Mari Immonen
Kirjoittaja toimii Suomen kirjainstituutin, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin ja Sastamalan seudun museon museolehtorina
Sastamalan seudun museon Kyläkumppani-malli kannustaa kyläläisiä osallistumaan oman kulttuuriperintönsä tallentamiseen. Museon ensimmäisessä kyläkumppaniprojektissa kerättiin tietoa keikyäläisestä sarvikampaperinteestä. ”Papan veli asui Vaasassa ja löysin kirjeen, jonka tämä oli kirjoittanut. Veli hankki papalle sarvia, mutta kirjeessään hän kertoi, että nyt niiden hinta oli noussut, koska luujauhotehdas osti mielellään kaikki sarvet. Nyt ei tahtonut saada sarvia mistään. Veli oli välittämässä aina sarvia papalle. Kirjeessä kerrottiin hinta ja kysyttiin, että ostatko vai odotellaanko hintojen laskua? Ilmeisesti hän myös välitti papan kampoja sinne Vaasaan.” Näin Vilho Maurialan tyttärentytär kertoi isoisänsä vaiheista viime syksynä Keikyän kotiseutumuseolla järjestetyssä muisteluillassa. Vilho Mauriala oli yksi tunnetuimmista keikyäläisistä kampamestareista. Sastamalan lounaisosassa sijaitseva Keikyä oli, ja on yhä, kuuluisa käsityöläisistään. Paikkakuntalaisten valmistamat lankanapit, sukkulat, punontatyöt ja kammat tunnettiin ympäri maata. Sotien jälkeen paikalliset käsityöläiset siirtyivät valmistamaan erilaisia nahkatöitä, kuten laukkuja ja lompakkoja. Keikyän kotiseutumuseolla järjestetty muistelu ilta oli yksi syksyllä 2018 toteutetuista tilaisuuksista, joissa kerättiin talteen paikallista kammanvalmistusperinnettä. Kammanvalmistusta Keikyässä -illat keräsi kotiseutumuseolle ja Äetsän kirjastolle kammantekijöiden sukulaisia, kyläläisiä sekä muita paikallishistoriasta kiinnostuneita. Muisteluilloissa saatiin koottua talteen monenlaista materiaalia: muistoja, kirjallisuutta, valokuvia, lyhyttavaratehtaan tuotekatalogeja sekä tietoa kammanvalmistajista ja heidän verstaistaan.
KEIKYÄN ETSIVÄN TARINA
Sastamalan seudun museo aloitti syksyllä 2018 Keikyän museo- ja kotiseutuyhdistyksen kanssa tallennusprojektin, jossa aiheeksi valikoitui seudulle ominainen sarvikampaperinne. Sarvesta valmistetut täikammat tunnettiin kansan parissa nimellä ”Keikyän etsivä”. Tallennusprojekti liittyi museolla käynnissä olleeseen Jalkautuva museo -hankkeeseen, jonka myötä etsittiin uudenlaisia yhteisöllisiä toimintamalleja paikallisen kulttuuriperinnön esille tuomiseksi ja kyläläisten osallisuuden lisäämiseksi. Museoviraston rahoittaman kehittämishankkeen avulla pilotoitiin museon ja kylien välinen kyläkumppani-yhteistyömalli, jonka kautta paikallisyhteisöt saivat välineitä ja asiantuntija-apua oman kulttuuriperintönsä tallentamiseen. Sastamalan kylät ry, Sastamalan Opisto, Sastamalan kirjasto, Sastamalan kulttuuripalvelut sekä Pirkanmaan maakuntamuseo toimivat yhteistyökumppaneina hankkeessa. Kyläkumppani-mallin lähtöajatuksena oli, että talletettavan ja esille tuotavan kulttuuriperinnön aihe tai teema syntyy kyläläisten ja paikallisyhteisön aloitteesta – ei museoammattilaisen valmiiksi tarjoamana. Tämän jälkeen museo ja kyläkumppani määrittelivät yhdessä, miten aihe talletetaan ja kenelle se esitetään. Pilottihankkeessa aiheeksi valikoitui sarvikampa ja kohdeyleisöksi koululaiset. Museo tarjosi kyläkumppanin käyttöön kulttuuriperinnön tallentamiseen liittyvän asiantuntemuksensa ja opasti projektissa. Kyläkumppani puolestaan osallistui tallentamistyöhön ja loi verkoston, jonka kautta tavoitettiin paikalliset asiantuntijat. Kerätyt valokuvat, tarinat ja esinekuvat taltioitiin Sastamalan seudun museon ylläpitämään Topoteekki-verkkoarkistoon, jossa ne ovat kaikkien tutustuttavissa. Lisäksi verkkoarkistossa on mahdollista lähettää museolle lisätietoja aineistoon liittyen.
Vilho Mauriala oli tunnettu kammantekijä. Muovikampojen saavuttua markkinoille Mauriala siirtyi 1950-luvun lopulla sarvikammoista laukkujen valmistukseen.
4
MUSEOKELLO │ 2019
