RETKIKUNTA MUINAISEEN NEUVOSTOLIITTOON Anne Uosukainen
Kirjoittaja työskentelee Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarina ja lapsuutensa matkailu elämysten jälkeen panostaa mieluiten lähimatkailuun sivuvaunullisella Ural-moottoripyörällään.
Kuva: Kirsti Uosukainen
Elettiin vuotta 1975. Suomessa hallitsi Kekkonen, itärajan takana Leonid Brežnev, laajempaa kuvaa varjostivat öljykriisi ja kylmä sota. Oli toukokuun loppu ja takanani kansakoulun ensimmäisen vuosikurssin opinnot, edessä loputtoman pitkä ja ihana kesäloma. Tuosta keväästä on nyt kulunut 44 vuotta, joten muinaismuiston kriteerit eivät aivan täyty. Älyttömän pitkä aika se on joka tapauksessa, ihmiselämässä.
den ajaksi pienelle seurueellemme, joka sisälsi kaksi asuntovaunukuntaa. Naapurivaunua asuttivat lapseton tuttavapariskunta, olkoon he nimiltään vaikkapa Repe ja Anita. Omaan vaunukuntaamme kuuluivat itseni lisäksi puolitoistavuotias veljeni Sami, vanhempamme sekä äidin serkku Hessu. Kun tätä tarinaa hahmotellessani jututin heitä, kukaan ei muistanut emmekä voineet käsittää, millaisilla nukkumisjärjestelyillä sovimme kaikki pieneen asuntovaunuun. Moni muukin asia ja sattumus matkaltamme oli jo vaipunut unholaan, tai näyttäytyi erilaisena kertojasta riippuen. Niin toimii muisti, joten yksityiskohtien todenperäisyyteen kannattaa suhtautua joustavasti.
SF-CARAVAN
MATKAREITTI
Vanhempani olivat SF-Caravan ry:n jäseniä, ja lapsuuteni kesät noudattivat yleensä samaa kaavaa; kesäkuussa isä ja äiti pitivät vuosilomansa, joka vietettiin asuntovaunuretkellä milloin missäkin. Kesän 1975 ohjelma ja reitti oli lyöty lukkoon jo varhain talvella, sillä viisumien anominen ja saaminen Neuvostoliiton matkalle ei ollut nopeaa eikä kaiketi helppoakaan. Sellaiset kuitenkin saatiin kuukau-
Reittimme kulki lounaisen Neuvostoliiton halki mahdollisimman suoraan Mustanmeren rannalle, Jaltan kaupunkiin, ja samaa reittiä takaisin. Matkaan oli varattu aikaa viikko suuntaansa, perillä vietimme kaksi viikkoa. Sooloilu ei ollut sallittua. Yöpymispaikat oli ennalta määrätty, kaikki majoittumiset maksettu etukäteen, ja oppaaksemme saimme A4-kokoisen kartan, johon merkityltä reitiltä ei saanut poiketa. Meitä odotettiin yöpymispaikoissa, ja kun kalustorikon takia päivämatka venyi puolille öin, meitä oltiin jo etsimässä. Isä muisteli kerran ajaneensa vahingossa väärää tietä, mutta vain lyhyesti; paikalliset miliisit ohjasivat meidät nopeasti, ystävällisesti ja päättäväisesti takaisin pääväylälle.
SATUNNAISIA MUISTOJA MENOMATKALTA
Tämä on vallitseva retkimuistoni; hellettä ja suoraa tietä.
48
MUSEOKELLO │ 2019
Minä muistan, että lähtiessämme aamulla Härmälästä oli hyytävän kylmä, kuulemma +2 C°. Neuvostoliiton tullissa palelimme ulkona sillä aikaa, kun autot ja vaunut pengottiin perusteellisesti ja tullimiehet ihmettelivät naisväen valtavia sukkahousuvarastoja (Hämeenkadun Aholaidan myymälään
