3 minute read
VAMPYYRIN monet kasvot
Teksti ja kuvat: Anna Ojanen
Rauman taidemuseolla avautui 18.11.2023 Noora Ylipietin Altistuneet/Vulnerability-näyttely, jossa on esillä tuhat vampyyripiirrosta ja -maalausta. Vampyyriperinne maailmalla on pitkä, ja runsain Itä-Euroopassa. Suomen kansanperinteessä vampyyriuskomuksia tai -tarinoita tunnetaan hyvin vähän, ja vampyyrimania onkin rantautunut tänne vasta viime vuosikymmeninä populaarikulttuurin myötä.
Jo nopea katsaus vampyyriperinteeseen paljastaa vampyyrin olevan monipuolinen ja -kasvoinen hahmo. Se on myyttinen olento, jonka juuret ovat tiukasti kansanperinteen kertomuksissa, mutta nykyään myös viihdeteollisuudessa.
Mahdollisesti tunnetuin yksittäinen vampyyrihahmo on Bram Stokerin kreivi Dracula. Dracula-romaani on vuodelta 1897, ja siinä kuvattu vampyyri on nykypäivänkin esikuva: mysteerinen herrasmies, jolla on terävät kulmahampaat. Hänestä ei jää varjoa eikä hänellä ole peilikuvaa. Stokerin peruja on myös ajatus, ettei vampyyri voi tulla sisälle taloon kutsumatta.
Vampyyri on ajan saatossa muuttanut huomattavasti muotoaan. Kansan - perinteessä vampyyri on ollut pelottava, punoittava ja paisunut ruumis, joka herää kuolleista vainoamaan tai tekemään kiusaa sukulaisilleen.
Katseet kutsuvat tuijottamaan
Vampyyrikertomukset ovat osaltaan selittäneet yliluonnollisia tapahtumia ja onnettomuuksia, mutta kauhutarinat ovat myös aina kiehtoneet ihmisiä. Ei siis ole ihme, että aihe on pysynyt elinvoimaisena. Vampyyrikertomuksissa viehättää niihin läheisesti kiinnittyvä goottilainen estetiikka: synkkyys, melankolia, yliluonnollisuus ja mystisyys.
Pasi Enges Turun yliopistosta on tutkinut vampyyrimotiivia pohjoismaisissa, erityisesti saamelaisissa uskomusperinteissä. Hän tuo esiin mielenkiintoisen olennon, staalon. Staalo ei varsinaisesti ole vampyyri, mutta hänen vaimonsa juo ihmisistä verta siihen tarkoitukseen osoitetulla rautapillillä. Perinne kertoo, että staalon vaimo piilottaa silmänsä joskus ovimattonsa alle ja olennon voi kukistaa varastamalla ja tuhoamalla tämän silmät.
Noora Ylipietin teoksissa vilisee myös yksittäisiä silmiä ja silmäpareja. Näitä vampyyreja kellään on tuskin tarkoitus tuhota, mutta uskomuskertomukseen peilaillen ne saavat symbolisen vivahteen – katseen merkityksen olemassaololle. Ylipietin vampyyrit ovat räiskyvän värikkäitä hahmoja, joiden intensiivinen katse kutsuu tuijotuskilpailuun havainnoimaan sekä itseä että toista.
Romanttiset vampyyrielokuvat ihastuttavat
2000-luvun loppupuolella ensi-iltansa sai ensimmäinen Twilight-elokuva, joka sekoitti teinityttöjen päät ympäri maailman ja muutti dramaattisesti vampyyrin arkkityyppiä inhimillisempään suuntaan. Romanttisen vampyyrielokuvan pääosissa ovat teini-ikäinen tyttö ja vampyyripoika, joiden rakkaustarina on kivinen ja vaikea. Asetelma on hyvinkin samaistuttava monelle nuoruuden lemmentuskissa riutuneelle teinille.
Elokuva toimi voimakkaana alkusysäyksenä teini-ikäisille suunnatusta vampyyrifiktiosta, joka edelleen tänä päivänä voi hyvin. Komea ja salaperäinen vampyyri on vakiinnuttanut paikkansa niin päiväunien kohteena kuin kiinteänä osana Hollywood-tuotantoa.
Vampyyrit on nyt kutsuttu taidemuseoon
Vampyyri on usein yksinäinen ja traaginen hahmo, joka on kohtalonsa vanki. Tämä yhdistelmä herättää paitsi kiinnostusta, myös säälin ja empatian tuntemuksia. Juureton, yksinään vaeltava vampyyri muistuttaa myös Tove Janssonin Muumikirjoista tuttua mörköhahmoa. Aluksi uhkaavalta vaikuttava Mörkö paljastuukin vain yksinäiseksi ja väärinymmärretyksi hahmoksi.
Noora Ylipietinkin vampyyrit vaikuttavat alkuun hurjilta terävine ja paljastettuine kulmahampaineen, mutta asettuessamme niille alttiiksi vampyyrit paljastuvatkin nuoruuden levottomuuden ja haavoittuvuuden kuvastajiksi. Vampyyrit ovat sympaattisia ja luovat samaistumispintaa sille jollekin aidolle, mikä jokaisen sisässä kumpuaa ja pyrkii toisinaan ulos.
Olipa vampyyri sitten rujo elävä kuollut, pelottava, mutta hurmaava herrasmies, kuvankaunis yli-ihminen tai värikäs torahammas, hahmossa korostuu ulkopuolisuus ja tietynlainen yksinäisyys. Sama teema toistuu Ylipietin vampyyreissa, joissa kuvastuu yksilön sisäinen maailma. Hahmot ovat itsenäisiä, mutta pyrkivät mielellään samantyylistensä seuraan. Nyt, kun Ylipietin vampyyrit on kutsuttu sisään taidemuseoon, on kaikilla mahdollisuus heittäytyä villien tunteiden virtaan ja osaksi moninaista vampyyriparvea.
