Vaihtoehto EU:lle 3/2012 by Vaihtoehto EU:lle

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

”Eurokriisi avaa mahdollisuuksia” Thomas Wallgren, sivu 4

”Punavihreä hyvinvointimalli on tulevaisuutemme” Jari Heinonen, sivu 4

EU:lle

VAIHTOEHTO

3/2012

Olli Salin: Viides vuosi eurokriisiä u JP Roos: Olisiko nyt aika erota Eurosta? u Mauri Nygård: Soini on EU-, EURO- ja NATO-miehiä u Arjo Suonperä: EU tulevaisuutta polttamassa u Pekka Lundgren: Vaihtoehto EU:lle -liikkeeseen haetaan lisää aktiiveja

2 P

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012 Ä

Viides vuosi eurokriisiä E

VEU Turun sosiaalifoorumissa 2012 Pe 16.11. ja 18.11. http://turunsosiaalifoorumi.fi/

uroopan unionin finanssikriisi on viettänyt kesälomaa. Velkakriisi ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Se alkaa näkyä nyt myös asiansa hyvin hoitaneiden maiden talouskasvun hidastumisena. Syksyn lähestyessä olemme edelleenkin lähtötilanteessa. Kohta viisi vuotta jatkuneen ongelman ratkaisua ei ole löytynyt. Euroopan keskuspankin viimeinen veto eli velkamaiden velkakirjojen ostaminen ei näiden maiden taloutta paranna.

Suomen Sosiaalifoorumi 2013 20.-21.4. Arbiksella, Helsingissä VEU mukana suunnittelemassa tapahtumaa ja lehteä Tule mukaan valmistelemaan! Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä VEU:n toimistoon

Suomen johtavat poliitikot ovat sortuneet eurokriisin vangeiksi. Entistä synkemmissä tulevaisuuden näkymissä ei ole valoa näkyvissä. Yhä todennäköisempää on, että ratkaisuksi tarjotaan EU:n muuttamista liittovaltioksi ja sen seurauksena euromaiden yhteisvastuuta jäsenvaltioidensa veloista. Näyttää siltä, että tämä yritetään toteuttaa EU:n tapaan ilman kansalaiskeskustelua ja demokraattista menettelyä.

VEU:n toimisto Työntekijä: Mikko Korhonen Paikalla pääsääntöisesti aamupäivisin klo 8-12 Poikkeuksia kuitenkin tulee ja toimistolla asioidessa kannattaa varmistaa, että työntekijä on paikalla: veu@co.inet.fi 09-6823422

Olemmeko joutumassa vain maksajiksi? Onko nyt tapahtumassa lopullinen irtiotto demokratiasta? Mitä näkymiä liittovaltio tarjoaa? Pystyykö liittovaltio kansallisvaltiota tehokkaammin kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla? Onko liittovaltiolla joitakin salaperäisiä ominaisuuksia, jotka ratkaisevat ongelmat?

Mikko Korhonen

Onko kansainvälinen kilpailu ylipäätään tämän vuosituhannen tärkein asia? Meillä on runsaasti kokemuksia tästä kilpailumantrasta. Se tuntuu merkitsevän pelkistetysti kaiken kaupallistamista – ihmisten peruspalveluita myöten. Sitäkö kansalaiset haluavat? Jäsenvaltioita vaaditaan luopumaan sellaisista itsenäisen valtion tunnusmerkeistä kuten budjettivallasta ja lainsäädännöstä. Nyt uskotaan, että liittovaltiorakenne voisi ratkaista ongelmat. Pääsemme takaamaan muidenkin velkoja ja talletuksia! En usko siihen, että euromaiden veroasteet, veronkeruun tehokkuus, tulonsiirrot ja julkisen sektorin tehtävät voitaisiin harmonisoida ja samalla estää se, etteivät vain joidenkin maiden veronmaksajat joudu maksumiehiksi. Siksi myös liittovaltiomalli johtaa näillä näkymin umpikujaan. Sekavuus, jopa sekoilu, näyttää tulleen jäädäkseen EU-maiden päätöksiin. Selvä piittaamattomuus EU:n omista päätöksistä esimerkiksi rahaliittoa perustettaessa tai nyt velkamaiden pakottaminen epäinhimillisiin säästöihin ei mitenkään auta ongelmien selvittämisessä. Omien kelluvien valuuttojen käyttöönotto sen sijaan tarkoittaisi vastuun hajauttamista eri EU-maihin, eikä olisi tarvetta yhteisvastuuseen. Ekonomistitkin ovat monista erimielisyyksistään huolimatta kaiketi yhtä mieltä siitä, että valuuttakurssijärjestelmä ei ole kansantalouden tärkein asia. Olli Salin Vaihtoehto EU:lle ry:n puheenjohtaja

TOIVO KOIVISTO

Vaihtoehto EU:lle -lehti ISSN 1235-7189 w Päätoimittaja: Olli Salin w Julkaisija: Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry – VEU w Postiosoite: Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki w Puhelin: (09) 682 3422 w Sähköposti: veu@co.inet.fi w Pankki: Sampo FI33 8000 1500 9266 63 w Taitto: Asmo Koste w Paino: Satakunnan painotuote

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

Olisiko nyt aika? Noin runsas vuosi sitten ehdotin että Suomen olisi kannattanut lähteä eurosta. Tuolloin se olisi vielä merkinnyt sitä, että Suomen uusi valuutta olisi devalvoitunut ja muutenkin eroaminen olisi pitänyt tehdä mahdollisimman yllätyksellisesti. Korkotasomme olisi myös saattanut hetkellisesti nousta, mutta ennen kaikkea valuutan devalvoitumisella olisi ollut selvästi positiivisia vaikutuksia tilanteessa jossa Suomi oli syvässä lamassa. Nyt olemme edelleen lamassa (tai tilapäisen lievän elpymisen jälkeen olemme taas vajoamassa) ja kauppataseemme on merkittävästi huonontunut, mutta toisaalta ympäröivä maailma on myös merkittävästi muuttunut. Komissaari Olli Rehnin mukaan Suomi on saanut huonon maineen maana joka valmistelee lähtöä eurosta. Toinen EU-janitsaari Alexander Stubb taas vakuuttaa, että Suomi on sataprosenttisesti sitoutunut euroon eikä missään nimessä tule siitä lähtemään ja on valmis kaikkiin uhrauksiin mitä eurossa pysyminen edellyttää. Asetelma on selvä: ne joiden mielestä Euroopan Unionin etu on asetettava eurooppalaisten kansallisvaltioiden edun edelle, pitävät eurossa pysymistä ehdottoman välttä-

mättömänä. Ne, joiden mielestä Euroopan Unioni edelleen on itsenäisten kansallisvaltioiden yhteenliittymä jonka ensisijaisena tarkoituksena on olla hyödyksi jäsenilleen, ovat toista mieltä. Jos on niin, että eurossa pysyminen on jollekin maalle haitallista, niin vastuullisen poliitikon tulee ajatella maansa etua. Meitä pelotellaan jatkuvasti euron hajoamisen karmeilla seurauksilla. On ilmeistä, että tilanteessa jossa euro hajoaa pakon edessä, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole, seuraukset ovat ikäviä kaikille niille maille jotka ovat edelleen mukana. Ne eivät välttämättä ole niin ikäviä kuin kauhukuvien maalailijat esittävät: on todennäköistä että ne maat jotka ovat pitäneet taloutensa kohtuullisessa kunnossa eivät joudu kärsimään tolkuttomista koronnousuista, valuutan arvon romahduksesta (joskin se ei olisi yksinomaan haitallista). Sen sijaan jos on tehty sitoumuksia euron tukemisesta ja jouduttu maksamaan suuria summia erilaisiin rahastoihin, niin niitä rahoja ei enää saada takaisin vaan voidaan yhtäkkiä olla tilanteessa jossa vastuut realisoituvat oikeina velkoina. Kuten The Economist arvioi, nämä vastuut ovat suhteellisesti raskaampia meille.

Suomelle on kuitenkin olemassa vaihtoehto, jota muille maille, ehkä Hollantia lukuunottamatta, ei ole: voisimme erota eurosta heti, vapaaehtoisesti. Erolla ei olisi meille mitään taloudellisesti vahingollisia seurauksia: Suomen valtionlainojen korot laskisivat, Suomen uuden valuutan arvo nousisi hiukan, vapautuminen uhkaavista vastuista parantaisi taloudellisia näkymiämme ja lisäisi edelleen luottamusta Suomen kykyyn selviytyä isommastakin kriisistä. Kuten Juhana Vartiainen, joka innokkaasti on levittänyt väitettä, että Ruotsi ei suinkaan ole hyötynyt siitä että se ei ole eu-

rossa (tosin meidänhän piti hyötyä selvästi enemmän siitä että olemme eurossa) on todennut, rahapolitiikka on oikeasti toissijainen ja ennen kaikkea on tärkeää että talouden perusedellytykset ovat kunnossa. On totta että rahapolitiikalla ei maata pelasteta jos se on muuten kuralla, mutta toisaalta huonolla rahapolitiikalla voi maan viedä kuralle, niin kuin vaikka Suomen 90-luvun laman aikana, jolloin tehtiin kaikki mahdolliset virheet, liian korkeasta kiinteästä valuuttakurssista tolkuttomiin budjettileikkauksiin juuri silloin kun niitä ei olisi pitänyt tehdä. Suomen ulkomaankaupasV

ta pieni osa (n. 30% viennistä ja alle 30% tuonnista) on euroalueen sisäistä, tosiasia mitä on yritetty piilotella puhumalla EU-kaupasta yleisesti. Tämäkin on lisännyt euron haitallisuutta meille. Tulevaisuudessa ei ole näköpiirissä että tärkeimmät kauppakumppanimme liittyisivät euroon. Toisin sanoen, juuri nyt vastuullisten suomalaisten poliitikkojen, jotka pitävät silmämääränään Suomen etua, tulisi ei ainoastaan varustautua euron romahdukseen vaan irrottaa Suomi eurosta. Tätä edellyttävät Suomen ankeat talousnäkymät ja odotettavissa oleva kestävyysvaje. Vain epäisänmaalliset poliitikot, joita nykyään löytyy eniten ihmeellisesti kokoomuksen riveistä, pitävät eurossa pysymistä pyhänä asiana, jota ei saa kyseenalaistaa. Tilaisuus ei toistu, kohta junan vauhti on sellainen ettei siitä enää voi hypätä ilman vaaraa. On helppo muuten todeta, että irrottautumisella eurosta on positiivisia vaikutuksia. Kun (väärä) uutinen Suomen valmistautumisesta eroamaan eurosta tuli julki, niin Suomen valtionlainan korko laski heti. J P Roos professori Helsingin yliopisto A

Puheenjohtaja Olli Salin, olli.salin@hel.fi Jäsenet: Antti Holopainen, antti.holopainen@a-klinikka.fi Miikael Jalonen, mj78833@gmail.com Jussi-Petteri Lappi, jussi-petteri.lappi@pp.inet.fi Lea Launokari, lea.launokari@nettilinja.fi Pekka Lundgren, pekkalundgren@hotmail.com Mauri Nygård, mnyg@pp.kpnet.fi Hannele Salava, hannelesalava@elisanet.fi Thomas Wallgren, thomas.wallgren@helsinki.fi Varajäsenet: Veijo Kare, veijo.kare@sysma.fi Stig Lång, stiglang84@hotmail.com Riitta Suokas, riittasuokas@gmail.com Arjo Suonperä, arjo.suonpera@juridique.inet.fi Jyrki Yrttiaho, jyrki.yrttiaho@eduskunta.fi Sihteeri: Jussi Lilja, jussi.lilja@iki.fi Toimisto (09) 682 3422, veu@co.inet.fi Toimisto varmimmin auki arkisin klo 8-12 Kannattaa aina sopia tapaaminen puhelimitse tai sähköpostilla.

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

Eurokriisi avaa mahdollisuuksia K E

eskustelua eurokriisistä hallitsee vaikeaselkoinen talouspuhe. Lyhyellä tähtäimellä talouskriisin tekninen hallinta on tietenkin tärkeää. Vaaleiden kesäöiden hitaasti jo tummuessa katse voidaan kuitenkin nostaa myös kauemmas. On kysyttyvä miten tähän kriisiin on tultu ja minkälaisia mahdollisuuksia se sisältää. Kysymys on asetettava maailmanlaajuisesta, eurooppalaisesta ja suomalaisesta näkökulmista käsin. Maailmanpoliittinen kehys on helpoin hahmottaa. Euroopan unionin tiivistymisen taustalla on LänsiEuroopan johtavien maiden halu säilyttää valta-asemaansa globalisaation aikakaudella. Kehityksen suuntaa on ponnisteluista huolimatta selvä. Alkaneella vuosisadalla Eurooppa on taantuva manner; suuri hautausmaa, kuten Dostojevskij sitä profeetallisesti kuvasi yli sata vuotta sitten. Taantuminen tapahtuu talouden ja voiman ulottuvuuksilla.

Thomas Wallgren. Se on suhteellista ja johtuu eurooppalaisten tieteellisten, teknisten, poliittisten ja hallinnollisten keskintöjen käyttöönotosta kaikkialla, mikä eurooppalaistaa koko maailman.

uroopan voiman kutistumiselle me emme siis voi mitään eikä sitä ole syytä surra. 2000-luvulla teollinen kasvuyhteiskunta tulee ekologisten ja demokraattisten rajojen takia myönteisenä, ihmisen vapautta ja hyvinvointia palvelevana projektina, tiensä päähän. Tiedämme siksi, että maailmanpolitiikassa tämän vuosisadan suuri kysymys on joka tapauksessa kulttuuripoliittinen eikä voimapoliittinen. Voimapoliitisesti taantuva Eurooppa voi nousta alkaneen vuosisadan historian mahtitekijäksi valjastamalla parhaat voimansa sen näyttämiseksi miten globaalit ympäristökriisit voidaan ratkaista. Eurooppa joka ei enää hae menestystä ja kansalaistensa onnellisuutta kilpailun ja kulutuksen kautta vaan yhteisöllisyyden, hiljentymisen ja vakauden kautta voi olla 2000-luvun maailmanhistorian keskeinen vaikuttaja. Kaikki muut vaihtoehdot

vievät maailmanhistorian hengen, josta saksalainen modernisaation filosofian klassikko G.F.W. Hegel puhui, Euroopan ohitse.

urooppalaisesta näkökulmasta kriisi ja sen tarjoamat vaihtoehdot hahmottuvat myös aika helposti. Eurokriisissä laukeaa Euroopan yhdentymislogiikan alkuperäinen jännite kahden erilaisen voimavaran välillä. Euroopan unioni ja sen jatkuva syventäminen ja laajentaminen perustuvat osin ihmisten haluun laajentaa kohtaamisen ja jakamisen iloa kansallisvaltioiden keinotekoisia rajoja ylittäen. Toisena motiivina on huoli rauhasta. Perustamisvaiheessa suuret idealistiset näkijät ja tekijät, kuten Monnet ja Schumann, yhdistivät nämä motiivit ns. talousfunktionalistisen yhdentymisen projektiksi. Taloudellisen yhteistyön kautta oli määrä luoda sellaista Länsi-Euroopan maiden keskinäistä riippuvuutta, et-

tä sodat niiden kesken kävisivät mahdottomaksi. Samalla vapaa markkinatalous loisi kansalaisille rauhan lisäksi hyvinvointia joka sekin motivoisi yhteistyöhön. Tämän upean projektin akilleen kantapääksi on osoittautumassa demokratian puute. Yhdentymisen perustajien visio suhteessa demokratiaan oli kirkas. Kansalaiset olivat 1900-luvun kuluessa osoittautuneet sotaisiksi. Heidän haluunsa syventää yhteistyötään ei voi luottaa. Sen takia perustajat halusivat toteuttaa Euroopan yhdentymisen vähin erin, kansalaisilta kysymättä.

ämä projekti toimi hyvissä oloissa aika hyvin. Mutta huonoon säähän se ei ole meitä valmistautunut. Nyt sää on huono. Yhdentyminen vaatii kansalaisilta taloudellisia uhrauksia. Suomalaisten ja saksalaisten pitäisi maksaa kreikkalaisten ja espanjalaisten laskuja. Kansalaisil-

Punavihreä hyvinvointimalli on tulevaisuutemme

USA:n ja Euroopan rooli ja merkitys maailmantaloudessa on kriisin myötä supistumassa. On tapahtumassa samanlainen muutos kuin taloushistoriassa on ennenkin tapahtunut, kun Hollanti ja Iso-Britannia romahtivat. Molemmat oli-

vat pitkään maailmanvaltoja. Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina ja Etelä-Afrikka eli ns. BRICS –maat ja niiden lähellä olevat maaryhmät tulevat jatkossa määrittämään tahdin. Tällä muutoksella on paitsi valtava taloudellinen myös poliittinen ulottuvuutensa. USA ja sen liittolaiset tulevat menettämään valtaansa. Ylipäätään näyttää siltä, että pitkäjänteinen yhteiskuntien menestys ei nouse kovalta uusliberalistiselta, oikeistolaiselta pohjalta. Pikemminkin tasa-arvoiset yhteiskunnat pärjäävät paremmin kuin sellaiset yhteiskunnat, joissa eroja tietoisesti kasvatetaan ja luokkaerot syvenevät. Koulutus, hyvinvointi, ihmisten osallisuus ja demokratia ovat tärkeimpiä tulevaisuuden menestystekijöitä. Pitkään toteutettu uusliberalistinen politiikka on lukinnut koko joukon ihmisiä paisuvaan köyhien joukkoon. Esimerkiksi kotikau-

pungissani Tampereella jo lähes 20 prosenttia ihmisistä eli 39 000 tamperelaista on köyhyysrajan alapuolella. Heille, kuten muillekin huono-osaisille, on avattava ulospääsyreitit köyhyydestä. Hyvä ja kohtuuhintainen koulutus kaikille, työ ja kohtuullinen palkka, oikeudenmukainen sosiaaliturva ja palvelut sekä ennen muuta osallisuus yhteiskunnassa ovat tällaisia ulospääsyreittejä. Samalla ne ovat punavihreän hyvinvointimallin keskeisiä ja olennaisia piirteitä. Tulevaisuuden hyvinvointimalli on mitä todennäköisimmin punavihreä. Toimittaja Martti Mörttinen kirjoitti taannoin (AL 8.12.2011), että punavihreä on ”nykyään suosittu ja periaatteessa hyväkin haukkumasana. Punainen ja vihreä ovat vastavärejä, ja jos ne sotketaan, niin siitähän tulee sitä itseään. Ruskeaa”. Näinköhän on? Pikemminkin näyttää siltä, että punavihreä hyvinvointimalli on juuri se tulevaisuuden visio,

joka avaa myös maailmanlaajuisesti vasemmistolle, vihreille ja monipuoliselle kansalaisliikkeiden kirjolle

hyvät näkymät menestyä ja muuttaa maailmaa. Jari Heinonen sosiaalityön professori Tampere

Hannu Oittinen

Kansainvälisen kapitalismin kriisi on syvenemässä. Ns. eurokriisin syyt eivät löydy valtioiden velkaantumisesta vaan yksityisen velan kasvusta ja sen aiheuttamasta varallisuusarvojen – asuntojen, osakkeiden ja erilaisten johdannaisten – kuplasta, joka on puhjennut. Taustalla on ennen näkemätön velkakupla. Velka on ollut kapitalismin turbo, mutta nyt ahdin on tukossa. Lisääntynyt yksityinen velka on ”vivuttanut” varallisuusarvoja ylöspäin, mutta tuotannollisesti hyödyttömät varallisuusarvot eivät luo kassavirtoja, joilla noita velkoja kyettäisiin maksamaan. Nykyinen kriisi onkin kapitalismin globaali systeemikriisi.

Tasa-arvoiset yhteiskunnat pärjäävät paremmin kuin sellaiset yhteiskunnat, joissa eroja tietoisesti kasvatetaan ja luokkaerot syvenevät, toteaa Jari Heinonen.

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012 ta ei kuitenkaan ole haettu lupaa eurooppalaiselle solidaarisuudelle vaikeissa oloissa, eikä lupaa ole annettu. Demokratia oli siis alun alkaen yhdentymisessä heikoilla. Viime vuosina se on yhä härskimmin ohitettu. Raju merkkipaalu oli vuosien 2005-2008 kehitys jolloin Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksessä hylätty perustuslaki Euroopan unionille saatettiin peruskirjan nimellä kosmeettisin muutoksin voimaan kansalaisilta uudelleen kysymättä.

uroopan unionilla on tässä tilanteessa kolme kehitysvaihtoehtoa. Ensimmäinen on autoritaarisen kapitalismin ”kiinalainen” tie jota jo rakennetaan 2.3.2012 allekirjoitetun talousunionisopimuksen, Euroopan vakausmekanismin, Euroopan keskuspankin mandaatin laajentamisella ja muiden vastaavien toimenpiteiden avulla. Se johtaa hallinnon ja suurten yhtiöiden johtajien aseman vahvistumiseen ja demokratian sekä hyvinvointivaltion heikkenemiseen.

Toinen tie on demokraattisen liittovaltion tie. Se vaatii Euroopan unionin uutta perustamista entistä tiiviimmäksi liitoksi kansalaisten valitsemalla tavalla. Puhtaassa muodossaan tämä tapahtuu siten, että kansalaiset valitsevat vapaissa vaaleissa perustuslaillisen konventin edustajat ja konventin tuloksesta järjestetään kaikissa maissa kansanäänestys, jossa kukin maa valitsee jäsenyytensä ja määrittelee sen ehtoja. Kolmas tie on hajoamisen tie. Tähän voidaan päätyä kaaottisesti pahenevan kriisin kautta tai mahdollisesti myös kansanvaltaisesti jos kansalaisille annetaan mahdollisuus arvioida haluaan osallistua autoritaarisen kapitalismin unioniin.

äytännössä todennäköisintä lyhyellä tähtäimellä lienee ensimmäisen ja kolmannen vaihtoehdon yhdistelmä. Kreikka ja Portugal, mahdollisesti myös Espanja ja Italia, eroavat unionista ja Saksan ympärille liittoutuneet maat syventävät yhteistyötään. Ratkaisut tehdään osin kriisiolojen hallituksissa, jotka

voivat hakea valtakirjaa ratkaisuilleen vaalien kautta jälkikäteen. Saksassa ja ehkä joissakin muissa maissa oma budjettivalta siirretään kriisin pienentämälle Euroopan unionille kansanäänestysten perusteella. Mahdollista on sekin että viime vuosien tapaan etenevä kriisinhallinta pelastaa euron yhtenäisyyden. Historiallisesti kuva on silti sama. Vottajia ovat talouden ja hallinnon eliitit. Häviäjiä ovat eurooppalainen demokratia ja hyvinvointivaltio. Suomalaisesta näkökulmasta eurokriisin tarjoamia vaihtoehtoja on vaikeampi hahmottaa kuin maailman tai mantereemme näkökulmasta. Todennäköisintä on, että Suomi jatkaa nykyisellä linjalla. Liimaudumme Berliinin ja Brysselin kylkeen suomalaisen euroeliitin toivoessa, ettei lasku kasva niin isoksi, että Perussuomalaiset voittavat vaalit. Tämä tie on varsinkin vasemmistopuolueille suuren riskin tie. On vaikeaa selittää vasemmiston äänestäjille että on heidän etunsa mukaista maksaa elintasoamme merkittävästi pudottavia laskuja muihin maihin kun

samalla valta jaetaan Euroopassa uudelleen markkinafundamentalistisen oikeiston ehdoilla. Ratkaisu ei ole kovin helppo myöskään poliittisen keskustan ja oikeiston sosiaaliliberaaleille.

aamme nykyisen hallituksen politiikka rakentuu siksi kokonaan sen toiveen varaan että eurokriisi alkaa pian helpottua. Ellei näin käy vanhat puolueet ovat tiukkojen valintojen edessä. Eurokriisin syventyessä Suomella aukeaa myönteisten vaihtoehtojen tie vain syvällisten arvovalintojen pohjalta. Asettamalla kansalaiset uusien vaalien tai kansanäänestyksen kautta ratkaisevaan asemaan Suomi ei voi tuoda nopeaa helpotusta vaikeaan tilanteeseen. Mutta näin tekemällä saavutamme kaksi etua.

nsinnäkin avaamme ensimmäistä kertaa Euroopan unioniin liittymisen jälkeen tilaa aidolle keskustelulle maamme tulevaisuuden suuresta linjasta. Tässä keskustelussa voi syntyä yllättäviä ja voimakkaita uusia visioita. Myös

Pohjoismainen linja voi silloin herätä uuteen elämään ja tarjota maailmanpoliittisesti tärkeälle ekologiselle hyvinvointipolitiikalle lujan perustan. Toiseksi, kun me rakennamme tulevaisuutemme demokraattisesti valinnat sitovat ja motivoivat meitä kansalaisia tavalla, joka auttaa meitä kestämään vaikeita aikoja yhdessä. Demokratia on yhteistä vapautta. Se ei voi aina tuoda helppoa elämää mutta sen itseisarvo korostuu vaikeina aikoina. Thomas Wallgren Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkija ja Suomen akatemian mielenfilosofisen tutkimusprojektin johtaja. Hän on myös Vaihtoehto EU:lle ry;n varapuheenjohtaja. Lyhyempi version tästä kirjoituksesta julkaistiin Helsingin Sanomien Vierakynänä 17.7.202

, u m E ? a l a k i a v : n lintu e n ä p p o Se

S U A N U M U M

Esk

teemin s y s o k o uvaus k sta k s a k i d vauh surkei n a o j s ä t u s a i stuu n y Emumu kriisistä, sen s sta. Kirja peru de sta laajuise ta ja tulevaisuu sis seurauk umiin. ht tositapa

20€ (ovh 25 €)

”.

itteest

so Tilaa o

.fi dediplo

ti@mon a myyn

ta ”VEU mainin n ä ä t t en , viestik

yös m m a a k k Tse

uut

www.

it jat oso r i k o t In

teesta

nnu a t s u k into

s.fi

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

Soini on EU-, euroja NATO-miehiä Kansanedustaja Pirkko Mattilaan oli koskenut totuus Timo Soinista siinä määrin, että hän pyrki pyyhkimään Soini-bluffin olemattomiin kirjoituksessaan Keskipohjanmaassa 11.8.12. Totta tosin on, että Soinin takki ei kääntynyt siinä mielessä, että hän ei ole koskaan esittänyt eroa EU:sta eikä eurosta ja henkilökohtaisesti hän on kannattanut myös NATO-jäsenyyttä. Viimeistään nyt, kun Soini on ennakoinut tulevaa euroaluetta, hänen euroa tukeva linjansa on tullut yhä useammalle selväksi. Niinpä muutama perussuomalainen kuntapoliitikko on jo vaihtanut puoluetta. Soinin spekulointi euroalueella, joka käsittäisi mm. Saksan, Baltian ja Pohjoismaat, on sinänsä kovin epärealistinen, täysin irti tästä päivästä. Suomi on ainut euro-maa Pohjoismaista, eikä voi kuvitella, että näissä oloissa Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Grönlanti ja Färsaaret ottaisivat surkeasti epäonnistuneen euron valuutakseen. Eiväthän Norja,

Islanti, Färsaaret ja Grönlanti ole edes EU:n jäseniä eurosta puhumattakaan! Saa siis Timo Soini odotella rauhassa tumput suorina tuota valuutta-aluettaan tekemättä itse mitään Suomen irrottamiseksi välittömästi eurosta. Totta on, että Soinia bluffattiin pitkään ministeriksi. Itse hän kertoi keksimästään iskulauseesta mm. Aamulehdessä 14.2.2010 ja plokissaan 25.2.2010. Lause kuului ”Soini sisäministeriksi”. Äänestäjiä siis bluffattiin etenkin median toimesta väittämällä, että Soini haluaa eroon EU:sta ja eurosta. Niinpä äänestäjät luulivat äänestävänsä Itsenäisyyspuolueen ajaman politiikan puolesta, kun Perussuomalaisia äänestivät. Hyvin bluffi onnistui ja turmioon meni ääni. Lähellä oli myös, etteikö Soinista tullut ministeri. Ajankohtaista oli tuolloin Portugalin tukeminen, ja aivan oikein Soini oli vastustanut rahankylvöä. Vaalien jälkeen hän kuitenkin väläytteli, että neuvottelukysymyksiähän nämä ovat.

Silloin nousi perussuomalaisten takametsistä äänekästä ihmettelyä, ja Soini joutui jäämään hallituksen ulkopuolelle. Soini on kertonut päätöksen ottaneen koville. Oliko vaalivoitto ollut liian suuri, eikä Timo tuolloin oikein hallinnut suurta karjaansa? Turhaa muille annettavaa tukea perussuomalaiset ovat siis vastustaneet kiitettävästi. Tuki on kuitenkin vain seurausta jäsenyyksistä, joista siis pitäisi vaatia välitöntä eroa. Suomen harhaanjohtajat tarvitsevat opposition, joka näennäisesti kritisoi hallituksen touhuja, mutta käytännössä sitä kuitenkin tukee. Tämän näennäisopposition arvokkain osa on nyt juuri Perussuomalaiset. Heitä tai muita eduskuntapuolueita äänestämällä ääni ei mene pelkästään hukkaan, vaan se on suorastaan vahingollinen. Mauri Nygård Itsenäisyyspuolueen vpj Kokkola

EU ja kunnalliset liikelaitokset Valtiovarainministeriön asettama työryhmä valmistelee ehdotusta kuntalain muutoksesta, jonka on määrä astua voimaan 2014. EU:n komissio on ohjeistanut Suomea mukauttamaan lainsäädäntö kilpailusopimusten mukaiseksi. Uudessa kuntalaissa kunnat määrättäisiin yhtiöittämään liikelaitoksensa tietyillä aloilla, esim. energialaitokset ja satamat. Toistaiseksi tätä pakkoa ei ole vielä ollut, vaikka useat poliitikot ja virkamiehet niin väittävätkin. Kunnalliset liikelaitokset saavat kilpailuetua komission mukaan erityisesti konkurssisuojan ja verohelpotusten muodossa. Suomi on EU:ssa sitoutunut avaamaan markkinat monilla aloilla ja tavallinen kansa saattaa yllättyä kuullessaan, kuinka pitkällä jo ollaan. Arvasiko moni EU-jäsenyydestä äänestäessään, että samalla päätettiinkin jäsenyydestä talous- ja rahaliitossa sekä siitä, että saisiko oma kunnallinen liikelaitos tulevaisuudessa tuottaa palveluja kuntalaisille entiseen tapaan. EU ja markkinoiden ehdoton vapaus EU on ennen kaikkea kilpailun ja markkinoiden vapauttamisen projekti. Markkinat hakevat laajentuakseen uusia aloja ja länsimaissa julkinen sektori on vielä yksi korpimaa valloitettavaksi. Markkinoiden vapauttamisen projekti on erilainen kuin vaikkapa pohjoismainen hyvinvointivaltioprojekti. Ero on siinä, että hyvinvointivaltiolla ja markkinoiden va-

pauttamisella ei ole samat päämäärät. Päämäärät ovat monessa suhteessa vastakkaiset. EU:ssa korostetaan markkinoiden vapautta – missä sitten on kuntien vapaus? Markkinoiden vapaus on niin ylivertainen arvo, että se jättää varjoonsa asukkaiden vapauden valita tavat joilla he järjestävät taloutensa. Energiamarkkinatkin pitäisi nyt rajata kunnallisen toiminnan ulkopuolelle. Alalle tuskin tulee todellista kilpailua. Kun yksityiset yritykset pääsevät kiskomaan rahaa kuntalaisten kotitalouksista, käärii siinä äkkiä hyvät rahat ja vieläpä ilman että kuntalaiset pääsisivät edes päätöksentekoon mukaan. Näpit irti liikelaitoksista! Kunnalliset liikelaitokset pitää saada säilyttää ja tietyt alat jättää kilpailun ulkopuolelle. Ei ole väärin, että kunnat varmistavat kuntalaisten perustarpeiden tyydyttämisestä liikelaitosten turvin. Väärin on se, kun kuntalaisten kukkarolle mennään kilpailuneutraliteetin ja muiden uusliberalististen dogmien ja uskonkappaleiden verukkeella. Kunnallisista liikelaitoksista on pidettävä kiinni ja niiden vuoksi on taisteltava! Yhtiöittämisessä ja yksityistämisessä on kyse kansalaisten demokraattisten oikeuksien kaventamisesta ja kuntien ja koko Suomen kansan omaisuuden ryöstämisestä. Ovet on jätetty auki ja varkaat on päästetty sisään. Mikko Korhonen

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

EU tulevaisuutta polttamassa EU:n jäsenmaissa lisääntyy tarve korottaa välittömiä ja välillisiä veroja sekä tasata jäsenmaiden välisiä eroja verotuksessa. Pankit ovat estotta tehneet voittoja velkavipua myymällä. Maksukykyisiltä jäsenmailta, kuten Suomelta, kauhotaan rahaa EU:lle pankki- ja euro- tai ties minkä kriisin varjolla miljoona toisensa jälkeen. Kapitalismin nimiin vannovat EU-poliitikot pyrkivät luomaan Suur-Saksan EU-liittovaltiona. Se tulee kalliiksi, kun köyhiä maita liitetään EU:iin, jotta tuleva valtio näyttäisi myös alueellisesti suurelta, ja yritetään samalla elättää ylisuurta kapitalistien määrää. Kapitalismi perustuu ahneuteen ja siihen, että voittoa on tultava aina vain enemmän. Mistä saada koko ajan lisää pääomaa? Se on USA:ssa ja maailmalla johtanut reaalitaloudesta irtautuneen virtuaalirahoituksen käyttöön. On keksitty monenlaisia uusia rahoitusvälineitä, joiden avulla on voitu tehdä satumaisia voittoja, vaikka näillä välineillä ei olekaan ollut reaalivakuutta. Suuret yritykset ovat siirtyneet omistajien ja sijoittajien ahneuden vuoksi muuttamaan toimintansa keinotteluksi virtuaalirahan maailmassa eli luomaan, ostamaan ja myymään näitä erilaisia uskon ja luulon varassa roikkuvia maksu- ja rahoitusvälineitä, kun monet muutkin ovat niillä rikastuneet. Samalla reaalisen tuotannon, palvelujen, keksintöjen ja tieteen harjoittaminen ja kehittäminen on jää-

On aika viheltää EU-pelurien uhkapeli poikki, sanoo Arjo Suonperä. nyt, ei vain vähemmälle, vaan monen yrityksen osalta loppunut lähes kokonaan. Reaalisen tuotannon ja toiminnan osalta on jääty joko lepäämään laakereillaan tai toimintaa on kustannussäästöjen saamiseksi karsittu olemattomiin aina konkurssiin saakka. Seurauksena on ollut työttömyyden kasvu ja valtioiden verotulojen ehtyminen, kun virtuaalivälineitten avulla pelaaminen ei vaadi paljon henkilökuntaa ja tuotot on voitu helposti piilottaa veroparatiiseihin tai halvan verotuksen maihin. Oikeistolaisen ideologian mukaan valtio on pahasta ja yksityisille yrityksille pitää antaa vapaus toimia ja järjestää asiat kuten haluavat. Ahneuden sääntelyä on siksi purettu, val-

tion ja kuntien roolia karsittu ja toimintoja yksityistetty pois kilpailemasta yrittäjien kanssa markkinoilla. Julkisen vallan monet tehtävät on siirretty yksityisille uskoen, että ne niinkin hoidettaisiin. Julkista valtaa on jopa estetty toimimasta taloudessaan järkevästi ja säästäväisesti, josta esimerkiksi käy EU:n järjestely, jossa velkaantuneet jäsenvaltiot eivät saa lainata rahaa suoraan Euroopan keskuspankilta, vaan yksityisiltä pankeilta, joille keskuspankki puolestaan ”lainaa” rahat tähän tarkoitukseen lähes ilmaiseksi. Näin yksityispankit saavat tehtyä tulosta velkaantuneitten jäsenvaltioitten kustannuksella ja koko kierrätys tulee entistä kalliimmaksi EU:n jäsenmaiden veronmaksajille. Joille-

kin pankkikriisi on tuottoisaa. Kapitalisteja tai sellaisiksi haluavia on EU:n alueella yksinkertaisesti liikaa, kaikilla ei ole mahdollisuuksia tehdä voittoja yrittämällä, kun virtuaalitaloudessa ja velkavipujen käytössä ovat seinät tulleet vastaan. Siksi yritetään väkisin pitää yllä järjettömiltä vaikuttavia systeemejä, leikata kuluttajien elintasoa ja realisoida julkisen vallan omaisuutta alehintaan, jotta jotkut kapitalistit voisivat vielä saada voittoja. Valtioiden tai kuntien taholta ei ole ryhdytty luomaan omaa uutta korvaavaa reaalista tuotantoa, palveluja tai keksintöjä kadonneiden tilalle tai täyttämään lisääntynyttä tarvetta elättää kasvava väkimäärä. Jul-

kinen valta on ulkoistanut velvollisuutensa huolehtia kansalaisistaan, osin kapitalisteille, osin EU:lle. Sodallako työttömyys ja liikaväestöongelma EU:ssakin aiotaan hoitaa? Suomessa kokoomus-sdpvetoinen hallitus apupuolueineen tukee täysin tätä EU:n politiikkaa. Yhä useampien miljoonien siirtäminen EU:n välityksellä pankkiirien ja sijoituskeinottelijoitten taskuun kriisinhallinnan varjolla antaa samalla syyn leikata julkisen vallan palveluja, tukia ja toimintaa eli kiihdyttää edellä kuvattua politiikkaa. Lisäksi köyhien jäsenvaltioitten talouskurjuus antaa perusteet EU-liittovaltion luonnille, kun nämä jäsenmaat eivät kykene asioitaan hoitamaan, vaan ovat Saksan ja Suomen lainoituksen varassa. Ollakseen taas kerran Saksan aseveljenä sen rinnalla Suomi ottaa ensi vuonna EU-menojensa, laiminlyöntiensä ja väärän politiikkansa vuoksi jättimäisen 6 miljardin lisälainataakan kantaakseen. Tällainen EU-politiikka ja Suomen EU- jäsenyys polttavat seuraavien sukupolvien tulevaisuuden, kun reaalista tuotantoa tai muuta työtä tarjoavaa toimintaa löytyy jatkossa Suomesta yhä vähemmän, valtion ja kuntien verotulot kuihtuvat ja veronmaksajien joukko hupenee. On aika viheltää EU-pelurien uhkapeli poikki ja kutsua pelaajat takaisin nuhdeltaviksi. Arjo Suonperä Varatuomari

Miksi kannattaa olla VEU:n jäsen? Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin. Koska EU-ratkaisut ovat puhtaasti poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on liittovaltioke-

hityksen pysäyttäminen – ja Suomi irti EU:sta. Jos et ole jäsen, liity nyt! Jäsenmaksu sisältää VAIHTOEHTO-lehden vuosikerran. Ilmoita maksaessasi yhteystietosi, jotta posti tulee varmasti perille. Ilmoita nimesi, osoitteesi ja mahdolliset muut yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen: veu@ co.inet.fi

Haluatko mukaan aktiiviseen toimintaan? VEU on mukana mm. Sosiaalifoorumissa ja lisäksi VEU järjestää omia tapahtumia. Näihin kaikkiin tarvitaan käytännön tekijöitä. Ilmoittaudu toimistoon puhelimitse, sähköpostilla tai kirjeitse niin saat tietoa seuraavista tapahtumista, joissa voit olla mukana.

Jäsenmaksut Henkilöjäsen: 17 euroa / vuosi Työtön / Opiskelija: 8,50 euroa / vuosi Perhejäsenmaksu: 34 euroa / vuosi Kaikki jäsenmaksun maksaneet saavat Vaihtoehtolehden postitse. Jäsenmaksutili: FI33 8000 1500 9266 63 (Sampo 800015-926663)

Lisää viestikenttään yhteystietosi tai erillisellä viestillä sähköpostilla, kirjeellä tai soittamalla. Jos haluat VEU:n tiedottavan tapahtumista ja toiminnasta Sinulle sähköpostitse, liitä mukaan sähköposti-osoitteesi. Tapahtumista löytyy tietoa myös internetistä: www. veu.fi tai Facebook Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

VAIHTOEHTO EU:LLE 3/2012

VEU:n toimintaryhmät hakevat aktiivisia toimijoita Turussa ja Raisiossa Kuuma poliittinen syksy on käynnissä koko EUn alueella. Sen vuoksi on nyt erityisen tärkeää saada myös meidän eli Vaihtoehto EU:n toiminta maakunnissa käyntiin ja aktiviteettiamme lisättyä. Maailma ei muutu itsestään, vaan tarvitaan tekeviä käsiä ja puhuvia suita tiedottamaan, etsimään kansalaisia, toimimaan niiden vaihtoehtojen puolesta jotka koemme oikeiksi.

ta EU:n päätökset ja direktiivit tuovat kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Toimintaa ja tapahtumaa Varsinais-Suomessa Kuntavaalien yhteydessä Turun ja Raision toimin-

taryhmät tulevat järjestämään vaalipaneeleita ympäri maakuntaa joka tulee huipentumaan Turussa suurena vaalipaneelina jossa jyvät puidaan akanoista. Tarkemmat paikka-ja aika tiedot tulevat paikallistiedotteina kun ehdokasaset-

telut ovat valmiit eli noin 18.9.2012 jälkeen. Olemme tiiviisti mukana Occupy- ja torikokousliikkeen toiminnassa, joille pyrimme antamaan tukea ja kokemustamme miten toiminnan organisaatiota voidaan kehittää ja aktiviteetteja lisätä. Se on

Moni on sitä mieltä, etteivät EU-asiat ole kuntavaalikysymyksiä, mutta minä väitän että kyllä ne ovat. Nykyisellä linjalla kun mennään niin ei ole yhtään poliitista päätöstä kuntatasollakaan johon EU:n uusliberalistinen linja ei olisi jälkeään jättänyt. Sen vuoksi kuntavaalit on meille oiva esiintymislava jolla pääsemme tiedottamaan niistä todellisista vaihtoehdoista, joista nykysuomen media ei puhu, ei keskustele. VEU:sta on kehitettävä kansalaisjärjestö joka toimii monilla eri aihealueilla tuoden julki niitä sidonaisuuksia joi-

myös oma yliopistomme koska myös me tarvitsemme uusia ideoita toimintamme kehittämiseen. Olemme mukana myös luomassa Turun sosiaalifoorumin ohjelmaa jonka yksi aihealue eli EU:n kriisi ja sen seuraukset Suomen kunnallispolitiikassa. Alustajaksi olemme varaneet Hannu Taanilan. Ajankohta tulee sopivasti kuntavaalien jälkeiseen aikaan 16.-18. 11. Seuratkaa ilmoitteluamme facebookissa ja muissa välineissä joihin saamme niitä. Toivotamme kaikki tervetulleiksi ryhmiemme toimintaan. Raisiossa Pekka Lundgren

Pieni opas paikallistoiminnan aloittamiseen Näin perustat VEU:n toimintaryhmän Tunnustele asiaa keskustelemalla siitä ystäviesi ja tuttujen, eri maailmankatsomuksen omaavien ihmisten kanssa. Kokoontukaa ja sopikaa aika, paikka ja tilaisuuden ohjelma. Hoitakaa tilaisuuden ennekkotiedotus perusteellisesti. Tilatkaa VEU:n tiedotuskeskuksesta aineistoa jaettavaksi. Varmistakaa ennakkoon, että tilaisuudessa saadaan nimetyksi VEU:n toimintaryhmän toimikunta. Sopikaa tilaisuuden läpiviemisen työnjako; puheenjohtaja, avaaja, aineiston jakajat jne. Sopikaa ennen tilaisuuden päättymistä, milloin ja missä valittu toimintaryhmän toimikunta kokoontuu ensimmäisen kerran. Nimetkää joku il-

moittamaan niille toimikunnan jäsenille,jotka eivät ole paikalla. Tiedottakaa tiedotusvälineille, että toimintaryhmä on perustettu ja kertokaa siitä, miten siihen voi liittyä, mitä se ensitöikseen tulee tekemään jne. Laatikaa jäljellä olevaa vuotta varten lyhyt toimintasuunnitelma, josta ilmenee järjestettävät tilaisuudet, jäsenhankintatavoite sekä maininta siitä, mihin pyritään aikaansaamaan uusi toimintaryhmä. Lähettäkää VEU:n Tiedotuskeskukselle tiedot yhteyshenkilöstä ja hänen varahenkilöstään; nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero. Lisää vinkkejä paikallistoiminnan aloittamiseen: Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry on puoluepoliittisesti sitoutumaton liike. Toimintaryhmiin pyritään saa-

maan ihmisiä kaikista puolueista ja sitoutumattomien ihmisten joukosta. Alku on tärkeä. Mahdollisuuksien mukaan perustamistilaisuuden järjestämispohjan tulisi olla maailmankatsomuksellisesti avara. Opistot, AY- sekä tuottajajärjestöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita. Kokoontuessanne sopikaa työnjaosta; kuka hoitaa tilavarauksen, kuka tiedotuksen, kuka esiintyjävarauksen tai –varaukset. Sopikaa myös uusi tapaaminen noin viikko ennen perustamistilaisuutta, jossa käytte läpi kaikki järjestelyt ja päätätte siitä, mitä vielä tehdään tilaisuuden onnistumiseksi. Ennakkotiedotukseen kannattaa satsata. Tehkää moniste tai vaikka kahta kokoa monisteita, joita levitetään ilmoitustauluille, postiluukuista, annetaan tutuille jne. Sopikaa paikallislehden ja –radion kanssa siitä, että ne buffaavat tilaisuutta esim. haastattelemalla joita-

kin teistä ym. Ottakaa erityisesti tiedotuksen kohteeksi oppilaitokset ja niiden opettajanhuoneet, kunnantalot, suuret työpaikat, viljelijät. Soittakaa ja varmistakaa tuttuja paikalle päivää ennen tai saman päivän aamuna. VEU:n uutta esitettä kannattaa jakaa ovella jokaiselle sisääntulijalle. Paikalle voi varata myös aineistopöydän, jossa myydään VEU:n lehtiä, postikortteja, rintamerkkiä ym. Samalla voi liittyä myös VEU:n ja toimintaryhmän jäseneksi. Kokemus osoittaa, että ihmiset väsyvät puhetilaisuuteen noin puolessatoista tunnissa. Yli kahden tunnin tilaisuudet ovat uuvuttavia. Toimikunnan nimeäminen kannattaa panna alulle siinä vaiheessa, kun keskustelu rupeaa nyykähtämään. Ihmiset eivät lähde kylmiltään mihinkään – sen vuoksi on hyvä varmistaa toimikuntaan ennakolta 5 – 15 jäsentä. Toimintaryhmän kokoukset ovat yleensä avoi-

mia, mutta toimikuntaa tarvitaan valmistelemaan erilaisia asioita. Heti kun toimikunta on valittu, päättäkää kaikkien läsnäollessa, milloin ja missä se pitää ensimmäisen kokouksensa. Näin säästätte aikaa ja vaivaa. Jotta toimintaryhmän työstä tulee jäntevää ja tuloksiin johtavaa, lyhyt toimintasuunnitelma ja siihen perustuva ”työnjako” jäsenistön kesken on hyvä olla olemassa. VEU:n Tiedotuskekus kokoaa aika ajoin toimintaryhmien edustajat yhteisiin aivoriihiin pohtimaan tulevaa ja vaihtamaan kokemuksia. Suomen itsenäisyys voidaan säilyttää vain yhteisin ponnistuksin. Ei EU:lle – Kyllä itsenäisyydelle ja tasavertaiselle kansainväliselle yhteistyölle!