Vaasan Sport 50 vuotta

Ilmainen rahti koodilla: Hyödynnät tarjouksen seuraavasti:

1. Suuntaa verkkokauppaamme osoitteeseen www.discshop.fi

2. Siirrä haluamasi tuotteet ostoskoriin ja siirry kassalle.

3. Syötä alla oleva koodi ”lahjakortti” -kenttään kassalla ja rahtimaksu poistetaan automaattisesti tilauksesta!

SPORTTIS

Koodi on voimassa 24.4.2013 asti ja koskee tuotteita joilla on rahtiluokka A.

€

Tulossa heinäkuussa

Tulossa elokuussa

Viisikymmentä kautta yhtä juhlaa PÄÄKIRJOITUS

Jääkiekkoseura Sport on saanut tähän päivään mennessä juhlia jo viisikymmentä kautta urheilun ja eritoten jääkiekon riemujuhlaa. Juhla on koostunut monesta tärkeästä osasta, nimittäin pelipäivistä. Pelipäivä on juhlapäivä. Pääkirjoitukseni onkin kunnianosoitus näille juhlapäiville ja ennen kaikkea niiden tekijöille.

Jääkiekon harrastajat irtaantui emoseurasta If Sportista kaudella 1962-1963. Viidenkymmenen kauden ajan Vaasassa onkin nyt pelattu jääkiekkoa Sportin punaisessa pelipaidassa. Ylpeänä ja perinteitä kunnioittaen. Viisikymmentä kautta on Sportissa uskottu yhteiseen tekemiseen, päämäärään ja unelmaan. Jokaiselle näistä kausista on asetettu tavoite, jonka eteen kukin on tehnyt oman tehtävänsä. Niin hyvin kuin mahdollista. Pelaajat kentällä, valmentajat aitiossa ja huoltajat kaiken taustalla. Lisäksi on tarvittu lukuisa joukko seuraihmisiä hoitamaan moninaiset tehtävät pelien ympärillä.

Juhlavuosille löytyy tekijänsä. Perustajajäsenistä lähtien on seuran taustoilla ollut aina yhteiseen unelmaan sitoutuneita tekijäihmisiä. Miehiä ja naisia. Kaikkia näitä yhdistää tietyt samat piirteet ja ominaisuudet. Urheiluseurat tuskin eroaa tältä osin sen kummemmin niin aatteellisista, poliittisista kuin uskonnollisistakaan järjestöistä. Kaikilla näillä järjestöillä on päämääränsä eteenpäin viemiseksi löydyttävä ihmisiä, jotka omalla panoksellaan sitoutuvat tekemiseen ja esimerkillään antavat toimintamallin päämäärän saavuttamiseksi. Viiteenkymmeneen kauteen näitä ihmisiä Sportissa löytyy useita. Kotkasydämen omaavia henkilöitä, joille yhteinen onnistuminen menee oman edun tavoittelun edelle.

Rahalla saa tänä päivänä ostettua ja perustettua urheiluseuran. Ammattimaisesti johdettuna voi rahalla myös saada menestystäkin. Mutta rahalla ei saa perinteitä. Sillä ei myöskään saa vuodesta toiseen mukana elävää fanikulttuuria. Ei tappioita kestäviä kannattajia. Seuramme vahvuus onkin juuri uskollisten seuraihmisten aikaansaama pitkä perinne. Viidenkymmenen kauden aikana on luotu urheiluseura, joka on sen tekijöittensä näköinen. Jo perustamisvuosista lähtien Sportti on yhdistänyt eri sosiaaliluokkia, kieliryhmiä, nuoria ja vanhoja. Tehtailijat ja

Jyrki Niemi toiminnanjohtaja Hockey-Team Vaasan Sport Oy

kauppiaat yhdessä perusduunareiden kanssa rakensivat ensimmäisen kaukalon ja olosuhteet seuran aloittamiselle. Kukin oman panoksensa antaen. Rinta rinnan suomenkieliset ja ruotsinkieliset Sporttilaiset veivät yhteistä etua eteenpäin. Nuorta energiaa ja intoa ohjattiin iän tuomalla kokemuksella ja taidolla. Seuran etu oli kaikkien etu.

Tätä Sportti on myös tänään. Seuran kantava voima on juuri tuo yhteinen etu. Tämän tuosta seuraan on pesiytynyt ihmisiä, jotka ovat havainneet pystyvänsä pönkittämään omaa uraansa seuran kustannuksella. Ruokkimaan omaa narsismiaan Sportin parrasvaloissa ja ratsastamaan menestyksen myötäaallossa. Nämä oman onnensa onkijat ovat horjuttaneet seuran olemassaoloa ja sen arvomaailmaa. Jopa siinä määrin, että koko seuran tulevaisuus on ollut katkolla. Mutta onneksi seuran perinteet on kuitenkin vahvat. Aina on löytynyt niitä Kotkasydämisiä ihmisiä, jotka omilla teoillaan ja taistelutahdoillaan ovat pelastaneet seuran tulevaisuuden. Tämä lehti nostaa osan näistä ihmisistä esille. Käsissäsi onkin mielenkiintoinen lehti luettavaksi.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja juhlat jatkukoon!

HOCKEY MAGAZINE

VAASAN SPORT 50 V ERIKOISNUMERO

Hockey Magazine on Vaasan Sportin tuottama jääkiekkolehti. Painosmäärältään Suomen suurin kiekkolehti jaetaan Itellan toimesta yli 130 000 talouteen Pohjanmaan alueella.

Kustantaja: Hockey-Team Vaasan Sport Oy Rinnakkaistie 1, 65350 VAASA www.vaasansport.fi

Mediamyynti: 0201 555 606

Päätoimittaja: Taneli Jokela (050) 3208 174

Toimittajat: Jaakko Jokela, JiiVee Korpela

Kansi: Benny Fors (www.img.fi)

Ulkoasu: Taneli Jokela / ammattilehti.fi

Painopaikka: UPC Print Oy, Vaasa

Painomäärä: 133.000 kpl

Jakelu: Itella Oyj

Aktia Pankissa varallisuutesi hoitoon ja kasvattamiseen on paljon hyviä vaihtoehtoja. Talletustarjous on voimassa, kun yhdistät talletuksen Aktian muihin säästämisen tuotteisiin. Kysy lisää talletustarjouksistamme ja varaa aika rahaa säästävään tapaamiseen www.aktia.fi tai puh. 0800 0 2470. Tervetuloa Aktiaan!

Tässä numerossa

Näkee jokaisessa asiakkaassaan ihmisen.

Pohjanmaan Siivous Oy on yrityssiivouksiin erikoistunut palveluyritys. Olemme tuottaneet siistiä jälkeä Pohjanmaan seudulla jo 20 vuotta. Pitkän kokemuksen lisäksi tarjoamme käyttöönne tämän päivän osaamista, tekniikkaa ja luotettavat alan ammattilaiset.

SIISTISTI POHJALAINEN

ERIKOISSIIVOUKSET

• Ravintolat ja kahvilat

VAASA | SEINÄJOKI | KOKKOLA

• Elintarvike- ja hygieniatilat

• Tuotantotilat ja varastot

• Tekstiilipintojen puhdistus

• Ikkunanpesut

• Lattioiden peruspesut ja vahaukset

• Remontti- ja loppusiivoukset

• Vahinkosiivoukset

• Lomasijaisuudet ja ulkoistamiset

YLLÄPITOSIIVOUKSET

• Toimistotilat ja kiinteistöt

• Koulut ja oppilaitokset

• Myymälät ja kauppakeskukset

• Urheilu- ja harrastehallit

”Tarjoamme myös siivousalan konsultointi­palveluja”

MYYNTI: Kirsi Kuusisto, 040 513 5162, kirsi.kuusisto@pohjanmaansiivous.fi

Pohjanmaan Siivous Oy, Myllärinkatu 21, 65100 VAASA. www.pohjanmaansiivous.fi

50 VUOTTA TUNNETTA JA DRAAMAA

Vaasan Sport on nimi joka herättää tunteita suuntaan ja toiseen. Nyt 50 vuoden ikään ehtinyt jääkiekkojaos on tarjonnut ikimuistoisia, niin hyviä kuin huonojakin, muistoja vuosien aikana. Tässä artikkelissa läpikäymme historiaa tulosten kautta. Matkalle on mahtunut lähes kaikkea mitä kiekkojoukkueelle voi kohdalle osua aina liigasta kakkosdivariin. Viihdepuoli on kuitenkin aina ollut taattua: Pohjanmaan Parasta Viihdettä.

Alkuperäinen emoseura IF Sport perustettiin vuonna 1939 Vaasan Vetokannaksen kaupunginosassa. Vuonna 1962 seuraan perustettiin jääkiekkojaosto, joka pelasi ensimmäisen kautensa liiton sarjassa samana vuonna. Vuonna 1979 jääkiekkojaosto erosi omaksi seurakseen nimellä Vaasan Sport. Seuran virallinen, rekisteröity nimi on nykyään Hockey Team Vaasan Sport Oy.

SM-sarjassa. Tuon paikan täytti tamperelainen Hilpara, jonka paikka Suomensarjassa jäi näin vapaaksi. Paikasta pääsivät karsimaan Sport, Mikkelin Palloilijat ja Turun Teräs. Sport kukisti kummatkin joukkueet ja nousi näin kaudeksi 1969–1970 ensimmäistä kertaa Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Sport sijoittui lopulta kahdeksan joukkueen sarjassa neljänneksi katsojakeskiarvon oltua 968.

SPORT-LOGOT. Vaasan Sportin logot ovat vuosien varrella vaihtuneet useaan kertaan. Kuitenkin jo pitkän aikaa logoissa on ollut kuvattuna nykyisessäkin tunnuksessa oleva kotka. SM-liigassa kaudella 1975-1976 Sport käytti logoa, jossa oli sinisellä pohjalla keltainen viljanlyhde Vaasan kaupungin ja Vasa-suvun vaakunasta. Tätä logoa käyttää nykyäänkin FC Sport logonsa pohjana. Kuvassa ylhäällä alpuperäinen logo. Toisena teräsmäinen logo 1990-luvun alusta ja kolmantena 1990-luvun lopusta värikäs kotkalogo. Alimpana nykyisin käytössä oleva logo, jota on vuosien aikana hieman ”tuunattu” mm. varjostuksin. Nyky-logon on suunnitellut Lasse Savolainen.

Jääkiekon aloittaminen alasarjoissa Sportin ensimmäinen jääkiekkokausi liiton virallisessa sarjassa oli 1962–1963, jolloin joukkue osallistui Maakuntasarjaan eli Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Sportin ensimmäinen virallinen jääkiekon sarjaottelu liiton sarjassa pelattiin vuonna 1962. Vastassa oli Seinäjoen Salpa, joka voitti ottelun 7–1. Sport sai jääkiekossa historiansa ensimmäisen voiton 20.1.1963 Lapuan Virkiästä lukemin 3–6. Ensimmäinen kausi päättyi lopulta lohkon neljänteen eli viimeiseen sijaan. Seuraavat vuodet Sport pelasi Maakuntasarjaa yhden tason alempana olevaa Perussarjaa. Kuuden joukkueen sarjassa joukkue saavutti ensin viidennen ja sitten toisen sijan. Kaudella 1965–1966 Sport voitti viiden joukkueen kokoiseksi kutistuneen Perussarjan. Ole Stolpella vahvistettu joukkue kuitenkin hävisi Maakuntasarjan karsinnoissa Ykspihlajan Kiekko-Pojille voitoin 2–1. Seuraavalla kaudella Sport voitti jälleen Perussarjan, mutta hävisi Maakuntasarjan karsinnat Ikurin Vireelle. Sportin paras pisteentekijä oli Raimo Brax tehoin 13+8=21. Kauden päätteeksi Vaasan Palloseura kuitenkin epäonnistui Suomensarjan karsinnoissa ja lopetti jääkiekkotoiminnan. Näin ollen Sport sai siltä vapautuneen paikan Maakuntasarjassa. Sportiin liittyi myös suuri osa VPS:n pelaajista. Maakuntasarjassa Sport voitti kaikki ottelunsa 1967–68 ja pääsi Suomensarjan karsintoihin. Niissä se kuitenkin hävisi molemmat ottelunsa. Syksyllä 1969 Upon Pallo luopui paikastaan

I-divisioonasta SM-liigaan ja takaisin

Sport pääsi pelaamaan kaudeksi 1971 uuteen Vaasan jäähalliin, jolloin vanha tekojäärata katettiin.

Sport oli perustamassa jääkiekon I-divisioonaa kaudella vuonna 1974. Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta joista kolme erottuivat muista heti kauden alussa. Sport oli sarjan puoleen väliin mennessä jo 10 pisteen verran muita edellä. Joukkue jatkoi samaa tahtia sarjan loppuun saakka ja varmisti hyvissä ajoin nousunsa uuteen SM-liigaan.

Sport pelasi toistaiseksi ainoan kautensa pääsarjassa 1975–76. Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975, joten Sport on yksi liigan perustajajäsenistä. Vaasassa tehtiin tuolla kaudella historiaa, kun uuden SM-liigan ensimmäinen maali syntyi Vaasan jäähallissa seuran pelaajan Raimo Braxin tehtyä maalin HIFK:ta vastaan. Tästä huolimatta Sport hävisi ensimmäisen liigaottelunsa lukemin 3–5. Sportin viimeinen runkosarjan ottelu Tapparaa vastaan vuonna 1976 on jäänyt historiaan liigan kaikkien aikojen pienimmästä yleisömäärästä. Katsojia oli tuolloin ainoastaan 706. Koko kautena Sport keräsi vain 5 voittoa ja yhden tasapelin. Häviöitä sen sijaan tuli jopa 30 ja pisteitäkin vain 11, joten Sport putosi kauden päätteeksi takaisin I-divisioonaan. Kaudella 1976–1977 Sport yritti päästä takaisin SM-liigaan, josta oli edelliskeväänä pudonnut. Runkosarjan voitosta kävivät tiukkaa taistelua Sportin lisäksi SaiPa ja Kärpät, joista jälkimmäinen nousi lopulta

PUNAVALKOISET. Sport -edustusasu 1960-luvun alusta. Väri oli jo tuolloin tuttu.

voittajaksi. Sport sijoittui toiseksi ja pääsi mukaan liigakarsintoihin. Karsintasarjasta tuli ennätystasainen, sillä kaikki joukkueet sijoittuivat kahden pisteen päähän toisistaan ja tekivät Kärppiä (30) lukuun ottamatta 32 maalia. Sportin puolustus epäonnistui ja joukkueen maaliin tehtiin keskimäärin 7,5 maalia per ottelu. Näin Sport jäi täpärästi vaille liigapaikkaa.

Sport jatkoi myös seuraavalla kaudella I-divisioonassa. Joukkue oli kesällä kohdannut muutamia menetyksiä, mikä näkyi joukkueen pelissä. Sport ajautui syksyllä neljän ottelun tappioputkeen ja putosi pahimmillaan kolmanneksi viimeiseksi. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin nousu kärkeä kohti ja Sport oli parhaimmillaan neljän pisteen päässä sarjakakkosesta FoPSista. Sport kuitenkin voitti viidestä viimeisestä ottelustaan vain kaksi ja jäi kuuden pisteen päähän liigakarsinnoista.

Kaudella 1978-79 Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa ei alkanut toivotulla tavalla, sillä joukkue koki pahoja menetyksiä Håkan Hjerpen ja Kalevi Ahon siirtyessä SM-liigaan. Sport jäi kauas kärjestä ja sijoittui vasta sijalle 11. Vaasalaiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään sarjapaikkansa voittamalla karsintasarjan Jukureita vastaan. Sport koki myös ennen seuraavaa kautta muutamia isoja takaiskuja kun joukkue menetti mm. Raimo Braxin ja Kari Helanderin. Sport onnistui silti parantamaan edelliskaudesta,

vaikka joukkueen peli ailahtelikin kauden aikana. Vaihtelevan ottelumenestyksen jälkeen Sport sijoittui kaudella 1979-80 runkosarjassa neljänneksi.

10 vuotta I-divisioonan keskikastissa Sport aloitti kauden 1980-81 heikosti eikä saanut peliään kulkemaan avauspelinsä jälkeen, sillä marraskuussa joukkue oli vielä karsijan paikalla. Kauden toisella neljänneksellä Sport onnistui kuitenkin parantamaan peliään nousten lopulta viidenneksi yhden pisteen päähän neljänneksi tulleesta SaPKosta. Sportin ailahtelevaisuus kuitenkin jatkui ja se hävisi sarjan kärkijoukkueille ajoittain suurinkin lukemin.Seuraava kausi jatkui lähes samalla miehityksellä, kun suurimpana menetyksenä koettiin vain Jari Munckin siirtyminen Kärppiin, ja muutenkin pelaajien vaihdunta oli melko vähäistä. Sport jatkoi hyviä esityksiä, mutta vieraskentillä peli ei ajoittain kulkenut. Eroa jäi lopulta kolme pistettä FoPSin karsintapaikkaan ja Sport päätti runkosarjan sijoittuen toiseksi. Tämän jälkeen alkoi Sportin vajoaminen alemmaksi. Kausi 82–83 kertoi jo merkkejä tulevasta, kun Sport jäi niukasti ulos pudotuspeleistä sijoituttuaan seitsemänneksi 33 pisteellä. Sport oli pysytellyt KalPan perässä koko kauden, mutta ei kyennyt kuitenkaan ohittamaan tätä ja selviytymään pudotuspeleihin. Kaden lopussa Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa päättyi. Kausi 83-84 meni

todella huonosti, mutta Sport vältti kuitenkin putoamisen sarjatasoa alemmas. Nokelaisen tilalle valmentamaan oli tullut Pekka Paavola, jonka johdolla Sport jäi sarjassa 10:nneksi kun kevätkaudella Sport voitti vain kolme ottelua. Sportin miehistössä oli tapahtunut suuria muutoksia kun yli puolet edelliskauden joukkueesta oli vaihtunut. Suurimpina menetyksinä Timo Salomaa siirtyi Ruotsiin ja Timo Hytti palasi TPS:ään.

Seuraavalla kaudella toteutui se, miltä Sport oli edelliskaudella vielä täpärästi välttynyt. Joukkue putosi II-divisioonaan kehnon kevätkautensa takia: se sai 22 pelistä vain 4 pistettä. Sport ei viihtynyt II-divisioonassa yhtä kautta pidempään kun se voitti sarjan ja nousi takaisin I-divisioonaan. Menestystä edesauttoi se, ettei joukkueen kokoonpano ollut juuri muuttunut edelliskaudesta. Sportin valmentajaksi vaihtui Kaj Rosvall.

Kausi 86–87 ei sujunut aivan toiveiden mukaisesti, vaikkakin hyvin sarjanousijalle. Sport oli vahvistunut edelliskaudesta kun Håkan Hjerpe palasi kotkapaitaan muutaman muun vahvistuksen lisäksi. Sport sijoittui sarjassa kuudenneksi 47 pisteellä käyden välillä jopa sarjakärjessä. Sportissa pelasi kauden aikana myös juniori-ikäinen hyökkääjälupaus Jonas Hemming. Kausi 87-88 oli valmentaja Kaj Rosvallin valmennuskauden viimeinen. Sport kamppaili kauden aikana kolmannesta sijasta,

SPORTIN EDUSTUSJOUKKUE KAUDELTA 1962-63. Kuvassa Leif Heinola, Åker Karlsson, Juhani Suksi, Lars Karlsson, Lars Martin, Göran Strömsten, Sven Berg, Christer Westerback, Jarl Åkerholm, Stig Norrgård, Matti Herala, ?, K-E Gulblom ja Jari Karlsson. Joukkuetta valmensi Lars Karlsson ja huoltajana toimi Samuel Sundell.

joka olisi oikeuttanut liigakarsintapaikkaan. Sport yritti näin päästä SM-liigaan, josta oli 10 vuotta sitten pudonnut, mutta keskikasti oli tasainen ja Sport jäi lopulta viidenneksi. Sport hankki myös kovia hankintoja kun esimerkiksi edelliskaudella Tapparassa pelannut Jukka Seppo palasi Vaasaan. Kaudet 88–90 olivat Sportin kannalta vaisumpia. Sportin valmentajana aloitti Teijo Räsänen. Joukkue jäi kaudella 1988–89 pudotuspelien ulkopuolelle sijoittuen yhdeksänneksi ja sijoittui kaudella 89–90 kuudenneksi.

II-divisioonasta liigakarsintoihin 90-luku ei alkanut Sportin kannalta kovin suo-tuisasti. Ensin Räsäsen viimeisellä kaudella 1990–1991 joukkue selviytyi täpärästi putoamiselta sijoittuen lopulta 11:nneksi. Suurin paluumuutto nähtiin kun Håkan Hjerpe palasi Sportiin IFK Lepplaxista. Seuraavalla kaudella Sport putosi suoraan II-divisioonaan. Vaasalaiset viettivät II-divisioonassa yhteensä viisi kautta, joiden aikana Sportin valmentajat vaihtuivat usein. Sportin valmentajina kausina 1992–1996 toimivat Kaj Rosvall, Juha Ilkka, Tapio Rautalammi, Pekka Lumela, Jari Härkälä, Staffan Nykvist ja Jari Kiveliö.

Kausi 1996–1997 oli Sportin viimeinen IIdivisi-oonassa. Alkukauden valmentajana toiminut Jari Härkälä lähti kesken sopimuskauden valmentamaan Kuopioon KalPaa ja nuori pelaajalupaus Sami Laaksoharju menehtyi yllättäen. Vastoinkäymisistä huolimatta

Sport voitti sarjan Staffan Nykvistin ja Jari Kiveliön johdolla. Sportin nousu varmistui kun se voitti ratkaisevassa ottelussa turkulaisen Kiekko-67:n Kari Teräväisen jatkoaikamaalilla. Seuraavalla I-divisioonakaudella Sport menestyi vierasotteluissa huonosti ja jäi nykyisen maajoukkuevalmentajan Jukka Jalosen johdolla täpärästi pudotuspeleistä, jonka sopimus purettiin kesken sopimuskauden kiekkokauden päättyessä. Toinen nousijajoukkue, Diskos, menestyi Sportia paremmin. Sportiin tuli uusia pelaajia, muiden muassa Tommi Pullola Lukosta ja maalivahti Marko Härkönen Ässistä. Kausi 1998–99 sujui Sportin kannalta jo hyvin, sillä joukkue sijoittui kolmanneksi, mutta jäi kuitenkin Pelicansin ja Kärppien liigakarsintapaikoista, joista Pelicans nousi SMliigaan. Uusia hankintoja olivat mm. Jani Uski ja Jari Kesti, jotka olivat joukkueen tehokkaimmat pistenikkarit.

Talousvaikeuksissa menestyksestä huolimatta

Sport oli 2000-luvun alussa talousvaikeuksissa kun pelaajabudjetti oli mitoitettu suureksi, mutta tulopuolella oli jääty tavoitteesta. Valmennuskaksikko Kari Heikkilä – Håkan Hjerpe erosivat heinäkuun lopussa vastalauseena Sportin toimille. Sport jätti lokakuun alussa konkurssihakemuksen, kun velkaa oli 3 miljoonaa markkaa eivätkä pelaajat suostuneet palkanalennukseen. Hakemus vedettiin seuraavana päivänä pois kun pelaajat

suostuivat 20% palkanalennukseen. Onneksi kuitenkin Kalervo Laaksoharju oli tukenut Sportia omilla rahoillaan ja kaupunki oli tullut vastaan saatavissaan. Näiden lisäksi Sportin kannattajat keräsivät 30 000 markkaa Sportin toiminnan jatkamiseksi ja näin toiminta saatiin jatkumaan.

1990-luvun loppu ja 2000-luku ovat olleet Sportille menestyksekästä aikaa, sillä joukkue on pelannut 2000-luvulla viisi kertaa Mestiksen finaaleissa ja voittanut mestaruuden kolmesti. Kausilla 1999–2000 ja 2004–2005 Sport oli myös lähellä nousta liigaan, mutta kummallakin kerralla nousu jäi tapahtumatta. Lähimmäksi nousua päästiin Juhani Tammisen valmennuskaudella 2008-09, jolloin Ässät voitti huikean sarjan lopulta voitoin 4-3.

Uusi vuosituhat alkaa uudessa

Mestiksessä

Kaudella 1999–2000 Sport oli I-divisioonan runkosarjan toinen jääden 20 pistettä runkosarjan voittajasta Oulun Kärpistä. Sport pääsi kauden lopuksi pudotuspelien jälkeen karsimaan paikasta SM-liigaan Kari Heikkilän johdolla. Karsinnoissa Sport ei kuitenkaan pärjännyt Juhani Tammisen Kärpille ja jäi näin vaille paikkaa SM-liigassa.

Kausi 2000–01 alkoi uudessa Mestiksessä lupaavasti, kun Vaasaan hankittiin TPS:n junioreissa menestyksekkäästi pelannut hyökkäyskolmikko Happo-Viinanen-Vidman, Ari-Pekka Pajuluoma Ruotsista ja Marko Luo-

VOITTO. Nuori hyökkääjälupaus Jonas Hemming tuulettaa voittoa Vaasan jäähallissa kaudella 1986-87.

mala Ässistä. Lopulta Sport jäi viidenneksi 47 pisteellä. Vuosina 2002–04 Sport pelasi sarjan kärkitason alapuolella sijoittuen neljänneksi ja viidenneksi. Nousumahdollisuutta SM-liigaan ei ollut.

Lopulta kaudella 2004–2005 Sport sai jälleen mahdollisuuden sarjanousuun, kun SM-liiga aukaistiin vuodeksi. Sport hankki valmentajakseen Juhani Tammisen, jonka johdolla joukkue ei jäänyt kauas tavoitteestaan. Sport jäi kuitenkin finaaleissa toiseksi, kun muiden muassa NHL-lakon ansiosta Sami Kapasella ja Kimmo Timosella vahvistunut KalPa voitti Sportin suoraan kolmessa ottelussa. Sport ei näissä kolmessa ottelussa tehnyt maaliakaan. Näissä finaaliotteluissa syntyi myös Sportin yleisöennätys: yli 4600 katsojaa, mikä on selkeästi yli hallin nykykapasiteetin.

Nousuyritysten 2000-luku

KalPan nousemisen jälkeen SM-liiga suljettiin jälleen ja nousu oli mahdollista voittamalla tasonmittausotteluissa. Mutta seuraava kausi 2005–06 jatkui samaa rataa kuin edellinenkin, ja jälleen Sport hävisi finaaleissa. Tällä kertaa Mikkelin Jukurit olivat parempia, tosin eivät nousseet SM-liigaan, sillä tasonmittausottelut tulivat vasta seuraavalla kaudella.

Tasonmittausotteluiden tultua mukaan ohjelmaan Sport asetti tavoitteekseen nousta SM-liigaan keväällä 2007 kyseisten otteluiden kautta. Sport voitti runkosarjan, mutta hävisi välierät Kajaanin Hokille otteluvoitoin 3–1 ja

menetti näin mahdollisuutensa liiganousuun. Sport kuitenkin voitti pronssia päihittämällä TuTon pronssiottelussa 2–0.

Kaudella 2007–08 Sportin tavoite oli jälleen nousta SM-liigaan, mutta liiton päätöksen takia nousumahdollisuus peruttiin. Kausi oli valmentajan ja kannattajien mielestä pohjanoteeraus kun Sport jäi kuudenneksi. Päävalmentaja Mikko Manner erotettiin joulukuussa 2007, ja uudeksi valmentajaksi tuli seuraa jo aiemmin valmentanut Juhani Tamminen, joka solmi sopimuksen myös seuraavasta kaudesta tavoitteenaan saada Sport SM-liigakarsintoihin. Sport onnistui nousemaan kuudenneksi oltuaan kauden aikana jo pudotuspeliviivan alapuolella. Pudotuspeleissä Sport johti puolivälieräsarjaa Mikkelin Jukureita vastaan jo otteluvoitoin 2–1, mutta hävisi kaksi seuraavaa ottelua ja putosi jatkosta.

Mestaruus ja ikimuistoinen liigakarsinta Kaudella 2008–09 Sportin tarkoituksena oli jälleen nousta SM-liigaan. Valmennuskaksikkona toimivat Juhani Tamminen ja Kenneth Westerback. Sport sijoittui runkosarjassa toiseksi ja aloitti pudotuspelinsä Jyväskyläläistä D Teamia vastaan. Sport voitti ottelusarjan suoraan voitoin 3–0. Välierissä Sportia vastaan tuli Kajaanin Hokki. Ottelusarja venyi viidenteen otteluun, jonka Sport voitti 5–4. Finaaleissa Sportia vastaan asettui Joensuun Jokipojat. Finaalisarja rat-

kesi 23. maaliskuuta 2009, kun Sport voitti ensimmäisen Mestiksen mestaruutensa kotonaan neljännessä ottelussa Kim Nabbin jatkoaikamaalilla ja eteni SM-liigakarsintoihin Porin Ässiä vastaan. Liigakarsinnasta muodostui legendaarinen. Sport yllätti Ässät heit alkuun vieraissa ja vuorovoitoin edetessä oli kotkapaidoilla mahdollisuus voittaa sarja kuudennessa pelissä kotonaan. Ääriään myöten täynnä ollut Kuparisaari joutui kuitenkin antautumaan toisen jatkoajan alussa Severi Sillanpään tehdessä Ässien 2-3 voittomaalin. Jatkoajalla Sport ei päässyt tolppaa lähemmäksi maalia. Seitsemänteen peliin ei enää virta riittänyt ja Ässät voitti kotonaan lukemin 3-0. Näin Sport hävisi karsinnat otteluvoitoin 3–4. Ikimuistoisen sarjasta teki myös loistavat Sport-fanit. Ensimmäiseen peliin Poriin matkasi yli 20 bussilastillista kannattajia ottaen kaupungin haltuunsa.

Mahalasku ja uusi nousu

Kaudelle 2009–2010 Sport lähti tavoitteena uusia edelliskevään menestys ja joukkueeseen hankittiin ulkomaalaisvahvistuksina kolmikko Robin Bergman, Bryan McGregor ja Lou Dickenson. Kausi lähti Sportin osalta alavireisesti käyntiin jo edelliskeväänä kun seura ilmoitti yli 300 000 euron tappiot edelliskaudelta, joka enteili hyvin sekaavaa kautta. Toimitusjohtaja Juha Saari ilmoitti vetäytyvänsä työstään ja hänen tilalleen palkattiin toiminnanjohtajan nimikkeellä

KUPARISAARI KIEHUU. Paul Cabana juhlii Markus Jämsän iskemää jatkoaikamaalia neljännessä liigakarsinnassa keväällä 2009. (kuva: Jussi Knaapi)

toimiva Jyrki Niemi.

Kausi 2009–2010 oli Sportin osalta erilaisten skandaalien täyttämä. Peli oli resursseihin nähden alisuorittamista, jonka lisäksi myös kaukalon ulkopuoliset seikat ilmenivät mediassa. Syksyllä tapahtuneessa yökerhojupakka ajoi Sportin tilanteen pukukopin sisällä siihen pisteeseen että Markku Erholtz ja valmentaja Juhani Tamminen riitautuivat ja lopulta Erholtz joutui purkamaan sopimuksensa olosuhteiden ollessa sietämättömät. Mediassa spekuloitiin kevään aikana myös paljon Sportin talousvaikeuksilla joiden takaa paljastuivatkin todella suuret miljoonavelat.

25. tammikuuta 2010 Sportin päävalmentaja, Juhani Tamminen, ilmoitti jättävänsä valmennustehtävät apuvalmentajalle Kenneth Westerbackille keskittyessään itse urheilutoimenjohtajan tehtäviinsä. Näitä tehtäviä Tamminen ei kuitenkaan Vaasassa hoitanut sillä hän vetäytyi sairauslomalle sopimuskautensa 1.4. loppuun. Myöhemmin Westerbackin valmennuspariksi palkattiin Olli Hällfors, joka oli aiemmin nostanut Sportin A-juniorit SM-liigaan, mutta vaikka valmennuskolmikko Westerback-HällforsHärkönen saikin Sportin runkosarjan lopussa pienoiseen voittoputkeen, ei sen tuoma energia enää kantanut pudotuspeleissä, vaan putosi kauden ilmeen mukaisesti jyväskyläläiselle D Teamille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella voitoin 1–3. Sportin toiminnanjohtaja Jyrki Niemi ilmoitti keväällä 2010, että Sport ryhtyy pitämään tarkempaa talouskuria ja ilmoitti pyrkivänsä liigaan seuraavan kerran aikaisintaan kaudella 2012–2013 ja että Sportin joukkueeseen aletaan koota enemmän vaasalaispelaajia.

7. huhtikuuta 2010 Vaasan Sport julkisti uuden päävalmentajan ja urheilutoimenjohtajan. Tuplapestiä ryhtyi hoitamaan Antti Törmänen.

Toinen Mestiksen mestaruus

Kauden 2010–2011 alku oli Sportin osalta ailahtelevainen. Joukkue sijoittui runkosarjassa lopulta kolmanneksi ja sai pudotuspelien ensimmäisen kierroksen vastustajakseen LeKin. Sportin johto myös ilmoitti, että mikäli käy niin, että joukkue voittaa Mestiksen ja nousukarsinnan, niin liigaosake on mahdollista lunastaa. Sport voitti LeKin suoraan otteluvoitoin 3–0. Välierissä Sport pudotti KooKoon otteluvoitoin 3–1, ja eteni finaaliin, jossa kohtasi Jukurit. Finaalissa Sport oli 2–0 tappioasemassa Jukureihin nähden mutta pystyi kuitenkin nousemaan lopulta otteluvoitoin 2–3 Jukureiden ohi. Viidennen ottelun sankari oli jatkoajalla osunut ruotsalaisvahvistus Robin Bergman. Sport eteni liigakarsintaan, jossa kohtasi SM-liigan runkosarjan viimeiseksi sijoittuneen Lahden Pelicansin. Pelicans voitti Sportin otteluvoitoin 4–0 ja säilytti liigapaikkansa. Kausi oli Sportin osalta paljon odotettua parempi ja mestaruus tuli Vaasaan pienenä yllätyksenä. Sportin ei odotettu olevan neljän parhaan joukossa ja alkuperäinen tavoitekin oli vain pudotuspeleihin pääseminen. Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että Sportin valmentajana toiminut Antti Törmänen jättää joukkueen kesäkuussa ja siirtyy sveitsiläisjoukkue Bernin apuvalmentajaksi toimien

tänä päivänä päävalmentajana.

Tuplamestaruus ja talous tasapainoon Kaudelle 2011-12 Sportin valmentajaksi pestattiin kevään liigakarsinnoissa Pelicansia luotsannut Pasi Räsänen. Joukkueen perusrunko pysyi hyvin kasassa ja muutamat tiukan talouden ehdoilla tehdyt täsmähankinnat takasivat jälleen menestystä. Runkosarjassa Sport oli hienosti kolmas ja myös henkilökohtaisissa tilastoissa pelaajat olivat korkealla. Pistepörssin voiton nappasi Jussi Tapio tehoin 16+31 ja häntä säesti hienosti kolmanneksi sijoittunut Mika Halava (20+23) sekä seiska Mika Kujanpää (19+19). Pudotuspeleissä TUTO Hockey oli vastaantulija voitoin 4-0 ja puolivälierässä KooKoo kaatui voitoin 3-1. Finaalissa Jokipojat nöyrtyi suoraan voitoin 3-0 ja mestaruutta juhlittiin toista kertaa peräkkäin Vaasassa. Liigakarsinnassa vastaan tuli Ilves, joka piti liigapaikkansa voitoin 4-1. 2010 aloitettu talouskuri yhdistettynä menestykseen takasi tasapainon myös taloudelliselle puolelle. Kaudella 2011-12 Sport teki huikean tuloksen, peräti 327 705 euroa voittoa. Samalla parhaimmillaan lähes miljoona euroa olleet velat olivat pienentyneet noin 200 000 euroon.

Juhlakausi päättyi puolivälieriin

Kausi 2012-13 oli Sportin jääkiekkojoukkueelle juhlakausi. Kyseessä oli seuran jääkiekkopuolen 50 kausi. Kaksinkertaisena mestarina matkaan lähtenyt Sport kärsi kauden mittaan uskomattomasta määrästä loukkaantumisia, joka sekoitti joukkueen peliä lähes alusta loppuun saakka. Runkosarjassa joukkue pelasi vaikeuksista huolimatta hienosti kolmanneksi. Pistepörssin voitto tuli jälleen kotkapaidalle, kun maalitykki Tomi Pekkala otti omansa tehoin 31+21. Lisäksi kympin sakissa nähtiin sentteri Toni Jalo (7+34).

Pudotuspeleissä vastaan asettui viime vuoden finaalivastustaja Joensuun Jokipojat, joka ei hätkähtänyt ensimmäisen pelin tappiota Vaasassa vaan napsi seuraavat neljä tiukkaa voittoa ja jatkoi välieriin voitoin 4-1. Runkosarjan ylivoimainen ykkönen Jukurit marssi vakuuttavasti mestaruuteen häviämättä peliäkään. Liigakarsintojen kestomenestyjä Ilves oli kuitenkin vielä hiukan parempi pitäen liigapaikkansa voitoin 4-1.

Kauden 2013-14 joukkueen kokoaminen on kovassa vauhdissa. Miehen ikään päässyt Sport lähtee tavoittelemaan suurta haavettaan, liigapaikkaa, päävalmentaja Pasi Räsäsen johdolla.

RASKAS KAUSI. Loukkaantumisten runteleman Sportin vääntö ei riittänyt pitkälle kuluneella kaudella. Kausi 2012-13 päättyi puolivälierätappioon Jokipojille. (kuva: Samppa Toivonen)

Nils Nisse Vuorenmaa -

Jääkiekkomies jo kahdeksan vuosikymmenen ajan

Nils “Nisse” Vuorenmaan elämässä jääkiekkoon ollut suuressa roolissa jo 1940-luvulta lähtien. Vuorenmaa pelasi itse puolustajana yli 20 vuotta, jonka jälkeenhän oli pitkään mukana vaasalaisessa jääkiekkotoiminnassa eri tavalla. Vuorenmaa toi jääkiekon Vaasaan vuonna 1949, perusti Vaasan ensimmäisen jääkiekkojoukkueen ja oli yksi Kuparisaaren jäähallin rakentamisen puuhamiehistä. Edes omana hääpäivänään Vuorenmaa ei malttanut pysyä pois kaukalolta.

Nils Vuorenmaa oli Tampereella opiskelemassa autoinsinööriksi 1940-luvun lopulla ja tuustui silloisen TBK:n eli nykyisen Tapparan toimintaan.

- Siellä pelasin muutamia otteluita ja siitä sain kipinän lajiin. Olin pelannut jääpalloa aika paljon ennen sitä, mutta jääkiekko kiinnosti, koska siinä saa ottaa vähän miestä ja siinä pelataan enemmän kropalla. Jääpallo oli sitten vähän taiteellisempaa, kuvailee Vuorenmaa.

Vuonna 1949 Vuorenmaa palasi Tampereelta synnyinkaupunki Vaasaan ja toi jääkiekon mukanaan.

- Olisin varmasti saanut jäädä sinnekin, mutta Vaasa veti puoleensa. Täällä minulle sanottiin, ettei jääkiekolla ole tulevaisuutta Vaasassa. Vuorenmaa ei soraääniä kuunnellut, vaan perusti Vaasan Vasaman alaisuuteen oman jääkiekkoseuran.

- Vasama on aloittanut täällä jääpallon, jalkapallon ja myös siis jääkiekon. Jääkiekkojoukkue oli Vasaman alaisuudessa vuosina 1949-53, kunnes Vasa IFK innostui lajista.

- Ensi alkuun jääkiekkoilijat olivat sellaisia pelaajia, jotka eivät mahtuneet jääpallon ykkösjoukkueeseen. Sitten IFK innostui ja siellä oli muun muassa Stolppe, Sjögren, Pundars ja Myntti, jotka kuitenkin pelasivat vaan sivuhommana kiekkoa ja olivat jääpallomiehiä pääasiallisesti. Saatiin niitä aina silloin tällöin mukaan, kun pelit eivät sattuneet yhtä aikaa. Jääpallo oli tuolloin erittäin suosittu laji ja erityisesti VIFK:ssa jääpallon rooli oli suuri.

- He rupesivat kilpailemaan liigaan jääpallossa, joten joutuivat päättämään panostavatko jääpalloon vai jääkiekkoon. Kannatus oli jääpallon puolelle vahvempi ja kiekko hävisi. Se ei Vuorenmaata haitannut, sillä hän otti ohjat omiin käsiinsä ja perusti uuden seuran nimeltään Tornado vuonna 1954.

- Se oli sellainen välivaihe, että kiekko pysyi täällä hengissä. Ei siinä pitkällä tähtäimellä ollut mitään mahdollisuuksia. Taloudellinen puoli oli edelleenkin sellaisena kummituksena, muistelee Vuorenmaa.

Raha- ja miehistöpula ajoi Tornadon ahtaalle ja vuonna 1958 Sport sekä Vaasan Palloseura 1960-luvun alussa kiinnostuivat jääkiekosta. Molemmat perustivat oman joukkueen, mutta VPS:n päälajina säilyi edelleen jalkapallo.

- Vuonna 1964 VPS lopetti ja jääkiekko siirtyi kokonaan Sportille, kertoo Vuorenmaa, joka itse siirtyi samalla Sportin jääkiekkojaostoon, joka oli perustettu kahta vuotta aiemmin.

Jäähalli ratkaiseva tekijä

1960-luvun alussa Vuorenmaa, StigGöran Myntti, Per-Håkan “Perre”

Pundars ja muutamat muut perustivat Tekojääratayhdistyksen, jonka puheenjohtajaksi valittiin Vuorenmaa.

Porukan ajatus keinoista jääkiekon aseman kohentamiseksi kaupungissa oli selkeä.

- Jos me saadaan halli, niin jääkiekon tulevaisuus on varma ja se pärjää jääpallolle. Ajatus osoittautui oikeaksi, sillä vuonna 1971 valmistunut Vaasan jäähalli oli kova valttikortti pelaajamarkkinoilla siihen aikaan.

- Saimme houkuteltua tänne pelaajia Oulusta, Kokkolasta, Jyväskylästä ja Tampereelta. Pelaajat eivät silloin olleet niin ahneita rahan perään, mutta tulivat tänne, koska saivat

asunnon ja työpaikan. Varsinaista palkkaa pelaamisesta ei kuitenkaan maksettu. Se oli tavallaan sellaista puoliammattilaista. Halli ei kuitenkaan valmistunut heti täydessä komeudessaan, vaan ensin vuonna 1969 rakennettiin avorata. Avoradan alkutaival ei kuitenkaan ollut kovin ruusuinen, sillä huoltorakennuksessa syttyi paha tulipalo syksyllä 1969.

- Minulle soitettiin yöllä ja kysyttiin olenko Tekojääratayhdistyksen puheenjohtaja. Kysyin mitä sitä näin myöhään kysyt ja hän sanoi,että ei muuten, mutta rata palaa.

Palo ei onneksi tuhonnut kuin osan huoltorakennuksesta ja kylmäkoneet, jotka ovat edelleenkin käytössä, eivät kärsineet. Seuraavaksi Tekojääratayhdistyksen tavoitteena oli saada halliin myös katto.

- Tehtiin sitten anomus ja valtuusto myönsi rahat katon rakentamiseen. Siinä jäi valitusaika päälle, mutta Perren kanssa meillä tuli sellainen tunne, että jos ei näitä kaaria saada mahdollisimman pian, niin ei syksyyn mennessä saada kattoa valmiiksi. Päätettiin mennä tilaamaan kaaret ja oltaisiin oltu liemessä, jos joku olisi valittanut. Onneksi päätös meni läpi ja saimme rahat sekä kattopalkit kauden alkuun.

- Poliitikot olivat siihen aikaan hyvin mukana, saimme hyvin rahaa ja kaupunki takasi pankkilainojamme, kehuu Vuorenmaa. Tekojääratayhdistys alkoi pikku hiljaa jäämään sivuun hallin huolehtimisesta ja vastuu siirtyi kaupungille.

- Kyllähän se oli selvää, että kaupunki sitten otti pikku hiljaa homman itselleen. Alunperinkin kaupunki omisti sen, vaikka se muodollisesti olikin Tekojääratayhdistyksen, joka vastasi sen toiminnasta. Mutta ilman sitä yhdistystä Vaasaan ei varmasti olisi tullut hallia niin aikaisin, muistuttaa Vuorenmaa.

Tekojääratayhdistyksessä ja Vaasan jääkiekkotoiminnassa vahvasti mukana ollut Perre Pundars menehtyi joulukuussa 2009.

- Varsinkin 60-luvulla olin Perren kanssa päivittäin tekemisissä ja hän oli hyvin tärkeä henkilö, että saatiin halli tehtyä Vaasaan.

Porissa vitsiniekkoja riitti

Nykyään eläkkeellä oleva Vuorenmaa teki työuransa katsastusmiehenä ja hänet ylennettiin myös vanhan Vaasan läänin katsastuspäälliköksi. Työmäärän lisääntyessä Vuorenmaan oli mentävä työn ehdoilla.

- Hommat jääkiekossa lisääntyivät ja tuli se vaikeus, että rahalla alettiin pelaamaan entistä enemmän. Siinä tuli niin paljon stressiä, että mun piti lopettaa. Toisaalta saatoinkin jo lopettaa, olihan Sportilla jo halli ja uusia pelaajia, joiden hankinnassa olin ollut mukana. Vuorenmaan oma jääkiekkoura kesti 22 vuotta.

- Vaimo oli tyytyväinen, kun lopetin, naurahtaa Vuorenmaa, joka asuu edelleen vaimonsa kanssa Vaasan keskustassa.

Vuorenmaan pitkälle aktiiviuralle mahtuu paljon hauskoja tarinoita. Porissa yleisö oli jo siihen aikaan tunnetusti teräväsanaista.

- Olin saanut issiaksen ja mulla oli kotona sellainen lampaannahkaturkki, joka oli mun varusteiden alla. Näytin valtavan lihavalta ja ne huutelivat mulle siellä, että hei pakki oletko sä laihdutuskuurilla.

Porissa myös kello kulki eri tahtiin paidan väristä riippuen.

- Meikäläisten jäähyt kesti aina vähän pidempään ja niiden pelaajat tuli taas aika nopeasti takaisin. Ajanottajat olivat omia miehiä, joten kotiinpäin ne vetivät, muistelee Vuorenmaa. Raahen kentällä taas kevät oli tehnyt jo tehtävänsä.

- Tultiin kentälle, niin siellä näkyi osassa jäätä ruoho. Sanoin tuomarille, ettei tässä voi pelata, kun maa näkyy. Tuomari sanoi, että pelatkaa niissä kohtaa missä on jäätä, kertoo Vuorenmaa.

Polvisuojat sanomalehdistä Vuorenmaan elämässä jääkiekolla on aina ollut suuri merkitys ja edelleen hän seuraa aktiivisesti Sportin otteita.

- Viime aikoina on ollut vähän vaikeaa,

koska mulla on ollut rytmihäiriöitä. Se ei siedä mitään jännittävää, joten pitäisi tulla katsomaan vain varmoja voittoja, naurahtaa muuten erittäin hyvässä kunnossa oleva Vuorenmaa.

Nykyajan jääkiekko on selvästi erilaista kuin se oli Vuorenmaan uran aikana.

- Kyllä se lähinnä se tempo on koventunut. Ei se pelikään ollut niin rajua ja opittiin vasta myöhemmin kunnolla taklaamaan. Pelaajat kaikki oli jääpallopelaajia ja olivat tottuneet siihen tyyliin.

Myös nykyinen vaihtojen lyhyys hämmästyttää Vuorenmaata.

- Itse pelasin aikoinaan koko ottelun ja en vaihtanut ollenkaan. Välillä tuntuu, että vaihtotahti on vähän liian tiheää nykyään ja pelaajat eivät pääse kunnolla sisään peliin. Vuorenmaan aktiiviuran aikaan myös pelaajat

osallistuivat aktiivisesti seuran talkootoimintaan, kuten jään kunnostamiseen ja kentän rakentamiseen syksyisin sekä purkamiseen keväisin.

Pelimatkat tehtiin omilla autoilla ja jokainen hankki itselleen omat suojukset ja mailat, mutta edustusasun Vasama sai lahjoituksena maajoukkueelta.

Varustusten turvallisuus oli siihen aikaan hieman heikompi ja kypärää ei juurikaan käytetty. - Polvisuojuksissa oli joku sanomalehti, joka käärittiin ja teipattiin jalan ympäri. Ennen jäähallin rakentamista pelit pelattiin ulkokaukaloissa, jollainen oli ensin Vöyrinkaupungilla ja sitten Hietalahdessa. Nuorten miesten luistelutaito hioutui luistinradalla tyttöjen silmien alla.

- Hietalahden luistinrata oli yleinen kokoontumispaikka nuorisolle. Sinne mentiin

luistelemaan ja samalla vähän flikkoja katselemaan. Silloin piti tietenkin näyttää myös likoille kuinka kova luistelija on, naurahtaa Vuorenmaa.

Vuoden 1950 jälkeen Vuorenmaan ei tarvinnut enää luistelutaitojaan todistella, sillä itsenäisyyspäivänä hän meni Britan kanssa naimisiin. Hääpäivän aamuna aikaa riitti myös rakkaalle lajille, kun Vuorenmaa, Petteri Törmä ja Martti Herala olivat jälleen kerran kasaamassa kenttää.

- Kello oli kolme ja mulle sitten tuli yhtäkkiä kiire. Törmä sitten kysyi Heralalta, että mihin se Nisse nyt jäi. Herala sanoi, että se menee naimisiin neljältä, muistelee Vuorenmaa hymy huulillaan.

HISTORIAN HAVINAA. Vaasan Wasama ja Hämeenlinnan Tarmo kohtasivat keväällä 1950 Vöyrinkaupungilla, jonne oli rakennettu Vaasan ensimmäinen jääkiekkokaukalo.

TÖRMÄNEN. Kaudella 2010-11 Sportin mestariksi valmentanut Antti Törmänen tekee vahvaa uraan Bernissä Sveitsissä. (kuva: Juha Knaapi)

Nimimiesten valmentama Sport

Vaasan Sportista on vuosien aikana noussut SM-liigaan useita pelaajia. Suurimmat nimet on syntyneet kuitenkin penkin takaa valmentajista. Esimerkiksi tämän hetken maajoukkuevalmentaja valmensi Sportia kaudella 1997-98.

Sport on ollut kautta aikain vetovoimainen ja kiinnostava joukkue niin yleisön, pelaajien kuin valmentajienkin silmissä. Kun selataan valmentajalistaa taaksepäin nähdään monia tuttuja nimiä, jotka ovat hakeneet kannuksia valmennukseen juuri Vaasasta. Sportia voidaankin pitää erittäin hyvänä ponnahduslautana isoihin ympyröihin myös valmentajille.

1970-luvun puolivälissä Sportin pelaajavalmentajana toimi maajoukkueesta tuttu puolustaja Jorma Suokko. Kaksi kautta päävalmentajana toiminut Suokko edusti pelaajana Suomea kolmissa MM-kisoissa. Suokon valmennuksessa Sport sijoittui I-divisioonassa sijoille 2 ja 4. Vuosina 1971-78 Sportissa puolustajana pelannut Esko Nokelainen nousi suuren yleisön tietouteen Hannu Aravirran apuvalmentajana Suomen maajoukkueessa. Liigatasolla Nokelainen valmensi Ässiä, Kärppiä, KalPaa ja Hockey-Reipasta. Miehen valmentajaura alkoi kotkapaitojen peräsimessä viiden kauden ajan vuosina 1978-83. Suomen lisäksi Nokelaisella on valmennuskokemusta Ruotsista.

80-luku Rosvallin ja Räsäsen aikaa

Nokelaisen jälkeen Sportia luotsasi vaihtelevalla menestyksellä Pekka Paavola puolentoista kauden ajan. Toinen kausi päättyi lopulta valmentajan vaihtoon, mikä ei estänyt tippumista kakkosdivariin.

Kaudelle 1985-86 ohjat otti käsiinsä Kaj Rosvall tehden hyvää jälkeä. Sport nousi vuodessa takaisin divariin ja kaksi seuraavaa kautta meni Rosvallin johdolla mukavasti. Sijoitukset 5. ja 6. olivat hyvät sarjanousun jälkeen. Rosvall omasi pitkän pelaajauran liigassa. Hän edusti Rauman Lukkoa vuodet 1961-74 voittaen mm. yhden Suomen mestaruuden. Rosvallin jälkeen valmennusvastuu siirtyi entiselle SaiPamaalivahdille, Teijo Räsäselle. Valmentajauransa mies aloitti Sportissa, josta kolmen kauden jälkeen tie vei HPK:n A-nuorten kautta edustusjoukkueen valmentajaksi, josta saaliina oli kaksi pronssimitalia. Hämeenlinnasta mies siirtyi SaiPan penkin taakse ja viimeisen kerran Räsänen nähtiin liigajoukkueen penkin takana Ilveksessä kaudella 2002-03.

Jalonen, Heikkilä…

RÄSÄNEN. Kaudesta 2011-12 Sportia valmentanut Pasi Räsänen jatkaa Vaasassa myös ensi kaudella. (kuva: Samppa Toivonen)

1990-luvulla Sport tahkosi peräti viisi kautta kakkosdivaria, ennen kuin kesken kauden ohjat ottanut ex-pelaaja Staffan Nykvist luotsasi seuran takaisin divariin keväällä 1997. Seuraavaksi kaudeksi seuraan palkattiin kahden vuoden sopimuksella muuan lupaava valmentaja Jukka Jalonen. Kausi ei kuitenkaan mennyt odotusten mukaan ja kahdeksannen sijan jälkeen miehen sopimus purettiin. Läpilyöntinsä valmentajana Jalonen teki HPK:ssa vuosina 2001-07 jolloin mies luotsasi joukkonsa joka kerta vähintään välieriin ja viidesti mitaleille. HPK:sta tie vei maajoukkueeseen ja vuonna 2009 mies nousi päävalmentajaksi. Uran kirkkain kruunu tuli Slovakian MM-kisoissa 2011 kun Jalonen valmensi Suomen historiansa toiseen maailmanmestaruuteen. Miehen sopimus maajoukkueessa päättyy kuluvan kevään MM-kisoihin. Joulukuussa Jalonen siirtyi KHL-liigan Pietarin SKA:n päävalmentajaksi, jossa saavutti tällä kaudella liigan pronssimitalit.

Jalosen jälkeen reilu kahden kauden ajan Sportin valmennusvastuun kantoi toinen myöhemmin KHL:stä tuttu valmentaja, Kari Heikkilä. Valmennusuransa Ruotsissa aloittanut Heikkilä tuli hakemaan Vaasaan kokemusta ja tulokset olivat hyvät, sijoitukset sarjassa 2. sekä 3. Vaasasta matka jatkui Kärppiin, jossa juhli mestaruutta kaudella 2003-04. Kärppien lisäksi Heikkilä on valmentanut liigassa Bluesia. KHL-liigassa mies on valmentanut sekä Lokomotiv Jaroslavissa että Metallurg Magnitogorskia. MMkisoissa Heikkilä on toiminut Valko-Venäjän päävalmentajana.

Sirviö, Manner, Tamminen…

Vuosina 2001-10 Sportissa nähtiin neljä eri valmentajaa. Nykyisin Mestiksen kehitysjohtajana toimiva Arto Sirviö johti kotkalaumaa puolitoista kautta ennen kuin Kenneth Westerback tuli Sirviön tilalle. Westerbackin korvasi puolestaan hetkeksi Mikko Manner ennen kuin Aurinkokuningas Juhani Tamminen saapui kaupunkiin. Tamminen oli siitä poikkeuksellinen valmentajavalinta että Vaasaan tullessaan Tami oli jo ns. valmis valmentaja. Hänellä oli alla vahvat näytöt mm. Oulun Kärpistä. Tammisen

matka vei kuitenkin vuonna 2005 Sveitsiin ja häntä paikkaamaan tuli Mikko Manner, joka luotsasi joukkueen runkosarjan voittoon kaudella 2006-07 mutta tie nousi pystyyn välierissä. Tammisen paluu Vaasaan nähtiin seuraavalla kaudella ja miehen valmentajauran huippuhetket Vaasassa koettiin syksyllä 2009 kun Sport juhli historiansa ensimmäistä Mestiksen mestaruutta. Liigakarsinnasta Ässiä vastaan muodostui koko suomalaista kiekkokansaa kiinnostanut näytelmä, joka lopulta kääntyi Ässille voitoin 4-3. Sarjan myötä Sport sai erittäin paljon valtakunnallista näkyvyyttä niin televisiossa kuin iltapäivälehdissä, tuhkimotarinan onnellinen loppu jäi lopulta tolppalaukauksen päähän. Tammisen valmennusura Sportissa päättyi alkuvuodesta 2010, kun mies sairastui vakavaan masennukseen ja oli poissa valmennustöistä yli kaksi vuotta. Kuluneella kaudella Tamminen luotsasi TUTO Hockeyn Mestiksen pronssille.

Uusi aika Törmäsen myötä

Tammisen jälkeen palattiin vanhaan, hyväksi todettuun sapluunaan ja päävalmentajaksi palkattiin lähinnä junioripuolella kannuksensa hankkineeseen ex-maajoukkuepelaajaan, Antti Törmäseen. Törmänen kokosi yhdessä Markus Jämsän kanssa tiukalla budjetilla erittäin hyvän joukkueen, joka kaikkien yllätykseksi pokkasi mestaruuden kauden päätteeksi. Törmäsen kyvyt huomattiin nopeasti myös maailmalla ja mies siirtyi kauden jälkeen SC Bernin kakkosvalmentajaksi Sveitsiin nousten nopeasti päävalmentajaksi. Tällä hetkellä Törmäsen valmentama Bern on vahvasti kiinni liigan mestaruudesta johtamalla finaalisarjaa voitoin 2-0. Nykyinen päävalmentaja Pasi Räsänen tuli Vaasaan kevään 2011 liigakarsintavastustajasta Lahden Pelicansissa, jossa Räsänen oli toiminut sekä pää- että apuvalmentajana. Vaasaan tullessaan Räsänen jatkoi siitä mihin Törmänen jäi: edelleen tiukan budjetin joukkueella mentiin aina mestaruuteen ja liigakarsintaan saakka. Kulunut kausi oli loukkaantumisten takia vaikea ja pelit päättyi puolivälieriin. Tammikuussa Sportin seurajohto ilmoitti Räsäsen jatkosta myös kaudella 2013-14.

TAMMINEN. Juhani Tamminen luotsasi Sportin seurahistorian ensimmäiseen mestaruuteen. (kuva: Juha Knaapi)

Kuvia vuosien varrelta...

Porin lahja vaasalaiskiekolle: Jarmo “Rambo” Rantala.

Sport -valmentaja Kari Ristimäki jäähallin edustalla.

Tekojääyhdistyksen puheenjohtaja Martti Manner.

Sport -valmentaja Kaj Rosvall seuran toimistolla.

Pieni ruuhkanpoikanen Sportin maalilla.

Onnittelut!

Technology Partner

Software. Electronics. Innovation.

ENSIMMÄINEN

18.03.1997 (63:43) & 23.03.2009

TH Putkiasennus Vaasa

Myynti, asennus ja huolto

• Maalämpöpumput ja ilmalämpöpumput

• Ilma-vesilämpöpumput

• Käyttövesisaneeraukset

• Kaukolämpö

• Lvi-saneeraus

• Lämmityssaneeraukset 050

Vaasan Sportin historiaan mahtuu paljon upeita maaleja, ta historiallisesti tärkeää jatkoaikaosumaa: maaliskuun

ajassa 63:43 ja keväällä 2009 (23.03.) Sportin Kim Nabb Kuparisaaren täyteen ahdettu kotikaukalo.

MESTARUUS. Kim Nabb on juuri iskenyt jatkoaikamaalin Jokipoikien verkkoon

Kuva: Samppa Toivonen

23.03.2009 (61:52)

Historialliset

jatkoaikamaalit

maaleja, myös kutkuttavien jatkoaikojen ratkaisumaaleja. Seuraavissa kahdessa artikkelissa muistelemme kahmaaliskuun 18. päivänä vuonna 1997 Sportin korpivaelluksen kakkosdivarissa päätti Kari Teräväisen jatkoaikalaukaus Nabb ratkaisee ensimmäisen Mestismestaruuden Sportille ajassa 61:52. Molemmissa trillerin näyttämönä toimi

verkkoon 23.03.2009 ajassa 61.52. (kuva: Jussi Knaapi)

Kari Teräväinen -

Ikimuistoisen maalin arkkitehti

Joensuussa syntynyt Kari “Kartsa” Teräväinen edusti Sportia yhteensä kuusi kautta. Vuonna 1989-90 Teräväinen pelasi ensimmäisen kautensa Sportissa ja miehen viimeinen kausi kotkapaidassa päättyi nousujuhliin keväällä 1997, kun Sport kaatoi kolmannen karsintaottelun jatkoajalla Kiekko-67:n Teräväisen jatkoaikaosumalla ja selvitti tiensä silloiseen I-divisioonaan. Vanhan jäähallin suorastaan räjäyttänyt maali on yksi Sport-historian tärkeimmistä osumista.

OTSIKOISSA. Ykkösdivarinousun varmistanut osuma oli päivän puheenaihe Pohjalaisessa 19.3.1997. Kari Teräväinen kasan alimmaisena.

Sportin ja turkulaisen Kiekko-67:n kolmas ja ratkaiseva karsintaottelu ykkösdivariin oli edennyt 1-1 lukemissa jatkoajalle ja aivan täpötäysi Vaasan vanha jäähalli odotti jännityksissään ottelun ratkaisua. Tuohon aikaan katsojien tapana oli myös keskellä talvea käydä ulkona lämmittelemässä, mutta tuossa ottelussa väkeä riitti niin, että katsomossa olisi tarjennut vaikka t-paidassa ja shortseissa.

Sport sai jatkoajalla ylivoiman, jota pyörittämään luisteli myös Kari Teräväinen. Kiekko pyöri hyökkäyspään kulmauksessa, josta Timo Vuorinen siirsi pelivälineen Teräväiselle ja luisteli itse maskiin. Teräväinen pääsi pommittamaan b-pisteen kaarelta, hänelle varsin tyypilliseltä paikalta, josta ylivoimalla osumia oli syntynyt “muutama” jo aikaisemminkin.

- En uskaltanut enää syöttää viivaan, vaan päätin vetää maalia kohti niin kovaa kuin lähtee ja maaliinhan se meni längistä. Kyllä siinä sellainen fiilis tuli, että maailma repesi, muistelee Teräväinen.

Jos ei ihan koko maailman, niin ainakin

Vaasan jäähalli oli revetä tuona hetkinä liitoksistaan, kun samalla Sport-pelaajat ryntäsivät Teräväisen kimppuun ja jää täyttyi sankarien mailoista sekä pelihanskoista.

- Sen illan olin ihan selvin päin, koska se ilta oli jo ilman viinaakin ihan tarpeeksi hauska. Halusin myös nähdä, että paljonko niitä selkääntaputtelijoita tulee ja kyllähän niitä riitti, virnistää Teräväinen.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kausi oli ollut Sportille vaikea, sillä alkukauden joukkuetta valmentanut Jari Härkälä lähti kesken kauden KalPaan ja joukkue kohtasi vieläkin suuremman järkytyksen, kun nuori Sami Laaksoharju kuoli yllättäen. Ennen ottelusarjaa Kiekko-67:aa vastaan Sport oli jo tippua rovaniemeläiselle RoKille.

- Rovaniemellä olimme 4-2 häviöllä tokan erän jälkeen. Rautavuoren Joni istui mun vieressä ja sanoin sille, että “ei helvetti, jos me hävitään tämä, niin meidän kausi loppuu tähän”. Parissa minuutissa sitten käännettiin se peli.

Teräväinen oli ennen kauden alkua jo päättänyt, että kausi jää miehen komean uran viimeiseksi.

- Olin harjoitellut hyvin sen kesän ja päätin lopettaa siihen kauteen. Nousuun oli hyvä lopettaa, ainakin muistaa aina mihin se ura päättyi, perustelee Teräväinen, jolle syntyi tytär samana vuotena ja poika vuotta myöhemmin.

- Tuntui, että se olisi liian iso urakka olla yrittäjä, pelata divarissa ja hoitaa perhettä. Ikään kuin vaikean päätöksen sinetöimiseksi Teräväinen hankki vajaa viikko nousupelin jälkeen olkapäähänsä tatuoinnin, jossa on kuva naulaan ripustetuista hokkareista.

- Näytin sitten jengille seuraavassa saunaillassa, että nyt on hokkarit naulssa. Ja kyllä ne sen sitten uskoi, naurahtaa Teräväinen. Koko ikänsä jääkiekkoa pelanneen miehen ei ole kuitenkaan helppo tehdä vaikeaa lopettamispäätöstä ja lopulta mustasaarelainen KoMu sai puhuttua Teräväisen pelaamaan IIdivisioonaa joukkueen riveihin. Tuona viimeisenä kautenaan Teräväinen pelasi ainoastaan kotipelit, eikä juuri harjoitellut.

II-divarissa huipputehot puolivaloilla Teräväinen pelasi uransa aikana kolme kautta SM-liigassa ja oli Sportin nousujuhlien lisäksi kahdesti nostamassa joukkuettaan divarista liigaan. Kovien liiga- ja divarikausien jälkeen Sport-vuodet II-divisioonassa olivat Teräväiselle melko helppoa aikaa.

- En harjoitellut oikein ollenkaan, ainoastaan joukkueharjoituksissa. Surffailin vaan kentällä ja pidin hauskaa. Silläkin pärjäsi yllättävän hyvin, mutta siitä ei kuitenkaan nauttinut sillä tavalla, kun tiesi pystyvänsä parempaan kertoo Teräväinen, joka paukutti Sportissa viiden II-divisioonakauden aikana peräti 198 pistettä 108 ottelussa.

- Usein olin ensin yön töissä ja menin töistä suoraan bussiin, jossa nukuin melkein perille asti. Sitten hyppäsin laatikkoon, ammuin tehot 3+2, pokkasin parhaan pelaajan palkinnon ja menin taas illaksi töihin, karrikoi Teräväinen.

HOKKARIT NAULAAN. Teräväinen otti luistimet naulassa -tatuoinnin uran päättymisen merkiksi.

Teräväisen taidot olisivat selvästi riittäneet myös ylemmille sarjatasoille, mutta into lajia kohtaan laantui Joensuun Jokipojissa kauden 1991-92 jälkeen. Vuotta aikaisemmin Teräväinen oli ollut mukana nostamassa kotikaupunkinsa joukkuetta SM-liigaan, mutta seuraava kausi meni täysin penkin alle ja Kiekko-Espoo tiputti joensuulaiset takaisin divariin.

- Sen kauden jälkeen olin lopettamassa uraani. Olin harjoitellut sen edellisen vuoden 2-3 kertaa päivässä, olin kovassa kunnossa ja pelit meni miten sattuu. Mittari oli ihan täynnä ja minulla oli tosi kovia motivaatio-ongelmia, muistelee Teräväinen.

Tuon kauden jälkeen Teräväinen kuitenkin löysi itsensä II-divisioonasta ja Vaasan Sportista, jossa hän oli jo pelannut ensimmäisen kerran kaudella 1989-90 I-divisioonaa.

- Sport satsasi silloin paljon. Kaj Rosvall oli valmentajana ja joukkueessa pelasi muun muassa Hokku (Håkan Hjerpe) ja Saarisen Olli. Ensimmäisellä kertaa Teräväisen Vaasaan houkutteli Teijo Räsänen. Tuolloin Teräväinen pelasi Hämeenlinnan Pallokerhossa SM-liigaa ja oli edellisen kauden päätteeksi nostanut HPK:n divarista liigaan.

- Hämeenlinnassa pelattiin joku arkipeli Sportia vastaan ja siellä oli varmasti 150 Vaa-

san Sportin Red Armyn kannattajaa. Katsoin, että noillahan on hieno kannatusjoukko, kun lähtevät tänne hevonkuuseen torstaina kannustamaan omaa joukkuettaan. Ajattelin, että Sportissa olisi joskus kiva pelata ja se oli yksi syy miksi tulin Vaasaan.

Nousuja ja tippumisia

Juniorivuodet Teräväinen pelasi Jokipojissa, kunnes siirtyi 16-vuotiaana Jyväskylän Jypiin.

- Ei sitä silloin ajatellut minään ammattina, jääkiekko oli vaan kivaa. Toki oli maajoukkuetavoitteet ja vastaavat, mutta sitä ajatteli vaan pelaavansa niin kauan, kun mahtuu joukkueeseen.

Teräväinen nostettiin B-juniorina Jypin Ajunioreihin.

- Se oli kova juttu, kun B:ssä ja C:ssä Jypin juniorit olivat voittaneet Suomen mestaruuden.

Teräväinen ei joutunut penkille A:ssa, vaan sai hyvin vastuuta ja pääsi myös pelaamaan Jypin liigaryhmään.

- Liigaryhmässä mut heitettiin ykköskenttään Hakulisen ja V-P Kinnusen kanssa. He eivät pistäneet mua mihinkään koirakouluun, vaan olin yksi ketjun jäsen ja he antoivat mun tehdä omia ratkaisujani, eivätkä haukkuneet, vaan koko ajan kannustivat. Siinä oli tosi mahtava pelata ja paukutin joku kymmenen maalia kevätkaudella. Se oli hyvä lähtö miesten sarjoihin.

Teräväinen ihmettelee sitä, että taitavat Ajuniorit laitetaan usein miesten edustusjoukkueessa aivan väärään rooliin.

- Taitava sentteri pelaa hirveän isossa roolissa A-junnuissa, syöttelee ja rakentaa peliä. Sitten miesten joukkueessa hän joutuu pelaamaan ihan eri roolissa nelosketjussa. Miten siltä voidaan vaatia, että hän onnistuu siinä, jos ei ole ikinä pelannut sellaisessa roolissa? Jos olet A-junnuissa ollut pelintekijä, niin sitten sun pitää olla miehissä myös pelintekijä. Sellainen pelimies pitäisi heittää ykkösketjun tärkeään rooliin ja katsoa miten pärjää, painottaa Teräväinen.

Jypistä Teräväinen siirtyi Lahden Reippaaseen, sillä hän suoritti samalla armeijan Lahdessa.

- Tiputtiin liigasta inttivuonna (1984-85), jonka jälkeen kävin neuvotteluja taas Jypin kanssa. Olin aikaani edellä, kun olisin halunnut niin sanotun puoliammattilaissopimuksen, että olisin saanut keskittyä jääkiekkoon yhden kauden ajan.

Sellaista Jypin kanssa ei syntynyt, joten Teräväinen jatkoi kaksi seuraavaa kautta Reippaassa ykkösdivarissa, kunnes Hannu Jortikka iski silmänsä tehohyökkääjään ja houkutteli Teräväisen HPK:hon.

- Meillä oli kova jengi, eikä hävitty montaa peliä sillä kaudella.

HPK nousi ykkösdivarista SM-liigaan helposti.

- Se ei ollut mitenkään ihmeellinen nousu, koska siinä ei ollut epäselvyyttäkään, etteikö noustaisi liigaan.

Kauden 1988-89 Teräväinen pelasi HPK:n liigamiehistössä ja kausi lähti mukavasti liikkeelle, mutta sitten loukkaantuminen sotki Teräväisen loppukauden.

- Seurajohdon kanssa meni vähän sukset ristiin ja halusin lähteä pois, kertoo Teräväinen, joka lopulta siis päätyi Vaasaan.

Card Corner ja Wendel Clark

Sport-vuosinaan Teräväinen työskenteli valokuvausliikkeessä ja vuonna 1994 hän perusti korttikaupan, Card Cornerin, jossa hän kaupitteli jääkiekkokortteja viitisen vuotta.

- Siinä pelaaminen taas vähän kärsi, kun oli oma firma. Hallilla ei yhtään ylimääräistä aikaa ehtinyt viettämään.

Teräväinen itse keräsi Toronton monivuotisen kapteenin Wendel Clarkin kortteja.

- Annoin silloin aikoinaan kaikki kortit pois. Yksi kaveri tuli hakemaan autotallillisen kortteja.

”En uskaltanut enää syöttää viivaan, vaan päätin vetää maalia kohti niin kovaa kuin lähtee ja maaliinhan se meni längistä.

Kyllä siinä sellainen fiilis tuli, että maailma repesi.”

Kiekkouran päätyttyä Teräväinen meni Citymarketiin töihin, jossa hän edelleen työskentelee vapaa-ajan osastolla. Jääkiekon pariin hän kuitenkin palasi juniorivalmentajana.

- Siinä pääsi vähän taas jääkiekkoon kiinni ja halusin auttaa nuoria pelaajia, joilla oli tavoitteet.

Nyt Teräväinen ei ole enää valmentanut jääkiekkoa muutamaan vuoteen, mutta VPS:ssä hän valmentaa edelleen jalkapallojunioreita.

- Jalkapallossa taitoelementti on niin suuri ja sitä on siksi kiva opettaa. Jääkiekossa valmentaminen voisi olla liikaa sitä, että valmentaa, kuten itseäkin on valmennettu. Jalkapallossa minun pitää koko ajan perustella itselle ja pojille, että miksi tehdään näin. Se on haasteellisempaa kuin jääkiekon valmentaminen, perustelee Teräväinen.

Teräväinen, kuten monet muut sen ajan kovat pelimiehet, hankkivat taitonsa pihapeleistä ja treenasivat myös vapaa-ajalla.

- Ihannetilanne olisi se, että kaikki olisivat innostuneita ja motivoituneita harjoituksiin. Kun tullaan harjoituksiin ja näytetään siellä, että osaan tämän ja valmentaja näyttää uuden tempun. Sitten kotona taas harjoitellaan viikko sitä ja näytetään se sitten seuraavissa treeneissä. Taidon oppimiseen tarvitaan aivan uskomaton määrä toistoja, muistuttaa Teräväinen.

Ilman nuoruusvuosina kesäisin suoritettuja toistoja tuskin Teräväisen kuti olisi lähtenyt yhtä terävästi tuossa ratkaisevassa karsintaottelussa ja Sport-historian yksi tärkeimmistä maaleista olisi voinut jäädä näkemättä.

SANKARI. Ratkaisevan jatkoaikamaalin iskenyt Kari Teräväinen oli Vaasan juhlituin kiekkosankari keväällä 1997. Selkään taputtelijoita riitti. Kuva Pohjalaisen lehtileikkeestä (19.3.1997).

Vuosituhannen tärkein Sport-maali

Kim Nabb teki Sportin tämän vuosituhannen ehdottomasti tärkeimmän maalin, joka varmisti Sportin ensimmäisen Mestismestaruuden. Ilman sitä osumaa suomalaisen kiekkohistorian yksi sykähdyttävimmistä ottelusarjoista, Sport-Ässät, olisi saattanut jäädä näkemättä.

Kim Nabb -

MATKALLA MAALIIN. Kim Nabbin ohjaus on matkalla Jokipoikien maaliin ja sekunnin kuluttua Kuparisaari räjähtää juhlimaan. (kuva: Jussi Knaapi)

Elettiin kevättä 2009 ja Sport oli raivannut tiensä Mestiksen finaaliin. Ensin puolivälierissä oli kaatunut Jyväskylän D Team puhtaasti 3-0. Välierissä hankalana vastustajana tunnettu Kajaanin Hokki venytti sarjan viidenteen peliin, jonka Sport voitti Kuparisaaressa 5-4. Finaalissa vastaan asteli runkosarjan ykkönen Joensuun Jokipojat. Sport voitti kaksi ensimmäistä peliä, mutta hävisi kolmannen ottelun Joensuussa.

Torstaipäivä 23. huhtikuuta valkeni Vaasassa. Työpaikoilla ja kahviloissa päivän ykköspuheenaihe oli selvä. Illan ottelu. Eikä mikä tahansa ottelu, vaan Mestiksen neljäs finaaliottelu. Kuparisaari täyttyi jo hyvissä ajoin ja oli ääriään myöten täynnä. Kiekkohuuma paloi jo isolla liekillä, mutta pieni pelko sen sammumisesta oli hiipinyt monen katsojan puseroon tiistain tappion myötä. Vuosien varrella pettymyksiin päättyneet mestaruusjahdit olivat nakertaneet yleisöä, joka kuitenkin uskollisesti vaelsi hallille kaudesta ja illasta toiseen. Moni uskoi, että tänään se tulee. Mestaruus.

Ottelu oli tiukkaa puolustuspeliä, kunnon playoffvääntöä. Kaksi erää Jaakko Suomalainen ja Antti Ore pitävät nollaa. Kolmannen erän alussa Sport-fanien otsalla alkoi kertyä hikipisaroita, kun Matti Näätänen iski Jokipojat johtoon. Erän puolivälissä Sport pääsi ylivoimalle ja Jokipoikien alivoima heitti kiekon katsomoon. Kahden miehen ylivoima Sportille, nyt oli tilaisuus tulla mukaan otteluun.

Ylivoima pyöri lähes loppuun saakka, kunnes Tuomas Immonen vapautti 4320 katsojaa piinasta ja tasoitti ottelun. Kipinä Kuparisaaressa oli syttynyt ja nyt vastustaja tiesi olevansa pulassa. Yhtäkkiä kaksinkamppailut kääntyivät kotijoukkueelle, hurmos siivitti Sport-pelaajat hurjaan taisteluun. Ratkaisua ei kuitenkaan nähty vielä varsinaisella peliajalla. Seisomakatsomosta harva poistui tauon aikana, sillä väkeä oli niin paljon, että liikkuminen oli lähes mahdotonta. Kukaan ei halunnut menettää paikkaansa. Kukaan ei halunnut missata tämän ottelun ratkaisua.

61.52 - pitkä odotus palkittiin Jatkoaika alkoi. Moni katsomossa pohti, että tästä saattaa tulla pitkä ilta. Yksi mies oli kuitenkin eri mieltä, numerolla 71 pelaava Sport-kasvatti Kim Nabb. Kaupungin oma poika. Pelaaja, jolla on iso punainen Sport-sydän. Nabb sai syötön maalin eteen ja ohjasi kiekon Oren taakse. Digitaalit pysähtyivät aikaan 61.52.

- Se olisi voinut mennä ihan toisinkin. Hävisin aloituksen omissa ihan 100-0 ja Jokipoikien pakki pääsi ampumaan, mutta onneksi se osui johonkin pelaajaan. Kiekko meni kulmaan, pistin sen siitä sitten ränniin ja (Juha) Koivisto ohjasi sen ulos. Sitten Tuppu (Tuomas Takala) sai kiekon ja antoi mulle nappisyötön maalin eteen, josta ohjasin kiekon sisään, kertoo Nabb.

Kentällä Kim Nabb nosti käden pystyyn ja kaarsi kohti keskiympyrää. Koko joukkue ryntäsi jäälle. Mailat ja kypärät lentelivät.

- Aluksi sitä rupesi vaan ihan normaalisti tuulettamaan maalia, kunnes vasta hetken päästä tajusi, että tämähän oli tässä. Sitten oli kyllä aika mahtava fiilis. Se on oman urani kohokohta tähän mennessä, toteaa Nabb.

Maali ei tosiaankaan ollut mikään ihan tavallinen maali, vaan yksi Sportin historian tärkeimmistä maaleista. Yhtä tärkeäksi maaliksi lähihistoriassa voidaan laskea Kari Teräväisen jatkoaikaosuma keväällä 1997 turkulaisen Kiekko-67:n verkkoon. Maalia, joka nosti Sportin I-divisioonaan, oli myös todistamassa 12-vuotias Kim Nabb.

- Halli oli ihan täynnä ja kiivettiin kaverin kanssa jonnekin ylös, josta nähtiin edes vähän kenttää. Ei silloin kyllä tullut mieleen, että voisin vastaavanlaisen maalin tehdä joskus itsekin, hymähtää Nabb.

Ensimmäinen Mestispeli jo 16-vuotiaana Kotirannalla nuoruutensa viettäneen Nabbin kiinnostus jääkiekkoon lähti pihapeleistä.

- Naapurissa asui poika, joka pelasi jääkiekkoa ja hän pelasi aina myös kadulla. Menin sitten hänen kanssaan pelailemaan. Sitten sanoin isälle, että haluan itsekin lähteä mukaan jääkiekkoon. Isä soitti Junior Sportiin ja sen kautta päädyin sitten mukaan korttelikiekkoon, kertoo Nabb, joka oli tuolloin 6-vuotias.

Pihapelit jatkuivat korttelikiekon ohella Kotirannan kaduilla.

- Usein myös isät tulivat pelaamaan poikia vastaan. Paljon käytiin myös Minimanin viereisellä kaukalolla pelaamassa. Sieltä se oma taito on peräisin, kadulla neppailemisesta ja ulkojäältä, huomauttaa Nabb.

Sportin junioreissa Nabbin 85-ikäluokka voitti pari aluemestaruutta ja Nabb pääsi edustamaan vuotta vanhempia A-junioreita jo B-juniori-iässä. Ensimmäisen virallisen Mestispelin Nabb pelasi jo 16-vuotiaana.

- Se taisi olla TuToa vastaan kotona ja pelasin Pajuluoman ja Smulterin kanssa. Ei hirveästi tullut peliaikaa, mutta aika hieno kokemus se oli. Kyllähän siinä jännitti myös, kun ensimmäisen kerran oli vähän enemmän yleisöä.

Ensimmäisen kerran Rauman kanaalikaupunki tuli tutuksi Nabbille jo 17-vuotiaana, kun hän pakkasi laukkunsa ja siirtyi Lukon A-junioreihin ikäluokan SM-sarjaan.

- He olivat kiinnostuneita ja päätin lähteä kokeilemaan. Se oli myös siinä mielessä hyvä ratkaisu, että oppi olemaan itsekseen, eikä aina ollut äiti tekemässä ruokaa ja siivoamassa. Sain myös A:ssa pelata jonkun verran ja kehityin pelaajana.

Sportista nuorten maajoukkueeseen ja Ruotsin kaatoon

Sillä hetkellä, kun maali syntyi, täpötäysi Kuparisaari oli hetken hiljaa, ihan muutaman sekunnin murto-osan. Aivan kuin nauttien tuosta pienestä hetkestä, jota moni kannattajista on odottanut vuosia, useat jopa vuosikymmeniä. Sitten räjähti. Tuntui kuin Kuparisaaren katto olisi noussut pari metriä, fanikatsomo riehaantui ja istumakatsomossa yleisö pomppasi pystyyn. Osa itki, osa nauroi, osa huusi. Isot miehet halailivat toisiaan.

Seuraavaksi kaudeksi (2003-04) Nabb palasi takaisin Vaasaan ja sai pelipaikan Sportin Mestisjoukkueesta sekä sai vastuuta myös A-junioreissa. Muutaman seuraavan kauden aikana Nabb edusti Sportia niin Mestiksessä kuin A-junioreiden I-divisioonassa, mutta osa peleistä jäi välistä pienten loukkaantumisten vuoksi.

- Mulla oli aika paljon puujalkoja, kun taklailin paljon, niin siinä rupesi oma kroppakin vähän kärsimään. Olkapää vaivasi myös, mutta mikään vaivoista ei kuitenkaan vaatinut leikkausta.

Vuodenvaihteessa 2004-05 Nabb valittiin Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen ja hän pääsi edustamaan nuoria Leijonia MMkisoihin, jotka pidettiin Yhdysvalloissa Grand Forksissa ja Thief River Fallsissa.

- Oli hieno päästä edustamaan Suomea, alleviivaa Nabb.

Suomi kohtasi turnauksessa myös Kanadan ja peliä seurasi katsomossa noin 15 000 katsojaa.

- Kun pelattiin Kanadaa vastaan, niin halli oli aivan täynnä. Olihan se mahtava kokemus, vaikka rumasti takkiin tulikin, muistelee Nabb Kanadan 8-1 voittoon päättynyttä ottelua.

Kisoissa kovia pelimiehiä riitti ja mukana oli myös kaikki kirkkaimmat NHL-tähdet sarjan työsulun vuoksi.

- Patrice Bergeron, Sidney Crosby, Ryan Getzlaf ja Dion Phaneuf pelasivat Kanadan joukkueessa ja Jevgeni Malkin sekä Alexander Ovechkin pelasivat Venäjällä. Meillä oli Tuukka Rask maalissa, Petteri Nokelainen, Lauri Tukonen ja Ville Mäntymaa, luettelee Nabb, joka asui kisoissa Filip Riskan kämppiksenä.

Kovatasoisissa MM-kisoissa Suomi sijoittui lopulta viidenneksi kaatamalla Ruotsin sijoitusottelussa jatkoajalla.

Paluu kotiin

Kauden 2007-08 Nabb sai pelata ehjänä ja teki läpimurron Mestiksessä iskemällä kovat tehot 15+23.

- (Mikko) Manner nosti mut (Juho-Tuomas) Appelin ja Eren (Markus Jämsä) kanssa ykkösketjuun. Pelattiin hyvin ketjuna ja kyllähän se ruokki itseluottamusta. Pelirohkeus kasvoi silloin tosi paljon ja uskalsi pitää kiekkoa paljon enemmän. Ei tarvinnut hirveästi roiskia enää ja pistää vaan kiekkoa päätyyn.

Seuraavaksi kaudeksi Nabb saikin sopimustarjouksen Lukosta, jonka hän nyt purki ja siirtyi Rauli Uraman opeista Antti Törmäsen kouluun. Kauden päätteeksi Sport voitti historiansa toisen Mestiksen mestaruuden. Mestaruusjuhlien tauottua Nabb päätti toteuttaa jo jonkin aikaa muhineen ajatuksen siirtyä Ruotsiin ja teki sopimuksen Allsvenskanissa pelaavan Mora IK:n kanssa. Kauden visiitin jälkeen Nabb päätti palata takaisin kotikonnuille ja Sportiin.

Viime kaudella Nabbin kausi meni osittain loukkaantuneena ja tilille kertyi runkosarjassa 30 ottelua, joissa pistesaldoksi kertyi 6+9. Puolivälierissä Jokipoikia vastaan Nabb oli parhaimmillaan ja jaksoi raastaa sekä taistella tuttuun tyyliinsä.

Nabbin perheeseen kuuluvat Kimin lisäksi vaimo Kiia sekä pian kaksivuotias Mila-tyttö ja vajaan vuoden ikäinen Liius-poika. Yksi tärkeä syy Vaasan paluuseen oli perheen tukiverkosto. Toinen tärkeä seikka oli Sport.

Sport -huoltaja Taisto Tankka -

Korvaamaton puurtaja

Yksi merkittävä ihminen Sportin toiminnassa on joukkueen pitkäaikainen huoltaja Taisto Tankka. Mies, jota ei aina muisteta kiittää, vaikka syytä siihen olisi. Kaudesta 1975-76 Sportin mukana olleelle Tankalle vuodet ovat olleet tapahtumarikkaita mutta ikimuistettavia.

Kauden 2008-09 lopussa Tankka sai kuitenkin ikimuistoisen kunnianosoituksen. Mestiksen voittopokaali annettiin ensin Markus Jämsälle, joka ojensi sen seuraavaksi Tankan pideltäväksi keskellä täpötäyttä Kuparisaarta.

- Kyllähän ensimmäisen mestaruuden voittaminen oli erityisen hienoa, vielä kun joukkueen kapteeni Markus Jämsä teki mulle tuollaisen jutun, mistä en tiennyt mitään. Se oli melkoinen shokki, enkä unohda sitä ikinä. Kyllä sitä

SORVIN ÄÄRELLÄ. Taisto Tankka teroittamassa luistimaan ”toimistossaan” Vaasan jäähallilla. Vuosikymmenten aikana on muutamat luistimet laitettu kuntoon. (kuva: Seppo Petrov)

muistelee vieläkin, myöntää Tankka. Tankalle mestaruus oli merkittävä saavutus, sillä hänen yli 35 vuoden uraan Sportissa mahtuu juhlahetkien lisäksi myös rankkoja aikoja. Pahin pommi Tankan ja Sport-pelaajien niskaan tiputettiin 90-luvun lopussa, jolloin Sportia valmensi Kari Heikkilä.

- Meille käytiin pukuhuoneessa ilmoittamassa, että se on ohi nyt ja seuran toiminta loppuu tähän. Se oli kova isku meille jokaiselle, varsinkin vaasalaisille pelaajille. Se oli niin raskas isku, etten ole sellaista ennen kokenut, eikä sitä unohda kovin helposti, vakavoituu Tankka. Tankka ja pelaajat lähtivät siltä istumalta viettämään viimeistä saunailtaa yhdessä, jossa tunnelma oli kuin hautajaisissa.

- Yleensä nuorissa pelaajissa on niitä, jotka heittää huumorilla, mutta silloin niitä heittoja ei löytynyt. Antti Ylihärsilä ja Juha Saari olivat

soitelleet illan aikana pelaajille ja Tankalle, ettei vielä luovuteta.

- Ei me sitä toki uskottu, koska meille ilmoitettiin, että se on ohi.

Seuraavana aamuna tilanne kuitenkin oli muuttunut. Sport pystyikin jatkamaan toimintaansa ja samana päivänä vuorossa oli vielä sarjapeli.

- Pojat olivat kyllä aika huonossa kunnossa silloin, naurahtaa Tankka.

Paljon hyvää

Tankka aloitti työnsä Sportissa tähän mennessä seuran ainoalla SM-liigakaudella 1975- 76 A -junioreiden bussikuskina ja pääsi myös ajamaan kaksi reissua liigajoukkueen bussia. Vuonna 1978 Tankka aloitti työt huoltajana ajaen myös bussia vielä seuraavat 18 kautta. - Koskaan ei ole ollut mun aikana helppoja

kausia, vaan kyllä ne on aina ollut taloudellisesti vaikeita. Jokainen seurajohto on varmasti tehnyt parhaansa, vaikka ei se helppoa ole ollut. Jälkeen päin on toki helppo arvostella mitä olisi voinut tehdä toisin.

Suurin osa Tankan Sport-muistoista on kuitenkin positiivisia. Tuskin mies olisi muuten jaksanut yli 30 vuotta palvella seuraa. Yksi iso positiivinen muisto juontaa juurensa kaudelta 1996-97. Sport oli tippunut kaudella 199192 kakkosdivariin ja pelasi siellä viisi kautta, kunnes Kari Teräväinen iski jatkoaikamaalin Kiekko-67:n verkkoon täpötäydessä Vaasan vanhassa jäähallissa ja nosti Sportin takaisin ykkösdivariin.

- Ne oli niitä hienoja hetkiä. Pelaajille ja Staffan Nyqvistille pitää nostaa hattua. Hän teki siinä ison työn, kun Jari Härkälä lähti kesken kauden pois. Omilla miehillä ja omilla valmen-

GOLDEN MOMENT. Taisto Tankan ikimuistoisin hetki Sport -uralta. Mies nostaa pokaalin ilmaan toisena heti kapteeni Markus Jämsän (oik.) jälkeen. (kuva: Jussi Knaapi)

tajilla noustiin. Se oli hieno kausi, muistelee Tankka.

Hienoista kausista puhuttaessa ei sovi unohtaa kautta, kun Sport vihdoin voitti Mestiksen mestaruuden. Toki sen jälkeen pokaalia on nosteltu vielä kaksi kertaa.

- Se ei ollut pojille niin iso juttu se Mestiksen mestaruus, kyllä ne panokset olivat sitten niissä Ässät-peleissä. Sitten sille olisi osattu antaa arvoa enemmän, jos kausi olisi loppunut mestaruuteen, myöntää Tankka.

Liiganousu ei ollut kaukana ja Tankka uskoo, että tuolloin SM-liigan heikoin joukkue olisi jäänyt Sportin jalkoihin.

- Päästiin prässäämään ne niinkin ahtaalle ja meidän paikka oli silloin Vaasassa, kun päästiin jatkoajalle. He saivat sen onnenkantamoisen, jolla sarja meni seitsemänteen peliin. Olihan Ässät parempi joukkue, mutta kyllä SaiPa olisi

ollut se liigan heikoin ryhmä. Väitän tänäkin päivänä, että olisimme tiputtaneet SaiPan.

Kovia valmentajia

Tankka on nähnyt urallaan useita eri valmentajia ja yhtä monta eri valmennustyyliä. Kolmikkoa Juhani Tamminen, Kari Heikkilä ja Jukka Jalonen hän arvostaa kuitenkin korkealle.

- Kyllä Tami oli varmasti auktoriteetiltaan kovin, hän tietää mistä puhuu ja arvostan häntä. Se oli ihan sama mitä selässä lukee, niin se lentää pihalle, jos ei homma toimi. Kun Tamminen astui pukukoppiin kynnyksen yli, niin kaikki hiljeni. Samanlainen mies oli Kari Heikkilä. Jukka Jalonen ei vielä silloin ollut valmis. Hän pyrki puhumalla hoitamaan asioita, mutta ei ollut sellaista räjähtävyyttä vielä siihen aikaan. Jalosesta kuitenkin näki, että miehellä oli tulevaisuutta valmentajana.

- Jalonen teki nykypäivän juttuja jo silloin. Hän mm. purki pelejä jälkikäteen pelaajien kanssa todella tarkkaan ja tilanteita mentiin läpi huolella. Toki työ oli silloin vaativampaa kun tekniset laittaa olivat aivan eri luokkaa. Myös Tammisen jälkeen Vaasaan tulleet Antti Törmänen ja Pasi Räsänen saavat suitsutusta.

- Antti näytti osaamisensa viemällä tuollaisella budjetilla joukkueen mestaruuteen ja liigakarsintaan. Saman teki heti perään Räpsä eli meillä on valmennushommat hyvissä käsissä. Joukkuetta koottaessa iso rooli on niin valmentajalla kuin urheilutoimenjohtajallakin.

- Markus Jämsä on tehnyt lahjakasta työtä uudessa roolissaan peliuran jälkeen. Hänellä on todella kovat näytöt pelaajien hankintakyvystä viime vuosilta. Ere hoitaa hommat, mutta ei pidä turhaa meteliä siitä.

Kapteenit arvossaan

Huoltaja on pelaajien kanssa tekemisissä lähes päivittäin ja Tankalle on uran aikana tullut tutuksi useat sadat pelaajat. Esille voisi nostaa varmasti montakin pelaajaa, mutta tällä kertaa kunnian saa kolmikko Markus Jämsä, Olli Saarinen ja Antti Uitto.

- Jämsä oli aivan loistava kapteeni ja joukkuepelaaja. Hattua täytyy nostaa.

Nyt muutaman vuoden vuosien jälkeen Taisto raottaa hieman kauden 2009-10 pukukoppielämää ja Jämsän isoa sekä raskasta roolia joukkueen sisällä.

- Joukkueen sisällä oli kolme eri joukkuetta, josta piti joka kertaa uudelleen koota se yksi Joukkue peliin. Siinä vaadittiin kapteenistolta, eritoten Jämsältä todella paljon. Jos homma ei toiminut saattoi joukkue istua parikin tuntia lukkojen takana Eren opissa.

- Kausi oli raskas kaikin puolin ja Ere veti hoiti

oman ruutunsa mallikkaasti. Jämsän lopettaminen teki ison loven pukukoppiin, toteaa Tankka.

Toinen vahvasti mieleen jäänyt pelaaja on mm. Kaj Rosvallin aikaan Sportissa pelannut Olli Saarinen.

- Arvostan Ollia todella korkealle, hän on todellinen huipputyyppi. Jos joukkueessa oli ongelmaa niin Olli pistit jätkät järjestykseen eikä löytynyt yhtäkään joka olisi uskaltanut sanoa vastaankaan.

Ollista Tankalla olisi monta tarinaa kerrottavana, yksi niistä sattui erään erittäin heikosti pelatun kotipelin jälkeen.

- Pojat oli ollut vähän viihteellä ja kotona hävittiin rumasti häntäpään jengille. Aamulla oli lähtö Joensuuhun ja Olli ilmoitti pelin jälkeen että jokainen tulee sitten aamulla sellainen asu päällä ku oli edellinen peli. Aamulla Olli tuli paikalle tarkoituksella muita myöhemmin ja

hame päällä. Jätkät kun sen näki tiesi että oli munittu ja asia meni kerrasta perille.

Ja konkreettinen esimerkki auttoi.

- Joensuu oli tosi kova silloin ja vei yleensä meitä mennen tullen varsinkin kotonaan. Sen pelin muistan vieläkin, voitimme 2-5.

Myös Saarisen pelityyli jäi mieleen.

- Olli pelas jatkuvasti mailallaan kovaa ja väärin, mutta niin taitavasti että istui vain muutaman jäähyn kaudessa.

Nykypelaajistossa silmään on pistänyt nykykapteeni Antti Uitto.

- 100% joukkuepelaaja, joka antaa aina kaikkensa. Väitän että kovin moni muu ei olisi pelannut tuollaisessa kunnossa olleella polvella loppukautta millä Uitto pelasi. Taistelija ja esimerkillinen pelaaja.

Reiskan merkitystä ei ymmärretä

Jäähallilta löytyy myös niitä ihmisiä, jotka

READY TO GO. Pukukoppi vieraskentällä Jyväskylässä on laitettu järjestykseen pelaajien ottaessa alkulämpöä ulkona.

tekevät nöyrästi töitä yhteisten asioiden eteen, mutta eivät siitä juuri meteliä pidä. Yksi tällainen henkilö on Sportin ravintolaa talkoovoimin pyörittävä Reino Pärenkö, jota Tankka arvostaa suuresti.

- Reiska on ollut Sportin toiminnassa mukana ilman palkkaa niin kauan kuin minäkin. Jos sovitaan Reiskan kanssa jotakin, niin se on kuin meren ääni ja pitää varmasti.

- Hän on niin iso palaa toimintaa, ettei koko seuran johto sitä edes ymmärrä. Kun sellainen ihminen lähtee, niin sitten se huomataan ja ollaan kädet levällään. Ja yleensäkin vapaaehtoisten työntekijöiden tuki seuralle on korvaamaton.

Sitten kun Tankka ja Pärenkö jäävät sivuun Sportin toiminnasta on seuralle kova tehtävä löytää miehille korvaajat.

- Salainen haaveeni on, että saisin yhden kauden liigassa olla huoltajana, paljastaa Tankka.

Lopettaminen on myös välillä käynyt mielessä mutta ainakin tulevalla kaudella mies nähdään Sportin taustalla. One more year.

Puolustajalegenda

Saarinen Lättähatulla Mäntästä maailmalle

Puolustaja Olli Saarinen saapui Sportiin 17-vuotiaana vuonna 1971 ja oli mukana nostamassa seuraa SM-liigaan. 80-luvun puolivälin jälkeen Vaasaan palannut Saarinen ehti uransa aikana edustaa myös Oulun Kärppiä, Lahden Reipasta ja ruotsalaista HV71:stä sekä Suomea Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980. Sportin monivuotisen kapteenin mieleen Sport-ajoista ovat erityisesti painuneet Håkan Hjerpen huikea taito sekä Taisto Tankan hurjat bussimatkat, jotka Saarinen matkusti varmuuden vuoksi ulkovaatteet päällään.

On vuosi 1971 ja sininen lättähattu pysähtyy Vaasan juna-asemalle. Junasta ulos astelevat Mäntästä ensimmäistä kertaa maailmalle lähteneet Olli Saarinen sekä Mauri Olkkola.

- Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun menin junalla. Mukana minulla oli pieni nyytti, jossa oli sukkia ja housuja sekä vähän taskurahaa. Jännäähän se oli ja silmät levähti auki, kun juna-asemalta astuimme ulos ja näimme ison kaupungin, muistelee Saarinen, joka oli Vaasaan saapuessaan vasta 17-vuotias. Kaksikkoa vastassa oli Per-Håkan Pundars ja Rolf Westerback, mutta ensimmäisen yhteydenoton Saarinen sai kirjeen muodossa Nils Vuorenmaalta.

- Siinä Nisse kyseli kiinnostusta tulla Vaasaan pelaamaan sekä vähän perhesuhteista. Minulla on kirje edelleen tallella Mäntässä, kertoo Saarinen.

Sportin joukkueeseen Saarinen pääsi helposti sisään ja ainoat ongelmat alaikäinen Saarinen kohtasi vaasalaisen yökerhon ovella. - Väärennettiin minulle paperit, että pääsin Maximiliansin diskoon. Kyllähän ne portsarit katsoivat sitä paperia ihmeissään. He tunsivat kuitenkin Sportin pojat, niin eivät luultavasti viitsineet ottaa papereita pois tai ilmoittaa mihinkään. Siinä mentiin isojen miesten takana sisään.

Väärentäjän nimeä Saarinen ei suostu paljastamaan.

- Ihan pirun huono väärennöshän se oli, naurahtaa Saarinen.

Sportista Lahteen ja Lake Placidiin Saarinen vakiinnutti paikkansa Sportin mie-

histössä melko äkkiä ja oli myös mukana nostamassa Sportia SM-liigan kaudeksi 1975-76.

- Silloin meillä oli kyllä kova joukkue. Treenattiin hyvin kesä ja se oli kovassa kunnossa oleva porukka sekä paljon hyviä tyyppejä, kehuu Saarinen.

Juhlat loppuivat kuitenkin lyhyeen, sillä Sport tippui takaisin divariin yhden liigakauden jälkeen.

- Nousun jälkeinen kesä meni ihan ketuilleen, kun meidän valmentaja Ruohosen Matti sai sydänkohtauksen. Kaikki treenasivat kesän itsekseen ja pohjakunto oli kauden alussa ihan surkea.

Saarisen mielestä Sportin joukkue oli myös liian kevyt SM-liigaan, vaikka pelipäivinä keveydestä ei ainakaan ruokalautasella ollut tietoakaan.

- Ei me tiedetty mitä piti syödä pelipäivinä, vaan söimme kaikennäköisiä pihvejä ennen peliä. Sitten kun kermaperunat oli syöty, niin just ja just jaksoi mennä kentälle. Oltiin täysin amatöörejä ja sen vuoksi pudottiin. Se vuosi kyllä opetti paljon, vaikka olikin synkkä, toteaa Saarinen.

Sportin pudottua takaisin divariin Saarinen pakkasi muuttokuorman ja suuntasi SM-liigaan ja Lahden Reippaaseen, jossa hän kuului joukkueen runkopuolustajiin seuraavan neljän kauden ajan. Lahdessa Saarinen ehti myös käydä kauppaopiston.

Saarinen esitti Reippaassa niin vakuuttavia otteita, että sai kutsun Suomen olympiajoukkueeseen Lake Placidiin vuonna 1980.

Kisojen ylivoimainen ennakkosuosikki oli Neuvostoliitto, joka Aleksandr Golikovin, Boris Mihailovin, Vladimir Krutovin ja Sergei Makarov johdolla kaatoi alkusarjassa Suomen lukemin 4-2.

- Fetisovin kenttä oli vasta niiden kolmas kenttä, joten se kertoo jo aika paljon Neuvostoliiton joukkueesta, joka kuitenkin kaikkien yllätykseksi joutui nöyrtymään USA:n yliopistojoukkueella olympiafinaalissa.

Lahden yli kiekkoa ja kieltä oppimaan

Neljän Lahdessa vietetyn kauden jälkeen Saarinen sai puhelun Ruotsista.

- Kysyivät minun kiinnostusta siirtyä HV71:seen, johon vastasin vajavaisella ruotsilla kyllä. Seuraavana päivänä lähdin Jönköpingiin ja siellä oli vastassa Lahtisen Tinke ja kaikki nämä ministerit, jotka olivat rahamiehiä. He veivät minut huvilalle, jossa aloimme hieroa sopimusta.

Saarinen ja HV71 pääsivät sopimukseen, joten Saarinen palasi Lahteen kasaamaan muuttokuormaa.

- Kun menin takaisin Jöngköpingiin, niin kaikki huonekalut olivat paikallaan. Siellä oli astiat kaapissa ja kaikki oli aivan tip top, jopa puntit olivat sängyn vieressä. Se oli aika jännä tunne mennä ensimmäisenä iltana siihen istumaan ja miettiä, että mihinkä sitä on oikein tullut.

Joukkueessa pelasi myös toinen suomalainen, Harri Rindell, jonka kanssa Saarinen pelasi samassa kentässä. Kouluruotsilla matkassa ollut Saarinen yritti innokkaasti opetella ruotsia, mutta kieli ei millään meinannut tarttua Mäntän miehelle, vaikka hän puhui ruotsia myös Rindellin kanssa. Seuraavana kesänä Saarisen kielitaito joutui kovaan testiin, kun hän päätyi töihin pankin palvelutiskille.

- En ole koskaan pelännyt niin kauheasti kuin silloin kolmen kuukauden aikana mennä töihin. Asiakkaiden puheesta en saanut mitään selvää ja aina, kun piti laittaa rahaa tilille, niin otin sieltä ja päinvastoin. Tein niin kauheita virheitä, että työkaverit saivat niitä paikata aina monta tuntia työpäivän jälkeen, sanoo Saarinen, joka kuitenkin kolmen kuukauden työrupeaman jälkeen oppi ruotsinkielen.

Kahden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen (1981-83) Saarinen teki jälleen paluun kotoiseen SM-liigaan, mutta tällä kertaa suuntana oli Oulu.

Saarisen kolmen Kärppä-kauden aikana joukkue voitti joka vuosi SM-pronssia.

- Siellä oli kova jengi ja oltiin viittä vailla mestareita. Oli Suikkasen Kaitsua, (Kari) Jalosta, (Kari) Suoraniemeä ja Leinosen Mikkiä. Yhteishenki hioutui joukkueessa erittäin hyväksi, sillä matkustettiin kauden aikana niin paljon yhdessä.

Paluu Vaasaan divarin kovimpaan ykkösnyrkkiin

Oulusta Saarinen houkuteltiin takaisin Vaasan Sportiin kaudeksi 1986-87.

- Oltiin pelaamassa Kalajoella näytösottelu ja silloin Rosvallin Kaitsu tuli kyselemään, että jos tulen Vaasaan. Kertoivat, että värväävät Håkan Hjerpen, Kaj-Ove Ahlmarkin sekä Aution Heikin sinne ja halusivat minut ykköspakiksi. Sport pisti takkuisen alkukauden jälkeen niin sanotusti kaikki munat yhteen koriin ja kasasi

divarin kovimman kentällisen. Hyökkääjinä ketjussa pelasivat Hjerpe, Ahlmark ja Jouko Ruostekoski, puolustajina olivat Saarinen sekä Robert Salo.

- Ove meni maalille hakattavaksi, Hokku pyöri kiekon kanssa maalia ympäri ja Jouko seisoi ranteet lukossa maalin kulmalla ja teki maaleja mennen tullen, muistelee tehot 5+12 samana kautena iskenyt Saarinen.

- Hokku oli siihen aikaan niin pirun kova. Tänä päivänä sillä pelityylillä Hokku hakkaisi 50 maalia SM-liigassa.

Siihen aikaan tuomarilinja oli kuitenkin huomattavasti nykypäivää sallivampaa, eikä koukkimisia juuri vihelletty pois.

- Yhdelle Ketterän pakille vein vanhan nahkatakin, että roiku tuossa, niin ei tarvitse Hokussa roikkua, kertoo Saarinen.

Ulkovaatteet päällä Tankan kyydissä Håkan Hjerpen lisäksi Saarisen mieleen Sport-vuosien pelitovereista on jäänyt paljon muitakin persoonia.

“Viimeisen karsinta- Viimeisen pelin jälkeen löin rotsin niskaan, suutelin pukukopin ovenrivan ja sanoin hyvästi. Sitten kestikin kauan ennenkuin olin jäähallilla seuraavan kerran.”

- En ole koskaan nähnyt niin isoja reisiä kuin Påfsin Kaitsulla. Sillä oli aivan hirveät jalat, ne olivat kuin flyygelin koivet. Kaitsulla oli sellaiset pullonpohjalasit, eikä hän nähnyt edes vaihtoaitoista valotaululle, mutta peli kulki kuitenkin, naurahtaa Saarinen.

Puolustajista Jorma Suokko ja Esko Nokelainen ovat myös jääneet Saarisen mieleen.

- Jorse toi jääkiekon vaasaan ja oli pioneeri siinä. Hän oli hyvä pakki, kova luistelemaan ja kauhea tsemppaamaan. Myös Nokelaisen Esko oli sellainen profiilipelaaja ja hyvä pakkina. Saarisen äänestä kuulee, että hän arvostaa suuresti tuon ajan pelitovereitaan, mutta kunnioitus kasvaa vielä asteen verran, kun puhe kääntyy Sportissa yli 35 vuotta vaikuttaneeseen Taisto Tankkaan.

- Silloin Kalajoella jo katsoin, kun siinä yksi mies juoksi kuin päätön kana ja vei kaikki mailat paikoilleen. Kaikki oli aivan tip top. Se kaveri oli Tankan Taisto.

Tankka ajoi vielä tuohon aikaan Sportin bussia ja ne matkat eivät mitään sunnuntaiajelua olleet.

- Taisto ajoi sitä bussia ihan hullun lailla. Ei

siellä voinut nukkua ja minulla oli aina kaikki vaatteet päällä sekä kengät jalassa, jos bussi sattuisi päätymään ojaan. Ikkunan vieressä en uskaltanut olla ollenkaan. Se oli täyttä jännitysnäytelmää, kun Taisto pyöritteli sitä rattia, muistelee Saarinen kauhuissaan.

- Kerran tultiin Kouvolasta ja Taisto ajoi koko matkan 140:ä. Mentiin kaikkien pikkuautojen ohi, eikä edes poliisiauto pysynyt meidän perässä. Poliisi sai lopulta meidän kiinni Lahdessa Mannerheimintiellä. Taisto veivasi ikkunan auki ja poliisi kysyi, että mihin ihmeeseen sulla on noin kiire. Taisto vaan totesi, että Vaasaan on kiire, sillä pojat pitää saada nukkumaan, kertoo Saarinen.

Poliisille selitys ei kelvannut, vaan hurjastelusta napsahti 600 markan sakko.

- Seuraavana päivänä sovin kavereiden kanssa, että jokainen tuo 50 markkaa ja maksettiin Taiston sakko pois, kertoo Saarinen, joka oli tuolloin Sportin kapteeni.

Sportin pukukopin ovi sulkeutui lähes 20 vuoden jälkeen

Saarisen toinen Sport-visiitti kesti yhteensä neljä vuotta, joista viimeinen joukkueen kakkosvalmentajana. Viimeisenä aktiivivuotenaan kaudella 1989-90 Saarisen pakkikavereina pelasivat muun muassa Jani Nikko, Tomi Väkelä, Petri Salomäki ja Mika Yli-Mäenpää.

- He olivat Suomen lahjakkaimmat puolustajat siihen aikaan. Harmi, että Väksä loukkaantui pahasti ja Suola lopetti.

Seuraavalla kaudella Saarinen ripusti hokkarit naulaan, mutta ei malttanut vielä jäädä täysin pois kiekkopiireistä, vaan jatkoi Sportissa Teijo Räsäsen apuvalmentajana.

- Se oli raskasta aikaa, kun päätin lopettaa pelaamisen. Vähän lievitin sitä sillä, että olin mukana ilman luistimia.

Kausi ei sujunut Sportilta kovinkaan hyvin, vaan joukkue oli pudota divarista.

- Karsintojen kautta säilyttiin sarjassa. Räsäsellä paloi hermo ja hänelle iski burnout, kun hän ei saanut rahoja Sportilta. Vedin sitten kauden loppuun.

Vuonna 1971 Saarinen avasi Sportin pukukopin oven ensimmäisen kerran ja lähes 20 vuotta myöhemmin oli tullut aika sulkea sama ovi viimeisen kerran.

- Viimeisen karsintapelin jälkeen löin rotsin niskaan, suutelin pukukopin ovenrivan ja sanoin hyvästi. Sitten kestikin kauan, kun olin jäähallilla seuraavan kerran.

Vaasaa Saarinen ei kuitenkaan ole jättänyt, sillä hän asuu edelleen kaupungissa ja on työskennellyt Sportiassa yli 20 vuotta urheilumyyjänä.

- Uskon, että ympyrä vielä sulkeutuu ja palaan viimeistään 65-vuotiaana takaisin Mänttään. Vaasa on hieno paikka ja vaasalaiset voivat olla ylpeitä kaupungistaan. Yksi parhaita kaupunkeja, mitä olen nähnyt, kehaisee Saarinen.

Sport -legenda Håkan Hjerpe Viimeisen päälle Showmies

Sportin kautta aikojen tunnetuin pelaaja ja persoona on Håkan “Hokku” Hjerpe. Sportissa ja maailmalla komean uran tehneen showmiehen pelipaita numerolla 29 komeilee jäädytettynä Vaasan jäähallin katossa.

Veijarimainen ja pienikokoinen hyökkääjä on jäänyt palavasti monen Sport-kannattajan mieleen. Håkan “Hokku” Hjerpe iski uransa aikana uskomattomat tehot niin Sportin kuin muidenkin edustamiensa joukkueiden riveissä. Vaasalainen maila- ja verbaalilahjakkuus ei kuitenkaan ollut ihan perinteinen taitohyökkääjä, vaan nautti myös vastustajien ärsyttämisestä ja suu kävi kentällä koko ajan. - Mä pidin showta koko ajan. Olin tosissaan ja halusin tehdä maaleja, mutta aina kiusasin

myös vastustajia ja otin aina yhden vastustajan silmätikuksi. Lalli Partinen ajoi minua aikanaan takaa pitkin kenttää. Mä löin sitä nyrkillä keskellä kenttää naamaan ja se katsoi, että noin pieni jätkä ja lähti luistelemaan mun perään. Sitten tuli Pietilän Tomppa sen kanssa tappelemaan. Tuomo Martinin kanssa olen aina vääntänyt, kun se oli SaiPan isoin. Hexi Riihirantaa aina ärsytin ja jo alkulämmittelyssä puhuin sille kaikkea. Sain sekaisin koko ryhmän, kun he halusivat kostaa mulle. Ärsytin

TUKIPILARIT. Juha Puoskari (vas.), Toni Niemi ja Håkan Hjerpe yhteispotretissa kauden alla.

kaikkia niin paljon kuin pystyin ja se ärsytti niitä vielä enemmän, kun olin niin pieni, kertoo Hjerpe.

Aikoinaan Jyväskylässä vastustaja pisti Hjerpelle niin sanotun päällystakin, joka hyppäsi laatikkoon aina yhtä aikaa.

- Se ei koskenut kiekkoon pelin aikana kertaakaan, vaan oli mun vieressä koko pelin.

Pitaa vastaan Hjerpe iski yhdessä pelissä yhdeksän maalia ja päätti lohduttaa sen jälkeen vastustajan maalivahtia.

- Taputin maalivahtia polveen ja sanoin, että älä stressaa, ei ne muutkaan ota kiinni. Se lähti mun perään, mutta ei saanut kiinni.

Hiiriä ja silakoita

Hjerpe kuunteli aktiivisesti myös maksavia katsojia ja kyseli heiltä tilauksia kentän laidalta tai jäähyaitiosta.

- Mähän menin yleisön kanssa juttelemaan, että haluaako ne maalin vai mitä haluavat. Kun olin jäähyllä, niin siinä oli Horttana ja Ekström takana. Niiden kanssa juttelin aina ja kyselin mitä ne haluavat, maalin vai mitä.

Hjerpen veijarimaisuus tuli esille myös joukkueen sisällä ja pelikaverit saivat olla varuillaan koko ajan.

- Kerran oltiin syömässä ja laitoin Puoskarin Jussille maitopurkkiin silakan. Se säikähti niin pirusti, kun silakka tuli suuhun juodessa.

Olli Saarisen luistimeen Hjerpe pisti hiiren.

- Olli pani luistimet jalkaan ja jumalauta kun

se rupes kiljumaan sekä hyppäsi penkiltä. Hän pelkäsi myös lentämistä ja oli aina takki päällä myös bussissa, ettei ainakaan jäädy, jos ajetaan ulos, naurahtaa Hjerpe.

Erään kerran Hokku huijasi loukanneensa jalan ennen harjoitusten loppumista ja meni koppiin ennen muita.

- Laitoin kaikkien kalsarit muovipussiin ja vettä täyteen. Kova pakkanen oli ulkona ja sain siitä pikkaisen takaisinkin sitten.

Kahdessa kaudessa 168 pistettä Hjerpe nousi Sportin edustusjoukkueeseen jo 15-vuotiaana. Hän oli mukana myös historiallisissa nousujuhlissa, kun Sport kipusi ykkösdivisioonasta SM-liigaan kaudeksi 197576.

- Aika jännittävää, että Sport yleensä sinne nousi.

Sportin taival SM-liigassa ei kuitenkaan kestänyt kuin yhden kauden. Hokku pelasi Sportissa tuon liigakauden sekä kaksi seuraavaa ykkösdivisioonassa. Kaudella 197677 Hjerpe iski divarissa uskomattomat 89 pistettä (64+25) 36 ottelussa voittaen piste- ja maalipörssin. Myös seuraavalla kaudella tehot olivat kohdallaan ja Hokku saalisti 79 pistettä (55+24).

Kaudeksi 1978-79 Hokku siirtyi Turun Palloseuran riveihin SM-liigaan ja iski toisella kaudellaan Turussa komeat 30 maalia lyöden itsensä läpi myös SM-liigassa.

- Hyvin pärjäsin Turussa, siellä oli hyvä ryhmä ja mukavia kavereita. Uusia pelaajia tuli paljon ja se lähti hyvin menemään heti alusta.

Turussa Hokun ketjussa pelasivat Martti Jarkko sekä Reijo Leppänen ja puolustajina Timo Nummelin ja Seppo Suoraniemi.

- Meillä oli hyvä kenttä. Leppänen oli mun mittanen kaveri ja Jarkko oli taitopelaaja, joka välillä saattoi tulla keskeltä kiekon kanssa ja siirtää vähän kypärää, jolloin pakit lähtivät sivuille. Hän oli aivan loistava kaveri. Jarkko ei vetänyt yhtään leukaa, mutta pärjäsi hyvin. Oltiin pistepörssin ykkönen, kolmonen ja vitonen, muistelee Hjerpe.

Vahvasti mennyt kausi poiki kutsun myös maajoukkueeseen.

- Olin mukana Izvestia-turnauksessa. Kyllä siellä kovaa mentiin ja olinhan mä aika pieni kooltani. Olin myös B-maajoukkueessa paljon ja pelasin nuorten maajoukkueessa.

Turusta tie vei ulkomaille ja Ruotsin Elitserieniin. Hammarby IF:n riveissä pelatun kauden jälkeen vuorossa oli kausi Sveitsin Luganossa, jossa loukkaantumiset pilasivat Hjerpen visiitin. Kauden päätteeksi hän päätti palata takaisin Ruotsiin ja teki sopimuksen MoDon kanssa.

- Lars Molin tuli NHL:stä ja Anders Wikberg oli joukkueessa myös, joten meillä oli aika hyvä kenttä siinä.

Myös Pekka Arbelius ja Juha Tuohimaa edustivat ruotsalaisseuraa tuohon aikaan.

TEHOMIEHET PAHANTEOSSA. Sport -legenda Håkan Hjerpe onnittelee Jonas Hemmingiä maalista Vaasan jäähallissa kaudella 1986-87.

MoDossa Hjerpe teki myös oman yhden pelin piste-ennätyksensä, 11 pistettä.

Sepon ja Ruostekosken ketjuun

Kahdeksan vuotta maailmalla riitti kuitenkin

Hjerpelle ja hän palasi takaisin Vaasaan kaudella 1986-87, jolloin Sport oli juuri noussut kakkosdivisioonasta takaisin ykköseen.

- Mulla oli firma täällä ja sen vuoksi tulin

takaisin Vaasaan. Yleisö otti hyvin vastaan ja oli hieno tulla takaisin kotiin.

Tahti Vaasassa oli hurjaa ja paluuvuotena Hjerpe iski 44 ottelussa 87 pistettä (44+43). Seuraavana kautena Hjerpe istutettiin Tappararasta palanneen Jukka Sepon ja Jouko Ruostekosken rinnalle, jossa syntyivät tehot 54+45 eli 99 pistettä.

- Olisi kyllä voinut puhua sen yhden pisteen,

naurahtaa Hokku.

- Se oli helppo pelata. Ruostekoski seisoi takanurkalla, sinne pistettiin kiekkoa ja aina soi. Se oli vuokrannut sen paikan. Mun rooli oli kiertää maali ja antaa syöttö takanurkalle.

Hjerpe pelasi Sportissa aina vuoteen 1993 saakka, vieraillen ainoastaan kauden 1989-90 Lepplax IFK:n riveissä.

- Mä lopetin oikeastaan sen takia, kun kuka vaan sai hakea pitkän mailan ja alkaa koukkimaan niin paljon kuin halusi. Kyllästyin siihen koukkimiseen.

Nykyajan tuomarilinjaan Hjerpe on tyytyväinen, sillä nyt kentällä taitavat pelaajat pääsevät paremmin esille kuin 90-luvulla.

- Nyt olisi taas kiva pelata. Nyt jos on nopeampi luistelemaan, niin pääsee myös ohi pakeista.

Sport-ajoilta Hjerpe muistaa Kaj Rosvallin kanssa syntyneen riidan, jonka seurauksena molemmat pitivät mykkäkoulua viikon ja Hjerpe oli myös sen ajan pois joukkueen vahvuudesta.

- Oltiin siinä hiljaa sitten ja ei puhuttu mitään, mutta sitten sovittiin sitten jälkeen päin.

Lehden alkupäässä esitelty huoltajalegenda Taisto Tankka oli myös koko Hjerpen uran ajan Sportissa.

- Se teki aina mun mailat, en mä ole koskaan mun mailoja tehnyt. Se väsäsi mulle aina kaikki valmiiksi.

Maalintekijästä yksityisyrittäjäksi Eräällä netin keskustelupalstalla on pohdittavana legendaarisin divaripelaaja.

As Oy Vaasan Suviportti Teirinkatu 1D, 65350 Vaasa EKOLOGISTA ASUMISTA MERENLÄHEISESSÄ SUVILAHDESSA

Bost Ab Vaasan Suviportti Teirgatan 1 D, 65350 Vasa EKOLOGISKT BOENDE I DET

TUTKAPARI. Syöttökoneenakin tunnettu Hokku syöttämässä kiekkoa Jari Kiviniemelle.

Eräässä kommentissa sanottiin, että Mika Helkearo ja Jouni Rinne tekivät mitä osasivat, mutta Hjerpe mitä halusi.

- Näinhän se oli. Helkearo teki vähän enemmän pisteitä kuin minä, mutta pelasi varmasti monta sataa peliä enemmän kuin minä. Rinne oli helvetin kova laukomaan, mutta hyviä jätkiä molemmat. Muistan kyllä, kun tapeltiin pistepörssissä monta kertaa Helkearon kanssa.

Hjerpen paita on nostettu Vaasan jäähallin kattoon ja pelinumerolla 29 on saanut pelata Sportissa vain hänen poikansa Kristian Hjerpe.

- Se paidan jäädytys oli hieno juttu. Se on siellä ja se ei sieltä pois lähde.

Nykyään Hjerpe omistaa kaksi firmaa, joiden palvelut ovat monipuoliset.

- Viemäripalvelua, kiinteistöhuoltoa, maanrakennusta ja tehdään oikeastaan mitä vaan. Jos jollain on hätä, niin voi soittaa aina meille. Toisessa yrityksessä meillä on kiinteistösijoittamista.

Hän treenasi nuorempana ahkerasti, joka olikin miehen menestyksen salaisuus kovan lahjakkuuden ohella. Nykyään kiekkolegenda pelaa edelleen salibandya, kaukalopalloa ja jääkiekkoa.

- Mä pelaan viisi kertaa viikossa. Ei sitä urheilemista ole pystynyt lopettamaan, vaan koko ajan mennään, myöntää Hjerpe.

Oletko valmis keväälle?

Me olemme!

Är du redo för våren?

Vi är!

Löydää oma kone meidän uusilta kotisivuilta!

MAALI. Kenneth Westerback yllättää vieraiden veskarin vanhanaikaisella, syöttäjänä numero 29.

Kolme sukupolvea Osaloita Sportissa

Osalan perhe on ollut vahva osa Vaasan Sportin jääkiekkoa jo vuosikymmenten ajan. Kolmea sukupolvea edustavat Aarne, Tapio ja Oskar ovat kaikki osaltaan kantaneet omat kortensa kekoon Sportin eteen. Kyselimme herroilta kuulumisia ja muistoja viisikymppisestä Sportista.

Ensimmäinen polvi - Aarne Osala

Aloitetaanpa vanhimmasta Osalasta. Kahdeksaa kymppiä lähestyvä Aarne Osala on vuosia toiminut Sportin vapaaehtoisarmeijassa. Hän on ohjannut autoja P-paikalla ojennukseen, että mahdollisimman moni auto mahtuisi hallin viereiselle paikoitusalueelle.

Ottelun alettua on ”luontaisetuihin” sitten kuulunut tietysti ottelun seuraaminen. Viime syksynä oli kyllä ura P-paikan valvojana katkolla kun Aarnesta oli tullut vaimonsa Mailan omaishoitaja. Vaimoa ei voinut jättää yksin otteluiden ajaksi ja mieluinen tehtävä Kuparisaaressa uhkasi jäädä pois.

Apuun tulivat kuitenkin ystävät ja tytär. Ritva ja Jaakko Laukka sekä tytär Taina Lehto sopivat Mailan ”hoitovuoroista” Sportin ottelukalenterin mukaan, jotta Aarne pääsi hallille.

Mitä olet pitänyt Sportin auttamisesta?

- On ollut mukava tehtävä auttaa Sportia kun lapsi ja lapsenlapsikin ovat niin olleet siinä mukana.

-Aika hyvin autoilijat noudattavat ohjeitamme. Joskus on kyllä jo ennen meidän tuloa

paikalle jätetty ”vääriin” paikkoihin autoja, jolloin tulee vaikeuksia. Tulemme aina reilu tunti ennen ottelun alkua paikalle. Siellä hallilla on kiva porukka mutta meitä saisi olla enemmän. Välillä on suuria ongelmia kun porukkaa on liian vähän.

Jatkuuko homma ensi kaudella?

- Vaimon tila ja ystävien apu sen ratkaisee. Olen jo pari kertaa aikaisemminkin sanonut että nyt oli viimeinen kausi mutta sinne olen vain aina kuitenkin syksyisin tullut. Paras olla sanomatta tulevaisuudesta mitään. Katsotaan, mutta lopetus on kyllä taas mielessä.

Oletko itse pelannut jääkiekkoa?

- Ei jääkiekosta minun lapsuudessani Lehtimäellä tiedetty mitään. Nuoresta asti painettiin töitä, ettei muullekaan urheilulle juuri ollut tilaa. Jääkiekosta olen sitten noiden perillisten kautta kiinnostunut.

Toinen polvi - Tapio Osala

Toiseksi vanhimmalla Osalalla, pian kuusikymppisellä Tapiolla, on pisin ura sportilaisena ja jääkiekossa muutenkin. Pelaajana ei Tapio Osala Sportin paidassa koskaan ollut vaan pelasi aikoinaan ainoastaan VIFK:ssa. ”Lämäri-Oskun” ura loppui samoihin aikoihin kun VIFK:kin lopetti jääkiekon eli 1970-luvun alkupuolella. - VIFK;n päävalmentaja oli Pekka Paavola, joka ei oikein pitänyt minusta kun saatoin tehdä valmennukseen liittyviä inhottavia kysymyksiä. Vaikka peliaika oli kortilla niin maalikuninkuus tuli Suomisarjassa. Niin hyvä en kuitenkaan ollut että olisi Sportiin kyselty. Olin sellainen rymistelijä, joita nykyään kutsutaan ”power-forwardeiksi”. Lämäri oli kai paras ase, siitä lempinimikin kai tuli.

Veri veti kuitenkin Kuparisaareen ja Tapio

otti päävalmentajan pesti C2-junioreissa 1976 syksyllä. Lyhyeksi jäänyt valmentajaura päättyi kuitenkin historian ainoaan poikien/miesten SM-mitaliin. Seuraavana vuonna Tapio sai vastattavakseen CI joukkueen. Heti kaudella 1977-78 saavutti Sportin CI-juniorit SM-pronssia Tapion johdolla. Pronssimitalit ripusti happamin ilmein joukkueen kaulaan Göran Stubb Helsingin jäähallissa. Myös vasta 24-vuotias päävalmentaja sai mitalin.

- Ratkaisuottelussa oli sellainen erikoinen episodi kun huonokuntoisesta bussistamme puhkesi eturengas matkalla. Ehdimme juuri ja juuri halliin ennen ottelua. Uskon sen auttaneen, sillä joukkue jännitti aivan muuta kuin peliä. Vaikka alkulämmittelyä ei ehditty vetää niin peli kulki ja ratkaiseva pronssiottelu voitetttiin Nordenskjöldinkadun hallissa.

Mitä siitä jäi mieleen Tapio?

- Olihan se mahtava kausi. Voitettiin silloin kaikki kotiottelut, myös tuleva mestari ja hopeajoukkue. Satoja ihmisiä oli ratkaisuotteluita katsomassa, taisi mennä jopa 500 rikki. Joukkue oli uhrautuvainen ja kaikki tekivät sen mistä sovittiin, viimeisen päälle. Valittajia ei ollut. Materiaali oli ohkainen ja roolitus siksi vahva. Yksikin voittoisa ratkaisuottelu jouduttiin pelaaman kahdella kentällä!

- Jari ”Dontsa” Munck sai pelata niin paljon kuin jaksoi, ja jaksoihan se! Veti varmaan 40 minuutin peliaikoja. Mutta ei sitä yhdellä tähdellä pelejä voiteta. ”Jallu” Kiviniemi oli valmentajan unelma, teki hurjasti ”likaista” työtä, ja oli taistelevalla esimerkillään korvaamaton. Jallu vähän niin kuin joukkueen ”polisi” ja otti luulot pois etelän herraspennuilta. Teki tinkimättä kaiken mitä valmentajana ohjeistin.

- Siitä jäi vähän inhottava maku, että kun vastoin odotuksia pääsimme mitalipeleihin, aiottiin minut korvata kesken kautta kokeneemmalla valmentajalla. Pelaajat eivät siihen kuitenkaan suostuneet.

- Muuten, jos jollain olisi kuva siitä pronssimitalijoukkueesta niin näkisin sen mielelläni!

Mitä muuta olet Sportissa tehnyt?

-80-luvulla olin muutaman vuoden Sportin hallituksessakin sen jälkeen kun teimme eräässä vuosikokouksessa ”vallankaappauksen”. Jääkiekkoväki meni sankoin joukoin Vetokannaksen koululle Sportin vuosikokoukseen ja äänesti vain jääkiekkomiehiä hallitukseen. Siihen asti oli seuraa hallinneet pelkästään ”Pekkiläiset” jalkapallomiehet ja jääkiekolla oli vain oma jaosto.

ARVOKASTA VAPAAEHTOISTYÖTÄ. Aarne Osala on monelle tutuksi tullut Jäähallin P-alueella.

LUONTOIHMINEN. Nykyään Tapio Osalan harrastuksiin kuuluu mmun muassa lintujen rengastus. Keväällä Tapio tulee rengastamaan ensimmäiset merikotkansa. Merikotkahan on Sportin logon eläinkin, ihan sopivasti.

-Sportin hallituksessa olin idoeimassa ja perustamassa Sportille Suomen ensimmäistä Gymiä Finlaysonille. Myöhempi Sportin hallitus kuitenkin myi Gymin nykyiselle omistajalleen Kronmanin Jannelle, jonka alun perin palkkasimme Sport’s Gymin ohjaajaksi. Myynnissä en enää ollut mukana, tuskin olisin myyntiä kannattanut.

- Olin myös perustamassa JuniorSportin edeltäjää eli Sportin junioritoimikuntaa.

- Jääkiekkoliiton Keskimaan aluetoimikunnassa, sen puheenjohtajanakin, toimin kymmenkunta vuotta.

- Kun sitten Juhani ”Tami” Tamminen tuli kaupunkiin, houkutteli hän minut uudelleen mukaan Sportin tehtäviin. Perustimme Mediateamin, jonka toiminnassa vielä jonkun verran vieläkin olen ollut mukana. Olin Knaapin Jussin apuna kun aloitimme Suomen ensimmäiset otteluiden live-nettilähetykset. Nythän ovat muutkin herännet.

Onko vieläkin muita jääkiekkokokemuksia?

- Toimin jääkiekkoerotuomarina kymmenkunta vuotta 80-luvulta lähtien. Håkan ”Kraxin” Holmin vanhan Ladan takapenkki kävi tutuksi. Olin sittemmin kyllä junnu- ja alasarjoissa päätuomarinakin muutaman vuoden.

Kuinka sait sitten Oskarin innostumaan jääkiekosta?

-Väärin asetettu kysymys! Itse asiassa jarruttelin pari vuotta ikätovereihin nähden ennen kuin jäähallille ensi kerran vein Oskarin. Arvasin, että se voi sitten olla menoa, enkä pidä

liian varhain aloittamista suotavana. Siihen asti kävimme kylläkin ahkerasti Hietalahden suurella jäällä, kun vaan jäätä oli. Oskar olisi vain aina halunnut ampua kiekkoa, eikä luistella ollenkaan. Piti pakottaa ensiksi luistelemaan yhä kasvava määrä kierroksia kentän ympäri, ennen kuin annoin kiekon ammuttavaksi. Sitten pikku hiljaa se ampuminen alkoi sujua myös luistimilta.

-Se oli sitten menoa. Kerran, yhden kerran,

teini-ikäisenä Oskar sanoi, ettei taida jaksaa lähteä harkkoihin. Vastasin, ettet sitten mene. Meni kuitenkin.

- Oskar on ollut hillitön ja tinkimätön harjoittelija. Oskar ei nuoremmissa junioreissa erottunut joukosta kuin ehkä kokonsa puolesta. Joukossa oli pari vuotta aikaisemmin aloittaneita, joiden saavuttaminen taidoissa pikku hiljaa varmaan oli kannustavaa.

SPORT CII VUONNA 1976-77 . Kuvassa ylhäältä vasemmalta Tapio Osala, Mikael Nikko, Kjell Nyqvist, Tom Sandvik, ??, Auvo Huotari, Vesa Aura, Mikael Blomberg Kent Back, Timo Selin, Antero Tuori ALARIVISSÄ: Stefan Storlund , Jan Ahrner, Heikki Viitamäki, Juha Salovaara, Jukka Torsti, Kari Järvinen, Jari Saaranen, Janne Fagerholm, Jukka-Pekka Vainionpää ja mv Martti Mattila.

Kolmas polvi - Oskar Osala

Nuorinta Osalaa ei paljon jääkiekkoväelle tarvitse esitellä. Oskar Osala on yksi menestyneimmistä vaasalaisista Sportin jääkiekkoilijoista. Oskar on kolunnut kaikki ikäkausimaajoukkueet ja niiden arvoturnaukset läpi.

Pari NHL-ottelua, Calder Cup voitto (AHL mestaruus), yhdet aikuisten MM-kisat, 20-vuotiaiden MM-kisojen maalikuninkuus, SM-Liigan vuoden tulokas ja viime kaudella Neftekhimikin (KHL) paras maalintekijä.

Oskar on 25-vuotias eikä vielä tiedetä mitä kaikkea vielä on tulossa. Tätä kirjoitettaessa hän on MM-kisaleirikokoonpanossa kärkkymässä paikkaa kevään MM-kisajoukkueeseen.

Sportin edustusjoukkueen Mestis-ottelussa Oskar pelasi ensimmäisen ottelunsa 24.11.2003 eli 15-vuotiaana. Kenneth Westerback oli huomannut Sportin päävalmentajana Oskarin kyvyt ja nosti hänet ”ykköseen” koettamaan kotkasiipien kantavuutta. Joku muukin valmentaja on joskus tätä ”löytöä” yrittänyt

omia itselleen.

Jo seuraavalla kaudella Oskar pelasi Mestisfinaaleja KalPaa vastaan. Vastassa oli NHL:n lock-outin vuoksi mm. Kimmo Timonen, Sami Kapanen ja Adam Hall. Sportia valmensi tuolloin Tami ensimmäistä kauttaan. Mestiksen voittaja KalPa nousi tuolloin SM-Liigaan ilman karsintoja.

Mitä mieltä Sportista kasvattajaseurana Oskar?

- Loistavat fasiliteetit jossa intohimoista porukkaa mukana ja jonka ansiosta Sportista kehittyy pikkuhiljaa Suomen asiantuntevimpia kiekkoakatemioita. Vaasa ei voi kilpailla massalla siksi laadun tulee olla parasta.

Kuka juniorivalmentaja eniten edesauttoi kehitystäsi?

Sportissa ehdottomasti Jari Tuores. Muuten Greg Gilbert Mississauga Icedogseissa OHL:ssa. Jeff Daniels ja Geordie Kinnear auttoivat myös paljon Carlina Hurricanesin organisaatiossa.

Mitä Sportin pitäisi tehdä noustakseen SMLiigaan?

-Samaa rataa. Eli sitä minkä Mikko ”Mamba” Manner laittoi alulleen. Laadukas talenttirumpu a- , b- ja c junnuihin takomaan pelaajia. Edustuksessa panostus myös valmennukseen ja hommata ”ei-valmiiksi-meritoituneita” pelaajia, joilla on nälkää kehittyä. Näistä pelaajista pitäisi olla 90% olla oman akatemian poikia.

KHL Oskar Osala kotihallinsa edustalla Tatastanin Niznekamskissa, Venäjän federaatiossa. Sopimus ensi kaudesta on tehty Neftekhimikin kanssa.

Junnukuvia vuosien varrelta...

Pojat valmiina hyppäämään jäälle kaudella 1977-78.

Kramforsin turnausvoittajat (-77 syntyneet) 1991

Takarivi vasemmalta: Karo Jalkanen, Harri Mikkonen, Juha Sainio, Ville Ahonen,Jaakko Sepänmaa, Mika Haikola, Jussi Niinivaara, Markus Jämsä, Jukka Sulkakoski, Pekka Kangasalusta (A), Tomas Broo, Mikko Ollikainen Polvillaan vasemmalta: Jaakko Lehtonen, Janne Tuomivirta, Kimmo Peltola, Ari Puolakka, Jani Puisto (C), Jarno Kosonen, Jarkko Pietilä, Jan Knivsund, Peter Bonn, Maalivahdit vasemmalta: Janne Kamila, Arto Toiviainen

1968-69 junnujen valmentaja Karl-Erik ”Pappa” Erikson. Taempana Tom Sandivk.

Etualalla oleva Henry Dahl oli -71 joukkueen huoltaja ja Bror Råholm oli -70 joukkueenjohtaja.

Veli-Petri Hiirikoski ja Timo Saha odottamassa omaa pelivuoroaan.

68-syntyneet Marco Koski ja Jyrki Muotio vaihtopenkillä.

Junnukuvia vuosien varrelta...

Junioreita

Kiekot tarttuu vaikka rimaan ei yletäkään.

Kuvat: Kari Saha ja Sportin arkisto

Kicksave ulkojäällä. Katsomossa mm. Rolf Backman ja Erkki Kakkuri.

Miika Kosunen heittää jalkakikkaa.

-74 syntyneet Vesa Hakkarainen ja Mikko Manner pukukopissa ennen treenejä.

Jani Nikko ja nuorten EM-pronssimitali.

kauden päättäjäisissä mitalit kaulassa.

TUNTEELLA. Markus Jämsä nostamassa seurahistorian ensimmäistä mestaruuspokaalia.

Seuraikoni Markus Jämsä -

Huikea mestaruus!

Markus ”Ere” Jämsä pelasi lähes koko kiekkouransa Sportissa ja iski neljäntoista kauden aikana 527 ottelussa huimat 454 tehopistettä. Uran hienoin hetki oli kuitenkin se, kun Sport-kapteeni Jämsä pääsi nostamaan ensimmäisen Mestismestaruuspokaalin kohti Kuparisaaren kattoa ja sen jälkeen ojensi pokaalin pitkäaikaiselle Sport-huoltaja Taisto Tankalle. Nyt Jämsän tehtävä on pistetehtailun sijaan etsiä uusia pistemiehiä Sportiin, ja koota sopivista paloista yhtenäinen Joukkue.

Jämsä jätti ensimmäiset luistimenpiirtonsa jäähän Sepänkylän kaukalossa. Reilun vuoden vanhempi isoveli Miika päätti aloittaa jääkiekon KoMu HT:ssa ja seuraavalla kaudella Markus seurasi veljensä esimerkkiä ja liittyi KoMuun.

- Faija myös kannusti meitä pelaamaan ja oli mukana KoMun toiminnassa valmentajana ja joukkueenjohtajana. Muutaman vuoden ehdin KoMussa pelata, kunnes Sportista soitettiin. E-juniorina ikäluokkansa kärkipelaajiin kuulunut Jämsä päätti tarttua Sportin ”tarjoukseen” ja siirtyi Sepänkylän kaukalosta Vaasan jäähalliin.

- Sepänkylässä treenit ja pelit pelattiin luonnonjäällä, jossa ensin traktori aurasi kentän ja loput pluukattiin käsipelillä. Toki siinä sai aina hyvän alkulämmön. Se oli pirun iso juttu pienelle pojalle, kun pääsi harjoittelemaan jäähalliin. Aluksi sitä vaan katseli niitä valoja ja ihmetteli, muistelee Jämsä, joka tuskin vielä silloin aavisti uransa jatkuvan kotkapaidassa pitkälle seuraavaan vuosituhanteen.

Kartsan kommentti jäi mieleen

Sportin edustusjoukkueeseen Jämsä nostettiin ensimmäisen kerran A-junioreista keväällä 1996. Sport pelasi tuolloin nousukarsintoja ja pyrki I-divisioonaan. Joukkueen nousu jäi haaveeksi vielä sinä vuonna, mutta 18-vuotias Jämsä petasi seitsemän ottelun seitsemällä pisteellä (5+2) itselleen paikan seuraavaksi kaudeksi edustukseen.

Seuraavana syksynä Jämsä aloitti vahvasti ja 20 ottelussa syntyi komeat tehot 18+10. Joulun paikkeilla mahtava syksy sai kuitenkin ikävän stopin, kun Jämsällä todettiin sydänpussintulehdus. Loppukausi meni levätessä ja Sportin nousujuhlia hän seurasi katsomon puolelta.

- Kyllä siinä eli mukana myös katsomossa ja fiilis oli mahtava, kun Teräväisen Kartsa löi kiekon pussiin ja nousu varmistui. Sen muistan kuin eilisen päivän, kun Kartsa sanoi mulle, broidille ja Myllahon Vellille pelin jälkeen kopissa, että jätkät tämä maali oli teille, jotta

pääsette pelaamaan kunnon sarjaa. Kartsalla oli heti se ajatus, että hän teki palveluksen Sportille ja meille nuorille pelaajille, ettei meidän tarvitse lähteä muualle etsimään kovia pelejä. Siinä itsekin tajusi, että näinhän se on, kertoo Jämsä.

Mestiksen maalikuninkaana Raumalle

Vaasassa elettiin kiekkohuumaa, kun Sport oli noussut divariin. Samalla Jämsä oli kuntoutunut sydänpussintulehduksesta ja valmiina palaamaan jäälle. Sportia valmensi nykyinen Suomen maajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalonen, mutta Sport jäi tuona kautena ulos pudotuspeleistä.

- Olin sillä kaudella intissä, jonka vuoksi kausi oli aika rikkonainen. Silloin toiminta kuitenkin meni seurassa enemmän ammattimaiseksi ja treenattiin paljon kovempaa. Seuraavalla kaudella Kari Heikkilä vei meitä vielä pykälän ammattimaisempaan suuntaan. Siinä samalla itsekin kehittyi ja iso kiitos siitä kuuluu valmentajille, alleviivaa Jämsä.

Neljän divarikauden aikana Jämsän tehot kasvoivat kausi kaudelta ja kausi 2000-01 oli todellinen täysosuma. Jämsä iski 40 ottelussa tehot 30+25, voitti Mestiksen maalipörssin ja hänet valittiin sarjan tähdistöjoukkueeseen.

- Se kausi meni omalta osaltani aika nappiin ja silloin koin, että nyt on aika lähteä kokeilemaan kuinka siivet kantavat liigassa. Liigaseuroista tuli soittoja ja Lukko valikoitui lopulta sen vuoksi, että siellä oli paljon vastuuta luvassa nuorille pelaajille.

Ensimmäisen kauden Raumalla Jämsä pääsi pelaamaan lähes ehjänä, kun taas kahtena seuraavana kautena loukkaantumisia oli jo liiaksi.

- Sarja oli kova, organisaatio hoiti asiat hyvin ja viihdyimme perheen kanssa Raumalla oikein hyvin. Se jäi vähän hampaankoloon, että oma peli ei sujunut ihan niin hyvin kuin olin ajatellut. Viimeisellä kaudella minulle tehtiin kaksi nivusleikkausta ja se oli oikeastaan siinä. Jämsä oli ja toisena ja kolmantena Lukkokautenaan käväissyt lainalla Sportissa, kunnes palasi kaudeksi 2004-05 Vaasaan ihan kunnon

sopimuksella.

- Minun osaltani liiga oli tältä erää nähty ja päätin, että on aika palata pikkuisen taaksepäin ja takaisin kotikonnuille Sportiin isoon rooliin ja pyrkiä sitä kautta viemään uraa eteenpäin.

Juhani Tamminen tuli tuolloin Sportiin ensimmäistä kertaa päävalmentajaksi ja pitkästä aikaa myös liiga oli auki tuon kevään ajan.

- Silloin oli sellainen positiivinen vire meidän tekemisessä, muistelee Jämsä.

Positiivinen vire vei Sportin finaaliin, jossa muun muassa Sami Kapasella ja Kimmo Timosella vahvistunut KalPa veti kuitenkin pidemmän korren ja nousi liigaan.

Odotettu mestaruus

Seuraavalla kaudella Sport ja Jämsä sai jälleen niellä karvasta kalkkia, kun Mikkelin Jukurit vei pojan Sportin nenän edestä. Seuraavalla kaudella Sport-pelaajien kaulaan ripustettiin pronssiset mitalit, mutta se ei juuri tyydyttänyt menestysnälkäisiä pelaajia ja faneja. Kuten kaikki hyvin muistavat, kaudella 2008-09 sitten räjähti ja Sport voitti vihdoin Mestiksen mestaruuden.

- Monta kautta oli sellaista, että henkilökohtaisesti meni hyvin ja pystyi tekemään pisteitä. Joukkueena menestyimme myös, mutta silti se kruunu puuttui. Itseä vähän harmitti se, että se mestaruus tuli vasta sitten, kun ns. kultainen sukupolvi, johon kuuluivat muun muassa Myllyaho, broidi ja Westerbackin Pate, oli jo lopettanut. Olisi ollut hienoa saavuttaa mestaruus myös heidän kanssaan, pohtii Jämsä.

Mestaruuskausi on kuitenkin se, jonka Jämsä nostaa uransa kohokohdaksi.

- Ihan äärettömän hieno kausi ja meillä oli mahtava henki joukkueessa. Alkukausi ei ollut mitään huippuhyvää lätkää, mutta joulukuussa muutaman palaverin kautta saimme hyvän balanssin joukkueeseen ja sitten ei löytynytkään enää pysäyttäjää.

Mestaruutta oli odotettu Vaasassa jo vuosia, niin katsomossa kuin kentällä.

- Kyllähän siinä monen vuoden paineet purkautuivat. Ei sitä sanoin pysty edes ku-

vaamaan. Olihan se huikeaa, kun se tapahtui vielä kotikentällä ja eka mestaruus on aina eka mestaruus.

Jämsä nosti kapteenina pojan kohti Kuparisaaren kattoa, mutta se mitä seuraavaksi tapahtui, liikutti monia Sportia läheltä seurannutta henkilöä jopa enemmän. Jämsä luisteli Taisto Tankan eteen ja ojensi pokaalin seuraavaksi hänelle, ennen muita pelaajia tai valmennusjohtoa. Teko oli uskomattoman hieno ja kertoi joukkueen suuresta kunnioituksesta ja arvostuksesta Tankkaa kohtaan.

- Taisto oli ollut yli 30 vuotta Sportissa mukana ja nyt saimme pelattua pokaalin hänelle. Päätimme joukkueen kesken jo hyvissä ajoin, että pokaali viedään ekana Taistolle, jos mestaruus voitetaan. Ottelun ratkettua Taisto seisoi

vaihtoaitiossa ja me halasimme. Sanoin siinä samalla, että ole hereillä, pokaali tulee sitten sulle tokana. Siinä isollakin miehellä alkoi tippa tulla linssiin ja sen näki heti, että se oli iso juttu Taistolle. Myös yleisö antoi Taistolle hienon kannustuksen, muistelee Jämsä.

Juhlien jälkeen joukkue alkoi keskittyä Ässien kaatoon. Ottelusarjasta muodostui yksi tämän vuosituhannen puhutuin ja kohutuin ottelusarja kaikki lajit mukaan lukien. Porilaiset olivat jo viimeistä niittiä vaille kanveesissa, mutta nousivat sieltä osittain onnekkaastikin sarjan voittoon.

- Ässät-matsit olivat ylivoimaisesti urani hienoimpia pelejä. Aurinko paistoi, hallit olivat täynnä, fiilis kohdillaan ja panokset olivat oikeasti isot. Pelaajana sitä nautti siitä tilanteesta

ja antoi lehtien sekä koutsien pauhata. Se oli hienoa aikaa, sanoo Jämsä.

Kiekkoura sai jatkoa

Seuraavalla kaudella Sport alkoi jo alkukesästä julkistaa kovia uusia sopimuksia. Nimet paperilla eivät kuitenkaan takaa hyvää joukkuetta, kuten tuona kautena Sportissa saatiin todeta.

- Panostimme ja vahvistimme joukkuetta paperilla, mutta se joukkue ei ollut joukkue, eikä niin yhtenäinen kuin olisi pitänyt olla. Siellä oli muutama sellainen pelaaja, jotka ajoivat omaa etua ja sitä kautta joukkueen mentaliteetti heikkeni, paljastaa Jämsä.

Myös Jämsälle kausi oli yhtä tuskaa, sillä polvivamma alkoi vaivata yhä pahemmin ja polvi

keräsi nestettä sekä aiheutti runsaasti kipua. - Se oli henkilökohtaisesti kovaa selviytymistaistelua, enkä oikeastaan pystynyt keskittymään muuhun kuin siihen, että sain itseni harjoittelu- ja pelikuntoon. En pystynyt pelaamaan sillä tasolla, kun olisin halunnut ja se oli henkisesti raskasta. Päätin jo hyvissä ajoin, että yritän taistella tämän kauden loppuun ja sitten lopetan urani.

Tässä päätöksessä Jämsä myös pysyi, mutta Sportia hän ei kuitenkaan malttanut, eikä halunnut jättää. Seuralla oli myös jatkosuunnitelmia Jämsän varalle, sillä jo muutama vuosi sitten häntä alettiin kouluttaa myyntitehtäviin. - Lähdin siihen innolla mukaan ja olin Virosen Mikin ja Saaren Juhan opissa, kiertelin yrityksiä ja myin kausikortteja. Kun ura loppui, niin olin myynnissä mukana ja hoidin joukkueenjohtajan tehtäviä. Kyllähän se mulle on iso juttu, että saan olla rakkaassa seurassa sekä kiekkomaail-

massa edelleen mukana, myöntää Jämsä.

Yhtenäisen joukkueen rakentaja Joukkueenjohtajana kausi päättyi toisiin mestaruusjuhliin, kun Antti Törmäsen suojatit marssivat mestaruuteen sekä liigakarsintaan Lahden Pelicansia vastaan. Seuraavalla kaudella penkin taakse hankittiin Pasi Räsänen ja Jämsän rooli vaihtui urheilutoimenjohtajaksi. Myös sen pestin Jämsä aloitti mestaruudella.

- Noissa joukkueissa oli vähän samaa menoa kuin ekassa mestaruudessa, hyvä joukkuehenki ja yhtenäisyys todella kova. Ne olivat hienoja kausia.

Nyt Jämsällä on suuri vastuu joukkueen kokoamisesta sekä pelaajasopimuksista. Lisäksi hän rekrytoi valmentajia sekä vastaa yhteistyöstä muiden seurojen ja Junior Sportin kanssa.

- Kyllä se varmasti pikkaisen helpompi oli olla pelaajana, kun ei tarvinnut ottaa niin paljon

PATENTTIRATKAISU.

Kun Jämsä asettui ampumaan rankkaria, soi yleensä oikea yläkulma veskarin selän takana. Niin myös tällä kertaa TuToa ja Tommi Virtasta vastaan. (kuva: Jussi Knaapi)

juttuja huomioon ja miettiä eri näkemyksiä. Pelaajana vaan treenaat ja hyppäät kaukaloon. Tässä hommassa haasteita on aika paljon. Ensi kaudella Jämsä haluaa nähdä kaukalossa yhtenäisen Sportin. Joukkueen isolla jiillä. - Totta kai haluamme rakentaa entistä kovemman jengin ensi kaudeksi. Haemme edelleen kokeneita kovia pelimiehiä kärkeen ja nuoria haastajiksi. Myös ulkomaat pitää miettiä, mutta samantasoisesta ulkomaalaisesta pelaajasta ei kannata maksaa maltaita, jos kotimaisen pelaajan saa puolet halvemmalla. Tähtäimessämme on tavoitteellisia ja joukkueorientoituneita jätkiä. Toki pitää olla myös hyviä yksilöitä, mutta heidät pitää saada hitsautumaan yhteen ja tekemään hommia yhteisen tavoitteen eteen. Ensi kaudella haluan nähdä jäällä yhtenäisen Sportin, alleviivaa Jämsä.

Kalervo Laaksoharju:

Sport on meidän yhteinen juttu

Juha Puoskari (vas.), Toni Niemi ja Håkan Hjerpe yhteispotretissa kauden alla.

“Se palo mikä tuki- Se joilla, vapaaehtoistekijöillä ja yleisöllä Sportia kohtaan on, on jotain täysin ainutlaatuista”

Kalervo Laaksoharju muistetaan Sportin puheenjohtajana 2000-luvun alusta. Kale tuli ruoriin hetkellä, jolloin Sport tosissaan taisteli olemassaolostaan ja konkurssi kolkutteli ovella. Tuolloin Sport näytti tärkeytensä vaasalaisille: ilman yleisön, yhteistyökumppaneiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden tukea sekä apua nousu kuiville olisi ollut mahdotonta.

OLLAAN AINA MUKANA - SEISTÄÄN TEIDÄN RINNALLA. Sportin kannattajat ja taustajoukot seisovat seuran takana niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kuvassa fanipääty legendaarisessa liigakarsinnassa Ässiä vastaan keväällä 2009. (kuva: Maria Knaapi)

Kalervo Laaksoharju on ollut pienestä pitäen urheilumiehiä. Kiekkoa hän pelasi aina Bjunnuihin saakka, mutta lopulta lajiksi valikoitu jalkapallo.

- Nuoruudessani harrastettiin kesällä futista ja talvellä lätkää. Jääkiekossa en ollut omasta mielestäni riittävän hyvä ja ura päättyi B-junioreihin. Omat kyvyt tulivat paremmin esille jalkapallossa, jossa pelasin pitkän uran maalivahtina. Sportin edustukseen nousin 17-vuotiaana ja seuraavana vuonna pääsimme sensaatiomaisesti aina Suomen Cupin finaaliin saakka, muistelee Laaksoharju.

Urallaan Laaksoharju edusti pääosin Sportin, muutaman vuoden kokemus löytyy kuitenkin myös VPS:stä ja VIFK:sta.

Sportista tuli nopeasti koko perheen juttu

Paluu Sportin kiekkopuolelle tapahtui hyvin perinteisellä tapaa: omien lapsien kautta.

- Asuimme Koivulahdessa ja poikani Timo pelasi KoMu HT:ssa maalivahtina. D-junioreissa tuli ajankohtaiseksi siirto Sportin riveihin ja samalla siirryimme hallille koko perhe.

Timo pelasikin juniorivuotensa loppuun Sportissa ja jatkoi siitä edustusjoukkueen kautta aina SM-liigaan ja HIFK:n riveihin. Myös perheen muut lapset, vuonna 2003 vatsakasvaimeen menehtynyt vanhin poika Jussi ja tytär Niina olivat vahvasti mukana kiekkotouhuissa.

- Jussi toimi A-junioreiden joukkueenjohtajana ja Niina pelasi tyttöjen joukkueessa nousten aina Tapparan liigarinkiin saakka, mutta polvivamma lopetti kiekkouran ennen sarjakauden alkua. Lasten lisäksi olimme vaimoni Sirkan kanssa vahvasti mukana menossa tekemällä vapaaehtoistyötä mm. lipun- ja makkaramyynnin kautta.

Laaksoharju näkeekin, että yksi suurimmista voimavaroista Sportilla ovat vapaaehtoistyöntekijöiden vankka armeija ja sitä kautta myös perhekeskeisyys.

- Koskaan ei voi liikaa kiittää ja arvostaa vapaaehtoistyöntekijöiden panosta seuran eteen. He tekevät korvaamatonta työtä rakastamansa asian puolesta. Monille perheille Sportista on tullut iso osa elämää ja yhteistä aikaa. Se myös tuottaa jatkuvasti uusia sukupolvia hallille kannustamaan kotkapaitoja.

Vuokraisännästä puheenjohtajaksi

Vuosituhannen vaihteessa Laaksoharju vuokrasi Sportille omistamansa toimistotilat. Hän oli juuri myynyt oman yrityksensä ja lupautui samalla auttamaan seuran toimistolla eri askareissa.

- Tein mm. siivoustöitä ja järjestelin papereita aikani kuluksi. Samalla myös pelaajat tulivat pikkuhiljaa tutuiksi.

Elettiin alkukesää ja heikko rahatilanne oli jo tiedossa. Mieleen muistuu yksikin tapaus.

- Pelaajista Hällforsin Oka tuli pyytämään palkkojaan että saisi perheelleen ruokaa pöytään. Tiesin, että sillä hetkellä seuralla oli rahaa tilillä, mutta puheenjohtaja kertoi, että kassa on täysin tyhjä eikä suostunut saatavia maksamaan.

- Okan lähdettyä tyhjin käsin huomautin tästä puheenjohtajaa ja hän suuttui minulle kunnolla. Hän heitti minut omistamastani

liikehuoneistosta pihalle. Pikkuhiljaa myös pelaajat huomasivat että olen niiden puolella ja he alkoivat kääntymään puoleeni erilaisissa asioissa, joita pyrin parhaani mukaan järjestelemään.

Nopeasti Laaksoharju huomasi olevansa seuran puheenjohtaja.

- Olimme myyneet oman yrityksemme joten minulla oli aikaa auttaa Sportia missä poikani pelasi.

Yhteistyöllä läpi harmaan kiven

Tullessaan puheenjohtajaksi seuran tilanne oli erittäin hälyttävä.

- Kun aloitin, minulle kerrottiin että velkaa on noin 1,5 miljoonaa markkaa. Selvitysten jälkeen todellinen velkasumma oli peräti 5,5 miljoonaa markkaa. Meitä oli toimistolla töissä silloin lisäkseni Saaren Juha ja Sillanpään Arja.

“Ensimmäisen ker- Ensimmäisen ran kyyneleet tulivat silmiin konkurssiuhan poistumisen jälkeen pelatussa ensimmäisessä kotipelissä. Katson lasiseinän takaa kun yleisöä virtasi uskomaton määrä

hallille antamaan tukensa seuralle ja joukkueelle. Se oli jotain uskomattoman hienoa.”

Totesimme, että nyt täytyy todellakin tehdä jotakin.

Tehtävän laajuus paljastui vasta nyt myös tekijöilleen.

- Meillä oli yhteensä yli 250 eri velkojaa Rovaniemeltä Helsinkiin ja ulkomaille. Lähdimme tekemään soittokierrosta velkojille ja pyytämään 30% anteeksi veloista pysyäksemme pystyssä. Osa yrityksistä suostui tähän ja osa ei.

Lopulta tilanne kärjistyi niin, että Laaksoharju joutui kääntymään pelaajien puoleen.

- Teimme hallituksessa ratkaisevia päätöksiä ja tuli tilanne, että minun tehtäväksi tuli ilmoittaa pelaajille kahdesta eri vaihtoehdosta: joko palkat alas 30% tai seura konkurssiin.

Pelaajat palaveerasivat ja kieltäytyivät tarjouksesta. Näin olimme pakotettuja hakeutumaan konkurssiin.

Seuraavan aamun Pohjalaisessa oli uutinen

Sportin mahdollisesta konkurssista. Tieto järkytti kiekkopiirejä ja tukea tuli nopeasti monelta suuntaa.

- Ennen kello kahdeksaa aamulla soi kotonani ovikello. Ovella seisoi vaasalaisyrittäjä Tarmo Pajuluoma, joka tuli tarjoamaan apuaan myös rahallisesti ja halusi olla mukana pelastamassa Sportin. Siitä viimeistään alkoi pelastusoperaatio, jolla seura saatiin kuiville. Myös pelaajat tulivat omalta osaltaan hienosti vastaan ja pelit saatiin jatkumaan. Näin saimme konkurssin vältettyä.

Laaksoharju muistuttaa, että yhteistyöllä seura nousi vaikeasta tilanteesta.

- Kyseessä ei koskaan ollut mikään yhden miehen show, vaan lähinnä satojen. Sport koskettaa monia ihmisiä alueellamme ja yhteistyön voimalla seura pelastui.

Yksi tilannetta ja ihmisten heittäytymistä kuvaa samassa jamassa olleiden A-nuorten johtohenkilöiden toiminta.

- Yritimme pelastaa A-junnuja joko yhdistymällä S-Kiekon kanssa tai siirtämällä ne JuniorSportin alle. Kumpikaan ei onnistunut, mutta valmentaja Kari Nummi ja joukkueenjohtaja Kujanpään Jukka vetivät urhoollisesti kauden läpi ilman minkäänlaista rahallista korvausta. Jukka ja Kari päättivät, että hukkuvaa laivaa ei jätetä - pelastaen näin A-junnujen olemassaolon, kiittelee Laaksoharju.

On meillä pitkä tie

Sport –fanit laulavat usein pitkästä tiestä liigaan. Pitkä se oli myös kuiville noista kertyneistä veloista.

- Koko projekti kesti kaiken kaikkiaan kolmisen vuotta. Lopulta päästiin verottajan kanssa sellaiseen sopimukseen, että jos kaikki velkojat antaa akordin 70 % velkojen anteeksiantamisesta niin verottaja tekee samoin.

Jälleen lyötiin puhelinrumba ja jalkatyö päälle.

- Lopulta saimme kuin saimmekin velkojilta suostumukset ja saimme ensimmäisenä seurana Suomessa verottajalta 70% akordin.

Työ ei ollut vielä valmis vaan vielä vaadittiin seuralta se puuttuva 30% osuus.

- Noiden kolmen vuoden aikana alkoi tulemaan takaisin paljon vanhoja tukijoita ja tekijöitä. Saimme tukea monelta taholta ja pystyimme hoitamaan oman osuutemme sopimuksesta. Sydäntäni lämmittää erittäin paljon myös faniryhmän tekemä oma keräys, joka kertoi siitä sitoutumisesta, mitä myös katsojilla on.

- Tuolloin mukaan tuli mm. nykyisin UPC Print Oy:tä vetävä Stude Udd sekä Erkki Raunio. Lisäksi Wärtsilän Heikki Miilumäen panos oli erittäin merkittävä.

Sitten oli aika ostaa Jäähallin Ravintolat.

- Tarmo Pajuluoman ideasta käynnistyi Jäähallin Ravintoloiden ostaminen. Ravintolan isäntänä toimi pitkään Juhani Ahola ja ratkaisevana lenkkinä Reino Pärenkö.

Kiitettävien lista on pitkä.

- Vuosien aikana on ollut satoja henkilöitä joille nostan hattua isosta avusta Sportille. Se palo mikä tukijoilla, vapaaehtoistekijöillä ja yleisöllä Sportia kohtaan on, on jotain aivan uskomatonta, kiittää Laaksoharju. Olen saanut paljon elinikäisiä ystäviä – mistä olen kiitollinen.

Pitkä urakka ja raskas menetys perheessä ovat tuoneet Laaksoharjulle kyyneleet silmiin kahdesti jäähallillakin.

- Ensimmäisen kerran kyyneleet tulivat silmiin konkurssiuhan poistumisen jälkeen pelatussa ensimmäisessä kotipelissä. Katson lasiseinän takaa kun yleisöä virtasi uskomaton määrä hallille antamaan tukensa seuralle ja joukkueelle. Se oli jotain uskomattoman hienoa.

- Toisella kertaa surun kyyneleet tulivat vuonna 2003 kun istuin vakiopaikallani ensimmäistä kertaa poikani Jussin kuoleman jälkeen tajuten ettei poika enää ole vierellä. Samassa pelissä pidettiin vielä hieno muistotilaisuus Jussille. Rukoukset auttoivat.

- Itse rukoilin paljon ja tiedän muidenkin rukoilleen ja kiittäneen Jumalaa Sportista.

Paluu puheenjohtaksi Kolmen vuoden puheenjohtajakauden jälkeen Laaksoharju siirtyi syrjään palatakseen vielä vuodeksi puikkoihin kaudeksi 2005-06.

- Olin toki mukana taustalla muutaman välivuoden ja kun tarvetta oli niin palasin puheenjohtajaksi.

Laaksoharju oli vahvasti hankkimassa Juhani Tammista Sportin valmentajaksi aikanaan.

- Ylihärsilän Antti tunsi Tamin ja sitä kautta saatiin kontakti aikaiseksi. Kävimme kolmena eri vuonna neuvotteluja Tamin kanssa ennen

kuin saimme hänet Vaasaan. Lopulta Pajuluoman Tarmo oli avainasemassa sopimuksen syntymiseksi kaudelle 2004-05.

Tullessaan Sportiin Tamin visio oli auttaa ja nostaa Sport ylemmäs.

- Tami tuli Vaasaan auttamaan, ei rahastamaan. Tullessaan tänne hän jopa lainasi rahaa Sportille, paljastaa Laaksoharju.

- Vaikka miehestä puhutaan mitä tahansa niin hän toi todellisen buumin Vaasaan ja nosti kiekon uudelle tasolle. Arvostan Tamia erittäin paljon, en tiedä ketään joka tekee kiekon eteen niin paljon töitä. Vaasassakin mies oli ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla hallilla. Eikä se ylemmäs nosto lopulta kauaksi jäänyt keväällä 2009.

- Tolppalaukaus hyökkäyspäässä ja seuraavasta hyökkäyksestä Ässien kulmasta heitto oman pakin housuista maaliin. Sankarin ja antisankarin ero urheilussa on erittäin pieni.

Täysi luotto nyky-Sportiin Laaksoharju katsoo luottavaisin mielin nykysportin tekemistä. Erityisesti ilahduttaa omien poikien mukana olo.

- Siellä on tärkeissä rooleissa Ereä, Maukkaa, Jonasta ja Taistoa. Lisäksi Mamba lähti hyvään oppiin kasvamaan korkoa valmennushommissa Kärpissä. Omien, Sport –sydämin varustettujen henkilöiden mukanaolo on elinehto menestykselle.

Seuran omistajat saavat kiitosta.

- Kuten monilla seuran tukijoilla, myös omistajilla on sama visio. He haluavat tehdä Sportista jotain suurta ja ainutlaatuista. Eivätkä he jätä seuraa myöskään hädän hetkellä. Lisäksi Niemen Jyrki apureineen on tehnyt loistavaa työtä talouden kunnossalaiton kanssa. Unelma elää myös Laaksoharjun ajatuksissa.

- Unelma on, että ollaan liigassa joku päivä. Koko kiekon kannalta on erittäin tärkeää että liiga pysyy auki ja mahdollisuus nousuun on olemassa. Kyllä se joku päivä vielä tulee kun vain jaksetaan tehdä töitä ja uskoa siihen.

Yrityskonsultointi tätä päivää

Kalervo Laaksoharju on tuttu näky Sportin peleissä ja hallilla. Seuratoiminnasta mies on vapaalla mutta yritysrintamalla on uusia tuulia.

- Teen tänä päivänä oman yritykseni kautta yrityskonsultointia. Olen erikoistunut Lean Ajattelun tuomiseen yrityksiin. Se on uusi kulttuuri, uusi tapa ajatella ja tehdä yritystoimintaa. Leanin avulla saadaan yrityksen toiminnassa tehokkuus mahdollisimman hyvin irti.

Miehen yli 25 vuoden yrittäjätausta ja erilaiset projektit kuten Sport ovat luoneet vahvan kokemuksen, jonka helmistä on nyt myös muilla yrityksillä mahdollisuus nauttia. Lisää tietoa löytyy nettisivulta: www.laaksoharju.fi.

SPORTIN MIES. Kalervo Laaksoharju on saanut Sport -ajaltaan monia elinikäisiä ystäviä.

Tähtäimessä

Talouden

Tähtäimessä liigapaikka

ETEENPÄIN. Sport kurkottaa kohti unelmaa jatkossakin päävalmentaja Pasi Räsäsen (oik.) ja puheenjohtaja Heikki Hiltusen johdolla. (kuva: Seppo Petrov)

Sportin pitkäaikainen unelma ja tavoite on ollut liigapaikka. Lähelle ollaan päästy, mutta unelma elää. Enää ei vain mennä isolla riskillä vaan tarkasti talouden ehdoilla. Tähtäimenä silti selkeästi paikka SM-liigassa.

Hockey Team Vaasan Sport Oy:n hallituksen puheenjohtaja Heikki Hiltunen on ollut puheenjohtajaaikanaan (2008-) nähnyt niin ylä- kuin alamäetkin. Kovat satsaukset olivat konkretisoitua liigapaikan muodossa keväällä 2009, mutta lopulta käteen jäi lähes miljoonaan euroon nousseet velat.

- Yli-investoinnit joukkueeseen kostautuivat ja lopulta keväällä 2010 otimme lusikan kauniiseen käteen aloittaen tiukan talouskuurin jota palkattiin vetämään Jyrki Niemi. Nyt kolme vuotta myöhemmin olemme saaneet talouden tasapainoon ja alamme olla siinä tilanteessa että liigapaikkaa voidaan jälleen tavoitella, kertoo Hiltunen.

Tiukan taloudenpidon lisäksi joukkueen hieno menestys auttoivat seuran nopeasti jaloilleen.

- Antti Törmänen toi uutta kulttuuri niin pelaamiseen kuin joukkueen rakentamiseenkin. Satsasimme nuoriin, eteenpäin pyrkiviin pelaajiin onnistuen siinä loistavasti. Pasi Räsänen on jatkanut päävalmentajana Törmäsen työtä hienosti. Herrojen osaamisesta kertoo kaksi peräkkäistä mestaruutta (2011 ja 2012).

Organisaation vahvistusta

Kuluneella kaudella Sport teki isompia satsauksia lähinnä taustoissa. Myyntipuolelle palkattiin kolme uutta henkilöä ja tavoitteena onkin nostaa seuran budjettia tasaisesti kohti liigatasoa.

- Teemme töitä kausi kerrallaan liigaunelman toteutumiseksi ja pyrimme jatkuvasti parantamaan kaikilla osa-alueilla. Myynnin vahvistaminen on tärkeää eteenpäin menemisen kannalta.

Panostus myyntiin on alkanut tuottaa tulosta pikku hiljaa.

- Tarvitaan toki pitkäjänteisyyttä kun palkataan kolme uutta myyjää. Heidän työn jälki näkyi jo viime kaudella ja tulee näkymään entistä vahvemmin tulevalla kaudella. Haemme jatkuvasti uusia ideoita ja innovaatioita myynnin kasvattamiseen.

Sport on organisaationa valmis ottamaan seuraavan askeleen.

- Olemme valmiimpi liigaan kuin koskaan aikaisemmin, meillä on kaikki osa-alueet kunnossa ja nyt tarvitaan urheilullinen menestyminen jotta unelma toteutuisi. Aikaisemmilta vuosilta toki on tiedossa että raha ei yksin kesää tee vaan joukkueen täytyy myös olla motivoitunut 100%:sti unelman saavuttamiseen.

Tavoitteena yhteistyöverkoston laajentaminen ja tuotteen kehittäminen

Seuran tavoitteena on nostaa tulevalle kaudelleen myyntiään sekä liikevaihtoa.

- Myynnin nostaminen näinä taloudellisina aikoina on toki haastavaa. Yksi tärkeä asia on oman tuotteemme edelleen kehittäminen, pyrimme tuottamaan yhteistyökumppaneille näkyvyyden lisäksi elämyksiä sekä mahdollisuuksia verkostoitua muiden yrittäjien kanssa. Yhteistyökumppanuus ei ole pelkkä logo paidassa vaan paljon muuta.

- Tuotteen kehittämisellä uskomme, että nykyiset yhteistyökumppanit panostavat enemmän ja saamme kehittämisen kautta uusia kumppaneita mukaan. Se on oikeastaan ainoa tapa kasvattaa budjettiamme Mestiksessä.

Sarjana Mestis on Suomen kärkitasoa.

- Mestis on Suomen toiseksi suosituin sarja SM-liigan jälkeen. Se tarjoaa yhteistyökumppaneille loistavat puitteet olla mukana sarjan yhdessä viime aikojen menestyneimmistä seuroista. Talousalueemme on myös hyvä, sillä emme juurikaan kilpaile muiden liiga- tai Mestisseurojen kanssa samoista yhteistyökumppaneista.

Kaikki työ tehdään kuitenkin yhteisen unelman eteen.

- Panostuksen lisääminen on välttämätöntä kun pelaamme tulevaisuudessa SM-liigassa. Uskomme, että nousuun on realistinen mahdollisuus ja kaikki työ tehdään sitä silmällä pitäen. Tavoite on pelata SM-liigassa ja myös pärjätä siellä.

Lisäsatsauksia luvassa pelaajabudjettiin tulevalle kaudelle

Sport lähtee kauteen 2013-14 teroitetuin kynsin. Kuluneen kauden pettymys putoamisesta puolivälierissä on pyritty kääntämään voimavaraksi.

- Tottakai pelillinen tulos oli pettymys. Tämä on kuitenkin ehkä se urheilun suola, aina ei voi voittaa. Jokipojat oli tällä kertaa parempi ja ansaitsi jatkopaikkansa. Uskon, että joukkue kääntää vastoinkäymiset vahvuudeksi tulevalla kaudella ja Sport taistelee varmasti jälleen sarjan mestaruudesta sekä liigakarsintapaikasta.

Viime kaudella mentiin noin 350 000 euron pelaajabudjetilla. Jo nyt on selvää että budjetti tulee nousemaan.

- Pyrimme nostamaan budjettia noin viidenneksellä. Haemme nykyiseen pelaajabudjettiin kohtuullista lisäystä nykyliikevaihdollakin. Sitten jos myynti käy paremmin, jätämme siihen vielä tilaa.

Edustusjoukkueen osuutta kokonaismenoista kasvatetaan niin, että kuluja pyritään karsimaan muualta.

- Teemme kustannussiirtoja budjetin sisällä, mutta kuitenkin niin, että pidämme mm. panostukset A-junioripuoleen ennallaan, linjaa Hiltunen.

Veijo Karppinen -

Yksi miehistä

nyky-Sportin takana

Sijoitusyhtiö VNT Management Oy:n perustaja ja osakas Veijo Karppinen tuli Sportin hallitukseen vuonna 2007 entisen liikekumppaninsa Erkki Raunion houkuttelemana. Kaksikko toi seuraan vahvaa osaamista yritysmaailmasta.

Karppinen on saanut vuosien aikana useita pyyntöjä eri seurojen hallituksiin, mutta vastaus on ollut usein kielteinen.

- Paljon on tullut kyselyitä, mutta olen kieltäytynyt ja minulla on ollut ajatus ettei minulla ole hyötyä tai annettavaa kyseiselle seuralle tai lajille, kertoo Karppinen.

Lopulta kuitenkin jääkiekko sai miehen lähtemään mukaan.

- Hyvä ystäväni ja liikekumppanini Erkki Raunio houkutteli minut mukaan Sportiin. Toki kauan ei tarvinnut suostutella, sillä kiekko on ollut aina lähellä sydäntäni. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös nykyinen puheenjohtaja Heikki Hiltunen.

- Raunion Erkin kanssa minulla on pitkä historia aina Strömbergin ajoilta saakka. Sen jälkeen olimme perustamassa Vacon Oyj:tä, jonka varatoimitusjohtajana Hiltunen nykyään toimii, valoittaa taustoja Karppinen.

Kolmikon lisäksi seuran hallitukseen kuuluvat ex-valmentaja Antti Törmänen sekä exSportpelaaja Jonas Hemming.

Pelkkä kiekkoinnostus ei ole taustalla miehen mukana olossa.

- Pidän tätä omalla kohdallani ns. Good Citizen –projektina eli katson myös velvollisuudekseni olla mukana auttamassa vaasalaista urheilua eteenpäin.

Nykyisin Oulussa asuva Karppinen on tuttu näky Kuparisaaressa ja myös MestisTV on kovassa käytössä.

- Netin kautta katson paljon niin koti- kuin vieraspelejäkin. MestisTV on todella hyvä vaihtoehto muualla oleville Sport –kannattajille.

Vahvan yrittäjätaustan omaavat hallituksen jäsenet toivat tullessaan uusia tuulia ja ammattitaitoa.

- Pyrimme tekemään seuran toiminnasta entistä ammattitaitoisempaa ja yritysvetoisempaa. Olemme mielestäni onnistunut siinä hyvin, Sport on kehittynyt täysveriseksi yritykseksi.

Kolmisen vuotta sitten aloitettu talouskuuri on myös tuottanut tulosta.

- Teimme selkeät raamit, palkkasimme Jyrki Niemen johtamaan joukkoja ja siinä hän on onnistunut hienosti, kiittelee Karppinen.

- Nyt olemme saaneet talouden kuriin ja sitä kautta alamme olla valmiina kohti liigaunelmaa.

Liigasta puhuttaessa Karppinen uskoo seuran mahdollisuuksiin.

- Talousalueemme on riittävän iso liigajoukkueen pyörittämiseen ja toki liigassa pelaaminen vaatii myös satsauksia. Luotamme yhteistyökumppaneiden vahvaan mukanaoloon ja toki Sport on yrityksenä tehnyt omat suunnitelmat mahdollista liigassa pelaamista varten, päättää Karppinen.

Lasse Påfs tuli miehen ikään

Vaasan Sportin riveissä juniorisarjojen maalivahtina monet kiekot 1970-luvulla torjunut vaasalainen, nykyään Yttermarkissa asuva Lasse Påfs täytti maaliskuulla pyöreät 50 vuotta. Vanhan kansan ohjeistuksen mukaan Lassella on nyt virallinen lupa kulkea julppi auki tai ainakin pari nappia löysäten.

Lassen jääkiekkoura maalivahtina alkoi samoihin aikoihin kun Vaasan tekojäärata katettiin vuonna 1971. Ensimmäiset kiekot Lasse napsi räpylään 7-vuotiaana. Maalivahdin pesti Sportissa alkoi E-juniorina ja siitä matka jatkui pykälä kerrallaan kohti isompien poikien sarjoja.

-Äiti osti ensimmäisen maalivahdin vatsasuojan silloin kun pelasin E-junnuissa. Sitä samaa suojaa käytin sitten vuosikaudet. Aina kun sarja vaihtui, suojan päälle vain laitettiin uutta isompaa merkkiä joka peitti edellisen. Näin mentiin ihan siihen saakka kun nousin A-junnujen edustustasolle. Silloin joku sanoi, että eikös Lasse sinunkin nyt pitäisi saada uusi vatsasuoja, muistaa Lasse ajat jolloin pelikamppeita ei turhan usein uusittu.

Lassen käsi kävi ja jalat liikkuivat junnupeleissä siihen malliin, että vuonna 1976 silloinkin vielä reilusti alle rippikouluikäinen nuorimies valittiin mukaan maajoukkuevalmennukseen. Siinä ryhmässä vaasalaisvahdilla riitti hikisiä turneita 70 -luvun loppupuolelle saakka.

Seuraavan vuosikymmenen alkupuolel-

NOLLAPELI. Synttäreillä juhlakalu joutui maaliin suulle ja vanhat pelikaverit lämäsivät pelivälinettä häkkiä päin. Lassen torjuntaprosentti oli maajoukkuetason ylittävä 100 %.

la Lassea alkoi jääkiekon lisäksi kiinnostaa muutkin harrastukset. Aktiiviura jääkentillä jäi, mutta edelleen Lasse seuraa mielenkiinnolla Vaasan Sportin edesottamuksia ja kaikkea muutakin jääkiekkoilun kiemuroita.

Lassen merkkipäivää Yttermarkin nuorisotalolla oli juhlistamassa junnuaikojen pelikavereita, työkavereita sekä sisarukset ja lähisukulaiset.

Teksti ja 50-v kuvat: JiiVee Korpela Muut kuvat: Lassen arkisto

Jäähallin tuki ja turva vuodesta 1976:

Pärengön Reiska

Jäähallilla usein huomio kiinnittyy kentällä häärääviin pelureihin. Taustalla, salamavalojen ulottumattomissa, omaa työtään tekevät kullanarvoiset vapaaehtoistyöntekijät. Vaasan jäähallissa taustanaruja pitää käsissään lähes 40 vuoden kokemuksella Reino “Reiska” Pärenkö.

Syksyllä 1976 perustettiin Vaasan Sportin oma jääkiekkojaos ja mukaan ensimmäiseen jaostoon pyydettiin nuorta ja innokasta urheilumiestä, Reino Pärenköä.

- Keväällä -76 Sport oli pudonnut liigasta ja asioita laitettiin uuteen järjestykseen. Jääkiekkojaos erotti kiekon jalkapallosta omaksi jutukseen.

- Minua pyydettiin mukaan ja sillä tiellä ollaan edelleen, naurahtaa Pärenkö.

Nyt Reiskalla on takana 37. kausi vapaaehtoistyöntekijänä Sportissa. Tänä päivänä hallin kioskien ja juomaosastojen toiminnot ovat Reiskan hanskassa.

- Hoidan jäähallin kioskeihin makkarat, karkit, limsat ja muut myytävät. Kioskivastaavat tekevät puutelistat, joiden perusteella teen tukkuostokset sekä tilaukset.

- Lisäksi olutpisteiden juomatilaukset kulkevat kauttani.

Suuri kunnioitus työporukkaa kohtaan

Yli 2300 katsojakeskiarvo Sportin kotiotteluissa takaa vilinää makkara- ja olutmyyntiin. Reiskan apuna on 20-25 hengen vapaaehtois-työntekijän joukko.

- Täytyy sanoa, että kunnioitan hirveästi kaikkia ryhmämme jäseniä. He ovat erittäin sitoutunutta porukkaa voin luottaa siihen, että hommat hoituvat.

- He joutuvat koko sarjakauden ajan rytmittämään elämänsä Sportin kotiotteluiden mukaan, muistuttaa Pärenkö.

Vapaaehtoisryhmä tekee vuosittain yhden vieraspelireissun, jossa tutustutaan muiden hallien myyntitoiminnan lisäksi toisiinsa.

- Olemme huomanneet, että meillä olisi enemmän opetettavaa muille kuin opittavaa. Reissut kasvattavat myös ryhmähenkeä mukavasti, toteaa Pärenkö.

Täysi halli, saarimökki ja lapsenlapset

Viime kausina myyntihenkilöstö on joutunut todelliseen tulikokeeseen, kun halli täyttyi äärimmilleen niin finaaleissa kuin karsinnoissa.

- Hyvin selvittiin, oli kyllä sellainen kiire ettei ole ennen tullut vastaan. Vaimokin heitti, että ota sänky mukaan hallille.

- Itsellä on ollut aina hyvä tilanne siinä, että kotoa on tullut täysi tuki tälle. Vaimokin on toiminut vuosia lipunmyyjänä otteluissa.

Silloin kun Reiska ei ole hallilla, täyttää vapaa-ajan kaksi tärkeää asiaa:

- Rakkaita asioita ovat saarimökki sekä lapsenlapset, päättää Pärenkö.

Seppo Petrov)

Rallia ja kaapelikaivuuta

Isokyröläinen Tiiko Oy on erikoistunut kaapelikaivuutöihin. Operaattorien siirtyessä valokuitutekniikkaan on kaivettavaa riittänyt.

Perheyrityksen juuret juontaa aina 80-luvun alkupuolelle kun perheen isä Hannu Korvola aloitti kaapelityöt Vaasan Läänin Puhelimelle. Tämän jälkeen väliin mahtuu pätkä kuljetusyrityksenä oloa, mutta paluu tuttuun työhön tapahtui 90-luvun lopussa ja nyt Hannu työskentelee yhdessä poikiensa Samin ja Juhan kanssa.

- Teemme kaikki kaapeleiden asennukseen liittyvät työt kuten kaapelien auraamiset, kaivut ja kaapeleiden putkeen vedot, listaa Juha Korvola.

- Tarvittaessa pystymme toteuttamaan työt myös ”avaimet käteen” periaatteella. Suunnittelu, kaapelien jatkamiset, reittien loppukartoitukset sekä materiaali hankinnat hoituvat yhdessä yhteistyökumppaniemme kanssa.

Loppuasiakkaina Tiikolla on kaikki puhelinoperaattorit ja sähkölaitokset.

- Ollaan haudattu kaapelia tuhansia kilometrejä lähinnä vanhan Vaasan läänin alueella, mutta nyt valokaapeliaikana tarvetta osaamisellemme on tullut myös kauempaa. Yhden miehen yrityksestä on kasvanut no-

peasti keskisuuri yritys.

- Meillä on tällä hetkellä työntekijöitä keskimäärin kaksikymmentä. Kalustopuolella kaivukoneita on kymmenkunta ja kuljetuskalustot siihen päälle, luettelee Korvola.

Terapiamuotona ralli

Kaivuutöiden lisäksi perheen miehiä yhdistää rallin harrastaminen. Sami on tuttu näky SMsarjan puolella ja isä sekä Juha ajavat lähinnä harrastuksena. Ralli käy myös hyvästä terapiasta.

- Kun ralliauton rattiin hyppää niin täytyy unohtaa kaikki muut asiat mielestä. Myös työasiat. Se on hyvää vastapainoa raskaalle työlle, kertoo Juha.

Korvolat ovat pikkuhiljaa rakentaneet Isoky-

röön omaa treeni/ajoharjoittelurataa, joka on tarkoitettu sekä yritysten että paikallisten rallimiesten käyttöön.

- Rakennamme täysin erillisen radan, jossa on helppo ja turvallinen käydä treenaamassa. Lisäksi tulemme järjestämään yritystilaisuuksia ja rata soveltuu myös vaikkapa ajoharjoitteluradaksi.

Rallin lisäksi Korvolat ovat vahvoja kiekkomiehiä. Vaasan Sportin maalivahdit ovat yrityksen nimikkopelaajia ja miehet ovat hallilla tuttu näky.

- Itse pelasin nuorena Sportissa ja sitä kautta myös kipinä vahvemmin mukana oloon on taitanut tulla. Peleissä käynti on myös hyvää vastapainoa työnteolle, päättää Korvola.

Juha (vas.) ja Sami Korvolalle kaivurit, ralli ja kiekko ovat lähellä sydäntä.

Pienkoneiden erikoisliike

Hyvien kulkuyhteyksien varrella Tervajoella sijaitseva Loukkomotors tarjoaa laadukkaat tuotemerkit, kaksikielisen ammattitaitoisen asiakaspalvelun sekä huolto- ja korjaamopalvelut pienkoneille.

Loukkomotors on keskittynyt pienkonemyyntiin. Vahvat tuotemerkit takaavat asiakkaalle luotettavan ostopaikan.

- Myymme mm. kaikki BRP-tuotteet (Bombardier Recreational Products & Vehicles) eli Lynx ja Ski-Doo moottorikelkat, Can-Am mönkijät, Sea-Doo vesiskootterit ja Spyder roadster moottoripyörät. Mopot ja skootterit ovat Peugeot –merkkisiä ja myymme myös Aixam –mopoautot. Lisäksi valikoimassamme on koko Husqvarnan piha- ja puutarhakoneet, Duell varusteet- ja tarvikkeet sekä Kärcher tuotteet unohtamatta laajaa lisävarustevalikoimaa, lista myyjä Hans ”Hasse” Holm.

Tervajoen liike on maantieteellisesti hyvässä paikassa. Tunnetusta auto- ja moottoriajoneuvojen keskuksesta on matkaa Vaasaan noin

30 ja Seinäjoelle noin 50 kilometriä. Sijainnin lisäksi vahvuutena on osaava kaksikielinen palvelu.

- Pystymme palvelemaan täysin kahdella kielellä ja meillä käy paljon ruotsinkielisiä asiakkaita rannikolta. Varsinkin moottorikelkkapuolella ruotsinkieliset ovat pääasiakasryhmä, kertoo itsekin äidinkielineen ruotsia puhuva Holm.

Loukkomotorsilla on Tervajoen liikkeen yhteydessä oma huoltohalli, jossa koneita huolletaan jatkuvasti.

- Meiltä löytyy saman katon alta myös täydelliset huolto- ja varaosapalvelut. Ensisijaisesti

keskitymme edustamiemme merkkien huoltoon ja korjauksiin, mutta jos aikaa rittää niin teemme toki myös muita merkkejä.

Kevään ja kesän hittituotteita ennustaessa nousee kaksi tuotetta yli muiden.

- Traktorirekisteröidyt mönkijät ovat kysyttäjä ja puutarhapuolella päältä ajettavat ruohonleikkurit ovat nostaneet suosiotaan roimasti.

Loukkomotorsilla on myymälät Tervajoen lisäksi myös Kauhajoella ja Närpiössä. Lisäksi yritys toimii vahvasti verkkokaupan puolella osoitteessa www.loukko.com.

Tervajoen liikkeen myyjät Tuomo Vähä-Torala (vas.) ja Hasse Holm toivottavat asiakkaat tervetulleiksi vaikka mönkijäkaupoille.

Lätkäjätkät ravintoloitsijoina

Meksikolainen ravintola Pancho Villa on vakiinnuttanut paikkansa pohjalaisella ravintolakartalla. Entiset Sport –pelurit Anssi Nikko ja Kenth Vesterlund löytyvät alueen ravintoloiden takaa: Anssi pyörittää Panchoa Vaasassa ja Kena Seinäjoella.

Pancho Villa on nopeasti kasvava tamperelaislähtöinen franchising –ketju. Tällä hetkellä ravintoloita on neljätoista ympäri Suomen. Vaasassa Pancho on tarjonnut makuelämyksiä jo kolmen vuoden ajan ja Seinäjoellakin vuoden päivät.

- Hyvä palvelu ja hyvä ruoka ovat toimintamme peruskivet. Ruokalista on monipuolinen tarjoten herkut aina salaateista wingseihin ja burgereista pihveihin, kertoo Nikko. Uusimpana tuotteena listalle on otettu suositut Chicken Wingsit.

- Meiltä löytyy kaupungin maukkaimmat wingsit. Eri kastikevaihtoehdoilla voit säädellä tulisuusasteen mieleiseksi eikä hintakaan päätä huimaa. Alkuvuodesta mukaan tulleet

siivet ovat keränneet jo oman vankan kannattajakuntansa.

Molemmissa kaupungeissa tarjolla on myös maittavat lounaat.

- Lounas tarjoillaan joka arkipäivä ja tarjolla on runsas seisova pöytä salaatteineen. Lisäksi löytyy myös erilliset pihvi-, burger-, salaatti- ja keittolounaat, listaa Vesterlund.

Tilaisuus kuin tilaisuus hoituu

Pancho Villassa järjestyy myös illanvietot suuremmille ryhmille.

- Meillä löytyy isommille porukoille oma tila, jossa voi hyvin pitää mm. kauden päättäjäisiä. Ruokailut pystytään toteuttamaan asiakkaiden toiveiden mukaisesti ja listaltamme löytyy vaihtoehdot joka lähtöön.

Ravintolassa on myös TakeAway –palvelu eli niin lounaat kuin listaruoat saat kätevästi mukaasi vaikka työpaikalle. Täysin uusi konsepti on paikan päälle –toimitus.

- Olemme rakentaneet erillisen kokous- ja saunamenun, jossa on erilaisia herkkuja todella edullisesti ja vielä paikan päälle toimitettuna. Tarjoamme siis helpon ja vaivattoman ruokailuvaihtoehdon esimerkiksi saunailtoihin tai vaikka firman Tyky-päiville, kertoo Nikko. Käynnissä Burgerviikot

Pancho Villassa on juuri käynnissä erityiset Burger –viikot, jotka päättyvät 28.4.

- Tarjolla on kuusi täysin uutta hampurilaista. On kanaa, pihviä, kalaa ja kasvisburgeria eli taatusti jokaiselle jotakin. Tervetuloa maistamaan, vinkkaa Vesterlund.

Kiekko yhä lähellä sydäntä Kaksikolle jääkiekko on edelleen lähellä sydäntä. Anssi pelasi aikanaan 7 kautta Sportin edustuksessa ja myös suku on ollut hyvin edustettuna kaukaloissa: nuorempi veli Jani teki hienon liiga- sekä maajoukkueuran ja Anssin molemmat pojat pelaavat kiekkoa. Vanhempi pojista, Joni, edustaa Lukon A-nuoria ja on mukana myös nuorten maajoukkueessa. Kena pelasi aikanaan pari vuotta Sportin edus-tuksessa siirtyen sen jälkeen KalPaan, jossa tehomies vietti kahdeksan kautta ollen mukana nostamassa sitä liigaan ja voittamassa pronssia. Juniorivuosilta on plakkarissa EMhopea alle 18-v. maajoukkueesta.Samassa joukkueessa pelasivat mm. Esa Tikkanen, Mikko Mäkelä, Esa Keskinen ja Jarmo Myllys... Edelleen miehet ovat tuttu näky Sportin kotiotteluissa.

- Kyllä kaikki vapaa-aika menee urheilun parissa. Tyttö pelaa jalkapalloa ja pojat kiekkoa. Heidän pelien lisäksi tulee katsottua paikan päältä lähes kaikki Sportin kotiottelut eli kiekko on vieläkin vahvasti elämässä mukana, päättää Nikko.

PANCHO VILLA. Entiset Sport -pelurit Anssi Nikko (vas.) ja Kenth Vesterlund toivottavat kiekkoihmiset tervetulleiksi ruokailemaan Pancho Villaan Vaasaan ja Seinäjoelle. Vaasassa ravintola sijaitsee osoitteessa Vaasanpuistikko 22 ja Seinäjoella Kalevankatu 14.

Kevään kuumin vannekuvauskilpailu on potkaistu käyntiin. Osallistumalla kilpailuun voit voittaa upean Nitrovannesarjan. Käy niiden nettisivuilla ja kilpailla!

Vårens hetaste fälgbildstävling har sparkat igång. Genom att delta i tävlingen kan du vinna en fantastisk Nitro-fälg serie. Besök hemsidan och delta!