Mira Kokkonen kahmi shukokai karaten MM-mitaleja Vuosaareen

Eeron erikoinen

Joka toinen kuoppaa kaivaa

Vuosaaresta, kuten mistä tahansa, on Helsingin keskustaan kohta mahdotonta omalla autolla matkustaa. Katutöitä Itäväylällä, Vallilassa, Sörnäisissä, Hakaniemessä, Mannerheimintiellä... Sama näytti olevan meno myös naapurissa Tukholmassa ja Tallinnassakin. Kuoppaa siellä, kuoppaa täällä. Mutta onhan meillä onneksi mainio metro. Milloinhan laittavat meille metroon saman systeemin kuin Tukholmassa, jossa metroon pääsee kätevästi ja nopeasti pankkikortin lähimaksua porttiin vilauttamalla?

Vuosaaressa katuja on jälleen kerran availtu jonkun kaapeli- tai valokuituputiikin toimesta. Mikähän firma on vuorossa ensi vuonna? Löytyisikö vielä joku, jolla ei ole omia virityksiä maan alla? Toivottavasti kaupunki käärii edes hyvät rahat asukkaita alvariinsa vaivaavasta riesasta.

Kuvassa vasemmalta edessä maailman päävalmentajat shihan Thompson, shihan Marinus, shihan Bressaw ja Kapkaupungin pormestari Dan Plato. Palkintopallin ykköspaikalla Mira Kokkonen.

Helsingin Shukokai Karaten edustajat osallistuivat 12.–16.7.2023

Etelä-Afrikan Kapkaupungissa pidettyihin shukokai karaten maailmanmestaruuskisoihin menestyksekkäästi.

Vuosaaren Urheilutalolla harjoittelevan Helsingin Shukokai

Karaten Mira Kokkonen otteli 18–20-vuotiaiden naisten raskaan sarjan maailmanmestariksi viime vuoden Euroopan mestaruuden jatkoksi. Lisäksi Mira oli ankkurina naisten joukkueessa, joka voitti upeasti naisten joukkue-kumiten maailmanmestaruuden.

Mira voitti Kapkaupungin kisoissa seitsemän kahdeksasta ottelustaan halliten niitä suvereenisti yhden ottelun päättyessä tasan. Lisäksi Mira voitti MM-pronssia naisten joukkue-katassa. Vuosaareen saatiin näin kaksi maailmanmestaruutta ja yksi MM-pronssi.

Lisäksi Helsingin Shukokaista Suomea edustivat veljekset Juuso ja Eetu Hellberg, jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa aikuisten MM-kilpailuihin. Tuliaisina oli upeita otteluita ja kosolti kokemusta sekä henkilökohtaisissa kumite- ja katasarjoissa että joukkueissa, mutta tällä kertaa mitalisijat jäivät saavuttamatta. Molempien kohokohta kisoissa oli henkilökohtainen kata. Miesten katassa oli osallistujia lähes 80, ja Juuso Hellberg selvitti upeasti tiensä sijoille 5–8 voittamalla kolme viidestä ottelustaan ja Eetu Hellberg sijoille 9–16 voittamalla kolme neljästä ottelustaan.

Helsingin Shukokain päävalmentaja, sensei Jarmo Rajala toimi kisoissa yhtenä päätuomarina, tuomiten muun muassa miesten joukkueottelun finaalin, joka otellaan kisojen kohokohtana viimeisenä lajina.

Elokuun alkeisryhmä alkaa maanantaina 28.8. ja ilmoittautumiset https://shukokai-helsinki. myclub.fi tai helsinki@shukokai.fi

Viikkareille Hesa Cupin kultaa

FC Viikinkien P12 Miniakatemia voitti heinäkuun puolivälissä Hesa Cupin tehden samalla vuosaarelaista jalkapallohistoriaa olemalla ensimmäinen Hesa Cupin voittanut vuosaarelaisjoukkue. Olympiastadionin nurmella 15.7. pelatussa finaalissa joukkue kohtasi pääkaupunkiseudulla vaikuttavan RCDE Javi Puadon. Tiukka matsi eteni 1–1-tilanteessa aina rankkareille asti, missä Viikkarit oli parempi lukemin 3–2. Vuonna 2012 syntyneet vuosaa- relaisjuniorit olivat viime vuonna Hesa Cupissa hopealla, joten mitalien kirkastaminen maistui vieläkin maukkaammalta. Kultaan yltäneen vuosaarelaistiimin saldo oli turnauksessa murhaava: kymmenestä ottelusta kymmenen voittoa maalierolla 51–3.

Miniakatemia osallistui Hesa Cupiin kahdella joukkueella, joista molemmat voittivat oman alkulohkonsa. Valitettavasti Punainen-joukkue putosi turnauksesta tasaisen taistelun jälkeen ensim-

Talouden taantuma ja kohonneet korot ovat hidastaneet asuntorakentamista. Jotain hyvää siinä: toivottavasti pääsemme Vuosaaressakin nauttimaan lähimetsistä ja -kallioista edes muutaman vuoden pidempään rakentamispäätösten lykkääntyessä. Jospa ajatusmaailmakin tällä jatkoajalla muuttuisi ja asukkaiden lähivirkistysalueiden tarve sekä kaipuu ymmärrettäisiin jatkossa paremmin.

Vierumäelle pääsin venyttelemään maalaushommissa pullistuneita välilevyjäni. Mäntyharjulla tankkasin taidetta, Hartolassakin harhailin ja Heinolassa pääsin vohvelin makuun. Nikamille hain lämpöä Nizzan auringosta ja ihmetystä Chagallin lentävistä lehmistä. Calvadoksesta ja Villefranche-sur-Merin pikkukylän pittoreskista idyllistä sain samalla myös nauttia ennen Välimeren sietämättömiä helteitä. Toimituksen kahdella vuodella myöhästyneitä pikkujouluja vietim- me Tukholman huumaavassa jalkapallomatsissa. Futistunnelmaa ja jalkapallokulttuuria on turha merta kauempaa lähteä hakemaan! Södermalmin vanhat rakennukset ja viehättävät ravintolat tulivat toistamiseenkin kesällä koluttua. Kynttiläillallinen Södermalmin italialaisessa ravintolassa sai vähemmän romanttisen käänteen, kun pudotin vahingossa kynttelikön avoimesta ikkunasta ohikulkijan päähän. Epäromanttinen meno jatkui paluulaivan italialaisessa ravintolassa kaataessani punaviinit vaimon vaaleille housuille. Ei kahta il- man kolmatta, joten seuraavaksi otan suunnan kiinalaiseen ravintolaan. – Muuten kyllä meni mielestäni kohtuullisen hyvin.

Tallinnan kujilla selkäkivutkin hellittivät. Suomalaiset ovat onneksi löytäneet tiensä jo muuallekin kuin Raatihuoneen torille. Toivottavasti turisti löytää myös Tukholmasta jo muutakin kuin sinänsä upean mutta tukkoisen Vanhankaupungin.

Siinäpä täyteläistä ja täyttävää kesämenoa kerrakseen! Välilevy ei enää selkäpuolella pullistele – pullistuma näyttää nyt siirtyneen mahan puolelle.

Loppukesästä ja syksystä keskityn tämän oman kotisaaremme antimiin. Hyvää kesää – sitä on vielä jäljellä!

Eero Honkanen