Wykyzine 5/12 by Wykyzine

So this is Christmas

Sisältö

5/12 PÄÄTOIMITTAJA Janne Kalluinen lehti@warrantti.org WYKYZINE-TOIMITUS Eeva Aaltonen Antti Astola Carita Eklund Julius Jalo Kimmo Karinen Anni Leimu Sanna Mikkola Jessica Paananen Aino Pekkarinen Iida Salminen Heidi Tomperi Ina Viljanen MUUT KYNÄNIEKAT Ossi Cavén Saija Harsunen Viktor Hollsten Veera Juhala Henri Karttunen Jussi Koiranen Mikko Leinonen Jaakko Sarakorpi Anni Toivanen Heidi Äijö KUVITUS Antti Astola Carita Eklund Alexander Horn Janne Kalluinen Kimmo Karinen Hanna Karppinen Hannu Piekkola Iida Salminen Kristian Salminen Heidi Tomperi TAITTO Janne Kalluinen Jessica Paananen KANNEN KUVA

Nicolas Raymond www.stockvault.com JULKAISIJA Warrantti ry Wolffintie 34, 65200 Vaasa puh. 044 055 4419 wallitus@uwasa.fi www.warrantti.org MAINOSHINNAT Koko sivu 150€ ½ sivu 85€ ¼ sivu 50€

18. vuosikerta 5/12

s. 16 Uratarina - Heidi Alanko: Vaasan yliopiston taloustieteen pääaineopiskelija Heidi Alanko kertoo tähänastisen työuransa mielenkiintoisista vaiheista. Miten appelssiinimehu ja joukkovelkakirjalainat liittyvät toisiinsa? s. 24-27 Warrantin Berliinin excursio: Tusinan verran warranttilaisia pisti lokakuun puolivälissä Berliinin sekaisin. Menestykseksi osoittautuneella reissulla tehtiin muutakin kuin ryypättiin: mitä, se selviää katsomalla! s. 37 Jouluvisa: Joulun alla yliopistolla hääri kaikkien yllätykseksi Korvatunturin väkeä. Wykyzine nappasi punanuttuisesta joukkiosta haastattelut ja kuvat, mutta henkillöllisyyttään joulumuorit ja -pukit eivät malttaneet paljastaa. Osaatko auttaa tunnistamisessa? Sisältö Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta Rakas pöytäkirja Business Factory Warrantin perinneseura Koulutuspoliittiset kuulumiset Vaasan Ekonomit Yksiköiden opiskelijaedustajien kuulumiset KylteriRUN Kyllin hyvää Uratarina: Heidi Alanko Warrantin XXIII vuosijuhla Taloustiede: Hannu Piekkola Gallup Valtiovarainministerin kyselytunti Warrantin excursio Berliiniin Internationalization is bugaboo? Ahventie Warrantin Pool Baardit Warrantti-SSHV -pesis Toni Jalo Sex Shop Venus Wallituksen juorupalsta pikku-E Lukijakilpa Kuin kaksi marjaa NESU

2 3 4 5 6 7 8 9 10-12 13 15 16 17-19 20-21 22 23 24-27 28-29 30 31

32 33 34 35 36 37 38 39

Pääkirjoitus

War is over Teksti: Janne Kalluinen Kuva: Kimmo Karinen

Kun huomaa syksyn sateiden vaihtuvan hiljalleen valkoisiksi, on aika alkaa valmistautua kääntämään tiimalasi ja siirtyä vähitellen uuden vuoden viettoon. Vaikka ensilumet ovatkin tällä hetkellä kuvainnollisesti menneen talven lumia, uskallan väittää talven olevan toden teolla tulossa myös tänäkin vuonna. Meille hallituslaisille talventulo tarkoittaa uuden aikakauden alkua: siirtymistä täyspäiväiseen opiskeluun, siirtymistä vaihto-opiskeluun tai hallitustyön olevan vasta puolivälin krouvissa. Ei kuitenkaan mennä liikaa asioiden edelle, ennen vuodenvaihdetta koittaa joulu. Oikeastaan joulu lienee jo kaupallisessa mielessä alkanutkin. Päivä päivältä kauppojen hyllyissä ja näyteikkunoissa notkuu yhä enemmän ja enemmän kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista tavaraa. Tuntuukin että joka vuosi joulu alkaa yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Tämä on monien mielestä tavatonta - ellei peräti pöyristyttävää. Olenkin osittain samaa mieltä. Kaiken

kaupallisuuden myötä joulu tuntuu menettäneen merkitystään ihmisten arvomaailmassa. ”Kyllä lapsuuden jouluissa oli sitä jotain”. ”Näin pukin ja joulukuusen Alepan ikkunassa jo lokakuun puolella, ajatella”. ”Ja lahjatkaan eivät ole olleet pitkään aikaan yhtään niin hyviä kuin sillon kun sain puhelimen ja tonnin rahaa ja nyt en saanu ku jotain tyhmii juttui mitä en toivonut ollenkaan”.

pereissa, ei vain tunturi, ei luntakaan. Joulun ei tarvitse olla ylenpalttinen kulutusjuhla, jota se valitettavasti monille kuitenkin on. Joulu on rauhoittumisen, yhdessäolon ja ilon aikaa, vaikka toisinaan kovasti koitetaan muuta väittääkin. Joulu on sitä mitä siitä itselleen tekee – if you want it. Joulu on rakkauden aikaa. Ja ruoan.

Näitä fraaseja kuulee toistettavan joulun aikoihin tämän tästä. Myönnetäköön että ne saattoivat olla aavistuksen kärjistettyjä, sillä keksin ne itse. Uskoakseni ilmiö on kuitenkin todellinen; jokainen meistä varmasti tunnistaa ihmistyypin näiden lausuntojen takaa. Samaan tyyppiin kuuluvat muuten myös ne ihmiset, jotka toistuvasti jaksavat ennen pyhäpäiviä valittaa: ”heti kun on kauppa pari päivää kiinni niin kyllä on ruuhkaa kaupan parkkipaikalla”.

***

Oli miten oli, muistahan silti ettei joulu ole vain lukema lukema viivan alla mittatilauspukuun sonnustautuneen yritysjohtajan pa-

Siinä järjestyksessä.

Hyvä lukija, verkkokalvoillesi heijastuu viimeisen pääkirjoitukseni viimeisiä kirjaimia. Loppuun lienee paikallaan kiittää innokasta toimitustani, Warrantin 2012 hallitusta, kaikkia muita kuluneen vuoden lehtien tekoon osallistuneita henkilöitä ja erikseen vielä Kimmoa. Olette tehneet Wykyzinestä lehden ja toisekseen vuodestani unohtumattoman. Vielä hiukan pitää jaksaa ja ei aikaakaan kun ollaankin jo joululomalla. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta Wykyzinen lukijoille!

Puheenjohtajan palsta

Teksti: Ossi Cavén Kuva: Alexander Horn Jaaha, tämän vuoden viimeistä puhiksen palstaa viedään. Mitähän repäisevää teille pitäisi kirjoitella? Puheenjohtajapäivistä ja vuosijuhlista kirjoittelinkin jo blogimuodossa, joten niistä en ehkä jaksa enää enempää jauhaa. Tiivistettynä ensimmäinen oli ns. paska reissu ja toinen sitten aivan huikea. Istun kuuden jälkeen tyhjällä W-huoneella, haalaripaketit keskellä huonetta ja mietin, että mitäs tässä oikein on tullut vuosi tehtyä. Aika paljon. Enpä olisi uskonut, että vuoden sisällä meinaa kaksi kertaa tulla haastetuksi oikeuteen, lahjoittaa tamperelaisille hipinkarkotinta, juo takahuoneessa PMMP:lle ja Stigille tarkoitettuja oluita sekä käyttää tuntitolkulla aikaa nettisivujen uudistamiseen ilman minkäänlaista koodaustaitoa. Olen kyllä vuoden aikana oppinut enemmän kuin vuosikausiin, kiitos siitä kaikille teille, jotka minut puheenjohtajaksi viime syksynä valitsitte! Väliin vähän asiaakin, ennenkuin jatkan vuoden viimeiseen pj:n palstaan väkisinkin kuuluvaa fiilistelyä: Ekonomiliitossa eletään tällä hetkellä varsin mielenkiintoisia aikoja. Melkoista kuhinaa on aiheuttanut keskustelu opiskeljoiden asemasta liitossa, sekä etenkin opiskelijoiden äänivallan tasavertaistamisesta suhteessa ekonomeihin liiton kokouksissa. Tällä hetkellähän yksi opiskelija on kymmenesosan arvoinen verrattuna valmistuneeseen ekonomiin, kun lasketaan edustajien äänimääriä. Tämä on mielenkiintoinen juttu kahdestakin syystä. Ensinnäkin mikäli Ekonomiliitto tekisi tämän rohkean päätöksen ja kädenojennuksen opiskelijoiden suuntaan, olisi se ensimmäinen lajiaan. Ekonomiliitto toimisi siis edelläkävijänä siinä, kuinka opiskelijat ja valmistuneet tiivistävät yhteistyötään. Toisekseen tilanteesta tekee mielenkiintoisen se, miten se vaikuttaisi suhteellisiin äänivaltoihin liitossa. Tällä hetkellähän HEKO (Helsingin Ekonomit) pitää vallassaan lähes puolia äänistä, joten äänestyksissä HEKO ei kovinkaan paljon muita tarvitse puolelleen, jotta saa kaikki päätökset läpi. Tämä jälkimmäinen seikka selkeästi kismittää pienempiä yhdistyksiä.

Nyyhkis Tekstiä kirjoittaessani syyskokoukseen on ilmoittanut Facebook -eventin mukaan saapuvansa jo kahdeksankymmentä ihmistä. Toivottavasti tämä käy myös toteen ja saamme oikeasti jäsenistöä kokoukseen. Lehden ilmestyessähän kokous lienee jo takana päin. En tiedä mikä aikaisemmin on ollut vialla, kun ihmisiä ei kiinnosta kokouksiin tulla, päätetäänhän niissä sentään kaikkien meidän yhteisistä asioista, sekä syyskokouksen tapauksessa sitä, kuka niitä asioita tulevan vuoden tulee ajamaan. Luulisi siis suurempaakin ihmisjoukkoa kiinnostavan. Olen kuitenkin enemmän kuin toiveikas sen suhteen, että tänä vuonna tehdään syyskokouksenkin osalta jonkinlainen kävijäennätys. Jotta pysyisin Jannen tavoitteeksi antamassa tekstin pituudessa - viimeksi kirjoitin kuulemma liian pitkästi – (aivan kuten nytkin, toim. huom.) pitäisi varmaan aloittaa se pakollinen ja ehkä hieman kiusalliseltakin tuntuva fiilistely-hypetys-itkuntirautus-lässytys, joka kuuluu asiaan näin tämän vuoden viimeisen lehden ollessa kyseessä: Niin kliseistä kuin tämä onkin, niin hallitusvuosi on ollut yksi elämäni hienoim-

mista. Suuren suuri kiitos siitä kuuluu yhdelletoista ihanalle hallituspallerolle, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä koko vuoden. Poppoo on hitsautunut välillä jopa pelottavankin tiiviisti yhteen ja toista on autettu aina kun sille on ollut tarvetta. Mutta eipä tämä vuosi olisi ollut mitään ilman aktiivista jäsenistöä tai muita kylteriyhteisöjä. Tai muita ainejärjestöjä ja niiden jäseniä. Esimerkiksi hallareiden kanssa taannoin yhdessä järjestetyt sitsit osoittivat taas sen, miten hienoa yhteisöllisyys on. Ja ettei yhteisöllisyyden tarvitsisi rajoittua ainoastaan samaa alaa opiskeleviin, vaan yhtä hyvin sitä voi olla koko yliopiston sisällä. Kunhan vaan osaisimme heittää tyhmät stereotypiat pois päistämme ja nousta pois niistä poteroista nauttimaan muiden seurasta. Sitä minä ainakin olen tänä vuonna tehnyt, toivottavasti muutkin. Parhaalla tahdollanikaan en keksi tähän enää mitään nokkelaa aasinsiltaa kohti nerokasta lopetusta, enkä krokotiilinkyyneleiltäni meinaa nähdä edes näppäimistöä, joten sanottankoon tähän loppuun vaikka, että: Kiitos äiti. Kiitos Warrantti. Kiitos te kaikki. Loppu. Vai onko?

Tämän äänimääräasian suhteen ei varmastikaan saada mitään sen suurempia muutoksia aikaan vielä tänä vuonna, olen varsin vakuuttunut, että tästä merkataan strategiaan tyyliin ”selvitetään mahdollista opiskelijoiden äänimäärän lisäämistä” tai jotain vastaavaa. Toisinsanoen vääntöä jatketaan myös ensi vuonna. Toivottavasti liitossa vaikuttavat opiskelijat pysyvät kovina ja saataisiin ekonomit huomaamaan, että meitä kannattaisi ehkä oikeastikin kuunnella.

Rakas pöytäkirja

Teksti: Anni Toivanen

§ Rakas pöytäkirja §

Heipparallaa, Ensilumi, pakkaset ja talviaika... sieltä se joulu taas tulee ja on aika viimeisen Wykyzine-tekstini sihteerinä. Istun junassa, matkalla kotiin viimeisiltä ulkkisten vuosijuhlilta. Mieli on onnellinen, ja samalla ahdistunut. Kalenteri näyttää pelottavalta niin koulutöiden kuin myös loppuvuoden paardien suhteen. Oma hallitusvuoteni lähenee loppua ja pian on valittuna jo uudet innokkaat toimijatkin, voisin siis hieman kertailla jotain mitä kuluneeseen vuoteen on mahtunut. Haikein mielin siis kirjoittelen vuoden viidettä lehteä. Rehellisesti sanottuna, jos fuksivuosi oli huikeaa aikaa, samoin tutorointi, niin hallitusvuosi oli vielä jotain parempaa ja sanoin kuvaamatonta. Oma hallitusporukka, ”perhe”, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, ja jonka jokapäiväinen tuki ja turva on korvaamatonta, uudet tuttavuudet myös muista kaupungeista, kokemukset edustustapahtumista kuten vuosijuhlista ympäri Suomen, koetut liskodiskot ja paljon muuta unohtumatonta. Kaikki loppuu aikanaan ja niin myös tämä huikeaakin huikeampi hallitusvuosi. Vaikka välillä kiireet painaa päälle ja aika ei tunnu riittävän kaikkeen, niin todettakoon että kaikki työ vuoden aikana on ollut enemmän kuin sen arvoista. Näillä sanoilla haluankin toivottaa kaikille hyvää joulun odotusta ja uudelle hallitukselle nautinnollisia laatuhetkiä yhdessä! Itse suuntaan kevääksi elämysmatkalle Bangkokin lämpöön ja aurinkorannoille (vaihto-opiskelemaan, toim. huom.). :) Terkuin, Anni

KOKOUSKOONNIT 16- 22 Hallituksen kokous 16 - 4.9.2012 [12/12] - NESU-Waasan syksyn ensimmäinen kokous 4.9. ja info-ilta 18.9. - Yritysyhteistyö tapahtumana syyskuussa purjehduskurssi ja lokakuussa fukseille OP:n pankki-ilta, Berliinin excu ja Helsingin excu E&Y:lle ja Accenturelle - Hämeenkadun approon tilattu 100 kpl lippuja - Hallitushaun deadline 4.11. ja jatkokysymysten deadline 7.11. - Käytiin läpi vuosijuhlaviikon tapahtumia: tanssikurssi, etikettikurssi, vuosijuhlat ja sillis Hallituksen kokous 17 - 11.9.2012 [12/12+VYY-kummi] - Johtamisen yksikköön etsitään kahta uutta yks.op.ed:ia - Ensimmäinen englanninkielinen viikkotiedote lähti 4.9. - Warranttivartit pidettiin uusille fukseille - Accenture ehdotti halukkuudesta tulla pitämään rastia esimerkiksi seuraavalla Wykypäivällä - Kylteriäisistä kerätään palaute AAR-lomakkeen avulla - Päätettiin ansiomerkkien saajat Hallituksen kokous 18 - 26.9.2012 [10/12+ VYY-kummi, poissa Anni Toivanen & Taru Pajunen] - Vuoden luennoitsijaksi on äänestetty Pekka Vainio - Kisälli-info 5.10.

- Jäsenistössä herännyt kiinnostusta järjestää metsästyskurssi - KPV:n kokous oli 22.9. - Keskustelua vuosijuhlien ja silliksen yleisistä järjestelyistä - Päätettiin edustukset tuleviin ulkkisten vuosijuhliin Hallituksen kokous 19 - 1.10.2012 [10/12+ VYY- kummi, poissa Arto Heinäsuo & Saija Harsunen] - Warrantti voitti pesäpallo-ottelun Warrantti vs. SSHV tuloksella 2-0 - Vuosijuhlien aikataulun läpikäynti - Vuoden Warranttilaiseksi tänä vuonna päätettiin Henriikka Heikkilä - NESU-Waasan hallitushaku aukeaa 17.10 - KPMG-excu Vaasassa 21.11 - Hallituksenvaihtositsit 24.11 Hallituksen kokous 20 - 8.10.2012 [8/12, poissa Arto Heinäsuo, Lotta Takala, Taru Pajunen & Veera Juhala] - NESU-Waasan ja Nesu-HIV:n kokous 8.10. - Tropiclandian Pool Baardien ennakkolipunmyynti alkaa 8.10. - Projektijaosto on kokoustanut 9.10. - Hallitushakuinfo 29.10. - Hallitushaastattelut 13.11. - Warrantin Vip-ilta 14.11. Cristalissa ja Bankissa - Syyskokous 14.11. - Uuden hallituksen perehdyttämispäivä 4.12. Hallituksen kokous 21 - 15.10.2012 [10/12, poissa Lauri Iso-Markku & Lotta

Takala] - IB:n uusi yks.op.ed Mathias Schaffer - Jaostoihin valittu uusia jäseniä seuraavasti: Yrityssuhdejaosto: Hanna Verkko ja Jussi Virnala Projektijaosto: Jonna Karvonen ja Milja Usva Wykyzinen toimitus: Eeva Aaltonen, Antti Astola, Julius Jalo, Sanna Mikkola, Jessica Paananen, Aino Pekkarinen ja Iida Salminen Kulttuurijaosto: Julia Brunila, Kati Ronkainen, Outi Kuusinen ja Tessa Yang - Berliinin excu oli onnistunut - Wykyzinen toimitus kokoustanut 16.10. -Edunvalvontajaoston kokous pidettiin 16.10. - Perinneseuran kokouksessa on puhuttu ansiomerkkien uusista perusteista - Hyväksyttiin WaSki:n toimintasuunnitelma ja budjettiesitys Hallituksen kokous 22 - 24.10.2012 [11/12, poissa Veera Juhala] - KPV kokous 22.10. - Projektijaoston kokous 24.10. - Marraskuun bileet: Halloween Pool Baardit, Vip-ilta ja Hallituksenvaihtositsit - Jäsenkyselyn tulosten läpikäynti - Palkitsemisilta jaostoille 20.11. - Palkitsemisilta Wyky-Staffille ja Sillistiimille 27.11.

BusinessFactory

BusinessFactory jalostaa ideoita liiketoiminnaksi Teksti: Timo Malin

BusinessFactory IdeaLab tarjoaa Vaasan yliopiston opiskelijoille tukea oman yrittäjyyden kehittymiseen ja liikeidean jalostamiseen liiketoiminnaksi. BusinessFactory on toiminut nyt vuoden verran neljän korkeakoulun välisenä Innovaatiopalvelut -yksikkönä. Mukana yhteistyössä ovat Hanken, Vaasan yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu ja Muova. Vaasan yliopiston ja Vaasan ammattikorkeakoulun opiskelijat voivat liittää BusinessFactory-toiminnan osaksi opintojaan. Myös korkeakoulujen henkilökunta voi hyödyntää BusinessFactory-palveluja. BusinessFactoryn palvelut ovat seuraavat: BusinessChance on kilpailumuotoinen liikeidean testauksen foorumi. Tämän vuoden BusinessChance toteutetaan täysin aikaisemmasta uudessa muodossaan. Opiskelijoille on tarjolla kolmea erilaista liikeidean kehittelyn tukitapahtumaa,

joiden tavoitteena on auttaa kilpailutyön muotoilemisessa. Lisäksi osallistumaan kannustetaan Gigantin 250 euron Gigantin lahjakortin arvontaosallistumisella, mikäli ilmoittautuminen tehdään 30.11. mennessä ja kilpailutyön rekisteröinti 14.2.2013 mennessä. Lisää tietoa kilpailusta löytyy osoitteesta www.businessfactory.fi. Kilpailu tuottaa 1-2 opintopistettä.

suoraan ilman edellä mainittuja kokonaisuuksia. BusinessStartissa opiskelija saa sparraustukea liiketoimintasuunnitelman laatimiseen, liiketoimintamahdollisuuksien arviointiin, idean mahdolliseen suojaukseen ja rahoitusmahdollisuuksien kartoittamiseen. Opiskelijalla on käytettävissä Innovaatioasiamiehen asiantuntemus. BusinessStart tuottaa 5 opintopistettä.

BusinessTeam on projektioppimisympäristö, jossa yrittäjämäistä toimintatapaa ja pienyrityksen suunnittelua opitaan todellisten liiketoimintaprojektien kautta. Opiskelijalla ei tarvitse olla omaa kehiteltävää ideaa, vaan asioita opitaan meneillään olevien ideaprosessien kautta. Kokonaisuus tuottaa maksimissaan 10 opintopistettä.

Olemme siis käytettävissäsi ilmaiseksi. Sijaitsemme sinua lähellä – Vaasan ammattikorkeakoulun tiloissa, Wolffintie 30. Olemme mukana myös Vaasan Energiapäivässä tiistaina 6.11. ständillä Nissin auditorion vieressä – tervetuloa keskustelemaan.

BusinessStart on Liiketoiminnan suunnittelu- ja aloitusvaihe. Idea on voinut kehittyä BusinessTeamin projekteissa tai BusinessChance ideaa voidaan jatkojalostaa tässä vaiheessa. BusinessStartiin voi tulla myös

Lisätietoa: Innovaatioasiamies, Petri Niinisalo, petri.niinisalo@uwasa.fi BusinessFactory koordinaattori, Timo Malin, info@businessfactory.fi

Warrantin perinneseura

Asiaa PerSe:estä Warrantin perinneseura esittäytyy Teksti: Jaakko Sarakorpi Kuva: Kimmo Karinen

Jotkut kanssaopiskelijat ovat saattaneet järkyttyä kuullessaan vanhojen setien ja tätien kuiskailua yliopiston käytävillä ja Warrantin huoneella. Vaikka keskustelussa on toistunut usein sana ”perse”, niin älkää ymmärtäkö väärin, ovat jotkut meistä tissimiehiä ja -naisia. Tämän tekstin tarkoituksena on esitellä jäsenistölle PerSe:n, tarkemmin sanottuna Warrantin perinneseuran toimintaa. Idea Warrantin perinneseurasta sikisi keväällä 2011. Vanhat opiskelijat kantoivat suurta taakkaa ajatuksesta: “mitä jos emme näkisikään enää vähäpukeisia tyttöjä Kylteriäisissä?” Mitä jos ei olisikaan enää Leijona-junaa? Mitä jos palomiehet eivät olekaan auttamassa kylterikasteen kanssa? Mitä jos vappuna ei olisi piknikkiä? Tästä suuresta huolesta syntyi ajatus, että Warrantissa olisi taho, jonka tarkoituksena ja tehtävänä on vaalia vaasalaisten kauppatieteilijöiden pe-

rinteitä ja huolehtia yhdistyksen toiminnan jatkuvuudesta. Näin syntyi Warrantin perinneseura ylläpitämään sekä warranttilaisia että vanhempia Vaasan kauppakorkeakoulun aikaisia opiskelijaperinteitä. Perinneseuran runkona toimivat entiset edelleen opiskelevat puheenjohtajat ja muuten seura koostuu aktiivisista warranttilaisista, jotka ovat opiskeluissaan jo pidemmällä (eivät välttämättä opintopisteiden suhteen). Lisäksi myös istuvan hallituksen puheenjohtaja ja kulttuurivastaava osallistuvat tapaamisiin, joiden on tarkoitus toimia eräänlaisena istuvan hallituksen ja vanhojen warranttilaisten keskustelukerhona. Perinneseura ei käytä minkäänlaista konkreettista valtaa, mutta toimii myös tukena hallitukselle ja apuna istuvalle puheenjohtajalle. Perinneseuran ensimmäinen tapaaminen järjestettiin keväällä 2012 ja sen jälkeen on

tavattu jo useamman kerran. Ensimmäisissä tapaamisissa on keskitytty vielä miettimään toiminnan tarkempia muotoja, mutta tulevaisuudessa voi perinneseuraa nähdä läsnä vuosijuhlilla naisten vessassa tai vappuna sisustamassa Hoviskan rantaa. Lisää tästä hyvä veli –kerhosta voi tiedustella Warrantin istuvalta puheenjohtajalta tai seuran jäseniltä. Perinneseuran tämän hetkisiä jäseniä ovat: Johannes Carpén Simo Engbom, Ville Hellström, Paavo Karlin, Emil Katajainen, Hanna Keski-Kasari, Hilla Suhonen, Minna Valkonen sekä allekirjoittanut. Vähäpukeisia tyttöjä hyvällä muistaen, Jaakko Sarakorpi Puheenjohtaja 2010

Palomiehet ja vähäpukeiset naiset: perinteistä kauneimpia.

Koulutuspoliittiset kuulumiset

Koulutuspoliittiset kuulumiset Teksti: Veera Juhala Päätoimittaja Galluisen määräämä deadline puskee päälle, ahdistaa vähän. Ei sen takia, että jutulla on kiire vaan siksi, että tämä on viimeinen laatuaan. Nyt kirjoittaessa se haikea fiilis iskee, aika on kulunut liian nopeasti ja hallitusvuosi alkaa oikeasti olla lopuillaan. Tätä Wykkäriä lukiessasi seuraava Wallitus on jo valittu tai ainakin selviää hyvin pian. Omat fiilikset vuosi sitten, kun sain kunnian toimia Warrantin koulutuspoliittisena vastaavana, olivat sanoinkuvaamattoman huikeat. Edessä oli jännittävä vuosi täynnä odotuksia. Melkeinpä kaikki odotukseni ovatkin täyttyneet. Olen oppinut varmasti enemmän, kuin koko edeltävän opiskelu-urani aikana yhteensä. Organisointikyky, ajanhallinta ja tiimityötaidot ovat hioutuneet melko lailla. Pesti on antanut mahdollisuuden vaikuttaa meitä kaikkia koskeviin opintoihin liittyviin asioihin. Yhtäkään työtuntia en vaihtaisi pois, kopo-vuosi on kullanarvoista pääomaa tulevaisuuden haasteita silmälläpitäen. Aikani koulutuspoliittisena vastaavana on siis lopuillaan, muttei kuitenkaan vielä ohi. Jottei menisi aivan muistopuheeksi, kerrottakoot koulutuspoliittiselta rintamalta, että vuoden luennoitsija palkittiin Warrantin vuosijuhlilla, kunnian sai talousoikeuden lehtori Pekka Vainio, kiitokset äänestykseen osallistuneille!

, nyt u p p lla ho loppu! o ö k Piti leikin ja men o se noon i v s Lippi ! noks

Toinen ilmoitusasia, International Business –ohjelmaan valittiin toiseksi yksikön opiskelijaedustajaksi Matthias Schaffer. Häneen voit ottaa yhteyttä englanniksi sähköpostiosoitteen mib@warrantti.org kautta. Matthiakselle etsitään suomenkielistä kollegaa, nyt kannattaa hakea! Sama koskee johtamisen yksikköä, sinä opiskelijaedustajuudesta kiinnostunut, lähetä vapaamuotoinen hakemus osoitteeseen koulutus@warrantti.org. Tulossa on myös Warrantin edunvalvontakysely, jossa kaivataan jokaisen mielipidettä opinnoista. Vastaaminen ei vie paljoa aikaa ja palaute viedään eteenpäin, jotta opiskelu kauppatieteellisessä tiedekunnassa olisi yhä laadukkaampaa ja vastaisi paremmin opiskelijoiden toiveita. Opiskelijoiden toivomuksia pohdittiin myös Warrantin edunvalvontajaoston kokouksessa, jossa päätimme ajaa tenttiakvaarion kehittämistä opintojen joustavuuden parantamiseksi. Siinäpä ne viimosen kerran allekirjoittaneen kynästä, kiitos ja kumarrus! Palveluksessa ollaan kuitenkin vuoden loppuun asti, eli mitä tahansa kysyttävää/palautetta sinulla onkin, ota yhteyttä! with love, Veera

Vaasan Ekonomit

Ja tähän on tultu…! Teksti: Heidi Äijö Ei tähän tutkintoa tarvita, minkäänlaista. Paremmin todennäköisesti sujuisi, jos sellaista ei olisi. Syöttämistä, nukuttamista ja vaipanvaihtoa. Syöttämistä ja nukuttamista, mutta ei vahingossakaan syömistä ja nukkumista itselle. Puoli vuotta valvomista ajaa kenet tahansa hulluuden rajamaille. Ensin tehdään tutkinto, sen jälkeen todistetaan paikka työmarkkinoilla asenteella “force majoure” ei ole mikään este. Eli illat ja viikonloput peliin. Sitten oletkin esimies, talousjohtajan oikea käsi, työsi rautainen ammattilainen. Esimiehenä sen näkee, mitä pienten lasten vanhemmuus tarkoittaa käytännössä, mutta ymmärrys asiaa kohtaan on vajavaista, kun omakohtaista kokemusta ei ole. Yritätte yhdessä työntekijän kanssa ratkoa osa-aikajärjestelyjä, hoito- ja vuorotteluvapaita ja sairauspoissaoloja. Välillä ahdistaa. Ajattelet, että ei kiitos, lapset eivät

ehkä ole minua varten. Tässä vaiheessa kello on tikittänyt jo kolmenkympin kieppeille. Elämä, erityisesti työelämä, on kiireistä mukavalla tavalla. Mutta on toisenkinlainen kiire: pitää miettiä haluaako perustaa perheen, koska muutaman vuoden päästä päätös on jo tehty puolestasi. Onhan tämä oravanpyöräkin jo nähty ja parin läheisen ihmisen poismeno vahvistaa käsitystä elämän rajallisuudesta. Ja sitten löydät itsesi vaippa- ja maitovuoren takaa, neljän seinän sisältä. Lapsi on pahin työnantajasi ikinä. Mikään ei ole valmistanut sinua 24/7 palvelutehtävään, jossa ei kysytä tahtotilaa, vaan silkkaa sitkeyttä. Mutta samalla tajunta on laajentunut. Siis tällaista on pienten lasten vanhempien elämä, ja sitten he hoitavat vielä työnsä työpaikalla päälle! Hatunnosto! Elämästä alkaa piirtyä täyteläi-

sempi kuva. Sinäkin alat pohtia osa-aikatöitä ja hoitovapaan pituutta. Ja toivot salaa, että työnantaja suhtautuisi ymmärtäväisesti tähän aikaan, kun lapset ovat pieniä. Alat ihmetellä suomalaisen työelämän jäykkyyttä ja vaihtoehtojen vähäisyyttä. Murehdit pienen lapsesi kohtaloa päiväkodissa, kun palaat töihin. Niin, nuoret tulevat esimiehet: edessä tämä aika on teilläkin. Joten venyttäkää kärsivällisyyttänne ja yrittäkää löytää ratkaisuja pienten lasten vanhempien kanssa, vaikka se välillä sotisi kylmää logiikkaa vastaan. Elämän hauraaseen kudelmaan on juuri tullut useita kerroksia lisää. Artikkelin kirjoittaja on äiti, vaimo, esimies ja alainen, muun muassa.

Yksiköiden kuulumiset

Yksiköiden opiskelijaedustajien kuulumiset Kuvat: Kimmo Karinen

Talousoikeus Tervehdys talousoikeuden laitokselta! Talousoikeuden oppiaine sai mainetta ja kunniaa, kun lehtori Pekka Vainio valittiin vuoden luennoitsijaksi. Talousoikeuden pääaineopiskelijoille järjestetty “lukukausistartti” oli yleisömenestys. Jatkoa tämäntyyppisille tilaisuuksille on varmasti luvassa. Opiskelujen osalta ensi vuoden alussa starttaa Lakiapteekki -kurssi, jossa opiskelijat pääsevät ratkomaan käytännön talousoikeudellisia on-

gelmia. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Vaasan Yrittäjien kanssa. Kurssista tulee lisätietoa vielä tämän syksyn aikana. Oikeuden systematiikka ja oikeustiede -kurssi järjestetään vielä tänä syksynä hieman sovelletusti. Professori Vesa Annola pitää opintojaksoon liittyviä luentoja 31.10.2012. Muistakaa ilmoittautua kurssille Weboodissa. Terveisin, Karoline ja Tuomas

Markkinointi Lokakuussa järjestetyillä lukiolaispäivillä riitti hälinää kauppatieteellisen standeillä. Myös Markkinoinnin yksikköä lähestyi moni kiinnostunut nuori, ja tyypilliset stereotypiat markkinoinnin pääainetta kohtaan nousivat esille. Vastailimme kysymyksiin kuten “Menetkö mainostoimistoon töihin?” “Myytkö sitten jotain?” Onneksi oma käsityksemme pääaineestamme on selkiytynyt, mutta onko yleinen mielikuva tämä? Markkinointi säilytti yhä asemansa yhtenä suosituimmista pääaineista kevään pääainehauissa, sekä myös ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden kiinnostus maisterivaihetta kohtaan oli korkea. Tänä lukuvuonna muutamiin kandivaiheen kursseihin on lisätty yritysyhteistyötä ja case –tyylistä opetusta, osana verkostoitumistavoitetta. Lukuvuosi tuo tullessaan monia messuja ja tapahtumia yliopistollemme, ja suosittelemme markkinoinnin lukijoita, vuosikurssista riippumatta kiertämään standejä ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi mar-

raskuussa järjestettävät Energiapäivät ovat loistava tapa saada kontakteja yrityksistä. Vaikka he tarjoavatkin töitä pääasiassa tekniikan opiskelijoille, löytyy avoimia työpaikkoja myös markkinoinnin lukijoille. Maisterivaiheen opiskelijoilla oli myös mahdollisuus hakea intensiiviseen CONSIDER Erasmus -ohjelmaan, joka pidetään keväällä 2013 Ranskassa. Ohjelmaan valittiin seitsemän opiskelijaa Vaasasta, ja opetusjakson aikana opiskelijat analysoivat kuluttajakäyttäytymistä koskevaa dataa monikansallisissa ryhmissä. Ohjelma on osa COBEREN asiantuntijaverkon toimintaa, joka pyrkii keräämään tietoa ja ymmärtämään kuluttajakäyttäytymistä. Markkinoinnin yksikkö panostaa myös pohjoismaiseen yhteistyöhön järjestämällä Pohjoismaisen kulutustutkimuksen konferenssin joka toinen vuosi.

järjestämillä jouluglögeillä, joista infoamme myöhemmin!

Muistathan seurata epävirallista informaatiokanavaamme Facebookissa ja käydä yksikön

Terveisin, Julia & Taru

Yksiköiden kuulumiset

Johtaminen Hei! Tällä kertaa johtamisen yksiköstä melko lyhyet ja lähinnä maistereita koskevat uutiset, joita ennen haluan kuitenkin mainostaa, että molemmat johtamisen opiskelijaedustajan paikat ovat nyt auki. Kannattaa hakea, koska tämä työ on kivaa, ei kovinkaan sitovaa ja tässä pääsee hyvin läheltä vaikuttamaan kursseihin, antamaan vinkkejä professoreille ja tutustumaan oman yksikön toimintaan. Näin loppusyksystä haluamme kertoa, että gradu-prosessiimme on tulossa uudenlainen arviointi ja myös itse arvosanan asettavaa arviointia on päivitetty parempaan ja kattavampaan suuntaan. Uusi prosessia koskeva

arviointi kerätään opiskelijoilta koskien heidän saamaa ohjausta, ja sen tavoitteena on yhtäläistää ja parantaa gradua tekevien professoreilta saamaa ohjausta. Luvassa on myös lisää kansainvälisyyttä! Strateginen linja jatkaa kansainvälistymistään, ja linjalle on tavoitteena ottaa ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita oman yliopiston opiskelijoidemme lisäksi. Parhain terveisin, Kaisa ja Hannu P.S. Muistakaa hakea meidän paikkoja, tää työ on kivaa! (:

Laskentatoimi & rahoitus Terve taas kaikille laskentatoimen ja rahoituksen yksiköstä! Syyslukukausi on lähtenyt hyvin käyntiin yksikkömme osalta! Loppusyksyllä on tulossa muun muassa kaksi mielenkiintoista väitöstilaisuutta sekä vierailijaluennoitsija tilintarkastuksen lukijoille. KTM Aminah Nalikan laskentatoimen alaan kuuluvan väitöskirjatutkimuksen “Essays on Information Disclosure in Company Annual Reports. Evidence from Finland and the United Kingdom” tarkastetaan perjantaina 9.11.2012 klo 12 Kurtén-salissa (C203, Tervahovi). Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Merridee Bujaki (Carleton University, Kanada) ja kustoksena professori Erkki K. Laitinen. Tiivistettynä väitöskirja tutkii informaation esittämistä yrityksien vuosikertomuksissa. Yksikössämme tarkastetaan myös toinen laskentatoimen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus. KTM Tuukka Järvisen “Factors Influencing Auditors’ Information Usage: Experience, Risk, Task Structure and Information Reliability” tarkastetaan keskiviikkona 12.12.2012 klo 12 Kurtén-salissa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Iris Stuart, (Norwegian School of Economics, Norja) ja kustoksena profes-

sori Teija Laitinen. Järvisen väitöskirjassa tarkastellaan tilintarkastajien informaation käyttöä ja tilintarkastuksen tehokkuutta. Tutkimuksen päätavoitteena on tutkia kuinka yksilöön, ympäristöön, tehtäviin ja informaatiopalasiin liittyvät tekijät vaikuttavat tilintarkastajien informaation käyttöön yksittäisessä tilintarkastustehtävässä. Tilaisuuksiin ei ole erillistä ilmoittautumista, eli riittää, että saavut paikalle ajoissa. Lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan molempia väitöstilaisuuksia! Erityisesti tilintarkastuksen lukijoille tiedoksi, että vierailijaluennoitsija Marja Huhtala (KHT, Senior Manager, Ernst & Young, Vaasan toimisto) luennoi torstaina 22.11.2012 klo 14-15 salissa B203 aiheesta ”Tilintarkastus käytännössä”. Huhtalan luento käsittelee muun muassa mitä asioita tarkastuksen suunnittelussa tulee huomioida ja mikä on tilintarkastuksen niin sanottu punainen lanka. Tervetuloa kuuntelemaan! Lisäksi tänä syksynä olemme saaneet luennoitsijoilta paljon positiivista palautetta opiskelijoiden aktiivisuudesta ja avoimesta keskustelusta luennoilla, jatkakaa siis samaan malliin! Sen sijaan pientä huomautettavaa on tullut opiskelijoiden myöhästelystä luennoilta. Tähän kannattaa kaikkien kiinnittää huomiota luennoitsijoiden ja

muiden kanssaopiskelijoiden työrauhan säilyttämisen sekä tietysti oman oppimisen vuoksi. Muistutuksena vielä kaikille laskentatoimen ja rahoituksen opiskelijoille: jos teille tulee mieleen mitä tahansa palautetta kursseihin, luennoitsijoihin, tenttiaikatauluihin tai muuhun yksikön toimintaan liittyen, oli se sitten positiivista tai negatiivista, meille voi aina lähettää sähköpostia osoitteeseen laskentatoimi@warrantti.org tai tulla nykäisemään hihasta yliopistolla. Koko yksiköstämme sekä sen kaikista tulevista tapahtumista löytyy lisää tietoa yksikkömme omilta nettisivuilta www.uwasa.fi/laskentatoimi tai facebookryhmästä ”Vaasan Yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö”. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja tsemppiä opiskeluihin! Terveisin, Mikko Laaksonen & Anna Pihlajaniemi

Yksiköiden kuulumiset

Taloustiede Hei! Taas tuli aika kirjoittaa kuulumisia yksiköstä. Laitosvastaavana olen kahden vuoden aikana saanut raportoida niin kursseista, seminaareista, KT-päivistä, opintomatkoista, kansisilloista kuin yksikkömme aktiivisesta arjesta muutenkin. Ennen joulua on edessä vielä kaikenlaista mukavaa. Haluan kuitenkin ensin palata taaksepäin – mitä tänä syksynä on jo tapahtunut? Yksikkö aloitti lukuvuoden perinteiseen tapaan syyskuisella seminaarilla, jossa käsiteltiin Euroopan pankkiunionia sekä talouskasvua velka- ja rahoitusmarkkinakriisin keskellä. Paikalle oli saatu monipuolinen joukko asiantuntevia vierailijoita: Olli-Pekka Ruuskanen, Päivi Valkama, Jaakko Kiander ja Johnny Åkerholm. Heistä kukin käsitteli aihetta eri näkökulmasta. Ajankohtainen teema ja kiinnostava esiintyjäjoukko veti auditorion täyteen niin omia kuin muiden aineiden opiskelijoita kuuntelemaan. Lokakuun lopulla kokoontui kansiksen ’ainekerho’ yli 30 hengen voimin. Aluksi uudet opiskelijat pääsivät tutustumaan proffiin ja toisiin opiskelijoihin. Samassa yhteydessä ehdittiin käydä vuorovaikutteista keskustelua taloustieteen opiskelusta meidän yksikössä – learning is a two-way traffic! Vuoropuhelu toi esiin niin olemassa olevat hyvät puolet kuin useita kehitysideoitakin. Illan perusteella muokattiin heti esimerkiksi luentoaikatauluja, jotta vahingossa lukujärjestyksiin päässyt kurssien päällekkäisyys saatiin poistettua. Tämä osoitti jälleen, miten juohevasti yksikön johto toimii ja haluaa viedä asioita yhdessä eteenpäin. Seuraavaksi kansisillassa päästiin illan pääteemaan: Mihin Suomi tarvitsee EU:ta

ja mihin EU tarvitsee Suomea? Keskustelua oli tullut pohjustamaan EU-suurlähettiläs Eikka Kosonen. Seuraavien tuntien aikana keskusteltiin muun muassa Suomen asemasta EUssa aina liittymisneuvotteluista tähän päivään, vallitsevasta eurokriisistä sekä tulevaisuuden visioista. Kysymykset ja pohdinta olisivat jatkuneet aamuun asti, elleivät yliopiston määräykset vaatisi poistumaan iltayhdeksään mennessä. Onneksi järjestysmiehetkin ymmärsivät tilaisuuden tärkeyden ja antoivat keskustelumme jatkua vielä ”one for the road”. Tuntuu siltä, että viime vuonna käynnistetyt vapaa-ajalla pidettävät talousillat ovat löytäneet paikkansa niin yksikön kuin opiskelijoiden arjessa. Taloustieteen perusajatuksenahan on edistää kansantalouden ja samalla yksilön hyvinvointia - eli pitää matti poissa kukkarosta. Teorian sisäistäminen – oppiminen – on helpompaa kun sitä voi peilata käytännön tosielämään, mieluiten vielä syvällisen kokemuksen omaavan alustajan innostamana. Luennoilla ja kursseilla ei aika tahdo riittää eri näkökulmien pohtimiseen. Käytäntöön suuntautuvat teemaillat hyvässä porukassa täydentävät teoreettisia opintoja mitä parhaimmalla tavalla. Pääsääntöisesti opiskelu on viikosta toiseen sitä tuttua arkista aherrusta, jota rytmittävät vuorotellen alkavat kurssit ja tentit – mutta samalla tavoin kuin oikein valitut mausteet korostavat ruoan aromeja ja omaa makua, niin edellä mainitun kaltaiset tapahtumat tuovat opiskeluun kaivattua vaihtelua. Ne innostavat ja motivoivat työskentelemään myös niinä päivinä kun lukeminen maistuu puulle niin kuin työnteko sille John Maynard Keynesin lapiomiehelle, joka kaivoi lapiolla maahan kuoppia.

kulkee marraskuussakin kuin höyryveturi. Pitkät perinteet omaavaa yksikön glögintuoksuista pikkujoulua vietetään tiistaina 20.11.2012. Osallistujamäärällä on viime vuosina ollut nouseva trendi ja uskon tonttujen olevan runsaslukuisina liikkeellä tälläkin kertaa. Lähetän tilaisuudesta pääaineopiskelijoille lisätietoja lähiaikoina. Joulun jälkeen yksikön opiskelijaedustajana aloittaa Otto Suojanen. Kokemuksesta tiedän, että pieni ja dynaaminen yksikkömme on laitosvastaavalle antoisa paikka. Kuluneen parin vuoden aikana olen saanut kokea, miten yksikön johto ja koko henkilökunta Hannu Piekkolan johdolla antaa laitosvastaavalle täyden tuen ja pyrkii kehittämään toimintaa niin, että opintojen suorittaminen ei ole vain entistä sujuvampaa, vaan myös hauskempaa. Kuten Kuosmasen Petri tapaa sanoa: ”Pyrimme siihen, että opiskelijat viihtyvät, vaan eivät liian pitkään.” Opiskelijoiden suunnalta tulevia ajatuksia ei ole koskaan tyrmätty suoralta kädeltä, vaan yksikkö on avoin keskustelulle ja uusille ideoille. Nyt on Oton vuoro tuoda yksikön työhön ja toimintaan omannäköisensä panoksen. Tästä kuulemme varmasti lisää jo seuraavan Wykyzinen kuulumisissa. Toivotan Otolle onnea, iloa ja intoa! Valoista adventtia toivottaa, Elisa ***

Vaikka syksy pimenee, taloustieteen yksikkö

Osanotto kansisiltaan oli ilahduttava, pikkujouluissa kenties vielä ilahduttavampi!

KylteriRUN

KylteriRUN 2012 – juoksu joka teki hyvää Teksti: Mikko Leinonen

Halu tehdä hyvää ja järjestää ainejärjestön jäsenistölle paljon pyydettyjä liikuntatapahtumia saattavat toisinaan johtaa johonkin suurempaan. Kun tähän yhdistetään kylteripuheenjohtajien velvollisuus järjestää kansallinen kylteritempaus, voivat seuraukset olla hyvinkin pitkäaikaisia ja aiheuttaa hyvää mieltä monessakin Suomen yliopistokaupungissa. Kevään ja kesän aikana suoritetut ideoinnit ja suunnittelut huipentuivat syyskuun viimeisenä lauantaina ensimmäistä kertaa järjestettyyn KylteriRUN-tapahtumaan. Ekonomiopiskelijoiden järjestämä hyväntekeväisyysjuoksu, jonka jalona ideana oli tänä vuonna taistella nuorten syrjäytymistä vastaan. Hyväntekeväisyyden kohde oli käytännössä alusta lähtien jokin mahdollisimman konkreettinen nuorten

eteen tehtävä työ. Tämä paljolti aiheen ajankohtaisuuden, mutta ennen kaikkea aiheen vakavuuden ja sen yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen takia. Tapahtuma toteutettiin samalla konseptilla samaan aikaan Oulussa, Vaasassa, Tampereella ja Turussa. Matkat näissä kaupungeissa vaihtelivat 5-10 kilometrin välillä, mutta osallistumismaksu oli sama 10 euroa jokaisessa kaupungissa. Tapahtuman kansalliset tuotot on tämän artikkelin ilmestyessä jo ohjattu Mielenterveyden keskusliitolle nuorten vertaistukitoimintaan. Vastinetta rahalle saatiin muun muassa haalarimerkin, huikeiden alkujumppien ja ennen kaikkea hyvän mielen muodossa. Ensimmäistä kertaa järjestettäväksi tapahtumaksi vuoden 2012 KylteriRUN onnistui

Alkuverryttely sai takuulla jokaisen juoksijan lihakset auki ennen juoksua - rytmitajusta riippumatta.

mukavasti. Osallistujamäärät eivät olleet päätähuimaavia, mutta fiilis oli jokaisessa kaupungissa sitäkin korkeammalla. Melko nopeasti suunnitellusta ja toteutetusta tapahtumasta opittiin paljon ensi vuotta varten. Tapahtuman kasvattaminen vaatii perusteellisempaa sitoutumista kylteriyhteisöiltä ja sitä kautta pitkäjänteisempää työtä ensi syksyä varten. Näin saadaan jokaiseen osallistuvaan kaupunkiin tuiki tarpeellisia liikuntatapahtumia, saadaan luotua positiivista kylteri-imagoa, mutta ennen kaikkea saadaan tehtyä maailmasta edes hieman parempi paikka olla ja elää. Kiitos SEFE:lle ja Katri Haakanalle, kiitos jokaisen osallistuneen kaupungin hallitukselle ja iso kiitos jokaiselle osallistujalle!

Kas näin lähtee uljas osallistujajoukko taittamaan seitsemän kilometrin taivaltaan! Nopeimmat pinkoivat lenkin lähes alta aikayksikön siinä missä toiset puolestaan kulkivat taipaleensa omaan tahtiin.

Maailma, jossa palkkasi ei j채채 mysteeriksi. www.sefe.fi 14

facebook.com/ekonomiliitto

Kyllin hyvää!

Tervehdys! Teksti: Viktor Hollsten

Syksyn kovimmat pirskeet on koettu, päivät sen kun lyhenevät ja pimeys alkaa dominoida arkipäivää. Onneksi vaasalaisen opiskelijan arki on kuitenkin aina valoisa eivätkä tapahtumat ja pirskeet lopu noin vain kesken. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa teille niin sanotun FAQ:in, eli Frequently Asked Questions -palstan, sillä olen huomannut että moni näitä samoja kysymyksiä yleensä pähkäilee. Kaikkein usein kysymykset koskee CV-kliniikkaa ja/tai sen toimivuutta. Kysymys 1: Keneen minun pitää ottaa yhteyttä, jos haluan parantaa CV:täni? Vastaus: Hienoa SEFE:n palveluissa on se, ettet joudu tekemään paljoa itse, vaan SEFE:n asiantuntijat auttavat sinua joka kysymyksessä. Kun haluat parantaa CV:täsi lähetät sen liitteenä osoitteeseen ura@sefe. fi ja kerrot, että haluaisit kommentteja ja parannusehdotuksia, jotta CV:si tehtäisiin täydelliseksi.. SEFEn asiantuntijat ot-

tavat sinuun tämän jälkeen henkilökohtaisesti yhteyttä ja sovitte puhelinajan jolloin SEFEn urapalveluista soitetaan sinulle ja käytte CV:si läpi kokonaisuudessaan ja teette tarvittavat muutokset. Ihan näin vinkkinä teille: kannattaa hoitaa CV kuntoon jo nyt niin on helpompi lähteä työnhakuun sitten alkuvuodesta! Kysymys 2: Mikä on minun jäsennumeroni? Vastaus: Kaikille SEFE:n jäsenille toimitetaan Ekonomi-lehti kotiin. Ekonomi-lehden takakannessa ylhäällä oikealla lukee oma jäsennumerosi. Ekonomi-lehti ilmestyy 9 kertaa vuodessa. Ellet löydä kotoasi yhtään Ekonomi-lehteä voit myös ottaa minuun yhteyttä niin voin ottaa jäsennumerosi selville ongelmitta. Kysymys 3: Koska Kylliksi voi hakea? Vastaus: Kylliksi voi hakea kun istuva Kylli lopettaa työnsä. Kylteriyhdyshenkilö on siis vakituisessa työsuhteessa oleva SEFE:n osaaikainen työntekijä. Useimmiten sama henkilö toimii Kyllinä vähintään kaksi vuotta. Kun paikka vapautuu, siitä tulee ilmoitusta

mailitse, Wykyzineen ja Warrantin nettisivuille. Kysymys 4: Onko SEFE:n palveluista oikeasti jotain hyötyä? Vastaus: Sanotaanko näin, että et voi edes ymmärtää kuinka suuri hyöty niistä oikeasti on, ennen kuin olet itse palveluja hyödyntänyt! Ikinä en ole kuullut, että ei olisi kannattanut hyödyntää palveluja, päinvastoin! Rohkeasti vain otat yhteyttä ja pidät mielessäsi, että SEFE:n asiantuntijat auttavat sinua työksesi ja ovat alansa huippuammattilaisia, joille tulee tylsää ellei ole ketään autettavana. Lue lisää SEFE:n palveluista netissä www.sefe.fi tai kysy Kylliltä! Tässä kaikki tällä kertaa, hauskaa loppuvuotta kaikille! Kyllinne, Vikke viktor.hollsten@sefe.fi puh. 040-7752682 www.sefe.fi

Uratarina

Uratarina: Heidi Alanko - warranttilaisesta johdannaisasiantuntijaksi Teksti: Anni Leimu

Heidi Alanko on 30-vuotias entinen warranttilainen, nykyinen pohjoismaisen liikepankki SEB:n johdannaisbroker eli johdannaisvälittäjä. Miten Heidi onnistui junailemaan itsensä Vaasan tuulesta ja tuiverruksesta vastuulliseen työhönsä keskelle pankkimaailmaa? Mitä sanottavaa työelämässä jo vuosia vaikuttaneella Alangolla on kyltereille?

Mitä tapahtui Vaasassa…

Heidi on vuoden 2003 fuksi. ”Ensimmäiset pari-kolme vuotta vietin tiiviimmin Vaasassa”, Heidi kertoo. Alanko luki Vaasan yliopistossa aluksi pääaineenaan laskentatoimea ja rahoitusta, mutta kahden vuoden jälkeen hän vaihtoi pääaineekseen taloustieteen. Heidi painottaakin sitä, kuinka tärkeää myös rahoituksen alan osaajien on tuntea kansantaloustieteen perusteet. ”Erityisen tyytyväinen opiskeluaikanani olinkin kansiksen laitokseen!”

Heidi kertoo aina edenneensä niin opiskeluissa kuin työelämässäkin avoimin mielin. Opiskeluaikoina kaverin houkuttelemana tehty excursio Nordeaan Helsinkiin poiki esimerkiksi kesätyön Nordea Marketsissa. Kesätyön jatkeena olikin vakituinen työsuhde valuuttajohdannaisten parissa.

Rahoituksesta Alanko tekikin lopulta laajan sivuaineen ja matematiikasta ja tilastotieteistä suppean sivuaineen. Alanko kannustaakin keskittymään itseään kiinnostaviin kursseihin, mutta kuitenkin niin, että opinnoista tulee selkeitä kokonaisuuksia. Opiskeluaikoinaan Heidi ehti tekemään myös vaihto-opintoja Göteborgin kauppakorkeakoulussa, jonka laadukkaasta rahoituskurssien tarjonnasta löytyi valinnanvaraa. Opiskelu vaihdossa sujui puolitosissaan, mutta kunnioitettavasti esimerkiksi ekonometrian kurssisuoritus jäi muistoksi reissusta opintorekisteriin.

Avoimin mielin etelään Suunta Heidillä on aina ollut etelämmäksi työrintamalla. Ensimmäisen yliopistovuoden jälkeisen kesän Alanko työskenteli paikallisosuuspankissa Pohjanmaalla, mutta jo toisena kesänä hän pääsi Helsinkiin vastaavaan työhön. Helsingissä tarjoutui mahdollisuus viettää vielä seuraava syksykin pankkitöitä tehden, ja vuodesta 2005 lähtien Alanko onkin viihtynyt pysyvämmin pääkaupunkiseudulla. ”Helsinki-Vaasa-Helsinki –junayhteys

tullut

tutuksi

vuosien

aikana”.

Nordealla pari vuotta vietettyään, tarjoutui Alangolle seuraava mahdollisuus edetä urallaan. Heidi oli samalla kurssilla SEB:llä työskentelevän henkilön kanssa ja selvisi, että SEB:llä tarvittiin uutta nuorta työntekijää oppimaan. Heidi sai paikan.

… kantaa hedelmää työelämässä! ”En olisi paremmin voinut opiskeltavia aineita valita, kun mietin nykyistä työtäni johdannaisten parissa”, Heidi toteaa tyytyväisenä. ”Olen viihtynyt hyvin työssäni SEB:llä. Tietenkin alussa oli kova työ opetella todella laaja määrä tuotteita. Edellinen työni Nordealla johdannaisten parissa kuitenkin auttoi”, Heidi kertoo. SEB:n repertuaariin kuuluu laajalti pörssivaihdettuja johdannaisia, ja Heidi on kollegansa kanssa vastuussa niistä kaikista. Hänen repertuaariinsa kuuluvat futuurit ja optiot niin osakeindekseissä, koroissa, valuutoissa kuin hyödykkeissäkin, mukaan lukien pohjoismaiset sähköjohdannaiset. Konkreettisena esimerkkinä Heidi kertoo työstään: ”Yhdellä hetkellä voin rakennella trade-ideoita asiakkaille Saksan kymmenenvuotiseen joukkovelkakirjalainaoptioihin ja minuutti sen jälkeen olla myymässä appelsiinimehufutuuria tai ostamassa Hang Seng -osakeindeksifutuuria. Makrotalouden ja optioteorian

kurssit on siis hyvä olla hallussa”. Tyypillinen työpäivä SEB:llä futuurideskissä alkaa noin klo 7.30 ja työpisteellä päivystetään iltakuuteen asti. Päivät venyvät siis pitkiksi, mutta käytännössä työajoissa on jouston varaa. SEB:llä on myös erinomaiset mahdollisuudet edetä ja kehittyä uralla, kansainvälisestikin. Siihen suorastaan kannustetaan ja kehityskeskustelut otetaan Alangon mukaan tosissaan. ”Hyvät tyypit halutaan pitää talossa ja siitä huolehditaan antamalla heille nimenomaan heitä kiinnostavia tehtäviä”, Heidi kehuu työnantajaansa. ”Kansainvälisyysjutut kiinnostavat, mutta en tiedä missä olen kymmenen vuoden kuluttua. Olen avoin tulevalle”, Alanko toteaa urasuunnitelmista kysellessä.

Vinkkejä työnhakuun ”Kannattaa oikeasti panostaa työhakemukseen. Pitäkää huolta, että se vastaa sitä, mitä työnantaja hakee”, Alanko neuvoo. Rahoitus- ja pankkialan työhaastattelua varten kannattaa myös valmistautua huolellisesti lukemalla talousuutisia. Annat hyvän kuvan itsestäsi, ollessasi perillä ajankohtaisista talousasioista. Kaikki mahdolliset kontaktit kannattaa rohkeasti hyödyntää ja ottaa esimerkiksi yhteyttä jo yrityksessä työskenteleviin henkilöihin. Piirit Suomessa ovat loppujen lopuksi hyvin pienet, joten suhteilla saadaan suuri osa työpaikoista. ”Autan mielelläni vaasalaisia opiskelijoita työnhaussa esimerkiksi siinä, miten valmistautua haastatteluun”, Heidi kertoo. Ennen kaikkea Heidi kuitenkin painottaa rohkeutta työnhaussa ja tilaisuuksien hyödyntämistä – niitä nimittäin tulee kyllä.

Teksti: Ina Viljanen Vuosijuhlakuvat: Alexander Horn Silliskuvat: Vuosijuhlatiimi Piirrokset: Iida Salminen

n i t n a r r a t W a l h u j i s o u v . 3 2 H

iukset hyvin, ruusukkeet ojennuksessa, avec edustuskelpoisena, viimeinen sipaus puuteria ja prinsessamainen laskeutuminen taksin ovesta sisään; ”Ravintola Central, kiitos”. Selviytyminen läpi vuosijuhlien voi alkaa.

Mitä kaikkea vuosijuhlilla ja silliksellä tapahtui? Se selviää seuraavalla aukeamalla!

Vuosijuhlat Warrantti ry:n 23. vuosijuhlaa vietettiin ravintola Centralin tummanpuhuvissa puitteissa, jotka loivat juhlalle sen ansaitseman arvokkuuden tunnun. Opiskelijakollegat frakeissaan ja iltapuvuissaan eivät juurikaan muistuttaneet niitä haalareissa rymyäviä huligaaneja, kun he toinen toistaan edustavampana asettuivat plaseeratuille paikoilleen. Juhlan avasi seremoniamestari Tuomas Hemmilä sauvaansa lyöden ja kunniavieraat kuulutettiin sisään. Aika juhlissa kului ruokailun lomassa pöytäseurueen kanssa keskustellen ja ohjelmaa seuraten. Laulunjohtajana toimi Eveliina Haimakainen, joka upealla äänellään johdatti juhlakansan laulamaan sitseiltäkin tuttuja lauluja. Vaikka vuosi-

juhlat ovatkin hillitty juhla, innostuttiin siellä välillä laulamaan lisäsäkeistöjä sekä heilumaan laulujen koreografioiden mukaan. Myös haitariyhtye ACCAT viihdytti musisoinnillaan. Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokisen vaimon sanoja lainaten: ”Oikein mukava tunnelma”. Vuoden Luennoitsija –tunnustuksen nappasi tällä kertaa talousoikeuden lehtori Pekka Vainio. Vuosijuhlilla palkittiin myös meitä warranttilaisia. Pronssisella ansiomerkillä palkittiin Kimmo Karinen, Jaakko Sarakorpi sekä Tiina YliHynnilä; hopeisella Ville Hellström sekä Emil Katajainen. Perinteiden mukaan karkausvuonna Puhetta Naiselle ei kuulla ollenkaan vaan sen syrjäyttää Puhe Miehelle. Karkausvuoden ollessa kyseessä

Riikka Järvelä puhui miehelle, eikä raikuvilta naurunpurskahduksilta vältytty. Myös Juho Jokinen muisteli omia Warrantti-vuosiaan. Tanssiorkesterin tahdissa juhlakansa tanssi yli puolenyön. Vaikka orkesteri soittonsa lopettikin, ei vielä koittanut kotiinlähdön aika, sillä jalalla koreaksi laittaminen jatkui Bankin puolella Fontanassa. Bank Club sekä Cristal Lounge olivat varatut jatkoja varten ja halvan kuohuvan sekä Warrantti-drinkkien parissa viihdyttiin aina valomerkkiin asti. Olo taksissa ei ollut enää niin prinsessamainen kuin yhdeksän tuntia sitten. Kaunottaresta hirviöksi yhdessä illassa; vuosijuhlat tekivät tehtävänsä.

MC Hemmilä.

Tanssilattialla koettiin unohtumattomia hetkiä.

Sillis Seuraavana aamuna lähdimme busseilla kohti tuntematonta risteily-teeman mukaisesti pukeutuneina kohteena silliaamiainen. Allekirjoittaneella ei ole tänä päivänäkään käsitystä mihin lopulta päädyimme, mutta paikalle päästyämme hyppäsimme Vuosijuhlasillis-laivaan. Tax Free aukaisi ovensa ja buffettipöytä notkui täynnä herkkuja. Valokuvaus laivaan astuttaessa, karaokea, bingoa sekä kasvomaalausta; juuri niin kuin ruotsinlaivalla konsanaan. Sillisbändi Siru sai musisoinnillaan sillisväen riehaantumaan ja pyllyt heilumaan, eikä krapulasta ollut tietoakaan. Menosta ja meiningistä ei tingitty eikä paljaalta pinnaltakaan vältytty. Seilorit jaksoivat aina iltapäivään saakka, kunnes bussit kuljettivat meidät takaisin Vaasan turvalliseen kotisatamaan. Welcome on board!

Minkä tyyppistä?

Tax Freen ihastuttavat tytöt palvelivat ahkerasti alusta asti aina laivan rantautumiseen saakka.

Taloustieteen oppiaine professorin näkökulmasta Teksti: Carita Eklund Kuva: Kimmo Karinen

annu Piekkola, VTT, taloustieteen oppiainejohtaja, opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä. Hän suoritti 150 opintopistettä ensimmäisenä opiskeluvuotena. Taloustiedettä hän päätyi opiskelemaan sosiaalipolitiikan kautta, joka ei kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien perusteella täyttänyt hänen odotuksiaan. Lisäksi taloustiede tarjosi paremmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Piekkolan neuvo opiskelijoille on: ”Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, koska opinnot ovat kumuloituvia”. Niin gradu- kuin kandityötä on turha pelätä taloustieteen oppiaineessa: neljä tohtoria ohjaavat kandista graduun. ” Se [tutkielma] syntyy kuin itsestään”, kuvaa Piekkola prosessin tehokkuutta. Taloustieteellä on myös kaksi palvelinkonetta, joilla on 10 miljoonaa havaintoa, mikä on harvinaisuus kauppatieteissä.

Taloustiede

Kansantaloustieteen nimi on vaihdettu taloustieteeksi, koska vanha nimi ei enää sopinut nykyaikaan ja uusi nimi on parempi käännös englannin termistä economics. Piekkola huomauttaa taloustieteen olevan Yhdysvalloissa ykkönen: siinä perusrakennelmat ja ideat eivät muutu joka vuosi sen kumuloituvan luonteen ansiosta. Taloustiede on myös teorianmuodostaja muille kauppatieteellisille oppiaineille ja empiiriseltä tutkimukseltaan tieteen validiusvaatimuksen täyttävä. Lisäksi taloustiede on ainut kauppatiede, jota opetusministeriö on asettanut tavoitteeksi kasvattaa opiskelijamäärällisesti, kun muiden koko halutaan pitää samana. Oppiaineen sisäänotto on noin 30 opiskelijaa, joka edellyttää myös tradenomien ottamista, mistä on hyviä kokemuksia. Oppiaineessa aloitti juuri uusi professori, myös Valtsikasta valmistunut Panu Kalmi, joka toi mukanaan pankkitoiminnan osaamista. Alun perin syynä uuden professorin palkkaamiseen oli oppiaineen elinkelpoisuuden varmistaminen ja mahdollistajana Innodrive -projektin ylijäämä. Jatko-opiskelun kannalta voisi luulla oppiaineen pienen koon rajoittavan tiukasti aihemahdollisuuksia, mutta aihe on periaatteessa vapaa – jos ensin selviää kaksi ensimmäistä vuotta KAVA-kursseilla pyörittäen haastavaa matematiikkaa. Tutkimuslinjoja seurailevat väitöskirja-aiheet ovat varsin tervetulleita, koska niitä pystytään parhaiten ohjaamaan.

2008–2011 (innodrive.org), minkä pohjalta kansainvälinen yhteistyö jatkuu luontevasti. Tekesille on myös tehty Aineeton pääoma Suomessa -projekti ja Tekesin rahoituksen myötä kovaan faktaan suuntautunut Piekkolakin on joutunut piirtämään havainnollistavia kuvia, kuten kuva sivun alakulmassa osoittaa. Tutkimuksissa erikoista on kerätty aineisto. Sen pohjalta tiedetään T&K:ssa olevat, johtajat ja ICT-työntekijät ja niistä arvioidaan yrityksen aineettoman pääoman resursseja. Yleensä vastaavanlaisissa tutkimuksissa on käytetty kyselyaineistoja toisin kuin tässä tilastoihin perustuvassa tutkimuksessa. Lisäksi talouden kasvua selittävänä tekijänä aineeton pääoma on parantanut mallien selitysastetta ja korjannut regressioanalyysien kertoimia kohti teorian antamia tuloksia.

hyödyttää muita yrittäjiä on tärkeä piirre aineettomissa investoinneissa ja niitä pohdittiin myös makrotaloustieteen syventävällä kurssilla. Fyysistä pääomaakin keräävä yritys joutuu kouluttamaan henkilöstöään käyttämään sitä. Tuloksena on positiivinen ulkoisvaikutus, jos henkilö siirtyy toisen yrityksen palvelukseen, jolloin yritys itse ei hyödy antamastaan koulutuksesta. Jotta henkilöstön kouluttaminen olisi yritykselle itselleen kannattavaa, tulisi sitouttamisen onnistua. Myös henkilöstöstä riippumaton aineeton pääoma on suurennuslasin alla. Jatko-opiskelija Jaana Rahko tutkii myös innovaatioiden suojausta patenttiaineiston avulla. Patentointi on tärkeää, jotta riskiseltä tutkimustyöltä saataisiin kilpailuetua eikä uudet keksinnöt valu heti kilpailijoiden käytettäviksi.

Projektissa on käytetty jaottelua palveluihin ja ei täysin kilpailtuihin tuotteisiin, kuten lääkkeet, teknologiatuotteet tai monet liikeelämän palvelut, koska niissä on aineettomalla pääomalla nostettu arvonlisää eniten. Ulkoisvaikutukset eli se miten oma yritystoiminta

Isona Piekkola 52 v näkee itsensä iloisena tutkijana, joka laadukkaan tutkimuksen lisäksi osaa myös nauttia elämästä. Samalla hän pohtii olevansa varmaan eläkkeellä. Toivoaksemme saamme pitää häntä vielä pitkään luennoilla kiusattavana.

Piekkola ja aineeton pääoma Tohtorikoulutettavaksi Piekkola päätyi oltuaan ensin kymmenen vuotta assistenttina. Ohjaajansa Erkki Koskelan kanssa hän tutki hyötyfunktion kuudetta derivaattaa epävarmuuden talousteoriassa, mutta tutkimus oli liian teoreettinen Suomen kaltaisessa pienessä maassa, kun epävarmuuden talousteorian tutkijoiden ydinjoukko on Kaliforniassa – yleensä rahoituksen puolella tarkastellaan vain epävarman jakauman ensimmäistä ja toista momenttia. Epävarmuuden ääri-ilmiöitä, kuten syvää talouslamaa, ei pystytä näin hinnoittelumalleissa mallintamaan. Väitöskirjan aihe oli pääomaverotus, jonka Piekkola koki varsin mielenkiintoiseksi taloustieteen ja juridiikan yhdistämisen takia. Pääomaverotuksen piirissä taloustiede antaa suosituksia, mutta valitettavasti juristit usein lopulta päättävät. Tällä hetkellä tutkittavana on aineeton pääoma, joka on uusi tapa ajatella yrityksen toimintaa fyysisen pääoman ja työvoiman tuotannontekijöiden sijaan. ”Taloustieteen perusopetukseenkin tulee tulevaisuudessa aineettomia investointeja: tutkimus- & kehitystoiminta, organisaatiopääoma ja ICT-pääoma”. Oppiaine koordinoi isoa Innodrive projektia

Gallup

Gallup:

Kuluttajakäyttäytyminen anniskeluravintoloissa Teksti ja kuvat: Heidi Tomperi

Koska opiskelijan elämään kuuluvat osaltaan myös melkeinpä pakolliseen läsnäoloon velvoittavat baarireissut, selvitimme tällä kertaa warranttilaisten baarikäytöksen syvimmän olemuksen.

1. Nimi, vuosikurssi, pääaine 2. Kuinka usein käyt baarissa ja missä? 3. Paljonko keskimäärin kulutat rahaa yhteen baarikertaan? 4. Tarjoatko juomia muille?

1. Sakari Tuomisto, 3. vuosikurssi, johtaminen 2. Pari kertaa kuukaudessa. Ei kovin paljoa tule käytyä Vaasassa, useammin Seinäjoella Karmassa tai Vartissa tai muualla Suomessa. Ensi viikonloppuna olen lähdössä Rovaniemelle. 3. 40 euron paikkeilla. 4. Vastavuoroisuusperiaatteella kavereiden kanssa tarjotaan.

1. Johan Korsbäck, 2. vuosikurssi, markkinointi 2. Viikossa 1-2 kertaa. Vaasassa tulee mentyä Fontanaan, ellei oo jotain keikkaa jossain muualla. 3. En oo tarkkaan laskenu, noin 50 euroa. 4. Jos on hyvä syy tarjota.

1. Satu Mäkijärvi, 2. vuosikurssi, markkinointi 2. Pari kertaa viikossa. Fontanassa yleensä, joskus Skylla ja Pullossa. 3. Noin 50-60 euroa. 4. Tarjoon aika useinkin.

1. Janne Penttilä, 1. vuosikurssi 2. 2-3 kertaa viikossa ja yleensä Fonassa. 3. 50 euroa suunnilleen. 4. Erittäin viehättäville kavereille voi tarjota.

1. Krista Nummila, 1. vuosikurssi 2. Yleensä 2-3 kertaa, Fontanassa. 3. Viitisentoista euroa. 4. En tarjoa.

Valtiovarainministeri Vaasassa

Poimintoja valtiovarainministerin kyselytunnilta Teksti: Carita Eklund

Euroopan jäsenyyden Urpilainen näkee Suomen hyvinvoinnin kannalta tärkeänä Suomen vientiorientaation takia. Sen sijaan isoksi kysymykseksi hän nimeää Euroopan unionin kehittymistavan: hyväksytäänkö kehityserot vai lähdetäänkö unionia integroimaan muun muassa ottamalla osa lainsäädöksistä unionin yhteiseen päätöksentekoon mukaan? Valtion tasolla tarkoituksena on taittaa valtion velkasuhde, joka edellyttää vaikeita leikkauksia sekä veronkorotuksia tällä ja tulevalla vaalikaudella. Urpilaisen resepti talouden murroksesta selviämi-

seen on kuitenkin olla edelläkävijä. Hänen mielestään tähän päästään avoimuudella, joka tarkoittaa yhteiskunnan tietovarantojen saamista avoimeen käyttöön. Urpilainen uskoo, että potentiaalia tietovarannon hyödyntämiseen on esimerkiksi Nokian yt-neuvotteluiden seurauksena. Kuten luennoilla on tapana antaa lukutehtäviä, halusi Urpilainen antaa lukuvinkin, jonka oli kokenut omakohtaisesti avartavaksi. Kirja Aarresaaret kertoo veroparatiisien toiminnasta ja valottaa kansainvälisten rahamarkkinoiden toimintaa uudella tavalla.

Kuva: juttaurpilainen.fi

Vaasan yliopistoon saapui valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vastaamaan kysymyksiin ja kertomaan valtion kuulumisia. ”Mukavaa olla tällä puolella salia vaihteeksi”, aloitti Urpilainen kyselytuntinsa Kurténissa 22. lokakuuta. Aloittaessaan valtiovarainministerinä hän ei osannut aavistaa, kuinka paljon neuvotteluja se mukanaan toisi. Urpilainen kertoo hänellä olevan ulkomailla ”tiukkiksen maine” pyrittyään aktiivisesti rajaamaan Suomen riskejä kannettaessa vastuuta muista EU-maista. Hän painottaa talouskriisin ratkaisun olevan vahvasti myös Suomen intresseissä.

Warrantin exc

Teksti: Tag 1 & 3 - Henri Karttunen Tag 2 & 4 - Veera Juhala Kuvat: Tausta: s. 24-25 Sebastian Bergmann (flickr.com) Tausta: s. 26-27 Santiago Atienza (flickr.com) Pikkukuvat: exculaiset

Ma 8.10. / Tag 1 Matkapäivä oli koittanut. Kello löi kaksitoista ja jopa pieneksi ihmetykseksemme olimme kaikki 12 warranttilaista löytäneet tiemme ajoissa Helsinki-Vantaan lentoasemalle, vaikka osa porukastamme saapui suoraan Vaasasta raiteita pitkin Tikkurilassa jääden ja toiset taas omin neuvoin pääkaupunkiseudun kulmilta. Kokoonnuttuamme yhden erittäin lentoasemamaisesti hinnoitellun lasillisen äärelle suuntasimme kohti lähtöporttiamme 33a. Viereinen portti 33b tarjosi meille mahdollisuutta tarttua hetkeen ja lentää hujauttaa Kokkolaan, mutta maltoimme mielemme ja pidättäydyimme suunnitelmassamme a.k.a. pelikirjassamme. Kansainväliset morjenstamiset Lufthansan lentoemänniltä ja liito kohti Berliiniä alkoi – unohtamatta voitokkaan ilmaisia nousukiitovalkkareita. Berliinissä kaikki oli hyvin: saimme laukkumme sujuvasti, kello oli tuntia vähemmän ja porukalla positiivinen fiilis. Saksa ei ollutkaan paska maa. Lentokenttäbussi töräytti meidät vaivaisessa 30 minuutissa aivan hostellimme viereen, minkä tajusimme sijaitsevan harvinaisen tehokkaiden julkisten kulkuneuvojen risteyskohdassa, aivan Berliinin ytimen kupeessa. Saapumispäivä oli vapaa ohjelmasta ja niinpä lähdimme porukalla perehtymään tähän Euroopan historiassa kovia kokeneeseen kaupunkiin. Otettuamme metron ryhmämme preferenssit menivät ristiin ensimmäisen kerran. Meidän, urosten, hätkähdyttäväksi yllätykseksi laumamme naisedustajat sekosivat ylellisten (Louis Vuitton) ja vähemmän ylellisten (H&M) vaatekauppojen määrästä ja sinkoilivatkin onnesta soikeina shoppailemaan. Poikain kanssa ei kauan mennyt, kun joku jo sen tokaisikin: ” Nyt pilsnerille”. Odotuksemme olivat korkealla, elleivät peräti liiankin pilvissä etsiessämme sopivaa bistroa - olimmehan saapuneet juuri halvan ja laadukkaan oluen luvattuun maa-

han, toisin sanoen jokaisen rehellisen suomalaisen miehen toivekohteeseen. Vaan eipä ollut sen huurteisen keskiketterän löytäminen niin helppoa, vaikka janoisena laumana skannasimme aluetta läpi. Vajaan tunnin etsinnän (lue: hyötyliikunnan) päätteeksi päädyimme kuppilaan, jonka olimme ohittaneet jo aiemmin. Vehnäoluet pöytään, maljannosto reissulle ja ’avot’. Kaksi tuntia hujahti nopeasti ja tapasimmekin ostoshalunsa tyydyttäneet naiset ja suuntasimme kukin omalla tavalla onnellisina hostellille. Siellä meitä odotti Veeran berliiniläistuttu, Benedikt, jonka johtamana lähdimme illastamaan. Benen ensimmäinen vaihtoehto ravintoloista oli niin tupaten täynnä, että jouduimme soveltamaan pelikirjaamme. Nälän sävyttämien päätöksien jälkeen päädyimme jonottelemaan Vapiaanoon (joka muuten on saksalaislähtöinen ravintola). Tilasimme pizzat sekä pastamme ja osa meistä löysi istumapaikat heti. Toisille sen sijaan tuli tutuksi saksalainen kilpailullisuus (näätämäisyys): pöydän vapauduttua ilman pöytää olleet saksalaiset olivat meitä pohjoisen sinisilmäisiä hönöjä huomattavasti sulavaliikkeisempiä ja määrätietoisempia. Murkinoituamme tässä perin saksalaisessa ravitsemusliikkeessä joukkomme löysi mielen harmonian ja siispä jatkoimmekin lähistöllä olleeseen Irish Pubiin kaavailemaan tulevan viikon ohjelmaa ja sen toteutusta. Yritimme päästä laulamaan joukkokaraokena My Heart Will Go On –kappaleen, mutta baarin omistajan mielestä tusina suomalaisia karaokelavalla ei ollut yleisöystävällinen idea. Tyydyimme saamaamme tuomioon perustaen silti loossiimme oman karaokenurkkauksen, joka keräsi karaokeyleisöltä tulkinnanvaraisia katseita, vaikka mikrofoneja meillä ei ollut. Yksi 1,5 litran lager vielä ja sitten hostellille nukkumaan. Ryhmästämme oli hioutunut saumaton tiimi yhdessä illassa – ja reissuhan oli vasta alkumetreillä.

cursio Berliiniin Ti 9.10/ Tag 2 Seuraavana aamuna pääsimme ensimmäistä kertaa hostellin aamupalalle levittämään saksalaiseen tapaan marmeladia ja suklaalevitettä leivän päälle sekä nauttimaan kahvia lievän väsymystilan taltuttamiseksi. Päivän ohjelmassa ensimmäisenä oli Bosch-Siemens, jonne lähdimme suunnistamaan metrolla. Kaupungin metrokartta oli vähintäänkin yhtä helppolukuinen kuin talousoikeuden perusteiden kirja, joten onneksi meillä oli matkassa kokenut berliininmatkaaja Joonas, joka johdatti ryhmän aina oikeaan junaan. Perille päästiin ajoissa ja oikea sisäänkäyntikin löytyi, vaikka tehdasalue on hervottoman suuri. Pääsimme tutustumaan Bosch-Siemensiin kylterille hieman vieraasta vinkkelistä, sillä meille näytettiin muun muassa miten ziljoonien mikkien avulla tutkitaan pesukoneista aiheutuvaa ääntä ja sen tarkkaa sijaintia. Lisäksi kuljimme läpi testaushallin, missä pesukoneet linkoavat yötä päivää laadun tutkimiseksi. Tämä hieman teknisempi näkökulma siksi, että yrityksen pääkonttori sijaitsee Münchenissä ja Berliinin konttori on keskittynyt lähinnä tuotekehitykseen. Saimme kuitenkin myös omaa alaa koskevaa infoa vieraillessamme hankintaosastolla, jossa näkyi tämän valtavan yrityksen kansainvälisyys ostotiimien työntekijöiden kansallisuuksien kirjossa. Vierailun jälkeen pesueemme masut kurnivat ja päätimme suunnata murkinoimaan. Paluumatkalla tapahtui reissun pakollinen, mutta onneksi lopulta kovin harmiton sähläys, kun muutama seurueen jäsen hyppäsi vahingossa eri metroon kuin muut, ja menettelytapojen logiikka eksymistilanteessa vaihteli hieman eksyneiden ja etsivien välillä. Onneksi pian joukko oli kuitenkin taas koossa ja suuntasimme Savignyplatzin kaupunginosaan etsiskelemään viihtyisää ruokapaikkaa. Sellainen löytyikin

pian ja nautimme loistokkaan menun naurettavan halvalla. Paljon puhuttu Berliinin edullisuus oli siis totta. Ruokailun jälkeen edullisuuden totesi faktaksi varsinkin me naispuoleiset immeiset, joilta puoli-ilmaisten kenkien ostelu lähti vähän lapasesta. Ruokailun ja shoppailun jälkeen olimme valmiit seuraavaan yritysvisiittiin, kohteena konsultointipalveluja tarjoava Bearing Point, jossa myös Benedikt työskentelee konsulttina. Hän kertoi yhdessä kollegansa kanssa yrityksen tarjoavan niin yksityisen kuin julkisen sektorin konsultointipalveluja. He kertoivat omista projekteistaan muun muassa sähköisen henkilökortin parissa, ja mietimme yhdessä myös suomalaisen ja saksalaisen business-kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä. Vierailun jälkeen kävimme hostellilla tuunaamassa itsemme illanviettokondikseen ja menimme konsulttikamujemme johdattamana syömään viihtyisään baijerilaistyyliseen olutkellariravintolaan. Listalla oli perisaksalaista apetta ja miehekkäät lihaköntit, hapankaalit ja bratwurstit päätyivät parempiin suihin, saattoipa siinä palan painikkeeksi maistua myös olut huurteinen. Leppoisan illallisen jälkeen osa palasi jo hostellille nukkumaan siinä missä toiset lähtivät etsimään yökerhoa. Miellyttävän tuntuista juottolaa ei kuitenkaan löytynyt, joten seuraava satsi lähti petiä kohti, sinnikkäimmät menivät vielä istuskelemaan pieneen pubiin, ja toinen päivä oli taputeltu.

Ke 10.10. / Tag 3 Heräilimme keskiviikkoaamuun kaikessa rauhassa eikä edes aikainen aamuaurinko voinut pilata uniamme, sillä olimme löytäneet huoneemme ikkunaverhot tiistai-iltana. Päivän ohjelmaan kuului ainoastaan ekskursio Zalandolle kello neljä, joten porukkaa valuikin aamupalalle rauhalliseen tahtiin. Unihiekkaisin silminkin sen huomasi, että ryhmämme naiset tuntuivat olevan innosta piukeina heti aamutahdeista lähtien, sillä olihan Zalando, Euroopan suurin nettivaatekauppa, varmasti yritysvierailuista se eniten naisia naposteleva. Ennen Zalandoa päätimme kuitenkin lähteä pyörimään turisteiksi suurkaupungin syövereihin. Aamuauringon kimallus vaihtui reissumme ainoisiin tihkusateisiin, mutta emme antaneet sään haitata menoa. Päädyimme DDR-museoon, jossa oli kaikkea aikoinaan suosittujen nudistirantojen kuvista itäsaksalaisiin kidutusselleihin, vaikka DDR tuo monelle mieleen varmastikin vain Trabant-kaarojen ja miehekkäiden naisten täyttämän katukuvan. Nälän hiipiessä kuvioihin porukkamme jakaantui kahtia. Huokean hintaiset ja vastustamattomilta näyttäneet sushit kutsuivat meidät japanilaiseen aarreaittaan, kun toiset taas menivät mättämään lihaa pihviravintolaan. Pötsit pulleina otimme metro-juna –yhdistelmän päästäksemme Itä-Berliiniin Zalandon päämajalle. Junan lipuessa määränpääasemalle todellisuus Itä-Berliinistä kävi tavattoman selväksi: Länsi-Berliinin maisemaa koristaneet massiiviset lasikerrostalot muuttuivat graffitien peittämiin betonitönöihin, ikään kuin Itä-Berliinissä aika olisi pysähtynyt vuosikymmeniksi. Zalandolla yritysesittelyn meille piti Saksan yksikön johtaja, joka kertoi aluksi yrityksen bisneksen kulmakivistä ja historiasta. Hänen johdollaan kävimme yhtiön arvoketjun läpi demovaatteiden saapu-

misesta aina nettikaupan markkinointikikkailuihin. Excun aikana tytöt olivat odotetusti hillityn hepulin ja euforisen olotilan välimaastossa, mutta miesnäkökulmasta reissu otti mukavan käänteen vieraillessamme Zalandon valokuvausstudiolla. Oli kiehtovaa nähdä, miten kuvaukset toteutetaan pieniä yksityiskohtia myöten ja kuinka kuvia editoivalla herrasmiehellä näytti olevan kestohymystä päätellen mieleinen työnkuva - unohtamatta mainita mallityttöä, joka näytti tipahtaneen suoraan taivaista hymyine kaikkineen. Onnistuneen excun jälkeen aikaa ei tuhlattu hostellilla löhöilyyn vaan riensimme Benen suosittelemaan drinkkibaariin, jossa oli täysin sattumalta alkanut juuri happy hour. Suurimman osan onnistuessa drinkkivalinnoissaan Anssi taas ei osunut niinkään naulankantaan tilatessaan kaksi (yhden hinnalla) Bloody Marya, jotka vetivät suolaisuudessaan vertoja jopa VR:n hinnoittelulle. Seuraavana pysäkkinä oli Benen sanojen mukaan Berliinin paras Dönerkebabkioski. Tuplalihalla ja koko kastikearsenaalilla varustettu Döner-teos lunasti oitis aitiopaikan sydämestäni ja vahvisti käsitystäni saksalaisen katuruoan taivaallisuudesta – pikku rillausta. Dönereistä naatiskellen opetimme siinä sivussa Benelle ja hänen työtovereilleen muutaman sitsivärssyn. Vaikka suomea he eivät laulunkaan muodossa ymmärtäneet, he tajusivat, että sitsiviisuissa onkin kyse nimenomaan fiiliksestä ja yhdessäolosta. Illan lopuksi yöklubille menemisen sijaan suunnistimme erääseen tunnelmalliseen baariin, jossa kilistelimme vielä pari tuntia ennen kuin yhdessä totesimme päivän, joka tuntui kii-täneen taas käsittämättömällä vauhdilla, olevan pulkassa. Ja miksei kiitäisikään niin hyvässä porukassa!

To 11.10. / Tag 4 Viimeinen päivä Berliinissä alkoi vierailulla Deloitelle. Varsinkin laskentatoimesta kiinnostuneet olivat vierailuun tyytyväisiä ja muidenkin mielestä oli mielenkiintoista kuulla yrityksen toiminnasta ja kilpailutilanteesta Saksassa. Deloiten jälkeen herrasväki lähti suuntaamaan seuraavaan kohteeseen, Suomen suurlähetystöön. Business-lounas läheisessä hotellissa ja sitten puvuissa ja jakuissa ihmettelemään, minkälainen edustus Suomella on Berliinissä. Rakennus ja alue itsessään olivat mielenkiintoisia: paikalta löytyi Pohjoismaiden suurlähetystöt, joiden rakennuksissa oli käytetty kunkin maan omaa designia ja materiaaleja. Luulisi, että noin 10x30 metrisen kivipaaden kuskaaminen yhtenä kappaleena Norjasta olisi vähän tyyristä touhua, mutta sellainen sieltä kuitenkin löytyi. Suomen rakennuksesta löytyi paljon koivua ja paikka oli suomalaiseen tapaan yksinkertaisen pelkistetty. Saimme tavata suurlähetystössä toimivan virkamiehen, joka oli vastuussa Suomen ja Saksan välisestä kaupasta. Porukkamme oli tästä innoissaan ja kysymyksiä suurimmista haasteista, suurlähetystössä vaadittavasta koulutuksesta ja kielitaidosta sekä ulkomaankomennuksista olisi riittänyt paljon yli meille varatun ajan. Viimeinen virallinen visiitti oli ohi ja porukka oli vapaa tekemään tahtonsa mukaan. Osa lähti shoppailemaan ja muutamat herrat taisivat vetäytyä hostellille tekemään olutvertailua paikallisista pilsnereistä. Loppujoukko suuntasi kohti nähtävyyksiä, menimme Potsdamer Platzin kautta juutalaismonumentille ja sen jälkeen mahtavalle Branderburger Torille. Kamerat lauloivat ja turistin velvollisuudet olivat puolivälissä. Vielä jäljellä olivat parlamenttitalo ja Berliinin muuri. Der Bundestag, parlamenttitalo oli aikasmoinen pytinki, jonne tuli rekisteröityä päiviä ennen vierailua. Turvatoi-

met olivat tiukat, mutta näköalat rakennuksen kattoterassilta olivat kyllä kaiken vouhotuksen arvoiset. Parlamenttitalolta matka jatkui muurille East-Side Galleryyn, josta aikoinaan 155km pitkästä muurista oli jäljellä 1,3km. Muurin viertä kulkiessa kaikkien ajatukset varmasti kävivät vuosissa 19611989, jolloin muuri erotti Länsi- ja ItäBerliinin toisistaan karulla tavalla. Synkistelemään tälle reissulle ei kuitenkaan oltu lähdetty, joten pian lähdimme kohti hostellia hektisestä päivästä melkoisen uupuneina. Illalla menimme vielä konsulttien kanssa syömään meksikolaista pöperöä ja kuinka ollakaan, me onnekkaat saavuimme taas paikalle happy hourin aikaan. Liekö sillä ollut osuutta siihen, että Gangnam Stylen kajahtaessa kaiuttimista koko poppoo nousi pöydästä reivaamaan. Voin vakuuttaa, että viimeistään tässä vaiheessa saksalaisten seuralaistemme stereotypiat hiljaisista ja ujoista suomalaisista olivat murrettu. Reissu alkoi olla lopuillaan ja osa suuntasi untenmaille. Eräät veijarit kuitenkin tekivät sen, mistä koko reissu oli puhuttu: kreisibailausta Itä-Berliinissä. Nämä sankarit selvittivät tiensä samoilla silmillä aamuneljän bussiin, Tegelin kentällä pienet unet ja koneeseen. Oli aika sanoa Berliinille auf Wiedersehen, ja uskonkin, että jälleen me ja tämä kaupunki tulemme vielä tapaamaan. Merin matkanjälkeistä Facebook-statusta mukaillen (vähän sensuroituna): 1 allnighter Itä-Berliinissä, 2 shoppailupäivää, 3 döneriä, 4 käsittämättömän hauskaa iltaa, 5 yritysvierailukohdetta, 6 nimenmuutosta, 12 aivan huikeeta tyyppiä, satoja valokuvia, tuhansia nauruja. Berlin <3

Internationalization is a bugaboo - or is it?

Internationalization is a bugaboo or is it? By: Jessica Paananen Pic: Hanna Karppinen

Let’s face it: Finland depends on international relationships. We are so small society in the world that we cannot live and survive without outside help. That is kind of funny when thinking what kind of atmosphere we have here towards immigrants and foreigners. But we need them.

Even in universities it seems hard to combine Finnish students with foreign ones. How many have seen the slogan “international atmosphere” on universities websites? Me too. But is it international when international students have own courses and Finnish students their own? Too often international atmo-

sphere means only that there are international students on the campus. Even the exchange students have th§eir own courses. Not so international, I think. I don’t know if it’s the shyness of the Finnish or what but we don’t connect with international people. And how much could we learn from them! I was sure that I would find a foreign friend when I go to university but no, we don’t have the same courses, activities etc. As I said before, international students are separated from Finnish ones but this is actually a common problem in many countries. My two close friends went on exchange last year (the other in Grenoble, the other in St. Petersburg) and both noticed that exchange students are together but not with local students.

Pi cs

OC IA L

isB ET T

, fl

ick

r.c om

Many public servants and experts are afraid that there’s going to be areas where immigrants live and areas where Finnish people live. And you know what, me too. But only because I’m jealous. I have always wanted a friend who is a foreigner or whose parents are. I like the idea that Finnish living environment could be more international. Unfortunately, many people speak for immigrants and international living

environment but only if those do not concern their own living environment. Many people, including politics, speak even for work-based immigration but they don’t want them to live next-door. That to me is very hypocrite and wrong because politics and public servants should be examples for regular people. Many people want Finland to be racism-free, but how is it possible when even politics act like it?

When you go on exchange when you’re still in high school you are automatically living with a local family and studying in a local school with local students. Why is it so different in universities? People go on exchange because they want to learn about the foreign country, its culture and meet new people. Universities could learn from high schools how to connect local students with international ones. That would be great! And the fear, how foreign students aren’t on the same level as the Finnish students or how these groups disturb each other, is unnecessary. I believe that both groups are equally motivated to study. I also believe that when these both groups connect everybody wins: foreign students learn Finnish and Finnish culture, and Finnish students learn different views, cultures and languages and aren’t afraid to use them anymore. The more we meet different people, the more we learn new views that enrich our lives. We can even have new busi-

ness ideas as one entrepreneur said after going on exchange. We are living in a global world so companies expect their employees to work abroad when it’s necessary. Unfortunately, many people in Finland don’t accept these challenges because most Finnish doesn’t have the gut to go work and live abroad. This is mostly because they don’t know foreign cultures or languages, and that’s only because they don’t like to meet foreign people. For me learning different cultures and languages are possibilities to achieve my dream job in the future - what ever it is. To me, they are a way to keep as many doors open as possible. Finland has also another problem with international students: these students come here to study with a visa but after graduation they don’t get a work visa before they get a job. Many international students say that it’s easier for them to go work abroad than to stay in Finland and fight with bureaucracy. In addition to, Finland also disparages international

degrees that are made abroad, even if you are Finnish and you go study in Australia, for example. Finland doesn’t encourage students to go study abroad because here international degrees are seen worse than Finnish ones, unless, you have studied in Harvard or London Business School, for example. The more unknown the international university is, the more its degrees are being disparaged. Finland is known to be a safety nest. I think it means the same as withdrawn. Finnish feel unsafe when they meet new people. Imagine a new Finland where people - no matter what race they are - live together as one. A new Finland where different opinions are allowed and where different doesn’t mean different, but richness instead. Internationalization isn’t a nightmare to Finland but an opportunity. Maybe this is very optimistic thinking but I believe this is possible when new open-minded generations grow up. Meantime I continue to look for my first foreign friend.

Pinnan alla Ahventien kalavesillä

Teksti ja kuva: Sanna Mikkola

On tavallinen arki-iltapäivä Ahventiellä. Aurinko alkaa painua horisontin taa, ja tuuli käy yhtä tasaisena kuin opiskelijoiden säännöllinen virta pitkin Ahventietä. Alue vaikuttaa ulospäin rauhalliselta, mutta mitä kätkeytyy tämän leppoisan idyllin taa? Onko Ahventie yhtä legendaarinen kuin väitetään? Kello on 17:45. Kerrostalon portailla seisoo nainen värjöttelemässä viileässä pihailmassa. Muita elämänmerkkejä asunnoista voi päätellä vain tiuhaan ohi kannettujen K-kaupan muovipussien osalta. Kaikkialla verhot ovat tiukasti kiinni. Millaista elo on seinien sisällä? On aika kysyä mielipidettä parkkiintuneelta ahventieläiseltä. Asiantuntemustaan jakaa jo vuodesta 2010 Ahventiellä asunut englanninopiskelija Tuomas Andsten:

- Jos jollain koululla on illalla bileitä, niin Ahventieltä löytyy taatusti etkoja, yleensä myös jatkoja. Muutenkin kun kadulta löytyy lähes pelkästään opiskelijoita, niin joka päivä kyllä jossain tapahtuu. Eikä sovi unohtaa syksyisin Comedian ja Övertäjien järjestämää Ahventien Approa, jolloin koko katukuva täyttyy haalarikansasta. Andsten listaa hyviksi puoliksi kauppojen ja koulujen läheisyyden, keskustakin on ihan kävelymatkan päässä. Parhain puoli hänen mukaansa on opiskelijoiden suuri määrä saman kadun varrella, toki joillekin se voi olla miinuskin. Ahventiestä ei voi myöskään kertoa mainitsematta samassa yhteydessä alueen omaa julkkista, legendaarista lehtipuhaltajaa. Kuuluisuus pitää huolta opiskeli-

joiden aamuherätyksistä, parhaimmillaan jo ennen seitsemää ja tyypillisesti heidän vapaapäivinään. Ahventien osoitteessa VOASilla on yhteensä 22 kerrostaloa, joihin sisältyy sekä soluja, yksiöitä että perheasuntoja. Esimerkiksi uudelle opiskelijalle Ahventien solu on mainio vaihtoehto, koska ympärillä on aina elämää. Andstenin neuvo ahventieläisille on, että kannattaa varautua yllätysvieraisiin. - Bileitä syntyy usein itsestään puolivahingossa, joten kannattaa pitää aina muutama kalja tai viinapullo varastossa, niin ei pääse bileet katkeamaan missään vaiheessa!

Halloween Pool Baardit 31.10.2012 Tropiclandiassa

Teksti: Henri Karttunen Kuvat: Antti Astola

Mistä on hyvät bileet tehty? Opiskelijakavereiden seurasta, sykkivästä musiikista, kattavasta sekä huokeasta juomatarjonnasta, mukaansa tempaavista ohjelmanumeroista ja yksinkertaisesti päihittämättömästä tunnelmasta. Lisätään siihen vielä kylkiäiseksi juhlakansalle altaat, joissa polskia sekä Halloween –teema, niin voidaan hyvällä omatunnolla sanoa, että liemet ovat kohdillaan. Näistä lähtökohdista lähdimme projektivastaavien johdolla rakentamaan Halloween Pool Baardeja. Wykypäivien lisäksi Warrantin on pitänyt järjestää toinen tapahtuma syksyisin Tropiclandiassa. Viime vuoden Sporttiwykyn vaatimattoman osanoton vuoksi tapahtumaa haluttiin paisuttaa huolellisella valmistelulla, aikaisella markkinoinnilla ja painottamalla, että tulevat bileet olisivat jotain täysin uniikkia. Realistiset tavoitteet asetimme 150-200 myytyyn pääsylippuun, mutta kuinkas siinä kävikään. Äärimmilleen viritetty puskaradiosupina tuotti tapahtuman ympärille hypen ja ennakkolipunmyynnin auetessa puolessatoista tunnissa lippuja oli mennyt jo 250. Uusi raja asetettiin 400 pääsylippuun, mutta janoinen kansa

vastasi huutoon ja tapahtuma myytiin loppuun. Lokakuun viimeisen päivän koittaessa yhden jos toisen tapahtuman järjestäjän verenpaineet alkoivat olla koholla. Kello 19:00 tunkeuduimme projektijaoston ja wallituslaisten kanssa Tropiclandiaan valmistelemaan bileitä: äänentoistot ja valot DJ:lle, Halloween-koristeet kehiin ja valotikkuja ympäriinsä. Jännitys muuttui kuitenkin positiiviseen kutkutukseen, kun selkeästi railakkaalla juhlatuulella varustettua porukkaa alkoi lipua sisään kohti lainehtivia kekkereitä. Ilta tempaistiin hyvällä sykkeellä käyntiin. Porealtaat miehitettiin sekunnin murto-osissa ja ainakin toisessa meininki oli alkutahdeista asti viimeisen päälle - ei pahemmin tarvinnut kysyä ”minkä tyyppistä?” , sillä sen kuuli ja näki vähän huuruisimmillakin silmillä kauas. Wykypäivästä poiketen myös Tropiclandian vesiliukumäki oli auki. Ja sopii harkita, josko olisi myös tulevilla Wykypäivilläkin, sen verran paljon simapäinen yleisö siinä persuksiaan ruvelle lasketteli. Talon antimet näyttivät maistuvan juhlaväelle erittäinkin hyvin ja tunnelma sen kuin yltyi MJ:n Thrillerin pauhatessa.

Wasa Dogsit järjestivät kaikista janoisimmille jälleen myös Beer Pong –kisailua ja jotkut mittelöt venyivät tunteikkaisiin maratonotteluihin. Oliko vika mukien koossa vai pelaajien heittokäsissä, mene ja tiedä. Ennen puoltayötä järjestetyssä soutu- ja juomiskisassa voiton vei virtaviivainen mimmiporukka, jolle lonkeron upottaminen oli kaikesta päätellen tuttua puuhaa. Täten vasten kaikkia ennakkoodotuksia Vergi Lounken jässikät joutuivat tyytymään kakkossijalle. Koko illan levyjä pyöritellyt DJ Kheissi onnistui kadottamaan usvaisen tropiikin juhlaväen ajantajun tyystin ja luomaan altaille varsin intiimin ilmapiirin. Viimeisen hitaan pyörähtäessä käyntiin joku olisikin voinut puhua altaista myös kutupaikkoina, mutta eipä siitä sen enempää. Ylilyönneiltä ja onnettomuuksilta vältyttiin ja näin ensimmäistä kertaa järjestetyt Pool Baardit olivat siis menestys suurella M:llä ja varmistivat paikkansa hyvin suurella todennäköisyydellä myös ensi vuoden kalentereihin. Wykypäivää odotellessa...

Warrantti-SSHV -pesis Warrantti antoi pesarin viuhua

SSHV sai kunnolla turpaansa! Teksti: Veera Juhala “Huumori”: Päätoimitus

Suuren urheilujuhlan tuntua oli ilmassa Vaasan pesäpallostadionilla tiistaina 25.9., kun Warrantti kohtasi SSHV:n jo perinteeksi muodostuneessa ensimmäisen kerran järjestetyssä pesäpallo-ottelussa. Aluksi palloteltiin ja lämmiteltiin, kerrattiin vähän sääntöjä ja asetuttiin kiilaan hutunkeittoon. SSHV vei hutunkeiton, mutta sen jälkeen alkoi Warrantin suvereeni hallinta. Pelissä nähtiin mahtavia spurtteja, ilmiömäisiä koppeja sekä tajunnanräjäyttäviä läpilyöntejä. Varsinkin Warrantin puheenjohtajisto tylytti ruotsinkielisiä kollegoitamme polttamalla ykköspesälle pyrkineet kerta toisensa jälkeen. Warrantti löi SSHV:n jaksovoitoin 2-0, mutta voittopokaalin tuomaa huumaa suurempi juttu oli se, että kaikilla oli kivaa. Allekirjoittaneella vanhalla pesäpallistilla oli ainakin superhauskaa, vaikka meinasihan siinä vähän reidet revähtää, kun edellisistä spurteista on vierähtänyt tovi. hankenlaisetkin hymyilivät tappiosta (ja mustista silmistään, toim. huom.) huolimatta, tosin huhujen mukaan pesäpalloliittoon on tehty valitus, koska kaikki tuomarit olivat warranttilaisia.

Näin reagoivat SSHV:lle selkäsaunan antaneet warranttilaisemme kun kysyttiin: “missä on kamera?”

Kunnon turpakäräjien jälkeen oli mukava lähteä ryyppäämään poika kainalossa.

Sporttia ja opiskelua:

Jalo lähti Vaasaan jalostumaan

Teksti: Julius Jalo

arvassa ovat ne kaverit, jotka pystyvät yhdistämään sekä korkeakouluopiskelun että huippu-urheilun. Toni Jalo, 23, kuuluu tähän ryhmään. Turkulaislähtöinen Jalo aloitti opintonsa syksyllä 2012 Vaasan yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa, ja samana syksynä entinen TuTo-sentteri vaihtoi sinivalkoiset turkulaisvärit Sportin punaiseen peliasuun. TPS-kasvatti oli usein mukana ikäluokkansa juniorimaajoukkueissa. Kaudeksi 2007-2008 hänet nostettiin TPS:n liigarinkiin. Sensaatiomaisen liigadebyyttinsä Jalo teki KalPaa vastaan tammikuussa 2008, tehden tehot 1+1. Debyytissään hänet palkittiin ottelun parhaana pelaajana. Tammikuussa 2010 miehen uralla tapahtui dramaattinen käänne. Silloinen TuTo-peluri loukkasi kätensä erittäin pahasti. Koko ura oli vaakalaudalla. “Käsi meni aivan tohjoksi. Puhuttiin mahdollisuudesta, että urani olisi ollut siinä”, Jalo muistelee tapahtumia. Kevät 2010 oli epävarman tulevaisuuden sävyttämää. Kun jäälle ei ollut asiaa, päätti treenaamaan tottunut turkulaisnuorukainen alkaa täyttää tyhjiötä paahtamalla myöhemmin keväällä odottavia pääsykokeita varten. Lukeminen kantoi hedelmää: lopputuloksena avautui opiskelupaikka Vaasan yliopistosta. Pitkän kuntoutuksen jälkeen käsi saatiin kuntoon ja peliura jatkui TuTon riveissä.

jako vaikuttaa ainakin tilastojen valossa melko selvältä: Jalo painaa lättyä lapaan ja Pekkala junttaa kiekot reppuun.

Luentokalvoja bussireissuilla On selvää, että täysipäiväinen urheilijaelämä asettaa omat rajoitteensa opiskelulle. Sport harjoittelee päivittäin ja pelaa keskimäärin pari ottelua viikossa. Vieraspelikiertueet saattavat venyä joskus muutaman päivän mittaisiksi. Bussireissuja pohjanmaalaisilla riittää, sillä Mestis-joukkueet ovat painottuneet maantieteellisesti itään ja etelään. Tämän takia Tonia ei aivan päivittäin voi bongata Levónin penkiltä. - Aamuluennot jäävät auttamatta väliin harjoitusten takia, mutta usein treenien jälkeen on sopiva väli pistäytyä yliopistolla. On hyvä asia, että voi vähän itse aikatauluttaa ja priorisoida, millä luennoilla käy. Läsnäolopakolliset luennot eivät tässä tilanteessa onnistuisi, Jalo selventää. - Totta kai opiskelu on itsenäistä tiukkojen aikataulujen takia, mutta toisaalta esimerkiksi tenttiin luku onnistuu melko vaivattomasti pitkillä bussimatkoilla, hän jatkaa.

Takapenkin kortinpeluuringin juttujen käydessä väsyneiksi, laittaa Toni usein nappikuulokkeet korvilleen ja tonkii kannettavan tietokoneensa uumenista luentomateriaalit esille.

Sitsit vielä kokematta Opiskelijatapahtumiin osallistuminen on Jalolta jäänyt taka-alalle. Kurinalaisen elämäntyylin ja melko vähäisen vapaa-ajan vuoksi ns. opiskelijaverkostoituminen on jäänyt syksyn aikana vähiin. - Tietenkin se hieman harmittaa, että ei ole niin hirveästi ehtinyt tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka onhan tietysti joitakin uusia tuttavuuksia tullut koulun puolelta. Ehkä kauden jälkeen pääsen käväisemään jossain opiskelijatapahtumassa. Aika näyttää, vaihtaako luottosentteri kauden loputtua kotkapaidan ainakin hetkellisesti kirkkaanpunaisiin haalareihin ja pistäytyy opiskelijariennoissa. Sitä odotellessa voimme kuitenkin käydä seuraamassa opiskelijatoverimme peliesityksiä Kuparisaaren hornankattilassa.

Kupittaalta Kuparisaareen Kaudella 2011-2012 Jalo latoi 35 pistettä Mestiksessä ja kuului TuTon luottomiehiin. Kesällä 2012 pesunkestävä turkulainen allekirjoitti sopimuksen Vaasan Sportiin. Edessä oli sopeutuminen täysin uuteen ympäristöön: uudet haasteet urheilupuolella, sekä yliopistouran aloittaminen. Moni saattaisi kokea tilanteen melko stressaavana. Jalo koki sen mahdollisuutena ja otti haasteen rohkeasti vastaan. Asiat lähtivät rullaamaan omalla painollaan. - Mielestäni opiskelun ja pelaamisen yhdistäminen on sujunut jopa helpommin kuin aluksi kuvittelin. Vaikka kieltämättä välillä on kiire joka suuntaan, kertoo Jalo omalla rennolla tyylillään. Uuteen kotikaupunkiinsa mies vaikuttaa olevan tyytyväinen. - Vaasaan olen sopeutunut hyvin, hirveästi en ole paikkoja ehtinyt kierrellä, mutta ihan mukavalta kaupungilta vaikuttaa. Jäällä tahti on ollut tehokasta. 18 pelatun ottelun jälkeen (tilanne 6.11.2012) Jalolla on koossa 3+18=21 tehopistettä. Saldo oikeuttaa toiseen sijaan Mestiksen pistepörssissä, heti ketjukaveri Tomi Pekkalan jälkeen. Rooli-

Faktat: Toni Jalo, kauppatieteiden yo. Ikä: 23 Seura: Vaasan Sport Pelipaikka: Keskushyökkääjä Pelinumero: 24 (toim. huom: hienosta sukunimestään ja turkulaisuudestaan huolimatta ei ole sukua jutun kirjoittajalle)

Kuva: Kristian Salminen - kristian.salminen@jatkoaika.com

S�� Sh�� V��u�

Teksti: Jussi Koiranen Kuvat: Kimmo Karinen

Venus Sex-shop, tuttavallisemmin Venus, on toiminut Vaasassa 11 vuotta ja siitä on muodostunut paikallinen maamerkki. Liike sijaitsee Kirkkopuistikolla näköetäisyydellä Vaasan kirkosta ja sen tunnistaa ikkunoiden purppuraisista teippauksista. Venus on tarjonnut palkintoja moniin Kastajaisiin ja Kylteriäisiin sekä tarjoaa opiskelija-alennuksen. Mutta minkälaista on liikkeen pyörittäminen? Haastattelimme myyjää, Jarmoa, joka on ollut Venuksessa töissä alusta alkaen, vuodesta 2001 lähtien. Tällä hetkellä työntekijöitä on kolme ja private-showssa on viikottain vaihtuva strippari, jolla on provisiopalkka. - Tuotteita on laidasta laitaan: vibraattoreita, renkaita, tekovaginoita, hupitavaroita. Striptease on pieni lisä tavaramyyntiin. Kaikkea menee mitä on tarjolla, kertoo Jarmo. Kondomeja löytyy pieni valikoima ja asiakkailla olisi kiinnostusta laajempaankin valikoimaan. Ongelma on

kuitenkin pieniä eriä tilatessa tukkujen kovat hinnat ja kilpailu. - Asiakkaissa ikähaitari on laaja. Sukupolvien välisessä ostokäyttäytymisessä löytyy kuitenkin eroja. Nuoret ostavat filmejä ja vanhemmat suosivat yhä lehtiä. Varsinkin nuoret ovat avoimia ja tulevat rohkeasti käymään, mutta iäkkäämmät asiakkaat ovat varovaisia ja saattavat tulla kertomaan, että ovat pitkään ajatelleet tulla käymään, mutta on ollut suuri kynnys. Nettikauppojen tulo markkinoille näkyi vuosi-pari takaperin myynnissä, mutta nykyään hinnat ovat samoissa luokissa niin netissä kuin kivijalkaliikkeissäkin. Monet asiakkaat tulevat suoraan ovelta kysymään tuotteista, joita ovat nähneet netissä. Jotkut ovat tilanneet välineitä netissä, mutta sitten pettyneet, kun materiaali tai kuvaus ei vastannutkaan odotuksia. Liikkeessä tuotteiden vertailu ja arviointi on helpompaa. Jarmo kertoo seuraavansa aktiivisesti nettikauppojen hintoja pitääk-

seen hinnat kilpailukykyisenä. - Filmejä menee tasaiseen tahtiin. Kaikkia ei kiinnosta katsoa pätkiä netistä tai kokopitkiäkään leffoja tietokoneen ruudulta. Venus myös ostaa filmejään hyvittäen ostohinnasta puolet. Asiakkailla onkin tapana hakea pari, kolmekin leffaa kerralla, palauttaa myöhemmin ja ostaa uudet. Lisäksi leffoja myös vuokrataan. Kuvatessa huomio kiinnittyi seksipeleihin. Suomenkielisiä on muutamia, ruotsinkielisiä enemmän. Jarmon mukaan vähään aikaan ei ole markkinoille tullut uusia pelejä, vaikka varsinkin suomalaisille peleille olisi kysyntää. Kehittämisen paikka tuntuisi löytyvän tukkutoiminnasta. Jarmo kertoo asioivansa vähintään kymmenen eri tukun kanssa saadakseen pidettyä hyllyt täynnä. Aukioloajat arkisin 10-19, launtaisin 11-16 Osoite: Kirkkopuistikko 20, 65100 Vaasa Alennus opiskelijoille -10%

T U R O U J S U T I L L WA KÄÄK

TALOUSVASTAAVAM ME...

VANHA AVIOPARI OLIKIN MIKE T YSON! VUOSIJUHLILLA! CAVÉN LATAA: Tämä mies syö korvasi

ME R A P Y Ä K IN K T E IS A “N MAN PUUTTEESSA!” logi mutta voin

“En ole gyneko

Väsynyt seuranpitäjä

nklaavin vuosijuhlilla sattui ja tapahtui! Railakasta iltaa viettänyt NESU-pj:mme oli ehkä nauttinut konjakin tai kaksi liikaa ja aiheutti seuralaiselleen, projektivastaava Artolle päänvaivaa. Pian vuosijuhlien jälkeen Arto talutti aveccinsa hotellille ja jatkoi juhlintaa kosteissa merkeissä ilman paitaa. Projektivastaavamme ei osoittanut merkkiäkään häpeävänsä vatsalihaksiaan - päinvastoin, silminnäkijämme myhäilevät.

SIHTEERILLÄ VAPPUNA PIILOLINSSIT KATEISSA rini täällä?”

“Anteeksi, olivatko piila

ihteerillämme Rä... Annilla oli tukala tilanne viime vappuna, kun hän ei löytänyt piilolinssejään Fonan tanssilattialta lasinsirujen joukosta. Onneksi hän sai lainaksi jonkun vanhemman herrasmiehen pleksit 7”:n linsseillä. Lasit löysivät tiensä herrasmiehen yöpöydälle vielä samana iltana, hihittelevät innokkaat lukijamme.

arsinkin moni tämän vuoden fuksi ei osannut var mastikaan odottaa, että talousvastaavallamme on raskaa n sarjan nyrkkeilijän tausta. Tä mä selvisi kaikille muillekin vasta vuoden 2012 Kylteripäivien jäl keen, kun Jonin (mukamas) hiukse t ajeltiin pulisonkitrimmerillä Om enahotellin lattialle noin kello 5:00-6:00. Alkoholilla, idiotismilla ja pukuun sonnustautuneella pääto imittajakampaajalla ei ollut tiettävästi osuutta asiaan, Kylte ripäivien taustajoukoista kerrotaan .

eheheh!”

vilkaista, hehh

..”

“Ei jumalauta.

arrantin puheenjohtajalta Ossilta pääsi suusta Ossin aikamoinen sammakko! rista baa aan aik n mukaan pilku aan sin toi n kaa mu saattaa lähteä aslav i tok on va myös naisia. Ku tä tet väi ä eik itu ulo tettu ja manip es ed lä vie a sta tvi toki voi vah tie aat om Tu vät huhuksi, epäile tävät kertoa.

n sut”

“Tuu tänne niin kurista

? MITÄ IHMETTÄ

N E N O N I E L Ö K YRITTI

? N O T R A A A T S I R KU ! VIHJ€PALKKIO

ätä kuvaa sitä ei olisi toivonut näkevänsä, siinähän vpj:mme Leinonen aivan selvästi yrittää tukehduttaa projektivastaavaamme Artoa. Ennen kuristamistaan Leinonen lienee tehnyt projektivastaavapololle vielä Chelsea Smilen, mikä selittää Arton veriset suupielet. Arton myöhemmistä liikkeistä on epäselviä tietoja. Silmitöntä väkivaltaa ihaileva Leinonen onkin nähty usein pitävän järjestystä yllä Dongnain jonossa, mikä onkin johtanut valitettavan usein erilaisiin pahoinpitelyihin ja väkivallantekoihin. Pikkulintumme tiesivät kertoa, että Leinonen pitää naamiotaan paitsi tunnistettavuussyistä, myös peittääkseen silmäkulmaansa tatuoidut 17 kyynelpisaraa.

pikku-E

Pikkuisia mustia ja isoja valkoisia valheita Teksti: Eeva Aaltonen

Kai sitä voisi kutsua tietyksi aikakaudeksi. Koreiksi päiviksi, kiiltäviksi tunneiksi sekä jännittyneiksi hetkiksi. Hetkiksi, jolloin päivät lyhenevät, KappAhlin näyteikkunat alkavat muistuttaa ylitsevuotavasti koristeltuja joulukuusia ja hermostuneet naiset musertavat sovituskopeissa hetki hetkeltä unelmiaan täydellisistä juhlalookeista. Tätä on se kuuluisa, kuuluisa pikkujouluaika. Olin elämäni ensimmäisissä firman pikkujouluissa viime marraskuussa. Mielessäni nuo kaksi sanaa yhdistyvät järkyttäviin, jopa häiriintyneisiin asioihin. Draamaa? Drinkkejä? Danny ja Armi? Juhlat osoittautuivat vielä pahemmiksi. Draama nousi terminä elämässäni täysin uuteen ulottuvuuteen. Drinkkien kumoamisesta vaikenen toistaiseksi. Esiintyjäksi saimme Dannyn sijasta Jaren ja VilleGallen. Ja toimiko se renkutus pienistä häistä? Ei epäilystäkään. Jopa playbackina. Mikä sitten saa firman pikkujoulut jo fraasina luomaan levottomia mielikuvia päässämme? Miksi myymäläpäällikkö Marjan mielestä on tärkeää, että juuri tämän vuoden paardeissa on uusi, täysin viime vuotisen kaltainen pikkumusta? Miksi työpaikkojen kahvihuoneet täyttyvät pelonsekaisen hermostuneista keskusteluista TJ-lasku reiden edetessä kohti vuoden odotetuimpia bileitä? Lähden etsimään vastauksia varsin stereotyyppisestä lähtökohdasta: suomalaisuus. Pikkujoulut ovat vuoden ainoa rehellinen päivä. Hetki, jolloin esimiehet sekä alaiset käyvät hierarkista taistoaan rankemmin kuin koskaan. Hetki, jol-

loin jokaisen työntekijän sopivuutta arvioidaan sammaltavin puhein ja harhailevin silmin. Hetki, jolloin toimistorottien seksuaaliset patoutumat lähtevät lumipallo-efektin tavoin kasvamaan. Uskokaa tai älkää, me tarvitsemme tätä. Jokainen suomalainen työyhteisö tarvitsee pikkujoulut hengittääkseen taas tulevan vuoden. Olen yrittänyt taistella jokaista kansakuntaamme liittyvää stereotypiaa vastaan, mutta tämä viime marraskuinen tapahtuma läväytti ruman totuuden naamalleni. Työpaikoilla olemme valitettavan suomalaisia. Tylsiä, juroja, introverttejä, väsyneitä, sisällöttömiä, ujoja sekä ahdistuneita. Ongelmia ei ole, sillä niistä ei puhuta. Kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen, sillä temperamentti on ajan tuhlausta. Pomo on virheetön, sillä hän päättää työstä, josta sinulle maksetaan. Todellisuudessa hänelle tulisi antaa yläfemmat. Tuolilla. Päähän. Ehkä pikkujoulut ovatkin suuri suomalainen innovaatio henkilöstöjohtamisen saralla? Tapa, jolla nostamme pintaan ne kaikki uponneet ongelmat, jotka liikkuvat nyt puskaradion välityksellä korvasta korvaan. Ehkä tarvitsemme päivän, jona saamme vihdoin tietää totuuden Marjan päivittäisistä vierailuista pomon toimistossa. Tarkemmin katsottuna pomon työpöydän alla. Polvillaan. Kuten työpaikoilla, myös Vaasassa elämme vain rikkinäisen puhelimen varassa. Me täydelliset kylterit tiedämme niin kansantaloudesta, kuin toisistamme muun muassa kaiken. Ehkä joskus puramme nämä tiedot

Warrantin yhteisissä pikkujouluissa. Pääsisimme vihdoin kaikki tunnustamaan syvän rakkautemme sitä ihanaa, ihanaa Cavénin Ossia kohtaan. Myös pojat. Rohkeaa pikkujouluaikaa, xoxo pikku-E

Kirjoittaja on vajaakasvuinen, toivoton anti-romantikko, loputon Upper East Side-fiilistelijä, Ms. Brightside, voimistelija, ylimielinen kylteri, Itse Totuus, arvaamaton, awesome, hymyn voimaa arvostava, rakastava, nuori, villi ja vapaa.

Lukijakilpa

Tunnista pukit! Teksti: Aino Pekkarinen Kuvat: Janne Kalluinen

Vuoden viimeinen lukijakilpailu on nyt täällä! Tämän piparintuoksuisen visailun idea on yksinkertaisesti keksiä, ketkä piilevät pukinnaamion takana. Kultakin yliopistolta tutulta joulupukilta tai –muorilta kysyttiin neljä kysymystä, jotka toivottavasti avittavat arvailua. Hyvää joulun odotusta kaikille!

Kysymykset: 1. Milloin vietit ensimmäisen joulusi? 2. Mitä odotat joulussa eniten? 3. Joulukuusi, muovikuusi vai ei kuusta? 4. Miten alkaa joululaulu ”Varpunen jouluaamuna”? (Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa...) 5. Jouluterveiset Wykyzinen lukijoille

#1 1. Vauvana. Mutta ensimmäinen muistojoulu oli 10-vuotiaana Tuuloksella Hämeenlinnassa. 2. Perhe! Se on se juttu. Perinnejoulu perheen kanssa Espoossa tai missä vaan Suomessa. 3. Joulukuusi. Semmonen ihan aito! 4. Lumi on jo peittänyt… 5. Kaikille lämmintä ja mukavaa joulua! #2 1. Silloin kun olin nolla vuotta, muutaman kuukauden ikäinen. 2. Niitä kolmea lisäkiloa, jotka jouluna tulee. 3. Joulukuusi. 4. Varpunen jouluaamuna? 5. Pitäkää vaatteet päällä, tontut kurkkii ikkunoista!

#3 1. Vuonna 1978. 2. Perheen kanssa yhdessäoloa, niin kornilta kuin se kuulostaakin. 3. Ei kuusta. 4. Ei mitään käsitystä. 5. Kaikkien ihmisten pitäisi pyhittää ja rauhoittaa joulu perheen kanssa olemiselle! #4 1. Paitani mukaisesti (osoittaa paitaansa, vuosiluku 1962 näkyvissä). 2. Lahjoja! No ei vaiskaan. Laitoitko sen sinne? No olkoon, lahjoja. 3. Joulukuusi. 4. Ei harmainta aavistusta. 5. Hyvää joulua kaikille!

Vastausaikaa on 10. joulukuuta asti, yksi arvaus henkilöä kohden. Oikein vastanneiden kesken arvotaan jälleen yllätyspalkinto! Lähetä vastauksesi osoitteeseen lehti@warrantti.org ja laita otsikkoon viesti ”JOULUVISA”. Wykyzine 4/12:n lukijakilpailun voittajaksi valikoitui Robert Kangasluoma, onnea! 2/3 keskiarvosta oli lopulta 9.59.

Kuin kaksi marjaa

Lauri Iso-Markku Warrantin projektivastaava

Dominique Pinon Joseph elokuvassa AmeliĂŠ

NESU-Waasa

Viimeistä viedään Teksti: Saija Harsunen Valitettavasti nyt on aika jättää hyvästit NESU:ssa ja Wallituksessa vietetylle huikealle hallitusvuodelle sekä tälle journalistiikan terävimpää huippua hipovalle NESUpalstalle. Tähän vuoteen todellakin on mahtunut paljon kaikkea. Dagenii, semmaa, NESU-risteilyä, uusia tuttavuuksia, ulkkarisitsei, wappurundii, kesämöksää, Vergiä ja tietenkin sitsejä… Ensi vuonna vihdoin koittaa se hetki, kun saa täysin päin siirtyä nauttimaan uusien hallituksien tapahtumista. Sitten viime palstan on Vaasassa järjestetty Woodstock-sitsit. Waskiluodon festarialueella tehtiin empiiristä tutkimusta miten pöydät kestävät ihmispainoa. Videomateriaali oli vertaansa vailla ja seuraavan päivän siivoustuokiossa selvisi, että ilmeisesti kaikki pöydät eivät olleet yhtä vahvoja. Viikolla 43 Tallinna sai vieraita Vaasasta kun kuusihenkinen poppoo pääsi kolmannen laivavuoron peruutuksen jälkeen vihdoin lähtemään Helsingistä kohti Vergilandiaa. Epätoivon kynnyksellä turkulaiset yrittivät saada he-

likopterikyytiä, mutta valitettava myrsky esti senkin. Kirjoitusajankohdasta katsoen ensi viikolla lähdetään Vaasan uskomattoman suuren 14 hengen edustajan voimin, viettämään ikimuistoinen semmaviikko Ouluun. Semmahan tarkoittaa siis seminaaria joka yleisesti kestää maanantaista sunnuntaihin. Semman ohjelma koostuu päivisin yhteistyöyritysten luennoista ja case-töistä. Iltaisin on ohjelmassa yhdessäoloa ja iltaohjelmaa kuten mökkisitsit, city-run, karaokea, nordic evening-sitsit ja tietenkin seminaarin lauantai-illan huipennus, Gaala.

taina 24.11. Kun tätä nyt lueskelette, NESU-Waasa on jo todennäköisesti saanut uuden hallituksen. Haluan koko sydämestäni toivottaa ikimuistoisia hetkiä NESU:n parissa! Nauttikkaa! Ikävä tulee. On jo nyt. Tämä tyttö siirtyy siis tammikuusta alkaen NESU-aktiiviksi, joten sitsijonossa nähdään ;) Haikein terveisin, Saija

Vielä yksi tapahtuma olisi järjestettävänä: Hallituksenvaihtositsit, joita vietetään tänä vuonna teemalla FIRMAN PIKKUJOULUT. Ei vain sitseistä vaan myös sitsien jatkoista tulee huikeat, sillä projektipojat ovat järjestäneet ohjelmaa jos toistakin sitseistä selviäville sotureille Warrantin pikkujoulujen merkeissä. Ja tämä kaikkihan tapahtuu juhlallisesti ja normaalista poiketen lauan-

Kohta joutuu Saijakin jonottamaan sitsilippuja. :(