Vihainen koira nimeltä May
–tarinoita Tampereen Amurin asuinalueen muutoksesta Hannele Kuitunen
Kirjoittaja on Amurin muutoksesta väitöskirjaa tekevä Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija. Tarinat ovat kirjoittajan muokkaamia versioita vuosina 2015 ja 2018 tehdyistä haastatteluista
Rakennamme kuvaa maailmastamme, ja maailmaamme, tarinoiden, kertomusten, muistojen ja erilaisten käsitysten kautta. Aineeton ympäristömme kiinnittyy fyysiseen ja konkreettiseen, esimerkiksi rakennuksiin, katuihin tai puistoihin. Kun ympäristö muuttuu, miten menneestä kerrotut tarinat muuttuvat? Amurin entiset ja nykyiset asukkaat muistelevat asuinalueensa ja kotikaupunkinsa sotien jälkeistä muutosta väitöskirjaani varten tekemissäni haastatteluissa. Näistä muistoista ja niihin liittyvistä kertomuksista ja tarinoista rakentuu kuva eletystä kaupungista, siitä, joka asukkailleen oli koti ja toisaalta päättäjille ja suunnittelijoille kehittämiskohde.
kelpaava hyödynnettiin ja kierrätettiin, mutta suuri osa muuttui myös kaatopaikkajätteeksi. Kaatopaikalle oli matkaa ja usein kiireessä sekajäte kuljetettiinkin täytöksi lähimpään mahdolliseen paikkaan: Santalahteen. Sinne päätyi ehkä tuo lehtikultakin.
Kuva: Hannele Kuitunen
OLIKO SE KULTAA MIKÄ KIMALSI AURINGOSSA?
Elettiin 1970-lukua, kotitaloni purkaminen oli käynnissä ja kiirehdin paikalle sitä katsomaan. Aurinko valaisi purkutyömaata ja kun kaivinkoneen kauha repäisi katon paikoiltaan, alkoi ympäristöön leviävä pöly kimaltaa oudolla tavalla. Silloin muistin, mitä olin kerran löytänyt vintiltämme. Siellä kaikkein korkeimmalla paikalla harjan alla oli laatikko, jossa oli lehtikultaa. Kuka sen oli sinne piilottanut, sitä pystyin vain arvailemaan. En uskaltanut kertoa löydöstäni kenellekään ja jätin laatikon paikoilleen. Ja nyt – kun taloa purettiin, uskoin että juuri sen laatikon sisältö kimalsi auringossa, vähän kuin jäähyväisinä kotini muuttuessa kasaksi lautaa, sahanpurua ja tiilenkappaleita. Amurin saneeraava asemakaava vahvistettiin 1965 ja purkaminen alkoi alueen itä- ja länsireunoilta. Viimeisenä purettiin Väinö Linnan puiston paikalla ja taidemuseon vieressä olleet rakennukset. Periaatteessa rakennusjäte ja kaikki myytäväksi
8
MUSEOKELLO │ 2019
Puusta rakennetusta Amurista jäi jäljelle vain vähän konkreettista. Sotkankadun kauniit lehmusrivit ovat yksi näyttävimpiä niistä.
