Kun kokoelmat imaisevat mukaansa, ei näyttelyiltäkään vältytä HANNAMARIA WESTMAN
Kirjoittaja on työskennellyt Tampereen kaupunkiseudun seutumuseotutkijana
Seutumuseon kuntakohtaiset projektit alkavat aina tilannekatsauksella, jossa kartoitetaan paikallismuseoiden ja kuntaomisteisten kokoelmien tilannetta. Tärkeintä on selvittää, onko kiireellisiä tapauksia tai hankaliksi koettuja projekteja, joihin ei syystä tai toisesta ole ollut resursseja tarttua ja joissa Seutumuseon työpanos olisi hyödyllisintä. Yllä oleva keskustelu käytiin syksyllä 2020, kun Kangasalan kaupungin laajan alueen hankkeita lähdettiin miettimään. Nyt tätä tekstiä kirjoitettaessa Kangasalan urkutehtaan historiaan johdattelevan näyttelyn avautumiseen on kaksi yötä. Lähtötilanne oli haastava. Kangasalan urkutehtaan (1843–1983) ja Kangasalan urkurakentamo Oy:n (1983–1996) jäämistöstä hankittu esinekokoelma oli jäänyt pitkäksi aikaa oman onnensa nojaan. Nopeasti kävi ilmi, että esineistö on käytävä nopeasti läpi, jotta huonokuntoisimmat esineet eivät vaaranna muuta kokoelmaa. Seutumuseotutkija aloitti kokoelman inventoinnin ja pian alkoi hahmottua käsitys siitä, että kokoelma
38
MUSEOKELLO │ 2021
”Kaikenlaista pitäisi tehdä, mutta meillä olisi tuolla yksi varastollinen kaikkea urkutehtaaseen liittyvää, eikä siitä tavarasta kukaan oikein tiedä mitään”, sanoi Anna. ”Jaa mikä urkutehdas ja kuinka iso varastollinen? Mitä tavaraa siellä on?” kysyi Hannamaria. ”Meidän pitäisi varmaan mennä käymään siellä”, Anna huokaisi.
Kangasalan urkutehtaan vuonna 1905 rakennettu punatiilitehdas seisoo edelleen ryhdikkäänä vanhan Tampereen tien varressa. Rakennus pystytettiin nopeasti edellisen tehtaan tuhouduttua tulipalossa.
