Suomen Yrittäjät Tavoiteohjelma 2015-2019 by Suomen Yrittäjät

Suomen Yrittäjät Tavoiteohjelma 2015–2019

#työn_tekijä

Työn tekijät on Suomen Yrittäjien tavoiteohjelma tulevalle vaalikaudelle

Kärkitavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Hyvinvointivaltio mitoitettava uudelleen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 Työmarkkinoiden rakennemuutoksilla lisää työtä . . . . . . . . . . . . . . 18 Verotus kannustavammaksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Yksinyrittäjien asema vaatii parantamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Kilpailuetua paremmasta sääntelystä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42 Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalista kilpailukykyä . . . . . . . . . . . 48 Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä . . . . . . . . 66 Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa . . . . . . 76 Yrittäjälähtöiseen aluekehittämiseen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Sote-uudistuksen synnyttävä valinnanvapaudesta . . . . . . . . . . . . 86 Markkinoiden toimivuus turvattava . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90

Työn Tekijät on Suomen Yrittäjien tavoiteohjelma tulevalle vaalikaudelle Suomi on vaikeassa tilanteessa, ja kansalaisten tulevaisuuden uskoa koetellaan. Suomi tarvitsee kipeästi kasvua hyvinvoinnin turvaamiseksi. Talouskasvu tehdään työllä. Työ on suomalaisen yhteiskunnan suurin yhteinen nimittäjä. Yrittäjät tekevät aina omaa työtään riskillä. Viime vuosina yrittäjätyön osuus kaikesta tehdystä työstä on lisääntynyt nopeasti. Samanaikaisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat luoneet suurimman osan uusista työpaikoista yrityssektorin palkansaajille. Yrittäjät tekevät suomalaisen työn. Yrittämiseen kuuluu vahva usko tulevaisuuteen. Optimismilla ei ole yrittämisen kohdalla ylärajaa. Yrittäjyys kohtaa taloudelliset murrokset eturintamassa. Yrittäjyyden avulla uhat voidaan kääntää mahdollisuuksiksi. Suomi on hyvä maa yrittää. Samalla kun moni asia on hyvässä kunnossa, monia on korjattava ja kehitettävä. Kilpailukykyä on parannettava ja yrittäjyyden toimintaympäristöä on vahvistettava. Hyvinvointimme turvaaminen vaatii, että tulevat päättäjät uskaltavat kyseenalaistaa perinteiset ajatusmallit ja rakenteet. Yrittäjyyden edistäminen on parasta hyvinvointipolitiikkaa. Tämä tavoiteohjelma kertoo Suomen Yrittäjien käsityksen siitä, kuinka Suomi saadaan yrittäjävetoiseen kasvuun. Toivotamme päätöksentekijöille rohkeutta tarttua tavoitteisiimme ja viedä niitä eteenpäin.

Helsingissä 8.1.2015

Jussi Järventaus toimitusjohtaja Suomen Yrittäjät

Suomen yrittäjien kärkitavoitteet tavoiteohjelma 2015–2019

#työn_tekijä

##Työmarkkinat uudistettava – luodaan uusia työpaikkoja ##Julkista sektoria pienennettävä – turvataan kansalaisten hyvinvointi ##Verotuksen kannustavuutta lisättävä – tuetaan yritysten menestymistä ##Yksinyrittäjien asemaa parannettava – mahdollistetaan yrittäjänä pärjääminen ##Turhasta sääntelystä luovuttava – annetaan tilaa yrittäjyydelle ja luovuudelle

#työn_tekijä

Suomen yrittäjien kärkitavoitteet tavoiteohjelma 2015–2019 ## Työmarkkinat uudistettava – luodaan uusia työpaikkoja Suomalaisen työn kilpailukykyä on parannettava uudistamalla työmarkkinoita rohkeasti. Tulevan hallituksen on otettava itselleen vastuu työelämän sääntöjen kehittämisestä. Hallituksen on käynnistettävä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistaminen. Keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava työpaikkatason sopimismahdollisuuksien lisääminen ja työllistämisen kynnysten madaltaminen lainsäädännön muutoksilla. Suomalaiset työmarkkinarakenteet ovat merkittävältä osaltaan poikkeuksellisen jäykät. Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt vakavasti ja vientimarkkinoita on menetetty. Työmarkkinoiden uudistaminen auttaisi parantamaan työoloja ja työn tuottavuutta. Samalla suomalaisen työn kilpailukyky paranisi ja yrityksillä olisi matalampi kynnys työllistää.

## Julkista sektoria pienennettävä – turvataan kansalaisten hyvinvointi On käännettävä talouspolitiikan suunta ja ratkaistava julkisen talouden kestävyysongelma. Julkisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen on pienennettävä takaisin alle 50 prosenttiin. Julkinen talous on saatava tasapainoon rakenteellisilla uudistuksilla. On lisättävä työn tuottavuutta ja otettava yritykset laajemmin mukaan palveluiden tuottamiseen. Kuntien ja valtion tehtäviä on karsittava ja organisoitava uudelleen. Liian korkea julkisten menojen taso jarruttaa talouden kasvua ja heikentää kansalaisten hyvinvoinnin perustaa. Julkiset menot ovat paisuneet kymmenessä vuodessa kestämättömälle lähes 60 prosentin tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisen sektorin pienentäminen edistäisi markkinoiden toimintaa, antaisi tilaa kokonaisveroasteen alentamiselle ja turvaisi mahdollisuuden säilyttää hyvinvointivaltion perusta.

## Verotuksen kannustavuutta lisättävä – tuetaan yritysten menestymistä Veroastetta on alennettava. Verotusta on kehitettävä tukemaan yritysten kasvua, kehittämistä, työllistämistä ja investointeja. On selvitettävä mahdollisuus myöhentää yritykseen jäävän tulon verotusta. Verotuksen on mahdollistettava joustavat sukupolven- ja omistajanvaihdokset. Samalla on huolehdittava yrityksen omistajien verotuksen kannustavuudesta. Pienyrityksiä on kannustettava kasvuun uudenlaisella yrittäjävähennyksellä. Suomen kokonaisveroaste – verotulojen suhde bruttokansantuotteeseen – on 44,4 prosenttia eli OECD-maiden korkeimpia. Työllistämisen vastuu on siirtynyt yhä vahvemmin pienille ja keskisuurille yrityksille. Yrittäjyyden eri muotojen huomioiminen tasapuolisesti verotusta kehitettäessä vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen ja kasvuun.

## Yksinyrittäjien asemaa parannettava – mahdollistetaan yrittäjänä pärjääminen Yksinyrittäjien asema ja olosuhteet on otettava paremmin huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Yrityslainsäädäntö on laadittava pienet ensin -periaatteen mukaisesti pienimmille yrityksille sopivaksi, jotta sääntelykuorma on kohtuullinen yritysten valtaenemmistölle. Erityisen tärkeää on huolehtia verotuksen kannustavuudesta, jatkaa yrittäjien sosiaaliturvan puutteiden korjaamista ja madaltaa työntekijöiden palkkaamisen kynnystä. Yksinyrittäjien merkitys koko kansantaloudessa on kasvanut voimakkaasti. Yksinyrittäjien määrän lisääntyminen kymmenillä tuhansilla on merkittävin työmarkkinoittemme rakennemuutos. Heitä on jo 170 000 eli 65 prosenttia kaikista yrityksistä. Yksinyrittäjien aseman parantaminen luo taloudellista toimeliaisuutta laajasti koko ympäröivään yhteiskuntaan.

## Turhasta sääntelystä luovuttava – annetaan tilaa yrittäjyydelle ja luovuudelle Yhteiskunta tarvitsee vähemmän ja parempaa sääntelyä. Lainsäädännön keskeiseksi tehtäväksi on määriteltävä yrittäjyyden vahvistaminen. Tarvittaessa muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden on joustettava, sillä hyvinvointi syntyy kannattavien yritysten menestyksestä. Kansallisen sääntelyn parantamisen ohessa Suomen on oltava fiksu EU-sääntelyn toteuttaja. Käytettävissä oleva liikkumavara pitää suunnata kansallisen kilpailuedun tavoitteluun. Hyvällä ja oikein kohdennetulla sääntelyllä annetaan tilaa luovuudelle ja yrittäjyydelle, työnteolle ja aktiiviselle kansalaisuudelle. Nyt sääntelymassa on käynyt pienille yrityksille ylivoimaiseksi. Järkevämpi sääntely vahvistaa yrittäjyyden yleisiä edellytyksiä ja kannustaa ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi.

Suomen Yrittäjät | Kärkitavoitteet

Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana Suomen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt. Kilpailukykyä ovat heikentäneet myös kotimaiset valinnat. On aika tarttua haasteisiin ja uudistua.

9 Kansainvälisestä finanssikriisistä käynnistynyt kehitys johti koko EU-alueen vaikeuksiin.

Kilpailukyky heikentynyt

Suurimmat haasteet itse aiheutettuja

Suomen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt rajusti. Taloutemme kasvoi ripeästi vuoteen 2007 asti. Kansainvälisen finanssikriisin alettua Suomen kokonaistuotanto supistui vuonna 2009 lähes yhdeksän prosenttia. Erityisen huolestuttavaa on romahduksen jälkeinen vaatimaton kasvu. Vuoden 2008 bruttokansantuote ylittää edelleen yli viidellä prosentilla vuoden 2014 bruttokansantuotteen. Suomi on yksipuolisten vientituotteiden maa. Se on talouden vakaan kehityksen kannalta ongelma. Samalla kun vientiteollisuuden osuus kokonaistuotannosta on vähentynyt, julkinen talous on velkaantunut nopeasti. Talouden ongelmista on muodostunut pääosin rakenteellisia. Suomea kohdannut murros kytkeytyy globaaleihin muutoksiin. Kansainvälisestä finanssikriisistä käynnistynyt kehitys johti koko EU-alueen vaikeuksiin. Vientiyritystemme päämarkkinat ovat EU:ssa, mikä lisäsi yritysten ahdinkoa. Korvaavien markkinoiden hakeminen vie aikaa ja edellyttää yrityksiltä hyvää riskinottokykyä. Elinkeinorakenteemme on muuttunut olennaisesti murroksen johdosta. Tällä vuosituhannella teollisuuden osuus tuotannosta ja työllisyydestä on vähentynyt. Palvelualojen ja pienten sekä keskisuurten yritysten merkitys on samalla kasvanut.

Kansainvälisen talouden myllerrys on tärkeä muttei ainoa syy Suomen vaikeaan tilanteeseen. Kilpailukykyä ovat heikentäneet myös kotimaiset valinnat. On aika tarttua ongelmiin ja uudistua. Suomen ei tule juuttua menneen maailman tarpeisiin luotujen rakenteiden vangiksi. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatellaan tukevan riskinottoa ja yrittäjyyttä, koska yhteisesti rahoitettu kattava turvaverkko kantaa ihmisiä epäonnistumisen koittaessa. Hyvinvointivaltiolla on kuitenkin kääntöpuolensa: laaja sosiaaliturva ja elämän lisääntyvä sääntely kahlitsevat luovuutta ja riskinottoa. Julkiset menot ovat nousseet erittäin nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Nousu selittyy osittain heikolla taloustilanteella, mutta osittain jatkuvasti lisääntyvillä julkisen sektorin tehtävillä. On tultu pisteeseen, jossa julkisen sektorimme koko ylittää talouden kantokyvyn. Työmarkkinoiden kyvyttömyys sopeutua maailmanlaajuiseen muutokseen on keskeinen syy kilpailukyvyn heikkenemiseen. Yritysten tuotanto ja vienti ovat laskeneet kuluneen vuosikymmenen aikana, mutta yksikkötyökustannukset ovat nousseet nopeasti. Eri toimialojen tuottavuuden kasvu on eriytynyt voimakkaasti samaan aikaan yksikkötyökustannusten nousun kanssa. Palkkojen hajonta on kuitenkin vähäistä. Työvoimakustannukset eivät ole reagoineet eriytyneeseen tuottavuuskehitykseen riittävästi. Keskitetty palkanmuodostus ei ota yritys- ja henkilökohtaista tuottavuutta riittävästi huomioon.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana

Yrittäjyysvetoiseen kasvuun Yrittäjyys on jo näyttänyt voimansa. Pienimmät yritykset ovat lisänneet työvoimaansa taloudellisesti vaikeana aikana. Yritysten henkilöstöstä 63 prosenttia on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Suomalaisen hyvinvoinnin tulevaisuus on yhä vahvemmin menestyvän yrittäjyyden varassa. Tässä tilanteessa yrittäjyyden edistäminen on toimialoista riippumatonta yhteistä talous- ja elinkeinopolitiikkaa. Kyse ei ole yrittäjien yksipuolisesta tukemisesta kuluttajien, ympäristön tai työntekijöiden kustannuksella. Kyse on yhteiskunnan kokonaisedusta. Talouteemme tarvitaan lisää korkean jalostusarvon tuotteiden kysyntää, jotta tuotanto ja vienti kasvaisivat. Myös yritysrakenteiden uudistumisen on jatkuttava, jotta kansantalouden tuottavuus kasvaisi. Talouskasvu perustuu yhä vahvemmin tiedon synnyttämiseen, omaksumiseen ja hyödyntämiseen.

Innovatiiviset pienet ja keskisuuret yritykset edistävät rakennemuutosta ja vauhdittavat kasvua. Yrittäjyyden edistäminen ruokkii talouskasvua. Toimivat kannusteet johtavat uusien yritysten perustamiseen, nostavat esiin nopean kasvun yrityksiä ja rohkaisevat vakiintuneita yrityksiä kasvuun. Väite yritysten vähäisestä kasvuhakuisuudesta on väärä. Kasvu merkitsee aina myös riskien kasvua. Ilman toimivia kannusteita kasvua ei synny. On siis parannettava kannusteita ja lopetettava yrittäjien syyllistäminen kasvuhaluttomuudesta. Kasvuun kannustaminen on tuottava sijoitus, sillä kasvu vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen. Uutta ei synny ilman riskinottoa. Suomeen tarvitaan enemmän luovuutta ja riskinottohalua. Yrittäjyys on ratkaisu merkittävään osaan maamme ongelmista.

Yrittäjyys on ratkaisu merkittävään osaan maamme ongelmista.

Henkilöstömäärän muutos vuosina 2001–2012 erikokoisissa yrityksissä, henkilöä

Lisäys yhteensä - suuryritykset - pk-yritykset - alle 50 h yritykset

108 886 7 164 100 722 79 024

Lähde: Tilastokeskus. Henkilömäärät muunnettu kokopäiväisiksi työpaikoiksi, pl. maa- ja metsätalous

Pienten ja keskisuurten yritysten rooli työllistäjinä on kasvanut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstömäärä on noussut yli 100 000 henkilöllä. Samaan aikaan suuryritysten henkilöstömäärä on kasvanut reilulla 7 000 henkilöllä. Eniten on kasvanut mikroyritysten eli alle 10 henkilön yritysten henkilöstömäärä.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjyys haasteiden ratkaisijana

Hyvinvointivaltio mitoitettava uudelleen Politiikan ohjaamiseksi tarvitaan selkeät tavoitteet bruttokansantuotteen kasvattamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Kasvu edellyttää julkisen talouden tasapainottamista. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia.

Kuva: Juha Harju

#työn_tekijä

Jyrki Mäkynen julkinen sektori: Vähemmän ja tehokkaammin Seinäjokelaisen Jyrki Mäkysen yritys Oy HM Profiili Ab tekee sisustusratkaisuja julkisiin tiloihin niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille, kouluista toimistoihin. Mäkynen on huomannut julkisen puolen hankinnoissa myönteisen muutoksen: — Pitkään hankinnat on tehty korostetusti hinnan perusteella. Vähitellen tilaratkaisutkin nähdään investointeina, joilla tehostetaan organisaation ydintoimintaa. Koulut ovat olleet tässä ensimmäisiä. Näinhän yritysten investoinneissa tehdään aina, Suomen Yrittäjien puheenjohtaja sanoo. Mäkysen mukaan sisustusratkaisuillakin voi saada tuottoja: tilakustannuksissa tai työhyvinvointiin panostamalla.

Julkisen ja yksityisen sektorin suhde mietityttävät Mäkystä laajemmin kuin oman firman osalta. — Julkisen sektorin menojen suhteellinen osuus bruttokansantuotteesta pitää painaa alle puoleen, koska julkisen sektorin menot pitää suhteuttaa yksityisen sektorin tuottamiin verotuloihin. Julkinen sektori elää yli varojensa ja huippukorkeasta verotuksesta huolimatta velkaa otetaan lisää. Tämä suunta on käännettävä.

— Ei voi olla niin, että julkinen sektori on annettu tekijä ja se elää omaa elämäänsä riippumatta siitä, minkä kokoinen yksityinen sektori on. Raha ei tule seinästä, jonkun pitää se tehdä.

Hän muistuttaa, että jotta yksityinen sektori pystyy tuottamaan julkisen sektorin ylläpitämiseen tarvittavat veroeurot, sen pitää olla kilpailukykyinen, eli pystyä tuottamaan sellaiseen hintaan sellaisia palveluita, joita ihmiset Suomessa ja ulkomailla pystyvät ostamaan. — Nyt kannamme suomalaisten tuotteiden hinnoissa liikaa kustannuksia, jotka vievät meiltä kilpailukykyä. Julkista puolta supistettaessa ei Mäkysen mukaan pidä ensimmäisenä mennä tekeviin käsiin, vaan kaikkeen muuhun. — Byrokratia, sääntely, lupaviidakot – kaikella on hintansa. Vähemmän tehtäviä ja tehokkaimmat mahdolliset tuotantotavat. Se auttaa keventämisessä.

Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

13 13

Julkinen talous on alijäämäinen, ja alijäämä on rakenteellinen. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia.

Talouden kasvulla työtä ja hyvinvointia

Julkinen talous tasapainoon

Tulevalla vaalikaudella on tarpeen asettaa selkeä bruttokansantuotteen kasvutavoite, vaikka Suomen keskipitkän aikavälin kasvunäkymät ovat synkentyneet. Kun tavoite asetetaan kunnianhimoiseksi mutta realistiseksi, siitä johdetut politiikkatoimet saavat riittävän painavan merkityksen.

Suomen julkiset menot ovat nousseet kymmenessä vuodessa alle 50 prosentista lähes 60 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisten menojen suhteen pysyminen tällä tasolla voi jarruttaa talouden vuotuista kasvua merkittävästi. Julkinen talous on alijäämäinen, ja alijäämä on rakenteellinen. Rakenteelliset ongelmat vaativat ratkaisukseen rakenteellisia muutoksia. Julkisen sektorin tasapainon saavuttaminen edellyttää talouskasvua. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole sellaista talouskasvua, joka yksin riittäisi palauttamaan tasapainon. Julkisen talouden nopea tasapainottaminen heikentää talouden kilpailukyvyn parantamiseen ja kasvun vahvistamiseen tähtäävien toimien tehokkuutta lyhyellä aikavälillä. Koska tasapainotus onnistuu huonosti nopeilla ja jyrkillä toimilla, se on tehtävä pitkäjänteisesti. Julkisten menojen nousua pitää hillitä aivan minimiin vielä useita vuosia.

##Henkeä kohden lasketun bruttokansantuot-

teen (BKT/hlö) vuotuisen kasvutavoitteen tulee olla keskimäärin 2,0 prosenttia vuosina 2015–2019.

Työllisyysaste on toinen keskeinen julkisen talouden tilan ja hyvinvoinnin mittari. Korkea työllisyysaste vähentää taloudellista epävarmuutta. Kun työllisyysaste paranee, paranee myös kansalaisten kokemus heidän oman elämänsä laadusta.

##Tavoitteena tulee olla työllisyysasteen

nouseminen 75 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä.

##Julkisen sektorin menot suhteessa brutto-

kansantuotteeseen on pienennettävä takaisin alle 50 prosenttiin.

15 Kuntien tehtävät on määriteltävä uudelleen julkisen talouden tasapainottamiseksi, minkä lisäksi myös valtion tehtäviä on vähennettävä.

Julkisen sektorin tehtäviä vähennettävä Kunnat toteuttavat suurimman osan Suomen julkisen sektorin vastuulla olevista tehtävistä. Kuntien tehtävät on määriteltävä uudelleen julkisen talouden tasapainottamiseksi, minkä lisäksi myös valtion tehtäviä on vähennettävä. Vuodesta 1990 kuntien lakisääteisten tehtävien määrä on yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2013 kunnilla oli 535 laissa säädettyä tehtävää, ja sen jälkeen tehtäviä on vielä lisätty. Kunnilla on noin tuhat näistä tehtävistä johtuvaa velvoitetta. Säädetyt tehtävät, normit ja suunnitteluvelvoitteet estävät järkeviä paikallisia ratkaisuja palveluiden tuotantorakenteen suhteen. Jotta julkinen talous saadaan tasapainoon ja kuntien elinvoima vahvistumaan, lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita pitää vähentää huomattavasti. Samalla on päivitettävä yksilön ja yhteiskunnan välinen vastuunjako. Tämä tarkoittaa väistämättä muun muassa palveluiden rahoittamisvastuun osit-

taista siirtämistä kuntalaisille. Samalla on lisättävä kuntalaisten mahdollisuutta valita palveluiden tuottaja. On myös pakko pohtia joidenkin palveluvelvoitteiden poistamista kokonaan. Julkiset palvelut on mitoitettava kohtuullisiksi suhteessa yhteiskunnan kantokykyyn. Toistaiseksi tehtyjen ratkaisujen mukaan kuntien menot alenisivat noin 1 280 miljoonaa euroa ja tulot noin 330 miljoonaa euroa vuoden 2017 tasolla. Säästövaikutukset syntyvät kuitenkin vasta sitten, kun tarvittavat lainsäädäntömuutokset on tehty. Niiden toteuttamisen on lukeuduttava tulevan vaalikauden keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin.

##On määriteltävä, mitä tehtäviä kuntien on

tarkoituksenmukaista hoitaa.

##Esitykset kunnilta purettavista tehtävistä

ja velvoitteista on valmisteltava nopeasti.

Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

Julkista sektoria tulee kannustaa käyttämään joustavia tapoja järjestää palvelut.

Kohti parempaa julkisen sektorin tuottavuutta Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen on avainasemassa julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamisessa. Vain tuottavuutta parantamalla voidaan turvata hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Tuottavuus paranee tehokkaimmin hyödyntämällä markkinoiden toimintaa ja yrityksiä sekä yksityisen sektorin toimintatapoja ja toimintamalleja. Tuottavuuden lisäämiseksi on erotettava selkeästi palvelujen järjestämisvastuu niiden tuottamisesta. Yhteiskunta vastaa edelleen siitä, että palvelut ovat saatavilla, mutta julkinen sektori ei automaattisesti itse tuota palveluja. Kansalaisille tärkeintä on palveluiden saatavuus ja laatu. Sillä kuka palvelut tuottaa, ei kansalaisten näkökulmasta ole merkitystä. Julkista sektoria tulee kannustaa käyttämään joustavia tapoja järjestää palvelut. Useimmat tehtävät voi ulkoistaa. Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että järjestäjä ostaa palvelun yksityiseltä yritykseltä, kolmannelta sektorilta tai muulta palveluntuottajalta. Ulkoistaminen parantaa palveluiden tehokkuutta ja on asiakaslähtöinen ratkaisu, kun se on suunniteltu hyvin ja toteutettu pitkäjänteisesti. Ulkoistaminen ei ole automaatti, joka johtaa aina parempiin ja halvempiin palveluihin. Kilpailun lisääminen ja markkinoiden toimivuudesta huolehtiminen ovat välttämättömiä järkevän ulkoistamisen osatekijöitä. Hallittu palveluiden ulkoistaminen ja siihen

liittyvä avoimempi kustannuslaskenta edistävät varmasti tuottavuuden ja laadun paranemista. Palvelutuotannon kustannustehokkuuden parantaminen ja suunnitelmallinen ulkoistaminen ovat mahdollisia vain, jos tiedetään, mitä palvelujen tuottaminen omana työnä maksaa. Kuntien ja viranomaisten sisäisen kustannuslaskennan taso vaihtelee edelleen liikaa, vaikka käytäntöjä on pyritty yhtenäistämään useamman vaalikauden aikana. On huolehdittava siitä, että jo hallituskauden alussa parannetaan kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta ottamalla käyttöön yhtenäinen malli tuotannon ja kustannusten laskentaan sekä vertailuun.

##Hallituskauden alussa on kehitettävä julkisen sektorin kustannuslaskentaan malli, joka otetaan käyttöön kaikissa kunnissa, kuntayhtymissä sekä laajemminkin julkisella sektorilla. ##On erotettava palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuu entistä selkeämmin. ##On kannustettava julkisen sektorin toimijoita ulkoistamaan palvelutuotantoa.

Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen, %

Lähde: Tilastokeskus

Julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut 2000-luvun aikana alle 50 prosentista lähes 60 prosenttiin.

Suomen Yrittäjät # Julkista sektoria pienennettävä

Työmarkkinoiden rakennemuutoksilla lisää työtä Suomalaisen työn kilpailukyky on palautettava. Maan hallituksen on käynnistettävä työmarkkinajärjestelmän uudistaminen. Tavoitteeksi on asetettava työllistämiskynnyksen madaltaminen ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisääminen.

Kuva: Meeri Utti

#työn_tekijä

Juhani Hyry paikallinen sopiminen turvaisi työpaikkoja Kännykänlatauspöytiä ja lentokenttien turvaportteja. Hyrles Oy panostaa kokonaisalihankintaan, jossa kaikki työvaiheet, esimerkiksi särmäys, hitsaus, maalaus ja kokonaisvaltainen elektroniikkatuotanto, tehdään itse. Siihen tarvitaan 180 työntekijää. Siksi työelämän säännöt ovat ratkaisevassa asemassa, kun yrittäjä Juhani Hyry pohtii, paljonko hän voi palkata lisää väkeä. — Työmarkkinoiden jäykkyys tekee työllistämisestä liian suuren riskin, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. Hyryn mielestä työntekijät hyötyisivät joustavammista työelämän säännöistä.

— Se toisi turvaa: paikallisesti neuvottelemalla voisi välttää lomautuksia ja jopa irtisanomisia. Minun työntekijäni ovat sitä pyytäneet. Kosmeettinen muutos ei riitä, tarvitaan iso muutos paitsi sopimiseen, myös ehtoihin. — Suuret palkan oheiskustannukset, pekkaspäivät, arkipyhät, lomarahat, sairaslomakulut, liian lyhyt koeaika Hyry listaa työllistämisen konkreettisia hidasteita. — Pelkkä palkkojen laskeminen on pienelle työnantajalle hurja työ, kun palkanmaksuun vaikuttaa ylityö, iltatyö, yötyö, likainen työ, vaarallinen työ ja eri liittojen erilaiset työehtosopimukset.

Ja lupamenettelyt päälle. Yrittäjää turhauttaa se, että luvat esimerkiksi kuorma-auton ja trukin ajamiseen pitää uusia usein. Siihen menee työaikaa ja rahaa. — Jos ihminen ajaa kuormaautoa tai trukkia joka työpäivä, ei se taito ruostu! — Joustavat työehdot pienentäisivät työllistämisen riskiä, ja voisin työvoimaa tarvitessani täyttää työpaikan nopeasti eikä minun tarvitsisi pelätä väärää rekrytointia.

Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

Suomessa on tehty vain vähän uudistuksia, jotka lisäisivät yritysten uskallusta palkata uusia työntekijöitä. Järjestövallasta poliittisen vastuun kantamiseen Suomessa on tehty vain vähän uudistuksia, jotka lisäisivät yritysten uskallusta palkata uusia työntekijöitä tai parantaisivat yritysten mahdollisuuksia vahvistaa kilpailukykyään. Seurauksena on ollut yritysten kilpailukyvyn heikentyminen ja kasvava työttömyys. Koska valta on siirtynyt järjestöille, poliittinen vastuu päätöksistä on olematonta. Kaksikantaista vallankäyttöä on puolusteltu sillä, että näin on voitu edistää yhteiskuntarauhan toteutumista ja välttää työtaisteluita. On myös esitetty, että on perusteltua antaa valta tahoille, jotka rahoittavat järjestelmän. Tämä perustelu kohdistuu esimerkiksi ansiosidonnaisen eläketurvan ja työttömyysturvan valmistelutapaan. Etujärjestöille ei ole annettu vastaavaa valtaa millään muulla elämänalueella. Suomalainen järjestelmä on lisäksi ainutlaatuinen. Euroopan työelämän suhteiden seurantakeskuksen EIROn heinäkuussa 2014 julkaisemasta selvityksestä1 ilmenee, ettei työmarkkinajärjestöille ole siirretty yhtä laajaa päätösvaltaa lainsäätäjälle kuuluvissa asioissa missään Suomeen verrannollisissa maissa. Työelämää koskevissa asioissa työmarkkinajärjestöt osallistuvat päätöksentekoon poikkeuksellisen vahvasti. Tämä on seurausta pitkän ajan kuluessa kehittyneestä käytännöstä, jossa keskitettyyn palkoista sopimiseen on yhdistetty erityisesti palkansaajien sosiaaliturvan kehittämisestä sopiminen. Työlakeja ja sosiaaliturvan rahoittamista koskevissa asioissa – kuten työeläkkeet tai työttömyysturva – eduskunnan valta on tosiasiassa siirretty etujärjestöille. Vallan siirtyminen on niin täydellistä, että maan hallitus ei edes käynnistä uudistuksia ilman työmarkkinajärjestöjen sopimusta. Tuore esimerkki

tästä on syksyltä 2014, kun hallituksen pyrkimys pidentää sallittua koeaikaa kaatui palkansaajajärjestöjen vastustukseen. Kolmikantavalmistelussa työmarkkinajärjestöt sopivat uudistusten sisällöstä yksityiskohtaisesti. 1990-luvun alun jälkeen kaikki työlainsäädännön ja ansiosidonnaisen sosiaaliturvan uudistukset on toteutettu käytännössä työmarkkinajärjestöjen sopimusten mukaisina. Hallitus ja eduskunta eivät ole kokeneet mahdolliseksi poiketa järjestöjen mielipiteestä omassa päätöksenteossaan. Toimintatapa on vahvistettu hallitusohjelmiin otetuilla kirjauksilla, vaikka perustuslain mukaan lainsäädäntövallan tulisi olla jakamattomasti eduskunnalla. Työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin perustuva kolmikantainen lainvalmistelu sisältää merkittävän riskin huonosta säädösvalmistelusta, koska siinä ei haeta yhteiskunnan kannalta parasta mahdollista lopputulosta, vaan työmarkkinaosapuolille sopivaa ja niille mahdollista ratkaisua. Lopputuloksena on ollut asioiden tahmea eteneminen ja jatkuva lisävelvoitteiden virta työnantajille. Asetelma heikentää työn kysyntää ja lisää työttömyyttä. Muissa maissa etujärjestöjen asiantuntemusta hyödynnetään muuten kuin siirtämällä päätöksenteko niille. Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n vaatimus kolmikantaperiaatteen noudattamisesta työelämän kehittämisessä täyttyy myös sillä, että etujärjestöt ovat mukana työelämäasioiden valmistelussa samalla tavoin kuin etutahoja kuullaan muissakin asioissa.

##Työelämää koskevien asioiden vallanjako on oikaistava niin, että hallitus ja eduskunta käyttävät niille perustuslain mukaan kuuluvaa päätöksentekovaltaa.

Lähde: http://eurofound.europa.eu/observatories/eurwork/comparative-information/role-of-social-dialogue-in-industrial-policies (viitattu 6.11.2014)

21 Yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa nopeammin kuin euroalueella keskimäärin. Työmarkkinajärjestelmän kehittämisellä kilpailukyky paremmaksi Suomalaisen työn kilpailukyky on palautettava. Kilpailukyvyn heikentyminen on paljolti seurausta jäykistä työmarkkinamekanismeista. Esimerkiksi palkantarkistukset perustuvat järjestelmään, jossa työehtosopimukset määräävät maksamaan palkankorotukset yrityksen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Tällä on tietoisesti pyritty siihen, että matalapalkkaiset heikomman tuottavuuden yritykset karsiutuisivat markkinoilta. On uskottu, että matalan tuottavuuden työpaikat korvautuisivat korkeamman osaamistason yrityksillä, joissa palkkataso olisi parempi. Työehtosopimuksissa ja lainsäädännössä noudatettu linja on johtanut matalan tuottavuuden yritysten ja niissä olevien työpaikkojen karsiutumiseen varsinkin 1990-luvun lamavuosien jälkeisenä aikana. Tilalle ei kuitenkaan ole syntynyt toivotussa määrin hyväpalkkaista työtä tarjoavia uusia yrityksiä, vaan työttömyys on noussut korkeaksi. Osaltaan tilannetta kuvaa se, että työnantajayrittäjien määrä ei ole kymmeneen vuoteen noussut lainkaan. Kannattavat yritykset kantavat vastuun hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kansantalouden mittareissa yritysten myönteiset tulokset näkyvät talouskasvuna. Talouskasvun keskeiset edellytykset eli tuottavuuden parantuminen ja työvoimapanoksen riittäminen eivät ole itsestäänselvyyksiä. Suomen kilpailukyky on heikentynyt vakavasti. Yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa nopeammin kuin euroalueella keskimäärin. Kustannuskilpailukyky on heikentynyt, ja vientimarkkinoita on menetetty. Suomi ei pysty houkuttelemaan ulkomaisia investointeja riittävästi. Työttömien työnhakijoiden määrä on noussut 300 000:een, mikä vastaa jo yli 11 prosentin työttömyyttä.

Jäykät mekanismit vaikeuttavat yritysten pitkäjänteisempää kehittämistä. Yritykset eivät pysty parantamaan tuotteiden kilpailukykyä joustavasti yhdessä työntekijöiden kanssa mukauttamalla työehtoja niin, että työn tekemisen puitteet tukisivat yrityksessä tehtävän työn tulosten käymistä kaupaksi. Antamalla enemmän tilaa yrityskohtaisille ratkaisuille pystyttäisiin samalla parantamaan sekä työolojen mielekkyyttä että työn tuottavuutta. Yritystason sopimista rajoittava työehtojärjestelmä estää myös sellaiset ratkaisut, joilla voitaisiin välttää irtisanomisia, lomautuksia ja jopa yritysten kaatumisia. Jäykistä mekanismeista seuraa sekin, että yritykset eivät pysty palkkaamaan ihmisiä matalan tuottavuuden töihin, joista ei ole mahdollisuuksia maksaa työehtosopimusten vaatimukset täyttäviä palkkoja. Lähes kaikki työlait on uudistettu 1990- ja 2000luvuilla. Työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on silti edelleen peräisin kauan sitten menneiden aikojen yhteiskunnallisista oloista. Ansiotyön tekemisen puitteet ovat muuttuneet huomattavasti 40 vuodessa. Yksityisen sektorin palkansaajien lukumäärä on pysynyt jokseenkin samana, mutta työnantajayritysten määrä on miltei kaksinkertaistunut. Uusia työpaikkoja luova työnantajayritys on nykyisin tavallisimmin hyvin pieni yritys. Koulutuksen ja osaamisen tason noustessa palkansaajien asema on parantunut huomattavasti suhteessa pieniin työnantajayrittäjiin. Työsuhteen osapuolten taloudellisetkin voimavarat ovat tasoittuneet siitä, mitä ne olivat 1970-luvun alussa järjestelmää luotaessa. Työehtosopimusten laaja noudattamisvelvollisuus on eurooppalaisessa vertailussa melko harvinainen ilmiö. Työehtosopimukset ovat kattavia Pohjoismaissa ja esimerkiksi Ranskassa, Itävallassa ja Belgiassa. Kattavuuden taustalla ovat eri maissa erilaiset tekijät. Suomen lakisääteinen, yrityskohtaista sopimista

Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

Yritystason sopimismahdollisuudet ovat selvästi Suomea laajemmat esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. rajoittava työehtosopimusten yleissitovuus on harvinaisuus. Yritystason sopimismahdollisuudet ovat selvästi Suomea laajemmat esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Myös työsuhdeturvan sääntely vaihtelee eri maissa. Erityisesti mahdollisuudet tehdä määräaikaisia työsopimuksia ovat monissa maissa väljemmät kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksassa alle 10 työntekijän yrityksiin ei sovelleta työlainsäädännön työsuhdeturvasäännöksiä lainkaan. Tanskassa taas työsuhteen päättämisen kynnys on suhteellisen matala kaikenkokoisille yrityksille. Työnantajan rekrytointiriskin pienentämisellä on päästy siihen, että työttömäksi jäänyt voi löytää uutta työtä suhteellisen nopeasti. Työelämän pelisäännöt ovat kokonaisuus, joka vaikuttaa olennaisesti ihmisten mahdollisuuteen työllistyä. Pelisäännöt vaikuttavat myös työpanoksen määrään sekä yritysten kilpailukykyyn eli siihen, saadaanko tuotteet kaupaksi muuallekin maailmaan. Lopulta puntarissa on koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja.

##Maan hallituksen on vihdoin käynnistet-

tävä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistaminen, jotta erityisesti työpaikkatason sopimisen mahdollisuudet lisääntyvät. Uudistamisen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä sekä madaltaa yritysten kynnystä palkata työntekijöitä.

Lisää työpanosta Väestön vanheneminen aiheuttaa lähivuosina lähes kaikilla toimialoilla niukkuutta työikäisestä työvoimasta. Tähän on vastattava ottamalla käyttöön kaikki mahdolliset työvoimareservit. On arvioitu, että työttömistä runsas 100 000 on muita kuin vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Myös nuorten työllisyydessä on parannettavaa. Nuorten työttömyys ei ole lähtenyt laskuun huolimatta Nuorisotakuu-hankkeen toimenpiteistä. Suomessa ei ole haluttu ottaa nuorten kouluttamisen muotona käyttöön työn yhteydessä ammattiin opiskelemista. Lisäksi osatyökykyisten työntekijöiden joukossa on runsaasti henkilöitä, jotka olisivat valmiit tekemään nykyistä enemmän töitä. Myös työperäistä maahanmuuttoa on edelleen lisättävä. Eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen on työttömien aktivoinnin ohella vaikuttavin keino työpanoksen lisäämiseksi. On myöhennettävä vanhuuseläkkeelle siirtymistä nostamalla alinta eläkeikää syksyn 2014 eläkesopimuksen mukaisesti ja vähennettävä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien suurta määrää. On myös kannustettava vanhuuseläkkeelle jo jääneitä henkilöitä ansiotyöhön eläkkeellä olemisen ohessa. Kokonaistyöpanos on laskenut Suomessa pitkään. Vaikka työssä olevien henkilöiden määrä on ollut viime vuosina historiamme korkein – yli 2,5 miljoonaa työssä olevaa henkilöä – kokonaistyötuntien määrä ei ole noussut vastaavaan ennätykseen. Tämä johtuu siitä, että henkilöä kohti tehty vuosityöaika on jatkuvasti lyhentynyt. Kokonaistyöpanoksen määrä uhkaa edelleen pienentyä, kun työiässä olevien osuus koko väestöstä pienenee.

23 Suomalaiset ovat työelämässä tyypillisesti noin 40 vuotta. Työuran kokonaiskesto on nykyisin noin 70 000 työtuntia. Työpanoksen määrään vaikutetaan työelämän normeilla ja sosiaaliturvan säännöillä. Sosiaaliturvajärjestelmä määrittää sen, kannattaako henkilön hakeutua työhön vai elää yhteiskunnan tarjoamien tukien varassa. Suomalaiset ovat työelämässä tyypillisesti noin 40 vuotta. Vaikka työssäolovuosien määrä on pysynyt vuosikymmeniä ennallaan, työuran aikana tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt. Työuran kokonaiskesto on nykyisin noin 70 000 työtuntia. Viime vuo-

sikymmeninä määrä on laskenut yli 4 600 tunnilla. Yksityisellä sektorilla kokoaikaisena työskentelevän henkilön vuosittainen työaika on vähentynyt viidenneksellä vuodesta 1960. Esimerkiksi vuonna 1980 työnteon aloittaneen henkilön pitäisi tehdä lähes kolme vuotta nykyistä pidempään töitä, jotta hänen työuransa tuntimäärä yltäisi samalle tasolle kuin työuran vuosien 1960–2000 välillä tehneen työntekijän. Tällä hetkellä palkansaajan vuotuinen työtuntimäärä on keskimäärin noin 1 600 tuntia.

Palkansaajien vuosittaisen työajan kehitys, tuntia/palkansaaja

Lähde: Tilastokeskus

Henkilöä kohti laskettu vuosityöaika on jatkuvasti lyhentynyt vuosien mittaan tehtyjen tietoisten päätösten seurauksena. Palkansaajilla keskimääräinen vuosityöaika on nyt alle 1 600 tuntia vuodessa ja yrittäjillä runsaat 2 200 tuntia vuodessa.

Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

Eniten kokoaikatyöntekijän työaikaa ovat lyhentäneet lauantain muuttuminen vapaapäiväksi, pekkaspäivien käyttöön ottaminen sekä vuosilomien ja perhevapaiden pidentyminen. Työpanoksen määrää on vähennetty tietoisilla päätöksillä luottaen siihen, että työn tuottavuus paranee jatkuvasti. Kun työn tuottavuus ei ole enää parantunut merkittävästi, on välttämätöntä saada työpanoksen määrä kasvamaan, jos haluamme säilyttää nykyisen aineellisen elintason saati vahvistaa sitä. Eurofoundin tilastojen mukaan suomalaisten työviikko on vertailuun sisällytetyistä maista lyhyin, kun tarkastellaan todellisuudessa tehtyä viikkotyöaikaa kokoaikatyössä. Valtaosa suomalaisista palkansaajista tekeekin kokoaikatyötä. Pitkään työelämän ulkopuolella olevien ihmisten määrä on kasvanut. Työttömänä olevien henkilöiden määrä on jäänyt pysyvästi suuremmaksi kuin mitä se oli ennen 1990-luvun lamavuosia. Tuolloin Tilastokeskuksen tilastoimien työttömien määrä jäi alle 100 000 henkilön, mutta lamavuosien jälkeen työttömien määrä on ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta jatkuvasti yli 200 000. Työ- ja elinkeinotoimistoissa työttömiksi työnhakijoiksi ilmoittautuneiden määrä on ollut jatkuvasti tätäkin suurempi eli noin 300 000 työttömän tuntumassa. Kasvanut työttömyys on kohdistunut erityisesti perusasteen koulutuksen varassa oleviin. Työpanoksen määrän lisääminen vaatii monenlaisia toimia, joilla on voitava sekä pidentää ihmisten elinkaaren aikaista työaikaa että lisätä työssä olevien ihmisten osuutta kaikista työikäisistä.

## On löydettävä keinot aikaistaa nuorten

siirtymistä opinnoista työhön.

##On myöhennettävä vanhuuseläkkeelle siirtymistä nostamalla alinta eläkeikää. ##On laajennettava yrityskohtaisia mahdollisuuksia sopia työehtosopimuksista poikkeamisesta työaikojen pidentämiseksi. ##On vähennettävä työelämästä syrjäytymistä kehittämällä nuoria varten nykyistä toimivampi muoto opiskella ammattiin käytännön työn kautta. ##On aktivoitava työttömien hakeutumista uuteen työhön puuttumalla työttömyysturvan kestoon ja porrastukseen; on myös sovitettava nykyistä rohkeammin yhteen sosiaaliturvaa ja palkkaa. ##On kannustettava vanhuuseläkkeellä jo olevia takaisin työelämään. ##On houkuteltava Suomeen työvoimaa muista maista.

25 Merkittävä osa vanhemmuuden kustannuksista jää edelleen lopullisesti yksittäisten työnantajien maksettavaksi.

Perhevapaista aiheutuvat kustannukset jaettava tasaisemmin Vanhemmuuden kustannusten sälyttäminen huomattavalta osalta työnantajayritysten vastuulle ei ole perusteltua. Kustannuksia ei tule määrätä yksittäisten työnantajayritysten ja työnantajakollektiivin kannettaviksi, vaan ne on jaettava yhteiskunnassa nykyistä tasaisemmin kaikkien kansalaisten kesken. Kustannusten oikeudenmukaisempi jakaminen edellyttää myös verovarojen suuntaamista vanhemmuuden kustannusten kattamiseen. Työnantaja vastaa nykyisin merkittävästä määrästä kustannuksia, jotka johtuvat vanhemmuudesta. Kustannukset kohdistuvat erityisesti naisvaltaisilla ja työvoimavaltaisilla aloilla toimiviin työnantajayrityksiin. Vaikka työnantajat voivat saada korvausta osasta vanhemmuuden kustannuksia (äitiysvapaaajan palkat ja vuosilomakustannukset) ja korvaustasoa on viime aikoina myös parannettu, ne rahoitetaan pääasiassa työnantajien ja vakuutettujen maksuilla. Merkittävä osa vanhemmuuden kustannuksista jää edelleen lopullisesti yksittäisten työnantajien maksettavaksi. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa raskau-

den aikaiset sairauspoissaolot ja lääkärissäkäynnit, sijaisten hankkiminen ja perehdyttäminen, sairastuneen lapsen hoitamisesta aiheutuvat poissaolot lapsen 10 ikävuoteen saakka sekä äitiys- tai hoitovapaalta palaavan työntekijän uudelleenperehdyttäminen. Nykyinen kustannusten jakautuminen vaikuttaa osaltaan naisten rekrytointeihin ja sitä kautta jopa kansalaisten elämänkaareen: perheen perustamista saatetaan lykätä tietoisesti työpaikan saannin varmistamiseksi.

##Nykyjärjestelmästä seuraavien haittojen vähentämiseksi yrityksille on voitava korvata nykyistä suurempi osuus vanhemmuudesta syntyvistä kustannuksista esimerkiksi korvaamalla työnantajille osa tilapäisen hoitovapaan palkkakustannuksista. ##Rahoitusvastuu vanhemmuuden kustan-

nuksista on jaettava nykyistä tasaisemmin kaikkien kansalaisten kesken suuntaamalla rahoitukseen verovaroja.

Työpanoksen määrää on vähennetty tietoisilla päätöksillä luottaen siihen, että työn tuottavuus paranee jatkuvasti.

Suomen Yrittäjät # Työmarkkinat uudistettava

Verotus kannustavammaksi

Verojärjestelmän on kannustettava kasvuun ja työllistämiseen sekä yrittämiseen liittyvien riskien ottamiseen. On alennettava kokonaisveroastetta ja huolehdittava veroympäristön ennustettavuudesta.

Kuva: Tommi Anttonen

#työn_tekijä

Mikko Akselin verotukseen tarvitaan vakautta Palkanlaskentaa, sähköistä taloushallintoa, raportointia ja talousohjausta. Muun muassa näitä tarjoaa yrityksille jyväskyläläisen Mikko Akselinin johtama TietoAkseli -yhtiöt. Taloushallinnon ammattilaisena yritysverotus on Akselinin leipälaji. Se ei ole Suomessa huippukunnossa. — Yritysverotusta luodaan tempoillen. Toimintaa, investointeja ja työllistämistä miettiessään yrittäjän pitäisi voida luottaa siihen, että verojärjestelmä pysyy ja että tehtävistä ratkaisuista tulee taloudellista hyötyä eikä niitä yhtäkkiä veroteta eri tavalla, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. Nyt tähän ei voi luottaa. Se näkyy työttömyyden kasvuna ja investointien notkahduksena.

— Yrittäjät ovat löysässä hirressä. Esimerkiksi arvonlisäverokannat ovat sahanneet ylös alas. Kun joku verokanta on ensin hyvää tarkoittaen laskettu, mutta nostetaankin takaisin, yrittäjä on liemessä: veroalen jälkeen uusien asiakkaiden toivossa laskettuja hintoja ei voi enää nostaa. Akselinin mielestä Suomessa pitäisi ehdottomasti selvittää mahdollisuus siirtyä verojärjestelmään, jossa voitto verotettaisiin vasta, kun se otetaan ulos yrityksestä.

— Kasvu vaatii investointeja, ja niihin tarvitaan rahaa. Rahoituksen saaminen on vaikeutunut. Mekään emme voi kasvaa niin paljon kuin haluaisimme, koska käyttöpääoma

menee veroihin. Verottaa pitäisi vasta, kun raha otetaan kulutukseen. Työssään yritysten kanssa Akselin näkee, että henkilöyhtiöille ja elinkeinonharjoittajille tarvitaan yrittäjävähennys. Kun pääomaverotus on noussut oleellisesti, elinkeinonharjoittaja ei saa korvausta siitä yrittäjäriskistä, jonka hän ottaa työllistäessään itsensä ja mahdollisesti muitakin. — Miksi siitä ei palkita, että ottaa vastuun itsestään ja ehkä toisistakin ja laittaa koko omaisuutensa likoon yrityksen puolesta? Kyllä siihen pitää olla porkkanaa.

Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

Korkeat rajaveroasteet vähentävät kannustetta lisätulojen hankkimiseen. Kokonaisveroastetta alennettava Verojärjestelmän tulee kannustaa kasvuun, työllistämiseen ja yrittämiseen liittyvien riskien ottamiseen. Kokonaisveroaste 44,4 prosenttia on tällä hetkellä Suomessa OECD-maiden korkeimpia. Verojen korottamista ei voi enää jatkaa, sillä korotukset vahingoittavat kasvua ja työllisyyttä. Julkisen talouden tasapainottamisen vaatimat sopeutustoimet tulee tehdä leikkaamalla julkisen sektorin menoja. Kansainvälisessä murroksessa, jossa suuret yritykset siirtävät toimintoja ulkomaille tai lakkauttavat niitä, pienyritykset eivät voi käyttää apunaan kansainvälistä verosuunnittelua tai toiminnan siirtoja verotuksellisesti houkuttelevampiin maihin. Suomeen on siksi luotava olosuhteet, joissa näitä yrityksiä kannustetaan kasvuun ja työllistämiseen.

Työllisyyden ja kasvun edistäminen edellyttää yrittäjyyden eri muotojen huomioimista tasapuolisesti. Yleiset ja isoon yritysjoukkoon kohdistuvat kannusteet ovat tehokkaampia kuin kapeat erityiskannusteet, koska ne eivät edellytä ulkopuolista päätöstä tuettavista kohteista. Veropolitiikan johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys on investoinneista päättäville yrittäjille tärkeää. Työn ja ansiotulojen verotusta tulee keventää. Suomalainen tuloverotus on pienipalkkaisimpien verotusta lukuun ottamatta kireää verrattuna muihin maihin. Keventämällä työn verotusta lisätään yritysten ja kansalaisten ostovoimaa. Tämä vaikuttaa myönteisesti tavaroiden ja palveluiden kysyntään ja parantaa näin työllisyyttä. Rajaveroasteita on pyritty Suomessa pitkään alentamaan. Korkeat rajaveroasteet vähentävät kannus-

Suomen, EU15-maiden ja OECD-maiden kokonaisveroaste

Lähde: OECD, Tilastokeskus

Suomessa julkisen sektorin keräämien verojen ja veronluonteisten maksujen kertymä suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen on 2000-luvulla ollut pysyvästi korkeampi kuin EU15-maissa ja OECD-maissa keskimäärin. Ero on viimevuosina kasvanut.

tetta lisätulojen hankkimiseen, koska tulojen noustessa jää saajalle aikaisempaa pienempi osuus. Rajaveroasteiden alentaminen lisäisi kannusteita työn tekoon ja lisätyön vastaanottamiseen. Lisäansioista tulisi aina jäädä yrittäjälle ja palkansaajalle vähintään 50 prosenttia. EU ja OECD kannustavat siirtämään verotuksen painopistettä työn verotuksesta välilliseen verotukseen, mikä on ollut hyväksyttävä suunta. Nämäkään verot eivät kuitenkaan saa nousta kohtuuttoman korkeiksi tai muita maita korkeammiksi, koska ne lisäävät yritysten kustannuksia ja haittaavat kilpailukykyä. Monella pienellä yrityksellä on ongelmana, että verotus nostaa kustannuksia niin paljon, ettei tulosta synny ja yrittäjän ansiotaso jää hyvin matalaksi. Veropohjien rapautuminen on saanut valtiot hakemaan yhteisiä pelisääntöjä veropaon estämiselle. Pääpaino on aggressiivisen verosuunnittelun hillinnässä eli siinä, etteivät yritykset pystyisi keinotekoisesti minimoimaan verojaan toimimalla lakien tai niiden tarkoituksen vastaisesti. Tietojen vaihtaminen viranomaisten kesken on oikea suunta, johon myös Suomen tulee avoimesti osallistua. Kritiikki myös laillista verosuunnittelua vastaan on kasvanut. Tällainen kehitys on haitallista, jos se vähentää laillisesti toimivien yritysten halua kansainvälistyä. Kansainvälisen veronkierron sinänsä perusteltu valvonta ei saa muodostua esteeksi yritysten kansainvälistymiselle.

Arvonlisäverokantojen korotuksia ei pidä enää jatkaa. Palveluyrityksillä, joilla on vain vähän vähennyskelpoisia ostoja, arvonlisävero on lähellä työn verotusta. Kotitalousvähennys on sen sijaan edistänyt pienyritysten palvelutarjontaa, ja vähennys tulee säilyttää palveluiden ostoon kannustavana. Panostukset myös luovan työn aloille synnyttävät uutta kasvua ja työpaikkoja. On kiinnitettävä huomiota myös verojen keräämisen kustannuksiin. Esimerkiksi ajoneuvoverojen korvaaminen kilometriperusteisella verolla nostaisi kustannukset todennäköisesti poikkeuksellisen korkeiksi verrattuna muihin keruumuotoihin.

##Veroastetta tulee alentaa. ##Verotuksen tulee tukea yrittäjyyttä,

kannustaa kasvuun, työllistämiseen sekä yrittämiseen liittyvään riskinottoon.

##Veroympäristö on säilytettävä ennustettavana. ##Yrityksille ei pidä luoda uusia

kustannusrasitteita.

Kotitalousvähennys on edistänyt pienyritysten palvelutarjontaa, ja vähennys tulee säilyttää palveluiden ostoon kannustavana. Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

Kun yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta, käyttöpääoma lisääntyy, ja sillä voi rahoittaa kasvua huomattavasti paremmin kuin nyt. Yritysverojärjestelmän rakennemuutos tarpeen Verokannustimia kehitetään eri maissa entistä voimakkaammin yritykseen jätettävän tulon lievemmän verotuksen suuntaan. Suomen tulee selvittää mahdollisuus kehittää verotusta myöhentämällä yrityksestä ulos jakamattomien tulojen ja toiminnan kehittämiseen kohdistuvien voittojen verotusta. Viron yritysverotus kannustaa investoimaan ja kasvattamaan yritystä oman pääoman turvin, sillä vero maksetaan kokonaan vasta, kun tuloa jaetaan omistajille. Kun yritykseen jäävän tulon verotusta lykätään, tulos jää käytettäväksi investointeihin, kasvuun ja työllistämiseen. Verotuksen myöhentäminen voi tapahtua myös muilla tavoilla, kuten Ruotsissa varauksilla. Kun yritykseen jätettyä voittoa ei veroteta, käyttöpääoma lisääntyy, ja sillä voi rahoittaa kasvua huomattavasti paremmin kuin nyt. Tämä tukee työllistämistä etenkin pienyrityksissä. Yritysverotuksen myöhentäminen ei vähennä verokertymää pysyvästi, koska kyse on tulon jaksotuksesta. Verotuksen lykkääminen kuitenkin aiheuttaa siirtymävaiheessa tulojen myöhentymistä, joka vaikeuttaa myös valtiontalouden sopeuttamista. Tämä riski kannattaa ottaa ja rahoittaa siirtymä esimerkiksi tilapäisellä velanotolla, sillä verotuksen myöhentäminen vasta voitonjakohetkeen tukisi merkittävällä tavalla Suomelle elintärkeätä kasvuyrittäjyyttä. Voitonjakoon kohdistuva vero jäisi Suomeen siinäkin tapauksessa, että voitto maksetaan muualle kuin Suomeen. Veromalli tukee siksi nykyistä selvemmin tuloksen verottamista siellä, missä tulos kertyy. Nykyisen verorakenteen sisältämä kannuste oman pääoman vahvistamiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on mahdollista säilyttää myös uudenlaisessa järjestelmässä. Kun yrityksestä ulosotetun tu-

lon verotuksen taso on sidottu yrityksen oman pääoman määrään, kannustetaan huolehtimaan yritysten omavaraisuudesta velkarahoituksen sijaan. Vaikka tästä kannusteesta luovuttaisiinkin siirryttäessä yhtiöön jätetyn tulon myöhennettyyn verotukseen, ulos jaetun tulon veron tulisi olla yleistä pääomaveroa matalampi. Näin kannustetaan yrittäjyyteen kasvun kannalta vähemmän tehokkaiden pääomatulojen hankkimismuotojen – esimerkiksi kiinteistösijoittamisen – sijaan. Verotuksen lykkääminen joustavoittaisi myös tappioiden vähentämistä eri vuosien välillä. Menettely yksinkertaistaisi muutoinkin verotusta tehden erilliset varaukset tarpeettomiksi. Se vähentäisi myös tarvetta immateriaalitulojen erilaiseen verottamiseen eräiden maiden tapaan niin kauan kuin tuloja ei jaeta yrityksestä. Menetelmää, jossa jakamatta jätettävän tulon verotusta myöhennetään, tulisi soveltaa myös kasvua hakeviin henkilöyhtiöihin ja elinkeinonharjoittajiin. Myös eräissä muissa EU-maissa pk-yritykset voivat halutessaan valita yhtiötyyppisen veromallin kasvunsa tukemiseen.

##Suomen on selvitettävä mahdollisuus ottaa käyttöön kasvuun kannustava veromalli, jolla myöhennetään yritykseen jäävän tulon verotuksen ajankohtaa. Vero maksetaan tällöin vasta, kun tuloa jaetaan omistajille. ##Uudistusta tulisi soveltaa osakeyhtiöihin ja

valinnaisena myös kasvua hakeviin henkilöyhtiöihin ja elinkeinonharjoittajiin.

##Ulos jaetun tulon veron tulee olla edelleen yleistä pääomaveroa matalampi.

Yritysverotuksen kehittäminen nykyjärjestelmän pohjalta Jos verotusta kuitenkin kehitetään edelleen nykyjärjestelmän pohjalta, on tärkeää huomioida seikat, jotka vaikuttavat yrittäjyyden kannustavuuteen ja sitä kautta työllistämiseen ja kasvuun. Kannustavalla verotuksella vahvistetaan työllistämisen edellytyksiä koko Suomessa. Yrittäjä kokee sekä yrityksensä että siitä saatavan tulon verotuksen itseensä kohdistuviksi, sillä yrityksen tulee tuottaa tuloa omistajalleen. Yrittäjän toimeentulon kannalta on tärkeintä, millaiseksi tulon kokonaisverotus muodostuu: yrityksestä saadut tulot ovat yrittäjän palkkaa, jolla hän rahoittaa oman ja perheensä toimeentulon. Yrityksen tuotolla rahoitetaan myös yrityskaupat ja sukupolvenvaihdokset. Verotuksessa on huomioitava yrittäjäriski. Talouskasvun aikaansaamiseksi on välttämätöntä kannustaa riskin ottamiseen. Siksi on perusteltua, että tulonhankintaan kohdistuva riski otetaan huomioon verotuksessa: yrittäjän verotuksen on oltava palkkaverotusta kevyempää. Tällä hetkellä valtaosalla yrittäjistä ei ole verotuksessa käytännössä juuri minkäänlaista kannustinta suhteessa palkkatyöhön. On esitetty, että yhteisöverolla olisi investointeihin suurempi vaikutus kuin osinkoverotuksella. Yrittäjäsektorilla näin ei ole, sillä yritys on perustettu tuottamaan tuloa yrittäjälle ja tämän perheelle. Jos yhteisövero olisi hyvin matala ja osingon vero korkea, yrittäjä ei saisi kohtuullista korvausta riskinotostaan. Sellainen malli ei kannustaisi kasvuun. Sen vuoksi yhteisöveroa tulee alentaa vain yhdistettynä kannustavaan osinkoverotukseen. Matala yhteisövero ja varausten lisääminen ovat vaihtoehto koko verorakenteen muutokselle. Esimerkiksi Ruotsissa on voimassa varausjärjestelmä, joka tasaa tehokkaasti tulon verotusta eri vuosien välillä.

Tekemällä varauksen hyvänä vuonna ja tulouttamalla sen vastaavasti heikompana vuonna voidaan tasata verotettavaa tulosta ja tappioita eri vuosien välillä. Vain elinkeinonharjoittajat ja henkilöyhtiöt voivat nykyisin tehdä yrityksen palkkasummaan sidotun toimintavarauksen. Varausmahdollisuuksien laajentaminen on nopeasti käyttöön otettava keino, joka palvelee samaa tavoitetta kuin verotuksen myöhentäminen. Tällaiseen järjestelmään siirtyminen voi siksi olla myös askel kohti pidemmälle menevää rakennemuutosta. Varauksissakin on kyse tulon jaksotuksesta, joista ei aiheudu valtiolle lopullisia veromenetyksiä.

##Jos verotusta kehitetään edelleen

nykyjärjestelmän pohjalta, on otettava käyttöön laaja eri vuosien tuloja tasaava varaus. Matala yhteisövero ja laaja toimintavaraus ovat tällöin vaihtoehto koko verorakenteen muuttamiselle.

##Yrittämiseen liittyvien riskien vuoksi

yrittäjän verotuksen on oltava kevyempää kuin palkkaverotus.

##Yrittäjä kokee yritykseensä kohdistuvat

verot omiksi veroikseen. Yhteisöveroa on siksi laskettava vain yhdistettynä osinkoverotukseen, joka kannustaa edelleen omaan yritystoimintaan.

##Verotuksen poistot tulee säilyttää kasvuun ja investointeihin kannustavina.

Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

Pienet yritykset keräävät ja tilittävät yhteiskunnalle eri veroja, mistä johtuva työ rasittaa suhteellisesti enemmän pieniä kuin suuria yrityksiä. Yrittäjävähennys henkilöyhtiöille ja elinkeinonharjoittajille

Verotuksen tasapuolisesta kehittämisestä on huolehdittava, jotta vain osakeyhtiöille tehdyt veromuutokset eivät aja muuttamaan pienyrityksiä osakeyhtiöiksi. Tällainen kehitys olisi vahingollista erityisesti pienyrittäjyyden kannalta. Pienten yritysten pitää voida toimia nykyisissä henkilöyritysmuodoissa, jotka ovat joustavampia kuin osakeyhtiö. Henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien suhteellinen veroasema osakeyhtiöihin nähden on heikentynyt selvästi, kun vain yhteisöveroa on laskettu. Yhteisöveroahan sovelletaan vain osakeyhtiöihin. Kun pääomaveroa on korotettu, mutta vain yhteisöveroa on laskettu, henkilöyhtiöt ja elinkeinonharjoittajat ovat jääneet sivuun kannustavasta verokehityksestä. Tarvitaan uusi yrittäjävähennys, jotta eri yritysmuotoja kohdeltaisiin tasapuolisesti ja yrittäjäriski otettaisiin huomioon. Kannustimella olisi suotuisa työllisyysvaikutus. Suomessa on noin 130 000 ehdotetun yrittäjävähennyksen piiriin kuuluvaa yritystä. Suomen Yrittäjien kyselyssä noin seitsemän prosenttia yksinyrittäjistä eli yli 9 000 yritystä on ilmoittanut olevansa voimakkaasti kasvuhakuisia ja siten mahdollisia uusien työpaikkojen luojia. Pienet yritykset työllistävät palkkaamalla omia työntekijöitä ja verkostoitumalla toisten pienten yritysten kanssa. Keskipitkällä aikavälillä yrittäjävähennyksen ansiosta voisi syntyä jopa 9 000 uutta työpaikkaa. Pienet yritykset keräävät ja tilittävät yhteiskunnalle eri veroja, mistä johtuva työ rasittaa suhteellisesti enemmän pieniä kuin suuria yrityksiä. Yrittäjävähennys kompensoisi osaltaan myös tätä hallinnollista taakkaa.

##Elinkeinonharjoittajille ja henkilöyhtiöille on myönnettävä yrittäjävähennys, jolloin näiden tulosta olisi veronalaista vain tietty osa, esimerkiksi 95 prosenttia elinkeinotoiminnan tulosta. Joustoa tappioiden vähentämiseen

Tappiontasausjärjestelmään liittyy nykyisin useita epäkohtia. Yrityksellä voi olla elinkeinotoiminnan tulojen lisäksi henkilökohtaisia tai maatalouden tuloja. Kuhunkin sovelletaan eri lakeja, eikä näiden tuloja ja tappioita voi kuitata keskenään. Keinotekoisen tulolähdejaon ongelmat tulee poistaa, koska tulkinnat luovat verotukseen epävarmuutta. Tappioiden vähennysaikaa tulee myös pidentää nykyisestä 10 vuodesta. Tappiota ei vähennetä nykyisin omistajanvaihdosten jälkeen. Lupa tappioiden siirtymiseen voidaan myöntää, mutta lupakäytäntö on kiristynyt. Rajoitus voi muodostaa esteen erityisesti kasvavien yritysten ostoille, joten menettelyä tulee joustavoittaa. Elinkeinotoiminnan päättyessä tappiot on myös voitava aina vähentää omistajan henkilökohtaisessa verotuksessa.

##Tulolähdejaon ongelmat tulee poistaa. ##Tappioiden vähennysaikaa tulee pidentää ja tappioiden siirtymistä yrityksen omistajavaihdoksissa joustavoittaa.

Välillisen verotuksen haitat otettava huomioon Välilliset verot ovat nimensä mukaisesti veroja, jotka yritys siirtää asiakkaansa maksettavaksi osana tuotteen tai palvelun hintaa. Siksi niiden ei katsota rasittavan tavaran valmistavaa tai palvelun tuottavaa yritystä. Käytännössä näin ei useinkaan ole. Kireän kilpailutilanteen ja talouden heikon suhdanteen vuoksi moni pk-yritys voi siirtää verorasituksen vain osittain asiakkaan maksettavaksi. Arvonlisävero tuottaa vaikeuksia etenkin pienille palveluyrityksille, joilla on vain vähän vähennyskelpoisia ostoja. Nämä yritykset tuovat kuitenkin monipuolisia palveluita yhteiskuntaan ja ovat tärkeitä työllistäjiä. Arvonlisäveron haitallisia vaikutuksia pienyrittäjäkentässä voisi vähentää esimerkiksi nostamalla arvonlisäveron liukuvaa alarajahuojennusta eli perusvähennystä nykyisestä 22 500 eurosta 50 000 euroon. Perusvähennyksen korottaminen toimisi huojennuksena pienimmille yrityksille, joiden on vaikea viedä arvonlisäveroa täysimääräisesti hintoihin. Menettely huojentaa myös verollisen toiminnan 8 500 euron rajan ylittämisestä pienimmille aiheutuvaa arvonlisäverorasitusta. Sen sijaan yleisen arvonlisäverollisen toiminnan alarajan nosto ei kannata, koska se lisäisi kielteisiä kilpailuvaikutuksia erikokoisten yritysten välillä. Arvonlisäverotus aiheuttaa pienille yrityksille ongelmia myös kassan hallintaan, sillä yritys voi nykyisin joutua maksamaan arvonlisäveron ennen kuin on itse saanut suorituksen laskustaan. Tämä ongelma on lisääntynyt entisestään, kun maksuajat ovat pidentyneet. Jos veron voisi kohdistaa aina vasta sille kuukaudelle, jolloin raha on kertynyt, pienyritysten ei tarvitsisi rahoittaa saataviensa arvonlisäveron osuutta.

Arvonlisäverodirektiivi sallii maksuperusteisen tilittämisen siten, että sitä soveltavien yritysten joukon on oltava rajattu.

##Arvonlisäveron haitallisia vaikutuksia pienyrityksille tulee poistaa. Polttoaine- ja energiaverotuksessa pk-yrityksillä on ongelmia myös kilpailun tasapuolisuuden kannalta. Palveluita ja teollisuutta ei kohdella sähköverotuksessa yhdenvertaisesti; palvelut kuuluvat korkeampaan veroluokkaan ja teollisuus alempaan veroluokkaan. Energiaintensiiviset yritykset saavat myös tietyin edellytyksin palautuksen energiaveroista. Tältä osin järjestelmä on pieniä energiaintensiivisiä yrityksiä syrjivä, koska palautuksen omavastuu on 50 000 euroa.

##Energiaverotusta tulee kehittää siten,

että se kohtelee eri toimialojen yrityksiä tasapuolisemmin. Polttoaineverotuksessa vaikeimmassa tilanteessa ovat pienet kuljetus- ja koneyritykset, joiden on rajallisen neuvotteluvoiman vuoksi vaikea siirtää veronkorotuksia palveluhintoihin. Lisäksi logistiikka- ja urakointikustannusten kasvu haittaa yritystoimintaa laajemminkin. Korkean polttoaineverotuksen haitallisia vaikutuksia elinkeinoelämälle voi helpottaa erottamalla liikenne- ja työkonepolttoaineiden ammattimainen käyttö muusta käytöstä ja lieventämällä käytön polttoaineverorasitusta.

##Korkean polttoaineverotuksen haittoja

elinkeinoelämälle tulee lieventää.

Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

Omistajan- ja sukupolvenvaihdos tulee lähivuosina yrittäjän ikääntymisen vuoksi ajankohtaiseksi runsaassa 70 000 yrityksessä. Lisää vaihtoehtoja yrittäjän ikääntymisestä johtuviin omistajanvaihdoksiin Omistajanvaihdos tulee lähivuosina yrittäjän ikääntymisen vuoksi ajankohtaiseksi runsaassa 70 000 yrityksessä. Näissä yrityksissä on noin 200 000 työntekijää. Jatkuvuus omistajanvaihdoksessa on työllisyyden kannalta erittäin tärkeää. On yhteiskunnallisesti perusteltua järjestää omistajan- ja sukupolvenvaihdokset sellaisiksi, että ne mahdollisimman monissa tapauksissa onnistuvat. Omistajanvaihdoksiin liittyvä verokohtelu on tässä avainasemassa. Valtakunnallisen omistajanvaihdosbarometrin (2012) mukaan noin 20 prosenttia yrityksistä pyrkii toteuttamaan omistajanvaihdoksen perhepiirissä. Tästä omaisuuden siirrosta jatkajalle peritään Suomessa perintö- ja lahjaveroa, tosin yritysvarojen arvostukseen liittyvällä huojennuksella. Yritysluovutusten perintöveron osalta Suomi kuuluu eurooppalaiseen vähemmistöön. Useissa EUmaissa sukupolvenvaihdokset voidaan toteuttaa veroseuraamuksitta tai veroa on todella merkittävästi huojennettu. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa ei ole perintöveroa. Huojennettukin perintövero uhkaa sukupolvenvaihdoksen onnistumista erityisesti suurehkoissa perheyrityksissä. Verot voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin. Koska verot on maksettava yrityksestä saatavalla tuotolla, verojen suuri määrä voi johtaa siihen, että omistajanvaihdosta ei voi toteuttaa perhepiirissä. Tällöin vaihtoehtona on yrityksen myynti ulkopuoliselle, usein ulkomaiselle sijoittajalle. Työllisyyden turvaamisen kannalta on perusteltua poistaa sukupolvenvaihdosten verorasitus ja kohdentaa verotus Ruotsin tapaan siihen tilanteeseen, jossa yrityksen jatkaja mahdollisesti myy yrityksen. Perustuslaillisista syistä on mahdollista, että perintöverosta luopuminen on ulotettava muihinkin kuin

yritysomaisuutta koskeviin perintöihin. Kysymys on kuitenkin syytä vielä erikseen selvittää, sillä yritysomaisuus ei ole tavanomaista perintöä vaan vastuun ottamista yrityksestä ja sen työntekijöistä. Perintöveron poistaminen yritysten sukupolvenvaihdoksilta ei välttämättä loukkaisi kansalaisten oikeudellista yhdenvertaisuutta. Yrittäjän ikääntymisestä johtuvista omistajanvaihdoksista noin 40 prosenttia on yrityksen myyntejä ulkopuoliselle. Yritys saatetaan myydä myös yrityksen työntekijälle. Yrityksen jatkumisen ja työpaikkojen säilymisen kannalta näistä vaihdoksista on hyviä kokemuksia. On perusteltua huojentaa myyjän luovutusvoittoverotusta ja jatkajan varainsiirtoverotusta, kun yritys myydään yrityksen toimintaa jatkavalle työntekijälle. Omistajanvaihdostilanteita koskevia säännöksiä on muutenkin kehitettävä vastaamaan paremmin käytännön tarpeita. Huojennukset tulee myöntää, kun yritys myydään jatkajan perustamalle yritykselle. Huojennusten edellyttämät omistusajat tulee laskea myös yksityisliikkeissä jo yritystoiminnan aloittamisesta, ei vasta yhtiön perustamisesta lukien.

##Perintö- ja lahjaverotukseen tulee valmistella Ruotsin kaltainen menettely, jossa veroa ei peritä omaisuuden siirtyessä vaan vasta sitä myytäessä. ##Myyjän luovutusvoittoverotusta tulee

myös huojentaa silloin, kun yritys myydään yrityksen toimintaa jatkavalle työntekijälle.

Omistajanvaihdosten jakautuminen 2010–2020, yhteensä 70 000 yritystä

Lähde: Valtakunnallinen omistajanvaihdosbarometri 2012

Yrittäjän ikääntymisestä johtuvista omistajanvaihdoksista noin 40 prosenttia on yrityksen myyntejä ulkopuoliselle. Yritys saatetaan myydä myös yrityksen työntekijälle. Yrityksen jatkumisen ja työpaikkojen säilymisen kannalta näistä vaihdoksista on hyviä kokemuksia.

Suomen Yrittäjät # verotuksen kannustavuutta lisättävä

Yksinyrittäjien asema vaatii parantamista Kyse ei ole vain siitä, että henkilö työllistää itsensä. Yksinyrittäjät luovat taloudellista aktiviteettia ympäröivään yhteiskuntaan. Yksinään yritystoimintaa harjoittavia on jo noin 65 prosenttia kaikista yrittäjistä.

Kuva: Vesa-Matti Väärä

#työn_tekijä

Hanna Munter yrittäjävähennys parantaisi yksinyrittäjän toimeentuloa Somerolainen Hanna Munter kertoo olevansa ruokayrittäjä, fiinimmin sanottuna hänellä on pitkä kokemus catering-palveluista. Hän yrittää yksin, niin kuin peräti 65 prosenttia yrittäjistä Suomessa. — Minusta on iso yhteiskunnallinen arvo, että tehdään töitä yrittäjämäisesti. Se kertoo toimeliaisuudesta ja kannustaa ajattelemaan itse ja ottamaan vastuuta itsestään, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. — Työllistäminen tulee sitten kun se on luonnollista, kun työtä on kahdelle. Se on lisäarvo.

Munterin mukaan yksinyrittäjä ei ole yksinäinen, mutta omien voimien rajat tulevat kyllä pian vastaan. — Yritys tuottaa vain sen verran, kuin itse ehtii ja jaksaa tehdä. Jos sairastuu, keikka jää tekemättä ja rahat saamatta. Jos lähettää sekundaa, tilaukset loppuvat. Mikä yksinyrittämisessä on parasta? — Saa itse päättää mitä tehdä. Vapaus. Ja se, että työnantamiseen liittyvä riski ja sen mukanaan tuomat ongelmat puuttuvat.

Suomen Yrittäjät vaatii yrittäjän sosiaaliturvan parantamista ja verovähennystä pienyrityksille. Munterin mukaan aiheesta: on väärin, että jos puoliso on yrittäjä, se vaikuttaa muiden perheenjäsenten sosiaaliturvaan.

— Minulle tärkein olisi verovähennys elinkeinonharjoittajille ja henkilöyhtiöille. Se parantaisi toimeentuloa ja olisi oikeudenmukaista: me jäimme edellisessä veroremontissa kokonaan sivuun.

Suomen Yrittäjät # yksinyrittäjien asemaa parannettava

Pienille yrityksille arvonlisäverotus aiheuttaa ongelmia myös kassan hallintaan, sillä yritys voi nykyisin joutua maksamaan arvonlisäveron ennen kuin on itse saanut suorituksen laskustaan. Yksinyrittäjien merkitys kansantaloudessa on jatkuvasti kasvanut. He ovat muiden yritysten vakituisia yhteistyökumppaneita ja luovat taloudellista aktiviteettia ympäröivään yhteiskuntaan. Kyse ei ole vain siitä, että henkilö työllistää itsensä. Yksinyrittäjyyden lisääntymisen myötä ansiotyötä siirtyy tehtäväksi palkkatyön sijasta muilla muodoin. Palkkatyön teettämisen kynnys on noussut jatkuvasti. Yksinään yritystoimintaa harjoittavia on jo noin 170 000 eli 65 prosenttia kaikista yrittäjistä. Yksinyrittäjien lukumäärä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 40 000:lla. Samalla yhden hengen yritysten suhteellinen osuus kaikista yrityksistä on kasvanut. Yksinyrittäjien tulojen jakauma on suhteellisen lähellä palkansaajien tulojakaumaa. Alimmissa tuloluokissa yksinyrittäjien osuus on kuitenkin palkansaajia suurempi. Yli 40 prosenttia päätoimisista yksinyrittäjistä ansaitsee henkilökohtaisina bruttotuloina alle 2 000 euroa kuukaudessa. Tämä tavoiteohjelma sisältää lukuisia ehdotuksia, jotka toteutuessaan auttaisivat myös yksinään toimivan yrittäjän asemaa ja siten lisäisivät kansalaisten valmiutta ryhtyä yrittäjiksi. Näitä ehdotuksia on koottu seuraavaan:

Verotusta uudistettava

##Yksityisille elinkeinonharjoittajille (ns. toiminimiyrityksille) ja henkilöyhtiöille on myönnettävä yrittäjävähennys, jolla näiden toiminnan tulosta olisi veronalaista vain tietty osa, esimerkiksi 95 prosenttia elinkeinotoiminnan tulosta. Henkilöyhtiöiden ja elinkeinonharjoittajien suhteellinen veroasema osakeyhtiöihin nähden on heikentynyt selvästi, kun vain yhteisöveroa on laskettu. ##Arvonlisäveron haitallisia vaikutuksia pienyrittäjäkentässä voitaisiin vähentää esimerkiksi nostamalla arvonlisäveron liukuvaa alarajahuojennusta eli perusvähennystä 50 000 euroon. Huojennus auttaisi pienimpiä yrityksiä, joilla on vaikeuksia viedä arvonlisäveroa täysimääräisesti hintoihin. Menettely huojentaa lisäksi verollisen toiminnan 8 500 euron rajan ylittämisestä pienimmille aiheutuvaa arvonlisäverorasitusta. ##Pienille yrityksille arvonlisäverotus aiheuttaa ongelmia myös kassan hallintaan, sillä yritys voi nykyisin joutua maksamaan arvonlisäveron ennen kuin on itse saanut suorituksen laskustaan. Jos veron voisi kohdistaa aina vasta sille kuukaudelle, jolloin raha on kertynyt, pienyritysten ei tarvitsisi rahoittaa saataviensa arvonlisäveron osuutta. ##Yrittäjän ikääntymisestä johtuvien omista-

janvaihdosten helpottaminen mm. verotusta kehittämällä palvelisi myös yksinyrittäjiä.

Harhaanjohtavaan markkinointiin puututtava

Yrittäjän sosiaaliturvaa kohennettava edelleen

##Harhaanjohtava markkinointi luo aloittavalle yrittäjälle riskin, joka ei kuulu liiketoimintaan. Nykyinen lainsäädäntö ei riittävästi vastaa yrittäjien tuen ja oikeussuojan tarpeeseen. Päinvastoin perusteettomat erot aloittavan ja pienen yrittäjän oikeusturvassa suhteessa kuluttajien suojaan kannustavat väärintoimijoita ottamaan kohteekseen nimenomaan yrittäjät. Suomessa tarvitaan tiukka torjuva ote yrityksiin kohdistuvaa harhaanjohtavaa markkinointia vastaan. Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, että epäterveet ilmiöt kitketään markkinoilta pois.

##Yrittäjän sosiaaliturvassa palkansaajaan verrattuna perusteettomien poikkeamien korjaamista on edelleen jatkettava. ##Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen tulee saada maksamilleen vakuutusmaksuille vastinetta. Yrittäjän pakollisen sosiaalivakuuttamisen alaraja tulee korottaa tasolle, jolla yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja turhaan. Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenten maksamat sosiaalivakuutusmaksut pitää kanavoida tarkemmin ja selkeämmin heille maksettaviin sosiaalietuuksiin. Yrittäjän sosiaaliturvassa on myös muita yksittäisiä korjausta kaipaavia kohtia:

##työttömyysturvassa ns. väärässä kassassa vakuuttaminen sekä myyntivoiton jaksotuksesta luopuminen ##asumistuen saamisen perusteeksi otettava yrittäjien todelliset tulot ##toiminimiyrittäjälle mahdollisuus verovähennykseen sairastuneen lapsen hoitajan palkoista.

Suomen Yrittäjät # yksinyrittäjien asemaa parannettava

Maksukyvyttömyysjärjestelmissä otettava huomioon pienimmätkin yritykset

Pienet ensin -periaate omaksuttava yrityslainsäädännön lähtökohdaksi

##Tulevalla hallituskaudella tulee laaja-

suomalaisen sääntelyn uudistamisen perustaksi. Se ei ole hokema, se on tapa ajatella ja toimia. Sääntely onnistuu paremmin, jos sen kohteiden olosuhteet tunnetaan riittävästi. Siksi periaate on juurrutettava osaksi lainvalmistelukulttuuria ja pakotettava osaksi lainvalmistelun käytäntöä. Pakottaminen onnistuu tarkoituksenmukaisimmin ottamalla käyttöön EU:nkin edellyttämä pienyritystesti.

##On selvitettävä mahdollisuus yhdistää

Oppisopimuskoulutuksella ja koulutussopimuksella madallettava ensimmäisen työntekijän työllistämiskynnystä

pohjaisessa kokoonpanossa arvioida nykyisen maksukyvyttömyysjärjestelmän toimivuus ottaen huomioon myös kilpailijamaiden maksukyvyttömyysjärjestelmät ja esittää tarvittaessa rohkeitakin muutoksia nykyjärjestelmään. Tavoitteena tulee olla velkaongelmien ratkaiseminen nykyistä nopeammin, oikeudenmukaisemmin ja kustannustehokkaammin.

konkurssi-, yrityssaneeraus- ja velkajärjestelymenettelyitä toisiinsa niin, että yritykset ja yrittäjät pääsevät nykyistä paremmin ja nopeammin oikeaan menettelyyn.

##Samalla on selvitettävä, voitaisiinko yrityksen konkurssimenettelyn yhteydessä vahvistaa yrittäjälle myös yksityishenkilön velkajärjestely. ##Yrittäjille suunnattujen neuvontapalvelun ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeää.

##Pienet ensin -periaate pitää omaksua myös

##Nuoren kouluttaminen oppisopimuskou-

lutuksella ammattitaitoiseksi työntekijäksi, jopa yrityksen jatkajaksi, on saatava yrityslähtöisemmäksi. Oppisopimuslainsäädäntöä on muutettava siten, että palkkauksessa huomioidaan nykyistä paremmin opiskelijan osaaminen, osaamisen kehittyminen sekä alan tuottavuus. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle on luotava ei-työsopimussuhteinen koulutussopimusmalli, jossa yrittäjä, opiskelija ja koulutuksenjärjestäjä sopivat tutkinnon suorittamisesta työpaikalla oppimiseen painottuvana.

Yrittäjien lukumäärä

Lähde: Tilastokeskus

Yrittäjien lukumäärä on kasvanut 46 000 yrittäjällä vuosina 2000–2013. Yksinyrittäjien määrä on kasvanut 44 000 yrittäjällä samaan aikaan kun työnantajayrittäjien määrä on pysynyt lähes samana kuin vuonna 2000.

Suomen Yrittäjät # yksinyrittäjien asemaa parannettava

Kilpailuetua paremmasta sääntelystä Sääntelyvetoisuudesta on päästävä irti. Tavoitteena tulee olla vähemmän ja parempaa lainsäädäntöä. On siedettävä sitä, että muut tavoitteet joustavat tarvittaessa, kun erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita arvotetaan suhteessa toisiinsa.

Kuva: Johannes Wiehn

#työn_tekijä

Tommi Matikainen Yrittäjille yksi raportointiluukku Sääntely on lähtenyt ihan lapasesta. Näin täräyttää konepajayhtiö Ita Nordicin yrittäjä Tommi Matikainen Ruokolahdelta. Matikaisen firmassa kaikkein raskain sääntely tulee yhteistoimintalaista. Sen piiriin joutuu, jos työntekijöitä on yli 20. Matikaisen perheyhtiössä on 30 työntekijää. — Se on niin monimutkainen, että hyvä jos juristin koulutuksella ymmärtää. Siitä tulee älytön määrä raportointivelvoitteita, Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja sanoo. Yrittäjä kertoo pohtineensa jopa työntekijämäärän pudottamiseen

alle 20 henkilöön, että pääsisi helpommalla. Hänestä yt-lain raja saisi mennä sadassa työntekijässä. — Silloin firmassa on jo oltava sen verran hallinnollista väkeä, että joku ehtisi keskittyä yt-lain noudattamisen varmistamiseen. Ita Nordic kuuluu Tilastokeskuksen tilastointivelvoitteiden piiriin. — Meiltä vaaditaan kaikennäköisiä tilastoja palkoista, lakisääteisiä vuositilastoja verohallinnolle ja eläkevakuutusyhtiöille, tapaturmavakuutusten tilastoja ja niin edelleen. Tietojen kokoamiseen ja lähettämiseen menee valtavasti työaikaa.

— Lukeeko niitä kukaan? Eikö tällaisia saisi toimimaan yhden luukun periaatteella? Yritys raportoisi tarvittavat tiedot keskitetysti ja viranomaiset voisivat poimia tarvitsemansa tiedot, Matikainen ehdottaa. Matikaisella on sääntelyn laatimiseen konkreettinen toive: jos yksi sääntö tulee lisää, poistetaan kaksi vanhaa.

Suomen Yrittäjät # turhasta sääntelystä luovuttava

Irti sääntelyvetoisuudesta Hyvällä sääntelyllä ylläpidetään ja parannetaan markkinoiden toimivuutta. Hyvän lainvalmistelutavan mukaisesti valmisteltu ja kattavan vaikutusarvion kohteena ollut lainsäädäntö on tärkeä väline, jolla edesautetaan yritysten kilpailukykyä, menestymistä ja kykyä työllistää. Lainsäädäntöä ei tule pitää ensisijaisena yhteiskunnallisena ohjauskeinona, vaan sääntelyvetoisuudesta on päästävä irti. Hyvä lainsäädäntö kannustaa myös aktiiviseen kansalaisuuteen. Sääntelymassa on käynyt pienille yrityksille ylivoimaiseksi. EU:ssa on arviolta 20 000 voimassaolevaa säädöstä. Suomessa pelkkiä lakeja on voimassa lähes 2 000. Jos siihen lisätään asetukset ja muut alemmanasteiset säädökset, päästään samoihin lukuihin EU:n kanssa. Yksittäisiä säännöksiä on voimassa satoja tuhansia.

Liiallinen sääntely aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia. Huonolaatuinen, jatkuvasti muuttuva lainsäädäntö lisää yritystoiminnan riskejä. Tällaiset riskit heikentävät yrittäjyyden yleisiä edellytyksiä, myös ihmisten halukkuutta ryhtyä yrittäjiksi. On löydettävä uusia, tehokkaampia tapoja päästä asiassa eteenpäin. Järjestelmää kehitettäessä on tärkeää ottaa yrittäjyyden elinkaari huomioon, sillä tarpeet vaihtelevat elinkaaren eri vaiheissa.

##Sääntelyrakenteen on oltava sellainen, että

yrittäjyyden elinkaaren vaiheet huomioidaan. Kaiken yrityksiä koskevan sääntelyn lähtökohtana tulee olla markkinoiden toimivuuden edistäminen ja oikeudenmukaisten pelisääntöjen luominen.

Sääntelymassa on käynyt pienille yrityksille ylivoimaiseksi. EU:ssa on arviolta 20 000 voimassaolevaa säädöstä. Suomessa pelkkiä lakeja on voimassa lähes 2 000.

Suomen sähköinen säädöskokoelma ja EU:n säädöstilastot vuosittain

Lähde: Finlex, EUR-Lex

Vuosina 1990–2013 Suomessa on tehty noin 1100–1900 säädöstä vuosittain. Samaan aikaan EU:ssa on tehty noin 1400–3100 säädöstä vuosittain. Eniten säädöksiä tehtiin vuonna 1995, jolloin Suomessa ja EU:ssa tehtiin yhteensä lähes 6000 säädöstä.

Suomen Yrittäjät # turhasta sääntelystä luovuttava

Kansallinen sääntely perattava Uuden sääntelyn laadun varmistamiseksi tarvitaan lainsäädännön vaihtoehtojen ja vaikutusten parempaa arviointia. Se edellyttää myös sääntelyyn liittyvien vastuiden terävöittämistä. Yhteiskunnan luoma kansallinen yrittäjyysympäristö rakentuu säädöksistä, tuomioistuinten päätöksistä, hallinnollisista ratkaisuista ja virkatoimista. Siksi uusien lakien laadusta huolehtiminen ei riitä. On karsittava turhaa sääntelyä ja kitkettävä hallinnollista taakkaa. On päästävä eroon erityisesti sellaisista yrityksille sälytetyistä velvoitteista ja kustannuksista, jotka eivät liity yrityksen toimintaan. Sääntelyä pitää uudistaa siitä näkökulmasta, että se sopii pienimmillekin yrityksille. Tämä pienet ensin -periaate pitää juurruttaa osaksi lainvalmistelukulttuuria ottamalla käyttöön EU:nkin edellyttämä pienyritystesti. Yrittäjien arvokkaat kokemukset sääntelyn käytännön vaikutuksista on otettava nykyistä järjestelmällisemmin huomioon. On luotava laaja yrityspaneeli, jonka avulla voidaan paikantaa muutosta kai-

paavaa lainsäädäntöä ja arvioida vireillä olevien hankkeiden vaikutuksia. Kansallisella sääntelyllä on yhä väliä. Erityisesti verotus, työmarkkinat ja sosiaaliturva ovat yrityksille tärkeitä alueita, joilla EU-sääntelyn merkitys on rajallinen. Sääntelyn määrän hillitseminen ja laadun parantaminen edellyttävät erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden arvottamista suhteessa toisiinsa. On siedettävä sitä, että joissakin tilanteissa yrittäjyyden kannusteiden vahvistaminen katsotaan tärkeämmäksi arvoksi kuin vaikkapa kuluttajan tai työntekijän suojan tehostaminen. Hyvinvointi syntyy kannattavien yritysten jatkuvasta menestyksestä.

##On varmistettava, että kaikki uusi lainsäädäntö perustuu pienet ensin -periaatteen tinkimättömään noudattamiseen. ##On käynnistettävä koko voimassaolevan

lainsäädännön perinpohjainen perkaaminen. Tavoitteena tulee olla vähemmän ja parempaa lainsäädäntöä.

On päästävä eroon erityisesti sellaisista yrityksille sälytetyistä velvoitteista ja kustannuksista, jotka eivät liity yrityksen toimintaan.

Sinisilmäisyys pois EU-sääntelyyn osallistumisesta

Kohtuullisuutta viranomaisten tulkintoihin ja valvontatoimintaan

Suomen ei pidä toteuttaa EU-sääntelyä sinisilmäisesti. Käytettävissä oleva liikkumavara pitää suunnata kansallisen kilpailuedun tavoitteluun. Vuosittain annetaan yli kaksi tuhatta EU-säädöstä ja yli tuhat kotimaista säädöstä. Kaikki sääntely ei toki koske yrityksiä, mutta suuri osa vaikuttaa yritysten toimintaolosuhteisiin. Yrityksiin kohdistuvasta sääntelystä arviolta yli 70 prosenttia tehdään EU:ssa. Siksi EU-sääntelyn laatua pitää parantaa. Toimiin onkin ryhdytty. EU linjasi jo vuonna 2008, että kaiken sääntelyn lähtökohtana tulee olla pienten yritysten olosuhteet huomioon ottavan pienet ensin -periaatteen noudattaminen. EU-hankkeet kulkevat läpi ministeriöiden, hallituksen ja eduskunnan, kun Suomen kantoja muodostetaan. Suomen on terävöitettävä otettaan EU-lainsäädännön osapuolena. Suomen tavoitteina on oltava yrittäjyysympäristön vahvistaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Yrittäjä törmää erilaisiin raportointi- ja valvontavelvoitteisiin, lupajärjestelmiin sekä mitoitus- ja kelpoisuusvaatimuksiin. Hallinnollinen sääntelyviidakko on rakentunut pala palalta. Kokonaiskuvaa ei ole tarkasteltu. Liiketoiminnan harjoittajan näkökulma on ollut sivuosassa, kun sääntelijät ovat tehneet työtään. Tilanne on erityisen hankala sosiaali- ja terveysalalla sekä elintarvikkeisiin liittyvässä liiketoiminnassa, mutta tilanteesta kärsii moni muukin toimiala. Haasteena on myös se, että hallintoviranomaiset soveltavat sääntöjä eri tavalla eri puolilla Suomea. Sääntelyn tavoitteita ei useinkaan voi moittia. Kehitys on kuitenkin johtanut ylisääntelyyn. Joskus ilmenevä viranomaisten rajoittava ja virheistä rankaiseva toimintatapa on omiaan lisäämään pulmia.

##Suomen on terävöitettävä otettaan EU-lainsäädännön osapuolena ja asetettava kansalliseksi tavoitteeksi yrittäjyyden toimintaympäristön vahvistaminen ja kilpailukyvyn parantaminen. ##EU-lainsäädännön toteuttamisessa on haettava kansallista kilpailuetua, eli on toteutettava sääntely mahdollisimman yrittäjäystävällisesti.

##Kaikkien toimialojen hallinnollinen säätely, lupamenettely, normit, mitoitukset ja kelpoisuusvaatimukset sekä valvontamekanismit tulee arvioida kokonaisuutena. Tulee purkaa hallinnollinen ohjaus, jonka haitat yrittäjien kannalta eivät ole oikeassa suhteessa saavutettaviin hyötyihin. ##Viranomaismenettelyissä on omaksuttava luottavampi toimintaote kansalaisiin ja yrittäjiin. Myös toimintatavat eri puolilla maata on yhtenäistettävä.

Suomen Yrittäjät # turhasta sääntelystä luovuttava

Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalista kilpailukykyä Tarvitaan myönteisempi asenne riskinottoon. Elinkeinopolitiikkaa ohjaavaksi tavoitteeksi on asetettava kasvuhakuisten ja kansainvälistyvien yritysten lukumäärän voimakas lisääminen.

Kuva: Emil Bobyrev

#työn_tekijä

Aulis Asikainen kilpailukyky kuntoon, työtä suomeen — Saksalaiset ostivat laitoksen suunnittelun Turkkiin, mutta konepajatyötä ei edes kysytty Suomesta. Jos kilpailukyky olisi kunnossa, sitäkin voisi teettää täällä. Näin kertoo Insinööritoimisto Comatec Groupin toimitusjohtaja Aulis Asikainen arjestaan kansainvälisenä kasvuyrittäjänä. Comatecilla on kolmisen sataa asiakasyritystä eri puolilla maailmaa ja työntekijöitä nelisen sataa Suomessa ja Virossa. Liikevaihto on kasvanut keskimäärin 20 prosenttia vuodessa. Asikainen haluaisi kasvattaa yritystään enemmänkin. Tehokkaan kasvun jarruja ovat Suomen yritysverotus sekä työelämän joustamattomuus.

— Eivät kuluttajat ja yritykset elä verojen maksusta vaan siitä, mitä jää jäljelle niiden jälkeen. Yksi maailman korkeimmista veroasteista ei ole kilpailutekijä. Ei meillä Virossa ole tällaisia ongelmia. Siellä maksetaan veroja vasta osingoista. Vaikka Comatecilla on yksi toimipiste Tallinnassa, pääpaino on yli 15 toimipisteessä Suomessa. Yrittäjä toivosi, että Suomessa valmistaminen kannattaisi paremmin. — Näin saataisiin ansiotuloveroja laskettua ja työllisyys kuntoon. Yrittäjän mukaan tehokas kannuste kotimaassa tehtyjen tuotteiden vientiin olisi työmarkkinoiden joustavoittaminen. Kansainvälistä kauppaa tekeville yrityksille olisi myös tärkeää,

että valtioiden väliset verosopimukset olisivat kunnossa ja ulkoministeriöllä ja verottajalla yhteinen linja. — Kun maksoimme veroja Kiinaan, Suomen verottaja ei hyväksynytkään sitä, vaikka ulkoministeriö oli vakuuttanut että asia on kunnossa. Suomen talous kaipaa huomattavasti enemmän kasvuhakuisia ja haluisia vienti-pk-yrityksiä. Asikaisen mukaan pienet yritykset tarvitsevat kansainvälistymiseen konkreettista neuvontaa, sillä kasvu tuo myös vaikeuksia.

Suomen Yrittäjät | Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalisista kilpailukykyä

Maassamme vaaditaan kasvua ja menestyviä yrittäjiä, mutta yleinen asenne menestymiseen on varautunut.

Perustana yrittäjän kasvuhalu ja asenteet Yritysten kasvu on vahvasti asennekysymys. Suomalainen asenneilmapiiri karttaa riskiä. Tarvitaan myönteisempi asenne riskinottoon. Siinä yrittäjyyskasvatuksella on keskeinen sija. Asenteet kytkeytyvät myös kokemuksiin lainsäädäntöjärjestelmästä. Jos lainsäädäntö esimerkiksi kohtelee riskinottajia reilusti, asenteet muokkautuvat pikku hiljaa myönteisemmiksi. Kasvuun vaikuttaa lisäksi menestymiseen laajemminkin liittyvä asenneilmapiiri. Maassamme vaaditaan kasvua ja menestyviä yrittäjiä, mutta yleinen asenne menestymiseen on varautunut. Osaltaan tätä ilmentää verojärjestelmään vahvasti kytkeytyvä pyrkimys tulonjaon tasoittamiseen. Menestymisestä ”palkitaan” kiristyvällä verotuksella tai sen uhalla. On syytä käydä avointa yhteiskunnallista keskustelua kasvun kannusteiden ja tuloerojen tasoittamisen välisestä ristiriidasta. Yrittäjälähtöisin kasvuyrittäjyyden tarkastelutapa on kasvuhalukkuuden seuraaminen. Pk-yritysbarometrin (2/2014) mukaan lähes 10 prosenttia pienistä ja keskisuurista yrityksistä ilmoittaa olevansa voimakkaasti kasvuhakuisia. Lisäksi liki 40 prosenttia yrityksistä ilmoittaa kasvavansa mahdollisuuksien mukaan. Pk-yritysbarometrin tulosten perusteella voi siis arvioida, että voimakkaasti kasvuhakuisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä on vajaat 30 000. Se on paljon, muttei riittävästi. Jos voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten osuus kaikista yrityksistä kasvaisi kahdella prosenttiyksiköllä 12 prosenttiin, määrä lisääntyisi 5 000 yrityksellä.

##Elinkeinopolitiikan toimenpiteitä ohjaavaksi tavoitteeksi on asetettava voimakkaasti kasvuhakuisten yritysten osuuden nostaminen 12 prosenttiin kaikista yrityksistä. ##On omaksuttava myönteisempi asenne

riskinottoon ja kannustavampi asenne kasvuun ja menestymiseen.

Kasvun yleiset kannusteet kuntoon Talouskasvua tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Suomen talouskasvu on entistä vahvemmin yrittäjäkentän varassa. Kasvu syntyy yrittäjien tahdosta kasvaa. Kasvuhalukkuuteen voidaan vaikuttaa edistämällä kasvulle ja riskinotolle tärkeitä seikkoja. Tarvitaankin nykyistä parempia kannusteita kasvuun. Tehokkaat kannusteet ruokkivat kasvua ja vaikuttavat pidemmällä tähtäyksellä myös kasvuasenteisiin. Uusissa yrittäjyyden muodoissa ja ilmiöissä on paljon kasvupotentiaalia. Sarjayrittäjyys, portfolioyrittäjyys, start up -yrittäjyys ja born global -yrittäjyys edustavat usein kansainvälistä kasvuyrittäjyyttä. On tärkeää huolehtia siitä, että erilaiset sääntely-, tuki- ja rahoitusjärjestelmät palvelevat joustavasti myös yrittäjyyden uusia muotoja. Globalisoituminen ja teknologinen kehitys avaavat rajoittamattomia mahdollisuuksia uusille tuote- ja palveluinnovaatioille sekä liiketoiminnan kasvulle. Yksinyrittäjyyttä yhdistetään harvoin kasvuun. Useimmat yksinyrittäjät eivät haekaan voimakasta kasvua. Silti on virhe jättää yksinyrittäjät huomiotta kasvukeskustelussa. Näin jo siksi, että viime aikojen

51 On huolehdittava siitä, että sääntelyjärjestelmä ei synnytä kasvun esteitä ja kynnyksiä, vaan poistaa ja tasoittaa niitä. Kasvuvaikutukset on otettava huomioon kaikessa sääntelyssä.

merkittävin muutos Suomen työmarkkinoilla on ollut yksinyrittäjien määrän ja suhteellisen osuuden kasvu verrattuna koko yritysjoukkoon. Yksinyrittäjät eivät yritä yksin. Useimmiten he toimivat verkostoituneena 2–3 muun yrittäjän kanssa. Suomen Yrittäjien Yksinyrittäjäkyselyn (2013) mukaan noin viisi prosenttia yksinyrittäjistä on voimakkaasti kasvuhakuisia. Kasvua haetaan uusien asiakkaiden ja verkostoitumisen kautta. Pahimpia kasvun jarruja on työllistämisen kalleus ja riskit. Myös sosiaaliturvajärjestelmä ja verotus vaikuttavat yksinyrittäjien kasvun edellytyksiin. Kasvuhalukkuus lisääntyy, jos toimintaympäristöä muutetaan kannustavammaksi. Yleisesti käytetyt kasvuyrittäjyyden määritelmät ovat liian ahtaita. Ne jättävät alle 10 henkilön yritykset tyypillisesti kasvuyritystilastoinnin ulkopuolelle. Tarkastelu ulottuu useimmiten vain yritysten liikevaihdon ja henkilöstön määrän kasvun seuraamiseen. Silloin esimerkiksi yrityskauppojen välityksellä tai yrittäjien verkostoissa tapahtuva kasvu jää tarkastelun ulkopuolelle. Jopa aloittavien yritysten määrän kehittymistä voidaan pitää käyttökelpoisena mittarina, sillä se kuvaa yritysaktiviteetin muutoksia. On kuitenkin tärkeää huolehtia siitä, että myös yrittäjyyden yleinen toimintaympäristö kannustaa kasvuun. Sääntelyjärjestelmä vaikuttaa kaikkien yritysten toimintaan koosta ja toimialasta riippumatta. Tässä ohjelmassa käsitellään erikseen kysymystä hyvästä sääntelystä. On huolehdittava siitä, että sääntelyjärjestelmä ei synnytä kasvun esteitä ja kynnyksiä, vaan poistaa ja tasoittaa niitä. Kasvuvaikutukset on otettava huomioon kaikessa sääntelyssä. Pk-yritysbarometrien mukaan lähes puolet työllistämisen esteistä koostuu asioista, joihin vaikutetaan yhteiskunnan päätöksillä. Esteinä korostuvat irtisa-

nomiseen liittyvä riski, työlainsäädäntö ja työehtosopimukset. Kasvuyrittäjyyden vahvistaminen edellyttää työmarkkinoiden rakenteiden uudistamista. Erityisesti on annettava tilaa yrityskohtaisille ratkaisuille työehdoista. Verojärjestelmän kasvukannusteita tulee vahvistaa edelleen. Tehokkaimmin kasvua edistäisivät yritykseen jäävän tulon verotuksen myöhentäminen, yrittäjävähennys toiminimiyrittäjille ja henkilöyhtiöille sekä arvonlisäveron alarajahuojennuksen ylärajan nostaminen 50 000 euroon.

##Sääntely-, tuki- ja rahoitusjärjestelmiä on

uudistettava ottamaan huomioon uudet yrittäjyyden muodot, kuten sarjayrittäjyys, portfolio-yrittäjyys, start up -yrittäjyys ja born global -yrittäjyys.

##Kasvuyrittäjyyspolitiikassa on huomioitava myös yksinyrittäjät. On muun muassa kohtuullistettava työllistämiseen liittyviä riskejä kasvun kannustamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. ##Kasvuvaikutukset on otettava huomioon lainsäädännön uudistushankkeissa. ##Työmarkkinoiden pelisääntöjä on uudistettava kasvun esteiden poistamiseksi. ##Verojärjestelmän kasvukannusteita on

vahvistettava.

Suomen Yrittäjät | Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalisista kilpailukykyä

On lisättävä rahoittajien riskinottokykyä muun muassa rahoituslainsäädäntöä uudistamalla ja selkeytettävä rahoituksen tarjontaa pk-yrityksille.

Pääomia kasvun rahoittamiseksi Rahoituksen saatavuus on kasvuyrittäjille kriittinen kysymys. Tällä hetkellä rahoituksen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa riittävän hyvin. Rahoituskanavia tulee selkeyttää ja rahoittajien riskinottokykyä lisätä. On myös luovuttava hallinnollisista rajoituksista, jotka estävät pienimpiä yrityksiä saamasta kasvurahoitusta. Lisäksi on kehitettävä erilaisia uusia rahoitusmuotoja, kuten joukkorahoitusta ja joukkovelkakirjalainoja, vaikka ne voivatkin hyödyttää vain rajallista yritysmäärää. Pankkirahoitus säilyy keskeisenä pk-yritysten rahoitusmuotona. Siksi pankkien ja yksityistä rahoitusta täydentävien julkisten rahoittajien on kyettävä vastaamaan pk-yritysten rahoitustarpeisiin nykyistä paremmin. Euroopan rahoitusmarkkinat ovat vähitellen vakautuneet, mutta samanaikaisesti yritysten rahoituksen saatavuus on kiristynyt euroalueella. Pyrkiessään vahvistamaan taseitaan pankit ovat kiristäneet suuririskisten yrityslainojen saatavuutta, ja yrityslainojen korkomarginaalit ovat kasvussa. Suomessa yritysten velanhoitokyky on säilynyt keskimäärin hyvänä ja näin ollen yritysrahoituksen saatavuus on säilynyt toistaiseksi kohtalaisena. Tilannetta uhkaavat rahoituslainsäädännön kiristyminen ja vakavaraisuussääntelyn sisältämän pienten yritysasiakkaiden luottojen riskipainoja koskevan helpotuksen määräaikaisuus. Pankkien tärkeimmät täydentäjät pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksessa ovat Finnvera ja Tekes. Niiden luottopolitiikka ja pääomitus ovat ratkaisevia pienten ja keskisuurten yritysten kasvulle.

Yritysten listautuminen pörssiin tai muille julkisille kauppapaikoille on potentiaalinen lisärahoituksen lähde. Ruotsissa tätä rahoituslähdettä käytetään selvästi enemmän kuin meillä. Suomalaisyritykset ovat haluttomampia listautumaan julkisen kaupankäynnin kohteiksi, ja listautuminen koetaan hallinnollisesti haastavana. Listautumisen esteitä onkin syytä keventää ja poistaa. On kuitenkin huolehdittava siitä, yrittäjävetoisten osakeyhtiöiden ja listattujen yritysten osinkojen verotusta kehitetään oikeudenmukaisena kannusteena ottaen huomioon yrittäjien sijoituksiin liittyvä korkeampi riski.

##On lisättävä rahoittajien riskinottokykyä

muun muassa rahoituslainsäädäntöä uudistamalla ja selkeytettävä rahoituksen tarjontaa pk-yrityksille.

##On luovuttava hallinnollisista rajoituksista, jotka estävät pienimpien yritysten kasvurahoituksen saantia. ##On kehitettävä uusia rahoitusmuotoja

kuten joukkorahoitusta.

##Vakavaraisuuslaskennassa käytettävä pienten yritysasiakkaiden luottojen alennettua 75 prosentin riskipainoa koskeva helpotus tulee säilyttää ja muuttaa pysyväksi.

53 Yritysmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi tarvitaan toimivia kauppapaikkoja ja muita ostajien ja myyjien kohtaamispaikkoja.

Yritysmarkkinoiden toimivuutta parannettava Omistajanvaihdosten onnistumista voidaan edesauttaa erityisesti suotuisalla verotuksella sekä tukemalla yritysmarkkinoiden kehittämistä sekä luopujien ja jatkajien tarvitsemia asiantuntijapalveluja. Yritysmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi tarvitaan toimivia kauppapaikkoja ja muita ostajien ja myyjien kohtaamispaikkoja. Lisäksi tarvitaan henkilökohtaista neuvontaa ja asiantuntijapalveluita. Paremmin toimivat järjestelmät ja palvelut houkuttavat puoleensa lisää hyviä myynnissä olevia yrityksiä ja lisää uusia hyviä yrittäjiä. Yhteistyön keskeisten kehittäjäorganisaatioiden eli uusyrityskeskusten, kehittämisyhtiöiden, ELY-keskusten ja yrittäjäjärjestöjen sekä markkinaehtoisten toimijoiden kesken tulisi olla sujuvaa. Valtiovallan tulee varmistaa, että alueellinen yhteistyö on riittävästi resursoitu ja toimii.

Edellä verotusta käsittelevässä jaksossa on käsitelty tarkemmin niitä perusteita, joiden johdosta yhteiskunnan kannattaa tukea yritysten omistajanvaihdosten onnistumista. Kysymys on kasvun yritysten jatkuvuuden ja työpaikkojen turvaamisen kannalta erittäin tärkeä.

##On edesautettava toimivien omistajanvaihdosmarkkinoiden kehittymistä. ##Omistajanvaihdosten edistämiseen on

räätälöitävä tehokas elinkeinopoliittinen keinovalikoima. Keskeistä on, että verojärjestelmä mahdollistaa tarkoituksenmukaiset omistajan- ja sukupolvenvaihdokset. On myös huolehdittava siitä, että saatavissa on kattavasti tarpeellisia rahoitus- ja neuvontapalveluita.

Yrityspörssi-palvelun ilmoitusmäärät

Lähde: Suomen Yrittäjät, Yrityspörssi.fi-palvelu (* arvio)

Ilmoitusmäärien kehitys osoittaa yrityskauppapaikkojen tarpeellisuuden myös tulevina vuosina.

Suomen Yrittäjät | Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalisista kilpailukykyä

Suomessa liikenteen merkitys kilpailukyvyn kannalta on erityisen suuri.

Toimiva liikennejärjestelmä on kasvun edellytys Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa tieliikenteellä on keskeinen rooli logistiikassa. Tarvitaan sitoutumista tiestön ylläpitämiseen, siltojen kunnostamiseen ja korjausvelan hoitamiseen. Myös muusta liikenneinfrastruktuurista on huolehdittava, ja sitä on kehitettävä. Liikennejärjestelmän kehittämisessä on huomioitava liikennemäärien kehitys eri tie- ja rataosuuksilla. Liikennejärjestelmän toimivuus on edellytys Suomen kilpailukyvylle, kasvulle ja yritysten menestymiselle, koska se mahdollistaa yritysten tehokkaan logistiikan sekä ihmisten sujuvan liikkumisen paikasta toiseen. Yrityksille tämä tarkoittaa työntekijöiden, raakaaineiden ja komponenttien nopeaa ja varmaa saatavuutta, tuotettujen tavaroiden ja palveluiden toimittamista markkinoille sekä asiakkaiden tavoittamista ja liikkuvuutta. Suomessa liikenteen merkitys kilpailukyvyn kannalta on erityisen suuri. Sijaitsemme kaukana Keski-Euroopan ja Aasian markkinoista, sisäiset etäisyydet ovat pitkät ja haastavat talviolosuhteet aiheuttavat lisäkustannuksia infrastruktuurin ylläpitoon sekä hidastavat liikennettä. Hyvät liikenneyhteydet vaikuttavat yritysten sijaintiin ja toiminnan kustannuksiin. Alueelliset lentoasemat ja niiden lentoyhteydet ovat tärkeitä paikalliselle

elinkeinotoiminnalle. Erityisesti vienti- ja matkailuyrityksille alueellinen lentoasema ja suorat ulkomaanlennot ovat toiminnan välttämätön edellytys. Hyvien lentoyhteyksien turvaaminen edellyttää Suomen lentoasemaverkoston toiminnan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman kilpailukyvyn turvaamista. Suomen oloissa kilpailukykyyn, kasvuun ja yritystoimintaan vaikuttavat myös kuljetuskustannukset, jotka on pidettävä kohtuullisina. Kuljetustukijärjestelmällä ylläpidetään harvaan asuttujen alueiden pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä vähentämällä pitkistä kuljetusmatkoista aiheutuvaa kustannusrasitetta. Siten kuljetustukijärjestelmän jatkaminen ja kehittäminen logistiikkatuen suuntaan on tärkeää.

##On sitouduttava tiestön parantamiseen

sekä muun liikenneinfrastruktuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

##On selvitettävä keinoja, joilla kaikki Suomen tiestöä käyttävä ammattimainen tavaraliikenne osallistuisi sen ylläpitoon. ##Kuljetustukijärjestelmää on kehitettävä ottaen huomioon koko logistiikkaketju.

55 Suomi tarvitsee runsaasti lisää pieniä ja keskisuuria yrityksiä mukaan aktiiviseen vientiin omilla tuotteilla ja palveluilla.

Pk-yritysten vienti nousuun Suomi tarvitsee runsaasti lisää pieniä ja keskisuuria yrityksiä mukaan aktiiviseen vientiin omilla tuotteilla ja palveluilla. Elinkeinopolitiikan toimenpiteillä tulee tähdätä vientiyritysten määrän kaksinkertaistamiseen, sillä kasvu vahvistuu lähinnä viennin ja kansainvälistymisen kautta. Jos pieniä ja keskisuuria vientiyrityksiä olisi 25 prosenttia kaikista yrityksistä, niiden määrä olisi noin 75 000. Pienten ja keskisuurten yritysten suoran viennin osuus tavaraviennin kokonaisarvosta on vain noin 13 prosenttia. Osuus viennin arvosta alihankintojen kautta on kuitenkin paljon suurempi. Suomi on liian riippuvainen muutamien toimialojen ja suuryritysten viennistä. Suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten vientiaktiivisuus on selvästi vähäisempää kuin muissa vastaavissa maissa. Pk-yritysten vähäinen aktiivisuus

sisämarkkinoilla ja laimea osallistuminen suoraan vientiin mainitaan säännönmukaisesti Suomen yrittäjyyspolitiikan suurena haasteena. Pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista suoraan vientiin tiedustellaan säännöllisesti pk-yritysbarometrissa. Aktiivisuus vaihtelee paljon toimialojen välillä. Teollisuuden pk-yrityksistä vientitoiminnassa on mukana lähes puolet, kun taas rakentamisen ja palveluiden pk-yrityksistä alle 10 prosenttia harjoittaa suoraa vientiä. Yhteensä vientiä harjoittaa 14 prosenttia pk-yrityksistä eli noin 37 000 yritystä. Vientiyritysten kasvuhakuisuus on selvästi korkeammalla tasolla kuin muiden yritysten. Vientitoiminta on keskeinen kasvun lähde.

##Vientiyritysten määrän kaksinkertaistaminen on asetettava elinkeinopolitiikan toimenpiteitä ohjaavaksi tavoitteeksi.

Suoraa vientiä harjoittavien pk-yritysten kasvuhakuisuuden jakautuminen %-osuuksina

Lähde: Pk-yritysbarometri

Suomen Yrittäjät | Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalisista kilpailukykyä

Palveluiden päällekkäisyyttä on purettava ja niiden yrityslähtöisyydestä on huolehdittava.

Kansainvälistymispalveluita vahvistettava Yrittäjille suunnatut palvelut näyttäytyvät edistyksestä huolimatta edelleen liian sekavana kokonaisuutena. On jatkettava päällekkäisyyksien purkamista ja huolehdittava siitä, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut resursoidaan riittävästi ja kohdennetaan vaikuttavasti. Päätöksenteon poukkoilevuus aiheuttaa ongelmia yritysten kansainvälistymiselle. Pienille ja keskisuurille yrityksille kansainvälistyminen on iso askel. Usein se edellyttää aiempaan toimintaan nähden suurten taloudellisten riskien ottamista ja niihin liittyviä rahoitusjärjestelyitä. Tällöin on välttämätöntä, että saatavilla on ulkopuolista asiantuntemusta ja että palvelut on järjestetty asiakaslähtöisesti. Tarjolla on runsaasti asiantuntijapalveluita ja rahoitusvaihtoehtoja. Palveluita on koottu Team Finland -konseptin alle, ja tarkoitus on ollut tehostaa eri palveluntarjoajien toimintaa yrityslähtöisesti. Keskeisen kansainvälistymispalveluita tuottavan Finpron organisaatio ja toiminta on uudistettu perusteellisesti. Tarkoituksena on tässäkin ollut pienten ja keskisuurten yritysten palveluiden parantaminen.

##Pienten ja keskisuurten yritysten kansain-

välistymispalveluita on vahvistettava. Palveluiden päällekkäisyyttä on purettava ja niiden yrityslähtöisyydestä on huolehdittava.

Kauppapolitiikalla uusia markkinoita pk-yrityksille EU:n sisämarkkinoiden toimivuudesta huolehtiminen on välttämätöntä. Suomalaisten yritysten viennistä yli puolet suuntautuu muihin EU-maihin. Ne ovat useimmille yrityksille luonteva ensimmäinen vientimaa. On kuitenkin panostettava myös muihin markkinoihin. Vireillä on tärkeitä kauppapoliittisia neuvotteluita. Euroopan unioni on suurin toimija maailmankaupassa niin talouden, kaupan kuin rahoitusmarkkinoidenkin alalla. Sen valuutta on maailman toiseksi tärkein. EU:n kauppa- ja kumppanuussopimukset kattavat useimmat maailman maat ja alueet. Suomen tärkeimmät kansainväliset kauppakumppanit ovat jo pitkään olleet Ruotsi, Venäjä ja Saksa. Vientimme EU:n ulkopuolisiin maihin on lisääntynyt tasaisesti vuosittain. Vireillä olevat EU:n kauppasopimusneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa ovat Suomelle tärkeä mahdollisuus kaupan vapautumisen ja sääntely-yhteistyön kannalta. EU:n ja Yhdysvaltojen taloussuhde on maailman merkittävin, sen syventäminen hyödyntää molempia osapuolia. Sopimus avaa pk-yrityksille entistä paremman tien USA:n markkinoille. Venäjä pysyy tärkeänä yhteistyökumppanina suomalaisille yrityksille. Luoteis-Venäjä on jo nyt merkittävin suomalaisten yritysten markkina-alue Suomen rajojen ulkopuolella. Käytännössä maiden välille on syntynyt yhteinen talous- ja työssäkäyntialue. Myös Venäjän arktiset alueet tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa kaivos-, meri- ja offshore- sekä rakennusalan toimijoille. Suomalainen lumiosaaminen on maailman huippua. Logistista ketjua on parannettava, jotta arktisten alueiden mahdollisuuksiin voidaan tarttua.

Suomalaisyritysten kohtaamista kaupan ja investointien esteistä noin 30 prosenttia liittyy ulkoministeriön kaupanesteselvitysten mukaan Venäjän-kauppaan. Se on merkittävästi enemmän kuin kaupan volyymi edellyttäisi. Venäjän-kaupan lisäämisen keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettava kaupan esteiden poistaminen ja rahoituksen helpottaminen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää Ukrainan kriisille ratkaisua, joka tekee mahdolliseksi purkaa kriisin johdosta määrättyjä talouspakotteita. EU neuvottelee parhaillaan myös Kiinan kanssa laaja-alaisesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. Kiina on tärkeä kauppakumppani sadoille suomalaisyrityksille. On tärkeää, että kauppapolitiikan keinoin voidaan varmistaa eurooppalaisille yrityksille tasavertaiset kilpailuolosuhteet suhteessa kiinalaisiin yrityksiin.

##Suomen on toteutettava osaltaan EU:n kauppapolitiikkaa siten, että suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen markkinoilla sekä muilla yritystemme kannalta tärkeillä markkinoilla lisääntyvät. Kauppasuhteita on edistettävä myös kahdenvälisillä yhteyksillä. Reaalista kilpailukykyä parannettava Reaalisesta kilpailukyvystä huolehtiminen on ensisijaisesti yritysten tehtävä. Niiden on pidettävä huolta palveluidensa ja tuotteidensa laadusta. Yhteiskunnan on kuitenkin tuettava reaalista kilpailukykyä elinkeinopolitiikalla. Toimenpiteiden tulee olla sellaisia, että ne tuottavat yrittäjille ja yrityksille liiketoiminnallista

hyötyä. Tämän turvaamiseksi elinkeinopoliittisten toimien suunnittelussa on entisestään parannettava yritysten ja hallinnon välistä yhteistyötä. Suomessa yritysten kilpailukyky on kansainvälisten vertailujen mukaan huipputasoa. Kilpailun kiristyminen edellyttää yrityksiltä kuitenkin jatkuvaa kehittymistä. Yritykset voivat vahvistaa kilpailukykyään kehittämällä tuottavuuttaan ja osaamistaan, harjoittamalla innovaatiotoimintaa sekä hyödyntämällä modernia teknologiaa. Suomen kaltaisen maan kannalta yritysten reaalisen kilpailukyvyn kehitys on talouskasvun keskeinen ehto. Sillä tarkoitetaan yrityksen ja sen tuotteen tai palvelun ylivertaisuutta. Hyvä reaalinen kilpailukyky mahdollistaa hyödykkeen korkeamman myyntihinnan markkinoilla ja siten myös paremmat palkat työntekijöille. Reaalista kilpailukykyä edistävät erilaiset yritysten, tutkimuslaitosten, julkisen vallan ja kuluttajien kokonaisuudet, jotka kannustavat yrityksiä kehittämään toimintaansa ja tuotteitaan. Tällaisessa ekosysteemissä kukin yritys keskittyy vahvimmalle alueelleen ja kehittää omia tuotteitaan. Yritykset hyödyntävät toiminnassaan tuki- ja lähialojen yrityksiä sekä vaativien kuluttajien näkemyksiä. Julkinen sektori voi vaikuttaa yritysten reaaliseen kilpailukykyyn myös luomalla kannustavan innovaatioympäristön, huolehtimalla koulutusjärjestelmän laadusta ja panostamalla kansainvälistymisen edellytyksiin.

##Yritysten reaalisen kilpailukyvyn eli niiden tuotteiden tai palveluiden ylivertaisuutta on edistettävä tehokkaalla elinkeinopolitiikalla.

Suomen Yrittäjät | Kasvua, kansainvälistymistä ja reaalisista kilpailukykyä

Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon Yrittäjänä toimimiseen kuuluu varautuminen riskeihin ja elämäntilanteiden muutoksiin. Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, ettei yrittäjyyteen liity sellaisia riskejä, jotka eivät ole perusteltuja yritystoiminnan luonteen vuoksi.

Kuva: Meeri Utti

#työn_tekijä

Olli Pohjakallio Pitäisi olla mahdollisuus uuteen alkuun Konkurssi. Sana näyttää, tuntuu ja kuulostaa pahalta. Tulee mieleen epäonnistuminen. Mutta ei sen tarvitsisi olla niin karmeaa. Pitäisi olla mahdollisuus yrittää uudestaan. Näin kokee asianajaja, varatuomari Olli Pohjakallio Asianajotoimisto Olli Pohjakallio Oy:stä. Hän auttaa työkseen talousvaikeuksissa olevia yrittäjiä. — On riski aloittaa uudestaan, kun on saanut konkurssiyrittäjän maineen. Konkurssin tehnyt voi olla ihan hyvä yrittäjä, Pohjakallio sanoo. Konkursseissa on kyse sekä velkojien oikeudesta ja että yrittäjän mahdollisuudesta jatkaa. Usein molemmilla puolilla on yrittäjä.

— Joskus hyviä yrityksiä kaatuu turhaan, jos yritys on maksuvaikeuksissa esimerkiksi yrittäjän vakavan sairauden takia, Pohjakallio sanoo.

Hän pohtii, pitäisikö aloittaville yrityksille kertoa myös yrittäjyyden ongelmista enemmän. — Hyvän kirjanpitäjän ja kassavirtalaskelman tarpeellisuus. Siinä tärkeimmät ohjeet aloittavalle yrittäjälle. Pohjakallion mielestä turhat konkurssit pitäisi saada pois yrityssaneerauksien kautta. — Pikkuhiljaa on ymmärretty, että yrityssaneerauksessa voi kertyä

velkojalle enemmän rahaa kuin konkurssissa. Suurin ongelma on se, että yrityssaneeraukseen hakeudutaan liian myöhään, kun yritys on jo konkurssikypsä. Kirjanpitäjien ja tilintarkastajien velvollisuus on havahduttaa yrittäjä. Pohjakallion mukaan yrittäjien velkaneuvonnan pitäisi olla yrittäjävetoista, sillä parhaiten ongelmat ymmärtää toinen yrittäjä. — Valtio voisi tukea yrittäjille neuvonnasta aiheutuvia kuluja.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon

Kokonaisuutena erot merkitsevät tietynlaisen sosiaaliturvariskin ottamista, kun ihminen siirtyy palkansaajasta yrittäjäksi.

Yrittäjän sosiaaliturvassa edelleen kehitettävää Yrittäjällä on nykyään oikeus lähes kaikkiin samoihin sosiaalietuuksiin kuin palkansaajallakin. Sosiaaliturva-asemassa on kuitenkin edelleen eroja. Eräät niistä ovat sellaisia, joita ei voida poistaa yrittäjyyden luonteen vuoksi. Moniin epäkohtiin on kuitenkin perusteltua puuttua. Kokonaisuutena erot merkitsevät tietynlaisen sosiaaliturvariskin ottamista, kun ihminen siirtyy palkansaajasta yrittäjäksi. Yrittäjäksi ryhtyminen aiheuttaa edelleen myös yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuville perheenjäsenille ongelmia saada sosiaalietuuksia. Osin kyse on siitä, että hallinnossa ei ymmärretä yritystoimintaa, ja osin siitä, että perheenjäsenen asema sosiaalivakuutuksessa voi muuttua palkansaajasta yrittäjäksi hänen itsensä sitä oivaltamatta. Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen sosiaaliturvastaan maksamien maksujen ja niillä saatavien etuuksien vastaavuus ei ole kaikilta osin kohdallaan. Alimmilla vakuutustasoilla yrittäjä ei saavuta minkäänlaista ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, vaan etuudet jäävät perusturvaetuuksien tasolle. Työttömyysturvassa osaomistajayrittäjiksi katsottavista yrittäjän perheenjäsenistä maksetaan työttömyysvakuutusmaksut, jotka menevät työttömyysvakuutusrahas-

ton kautta muiden palkansaajien kuin osaomistajayrittäjien työttömyyspäivärahojen rahoittamiseen. Yrittäjänä toimimiseen on aina kuulunut, että yrittäjä joutuu varautumaan riskeihin ja elämäntilanteiden muutoksiin. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenten mittaan kehittänyt kansalaistensa turvaa yllättävien muutosten kuten työn loppumisen tai sairastumisen varalta. Lisäksi turvaa on kehitetty väestöpoliittisten päämäärien vuoksi toteuttamalla perhevapaajärjestelmiä ja niihin liittyviä ansionmenetyskorvauksia. Sosiaaliturva on vähitellen ulotettu myös yrittäjiin. Osa sosiaaliturvasta rahoitetaan kaikilta kansalaisilta perittävin verovaroin, osassa turvan rahoitus on kytketty ansiotyön tekemiseen, niin että maksuvastuu palkansaajana tehdyssä työssä on pääasiassa työnantajalla ja pienemmässä määrin työntekijällä. Yrittäjällä ansiosidonnaisen sosiaaliturvan rahoitus toteutuu pienin poikkeuksin niin, että yrittäjä vastaa itse maksuista kokonaisuudessaan. Lakisääteisen sosiaaliturvan lisäksi palkansaaja saa eräissä tapauksissa työehtosopimusten perusteella laissa säädettyä pidemmälle menevää suojaa, erityisesti sairastumistilanteissa. Yrittäjienkin sosiaaliturva-asema on vuosien mittaan kohentunut, usein niin että turvajärjestelmät on ensin toteutettu palkansaajille ja sen jälkeen laajen-

61 Muutostrendeistä huolimatta Suomen työmarkkinoiden nykyinen yrittäjätyön ja palkkatyön välinen raja tulee säilyttää eikä uutta käsitettä yrittäjän ja palkansaajan välille ole syytä luoda.

nettu yrittäjiin. Yrittäjien ansiosidonnaiset turvajärjestelmät poikkeavat palkansaajista sillä tavoin, että yrittäjällä on itsellään osittain mahdollisuus määrittää turvan euromääräinen kattavuus, mikä vaikuttaa luonnollisesti yrittäjän maksamiin maksuihin. Viime vuosien tärkeimmät parannukset yrittäjän sosiaaliturvassa ovat koskeneet työttömyysturvaa. Sen sääntelyssä ja toimeenpanossa joudutaan jatkuvasti vetämään rajaa sen suhteen, missä määrin turvajärjestelmä antaa suojaa yrittäjän liiketoiminnan epäonnistuessa. Lähtökohtaisestihan yrittäjäriskin tulee jäädä yrittäjän itsensä kannettavaksi. Ihmiset siirtyvät entistä enemmän palkansaajasta yrittäjäksi. Samoin yrittäjyyden ja palkansaajan töiden yhdistäminen on entistä yleisempää. Yksinyrittäjien määrä on 2000-luvulla kasvanut kymmenillä tuhansilla uusilla yrittäjillä. Osittain kysymys on yhteiskunnan rakenteiden muutoksesta, osittain työurien ja ansiotyön muotojen monipuolistumisesta. Muutostrendeistä huolimatta Suomen työmarkkinoiden nykyinen yrittäjätyön ja palkkatyön välinen raja tulee säilyttää eikä uutta käsitettä yrittäjän ja palkansaajan välille ole syytä luoda. Yrittäjyyteen kuuluu riski ja valitsemisen vapaus, eikä yrittäjätyöhön tule soveltaa työsuhdetta koskevia säännöksiä. Sen sijaan sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan järjestelmiä tulee kehittää niin, että siirtymät palkansaajasta yrittäjäksi tai toisin päin eivät johda turvan menettämiseen.

##Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen tulee

saada maksamilleen vakuutusmaksuille vastinetta. Yrittäjän pakollisen sosiaalivakuuttamisen alaraja eli pakollisen eläkevakuutuksen alaraja tulee korottaa tasolle, jolla yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja turhaan.

##Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenten

maksamat sosiaalivakuutusmaksut pitää kanavoida tarkemmin ja selkeämmin heille maksettaviin sosiaalietuuksiin. Erityisesti ns. osaomistajayrittäjistä maksettavat työttömyysvakuutusmaksut tulee ohjata yrittäjien työttömyyskassoille tai maksujen periminen tulee lopettaa kokonaan.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon

2013 yrityssaneeraukseen haetuissa yrityksissä oli henkilöstöä hieman alle 7 000, vuonna 2012 hieman yli 5 000.

Maksukyvyttömyyttä koskeva lainsäädännön toimivuus arvioitava kokonaisuutena Yrittäjää ei saa jättää maksuvaikeuksissa yksin. Maksuvaikeuksissa oleva yrittäjä tarvitsee erityistä tukea, opastusta ja neuvontaa. Näin parannetaan yrittäjän mahdollisuuksia selviytyä ongelmatilanteesta ja tuetaan hänen mahdollisuuksiaan uuteen alkuun. On tärkeä huolehtia siitä, että yrittäjien käytössä on riittävästi asiantuntevia neuvontapalveluita. Suomalainen maksukyvyttömyysjärjestelmän elementtejä ovat ulosotto, konkurssi, yrityssaneeraus ja velkajärjestely. Järjestelmää on virtaviivaistettava ja menettelyitä on nopeutettava. Maksukyvyttömyyttä koskevassa lainsäädännössä on sovitettava yhteen useita yhteiskunnallisia intressejä. Lainsäädännön tulee turvata velkojien oikeuksien toteutuminen ja siten markkinoiden toiminta ja rahoituksen saatavuus. Lainsäädännöllä on huolehdittava myös siitä, että velallisella on mahdollisuus selviytymiseen ja uuteen alkuun ja sitä kautta tuottavaan työhön ja yrittämiseen. Viimeaikaisessa maksukyvyttömyyslainsäädännön kehittämisessä on aivan oikein pidetty silmällä velallisen maksuja toimintakyvyn mahdollisimman nopeaa palauttamista. Toimintamallit tukevat työllisyyttä ja talouskasvua. Velkajärjestelylain mukaista pääasiallista maksuohjelman kestoa on lyhennetty viidestä vuodesta

kolmeen vuoteen. Velkavastuulle on lisäksi säädetty enimmäiskesto myös niissä tilanteissa, joissa saatavalle ei ole haettu ulosottoperustetta. Merkittävin muutos on vuoden 2015 alusta voimaan tullut velkajärjestelylain muutos, joka mahdollistaa myös toiminimiyrittäjän elinkeinotoiminnan velkojen järjestelyn velkajärjestelylain mukaisesti. Tehdyt lainsäädäntömuutokset muokkaavat asenteita epäonnistumista kohtaan myönteisemmiksi. Asenteiden muuttumisella on tärkeä merkitys, kun pyritään varmistamaan uusi alku yritystoiminnan epäonnistuttua. Tilastokeskuksen mukaan vireille pantujen konkurssien määrä on vakiintunut viime vuosina noin 3 000:een. Konkurssiyrityksissä on yhteensä noin 15 000 työpaikkaa. Pieni osa hakemuksista hylätään tai jätetään tutkimatta, ja osa hakemuksista peruutetaan. Hakemuksista merkittävä osa, arviolta noin 2/3 kuitenkin johtaa yrityksen konkurssiin. Konkursseissa menetetään tuhansia työpaikkoja vuodessa. Menetetty palkkasumma nousee satoihin miljooniin euroihin vuodessa. Yrittäjien ja henkilöstön osaaminen saattaa jäädä pitkäksi aikaa vajaakäytölle. Yhteiskunta menettää verotuottoja verrattuna siihen, että toimintaa olisi voitu jatkaa. Vireille pantujen yrityssaneeraushakemusten määrä puolestaan on asettunut vuositasolla reiluun 500:aan. Vuonna 2013 yrityssaneeraukseen haetuissa yrityksissä oli henkilöstöä hieman alle 7 000, vuonna 2012 hieman yli 5 000. Arviolta puolet aloi-

63 Osalle konkurssiin asetetuista yrityksistä oikea menettely olisi ollut yrityssaneeraus. Suhdelukua tulee pyrkiä muuttamaan yrityssaneerauksen eduksi vähentämällä tarpeettomia konkursseja.

tetuista yrityssaneerausmenettelyistä epäonnistuu ja päättyy konkurssiin. Näin korkea määrä viittaa siihen, ettei moni yritys ole alun perinkään valikoitunut oikeaan maksukyvyttömyysmenettelyyn. Yritysten valikoitumisessa oikeaan maksukyvyttömyysmenettelyyn onkin pulmia. Tätä osoittaa epäonnistuneiden yrityssaneerausmenettelyiden merkittävä osuus ja vireille pantujen konkurssien ja yrityssaneerausten epäsuhta: konkurssiin haettujen yritysten määrä on yli viisinkertainen yrityssaneeraukseen haettujen yritysten määrään verrattuna. Osalle konkurssiin asetetuista yrityksistä oikea menettely olisi ollut yrityssaneeraus. Suhdelukua tulee pyrkiä muuttamaan yrityssaneerauksen eduksi vähentämällä tarpeettomia konkursseja. Konkurssi turvaa osaltaan markkinoiden tervettä toimintaa poistamalla kannattamattomia yrityksiä markkinoilta. Konkursseja ei voi eikä pidä poistaa kokonaan. On kuitenkin vähennettävä jatkamiskelpoisten yritysten konkursseja. Jos konkursseja kyettäisiin vähentämään esimerkiksi viidellä prosentilla, säästyttäisiin kymmenien miljoonien eurojen menetyksiltä veroissa ja julkisissa maksuissa. Toisaalta on varmistettava, että elinkelvottomat yritykset ohjautuvat yrityssaneerausmenettelyn sijasta konkurssimenettelyyn ja että yrityssaneerausmenettelyssä olevien yritysten helpotusten kautta ei vääristetä kilpailua kyseisellä alalla.

##Maksukyvyttömyysjärjestelmän toimivuus on arvioitava ottaen huomioon myös kilpailijamaiden vastaavat järjestelmät. Velkaongelmat on pystyttävä ratkaisemaan nykyistä nopeammin, oikeudenmukaisemmin ja kustannustehokkaammin. ##On selvitettävä mahdollisuus yhdistää konkurssi-, yrityssaneeraus- ja velkajärjestelymenettelyitä toisiinsa niin, että yritykset ja yrittäjät pääsevät nykyistä tehokkaammin oikeaan menettelyyn. ##Samalla on selvitettävä, voitaisiinko yrityksen konkurssimenettelyn yhteydessä vahvistaa yrittäjälle myös yksityishenkilön velkajärjestely. ##On turvattava yrittäjille suunnattujen, julkisin varoin rahoitettujen neuvontapalvelujen jatkuvuus.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon

Vireille pannut konkurssit ja henkilöstön lukumäärä konkurssiin haetuissa yrityksissä

Lähde: Tilastokeskus

Vireille pantujen konkurssien määrä on noussut vuoden 2005 hieman yli 2 000 konkurssista ja vakiintunut viime vuosina noin 3 000 konkurssiin vuodessa. Samaan aikaan konkurssiin haettujen yritysten henkilöstön lukumäärä on kasvanut noin 6 000 henkilöllä.

Tehokkaampaa suojaa harhaanjohtavaa markkinointia vastaan

Aineettomien oikeuksien suoja tasapainoon

Harhaanjohtava markkinointi haittaa yrittäjyyttä ja luo aloittavalle yrittäjälle riskin, joka ei kuulu liiketoimintaan. Nykyinen lainsäädäntö ei vastaa yrittäjien tuen ja oikeussuojan tarpeeseen riittävästi. Päinvastoin perusteettomat erot yrittäjän oikeusturvassa suhteessa kuluttajien suojaan kannustavat väärintoimijoita ottamaan kohteekseen nimenomaan yrittäjät. Harhaanjohtava markkinointi häiritsee erityisesti pieniä yrityksiä. Suomen Yrittäjien vuosina 2010 ja 2013 tekemät selvitykset osoittavat, että vuosittain yli 80 prosenttia yksinyrittäjistä eli noin 140 000 yrittäjää kohtaa harhaanjohtavaa markkinointia. Perusteettomia laskuja maksetaan vuosittain kymmeniä miljoonia euroja aggressiivisten perintätoimien ja ahdistelun seurauksena sekä maksuhäiriömerkinnän pelossa. Suomessa tarvitaan tiukka torjuva ote yrityksiin kohdistuvaa harhaanjohtavaa markkinointia vastaan.

Yrittäjä tarvitsee suojaa toiminnassaan tarvitsemilleen aineettomille oikeuksille. Useilla toimialoilla liikeja ammattisalaisuudet ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan. Yritysten toimintaedellytysten varmistamiseksi liikeja ammattisalaisuuksien suoja on pidettävä riittävänä. Tätä on korostettava myös EU-tason päätöksenteossa. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmasta on olennaista, että aineettomien oikeuksien suoja on tosiasiallisesti saatavilla. Onkin tärkeää, että keksinnön patentointi on myös jatkossa mahdollista kohtuullisin kustannuksin. Eurooppalaiseen yhtenäispatenttiin on suhtauduttava varauksellisesti, koska järjestelmään liittyvät epävarmuudet voivat aiheuttaa innovaatioihin painottuville aloille ja nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille odottamattomia riskejä.

##Epäterveet harhaanjohtavan markkinoinnin

##Aineettomien oikeuksien suojasta pitää

ilmiöt on kitkettävä lainsäädännöllä markkinoilta pois.

huolehtia siten, että pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset ovat etusijalla.

##Riittävä tasapaino oikeuksien haltijoiden ja

käyttäjien välillä on säilytettävä.

##Aineettomien oikeuksien suojaa on

saatava kohtuullisilla kustannuksilla.

##EU-tason päätöksenteossa on huolehdittava kansallisista intresseistä, jotta yrityksille ei tule EU-tason säännöksistä uusia velvoitteita.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjän riskit kohtuullisiksi ja suoja kuntoon

Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä Osaamiseen investoiminen on yhteiskunnallisesti kestävä tapa ylläpitää yritysten kilpailukykyä. Koulutusresursseja on suunnattava painotetusti pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden omat resurssit ovat niukkoja.

Kuva: Jussi Partanen

#työn_tekijä

Niina Etelätalo-Niemi Oppisopimus työnantajalle älyttömän kallis Porilainen Niina Etelätalo-Niemi on kauppiaana siinä kaupassa, johon hän tuli kesätöihin 15-vuotiaana. Kesätyökokemus innosti uravalintaan. Hän arvostaa työssä oppimista niin paljon, että on kouluttanut itselleen kaikkiaan kahdeksan työntekijää oppisopimuskoulutuksella. — He ovat itse hakeutuneet minulle oppiin. Se on tärkeää työllistäessä. Pystyin oppisopimusaikana katsomaan, onko heistä alalle. Oppisopimus on kauppiaan mukaan kuitenkin ”älyttömän kallis” työnantajalle, ja siksi nuorten koulutusmuotona todella harvinainen.

— Työnantajan vastuu on kohtuuton. Heti pitää maksaa 85 prosenttia normaalipalkasta, vaikka koulutettava ei ole opiskellut alaa päivääkään! Hän toivoo, että Suomen Yrittäjien esittämä koulutussopimusmalli otetaan käyttöön. Siinä työssä ammattiin opiskeleva saisi opintotukea niin kuin muutkin opiskelijat ja lisäksi työnantajalta korvausta työnsä tuottavuuden mukaan.

— Silloin minäkin voisin kouluttaa täällä kaupan alan

ammattilaisia niin, että he voisivat työskennellä missä suuressa kaupassa tahansa, ja meillä olisi varaa käyttää työntekijöiden aikaa kouluttamiseen, hän sanoo. — Tässä pitäisi miettiä työllistymistä: kun työssä oppimalla on saanut jo jalkansa oven väliin ja osoittanut kykynsä, rekrytointi ei ole työnantajalle enää riski. Heti pääsisi porukkaa töihin eikä valmistuttaisi kortistoon. Etelätalo-Niemi kouluttautuu myös itse. Parhaillaan hän suorittaa yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa.

Suomen Yrittäjät | Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä

Koulutusresursseja on suunnattava painotetusti pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden omat resurssit ovat niukkoja.

Koulutuksen rakenteita ravisteltava Osaamista ei voida rakentaa pelkästään nykyisten koulutusrakenteiden varaan. On panostettava voimakkaasti uusiin menetelmiin ja kehitettävä erityisesti työssä oppimiseen perustuvia koulutuksenjärjestämistapoja. Yrittäjän ja työntekijöiden osaamisen ylläpito on entistäkin tärkeämpää. Uuden työvoiman saatavuuden merkitys kasvaa. Samanaikaisesti yhteiskunnan panostukset yritysten osaamiseen ja kehittämiseen pienenevät. Yhtälö on vaikea. On pystyttävä turvaamaan pienten ja keskisuurten yritysten osaamisen ylläpito pienemmillä panostuksilla. Yritysten ja koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä onkin lisättävä. Pienyritykset tarvitsevat tukea erityisesti osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen sekä kasvumahdollisuuksien hyödyntämiseen. Koulutusresursseja on suunnattava painotetusti pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden omat resurssit ovat niukkoja. Ammatit uusiutuvat. Oppimisen avaintaidot, kuten yritteliäisyys, sosiaaliset taidot, joustavuus, kyvykkyys uusiutumiseen sekä tieto- ja viestintätaidot korostuvat. Elinkeinojen murros merkitsee yrittäjyys- ja yritysosaamisen tarvetta laajasti koko koulutusjärjestelmässä. Kyky ennakoida kilpailukykyyn vaikuttavia muutoksia on välttämätön nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisesti pienissä ja keskisuurissa

yrityksissä tarvittavaa osaamista on ennakoitava. Tätä tietoa tulee hyödyntää sekä yrityksissä että koulutusjärjestelmän kehittämisessä. Globaalien ongelmien ratkaiseminen vaatii tutkimuksen kautta saadun tiedon poikkitieteellistä soveltamista. Yritysten tarvitsemat koulutuksen, osaamisen kehittämisen ja innovaatiotoiminnan tarpeet yhdistyvät ja monimuotoistuvat. Tämä luo mahdollisuuksia uudelle yrittäjyydelle, josta osa syntyy yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Tiedon tuottamisen monopolien murtuessa yksityiset koulutusmarkkinat avautuvat. Yhteiskunta sitoutuu yleissivistyksen ja ammatillisen perusosaamisen tuottamiseen. Koulutusjärjestelmän on oltava kilpailukykyinen, kun globaalit koulutusmarkkinat syntyvät, koulutuspolitiikka eurooppalaistuu ja koulutuksen järjestäjät verkostoituvat kansainvälisesti.

##Koulutusjärjestelmän tehokkuutta ja työelämäyhteistyötä on parannettava ottamalla käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja työpaikalla oppimisen toimintamalleja. ##Yritysten ja koulutuksenjärjestäjien yhteistyötä on edelleen lisättävä. ##Koulutusresursseja on suunnattava

painotetusti pienille ja keskisuurille yrityksille.

Uusien yrittäjien koulutustaso

Lähde: Suomen Yrittäjien jäsenrekisteri

Suomalaisten yrittäjien koulutustaso on noussut. Uusista yrittäjistä 33 prosenttia on suorittanut korkea-asteen koulutuksen ja lisäksi yli puolella yrittäjistä on keskiasteen koulutus.

Suomen Yrittäjät | Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä

Opettajien peruskoulutuksessa on vahvistettava työelämäosaamista sekä yrittäjyyskasvatuspedagogisia taitoja. Koulutuksella uutta yrittäjyyttä Koulutusjärjestelmän pitää sopeutua yhteiskunnan muutokseen. Uuden yrittäjyyden perustaa on vahvistettava opettamalla yrittäjämäistä asennetta, yrittäjyysosaamista ja yrittäjyyteen liittyviä taitoja kaikilla koulutusasteilla. Erityisesti nuorten asenteet yrittäjyyteen ja työskentelyyn pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ovat kehittyneet myönteisesti. Nuoret kokevat kuitenkin edelleen saavansa liian vähän yrittäjyyteen ja liiketoimintaosaamiseen liittyvää tietoa. Toimenpiteitä tarvitaan läpi koulutuskentän. Kaikkien opiskelijoiden on kaikilla koulutusasteilla saatava yrittäjyysopetusta. Opiskelijoille on tarjottava mahdollisuus osallistua harjoitusyritystoimintaan, kuten Nuori yrittäjyys -ohjelmiin. Kaikilla koulutusasteilla on lisättävä työelämäyhteistyötä erityisesti pkyritysten kanssa. Kaikille nuorille on tarjottava mahdollisuus työelämään tutustumiseen tai työharjoitteluun pk-yrityksissä. Ammatillisessa ja korkea-asteen koulutuksessa koulutuksenjärjestäjien tulee tarjota yritystoiminnan ideointiin ja liiketoimintaosaamiseen liittyviä opintokokonaisuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi tuki opiskelijayrittäjyyteen sekä start up- ja yrityshautomotoimintaan. Omistajanvaihdosnäkökulma on tarpeen yhdistää toimintaan vahvasti. Opettajien peruskoulutuksessa on vahvistettava työelämäosaamista sekä yrittäjyyskasvatuspedagogisia taitoja. Koulujen ja opettajien yrittäjyysopetustukena toimivan YES-verkoston toiminta on vakiinnutettava. Koulutussisältöjen uudistamisen lisäksi on vahvistettava yrittäjyysnäkökulmaa koulutuspoliittisissa linjauksissa ja tutkimuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön on uudistettava linjauksensa yrittäjyydestä ja korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistämisestä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on vahvistet-

tava yrittäjyysulottuvuutta omissa strategioissaan. On myös lisättävä yrittäjyyskasvatusta edistävää tutkimusta ja sen kehittämistä tukevia toimintamalleja. Nopea yhteiskunnan muutos ja teknologinen kehitys synnyttävät kysyntää uusille palveluille ja tuotteille. Näin syntyy myös uusia ammatteja ja ammattitaitovaatimuksia sekä yrittäjyyttä. Yrittäjyys on yhä useammin luonteva vaihtoehto työuran eri vaiheissa. Yrittäjyys perustuu korkeaan ammatilliseen osaamiseen sekä vahvaan motivaatioon. Menestystä tukee hyvä yrittäjyysosaaminen.

##Yrittäjyysnäkökulma on sisällytettävä koulutuspoliittisiin linjauksiin ja tutkimukseen. ##Uuden yrittäjyyden perustaa on vahvis-

tettava kaikilla koulutusasteilla mahdollistamalla monipuolinen yrittäjyysopetus kaikille opiskelijoille.

##Ammatillisessa ja korkea-asteen koulutuk-

sessa on tarjottava käytännön yrittäjyyteen liittyviä opintokokonaisuuksia.

##Opettajankoulutuksen yrittäjyys-

kytkentöjä on tiivistettävä.

71 Uudenlainen koulutussopimus olisi tarpeen erityisesti ammatillista koulutusta ja työkokemusta vailla olevien henkilöiden kouluttamiseksi. Ammattitaito ja osaaminen pk-yrityksissä turvattava Työelämä on seuraavien vuosien aikana suurimmassa muutoksessa sitten teollistumisen. Ammatteja ja ammattirakenteita häviää ja uusia syntyy muun muassa digitalisoitumisen, robotistumisen ja kansainvälistymisen myötä. Koulutuksen on pystyttävä lisäämään yksilöiden, työyhteisöjen ja yritysten sopeutumiskykyä. Tutkintojen on annettava vakaa perusta ammattitaidon jatkuvalle vahvistumiselle ja elinikäiselle oppimiselle. Yhä suurempi osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla riippumatta siitä, onko kyseessä yrittäjän oman osaamisen vahvistaminen vai työntekijöiden kouluttaminen. Koulutuksen voimavaroja on kohdennettava yritysten ja koulutuksenjärjestäjien yhteistyön vahvistamiseen. Näin luodaan edellytykset koko väestön ja erityisesti nuorten osaamisen varmistamiseksi. Osaamisen turvaaminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä edellyttää toimenpiteitä osaamistarpeiden ennakoinnista aiemmin opitun tunnustamiseen. On vahvistettava pienten ja keskisuurten yritysten tarpeista lähtevää tiedon tuottamista, analyysia ja hyödyntämistä. Ammatillisen koulutuksen työelämän tutkimus- ja kehittämistehtävää (TYKE) on vahvistettava tutkintokoulutuksen rinnalla. Ammattikorkeakoulujen aluekehittämistehtävän osalta on painotettava pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistarpeita. Aikuisväestölle ja yrittäjille suunnattu ammatillinen lisäkoulutus on turvattava. Näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sekä työpaikalla oppimiseen perustuvan lisäkoulutuksen, kuten yrittäjän oppisopimuskoulutuksen, tulee olla yhteiskunnan tukemaa. On lisättävä mahdollisuuksia kehittää osaamista työpaikalla opiskellen. On luotava uusia keinoja kannustaa erityisesti pieniä yrityksiä kouluttamaan työntekijöitä ammattiin työssä oppimiseen painottuen.

Uudenlainen koulutussopimus olisi tarpeen erityisesti ammatillista koulutusta ja työkokemusta vailla olevien henkilöiden kouluttamiseksi. Koulutussopimuksessa ammatillinen perustutkinto suoritetaan eityösopimussuhteisena siten, että nuori on oppilaitoksen kirjoilla ja saa edellytysten täyttyessä opintotukea. Oppisopimuskoulutusta koskeva lainsäädäntö tulee uudistaa. Sen on kannustettava nykyistä paremmin ammatillista koulutusta vailla olevien henkilöiden kouluttamiseen ja työllistämiseen. Myös työsopimusjärjestelmän tulee kannustaa ammattitaidottoman henkilön kouluttamiseen työssä oppien. Aikaisemmin opitun tunnustamista tulee edistää kansallisilla, yhteismitallisilla pelisäännöillä. Tämä edellyttää näyttötutkintojärjestelmän kaltaisen toiminnan laajentamista korkea-asteelle. Korkeakoulujen pitää luoda järjestelmä, jossa tutkintokoulutuksen ja avoimen yliopiston sekä täydennyskoulutuksen keskinäiset yhteydet toimivat joustavasti ja aiemmat opinnot tunnustetaan.

##Ennakoinnissa on painotettava pienten ja

keskisuurten yritysten tarpeita.

##Aikuisväestön ammatillinen lisäkoulutus

on turvattava ja työelämän kehittämis- ja palvelutehtävää (TYKE) on vahvistettava.

##Mahdollisuuksia koulutuksen järjestämi-

seen työpaikalla tapahtuvana oppimisena on lisättävä esimerkiksi oppisopimuskoulutusta uudistamalla, työsopimusjärjestelmää muuttamalla sekä ottamalla käyttöön koulutussopimus.

##Aikaisemmin opitun tunnustamista

on helpotettava.

Suomen Yrittäjät | Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä

Tarvitaan selkeät tavoitteet yritysyhteistyölle, tutkimuksen riittävä resursointi ja ammattimaista innovaatiotoiminnan johtamista. Yhteistyöhön perustuvaa liiketoimintaa edistettävä Merkittävä osa innovaatioista syntyy yrityksissä. Korkea osaaminen, koulutus ja tutkimus tukevat käytännön innovaatioiden syntymistä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen on tarjottava yrityksille mahdollisuuksia hyödyntää tieteen ja tutkimuksen osaamista ja verkostoja. On tärkeää, että oppilaitokset tarjoavat yritysten saataville parempia rekrytointikäytänteitä ja muita yritysyhteistyön tukipalveluita. Yritysten ja oppilaitosten kumppanuustoiminta varmistaa sen, että koulutussisällöt vastaavat työelämän vaatimuksia. Uusin tutkittu tieto on silloin hyödynnettävissä yritysten menestykseksi. Tavoitteena onkin oltava yrittäjien ja kaikkien oppilaitosten kumppanuustoiminnan lisääminen. Korkeakoulut ovat keskeinen osa suomalaista tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää. Korkeakoulujen kykyä johtaa innovaatiotoimintaa on parannettu selvästi. Tutkimuslähtöisten ja sosiaalisten innovaatioiden syntymisen edellytyksiä on vahvistettu. Jatkossa on tärkeää huolehtia siitä, että palveluita kehitetään työelämästä nousevien tarpeiden pohjalta. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat tiivistäneet yhteistyötään yhteisten hankkeiden, tilojen, laboratorioiden ja oppimisympäristöjen kautta. Tämänkaltaisia yhteis-työmuotoja on lisättävä entisestään. Niiden kautta voidaan tarjota helposti lähestyttäviä kehittämisalustoja erityisesti kasvuhakuisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa on vahvistettava yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, sektoritutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sekto-

rin yhteistyönä. Yrityksille tarvitaan innovaatioseteli, joka mahdollistaa korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluiden joustavan hankkimisen. Perustutkimukseen ohjattavan täydentävän rahoituksen käytössä on painotettava entistä vahvemmin vuorovaikutusta tutkijoiden ja yritysten välillä. Tarvitaan selkeät tavoitteet yritysyhteistyölle, tutkimuksen riittävä resursointi ja ammattimaista innovaatiotoiminnan johtamista. Yhteistyön tiivistäminen tukee tutkijoiden ja opiskelijoiden yrittäjyystoiminnan kehittymistä. Opiskelijayrittäjyyttä on edistettävä laajemminkin, sillä yritysyhteistyöhön perustuva opiskelijayrittäjyys vahvistaa innovaatiotoiminnan edellytyksiä. Kaikkiin korkeakouluihin tarvitaan vakiintunut toimintatapa uusien liiketoimintaideoiden testaamiseen ja tutkimustoiminnan kaupallistamiseen. Aloittavien yrittäjien tarvitsemia palveluita on tarjottava entistä systemaattisemmin kaikissa korkeakouluissa.

##Yrittäjien ja oppilaitosten kumppanuus-

toimintaa on lisättävä. Kasvuhakuisille pienille ja keskisuurille yrityksille on tarjottava helposti lähestyttäviä kehittämisalustoja.

##On otettava käyttöön innovaatioseteli,

jonka avulla yrittäjät voivat hankkia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopalveluita joustavasti.

##On edistettävä opiskelijayrittäjyyttä ja

vahvistettava aloittaville yrittäjille tarjottavia palveluita korkeakouluissa.

Yritysrakenne kokoluokittain vuonna 2013

yrityksen koko

lukumäärä

Mikroyritykset (1–9 hlöä) Pienyritykset (10–49 hlöä) Keskisuuret yritykset (50–249 hlöä) Suuryritykset (250– hlöä)

henkilöstön määrä

liikevaihto mrd.

264 435

360 459

15 675

300 883

2 592

251 896

588

499 366

178

Lähde: Tilastokeskus

Suomen Yrittäjät | Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä

Innovaatiopolitiikan on tuotettava joustavampia rahoitusratkaisuja ja palveluita kasvuhakuisten pienten yritysten tarpeisiin. Painopiste pienyritysten innovaatiovalmiuksien kehittämiseen Innovaatiopolitiikkaa on uudistettava haastamaan eri sektorit toimivampaan yhteistyöhön keskenään. Innovaatiotoiminnan kannalta keskeisten ministeriöiden tulee huolehtia sektorit ylittävästä, avoimesta ja tavoitteellisesta yhteistyöstä. Erityisesti yritysten uusiutumiseen suunnattu rahoitus on järjestettävä hallinnoltaan mahdollisimman kevyeksi, jotta se tukisi yritysten toimintaa mahdollisimman suoraan. Innovaatiorahoitusta ja muita palveluita tulee kohdentaa systemaattisemmin pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiovalmiuksien kehittämiseen. Innovaatiojärjestelmän on tärkeää tunnistaa kasvuhakuiset pienet ja keskisuuret yritykset. Innovaatiotoiminnan edellytyksiä pohjustetaan erilaisilla julkisen sektorin ja sidosryhmien yhteistyömuodoilla. Näitä muotoja on kehitettävä siten, että pienten ja keskisuurten yritysten näkökulma saadaan vahvemmin mukaan keskusteluun. Sen vuoksi on esimerkiksi vahvistettava pienten ja keskisuurten yritysten edustusta tutkimus- ja innovaationeuvostossa. Nopea teknologinen kehitys korostaa innovaatiovalmiuksien merkitystä. Meneillään on kansainvälinen murros, joka vaikuttaa elinkeinorakenteisiin ja innovaatiotoiminnan edellytyksiin. Innovaatioiden kansainvälinen ja kansallinen ulottuvuus kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa. Keskiössä on osaaminen, joka liittyy tuotekehittämiseen, digitaalisiin toimintaympäristöihin, nopeisiin päätöksiin, markkinointiin ja myyntiin.

Suomalaisten innovaatiojärjestelmää on pidetty toimivana. Nykyiset innovaatiopalvelut ovat pysyneet samankaltaisina viimeiset vuosikymmenet. Keskeisiä kansallisia toimijoita ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, tutkimus- ja innovaationeuvosto, Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto, Tekes, työja elinkeinoministeriö, ELY-keskukset, korkeakoulut ja sektoritutkimuslaitokset. Pienten ja keskisuurten yritysten kannalta järjestelmä on muodostunut liian monimutkaiseksi ja jäykäksi. Palvelut eivät ole tavoittaneet laajaa pienyrityskenttää riittävän tehokkaasti. Politiikan on kiinnitettävä enemmän huomiota esimerkiksi pienten yritysten asemaan digitalisoitumisen edetessä. Innovaatiopolitiikan on tuotettava joustavampia rahoitusratkaisuja ja palveluita kasvuhakuisten pienten yritysten tarpeisiin. Yritykset kykenevät tuottamaan ideoita sekä yhdistämään osaamista ja erilaisia toimijoita keskenään. Niin sanottu kokeileva ja ekosysteemeihin kohdistuva innovaatiopolitiikka mahdollistaa toiminnan, jossa ennalta määritellyt tavoitteet ja toimintasuunnitelmat eivät liiaksi sido toimijoita ja saatuja resursseja. Teollinen internet, robotiikka ja 3D-tulostus etenevät vauhdilla. Tietotekniikan hyödyntäminen lisääntyy nopeasti kaikilla liiketoiminnan aloilla, esimerkkinä sarjavalmistusten automatisointi, ihmisten kanssa työskentelevät robotit ja älykkäät tehtaat. Tuotantomenetelmät mullistuvat. Avautuvien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää innovaatiopolitiikan uudistamista.

Robotiikan eteneminen avaa rajattomia mahdollisuuksia. Robotiikan hyödyntämisen kautta voidaan luoda työpaikkoja, parantaa työn tuottavuutta ja turvallisuutta sekä parantaa vanhenevan väestön elämänlaatua. Suomi tarvitsee robotiikan suunnitelman. Sen tulee ohjata tutkimuksen ja kehittämisen voimavarojen kohdentamista ja pohjustaa uuden liiketoiminnan synnyttämistä Suomeen. Tuotekehityksen elinkaaren lyhentyminen, kansainvälinen kilpailu ja asiakaspinnan kasvavat odotukset ovat osaltaan johtaneet tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyvään kansainvälistymiseen. EU pyrkii vahvistamaan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta. Suomen kannalta on tärkeää pystyä hyödyntämään puiteohjelman rahoitusta mahdollisimman tehokkaasti. Innovaatiopolitiikkaa on uudistettava ja resursseja kohdennettava painokkaammin pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiovalmiuksien parantamiseen.

Tuotekehityksen elinkaaren lyhentyminen, kansainvälinen kilpailu ja asiakaspinnan kasvavat odotukset ovat osaltaan johtaneet tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyvään kansainvälistymiseen.

##Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoitusmahdollisuuksia on hyödynnettävä tehokkaasti. ##On vahvistettava pienten ja keskisuurten yritysten edustusta tutkimus- ja innovaationeuvostossa. ##On valmisteltava robotiikan tiekartta.

Suomen Yrittäjät | Osaamisella ja innovaatiolla tuottavuutta ja kilpailukykyä

Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa Kestävästä taloudesta on tehtävä Suomen menestystekijä. Politiikan pitää olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista, jotta kestävän yritystoiminnan kehittämiselle ja investoinneille luodaan vakaat olosuhteet.

Kuva: Jaani Föhr

#työn_tekijä

Pekka Vinkki Investointituki auttaisi bioenergiatuotantoa Kotimaan markkinoille pääsy. Siinä Haapavedellä toimivan Metaenergia Oy:n tuoreen toimitusjohtajan Pekka Vinkin suurin päänvaiva tällä hetkellä. Yritys suunnittelee ja valmistaa bioenergiantuotantolaitteita. Myytävänä on uudentyyppinen biokaasuprosessi. — Aiemmin tekniikkamme hankintahinta on ollut tuottoihin nähden niin suuri, että näillä energiahinnoilla ja tukipolitiikalla se ei ole ollut asiakkaille riittävän houkutteleva investointi. Viimeisten vuosien aikana olemme kehittäneet uuden laitoskonseptin. Se on huomattavasti tehokkaampi ja kiinnostanut asiakkaita, Vinkki kertoo. Ratkaisu näyttää yksinkertaiselta. — Pitää edistää tasapuolisesti

erilaisia tekniikoita uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Esimerkiksi riittävän korkeat, määräaikaiset ja asteittain vähenevät tuotanto- ja investointituet mahdollistavat erilaisten tekniikoiden kehittymisen, teho- tai kokorajoituksia pitää välttää. Silloin parhaat ja tuottavimmat innovaatiot kehittyvät ja menestyvät. Biokaasutuksella saadaan energian lisäksi maataloudessa fossiilisten lannoitteiden käyttöä. Myös haju- ja ympäristöhaitat ja huuhtoumat vesistöön vähenevät, kun lannoitteita voi käyttää tarkemmin. Bioenergian käyttö vähentää Suomen riippuvuutta tuontienergiasta. Siinä olisi myös mahdollisuuksia teknologian vientiin.

— Kun pääsemme kotimaan markkinoille, tekniikkamme ja toimintamme kehittyy, korvaamme tuontienergiaa sekä lannoitteita ja samalla teknologiasta syntyy vientituotteita. Verot ja työpaikat jäisivät Suomeen, kun teknologia kehitettäisiin ja valmistettaisiin Suomessa. Hyödyt kertaantuvat.

Bioenergiayrittäjä kaipaa myös vakaata toimintaympäristöä ja pitkäjänteistä energiapolitiikkaa. — Ala ei kehity, jos asiakkaat eivät uskalla päätöksiä odotellessaan investoida. Tilanne on jo viimeisten vuosien aikana parantunut.

Suomen Yrittäjät | Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa

Innovatiiviset yritykset luovat ratkaisuja, joiden avulla kestävä talous on mahdollista toteuttaa.

Kestävästä taloudesta menestystekijä Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aiempaa suurempi tarve pyrkiä kohti kestävää taloutta. Taloudellista toimintaa ja kasvua tarkastellaan silloin kestävän kehityksen ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Kestävän kehityksen lähtökohtana on, että nykyisille ja tuleville sukupolville turvataan tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin. Tavoitteena on, että kyetään luomaan ja ylläpitämään riittävää taloudellista vaurautta ja ratkaisemaan ekologiset ja sosiaaliset ongelmat, jotta tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin säilyisivät. Kestävän talouden haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi. On tehtävä kestävästä taloudesta Suomen menestystekijä. Kansalaisten, yritysten ja julkisen sektorin on tiiviissä yhteistyössä suunniteltava ja otettava käyttöön uusia toimintamalleja ja toteutettava rakenteellisia uudistuksia. Innovatiiviset yritykset luovat ratkaisuja, joiden avulla kestävä talous on mahdollista toteuttaa. Politiikan vastuulla on luoda olosuhteet, joissa kestävä liiketoiminta on taloudellisesti kannattavaa. Avainasemassa ovat kannustimet tehdä työtä, yrittää, innovoida sekä ottaa käyttöön ekologisesti kestäviä toimintatapoja ja teknologioita. Taloudellisilla ohjauskeinoilla on keskeinen merkitys tämän edistämisessä. Kestävään talouteen tähtäävän politiikan tulee olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista, jotta kestävän yritystoiminnan kehittämiselle ja investoinneille luodaan vakaat olosuhteet.

##Pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä

mukaan kestävään liiketoimintaan on edistettävä huolehtimalla niiden rahoituksesta ja siitä, että lainsäädäntö ja hallinnolliset käytännöt kannustavat hyödyntämään avautuvia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi jätteen kuljetuksessa ja hyödyntämisessä on turvattava pk-yritysten osallistumismahdollisuudet ja tasapuolinen kilpailu. Myös jätteentuottajien mahdollisuuksia hyödyntää tuottamiaan jätteitä on parannettava.

##Politiikalla on luotava olosuhteet, joissa kestävä liiketoiminta on taloudellisesti kannattavaa. Avainasemassa ovat kannustimet tehdä työtä, yrittää, innovoida sekä ottaa käyttöön ekologisesti kestäviä toimintatapoja ja teknologioita. Verojärjestelmän on edistettävä kestävää kasvua.

79 Pienten yritysten haasteena energiatehokkuuden parantamisessa on resurssien ja osaamisen puute.

Johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa Kohtuuhintainen ja luotettava energiansaanti on yritysten ja kansantalouden toiminnan edellytys ja kilpailukykytekijä. Energian tuotannossa ja kulutuksessa on useita kehittämistarpeita: energiaraaka-aineiden ja sähkön tuontiriippuvuuden vähentäminen, käytöstä poistuvan kapasiteetin korvaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Pitkään jatkunut heikko taloustilanne on vähentänyt energiankulutusta Suomessa. Elinkeinorakenteen murrokseen liittyy epävarmuutta, joka vaikuttaa energian kulutuksen kehitykseen. On erityisen tärkeää turvata energian saatavuus ja kilpailukykyinen hinta sekä vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on mahdollistettava uudet investoinnit energiantuotantokapasiteettiin sekä edistettävä kotimaista uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Energiaalan investointien epävarmuutta on vähennettävä luomalla poliittisesti vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä energiaja ilmastopolitiikalla. Energiatehokkuuden parantaminen on edullinen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä ja hillitä energiakustannuksia. Sen tavoitteena on myös energian saatavuuden turvaaminen, tuontienergian tarpeen vähentäminen, ilmansaasteiden vähentäminen ja resurssitehokkuus. Parantamalla energiatehokkuuttaan yritykset voivat vähentää energiantarvettaan ja energiakustannuksiaan. Pienten yritysten haasteena energiatehokkuuden parantamisessa on resurssien ja osaamisen puute. Suomessa yritysten energiakatselmuksia ja energiatehokkuustoimia on edistetty jo pitkään vapaaeh-

toisella toiminnalla. Energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten tulee säilyä pienille ja keskisuurille yrityksille vapaaehtoisina. Yrityksillä tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet liittyä energiatehokkuussopimukseen ilman kohtuuttomia hallinnollisia maksuja riippumatta siitä, kuuluuko yritys sopimustoimintaa hallinnoivaan järjestöön. Tuet pienten ja keskisuurten yritysten energiakatselmuksiin ja energiatehokkuusinvestointeihin tulee säilyttää. On tarjottava energiakatselmusmalleja, jotka ovat pk-yrityksille suunniteltuja ja siten kustannuksiltaan ja työmäärältään pk-yritysten toteutettavissa. Pienille ja keskisuurille yrityksille tulee tarjota myös neuvontaa ja tietoa energiatehokkuuden parantamisesta. Uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen energian kulutuksessa on energiatehokkuuden parantamisen lisäksi yksi tärkeimmistä keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Uusiutuvan energian käytön lisääminen edistää työllisyys- ja aluepoliittisia tavoitteita, koska se perustuu kotimaisten energialähteiden hyödyntämiseen ja omaan energiantuotantoon. Kotimaisen energian tuotantoketjussa toimii merkittävästi pienyrityksiä erityisesti polttoaineiden tuotannossa, kuljetuksessa ja lämpöyrittäjinä. Lisäksi uusiutuvan energian edistäminen vähentää riippuvuutta tuontienergiasta, parantaa huoltovarmuutta ja varmistaa erityisesti pitkällä aikavälillä edullisen energian saantia, kun energian kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti ja fossiilisten energiaraaka-aineiden varannot ovat rajalliset. Uusiutuva energia on myös energiatehokkuuden jälkeen Suomen merkittävin cleantech-toimiala ja sen edistäminen edistää alan teknologiavientiä. Uusiutuvan energian edistämisen tulee tapahtua pienimmin mahdollisin kustannuksin, jolloin myös yri-

Suomen Yrittäjät | Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa

Suomi panostaa uusiutuvan energian innovaatioihin, mutta uusien innovaatioiden kaupallistamisessa on ongelmia.

tyksiin kohdistuvat kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Edistämisen on oltava teknologianeutraalia. Politiikalla ei tule ohjata uusiutuvan energian teknologiavalintoja. On edistettävä tasapuolisesti erilaisia teknologioita ja uusia innovaatioita, jolloin edullisimmat teknologiat ja parhaat innovaatiot menestyvät. Päästökauppajärjestelmän avulla voidaan vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti. Päästökaupassa mukana olevien toimijoiden tulee omistaa vuosittain päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia, joita ne voivat ostaa ja myydä päästöoikeusmarkkinoilla. EU asettaa vuosittain päästökauppajärjestelmälle päästökaton, joka vastaa liikkeelle laskettavien päästölupien kokonaismäärää ja jolla päästökauppasektorin päästöjä ohjataan EU:n tavoitteen mukaisesti. Päästöoikeuksia myyvät ne laitokset, joille päästöjen vähentäminen on edullisempaa kuin päästöoikeuksien ostaminen. Päästölupia puolestaan ostavat ne, joille päästövähennykset ovat kalliimpia kuin oikeuksien ostaminen. Siten päästöjä vähennetään niissä laitoksissa, joissa se on edullisinta. Päästökauppajärjestelmän roolia EU:n energiaja ilmastopolitiikassa tulee vahvistaa. Silloin kansallisten uusiutuvan energian tukien tarve vähenee, fossiilisten energiantuotannon polttoaineiden kilpailukyky päästöttömiin energialähteisiin verrattuna heikkenee ja ilmastopolitiikan kustannustehokkuus paranee. Suomi panostaa paljon uusiutuvan energian innovaatioihin, mutta uusien innovaatioiden kaupallistamisessa on ongelmia. Siksi määräaikaiset ja asteittain vähenevät tuet uusille teknologioille voivat olla tarpeellisia, jotta ne voidaan viedä markkinoille ja ottaa käyttöön. Samanaikaisesti edistämistoimenpiteiden kanssa on poistettava muita esteitä uusiutuvan energian lisäämiseltä ja huolehdittava edistämistoimien johdonmukaisuudesta.

##On turvattava energian saatavuus ja kilpailukykyinen hinta sekä vähennettävä riippuvuutta tuontienergiasta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on mahdollistettava uudet investoinnit energiantuotantokapasiteettiin sekä edistettävä kotimaista uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. ##Energia-alan investointien epävarmuutta on vähennettävä luomalla poliittisesti mahdollisimman vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö johdonmukaisella ja pitkäjänteisellä energiaja ilmastopolitiikalla. ##Energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten tulee säilyä pienille ja keskisuurille yrityksille vapaaehtoisina, ja tuet pienille ja keskisuurille yrityksille tulee säilyttää. Pienille ja keskisuurille yrityksille tulee tarjota myös neuvontaa ja tietoa energiatehokkuuden parantamisesta. ##Uusiutuvan energian edistämisen tulee perustua päästökauppajärjestelmän ohjausvaikutukseen, tutkimus- ja kehitystukiin sekä määräaikaisiin, asteittain väheneviin tuotantotukiin uusille teknologioille. Uusiutuvan energian tuotanto omaan käyttöön on tehtävä yrityksille helpoksi ja kannattavaksi keventämällä verotusta ja hallinnollisia menettelyitä.

Kohti kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia päästövähennystoimia, EU:n ja Suomen toimet eivät yksin riitä. Useat maat ovat tehneet jonkinlaisia ilmastopoliittisia sitoumuksia, mutta ne ovat tavoitetasoltaan erilaisia eikä kattavaa kansainvälistä sopimusta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ole. Kansainvälinen ilmastosopimus vahvistaisi maailmanlaajuisia päästöjen vähentämiseen liittyvien teknologioiden markkinoita ja loisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joista Suomen kasvava

cleantech-toimiala ja alan pienet ja keskisuuret yritykset hyötyisivät. EU on linjannut, että hiilidioksidipäästöjä vähennetään 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Kattavan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamista on edistettävä voimakkaasti, jotta eri puolilla maailmaa toimivilla yrityksillä olisi päästöjen vähentämisen suhteen tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja EU:n jäsenmaiden kilpailukyky suhteessa muihin maihin paranisi.

##On edistettävä kattavan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamista.

Cleantech yritysten liikevaihto, miljardia euroa

Lähde: Cleantech Finland

Cleantech on yksi voimakkaimmin kasvavista toimialoista Suomessa. Cleantech-yritysten liikevaihto oli 25,8 miljardia euroa vuonna 2013 – lähes puolet enemmän kuin vuonna 2008.

Suomen Yrittäjät | Kestävää taloutta ja johdonmukaisempaa energiapolitiikkaa

Yrittäjälähtöiseen aluekehittämiseen

Moderni aluepolitiikka on yrittäjälähtöistä. Aluekehittämistä on uudistettava niin, että sitä ohjaavat toiminnalliset kokonaisuudet ja eri puolella Suomea olevien toimijoiden yhteiset menestystekijät.

Kuva: Jouni Porsanger

#työn_tekijä

Erja Luiro Tie on syrjäseudun yrittäjälle tärkeä Erja Luiron Levin Lapinkylä Oy on kirjaimellisesti historiallisella paikalla: matkailupalveluita tarjoavan porotilan vanhin rakennus on 1700-luvulta. Ja kirjaimellisesti ollaan myös syrjäseudulla: Levin keskukseen on kymmenisen kilometriä ja naapuriyritykseenkin neljä. Yrittäminen on pienellä syrjäisellä paikkakunnalla periaatteessa samanlaista kuin suurkaupungeissakin, mutta koska kaikki on kaukana, apua tarvitaan. — Tieyhteydet jos saataisiin paremmin pelaamaan. Pokan tien kautta tulisi enemmän norjalaisia ja venäläisiä. Ja lennot ovat ikuisuusongelma, yrittäjä huokaa. Verkostoituminen syrjäseudulla on aivan välttämätöntä.

— Käytän tarvittaessa apuna toisia yrittäjiä. He tulevat heittämään keikkaa: Lapinkasteita, opaspalveluita, porosafareita, milloin mitäkin. Luiro itse on jo kokenut pitkän linjan yrittäjä, mutta uudemmat yrittäjät kaipaavat tukea ja kannustusta verkostoitumiseen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Lama kolahti syrjäseudun matkailuyrittäjään kovasti, liikevaihto tipahti 100 000 eurolla. — En ole vielä saanut nostetuksi sitä takaisin. Minulle yritysasiakkaat ovat ratkaisevan tärkeitä. Heihin vaikutti heti edustuskulujen verovähennysoikeuden poisto vuoden 2014 alusta, Luiro kertoo veromuutoksen merkityksestä matkailuyrittäjälle.

Syrjäseutuja yritetään pitää virkeinä. Luiron mukaan EU:n aluekehitysrahat näyttävät kuitenkin uppoavan hankkeisiin, vaikka niitä voisi yhtä hyvin suunnata niin, että yritykset saisivat apua ja voisivat tuoda työpaikkoja ja verotuloja syrjäiseen kuntaan.

Investointitukia yritys on saanut, mutta tukihakemusten täyttäminen on vaikeaa. Apua saisi konsulteilta, mutta se on Luiron mukaan pienyrittäjälle aivan liian kallista. — Konsultin tuntipalkka on enemmän kuin meillä päiväpalkka. Emme me ole korkeasti kouluttautuneita. Tarvitsisimme apua papereiden täyttämiseen.

Suomen Yrittäjät | Yrittäjälähtöiseen aluekehittämiseen

Alueet menestyvät vain, jos niissä on menestyviä ja työllistäviä yrityksiä. Tulevaisuuden aluekehittämisen tulee irtaantua maantieteellisesti rajatuista alueista. Aluekehityksen näkökulma on uudistettava niin, että kehitystyötä ohjaavat toiminnalliset kokonaisuudet ja eri puolella Suomea olevien toimijoiden yhteiset menestystekijät. Moderni aluepolitiikka on yrittäjälähtöistä. Sen tavoitteena on oltava koko Suomen menestysmahdollisuuksien kasvattaminen yritysten toimintaolosuhteita vahvistamalla. Alueet menestyvät vain, jos niissä on menestyviä ja työllistäviä yrityksiä. Alueilla tarkoitetaan alueiden kehittämisen yhteydessä perinteisesti kuntia ja niistä muodostettuja hallinnollisia kokonaisuuksia, kuten seutukuntia, maakuntia ja suuralueita. Hallinnollisesti Suomi on jaettu mm. ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen toimialueisiin, maakuntiin, vaalipiireihin ja uusimpana sotealueisiin. Koska hallinnollisten alueiden rajat piirtyvät usealla eri tavalla, on vaikea määritellä maantieteellistä aluetta, johon eri organisaatioiden aluekehitystoimet kohdentuvat. Aluekehittäminen näyttäytyy liian sekavana verkkona, josta puuttuu päämäärä. Valtion ja kuntien aluehallinnon uudistuksissa tavoitteena pitää olla hallinnon yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen niin kansalaisten kuin yritystenkin näkökulmasta. Julkishallinnollisten prosessien, hallinnonalojen ja organisaatioiden uudelleenjärjestelyn sijaan tavoitteena tulee olla asiakaslähtöiset ja virtaviivaiset prosessit. Työnjakoa ei tule järjestää sen perusteella, millä maantieteellisellä alueella organisaatio toimii tai missä hallinnollisia päätöksiä tehdään. Hallinnon pitää rakentua tavoite- ja käyttäjälähtöisesti. Keskiössä tulee olla palvelun tehtävä ja tarkoitus sekä palvelun käyttäjä, ei organisaatiorakenne. Euroopan unionin aluekehittämiseen tarkoitettu rahoitus tulee kohdentaa toimiin, jotka vahvistavat yritysten menestystekijöitä ja rakentavat koko Suo-

mea alueiden erilaisuus huomioiden. Yrittäjyys ja yritykset näkyvät hyvin ohjelmakauden tavoitteissa. Nyt on varmistettava, että tavoitteet muuttuvat teoiksi. Tulevan ohjelmakauden toimenpiteet on toteutettava yrittäjävetoisesti.

##Aluekehityksen on perustuttava toimin-

nallisiin kokonaisuuksiin. Sen ensisijaisena tavoitteena on oltava yritysten toimintaedellytysten parantaminen.

##Aluehallintoa on yksinkertaistettava – uudistustyön tavoitteeksi on nostettava asiakaslähtöiset palvelut. ##Myös metropolipolitiikan on tarjottava

konkreettisia työkaluja yrityksille, yrittäjille ja kunnille, jotta metropolialue täyttää tehtävänsä Suomen kasvun veturina.

##Kaupunkiseutupolitiikassa on vahvistettava siteitä alueiden kuntien, valtion ja yritysten välillä. ##Maaseudun yrityksille tulee rakentaa kan-

nustimia verkostoitumiseen ja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen.

##Euroopan unionin aluekehittämiseen

tarkoitettu rahoitus on suunnattava yritysten hyödyksi, ei hankeorganisaatioiden ylläpitämiseen.

aluekehityksen monikasvoinen kuva

Kasvukeskukset

20 aluejärjestöä 18 maakunnan liittoa 15 ely-keskusta 13 vaalipiiriä 6 avi:a

Arktinen alue

biotalous digitalisaatio cleantech matkailu

liikenne energia koulutus innovaatiot

yritysmarkkinat muuttoliike kasvukäytävät hallinto

Metropolialue

Suomen Yrittäjät | Yrittäjälähtöiseen aluekehittämiseen

Sote-uudistuksen synnyttävä valinnanvapaudesta Kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne ei toteudu ilman tervettä kilpailua. Palvelurakenneuudistukseen liittyvän rahoitusuudistuksen lähtökohtana pitää olla raha seuraa asiakasta -malli.

Kuva: Juha Tanhua

#työn_tekijä

Tiina Wangel Palveluseteli säästää Kallista ja tehotonta. Niin tiivistää palvelurakenteiden tilan lääkärikeskusyrittäjä Tiina Wangel. — Sosiaali- ja terveyspalveluuudistuksen yhtenä tavoitteena on, että asuinpaikasta riippumatta saa hyvää palvelua. Säästöjä taas saa keventämällä hallinnon päällekkäisyyttä. Wangel korostaa, että julkisen sektorin työntekijät eivät ole tehottomia, vaan heidän aikansa menee päällekkäiseen hallintoon. Wangelin mukaan työntekijät eivät ajattele, että ”hyvä julkinen paha ja ahne yksityinen”. Työntekijät

myös siirtyvät julkiselta yksityiselle ja päinvastoin. — Valitettavasti päättäjillä on vielä ennakkoluuloja. Moni heistä ajattelee, että julkisen pitää hoitaa yksin tietyt asiat, eikä yksityisen pidä puuttua niihin. Wangelin mielestä asiakkaan pitäisi saada valita, mistä hankkii palvelunsa, sillä vain tuottajien välinen reilu ja avoin kilpailu tuo kustannustehokkuutta, hyvää laatua ja vaikuttavuutta.

— En ymmärrä, miksei palveluseteli ole laajasti käytössä! Se olisi hyvä keino lisätä valinnanvapautta ja oikeasti säästää rahaa. Laatukin paranisi: jos asiakas ei saa hyvää palvelua, ei hän tule uudestaan. Palveluseteli toisi Vääksyn lääkärikeskukselle lisää töitä, mikä palauttaisi sekä yhteisö- että palkkaveroina tuloja kunnalle. — Palveluseteli on aivan pienille yrittäjille ainoa mahdollisuus päästä mukaan, koska kuntien kilpailutukset ovat usein niin massiivisia.

Suomen Yrittäjät | Sote-uudistuksen synnyttävä valinnanvapaudesta

Yritystoiminnan avulla sote-palveluita voi myös kasvattaa ja laajentaa julkisen sektorin vastuulla olevaa palvelua laajemmaksi aina palveluvienniksi asti. Palvelurakenneuudistuksen yhtenä tavoitteena on kustannustehokkaan ja vaikuttavan palvelurakenteen toteuttaminen. Tavoite ei toteudu ilman tervettä kilpailua. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen päämääränä tuleekin olla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön pohjautuva Suomen malli, jossa sekä julkinen että yksityinen sektori tuottavat palveluita. Kansalaiset hyötyisivät Suomen mallista, koska toimiva kilpailu parantaa palvelujen laatua, kustannustehokkuutta ja saatavuutta verrattuna siihen, että palvelut tuotettaisiin vain virkatyönä. Lisäksi yrittäjyyteen luontaisesti kuuluva luovuus edistää asiakaslähtöisten palveluinnovaatioiden syntymistä. Yritystoiminnan avulla sote-palveluita voi myös kasvattaa ja laajentaa julkisen sektorin vastuulla olevaa palvelua laajemmaksi aina palveluvienniksi asti, jolloin syntyy uusia työpaikkoja ja talouskasvua. Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat 40–60 prosenttia kunnan menoista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen onnistuminen on keskeisessä asemassa, kun julkista taloutta saatetaan tasapainoon. Palvelurakenneuudistus jatkuu sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusmallin uudistamisella. Lähtökohtana pitää olla raha seuraa potilasta -malli. Vain näin voidaan luoda taloudellinen kannustin palvelujen vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta huolehtimiselle. Nopein ja tehokkain tapa uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoa ja varmistaa sekä laatu että tehokkuus on valjastaa muutosvoimaksi asiakkaan

valinnanvapaus. Valinnanvapauden vaikutuksista on erinomaisia kokemuksia esimerkiksi Ruotsista. Tällä hetkellä Suomessa voidaan toteuttaa valinnanvapautta rajoitetusti palvelusetelijärjestelmän kautta. Kotimaiset kokemukset palvelusetelistä ovat erittäin hyviä – palvelujen saatavuus sekä kustannustehokkuus paranevat ja paikallinen elinvoima vahvistuu. Kuitenkin palvelusetelillä tuotettujen palvelujen arvo oli Kuntaliiton tietojen mukaan vuonna 2013 vain noin 117 miljoonaa euroa. Osuus kuntien 23 miljardin sote-menoista on häviävän pieni. Palvelusetelin yleistymistä on syytä tukea ja vauhdittaa voimakkaasti.

##Yhdeksi muodostettavien sosiaali- ja terveyspalvelualueiden järjestäjän tehtäväksi pitää antaa toimivien palvelumarkkinoiden kehittäminen. Suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten on saatava osallistua tasavertaisesti hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. ##Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus

tulee perustaa raha seuraa asiakasta -malliin.

##Asiakkaan valinnanvapautta pitää vahvistaa ja laajentaa säätämällä velvoitteesta käyttää yhtenä tuotantotapana aina myös palveluseteliä.

Valinnanvapaus on yhteinen tahto

72%

66%

kansalaiset

kuntapäättäjät

Kansalaisten, kuntapäättäjien ja sote-vaikuttajien mielipiteitä valinnanvapaudesta on selvitetty useissa tutkimuksissa. Tulokset ovat kaikissa tutkimuksissa samansuuntaisia – selkeä enemmistö kannattaa valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa.

68%

sote-vaikuttajat Lähde: Aula Research Oy

Suomen Yrittäjät | Sote-uudistuksen synnyttävä valinnanvapaudesta

Markkinoiden toimivuus turvattava Pienet ja keskisuuret yritykset menestyvät, jos lainsäädäntö edistää markkinoiden toimivuutta ja avointa kilpailua. Markkinaehtoisten ratkaisuiden varaan rakentuva julkisten palveluiden tuotantorakenne olisi nykyistä tehokkaampi, asiakaslähtöisempi ja innovatiivisempi.

Kuva: Meeri Utti

#työn_tekijä

Antti Zitting Yritysmarkkinat toimimaan paremmin Sacotec Components Oy myy tarkkuusvaluosaamista. Firman tuotteisiin törmää esimerkiksi oviaukoissa: sen valmistamia sähkölukon osia on eri puolilla maailmaa päämiehen Abloyn tuotteissa. Riihimäkeläisessä yrityksessä on takana muutosten vuosi: alkuvuonna 2014 isä Antti Zitting luopui omistuksestaan ja lapset hankkivat osakekannan. Vaihdosta pohdittiin kaksi vuotta. — Luovu mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, alle kuusikymppinen Antti Zitting neuvoo yrittäjiä. Zittingin mukaan omistajanvaihdoksessa voi muuttaa firman suuntaa. Nuorempi polvi on jo toteuttanut uudistuksia, joihin isä ei olisi lähtenyt. Helppoa omistajanvaihdos ei ole. — Pienellä yrityksellä suurin ongelma liittyy siihen, miten raha saadaan riittämään. Toivottavasti yhteiskunta oivaltaa yrittämisen ja omistamisen

merkityksen työn luojana, 50 hengen yritystä pyörittänyt Zitting sanoo. — Se aika ja raha, mikä nyt käytetään omistajanvaihdoksen mahdollistamiseen, pitäisi pystyä käyttämään liikkeen johtoon, kauppojen hakemiseen ja kansainvälistymiseen. Yrittäjän mukaan nykyisen omistajanvaihdoslainsäädännön takia Suomeen ei synny keskisuuria yrityksiä. — Mikä puun latva kannattaa aina katkaista? hän kysyy ja viittaa sukupolvenvaihdoksen verotukseen. — Yrityksen toinen sukupolvenvaihdos johtaa taas helposti tuhon ja eripuran tielle, kun ns. huojennetun varallisuuden sääntöä ei voikaan soveltaa kaikille jatkajille. Tällöin leikataan taas kasvavaksi tarkoitetun yrityksen latva. Seurauksena on juuri nykyisen kaltainen yritysrakenne, laajalle versonut pienten yritysten joukko, josta keskikokoisia yrityksiä saa hakea.

Esimerkiksi Ruotsissa vero maksetaan vasta sitten, kun uusi omistaja myy firman. Näin rahaa jää yrityksen kehittämiseen ja työntekijöiden palkkoihin toisin kuin Suomessa. Karmaisevimmat esimerkithän ovat perheyritysten myynnit ulkomaille ja jopa lopettamiset, kun perintöverot syövät innon hakea muuta ratkaisua.

Yritysmarkkinat pitää konkariyrittäjän mielestä saada muutenkin toimimaan paremmin. — Myös pääomamarkkinoihin voi ottaa oppia Ruotsista. Siellä voi olla listautuneena huomattavasti kevyemmin kuin Suomessa, ja sijoittavat voivat sijoittaa pk-yrityksiin suoraan pankkitilin kautta.

Suomen Yrittäjät | Markkinoiden toimivuus turvattava

Lainsäädännöllä pitää ohjata julkista sektoria edistämään markkinoiden toimivuutta.

Kilpailuympäristön terävöittämistä jatkettava Kilpailulainsäädäntömme on pitkälti harmonisoitu EU-lainsäädännön kanssa. Tulevalla vaalikaudella on toteutettava kansallisesti kaksi jo hyväksyttyä EU-oikeuden uudistusta: julkisten hankintojen laaja sääntelyremontti ja kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten sääntely. Julkisten hankintojen sääntelyn peruskysymyksiä linjataan myöhemmin tässä jaksossa. On kuitenkin syytä korostaa, että hankintasääntelyn tärkein tavoite on turvata sisämarkkinoiden toimivuus, siis kilpailu julkisissa hankinnoissa. Yksi keskeinen kysymys on, kuinka laajaksi kilpailuttamisvelvoitteet määritellään. Pienet ja keskisuuret yritykset menestyvät, jos lainsäädäntö edistää markkinoiden toimivuutta ja avointa kilpailua. Kilpailuympäristö toimii reilusti, kun velvollisuus kilpailuttaa hankinnat on laaja. On torjuttava julkisen sektorin toimijoiden pyrkimykset kaventaa kilpailuttamisvelvollisuutta eri tavoin. Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausoikeuden sääntely EU-direktiivin pohjalta on kannatettava kilpailupoliittinen askel. Uudet säännökset ovat tarpeen sen vuoksi, että pienimmät yritykset ovat suojattomia kartellien ja muiden kilpailunrikkomusten edessä.

##Kilpailun toimivuus on varmistettava

hankintalainsäädäntöä uudistettaessa.

##Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen

sääntely on tarpeen pienten yritysten suojaamiseksi kartelleilta.

Julkinen sektori kehittämään markkinaa Lainsäädäntöä tarvitaan huolehtimaan siitä, että kilpailu yksityisen ja julkisen sektorin välillä on reilua. Ongelmia onkin saatu parempaan hallintaan uudistamalla sääntelyä. Julkinen sektori on velvoitettu yhtiöittämään taloudellinen toiminta markkinoilla. Kilpailuja kuluttajaviranomainen on saanut valtuudet puuttua julkisen sektorin aiheuttamin kilpailuvääristymiin. Sääntelyn mahdollisuudet huolehtia markkinoiden toimivuudesta ovat kuitenkin rajalliset. Niiden täytäntöönpanolla voidaan lähinnä karsia pois ilmeisimmät kilpailuhäiriöt. Lisäksi lainsäädännöllä pitää ohjata julkista sektoria edistämään markkinoiden toimivuutta. Tämänkaltaisia tavoitesäännöksiä on syytä ottaa esimerkiksi hankintalakiin ja sektorikohtaiseen lainsäädäntöön. Viime aikoina on toteutettu myös sellaisia lakiuudistuksia, joiden vaikutukset markkinoiden toimivuuteen ja pk-yritysten asemaan ovat olleet kielteisiä. Räikeimpiä esimerkkejä ovat ensihoidon ja jätteenkuljetuksen järjestäminen. Näiden uudistusten johdosta julkisen sektorin oman tuotannon asemaa on vahvistettu laadukkaamman ja tehokkaamman yksityisen palvelutuotannon kustannuksella. Nämä muutokset on otettava tulevalla hallituskaudella uudelleen harkittaviksi. Lähtökohdaksi on otettava markkinoiden avaaminen. Pääasiallinen vastuu markkinoiden toimivuudesta jää julkisen sektorin omistajaohjauksen varaan. Lopulta kyse on Suomen kilpailukyvystä ja keinoista, joiden varassa tavoittelemme kasvua ja hyvinvoin-

tia. Kansalaisten etu vaatii, että julkinen sektori keskittyy palveluiden järjestämiseen ja hyödyntää niiden tuottamisessa erilaisia markkinaehtoisia ratkaisuja. Markkinaehtoisten ratkaisujen varaan rakentuva julkisten palveluiden tuotantorakenne olisi nykyistä tehokkaampi, asiakaslähtöisempi ja innovatiivisempi. Julkisella sektorilla voidaan säilyttää vastuu välttämättömien peruspalveluiden järjestämisestä. On kuitenkin välttämätöntä valmistella julkiselle sektorille uusia omistajaohjauksen muotoja varmistamaan, että omistajaohjaus toimii kansalaisten edun mukaisesti ja edistää palvelumarkkinoiden kehittymistä. Omistajaohjauksen uudistaminen on erityisen tärkeää kuntasektorilla. Kuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus korostavat tätä tarvetta. Uhka siitä, että järjestelmiä pyritään ohjataan palveluiden tuotantointressien mukaisesti, on ilmeinen.

##Julkiselle sektorille on valmisteltava uusia mekanismeja varmistamaan, että omistajaohjaus toimii kansalaisten edun mukaisesti ja edistää palvelumarkkinoiden kehittymistä.

Tehokkaampi kilpailuvalvonta edistää markkinoiden toimivuutta Kilpailun toimivuus on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta niin tärkeä tavoite, että valvontaa on perusteltua terävöittää. Kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen valvontaresurssien riittävyydestä on huolehdittava. Jatkossa resursseja on lisättävä, sillä esimerkiksi julkisten hankintojen sääntelyuudistuksen yhteydessä on tarpeen valtuuttaa kilpailuja kuluttajaviranomainen valvomaan hankintalainsäädännön toteutumista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoiden valvontaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Julkisen sektorin omistamat sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat liikelaitokset ja osakeyhtiöt toimivat avoimilla markkinoilla huomattavasti aikaisempaa voimakkaammin. Tämä kehitys johtaa selkeään kilpailuvääristymään. Sote-palveluissa julkisen sektorin tuotantokoneisto ja verovaroin hankitut resurssit ovat erittäin suuret verrattuna yksityiseen sektoriin. Jos julkisen sektorin tuotannon sallitaan tulevan markkinoille ilman terveen kilpailun pelisääntöjä ja kilpailuneutraliteettivalvontaa, kilpailun vääristyminen uhkaa koko toimialaa.

##Kilpailun toimivuutta on edistettävä lisäämällä viranomaisvalvontaa. ##Sosiaali- ja terveyspalvelutoimiala on otettava kilpailuneutraliteetin valvonnassa erityisen huomion kohteeksi.

Suomen Yrittäjät | Markkinoiden toimivuus turvattava

Lähtökohtana on pidettävä, että kaikki hankinnat on kilpailutettava.

Pk-yritysten pääsyä julkisten hankintojen markkinoille edistettävä Hankintasääntelyn tärkeimpiä tavoitteita ovat julkisten varojen tehokas käyttäminen sekä markkinoiden toimivuuden edistäminen. Uudistetun EU-lainsäädännön täytäntöönpano ja kansallinen sääntelyuudistus on rakennettava näiden periaatteiden ja tavoitteiden varaan. Lakiuudistus on toteutettava niin, että pienet ja keskisuuret yritykset saavat mahdollisuuden osallistua tarjouskilpailuihin tasavertaisesti muiden toimittajien kanssa. EU-sääntely on omaksuttava yrittäjälähtöisesti, markkinoiden toimivuutta edistäen ja ylisääntelyä välttäen. Lähtökohtana on pidettävä, että kaikki hankinnat on kilpailutettava. Kansallisilla päätöksillä ei tule kaventaa kilpailuttamisvelvoitteiden laajuutta. Puhtaasti kansallista sääntelyä on kevennettävä, mutta kilpailuttamisvelvollisuutta on samalla laajennettava laissa säädettyjä kynnysarvoja alentamalla. Pieniä hankintoja varten voidaan luoda uudenlainen, hyvin kevyt kilpailutusjärjestelmä.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat kärsineet hankintojen keskittymisestä. Julkiset ostajat ovat hakeneet mittakaavaetuja, eikä pk-yrityksillä ole kapasiteettia vastata suuriin pyyntöihin. Sopimukset ohjautuvat helposti harvoille suurille toimittajille. Seuraa markkinoiden keskittymistä, hintojen nousemista ja laadun heikkenemistä. Onkin myönteistä, että EUsääntelyuudistukseen sisällytettiin periaate, jonka mukaan kaikki julkiset hankinnat on jaettava pienille ja keskisuurille yrityksille sopiviin osiin.

##EU:n hankintasääntelyn kansallinen täytän-

töönpano on toteutettava yrittäjälähtöisesti, markkinoiden toimivuutta edistäen ja ylisääntelyä välttäen.

##Puhtaasti kansallista hankintasääntelyä

on kevennettävä, mutta laissa säädettyjä kynnysarvoja on samalla alennettava.

Suomen Yrittäjät on jäsenmäärältään elinkeinoelämän suurin, yli 115 000 yrityksen keskusjärjestö, joka ajaa Suomen pienten ja keskisuurten yritysten asiaa. Haluamme rakentaa Suomeen parhaat yrittäjyyden olosuhteet. Tehtävämme on tuoda yhteiskunnan päätöksentekoon yrittäjyysnäkökulma, tarjota yrittäjille ainutlaatuinen verkosto sekä toimia yrittäjien tukena. Jäsenyrityksistämme noin puolet on yksinyrittäjiä ja puolet työnantajayrittäjiä. He työllistävät yli puoli miljoonaa henkilöä. Yrittäjäjärjestön toiminta rakentuu 400 paikallisyhdistyksestä, 20 aluejärjestöstä ja 54 toimialajärjestöstä. Järjestön oman toiminnan lähtökohtana ovat rohkeus, uusiutumiskyky ja luotettavuus.

Suomen Yrittäjät | Markkinoiden toimivuus turvattava