sillä kaudella sai paljon pelejä ja kehittyi.

24. Kaudet 2009-11 meni kotikonnuilla akselilla

Pelicans HeKi. Miksi liigapaikka ei vakiintunut? En ollut henkisesti valmis ottamaan pelipaikkaa. Jälkeenpäin ajateltuna tuntui että odotin pelipaikkaa ilman työntekoa.

25. Viime kausi oli sinulle tapahtumarikas. Edustit peräti viittä eri seuraa kauden aikana. Jokereiden tryoutin jälkeen matka vei ValkoVenäjälle HK Noman Grodnon riveihin. Kuinka päädyit sinne? Valko-Venäjä tuntui haastavalta ja mielenkiintoiselta paikalta.

26. Minkälainen kiekkomaa Valko-Venäjä oli? Kiekkomaa. Hallit olivat täynnä ja meno oli villiä katsomoissa.

27. Muistuuko mieleen mitään erikoista tapahtumaa kaukalosta tai kaukalon ulkopuolelta? Valmentaja pyysi koppiin ja tarjosi snapsia ennen aamujäätä.

28. Pelit jäivät seitsemään. Mistä päätös lähteä pois? Sarjan taso ei vastannut odotuksiani enkä olisi kehittynyt pelaajana siellä osin kielimuurin ja tason takia.

29. Pienen kotiseutuvisiitin jälkeen loppukausi meni lähes Vaasan naapuriin, tosin Ruotsin puolelle ja Uumajaan, IF Björklöveniin. Miten ruotsalainen pelityyli sopi sinulle? Iso kaukalo ja enemmän aikaa touhuta kiekon kanssa niin tykkäsin. Tosin valmentaja halusi että pelaamme suoraviivaisesti ja aina päädyn kautta.

MATKA TOI VAASAAN

30. Täksi kaudeksi siirryit Vaasan Sportiin. Mistä päätös tulla tänne? Menestyksen nälkä ja olin kuullut seurasta pelkkää hyvää.

31. Oliko joukkueessa etukäteen tuttuja pelaajia? Heikkisen Eetu.

32. Kuinka olet viihtynyt Vaasassa? Mainiosti, Vaasa ja Sport ovat kohdelleet hyvin.

33. Alkukausi meni hieman vielä hakien, mutta kevättä kohti vauhti on osaltasi kiihtynyt. Oliko vaikea sopeutua uuteen joukkueeseen? Uusi pelitapa vei toki oman aikansa mutta oma suoritustaso ei ollut missään nimessä tyydyttävällä tasolla syksyllä.

34. Varsinkin tammikuu oli tehojen valossa hurja. Teit myös yhden kauden hienoimmista Sport –maaleista Joensuussa Hakomäen ja Kiviniemen syötöistä. Kerro hieman siitä. Lähdin haistelemaan jättöä Hakomäeltä siniviivan tuntumaan mutta hän levittikin Kiviniemelle ja Jallu löysi loistavalla syötöllä halki puolustuksen minut. Pääsin vapaasti kävelemään maalille ja tekemään maalin.

35. Olet pelannut monessa eri maassa ja joukkueessa. Minkälainen paikka Kuparisaari on pelata? Yksi parhaimmista ellei paras. Fanit ovat uskomattomia!

Kuva: Samppa Toivonen

Niko Tuhkanen

Pelipaikka: Puolustaja

Syntymäaika: 18.04.1988

Syntymäpaikka: Lahti

Pituus/Paino: 180/84

Kätisyys: left

Pelinumero: 53

Seurat:

Kiekkoreipas, Pelicans, HeKi, Jokerit, Neman Grodno, Peliitat, Björklöven, Sport

36. Hokki –kotiottelussa saatiin hieman esimakua tulevasta kannustamisesta. Miltä se jäälle kuulosti?

Kylmät väreet tulivat kun jäälle pääsi. Koko halli raikasi kannatushuutoja. Lisää sitä!

37. PlayOffsit ovat ovella, minkälaisina näet Sportin mahdollisuudet?

Erittäin hyvänä. Joukkueessa on kova luotto omaan tekemiseen.

38. Mitkä ovat joukkueen vahvuudet? 4 vahvaa kenttää ja isoissa peleissä joukkueen suoritustaso.

39. Entä omat vahvuutesi?

Liike, kiekollinen pelaaminen sekä hyökkäyspään pelaaminen.

40. Mikä joukkue on pahin vastus tulevissa pleijareissa?

Varmastikin me itse. Henkisesti pitää olla vahvoja ja halukkaita menestymään.

41. Nähdäänkö vihdoin se nousu Mestis-joukkueen osalta?

Siinä se meidän tavoite on!

12 x FACEBOOK

Annoimme Sportin Facebook –faneille mahdollisuuden kysyä oma kysymys Nikolta. Tässä 12 poimittua kysymystä satunnaisessa järjestyksessä:

42. Kuka on sinun esikuva? (kysyjä Jakob Svitzer) Ilo katsoa Petteri Nummelinin pelaamista.

43. Lempijuoma? (Nina Nabb) Ilmainen

44. Paras pelikaveri Sportissa? (Elias Kauppi) Olen saanut monia hyviä kavereita täältä mutta enemmän tulee vietettyä aikaa Gröndahlin, Piispasen ja Mörskyn kanssa.

45. Vaasan paras jälkipelipaikka? (Marko Ranta)

Hmm.. Mäkikaivon naapurusto.

46. NHL vai KHL? (Jukka-Pekka Rönnlöf) NHL

47. NHL-suosikkijoukkueesi? (Jocke Lindell) Los Angeles

48. Kuvaile Sportia kolmella sanalla? (Patrik Nabb) Menestys, fanit ja Pohjanmaa

49. Miksi joukkueen esitykset ovat vaihdelleet niin paljon tällä kaudella? (Seppo Luoto)

Joukkueen henkinen suorittaminen. Joka peliin pitäisi pystyä saamaan paras mahdollinen Sport esille, oli sitten kuka tahansa vastassa.

50. Paras hetki/muisto Sport-paidassa? (Christoffer Åbacka)

Ensimmäinen kotipeli ja päästä olemaan osallisena hienoa kiekkokulttuuria.

51. Kumpaako juot mieluummin pelin aikana: vettä vai urheilujuomaa ja miksi? (Jarno Minkkinen)

Sekä että, enimmäkseen kuitenkin vettä. Vedestä jää raikas maku.

52. Pelaatko Sportissa myös ensi kaudella? (Dan Forsman)

Sopimus ulottuu tähän kauteen. Olen viihtynyt täällä mainiosti.

53. Rehellinen mielipide Sportin mahdollisuuksista liiganousuun tänä keväänä? (Mikko Jaskari)

Erittäin realistista!

Kuva: Samppa Toivonen

Toni Jalo on -

Sportin syöttökone

Toni Jalo muodostaa Sportin ja koko Mestiksen vaarallisimman tutkaparin yhdessä Tomi Pekkalan kanssa. Turkulaisella

Jalolla taitaa olla silmät myös selässä, sen verran komeasti syötöt napsuvat ketjukaverien lapaan.

Jalo kaivaa kiekon vastustajan kulmauksesta. Suojaa hyvin pitkillä käsillään, eikä horju vastustajan tökkimisistä ja huitomisesta huolimatta. Jalo kiertää maalin, nopea katse poikki kentän, syöttö suoraan Tomi Pekkalan lapaan, kiekko maaliin ja kädet kohti Kuparisaaren kattoa. Tuttu tilanne Sportin tämän kauden

otteluissa.

- Tosi paha sanoa, että miksi juuri Pekkalan kanssa peli sujuu niin hyvin. Ehkä se johtuu siitä, että me ajattelemme peliä aika samalla tavalla, pohtii Jalo selvällä Turun murteella.

Kaksikko istutettiin samaan kentälliseen viimeisessä treenipelissä ja heti runkosarjan avausottelussa Hokkia vastaan peli alkoi rullata. Pekkala iski kaksi maalia ja luonnollisesti Jalolle syötöt molempiin osumiin.

- Se ekan pelin onnistuminen antoi meille vähän työrauhaa.

Onnistumiset eivät kuitenkaan jääneet yhteen peliin, vaan kaksikko on ollut Sportin hyökkäyspelin vahvin ase läpi kauden ja erittäin tärkeässä roolissa myös ylivoimalla. Monet joukkueet ovat kuitenkin alkaneet tukkia tarkemmin syöttölinjaa Jalon ja Pekkalan välillä.

- Jos Pekkala otetaan pois, niin sitten jää joku

toinen enemmän vapaaksi, huomauttaa Jalo, jonka tietokone raksuttaa Sportin ylivoimassa taukoamatta.

Kiekko TPS-kasvatin ykköslaji

Turussa syntyneen pelimiehen tie kaukaloon vei nuorena poikana yleisöluistelun kautta.

- Isä vei minut yleisöluisteluun ja siitä se sitten lähti. Pian sen jälkeen olimme velipojan kanssa aina lätkämailat kädessä. Veli meni sitten joukkueeseen ja toki itsekin halusin pian pelaamaan, kertoo Jalo, jonka veli on häntä kaksi vuotta vanhempi.

Jääkiekon ohella Jalo pelasi jalkapalloa, mutta kiekko oli aina ykköslaji.

- Meillä oli sellainen porukka, josta suurin osa pelasi lätkää ja siinä ohessa futista. Se kävi hyvästä kesätreenistä ja siinä sai hyvää juoksutreeniä pelaamisen kautta.

Jalo vietti juniorivuotensa Turun Palloseuran

VAHVA LIIKE. Hyvä kiekonsuojaus, liike ja pelisilmä tekevät Toni Jalosta Mestiksen parhaan syöttöspesialistin. (Kuva: Samppa Toivonen)

riveissä. Ensimmäisen kosketuksen liigajoukkueeseen hän sai kaudella 2006-07, jolloin kokemusta kertyi liigajoukkueen harjoituksista.

TPS panosti rahallisesti kauteen ja hankki kovia vahvistuksia, joten nuorille pelaajille ei juuri vastuuta herunut. Tulokset kuitenkin jäivät laihoiksi niin kentällä kuin kassassa. TPS tippui säälipleijareissa Pelicansille ja tilikausi jäi ennätykselliset 1,4 miljoonaa euroa tappiolliseksi.

Kolmen tähden liigadebyytti

Seuraavalla kaudella Tepsissä puhalsivat uudet tuulet ja vyötä oli rankkojen rahallisten tappioiden jälkeen luonnollisesti kiristettävä. Perinteikäs seura lähti kauteen selvästi nuoremmalla joukkueella, joka mahdollisti myös näytönpaikan 18-vuotiaalle Jalolle.

Vakuuttavat esitykset A-junioreissa saivat seurajohdon vakuuttumaan Jalon taidoista. 29. tammikuuta oli Jalon juhlapäivä, sillä tuolloin hänen nimensä kirjoitettiin ensimmäistä kertaa SM-liigajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

- Kutsu pelaamaan tuli aika nopeasti, kesken koulupäivän. Siinä ei ehtinyt paljon miettimään tai jännittämään, mikä oli toisaalta ihan hyvä.

Jännitys ei selvästi näkynyt nuoren miehen otteissa, sillä Jalo merkkautti ottelussa tehot 1+1 ja hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi.

Loppukaudella Jalo sai vastuuta TPS:n miesten joukkueessa sekä myös A-junioreissa, jossa hän merkkautti kauden 36 ottelun aikana kovat tehot 5+21. Syöttökone Jalon saldo oikeutti A-nuorten syöttöpörssin kärkipaikalle.

Kaikki merkit viittasivat siihen, että seuraavalla kaudella Jalo tekee läpimurron SM-liigassa ja mies myös itse siihen uskoi.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin elokuvissa.

Kovassa koulussa

Keväällä 2008 Jalon visiirin välistä paistoi aurinko. Mies uskoi olevansa valmis ottamaan seuraavan ison askeleen ja hyppäämään A-junioreiden kärkipelaajasta SM-liigan vakiokokoonpanoon. Syksyllä kuitenkin totuus valkeni.

- Kevät sujui hyvin, mutta seuraavalla kaudella kuitenkin kävi, kuten monelle muullekin nuorelle pelaajalle on käynyt, että peliaika tippui. En päässyt oikein kunnolla pelaamaan ja se vähän jämähti siihen sitten, harmittelee Jalo.

Rooli, jonka Jalo SM-liigassa sai, oli kaukana vastuullisesta roolista, johon hän A-junioreissa oli tottunut.

- Kun pelasi ottelussa 3-4 minuuttia ja erässä vaihdon tai kaksi, niin ei siinä pysty kukaan tekemään mitään. Se oli se kovin paikka, kun ei päässyt oikein edes näyttämään missään vaiheessa, toteaa Jalo.

Tuolloin SM-liigassa sai vielä nimetä ottelun kokoonpanoon ylimääräisiä hyökkääjiä, toisin kuin nykyään.

- Siellä istuttiin sitten penkin päässä. Se oli kovaa koulua, myöntää Jalo.

Osan kaudesta Jalo viettikin edelleen A-junioreissa, jossa syöttöpisteitä syntyi entiseen tahtiin. Käteen jäi myös A-nuorten SM-hopea.

- Se oli aika vaikeaa välillä mennä sinne A:han pelaamaan, kun olisi halunnut näyttää taitonsa liigassa.

Nyt muutamia vuosia myöhemmin Jalo näkee

parantamisen varaan myös itsessään.

- Silloin olin vielä niin nuori, enkä ehkä osannut tehdä kunnolla hommia sen liigapaikan eteen, vaan enemmänkin tyydyin kohtaloon.

- Tavoitteenani on edelleen päästä SM-liigaan ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti vaikka Sportin mukana.

Sport-ottelu oli jäädä viimeiseksi

Seuraavalla kaudella Jalo oli jo yli-ikäinen A-junioreihin. Peliaika Tepsissä näytti kuitenkin olevan kortilla, joten Jalo teki ratkaisevan siirron ja siirtyi lainasopimuksella Mestikseen ja naapuriseura TUTOon.

- Se oli hyvä ratkaisu lähteä Mestikseen ja olisi pitänyt tajuta se tehdä jo aiemmin. Se on kuitenkin niin iso ero hypätä A-junioreista suoraan SM-liigaan. Hyppy A-junnuista Mestikseen on paljon järkevämpi, perustelee Jalo.

Liigaringissä pyörinyt Jalo kuvitteli, että Mestiksessä menestyminen on lähes lastenleikkiä.

- Kun tuli itse liigasta, niin sitä ajatteli, että tämä Mestis menee tässä ihan vaan juosten. Mestis oli kuitenkin yllättävän kova sarja jo silloin. Se oli myös aluksi aika raskasta, kun peliaikaa tuli Mestiksessä 20 minuuttia pelissä ja liigassa oli saanut pelata sen 3-4 minuuttia. Siinä meni äkkiä 10-15 peliä opetellessa.

Opettelun jälkeen Jalo sai paremmin ja paremmin juonesta kiinni, kunnes vastaan asteli Kupittaalla Sport. Antti Uitto taklasi Jaloa täysin puhtaasti ja Jalon ranne murtui.

- Se oli ihan normaali taklaus, joita tulee peleissä kymmeniä. Sattui olemaan käsi vähän väärässä asennossa ja oli huonoa tuuria. Uiton kanssa asia on kuitenkin jo sovittu.

- Välillä heitän Uitolle treeneissä kommenttia, että varo nyt vähän, Jalo kertoo hymyillen.

Opiskelut alkuun Vaasassa

Vakava rannevamma piti Jalon sivussa lähes päivälleen vuoden ja oli jopa päättää miehen

kiekkouran.

- Mulla oli Tepsin kanssa diili edelleen ja menin käymään hallilla. Juttelin lääkärin kanssa käytävällä ja Vahalahden Ville tuli kysymään, että mitä aiot nyt ruveta tekemään, kun et enää pysty pelaamaan. Itse en ollut edes kuullut siitä vielä ja olin ihan hämilläni. Sitten ajattelin, että oliko tämä nyt ihan oikeasti tässä.

Onneksi ei kuitenkaan ollut, vaan Jalo palasi tammikuussa 2011 takaisin kaukaloon TUTOn paidassa.

- Se oli kyllä hieno fiilis palata kaukaloon ja ajattelin, että taas sitä mennään. Oli todella kiva päästä pelaamaan. Sen jälkeen oli myös hieman eri perspektiivi asioihin.

Loukkaantuminen sai Jalon pohtimaan myös muita uravaihtoehtoja, sillä kaukalossa ura saattaa päättyä yhteen harmittomaan tai epäonniseen tilanteeseen.

- Oli pakko tehdä jotain muutakin, kun ei tiennyt oliko kiekkoura siinä. Hain sitten kauppakorkeakouluun opiskelemaan ja sain paikan. Koituu siitä loukkaantumisesta siis jotain hyvääkin, tokaisee Jalo.

Samaa mieltä ovat varmasti myös Sportkannattajat, sillä opiskelupaikka oli yksi suuri syy, miksi Jalo tuli täksi kaudeksi Vaasaan.

- Olisin halunnut tulla jo tänne viime kaudeksi, mutta mulla oli loukkaantuminen alla, eikä se sitten onnistunut. Fanit olivat opiskelupaikan lisäksi myös yksi syy, miksi tänne halusin. Lisäksi täällä hoidetaan asiat hyvin ja se oli tärkeää myös, kertoo kahden vuoden lykkäyksen jälkeen viime syksynä Vaasassa opinnot aloittanut Jalo.

- Mielestäni opiskelu onnistuu tosi hyvin jääkiekon ohessa ja on hyvää vastapainoa. Suosittelen kyllä muillekin. Muutaman tunnin päivässä kun opiskelee, niin ehtii hyvin, kertoo Jalo, joka opiskelun lisäksi vapaa-ajallaan pelailee joskus pleikkaria sekä katsoo elokuvia.

TAVOITTEENA LIIGA. Toni Jalon tähtäin on edelleen liigapeleissä. (Kuva: Taneli Jokela)

”Mielestäni opiskelu onnistuu tosi hyvin jääkiekon ohessa ja on hyvää vastapainoa.

Suosittelen kyllä muillekin.”

Sarjan paras syöttökone

Ennen tätä kautta Jalo ehti vierailla muutamia kertoja Vaasassa viime kaudella TUTOn paidassa.

- Vaasa oli ainakin itselle tosi vaikea paikka pelata vierasjoukkueen paidassa. En tiedä mikä siinä sitten oli, mutta täällä ei vaan kulkenut. Toki kotijoukkueena täällä on kivempi pelata, kun yleisö pauhaa ja huutaa. Hyvillä fiiliksillä tänne kuitenkin aina tultiin pelaamaan, muistelee Jalo vierasreissuja Kuparisaareen.

Kausi 2011-12 oli ensimmäinen kokonainen kausi, jonka Jalo pelasi miesten sarjassa ilman loukkaantumisia.

- Vastuuta ja peliaikaa tuli, mutta kausi loppui vähän lyhyeen. Siinä oli valmentajanvaihdoksia ja muita, jotka sekoittivat meidän peliä.

Lopulta kausi päättyi mestaruuteen marssinutta Sportia vastaan puolivälierissä otteluvoitoin 4-0. Jalon pistesaldo oli totutusti syöttöpainotteinen ja 45 ottelussa tilille kertyi 30 syöttöä ja viisi maalia.

Myös tällä kaudella Sportissa Jalo on jatkanut syöttötehtailuaan. Runkosarjassa Jalon tilille kertyi 38 ottelussa 7 maalia ja 34 syöttöä, joka oikeutti pistepörssin 7. sijaan ja syöttöpörssin voittoon. Jalo olisi varmasti taistellut pistepörssin voitosta, ellei hän olisi marraskuun puolivälissä murtanut sormeaan ottelussa Jukureita vastaan. Loukkaantuminen piti Jalon sivussa yli kuukauden.

- Se on aina ollut niin, että mieluummin syötän, kun ammun itse. Onhan siitä aina välillä sitten mulle huudettukin, että ammu nyt joskus itse. En mä tiedä, se on vaan jotenkin jäänyt, että tykkään enemmän syöttää kuin tehdä maalin, kertoo vastaavan pelityylin omaavia Koivun veljeksiä sekä Kimmo Rintasta nuorempana seurannut Jalo.

Hyvä henki, hieno kaupunki

Tällä kaudella Jalo puki ensimmäistä kertaa kotkapaidan ylleen, mutta tuttuja pelimiehiä joukkueessa oli jo muutamia.

- Riskan Eki on ollut junnumaajoukkuessa samaan aikaan. (Juho) Iloviita oli TUTOssa viime kaudella ja (Tommi) Laineen, (Petri) Meren sekä (Matti-Pekka) Pelkosen tunsin myös ennestään.

Vaasassa ja Sportissa Jalo on tykännyt olla.

- Olen viihtynyt Vaasassa tosi hyvin. Tämä on aika samanlainen kaupunki kuin Turku.

Myös joukkueen sisällä henki on hyvä.

- Meillä oli yhdeksän äijää sivussa, nyt alkaa onneksi miehet olla kunnossa. Hengestä kertoo jotain se, että revanssipelissä saatiin ensin 5-0 turpaan Kajaanissa, mutta seuraavana aamuna kaikilla oli ihan hyvä fiilis hallilla ja voitettiin 2-0.

Kotikaupungissaan Jalo vierailee perheensä luona säännöllisen epäsäännöllisesti.

- Jos on kaksi päivää vapaata, niin tulee usein käytyä Turussa.

Juhani Tammisen komennossa vakuuttavan kauden pelanneessa TUTOssa on Jalolle monta tuttua kaveria.

- Kyllä sieltä on ihan hauska kuunnella juttuja, naurahtaa Jalo viitaten värikkääseen päävalmentajaan.

Runkosarjassa useamman kerran TUTOn kohdannut Jalo myöntää, että otteluissa on hieman erilainen fiilis kuin muita joukkueita vastaan.

- On siinä aina pientä ekstraa. Kun menee kulmaan ottamaan kiekkoa, niin hiukan kovemmin sitä ottaa. Ei siinä kuitenkaan mitään hirveitä tappeluita viitsi ottaa, kun on tuttuja jätkiä vastassa. Itse tykkään kyllä pelata TUTOa

vastaan. Kentällä ollaan vastustajia, mutta kentän ulkopuolella taas kavereita, toteaa Jalo.

Pudotuspelit iso haaste

Viime kaudella pelit Kuparisaaressa eivät Jalolta sujuneet, mutta tällä kaudella tahti on ollut toinen, kun fanaattinen kotiyleisö on samalla puolella Jalon kanssa.

- Meillä on ihan huikeat fanit millä mittapuulla tahansa. Olen liigassakin pelejä pelannut, eikä siellä montaa joukkuetta ole, mitkä olisivat ollenkaan samalla tasolla. Mielestäni meillä on tämän maan parhaat fanit!

Pudotuspeleissä infernaalinen tunnelma Kuparisaaressa vain yltyy ja Jalo odottaakin tulevia otteluita innolla.

- Innolla odotan, että päästään pelaamaan pudotuspelejä ja täällä on niistä kovat perinteet. Itselleni pudotuspelit ovat iso haaste, kun ei ole hirveästi niitä pelejä tullut Turussa pelattua. Se on kuitenkin oma maailmansa. Näen sen isona haasteena myös minulle ja Pekkalalle. Meidän täytyy myös pudotuspeleissä onnistua tekemään niitä maaleja, vaikka se on paljon vaikeampaa. Toki jos meidät otetaan tiukemmin pois, niin sitten jää muille tilaa tehdä niitä maaleja. Siinä vaiheessa ei ole mitään merkitystä, että kuka ne maalit ja pisteet tekee.

Jalo ei vielä paljasta, että aikooko hän vaihtaa tutkaparinsa Pekkalan kanssa rooleja pudotuspeleissä.

- Se voi olla, kun vastustajat ei sitä odota. Ei pidä paljastaa mitään vielä tässä vaiheessa, toteaa Jalo salaperäisesti.

Teksti: Jaakko Jokela

MAALI. Jalo osaa myös maalata. Tässä sen saa kokea Hokkin Teemu Seppänen kauden avausottelun jatkoajalla. (Kuva: Michael Nyby)

on muutakin kuin pelkkä peli Pelipäivä

Jääkiekkoilijan ammatti voi katsojan silmään näyttää helpolta ja pelkkää pelailua sisältävänä. Sitä se ei todellakaan ole. Itse ottelu on lyhyt tapahtuma, jota edeltään kova treenaaminen, matkustaminen sekä muu valmistautuminen.

Kuvaajamme Seppo Petrov seurasi Vaasan Sportin Mestisjoukkueen vieraspelimatkaa Jyväskylään JYP-Akatemian vieraaksi tammikuussa. Vaikka matka oli sarjan lyhimpiä niin silti päivä venyi pitkäksi niin pelaajille kuin varsinkin huoltojoukoilla. Ohessa kuvareportaasi matkasta.

Niin se itse peli... Sen Sport voitti niukasti 3-4.

10:12

10:15

11:17

12:00

12:12

14:50

15:13

17:08

17:12 Pelaajien

15:16 Jonathan Iilahti, Juuso Mörsky ja Toni Jalo täydentävät matkaeväsvarastojaan.

16:11 Sport saapuu illan näyttämölle Synergia Areenalle Jyväskylään. Kamat kantoon ja koppia kohti.

16:17 Vanhat paikat! Pelaajat valitsevat omat paikkansa pukukopista ja peliin valmistautuminen voi alkaa.

16:22 Pelaajat tekevät omat varustehuollot mm. mailojen osalta. Se on tarkkaa hommaa.

Ennen jäälle menoa joukkue tekee alkulämmöt ulkona. Alkulämpöfutis on aina yksi päivän kohokohdista.

ollessa ulkona on sillä aikaa on huoltopäällikkö Tankka joukkoineen laittanut pukukopin kuntoon.

Valmentaja Ari-Pekka Pajuluoma ohjeistaa pelaajia illan ottelua varten.

Pelaajat nauttivat ravintolapäällikkö Miki Ekmanin loihtiman lounaan ravintola Kotkanpesässä ennen reissua.

Hovikuljettaja Kari ”Karpo” Pohjonen tarkistaa että kaikki tavarat pysyyy kyydissä Jyväskylään.

12:14 Ajoneuvoon nouse! Matka kohti Jyväskylää alkaa Vaasan jäähallilta.

On meillä pitkä tie.... Bussimatkan aikana pääosin levätään ja keskitytään illan koitokseen.

Välipysähdys tehdään ABC Hirvaskankaalla noin tunti ennen saapumista pelipaikalle.

Klo 09:06 Kun pelaajat saapuvat hallille, on huolto jo aamusta aloittanut pakkaamisen.

Huoltaja Taisto Tankka teroittaa pelaajien luistimet aamujäitä varten.

Pelaajat valmistautuvat peliin valmistamaan jääharjoitukseen Vaasan jäähallissa.

21:00 Valmentajat Jukka Ahvenjärvi (toinen vas.) ja Pasi Räsänen kommentoivat peliä lehdistölle.

20:30

20:35

20:38

20:51 Kiitos ja näkemiin. Sport rutistaa lopulta hienoon 3-4 vierasvoittoon Jyväskylässä.

20:52 2+1 tehot nakuttanut kultakypärä Tomi Pekkala pääsi heti pelin jälkeen median tenttiin.

20:53 Game over. Pelin jälkeen alkaa valmistautuminen palauttavaan treeniin ja kotimatkaan.

21:08 Puolustaja Niko Tuhkanen tekee jälkiveryttelyt kuntopyörällä. Pelin kolhuja lääkitään jääpussilla.

21:12 Sinä poljet, minä ohjaan... Kapteeni Uitto polkee ja Jani Kiviniemi toimii kartturina. Ja hauskaa on.

21:30 Ruokailun aika Jyväskylän Synergia Areenalla ennen kuin hypätään bussiin ja kotia kohti.

21:42 Pelaajat bussiin ja nokka kohti Vaasaa Karpon osaavissa käsissä.

00:52 Pelimatka takana ja tavaroiden purkua Vaasan jäähallilla.

01:00 Pelaajien työ tehtynä tältä päivää. Huoltajilla päivä jatkuu vielä jonkin verran pidempään...

17:55-18:15 Pelaajat siirtyvät alkulämpöön jäälle ennen klo

18:30 alkavaa peliä.

18:04 Huoltaja Guy Wiik (taustalla) ja Radio Vaasan selostaja Toni Lönnroos seuraavat tarkasti poikien otteita.

18:16 Alkulämpö ohi ja viimeiset tankkaukset sekä varustehuollot ennen peliä.

18:27 Mika Kujanpää, Matti-Pekka Pelkonen ja Markus Nässlin matkalla kopista kentälle.

18:29 Time to play the game! Maalivahti Jarno ”Japa” Laitinen valmiina kaatamaan JYP-Akatemian.

18:44 Tältä peli näyttää Jyväskylässä radioselostajan tontilta katsottuna. Ja äänessa Toni Lönnroos.

18:47 Paikallinen fanikatsomo, jossa tällä kertaa enemmän rumpuja kuin itse kannattajia.

20:08 Tiukka peli eikä pelaajat malta istua aloillaan toisen erän lopussa.

Huoltaja Guy Wiikillä on pelin aikana kiire jääpussien kanssa. Tällä kertaa vuorossa Niko Tuhkanen.

Mr Referee! Kapteeni Antti Uitolla on asiaa ottelun linjatuomarille vaihtoaition puolelta.

Tuttu näky tämän kauden Mestiksessä: Tomi Pekkala on tehnyt maalin (2-3) Toni Jalon syötöstä.

Mikkelin Jukurit

Kisa sarvipaitojen kiusana

Mestiksen runkosarjan ylivoimaisesti voittanut Mikkelin Jukurit saa puolivälierissä vastaansa Lempäälän Kisan, joka selviytyi viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin. Jukurit lähtee ottelusarjaan selvänä ennakkosuosikkina, vaikka runkosarjassa voitot joukkueiden välillä menivät tasan 2-2.

LeKi oli syksyllä vahvassa vedossa, mutta hyytyi tuttuun tapaansa kohti kevättä, kun pääasiassa tamperelaisseurat kuppasivat parhaimmat pelimiehet riveihinsä. Jotain kertoo sekin, että LeKin puolustuksen kolme parasta pistemiestä eivät enää ole seurassa ja miehistössä olevista pelaajista tehokkain puolustaja runkosarjassa oli Riku Dufva tehoin 2+3!

Hyökkäyksessä LeKillä on käynyt myös kato, mutta tehoja voidaan odottaa ennen kaikkea kolmikolta Lassi Mattila, Mika Niemi ja Antti Hilden. Farmiseuran pelaajaruletti on

pyörinyt tälläkin kaudella villisti ja LeKissä on vieraillut peräti 64 eri pelaajaa. Runkosarjan aikana seurassa pelasi vaatimattomasti 11 eri maalivahtia.

LeKi sai runkosarjan viimeiseen otteluun takaisin viime keväänä hokkarit naulaan ripustaneen Jose Nippalan. Kymmenen vuotta LeKissä pelanneen maineikkaan sentterin pelituntuma on kuitenkin arvoitus.

Vuosi toisensa jälkeen suurimpana mestarisuosikkina pudotuspeleihin lähtevä Jukurit voitti jälleen kerran runkosarjan selvästi. Viime vuosina menestystä ei ole kuitenkaan tullut kovista satsauksista huolimatta, vaan pudotuspeleissä pelit ovat menneet penkin alle ja liigakarsinta on jäänyt haaveeksi.

Jarno Pikkaraisen käytössä on sarjan laajin materiaali ja Jukureilta tulivoimaa löytyy niin

Nettisivut: www.jukurit.fi

Ylivoima vs. Alivoima

Ylivoimapeli oli Jukureilla runkosarjan joukkueista toisiksi parasta, joten lempääläisten on syytä pysyä poissa boksista. LeKin alivoima oli nimittäin sarjan neljänneksi heikointa.

Rummut vs. läpsyttimet

Jukureiden faniryhmä Sarvisklubi on jo vuosia käyttänyt kannustamiseen ”MM-kisaläpsyttimiä” ja kohtuullisin sankoin joukoin liikkeellä oleva ryhmä saa vastaansa Lempäälän pressuhallissa paikallisen rumpurykmentin.

Kuva:Samppa Toivonen

hyökkäyksestä kuin puolustuksesta. Sarvipaidoilla on heittää kaukaloon peräti kuusi miestä, jotka saalistivat runkosarjassa yli 30 pistettä. Hyökkäyksessä tulokkaiden pistepörssin voittanut Mika Partanen, Turo Asplund, Henrik Koivisto, Mikko Laine ja Jesse Rohtla ovat Jukurien tehokkainta kaartia. Puolustuksessa pienikokoinen Pasi Järvinen on yksi sarjan parhaista hyökkäävistä puolustajista ja Rony Ahonen taas sarjan eliittiä puolustuspäässä.

Lempäälän ilmastoltaan ja tunnelmaltaan viileä kotiareena on ollut vaikea paikka Jukureille tällä kaudella, sillä kauden kahdesta kohtaamisesta saldona oli nolla pistettä ja vain kaksi osumaa. Toisaalta LeKi ei myöskään juhlinut Kalevankankaalla, joten LeKin on murrettava Jukurien kotitaika tavalla tai toisella.

LeKin mahdollisuus yllätykseen on sarjan alussa, sillä Jukurit on saanut alkuvuoden lasketella kohti pudotuspelejä sarjan piikkipaikalla. Jos löysäily ja välillä jopa ylimielinen pelaaminen jää päälle pudotuspeleihin, on LeKillä saumat iskeä. Paras seitsemästä –sarjasta on kuitenkin enemmän etua Jukureille, jonka materiaali

hot number

PlayOff -sarjan ratkaisijaehdokas

Jukurien puolustuksessa viillettävä Pasi Järvinen on yksi sarjan taitavimmista puolustajista. Rajattoman itseluottamuksen omaava Järvinen erottuu kentällä joko hyvässä tai pahassa. Hyökkäyspäässä miehen oivallukset ovat ajoittain maagisia ja läpisyötöt napsuvat hyökkääjien lapaan omasta päästä saakka. Vain 170-senttinen ”Pablo” on kuitenkin ajoittain pulassa omassa päässä. Joskus myös Järvisen itsevarmuus saattaa kääntyä häntä vastaan ja kikkailu kostautuu vaarallisena kiekonmenetyksenä. Kokenut 37-vuotias Järvinen osaa kuitenkin sijoittua hyvin puolustuspäässä.

Ylivoimalla Järvinen on todella vaarallinen pelote ja ylivoiman merkitys korostuu vähämaalisissa pudotuspelitaistoissa. Tämän kauden runkosarjassa Järvinen paukutti tehot 5+25, jolla irtosi puolustajien pistepörssin voitto. Järvisen tehotilasto osoitti runkosarjassa lukemaa +11. Peliaikaa Järvinen ei ole enää ahminut nuoruusvuosien tahtiin, vaikka edelleen keskimääräinen peliaika on yli 21 minuuttia ottelussa.

Mestiksen mestaruuksia Järvisellä on taskussa kolme, kaksi Jukureista kausilta 2000-01 ja 2002-03 sekä yksi TUTOsta kaudelta 2007-08, jolloin hän iski pudotuspeleissä 11 ottelussa tehot 1+12. SM-liigaa HPK:ssa ja Ilveksessä pelannut Järvinen on valittu Mestiksen parhaaksi puolustajaksi kaudella 2006-07 ja hän on useasti voittanut Mestiksen puolustajien pistepörssin.

LeKi Hockey

TUTO Hockey

Broadway -kiekkobuumin loppunäytös

Turussa eletään jälleen vahvaa kiekkokevättä. Uutta se ei kiekkokaupungissa ole, mutta näyttämö on eri kuin normaalisti on totuttu. Nyt se on legendaarinen Kupittaa, nykyiseltä nimeltää Marli Areena. Samaan aikaan kun TPS kyntää liigassa on kaupungin kakkosseura Turun Toverit noussut kuin Fenix -lintu tuhkasta yhdeksi suurimmista Mestiksen mestari- ja liigakarsintasuosikeista. Ja buumin puikoissa häärää, kukas muukaan kuin itse Juhani Tamminen, joka teki vastaavat nostatukset niin Oulussa kuin Vaasassakin. Tami lanseerasi runkosarjan lopussa pelaajilleen ”five games to Broadway” -teeman ja nyt aika ensi-illan, Turun Broadway löytyy Kupittaalta.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TUTO saa vastaansa yllätysvalmiin Heinolan Peliitat, joka varsinkin kotikaukalossaan Versowood Areenalla on ollut paha vastus kaikille sarjan kärkijoukkueille. Päävalmentaja Petri

Karjalainen on saanut joukkueensa pelaamaan aktiivista kiekkoa, jossa taklauksia ja maalille ajoja ei väistellä. Yksi joukkueen pelin ruumillistuma on huikean runkosarjan pelannut, aikaisemmin enemmän hanskallisista taidoista kuin mailallisista tunnettu Henri Manninen. Mies iski peräti 20 kaappia ja on jokaiselle vastustajalle ärsyttävä vastus. Suu käy, laidat paukkuu ja nyt myös verkot helisee. Todellinen PlayOff -pelaaja. Vaikka joukkue menetti siirtorajan kynnyksellä ykköstähtensä Ville Järveläisen HPK:hon ei se ole joukkuetta lannistanut. Peliitat runnoi itsensä väkisin kahdeksan joukkoon ja lopussa vielä seitsemänneksi ohi LeKin ja onnistui näin välttämään runkosarjan ykkösen, Jukurit, avauskierroksella. Pitkästä aikaa Heinolassa nähtävä PlayOff -kiekko ja Tamin TUTO on sellainen yhdistelmä, joka herättää oman buuminsa Lahden kupeeseen.

TUTO oli runkosarjassa tasaisen varma ja

Pistepörssin

Tami vs. Tuomarit

Tämä vuosia kestänyt köydenveto huipentuu varmasti tämän kevään pleijareissa. Ellei vielä puolivälierässä niin viimeistään välierissä. Kääntyykö jatkuva kritiikki TUTOlle hyödyksi vai haitaksi? Sen kevät näyttää.

Rinne/Tuomisto vs. TUTO-hyökkäys

TUTO Hockeyllä on marssittaa kentällä sarjan raskain tulivoima, varsinkin ylivoimapeliin. Maestro Virtanen jakaa ja muut kauhoo kiekkoja reppuun. Peliittojen ennakkoon epävarmin osasto, maalivahdit, joutuvat varmasti rumputuleen ainakin Turussa.

ansaitsi täysin kakkossijansa. Tammisella on käytössään sarjan kovin tulivoima, mistä kertoo runkosarjan kovin maalimäärä, 161. Toki Peliitat pääsi lähelle 154 osumalla, mikä taannee verkkojen heilumisen myös sarjan aikana. Peräti viisi Toveria löytyy pistepörssin top 11:sta ja nimet Antti Virtanen, Ville-Vesa Vainiola ja Aki Keinänen tuovat tehojen lisäksi hurjasti kokemusta joukkueeseen. Tammisen vahvuudet valmentajana on myös siinä, että hän osaa puristaa rivimiehistäkin irti sen 110% ja tämä on ase millä TUTO voi mennä pitkälle. Legendaarinen 60 minuutin paine saattaa olla Peliitoille kova pala purtavaksi ainakin Turussa, josta pitää voittoja ottaa jos mielii jatkoon.

Ennakkoon TUTO on siis vahvoilla niin tehokkuudessa mutta myös maalivahtipelissä. Peliittojen kaksikko Rasmus Rinne ja Heikki Tuomisto ei ole vakuuttanut kun taas TUTOn Tommi Virtanen & Tomas Kral herkuttelivat nollapeleillä vielä runkosarjan lopuksi. Ykkösmaalivahti Virtanen tosin romahti viime kauden pleijareissa totaalisesti hyvän runkosarjan jälkeen. Miten käy tänä

hot number

PlayOff -sarjan ratkaisijaehdokas

Turun Tovereiden kapteeni Antti Virtanen on yksi sarjan ehdottomista ykkösnimistä. Huikeita tehoja aikanaan TuTon, Hermeksen ja Sportin paidassa divarissa takonut Virtanen teki hienon, kymmenen kautta kestäneen liigauransa Jyväskylän JYPin riveissä voittaen samalla myös Suomen mestaruuden. Pieni syrjähyppy Jyppilästä tapahtui kaudeksi 2006-07 kun mies suuntasi ulkomaille Elitserienin Skellefteåhon, jossa kuitenkaan ura ei auennut ja matka jatkui vielä saman kauden aikana Itävallan EHC Linziin. Viime kaudelle TUTO sai miehestä mieluisan paluumuuttajan, jonka ympärille on helppo aloittaa menestysjoukkueen kasaaminen. Miehelle lyötiin itseoikeutetusti kapteenin C rintaan heti kättelyssä.

Vaikka viime kausi meni koko joukkueelta penkin alle, iski Virtanen mukavat 15+27=42 tehot, mutta se ei enää pudotuspeleissä auttanut vaan Sport jyräsi jatkoon suoraa voitoin 4-0.

Tällä kaudella Tammisen komennossa Virtanen on saanut nauttia isoa johtajan roolia, jonka mies on kantanut tyylillä. Kapteeni kohtaa joukkojaan edestä ja näyttää pelaamisellaan muille esimerkkiä. Tutkapari Ville-Vesa Vainiolan kanssa on löytynyt yhteinen sävel ja herrojen tehot kertoon olennaisen (Virtanen 15+30 ja Vainiola 14+32). Ylivoimapelaaminen on Virtasen bravuuri, hän on erittäin vaarallinen kiekollisena ja hyvistä syötöistä saa nauttia mm. maaliahne Aki Keinänen (20+18). Fyysinen peli on ainoa asia, jolla miestä voi vähän horjuttaa ja siihen saumaan Peliitat varmasti iskee.

Kuva:Samppa Toivonen

Viime kauden finaalipari heti vastakkain

Viime kauden finalistit Sport ja Jokipojat iskevät yhteen tänä keväänä heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Neljän viimeisen kauden aikana mestari on aina löytynyt tästä kaksikosta (Sport 2010,2012,2013 ja Jokipojat 2011). Nyt jomman kumman kohtaloksi koituu normaalia aikaisempi kesäloma.

Joukkueet kohtasivat runkosarjassa neljästi ja joka kerta Sport poistui kaukalosta voittajana. Ottelut olivat kuitenkin tasaisia ja silmiinpistävää oli molempien parempi pelaaminen vieraskaukalossa. Sport oli kuin kotonaan isossa kaukalossa Joensuussa pelaten yhden kauden parhaista vieraspeleistään siellä. Vahvaan kiekonliikuttamiseen ja kiekkokontrolliin perustuvaan pelityyliin tuntuu iso tila sopivan paremmin. Kohtalaisen fyysinen Jokipojat sen sijaan oli ainakin viimeisessä kohtaamisessa Vaasassa hieman jopa niskan päällä vahvan taklauspelinsä ansiosta. Sport kuitenkin lopulta

vertailussa

Lentokenttä vs. Tulitikkuaski

käänsi pelin jatkoajalla itselleen.

Tästä sarjasta ei varmasti tunnetta tule puuttumaan jos peilataan kauden kohtaamisiin. Varsinkin Kuparisaaren ensimmäisessä pelissä jäi varmasti kotkapaidoilla hampaankoloon kun peräti kolme pelaajaa kannettiin kesken pelin pukukopin puolelle ja sitä kautta eri pituisille sairaslomille. Nyt kun lähdetään pelaamaan paikasta auringossa tullaan varmasti näkemään useita pelinsisäisiä kaksintaisteluja sarjan aikana.

Ottelusarjassa on monta ratkaisun paikkaa. Yksi ja vaativin paikka on maalivahdin tontti molemmissa joukkueissa. Kummassakaan ei ole vielä runkosarjassa ilmaantunut selkeää ykköstorjujaa, mutta kevään perusteella aloittavat maalivahdit lienee Sportin Jarno Laitinen ja Jokipoikien nuori Timo Niemi. Viime kaudella nuori sensaatio Lars Volden torjui joensuu-

Molempien joukkueiden kotikaukalot poikkeavat hyvin paljon toisistaan koon puolesta. Joensuussa on erittäin iso kaukalo kun taas Vaasassa mennään ahtaammassa askissa. Kumpi oppii nopeammin vieraskentän metkut on vahvoilla.

Ylivoima vs. Alivoima

Runkosarjan alussa Sportin ylivoima toimi, mutta kevättä kohden se on alkanut tökkiä. Tärkeää olisi saada se jälleen toimimaan pleijareissa. Jokipojilla sen sijaan on yksi sarjan vaarallisimmista ylivoimista ja Sportin liian passiivinen alivoimapelaaminen voi koitua kohtaloksi.

Kuva:Samppa Toivonen

laiset lähes mestariksi asti. Pystyykö Niemi samaan temppuun vai korjaako kokeneempi Laitinen tämän kaksintaistelun?

Jokipojat oli runkosarjassa aika vahvasti yhden kentän varassa kun kolmikko Ranta-Karevaara-Rajala vastasivat tehoista. Siirtorajalla seura sai kuitenkin kaksi hyvää hyökkäyspään vahvistusta, molemmat muuten ex-Sport -pelaajia, Matti Järvisen ja Sami Blomqvistin. Hieman samankaltainen tilanne oli myös kotkapaidoilla, välillä oltiin jopa liikaa kaksikko Jalo-Pekkala harteilla. Vuodenvaihteessa kuitenkin saatiin sairastuvalta kehiin tuttu kolmikko Halava-Kujanpää-Piispanen, joka tuo tarvittavaa tulivoimaa edellämainitun kaksikon rinnalle. Yksi sarjan ratkaisuja tuleekin olemaan se kumpi joukkueista saa ykkösen takana olevat kentät toimimaan tehokkaammin.

Sportin puolustus on kärsinyt pahoista loukkaantumisista ja runkosarjan lopussa poissa olivat runkopelaajista Eetu Heikkinen ja MattiPekka Pelkonen. Herrojen kokemusta tarvittaisiin ehdottomasti mahdollisimman nopeasti alakerrassa. Tästä otteluparista tulee varmasti tiukka ja mielenkiintoinen taisto, joka tuskin menee neljästä poikki kumpaankaan suuntaan.

hot number

PlayOff -sarjan ratkaisijaehdokas

Yksi tämän sarjan ratkaisijoista löytynee Sportin maalin suulta. Kahdella viime mestaruuskaudella Sportin maalia vartioinut Joni Puurula kantoi joukkuetta tarvittaessa vaikka yksin ja oli ehdoton mestaruuksien takuumies. Viime kauden jälkeen Puurula suuntasi Ruotsiin ja Sportin maalilla vastuun ovat tasaisesti kantaneet Jarno Laitinen ja Jonathan Iilahti. Runkosarjan lopun perusteella näyttäisi siltä, että Laitinen lähtee pleijareihin ykkösmaalivahdin statuksella.

Pelkkä status ei vielä pitkälle vie ja Laitinen joutuukin nyt todelliseen testiin Sport -paidassa. Mies pelasi viime kaudella loppukauden Sportissa ja sai torjuntavastuuta liigakarsinnan loppuvaiheissa pelaten mm. nollan Tampereella. Toki silloin oltiin jo paineettomassa tilassa ja maalivahti pääsi tulemaan ns. puskista.

Nyt on erilainen tilanne edessä, vastuu on kannettava ensimmäisestä pelistä alkaen. Laitinen oli runkosarjassa tasaisen varma suorittaja, joka aloitti kauden erittäin hyvin mutta vajosi muun joukkueen mukana heikompaan pätkään marraskuun aikaan. Nyt kevätpuolella on koppi alkanut jälleen tarttua normaaliin tapaan.

Tyyliltään Laitinen on täysin erilainen kuin esimerkiksi Puurula. Mies torjuu kiekot eleettömästi ilman sirkustemppuja. Vahvuuksina erittäin hyvä räpyläkäsi. Paljon vartijana oleva numero 35 omaa täydet mahdollisuudet viedä Sport päätyyn saakka.

Huippuvahtien kohtaaminen

Runkosarjan viimeisellä kierroksella kotiedun itselleen napannut Kajaanin Hokki kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Kouvolan KooKoon. Ottelusarja on ainakin ennakkoon todella tasainen. KooKoolla materiaali on kajaanilaisia parempi, mutta Petri Mattilan Hokki on tunnetusti inhottava vastustaja pudotuspeleissä. Runkosarjassa KooKoo oli keskinäisissä kohtaamisissa parempi voitoin 3-1.

Ottelusarjan yksi kulmakivistä on maalivahtipeli. Hokin ehdottomasti tärkein pelaaja on maalivahti Teemu Seppänen, jolta vaaditaan venymistä, mikäli Hokki aikoo välieriin päästä. Runkosarjassa kumi-ukko Seppänen oli vakuuttavassa iskussa ja yksi tärkeimmistä syistä kajaanilaisten menestykseen. KooKoon maalia puolestaan vartio täysin erityylinen Mikko Rämö, jonka torjuntatyyli perustuu vetojen peittämiseen. Rämö oli jälleen vakuuttava runkosarjassa, mutta pudotuspeleissä hän ei ole viime vuosina onnistunut aina yhtä vakuut-

vertailussa

Seppänen vs. Rämö

tavasti.

Juha Juujärven valmentaman KooKoon puolustuksessa ehdottomasti näkyvin hahmo on risupartainen Matt Nickerson. Räjähdysherkkä järkäle on kova fyysinen pelote, jolla kuitenkin välillä pimahtaa ja pahasti. Nickerson onnistuessaan sekoittaa vastustajan pelin ja epäonnistuessaan oman joukkueen pelin jäähyilyllään. Jalka ei myöskään liiku kovin vauhdikkaasti ja vikkelät kajaanilaiset saattavat kiitää ohi oikealta ja vasemmalta.

KooKoon pistenikkareista Nick Dineen on ollut erityisen vaarallinen Hokkia vastaan, sillä runkosarjan neljässä kohtaamisessa jenkki nakutti tehot 1+5. Vaarallisuutta kouvolalaisten hyökkäyksestä löytyy muun muassa Olli Julkusen ja Aatu Hämäläisen muodossa. Pudotuspeleissä arvoon arvaamattomaan saattaa nousta myös KooKoo-ikoni Mikko Liukkonen, joka on erittäin arvostettu joukkuepelaaja.

Ottelusarjassa nähdään kovien veskarien kohtaaminen. Seppäsen merkitys joukkueelleen on Rämöä suurempi ja hän joutuu venymään illasta toiseen KooKoon kovassa tulituksessa. Rämön pitää olla hereillä Hokin vastaiskuissa ja onnistua pitämään pää kylmänä sarjan tiukoilla hetkillä.

Juujärvi vs. Mattila

Jo viime vuonna puolivälierissä kohdanneet joukkueet ja päävalmentajat ottavat taas yhteen. Juujärvi on tunnettu kikkailija maalivahdinvaihtoineen kesken pelin ym. Petri Mattila on sen sijaan vahvasti ehdolla vuoden parhaaksi Mestis-valmentajaksi tehtyään Hokista kauden yllättäjän.

Hokissa pisteet ovat perinteisesti jakautuneet melko tasaisesti, eikä kajaanilaisia pistepörssin kärkisijoilla runkosarjassa nähty. Kainuulaisten tehokkain pelimies runkosarjassa oli tulokas Sakari Manninen (13+16). Pudotuspeleissä oivallisia syöttäjä odotetaan kaudella 200607 peräti 58 syöttöä saalistaneelta kapteeni Teemu Virtalalta.

KooKoon ylivoima oli runkosarjassa yllättävän heikkoa tulivoimaan nähden. Hokkia vastaan heikolla ylivoimalla ei juuri onnistumisia nähdä, sillä kajaanilaiset olivat runkosarjan parhaita alivoiman tappajia.

Menestyspaineet sarjassa on KooKoolla, jonka finaalihaaveet ovat kolmena viime kautena päättyneet välieriin. Kahtena viime kautena mestaruuteen marssinut Sport pudotti kouvolalaiset finaalista ja sitä ennen saman tempun teki D-Team.

Kajaani on aina vaikea paikka pelata ja Hokki jaksaa raataa sekä taistella illasta toiseen. Kouvolassa kotiyleisö tukee omiaan vahvasti ja tuo lisäpotkua KooKoon otteisiin. Hokki sai tärkeän kotiedun sarjaan, jossa tuskin maaleilla juhlitaan. Tiukat ottelut saattavat kääntyä kumman tahansa eduksi ja luultavasti useampi otteluista ratkeaa maalivahtipeliin.

hot number

PlayOff -sarjan ratkaisijaehdokas

Teemu

Hokin maalivahti Teemu Seppänen on tärkein yksittäinen syy Hokin vahvaan kauteen. Vain 166 senttimetriä pitkä Seppänen pelasi runkosarjassa huimat seitsemän nollapeliä, josta toki osittain kiitos kuuluu myös Hokin uhrautuvalle puolustuspelille. Torjuntaprosentti Seppäsellä oli runkosarjassa kova 92,27. Hokki on joukkue, jossa tähtipelaajia ei ole, mutta taidon puute korvataan kovalla työllä ja tiiviillä puolustuspelillä. Tämä toki palvelee myös Seppästä.

Seppäsen pelityyli on melko erikoinen, sillä hän pyrkii pelaamaan paljon pystyssä, jolloin tilaa ei hänen pienestä koostaan huolimatta jää yläkulmiin. Tyyli toki jättää enemmän tilaa ampua alakulmiin. Nopeana maalivahtina Seppänen torjuu hyvin myös poikittaissyöttöjä.

Suomussalmelainen Seppänen juhli mestaruutta Hokin paidassa keväällä 2007, joten kainuulaisilla varmasti luottoa riittää ”omaan poikaan”. Jukureissa ja SaPKossa kaksi edellistä kautta viettänyt 26-vuotias Seppänen jatkaa myös ensi kaudella Hokissa.

Kuva:Samppa Toivonen

25 vuotta - yhtä perhettä. Näin julisti tifoillaan tyylikkäästi 25 vuotista taivaltaan tammikuun Sport-Hokki -pelissä juhlinut

Sportin kannattajaryhmä Red Army. Suomen parhaat kiekkofanit ovat juhlansa ansainneet.

Voittopelin jälkeen juhlittiin ravintola

Fontanaclubilla

noin 500 hengen voimin. Fans from Kvevlax.

Sport-legenda Jari “Jallu” Kiviniemi.

Red Armyn kummipelaaja Mika Halava on stage.

Kapteeni Uitto fanien tentissä. Nabbit kuuntelee Red Armyn historiasta

Sport-legenda Mikael Hallbäck ja fani-Hallbäckit.

Sportin toimiston väkeä seuralaisineen.

Kannattajien pelaajakeräyksen tulos: 6.181,76€.

Kolme erilaista tarinaa kulissien takaa

Lätkävaimojen Elämää

Kiekkovaimo, hokivaimo, ehkä se tunnetuin lätkävaimo. Tyttöjen iltoja shampanjoineen ja herkkuineen. Naisia jotka eivät tiedä jääkiekosta mitään, naisia jotka haluavat elää toisen siivellä… Jokaisella on tästä sanasta oma käsitys. Todellisuudessa näiden sanojen takaa löytyy vaimoja, kihlattuja, avovaimoja ja tyttöystäviä, ihan tavallisia määrätietoisia naisia. Meitä on monenlaisia, niitä keitä jääkiekko lajina ei kiinnosta, mutta jos mies pelaa ammatikseen kyllähän sitä seuraa ja pelejä käy katsomassa. Sitten on niitä joilla on täysin omat urat ja harrastukset.

LÄTKÄPARISKUNNAT. Maija ja Juuso Mörsky (vas.), Mika Halava ja Emmi Paulamäki sekä Ari Gröndahl ja Mimmi Karhu viettävät välillä vapaa-aikaansakin jäällä. (Kuva: Taneli Jokela)

Löytyy myös niitä jotka ovat kiinnostuneet jääkiekosta ja se on osa myös puolison elämää. Jääkiekko on suuri osa elämäämme. Se tulee kotiin mukaan, vaikkei aina haluaisikaan. Se vaikuttaa ihan kaikkeen, ja joka ikinen päivä menee kiekon ehdoilla.

Nyt kolme naista kertoo oman tarinansa siitä miten miehen ammatti vaikuttaa heidän elämäänsä, miten heistä tuli

jääkiekkoilijan puolisoita. >>>

”Eräs 14-vuotias tyttö sanoi minulle, että ei halua mitään muuta niin paljoa kuin jääkiekkoilijapoikaystävän. Kuulin päässäni hälytyskellot ja tein kaikkeni muuttaakseni hänen mielensä:

”Ei todellakaan kannata ottaa jääkiekkoilijaa! Mieti, sä joudut olee tosi usein yksin kokonaisia päiviä ja öitä tai jopa puoli viikkoa. Niitten työviikko on kuusipäiväinen ja sunnuntaina ne on niin puhki ettei jaksa lähtee mihinkään tai tehdä mitään. Kotipelipäivinäkin, jolloin ne on muutaman tunnin päivästä kotona, niillä on semmoset rutiinit, ettei niistä ole seuraksi.

Sit ku ne on hävinny pelin ne mököttää illan. Eikä ikinä voi tehä mitään spontaania kun koko niiden elämä on aikataulutettu. Treenejä, pelejä, ruokaa ja unta. Koskaan ei voi tietää millon suunnitelmat menee pilalle ylimääräisten treenien takia. Siis… Miks sä halusitkaan olla jääkiekkoilijan kaa?”

”No sä sanot vaan huonoja puolia, kerro niitä hyviäkin!”

Niin, kyllähän toi kuulostaa aika negatiiviselta ja oli se kärjistettykin. Kyllä Juuso oikeesti jaksaa ottaa mut ja muut huomioon myös pelipäivinä ja sunnuntaisin. Ja on niitä vapaita viikonloppuja aina välillä ja tietty pitkä kesäloma. Ja joskus arkisin Juuso saattaa päästä jo puolen päivän jälkeen kotiin.

Mun on ylipäätään tosi vaikea ajatella, että mitkä on hyviä puolia jääkiekkoilijan kanssa olemisessa. Koska en mä jääkiekkoilijan kanssa mennyt naimisiin, vaan Juuson kanssa, jota rakastan. Se vaan sattuu pelaamaan työkseen jääkiekkoa. En siis koskaan rakastunut jääkiekkoilijaan, vaan parhaaseen ystävääni, jonka kanssa jaan samat elämänarvot ja jonka kanssa viihdyin parhaiten.

Kun aloimme seurustella, Juuso pelasi vielä junnuissa ja ajattelin, että jääkiekko on hänelle samanlainen totinen harrastus

kun tanssi oli minulle. Treenasin itsekin lähes päivittäin ja viikonloppuisin saattoi olla esityksiä. Kun Juuso muuttikin satojen kilometrien päähän pelaamaan Vaasaan, jääkiekko muuttui harrastuksesta työksi ja seurustelumme kaukosuhteeksi. Ensimmäisenä kautena elin melko tiiviisti omaa tavallista elämääni kotikaupungissani ja matkustin joka toinen viikonloppu Vaasaan. Jatkoaika.com ja Tulospalvelun sivut tulivat tutuiksi, kun niitä tarkkailemalla sai edes jollain tasolla olla toisen elämässä ja peleissä mukana.

”Tämä on taajamajuna Vaasasta Jyväskylään. Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat…” -kuulutus tuli liiankin tutuksi kahden kauden aikana, jotka asuimme eri kaupungeissa. Toisena kautena omat harrastukset ja menot muokkaantuivat sen mukaan, että pääsisin mahdollisimman usein matkustamaan Vaasaan. Varsinkin pleijareiden, finaalien ja liigakarsintojen aikaan otin ”muutaman oman loman” opiskeluista ja järjestelin töihin itselleni sijaisen, jotta pääsisin olemaan mukana loppukauden tärkeissä peleissä. Ja kyllä kannatti. Oli mahtavaa nähdä joukkueen menestyvän ja nauttivan. Meillä tyttöystävillä oli aivan huippuhyvä yhteishenki koko kauden ja saimme yhdessä jännittää katsomossa finaalipeleissä ja lopulta juhlia mestaruutta koko porukalla.

Ekat joukkueen pikkujoulut jännitti älyttömästi, kun kuvittelin että kaikki lätkävaimot on jotain malleja ja suurin piirtein toisesta maailmasta. Helpotti, kun tutustuin heihin ja ymmärsin, että he ovat aivan tavallisia nuoria naisia niin kuin minäkin. Jotkut olivat töissä tai opiskelivat, toiset eivät. Jotkut asuivat yhdessä, toiset kaukosuhteessa. Sekalaista sakkia, mutta kaikkia yhdisti se, että heidän poikaystävänsä/ miehensä pelaavat lätkää. Jotkut tyttöystävistä eivät ole lainkaan kiinnostuneita jääkiekosta lajina, eivät jaksa seurata matseja eivätkä edes tiedä mikä on paitsio. Toiset taas tietävät

lajista jo aika paljon ja olen itsekin oppinut hahmottamaan peliä vähän enemmän kuin sen, missä kiekko liikkuu;) Lajikiinnostuksella ei kuitenkaan ole kauheasti väliä, vaan pääasia on, että jokainen tukee omalla tavallaan omaa miestään ja joukkuetta täysillä. Pakko lisätä ”lätkävaimoista” vielä se, että vaikka he eivät malleja olekaan, en vielä ole törmännyt yhteenkään pelaajan puolisoon, joka ei olisi kaunis!

Kesällä 2012 jääkiekkomorsiamesta tuli oikea LÄTKÄVAIMO kun menimme naimisiin. Juuso oli tehnyt jatkosopimuksen Sportiin, joten minullakin oli aikaa valmistautua muuttoon. Opintoni ovat siinä vaiheessa, että pystyn asumaan toisessa kaupungissa ja opiskella lähinnä itsenäisesti. Ei se aina helppoa ole, mutta olen ihan hyvillä mielillä tehnyt päätökseni lähteä Juuson mukaan ja elää nyt ensisijaisesti lätkän ehdoilla. Olen myös iloinen, että opiskeluni onnistuu edes jotenkuten, eikä minun tarvitse täysin valita omien opintojeni ja mieheni uran väliltä.

Vaikka jääkiekko on todella sitova ja kokonaisvaltainen työ, jää ”normaalille” vapaa-ajallekin aikaa. Opiskelemme, näemme perheitämme ja kavereita, käymme kaupassa ja teemme tortilloja. Suurin ero ”peruselämään” ehkä on, että viikonloputkin menevät yleensä peleihin ja tulevaisuus on aina täysin auki siihen asti kun seuraavan kauden jatkosopimus on kirjoitettu. Uskomme kuitenkin Jumalan johdatukseen, joten voimme katsoa rauhallisin mielin tulevaisuuteen. Pitkät pelimatkat tarkoittavat yksinäisiä päiviä ja öitä. Alkavat pleijarit tarkoittavat intensiivistä peliputkea ja rumia partoja, mutta toisaalta se merkitsee myös sitä, että saan iloita kun Juuso saa tehdä sitä, mistä nauttii eniten. Saan jännittää taas muiden puolisoiden ja koko hallin kanssa katsomossa ja ihan vaan nauttia lätkästä.

Niin, niitä hyviä puolia jääkiekkoilijan kanssa olemisessa on varmasti nähdä se, että toinen lähtee joka päivä hyvillä mielin töihin ja saan myös osallistua toisen työhön käymällä peleissä. Ainutlaatuista on myös Sportin hyvä joukkuehenki, joka yltää myös pukukopin ulkopuolelle. En tiedä kuinka monessa työpaikassa myös puolisot kutsutaan mukaan pikkujouluihin ja muihin työporukan (joukkueen) tapahtumiin. Sport on täynnä huippuäijiä (kaikki jääkiekkoilijat eivät siis ole ylimielisiä pleijereitä;) ja heidän mahtavia ”lätkävaimojaan”, joiden kanssa saadaan parhaimmillaan olla se kliseinen one big happy hockeyfamily.

Jääkiekkoilijan vaimona on ihana olla aina silloin kun toinen tulee pelireissulta kotiin ja sanoo ”kivaa olla kotona”. Jääkiekkoilijan vaimona on ihana olla kun rakastaa toista sellaisena kuin hän on myös niinä päivinä kun hävitään se kuudes matsi putkeen. Mutta ihan rehellisesti kyllä mä myös välillä oon tosi ylpee, että saan olla lätkävaimo silloin kun oma mies pelaa hyvin ja menestyy! ”

Vaimo #11 1

ILOA. Urhelilijaperheen elämä ei ole aina yhtä juhlaa, mutta hauskaa on aina. (Kuva: Taneli Jokela)

YHTEISPELIÄ. Niin jääkiekko kuin elämäkin on yhteispeliä. Lätkävaimo/tyttöystävä uhraa usein paljon omastaan miehen uran eteen. (Kuva: Taneli Jokela)

”Yleisö osoittaa mieltään, fanit riehuu ja jäällä näkyy levottomia pelaajia, mutta miksi? -kysyn minä, Emmi, nuori nainen C1 katsomosta. Joku muista tytöistä osaa kertoa mulle mitä kentällä tapahtuu, itse kun en aina huomaa katsoa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan :)

Noin 8 vuotta on tullut hallilla kuljettua, ensin siskon miestä kannustamassa ja nyt siskon jalanjälkiä seuraten, omaa miestä. Vähän reilu vuosi ollaan Mikan kanssa seurusteltu, asutaan yhdessä keskustan kaksiossa. Meidän arkea ilahduttaa pieni karvapallo, Iines- koira. Paljon ollaan ehditty nähdä ja kokea yhdessä jo vuoden aikana mm. yks Oulun keikka alkukaudesta.

Melkeinpä joka aamu Mikan kello soi ensimmäisenä, noin tuntia ennen hallille lähtöä, koska aamujumitukseen eli NHL tulosten lukuun tekstiteeveeltä menee ainaki 20 minuuttia joka aamu. Vaan hetkeä myöhemmin mun kello soi. Itse käyn aamuisin koulussa, parin vuoden päästä pitäisi terveydenhoitajaksi valmistua. Iltapäivät vietän melkeinpä joka päivä työn merkeissä. Jos hyvä tsäkä käy, mua odottaa työpäivän jälkeen valmis ruoka pöydässä, Mikkis kun on meidän perheen kokki!

Pelijutuista sitten... noh, mä olen niitä tyttöjä jotka ei niinkään ymmärrä lajista mitään, sen oon kuitenkin oppinut, että pelipäivinä mun tehtävä on pysyä taka-alalla ja antaa aikaa keskittymiseen illan koitosta varten. Pelipäivät menee aika rutiinilla... Reenit, pelipäiväpäikkärit, illan vastustajien kokoonpanojen ym. tsekkaus ja sit tarviikin olla jo hallilla. Pelissä haluan tietenkin kannustaa kotijoukkueen voittoon, mutta ennen kaikkea tukea ja tsempata Mikaa katsomosta päin. Vieraspelit jännätäänkin sitten radion tai tv:n kautta sormet ja varpaat ristissä. Mika on joskus sanonut että ei mun tarvitse tietää jääkiekon kaikkia saloja, ja parempi kuulemma niin. Kyllä mulle silti joskus jotain kerrotaan, nykyään kuitenkin tiedän mitä paitsio tarkoittaa. Uusin oppi tuli itseasiassa ihan hiljattain kun sain kuulla mikä rebound on!

Joskus mietin, että miks just mun poikaystävän pitää olla jääkiekkoilija, nehän on aina reissussa tai reeneissä. Joskus jopa tuntuu että joukkue on tärkeämpi kuin mä. Eikä oikeestaan oo väliä onko arki vai pyhä, reenit on melkeinpä joka aamu. Lomamatkat ja muut menot tulee suunnitella aina päivälleen oikein reenien mukaan. Välillä tulee vieläkin tunne, että pitääkö mun tosiaan tinkiä mun haaveista Mikan ammatin takia. Kyllä, koska haluan että Mika saa mahdollisuuden kehittyä ja päästä eteenpäin urallaan sekä tehdä sitä mitä se oikeesti haluaa niin kauan kun se on mahdollista, koska jossain vaiheessa se loppuu. Sitten on aikaa mun ja meidän yhteisille unelmille. Aina kaiken pohdinnan jälkeen päädyn kuitenkin siihen tulokseen, että mä rakastan Mikaa, siksi koska se on Mika, en siksi että se on jääkiekkoilija.”

Rakkaudesta lajiin, Emmi

”Olen puolustaja Ari Gröndahlin kihlattu. Minun suhteeni jääkiekkoon on hyvin läheinen. Olen pikkutytöstä asti rakastanut lajia ja siksi lätkä on meillä ns. ”koko perheen juttu”. Olen itse myös pelannut jääkiekkoa ja tuomari/ toimitsija kortti on ollut 6 vuotta. Olen ollut KooKoo:lla töissä monta vuotta erilaisissa tehtävissä. Se miten tapasin tulevan aviomieheni, oli sattumien kauppaa. Jos Ari ei olisi koskaan pelannut KooKoo:ssa, tuskin olisimme tavanneet. Hän on ensimmäinen ja varmasti viimeinen jääkiekkoilija jonka matkaan olen lähtenyt. Meni kauan ennen kuin suostuin olemaan ”jääkiekkoilijan tyttöystävä”, kavereiltakin tuli vähän kuittia kun olinhan ollut aina se joka ei pelaajiin ”retkahda”.

Alusta asti meille oli kuitenkin selvää, että jos johonkin tarvitsee muuttaa, muutamme yhdessä. Kun Arille tarjottiin kesällä 2011 pelipaikkaa Vaasasta, emme miettineet hetkeäkään. Oli mahtavaa päästä rakentamaan yhteistä elämää johonkin aivan muualle kuin kotipaikkakunnalle, sekä upea paikka Arille kehittää omaa uraansa. Vaikka välimatka kaikkiin läheisiin on todella pitkä, on elämämme sujunut täällä Vaasassa loistavasti. Olemme kiitollisia Sportille ja pelikavereille jotka auttoivat meitä sopeutumaan ihan vieraaseen paikkaan.

Jääkiekkoilijan työ on pahimmillaan eri seurojen välistä soutamista, paljon muuttamista, kodin siirtämistä ja epätietoisuutta. Toki siinä on myös paljon hyvää, uusia ystäviä ja mahdollisuuksia. Joskus itsestäni on tuntunut, ettei minusta ole tähän. On paljon asioita joita olen oppinut tekemään toisin, on paljon yksinäisiä hetkiä ja iltoja. Silti on mahtavaa, että mies tulee monena päivänä puolenpäivän jälkeen kotiin. Vieraspelit katson aina mestistv:stä sekä osan paikan päällä. Kotipeleissä olen aina. Ensimmäisellä Sport kaudellamme olin toimitsijan tehtävissä kotipeleissä. Ari teki viime keväänä mestaruuden jälkeen kahden vuoden jatkosopimuksen Sportiin. Tällä kaudella olenkin toiminut kotipelien kuuluttajana, siinä hallin halutuimmassa hommassa. Ei todellakaan ollut helppoa astua näihin saappaisiin, vielä kun siihen lisättiin ruotsi. Omalla äidinkielellään on kyllä helppo kuuluttaa ja puhua, mutta alkujännitykseen kun lisätään vielä jotain vierasta, on paljon opittavaa. Meillä arki menee aikalailla treenien ja pelien ehdoilla. Joka päivä sama kaava. Saman kadun varressa asuu pari muutakin pelaajaa, pojat menevät yleensä kimppakyydillä hallille. Kotipelipäivät koostuu aika lailla rutiineista, aamujää, ruokailu hallilla, jonka jälkeen päiväunet. Teen yleensä miehelleni välipalan valmiiksi, yritän rauhoittaa pelipäivän mahdollisimman hyvin keskittymiselle. Myös kuuluttajan tehtävät vaativat joka pelipäivälle omia valmisteluja. Illalla vien pojat hallille peliin ja odotan pelin jälkeen. Vieraspelipäivinä vien pojat aina hallille ja aina yöllä olen hakemassa.

Minun arkeen kuuluu aikalailla kodin hoitamista ja ruoan laittoa. Ja siinä sivussa Arin hemmottelua! Olen miettinyt omaa uraa ja koulutusta. Tällä hetkellä en ole vielä itselle sopivaa jatkokoulutusta löytänyt. Uskon, että minulla on aikaa miettiä ja valita mitä haluan elämäni aikana tehdä. On tietoinen valinta, että olen valinnut Arin uran. Haluan ja toivon, että Ari saa kehittää omaa uraansa niin kauan kun siihen on mahdollisuus. Itse en pystyisi kaukosuhteessa elämään ja siksi olen valmis luopumaan väliaikaisesti omasta urasta ja haaveista. Minun aikani tulee vielä.

Elän itse suurella tunteella mukana peleissä. On mukavaa välillä pysähtyä katsomaan treenejä ja huomata miten hyvä fiilis siitäkin tulee. Tänä talvena olen päässyt pelailemaan kiekkoa kerran viikossa, ja se on ollut huippua. Koska rakkaus lajiin on todella suuri, ei minua haittaa, että yleensä puheenaiheena kotonakin on jääkiekko. Pelien jälkeen usein käydään läpi pelitapahtumia yhdessä, uskon että pystyn olla Arille vielä paremmin tukena kun suhde lätkään on itselläkin läheinen. Toki joskus tuntuu siltä, että olisi parempi jos en tuntisi lainkaan sanaa jääkiekko.

Viime kevät oli upea, mestaruuden ja kaiken huuman jälkeen oli ihanaa päästä kesäksi vanhempieni luo maalle. Vaikka Vaasa on mukava kaupunki, ei omaa kotikylää voita mikään. Luonto ja sen rauhaisuus on loistava vastapaino talven arjen rutiineille. Kauden jälkeen muutamme kesäksi taas Valkealaan, koska Ari on viimeistä vuotta koulussa Vierumäellä. Samalla järjestelemme tulevia häitämme ja odotamme innolla tulevaa perhe-elämää. Pakko myöntää, että reilu pari vuotta sitten en osannut kuvitellakaan mitä elämä tuo tullessaan. Elämä on muuttunut aika paljon, olen erittäin onnellinen siitä mitä minulla on. Vaikka miehen ura tuo haasteita, olen luottavainen yhteisiin unelmiimme.”

Mimmi

Sotamies Seppelin

Sportin A-junioreissa pelaava Christoffer Seppelin on vaasalainen toisen polven kiekkoilija. Kauhavalla tammikuussa armeijan aloittanut Seppelin on noussut tällä kaudella Sportin A-junioreiden yhdeksi kantavista voimista ja hyvät otteet poikivat myös maajoukkuekutsun.

Seppelin saapuu haastatteluun Rocktailsbaariin suoraan armeijan harmaista. Käynnissä on Sportin edustuksen Play Station NHLturnaus, johon A-junioreissa pelaavalla Seppelinillä ole vielä tänä vuonna asiaa. Tuttuja salista kuitenkin löytyy jo nyt ja Seppelin vaihtaa muutaman sanan pelaajien kanssa, kunnes siirrymme sivummalle juttelemaan.

- Olen pienestä asti halunnut mukaan edustusjoukkueeseen, mutta täytyy edetä askel kerrallaan, rauhoittelee 18-vuotias Seppelin, joka saa vielä ensi kauden pelata A-junioreissa.

- Tässä tehdään nyt töitä sen eteen, että saisin pelipaikan edustukseen ensi kauden aikana, paukauttaa Seppelin tavoitteensa suorasukaisesti tiskiin.

Tällä hetkellä Seppelin tekee töitä myös tetsari vyöllään ja rynnäkkökivääri kainalossaan, sillä hän suorittaa asepalvelusta Kauhavalla. Toiveissa olisi päästä läpsyttämään sotilaspassia kuuden kuukauden jälkeen.

- Olen intistä päässyt tosi hyvin treenaamaan, mutta toki se kuitenkin jonkin verran häiritsee treenaamista, kun ei pääse jäälle niin paljon kuin pitäisi. Se nyt on vaan käytävä pois ja toivottavasti saan sitten pelata ehjän ensi kauden. Ongelmia armeijassa ei ole ollut ja pitkä kokemus joukkuelajeista on auttanut sopeutumaan ryhmään.

- Olen tykännyt intistä ja se on kiva, kun samanikäiset ihmiset huutavat päin naamaa. Joukkue on yhtä huono kuin sen heikoin lenkki ja intissä se pitää myös paikkaansa. Jos yksi mokaa, niin 30 muuta saavat myös kärsiä, sivaltaa Seppelin, jonka kanssa Kauhavalle matkaa myös Sportin A:ssa pelaava Lauri Laakso.

Monipuolisuus valttia

Sportissa Seppelin on tuttu nimi, sillä Christofferin isä Mikael oli Sportin luottohyökkääjiä 80-luvun lopusta 90-luvun puoliväliin.

- Olin niin pieni, kun faija lopetti, etten hänen pelejään hirveästi muista. 3-4-vuotiaana faija toi aina lätkäkamat kotiin ja istuin niiden vieressä. Uimahallin taakse mentiin pelaamaan ekaa kertaa ja sieltä kaikki alkoi.

Seuraavaksi vuorossa oli kiekkokoulu ja kouluikäisenä Seppeliniä ei jäältä pitänyt poissa mikään.

- Menin usein koulusta suoraan jäähallille vapaajäille. Usein siellä oli joku kaveri, mutta välillä olin siellä myös yksin. Silloin olin tosi

paljon omatoimisesti jäällä, mutta nyt se on toki vähentynyt, kun treenejä on niin paljon. Monipuolinen urheilutausta on yksi Seppelin vahvuuksista.

- Olen aina urheillut kaikenlaisia lajeja ja lähtenyt mukaan, jos joku on kysynyt, oli sitten kyse golfista tai koripallosta tai sählystä. Varsinkin palloilulajit kehittävät pelisilmää, joten niitä kannattaa harrastaa nuorena monipuolisesti, neuvoo Seppelin.

Jääkiekon lisäksi Seppelin pelasi aktiivisesti jalkapalloa, mutta joutui runsaiden harjoitusmäärien vuoksi tekemään lajivalinnan 4-5 vuotta sitten.

- Futis oli lähellä aina, mutta jääkiekko on jollakin tapaa vauhdikkaampi ja kiinnostavampi. Valinta ei loppujen lopuksi ollut vaikea.

25 ottelussa 50 pistettä

Seppelin on koko uransa pelannut Sportissa ja käynyt läpi kaikki ikäluokat junioreissa. C-junioreissa hän pelasi nykyisen valmentajansa Mikko ”Mamba” Mannerin joukkueessa.

- Kehityin sillä kaudella tosi paljon, vaikka sarja ei ollut mikään paras ja pelit karsinnoissa päättyivät tyyliin 17-0. Meillä oli paljon kentän ulkopuolisia treenejä ja siinä kehittyi tosi hyvin. Mamba osaa kehittää hyvin yksilöitä ja hän panostaa lajiin tosi vahvasti, kehuu Seppelin.

C-junioreiden I-divisoonan karsintasarjassa Seppelin iski viidessä ottelussa murskaavat tehot 18+13. Seuraavalla kaudella Ari-Pekka Pajuluoman sekä Kai Katajalehdon valmennuksessa hän nakutti reilusti pisteen per peli, kunnes veneluun murtuma ranteessa piti miehen sivussa puoli kautta.

Kaudeksi 2010-11 Seppelin siirtyi B-junioreihin ja räjäytti pankin. 25 ottelussa pisteitä kertyi yhteensä huimat 50 (28+22).

- Silloin sain pelata paljon, yli- ja alivoimasta lähtien, muistelee Seppelin aikaa Kenneth Westerbackin ja Jari Kiviniemen luotsaamassa joukkueessa.

Kohtalonpeli A-nuorissa

A-junioreissa Seppelin esiintyi ensimmäisen kerran jo keväällä 2010 karsintasarjassa. Seuraavana keväänä hän sai kutsun kahteen viimeiseen otteluun A:n SM-liigassa, joissa ratkaistiin Sportin säilyminen sarjassa. Ensimmäinen ottelu oli vieraissa JYPiä vastaan, jonka jälkeen Kuparisaareen saapui Oulun Kärpät.

- Kärpät-ottelussa joukkue varmasti paikkansa A:n SM-sarjaan myös seuraavalle kaudelle. Varsinkin se ottelu oli hieno kokemus. Johdettiin 5-3, mutta Kärpät kiri tasoihin ja lopulta voitettiin ottelu rankkareilla.

Lyhyt komennus A-junioreihin oli henkisesti tärkeää Seppelinille, joka siirtyi B-junioreiden divarista seuraavaksi kaudeksi A:n SM-sarjaan.

- Se auttoi jo seuraavalle kaudelle ja sen jälkeen tiesin millaista peli A:n SM-sarjassa on.

Viime kausi oli Seppelinille ensimmäinen kokonainen kausi A-junioreissa. Olli Hällforsin alaisuudessa Seppelin iski 37 ottelussa tehot 7+6.

- Kyllä se ihan hyvä kausi oli ekaksi kaudeksi, mutta olisi se voinut mennä paremminkin. Tälle kaudelle sain tosi hyvän pohjan viime kaudesta, kun sain katsoa vanhempien pelaajien otteita.

Kovassa ketjussa

Kuluvalla kaudella Seppelin on noussut Sportin A-junioreiden vastuunkantajista hyök-

käyspäässä. Kauden alku sujui joukkueelta loistavasti ja Sport jopa johti kovatasoista SMsarjaa.

- Ehkä päästiin Mestis-joukkueena ja altavastaajan yllättämään alkukaudesta.

Talvi näyttäytyi nuorille kotkapaidoille melko synkkänä ja joukkue valahti pudotuspeliviivan alapuolelle.

- Kaikki ovat peleissä ja treeneissä tehneet kovasti duunia. Joukkuehenki on ollut hyvä ja huumoria on riittänyt, vaikka välillä tuli pitkiäkin tappioputkia.

Nyt joukkue taistelee historiallisesta paikasta pudotuspeleissä, jonne on matkaa vain muutama piste.

- Nyt ne tärkeät pelit sitten alkavat. Meillä on vielä parempi sauma kuin viime vuonna ja pudotuspelipaikka on ihan omissa käsissä, kertoo 36 ottelussa tehot 13+8 iskenyt Seppelin.

- Olen ihan tyytyväinen omaan peliini, mutta jos olisin ollut terävämpi, niin pisteitä voisi olla enemmän. Aina on parannettavaa, mutta olen tosi tyytyväinen vastuuseen, jota olen tällä

kaudella saanut.

Suurimman osan kaudesta Seppelin on pelannut samassa ketjussa Jonas Elolan ja Michal Kristofin kanssa. Yhteensä kolmikko on iskenyt lähes sata pistettä.

- Elolan kanssa olen pelannut jo pienestä asti ja pyörinyt jäähallilla koulun jälkeen. Kristofin kanssa pelasin viime vuonna yhdessä. Molemmilla on hyvä pelisilmä ja he ovat todella taitavia, kertoo vahvasta luistelusta tunnettu Seppelin.

- Se on aina ollut mun vahvuus ja sen kun säilytän, niin voin mennä pitkällekin. Voimapuoli on sitten taas ollut aina mun heikkous. Sitä pitää saada lisää ja myös malttia pitää kiekkoa, analysoi Seppelin.

Pikakomennus Leijona-paitaan

Viime vuoden loppupuolella Seppelin sai yllättävän puhelun kesken työpäivän.

- Olin kahvitauolla, kun puhelin soi. Ajattelin, että se on joku työpuhelu, mutta puhelu olikin maajoukkueesta. Kysyivät, että olisiko minulla

mahdollisuus tulla tänään Helsinkiin, sillä huomenna olisi treenit ja sitten peli.

Seppelin lupasi soittaa pian takaisin ja ei mennyt kauaa, kun hän istui jo junassa matkalla kohti pääkaupunkia, josta hänet noudettiin Lohjalle.

- Ei sitä paljon ehtinyt jännittämään.

Alle 20-vuotiaiden haastajamaajoukkue kohtasi harjoitusturnauksessa Tshekin kolmesti. Seppelin valittiin joukkueensa parhaana pelaajana toisessa ottelussa, jonka Suomi voitti jatkoajan jälkeen 2-1.

- Vauhdissa se ei eronnut hirveästi, mutta Suomi pelaa passiivista lähtöä ja pelityyli on vähän eri, kun itse tykkään luistella ja antaa painetta. Eka peli oli vähän vaikea, mutta toinen sujui jo paremmin.

- Olihan se todella hieno paita vetää maajoukkuepaita päälle, hehkuttaa Seppelin.

Teksti: Jaakko Jokela

VASTUUTA. Sportin A-nuorten Christoffer Seppelin nauttii saamastaan vastuusta nuorten SM-sarjassa. (kuva: Kalle Lydman/Pohjalainen)

Nicklas Hudd

otti hetken happea

S-Kiekon valmentajaksi pikakomennuksella tulleen vaasalaisvalmentajan sormet syyhysivät jo tositoimiin.

S-Kiekon valmentajaksi tammikuun puolivälin jälkeen tullut Nicklas Hudd teki viime keväänä raskaan päätöksen lopettaa valmentajan työt.

– Se päätös tuntui kuitenkin siinä vaiheessa oikealta. Sanoin parhaalle kaverilleni, että nyt lentää fläppitaulu ja luistimet suohon. Kaveri totesi, että älä puhu hölmöjä.

Nytkin kävi niin, että kaveri tunsi kaverin aivan yhtä läpikotaisin kuin mies tuntee itse itsensä. Hudd paini pitkään ratkaisunsa kanssa.

– En tiedä oliko se alitajunnassa lopulta kuitenkin vain ajatus ottaa harkittu välivuosi. Olin valmentanut kaksikymmentä vuotta ja oli tarve ottaa happea.

Hudd teki myyntihommia ja veti Norjassa pari kiekkokoulua. Etäisyys teki terää, mutta kävi kuten useimman valmentajan kohdalla käy. Kesällä oli lähellä, että mies ei tehnyt sopimusta Norjaan, jossa aiemmin oli valmentanut pari kautta. – Tilanne kuitenkin rauhoittui ja en aktiivisesti etsinyt mitään. Sain kerätä ajatuksia ja pääsin

irtautumaan. Valmentaminen on työ, joka kuluttaa hirvittävän paljon.

Aition palo poltti

Marko Savolainen teki S-Kiekon valmentajana hyvää työtä ja vei seuran Suomi-sarjaan. Suomi-sarjassa peli ei kuitenkaan lähtenyt kulkemaan ja kahdeksan ottelun pituisen tappioputken jälkeen S-Kiekossa todettiin, että on pakko kulkea sitä perinteistä latua: valmentaja on helpompi vaihtaa kuin joukkue.

Hudd oli keskiviikkona 16.1 katsomassa Seinäjoella peliä. Torstaina käytiin nopeatempoiset neuvottelut S-Kiekon johtoportaan kanssa ja perjantaina asia oli valmis.

– Yksinkertaista se ei ollut, kun on perheellinen ja omakotitalo Vaasassa. Molemmilta löytyi kuitenkin tahtoa ja silloin ratkaisu yleensä löytyy.

Huddin tahtoa siivitti se, että hän oli ollut kymmenen kuukautta poissa aitiosta. Paikasta, josta ei lopulta ollutkaan helppo hypätä muihin hommiin. Paikasta, jossa hän valmentajana elää joukkueen ilon ja surun hetket aivan eri lailla kuin muussa elämässä. Paikasta, josta hän ylpeänä katsoo, kun joukkue paiskii tosissaan hommia. Mutta myös

jossa tuskan hiki nousee otsalle, kun mikään ei mene

suunnitelmien mukaan.

– Sormet syyhysivät tositoimiin. Päivittäinen hiki, päivittäinen työskentely lajin ja joukkueen parissa. Kaipasin sitä. Kiva olla taas aitiossa.

Tiet kohtaavat

Seura ja kaupunki olivat Huddille tuttuja, sillä nuori vaasalaisvalmentaja tuli S-Kiekkoon uransa alkuvaiheissa valmennuspäälliköksi ja jatkoi siitä SHT:n edustusjoukkueen valmentajana viimeksi kaudella 2004-2005. Eräs tunnettu paikallinen urheilutoimittaja nimesi silloin joukkueen klassikkoelokuvan teeman mukaisesti nimellä: ”Nicklas Huddin hurja joukko”. Hudd vei joukkueen Mestiksen karsintoihin ja jäähalliin jonotettiin aina parkkipaikan puoliväliin saakka. Tiet kuitenkin erkanivat, kun Hudd lähti jääkiekkoliiton hommiin ja sieltä Norjaan.

– Norjan aika oli loistavaa aikaa. Upea kaupunki, jossa pääset kotiovelta metrolla laskettelurinteeseen. Oli hyvin lähellä, että emme jääneet Norjaan.

Kotimaa kuitenkin veti ja lisärivejä valmentajan CV:hin kirjoitettiin Kajaanissa kun hän siirtyi Norjasta Kajaanin Hokkiin ja sieltä kaksi vuotta sitten kotikaupunkiin Vaasan Red Ducksiin.

paikasta,

LUOTTOA ON. Fysiikkavalmentaja Mika Hormalainen (vas.) ja päävalmentaja Nicklas Hudd katsovat luottavaisena kevääseen. Tavoitteena on paikka Suomi-sarjaan ilman karsintoja.

Edellisellä kerralla Seinäjoella kiekkotaikinaa leipoi leipuri Aki Maijala. Nyt sikariporras on vaihtunut, mutta yksi pysyy: urheiluseura kuten S-Kiekko elää omaa elämäänsä ja se oli Huddille kaikin puolin tuttu.

– Tuntui tosi hienolta, kun kutsuttiin takaisin seuraan, jossa on aiemmin ollut. Se on osoitus, että on tehty asioita oikeinkin, kun tiet kohtaavat.

Luottavaisena kevääseen

Hudd myöntää, että tilanne hypätä takaisin aitioon oli haastava.

– Valmentajan vaihtoprosessi ei ole koskaan helppo kenellekään. Oli tullut pitkään turpiin ja meillä oli kova paine saada tappioputki poikki. Onneksi se sitten tapahtui niin nopeasti.

Valmentaja tietää, että ei ole taikuri, eikä sitä kukaan odotakaan. Ensimmäiseksi Hudd halusi nähdä hymyn pelaajien kasvoilla.

– Sitä alkoi pikkuhiljaa tulla. Mielestäni olemme ottaneet lyhyessä ajassa isoja askelia. Tunnemme toisemme ja olemme olleet avoimia. Tärkeintä on saada joukkue luottamaan valmennukseen.

Hudd katsoo luottavaisena kevääseen. Valmentaja haluaa jatkossa nähdä joukkueensa puolustuspelaamisen kehittyvän jokaisella alueella entistä tiiviimmäksi.

– Pyrimme yksinkertaistamaan pelaamista puolustuspelaamisen kautta ja siitä hyökkäämään. Kokeneiden pelaajien on nyt noustava suunnannäyttäjiksi.

Suomi-sarja muuttuu ensi kaudeksi 16 joukkueen sarjaksi. Yksikään joukkue ei putoa suoraan, vaan kaksi viimeistä karsii. S-Kiekon tavoite on välttää karsinnat ja lunastaa paikka suoraan ensi kaudeksi Suomi-sarjaan.

– Se on minimitavoite. Haaste on kova, mutta siitä lähdetään.

Ei olettamalla

Pelaajista Pyry Salmela toivoo uusien tuulien herättävän joukkueen.

– Tavoitteena on paikka Suomi-sarjaan, mutta mikään ei tapahdu olettamalla. Jokaisen pitää tehdä työ ja tehdä se joka päivä itse. Päivittäinen toiminta peilaa aina h-hetkeen ja toivon, että tehty ratkaisu tuo myös meille pelaajille reaktion katsoa peiliin, Salmela painottaa.

Salmela ei näe nihkeään alkukauteen Suomisarjassa mitään yksittäistä syytä.

– Johdimme ensimmäisessä ottelussa Kalajoella JHT:tä vastaan ensimmäisessä erässä maalein 3-0. Siitä kierre lähti käyntiin.

Salmela näkee kurssin kääntämisessä tärkeäksi oman tason noston.

– Yrittämisen puutteesta ei joukkuetta voi syyttää, mutta kenenkään puolesta ei voi mennä jäälle. Jokaisen on pyrittävä otteita parantamaan.

Kärkikahinoissa

S-Kiekon kausi Suomi-sarjan karsintasarjassa lähti vauhdilla käyntiin ja seinäjokelaiset olivat koko ajan kärkikahinoissa.

– Harjoituskausi oli osittain rikkonainen, mutta sarjan käynnistyessä asiat loksahtivat kohdalleen. Käänsimme monet tiukat pelit voitoksi ja se toi joukkueelle lisää energiaa. Salmela toteaa karsintasarjan olleen hyvää kiekkoa. S-Kiekon taisteluilme oli hyvä ja

joukkue pelasi kurinalaisesti. Useassa ottelussa alku oli huono, mutta seinäjokelaiset käänsivät parin-kolmen maalin tappioaseman voitoksi. Sarjan keskivaiheilla tuli kuitenkin muutaman ottelun pituinen notkahdus.

– Joukkueen sisällä ei kuitenkaan ollut hätätunnelmaa. Luotimme, että homma hoituu. Joukkuehenki punnitaan vaikeassa tilanteessa ja iso yksittäinen peli oli kotivoitto Rovaniemen Kiekosta. Se oli tärkeä voitto ja paikka Suomi-sarjaan varmistui jo ennen viimeistä viikonloppua.

Harjoiteltiin ”pakkiin” Jyväskylän yliopistossa liikunnanopettajan ja liikuntafysiologin koulutuksen saanut Mika Hormalainen on ollut jo kolmen vuoden ajan tuttu näky S-Kiekon vaihtoaitiossa. S-Kiekko aloitti harjoittelun Hormalaisen laatimien suunnitelmien mukaisesti huhtikuun alussa. Kun karsintasarjassa tuli voittoputkia, niin Hormalainen ja Savolainen päättivät kiristää harjoittelua.

– Peli luisti, niin päätimme harjoitella ”pakkiin”. Kun tuli muutaman pelin kuiva jakso, niin fyysisellä puolella kevennettiin. Se todennäköisesti näkyi karsintasarjan lopussa ja tuli voitot kotiin.

Joulutauon jälkeen S-Kiekko on mennyt edelleen kovaa, mutta helmikuun alusta ruuvia löysätään.

– Aloitamme keventämään harjoitusta helmikuun alussa. Miehet on kyllä iskussa. Yksikään joukkue ei ole luistellut meiltä jalkoja alta, vaan päinvastoin. Olemme luistelulla kääntäneet monet pelit voitoksi.

Liigapelaajat jäävät kakkoseksi

Hormalaisella on tarkka kirjanpito harjoitusmääristä ja kolmen vuoden aikana määriä on koko ajan nostettu. Joukkue on jo usean vuoden ajan testattu Hormalaisen työpaikalla Kuortaneen urheiluopistolla.

– Runko on pysynyt samana pitkään ja meiltä

löytyy dataa, joka näyttää S-Kiekon osalta hyvältä. Meillä käy testeissä myös paljon liigajoukkueita. Kun tekee vertailua, niin S-Kiekossa on yksilöitä, jotka iskevät pöytään kovemmat testitulokset kuin liigapelaajat. Jesse Kuusela on siitä yksi esimerkki.

Hormalaisen tiedot kertovat, että S-Kiekon pelaajat ovat nopeita ja nopeusvoima on toinen vahvuus. Kevennyshypyssä S-Kiekko lyö pöytään liigajoukkueiden keskiarvotulokset. Kehitettävää löytyy kestävyyspuolella.

– Tosin se on myös hyvällä tasolla. Teimme sopimuksen, että ne pelaajat ovat joukkueessa, jotka juoksevat maantiekympin alle 45 minuutin. Kaikki juoksivat ja paras aika oli 41.02.

Lapsuuden rakkaus

Hormalainen toteaa jääkiekon olevan itselleen lapsuuden rakkaus, jota ei kuitenkaan itse tullut pelattua niin pitkään, kuin rahkeissa olisi ollut varaa. Valmentaminen onkin tarjonnut hienon haasteen.

– Lajissa yhdistyvät eri ominaisuudet kuten taito, teho, nopeus, kestävyys ...... niiden kaikkien yhdistäminen harjoittelussa on mielenkiintoista.

Jääkiekko on maitohapollinen laji ja se tuo oman haasteensa.

– Luistelu on jumittavaa ja siksi pelien aikaan harjoittelu on fyysisesti ylläpitävää. Jääharjoittelu nimittäin saattaa pahimmillaan syödä nopeusvoimaa ja heikentää kestävyysominaisuuksia.

Hormalainen vertaa jääkiekon vaihtoja 400 metrin juoksuun, jonka on todettu olevan kovin maitohapollinen suoritus.

– Huiput juoksevat sen 45 sekuntiin. Siksi myös jääkiekossa 30-40 sekunnin vaihdot ovat kaikista toimivimpia, fysiikkavalmentaja muistuttaa.

Teksti ja kuvat: Jari Hakala

TARKKAA. Puolustaja Juha Yli-Kantola ja maalivahti Eemeli Sivonen pitävät kiekon poissa S-Kiekon maalilta.

Jääkiekko vahvassa nosteessa Uudessakaarlepyyssä

Munsala IK

Vuonna 1984 perustettu Munsala IK, tuttavallisemmin MuIK, tekee hyvää työtä alueen kiekkoilun eteen. Maajoukkue- ja NHL-tähti Leo Komarovin kasvattajaseura palkkasi kuluvalle kaudelle pelaajavalmentajaksi vaasalaislähtöisen Andre Smulterin, jonka johdolla kausi on ollut positiivinen yllätys.

Mikä sai useita eri kiekkomaita (Suomi, Ruotsi, Norja, Italia, Japani ja Englanti) kiertäneen ex-Sportpelaajan lähtemään pelaajavalmentajaksi Munsalaan?

- Haasteellisuus. En ole ollut koskaan päävalmentajana ja kun vielä 33-vuotiaana pelaaminen maistuu oli tarjottu pelaajavalmentajan pesti minulle oikea tässä kohtaa. Satsaan valmentamiseen tosissaan ja MuIK on hyvä paikka aloittaa, kertoo Smulter.

- Seura antoi vapaat kädet, tosin sillä ehdolla ettei kolmoseen saa tippua. Nyt pelaamme

Suomisarjan karsintaa eli olemme ylittäneet kauden tavoitteemme hienosti.

Yksi tärkeä linkki tarttui mukaan Vaasasta.

- Viime kaudella vahvasti Sportissa Mestistä pelannut puolustaja Toni Mäkinen lähti mukaan MuIK:iin. Toni on ehdottomasti sarjan paras pakki ja iso apu joukkueellemme.

Mitä uusi valmentaja on pyrkinyt tuomaan tullessaan.

- Halusin tuoda ammattimaisuutta toimintaan ja olen mielestäni siinä onnistunut. Pelaajat ovat löytäneet halun voittaa ja sitä kautta olemme menneet hurjasti eteenpäin.

Mahdollisimman omavarainen

Uusikaarlepyyssä on asukkaita reilu 7500 ja siihen nähden edustusjoukkueessa on vahva oman kylän edustus, sillä peräti 14 pelaajaa on ns. omia pelaajia. Lisäksi 10 tulee muualta ja 3 ulkomailta.

- Juniorituotantomme on hyvää. Esimerkiksi maalissamme on tällä kaudella pelannut vasta 15 vuotias Edvin Backlund, joka siirtynee kauden jälkeen kohti liigakaupunkeja.

Seurassa ei olla jääty laakereille lepäämään vaan vahvan talkoohengen omaavassa seurassa satsataan nyt entistä vahvemmin aivan pieniin junioreihin ikäluokassa 3-8 vuotta.

- Vedämme Jääkiekkoliiton Leijona - kiekkokoulua aivan pienimmille junioreille ja pyrimme sitä kautta saamaan nuoria innostumaan jääkiekosta. Sinne vain rohkeasti mukaan oman lapsen kanssa, vinkkaa Smulter.

Myös yhteistyö alueen muiden seurojen kanssa toimii.

- Teemme yhteistyötä mm. Jeppiksen ja Hermeksen kanssa, koska aina kaikkiin ikäluokkiin ei riitä yhdestä paikkaa pelaajia.

Katseet tulevaisuudessa

Ensi kauden edustusjoukkue alkaa muodostua pikku hiljaa.

- Meillä on noin 80% joukkueesta kasassa. Vielä katsellaan löytyiskö muutama pelimies nykyisen rosterin ulkopuolelta, kertoo itsekin vuoden jatkosopimuksen tehnyt Smulter.

Myös seuran kokonaisvaltainen kehittäminen on käynnissä.

- Olemme tälle kaudelle koonneet kehitysryhmän, jonka puheenjohtaja tulee yritysmaailmasta. Hänen avullaan olemme kartoittaneet ja kehittäneet seuran toimintaa ammattimaisempaan suuntaan myös kaukalon ulkopuolella. Ryhmän työ on edennyt erinomaisesti, päättää Smulter.

KIEKKO MAALIIN! Juha Ilkka tietää, että tappion katkera kalkki tai voiton tuoma huuma ovat kotrastina niin iso juttu, että niitä kokee harvoin muualla kuin urheilun ympärillä.

Munsala IK

Stark uppsving för ishockeyn i Nykarleby

År 1984 grundade Munsala IK, mer bekant MuIK, gör ett gott arbete för regionens ishockey. Landslags- och NHL-stjärnan Leo Komarovs moderförening anlitade som huvudtränare för denna säsong den Vasabördige André Smulter. Under hans ledning har säsongen varit en positiv överraskning.

Vad fick den f.d. Sportspelaren, som bekantat sig med ett antal olika hockeyländer (Finland, Sverige, Norge, Italien, Japan och England) att komma till Munsala?

- Utmaningen. Jag har aldrig varit huvudtränare, och när jag som 33-årig ännu är intresserad av att spela var den erbjudna huvudtränar-posten det rätta valet i det här skedet. Jag satsar på coachingen på allvar och MuIK är ett bra ställe att börja på, berättar Smulter.

- Föreningen gav fria händer, med det villkoret att ett fall till tredje divisionen är inte en möjlighet. För tillfället spelar vi Finlands-seriens kvalserie, så vi har överträffat vårt mål för säsongen.

En viktig länk hängde med från Vasa.

- Toni Mäkinen som spelade starkt i Mestis ifjol med Sport hängde med till MuIK. Toni är definitivt seriens bästa försvarare och till en stor hjälp för laget.

Vad har den nye tränaren försökt föra med sig för förändringar.

- Jag ville ta med professionaliteten i verksamheten och jag tycker jag har lyckats rätt så bra. Spelarna har hittat viljan att vinna och via det har vi gått framåt med stormsteg.

Självfostrande till en så hög grad som möjligt

I Nykarleby bor ca 7500 människor och sett till invånarantalet har första laget en stark representation från den egna byn. Sammanlagt 14 spelare är s.k. egna spelare. Därtill kommer 10 från andra städer och 3 utomlands.

- Vår juniorverksamhet är bra. T.ex. i målet har i år spelat den 15-årige Edvin Backlund, som lär söka sig efter säsongen mot ligaklubbarna.

I klubben med en stark talkoanda har man inte stannat och vila på lagrarna utan man satsar nu ytterligare på alldeles små juniorer i åldersgruppen 3-8 år.

- Via Ishockeyförbundets Lejon-hockeyskola försöker vi få unga att bli intresserade av ishockey. Smulter tipsar alla föräldrar att ta med sina barn och pröva på.

Även sammarbetet med de andra föreningarna fungerar bra.

- Vi sammarbetar med bl.a. Jeppis och Hermes eftersom det inte alltid räcker spelare till varje åldersgrupp från ett ställe.

Blickarna riktade mot framtiden

Nästa säsongs fösta lag börjar bildas så småningom.

- Vi har ungefär 80 % av färdigt. Ännu ser vi om vi skulle hitta någon spelare utanför spelartruppen berättar Smulter, som även har förlängt kontraktet med ett år.

Även en omfattande förändring av föreningen är på gång.

- Vi har i år bildat en utvecklingsgrupp, vars ordförande kommer från näringslivet. Med hjälp av honom har vi kartlagt och utvecklat föreningens verksamhet till en mer professionell riktning även utanför rinken. Gruppens arbete har framskridit utmärkt, avslutar Smulter.

Renare ventilation sedan 1976 Puhtaampi ilmanvaihto vuodesta 1976

Allt inom ventilationsunderhåll Rengöring, injustering, sanering m.m.

För våra övriga tjänster, se: www.nyja.fi

Kaikkea ilmastointihuollossa Puhdistus, säätö, saneeraus ym.

Lisätietoja palveluistamme, katso: www.nyja.fi

Pietarsaaren Kaupunginhotelli, Kanavapuistikko 13, FIN-68600 PIETARSAARI, Puh. +358 (0)6 788 8111, Fax. +358 (0)6 788 8222, www.cfhotel.fi

Legenda Juha Ilkka Voiton huuma tai tappion katkera kalkki

Jääkiekon tuomat tunteet pitävät vaasalaisen ja seinäjokelaisen kiekon legendan Juha ”Hossi” Ilkan otteessaan.

Vaasalaisen ja seinäjokelaisen jääkiekon legenda Juha ”Hossi” Ilkka on jääkiekon kautta saanut elää todeksi ne tunteet, mitkä ilman pitkää peli- ja valmentajauraa olisivat todennäköisesti jääneet elämättä.

– Urheilu on ihmeellinen asia. Tappion katkera kalkki tai voiton tuoma huuma ovat kotrastina niin iso juttu, että niitä kokee harvoin muualla kuin urheilun ympärillä. Ilon ja pettymyksen ero on monesti hyvin pieni. On hienoa, kun asiat kentällä toimivat. Ne tunteet ja fiilikset ovat pitäneet kiekossa kiinni, ”Hossi” summaa.

Ilkka kokee edelleen Vaasan jäähallilla käydessään mieluisan yllätyksen. Kun juniorit lähtevät tänäkin päivänä lämmittelylenkille, lenkki tunnetaan nimellä: Hossin kolmio.

– Se on aivan uskomaton juttu ja elänyt jo kolmekymmentä vuotta. Juniorit eivät todennäköisesti miestä edes tunne, mutta aina sen hallilla kuulee ja joka kerta se kuulostaa yhtä mukavalta.

Juttu ja jutun juuri. Tarinalle on selkeä selitys. – Hossin kolmio oli minun lämmittelylenkki ennen pelejä. Lähdin rinnakkaistietä kohti kaupunkia ja sieltä hiekkatien kautta takaisin hallilla. Roswallin Kaitsu oli silloin valmentaja ja antoi lenkille nimen. Se on sellainen kilometrin pituinen lenkki.

Kyykytys treeneissä

Jokaisella on omat rituaalit ennen peliä Vaasassa pelatessaan Ilkka juoksi aina ensin Hossin kolmion ja teki sen jälkeen venyttelyt jäähallin päädyssä.

– Sitten pukukoppiin ja kamppeet päälle tietyssä järjestyksessä. Näin se meni aina. Taikauskoinen kun on, Ilkka hymyilee. Ilkka on Sportin kasvatti. Ensimmäinen vuosi juniorina meni VIFK:ssa, mutta sen jälkeen Hossi pelasi kaikki ikäluokat Sportissa. Edustuksessa viimeiseksi kaudeksi jäi 19871988.

– Sportin kesätreeneissä valmentaja Teijo Räsänen alkoi kyykyttämän minua ja päätin, että se loppuu sitten tähän Sportin osalta, muistelee Ilkka nyt jo huvittuneena.

Pasi Järvinen tuli samaan aikaan Seinäjoelle S-Kiekon valmentajaksi ja ei mennyt pitkään, kun Ilkka huomasi muuttaneensa Seinäjoelle ja S-Kiekkoon. Kausi 1988-89 oli ensimmäinen

S-Kiekon edustuksessa.

– Tulin Seinäjoelle käymään kouluni loppuun. Sitten löytyi nainen ja jäin tänne, juttelee Ilkka Seinäjoen Tanelinrannassa omakotitalossaan.

”Hokun” haarukat

Mutta palataan myöhemmin S-Kiekkoon. Mennään ensin takaisin Sportiin, sillä pelimiehellä on monta tarinaa kerrottavanaan.

Ilkka pelasi Sportin edustuksessa neljä vuotta. Urheilullisesti kovin juttu oli nousu 1.divisioo-naan eli nykyiseen Mestikseen. Mutta paljon tapahtui myös kaukalon ulkopuolelle.

– Håkan ”Hokku” Hjerppe teki kopissa kaikenlaisia juttuja. Kun menimme ruokailuun, niin joskus sai huomata, että taskussa on kolmekymmentä haarukkaa.

Vaikka lähtö Sportista meni kuin meni, niin kotikaupungin pelivuosilta on paljon hyviä muistoja. Ilkka nostaa esiin valmentajat Esko Nokelaisen ja Kai Roswallin.

– Sain pelata hyvien valmentajien alaisuudessa ja kovien pelimiesten kanssa. Jukka Seppo, Robert Salo, ”Hokku” Hjerppe. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka.

Jazzia pukukopissa

Kaudella 85-86 Sportin ja S-Kiekon väliset

KIEKKO MAALIIN! Juha Ilkka tietää, että tappion katkera kalkki tai voiton tuoma huuma ovat kotrastina niin iso juttu, että niitä kokee harvoin muualla kuin urheilun ympärillä.

ottelut olivat pelejä, joissa tunnetila oli kohdallaan.

– Ne olivat kovia vääntöjä. Pääsääntöisesti Sport oli parempi, mutta itsenäisyyspäivänä -85 otimme 7-2 kuokkaan. Seinäjoen vanhassa hallissa oli 1700 katsojaa. Ihmiset lämmittivät hallin, vaikka pihalla oli 20 astetta pakkasta. Se peli oli muutenkin tapahtumarikas.

– S-Kiekossa oli silloin Kuusiston veljekset Tampereelta ja välillä otettiin yhteen. Kiviniemen Jallu ajoi silloin päin seinäjokelaispelaajaa ja tappelu oli valmis. Minä otin yhteen maalivahti Eskelisen kanssa. Hyvällä niitä jälkeenpäin silti muistelee.

Ilkka siirtyi peliuran jälkeen S-Kiekon valmentajaksi ja kohtaamiset Sportin kanssa saivat jatkoa.

– Olimme 1990-luvun alkuvuosina vastaantulijoita ja päätimme Lillin Jorman kanssa muuttaa kurssin soittamalla pukukopissa jazzia. Muutama minuutti ja olimme häviöllä 3-0, joten se siitä nokkeluudesta.

Muistelut lauteilla

Vaasassa on syyskuun alussa vuosittain tilaisuus, mihin Hossi osallistuu aina, kun mahdollista. Sportin 1964 syntyneet pelimiehet nimittäin kohtaavat 1965-66 syntyneiden joukkueen.

– Se on mahtava tilaisuus. Tapahtuma lähti liikkeelle ensin -65 ja -66 syntyneiden välisestä matsista, mutta sitten me -64 syntyneet tulimme mukaan. Miika Keko on puuhamies ja saanut aikaan hienon tapahtuman.

Tunnin nopeatempoisen pelin jälkeen miehiä odottaa sauna ja muistelut lauteilla.

– Kaksi vuotta sitten olin viimeksi. Nyt tämän vuoden aikataulu on lyöty lukkoon ja tapahtuma järjestetään syyskuun alussa. Tavoitteeni on olla mukana. Yleensä meitä on paikalla 20-30.

Ilkka aloitti S-Kiekon valmentajana heti peliuran jälkeen kaudella 1991-1992.

– Valmensin edustusjoukkuetta seitsemän vuotta putkeen. Lähdimme silloin lähes nollilta ja seura oli konkurssin partaalla. Otimme kuitenkin vuosittain askeleita eteenpäin.

Orastavaa nousua

Edustusjoukkueen jälkeen Ilkka valmensi Bja C-nuoria, kunnes palasi jälleen 2000-luvun alussa edustukseen.

– C-83 nousi SM-sarjaan ja se oli hieno projekti. Joukkueessa pelasivat muun muassa Antti Uitto ja Tuomas Takala. Ilkka viihtyi S-Kiekossa.

– Seuran alkuaikojen yhteisöllisyys oli mukavaa aikaa. Koko ajan oli orastavaa nousua, mutta lopullista tuulta ei saatu purjeisiin. Jokin siitä on jäänyt puuttumaan, kuten edelleenkin, mutta hyvät muistot on kaikilta niiltä vuosilta. Ilkka teki muutaman vuoden reissun pääkaupunkiseudulle, kunnes palasi 2008 S-Kiekkoon.

– Helsingissä valmensin KJT:n junioreita. Se on erilainen maailma. Pääkaupunkiseudulla kilpailu pelipaikoista on kovaa ja pelaajia pitää karsia, kun täällä kaikista pitää yrittää pitää kiinni. Sen Helsingin vuodet opetti, että maakunnissa tehdään hyvää valmennustyötä. Ei tarvitse yhtään hävetä.

Ihmiset kantava voima

Jääkiekko on jo tähän mennessä antanut paljon. Pelaajana kova harjoittelu toi peruskunnon, josta on aina hyötyä.

– Peliura antoi paljon hyviä asioita. Ei ollut aikaa älyttömyyksiin, vaan pysyi hyvillä poluilla. On päässyt matkustamaan ja tottunut olemaan ihmisten kanssa.

Valmentajana Hossi kokee oppineensa johtamaan joukkoja. Ilkka toteaa, että lajivalinta olisi saattanut olla toinenkin, mutta jo juniorina hän ohjautui jääkiekkoon

– On tullut paljon hyviä kavereita ja tuttuja ympäri Suomen. Ihmiset kiekon ja yleensä urheilun ympärillä ovat se yksi tärkeimpiä asioita, mitä vuosien mittaan on lajilta saanut. Ihmiset on kantava voima, oli kyse sitten urheilusta tai työelämästä.

Kehitys pelottaa

Jääkiekolla on Suomessa vahva jalansija ja kulttuuri vankka. Ilkka haluaisi lajin kehittyvän niin, että kuka vain voi sitä harrastaa.

– Hieman nykyisessä kehityksessä pelottaa se, että pystyvätkö yhteiskunnan vähäosaisemmat ja heidän lapsensa lajia harrastamaan. Jos näin käy, se näkyy heti harrastajamäärissä negatiivisena kehityksenä. Jääkiekon harrastaminen pitäisi olla ja säilyä kaikille mahdollisena.

Ilkka antaa palautetta myös MM-kisojen lippuhinnoittelusta.

–Jos MM-kisojen liput maksavat 150-200 euroa, niin kisat ovat eliitin kisat. Muidenkin pitää sinne pystyä menemään.

Realistisia nousuhaaveita

Hossi näkee kasvattajaseuransa mahdollisuudet nousta liigaan realistisina. – Vaasassa palloilukulttuuri on vahva ja Sportilla on potentiaalia. Valmennus on hanskassa, mutta ei se silti helppoa ole. Nousu olisi kuitenkin hyvä piristyruiske. Toivottavasti nousu tulee.

S-Kiekon tavoitteena on nousu Mestikseen lähivuosina.

– Tavoite on kova, mutta seurassa tehdään töitä johdonmukaisesti. Resurssit ovat tosi haasteelliset. Yleisöä on ehdottomasti saatava lisää. Toivon myös S-Kiekon kohdalla, että seura nousee.

Teksti ja kuvat: Jari Hakala

Toinen vuosi Hela-Kiekossa

Juha Ilkka valmentaa toista kauttaan Kauhavalla Hela-Kiekon joukkuetta. Viime kaudella HelaKiekko voitti 2.divisioonan runkosarjan ja nousi kevätkaudeksi Suomi-sarjan alempaan jatkosarjaan. Täksi kaudeksi Hela-Kiekko palasi takaisin tuttuun 2.divisionaan. Syksyllä ei menestystä vielä tullut, mutta joulutauon jälkeen Hela-Kiekon luistin lähti lentoon ja kauhavalaiset ovat olleet sarjan kärjessä.

– Olen tyytyväinen seuran toimintaa. Meillä on hyvä porukka ja joukkue, joka haluaa tehdä töitä. Eteenpäin on menty, Ilkka summaa.

Pelit Suomi-sarjassa vaatisivat Hela-Kiekolta kovan panostuksen.

– Ainakin tällä hetkellä meillä on hyvä joukkue 2.divisioonan tasolle ja siinä voimme menestyä myös

tulevaisuudessa.

Ilkka on ollut jääkiekon kanssa tekemisissä käytännössä koko ajan joko pelaajana tai valmentajana.

– Täytän vuoden päästä viisikymmentä ja olen miettinyt, että välillä voisi huilata ja tehdä muita juttuja. Työelämäkin vaatii oman aikansa, työnjohtajana Atrialla toimiva Ilkka miettii. Joskus päätoiminen valmentaminen on käynyt mieessä.

– Tosin ei enää viime vuosina. Meriitit pitäisi olla kovat. Jos valmennan, niin valmennan oman toimen ohella. Tosin eihän sitä ikinä tiedä, mutta ei päätoimisuus missään nimessä tavoite ole. Olen tyytyväinen työpaikkaani. KAUHAVA. Juha Ilkka valmentaa tällä hetkellä Kauhavalla. Menossa on toinen vuosi Hela-Kiekossa.

MUISTOJA. Vanha lehtileike kertoo Juha Ilkan unelmaillasta Jokereita vastaan. (lehtileike: Mikael Gullblom)

S-Kiekon B-nuorten tavoitteena Mestiksen mestaruus

Suoraviivaisuutta maalintekoon

S-Kiekon B-nuoret ovat aloittaneet tammikuun alussa käynnistyneen jääkiekon B-nuorten Mestiksen hurjaa tahtia seinäjokelaisten pitäessä seitsemän pelatun ottelun jälkeen kärkipaikkaa puhtaalla pelillä. Tavoitekin on sitä myöten ollut helppo määrittää.

– Mestiksen mestaruus on yhteisesti sovittu tavoite. Ensin play-offeihin ja siitä eteenpäin. Se on realistinen tavoite. Alkusarjoissa on kuitenkin pelattu paljon ristiin, että ei tässä mitään yhtä suosikkia ole, toteaa vastuuvalmentaja Arttu Sissala.

Seinäjokelaisten puheissa ei ole mitään ylimielisyyttä ja henkselien paukuttelemista. Pelit ovat sujuneet hyvin ja taustalla on määrätietoinen työ, joka käynnistyi toukokuun puolivälissä. Valmentaja on tyytyväinen, sillä pelisysteemi on mennyt koko ajan eteenpäin ja kiekko on entistä organisoidumman näköistä. – Maalintekoon pitää vielä saada suoraviivaisuutta ja peliin röyhkeyttä, että ei jäädä kulmiin pyörimään. Lisäksi kommunikaatiota pitää parantaa. Lisää ääntä ja puhetta kentälle, niin

pelikin helpottuu.

Motivoitunut joukkue

Samaan hengenvetoon Sissala kehuu pelaajiensa motivaation olevan kohdallaan. Onnistuneen kesäharjoittelun tuloksena joukkue on hyväkuntoinen ja luisteleva porukka, joka pystyy pelaamaan fyysistä peliä molempiin suuntiin.

– Lahjakkaita pelaajia, jotka ovat ahkeria tekemään töitä menestyksen eteen. Olemme pelanneet paljon jatkoaikaa ja rankkarikisoja. Ne ovat pääosin kääntyneet meille. Pelaajat haluavat voittaa pelejä ja tätä joukkuetta on hieno valmentaa.

S-Kiekko lunasti alkusarjasta paikan Mestiksen karsintasarjaan ja sieltä varsinaiseen Mestikseen.

– Karsinta meni hyvin, sillä paikka varmistui jo ennen viimeisiä pelejä. Syksyllä tahti oli tiivis. Pelasimme parhaimmillaan 21 päivän aikana kymmenen peliä. Mestiksessä tahti on mukavan rento. Nyt reissataan pääasiassa Etelän suuntaan ja on jopa vapaa viikonloppukin.

Kausi on pitkä ja Sissala toteaa sen välillä näkyneen joukkueessa. Valmentaja on keventänyt harjoitusta, kun on ollut huilin paikka.

– Olemme olleet mahdollisuuksien mukaan poissa hallilta pari-kolme päivää. Sinä aikana on voinut tehdä muita juttuja.

Tervettä kilpailua

Jääharjoitukset käynnistyivät heinäkuun lopussa. Keskimäärin viikossa on kolme jääharjoitusta, yksi-kaksi oheisharjoitusta ja pelit päälle. Pelejä kauden aikana kertyy nelisenkymmentä. Osa pelaajista on lisäksi mukana Tuomas Takalan vetämillä akatemiajäillä.

– Kovia määriä, kun vielä muistaa, että pojat hoitavat myös koulunsa. Harjoituksissa on aina hyvä osallistujamäärä ja myös oheisharjoitukset salilla painojen kanssa maistuvat, Sissala toteaa.

S-Kiekon B:ssä on mukana kaksi pelaajaa Kurikasta, yksi Alajärveltä, Teuvalta ja Alavudelta.

– Puolet joukkueesta on vielä ensi vuonna mukana tässä ikäryhmässä. Nyt kokonaismäärä on 26 pelaajaa. Pelipaikoista on tervettä kilpailua ja kaikki ovat tosi pelimiehiä. On aina vaikea päättää kenet pudottaa kokoonpanosta pois. Sissala valmentaa toista kauttaan. Hän antaa kehut joukkueen taustajoukoille, huollolle ja joukkueenjohdolle.

– Tosi fiksua porukkaa. Kaikki hoitavat omat juttunsa ja kelpaisi varmaan malliksi mille seuralle tahansa. Tässä joukkueessa valmentaja on saanut valmentaa ja pelaajat pelata. Iso kiitos siitä kaikille. Se on helpottanut työtä.

Teksti: Jari Hakala

Kuvat: S-Kiekko B

ISKUSSA. S-Kiekon B-nuoret ovat olleet vahvassa tikissä tämän kauden Mestiksessä.

Jääkiekkoilijat jonottaneet pitkään

S-Kiekon pitkäaikaisiin tukijoihin kuuluvan Eepeen toimialajohtaja Seppo Kuusisaari toivoo, että jäähalliolosuhteet eivät tule esteeksi seinäjokelaiselle jääkiekolle S-Kiekon rakentaessa tavoitettaan nousua Mestikseen 2015.

Kuusisaari toteaa jääkiekkoväen olleen jonossa pitkään ja innokkaan penkkiurheilijan viesti päättäjille on selkeä.

– Kunnon halli täältä puuttuu. Vanha Atria-halli on pakastelaatikko ja nykyinen kilpahallihan on harjoitushalli, josta pelikenttä jää katsomosta osittain näkemättä. Jääkiekossa on vetovoimaa ja itse toivoisin, että laji saisi asialliset olosuhteet. Se luo jääkiekkokulttuuria ja lisää yleisömääriä.

Kuusisaari toteaa Eepeessä määritellyn nuorisotoiminan ja nuorisourheilun tukemiseen arvot, joita ovat alueellisuus ja tasapuolisuus. Tuki ei kohdistu pelkästään urheiluun, vaan myös kulttuuriin.

– Haluamme osaltamme olla luomassa urheilun ja kulttuurin saralle elinvoimaa. Viime vuonna

Etelä-Pohjanmaan alueella tuki oli lähes 400 000 euroa, joka kohdistui urheiluun, kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen toimintaan.

Alueellinen voimavara

Kuusisaari painottaa tasapuolisuuden merkitystä, sillä alueella on monta tarvitsijaa. S-Kiekon projektissa Eepee on mukana ABC-brändin merkeissä.

– Harrastajamäärät jääkiekossa ovat suuret. S-Kiekko tekee hyvää työtä ja juniorijoukkueet ovat menestyneet hyvin. Seinäjoki paikkakuntana ansaitsisi Mestis-tason jääkiekkojoukkueen.

Kuusisaari kiittelee S-Kiekon ja Vaasan Sportin yhteistyön vahvistumista. Se tuo Mestis-tavoitteen lähemmäksi.

– S-Kiekossa on nuorille hyviä esikuvia kuten Jussi Pernaa ja Tuomas Takala. B-nuoret pelaavat Mestistä ja kokemus kovista peleistä karttuu. S-Kiekossa kehitystyö on terveellä pohjalla. Selkeä tavoite on omien nuorten kautta saada pysyvä runko edustukseen.

Sportin nousu liigaan ja S-Kiekon nousu Mestikseen olisi alueellinen voimavara. Se antaisi nuorille pelaajille mahdollisuuden asua kotona pidempään ja kehittyä pelajana.

– Ei tarvitsisi lähteä liian aikaisin. Vaasa ja Seinäjoki täydentäisivät kiekkokartalla toisiaan. Lisäksi Seinäjoella on ammattikorkeakoulu, jo-

ten myös opiskelun ja urheilun yhdistäminen on mahdollista.

Aktiivinen penkkiurheilija

Kuusisaaren innostus jääkiekkoon lähtee nuoruudesta. Hän pelasi jääkiekkoa kasvattajaseurassaan Kurikan Ryhdissä, kunnes muutti Espoohin 14-vuotiaana. Tänä päivänä hän on innokas penkkiurheilija. Haastattattelua edeltävänä viikonloppuna hän oli käynyt katsomassa Vaasassa lauantaina Sportin ja Lempäälän Kiekon välisen Mestis ottelun ja sunnuntaina Seinäjoella S-Kiekon ja Tampereen KooVeen välisen Suomi-sarja ottelun. – Kaukalopalloa pelasin jääkiekon jälkeen kolmekymppiseksi. Nyt olen aktiivinen seuraaja. Minulta löytyy kotoa S-Kiekon, Sportin, Helsingin IFK:n ja Suomen maajoukkueen kaulaliinat aina ottelun mukaan. NHL:ssä Chicago Blackhawks on suosikkini.

Kuusisaaren on helppo olla mukana urheilun tukemisessa, sillä erityisesti palloilulajit sytyttävät.

– Pesäpalloa käyn katsomassa. Salibandyssä Seinäjoki on menestynyt hyvin ja käyn katsomassa myös Crocodilesin pelejä.

Teksti ja kuva: Jari Hakala

VETOVOIMAA. Seppo Kuusisaari toteaa jääkiekossa olevan vetovoimaa. Yhteistyö Sportin kanssa tuo S-Kiekon Mestis-tavoitteen lähemmäksi.

Sportin maajoukkuenainen Jonna Yli-Mäenpää -

Taitoluistimet vaihtuivat hokkareihin

Sportin naisten jääkiekkojoukkueessa pelaava Jonna Yli-Mäenpää valittiin 16-vuotiaana ja ainoana Suomi-sarjan pelaajana alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin, jotka pelattiin vuodenvaihteessa Suomessa.

Siro ja tummat pitkät hiukset omaava tyttö odottelee Vaasan jäähallin käytävällä. Tyttö on vasta 16-vuotias Jonna Yli-Mäenpää, Sportin naisjoukkueen keskushyökkääjä, jonka ykköslajia ei ensisilmäyksellä uskoisi jääkiekoksi.

- Aloitin ensin taitoluistelulla, mutta sitten lopetin sen ja iskä pisti hokkarit jalkaan. Tykästyin jääkiekkoon tosi kovasti, kertoo Jonna, joka aiemmin harrasti myös yleisurheilua sekä jalkapalloa.

Jonnan iskä on Mika ”Ylli” Yli-Mäenpää, joka pelasi aikoinaan Sportissa toistasataa ottelua divaria ja voitti myös SM-mitalin Rauman Lukon paidassa keväällä 1996. Geenit ovat varmasti Jonnalla kohdillaan, sillä myös hänen äitinsä Nina on voittanut jääkiekossa SM-mitalin.

Nyt Jonna pelaa isänsä valmennuksessa Sportin naisissa Suomi-sarjaa.

- Hyvin meillä on yhteistyö sujunut, ei mitään moitittavaa. Aluksi se toki vaati totuttelua,

mutta nyt siihen on jo tottunut. Jos kysyn jotain, niin saan siihen iskältä helposti vastauksen, kuvailee Jonna, jonka äiti on puolestaan Jonnan siskon Ronjan joukkueenjohtajana C-tytöissä.

Viime vuonna Jonna pelasi vielä C-tytöissä, mutta nyt hän on yli-ikäinen. B-tyttöjä ei kuitenkaan Sportista löydy, joten hän pelaa naisissa. Tosin siellä hän taitavana kahden suunnan keskushyökkääjänä varmasti muutenkin pelaisi.

- Ei tässä iän kanssa niin merkitystä ole, enemmän se on kiinni taidoista kuinka pärjää, toteaa NHL-joukkue Pittsburgh Penguinsissa pelaavan Sidney Crosbyn pelitaitoja ihaileva Jonna.

MM-kisat ainutlaatuinen kokemus

Vuodenvaihteessa Jonna sai kunniatehtävän, kun hän pääsi edustamaan Suomen alle 18-vuotiaita naisia MM-kotikisoihin Vierumäelle ja Heinolaan. Joukkueeseen valituista pelaajista hän oli ainoa, joka pelasi Suomi-sarjaa, muut olivat joko Mestiksestä SM-liigasta.

- Totta kai se tuli yllätyksenä, kun ei sinne kuitenkaan kovin moni pelaaja pääse. Se oli ainutlaatuinen kokemus.

Alkusarjassa Suomi voitti Saksan ja Unkarin, Kanadalle naisleijonat joutuivat taipumaan.

- Olihan ne kovia pelejä. Unkarista emme esimerkiksi tienneet juuri mitään, kun he viime vuonna nousivat A-sarjaan ja kisoihin. Kovaa

he kuitenkin pelasivat. Kanada oli taidoltaan parempi joukkue, mutta kyllä meillä olisi ollut mahdollisuus heidät hyvällä pelillä voittaa.

Suomen matka katkesi puolivälierissä 5-3 tappioon Tshekeille.

- Se ottelu meni meiltä vähän huonosti ja odotukset olivat korkeammalla. Ennen kisoja meillä oli harjoitusottelu Tshekkiä vastaan, joka myös hävittiin. Siitä saattoi jäädä vähän huonoa fiilistä, eikä uskottu niin kovasti voittoon, pohtii puolivälierän parhaaksi pelaajaksi valittu YliMäenpää.

Kisat olivat hänelle ensimmäiset viralliset MM-kisat.

- Alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa olin jo mukana, mutta se ei ollut virallinen maajoukkue. Pelattiin sillä joukkueella poikia vastaan jotain pelejä sekä Venäjän aluejoukkueita vastaan. Suurimmaksi osaksi 18-vuotiaiden joukkue koostui niistä alle 16-vuotiaiden joukkueesta, joten siellä oli paljon tuttuja naamoja.

Tavoitteena sarjan voitto

Tällä kaudella Sportin naisten alkusarja sujui hieman mollivoittoisesti ja seitsemästä ottelusta kertyi kaksi voittoa. Yli-Mäenpään tehot olivat hyvät, 7 ottelussa 6+11, mutta se ei häntä saa juhlimaan.

- Olisin kyllä paremmin pystynyt pelaamaan alkusarjassa.

Sport pelaa jatkosarjassa paikastaan Suomisarjassa ja tilanne näyttää hyvältä, sillä joukkue ei ole hävinnyt vielä kuudesta matsista yhtä-

TULEVAISUUDEN KIEKKOLIJA. Sportin Jonna Yli-Mäenpää edusti Suomea alle 18-vuotiaiden kisoissa vuodenvaihteessa.

NAISET

kään. Sport kohtaa seuraavaksi kotonaan Närpiön Kraftin 17. helmikuuta. Sen jälkeen otteluohjelmassa on kaksi vieraspeliä Outokummun OoKoota ja Kuopion KalPa Teamia vastaan. 2. maaliskuuta vuorossa on kotiottelu Cowboys NiceHockeyta vastaan ja 8. maaliskuuta Sportin naisten kausi päättyy kotiotteluun Kokkolan Hermestä vastaan.

- Tarkoitus on hoitaa kunnialla tämä loppukausi ja voittaa sarja. Ainakin nyt on ihan hyvin sujunut.

Treenit myös poikien kanssa

Sportin naiset treenaavat kolmesti viikossa ja pelit ovat yleensä viikonloppuisin. Lisäksi Jonna treenaa myös poikien joukkueen kanssa muutaman kerran viikossa.

- Treenikerrat riippuvat koulutehtävien määrästä ja välillä pitää muistaa myös levätä, toteaa järkevästi ja kypsästi jutteleva Jonna.

Viime kaudella Jonna treenasi 1998 syntyneiden poikien kanssa ja tänä vuonna hän on treenannut vuotta vanhempien poikien kanssa.

- Siellä peli oli selvästi kovempaa kuin naisten kanssa, kun siellä saa myös taklata toisin kuin naisissa. Se on kyllä tosi hyvää treeniä. Jonna on poikien seassa ainut nainen, mutta se ei häntä haittaa.

- Hyvin olen sinne sopeutunut ja he ovat ottaneet minut hyvin vastaan, toteaa Jonna.

Kahdeksan serkkutytön voimin

Yli-Mäenpäät ovat valloittaneet vaasalaisen naiskiekkoilun, sillä YliMäenpään serkuksia pelaa Sportin naisjoukkueissa yhteensä seitsemän. Jonnan kanssa naisissa pelaavat serkut Heidi ja kaksi Lindaa. Muista serkuista Iida ja Janika edustavat myös Sportia ja sisko Ronja pelaa C-tytöissä. Hanna-serkku puolestaan pelaa Närpiön Kraftissa.

- Pienempänä käytiin aika usein yhdessä kaukalolla. Nyt kaikilla on enemmän omia menoja ja treenejä, niin ei enää oikein ehdi. Enemmän käyn iskän kanssa jäällä omatoimisesti joko Hutskilla tai uimahallin takana. Nyt sekin on toki vähentynyt, kun harkat ovat lisääntyneet.

Siskonsa kanssa Jonna ei vapaa-ajalla jääkiekosta turise.

- Siskolle jääkiekko on enemmän siellä jäähallissa ja mulle sekä iskälle jäähallissa ja kotona, tokaisee Jonna.

Ensin läksyt, sitten treenit

Lukiossa ensimmäistä vuotta opiskelevan Jonnan mukaan runsaat harjoitusmäärät eivät vaikuta opiskeluun negatiivisesti.

- Kyllä se on ihan hyvin mennyt. Kun tulen koulusta kotiin, niin ensin teen läksyt ja sitten yleensä lähden hallille.

Vapaa-aika toki kuluu suurimmaksi osaksi koulukirjojen vieressä sekä treeneissä.

- Välillä irtaudun kavereiden kanssa arjesta ja tulemme katsomaan edustuksen, A- tai B-junioreiden peliä, kertoo Jonna, joka pelaamisen lisäksi mielellään myös seuraa jääkiekkoa.

- Ihan viihdykkeenä niitä seuraan, enkä niinkään analysoi otteluita.

SM-liigajoukkue Jonnan kintereillä

Naiskiekkoilun arvostus on viime vuosien aikana kohonnut, mutta edelleen moni pitää jääkiekkoa enemmän poikien tai miesten lajina.

-Eri paikkakunnilla arvostetaan eri tavalla naiskiekkoilua. Vaasassa sitä ei niin hyvin arvosteta kuin muualla, vaikka sen arvostus myös Vaasassa on kasvanut koko ajan.

Itsensä elättäminen jääkiekolla on naiselle käytännössä mahdotonta.

- Kyllä olen ollut tietoinen koko ajan, etten tästä ammattia voi itselleni tehdä. Opiskelut pitää hoitaa ja katsoa sitten mitä tekee tulevaisuudessa.

SM-liigaan Jonnaa on jo kosiskeltu.

- Kuortaneelle minua pyydettiin jo viime vuonna, mutta en lähtenyt, koska halusin vielä asua täällä kotona Vaasassa. Pian ovat kuitenkin uudet haasteet edessä ja taas saa tehdä valinnan uudelleen, pohtii Jonna.

Heikkiläntie 1 66500 Vähäkyrö

Heikkiläntie 1 66500 Vähäkyrö

puh 06-4784 201 fax 06-4784 566

puh 06-4784 201 fax 06-4784 566

Avoinna: Ma 9-18, ti-pe 9-17, la 9-13

TERVAJOEN SIVUAPTEEKKI

Loukontie 6 66440 Tervajoki

puh 06-4783 433 fax 06-4783 434

Loukontie 6 66400 Tervajoki

Avoinna: Ma-pe 9-17

puh 06-4783 433 fax 06-4783 434

MERIKAARRON PALVELUPISTE

Merikaarrontie 885 66510 Merikaarto

M E R I K AAR R O N P AL V E L U P I S T E

Avoinna: Ma-la 8-22, su 9-22 Siwan aukiolopäivinä

Merikaarrontie 885 66510 Merikaarto

www.vahankyronapteekki.fi

www.vahankyronapteekk i.fi

Teksti: Jaakko Jokela

SUOMI. Sportin Jonna Yli-Mäenpää Suomen edustusasussa maskipelaajan roolissa tällä kertaa.

NitroS-Kiekko pitää nitrot loitolla

Huumori lentää ja liikunnan riemu valtaa mielen liikuntahenkisten eläkeläisten ryhmässä, kun seinäjokelainen NitroS-Kiekko kokoontuu kaksi kertaa viikossa yhteen.

Ryhmän 22 jäsentä antavat talviaikaan maanantaisin kyytiä luistimille ja kesäkeleillä luistimet vaihtuu sauvakävelyyn. Keskiviikkoisin joukko suuntaa kuntosalille. Molempina päivinä liikuntaa kertyy puolitoista tuntia.

- Tässä joukossa voi tunnustaa omat rajat ja onnistumisten myötä nähdään kunnon tuuletuksia. Jokaista kannustetaan ja huumori on mukana. Punttisalilla seuraavalle voi vaikka salaa lisätä hieman painoja, vihjaa perustajäseniin kuuluva Pentti Huotari pilke silmässään.

NitroS-Kiekko perustettiin S-Kiekko juniorit ry:n alaisuuteen syksyllä 2009. Huotari, Jukka Linna ja Heikki Viro kehittelivät ideaa torikahvilassa ja lopullisen muotonsa se sai Hallilanvuoren pururadalla. Väkeä tuli lisää koko ajan ja aluksi lenkit

suuntautuivat eri kuntoradoille Seinäjoella ja Nurmossa sekä Kyrkösjärven laavulle.

-Talvikaudeksi siirryttiin tekojääradalle ja keväällä 2010 käynnistyi kuntosali. Kuntosalin osalta ohjaajapalvelut ostetaan S Hyvä Olo –palveluilta., Linna kertoo.

Parannetaan maailmaa

Tekojääradalla vireä eläkeläisporukka luistelee ja parantaa maailmaa.

- Nyrkkisääntönä vauhdinpidossa on, että pitää pystyä puhumaan, Huotari jatkaa.

Tekojäällä porukka pysyy myös hyvin kasassa.

- Neljänsadan metrin radassa on sekin hyvä puoli, että kärkipää kohtaa usein häntäpään ja toisin päin, velmuilee Viro.

Mistä sitten nimi? Oulusta on otettu mallia, sillä siellä toimii Nitro-Kärpät. Nimeen kätkeytyykin yksi selkeä toiminta-ajatus.

- Tavoitteena on, että nitroja ei tarvitse käyttää, kiteyttävät puuhamiehet.

Toiminta-ajatuksen mukaisesti oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeää.

- Tätä ei perustettu siksi, että pidetään saunailtoja. Niitä ei ole ollut yhtään, Linna toteaa. Pikkujouluja on sentään pidetty, mutta nekin

on vietetty liikunnallisissa merkeissä. Monet jäsenistä ovat toimineet aktiiviaikoinaan monien eri lajien parissa.

- On tutustuttu eri lajeihin: uintiin, keilailuun, salibandyyn, gurlingiin ja golfiin. Aina on porukalla päätetty ja porukkahenki tässä onkin yksi parasta, Huotari kehuu.

Tukea vetäjien palkkaamiseen

Yksi ryhmän uusimmista jäsenistä on Harry Wallin, joka puolitoista vuotta sitten veturinkuljettajan töistä eläkkeelle jäätyään tuli toimintaan mukaan. Kansanedustajanakin toiminut Wallin nostaa esiin paitsi toiminnan sosiaalisen puolen, mutta erityisesti liikunnan terveydellisen vaikutuksen.

- Fyysisen kunnon ylläpito on tärkeää, että vältyttäisiin kansantaudeilta. Yhteiskunnan pitäisi osallistua enemmän tämän kaltaisten ryhmien tukemiseen, peräänkuuluttaa Wallin.

Wallin toteaa NitroS-Kiekon olevan oiva esimerkki siitä, että tarve omaehtoiseen liikuntaan on olemassa. Yhteiskunnan tukea hän kaipaakin erityisesti vetäjien palkkaamiseen.

- Kun puhutaan paljon ennaltaehkäisevästä toiminnasta terveydenhuollossa, niin tämä on juuri sitä. Tukien avulla saataisiin useampia

KUNTOILIJAT. NitroS-Kiekon perustajajäsenet Heikki Viro (vas.), Jukka Linna ja Pentti Huotari sekä hiljattain seuraan liittynyt Harry Wallin ovat aktiivisia liikunnan harrastajia. (Kuva: Jari Hakala)

ryhmiä aikaan. Tässä olisi ministeriöllä tilaisuus jalkauttaa liikunnan tukea ihan ruohonjuuritasolle saakka.

Tulijoita ovista ja ikkunoista

Se mihin Wallin viittasi onkin NitroS-Kiekossa tavallaan positiivinen ongelma. Tulijoita olisi lähes ovista ja ikkunoista, mutta enempää ei voi ottaa mukaan. Uusia ryhmiä tarvittaisiin.

- Tutun kautta kysellään, mutta tilakysymys on ongelma. Ulkona olisi mahdollista ryhmän kokoa kasvattaa, mutta kuntosalilla tilat asettavat rajoituksensa, Linna tarkentaa.

Perustajajäsenistä Huotari on tehnyt työnsä opettajana ja siksi kuvaan sopii hyvin, että NitroS-Kiekossa ei ole jäsenmaksua, vaan lukukausimaksu. Eläkeläisryhmä maksaa kaiken toimintansa omasta pussistaan. Tosin nyt NitroS-Kiekko haki ensimmäisen kerran tukea toimintaansa ja sai myöntävän päätöksen Kunnossa Kaiken Ikää - ohjelmasta.

- Tuki kohdistetaan suoraan ohjaajien palkkioihin, Viro taustoittaa.

Tukea lapsille ja nuorille

Toinen tärkeä toiminta-ajatus on lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukeminen tukirahaston avulla. Tuki on suunnattu jääkiekkoon S-Kiekko juniorit ry:n kautta hakemuksien perusteella. Keväällä NitroS-Kiekko pyrkii jälleen kartuttamaan tukirahastoa ja järjestää kaksi tapahtumaa. Kalajärvellä järjestetään Kalajärven Yrittäjien kanssa yhteistyössä koko perheen luistelutapahtuma.

- Maaliskuun 17. päivä järjestämme Lakeuden Ristissä kolmannen kirkkokonsertin. Solisteina ovat Mari Palo ja Jyrki Anttila ja tavoitteena on saada kirkko täyteen. Tulot molemmista tapahtumista lahjoitetaan jälleen lyhentämättöminä tukirahastoon, puuhamiehet toteavat.

Kunto ja korvien väli

Mitä toiminta sitten antaa ryhmän jäsenille? Kaikki neljä miestä toteavat, että hyvä peruskunto houkuttelee tekemään kaikenlaisia asioita. Ryhmähenkeä kuvaa se, että, jos joku joutuu jättämään tapahtuman väliin, niin siitä ilmoitetaan aina.

- Ohjelma rytmittää viikon aikataulua ja jokaiselle on vaikeaa, jos jostain syystä ei pääse mukaan, Huotari tietää.

Viro kiteyttääkin toiminnan kahteen ajatukseen.

- Tämä palvelee paitsi kuntoa myös korvien väliä!! Teksti: Jari Hakala

säestys Maija Anttila

Kirkkokonsertti

Lakeuden Risti

sunnuntaina 17.3.2013

klo 18.00

Järjestäjä: S-kiekko Juniorit ry (tuotto junioripelaajien tukirahastoon)

Ennakkomyynti: S-kiekon toimisto, Huhtalantie 2

Junioripelaajat

NitroS-kiekkolaiset

Jääurheilukeskuksen Junnukahvila

Suomalainen Kirjakauppa, EPSTORI Liput 15€ Mari

Solisteina

JÄÄLLÄ. Seinäjoen tekojäärata tarjoaa mainiot puitteet NitroS-Kiekon maanantailuistelulle. (Kuva: NitroS-Kiekko)

CHALLENGE @ROCKTAILS

Mörsky ja Piispanen veivät pojan

NHL13 Challenge järjestettiin toista vuotta peräkkäin Rocktailsissa. Sportin edustusjoukkueen pelaajista kootut kahden hengen joukkueet ottivat mittaa NHL13-pelissä. Joukkueita turnauksessa oli yhteensä yhdeksän.

Finaalissa vastakkain asettuivat Flordida Panthers ja San Jose Sharks. Floridan ohjaimissa olivat kaksikko Markus Piispanen-Juuso Mörsky, kun taas San Josea komensivat Markus Nässlin ja Juho Iloviita.

Finaali alkoi tunnustelevissa ja tasaisissa merkeissä, eikä myöskään psykologista sodankäyntiä ollut havaittavissa. San Jose siirtyi ensimmäisen erän puolivälissä 1-0 johtoon, kun Piispasen ohjaama hyökkääjä nousi keskeltä ja latasi laatan tylysti oikeaan yläkulmaan.

Toisessa erässä Florida alkoi menettää pahasti otettaan ja San Jose jyräsi. San Josen painostus ei kuitenkaan tuottanut tulosta maalien muodossa, sillä Jose Theodore nollasi yritykset. Viimeisessä erässä Floridan ote kirposi ja San Jose iski kolme maalia voittaen ottelun lopulta selvästi 4-0.

- Paljon on tullut marinaa siitä, että koulutehtävät ovat jääneet tekemättä, mutta tässä se sitten palkittiin, kuittasi kannua nostamaan päässyt Mörsky.

- Ei koulusta tällaisia pyttyjä saa, komppasi Piispanen.

Finaalissa ei Iloviidan mukaan ollut amatööreillä juuri mahdollisuuksia.

- Kaverit ovat ammattilaisia ja pelaavat jossain sarjassa.

Tuomareille palautetta lähti jäähytasapainosta.

- Kyllä tuomari veti kotiinpäin, Nässlin harmitteli hymy huulillaan. Turnauksen palkinnot lahjoitti Rocktails, Gigantti, Pancho Villa ja SubWay. Viime vuonna turnauksen voittivat Samuli Virkkunen ja Miika Koivisto.

RENTOA YHDESSÄOLOA. Pelaajat vaimoineen/ tyttöystävineen vietti rennon illan Rocktailsissa.

MAALI! Arvaa kumpi joukkue teki?

3,6 METRIÄ SUBIA. Yhteistyökumppani Subway ruokki pelaajat kahdella 1,8 metrisellä Subilla. Joonas Liimatainen ruokailuvuorossa.

VOITTAJAT. Illan voittajat Juuso Mörsky (vas.) ja Markus Piispanen pokkasivat kiertopokaalin lisäksi parhaat palkinnot. Tarjolla oli lahjakortteja Rocktailsiin, Giganttiin ja Pancho Villaan sekä leffa- ja pelipalkintoja.

Jo 13-vuotiailla vakavia ongelmia päihteiden kanssa -

Rocktails tukee päihdepysäkki Haavia

Vaasalainen cocktailbaari Rocktails lahjoittaa tammi- ja helmikuun aikana myydyistä alkoholittomista juomasekoituksista puolet hyväntekeväisyyteen vaasalaiselle päihdepysäkki Haaville. Toukokuussa 2011 perustettu Haavi pyrkii auttamaan 12-18-vuotiaita nuoria, joilla on ongelmia päihteiden kanssa.

- Haavi pyrkii nopeasti puuttumaan ja auttamaan näitä nuoria, jotta he pääsevät pois päihteiden maailmasta ennen kuin se on liian myöhäistä, kertoo Rocktailsin Kim-Peter Hyöty.

- Ongelma Vaasassa on isompi kuin tiesinkään. Kyse ei ole pelkästään alkoholista, vaan myös rauhoittavista, huumeista ja muista päihteistä. Ja ongelmanuorten ikähaarukka on harvinaisen ikävää kuultavaa. 13-14-vuotiailla on vakavia ongelmia päihteiden kanssa, kertoo Hyöty.

Haaviin voi aina soittaa

Rocktails haluaa tukea Haavin toimintaa ja erityisesti tuoda Haavia tunnetuksi nuorille sekä heidän vanhemmilleen.

- Jos vanhemmat huomaavat jotain ongelmia tai muuttumisen merkkejä, niin heidän on hyvä tietää, että Haaviin voi soittaa. Haavissa hoidetaan päihdeongelmia, mutta he myös ohjaavat eteenpäin, jos ongelma on jossain muualla. Jos mietitte, että onko syytä soittaa, niin kannattaa soittaa, huomauttaa Hyöty.

Nuori voi ajautua päihteiden pariin monesta syystä.

- Nuoret ovat heikkoja ja haavoittuvia ihmisiä. Päihdeongelma voi esimerkiksi lähteä koulukiusaamisesta, kotioloista tai näyttämisenhalusta.

Yksi ongelma Haavilla kuitenkin on.

- Heidän kierrossa on ollut nyt yli 70 perhettä ja yksi henkilö hoitaa niitä kaikkia. Kaupungille voisi laittaa viestiä, että sinne tarvittaisiin oikeasti lisää työvoimaa, huomauttaa Rocktailsin Jani Lehtonen.

Osala yhtenä keulakuvana – myös Sport mukana Rocktailsin kampanjassa on mukana myös muita yrityksiä sekä julkisuudesta tunnettuja henkilöitä.

- Pyysin ensimmäisenä mukaan Skandinavian Hunkseja, jotka lupasivat lähteä tähän jo heinäkuussa. Ensin otimme yhteyttä eri julkisuuden henkilöihin, mutta pian meihin alettiin ottaa yhteyttä, kertoo Lehtonen. Kampanjan keulakuviksi on lähtenyt myös runsaasti urheilijoita, kuten KHL:ssä pelaava vaasalaiskiekkoilija Oskar Osala.

- Koko Sport on tässä mukana myös ja esimerkiksi tämä tapahtuma on auttanut kampanjaa, sanoo Hyöty viitaten Sportin NHL13-tapahtumaan.

Yhteistyökumppaneista mukana ovat Koff, MixTech, Barkonsult / Monilaite sekä Wasa Konditoria.

- Wasa Konditorian Monika Asplund suunnittelee leipurin kanssa leivoksen ja jokaisesta myydystä leivoksesta menee 50 senttiä tämän kampanjan hyväksi, kertoo Hyöty, joka on erittäin innoissaan siitä, että Vaasassa tehdään yhteistyötä eri yritysten kesken kaupungin yhteisen hyvän asian eteen. Lahjoitettavalle summalle ei ole vielä tarkkaa kohdetta Haavin toiminnassa määritelty, mutta todennäköisesti summa käytetään nuorille suunnattuihin mielekkäisiin aktiviteetteihin.

- Haluamme, että nuoret voisivat tehdä jotain kivaa yhdessä turvallisessa ympäristössä ja kenties löytää sitä kautta itselleen uuden harrastuksen. Uudesta harrastuksesta he voisivat saada adrenaliinia ja jännitystä, eikä sitä tarvitsisi etsiä päihteistä, päättää Lehtonen.

JAAKKO JOKELA

Ravintoloitsijat Kim-Peter Hyöty ja Pekka Ruotsalainen toivottavat tervetulleeksi maistuville cocktaileille.

Mikä Rocktails?

Vaasalaisen ravintolamaailman uusi valopilkku, Rocktails, on noin vuosi sitten ovensa avannut täysin uudentyyppinen ravintolakokonaisuus, joka kätkee sisäänsä niin kahvilatyyppisen cocktail-loungen kuin yökerhonkin. Ydinkeskustassa sijaitseva Rocktails on heti ovien avauksen jälkeen löytänyt vankan kannattajakunnan, joka arvostaa elämyksiä ja laatua. Rocktailsin lähtökohtana on käyttää baarimestariensa ammattitaitoa tuodakseen esiin juomien jalon maailman sekä alkoholittomien että alkoholillisten juomasekoitusten osalta. Moninkertaiset Suomen mestari baarimestarit loihtivat tiskint takana vankalla ammattitaidolla kansainvälisiä klassikko-cocktaileja ja haastavat itsensä päivittäin kehittämään juomia, joita asiakas juuri sillä hetkellä kaipaa. Monipuolisen valikoiman avulla ravintolassa on mahdollisuus kokeilla luoda jotain uutta drinkkien maailmaan. Ravintola avaa ovensa päivisin klo 14 kaikkia niitä silmällä pitäen, jotka haluavat katkaista päivän kiireen ja nauttia moniulotteisista makuelämyksistä esimerkiksi maustettujen erikoiskahvien avulla.

lajista

Terveystalo – urheiluterveyttä huipuista harrastajiin

Terveystalo Sport -palvelu auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi, liikutpa säännöllisesti tai satunnaisemmin, oletpa juniori tai seniori, huippu tai harrastaja.

Kaikki mitä urheiluterveyteesi tarvitset

Huippuosaajat, lajiymmärrys, uusin tieto sekä nykyaikaiset menetelmät varmistavat tehokkaan ja tuloksellisen hoidon, aukottoman hoitoketjun sekä tarvittaessa kuntoutuksen. Lue lisää: www.terveystalo.com/sport

POHJANMAAN PARASTA VIIHDETTÄ!

PUOLIVÄLIERÄSSÄ VIIME KAUDEN FINAALIN UUSINTA

PUDOTUSPELIT ALKAA!

Vaasan Sport saa Mestiksen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan viime kauden finaalivastustajansa Joensuun Jokipojat. Tervetuloa seuraamaan Pohjanmaan parasta viihdettä Vaasa Areenalle Kuparisaareen. Suomen paras kotiyleisö luo tunnelman, joka on koettava! Tervetuloa.

KAIKKI PELIT LIVENÄ!

TV

MestisTV:n kautta katsot kaikki Sportin pudotuspelit livenä vaikka omalta kotisohvaltasi. Niin koti- kuin vieraspelitkit.

Ellet siis pääse paikalle jäähallille klikkaa itsesi osoitteeseen www.mestistv.fi ja osta lähetys koneeseesi. Sportin kotiottelut tuottaa vahvalla ammattitaidolla vaasalainen Siltaloppi Productions. Ottelut lähetetään selostettuna korkeatasoisena HD-laatuna.

Astu kanavalle: www.mestistv.fi

TYKKÄÄ!

Otteluseurannat ja -raportit, uutiset, kilpailuja..

Tykkäämällä saat Sport-uutiset seinällesi! www.facebook.com/vaasansport

KOTIOTTELUT:

Ke 13.02.2013 klo 18:30

La 16.02.2013 klo 18:30

sekä tarvittaessa

To 21.02.2013 klo 18:30

Ma 25.02.2013 klo 18:30

LIPUT: (+toimitusmaksu 1,00-2,50€)

• Istumapaikat alk.12€

• Seisomapaikat alk.10€

ENNAKKOMYYNTI: www.lippu.fi ja StudioTicket

Pelissä mukana: