Filnaakeli 1

Filnaakeli Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti

JYRKI! PRONSSIA TANSKASTA MADE IN TYRVÄÄ 2014

1

Sisällys

Tunteella ja Taidolla Huom! Tämä on pakina..........................................................................................3 Humppaa ja kultaa Ammattitutkinnon vetäjän arkea.........................................................................4 24 Kolme kysymystä kahdeksalle opiskelijalle........................................................6 Likainen Kulta INFO DUMP eli pläjäys..............................................................................................7 Artesaani-insinööri pronssille Tanskanmaalla ei tällä kertaa mitään mätää...................................................8 Made in Tyrvää Opiskelijat päättivät opintonsa menestysnäyttelyllä.................................. 10 Työtä omalla käsialalla Vesa Peltonen, Korus Design, Tampere............................................................. 14 Veren ja hien helmiä W esittelee oppilastöiden antia.......................................................................... 16 Blogi koulunpenkillä Suvi teki välttämättömyydestä hyveen............................................................ 20 Oikeat asiakastyöt valmentavat työelämään....................................... 22

Apulaisrehtorin tervehdys Vuoden 2014 alusta lähtien olen toiminut Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen apulaisrehtorina, joten kultasepänala ammatillisessa mielessä on itselleni varsin uusi tuttavuus. Tällä hetkellä voisin todeta, että olen saanut vasta hyvin pintapuolisen kosketuksen itse ammattialaan. Osastovierailut ovat antaneet vaikutelman alasta, joka sen opiskelijoilta vaatii taitoa, tarkkuutta, luovuutta ja yritteliäisyyttä.

Valtakunnallisesti katsottuna Sastamala on yksi harvoista paikkakunnista, joissa alan osaajia koulutetaan. Oppilaitoksen opiskelijat ovat myös menestyneet alan kansainvälisissä kilpailuissa. Mielestäni opiskelun tällä alalla ja tässä oppilaitoksessa valinneet voivat olla ylpeitä omasta valinnastaan.

Koruilla on ollut minulle aina oma merkityksensä ja ne kertovat omalta osaltaan omaa elämäntarinaani. Lapsena suurta pettymystä tuotti pääsiäismuna, jonka sisällä ei ollutkaan sormus. Suuri aarre oli kymmenvuotislahjaksi saamani hopeinen sormus. Ensimmäiset kultakorut muistan saaneeni rippilahjaksi: ohuen Bismarck-ranneketjun ja helmisormuksen.

Tällä hetkellä korulippaani sisältää itse ostamiani asustekoruja sekä lahjaksi saatuja ”arvokoruja”. Lahjaksi saadulla korulla on aina jokin tietty merkitys ja arvo.

Koruni arvo ei välttämättä muodostu hinnasta vaan siitä keneltä ja missä tilanteessa olen sen lahjaksi saanut. Eräs tällainen koru on Kalevalakorun iso pronssinen aurinkoleijonariipus. Useimmiten saamani koru on liittynyt johonkin merkkipäivään ja minulta on kysytty toivomuksia sen suhteen. Mutta tämän korun sain täydellisenä yllätyksenä keskellä arjen kiireitä. Ehkä juuri tästä syystä tällä korulla on minulle jotain erityistä merkitystä. Myöhemmin sarja on täydentynyt ranneketjulla ja korva-

2

napeilla. Koruvalinta kertoo tässä tapauksessa myös lahjan antajasta ja ehkä meitä molempia yhdistävistä elämänarvoista. ”Korun leijonalla, jonka harja leviää kuin auringon säteet, on esikuvansa Halikon aarteessa. Helat sen molemmin puolin taas mukailevat Halikon Rikalasta löydettyjä hihnanlyötteitä. Romaaniseen tyyliin kuvatun pedon juuret lienevät Gotlannissa ja mahdollisesti lyötteidenkin, mutta jälkimmäisten mallia on jäljitelty ja muunneltu runsaasti Suomessa 1000- ja 1100-luvuilla.

Kalevala Korun ”Aurinkoleijona” tuo näin tuulahduksen ajasta, jolloin kristillisen Euroopan vaikutteet välittyivät Itämeren saarten kautta suomalaisten keskuuteen.”

Itse ajattelen, että korun tarkoitus oli tuoda uskoa ja valoa arkeen hetkellä, jolloin niitä tarvittiin. Historiallisen taustansa vuoksi koru kertoo omalta osaltaan tarinaa menneestä ajasta. Lisäksi korun tekee arvokkaaksi myös se, että se on suunniteltu ja valmistettu Suomessa suomalaisen korusuunnittelun ja kultasepäntaidon perinteitä vaalien ja kehittäen.

Minusta on hieno ajatella, että oppilaitoksemme opiskelijoista, jonain päivänä tulee korusuunnittelijoita, joiden suunnittelemilla koruilla tulee olemaan iso merkitys sen kantajille. Ehkä joku joskus tulevaisuudessa kertoo jostain heidän suunnittelemastaan korusta vastaavanlaista tarinaa. Koru ei ole pelkkä taideteos, vaan sillä on aina myös oma iso merkityksensä ihmisen elämässä ja elämänvaiheessa.

Kirsi Nikali-Rauva Apulaisrehtori

FILNAAKELI

Käytän tämän päätoimittajan palstan muisteluun, syvimmät pahoitteluni.

Jatko-opinnot eivät vielä lukiota käydessä paljoa painaneet, sillä eräs opettaja totesi silmäillessään tenttipaperiani, että jos ei minusta muuta tule, niin hyvää saippuaa ainakin.

Valtion leivissä sosiaalikuraattori oli todennut, että opiskelemaan on haettava, ettei laakereille voi jäädä makaamaan. Ammattikorkeakoulussa sai onneksi maata poissaolevana kaksi vuotta.

Myönnän, istuin siellä myös vähän aikaa, suurin osa siitä kului odottaessa, että luennoitsija palaa kahvilta tai vessareissulta, tai molemmilta. Odotettuani

kyllin kauan, hain yhteishaussa kuvatai- meisenkin kilpailijan luovuttaneen, olin deopintoihin. Kanssani haki tarpeeksi itsevarmempi kuin koskaan. monta minua parempaa taiteilijaa.

Sain myöhemmin tiedon, että olin Ennen seuraavaa hakuaikaa työsken- hyväksytty koulutukseen, ohessa oli telin puutarha-alalla. Eräs päivä katse- lasku pääsykokeissa käyttämästäni kahlin mainoskatkon vilinää lounastauolla, vista. Sydämeltäni pyörähti kivi ja asetin juoden etelä-amerikkalaisin käsin poi- sen painoksi paperipinon päälle, johon mittua, suomalaisin käsin paahdettua ja olin merkannut ”KELA”. suomalaisin käsin pakattua kahvia. KahEnsimmäiset koulupäivät kuluivat vipöytä oli tehty suomalaisen puusepän työkalujen haltuunotolla. Huomasin, käsin, joissa oli viimeisten laskujeni mu- että jotkut opiskelijat olivat parran kaskaan yhteensä yhdeksän sormea. vatuksessa jo paljon pidemmällä, mikä Mainoksessa kaupiteltiin kahvia. Kah- oli hyvin huolestuttavaa. Yleinen tapa vi oli onnistuttu jonkun aasinsillan kaut- oli kerääntyä samaan tilaan jonkun tälta yhdistämään käsityöläiseen, tai aina- laisen kokeneemman opiskelijan eteen, kin henkilöön joka esitti käsityöläistä. huojua silmät suljettuna ja puhua kielilParrakas, suvituulen kuluttama ja suoni- lä sillä aikaa, kun hän selitti miksi hänen kaskätinen mestari totesi rauhoittavan kaivertimensa on parempi kuin kaikkien monotonisella ja karhealla äänellään: muiden tai miksi kultaseppä kysyy toi”Osta jo sitä kahvia”. selta ”miksi teit ruman?”. Kuukausien kuTämän jälkeen en epäröinyt, halusin luessa aloin uskoa, että saan sormuksen olla tuo parrakas veikkonen. Syy tähän sivuista vielä joskus suorat. Tämä oli laipäähänpistoon jäi käymättä läpi, mutta ha lohtu, kun tajusin unohtaneeni lyödä yhtäkkiä koin sen olevan oikea ratkaisu, leimat, seuraavaksi löin ne vinoon. En ellei jopa olemassaoloni tarkoitus. Äiti vaipunut epätoivoon: Yhdeksäntuhanmenetti yöunensa seuraavaksi viideksi- nen yhdeksänsadan yhdeksänkymmekymmeneksi vuodeksi, isä sai ne vihdoin nen yhdeksän kivenistutuksen jälkeen takaisin. Otin asioista selvää ja tajusin, tietäisin, mitä olinkaan tekemässä. että Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppiAika on kulkenut siivillä kuin suomalaitos sijaitsi samalla paikkakunnalla jol- lainen talouskasvu. Istun nyt koulussa la asuin. Hain kultasepänalalle, sillä koin parrakkaanpuoleisena, essuun pukeusillä alalla työskentelevien muistuttavan tuneena, kädet katu-uskottavasti muskahvimainoksen miestä eniten. tana kiillotusvahasta. Kahvimainokseen Pääsykokeissa join paljon kahvia, en pääsyä odotellessa otan kouluttautumikoska se oli ilmaista, vaan tehdäkseni sestani kaiken irti ja tietenkin juon sitä aikeeni selväksi muille hakijoille: Tässä kahvia. seisoo seuraava kahvimainoskultaseppä.

Yhdeksännen kupin kohdalla totesin vii- Juho Heikkilä, Päätoimittaja

FILNAAKELI 1/2014 Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti Päätoimittaja: Juho Heikkilä Toimituskunta: Roosa Mantonen, Emma Leppäsalo, Vertti Vaarasalo, Suvi Siuronen Emmaleena Niemi, Elina Honkakorpi, Lily Kosunen, Eevariina Kannisto Ossi Tuulivaara, Sirpa Launismaa Kuvat (jollei toisin mainita): Toni Salmi Taitto ja ulkosasu: Juho Heikkilä ja Harri Aaltonen Laskutus: Osk. Craft & Design Painopaikka: TEKOPAIKKA Suomi Oy

2014

3

Tampereen Kehräsaari on nykyään vilkasliikenteinen keskus kaupungin ytimessä. Elokuvateatteri, käsityöshopit ja ravintolat vetävät ihmisiä puoleensa. 1984 tilanne oli toinen. Kehräsaari oli tamperelaisille tehdas, jonka ytimessä Jyrki Karvinen ja hänen puolisonsa Arja Karvinen aloittivat Tampereen Kulta- ja Jalokivipaja Oy:ssä.

Viimeisenä opiskeluvuotenaan Jyrki vien istutusta ja erikoistunut erilaisiin is- ten hän hankki banjon ja on harjoitellut perusti pajan puolisonsa ja silloisen tutus-menetelmiin. Jalokivet ja niihin liit- soittamaan sitä töiden ohessa. liikekumppaninsa kanssa. Hän oli ai- tyvät työtehtävät ovat Jyrkille mieluisia, Vuosien mittaan käsitys alasta on kaisemmin hakenut opiskelemaan myös erilaiset esineet, patsaat ja veistok- muuttunut, Jyrkillä on ollut 80-lähtien hammasteknikoksi, mutta ei päässyt. set tuovat haastetta kokeneelle sepälle. niin paljon asiakkaita että aikaa suunniArmeija-aikana Jyrki oli ravintolassa ta- 1986 Jyrki teki silloisen liikekumppanin- tella ja toteuttaa omanlaisia koruja ei ole vannut alaa opiskelevan tytön ja sai siitä sa kanssa kultaisen Näsinneulan, se on ollut. ”Seitsemättä rivisormusta kun teinspiraation hakea opiskelemaan kulta- nähtävillä vitriinissä Keskustorin laidalla kee niin ei siinä enää mietitä että voi kun sepäksi. 1980 oli monia satoja hakijoit sijaitsevassa kaupungin virastotalossa. on kivan näköinen, se pistetään pussiin zillä oli kotona oma työpöytä, missä hän Kulta- ja jalokivipajassa tehtiin aikanaan ja seuraava.” työskenteli yömyöhään koulun jälkeen. spektroliitti-koruja tukkuun myytäväksi, Jyrki ei ollut suunnitellut opettajan Kultaseppämestarin tutkinnon Jyrki myöhemmin aika ei enää riittänyt siihen. uraa, mutta kultaseppä, kaivertaja Arto suoritti vuonna 1988. Arja Karvinen on Liikettä ei ole koskaan sen kummemmin Kuusela pyysi häntä opettamaan Tyrvalmistunut Ylämaan kivikoulusta kivise- mainostettu, mutta puskaradion kautta vään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokpäksi 1982 ja suorittanut Gemmologian asiakkaat ovat löytäneet pajan ja töitä selle. Hän opetti aluksi artesaaneja yhteriittää pariksi kuukaudeksi eteenpäin. perustutkinnon 1986. nä päivänä viikossa. Ammattitutkinnon Liikkeen takahuoneessa on rento alkaessa Jyrki otti sen hoitaakseen, vaikNimen Paja ideana oli se, että paikat ei- tunnelma, tavarat ovat sopivasti sika ammattitutkintokoulutusta ei ollut vät ole kromia, marmoria ja lasia, vaan kin sokin. Paja näyttää siltä, että siellä aiemmin järjestetty. Hän opettaa artetästä tehtiin nimenomaan työhuone. tehdään ahkerasti töitä. Takahuoneen saaneille myös jalokivioppia. KultasepOsa asiakkaista on tullut tuulipuku seinällä notkuu muutama hyllyllinen pä ja Jyrkin entinen rehtori Olli Auvinen päällä teetättämään kymmenientu- levyjä; Mike Oldfieldistä AC/DC:hen, Eläon toiminut alalla esikuvana. hansien arvoisia esineitä, eli ei haluttu keläisiltä löytyy koko tuotanto. Jyrkin ”Vanhan tavan mukaan mestareilla on tehdä kynnystä asiakkaille tulla sisään. suvussa on myös muusikkoja, vuosi sitollut velvollisuus siirtää oppi nuoremmille.”

Jossain liikkeissä ollaan puku päällä ja mirrit kaulassa, olen aina ollut allerginen sille asialle.

Taiga-korumallisto ja monien kultaseppien tuote mallistoa on myynnissä tiskillä, joka on tehty Lundian keittiötasosta, vitriinit on myös tehty itse.

Vuonna 1984 oli harvinaista että asiakas näki työhuoneen ja että siellä on todellakin joku joka tekee. Asiakas honaa, että tää on se, joka tekee.” Jyrkin pajassa asiakkaan ja sepän välille ei tule informaatiokatkoksia. Asiakas voi käydä vaikka kesken valmistuksen tarkastamassa onko korusta tulossa toiveiden mukainen.

Kivet ovat aina kiinnostaneet Jyrkiä, vuonna 1986 hän suoritti Gemmologian perustutkinnon. Hän on tehnyt paljon ki-

4

FILNAAKELI

KULTASEPÄN AMMATTITUTKINTO Teksti ja kuvat: Elina Honkakorpi

Jyrki opettaa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepän ammattitutkintoa. Sastamalassa toteutuu vuoden kestävä kultasepän ammattitutkintokoulutus. Opiskelu suoritetaan kahtena lähipäivänä viikossa, etäpäivinä ja työharjoitteluna. Näyttötutkinnossa järjestetään käytännön ja teorian kokeet, jotka täytyy läpäistä valmistuakseen kultasepäksi. Kokeisiin mennessä suunnittelu-, ammattiteoreettiset- ja tuotantotekniset valmiudet täytyy osata. Koulutukseen hakeutuu ihmisiä ympäri Suomen. Ammattitutkintoon voi hakea oppisopimuksen kautta alan perustutkinnon omaava tai kokemuksen kautta osaava henkilö. Koulutukseen hakeutuu myös ammattilaisia, joilta puuttuu vielä jokin osa-alue.

Ammattitutkinnon ero artesaanikoulutukseen on, että muutetaan asioiden tekeminen ammattimaiseksi, se ei ole enää leikkaa, liimaa, askartele -osastoa. Perusasioiden pitää olla hallussa ja tekemisen pitää lähteä nopeutumaan. On ihan mielettömän taitavia artesaaneja, mutta ammattitutkinnon kautta saavutat tietyn tason.

Jyrki korostaa että ammattitutkintopaperi on tulevaisuudessa rahan arvoinen.

2014

5

1.

Miksi hait opiskelemaan Tyrvään käsi- ja taide­ teollisuusoppilaitokseen kultasepänalalle?

2.

Oletko ollut tyytyväinen valintaasi tähän asti?

3.

Millaisia tulevaisuuden

Teksti: Emma Leppäsalo Kuvat: Toni Salmi ja Juho Heikkilä

suunnitelmia sinulla on?

Vertti 1. Tykkään tehdä käsitöitä ja pidän taiteesta = oli sopivin ala jonka oppilaitos on lähellä.

2. Kyllä. Vähän on ollut motivaatiokuiluja, mutta ei mitään vakavaa. Hyvin tyytyväinen olen valintaani.

3. Joko lähden jatko-opiskelemaan kultasepänalaa, tai aloitan opinnot jotka liittyy enemmän taiteeseen: piirtämiseen, maalaamiseen ja taiteen tekemiseen tietokoneella.

6

Roosa 1. Halusin kokemusta kovista materiaaleista ja päästä luomaan oman näköisiä koruja.

2. On. Mielenkiinto vain nousee päivä päivältä.

3. Lähinnä yhdistellä eri käsityöalojen osaamisiani tähän alaan. Oma yritys tuntuu vielä kaukaiselta, mutta aion ehdottomasti tehdä näitä juttuja jossain muodossa.

Juho 1. Oman itsensä etsiminen. Alunperin tarkoitus oli suorittaa tutkinto, joka itseä oikeasti kiinnostaa, kun korkeakouluopinnot tietotekniikka-alalla eivät olleet oma juttu.

2. Ehdottomast kyllä. Heti pääsy­ koe­ päivänä tiesin, että olen löytänyt unelma-ammattini. Palaset niin sanotusti loksahtivat kohdilleen.

3. Suuntaan seuraavaksi ammattitutkintoon, sen jälkeen mahdollisesti lisäopintoja ja/tai työelämään. Toivoisin kuitenkin kaiken lopulta johtavan oman yrityksen perustamiseen.

Emma 1. Olen aina pitänyt käsitöistä ja kiinnostuin kultasepän-alasta heti kun kuulin siitä.

2. Olen viihtynyt todella hyvin tässä koulussa ja ala tuntuu mielenkiintoiselta.

3. Joko jatkan tämän alan opiskelua tai jotain muuta vastaavaa alaa. Omaa yritystä voisin tulevaisuudessa harkita.

Ossi 1. Olen aina harrastanut pienien esineiden valmistusta ja maalaamista, joten hain pikkutarkkaa työtä vaativaan koulutukseen.

2. Sormuksien vääntäminen on ihan ok, mutta liikemiespuoli ei vetoa.

3. Katsotaan.

FILNAAKELI

Lily 1. Aloitin tradenomin opinnot, mutta tajusin että akateeminen ala ei sovi minulle. Kultasepänala kuulosti mielenkiintoiselta ja oppilaitos oli kaiken lisäksi melko lähellä asuinpaikkaani.

2. On mukavaa, kun saa itse suunnitella ja toteuttaa työn alusta loppuun. Välillä eteen tulee myös haastavia juttuja, mutta toisaalta niistä selviytyminen tekee minut todella tyytyväiseksi.

3. Saada työkokemusta ja ehkä ammattitutkinto. Myös työskentely ulkomailla ja oma paja kiinnostaa.

Hääsormus, kaulakoru, isoisän vanhat kalvosinnapit; esineitä, joiden arvoa ei voi mitata rahassa. Harva kuitenkaan tiedostaa, millaisen hintalapun kultagramma lopulta saa, vaikka käytännössä kuluttaja rahoittaa valinnoillaan kaivosteollisuutta. Yhteen kultasormukseen vaadittavan materiaalin valmistaminen tuottaa 20 tonnia jätettä, joka sisältää usein kymmeniä vaarallisia kemikaaleja, kuten arsenikkia, lyijyä ja syanidia. Jätteitä kaadetaan rutiininomaisesti ympäristöön noin 180 miljoonaa tonnia, joka vuosi. Romaniassa koettiin ekokatastrofi vuonna 2000, kun Baia Maren kaivoksella huonosti suunniteltu rikastuspato murtui. Seurauksena oli yli 100 000 tonnia jätevettä terästettynä syanidilla ja raskasmetalleilla Tisza-joessa ja sitä kautta Tonavassa. Yli 1400 tonnia kalaa kuoli ja 2,5 miljoonan ihmisen juomavesi saastui. Australialaisyhtiö Esmeralda Exploration Ltd teki konkurssin ja sen vakuutus kattoi vain murto-osan vahingoista.

2014

Suvi 1. Edellisten opintojeni aikana päätin hakea kultasepänalalle kohentaakseni kädentaitojani.

2. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja sopivia miettien sitä tarkoitusta, miksi aloitin ne.

3. En välttämättä jää alalle, sillä minulla on muita suunnitelmia ja tällä alalla työllistymisprosentti on pieni ellei ala yrittäjäksi.

Arviolta puolet kullasta joka kaivetaan 1995 - 2015 välisenä aikana tulee alkuperäiskansojen mailta. Kaivosyhtiöille myydään usein alkuperäiskansojen omistamien alueiden maanpinnanalaisia osia.

Korunvalmistukseen menee 70 prosenttia kaivetusta kullasta. Koru- ja elektroniikkakauppiaat ovat avainasemassa kullankaivuun puhdistamisessa, jossa tehokas ase on kierrätys. Huolimatta kullan kierrätyksen helppoudesta, elektroniikan mukana valtava määrä kultaa menee kaatopaikoille vuosittain.

Teksti: Ossi Tuulivaara ja Sirpa Launismaa

Elina 1. Hain kouluun koska työskentelin alalla joka ei inspiroinut minua. Minua on aina kiinnostanut historia ja perinteiset käsityöammatit. Lapsena tutkin mummoni korurasian läpi useita kertoja.

2. Koulu on mukava paikka ja olen tykännyt kun oppii lisää kädentaitoja ja käyttämään uusia materiaaleja. Mielenkiintoni on kasvanut mitä enemmän olen oppinut.

3. Toiveissa olisi oppia mahdollisimman paljon alalta, kaiverrus kiinnostaisi ja firman perustaminen jossain vaiheessa.

7

Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut tuore kultasepänalan artesaani Raimo Santahuhta menestyi Kööpenhaminassa 22–24.8.2014 järjestetyssä Nordic Gold – kilpailussa, sijoittuen pronssille.

Nordic Gold on joka vuosi järjestettävä pohjoismaiden välinen nuorten kultaseppien taitokilpailu, johon suomesta osallistujat valitsi Kultaseppien liitto. Kilpailu kesti 19 tuntia, jakautuen kolmelle kisapäivälle ylitse viikonlopun.

Me näimme prototyypin ja piirustukset edellisenä iltana, mutta niitä ei saanut viedä pois eikä kuvata tai tehdä muistiinpanoja. Aluksi näytti pahalta, mutta puolen tunnin päästä tuli tunne että se on ehkä tehtävissä.

Raimo kokee pronssimitalin ja 10 000 kruunun (noin 1340 euron) rahapalkinnon hyvin ansaituksi: Olen voittanut. Olen täysin tyytyväinen kolmanteen sijaan. Tanskalaiset veivät ensimmäisen ja toisen sijan, mutta heillä on kuuden vuoden oppisopimuskoulutus verstaalla, minulla on kahden vuoden koulutus tältä alalta mikä sisältää 8 kuukautta työharjoittelua.

Raimo ei aina ole ollut käsityöläinen. Peruskoulun ja kymppiluokan jälkeen hän siirtyi ammattikouluun elektroniikka-asentajalinjalle, josta hän jatkoi teknilliseen oppilaitokseen, suorittaen ylioppilaspohjaisen tietotekniikan insinööritutkinnon.

Työn ohella tuli suoritettua aikuiskoulutuksena sähköasentajan ammattitutkinto kun piti vetää sähköt uusiksi omaan talooni.

Työelämässä Raimo ehti viettää pitkän aikaa. Työkokemusta löytyy erilaisten kesätöiden lisäksi vaihtelevissa tehtävissä insinöörinä Nokialla, jossa työskentelyvuosia kertyi lähes kaksikymmentä. Raimo toteaa työssään esiintyneen komponenttien vaihtamisen ja kytkentöjen muuttamisen olleen pikkutarkkaa työtä, eli aivan vieraaseen maailmaan hän ei kultasepänalaa opiskellessaan siirtynyt.

8

FILNAAKELI

Vasemmalla: Raimon opinnäytetyönä valmistama riipus. Työssä on käytetty kuutta eri kultaa, joista kolme on hänen itse seostamaa. Keskuskivenä on 6.34 karaatin ametisti ja sitä kiinni pitävät ”kukkaset” on varustettu vaaleanpunaisilla safiireilla. Riipuslenkin kivet ovat erikokoisia peridootteja.

Alanvaihto sai kipinän kansalaisopistossa: Kansalaisopiston jalometallienkäsittelykurssilla oli mahdollisuus tehdä koruja pääasiassa hopeasta. Opettaja toi aina tarvittavat työkalut mukanaan, ja siitä se varmaan lähti.

kennetaan. Yksinkertaisuus ja helppous eivät kuitenkaan kuulu tämän sepän sanavarastoon: Se kun on oikeasti joutunut käyttämään paljon aikaa ja joutunut oikeasti miettimään miten se työ tehdään. Sitten kun on valmista, niin on taas voittanut jotain.

Ensimmäisen sormuksensa Raimo valmistikin jo ennen opintojaan kulta­ sepänalalla.

Tänä syksynä Raimo aloitti samassa tuRaimo valmistui keväällä kultasepän- tussa opinahjossa kultasepän ammatalan artesaaniksi, suorittaen tutkinnon titutkintoon valmistavan koulutuksen. kahdessa vuodessa. Opintojen aikana hä- Kilpailumatkaansa tuore pronssimitalisti nelle on kertynyt kimppu arvoja, joiden muistelee hyvällä: hän kokee olevan ammatissaan etusijalla: Me kilpailijat olimme kavereita koko ajan, Laatutietoisuus ja oppiminen ovat tällä emme kilpailleet keskenämme, kilpailun hetkellä mitä toteutan, mutta asiakasaikana ei oikeastaan edes puhuttu keskepalvelu on tosi tärkeä jos aikoo saada nämme, kaikki keskittyivät omaan suorijotain myydyksikin. tukseen. Mielestäni kilpailimme itsemme ja omien rajojemme kanssa.

Materiaalit ovat tärkeässä osassa Raimon töitä. Pääosassa toimivat erilaiset Vapaa-aikansa Raimo käyttää vanhan kivet, joiden ympärille suunnitelma ra- omakotitalonsa kunnostamiseen.

2014

9

Teksti: Juho Heikkilä Kuvat: Ilari Mehtonen, Kultaseppien liitto ja Jyrki Karvinen

Ylhäällä: Sormus 925-hopeasta, johon on istutettu 10 kappaletta safiireja.

https://www.facebook.com/madeintyrvaa

Syksyllä 2013 näyttelyn järjestäjät aloittivat viimeisen vuotensa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Tuolloin he saivat ajatuksen korunäyttelyn järjestämisestä valmistumisensa kunniaksi. Näyttelyn suunnittelu aloitettiin pian ja sitä valmisteltiin opintojen ohella koko viimeisen vuoden ajan.

M

ade in Tyrvää on juhlistus opin- Iloa, onnea ja kimallusta näytetöille, joissa yhdistyy teAvajaiset järjestettiin kutsuvieraille kijöiden luovuus ja kaikki se 31.5.2014 Tampereella Galleria Kopammatillinen osaaminen, mitä he ovat pelossa. Toistasataa vierasta täytti kolmessa vuodessa Tyrväältä saaneet. pienen tilan ilolla, onnella ja korujen Näyttely on päätepiste opiskelulle, mutta kimalluksella. alku tulevaisuudelle kultasepänalalla. JärAvajaisten jälkeen galleria avautui jestäjät haluavat töillään tuoda esiin komuillekin katsojille ja porukkaa kävi mutimaista käsityötaitoa ja osaamista. Näytkavasti päivittäin kuukauden aukiolon telyssä oli opinnäytetöiden ja yksittäisten aikana. uniikkikorujen lisäksi esillä myös koruja Muutamat lehtijutut ja flyerit toivat järjestäjien tulevista myyntimallistoista. näkyvyyttä näyttelylle. ”Kukaan meistä ei ollut aiemmin järTapahtumassa oli näytillä jokaisen jestänyt näyttelyä, joten kaikki suunpäättötyöt, jotka olivat näyttelyn niin niteltiin ja selvitettiin alusta asti ensanottuja tähtiä. Niiden lisäksi esillä oli simmäistä kertaa” kertoivat näyttelyn parhaita paloja aiemmilta vuosilta, kuljärjestäjät. lakin vitriinissään kymmenkunta työtä.

10

Paikanpäällä kävijöilla oli mahdollisuus kertoa mikä koruista jäi eniten mieleen ja samalla osallistua arvontaan, jonka voittaja sai valita mieleisensä korun erillisistä palkintokoruvaihtoehdoista.

Victory!

Koko vuoden kestänyt näyttelyn suunnittelu opetti järjestäjille paljon. Kaikki tehtiin itse, sisältäen markkinoinnin, visuaalisen ilmeen ja graafisen suunnittelun.

Lisäksi tilan ja vitriinijalustojen suunnittelu ja valmistus toteutettiin omin käsin.

Olemme erittäin ylpeitä näyttelystä ja myös yleisöltä saamamme positiivisen palautteen perusteella kaikki se ponnistelu, mitä lukuvuoden aikana näyttelyn eteen tarvittiin, todella kannatti.

FILNAAKELI

Teksti: Eevariina Kannisto ja Roosa Mantonen Kuvat: Ilari Mehtonen ja Mikko Viemerö

Ahkera kuusikko vasemmalta oikealle: Anne-Mari Hietakangas, Natalie Peikko, Taneli Riitahaka, Sonja Vähälä, Jukka Viemerö, Eeva Selänpää Kuva: Ilari Mehtonen

Näyttely herätti kiinnostusta ja kyselyitä koruista sekä muutamia tilaustöitä kyseltiin.

Uusia mahdollisuuksia ja ovia avautui: näyttely kutsuttiin syksyn I love me -messuille, koru&kello-osastolle Helsingin Messukeskukseen. Messut ovat kolmen päivän kauneus-, muoti-, terveysja hyvinvointitapahtuma.

Näyttelyn vaiheista ja uusista tapahtumista voi lukea lisää Made in Tyrvään facebook-sivuilla.

2014

Avajaispäivän vauhdikasta menoa. Sadat vieraat ihastelivat näytillä olevia kauniita luomuksia opintojen varrelta.

Kuva: Mikko Viemerö

11

TAIDONNÄYTTEET Matkalla maapallon ympäri -riipus - Eeva Selänpää Suunnittelin ja valmistin opinnäytetyönä hopeisen riipuksen, jonka sisälle olen tehnyt ledillä reunavalaistun kuvion. Opinnäytetyön aihetta miettiessä minua kiehtoi ajatus aiempien tekniikanalan opintojeni yhdistämisestä nykyisiin. Teknisen korun tekeminen on kiinnostanut minua jo useamman vuoden ajan ja olin utelias kokeilemaan onnistuisiko elektroniikan yhdistäminen koruun niin, että lopullinen työ olisi yhtenäinen kokonaisuus, jossa elektroniikan käyttö olisi perusteltua sen tuoman lisäarvon ansiosta.

Korua luonnostellessa yritin miettiä, miten saisin valon yhdistettyä muuhun koruun mahdollisimman uskottavasti. Minua on jo pitkään kiinnostanut steampunk ja sen niin sanotut johdannaiset, kuten teslapunk. Näissä minua kiehtoo erityisesti vaihtoehtoinen todellisuus, 1800-luvun keksintöjen nopea kehittyminen, seikkailun halu ja se pilke silmäkulmassa, joka niissä mielestäni on. Näistä sain inspiraation “kompassiin”, jonka sisälle muodostetaan valolla kompassiruusu. Inspiraatiota olen hakenut myös höyrykoneiden harjatusta teräksestä, rattaista ja tummasta öljystä.

Elektroniikka, pariston vaatima tila ja sen vaihtamisen mahdollisuus piti ottaa huomioon hopeaosien suunnittelussa. Ratkaisin asian maapallonpuolikkailla, jotka aukeavat liikuttamalla yhtä ilmansuuntarattaista. Kompassiin liittyy minulla vahvasti ajatus oikean suunnan löytämisestä, seikkailusta ja matkustamisesta. Maapallo kaikkine mahdollisuuksineen sopikin mielestäni koruun hyvin. Etupuolelle tulevan puolikkaan päätin tehdä aukotettuna, jotta sen alla oleva valokuvio näkyy myös maapallonpuolikkaan ollessa suljettuna.

Kuva: Ilari Mehtonen

Kintsukuroi-sormus - Sonja vähälä Inspiraation opinnäytetyölleni löysin keramiikkataiteen kautta. Katsellessani kuvia erilaisista keramiikkaesineistä osui kohdalleni muutama kuva rikki menneistä, mutta kultaisella lakalla korjatuista esineistä, jotka olivat mielestäni valtavan kauniita ja voimakkaita esineitä. Nämä esineet olivat korjattu japanilaisella Kintsukuroi- tekniikalla.

Kintsukuroi on taidemuoto ja sen taustalla on filosofinen ajatus siitä, että esinen korjaaminen kultaisin liitoksin tekee siitä vieläkin kauniimman ja arvokkaamman kuin esineen ollessa rikkoutumaton. Kintsukuroi on rikki olemisen taidetta, art of being broken. Luonnoksia piirrellessäni näin mielessäni näyttävän sormuksen, joka olisi ulkokuoreltaan pelkistetty ja moderni, ja sen yksityiskohtana kultainen kintsukuroita mukaileva halkeama.

Sormuksella on kaksi funktiota; sitä voi käyttää kahdessa eri asennossa, joko pelkistetetysti kiinni tai juhlavammin auki. Hopeinen ulkokuori aukeaa kultaisesta vanasta liukumekanismilla ja sisältä paljastuu kultaan rakeilla istutettu kivikoristeosa.

Kivet ovat keltaisia ja kirkkaita safiireja.

Kuva: Ilari Mehtonen

12

FILNAAKELI

Jääkide - Anne-Mari Hietakangas Jääkide-sormuksen tarina sai alkunsa eräänä kirpeänkirkkaana kevätaamuna. Yöllä oli ollut vielä ihan reippaasti pakkasta, mutta aurinko lämmitti jo mukavasti. Kävelin Rautaveden rantaa koululle päin, ja havahduin kummaan ritinään. Virran mukana kulki ohuita jäälauttoja, jotka ritisten rikkoutuivat rantakiviin. Ranta oli täynnä miljoonia jääkiteitä, joista auringon säteet heijastuivat. Näky oli huikaisevan kaunis.

Otin rannassa muutaman valokuvan, kävelin koululle ja kaivoin luonnoslehtiöni esiin. Kaiken miettimisen ja monien vaihtoehtojen jälkeen luonnos opinnäytetyöhöni syntyi muutamassa minuutissa. Halusin saada tallennettua tuon hetken kauneuden valkokullan, vedenvärisen turmaliinin ja timanttien loisteeseen.

Kuva: Ilari Mehtonen

Bubbles - Taneli Riitahaka Opinnäytetyöni tarkoituksena oli suunnitella ja valmistaa eettinen kaulakoru naiselle. Koru on ensimmäinen prototyyppi tulevaan mallistoon, jossa yhdistetään kotimaiset raaka-aineet, ekologisuus ja käsityö. Kaulakorun on tarkoitus olla kestävä ja klassinen vaihtoehto jokaiselle naiselle, niin arki- kuin juhlakäyttöön.

Jacques Cousteau ja merenalainen maailma olivat kaulakorun inspiraation lähteenä. Korun hopeiset osat kuvaavat nousevia ilmakuplia vedenalaisessa maailmassa ja korukivet näyttävät valon heijastumisen kuplista. Syntyi idea, että kaikki kaulakorun tulevat korukivet olisivat kotimaisia. Käyttämäni hopea on koulun kierrätyshopeaa, joten sain tehtyä korusta kotimaisen, ekologisen ja eettisen vaihtoehdon. Suomalaiset korukivet, spektroliitit Ylämaalta ja kirkkaat topaasit Virolahdelta, tuovat näyttävyyttä ja väriä koruun.

Kuva: Ilari Mehtonen

Kinttuja kynttilänvalossa - Natalie Peikko Tahdoin työstä mahdollisimman kauniin, jotta se edustaisi niitä ihania vuosia, jotka sain Lempäälässä ja Tyrväällä viettää. Monen idean jälkeen halusin luoda rokokoohenkisen kaulakorun, jossa yhdistyy viehtymykseni raatoihin, luihin ja ötököihin.

Hempeyttä koruun tuo vaaleansininen silkkinauha, joka solmitaan takaa rusetille.

Kirkkaat ja säihkyvät topaasit toteuttavat aavistuksen pakkomielteestäni timantteja pursuileviin kruununjalokiviin. Ketjuja halusin siihen kerroksittain lisäämään siroutta ja moniulotteisuutta.

Kuva: Ilari Mehtonen

2014

13

Moni meistä toivoo pääsevänsä tekemään työkseen sitä, mistä pitää. Näin on onnistunut tekemään 14 vuoden kultasepänalan kokemuksen omaava Vesa Peltonen, joka vaikuttaa Tampereen sydämessä sijaitsevassa Korus Design -liikeessä.

Kertoisitko aluksi lyhyesti itsestäsi: kuka olet, mistä tulet ja mitä teet.

Olen Vesa Peltonen, kotoisin Alavudelta.

Valmistuin Lahden käsi­ - ja taideteollisuusoppilaitoksesta kultasepäksi vuonna 2000. Olen kultaseppänä ja toisena omistajana Korus Designissa.

Miten päädyit opiskelemaan kulta­ sepäksi? Oliko sinulla jo ennen opiskelujen aloittamista mitään ennakkokäsitystä siitä, mitä ammattiin kuuluu?

Alun perin minun piti hakea kultaseppäkouluun jo yläasteen jälkeen, mutta en enää muista mihin idea lopahti. Armeijan jälkeen hain sitten opiskelemaan alaa Lahteen. Ammatti tuntui kiinnostavalta ja mukavalta. Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia opiskelun suhteen, mutta oletin sen sisältävän paljon tarkkuutta ja luovuutta vaativia tehtäviä.

Kuinka Korus Design sai alkunsa?

Ajatus kypsyi vähitellen. Oltuani 10 vuotta töissä toisen alaisuudessa varmistuin siitä, että voisin tehdä tätä vaihteeksi itselleni, omilla ehdoillani. Siinä vaiheessa kuvassa oli myös perhe. Mietimme yhdessä minne yrityksen perustaisimme.

Tampere valikoitui paikaksi sijaintinsa takia; Pohjanmaalta kotoisin olevana täältä ei ole sinnekään pitkä matka.

Tampereella on paljon kulta-­, hopea-­ ja koruseppiä. Koetko, että sen takia sepillä täällä olisi ”kilpailua” keskenään?

En oikeastaan. Sen, että työskentelee samalla alalla, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kokee jonkun kilpailijana. Oikeastaan teemme yhteistyötä. Jos jollakin on jotain, mitä voi tarjota toisille, niin mielestäni on järkevämpää ostaa palveluita toiselta kuin tehdä kaikki itse. Alamme ihmiset eivät myöskään haasta riitaa asioista. Toki se riippuu myös persoo-

14

nasta: joku voi hyvinkin kokea, että samalla alalla työskentelevät ihmiset ovat kilpailijoita.

Mitä olisit toivonut tienneesi kun aloitit yrittäjänä?

Tietenkin paperityöt ja muut byrokraattiset asiat olivat sellaisia, joista olisi voinut tietää enemmän. Onneksi Elina (Huttunen, Korus Designin toinen omistaja) hoitaa paperiasioita ja itse keskityn enemmän varsinaiseen käsityöhön.

en niistä juurikaan tiedä, koska keskityn lähinnä omaan muotoiluuni, enkä juurikaan seuraa muotivirtauksia. Asiakkaat tietävät trendeistä enemmän. He seuraavat niitä ja ovat ainoa tuulahdus trendimaailmasta minulle.

Onko alassa jotakin, jota haluaisit parantaa tai muuttaa?

Koulutukseen kiinnittäisin huomiota.

Nykyinen järjestelmä ei ota huomioon, kuinka erilainen ala tämä on. Kolme vuotta on niin lyhyt aika, ettei se riitä Onko jokin kultasepänalan maail- mihinkään. Varmasti on aloja, joihin massa mielestäsi muuttunut matkan riittää kolmen vuoden koulutus, mutta varrella? kultasepänalaan ei. Opiskelijoiden olisi Trendit muuttuvat myös korualalla. Itse saatava tehdä enemmän töitä monella

FILNAAKELI

eri tavalla, muutenkin kuin vain työssäoppimassa. Tulisi myös ottaa huomioon, että joillekin opiskelijoille on helpompaa tehdä jokin työ eri lailla kuin miten koulussa opetetaan.

tyisen ylpeä?

Ei vain yhtä. Ja jos näen sellaisen päivän, että teen täydellisen työn, niin silloin lopetan hommat. Tietenkin on sellaisia koruja, jotka ovat vaatineet paljon aikaa ja joiden jälkeen on todella tyytyväinen.

Kuinka tällainen luova ala vaikuttaa Jäljelle jää hieman tyhjä olo, eikä oikein elämääsi? Miten se näkyy arjessasi? osaa aloittaa uutta. Työn ei edes tarvitse En oikeastaan osaa eritellä sitä. Se mitä olla mitenkään erityisen hankala tai ylitteen on osa minua, ja näin ollen luon- tää omia taitoja, vaan se voi olla myös jonollisesti läpäisee kaikki elämäni osa­ - kin hyvin onnistunut simppeli juttu joka -alueet. säväyttää. asettelen sormuksen päälle erilaisia kiviä. Kokeilen, miltä erilaiset kivet näyttäisivät sormuksessa. Jos näen jonkun kivan yhdistelmän, kirjoitan sen ylös ja lähden siitä liikkeelle.

Teksti: Lily Kosunen Kuvat: Korus Design ja Pixhill.com

Mitä menestys kultasepänalalla on sinun mielestäsi?

Se riippuu paljon siitä, mitä arvostaa.

Jollekin se voi olla sitä, että on paljon rahaa ja toiselle sitä, että saa tehdä töitä omilla ehdoillaan. Itselleni tärkeää on se, että saan tehdä sitä, mistä pidän. Rahallinen menestys on minulle toisarvoista. Minkälaiset kokemukset tai asiat Mitä asioita toivoisit vielä saavuttaTietenkin myös raha on tärkeää, koska ovat kehittäneet sinua tekijänä erityi- vasi urallasi? Mitä tavoitteita sinulla ilman sitä ei elä. Mekin voisimme tehdä sen paljon? on? enemmän esimerkiksi valamalla, mutta Toiselle työskentely 10 vuoden ajan. Ei mitään erityistä. Olisi mukava olla väemme lähde siihen. Minusta on muka- Olin siinä suhteessa onnekas, että hen- hän enemmän kotona ja nähdä lapsia vaa tehdä kaikki alusta asti. kilö jolle työskentelin opetti minulle tär- muuten, kuin vain vilaukselta aamulla. keitä asioita. Hän opetti minut esimerTavoitteiksi toivon mielenkiintoisia Mitä ominaisuuksia tai taitoja hyvällä kiksi ymmärtämään mittasuhteita, sitä töitä. kultasepällä tulisi mielestäsi olla? miksi toiset sormukset näyttävät hyvältä Pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja kykyä ja toiset eivät. Häneltä opin myös paljon Mitkä asiat ovat parasta työssäsi? tehdä asiat loppuun asti. Ehdoton edel- teknisiä taitoja, joita en ollut koulussa Se, että saa tehdä töitä omalla käsialallytys on hyvä silmän ja käden välinen oppinut. laan sekä tietenkin asiakkaiden tyytykoordinaatio.

Opiskelijana myös käytin kaikki mah- väisyys. Heiltä saatu palaute tuntuu aina dolliset työtunnit saadakseni opiske- hienolta.

Onko teillä Korus Designilla jokin tiet- lusta kaiken irti. Lahdessa oli tavallisen ty tyyli? Osaisitko kuvailla sitä? koulupäivän jälkeen mahdollisuus jää- Minkälaisia kannustuksen sanoja tai Vaikea kysymys, en tiedä miten vastata dä ”iltapajalle”, jolloin ei tehty koulutöitä. terveisiä antaisit kultasepänalaa hartuohon. Omat koruni ovat kädenjälkeä- Saatoin olla koulussa aamukahdeksasta kitseville? ni, joten kyllä joku niistä varmasti osaa ilta­kahdeksaan, tehden esimerkiksi kou- Itse olen pitänyt alasta kovasti. Hyvät jotain piirteitä eritellä, mutta itse en sitä lupäivän aikana tehtyjä asioita uudes- kädentaidot ovat tietenkin suuri etu. Jos osaa tehdä. taan, mutta eri tavalla kuin oli opetettu. ala tuntuu omalta, sillä pääsee jo pitkälJokaiselle sepälle muodostuu oma le. On myös jaksettava olla kiinnostunut käsiala, jonka voi tunnistaa hänen teke- Kuinka vaikeaa on mielestäsi mark- opiskelusta ja alan asioista. mistään koruista. kinoida itseään menestyäkseen tällä alalla?

Mistä saat inspiraatiosi?

Markkinointi on vaikeaa. Siihen voi siYleensä idea vain tulee jostakin. Osa ide- joittaa niin paljon rahaa kuin vain tililtä oista on täysiä vahinkoja ja usein työtä löytyy, mutta on vaikea tietää, mitkä katehdessä hetki vain vie mukanaan. En navat lopulta tuovat asiakkaita. Häälehti­ ole sellainen tyyppi, joka kävelee järven ilmoitukset ovat yksi hyvä keino, koska rannalla kuunnellen lintujen laulua ja ne tavoittavat suuren osan sormuksia etsii inspiraatiota siitä. Ideoita voi syntyä tarvitsevista eli naimisiin aikovista. mistä vain.

Toisinaan kun teen asiakkaalle työtä, Onko sinulla jokin työ, josta olet eri-

2014

15

VEREN JA HIEN HELMIÄ Kultasepänalan opiskelija Vertti W. Vaarasalo Sastamalan Heinoosta on vakaalla kädellä ja erehtymättömällä maullaan valinnut parhaita paloja opiskelijoiden pöydältä. Tekijöinä ovat sekä toisen että kolmannen vuosikurssin opiskelijat.

Emmaleena Niemi: MONSTERA DELICIOSA Riipus oli ensimmäisen vuoden harjoitus, joka toteutettiin soveltamalla ensimmäisiä harjoitustöitä. Oma ideani työhön oli jättipeikonlehti aamukasteessa.

Vesipisaran valmistin itse lasista ja koru on valmistettu 925-hopeasta.

Toni Salmi: Pirunnyrkki Pirunnyrkki-sormus, 925 -hopea.

16

FILNAAKELI

Emmaleena Niemi: ATLAS Idea tämän korun tekemiseen lähti Navajo-intiaanien kulttuurista.

Koru on näytteillä Suomen lasimuseossa Riihimäellä, Nuutajärvi – Päättymätön tarina -näyttelyssä, vuoden 2014 loppuun.Koru on tehty 925-hopeasta ja kivet ovat itse puhallettua lasia.

Juho Heikkilä: HAUKI Sain tähän työhön vaikutteita Pohjoismaiden muinaishistoriasta sekä kalmistojen ja kätköjen korulöydöistä. Lapsena olen aina viihtynyt veden äärellä ja kalat ovat minulle mystisiä kiehtovia eläimiä.

Tutustuin haukeen, kun sain sellaisen ensimmäisen kerran isosiskoni kanssa ongella, yhdessä vavasta kiskoen. Hauki on myös paksunahkainen selviytyjä, sillä sitä tavataan etelän saaristojen suolavesistä aina sisämaan sameisiin suolampiin ja pohjoisen kirkkaisiin tunturijärviin.

Hauki symboloi puhdasta kaaosta ja räjähtävää voimaa.

Tämä rivisormus kuuluu vuoden pakollisiin harjoitustöihin. Korua oli mukava työstää ja vaikka se on kaunis, koru jonka annan tulevalle morsiamelleni tulee olemaan vielä kauniimpi.

Koru on tehty sterling-hopeasta ja siihen on istutettu viisi kuutiollista zirkoniaa.

2014

17

Teksti: Vertti Vaarasalo Kuvat: Toni Salmi

Vertti Vaarasalo: RIVARI

Toni Salmi: DAMASTITAANI

Sormus titaanirungolla ja vapaasti pyörivällä damastiteräskeskiöllä.

Juho Heikkilä: KITEET Tämä sormus oli alunperin harjoitustyö, mutta nähtyäni mallikappaleesta istutustavan muodot ja olemuksen, päätin ottaa seuraavaan harjoitukseen inspiraatiota värittömistä kiteistä. Pyrin rakentamaan sormuksen niin, että kivinä käytetyt kuutiolliset zirkoniat olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan ja muodostaisivat kokonaisen rakenteen.

18

FILNAAKELI

Suvi Siuronen: TURKOOSI Erikoisen rintaneulan nimi “Turkoosi” tulee sen katseen vangitsevasta kivestä, jonka nimi myös on turkoosi. Rintaneula meni tekijän poikaystävän isoäidille 80-vuotislahjaksi.

Sterling-hopeinen koru patinoitiin kuvioiden korostamiseksi.

Eevariina Kannisto: PALARANNEKORU Kotelolukolla varustettu saranallinen rannekoru 926-hopeasta.

Suvi Siuronen: KÖYNNÖS Tekijän äidille syntymäpäivälahjaksi tehty sormus sai nimensä koukeromaisesta kuvioinnistaan. Saha itki teränsä puolesta pureutuessaan kuvioihin, mutta lopulta tulokseksi tuli aidonkaltainen köynnös. Sormuksen sterling-hopeisen rungon kruunaa juovikas ja herkkä malakiitti.

2014

19

BLOGI KOULUNPENKILLÄ Kuka nyt ei kirjoittamisesta pitäisi? Koulussa siitä ei juurikaan välitetä. Koulunkäynti ja opinnot saavat kuitenkin aivan uuden ilmeen, kun niistä pitää blogia.

Bloggaus on yhä useampien harrastus.

Jotkut taitavat harrastelijabloggaajat ovat jopa tehneet harrastuksestaan ammatin. Blogia voi kirjoittaa aivan mistä vain haluaa, mutta kannattavinta on tietysti kirjoittaa aiheesta, josta riittää usein uutta, mielenkiintoista kerrottavaa.

Bloggaajat kirjoittavat blogejaan lukemattomista eri syistä. Yksi kirjoittaa ruokablogia pitäen samalla kirjaa resepteistä, toinen kirjoittaa kuvatäytteis-

kärkipäässä. En käsitä miksi ja miten, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. On myös bloggaajaryhmä, jotka kirjoittavat blogejaan päiväkirjatarkoituksin. Itse kuulun siihen ryhmään.

Pienestä se on aloitettava Pienenä omistin päiväkirjan, johon kirjoittelin satunnaisesti päivien tapahtumia ylös. Jossakin vaiheessa kirjoittelu loppui, kun kasvoi vanhemmaksi ja alkoi

syksyllä 2013. Jo ennen opintojen aloitusta mielessä oli pyörinyt opiskeluun liittyvän blogin perustaminen. Oliko sattumaa sitten se, että eräällä tietotekniikan tunnilla käsittelimme aihetta nimeltä blogi. Siltä tunnilta sain startin blogin kirjoittamiselle. No alkuinnostus syttyi ja hiipui. Jostakin syystä en ole päivitellyt blogia ajan tasalle, ja kouluakin on sentään käyty muutaman kuukauden päästä puolitoista vuotta. Koulu ja vapaa-ajalla tehtävät muut jutut ovat syöneet aikani, eikä blogille olekaan jäänyt aikaa, niin kuin olin kuvitellut. Nyt myöhemmin, tämän lehden työstön innoittamana olen saanut itseäni niskasta kiinni viimein ja tarttumaan tuumasta toimeen blogin kirjoittamisen suhteen.

Kukaan ei ole kultaseppä syntyessään

tä blogia muotimaailman uusimmista trendi-ilmiöistä, kolmas kirjoittaa urheilun huippunimistä. Kuitenkin omasta elämästä kertovat blogit peittoavat edellä mainitut helposti, ja niitä näkee usein suosituimpien blogien listojen

20

pitää päiväkirjaa lapsellisena. Myöhemmin kirjaa oli kuitenkin kiva lukea, koska siitä näki, mitä hölmöntouhuja oli pikkuisena oikein tehnyt. Nykyään, nuorena aikuisena kirjoitan taas päiväkirjaa, mutta tämä päivis käsittelee opintojani.

Valmistuin leipuri-kondiittoriksi 2011 ja tämän jälkeen opiskelin puolisen vuotta puualalla ja sitten aloitin kultasepänalan artesaanin opinnot Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa

Blogin tarkoitus on toimia kouluhommien oppimispäiväkirjana. Se tulee olemaan isona apuna myös tulevaisuudessa opinnäytetyön kanssa. Blogista tulee selviämään kaikki (tai ainakin melkein) oleellinen opinnoista, joten se voi auttaa myös alalla aloittelevia opiskelijoita, alalle harkitsevia ja sillä jo työskenteleviä.

Tavoitteena minulla on saada blogista kuvatäyteinen, selkeä ja helposti ymmärrettävä. Korostan blogissa sitä, että se on opiskelijan käsialaa, joten tiedot voivat mahdollisesti olla puutteellisia, ja että aina voi antaa parannusehdotuksia ja jos jokin on väärin tehty, niin sen voi ja saa oikaista. Opinnot kyseessä, joten on suotavaakin että virheistä kerrotaan jotta niistä voisi oppia jotakin. Virheiden selvittäminen ja tietäminen auttaa sekä minua blogin kirjoittajana että opiskelijana kultasepänalalla ja siitä on hyötyä myös muille blogin lukijoille sekä alan ihmisille, jotka ovat kokeneet samoja ongelmia.

FILNAAKELI

Teksti ja Kuvat: Suvi Siuronen

Oppia ikä kaikki

Kirjoittamisen helpottajat

Blogissa esittelen tekemäni työt vaihe Yleensä blogin kirjoittamisen tärkeimpiä vaiheelta, suunnitelmasta lopputulok- apuvälineitä ovat kamera ja oma mielikuseen. Lopussa kerron myös yleensä vitus. Itse käytän edellä mainittujen lisäksi omat mielipiteet työn etenemisestä, apuna muistiinpanovälineitä ja tekemiäni kehittämispaikoista, suunnitelman toi- valmiita koruja. Jos inspiraatio on hukassa, mimisesta sekä siitä, mitä työn kanssa sen saa syttymään tarkkailemalla valmisolisin tehnyt toisin. tamaansa korua, ja hoksatessaan, että ”hei, Blogitekstejä on selventämässä mo- tästähän voisi vielä kirjoittaa.” net kuvat eri työvaiheista, jotka myös Ennen opintojen aloitusta oli jo selvää, samalla tekevät tekstistä mielenkiintoi- että vanhalla nokialaisella kännykkäkasemman lukea. Blogista löytyy tämän meralla en pärjää alkuunkaan kuvien lisäksi terminologiaa ja tietopaketti käy- suhteen opinnoissa, enkä varsinkaan blotettävistä käsityökaluista, laitteista ja ko- gin parissa. Haaveissani oli hyvä kamera, neista. Mainittakoon, että tietoa löytyy mutta koska en ole mikään tekniikan ihvain käyttämistäni vempaimista, en kir- melapsi, en osannut miettiä mitään tietjoita niistä työkaluista/koneista, mitä en tyä merkkiä tai mallia. Pääasia, että sillä vielä ole käyttänyt, enkä tiedä tai tunne. saisi hyviä kuvia pienestä kohteesta.

Vastaani tulikin pian hyvä tarjous; 40 eurolla Olympus HyperChrystal LCD. En tarvitse mitään mahtipontisia ammatti­ valokuvaajien järjestelmä­k ameroita lisuk­ keineen, vaan olen erittäin tyyty-

2014

väinen tähän pieneen, tarkkaan ”jokapaikan kameraan”. Ajatukseni olikin, että opinnoissa pärjää kyllä ihan peruskameralla, ja että kuvien jälki saa ja melkein täytyykin olla sellainen tavallisen opiskelijan ottaman kaltainen, eikä kuin valokuvaamossa otettu täydellinen otos.

Jos niin hienon tuotoksen saan aikaan, että se yksinkertaisesti vaatii parempaa kameraa, vien sen sitten valokuvaajalle.

Olen kiitollinen kamerani superzoomille, joka mahdollistaa (omasta mielestäni) äärimmäisen selvät, pikkutarkat kohdat kuvattavasta kohteesta.

Tässä oli pieni selitys siitä, miten blogia voi hyödyntää opinnoissa. Sen kun muistaa, että blogi on ensisijaisesti omalle itselle parhaaksi sekä suureksi avuksi, niin sillä pärjää pitkälle.

Käykää toki tutustumassa: hopeatippa. blogspot.fi

21

S

Teksti: Päivi Lehto ja Emmaleena Niemi Kuva: Toni Salmi

isustusartesaaniksi valmistuva Jenni Taalikka pääsi kuvitteellisten sisustussuunnitelmien sijaan tekemään opinnoissaan oikeita töitä asiakkaille. Tämän mahdollisti Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa toimiva Craft & Design -osuuskunta.

Kyllä siinä oppi erilailla rahankäytön, kun kädessä olivat toisen ihmisen rahat. Tuntui tosi hyvältä päästä oikeasti toteuttamaan suunnitelma ja nähdä, mitä ihan itse sai aikaan.

Nyt Taalikka aikoo perustaa luokkakavereidensa kanssa oman ammattiosuuskunnan eli tehdä itselleen työpaikan.

Mukaan otetaan kaikki mahdolliset sisustussuunnitteluun liittyvät alat, jotta esimerkiksi sähkön ja rakentamisen osaajat löytyvät asiakastöihin omasta joukosta.

Valmentaja Päivi Lehdon mielestä osuuskunnan ydin on siinä, että opiskelijoista tulee jo opintojensa aikana valmiimpia työelämään.

On upeaa nähdä, kuinka he alkavat haluta töihin. He heräävät huomaamaan, että osaavat ja ovat hyviä ja että joku maksaakin tästä ja verkostoa löytyy, hän summaa.

Koska Lehto uskoo, että parhaiten opitaan yhdessä tekemällä, kaikki sisustus­ alaa opiskelevat saavat tulevan HOPE YTY-hankkeen ansiosta tiimiyrittäjämäisen artesaanikoulutuksen. Saman käytännön hän soisi leviävän laajemmallekin.

SASKYssa on jo pitkään kehitetty yrittäjyyskasvatusta ja valmennettu opettajia osana valtakunnallista HOPE-verkostoa.

Tässä verkostossa SASKY näyttäytyy yrittäjyyttä kehittävänä ja siihen kannustavana oppilaitoksena, josta valmistuu yhä enemmän tiimiyrittäjiä.

Ammattiopettaja, yrittäjyysvalmentaja, sisustusarkkitehti Päivi Lehto

22

FILNAAKELI

2014

23

24

FILNAAKELI

2014

25

26

FILNAAKELI

2014

27

Laatu - luottamus - luovuus Aikuiskoulutusosasto Oppisopimustoimisto

Osaamisen kehittämisyksikkÜ Pirkanmaalla ja Satakunnassa 28

aiko.fi

FILNAAKELI