Vaihtoehto EU:lle 1/2014 by Vaihtoehto EU:lle

va i H t o e H t o e u : L L e NRO 1 / 20 1 4 vaiHtoeHto eu:LLe tiedotuskeskus ry vÄLittÄÄ kriittistÄ tietoa eu-PoLitiikan vaikutuksista Ja tarJoaa kansaLaisiLLe HyvÄn toiMintaFooruMin.

e u RO OPA N

Va ih to e HD OT ve u : n k ys eLy e urovaaLi eH d ok k ai L L e > MaaHan M u u t taJat Ja t y Ö > e u :n k annat u s L a sk u ssa >

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

aJankoHtaista VeU:n eU-Vaalipaneeli kokkolassa LIITY

NYT!

19.5. klo 17 • Kokkolan Kirjasto, Hongell-sali

eUroopan Vasemmisto-mUUttUUko eUrooppa? 20.5. klo 18 • Petras Cafe Yrjönk 11 Pori Porin Vaihtoehto-klubi

mikä VeU?

mielenosoitUs: eU:n ja Usa:n kaUppaneUVottelUt keskeytettäVä! 23.5.2014 klo 15 • Narinkkatori

Lue lisää EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista: www.ttipinfo.wordpress.fi • ttipinfo@riseup.net

toiMisto

Va i h t o e h t o e U : l l e t i e d o t U s k e s k U s ry

t Y Ö N t e K i j Ä Mikko Korhonen

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry välittää kriittistä tietoa EU-politiikan vaikutuksista ja tarjoaa kansalaisille hyvän toimintafoorumin. Koska EU-ratkaisut ovat puhtaasti poliittisia, viimeisen sanan on oltava meillä itsellämme. Haluamme päätösvallan säilyvän kansalaisilla. Tavoitteemme on liittovaltiokehityksen pysäyttäminen – ja Suomi irti EU:sta.

v e u @ C O. i N e T. f i

Haluatko mukaan aktiiviseen toimintaan? VEU on mukana Sosiaalifoorumissa ja järjestää EU-kriittisiä tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Näihin kaikkiin tarvitaan tekijöitä. Ilmoittaudu toimistoon puhelimitse, sähköpostitse tai kirjeitse, niin saat tietoa tapahtumista joissa voit olla mukana.

Liity jäseneksi! VEU:n jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen pankkitilille. Jäsenmaksut ovat yhdistykselle tärkeä tulonlähde ja sen maksettuasi saat kotiin kannettuna Vaihtoehto-lehden. Ilmoita maksaessasi yhteystietosi, jotta posti tulee perille oikeaan osoitteeseen. Kerro nimi, osoitteesi sekä muut mahdolliset yhteystiedot sähköpostilla (v e u @ C O. i N e T. f i ) tai maksun yhteydessä viestikenttään.

09-6823422

toiMisto P u H e e N j o H ta j a

Arjo Suonperä

arjo.suonpera@juridique.inet.fi

Va R a P u H e e N j o H ta j a

Jyrki Yrttiaho

jyrki.yrttiaho@eduskunta.fi

JÄSENET:

Matti Aalto Antti Holopainen Veijo Kare Mauri Nygård Hannele Salava Riitta Suokas Thomas Wallgren

mattiaalto@luukku.com antti.holopainen@a-klinikka.fi veijo.kare@sysma.fi mnyg@pp.kpnet.fi hannelesalava@elisanet.fi riittasuokas@gmail.com thomas.wallgren@iki.fi

VA R A J Ä S E N E T :

Lauri Alhojärvi Dimitri Laine Stig Lång Pekka Lundgren Saku Mättö

lauri.alhojarvi@gmail.com dimi@komnl.fi stiglang84@hotmail.com pekkalundgren@hotmail.com saku.matto@gmail.com

pa n k k i y h t e y s :

DanskeBank FI33 8000 1500 9266 63 jäsenmaksUt:

Henkilöjäsen: 17€ / vuosi Työtön / opiskelija: 8,50€ / vuosi Perhejäsenmaksu: 34€ / vuosi

Vaihtoehto eU:lle -LeHti i s s N 1235-7189 PÄ Ät o i m i t ta j a Mikko Korhonen j u l K a i s i j a Vaihtoehto EU:lle

Tiedotuskeskus ry P o s t i o s o i t e Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki P U H E L I N : (09) 682 3422 s Ä H K Ö P o s t i veu@co.inet.fi Pa N K K i Y H t e Y s Danskebank FI33 8000 1500 9266 63 ta i t t o Ninni Kairisalo Pa i N o Botnia Print Pa i N o s m Ä Ä R Ä 10 000

Lisätietoja löydät internet-sivuilta osoitteessa w w w.v e u. f i

Kannen valokuva: Shutterstock. Kuvankäsittely: Ninni Kairisalo

veu:n uudet nettisivut nyt auki: www.veu.fi

veu FaCeBookissa: www.veu.fi

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

VeU:n kysely eUroVaaliehdokkaille EU:n vastustajien kyettävä politisoimaan EU-jäsenyyden ydinkysymykset TeksTi mikko korhonen

VeU kysyi eurovaaliehdokkailta näiden

mielipiteitä EU-jäsenyydestä, EMUsta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Vastauksia ehdokkailta tuli melko epätasaisesti. Isoimmista puolueista tuli korkeintaan kourallinen vastauksia kun taas eduskunnan ulkopuolisista puolueista vastattiin ahkerammin. Tämä kertonee siitä, ettei kysymystä EU-jäsenyydestä pidetä valtapuolueiden keskuudessa ajankohtaisena tai edes kiinnostavana; EU-hegemonia on vahva. Vaikka EU-jäsenyys ei ole tällä hetkellä yleisessä poliittisessa keskustelussa, kyselyn tulokset kertovat tämän keskustelun tarpeesta: Mitä jos euroalue hajoaa? Pitäisikö olla oma vai esim. yhteinen pohjoismainen valuutta? Vaatisiko liittovaltiokehitys nyt ainakin kansanäänestyksen järjestämisen? EU-jäsenyyteen liittyviin kysymyksiin ei ole itsestäänselviä vastauksia, eivätkä kysymykset ole turhia. Jos on mahdollista, että EU:n luonne muut-

tuu tai se hajoaa, tarvitsemme keskustelua vaihtoehdoista EU-jäsenyydelle. Millainen on itsenäisen Suomen tie? Kuinka vahvat turvatakuut EU:n yhteisessä puolustuksessa annetaan? Mikä on EU:n puolustuksen ja NATOn suhde? Ja vielä: Saattaako EU merkitä puolustuspolitiikan vuoksi käytännössä NATOjäsenyyttä? eU-VastUstajien kyettäVä politisoimaan eU-jäsenyyden ydinasiat

Haluttiin sitten erota EU:sta tai muuttaa sitä paremmaksi, vaatii se ensin EU:ta koskevien kysymysten tulemista poliittiseen keskusteluun ja tätä varten EU-kriittisten liikkeiden, puolueiden ja järjestöjen tulee löytää toimiva strategia. Vasta kun kysymys EU-jäsenyydestä on noussut poliittiseen keskusteluun, voi kamppailu jäsenyyttä vastaan todella alkaa. Myös

kamppailu EU:n perusluonteen muuttamiseksi vaatisi samaa, mutta koko EU:n alueella, ei yksin Suomessa. Siksi on myös tärkeää koko EU:ta kritisoivalle laajemmalle kentälle käydä keskustelua yhteisistä tavoitteista ja yhteisen kamppailun muodostamiseksi. Osa tätä kenttää haluaa ehdottomasti Suomen eroavan EU:sta, osa haluaa muuttaa EU:n perusluonnetta. Samalla kun kritiikissä on ollut yhtäläisyyksiä – kritiikki kohdistuu samoihin EU:n ydinasioihin – ei ole tarpeeksi etsitty yhteistyötä, eikä yhtäläisyyksiä kenties nähdä. Mutta pienelle liikkeelle yksinään on hyvin vaikeaa tai mahdotonta muuttaa yleistä poliittista keskustelua. Silloin ei saada Suomea irti EU:sta saati muuteta EU:n perussopimuksia paremmiksi. EU-kriitikoiden pitää nähdä toisensa ja luoda yhteinen kamppailu. »

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

eU Vai ei? EHDOKKAILTA KYSYTTIIN: ”Tulisiko Suomen erota EU:sta?” ja ”Ison Britannian pääministeri David Cameron on ehdottanut kansanäänestystä EU-jäsenyyden ehdoista – haluaisitko, että samanlainen kansanäänestys järjestettäisiin Suomessa?” Puolue/ ehdokas

Pitäisikö erota EU:sta

Pitäisikö järjestää kansanäänestys EUjäsenyyden ehdoista

iPu

Puolue/ ehdokas

Pitäisikö erota EU:sta

Pitäisikö järjestää kansanäänestys EUjäsenyyden ehdoista

Antti Pesonen

kyllä

Sari Essayah

kyllä

Juhani Honkonen

kyllä

Timo Keskitalo

Marika Siltanen

kyllä

Sauli Ahvenjärvi

Pasi Hentunen

kyllä

Peter Östman

Francesca Vallin

kyllä

Tiina Tuomela

Jarmo Nevalainen

kyllä

keskUsta

Mauri Nygård

kyllä

Olli Rehn

Janus Putkonen

kyllä

kokoomUs

Alexander Holthoer

kyllä

Lisa SounioAhtisaari

köyhien asilla Terttu Savola

kyllä

Junes Lokka

kyllä

Timo Hellman

kyllä

Matti Järviharju

kyllä

Arjo Suonperä

kyllä

Heikki Ketoharju

kyllä

Juhani Tanski

kyllä

Timo Jalkanen

kyllä

Pekka Lundgren

kyllä

Matti Laitinen

kyllä

Hannu Hyvönen

kyllä

Rita Dahl

kyllä

Tommi Lievemaa

kyllä

Iida Ylönen

kyllä

Tuukka Koirikivi

kyllä

Simo Suominen

kyllä

Lena Huldén

kyllä

Petra Packalén

kyllä

Tiina Sandberg

kyllä

Tero pitkä

kyllä

mUUtos 2011

piraattipUolUe Satu Immonen sdp Thomas Wallgren skp

ei ei

kyllä ei ei

piraattipUolUe Harri Kivistö

kyllä

Ari Ryynänen

Mikael Böök

Kyselyyn vastanneiden ehdokkaiden määrä Puolue IPU

Keskusta

Kokoomus

Köyhien asialla

Muutos 2011

Perussuomalaiset

Piraattipuolue

RKP

SDP

SKP

Vasemmistoliitto

Vihreät

perUssUomalaiset Sakari Puisto

kyllä

Åsa Gustafsson

Alina Böling

Niklas Mannfolk

Antero Eerola

kyllä

Kari Uotila

Li Andersson

kyllä

Sirpa Kauppinen

kyllä

Saara Ilvessalo

Anne Bland

kyllä

rkp

sdp Mitro Repo Vasemmistoliitto

Vihreät

tulisiKo suomeN EROTA EU:STA? ”EU:sta eroaminen ei kuitenkaan välttämättä/todennäköisesti johtaisi irtautumiseen uusliberalistisesta politiikasta. EU:sta eroaminen ei siis ole mikään patenttiratkaisu, vaan olennaista on saada aikaan demokraattinen muutos politiikassa.” – TOMMI LIEVEMAA

”Suomi ei ole saanut mitään sellaista hyvää hyväksyttyään kansan tahdon mukaisesti neuvotellun EU-sopimuksen

» w w w.v e u. f i

loppuvuodesta 1994, jota se ei olisi voinut saada EU:n ulkopuolella. Keskusjohtoiset ja epädemokraattiset rakenteet, joiden varaan yhdentyvää Eurooppaa, sittemmin Maastrichtin sopimuksen mukainen EU ja nyttemmin Lissabonin sopimuksen mukainen EU päätettiin rakentaa, palvelee suuryritysten ja finanssieliitin etuja Euroopan kansoja vastaan. Mikään katastrofi EU:sta irtaantuminen ei Suomelle olisi, koska Suomella jäisi 1.1.1994 voimaanastunut ETA-sopimus, joka takaa Suomelle hyvät edellytykset käydä kauppaa Euroopan maiden välillä. Myös kansalaisten vapaan liikkuvuuden takaava Schengen-sopimus jäisi Suomen osalta voimaan, vaikka EU:sta irtaantuisimmekin.”

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

enemmänkin kuin jäsenmaksujen verran. Näistä EU:n aiheuttamista menoista selviytyäkseen Suomen on myytävä valtion omaisuutta, mm. Raahen Rautaruukin osake-enemmistö kilpailijoille, korotettava jatkuvasti suomalaisten veroja ja leikattava vuodesta toiseen hyvinvointivaltion palveluksia ja näin vähitellen riisuttava hyvinvointivaltio päiviltä.”

”Ei. Pieni viennistä riippuvainen talous ei pärjää yksin.” – LISA SOUNIO-AHTISAARI

– ARJO SUONPERÄ

”Kyllä. EU on jäsenvaltioidensa kannalta turha byrokratiakoneisto. Täysin erikulttuurisia ja -kielisiä kansoja ei ole järkevää alistaa samalle lainsäädännölle. Päätösvalta on palautettava Suomelle.” –J U N E S

PitÄisiKÖ jÄRjestÄÄ KaNsaNÄÄNestYs EU-JÄSENYYDEN EHDOISTA?

lo K K a

”Kyllä, nykymuotoisesta EU:sta on pyrittävä eroon. Euroopan laajuista yhteistyötä sen sijaan on kehitettävä.” – H E I K K I K E -

”Ei. En usko sen olevan realistista. Tällaiselle tuskin saadaan Suomessa enemmistöä ainakaan kovin pian. Mikäli eroaminen tulee ajankohtaiseksi, se pitäisi tehdä isommassa porukassa yhdessä muiden maiden kanssa.”

toHaRju

– ANTERO EEROL A

”EU on liian kallis suomalaisille, se vie itsenäisen päätösvallan omiin asioihin. EU on muuttunut arvaamattomaksi muitten etuja palvelevaksi taloussotien käyjäksi, joka yhä herkemmin on käyttämässä aseellisia keinoja ja kaikessa tukemassa USA:n imperialistista politiikkaa. EU:n perusarvo eli vapaaseen kilpailuun perustuva markkinatalous ja usko sen tuomaan jatkuvaan kasvuun jättää suomalaiset USA:n ja EU:n isompien kapitalistien armoille. EU estää Suomea ja sen tuotantoelämää sekä kaupankäyntiä kehittymästä, kun yhteiskuntavastuuta noudattamaton kilpailu lopettaa Suomen työpaikkoja tai siirtää niitä halvempiin maihin eikä sanotun perusarvon vuoksi julkisen vallan sallita luoda korvaavia julkisen vallan työpaikkoja, vaan julkisen vallan roolia ja omistusta pyritään karsimaan. Lisäksi kauppaa kahlitaan EU:n asettamilla kaupallisilla pakotteilla Suomen merkittäviä kauppakumppaneita vastaan. Suomi joutuu maksamaan EU:lle vuodessa EU:n seitsenvuotiskauden arvioiden perusteella 1,8 miljardia euroa jäsenyyden maksuja ja lisäksi pankkikriisin hoitoon annettavia miljoonatukia ja takauksia, minkä lisäksi EU-jäsenyys aiheuttaa välillisiä muita kustannuksia

”EI, vaikka äänestin itse EU:n liittymistä vastaan, niin mielestäni kansanäänestyksen tulosta on kunnioitettava ja pyrin toimimaan Euroopan Parlamentissa niin, ettei liittovaltioelementtejä EU:ssa kasvatettaisi ja kansallisesta itsemääräämisoikeudesta voidaan pitää kiinni.”

– J U H A N I H O N KO N E N

itsessään meidän täytyy rakentaa paremmaksi” – S A A R A I LV E S S A L O

– S A R I E S S AYA H

”Ei. EU:n tekemät ratkaisut sitovat joka tapauksessa, kuten Sveitsin ja Norjankin kohdalla tosiasiallisesti on. Jäsenenä voimme vaikuttaa, nettojäsenmaksu on siitä verrattaen pieni hinta, vaikka meidän ei kuuluisikaan maksaa Iso-Britannian jäsenmaksukevennyksiä.” – L I A N D E R S S O N ”Ei. Käytännössä tässä vaiheessa mahdotonta nopeaan irtautua EU:sta.” – TIINA TUOMELA

”Ei. EU tulisi saattaa takaisin raiteilleen ja tulosvastuuseen kansalaisilleen. Mikäli tämä ei ole mahdollista niin sitten EU:sta olisi parempi erota. EU-jäsenyydestä tulisi ensin järjestää kansanäänestys.” – S A K A R I Puisto

”Ei. EU:sta on ollut ja tulee olemaan Suomelle paljon hyötyä, mutta unionia

”KYLLÄ, seuraava mahdollinen perussopimusmuutos saattaa sisältää niin paljon liittovaltioelementtejä, ettemme voi toimia enää legitiimisti edellisen kansanäänestyksen 1994 pohjalta.” – S A R I E S S AYA H ”Kyllä. Varauksella, koska yksi kansanäänestys on jo pidetty. Kannatan kuitenkin suoraa demokratiaa parlamentarismin tukena. Voisi olla hyvä järjestää uudestaan EU-kansanäänestys ottaen huomioon että monessa mielessä tilanne, olosuhteet ja jäsenyys ovat muuttuneet jossain määrin. Vaihtoehtojen tulee olla selkeät, kiistattomat eri osapuolten kannalta, binääriset. Se joka valitsee kysymyksen kontrolloi vastausta.” – HARRI KIVISTÖ

”EI. Yleisesti ottaen kannatan kansanäänestysten järjestämistä ja vahvempaa roolia, mutta mielestäni niille olisi tällä hetkellä tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin EU-jäsenyys, joka on harvoja asioita joista Suomessa on järjestetty kansanäänestys. Jos kansa kuitenkin haluaisi asiasta äänestää, pitäisi se sallia.” – Saara Ilvessalo ”Suomi valitsee 25.5. 13 edustajaa Euroopan parlamenttiin, joiden tehtävänä on edustaa suomalaisten mielipiteitä ja valvoa heidän etujaan. Erillistä kansanäänestystä ei edustuksellisessa demokratiassa tarvita.” – NIKLAS MANNFOLK

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

eMu jA OMA ValUUtta EHDOKKAILTA KYSYTTIIN: ”Tulisiko Suomen erota EMU:sta?” ja ”Tulisiko Suomen siirtyä takaisin omaan valuuttaan?” Puolue/ehdokas

Pitäisikö erota EMU:sta

Pitäisikö siirtyä takaisin omaan valuuttaan?

iPu

Puolue/ehdokas

Pitäisikö erota EMU:sta

Pitäisikö siirtyä takaisin omaan valuuttaan?

Vasemmistoliitto

Antti Pesonen

kyllä

Antero Eerola

kyllä

Juhani Honkonen

kyllä

Li Andersson

kyllä

Marika Siltanen

kyllä

iPu

Pasi Hentunen

kyllä

Francesca Vallin

Jarmo Nevalainen

kyllä

Mauri Nygård

kyllä

Sari Essayah

Janus Putkonen

kyllä

Timo Keskitalo

Sauli Ahvenjärvi

kyllä

Peter Östman

Tiina Tuomela

Junes Lokka

kyllä

keskUsta

Timo Hellman

kyllä

Olli Rehn

Matti Järviharju

kyllä

kokoomUs ei

Harri kivistö

Ari Ryynänen

Åsa Gustafsson

skp

Alina Böling

Arjo Suonperä

kyllä

Niklas Mannfolk

Heikki Ketoharju

kyllä

Timo Jalkanen

kyllä

Juhani Taski

kyllä

Pekka Lundgren

kyllä

Matti Laitinen

kyllä

Hannu Hyvönen

kyllä

Sirpa Kauppinen

Rita Dahl

kyllä

Saara Ilvessalo

Tommi Lievemaa

kyllä

Anne Bland

Iida Ylönen

kyllä

Tuukka Koirikivi

kyllä

Simo Suominen

kyllä

Lena Huldén

kyllä

Petra Packalén

kyllä

Tiina Sandberg

kyllä

köyhien asialla Terttu Savola mUUtos 2011

piraattipUolUe Satu Immonen

kyllä

Mikael Böök

kyllä

perUssUomalaiset Sakari Puisto

kyllä

sdp Thomas Wallgren

Klisa SounioAhtisaari piraattipUolUe

rkp

sdp Mitro Repo Vasemmistoliitto Kari Uotila Vihreät

tulisiKo suomeN EROTA EMU:STA? ”Kyllä, vaikka en usko tämänkään olevan realistista lähitulevaisuudessa. Eurojärjestelmä on kuitenkin eurokriisin mätä ydin. Talous- ja rahaliiton ongelmat ovat nyt tulleet koko EU:n syliin juuri eurokriisin muodossa. Me Suomessa maksamme ja kriisimaiden kansalaiset on ajettu leikkauspolitiikalla sosiaalisen katastrofin partaalle.” – A N T E R O E E R O L A ”Euro aiheuttaa Suomelle työttömyyttä, korkotulojen menettämistä ja velkaantumista ulkomaille. Oman suomalaiseen kansantalouteen paremmin sopiva valuutta olisi Suomelle, Suomen kansantaloudelle ja suomalaisille huomattavasti järkevämpi maksuväline sekä arvon mitta ja säilyttäjä kuin euro. Suomi ei noussut 80–90-luvun pankkikriisiä seuranneesta massatyöttömyyttä aiheuttaneesta lamasta EU-jäsenyyden myötä. Paljon merkittävämpää roolia tässä näytteli markan ulkoinen devalvaatio ja markan kelluttamispäätös, jotka hetkellisesti siirsivät sivuun Suomelle, Suomen kansantaloudelle ja suomalaisille erittäin haitallisen ns. vahvan markan politiikan (v. 1989 revalvaatio ja ECU-valuuttakorikytkentä), minkä ansiosta Suomen heikko hintakilpailukyky elpyi ja vientiteollisuutemme alkoi vetää ja suomalaiset pääsivät takaisin työnteon makuun. Markan ajan viimeisen vuosikymmenen taloudelliset vaikeudet johtuivat ennen kaikkea typerästä raha- ja talouspolitiikasta, jolla pyrittiin 1980-luvun puolenvälin jälkeen valmistautumaan tuolloin suunnitteilla olleeseen talous- ja rahaliitto EMU:n vaatimuksiin ja käytäntöihin. Euro ei ole tuonut väitettyä vakautta talouteemme. Euron arvo on muuttunut n. 100 % viimeisen vuosikymmenen aikana suhteessa USA:n dollariin. Tätä ei voida kutsua vakaaksi kehitykseksi. Lisäksi korkotaso olisi mitä todennäköisimmin säilynyt Suomen osalta matalalla tasolla myös EMU:n ulkopuolella (vrt. Ruotsin korkotaso samaan aikaan). Väitetty euron mukanaan tuoma vakaus on siis mitä pahimman luokan harhaanjohtamista ja tosiasioiden vääristelyä.” – J U H A N I H O N KO N E N

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

sotilaallinen liittoUtUmattomUUs Puolue/ehdokas

Puolue/ehdokas

KYLLÄ

iPu

Antti Pesonen

Sari Essayah

Juhani Honkonen

Timo Keskitalo

Marika Siltanen

Peter Östman

Francesca Vallin

keskUsta

Jarmo Nevalainen

Olli Rehn

Mauri Nygård

piraattipUolUe

Janus Putkonen

Harri Kivistö

Alexander Holthoer

Ari Ryynänen

perUssUomalaiset

Tiina Tuomela

Sakari Puisto

köyhien asilla

rkp

Terttu Savola

Åsa Gustafsson

mUUtos 2011

Alina Böling

Junes Lokka

Niklas Mannfolk

Timo Hellman

sdp

Matti Järviharju

Mitro Repo

piraattipUolUe

Vasemmistoliitto

Satu Immonen

Kari Uotila

Mikael Böök

Li Andersson

sdp

Vihreät

Thomas Wallgren

Saara Ilvessalo

skp

Anne Bland

Arjo Suonperä

EU:SSA SUOMI oN sitoutuNut NatoaKiN KoVemPiiN PuolustustaKuisiiN – TULISIKO SUOMEN saNoutua NÄistÄ IRTI? ”Kyllä. Pääsääntöisesti muiden maiden sotiin ei tule osallistua.” – J U N E S L O K K A ”Kyllä. Suomen ei ole syytä mennä syvemmälle EU:n puolustusyhteistyöhön. Vaikka EU:n puolustustakuut voivat sanoissa näyttää kovemmilta kuin Naton, niillä ei ole sotilaallisia lihaksia takanaan. Sotilasvoimaa löytyy vain Natolta. Siksi EU-puolustusta kehitetään unionin omien päätösten mukaisesti ”täysin yhteensopivasti” Naton kanssa. Ne eivät ole erillään toisistaan. Tämä tarkoittaa, että EU voi olla myös takaportti Natoon.” – ANTERO EEROL A

Tero pitkä

”Kyllä. Puolustus kuuluu Suomen omaan toimivaltaan, eikä Suomen tule olla sidottuna ”puolustamaan” muita EU:n jäsenvaltioita ja kustantamaan tästä johtuvat kasvavat puolustusmenot. Viimeistään terrorismisyytöksillä saadaan kaikki sotatoimet näyttämään puolustussodilta, kuten Empire State Buildingin tapaus osoittaa, kun sillä sitoutettiin muut Natomaat tukemaan USA:n hyökkäyssotaa öljyvaltio Irakiin. Jo nyt EU:n puolustuksellinen ulottuvuus aiheuttaa Suomella suuret lisämenot suomalaisen valmiusjoukon varustamisen ja ylläpidon, liikuttelun ja harjoituttamisen sekä varustuksen yhteensopivuudesta huolehtimisen EU:n ja Naton joukkojen kanssa osalta.”

Vasemmistoliitto

– ARJO SUONPERÄ

Heikki Ketoharju Juhani Tanski Timo Jalkanen Pekka Lundgren Matti Laitinen Hannu Hyvönen Rita Dahl Tommi Lievemaa Iida Ylönen Tuukka Koirikivi Simo Suominen Lena Huldén Petra Packalén Tiina Sandberg

Antero Eerola

”Kyllä. Myöskään Nato-jäsenyyttä ei tule harkita, vaan Suomen on pysyttävä liitoutumattomana.” – H E I K K I K E T O H A R J U

”Kyllä, ja palata Paasikiven-Kekkosen linjalle.” – T I M O J A L K A N E N ”Suomen kannattaisi pysyä mahdollisimman kaukana suurvaltojen sapelien kalistelusta. EU:n Lissabonin sopimuksessa määritelty Natoon vahvasti pohjautuva yhteinen ulkoja turvallisuuspolitiikka vie Suomen tahtomattamme mukaan moniin konflikteihin, joissa ei pitäisi olla mukana. EU:n ulkopuolella Suomen turvallisuuspoliittinen asema olisi parempi. Suomeen nähden suurvalta Venäjän säilyessä Suomen naapurina olisi kaikkein järkevintä säilyttää välit itään päin mahdollisimman hyvinä, jotta asiamme sujuisivat myös jatkossa. Venäjä kun on Suomeen nähden sellaisessa talous- ja turvallisuuspoliittisessa asemassa, että se voisi halutessaan aiheuttaa Suomelle aivan ennen näkemättömällä tavalla harmia, minkä vuoksi Suomen etu olisi tosiaan pysytellä mahdollisimman hyvissä väleissä itään päin.” – J U H A N I H O N K O N E N ” Kyllä. Suomen paras puolustuspolitiikka on puolueettomuus!” – M A R I K A S I LTA N E N

” Kyllä. Perustelu: yhteistyötä toki tarvitaan. Suomen oma armeija ja puolustuspolitiikka on kuitenkin tärkeä säilyttää.” – TIINA TUOMELA

”Ei. Turvatakuut, vaikka ovatkin hankalia, ovat osa unionia ja uskottavaa maanpuolustusta. Suomen ei tule lähteä mukaan muiden EU-maiden suurvaltaleikkeihin, ja osaltaan kasvattaa sitä äärimmäisen epätodennäköistä mahdollisuutta että turvatakuita joskus tulevaisuudessa tarvittaisiin. Yleisesti en kannata yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan vahvistamista. Unionin jäsenmailla ei ole yhteneväiset ulko- saatikka turvallisuuspoliittiset intressit. Natoon ei tule liittyä.” – LI ANDERSSON

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

VAIHTOEHTO EU:lle TIEDOTUSKESKUS r.y. (VEU) e-mail: veu@co.inet.fi

eU tUlee sUomelle liian kalliiksi Puheenjohtaja Arjo Suonperä: Suomen EU-jäsenyyden välilliset kulut moninkertaiset jäsenmaksuun verraten. Veronmaksajat eivät kestä EU-jäsenyydestä johtuvaa kaksinkertaista verotusta ja sen kiristymistä! eU-jäsenyyden suomalaisille aiheuttamia

ylimääräisiä kuluja, jotka merkitsevät kaksinkertaista verotusta, ei voida tarkastella vain Suomen 0,5 miljardin euron nettojäsenmaksun ja menetettyjen arvonlisävero-osuuksien tai vuotuisen noin 2 miljardin määräisen bruttojäsenmaksun perusteella. Välilliset seuraamukset EU:n jäsenyydestä ovat jo nyt paljon suuremmat. Niiden todellinen määrä tulisi hallituksen kertoa ja mikä niiden vaikutus on kestävyysvajepuheisiin. Suomen hallitus leikkaa palveluista ja korottaa veroja ensi vuonna lähes EU:n bruttojäsenmaksun verran eli 1,5 miljardia ja seuraavina vuosina vielä enemmän. On järjetöntä laiminlyödä suomalaisten hyvinvointi EU:n tukemisen vuoksi tai ottaa kallista lainaa EUjäsenyyden kustantamiseksi. Pankkikriisin hoitoon tarvitut rahat ja takaukset liikkuvat sadoissa miljoonissa ja todennäköisesti kasvavat jatkossa edelleen. EU-jäsenyyden vaatima suomalainen byrokratia, virkamiesten armeija, EU-säännösten täytäntöönpano ja valvonta ja osallistuminen EU:n toimintaan ja näiden vaatimat palkat, käännös- edustus- vaali- ja matkakulut, vievät vuositasolla merkittävästi enemmän kuin nettojäsenmaksu. Jäsenmaksukin näyttää EU:n yksipuolisilla toimilla voivan nousta, kun EU voi päättää mitä Suomen bruttokansantuotteeseen, josta jäsenmaksu lasketaan, otetaan mukaan. Vapaa liikkuvuus tuo Suomeen muitten maitten kansalaisia ja näitten perheenjäseniä, ja hyvin monelle näistä Suomi EU-jäsenyytensä vuoksi joutuu antamaan toimeentulotukea ja

muuta sosiaaliturvaa. Arvio näistä menoista on yli 50 miljoonaa euroa/v. Suurin lisälasku veronmaksajille ja suomalaisten tulevaisuudelle koituu kuitenkin siitä, että EU:n perusarvona on vapaaseen kilpailuun perustuvan markkinatalouden eli kapitalismin noudattaminen ja siihen liittyen julkisen vallan pääsääntöinen sulkeminen tuottavien toimialojen ulkopuolelle pois kilpailemasta yksityisten kapitalistien kanssa. Tätä pahentaa vielä EU:n tukema ideologinen julkisen vallan toimien yksityistämis- ja kaupallistamisvimma. Näin valtio ja kunnat eivät aktiivisesti kehitä ja ylläpidä näillä tuottavilla vanhoilla ja uusilla toimialoilla toimintaa, eivätkä luo uusia pysyviä työpaikkoja, eivätkä saa tuloja työttömyyden vuoksi hiipuvien verotulojen korvaamiseksi. Kaikki jää yksityisten yrittäjien, joiden joukossa on paljon lyhytnäköisiä toimijoita, varaan ja toiminta on siitä johtuen tempoilevaa ja ristiriitaista. Tulevaisuus jätetään näin pääosin yksityisten kapitalistiyrittäjien kiinnostuksen ja toimintakyvyn varaan, useimmiten vielä ulkomaisten yrittäjien, jotka eivät Suomen eduista piittaa. Yhteiskuntavastuuta ei näillä toimijoilla ole eikä kiinnostusta hyvinvointivaltion kehittämiseen tai edes säilyttämiseen. Julkisen vallan pitämiseksi pois markkinoilta ja kapitalistien keskinäisen kilpailun hillitsemiseksi luotu julkisen vallan hankintojen kilpailuttamislainsäädäntö tuo merkittäviä lisäkustannuksia palkkojen ja muiden kilpailutuksen kulujen sekä valitusten käsittelyn osalta ja ennen kaikkea valitusten vuoksi viivästyttää merkittävästi hankkeitten toimeenpanoa saaden julkisen vallan toiminnan näyttämään tehottomalta.

EU:n suorat ja välillisesti aiheuttamat kustannukset tuovat huomattavat lisäkulut jäsenvaltioille niiden joutuessa tällaisten ylimääräisten kulujen maksamiseksi lainaamaan rahat yksityispankeilta, kun EU-järjestelmä estää jäsenvaltioita ottamasta rahoitusta suoraan omilta keskuspankeiltaan. Kun laajenevan työttömyyden ja sen aiheuttamien paisuvien sosiaalimenojen vuoksi valtioiden ja kuntien verotulopohja murenee, jää lainaus ainoaksi valtioitten ja kuntien mahdollisuudeksi nopeasti kattaa menojaan. Näin EU järjestää ansaitsemismahdollisuuksia pankkikapitalisteille. EU:n puolustuksellisen yhteistyön vaatimat valmiusjoukot ovat huomattava menolisä Suomelle, koska Suomi maksaa suoraan itse niiden valmiustilassa pidon ja myös kaikki kulut, jos niitä lähetetään johonkin maailmankolkkaan. Nyt esimerkiksi Afrikkaan pienen joukon lähettäminen maksaa 10 miljoonaa euroa. Taloudellisen tuen antaminen EU:n ulkopuolelle on uusi valtava menoerä, josta Ukrainalle luvattu EU:n 11 miljardin rahoitus on vasta alkua. EU:n hankkeet EU:n alueen ulkopuolelle tuntuvat aitoon siirtomaavaltiohenkeen lisääntyvän. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa EU:n jäsenyyteen ja sen aiheuttamiin veronkorotuksiin, hyvinvointivaltion taloudellisen toimivallan rajoituksiin ja alasajoon, palveluleikkauksiin enempää kuin demokratian kaventamiseen tai sotilaallisiin selkkauksiin. Taloudellisesti järkevä ja välttämätön johtopäätös on hankkiutua eroon EU:sta. <

veu:n uudet nettisivut nyt auki: www.veu.fi

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

EU RO O PAN VAIHTO E H D OT Teksti Thoma s Wallgren

Euroopalla on kolme tulevaisuuden

Kir joittaja on Helsingin yliopiston filosofian d osentti Hän on myös VE U:n pitk äaik ainen hallituksen jäsen ja SDP:m e urovaaliehd ok as thoma swallgren.fi thoma s.wallgren@iki.fi

vaihtoehtoa: rasistien Eurooppa, markkinaliberalismin ja yhtiövallan Eurooppa sekä sosiaalinen Eurooppa. EU-vaaleissa 2014 on kyse näiden suuntausten voimasuhteista Euroopan Parlamentissa. Mutta kyse on myös ja ennen kaikkea siitä, miten sosiaalisempaa Eurooppaa voidaan rakentaa. Kuulun laajaan muutosliikkeeseen, jota sanon mielelläni ”Solidaarisuuspuolueeksi”. Tähän liikkeeseen luen vihreiden ja vasemmiston lisäksi kaikki sosiaaliberalismin kannattajat sekä pk-yrittäjien ja perhemaatalouden ystävät. Yhteisenä tavoitteenamme on entistä sosiaalisempi ja kansanvaltaisempi Eurooppa, joka ottaa ympäristövastuunsa ja ihmisoikeudet vakavasti, jossa tasa-arvo kukoistaa ja jossa on säällistä työtä, perusturvaa ja hyvinvointia kaikille.

10|

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

Olen joka päivä mukana rakentamassa uutta markkinaliberalismin jälkeistä Eurooppaa mm. SDP:n Eurooppa-työryhmän jäsenenä, Vaihtoehto EU:lle ry:n hallituksen jäsenenä ja Brysselissä yhtiövaltaa analysoivan ajatushautomo ”Corporate Europe Observatoryn” hallituksen jäsenenä. Suomalaiset jakautuvat EU-kriittisiin ja EU-vastustajiin. En vastusta EU:n arvoja enkä kansainvälistä yhteistyötä. Silti sanon toisinaan, hyvin tosissani, että olen tärkeässä mielessä EU:n vastustaja. On väärin ja vaarallista Euroopalle, jos vain taantumuksellinen oikeisto saa käyttää sanoja EU-kriittinen, EUskeptinen ja EU-vastainen. EU:ssa on asioita, joita jokaisen meistä on syytä vastustaa. Sanon tämänkin mielelläni: Kansanäänestyksillä voimme parhaiten ratkaista millä tavalla haluamme jatkaa EU:ssa jos ollenkaan. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistäminen on meille erittäin hyvä vaihtoehto. Nykyinen EU ei ratkaise kriisejä. Se tuottaa kriisejä tavallisille ihmisille ja varmoja voittoja finanssilaitoksille. EU on voimakkaassa muutostilassa. Tulevaisuuden vaihtoehtoja on neljä:

> EU voi kehittyä entistä voimakkaam-

maksi ja tiiviimmäksi unioniksi ilman, että demokratia ja sosiaalinen ja ekologinen vastuu kehittyvät. Tämä on huonon liittovaltion ja autoritaarisen kapitalismin vaihtoehto.

> E U voi ajautua yhä syvenevään taloudelliseen, sosiaaliseen ja demokraattiseen kriisiin, josta seuraa sen jonkinasteinen, jopa kaaosmainen hajoaminen. Näissä oloissa rasistisen oikeiston nousulle on suuri mahdollisuus.

EU:n todennäköisin kehityskulku on nähdäkseni se, että ensin toteutuu ensimmäinen kehityspolku. Tästä seuraa yhä uusia ja yhä pahempia kriisejä, mikä ruokkii rasismin ja populistisen oikeiston nousua. Tämä on EU:n itsemurhan tie. Sille pitää etsiä hyviä vaihtoehtoja. Hyviä vaihtoehtoja on kaksi

> EU voi kehittyä entistä voimakkaam-

miksi ja tiiviimmäksi unioniksi siten, että demokratia ja sosiaalinen ja ekologinen

vastuu samalla kehittyvät. Tämä on ”hyvän integraation” vaihtoehto. Sitä voi hyvin sanoa myös ”hyvän liittovaltion”, ”pohjoismaisen Euroopan” tai ”sosiaalisen EU:n” vaihtoehdoksi.

> E urooppa voi kehittyä sosiaaliseksi ja

vastuulliseksi siten, että EU:n merkitys pienenee ja läheisen elämänpiirin merkitys kasvaa. Tässä yhtälössä paikallisen, kansallisen ja ylikansallisen suhteet määrätään uudelleen ja syntyy hyvä lokalisaatio, joka edistää globaalia yhteisvastuuta.

Suuri enemmistö ystävistäni, joiden kanssa teen työtä ”sosiaalisen EU:n” puolesta, tunnustavat hyvistä vaihtoehdoista vain ensimmäisen. He sanovat usein, että se on ainoa vaihtoehto. He viittaavat globaaleihin ongelmiin ja ylikansalliseksi kasvaneeseen kapitalismiin haasteina, joihin kansallisvaltiot eivät kykene vastaamaan. Minäkin kannatan ehdottomasti ”sosiaalisen EU:n” politiikkaa ja olen tehnyt paljon todella konkreettista ja tuloksellistakin työtä sen eteen. Kädenjälkeni näkyy mm. EU:n peruskirjan artiklassa 207, jossa on minun kirjoittamani esitykseen perustuvaa tekstiä siitä, miten hyvinvointipolitiikkaa pitää voida suojata kauppapolitiikan ylilyöntejä vastaan esimerkiksi TTIP-neuvotteluissa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Olen siis ollut mukana paikkaamassa EU:n puutteita. Silti katson, että yhden ainoan vaihtoehdon politiikka vie metsään. ”Solidaarisuuspuolueemme” on ainoan vaihtoehdon ja yhden totuuden sokaisemana ollut mukana hyväksymässä hyvin merkittävää vallan siirtämistä EU:lle ja esimerkiksi maailman kauppajärjestölle (WTO) ilman, että ylempien tasojen demokratia olisi ensin varmistettu. Seurauksena tästä olemme yhä vaikeammissa oloissa yrittäneet luoda pohjoismaista, ilmastovastuullista, demokraattista Euroopan unionia. Matkalla kohti ainoaa vaihtoehtoa solidaarisuuspuolue on kutistunut ja joutunut yhä laihempien kompromissien kierteeseen. Toisin voi käydä, kun luotamme siihen, että meillä todella on kaksi hyvää vaihtoehtoa. Tämä luottamus vapauttaa meidät huonojen kompromissien pakosta ja antaa meille takaisin politiikan tärkeimmän voimavaran, vapaan, rohkean mielikuvituksen ja toivon suurten hyvien muutosten mahdollisuudesta.

N y ky i n e n E U e i r at k a i s e kr i i s e jä . Se t u ot ta a kr i i s e jä tava l l i s i l l e i hmi s i l l e ja va r moja voi t t oja fi na n s s i l a i t oks i l l e

(Näistä aiheista paljon lisää kotisivuillani, thomaswallgren.fi) Teoriassa hyvä liittovaltio ja hyvä EU:n vallan vähentäminen voivat näyttää vastakkaisilta. Mutta tiedän kokemuksesta, että käytännössä se työ, jota teemme jommankumman eteen, melkein aina vaivattomasti edesauttaa myös toisen toteutumista. Annan kaksi konkreettista esimerkkiä: Olen tehnyt viime vuosina rajusti työtä ylisuuria finanssialan yrityksiä ja veroparatiiseja vastaan. Teen tätä työtä kaikilla politiikan tasoilla. Helsingissä tein helmikuussa 2011 ensimmäisenä valtuutettuna Suomessa aloitteen kaupunkimme vapauttamiseksi veroparatiisiyhtiöistä. Olen ollut mukana ydinporukassa suunnittelemassa pohjoismaista kuntien ve-

» w w w.v e u. f i

roparatiisikampanjaa, jonka julkistimme Tukholmassa 15.3.2014. SDP:n työryhmiä ja ministereitä olen auttanut viemään veroparatiisiasiaa EU-tasolle. Maailman sosiaalifoorumin kautta olen mukana globaalin yhteistyön kehittämisessä. Jos EU muuttuu finanssiyhtiöiden ja veroparatiisien suojelijasta niiden suitsijaksi, on tämä askel vahvemman sosiaalisen EU:n suuntaan. Näin hyvä integraatio etenee. Jos tietoisuus veroparatiisien haitoista kasvaa, mutta EU jatkaa väärällä linjalla, ihmiset kääntyvät hyvin perustein entistä enemmän EU:ta vastaan. Tämä johtaa hyvän lokalisaation politiikan kannatuksen kasvuun. Toinen esimerkki: Olen ollut paljon mukana pakolais- ja maahanmuuttopolitiikassa ”glokaalisti” mm. Suomen Pakolaisavun kautta (puheenjohtajana 4 vuotta) ja paikallisesti Helsingissä. Valtuutettuna olen edistänyt halvan majoituksen järjestämistä Helsingissä kerjäämällä itseään elättäville siirtolaisille. Minulle on sanottu, että ns. ”kerjäläisongelma” pitää ratkaista EU:n tasolla. Tähän vastaan, että EU itse on linjannut, että paikallishallinnon ratkaisut ovat aivan keskeisiä tämän eurooppalaisen ongelman ratkaisemisessa. Olen siis ollut mukana toteuttamassa EU:n maahanmuuttopolitiikan terveintä osaa edistämällä järkevää paikallista vastuuta Helsingissä. Esimerkkini ovat tyypillisiä. Käytännössä kaikilla eri tasoilla tehty työ hyvien asioiden puolesta tukee yhtä lailla hyvän integraation ja hyvän lokalisaation suuntaa. Hyvä kehitys EU:ssa johtaa ajan myötä hiljalleen hajakeskitettyyn yhteisyöhön, jossa paikallisen ja myös kansallisen sekä alueiden tason merkitys kasvaa, kun katkaisemme riippuvuuttamme nykyisenkaltaisesta tuhon globalisaatiosta. Vastaavasti hyvän lokalisaation tie antaa meille aivan uuden, nykyistä paljon terveellisemmän pohjan, kun haluamme kehittää ylikansallisen ja globaalin hallinnan kansanvaltaisia välineitä. Tulevaisuus näyttää, mikä on kulloinkin oikea tasapaino paikallisen omaehtoisuuden ja muiden hallintatasojen vallan välillä. Nykyisessä EU:ssa tasapaino on joka tapauksessa väärä. Sen olemme nähneet.

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

Lopuksi on pakko todeta vielä kaksi asiaa.

Realismista ja idealismista

Ihmiset sanovat, että ei ole paluuta menneeseen. Siinä he ovat oikeassa. Mutta mitä siitä seuraa? Sekö, että nykyisenkaltainen maailma jatkuu? Että Euroopan unioni ja Suomen jäsenyys siinä ovat ikuisia? Että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa kansainvälisen kilpailun, ja EU:n syventymisen tiellä? En oikein usko, että EU:sta tulee pitkäikäinen. Taustalla on arvioni, että suuren kulutuksen, tiiviin globaalin keskinäisriippuvuuden ja hurjan teknisen tuhonvoiman sivilisaation jatkuminen on kestämätön ja siksi epätodennäköinen tulevaisuudenkuva. Sadan vuoden tähtäimellä hyvä lokalisaatio on minusta realistisempi tulevaisuudenkuva kuin se, että keskinäisen riippuvuuden globaalijärjestelmä pysyy pystyssä. Siirtymä pois nykyisestä globaali-riippuvuudesta paikalliseen omaehtoisuuteen ei tule olemaan aina helppoa. Mutta mitä aiemmin sen aloitamme sen pehmeämmin siirtymä toteutuu. Tuloksena ei ole vanha kyläkulttuuri vaan uusi elämänmuoto, jonka arvoja, tavoitteita tapoja ja ongelmia emme voi etukäteen tarkkaan tuntea.

Perussuomalaisista

”Jytkyssä” oli jotain hyvää. Moni ihminen, joka koki olevansa yhteiskunnassamme vailla ääntä ja edustusta, sai väylän palata politiikkaan. Näkyvänä ongelmana oli perussuomalaisten rasistinen siipi. Nyt on kuitenkin paljastunut toinen suuri ongelma. Perussuomalaisten talouspolitiikka edustaa kovaa markkinafundamentalismia. Erityisen selkeästi tämä näkyy EU-linjauksissa. Perussuomalaiset haluavat säilyttää Euroopan unionista lähinnä sellaisen vapaakauppaliitoksi sanotun politiikan, jossa kaupalliset oikeudet ovat ihmisoikeuksien ja ympäristövastuun yläpuolella. Perussuomalaiset ovat siis brittien konservatiivien kanssa samalla linjalla. He haluavat EU:n ilman sosiaalista vastuuta. Itse pidän tätä linjaa kaikkein huonoimpana Eurooppa-politiikan vaihtoehtona.

|11

On surullista, jos perussuomalaiset saavat sellaisten ihmisten ääniä, joiden EU-kriittisyys pohjautuu kokemukseen siitä, että EU ei ole riittävän reilu ja sosiaalinen. Tämä kokemus on minullakin. Se on kaikkien ajattelevien ja herkkien ihmisten kokemus. Arvostan EUkriittisyyttä ja EU-vastaisuutta. Mutta minun arvioni on tyly: Nykyään, kun perussuomalaiset ovat kääntyneet brittien konsefvatiivien linjalle ääni perussuomalaisille on ääni hyvinvointivaltiota ja hyvää eurooppa-politiikkaa vastaan. Teen työtä sen eteen että saamme perussuomalaisten EU-kriittiset äänestäjät takaisin reilun politiikan kannattajiksi. <

En oi ke i n us ko, e t tä E U: sta t u le e pi t k ä ikäinen

12|

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

eU:n kannatUs laskUssa TeksTi riikk a söyring kU Va shUt tersto Ck

Mielipidetiedusteluyritys Gallup julkaisi 8. tammikuuta 2014 tulokset mittauksesta, jossa tutkittiin Euroopan unionin toiminnan väestön keskuudessa nauttimaa luottamusta. Vastaajia oli noin tuhat henkilöä per maa, iältään 15 vuodesta ylöspäin.

kyselytUtkimUksen perusteella 27:n

maan vastaajat eivät ole tyytyväisiä EU-johdon toimintaan, eivätkä luota EU-johdon kykyihin hoitaa aluetta ulos toistuvista kriiseistä. Hyväksyntä ja luottamus ovat suurempia 15-30 vuotiaiden ryhmässä, mutta tämäkään ei päde kaikissa maissa, joissa kyselyä tehtiin. Gallupin taulukoinnissa verrataan EUjohdon nauttimaa luottamusta vuodesta 2008

vuoteen 2013 sekä eroa vuoden 2012 ja 2013 välillä. Eniten luottamusta EU-johto sai Saksassa (59%), Belgiassa (56%) ja Luxemburgissa (67%). Luxemburgin kohdalla vuodet ovat silti vähentäneet kannatusta 7 prosenttia; vuonna 2008 luottamuslukema oli 74 prosenttia.

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

noUsUa

yhteenVetoa:

EU-johto on lisännyt luottamustaan Italiassa, mutta sielläkin kannatus on edelleen alle 50 prosentin, 43 prosenttia. Puolassa luottamus on lisääntynyt yhdellä prosentilla, ja on nyt 46 prosenttia. Latviassa nousua on 6 prosenttia vuodesta 2008, jolla päästään vuonna 2013 lukuun 46 prosenttia. Liettuassa nousua on 3 prosenttia; EU-johtoon luottaa nyt 47 prosenttia. Itävallassa luottamus on myös 47 prosenttia, parannusta vuodesta 2008 peräti 11 prosenttia. Maltalla muutos on 4 prosenttia ylöspäin; luottavaisia vastaajia on 49 prosenttia. Tsekin tasavallassa luottamusta löytyy 30 prosentilta vastaajia. Slovakia luottaa 40 prosentin edestä, Romania 46 prosentin. Yli 50 prosentin edestä EU-johtoon luotetaan siis ainoastaan kolmessa maassa. Niissäkin maissa, joissa luottamus on noussut, luottamusaste jää alle 50 prosentin.

EU27:n maissa luottamus EU-johdon toimintaan on heikkoa. Yli 50 prosentin luottamukseen päästään vain kolmessa maassa 27:stä. ”Yhteinen Eurooppa” saattaa olla tavoiteltava asia, mutta tähän astisten johtajien johdolla siihen ei uskota päästävän. On ymmärrettävää, että komissio sekä komission tahdon välittävät jäsenmaiden hallitukset varoittelevat äärioikeiston ja populistien noususta, osoittaisihan se tyytymättömyyden vallitsevan - ja saaneen aikaan myös toimintaa. Harva poliitikko mielellään paikastaan luopuu, saati nolosti hylättynä. Luottamuspula tuskin johtuu pelkästä useiden perättäisten kriisien ketjusta tai toimimattomaksi osoittautuneesta ”kylmäpäisestä kriisinhallinnasta” ja sen varjolla ujutetusta talouskurista. Luottamuspula ei arvellakseni johdu myöskään pelkästä viestinnän (”kriisi on ohi”) ja todellisuuden (kriisi jatkuu) välisestä ristiriidasta, tai siitä, että EU-johdon viestintä menee keskenäänkin ristiin. Esimerkkinä ristiinpuhumisesta vaikka tämä viikko, jolloin komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ilmoittaa edellisenä päivänä, että kriisi on ohi vuonna 2014 ja Euroopan keskuspankki EKP:n johtaja Mario Draghi seuraavana päivänä, että puheet kriisin voittamisesta ovat pahasti ennenaikaisia. Toki tällaisillakin asioilla on vaikutusta, samoin kuin ennätystyöttömyydellä. Ja IMF:n säännöllisin väliajoin toistuvilla varoituksilla Euroopan pankkisektorin terminaalihoitotilasta. Pikemminkin kyse on siitä, että ihmiset ovat alkaneet tunnistaa Euroopan unionin demokratiavajeen sekä sen eriarvoisuutta

laskUssa

Luottamus EU-johdon toimintaan on laskenut Kreikassa, Kyproksella, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Portugalissa, Unkarissa, Sloveniassa, Ranskassa, Suomessa, Bulgariassa, Virossa, Irlannissa, Alankomaissa ja Tanskassa. Jyrkimmin luottamus on pudonnut Espanjassa (-32%), Ruotsissa (-17%), Suomessa (-14%), Irlannissa (-23%), Alankomaissa (-11%) ja Tanskassa (-10%). Nuorison keskuudessa EU-johdon nauttima luottamus on romahtanut eniten seuraavien maiden nuorten keskuudessa: Suomi (-15%), Italia (-14%), Espanja (-34%), Ranska (-17%), Irlanti (-18%) ja Unkari (-12%). Vähiten lUottamUsta

Vähiten EU-johtoon luotetaan Kreikassa (19%), Kyproksella (21%), Espanjassa (27%), Isossa-Britanniassa (29%), Ruotsissa ja Tsekin tasavallassa (30%), Portugalissa (31%)ja Unkarissa (37%). Suomessa luottamusta löytyy 44 prosenttia.

|13

kasvattavan ja varallisuutta jo ennestään varakkaille siirtävän luonteen. Kuultuaan paljon puhetta lisä- ja markkina-arvoista, ihmiset ovat ehkä alkaneet kysyä: ”Kuka ne markkina-arvot saa?” saaden vastaukseksi: varakkain 10 prosenttia. EU:n myötä tehdyt muutokset ovat maksimoineet varakkaimpien edut ja heikentäneet muiden osaa. Lisäksi kenties on hahmottumassa, että mitään todellista talouskasvua ei ole ollut kuin ajoittain sitten 1960-luvun jälkeen. Kasvu on hidastunut globaalisti, ei ainoastaan korkean tulotason maissa. ”Kasvu” on ollut pääasiassa velalla pumpattua. Asian ymmärtää, jos yksinkertaistaen kysyy itseltään: Jos minulla on 400 000 euron asunto joka on rahoitettu 400 000 euron velalla, onko minulla 400 000 euron edestä varallisuutta vai 400 000 euron edestä velkaa? Mistä rahat korkoihin tulevat? Kenties on hahmottumassa, että ostovaluutta euron kanssa velkaannumme ulkomaanvaluutassa, yksityisille liikepankeille. Sääntelemättömälle rahoitussektorille. Arkipäivän kokemukset eivät vastaa poliitikkojen puheita lisääntyneestä hyvinvoinnista ja vauraudesta. Kun Euroopan unionin ja euron loppuhistoriikki kerran kirjoitetaan, se kaiketi jaotellaan jaksoihin kriisien mukaan. <

Lähde: Gallup World: EU Leadership approval at record low in Greece, Spain http://www.gallup.com/poll/166757/leadershipapproval-record-low-spain-greece.aspx

14|

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

EU:n kuihtunut kasvustrategia – todellisuus kohtaa tavoitteet toimittanut Riikk a söyring

Ajoittain on hyvä arvioida harjoitettua politiikkaa.

Vuonna 2010 Euroopan komissio julkaisi tiedoksiantona Eurooppa 2020 -strategian, ”älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian”. Eurooppa 2020 -strategia tunnetaan myös nimellä Euro Plus Pact, ja se ratifioitiin 2011. Esipuheessa komissio maalailee: ”...Kriisi on herätyshuuto. Se on saanut meidät huomaamaan, että jatkaminen entiseen tapaan tuomitsisi meidät vaipumaan vähitellen uuden maailmanjärjestyksen kakkosluokkaan...” Strategiassa asetetaan viisi yleistavoitetta:

> T yöllisten osuus 20–64-vuotiaista on 75 prosenttia.

> E U:n BKT:sta 3 prosenttia investoidaan

T&K:hon. 20-20-20-ilmasto/energiatavoitteet saavutetaan (ja päästöjä vähennetään 30 prosentilla, jos olosuhteet ovat oikeat). Koulunkäynnin keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia, ja vähintään 40 prosenttia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen tutkinnon. Köyhyysuhan alla eläviä on 20 miljoonaa vähemmän.

> > >

Keinona edellytetään mm. vahvempaa talouden ohjausjärjestelmää eli komission päätäntävallan lisäämistä. Tavoitteisiin on pyritty monen erinimisen, jäsenmailta valtaa pois siirtävän sopimuksen avulla:

> E uropean Semester (komissio tarkkailee ja koordinoi jäsenmaiden budjetteja, 2011) Six Pack (talouspolitiikan koordinaatio,

finanssipolitiikan valvonta, 2011) Kasvu- ja työllisyyssopimus (2012)

Euroopan komission tilastovirasto Eurostatin julkaisemat tuoreet lukemat ovat jyrkässä ristiriidassa Eurooppa 2020 -strategiassa ilmoitettujen tavoitteiden (köyhyyden vähentäminen, työllisyyden parantaminen, menokuri jne) kanssa. Suomen hallitus on sitoutunut Eurooppa 2020 -strategiaan. Kaus kasvu karkaa...

Komission ja Ecofin-ministerineuvoston harjoittama ”kylmäpäinen kriisihallinta” talouskasvun tappavalla talouskurilla, tukipakettimenettelyillä ja Euroopan vakausmekanismi EVM:n pääomittamisella kasvattanut valtioiden velkaantumista, lisännyt työttömyyttä, maastamuuttoa sekä sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta. Eurostatin julkaisu ”At risk of poverty or social exclusion in the EU28” kertoo, että vuonna 2012 Euroopan unionissa oli lähes neljännes väestöstä (24,8%), noin 125 miljoonaa henkilöä köyhyysriskirajalla tai syrjäytymisvaarassa. Vuonna 2011 vastaava lukema oli 24,3% ja vuonna 2008 23,7 prosenttia. Eniten köyhiä tai riskirajalla eläviä on Bulgariassa (49%), Romaniassa (42%), Latviassa (37%), Kreikassa (35%) ja vähiten Alankomaissa (15%) ja Tsekin tasavallassa (15%). Ruotsissa ja Luxemburgissa köyhiä tai riskirajalla eläviä on 18 prosenttia, Suomessa 17 prosenttia. Lasten ja työikäisten köyhyys sekä köyhyysriski on lisääntynyt niissä 20:ssä jäsenmaassa 26:sta, joista data oli saatavilla. Työttömyysprosentti euroalueella on 12,1% ja EU28:ssa 10,9 prosenttia. Maanosavertailussa Euroopan unionilla menee huonommin kuin Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa.

Yhtä vauhdikkaasti on kasvanut valtioiden velkaantuminen. Keskimääräinen velkaantumisaste on yli 90% (velan suhde bkt:n). Euroalue ei ehtinyt edes nollaan kun tipahti uudelleen

Euroalue kärsi 6 prosentin supistumisen globaalissa kriisissä, joista se oli ehtinyt tulla ylöspäin kahden kolmanneksen verran vuoteen 2011 mennessä, jolloin se putosi puhtaasti kotitekoiseen taantumaan. Tällä hetkellä euroalueen talous on edelleen 3% pienempi kuin se oli vuonna 2008, laski Levy-instituutin tutkija, keskuspankkien toimintaan, rahoitusjärjestelmiin ja rahapolitiikan vaikutuksiin erikoistunut professori Jörg Bibow syyskuussa. Kannattaako toivoa, että maailmankauppa elpyisi ja vetäisi euroalueen nousuun, kysyi Bibow ja vastasi: ”Ikävä kyllä maailmankauppajärjestö WTO juuri alensi ennustettaan vuosille 2013-2014.” Pikemminkin Euroopan rakenneuudistukset ovat omiaan ruokkimaan deflaatiokierrettä kuin kasvua, tokaisee Bibow. Budjettitavoitteet jäävät tavoittamatta, talous laahaa ja työttömyys nousee tai pysyy ennallaan, Bibow ennustaa. ”Näin siinä tapauksessa, ettei mitään normaalia ikävämpää ole tulossa euroalueen suuntaan.” Summa summarum:

Tilastojen ja muun datan perusteella voi sanoa, että tavoitteiden saavuttamisessa ei ole onnistuttu - paitsi ehkä yhdessä: ilmastonmuutosta vastaan kamppailussa, ja siinäkin epäsuorasti. Nimittäin EU28:ssa lasten syntyvyys ei ole ”uusiutuvalla tasolla”, toisin sanoen lapsia syntyy alle 2,10 per nainen; 2,10 -lukemaa on pidetty riittävänä uusitumisen tasona, mikäli maahanmuuttoa ei ole. Uusia resursseja kuluttavia velanottajia ei siis synny riittävästi, jotta ”velka = raha = ostovoima = työpaikka” -järjestelmämme toimisi tulevaisuudessakaan. Ja noudatetun palkkamaltin takia työtä tekevilläkään ei ole varaa kuluttaa. Ja koska euro on sitä käyttäville maille ostovaluutta, euromaat velkaantuvat ulkomaan valuutassa, euro on liian kallis ja joustamaton käytettäväksi reaalitalouteen tehtäviin investointeihin. <

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o e U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

maahanMuuTTAjAT ja työ TeksTi rita dahl kir joiT Taja on kir jailija , sopr aano, V Tm, fm

Vuonna 2001 Kyproksen maahanmuuttajatyöntekijöiden määrä oli 29 730 ja he muodostivat 6,8 prosenttia koko työvoimasta. Lukuun eivät sisälly kreikkalaiset maahanmuuttajat, Mustaltamereltä tulleet kreikkalaista alkuperää olevat maahanmuuttajat, kotiapulaiset, esittävät taiteilijat, laittomat pakolaiset tai pysyvät vierailijat (jotka ovat lähinnä eurooppalaisia eläkkeensaajia). Tilasto- ja tutkimuskeskuksen vuoden 2002 tiedon mukaan Kyproksella oli kaiken kaikkiaan 5000‒15 000 laitonta maahanmuuttajaa.

|15

16|

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

. . .tas aa rvo ei k u ite nk a an t o t e u du

Maahanmuuttajat työllistyvät

kausiluonteisesti epävakaisiin olosuhteisiin. Moldavia, Romania, Bulgaria, Libanon, Syyria, Jordania, Egypti, Sri Lanka, Intia ja Filippiinit ovat tärkeimpiä tulomaita. Monet korkeasti koulutetut Lähi-idän maista tulevat työllistyvät palvelusektorille, maanviljelyyn ja teollisuuteen. Kaksi kolmasosaa srilankalaisista, intialaisista ja filippiiniläisistä ovat kotiapulaisia, joista enemmistö on naisia. Yksi kolmasosa työllistyy maanviljelyyn tai maatiloille. Maahanmuuttajamiehet ovat yleisimpiä rakennusalalla ja he tulevat lähinnä Egyptistä ja Syyriasta. Suuri osa maahanmuuttajista työskentelee myös matkailualalla. Maahanmuuttajia on seksityössäkin. Osaa kutsutaan ”esittäviksi taiteilijoiksi” ja he työskentelevät lähinnä yöklubeilla ja kabareissa. He voivat elää orjamaisissa olosuhteissa vailla sosiaaliturvaa ja työvakuutusta. 1970‒80-luvuilla ei-kyproslaiset saivat työlupia vain poikkeusolosuhteissa. Ensimmäisinä vuosina tapahtui 200 000 kreikankyproslaisen pakolaisen invaasio, jotka olivat saaneet potkut miehitetyllä alueella. Heistä tuli uutta halpatyövoimaa. 1990-luvulla talouden kasvuaste oli matalampi ja työnantajan puolelta oli paine alentaa työvoimakustannuksia. Inflaatiopelko aiheutti ulkomaisen työvoiman torjunnan. Maan työllisyysaste oli alhainen ja kyproslaisilla oli täystyöllisyysaste. 1990-luvulla tapahtuneen politiikkamuutoksen myötä maahanmuuttajat jaettiin niihin, joiden toimialoilla vaadittiin työministeriön myöntämä lupa ja niihin, joilta ei lupaa vaadittu ja joiden oleskelustatus oli ulkoministeriön päätettävissä. Tällaisen luvan saamisen edelly-

tyksenä on, ettei Kyprokselta löydy työntekijää, joka täyttäisi työnantajan ehdot. Oleskeluluvan pituus oli alun perin kaksi vuotta, mutta se laajennettiin neljään vuoteen. Eri toimialoilla on lisäksi eripituisia aikarajoja. Hotelleissa työskentelevät muusikot saivat oleilla maassa kahden vuoden ajan ja palata oleskeltuaan ulkomailla kolme kuukautta. Maanviljelyssä työskentelevät sesonkityöntekijät pystyivät oleilemaan vain kolme kuukautta työministeriön luvalla. Kyproksen maahanmuuttopolitiikkaa on muunneltu vuosikymmenten kuluessa eri tavoin ja siinä on edelleen monia ongelmakohtia. Maahanmuuttajien integroituminen kyproslaiseen yhteiskuntaan ei ole helppoa, lainsäädännössä ja valvontamekanismeissa on vaikeaa toteuttaa ja seurata maahanmuuttajien työllisyysehtoja. Kypros ei ole suunnitellut maahanmuuttajatyöntekijöitä koskevaa politiikkaa pitkäaikaiseksi, koska maahanmuuttajien Kyproksella oleskeluajan oletetaan olevan lyhytkestoista. 1990-luvulta lähtien maahanmuuttajille on myönnetty työlupia samoin perustein kuin kyproslaisille työntekijöille. Heitä koskee sama työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntö kuin kantakyproslaisia ja heidän statuksensa on tunnustettu hallituksen, työnantajien ja ammattiliittojen yhteisessä sopimuksessa vuodelta 2001. Pankyproslaisen työvoimaliiton lokakuussa 2003 pidetyssä ulkomaista työvoimaa koskevassa konferenssissa tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu useista syistä. Työvoiman ja ammattiliittojen oikeuksien rikkominen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, heillä ei ole kattavaa terveydenhuoltoa eikä sosiaaliturvaa, heidän työskentelyolosuhteensa ja kotiapulaisten palkkoja koskevat säännökset ovat puutteellisia eikä Kyproksella ole tehokasta yhteisiä valvontamekanismeja ja työvoimalainsäädäntöä koskevaa valvontaa. Maahanmuuttajilla ei ole oikeastaan heidän oikeuksiaan valvovaa ammattiliittoa. Kaikki työntekijäjärjestöt kannattavat maahanmuuttajatyöntekijöitä edullisempien työvoimakustannusten vuoksi. Jotkut puhuvat jopa ”halvasta ulkomaisesta työvoimasta”. Hallituksen vaihtelevan maahanmuuttopolitiikan vuoksi tasa-arvoinen kohtelu ei koske heitä. 1990-luvulla ammattiliittojen reaktio maahanmuuttajatyöntekijöitä kohtaan oli torjuva ja liitot esittivät joskus muukalaisvihamielisiä

kommentteja. Vähitellen asenteet muuttuivat varovaisen positiivisiksi ja korostivat maahanmuuttajatyöntekijöiden vähentämisen tarvetta, jotta heidän täydellinen integroitumisensa olisi mahdollista. Muuttuneiden asenteiden takana on näkemys, ettei ole olemassa ”laittomia työläisiä” vaan ”laittomia työntekijöitä”. Maahanmuuttajatyöntekijöiden syrjimisellä saattaisi olla kielteinen vaikutus kantakyproslaisten työntekijöiden kohteluun. Ensimmäisen maahanmuuttajatyöntekijöiden konferenssin, jonka yhdestätoista jäsenestä viisi on maahanmuuttajia, odotetaan muuttavan tilannetta ja luovan uuden perustan maahanmuuttajien vaatimusten artikuloinnissa ammattiliittojen kautta. Ammattiliitot ovat epäonnistuneet maahanmuuttajatyöntekijöiden järjestäytymisessä toimialoilla, joilla järjestäytyminen ei ole tavallista (maanviljely), työnantajien vastustuksen ja sesonkiluonteisten työntekijöiden liittymisvaikeuksien vuoksi. Vahvan kollektiivisen neuvottelukehyksen luominen on edelleen tärkeää, koska niiden perusteella päätetään maahanmuuttajia koskevista työehdoista. Trimikliniotiksen mukaan on tärkeää tutkia lisää maahanmuuttajien olosuhteita, jotta selviäisi, mikä on syynä heidän heikkoon neuvotteluvoimaansa ja sijoitukseensa työelämähierarkiassa.

Ta lo u d e l l in e n k a n s a l a is uu s va ie ta a n täys in

» w w w.v e u. f i

Taloudellinen kansalaisuus ja muut poikkeukset

Kyprokselle muutetaan erityisesti työn vuoksi, vaikka sen maahanmuuttopolitiikka on toiseksi viimeisellä sijalla MIPEX-maiden tilastoissa. Laki luo vähiten otolliset olosuhteet työntekijöiden pitkäaikaiseen integroitumiseen työmarkkinoille. Silti heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat rajatut. Perheenyhdistämisen ja pitkäaikaisen oleskelun osalta Kypros sijoittuu etäälle EU-suosituksista. 2008 tehdyn Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hallituksen politiikka, joka estää maahanmuuttajia saamasta pitkäaikaista oleskelulupaa, on ongelmallinen myös Euroopan oikeustuomioistuimen ja komission mielestä. Kypros vastasi kritiikkiin luomalla 2009 voimaantulleen lain, jossa oleskeluluvan hakijoille asetettiin uudet ehdot. Kyproksen maahanmuuttopolitiikka voi silti kritisoida monin eri perusteluin: edelleenkään se ei suosi liikkuvuutta työmarkkinoilla, uudet ehdot kiristävät entisestään integraatioedellytyksiä ja ovat eksklusiivisia eli valtaväestön näkökulmasta poissulkevia, perheenyhdistämistä haluaviin sovelletaan tiukimpia ehtoja, paperittomien pakolaisten lapsilla ei ole koulunkäyntimahdollisuutta ja maahanmuuttajat saavat Kyproksen kansalaisuuden rajoitetusti. Syrjinnän vastainen työ kuuluu Kyproksen erityisvahvuuksiin, mutta sitäkin voi tehdä entistä tehokkaammin. Vuonna 2009 Kyproksella tuli voimaan uusi maahanmuuttolaki, jonka mukaan EU-jäsenmaiden ulkopuolelta tulevilla ihmisillä, jotka hankkivat laillisesti Kyprokselta omaisuutta 300 000 euron edestä, on oikeus hakea maahanmuuttolupa, joka vastaa käytännössä pysyvää oleskelulupaa Kyproksella. Uuden lain toivottiin lisäävän erityisesti ulkomaisia, erityisesti englantilaisia sijoituksia Kyprokselle. Kaikkien hakijoiden on osoitettava, että heillä on vakaa tulonlähde tai riittävästi omia varoja, jotka eivät saa olla peräisin Kyprokselta, vaan ulkomailta. Tulonlähteen on riitettävä elättämään hakija ja muut hänestä riippuvaiset henkilöt, niin ettei hakijan tarvitse turvautua sosiaaliapuun. Hänellä on oltava sairausvakuutus, joka korvaa samat riskit kuin kyproslaiset yhtiöt; hän ei saa olla uhka julkiselle järjestykselle tai turvallisuudelle ja hänen on oleskelunsa Kyproksen hallituksen valvomalla alueella

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

täytyy olla todellista eikä seurausta petoksesta tai harhautuksesta. Rikkaiden, sijoittajien ja liikemiesten ”nopean kansalaisuuden väylän” avulla sijoittajat ja Kyproksella toimivat liikemiehet saavat maan kansalaisuuden nopeammin kuin ns. tavalliset kansalaisuuden hakijat. Nopean kansalaisuuden väylä tarjoaa yksinkertaisemman hakuproseduurin, nopeuttaa hakemusten käsittelyaikaa, antaa yrityksen avainhenkilöille ja vanhemmalle johdolle mahdollisuuden saada ikuisen työ- ja oleskeluluvan, sujuvoittaa kyproslaisten yritysten vanhemman johdon hakemusprosessia ja antaa kolmansien maiden työntekijöille mahdollisuuden lomailuun Kyproksen ulkopuolella. Nopean väylän kautta kansalaisuutta hakevat eivät myöskään tarvitse yhtä paljon asiakirjoja liitteiksi hakemukseensa. Pysyvät oleskeluluvat on perustanut maahanmuuttoa valvova komitea, jolla on läheiset suhteet venäläiseen kauppakamariin ja Venäjän federaation suurlähetystöön Kyproksella. Pysyvät oleskeluluvat on tarkoitettu erityisesti Kyproksella oleskeleville venäläisille vanhemman johdon edustajille. Euroopan unioni on huomauttanut venäläisten suosimisesta kansalaisuuden hakemisessa. Laiton maahanmuutto puheenaiheeksi

Vallankäyttö ei ole pelkästään konkreettisia politiikkapäätöksiä ja –linjauksia, valta on myös kansalaisten retorista hallintaa. Kyproksen virkamieshallinnon ja poliitikkojen intresseissä on puhua laittomasta maahanmuutosta ensinnäkin siksi, että neoviktoriaanisella aikakaudella kaikki laiton ja moraaliton herättää erityistä vastustusta kansalaisten keskuudessa. Toiseksi, leiman saanut aihe nousee helposti yleisen huomion kohteeksi ja vie huomion aremmista aiheista. Taloudellinen kansalaisuus vaietaan täysin, koska se on valtiolle hyödyllistä kansalaisuutta. Populismi ja maahanmuuttoon liittyvien uhkakuvien luominen on osa myös kyproslaisen politiikan arkea. Presidenttiehdokas Nicos Anastassiades nosti toukokuussa 2012 kampanjansa kärkeen työttömyyden ja laittoman pakolaisuuden korostaen ”kestävää talouspolitiikkaa ja tervettä veropolitiikkaa”. Hän ehdotti tiukempaa linjaa maahanmuutossa laittomuuksien välttämiseksi Kyproksella, jonne saapuu

|17

l i i k em i ehe t s a avat ma a n k a n sa l a is uud en n op e a m m i n kui n n s . tava l li se t k a n sa l a i suud en ha k ijat.

pakolaisia erityisesti arabimaista, Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Kyproksen viranomaiset ovat esittäneet Turkkia maahanmuuttopolitiikasta syyllistäviä lausuntoja. Sisäministeri Neoclitis Sylikiotis on vaatinut turkkilaisten vastuullisuutta laitonta pakolaisuutta koskevassa kysymyksessä vedoten siihen, että Turkki on eräs tärkeistä pakolaisten lähtömaista ja pysäkeistä. Sylikiotiksen aloitteesta Kypros otti vuonna 2010 käyttöön maahanmuuttajia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman, jossa korostettiin erilaisia kohtia tiedonjakamisesta läpinäkyvyyteen, työllisyyteen, koulutukseen, terveyteen, sosiaalisen elämänlaadun parantamiseen ja kreikan kielen opetukseen perustuvaa kahdeksaa periaatetta. Euroopan Unionin korruptiota ja rasismia vastaan taisteleva ECRI on kiinnittänyt huomiota erityisesti maahanmuuton vääristymiin kahdessa vuosina 1998 ja 2001 julkaisemassaan Kypros-aiheisessa raportissa. Euroopan Unionin tapaamisissa Kreikan ja Kyproksen edustajat ovat todenneet molempien EteläEuroopan maiden kärsivän laittomasta pakolaisuudesta ja siksi he ovat vaatineet erityisesti yhteisön ulkorajojen suojelua. Kypros ja Malta päättivät nostaa 2012 EU-puheenjohtajakaudellaan laittoman maahanmuuton yhdeksi keskeiseksi teemakseen. Laiton maahanmuutto ei ole pelkästään hallinnon ja viranomaisten hampaissa. Neoviktoriaanisena aikanamme moralisoiminen sekä laillisuuden ja laittomuuden kysymykset kiinnostavat kaikkia tavallisista kansalaisista korkeisiin virkamiehiin ja poliitikkoihin. <

18|

» w w w.v e u. f i

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

Lännen eskalaatio ja Venäjän reaktio Teksti Kirsti Er a

EU on kuulemma rauhan projekti.

Tämän vuoden helmi-maaliskuussa on koettu ja nähty todellisuutta. Naton ja EU:n pyrkimys itälaajenemiseen Ukrainassa loi jännityksen, joka on johtanut sotatoimiin ja aluevaltaukseen. Varsovan liiton hajotessa 1980-luvun lopussa Neuvostoliitolle/Venäjälle luvattiin, ettei Nato laajene itään. Valitettavasti Nato on ottanut entiset Varsovan liiton maat ja neuvostotasavallat sopimuksen vastaisesti jäsenikseen. Taustalla lienee niiden pelko, että Venäjä haluaa saada itäisessä Keski-Euroopassa määräysvallan, joka Neuvostoliitolla oli. Samoin ulkoja turvallisuuspoliittinen lyhytnäköisyys, sokea usko asevaraiseen ”turvallisuuteen”. Jos Itä-Euroopassa olisi nyt liittoutumattomien maiden vyöhyke Suomesta Baltian kautta Mustallemerelle, se toimisi Naton ja Venäjän välisenä puskurina ja maanosamme olisi varsin turvallinen paikka. Ajatusta esitti aikanaan Hilkka Pietilä ja myös Rauhanpuolustajat on kannattanut sitä. Näin ei valitettavasti käynyt, sillä Nato on asetehtailijoiden lobbausjärjestö, joka haluaa lisää jäseniä maksamaan lisää aseita. Niillä pi-

tää välillä sotia, jotta ostajilla säilyy motivaatio ja usko taistelussa testattujen laitteiden tehoon. Konflikteja riittää niin kauan kuin asevarustelu ja sotilasliitot kukoistavat. EU on yli 10 vuotta luisunut Naton vasalliksi ja maksumieheksi, onhan suurin osa EUmaista sotilasliitossa. Kehityksen tuhoisuus paljastuu nyt, kun EU on osapuolena Naton ja Venäjän välisessä strategisessa kiistassa - Suomi siinä mukana. Venäjän kannalta Ukrainan ja Krimin liittäminen Natoon on mahdoton ajatus: Natotukikohdat ja mahdolliset ohjuspuolustuslaitteet siellä olisivat kuin pyssynpiippu Moskovan ohimolla. Venäjän turvallisuusintressit ovat tässä ymmärrettävät ja lailliset, Naton ja EUn laajenemishanke taas vaarallinen. Putinin tapa edistää Venäjän turvallisuuspolitiikkaa vain ei ole laillinen eikä edistä turvallisuutta eikä Venäjän asemaa, kuten tuloksista huomaamme. Silti länsi ei voi syyttää yksin Venäjää tilanteen kärjistymisestä. Geopolitiikan alalla kokemattomille ukrainalaisille jutussa kävi nyt valitettavasti kuin tarinan korttipelurille, jolle ”pojat rahalla opetti” pelin alkeita. Vähän kuin talvija jatkosodat ulkopolitiikkaa Suomelle.

E U o n yli 10 v u ot ta lu i s unu t Nat o n vas al l i k s i ja maks u mi e he ks i

» w w w.v e u. f i

Geopolitiikka on raadollista, siinä kukin ajaa omia etujaan, myös Venäjä, EU, USA ja Nato, ja energia- ja muiden resurssien niukkuus vain pahentaa näkymiä. Suurvaltojen naapurit joutuvat toimimaan näiden realiteettien pohjalta. Myös Suomen hallituksen sietäisi muistaa tämä eikä asettua EU-kaavussa konfliktin osapuoleksi. Venäjä reagoi myöhässä – ja sen vuoksi väkivaltaisesti – EU:n ja Naton Ukraina-hankkeeseen. Kreml taisi keskittyä olympialaisten valmisteluun ja boikottien välttämiseen, eikä se siksi uskaltanut esittää selvää vastalausetta ennen olympialaisia. Kremlin kannustaessa urheilijoita lännen johtajat kannustivat avoimesti Ukrainan oppositiota, esiintyivät valokuvissa jopa natsien rinnalla. Mitkähän olivat lännen occupy-väen mietteet - heidän mielenosoitustaan ei kannustettu lännessä eikä idässä. Venäjän hätäjarrutuksen tuhoista nähdään, miten kehnoa hallintoa tuottaa vallan keskittäminen yhdelle ihmiselle. Stephen Cohen (Newsweek 10.3.2014) ja muutkin ovat hämmästelleet, miksi Venäjän reaktio tuli lännelle yllätyksenä. Hän arvioi, että taustalla on USA:n diplomatian surkea tila, kun Moskovan-lähettiläinä on ollut ideologeja, jotka pätevän ja monipuolisen informaation välittämisen sijasta keskittyvät politikoimaan Venäjällä. Kuten nähdään, seuraukset ovat tuhoisia myös Venäjän opposition toimintamahdollisuuksille: riippumattomien verkkolehtien, kriittisten blogien ja tv-kanava Doždin toimintaa on vaikeutettu tai estetty kokonaan. Krimin valtaaminen horjuttaa Euroopan vakautta entisestään. ETYJin johdolla käydyt neuvottelut Ukrainan liittoutumattoman aseman säilyttämiseksi olisivat tuottaneet paremman tuloksen myös Venäjän kannalta. Ukrainan oppositio ja Maidan olivat moni aineksinen ilmiö. Suurin osa mielenosoittajista vastusti korruptiota, byrokratiaa ja surkeaa taloudenhoitoa, vaati demokratiaa. Itsenäistyessä 1991 Ukrainalla oli ollut menestyksen edellytykset (mustaa multaa, hiiltä, rautaa ym., koulutettu väestö, liikenneyhteydet), mutta ahneet ja epäpätevät johtajat ovat ryöstäneet sen tyhjiin.

Va i h t o e h t o E U : l l e n r o 1 / 2 0 1 4

EU:n assosiaationeuvotteluissa ukrainalaisia ruokittiin hunajaisin lupauksin: alkaa virrata investointeja, teitä, eurooppalaista koulutusta, demokratiaa, työpaikkoja ym. Marraskuussa EU ilmoitti, että Ukrainan on valittava vapaakauppa joko Venäjän tai EU:n kanssa. Historian ja sijainnin takia tuliraja Venäjään oli mahdoton, Ukraina tuo sieltä kaasua ja öljyä, vie mm. maataloustuotteita ja työvoimaa. Kun neuvottelut katkesivat EU:n vaatimukseen, ihmiset raivostuivat muutoshaaveen tuhoutuessa. Tätä raivoa länsi ja äärioikeisto hyödynsivät tehokkaasti, äärioikeisto sai tukea myös ulkomaisilta uusnatseilta. Venäjä puolestaan tuki epäviisaasti ainoastaan epäsuosittua presidentti Janukovytšia. Näin hahmotan laajapohjaisen Maidanin päätymisen oikeiston, jopa äärioikeiston käsiin. Janukovytšin paettua valtaan nousseessa hallituksessa on jälleen miljonäärejä, joiden rikkaudet ovat peräisin korruptiosta ja raaka-aineiden vientituloista. Varat ovat veroparatiiseissa ja niitä USA tai EU tuskin jäädyttävät. Nykyinen Venäjän-uhka ruokkii nationalismia Ukrainassa ja on siis Jatsenjukin hallitukselle eduksi. Valtio on kuitenkin hajoamisvaarassa, kun ItäUkrainan venäjänkielinen väestö on tyytymätön hallitukseen ja talous romahtamassa. Kremlin kritiikki Ukrainan hallitusta kohtaan on ulkokultaista: Putinin lähipiirin valtaisa omaisuus on myös peräisin korruptiosta sekä raaka-aineiden ja energian vientituloista ja sijoitettu veroparatiiseihin. Venäjän hallitus ei kitke fasismia omassa maassaan, vaan vierastyöläisiä ja vähemmistöihin kuuluvia riistetään, vainotaan, jopa surmataan, ja syylliset jäävät usein rankaisematta. Venäjänkielisten ja muiden ongelmat ovat suuria: syrjäseuduilla työttömyys ja alkoholismi rehottavat ja eliniän odote on romahtanut, julkiset palvelut heikkenevät, infrastruktuuri on rappiolla ja maatalous keskittyy valtaville yksityistiloille. Suomenkielinen Diplo&Novaja gazeta sisältää tietoa Venäjän nykyoloista ja eliitin taustoista ja toiminnasta. Ukrainan ja Venäjän kansat ovat nyt jääneet EU-Nato-Venäjä-myllynkivien jauhettaviksi. Niitä tyhmistetään kansalliskiihkoisella sotapropagandalla molempien maiden tv-kanavilla.

|19

Krimin kansanäänestys ulkomaisten sotilaitten valvonnassa ja viikon valmisteluajalla jätti vaikeasti korjaantuvia haavoja, puhumattakaan aluevaltauksen seurauksista. Krimille on tuotu sähkö, vesi ja kaasu Ukrainasta, luvassa on ongelmia ja hinnannousua. Venäläiset, ukrainalaiset ja monikansalliset työyhteisöt, suvut ja jopa perheet kiistelevät ja hajoavat sotilastoimien ja propagandan vaikutuksesta. Pitkän kanssakäymisen synnyttämät kompromissihalu, suvaitsevaisuus ja toistensa ymmärtäminen murenevat vauhdilla. Kuka tästä surkeudesta sitten hyötyy? Ainakin sotahaukat, natottajat, sotateollinen kompleksi ja asekauppiaat, Venäjän, Ukrainan ja EU-maiden armeijat ja salaiset poliisit. Siitä hyötyy kaupallinen media ja propagandan sepittäjät, samalla kun aito kanssakäyminen, kulttuuri, taide ja tutkimus ovat ongelmissa. Hinnan maksamme me kaikki. Johtopäätös on, että on vaadittava aseriisuntaa, vastustettava Naton ja muiden blokkien vahvistamista. On madallettava rajoja ja samalla rajoitettava yhtiövaltaa. Tarvitaan kanssakäymistä, ymmärtämystä ja sivistystä blokkien ja kansalliskiihkon sijaan. <

Ukr ainan ja Venäjän k ansat ovat ny t jäänee t E U -Nat o -Venäjäm y l ly nkivien jauhe t taviksi.

mielenosoitUs ttip:tä Vastaan eu:n Ja usa:n kauPPaneuvotteLut keskeytettÄvÄ! 23.5.2014 kLo 15 | narinkkatori, HeLsinki

eU:n ja Usa:n Välistä kauppa- ja investointikumppanuussopimusta (TTIP) neuvotellaan suljettujen ovien takana. Sopimus on vakava uhka demokratialle ja valtioiden itsemääräämisoikeudelle. Mitä jos elintarviketurvallisuuteemme, työoikeuksiimme ja luonnonvaroihimme liittyvästä sääntelystä päättäisivät parlamenttien sijaan suuryritykset? Entä jos yhtiöt voisivat vaatia korvauksia siitä, että niiden voitot ovat pienentyneet liian tiukkojen työmarkkinasäädöksien tai liian ankaran ympäristölainsäädännön vuoksi? Entä jos näistä korvauksista päättäisivät kansallisten tuomioistuimien sijaan kansainvälisten lakifirmojen asianajajat? Tällaiset pykälät sisältyivät monenkeskiseen investointisopimukseen (MAI), josta OECD:n 29 jäsenmaata kävivät salaisia neuvotteluja vuosina 1995–1997, ja ne ovat jälleen asialistalla kun EU:n ja USA:n välistä vapaakauppasopimusta neuvotellaan kaikessa hiljaisuudessa. MAI-sopimus kaatui aikanaan kansalaisyhteiskunnan paineeseen. Samanlaista kansalaisyhteiskunnan heräämistä ja nopeaa toimintaa tarvitaan jälleen, sillä monien asiantuntijoiden mukaan TTIP-sopimus on MAI-sopimustakin vakavampi uhka demokratialle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle.

neUVottelUt on keskeytettäVä! tarVitsemme tUkeasi, tUle mUkaan! ttip-mielenosoitUs pe 23.5. klo 15, kokoontUminen narinkkatorilla TTIP-verkosto järjestää EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelujen keskeyttämistä vaativan mielenosoituksen perjantaina 23.5.2014 klo 15. TTIP-neuvotteluissa ei ole kyse vapaasta kaupasta, vaan vallan siirtämisestä valtioilta suuryrityksille. Vastakkain on kansalaisten ja monikansallisten yritysten etu, demokratia ja taloudellinen hyöty. MAI kaatui vuonna 1998 ja nyt on TTIP:n vuoro. Tule mukaan, tukeasi tarvitaan jälleen! Lue lisää EU:n ja USA:n välisistä vapaakauppaneuvotteluista: W W W.t tipinfo.Wordpress.fi

t tipinfo@rise Up.ne t

w w w.veu.fi VAIHTOEHTO E U:LLE T I E D OT US K E S K US RY – VE U Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki Puhelin: (09) 682 3422 Sähköposti: veu@co.inet.fi