Työmiehen lauantai Ulla Rohunen
Kirjoittaja on Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja
1800-luvun puolen välin jälkeen Suomeen rantautui juomalakkoliike, jonka esikuvat olivat ulkomailla. Myös työväki innostui raittiusaatteesta ja erityisesti naiset olivat aktiivisia asiassa. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden rinnalla vaadittiin myös kieltolakia. Kesäkuun alussa vuonna 1919 alkoholin valmistamisen ja myynnin kieltävä laki astui voimaan. Muun muassa lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarpeisiin alkoholia kuitenkin sai myydä. Monenlaiset korvikkeet kuten alkoholipitoiset yskänlääkkeet olivatkin suosittuja. Jotkut nauttivat myös suu- tai hiusve-
Kuva: Työväenmuseo Werstas
Maaseudulla alkoholia ei ollut helposti saatavilla ennen keskioluen vapautumista. Perhe pontikankeittopuuhissa 1920-luvulla.
34
MUSEOKELLO │ 2019
Kuva: Työväenmuseo Werstas
Alkoholi on kiinteä osa suomalaista kulttuuria. Sanotaan, että Suomessa alkoholi nautitaan yleensä kahteen kertaa, ensin juomalla ja sitten siitä kertomalla. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta kieltolain voimaan astumisesta ja viisikymmentä vuotta keskioluen myynnin vapautumisesta. Werstaalla avautui kesän alussa näyttely Työmiehen lauantai. Se kertoo monipuolisen tarinan suomalaisen työväen suhteesta alkoholiin. Näyttely on esillä 5.1.2020 saakka.
Luovuus on kukkinut drinkkejä nimettäessä, esimerkiksi Ampiainen ja Sininen enkeli ovat jo klassikoita.
siä, joista tunnetuin lienee ”outokolina” eli Eau de Cologne. Rautakaupoista ostettiin denaturoitua spriitä eli ”tenua”. Kieltolain aikana salakuljetus kukoisti. Maahan salakuljetettiin mahdollisimman vahvaa alkoholia eli pirtua. Salakuljettajat olivat yleensä nuoria miehiä, jotka ajautuivat vaaralliseen työhön hyvien ansioiden houkuttamana. Ennen kieltolakia Suomessa kulutettiin alkoholia verrattain vähän, mutta kieltolain aikana kulutus kasvoi huomattavasti. Maissa salakuljetetun alkoholin vähittäiskauppaa hoitivat niin sanotut tippakauppiaat, jotka olivat usein pienituloisia työläisnaisia. Heille viinan myynti tarjosi kaivattuja lisätuloja. Myyntipaikkoina olivat esimerkiksi matkustajakodit tai pirtutalot, joissa meno äityi välillä hurjaksi. Yleinen juoma oli niin sanottu kova tee eli pirtun ja teen sekoitus. Salakuljetettu pirtu toimitettiin jälleenmyyjille yleensä 10 litran kanistereissa, joista juoma jaettiin pienempiin eriin. Erikokoisille pirtuastioille oli omat nimityksensä. Neljänneslitran annosta kutsuttiin varpuseksi. Nimensä se oli saanut samannimisestä Kansanvalitusseuran laulukirjasta. Kumpikin laittoi laulamaan. Lahnaan puolestaan mahtui puoli litraa alkoholia. Kieltolain kumoamisen jälkeen ensimmäiset alkoholimyymälät avautuivat 1932. Alkoholiostoksia
