Savimontusta suojeluskunnan aluepäälliköksi osa ii by Harri Aaltonen

SAVIMONTUSTA SUOJELUSKUNNAN ALUEPÄÄLLIKÖKSI OSA II VIIPURI

Tästä kirjasta on tehty kahdeksantoista numeroitua kappaletta, joista tämä on numero:

SAVIMONTUSTA SUOJELUSKUNNAN ALUEPÄÄLLIKÖKSI OSA II VIIPURI Eero Virolaisen elämä 31.1.1905 – 23.6.1944 Markku Virolainen

taitto: hrrltnn.com / paino: TEKOPAIKKA Suomi Oy, Sastamala 2014

Kiitos Elämälle, joka antoi vielä jatkaa ja Tuulalle, joka yhä jaksoi kulkea kanssani tässä toisessa elämässä. Kaarinan Piikkiössä 13.9.2013 Markku Virolainen

Viipurin kaupunki �� 11 Tämän osan johdanto ja tavoite ................................................................................................................................. 11 Kotikylästä kaupunkiin ............................................................................................................................................ 11 Mentaalinen Viipuri.........................................................................................................................................................12 Viipurin henki...............................................................................................................................................................12 Suomen kosmopoliittisin kaupunki ....................................................................................................................13 Viipurin viisi kieltä......................................................................................................................................................17 Suvaitsevaisuus - isänmaallisuus ..........................................................................................................................21 Kulttuurikaupunki Viipuri....................................................................................................................................... 26 Esikaupunkien erilainen ilmapiiri?........................................................................................................................33 Fyysinen Viipuri.................................................................................................................................................................37 Kaupunkikuvan perustekijät..................................................................................................................................37 Asuminen ja elinkeinot............................................................................................................................................ 39 Viipurin liikenne..........................................................................................................................................................47 Torit, kaupat, kadut....................................................................................................................................................53 Viipurin keskeiset rakennukset.............................................................................................................................. 61 Puistot, patsaat, aukiot............................................................................................................................................ 69 Sotilaat – osa Viipuria ��75 Puolustusvoimat 1925–1939.........................................................................................................................................75 Puolustusvoimien lyhyt historia...........................................................................................................................75 Puolustusvoimat osana yhteiskuntaa.................................................................................................................76 Kanta-aliupseerien asema Puolustusvoimissa................................................................................................ 80 Viipurin varuskunta.........................................................................................................................................................85 Varuskunnan muotoutuminen..............................................................................................................................85 Sotilaat kaupunkikuvassa........................................................................................................................................91 Varuskunnan ja kaupungin suhteet.....................................................................................................................97 Aliupseerien yhdistysja yhteistoiminta..........................................................................................................101 Kenttätykistörykmentti 2............................................................................................................................................ 111 KTR 2:n synty.............................................................................................................................................................. 111 Rykmentin kasarmialue..........................................................................................................................................113 Patteristot, patterit, komentajat..........................................................................................................................117 Kuinka monta tykkiä ja muut välineet............................................................................................................. 126 Tykkimiehen ajan kaari ja koulutus................................................................................................................... 129

Perkjärven tykistöleirit KTR 2:n vuodenkierrossa.........................................................................................141 KTR 2:n kapitulantit................................................................................................................................................. 155 Rykmentin tien pää..................................................................................................................................................161 Eero ja Henna, viipurilaiset �� 163 Helena Sipiläinen .......................................................................................................................................................... 163 Sipilän kylä Vahvialassa......................................................................................................................................... 163 Hilda Käki.................................................................................................................................................................... 178 Juhana Sipiläinen.....................................................................................................................................................180 Vuosi 1918 Sipilässä................................................................................................................................................. 186 Helenan lapsuus....................................................................................................................................................... 196 Neljätoistavuotiaana Viipuriin............................................................................................................................ 205 Helena Sipiläinen Sipilästä....................................................................................................................................211 Alokkaasta ammattisotilaaksi: 11.3.1925 - kevät 1929........................................................................................217 Asevelvollisuusaika..................................................................................................................................................217 Kapitulantiksi ...........................................................................................................................................................220 Perhe muuttaa Viipuriin .......................................................................................................................................224 Nuori mies kaupungissa........................................................................................................................................229 Nuoruudesta aikuisuuteen: kevät 1929 - 29.7.1932 ...........................................................................................238 Postikortin arvoitus ja Toukolan sekakuoro...................................................................................................238 Kihlaus ja avioliitto.................................................................................................................................................. 242 Kapitulantti Virolainen........................................................................................................................................... 249 Henna perustaa parturiliikkeen ........................................................................................................................254 Lähisuku...................................................................................................................................................................... 257 Elämä vakiintuu ja vankistuu: 29.7.1932 – 10/13.10.1939..................................................................................264 Vääpeli Virolainen....................................................................................................................................................264 Kapitulanttien luottomies ................................................................................................................................... 272 Eeron harrastukset.................................................................................................................................................. 274 Parturi ja lotta........................................................................................................................................................... 282 Aviopari....................................................................................................................................................................... 285 Sukulaiset ja tuttavat..............................................................................................................................................289 Tervajoen mökki....................................................................................................................................................... 307 Idästä nousee uhka.................................................................................................................................................309 Eero ja Henna. -Viipurilaiset?................................................................................................................................ 311

Tieto- ja draamaikkunat Väinö Svanström �� 123 Patterityöt............................................................................................................................................................................. 169 Uuraan lankunkantajat �� 185 Viipurin vankilat kesällä 1918 �� 194 Otto-Iivari Meurman �� 203 Tuberkuloosi......................................................................................................................................................................... 235 Monrepon VPK:n tanssit keväällä 1929 �� 236 Kartat Vahviala........................................................................................................................................................ etukannen tasku Vahvialan keskuskylät............................................................................................................................. etukannen tasku Sipilän kylä vuonna 1939..................................................................................................................... takakannen tasku Viipuri 1930-luvulla ............................................................................................................................. takakannen tasku Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita �� 316 Eräitä Viipurin kadun- ja kaupunginosien nimimuutoksia �� 342 Kuvaluettelo ........................................................................................................................................................................ 343 Viitteet ................................................................................................................................................................................... 349 Lähteet................................................................................................................................................................................... 365 Hakemisto............................................................................................................................................................................. 376

Viipurin kaupunki TÄMÄN OSAN JOHDANTO JA TAVOITE

Kotikylästä kaupunkiin Eero Virolainen tuli Viipuriin 11.3.1925 suorittamaan asevelvollisuuttaan Kenttätykistörykmentti 2:een. Hänet kotiutettiin runsaan vuoden palvelusajan jälkeen 2.6.1926, mutta jo saman vuoden syksyllä 30.9.1926 hän palasi Viipuriin ja KTR 2:een. Nyt hän tuli sinne työhön kanta-aliupseeriksi, kapitulantiksi ja jäi asumaan kaupunkiin kolmeksitoista vuodeksi aina talvisodan alkuun saakka.1 Miksi isästäni tuli ammattisotilas, miksi hän meni työhön armeijaan? Yritän tässä tutkimukseni Viipuri-osassa löytää vastauksia myös kysymyksiin mikä hänen työnsä sisältö oli, eli mitä hän työssään teki ja miten siinä menestyi.

…

Samoihin aikoihin kun Eero Virolainen tuli asevelvolliseksi Viipuriin tuli kaupunkiin myös viisitoistavuotias Helena Sipiläinen Vahvialan pitäjän Sipilän kylästä. Helena oli veljensä kälyn suosittelemana päässyt lapsenpiiaksi Viipurin kaupungin asemakaava-arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin talouteen. Eero ja Helena, tulevat vanhempani, kohtasivat kolmisen vuotta myöhemmin Likolammin VPK:n talon tanssiaisissa ja heidät vihittiin 14.9.1930. Myös äitini lähti Viipurista talvisotaan, lotaksi sotasairaalaan.2 Millaista vanhempieni yhteiselämä Viipurissa oli? Sotilasnäkökulman lisäksi kysyn myös minkälainen siviili ja puoliso aikuistuva ja aikuistunut isäni Viipurin kaudellaan oli, haen vastausta tutkimukseni pääkysymykseen millainen ihminen Eero Virolainen oli. Isäni luonnetta kuvaa-

vien vastausten ohella toivon löytäväni myös selityksiä, vastauksia miksi-kysymyksiin niin kuin kävi tutkimukseni Perkjärvi-osassa. Vastausten tavoittamiseksi ja ymmärtämiseksi luonnostelen ensin sitä ympäristöä ja niitä yhteisöjä joissa isäni eli. Tässä pääluvussa kuvaan aluksi 1920–1930-lukujen viipurilaisuutta ja sitten itse kaupunkia. Seuraavassa pääluvussa hahmotan kuvaa tuon ajan puolustusvoimista, sotilaista Viipurissa ja erityisesti KTR 2:ssa. Viipurista samoin kuin Suomen puolustusvoimista on kirjoitettu paljon, pyrin tavoittamaan tarjolla olevasta aineistosta tämän tutkimuksen kannalta keskeisen ja rajoittumaan taustoituksessa siihen. Kirjan liitteenä, takakannen taskussa, on Viipurin kartta 1930-luvulta, O.-I. Meurman on signeerannut sen toukokuussa 1935. Kartasta puuttuvat vuosikymmenen lopulla tulleet muutokset, tärkeimpinä raitiotiet yhdistänyt lisäosuus Ristimäessä, uusi Koiviston maantie, naistensairaala, Kauppa- ja merenkulkukoulu ja tässä tutkimuksessa merkittävä Hiekan kaupunginosan laajennukset. Joitakin Viipurin katujen nimiä muutettiin tämän tutkimuksen kattamana aikana, luettelo tärkeimmistä muutoksista on tutkimuksen lopussa.3

Viipurin kaupunki MENTAALINEN VIIPURI

Viipurin henki Eeron ja Helenan ohella yksi muualta Viipuriin tullut oli edellä jo mainittu Otto-Iivari Meurman. Hän tuli katsomaan Viipuria vuonna 1918 kun kaupungissa oli avoinna uusi, juuri perustettu kaavoitusarkkitehdin virka. Nuori ja vastavalmistunut, juuriltaan vankasti hämäläinen Otto-Iivari muisteli jälkeenpäin kuinka hän seisoi korkealla mäellä katselemassa yli kaupungin:4 -Silloin Viipurin hengettären siipi hipaisi minua ja minusta tuli loppuiäkseni viipurilainen. Viipurin hengetär, Viipurin henki, viipurilaisuus on yksi kansallisen muistimme ja käsityksemme syvimpiä ja perustavimpia kuvia karjalaisten kaupungista. Mitä oli tämä viipurilaisuus? Oliko siinä jotain erityistä, muista Suomen kaupungeista ja niitten mentaalisesta olemuksesta poikkeavaa? Mitä viipurilaisuus oli erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla, kun vanhempani asuivat kaupungissa?

…

Tuotteliaana ja ansiokkaana viipurilaismuistelijana tunnettu Kalevi Tilli tiivistää oman käsityksensä entisen kotikaupunkinsa henkisestä olemuksesta, viipurilaisuudesta ja viipurilaisuuden erityisyydestä näin:5 Se oli suvaitsevaista, kulttuuriystävällistä ja kansainvälistä. Viipurilaisille oli sen lisäksi ominaista puheliaisuus ja huumorintaju, ihmisten avoimuus, pursuava elämänmyönteisyys ja vä12

littömyys antoivat Viipurille oman erityisen leimansa Suomen kaupunkien joukossa. Katri Veltheim, toinen tässä tutkittavan ajan keskeinen viipurilainen muistelmakirjailija luettelee kotikaupunkinsa luonteenomaisia piirteitä ja osuu ilmiön ytimeen kun löytää niitten moninaisuudesta selityksen viipurilaisuuden erityisyyteen:6 Vanhan Viipurin kaupungin ylle on kiinnitetty monia nimikkeitä. Suomen iloisin kaupunki, kosmopoliittisin kaupunki, saksalainen hansakaupunki, merikaupunki, kauppakaupunki, vartio idän ja lännen rajalla, ”vanha venäläinen kaupunki” ja Karjalan pääkaupunki. Kun mitään nimikettä ei kokonaan voi poistaa, kun mikään niistä ei mitätöi toista ja kun jokainen sisältää osan totuutta, vaikka vain vuosisadan verran, on epäilemättä kyseessä kaupunki, joka ei ole minkään muun Suomen kaupungin kaltainen. Kai Sarmanne painottaa tutkimukseni näkökulmasta keskeisen tärkeää viipurilaisuuden ominaisuutta, maanpuolustushenkeä ja esittää sille luontevan perustelun:7 Yleisesti on ollut vallalla se käsitys, että Viipurissa vallitsi voimakas isänmaallinen henki ja luja maanpuolustustahto. Tämä on täysin totta ja paikkansa pitävä. Tällä ei haluta väittää, että maamme muut kaupungit olisivat tässä suhteessa olleet huonompia, mutta ehkä Viipurilla oli kuitenkin monia omia erityispiirteitä. Ensim-

Viipurin kaupunki

mäisenä niistä tulee mieleen perinteiden runsaus. Olihan kaupunki koko historiansa ajan tottunut niin usein pusertamaan irti viimeisetkin voimavaransa puolustautuakseen vihollisen hyökkäyksiä ja tihutöitä vastaan. Myös muun lähteistöni viipurilaisuutta ja Viipuria luonnehtivina adjektiiveina nousevat voimakkaimmin esiin iloisuus ja välittömyys, kulttuuriystävällisyys sekä kosmopoliittisuus ja monikielisyys.8 Kalevi Tilli kirjoittaa yksikantaan, että Viipuri oli Suomen kosmopoliittisin kaupunki9 ja hakee toisaalla laajassa tuotannossaan mielipiteelleen tukea hiukan yllättävältä mutta juuri siksi tässä kontekstissa painavalta taholta. Örnulf Tigersted, jota Tilli lainaa, oli 1930-luvun äärioikeistolainen kirjailija:10 parhaassa muodossaan [viipurilaisuuteen] kuuluu ennakkoluulottomuus, iloisuus, välittömyys, kosmopoliittisuus, seurallisuus, avarakatseisuus ja kulttuuriystävällisyys. Örnulf Tigerstedt sanookin, että ainutlaatuinen viipurilainen sekoitus edustaa »kosmopoliittisuutta, asiallisuutta, viileää objektiivisuutta ja syvään juurtunutta vastenmielisyyttä kaikenlaista fanaattisuutta kohtaan». Niinpä juutalaiset ja tataaritkin olivat kaupunkiin tervetulleita. Miten tässä edellä esiin nousseet viipurilaisuuden omimmat piirteet kosmopoliittisuus, suvaitsevaisuus, isänmaallisuus ja kulttuuriystävällisyys näkyivät kaupungin arjessa, miten ne vaikuttivat viipurilaisten elämässä?

Suomen kosmopoliittisin kaupunki Tarkastellaan ensin kosmopoliittisuutta. Ymmärrän käsitteellä maailmankansalaisuutta, kosmopoliitti ei hahmota itseään minkään kansallisvaltion jäseneksi vaan samaistuu koko ihmiskuntaan. Tästä seuraa ettei hän vierasta outoa kieltä puhuvia, ei myöskään toista rotua tai uskontoa edustavia ihmisiä ja sopeutuu helposti itselleen uusiin tapoihin, asioihin ja ympäristöihin. Ymmärtävätkö lähteitteni muistelijat ja kertojat käsitteen samalla tavalla? Siltä näyttää ainakin yhden viipurilaisen muistelmakirjallisuuden yleisimmän anekdootin perusteella. Kertomuksen välittää tässä Terttu Sallinen:11 Kerran eräältä jo 1500-luvulla Saksasta Viipuriin muuttaneen Thesleff-suvun jäseneltä kerrotaan kysytyn, oliko hän saksalainen. -Ei - ee-hei, en minä saksalainen ole. -Entä venäläinen? -En, en minä toki venäläinen ole. -No, sitten ruotsalainen? -Miten minä ruotsalainen olisin? -No, mikä sitten? -Viipurilainen, niin, viipurilainen minä kyllä olen. Viipurilaisen 1920- ja 1930-lukujen kosmopoliittisuuden juuret olivat syvällä historiassa. Sen jälkeen kun Tyrgils Knutsson oli vuonna 1293 vallannut vanhan, jo viikinkien tunteman kauppapaikan ja sen suojavarustuksen ja alkanut rakennuttaa saarelle uutta 1300-luvun puoliväliin mennessä linnaksi kasvanutta varustusta, tulivat eurooppalaiset kauppamiehet ja asettuivat taloksi. Saksalaisia kauppiaita oli liikkunut alueella jo aikaisemmin, 13

Viipurin kaupunki

nyt linnan suojiin uskaltautui asettumaan myös muuta väkeä pysyvästi. Venäläiset kronikat mainitsevat Viipurin jo vuonna 1322 ja kaupunkioikeudet Viipuri sai vuonna 1403. Venäjän tiedeakatemian tutkija, arkeologi Aleksandr Saksa, joka on useina vuosina suorittanut kaivauksia kaupungissa, arvioi Viipurin kehittyneen oikeaksi kaupungiksi 1400-luvun lopulla. Viipurin keskeinen sijainti veti puoleensa väkeä joka suunnasta, myös hansakauppiaita, Saksan mukaan:12 Voi aivan varmasti sanoa, että Viipuri oli yhtä kehittynyt kaupunki kuin Riika, Tallinna, Turku, Lybek, Hampuri ja Viipurin materiaalinen kulttuuri oli aivan samanlainen. Eli Viipuri, vaikka ei ollutkaan Hansaliiton jäsen, oli kuitenkin Hansakaupunki käytännössä. Vaikka Hansan vaikutusvalta 1500-luvulta alkaen hiipui Itämeren alueella, saivat taitavat saksalaiset käsityöläismestarit ja osaavat saksalaiset suurkauppiaat Viipurissa 1600-luvulla varsin vahvan aseman. Jopa niin että maistraattia sanottiin saksalaiseksi sukumonopoliksi, se kun oli itse itseään täydentävä. Kun Viipuri sitten 1700-luvulla liitettiin Venäjään tuli kaupunkiin venäläisten sotilaitten ja virkamiesten myötä venäläisiä käsityöläisiä sekä sotilasmuona- ja vähitellen muitakin kauppiaita, myös ulkomaankauppaoikeudet omaavia. Saksalaisten suurporvarien vahva asema kuitenkin säilyi, jopa vahvistui väistyvien ruotsalaisten kustannuksella. Osasyynä oli varmaan se, että kaupunkiin tuli venäläisten virkamiesten ohella myös näitten baltiansaksalaisia kollegoja, Viipurin alueen hallinto haluttiin järjestää samaan 14

Kuva 1. Eero Virolainen lähetti 24.6.1929 Henna Sipiläiselle postikortin osoitteeseen, jossa Aleksanr Saksa kesällä 2011 johti 1400-luvun kulttuurikerroksiin ulottuneita kaivauksia. Kortti: HVA.

tapaan kuin Itämeren provinsseissa. Kosmopoliittisuus vahvistui edelleen, kun Viipuri 1800-luvulla sai Suomen autonomian myötä jälleen uusia virkamiehiä, nyt heitä tuli toki jo muualta ItäSuomesta mutta myös Ruotsista. Samaan aikaan

Viipurin kaupunki

kaupungin keskiluokka venäläistyi yhä enemmän niin, että 1800-luvun puolivälissä oli Viipurin pienkauppiaista puolet venäläissyntyisiä. Näihin aikoihin kaupungin kosmopoliittisuus sai uuden ruiskeen myös Venäjän armeijan Viipurin varuskunnassa palvelleista juutalaisista, joita palvelusajan päätyttyä alkoi jäädä Viipuriin. Heidän harvoja elämisen mahdollisuuksiaan oli oikeus ostaa ja myydä käytettyjä vaatteita ja tavaraa. Aluksi tämän mahdollisuuden valinneet kävivät kauppaa kotona, mutta siirtyivät sitten vuokralaisiksi kaupungin rakennuttamien puuhallien pieniin myymälöihin. Näitä pitkissä riveissä olleita puoteja kutsuttiin narinkoiksi. Nimi tuli venäjän kielen na rynke, suomeksi torilla ilmaisusta, kauppiaat kun eivät olleet enää kotona vaan torilla. 1800-luvun lopulla toi elinkeinolainsäädännön vapautuminen kaupunkiin vielä uusia saksalaisia kauppiassukuja, tunnetuimpina Starckjohann ja myös kulttuurin alalla mainetta saanut Krohn. Miten nämä edellä esiin nostamani eri aikoina ja eri suunnista kaupunkiin tulleet ihmiset ja erityisesti heidän jälkeläisensä näkyivät lukuina väestössä 1900-luvun alkupuolella, kun vanhempani asuivat Viipurissa? Paljonko viipurilaisia kaikkiaan oli ja moniko heistä oli kosmopoliittista alkuperää?13

…

Äkkiseltään tuntuu kummalliselta, että kukaan ei tiedä tarkalleen paljonko Viipurissa oli asukkaita talvisodan alkaessa. Lähteistöni arviot vaihtelevat Katri Veltheimin yli 74.000:sta Juha Lankkisen yli 86.000:een. Siitä vallitsee yksimielisyys, että Viipurin väkiluku vuonna 1920 oli 53.564 henkeä ja, että 1930-luvun lopulla se oli Suomen toiseksi suurin kaupunki Helsingin jälkeen, Helsingissä asuk-

kaita oli tuolloin noin 270.000. Viipurin asukasmäärän selvittäminen on vaikeaa, koska vuodesta 1920 alkaen 1930-luvun alkupuolelle asti Viipurin kaupunkiin liitettiin monia esikaupunkialueita useissa erissä ja koska Viipurin ja sen ympäristön seurakuntajako muuttui samalla aikavälillä mutta kaupunkialueen muutosten kanssa eri tahtiin. Vaikeutta lisää vielä se, että väestölaskennassa kyllä seurattiin sekä Viipurin kaupungin että sen esikaupunkien asukasmääriä ja niitten muodostamaa Viipurin laskenta-aluetta mutta myös tämä laskenta-alue laajeni tarkasteltavana aikana, kun siihen liitettiin uusia osia Viipurin maalaiskunnasta. Väestölaskentojen tulokset eivät siis ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Arviointia ei helpota se, että kaupunkiin muuttaneet ihmiset siirsivät seurakuntien rekisterimerkintöjään viiveellä jos ollenkaan ja, että kaupungissa asui tuntematon määrä ulkomaalaisia passilla. Aiheeseen syvällisesti paneutunut Jaakko Paavolainen kirjoittaa:14 Joudumme tyytymään siihen, että suomalaisen Viipurin viimeinen 1930 laskettu väkiluku oli 72.239 henkeä ja että kaupunki poistui historiastamme ehkä 75 – 80.000 hengen väestökeskuksena. Paavolainen on analysoinut vuoden 1930 väestölaskennan tuloksia myös Viipurin kosmopoliittisuuden näkökulmasta tarkastelemalla asukkaitten ilmoittamia syntymäpaikkaa, pääkieltä ja uskontoa. Ulkomailla syntyneitä oli 3.868, muuta kuin suomea tai ruotsia pääkielenään puhuvia 2.527 ja uskonnoltaan muita kuin luterilaisia tai siviilirekisteriin kuuluvia 4.300. Väestölaskennan tulosanalyysissään Paavolainen päättelee:15 15

Viipurin kaupunki

Kuva 2. Viipurin kansainvälisyyttä arjessa, alkuperäinen kuvateksti: Moottorivaunu nro 2 ohittamassa saksalaisperäisen Hackmanin kauppahuoneen pääkonttoria syyskuussa 1912. Raitiovaunu oli tehty Ruotsissa ja Viipurin raitiotieyhtiö oli saksalainen. Vossikat täydentävät kuvaa ja valokuvaajan takana olevassa talossa asui venäläinen säveltäjä Michail Glinka 1840-luvulla. Floman 1996, 52.

Ilmeisesti uskontunnustus on tässä yhteydessä ”ulkomaalaisuuden” luotettavin osoitin, jos kohta ”vierasuskoisten” suurimpaan ryhmään: ortodokseihin (3.330) kuului varmasti myös suomalaisia. Voinemme niin ollen lähteä siitä, että Viipurin ei-suomalainen väestö oli n. 4.000 henkeä ja n. 16

6.000, jos mukaan luetaan pääkielenään ruotsia puhuvat (2.103). Paavolainen toteaa Viipurin olleen Suomen kansainvälisin kaupunki, kun vertailu tehdään muuta kuin suomea tai ruotsia pääkielenään puhuneit-

Viipurin kaupunki

ten asukkaitten osuuden mukaan. Viipurin asukkaista heitä oli 3,5 %, helsinkiläisistä vain 2,1 % ja muissa kaupungeissa osuus oli vielä pienempi. Muuta kieltä pääkielenään puhuneitten osuus oli kuitenkin vähentynyt Viipurissa 1900-luvun alusta lähtien paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti. Väheneminen painottuu venäjänkielisiin, joita vuoden 1910 laskennassa oli 5.240, mutta vuonna 1920 enää 2.031. Paavolainen arvelee venäläisten määrän tosiasiallisesti kasvaneen Venäjän vallankumouksen Viipuriin tuomien emigranttien myötä ja luvun pienentyneen väestölaskennassa siksi, että venäläistaustaiset ilmoittivat pääkielekseen poliittisista syistä muun kuin venäjän.16 Viipurin asukkaista oli ulkomaalaistaustaisia yli viisi mutta alle kymmenen prosenttia. Paavolaisen lukuja korkeampia arvioita on kyllä myös esitetty,17 mutta kertaluokka pysyy samana, valtaosa viipurilaisista oli suomalais-karjalaista sukujuurta. Kalevi Tilli kirjoittaa viipurilaisuudesta:18 …ei pidä myöskään unohtaa, että Viipurin asujaimiston valtaosa oli tullut aikojen kuluessa Kannaksen iloisten ukkojen kylistä ja muualta Karjalasta ja tuonut mukanaan itäsuomalaisen elämänsykkeen viipurilaisuuteen Palaan nyt kysymykseeni siitä miten kosmopoliittisuus näkyi Viipurissa ja viipurilaisessa arjessa. Selvin, tunnetuin ja näkyvin – tai oikeammin kuuluvin kosmopoliittisuuden ilmenemä oli kaupungin monikielisyys.

Viipurin viisi kieltä Eräänä päivänä Eltströmin veljesten liikkeeseen tuli sveitsiläinen kauppa-matkustaja kelloja kauppaamaan. Ensin hän puhui jotain käsittämätöntä sekakieltä, mutta ilahtui kun Rudolf alkoi puhua saksaa. Oli päivän vilkkain aika ja liikkeeseen tuli herra, jonka kanssa Rudolf puhui ruotsia. Sitten tuli jonkin liikkeen lähetti, jonka kanssa hän puhui suomea, kunnes erään balttilaisen paronin kaupat tehtiin saksaksi. Ei aikaakaan kun liikkeeseen astui kaunis hajuvesiltä tuoksuva nainen, jota Rudolf palveli venäjäksi. Sveitsiläinen oli ihmeissään ja kysyi venakon poistuttua: Vaikka minun kotimaassani puhutaankin neljää kieltä, ei tosin kaikkia samassa kanttonissa. Miten tämä on mahdollista Viipurissa? Olen ollut täällä vasta puoli tuntia, ja sinä aikana te olette puhunut jo neljää kieltä.19 Ruotsin, saksan ja venäjän kielet olivat tulleet Viipuriin historiallisina vuosisatoina, ruotsi ehkä jo aikaisemmin viikinkien myötä. Viimeistään keskiajan lopulla ne kaikki olivat kotiutuneet kaupunkiin ja säilyivät sen puhuttuina kielinä talvisodan alkuun saakka. Kielten keskinäiset valta-asemat olivat vaihdelleet, ruotsi ja saksa olivat vuorotelleet poliittisesti ja kaupallisesti tärkeimpänä kielenä, jota venäjä ei ollut koskaan ollut. Suomi oli aina ollut enemmistön kieli ja se kieli jota muitten kielten puhujat käyttivät silloin kun eivät löytäneet muuta yhteistä kieltä. Saksa säilyi kaupungin virallisena kielenä aina 1800-luvun puoliväliin saakka, mutta vähitellen saksalaisten ja ruotsalaisten sukujen suomalaistumisen myötä suomen asema valtakielenä vahvistui. Pelkästään 17

Viipurin kaupunki

suomeksi kirjoitetut katukilvet tulivat kaupunkikuvaan 1900-luvun alkupuolella. Hans Andersinin mukaan:20 Ruotsin- ja saksankieliset, venäjänkieliset ja jiddishiä puhuvat perheet sekä ranskaa, englantia että italiaa puhuvat ihmiset antoivat kuitenkin edelleen oman värinsä kaupungille, niin että vielä 1930-luvulla voitiin puhua Wiipurista monikielisenä ja monikulttuurisena kaupunkina. Viipurilaiset olivat tottuneet siihen, että kaduilla ja toreilla puhuttiin monenlaisia kieliä. HilkkaLiisa Vesanen kirjoittaa kauppahallista: varsinkin juuri hallissa huomasi kaupungin kansainvälisyyden, kun ympäriltä kuului ruotsia, venäjää, saksaa ja tietysti sitä valtakieltä eli kaupungin omaa murretta. Kaarina Karlsson muistelee:21 Kun torilla käveli niin saattoi ihan hyvin kuunnella saksaa, ruotsia, suomea, venäjää…ruotsi oli kaikist pienin määrä Ulkomaalaistaustaisia sukunimiä ei osattu lausua oikein vaan enemmän tai vähemmän muunnettuina Viipurissa oli monenlaisia ihmisiä, paljon Länsi-Suomesta tulleita Kun Viipurin torille meni ostoksille niin murteesta tiesi että ”tuo on sieltä pitäjästä, että tuo on Kanneljärveltä tuo on Kivennavalta … sen tiesi…” Karlssonin kertoma saa minut ajattelemaan, että vieraat kielet rinnastuivat viipurilaisten kokemuksessa Karjalankannaksen ja muun Suomen 18

eri murteisiin. Ne kaikki, niin kielet kuin murteet olivat samalla tavalla osa kaupungin äänimaisemaa. Kanneljärvi, Berliini ja Turku olivat kielellisinä kokemuksina yhdenvertaisia viipurilaisten maailmassa, osa kaupungin kosmopoliittisuutta. Monet lähteitteni muistelijat kertovat, ettei 1930-luvun kielitaistelu ulottunut Viipuriin samalla tavoin kuin vaikkapa Helsinkiin. Viipurin kaupungin historian osassa IV kirjoittaa Matti Kähäri näin:22 Tämä monien kielien sinfonia ei voinut jäädä Viipurissa vierailevilta matkailijoilta huomaamatta. Viipurilaiset itse olivat siihen tottuneet ja se vaikutti siihen, että eri kansallisuudet suhtautuivat toisiinsa ymmärtävästi, suvaitsevasti, eikä kieliriita myöhemminkään muodostunut yhtä repiväksi kuin paikkakunnilla, joissa vain kaksi kieltä kamppaili keskenään ylivallasta Näkemys on helppo ymmärtää viipurilaisten monien kielten kuulokokemusten pohjalta. Mutta on muistelijoilla myös toisenlaisia mielikuvia. Äidinkielenään ruotsia puhunut Stig Hästö eli varhaislapsuutensa Viipurin Neitsytniemellä monikielisessä ympäristössä ja aloitti sitten seitsenvuotiaana kansakoulun keskikaupungilla. Pitää huomata, että Hästön muisteluksessa on kyse lapsista, mutta jostakin osasta aikuisten maailmaa he olivat käyttäytymismallinsa saaneet:23 Aloitin koulunkäyntini syksyllä 1925. Ruotsalainen kansakoulu sijaitsi silloisen Karjalankadun varrella sijaitsevan keskuskansakoulun pienehkössä piharakennuksessa. Suuremmas-

Viipurin kaupunki

sa rakennuksessa oli yhteinen voimistelusali. Ruotsinkieliset oppilaat oleskelivat taukojen aikana omalla puolellaan laajaa yhteistä koulualueen pihaa. Suomenkieliset pysyttelivät omalla puolellaan. Järjestelmä toimi hyvin. Vasta neljännellä luokalla, eli vuosina 1928—29, olin mukana pienehköissä yhteenotoissa, jotka tavallisesti johtuivat siitä, etteivät suomenkieliset oppilaat aina voineet sietää, että koulunpihalla puhuttiin ruotsia. Minulle, melko kosmopoliittisessa Neitsytniemen ympäristössä kasvaneena, tällaiset tapahtumat olivat kiusallisia, enkä niitä helposti sulattanut. Miksemme me ruotsinkielisten perheiden lapset saisi puhua keskenämme äidinkieltämme? Professori Marika Tandefelt, joka tietääkseni ainoana on tieteellisesti tutkinut Viipurin viidettä kieltä, kirjoittaa 1930-luvun kieliriidoista Viipurissa tieteentekijän varovaisuudella, lieventäviä määreitä ja lauserakenteita käyttäen:24 …on kehittynyt myytti Viipurista kaupunkina missä kaikki puhuivat neljää kieltä eikä kieliriidoista ollut tietokaan. Jokaisessa myytissä on totuuden siemen, mutta se elää myös omaa elämäänsä, jossa tietyt piirteet korostuvat sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä … Myyttisessä Viipurissa vallitsi kielellinen toleranssi, ainakin ruotsin- ja saksankielisten muistelujen mukaan. Todellisuus oli ehkä osittain toisenlainen. … Kieliriidat Helsingissä 1930-luvulla vaikuttivat myös jossain määrin Viipurissa. Raja vain ei kulkenut puhtaasti kieliryhmien välillä, vaan eri puolilla oltiin pikemminkin ideologisista

syistä äidinkielestä riippumatta. Monien vuosisatojen yhteiselo ei sittenkään ollut opettanut viipurilaisille todellista toleranssia … Viipurissa on ollut monenlaisia ihmisiä – tietysti, erilaisia myös suvaitsevaisuudella mitattuna, erilaisia myös kieliriita-asiassa. Mutta tämä Viipurin viides kieli, nyt on aika paneutua siihen. Mikä se oikein oli?

…

Viipurin viides kieli, wiborgska, Rothe-Wahlska tai rothewählska oli satojen vuosien aikana alkuaan saksan ja ruotsin pohjalta muotoutunut sekakieli, johon sitten suomi ja venäjä toivat omia lisäpiirteitään. Yhden nimen viidennelle kielelle antoivat Rothen ja Wahlin suvut jotka olivat sen hyvin tunnettuja käyttäjiä ja kantajia, kaiketi luojiakin. Kielen synty perustui paljolti siihen, että niin Viipurin ruotsalainen kuin saksalainenkin kieliyhteisö elivät omina saarekkeinaan kaukana muista omaa kieltään puhuvista yhteisöistä ja olivat alttiit kielensä muuttumiselle, kun niillä ei ollut tukenaan suurta lähellä olevaa saman kielen kielialuetta. Keskinäisessä kanssakäymisessään ne käyttivät suomea mutta omaksuivat yhteisessä kanssakäymisessä käytettäväksi myös toistensa sanoja ja sanontoja. Oman mausteensa kieleen toi vielä se että suomenkieliset viipurilaiset käyttivät ja tarvittaessa synnyttivät venäjästä muodostettuja sanoja, erityisesti substantiiveja. Kalevi Tillin luettelemista esimerkeistä monet ovat ymmärrettävissä myös nykysuomalaiselle:25 Piispankatu oli venäjäksi Jepiskopskaja úlitsa … kansankielellä ”Pispaskaja ulitsa”… puutarhu19

Viipurin kaupunki

rista tuli satoniekka, keittäjästä kuharkka, pitkäpartaisesta ja -kauhtanaisesta venäläisestä kapetsaarista eli kauppamiehestä kapetsniekka, jälleenmyyjästä parisniekka, esiliinasta peretniekka, kaupungin ja Hiekan välillä toimivasta soutajasta peresvossikka, ajurista vossikka, vuokrakuskista issikka, pesusienestä matschalkka, lastenhoitajasta niankka, lapsenlapsesta vunukka, kunniamerkistä prenikka, korkkiruuvista roposniekka, sammakosta holotniekka, sorsasta utka, pikku huoneesta kamurkka, pikku korista naperkka, talonmiehestä vornikka, kelirikosta rospuutta ja venäläisestä kimnasistista (lyseolaisesta) tinaski. Meillä kotona ikkunallista pientä kylmää ruoansäilytyskomeroa sanottiin sulaaniksi, joka myös on johdannainen venäjän kielestä. Jos oltiin ”hyvää pataa” keskenään, oltiin snakomaa. Terttu Sallinen, joka kertoo tukeutuvansa kahteen Marika Tandefeltin artikkeliin niitä valitettavasti kuitenkaan yksilöimättä, luettelee lisää venäläisjohdannaisia, maustaa viidettä kieltä myös suomalaistaustaisilla lainoilla sekä ruotsin ja saksan keskinäisillä lainoilla ja yhdisteillä:26 ”lushka” (lusikka), ”paraski” (vesirinkeli), ”sasiski” (nakkimakkara), ”poposki” (hapahko karamelli), ”maroshina” (jäätelö), ”korotniekka” (puutarhuri). Vähitellen myös suomen kieli tunkeutui osaksi ”wiborgskaa”, esim. porkkanasta tuli ”die Borkane”. Suomenkielisiä ilmauksia oli antaa ”kukakäskin”, millä tarkoitettiin selkäsaunaa ja sopivaksi lopuksi ”ganz sekasii” eli aivan ymmällä

…

Eikä ainoastaan käytetty saksalaisia sanoja ruotsalaisten yhteydessä, vaan todella luotiin omalaatuinen käyttökieli, esim. ”keine Brosche” eli ei kiirettä (ruots. ingen brådska, saks. keine Eile), ”Spurwagen” eli raitiovaunu (ruots. spårvagn, saks. Strassenbahnwagen). Lainauksen lopussa olleet ruotsin ja saksan yhdisteet saivat minut oivaltamaan, että Viipurin viides kieli on todella ollut totta ja olemassa, vastaavaa ei muualla Suomessa ole ollut, vaikka muista kielistä saatuja ja muodostettuja lainasanoja on tietysti ollut kaikkialla aina käytössä. Viidennen kielen olemusta kuvaa sanaluetteloja elävämmin Sallisen välittämä katkelma keskustelusta joka käytiin viipurilaisessa ruokasalissa, kun uutinen Titanicin uppoamisesta oli ehtinyt paikallisiin sanomalehtiin:27 ”Man kan helt enkelt inte fatta - also es ist unfassbar, dass ein so grosses Farzeug - ein Schiff- ’sano laiva’ sanoi ironisesti eräs serkku. - Äh, maltschii (ole hiljaa venäjäksi) – ich meine, dass Titanic untergehn konnte. - ’Oschasna’ (ven. kauheata). -Jag minns - ich kann erinnern dass Doktor von Fiandt noch vor einer Woche sagte, med den båten skulle jag vilja kryssa överAtlanten. - ’A vot, Glück hat er gehabt dass er nicht kryssade.’ - Elsa, avvaa fortuschka (ven. ikkuna), tääl on ku saunas.” - Viimeinen huomautus kohdistettiin taloudenhoitajalle, joka juuri tarjoili pöytään. Keskustelu ajoittuu aiheensa perusteella vuoteen 1912. Rothewählskaa on kaiketi puhuttu Viipurissa vielä silloin, kun vanhempani tulivat sinne kym-

Viipurin kaupunki

menisen vuotta myöhemmin ja varmaan pidempäänkin, ehkä aina talvisotaan asti, mutta kuinka laajalti? Puhujien piiri oli jo alkujaan suppea, se käsitti lähinnä kaupungin vanhassa keskustassa, Linnoituksen kaupunginosassa asuvat saksalaislähtöiset suvut, jotka Terttu Sallisen mukaan käyttivät itsestään nimitystä ”Festungs Alten und Echten” - Linnoituksen Vanhat ja Aidot.28 Pilailumielessä ja puoliksi leikillään voin kuvitella kieltä puhutun paljon laajemmalti ja myös muitten kuin vanhojen saksalaissukujen jäsenten kesken. Sitä on puhuttu myös turuilla ja toreilla, mutta enemmän niillä on kuultu oikeita vieraita kieliä ja venäläislainoilla ja -johdannaisilla höystettyä suomea. Muutamat edellä luetellut venäläisjohteet, kuharkka, korotniekka ja satoniekka, ovat tuttuja jo kirjani ensimmäisestä osasta Aatu Virolaisen luettelemina, niitä käytettiin myös Perkjärvellä kiitos sikäläisen venäläisen kesäasutuksen ja emigranttien. Viipurin kielellinen äänimaisema ei siten ollut Eero Virolaiselle uusi ja yllättävä kokemus, kun hän tuli Perkjärveltä Viipuriin 1920-luvun puolivälissä. Hauskaa ja huomionarvoista on, että Toini Pedersenin kuvaus kirjani ensimmäisessä osassa juhannuksesta Virolaisten kotimökillä Perkjärvellä osoittaa myös isäni osanneen ja tarvittaessa kyenneen käyttämään useista kielistä syntyvää pilailukieltä.29 Suvaitsevaisuus - isänmaallisuus Viipurilaisuuden tunnusomaisimpia piirteitä lähteissäni monikielisyyden ohella ovat suvaitsevaisuus ja isänmaallisuus. Suvaitsevaisuus on helppo ymmärtää kosmopoliittisuuden osaksi ja ilmentymäksi monikielisyyden tavoin, mutta eikö

isänmaallisuus äärimmillään voi olla suvaitsevaisuutta rajoittava tekijä, jopa uhka sille? Voisiko vääristynyt isänmaallisuus johtaa pahimmillaan kulttuurirasismiin, taustaltaan toisenlaisten ihmisten vainoon? Viipuria luonnehdittiin kahden kulttuurin rajaksi, kahden uskonnon rajaksi. Seuraavassa on katkelma Viipuri-kuvateoksen esipuheesta näytteenä 1930-luvun ajattelusta:30 Rajalinnoituksena ja liikennekeskuksena Viipuri on muodostunut siksi valtaportiksi, siksi länsimaisen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen äärimmäiseksi etuvartiopaikaksi itää vastaan, josta kamppailu on aina ollut valtakunnan asia. Näin Viipuri on vuosisatoja Ruotsin ja Suomen yhteisen historian polttopisteenä ollut tunnustettu Suomen lukko. Ja sellaisena se on myös nykypolvelle annettu. Esipuheen kirjoittaja antoi Viipurille suuren tehtävän. Ajattelu oli jo tuolloin koettua historiaa vasten ymmärrettävää ja oikein ja sai lisää perustetta vain kolme vuotta myöhemmin. Ilman tämän kaltaista ajattelua ja sen esilläpitoa maailmansotien välisessä Suomessa olisi kohtalomme ollut kovin toisenlainen. On myös huomattava että 1930-luvulla edellinen sota oli vielä varsin lähellä ja aikuisten ihmisten omakohtaisessa muistissa. Vuoden 1918 sota oli koetellut Viipuria kovalla kädellä. Kaupunki joutui sodan alussa punaisten valtapiiriin, punaisten vallan aikana myöhemmin Muolaassa ja Terijoella kauhua herättänyt Heikki Kaljunen terrorisoi viipurilaisia siviilejä, pahimmillaan ampui heitä omakätisesti. Päivää ennen kaupungista 21

Viipurin kaupunki

vetäytymistään punaiset teloittivat 30 Viipurin lääninvankilassa vankeina pitämistään valkoisista. Isäni eno Viljam Noro, joka oli yksi hengissä säästyneistä vangeista, on kirjoittanut järkyttävän muisteluksen vankilan tapahtumista. Kun valkoiset sitten olivat vallanneet kaupungin, oli kosto kauhea. Sen uhreina teloitettiin Patterinmäellä ja Pyhän Annan linnoituksen vallien välissä satoja punaisia ja punaisiksi katsottuja, joukossa 250 venäläistä. Lääninvankilan valkoisten vankien teloituksen pani toimeen Taipalsaaren punakaartin 20-vuotias päällikkö Jalmari Kaipiainen, joka ei, niin kuin ei Kaljunenkaan, siis ollut viipurilainen. Valkoisten suorittamista venäläisten teloituksista raivostunut Mannerheim käski tehdä asiasta tutkimuksen, mutta teloittajat olivat jo poistuneet Viipurista. Myös he näyttävät olleen ei-viipurilaisia.31

…

Edellä kerrottua vasten on silti yllättävää kuinka vähäiseksi 1930-luvun äärioikeistolainen liikehdintä jäi Viipurissa. Olisiko tässä nähtävissä viipurilaiseen kosmopoliittisuuteen pohjaavan suvaitsevaisuuden vaikutusta? Timo Soikkanen:32 Vuosikymmenen vaihteessa taloudellisen laman ollessa taustalla myös Viipuriin ulottui oikeistoradikaalinen liike. … Viipurissa tapahtui 5. elokuuta [1930] poliittinen väkivallantekoyritys, jolloin lapuanliikkeen aktivistit yrittivät siepata autoon kaksi kommunistista ammattiyhdistysmiestä. … Lisäksi [toinen heistä] pakotettiin eroamaan kaupunginvaltuustosta. Viipurissa ei lapuanliikkeen kannatus ollut kovin suurta, ei erityisesti sellainen, joka olisi hyväksy22

nyt laittomuudet ja väkivallan. Näin kamppailu Viipurissa jäi kokouksien häiritsemiseen ja Sorvalin työväentalon ikkunoiden rikkomiseen. Kalevi Tilli kertoo 1930-luvun oikeistolaisesta liikehdinnästä näin:33 Helmikuussa vuonna 1932 puhjennut ns. Mäntsälän kapina sai mukaansa vain vähän Karjalan miehiä. [sisäministeri] Mannerin eduskunnalle antamassa selostuksessa mainitaan, että ”vaikka Lapuan liikkeen hälytyskäsky tiedotettiin myös Karjalaan, Joensuuhun, Sortavalaan ja Viipuriin, ei sillä ollut tarkoitettua tulosta. Viipurista tosin maaliskuun 2. päivänä lähti joukko miehiä Antreaan, jossa he pysyivät koolla saman päivän aamun. Kokoontuminen ei liene kuitenkaan johtunut välittömästi Lapuan liikkeen hälytyskäskystä.” Lopetetusta Lapuan liikkeestä versoi kuitenkin Isänmaallinen Kansanliike, IKL, jonka nuorisojärjestö Sinimustat veti koululaisia puoleensa. Niinpä 85 Viipurin Suomalaisen Lyseon oppilasta kuului järjestöön vuonna 1936, jolloin se lakkautettiin. Nuorison maanpuolustusharrastukset suojeluskunnissa painoivat kuitenkin jo silloin vaa’assa enemmän kuin toiminta poliittisissa järjestöissä niihin liittyvine sivuilmiöineen. Oikeistolaiset ääriliikkeet eivät saaneet viipurilaisia laajasti mukaansa. Suuria joukkoja liikkeelle saavia isänmaallissävytteisiä tapahtumia olivat itsenäisyyspäivä ja sotilasparaatit. Niitä tuntuu sävyttäneen ilo ja onni itsenäisyydestä, ei niinkään uho omasta voimasta:34

Viipurin kaupunki

Kuva 3. Viipurilaisia lottia. Helena Virolainen on ylärivissä kahdeksas oikealta. Kuvalähde HVA.

Itsenäisyyspäivän ja varsinkin uuden vuoden illan ilotulitukset olivat Viipurissa juhlavat. Niitä käytiin katsomassa koko perhe. Raketteja ammuttiin linnan Pyhän Olavin tornista ja väkeä oli Torkkeli Knuutinpojan patsaalla mitä mahtui. Muistan miten kotiin tullessa Linnankatu oli niin tungokseen asti täynnä ihmisiä, että uhkasi väkisin eksyä kotiväestä, varsinkin jos jäi katsomaan Starckjohannin upeaa joulunäyteikkunaa. Monien talojen ikkunoissa paloi

itsenäisyyspäivänä kynttilöitä pareittain, niin myös meillä kotona. Päivällä oli aina juhlava sotilasparaati. Viipuri oli perinteikäs varuskuntakaupunki, hyvin vahvasti isänmaallinen. Oli Viipurissa muitakin paraateja, myös sellaisia missä oli mukana suojeluskuntalaisia. En näe viipurilaisen isänmaallisuuden ja suvaitsevaisuuden välillä ristiriitaa. Isänmaallisuus oli Viipurille niin kuin koko Suomelle tutkimukseni 23

Viipurin kaupunki

käsittelemänä aikana välttämättömyys, edellytys henkiin jäämiselle eikä se polkenut suvaitsevaisuutta. Niin kuin edellä halusin sanoa, voi olla että vuoden 1918 terrori Viipurissa olisi ollut vielä julmempaa ainakin punaisten puolelta ilman viipurilaista suvaitsevaisuutta. Nyt pahimmat punaiset terroriteot olivat muualta tulleitten, ei viipurilaisten, tekemiä. Yksi osoitus Viipurin isänmaallisuudesta on se, että suojeluskuntatoiminta lähti siellä rivakkaasti käyntiin, kun se vuonna 1918 aloitettiin. Aloitusvuoden lopulla jäsenistöä oli jo yli tuhat miestä ja vuonna 1938 ylittyi kahden tuhannen raja. Miehistö jakaantui jalkaväkipataljooniin, jalkaväkikomppanioihin sekä koulutukseen perustuviin erikoisosastoihin. Viipurin naiset lahjoittivat suojeluskunnalle ensimmäisen lipun joka vihittiin 22.1.1919. Sen seuraaja, uusi, lottien lahjoittama lippu vihittiin 16.5.1927.35 Lotta Svärd -yhdistyksen Viipurin paikallisosasto oli perustettu vuonna 1918. Sen jäsenmäärä oli vuonna 1923 vajaat 600 ja vuonna 1933 750. Neljä vuotta myöhemmin vuonna 1937 kuului Viipurin osastoon jo yli 1000 toimivaa lottaa sekä runsaat 150 kannatusjäsentä. Lottia valmennettiin erilaisiin sodanaikaisiin tehtäviin, 1930-luvulla tehostettiin erityisesti lääkintä-, viesti- ja ilmavalvontakoulutusta. Rauhan aikana lotat muonittivat suojeluskuntalaisia harjoituksissa, pitivät ravintolaa monissa erilaisissa juhlissa ja tukivat suojeluskuntaa taloudellisesti. Viipurin paikallisosaston jäsenet tekivät vuonna 1937 suojeluskunnan hyväksi runsaat 3600 työpäivää, samana vuonna lauluja soittojuhlien muonituksessa lisäksi yli 24

1700 työpäivää, eli keskiarvona runsaat viisi työpäivää toimivaa jäsentä kohden.36 Yksi lääkintälotaksi koulutettava oli tuleva äitini Helena Virolainen.37

…

On hämmentävää kuinka vähän isänmaallisen Viipurin muistelijat kertovat sotilaista. Viipuri oli maan suurin varuskuntakaupunki, sotilaat ovat varmasti näkyneet kaupunkikuvassa. Ehkä he olivat itsestäänselvyys, jota muistelijat eivät pidä mitenkään erikoisena tai mielenkiintoisena, eivät huomaa kertomisen arvoiseksi. Joitakin mainintoja siviilien muisteluksissa toki on, esimerkkinä kuvateksti Paavo Korhosen kirjoituksesta: Viipurin monissa juhlissa näyttäytyi myös armeija.38

…

Kalevi Tilli kirjoittaa paljon viipurilaisesta suvaitsevaisuudesta osana kosmopoliittisuutta. Kulttuurisesta syrjinnästä ei Viipurissa näytä olleen tietoakaan:39 Vaikka meistä viipurilaisista vapaussodan jälkeen olikin valtava enemmistö iloista ja puheliasta karjalaista ainesta, oli meillä vielä kaupunkiin pysyvästi jääneitä ruotsin, saksan- ja venäjänkielisiä vähemmistöjä, jotka antoivat oman leimansa Viipurille. Kaupunki oli siis edelleenkin kosmopoliittinen ja kulttuuriystävällinen, vilkas kauppakaupunki. Tuo kaupungin henki vaikutti monessa suhteessa meidän Viipurilaisten nuorten silloisiin ja tuleviin asenteisiimme elämässä. Tuskin tajusimme kuitenkaan nuorina olevamme mitään kosmopoliitteja, vaikka minunkin ystäväpiirissäni oli paitsi suomalaisia myös jokaiseen edellä mainittuun vähemmistöön kuuluvia

Viipurin kaupunki

nuorukaisia ja neitosia. Keskinäistä suvaitsevaisuutta osoitti myös se, että parhaista ystävistäni yksi oli mooseksenuskoinen, toinen ortodoksi ja kolmas muhamettilainen, enkä minä itse luterilaisena tuntenut tässä ystävyyssuhteessa olevan mitään vikaa. Kukaan ei tuon toveripiirin koostumusta ihmetellyt eikä kiinnittänyt siihen edes huomiota. Viipurilaista suvaitsevaisuutta ilmeni myös varsin yllättävällä tavalla ja taholla. Poliisit suhtautuivat kieltolakiin koko lailla suurella suvaitsevaisuudella – ainakin muisteluissa. Kertomuksia siitä kuinka Pyöreästä tornista sai pirtun ja teen sekoitusta, kun osasi pyytää tietyllä ilmeellä on useammaltakin kertojalta, tässä Juha Lankinen:40 Kieltolain aika toi omia pieniä ratkaisuja [Pyöreän tornin] ravintolan ja [Wiipurin Teknillisen] Klubin toimintaan, eikä ollut harvinaista, että tuttu luotettava asiakas poistui ravintolasta hieman liikuttuneessa tilassa. Kovennettu tee oli melkein kaikkien tiedossa, mutta virkavalta suhtautui tilanteeseen yllättävän suopeasti.

…

Oli kieltolakiin kyllä myös toisella lailla asennoituvia, Paavo Korhosen isä näyttää kuuluneen lakia arvostaviin ja kunnioittaviin viipurilaisiin:41 En usko, että isäni oli koskaan tilannut siellä Pyöreässä Tornissa sitä ”vahvaa” teetä, jota siellä kuulemma sai, jos osasi ”oikealla ilmeellä” pyytää. Isä taisi päinvastoin vastustaa sitä. Pirtutrokareista oli monenlaista harmia aina kieltolain kumoamiseen asti, eli vuoteen 1932 ja vähän sen

jälkeenkin. Kerrotaan, että melkeinpä jokaisella Viipurin hevoskuskilla olisi ollut kuormassaan joku purkki tai pullo, missä oli sisällä aivan muuta kuin mitä päällä luki. Ääriesimerkin viipurilaisesta toleranssista ja avarakatseisuudesta suhteessa pirtuun ja kieltolakiin kertoo Kalevi Tilli. Jossakin raja sentään sitten aina oli myös salakaupan suhteen:42 Pirtutrokareilla oli Viipurissa kieltolain aikaan Kalevan ja Ainonkadun kulmauksessa olevissa taloissa monia salakauppoja, joissa janoiset asiakkaat kävivät ahkerasti ostoksilla. Kun poliisit saivat tarpeekseen noista pimeistä puuhista, he kääntyivät talonomistaja Luumin puoleen, jonka vuokralaisina trokarit harjoittivat kiellettyä kauppaansa. Poliisien valittaessa, että hänen taloissaan on peräti kolmetoista viinakauppaa, Luumi vastasi heti: - Ei oo ku ykstoist, ne kaks on sit varmast salakauppoi. Tutkimukseni aiheeseen liittyvänä esimerkkinä suvaitsevaisuudesta otan vielä tätini Helka Huttusen kertoman, että vanhempani asuivat yhdessä ennen vihkimistään, olivat vissii ensimmäisii avoliittolaisii. En tiedä kuinka erityistä tai ainutlaatuista tällainen susiparina eläminen todellisuudessa tuohon aikaan on ollut, mutta ainakin Helkan mukaan se on ollut hyvin harvinaista. Merkittävää on, ettei isäni näytä pitäneen asiaa vaarana työurallaan etenemiselle, vihkimättömänä yhdessä eläminen on ollut armeijan piirissä hyväksyttyä tai ainakaan sitä ei ole voimakkaasti 25

Viipurin kaupunki

paheksuttu. Suvaitsevaisuuden osoitukseksi tämän avoliiton tekee myös se, että äitini äiti Hilda Sipiläinen asui tulevien vanhempieni kanssa yhdessä ja näyttää siis hyväksyneen asian – kenties pakosta, ehkä hänellä ei vähävaraisena leskenä ollut vaihtoehtoja.43

…

lapsen kanssa kättään heiluttaen vaunun vierellä. Kuljettaja pysäytti vaunun, avasi oven ja huusi: - Tulkaa, tulkaa sukkelaa, kyll työ viel ehitte kaikk mukkaa! - A työ ootte sitt mahottoma kiltti! Ei myö muute ois ehitty muksujen kans mihinkää, kiitteli tantta hengästyneenä kuljettajaa.

Viipurilaiseen avarakatseiseen suvaitsevaisuuteen kiertyivät ja liittyivät välittömyys, iloisuus ja sosi- Kosmopoliittista ja suvaitsevaista Viipuria luonaalisuus. Näitä kaikkia sisältyy Kalevi Tillin her- nehditaan lähteissäni myös kulttuurikaupunsyvään kuvaukseen viipurilaisuudesta raitiovau- giksi. Millaista kulttuuria siellä oli tarjolla ja harrastettiin? nun kyydissä:44 Ainutlaatuinen tunnelma viipurilaisissa raitiova- Kulttuurikaupunki Viipuri nuissa on jäänyt elävänä mieleeni. Vaunuissa oli Katri Veltheim kirjoittaa Viipurista alueen hallinmolemmilla sivuilla koko vaunun pituiset penkit. nollisena ja henkisenä keskuksena ja nostaa esiin Istuttiin siis keskikäytävän molemmin puolin kas- samalla myös paljon siitä keskeisestä mitä kulttuuvotusten toisella puolella istuvien kanssa. Tämä rinen Viipuri oli:45 inspiroi vilkkaita viipurilaisia keskustelemaan kanssamatkustajien kanssa ja tekemään kaikenSinne pääsi neljältä rautatiesuunnalta ja sinne laisia huomioita tapahtumista matkan aikana. päättyi kahdeksantoista maantietä — se oli maaTuntui suorastaan poikkeukselliselta jos kukaan kunnan solmukohta ja henkinen keskus. Se oli ei olisi sattunut kysymään vastapäätä istuvalta: rohkeiden aloitteiden ja virkeän yritteliäisyyden - No mihis työ ootte menos? kaupunki, toimeliaan Karjalan pääkaupunki. Se Siitähän se keskustelu lähti liikkeelle ja kohta olioli läänin hallituskaupunki ja sen hovioikeus enkin käynnissä aikamoinen pälpätys, kun kaikki nätti viettää ennen vuoden 1939 syksyä 100-vuomuutkin matkalaiset kävivät kyselemään ja selvittisjuhlaansa. Siellä sijaitsi piispanistuin, joka v. telemään menemisiään ja tulemisiaan. Sopu antoi 1925 asetettiin 1500-luvulla lakkautetun sijalle. tilaa silloinkin kun vaunu oli tupaten täynnä. PenKymmenen oppikoulua valmisti kaupungin ja keillä istuttiin melkein sylikkäin muitten huojuessa maakunnan nuorisoa yliopistoon ja korkeakoukeskikäytävällä katosta riippuvien nahkalenkkien luihin. Vanhojen ammattikoulujen lisäksi siellä varassa. Turha virkainto ei vaivannut kuljettajiatoimi maan ensimmäinen sahateollisuuskoulu ja kaan. Kerrankin raitiovaunu oli jo lähtenyt pymaan ainoa merenkulkukoulu. Se oli myös maan säkiltä, kun pulleahko naisihminen juoksi kahden suurin varuskuntakaupunki. Viipurin teatteritalo oli maan vanhin, Vanhan Suomen aikoina 26

Viipurin kaupunki

v. 1832 valmistunut. Sen orkesterit, erikoisesti kamariorkesteri oli saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta, sen kuorot olivat korkeatasoisia ja hyvin koulutettuja. Kaupungin taidemuseo ja kirjastotalo olivat kuuluja näytteitä aikakauden uusimmasta arkkitehtuurista. Tänne keskittyivät myös maakunnan kulttuuriharrastukset, täällä toimivat suurten ja vilkkaitten paikallisten ja maakunnallisten yhdistysten keskusseurat, suuret nuorisoseurat ja työväenyhdistykset. Viipuri tunnettiin teatteritaiteestaan, musiikistaan ja kuoroistaan. Sven Hirn on Pehr Erik Flomanin mukaan esittänyt ymmärrettävän ja uskottava syyn tälle viipurilaisten mielenkiinnon ja osaamisen kohdentumiselle juuri teatteriin ja musiikkiin.46 Professori Sven Hirn toteaa melko sattuvasti eräässä esseessään, että ”Viipurin ansiot kirjallisuuden ja taiteen osalta ovat suhteellisen vaatimattomat, mutta teatterin ja musiikin suhteen kiistattoman merkittävät”. Hän lisää: ”teatterista ja musiikista nauttiminen perustuu sosiaaliseen asenteeseen ja herkkään, tunteenomaiseen kannanottoon. Taide ja kirjallisuus edellyttävät yksinäisyyttä ja keskittymistä. Se ei ole viipurilaisilta ilman muuta luontunut. He viihtyvät yhdessä ja se on väistämättä painanut leimansa kulttuuriharrastuksiin.” Hirn on erinomaisen oikeassa mutta jättää perustelunsa puolitiehen. Viipurilainen sosiaalisuus oli karjalaisen iloisuuden ja välittömyyden sekä toisaalta kosmopoliittisen suvaitsevaisuuden, avara-

katseisuuden ja kulttuuriystävällisyyden synteesi. Sen Hirn jättää kuitenkin sanomatta, että kosmopoliittisuus sinänsä on tuonut viipurilaisuuteen mielenkiinnon ja tottumuksen teatteriin ja konserttimusiikkiin.

…

Teatteri oli se korkeakulttuurin ala, josta Viipuri oli tunnetuin ja arvostetuin. Viipurin teatterijohtajien luettelossa on 1900-luvulla sellaisia kuuluisuuksia kuin Kasimir Leino, Jalmari Finne, Erkki Kivijärvi, Eino Jurkka, Arvi Tuomi ja Glory Leppänen; näyttelijöistä tunnetuimpia ovat nimet Aku Korhonen, Emmi ja Eino Jurkka, Arvi Tuomi, Saara ja Helge Ranin, Rosi ja Joel Rinne, Elsa Turakainen, Henny Valjus ja Liisa Tuomi. Teatterin tarjonta oli monipuolinen, näytelmiä esitettiin Tukkijoesta Siltalan pehtoriin, Romeosta ja Juliasta Papin perheeseen. Orfeus Manalassa ja Peer Gynt olivat ohjelmistossa, operetteja oli paljon ja myös balettia tarjottiin viipurilaisille. Tutkimukseni aikarajauksen alussa, 1920-luvulla, oli Viipurissa kaksi teatteria, Viipurin Näyttämö ja Viipurin Työväen teatteri, vuonna 1933 ne yhdistyivät Viipurin kaupunginteatteriksi.47 Viipurilaiset osoittivat näyttämötaiteen arvostustaan käymällä teatterissa sosiaaliluokasta riippumatta. Kaupungin kotiapulaisia tutkinut Terttu Sallinen kirjoittaa, että teatteri oli ehdottomasti viipurilaisten lempilapsi. Siksi kai teatteriinnostus oli tarttunut kotiapulaisiinkin. Sallinen jatkaa tyylillisesti onnistunutta, lämminhenkistä ja kunnioittavaa mutta samalla paljon informaatiota sisältävää kuvaustaan:48

Viipurin kaupunki

Kuva 4. Toukolan sekakuoro Viipurin tuomiokirkossa, kuoron johtaja on maaherra Arvo Manner. Eero Virolainen smokissaan on takarivissä neljäs oikealta. Kuoron johtajan vieressä vasemmalla on Hertta Lehtonen, laulunopettajani Paimion Yhteiskoulussa 1950–1960-lukujen taitteessa. Takarivin ainoa silmälasipäinen on Samuli Lehtonen, Hertan mies, Paimion pappeja kouluaikanani. Kuva on Eero Virolaisen arkistosta.

Rautiaisen Elsa oli ”aivan hulluna teatteriin ja lisäksi Aili Kuutti ja Aili Helén saivat joskus isänelokuviin”. Vaikka hänen työpaikkansa oli junatäväeltään vapaalippuja teatteriin. matkan päässä kaupungista, hän kävi elokuvissa tai teatterissa monta kertaa viikossa. Myös Hellin Viipurilaista välittömyyttä kuvaa hyvin AnneRisu oli poikakaverinsa kanssa mieltynyt teatte- li Vuorikosken kertoma viipurilaisten suhteesta riin, jossa käytiin usein yhdessä. Hilja Konttisen teatteriinsa:49 28

Viipurin kaupunki

Voidaan sanoa, että viipurilaisille teatteri oli melkein henki ja elämä. Käytiin ahkerasti näytännöissä ja elettiin voimakkaasti esitettävän juonen mukana. Siitä seurasi joskus hupaisia tilanteita. Ainakin aikaisempina vuosina saattoi tapahtua, että katsomosta joku innokas henkilö eläytyi esitykseen niin voimakkaasti, että ponnahti pystyyn hihkaisten omia neuvojaan ja kommenttejaan näyttelijöille. Hauskan kuvauksen viipurilaisesta teatterinäytännöstä välittää myös Seija Siltala. Ehkä näyte kertoo kuitenkin enemmän viipurilaisesta huumorista kuin todellisesta teatterikokemuksesta:50 Viipuri oli teatterikaupunki. Minäkin pääsin pari kertaa kaupunginteatteriin. Ensimmäinen näkemäni kappale oli ”Pikku Anni”, tuttu hahmo sarjakuvista. Minuun teki suuren vaikutuksen teatterin metallinen esirippu, jota laskettiin alas ja ylös. Siihen oli maalattu sana ”tulenkestävä”. Eräs maalaisemäntä oli kuulemma lähtenyt pois teatterista heti alkuun. Hän oli tullut elämässään toista kertaa teatteriin ja nähdessään tekstin ”tulenkestävä” myös toista kertaa, todennut: ”Tän kappaleen mie oon nähnt jo ennenkii.” Myös Eero ja Helena kävivät Viipurissa asuessaan teatterissa, serkkuni Eila Louramo kertoo päässeensä kerran heidän mukaansa, se oli ollut pienelle koulutytölle suuri kokemus. Uskon vanhempieni muitten viipurilaisten tapaan käyneen teatterissa suhteellisen usein. Äitini totutti minut teatteriin jo lapsena ja sama tarkoitus hänellä on varmaan ollut Eilan suhteen. Arvelen tavan käy-

dä teatterissa tulleen vanhempieni elämään isäni äidin Matildan esimerkin tuomana. Matilda kävi teatterissa mielellään aina tilaisuuden tullen, ehkä hän on oppi tavan jo lapsuudenperheessään johon sen on todennäköisemmin tuonut Viipurissa musiikkikoulussa lukkariksi opiskellut isä Salomon kuin äiti Anna, jota Aatu Virolainen luonnehtii adjektiiveille hiljainen ja hyvä.51 Viipurissa oli myös vilkasta kesäteatteritoimintaa. Havin valleilla oli Suomen suurin kesäteatteri, sen katsomoon mahtui 2000 katsojaa. Havilla järjestettiin paitsi teatterinäytäntöä myös konsertteja. Toinen kesäisin toimiva teatteri oli Papulan mäellä.52

…

Teatterin ohella tunnettiin Viipuri kulttuurikaupunkina konserttimusiikista. Kummallista kyllä ei Viipurissa laajasta musiikkiharrastuksesta huolimatta ollut konserttitaloa tai -salia vaan konsertteja järjestettiin keskuskansakoulun salissa ja kirkoissa. Kesäiltoina viipurilaiset kokoontuivat sankoin joukoin Torkkelinpuistoon kuuntelemaan, kun sotilassoittokunnat esiintyivät ravintola Espilän lavalla. Erityisen suosittuja olivat Karjalan kaartin soittokunnan sunnuntaiset promenadikonsertit. Jo mainitun Havin kesäteatterin ohella järjestettiin ulkoilmakonsertteja myös Papulan vuorella ja Huusniemen puistossa.53 Viipurin Musiikkielämän sielu oli Boris Sirpo, alkuperältään Puolan juutalainen lahjakkuus joka vuonna 1918 perusti Viipurin Musiikkikoulun ja 1923 Viipurin Musiikkiopiston. Sunnuntaisin Sirpo johti Keskuskansakoululla V.M.Y:n orkesterin konsertteja, joihin koululaisia houkuteltiin ilmaisilla vapaalipuilla. Hänen aikaansaannoksiinsa 29

Viipurin kaupunki

kuului myös lapsiooppera Me rakennamme kaupungin, jota esitettiin Viipurin lisäksi Helsingissä. Tämän Viipurin musiikkielämän henkilöitymän asiaansa omistautumista, innostusta ja innostuksen taitavaa levittämistä lapsiin kuvaa Hanna-Liisa Hämäläinen hauskalla tavalla:54

Kuva 5. Ravintola Lehtovaaran mainos Karjala-lehdessä 11.2.1939. Kuvalähde Iltanen 2006, 42.

Vapaalippuja täti [Boris Sirpon Viipurin Musiikkiopiston vahtimestari] jakoi kaikille halukkaille. Niillä pääsi kaupunginorkesterin sunnuntaisiin päiväkonsertteihin keskuskansakoulun juhlasaliin. Totta kai mentiin! Sirpon setä melkein tanssi orkesterin edessä tahtipuikkonsa kanssa ja suuret torvet törähtelivät joskus orkesterin takana niin, että ihan nauratti. Istuimme salin sivuilla matalilla penkeillä puolapuiden vieressä. Silloin tulivat tutuiksi monet kauniit sävellykset.

suutaan muitten mukana tahdissa mutta ääntä päästämättä. Kun tiedän äitini kuuluneen lottiin, on kyseessä hyvinkin saattanut olla lottakuoro. Isäni puolestaan kuului Toukolan sekakuoroon ja on varmasti hyvänä laulajana myös laulanut siinä ääneen. Kuorolaulun arvostusta Viipurissa osoittaa, että maaherra Arvo Manner toimi pitkään Toukolan sekakuoron johtajana.56 Mutta mikä oli tämä Toukola jolla oli oma kuoronsa?

Jälleen yksi osoitus Viipurin kosmopoliittisuudesta käytännön elämässä oli se, että Musiikkiopiston opettajissa oli 1920–1930-luvuilla Sirpon lisäksi monia muita juutalais-, saksalais- tai venäläistaustaisia viipurilaisia.55

Per-Erik Floman luonnehtii Toukolaa sanomalla sen olleen kansakoulun ja kansanopiston välimuoto. Toukola syntyi Monrepos`n kartanon omistajan paroni Nicolay toimesta. Hän halusi edistää Viipurin läntisten esikaupunkien henkistä ja sivistyksellistä kehitystä ja lahjoitti tässä tarkoituksessa tontin Sorvalin kaupunginosasta sekä rakennustarvikkeita opiston aikaansaamiseksi. Tontille valmistui vuonna 1924 Toukolaksi nimetty setlementtityökeskus, jonka toiminta kehittyi varsin moninaiseksi. Maankuuluksi kohonneen sekakuoron ohella siellä toimi erilaisia vapaaehtoisten johtamia kerhoja ja opintopiirejä. Vuonna 1935 valmistui kaupungin itäpuolelle toinen samankaltainen kristillis-uskonnollinen keskus, sekin Nicolayn lahjoittamilla rakennusaineilla ja antamalle tontille. Nyt Sorvalin keskusta

…

Kaupungin kuorotoiminta oli vilkasta. Viipurissa oli tutkittavana aikana 30–40 kuoroa, joista tunnetuimpia mieskuoroja olivat Viipurin Lauluveikot, Karjalan Laulu ja Rautatieläisten Mieskuoro, sekakuoroista Agricolan Kirkkokuoro, Toukolan Sekakuoro ja Viipurin Laulajat. Kuoroista kymmenkunta antoi julkisia konsertteja, yhtenä niistä Viipurin lottien kuoro. Muistan äitini kertoneen kuinka hän Viipurissa oli jonkin aikaa mukana kuorossa uskaltamatta kuitenkaan laulaa. Helena vain seisoi omalla paikallaan kuorossa ja availi 30

…

Viipurin kaupunki

alettiin kutsua Länsi-Toukolaksi ja uutta laitosta Itä-Toukolaksi.57

…

Kouluja Viipurissa oli paljon ja monenlaisia. Juha Lankisen mukaan siellä oli vuonna 1939 peräti 27 kansakoulua ja niissä yli 6000 oppilasta, seitsemän ammatillista oppilaitosta, joissa oli noin 1500 opiskelijaa ja 12 oppikoulua 3300 oppilaineen. Ammatillisia kouluja olivat tavanomaisten ammattikoulujen ohella sairaanhoitajakoulu, Suomen ensimmäinen sahateollisuuskoulu ja maamme tuolloin ainoa merenkulkukoulu. Musiikkiopiston lisäksi Viipurissa oli vuonna 1893 perustettu Kirkkomusiikkiopisto jonka edeltäjää, Viipurin musiikkikoulua, isoäitini isä Salomon Noro aikoinaan oli käynyt. Viipurin historiaan pohjaavasta kosmopoliittisuudesta luontui hyvin, että ruotsalainen yhteislyseo oli alkujaan ollut saksankielinen lukio ja tyttökoulu Katariina II:n aikana perustettu saksankielinen tyttökoulu, joka sitten vuonna 1842 oli muutettu ruotsinkieliseksi. Koulujen ohella viipurilaisten sivistystä tukivat ja vapaa-aikaan viihdykettä tarjosivat pääkirjaston lisäksi yhdeksän lainausasemaa esikaupunkialueilla. Vuoden 1936 lopulla oli kirjastoissa yhteensä lähes 84.000 teosta.58

…

Iloisen Viipurin hilpeää ydintä olivat ravintolat ja ravintolakulttuuri. Kirjoitin edellä Pyöreän tornin kovasta teestä ja siitä kuinka suvaitsevaisesti poliisit siihen suhtautuivat. Myös toisen Viipurin mentaaliseen maisemaan kuuluneen ravintolan, kesäisin avoinna olleen Espilän olen jo maininnut, suosittu kesäravintola oli niin ikään Papulanvuoren Huvikallion ravintola. Kuuluisuudessa Espi-

lälle ja Pyöreälle tornille veti vertoja Lehtovaara. Se oli paitsi ravintola myös hyvin tunnettu ja suosittu kahvila kauppatoriin rajoittuvassa korttelissa Torikadun ja Linnakadun kulmassa.59 Ravintoloitten ohella viipurilaiset tanssivat kesäisin ainakin Papulanvuoren Huvikalliolla. Talvisaikaan tanssittiin kaupungissa myös Raatihuoneella, VPK:n talolla, kouluissa ja eri urheiluseurojen taloilla. Tämän tutkimuksen kannalta hyvin merkittävä ja mielenkiintoinen oli Likolammin VPK:n talo, jossa vanhempani kohtasivat ja tanssivat ensi kertaa yhdessä. Hiekan kaupunginosassa, jossa he sitten myöhemmin asuivat, oli Aliupseeriyhdistyksen vuokraama Valkoinen talo, joka moninaisen muun toimintansa ohella oli suosittu tanssipaikka. Terttu Sallinen kuvaa sen vahvuuksia osana viipurilaista tanssiaiskulttuuria näin:60 Tanssiaisten järjestäjät paneutuivattodella yleisön viihdyttämiseen. Lehti-ilmoitukset lupasivat suurtanssiaisia, karnevaalitanssiaisia tai suurkarnevaaleja. Ilmoituksista voi lukea, että koristettu sali ja hurmaava värivalaistus olivat Valkoisen talon valtteja. Voimailijoilla oli liukas parketti, kuutamo ja värivalaistus. Mitä erikoisempia effektejä ja mitä parempi orkesteri oli luvassa, sen kalliimmat olivat lippujen hinnat. Elokuvat kuuluivat toki myös viipurilaiseen vapaa-aikaan. Kaupungissa oli tutkimukseni aikarajauksen alussa 1920-luvulla jo kuusi elokuvateatteria ja vuonna 1939 niitä oli seitsemän, Maxim, Scala, Kulmahalli, Kinolinna, Salama, Bio Palatsi ja Tähti. Viipurilaiseen kosmopoliittisuuteen ja kansainvälisyyteen tähtäävään kasvatukseen so31

Viipurin kaupunki

pii hyvin Terttu Sallisen eräästä viipurilaisrouvasta kertoma. Tämä syntyperältään venäläinen äiti antoi pojilleen elokuvarahat sillä ehdolla, että nämä kotiin palattuaan kertoivat venäjäksi mitä elokuvissa olivat nähneet.61

…

Erikoinen viipurilaisen kulttuurin osa oli nuorten tapa kokoontua iltaisin Torkkelinkadulle, männä Torkkelill. Monet lähteitteni muistelijoista kertovat ilmiöstä, tässä Kalevi Tillin ansiokas versio:62 Siellä käveltiin vapunpäivästä syyskuun viimeiseen päivään puiston puolella katua, mutta kirjoittamattoman lain mukaan lokakuun alussa siirryttiin sitten kadun toiselle, talojen reunustamalle sivulle. Alkuillasta käväistiin ensin Torkkelin Kauppatorin puoleisessa päässä olevassa Pursiaisen kahvilassa. Siellä katseltiin kahvikupposen äärellä vaivihkaa ympärille jos kenties joku sen hetken mielitietyistä olisi paikalla. Viimeistään puoli yhdeksäksi oli kuitenkin ehdittävä Torkkelille ja liityttävä jo siellä kävelevien muitten nuorten katkeamattomaan jonoon, joka hitaasti solui Suomalaisen Kirjakaupan kulmasta Kauppatorin laitaan ja takaisin. Jos mieleen tuli jonkun siellä näkemänsä tytön kotiin saattaminen, jäätiin häntä odottamaan kellon lähestyessä yhdeksää siihen päähän Torkkelia, millä suunnalla kyseinen neitokainen asui. Kohta yhdeksän jälkeen rivit harvenivat ja jo puoli kymmeneen mennessä tuo illasta iltaan toistuva näytelmä oli päättynyt. Useimmat Torkkeli-ilmiöstä kertovat lähteeni puhuvat vain koululaisista tämän rituaalin osallistujina, ehkä siksi että muistelijoitten enemmistö oli 32

itse keskiluokkaisia koululaisia. Muutamat lähteistäni kertovat kuitenkin, että ilmiö kosketti kaikkia viipurilaisnuoria luokkaan tai säätyyn katsomatta, myös asevelvollisia. Ensin viipurilaismuistelija TVohjelmasta, sitten viipurilaisia kotiapulaisia tutkinut Terttu Sallinen ja kolmantena Paavo Korhonen:63 Katua höylättiin edestakaisin, talojen puolista katukäytävää - ei siis puistossa. Saattoi saada vähän niinko seuraakin. Jos rahatilanne salli mentiin Pursiaiselle mehulle ja Pursiaisen perunaleivosta syömään. Jos kavaljeerina oli varakkaampi koulupoika mentiin Karjaportin kahvilaan torin toiselle puolelle. Papula ja Monrepoo olivat Torkkelin kadun lisäksi nuorten kävely- ja seurustelupaikkoja.

…

Jotkut [palvelus-]tytöt viettivät illan huoneessaan käsitöiden ääressä tai pitivät ompeluseuroja yhdessä ystävättärien kanssa. Tai sitten lähdettiin ulos ”Torkkelille”, joka ei ollut vain koululaisnuorison promenadi, vaan siellä viettivät iltaansa muutkin nuoret. Säätyä ei kysytty. Talvella käytiin Salakkalahden luistinradalla osin samasta syystä, mutta kotimatkalla piti kiertää Torkkelin kautta.

…

Jotkut yläluokkalaiset tytöt menivät kävelemään Torkkelinkadun puiston puolelle, missä oli sotapoikia, ja hävisivät sitten omille teilleen. Kotona he kertoivat olleensa Torkkelilla. Tottahan se oli! Viipuri oli monipuolinen urheilukaupunki, siellä harrastettiin tavanomaisia lajeja kuten yleisurheilua ja hiihtoa mutta myös golfia, moottoriurheilua ja muita erikoisempia lajeja. Parhaiten Viipuri tunnettiin jääpallosta, voimistelusta, mäkihypys-

Viipurin kaupunki

tä ja painista. Suurena varuskuntakaupunkina Viipurista tuli myös sotilasurheilun keskus. Mentaalisesta näkökulmasta urheilu yleensä mutta erityisesti jääpallo oli keskeistä viipurilaisessa arjessa, juhlassa ja elämässä. Urheilun ja jääpallon tärkeyttä kuvaa hauskasti Juha Lankisen välittämä anekdootti jääpallo-ottelun jälkitilanteesta. Ehkä tarinan rouva on ollut palaamassa ottelun katsomosta kotiinsa ja oikaissut yli ratapihan:64 Viipuri rakasti urheilua … Viipurin Sudet oli yksi maamme voitokkaimpia palloiluseuroja. Kuvaavasti kaupunkilaisten suhtautumisesta urheiluun kertoo muuan tarina talvisena päivänä Viipurin ratapihalla. Eräs innokas nainen ylitti vauhdilla rata-aluetta ja joutui järjestelyveturin töytäisemäksi. Huolestunut veturinkuljettaja kysyi: ”Kuis kävi,” jolloin nainen hetken lumia takistaan pyyhkien tokaisi ”Suet voitti 3-1.” Lukuisien urheiluseurojen lisäksi oli sosiaalisilla viipurilaisilla tietysti myös monia muita yhdistyksiä ja järjestöjä. Esimerkiksi partiolippukuntia oli useita niin pojille kuin tytöille, sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Poliittisia järjestöjä oli muihin Suomen kaupunkeihin verrattuna kaiketi tavanomainen määrä ja jakautuma, uskonnollisia ryhmiä ja uskontokuntia tavanomaista runsaammin. Enemmistö kaupunkilaisista oli evankelisluterilaisia suomenkielisiä mutta kaupungissa oli myös ruotsinkielinen ja saksankielinen seurakunta, niin sanottu venäläinen kirkko, suomalainen ortodoksiseurakunta, roomalaiskatolisten yhteisö, juutalainen seurakunta ja muslimiuskoisia tataareja.65

Esikaupunkien erilainen ilmapiiri? Edellä eri näkökulmista avaamani kuva Viipurin kosmopoliittisuuteen rakentuu paljolti keskikaupungilla asuneitten kertomasta. Entä kaupungin reuna-alueet, onko keskustan ulkopuolelta löydettävissä merkkejä monikansallisuudesta, monikielisyydestä, erilaisista vierasperäisistä kulttuureista? Jos esikaupungeissa niitä oli, miten niihin siellä suhtauduttiin? Käytän tässä yhteydessä Viipurin kaupungin reuna-alueista esikaupunki -sanaa riippumatta siitä oliko alue jo liitetty kaupunkiin vai ei. Edellä kirjoitin jo, että tutkimukseni aikarajauksen sisällä liitettiin kaupunkiin useammassa erässä mm Viipurin maalaiskuntaan kuuluneita alueita. Tällöin ne lakkasivat virallisesti olemasta esikaupunkia mutta yhtä kaikki säilyivät paikoillaan kaupungin keskustan ulkopuolisilla reuna-alueilla. Viipurissa, niin kuin muuallakin tuon ajan Suomessa, asui esikaupungeissa keskustaan verrattuna suhteellisesti paljon enemmän työväestöä ja vähävaraisia ihmisiä. Tähän johtaneita syitä ja esikaupungin olosuhteita kuvaa Juha Lankinen itäisen Viipurin osalta näin:66 Tämä valtava asuntoalue oli syntynyt kaavoittamattomalle maalle, jossa asukkaiden tonttien vuokrasopimukset olivat kaiken sosiaalisen kehityksen jarruna. Tonttien vuokrasopimukset olivat niin lyhytaikaisia, ettei kenenkään kannattanut rakentaa kunnollista asuinrakennusta ilman kunnallistekniikkaa olevalle alueelle. Koko itäinen asuntoalue Patterinmäen itäpuolella kuului Viipurin maalaiskuntaan, vaikka sen asukkaat kävivät töissä kaupungissa. Tällä 33

Viipurin kaupunki

alueella ei ollut asemakaavaa, käyttökelpoista katuverkostoa eikä vesihuoltoa, vaikka sen asukasmäärä oli useita tuhansia. Esikaupunkien asunnot olivat niin ahtaita, että se on vaikuttanut myös asukkaitten mentaliteettiin. Sylvi Askola asui Rasuvoin kaupunginosassa vuodesta 1918 alkaen: Talossa oli pesutupa, jonka yhteydessä hellahuone. Siinä asui työmies Hirvosen perhe. Hirvosen perheeseen kuului isä, äiti ja kaksi poikaa. Pentti Äikäs kuvaa viipurilaista esikaupunkiasumista myöhemmältä ajalta, 1930-luvun alussa. Äikäksen kuvauksen mielenkiintoa tässä tutkimuksessa nostaa se, että Hiekan kaupunginosassa asuivat myös Eero ja Helena Virolainen sekä muita sukulaisiani, yhtenä Matilda Virolainen, joka oli Viipurissa asuessaan työssä sahalla, todennäköisesti samalla Vekrotniemen sahalla kuin Pentti Äikkään isä:67 Olen syntynyt Viipurissa 23.9.1931 ja asunut kahdeksan ensimmäistä vuotta Hiekassa Osuuskatu 11. ja Rinnetie 7. kulmatalossa. Talon omisti Vekrotniemen saha; isä oli sahalla asettajana, äiti kotona perhettä hoitamassa ja ompelemassa torimyyjille housuja ja puseroita. Meitä oli seitsemän lasta: Allan, Aili, Aino ja Vieno isän ensimmäisestä avioliitosta, ja sitten meitä muita Aarne ja Eine minun lisäkseni. Asuttiin kolme huonetta, keittiö, välikamari, peräkamari ja lasiverantatiloissa. Seinän takana asui nelihenkinen Paavo Iitin perhe. Paavo oli myös Vekrotniemen töissä, lämmittäjä. Samasta pihapiiristä löytyivät vielä Väyryset ja Mutikaiset. Pihapiiriin kuuluivat yhteinen pesutupa, jokaiselle oma puuliiteri ja puu34

see, yhteinen kaivo sekä maakellari. Oli koivua, vaahteraa ja sireenipensaita, tontin ympärillä puuaita pystyrimoista sekä vastapäätä Klindstetin kauppa ja toisella puolen tonttia Porkan perhe. Samalla kadulla sijaitsi myös Huomon kauppa, jossa meidän Aili oli myyjänä. Osuuskaupan kulmasta vähän ylöspäin olivat palokunnantalo ja yläkoulu. Näiden takaa alkoikin sitten metsäinen alue, jossa sijaitsi kuuluisa Monrepos’n puisto. Muistanpa vielä, että Huomon kaupan takana sijaitsivat hyppyrimäki sekä kauempana kuuluisa Valkoinen talo, jossa meidänkin tytöt kävivät tanssimassa. Elämä Hiekassa näyttäytyy kuvauksessa miellyttävältä. Asuminen on ollut nykymittareilla ahdasta, mutta ympäristössä on ollut kauneutta ja kodin lähellä tarjolla elämässä tarpeellisia palveluja ja huvittelumahdollisuuksia. Tässä esillä olevan kosmopoliittisuuskysymyksen kannalta on merkittävää, että kuvauksessa vilahtaa vierasperäiseltä kuulostava nimi, Klindstetin kauppa. Esikaupunkien ongelmista ja asukkaitten yrityksistä vaikuttaa itse niihin samansuuntaisesti kuin Toukola-toiminnassa kertoo Hanna-Liisa Hämäläinen näin:68 Viinapeikko kiusasi jatkuvasti perheitä Kolikkoinmäellä ja Kangasrannassakin. Ihmisiä pelotti kulkea ulkona illalla pimeällä, kun tappelunnujakoita oli usein niillä kulmilla. Jotakin apua piti saada vaikeuksiin joutuneille ihmisille. Niinpä syntyi ajatus omasta paikallisesta raittiusseurasta. Muutamien ystäviensä kanssa isä päätti perustaa Talikkalaan raittiusyhdistyksen

Viipurin kaupunki

TRY:n. Sen toimitaloksi saatiin Toivolan valokuvaamo Mikonkadulla. Perustajajäseninä olivat valokuvaaja Armas J. Toivola rahastonhoitajana, minun isäni sihteerinä sekä puheenjohtajaksi valittu Eino Hakumäki. Seuran toiminta alkoi tosin vasta 1930 alusta, mutta heti vilkkaana. Siihen liittyi kokonaisia perheitä lähiympäristöstä; ensimmäisenä vuonna oli jäseniä parisataa, myöhemmin 400. Kaikille järjestyi sopivia harrastuksia, oli voimistelua pojille ja nuorille miehille, lapsille Toivonliitto, aikuisille näytelmäkerho, isille lukupiiri ja jopa kieliopiskeluakin. Äidit hoitivat yhteisissä iltamissa tarjoilua, ja oli niissä aina paljon hauskaa ohjelmaa kuten Eino Hyyrysen lausuntaesitykset. Musiikinopiskelija Toivo Salovuori sävelsi TRY:lle oman marssin, johon isä oli kirjoittanut sanat. Oma lehtikin ilmestyi. Sen nimi oli Aamuntyö. Toiminta oli niin laajaa, että taloa suurennettiin ja salin perälle tehtiin näyttämö. Siellä esitettiin monet näytelmät täysille saleille. Vielä silloinkin kun uusi Itä-Toukola jo oli rakennettu Rajakadulle. TRY:n toiminta jatkui vilkkaana koko 30-luvun ajan. Esikaupunkien mentaalisessa maisemassa on ollut paljon myönteistä pyrkimystä elämässä eteenja ylöspäin jos kohta myös murhetta, ahdistusta ja vaikeuksia. Mutta entä kosmopoliittisuus, kertovatko lähteeni siitä mitään enempää edellä vilahtaneen kauppiaan nimen lisäksi? Elämäkertoja, muisteluita ja epookkisia kuvauksia kirjoittavat ensi sijassa ihmiset, joilla on siihen koulutuksen antamia valmiuksia, osaamista ja aikaa. Työläisten edellytykset kirjoittamiseen ovat lähtökohtaisesti keskiluokkaa heikommat,

siksi heiltä on muisteluita vähän suhteessa heidän lukumääräänsä, se näkyy myös tämän tutkimuksen lähteistössä. Joitakin muisteluita esikaupunkialueilta olen kuitenkin jo edellä olleitten lisäksi löytänyt, tässä yksi kosmopoliittisuuskysymyksen kannalta parhaimmasta päästä, Stig Hästö kertoo 1920-luvun Neisytniemestä:69 …Neitsytniemellä, jossa asukkaiden kielten sekoitus, kuten ikäni karttuessa tulin huomaamaan, painoi leimansa pienen nurkkakuntamme elämään venäjän kielen kuuluessa väistämättömästi osana siihen kirjavaan kieliperheeseen, jossa kaikki yksissä viipurilaisena elimme. …Samassa korttelissa, missä asuimme, oli kadun puolella puolalainen lastenkoti. Eräs aikaisemmista leikkitovereistani esiintyi pitkät ajat keskuudessamme Antti Rusa-nimisenä. Myöhemmin ilmeni, että hänen oikea nimensä oli Andre Rozat ja äidinkielensä ranska. Kioskia, joka myi Neitsytniemen herkullisimpia munkkeja, piti useamman vuoden ajan vanha saksankielinen Dreierin pariskunta. Kalugin ruokatavarakaupassa saattoi ostoksensa tehdä monella kielellä, esimerkiksi venäjäksi. Appelqvistin siirtomaatavarakaupassa puhuttiin maan molempia virallisia kieliä. Björklundin apteekissa hallittiin useampia kieliä. En pääse eroon ajatuksesta, että jo lapsuuden kanssakäyminen eri ihmisten kanssa, joilla oli omistamme poikkeavat tavat ja jotka puhuivat vierasta kieltä, huomaamatta muovasi ajatusmaailmamme siinä määrin suvaitsevaksi, ettei sijaa ollut yltiöpäisyydelle. Seija Siltala kertoo puolestaan Papulan kaupunginosasta, ruutukaava-alueelta mutta kuitenkin kaupungin keskustan ulkopuolelta:70 35

Viipurin kaupunki

Jo pieninä tajusimme, että ihmiset puhuvat eri kielillä, mutta ei se meitä kummastuttanut. Oman ja naapuritalon kaikki Alit, Olgat, Tatjanat ja Sashat puhuivat kuitenkin kaikki suomea samalla murteella kuin kieltä oli Viipurissa ikiajoista puhuttu. Heidän vanhempansa sen sijaan eivät kaikki osanneet puhua suomea millään tavalla.

…

Veljeni kävi pari vuotta Papulan kansakoulua ja hänen luokaltaan kuoli eräs poika johonkin lastentautiin. He olivat tataareja. Opettaja kutsuttiin pojan hautajaisiin, mutta lapsen äiti ei saanut olla läsnä. Hänen piti pestä pojan vaatteet sillä aikaa. Hautajaisten lopulla jaettiin kaikille vieraille jokin summa rahaa. Opettaja oli ihmeissään, mutta osti luokkaan rahoilla pienet kynttilänjalat ja kynttilät pojan muistoksi. Eero ja Helena ehtivät Viipurissa asuessaan muuttaa moneen kertaan, paitsi Hiekan kaupunginosassa, asuivat he myös Saunalahdessa. Vuoden 1936 henkikirjan mukaan heidän osoitteensa oli Tellervonkatu 4. Talon kymmenestä asukkaasta yksi oli kreikkalaiskatolinen ja aivan lähellä, osoitteessa Saunalahdentie 4, oli kiinteistö jonka omisti Viipurin saksalainen seurakunta. Tuossa talossa oli vain vajaat kymmenen vuokralaista, näitten joukossa talonmies-pariskunta. Saunalahdessa asuivat vuonna 1936 henkikirjan mukaan myös Saksan alamaiset Osvald, Maria ja Herbert Eichorn, tulevan vaimoni sukua isän puolelta. Rokkalan lasitehtaat Johanneksessa olivat aikanaan vetäneet saksalaisia lasinpuhaltajamestareita Suomeen. Saunalahdessa asui myös saksassa syntynyt kreikkalaiskatolinen leskirouva Pelagea 36

Turtia seitsemän lapsensa kanssa. Heistä Pietarissa syntynyt, tuolloin 19-vuotias Dagmar vihittiin viisi vuotta myöhemmin avioliittoon enoni Pauli Sipiläisen kanssa.71

…

Viipurissa niin kuin kaikissa Suomen kaupungeissa esikaupunkialueet erosivat keskikaupungista monessa suhteessa, myös mentaalisen luonteensa osalta. Viipurin esikaupungeissa on kuitenkin ollut sama kosmopoliittinen ja monikulttuurinen henkinen pohjavire kuin keskustan vanhoissa kaupunginosissa. Alan pitää totena sitä kuvaa, joka Viipurin hengestä ja viipurilaisuudesta syntyy sen entisten asukkaitten muisteluista. Kyse ei ole ajan kulumisen myötä syntyneestä illuusiosta, vaan Viipuri todella oli tutkimukseni aikakaudella 1920–1930-luvuilla hengeltään muita Suomen kaupunkeja kansainvälisempi, suvaitsevainen, avarakatseinen ja iloinen paikka asua. Entä kaupunkimiljöö ja ulkoinen olemus, millaisessa kaupunkiympäristössä vanhempani asuivat? Ja mitä viipurilaisuus oli lukuina ja numeroina?

Viipurin kaupunki FYYSINEN VIIPURI

Kaupunkikuvan perustekijät Meri on se elementti jolle Viipurin kaupunkiolemus eniten rakentuu. Suomenvedenpohjaan, Saimaan kanavan suulle rakennettu kaupunki sijoittuu kaakosta luoteeseen pistävälle pari kilometriä leveälle Viipurin niemelle ja sen jatkona luoteessa oleville Linnasaarelle ja Sorvalin saarelle. Vesi ympäröi kaupungin vanhaa keskustaa kolmelta suunnalta hevosenkengän tapaan, etelässä on Havinlahti, joka on osa Viipurinlahtea ja siitä edelleen avautuvaa Suomenvedenselkää. Havinlahti yhdistyy Eteläsataman sivuitse ja linnan kapean salmen kautta Linnoituksen kaupunginosaa kiertäen Pohjoissatamaan ja edelleen matalaan Salakkalahteen vanhan kaupunkikeskustan koillispuolella. Kaupungin niemi pitenee etelässä Havinlahden jatkeena olevan Käremäenlahden ansiosta ja koillisessa sitä pidentää puolestaan Papulanlahti samannimisen kaupunginosan itäpuolella. Viipurin isoja saaria, Sorvalia ja Linnasaarta erottaa toisistaan Saunalahti, saaret rajoittuvat pohjoisessa Suomenvedenpohjaan ja etelässä Suomenvedenselkään, joita Kivisillansalmi yhdistää lännessä.72 Toinen kaupunkikokonaisuuden keskeinen elementti ovat mäet, korkeat kohdat veden äärellä. Keskeisiä näistä ovat laaja Patterinmäki yhä nähtävissä olevine linnoituskaivantoineen, Pantsarlahden bastioni taidemuseoineen ja upeine näkymineen aavalle Suomenvedenselälle, Linnoituksen vanhan kaupunginosan alkujaan jyrkkäprofiilinen alue, Tervaniemen linnansalmesta jyrkästi nouseva mäki arkistoineen, tässä

tutkimuksessa keskeinen Saunalahdesta korkeaksi nouseva rinne sekä huvittelupaikkana kuuluisa Papulan vuori. Meren ja mäkien ohella Viipurin kaupunkiolemuksen perusta lepää kaavoitetussa katuverkossa, jonka juuret ovat keskiajassa; Viipuri oli ainoa suomalainen kaupunki, jota muuri on ympäröinyt. Kuusi metriä korkea suojarakenne kohosi 1400-luvun jälkipuoliskolla linnan vastapäiselle niemelle sen kärjessä hyvin lähelle rantaviivaa. Niemen yli muuri kulki nykyisen kauppatorin kohdalta koillisesta lounaaseen. Lähelle muuria, sen ulkopuolelle, rakennettiin 1500-luvulla nykyisin Pyöreänä tornina tunnettu puolustustorni ja yhdistettiin suojakäytävällä muuriin. Pietari Brahen käynti Viipurissa vuonna 1638 oli nykyisen asemakaavan alku. Kreivi antoi käskyn suorakulmaisen katuverkoston, regulariteetin, luomisesta kaupunkiin. Asemakaavassa ei kuitenkaan muutettu keskiajalta periytyvää tonttijakoa kortteleitten sisällä, vaan se näkyy yhä Linnoituksen kaupunginosassa. Uuden asemakaavan soveltamista käytäntöön vauhditti kaupungin palo vuonna 1652. Myöhemmin muurin rajaamaa kaupunkialuetta laajennettiin ennen kuin muuri 1860-luvulla sotilasteknisesti vanhentuneena purettiin ja ahtaudessa jo pitkään elänyt kaupunki vapautui nopeaan kasvuun. Purkaminen vaikutti katuverkon kehittymiseen paitsi suunnittelua helpottamalla myös materiaalisesti, entisen muurin aineksilla täytettiin aiemmin Punaisenlähteen torille ulottunutta Salakkalahtea niin, että se pieneni nykyisiin mittoihinsa. Muurin purkaminen 37

Viipurin kaupunki

Kuva 6. Pohjoissatamaa 1930-luvulla, taustalla näkyy kauppahalli ja linna. Kuvan keskellä on arkkitehti Thesleffin 1890-luvun lopulla piirtämä ja Hackmanin suvun omistuksessa ollut talo. Kantanen & Mäntyniemi 2010, 16. Kuvalähde: Neuvonen 2010, kansikuva.

ja lahden täyttö mahdollistivat keskustan katuverkon rakentamisen nykyiseen selkeään muotoonsa. Pitkät ja suorat katulinjat ovat kaupungin ruutukaava-alueen luonteenomaisia ja hallitsevia piirteitä. Kun seisoo Karjalankadun, siis entisen Aleksanterinkadun päässä Otto-Iivari Meurmanin kotitalon vieressä ja katsoo katua pitkin koilliseen, kauas kadun vastakkaiseen päähän, näkee 38

rautatieaseman pääovet ja kun Torkkelinkadun päästä lähtee kapuamaan Patterinmäelle ja kääntyy katsomaan taakseen, näkee kaukana kadun toisessa päässä kauppahallin ovet. Myös nämä molemmat Viipurin keskeisimmät kadut syntyivät muurin purkamisen ja Salakkalahden täytön ansiosta.73

Viipurin kaupunki

Muurin purkaminen mahdollisti myös keskusta-alueen kuuluisimman puiston, Torkkelin puiston, rakentamisen. Puisto perustettiin entisen kaupunginmuurin paikalle, joten sen sijainti on helppo hahmottaa kuvan 7 kartassa. Puiston tehtävänä oli paitsi kaunistaa kaupunkia myös lisätä paloturvallisuutta katkaisemalla tiiviisti rakennettu kaupunkialue. Torkkelinpuisto oli varsin keskeinen tekijä 1920–1930-lukujen viipurilaisessa kaupunkikuvassa, se mahdollisti osaltaan myös sen hauskan ja viihdyttävän seikan, että kulkija, joka lähti Patterinmäeltä halki kaupungin kohti Pohjoissatamaa, saattoi kulkea jokseenkin koko matkan vehreitä puistoja pitkin. Ensin Pantsarlahden puistoa, sitten Koulukentän kautta Tuomiokirkonpuistoon ja sen jälkeen edelleen pitkää Torkkelinpuistoa aina kauppatorille saakka. Tämä yhteys on vieläkin olemassa lähes tuolloisessa Suomen aikaisessa muodossaan.74 Kaupunki jäsentyy asukkaittensa mielissä myös kaupunginosina. Niitä oli Viipurissa tutkittavana aikana kymmenittäin. Jaakko Paavolainen luettelee vuoden 1930 väestölaskennan tuloksia analysoidessaan lähes neljäkymmentä kaupunginosaa nimeltä. Kun viipurilaisia tuossa laskennassa oli kaikkiaan 72.239, tulee yhden kaupunginosan keskimääräiseksi asukasluvuksi vajaa pari tuhatta. Suurimpia olivat itäiset työläiskaupunginosat Kolikkoinmäki, Kelkkala ja Talikkala sekä keskustan alueen Repola, näissä kaikissa oli yli 5000 asujaa. Suuruusjärjestyksessä seuraava oli Linnoituksen kaupunginosa, Viipurin keskiaikainen kantakaupunki jyrkällä mäellään vastapäätä linnaa siitä kaakkoon salmen toisella puolella. Saunalahden kaupunginosa, jossa vanhempani

asuivat ja ensi kertaa kohtasivat, oli vuoden 1930 väestölaskennassa vielä jakautunut Likolampeen ja Saunalahteen, niissä asui yhteensä runsaat 2400 ihmistä. Likolampi lakkasi nimenä olemasta, kun koko alue vuonna 1933 liitettiin Saunalahtena kaupunkiin, eikä Likolampi-nimeä siksi näy O.I. Meurmanin vuonna 1935 nimikirjoituksellaan vahvistamassa Viipurin kartassa. Läheinen Hiekan kaupunginosa, jossa vanhempani myös ehtivät asua, oli vuoden 1930 laskennassa hiukan yli kahden tuhannen asukkaan alue.75 Asuminen ja elinkeinot Vuoden 1930 väestölaskennassa selvitettiin monipuolisesti myös ihmisten asumista. Melkein kaikki viipurilaiset, lähes 96 %, asuivat vuokralla. Tilastonumeroitten valossa heidän asuntonsa olivat nykytasoon verrattuna ahtaita, kaksi kolmasosaa vuokra-asunnoista käsitti hellahuoneen tai huoneen ja keittiön. Yhtä vuokrattua huonetta kohden oli keskimäärin 1,6 asujaa. Väestölaskennassa ahtaasti asuttu huoneisto oli sellainen, jossa asui vähintään kolme henkeä huonetta kohden, viipurilaisasunnoista näitä oli 17,2 %. Huoneistojen ahtaus ei kuitenkaan ollut tuolloisessa Suomessa mitenkään poikkeuksellista, myös helsinkiläisistä vuokra-asunnoista melkein 60 % oli huoneen tai huoneen ja keittiön asumuksia. Vuoden 1930 laskennassa Viipurin asuintaloista 90 % oli puusta rakennettuja ja keskustan ulkopuolella lähes kaikki talot olivat yksikerroksisia. Poikkeuksiakin toki oli, yksi niistä Siimeskatu 1 Saunalahdessa, talo jossa äitini ja isäni asuivat yhtä aikaa ennen tutustumistaan. Talo oli peräti kolmikerroksinen, alimmassa kerroksessa, kivijalassa kuten 39

Viipurin kaupunki

Kuva 7. Osa Viipurin kartasta vuodelta 1799. Pyöreä torni näkyy kartassa isona pisteenä muurin sisäkulmassa ylhäällä. Alkuperäinen muuri jatkui tornista suoraan yli kaupungin niemen kartassa alas Havinlahteen. Luostarinkatu on kartassa alin nimetty vaakakatu, ja osoite johon kuvan 1 kortti on osoitettu ja jossa Aleksandr Saksa teki kaivauksia kesällä 2011, erottuu katulinjaan nähden vinossa olevista rakennuksistaan kadun yläpuolella kartassa. Kuvalähde lähdeluettelossa.

äitini muisteluksessaan sitä nimittää asuivat mm. Matilda, Eero, Aatu, Anna ja Toini Virolainen ja yhdessä ylimmän kerroksen hellahuoneessa Hilda, Henna ja Pauli Sipiläinen. Kaikkiaan talossa asui 32 henkeä. Vuonna 1930 viipurilaisasunnoista joka kolmannessa oli vesijohto, melkein joka neljännessä WC, asunnoista 85 % oli varustettu sähköllä ja 10 % talouskaasulla. Viipurilaiset eivät tutkimukseni aikana asuneet tuolloisen normis40

ton mukaan huonosti. Jaakko Paavolaisen tällä vuosisadalla tarkoittaa seuraavassa lainauksessa 1900-lukua:76 …oli kuitenkin niin, että Viipurin väestö eli v. 1930 paremmin kuin koskaan aikaisemmin tällä vuosisadalla ja karkeasti ottaen yhtä hyvin kuin väestö yleensä missä tahansa muualla Suomessa.

Viipurin kaupunki

Kuva 8. Itäisen Viipurin työläiskaupunginosaa 1930-luvulla. Kuva: Neuvonen, 2010, 10.

Koulusivistykseltään viipurilaiset olivat muun Suomen kaupunkilaisten tasolla helsinkiläisiä lukuun ottamatta. Paavolaisen seuraavassa esittämä käsittelee yli 15-vuotiaitten suomalaisten koulusivistystä:77 Väestön sivistystaso Karjalan pääkaupungissa edusti kaikessa olennaisessa sitä, mihin valtakunnassa yleensä oli päästy, lukuun

ottamatta Helsinkiä, joka korkeamman koulusivistyksen alalla oli saavuttanut kaikkiin muihin nähden selvän etumatkan. V. 1930 oli lukuja kirjoitustaidotonta väestöä Viipurissa 0,8 %. Jos verrataan tätä maan suurimpien väestökeskusten: Helsingin, Turun, … vastaaviin lukuihin. Viipuri jää 9:nnelle sijalle, mutta erot koskevat vain prosentin kymmenesosia. – Niitä, jotka osasivat lukea vaan eivät kirjoittaa, oli 41

Viipurin kaupunki

Viipurissa 3,4 %. Tämä ryhmä oli pienempi vain Helsingissä. - Melkoinen osa väestöstä kaikkialla oli käynyt koulua, mutta ei ollut suorittanut ylempää kansakoulua loppuun. Viipurissa heitä oli 28,7 % … - Keskikoulun käyneitä tai vastaavan sivistyksen saaneita oli Viipurissa 8,1 %. Viipurin ohi ajoi tässä roimasti Helsinki (11,5 %), mutta myös Vaasa (9,4 %), Rauma (9,2 %) ja Oulu (8,9 %) … ylioppilastutkinnon suorittaneissa pääkaupunki oli ylivoimainen … 10,1 %, kun toiseksi tuleva Turkukin sai tyytyä 5,2 %:iin. Viipurin osalta ”ylioppilaiden” määrä oli vain 3,8 %. Poliittisesti kaupunki näyttää tutkimuksessani tarkasteltavana aikana liukuneen äänestystulosten perusteella vasemmalle. Kokoomuksen kannatus vuoden 1924 vaaleissa oli 48 % mutta vuonna 1939 sen ja IKL:n yhteenlaskettu kannatus oli enää 35 %. Vasemmiston vastaavat luvut olivat puolestaan 38 % ja 53,5 %. Yhtenä suurena syynä muutokseen olivat alueliitokset, joista viimeisen, vuonna 1933 tehdyn jälkeen kokoomuksen ja IKL:n yhteenlaskettu kannatus oli 33 % ja vasemmiston 49 %. Vasemmiston kannatus näyttää siis kasvaneen myös alueliitoksista puhdistetuissa numeroissa.78

…

Entä elinkeinot, mistä viipurilaiset saivat elantonsa? Jaakko Paavolainen luettelee vuoden 1930 väestölaskennan tuloksia elinkeinojakautuman osalta:79 Viipurin väestön elinkeinorakenne noudatti kaikessa olennaisesti maan kaupunkiväestön kokonaisjakautumaa … väestölaskennan mukaan eli Viipurin väestöstä maataloudesta 2,1 %, teollisuudesta ja käsityöstä 34,4 %, liikenteestä 14,2 42

Kuva 9. Sergejeffin tupakkatehtaan päävalmiste vuonna 1922 oli Tilaus-savuke, jota tuolloin valmistettiin 300 miljoonaa kappaletta. Vaimoni isän isä Konrad osti sitä appeni Harald Hati Elonmaan kertoman mukaan aina Johanneksesta Viipurissa käydessään. Tehtaan muita savukemerkkejä olivat Petsamo, Geisha, Sievä, Työ ja viimeisimpänä Olympia. Lakio 1992, 132; kuvalähde http://digi.lib. helsinki.fi/pienpainate. isois

%, kaupasta 15,6 %, julkisesta toiminnasta ja vapaista ammateista 12,1 %, kotitaloustyöstä ym. 13,3 %, ja vailla ammattia oli 8,4 %. … Viipuria ei käy nimittäminen teollisuuskaupungiksi … maan kaupunkiväestön keskiarvo tällä sektorilla oli 39,7 % Paavolaisen tilastoyhteenvedon kohta teollisuus ja käsityö on osuudeltaan luettelon suurin, siitä

Viipurin kaupunki

teollisista työpaikoista. Raskaan teollisuuden puuttuminen johtui siitä, ettei kaupungin lähistöllä ollut saatavissa energiaa, vesivoimaa. Aikana, jonka vanhempani asuivat Viipurissa, vahvistui tekstiiliteollisuuden osuus kaupungin työllistäjänä merkittävästi. Kymmenen suurimman teollisuuslaitoksen luettelo työpaikkoina mitattuna oli tutkittavan ajan alussa ja lopussa tällainen:80 Vuonna 1925: Kuva 10. Vekrotniemen saha oli 1920-luvun puolivälissä Viipurin toiseksi suurin teollinen työpaikka. Helka Huttunen kertoo Matilda Virolaisen olleen työssä sahalla 1920-luvun jälkipuolella. Saha on luultavasti ollut juuri Vekrotniemi, jonka lähellä Matilda asui Pikiruukin kaupunginosassa. Kuvalähde httpwww. porssitieto.fikuvatviipurinsaha.jpg

sai elantonsa kolmannes kaupunkilaisista. Silti myös muut lähteeni ovat Paavolaisen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Viipuri ollut teollisuuskaupunki vaan kaupan ja liike-elämän keskus. Vertailussa läänin muihin kaupunkeihin Viipuri häviää teollisuustyöpaikoissa, vuonna 1925 oli viipurilaisista teollisuuden palveluksessa 8,6 % kun Sortavalassa luku oli 15,5 % ja Käkisalmessa 11,5 %. Vuodesta 1925 talvisodan alkuun nousi teollisuuden työllistämien viipurilaisten osuus vain prosentilla. Silti neljännes läänin teollisista työpaikoista oli 1930-luvun lopulla siellä, koska kaupunki oli lääninsä suurin keskus. Se ettei Viipuria mielletty teollisuuskaupungiksi, johtuu siitä, ettei siellä ollut raskasta teollisuutta. Sen teollisuus oli ensisijaisesti kevyttä elintarvike-, leipomo-, virvoitusjuoma-, makeis-, olut- ja tekstiiliteollisuutta. Nautinta-aineteollisuus käsitti puolet kaupungin

1. VR:n konepaja 2. Viipurin Saha Oy Vekrotniemi 3. F. Sergejeffin Tupakkatehdas 4. Karamellitehdas Koitto Oy 5. Oy Sirius (elintarviketehdas) 6. Suomen tulitikkutehdas (säleketehdas) 7. John Lindgren (alusvaatetehdas) 8. Karjalan Kirjapaino Oy 9. Suomalais-Englantilainen Biscuittehdas 10. Suomen Tulitikkutehdas Oy (tulitikkuja)

585 356 167 142 107 105 97 83 83 81

Vuonna 1938: 1. VR:n konepaja 2. Karjalan Puku Oy 3. Puku-Keskus Oy 4. Pohjola-Koitto Oy karamellitehdas 5. Suomen Lakkitehdas Oy 6. Viipurin Saha Oy 7. SOK:n jauhomylly 8. Yhdysoluttehdas Oy 9. Viipurin Saha Oy laatikkotehdas 10. Viipurin Kirja- ja Kivipaino Oy

675 220 217 190 185 179 150 136 128 124

Kaupan ja liikenteen yhteenlaskettu osuus viipurilaisperheitten elannon lähteenä oli vuoden 1930 väestölaskennassa lähes 30 %. Liike-elämän keskuksen Viipurista teki se että siellä yhdistyivät kolmen liikennemuodon reitit ja se oli Saimaan kanavan ansiosta myös sisävesi- ja meriliikenteen 43

Viipurin kaupunki

Kuva 11. Viipuri oli vilkas rautateitten risteysasema vaikka tämän rautatieaseman edustan kuva ei sitä osoitakaan. Kuva: Neuvonen 2010, 13.

liittymäkohta. Satama oli Suomen suurimpia vientisatamia, sen osuus koko maan viennistä oli vuonna 1936 melkein viidennes ja tuonnista aavistuksen alle 15 %. Tärkeimpiä vientituotteita olivat puu ja sen jalosteet, tuontitavaroita vilja ja viljajalosteet, kivihiili, koksi ja siirtomaatavarat. Viipurilaiset kauppahuoneet, joista useimmat olivat alkujaan ulkomaalaislähtöisiä, harjoittivat paitsi tukku-, ulkomaan- ja vähittäiskauppaa, myös laivanvarustusta 44

ja teollisuutta. Monet kaupungin teollisuuslaitoksista olivat syntyneet ja vähitellen kasvaneet kauppahuoneitten sivuliikkeistä ja varastopaikoista. Hyvät liikenneyhteydet niin koti- kuin ulkomaille vetivät Viipuriin kaupan alan yrityksiä ja muuta liiketoimintaa, vakuutuslaitoksia ja pankkeja. Liike-elämän tuomat toimihenkilöt olivat puolestaan merkittävä henkinen voimavara, joka kehitti paitsi kaupungin talouselämää myös sen kulttuuria.81

Viipurin kaupunki

Kuva 12. Laivoja Turun sillan kupeessa, Taustalla Viipurin linna ja sen Pyhän Olavin torni ja Viipurin niemellä Weckhrotin ja Viipurin museon talot. Kuva: Neuvonen 2010, 22.

…

Entä vanhempieni edustamat ammatit, kuinka tavallisia ne olivat? Kun äitini tuli 1920-luvulla lapsentytöksi Otto-Iivari Meurmanin talouteen, hänet luettiin väestölaskennassa kotitaloustyöstä elantonsa saavien alaryhmään henkilöllinen palveluskunta. Tähän joukkoon kuului Helena Sipi-

läisen kaupunkiin tulon aikoihin noin 7 % viipurilaisista, 2750 henkeä. Alaryhmän osuus oli vielä kymmenen vuotta aikaisemmin ollut selkeästi suurempi, 9,3 %. Vaikka palvelusväen suhteellinen osuus oli laskenut viidenneksen, oli sen absoluuttinen lukumäärä kaupungin kasvun myötä kuitenkin noussut. Terttu Sallinen kirjoittaa:82 45

Viipurin kaupunki

Kuva 13. Rautatie kiersi kaupungin niemen linnan editse. Etualalla 1920-luvun lopun linja-auto, taustalla linnan vasemmalla puolella venäläisiltä kesken jäänyt kirkko. Siitä tuli sittemmin Viipurin arkisto. Kuva: Hirn & Lankinen 2000, 82.

Vuodesta 1920 vuoteen 1930 palveluskunnan määrä oli kasvanut vain 10 %, kun kokonaisväkiluvun kasvu oli 34,8 % … Kun 1920-luvulla oli vielä hyvinkin yleistä, että porvarisperheissä oli 46

kaksi palvelijaa, oli tällainen ylellisyys 1930-luvulla ennemminkin poikkeus.

Viipurin kaupunki

Parturina äitini on kuulunut väestölaskennassa julkisesta toiminnasta ja vapaista ammateista elantonsa saaviin. Heitä viipurilaisista oli vuoden 1930 laskennassa 12,1 %, mutta tiedossani ei ole parturien saati parturi-yrittäjien osuutta tuosta luvusta. Sotilaita oli Viipurissa väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Se oli maan suurin varuskuntakaupunki, siellä oli paljon paitsi varusmiehiä, runsaasti myös heidän kouluttajiaan, isäni Eero Virolainen yhtenä näistä ammattisotilaista. Helsingissä armeijalta palkkansa saavia oli pääesikunnan ja muitten sotilasesikuntien ja alan koulujen takia kyllä määrällisesti enemmän, mutta ei suhteellisesti, Jaakko Paavolainen kirjoittaa:83 Viipurissa oli puolustuslaitoksen palveluksessa 1.080 henkeä, kun Helsingissäkin oli vain 1.847 henkeä ja kolmanneksi suurimman varuskuntakaupungin, Turun, vastaava luku putosi jo 273:een … [Viipurin] Kaupungin alueella oli päällystöä 241 ja alipäällystöä 653 henkeä Viipurilaiset näyttävät tilastojen mukaan asuneen yhtä hyvin tai huonosti kuin muutkin kaupunkilaiset maailmansotien välisessä Suomessa. He saivat elantonsa muitten kaupunkien asukkaita enemmän kaupan ja liikenteen elinkeinoista sekä puolustusvoimilta, teollisuudesta vähemmän kuin väestö muissa kaupungeissa. Seuraavaksi perehdymme siihen millaiset mahdollisuudet viipurilaisilla oli liikkua kaupungissaan ja sieltä muualle.

Viipurin liikenne Viipuri oli tärkeä rautatieliikenteen risteysasema, Helsingin jälkeen maamme toiseksi vilkkain. Jo vuonna 1918 Viipurista lähti junalla yli puoli miljoonaa matkustajaa, muutama vuosi myöhemmin junia lähti päivittäin 24 ja tutkimukseni ajan lopulla junissa oli jo melkein puolitoista miljoonaa lähtijää vuodessa. Matkustajista 91 % osti vuonna 1925 lipun kolmannen luokan vaunuun ja 9 % toiseen luokkaan, ensimmäisen luokan valitsi keskimäärin vain yksi kolmesta tuhannesta matkustajasta. Vuoden 1932 jälkeen kun Äyräpään – Valkjärven rata oli valmistunut, lähti Viipurista junia viiteen eri suuntaan, sen ratapiha oli Pohjoismaiden laajin ja ratajakso Viipuri-Terijoki oli maamme vilkkaimmin liikennöity osuus. Talvisodan alla kaupunkiin tuli rautatierahtia noin 13 miljoonaa tonnia vuodessa, tavaraliikenne oli kasvanut vielä henkilöliikennettä voimakkaammin. Tulevasta rahdista suurin osa siirrettiin junista suoraan laivoihin edelleen ulkomaille vietäväksi. Rautatieasemalta oli jo 1800-luvun lopulla rakennettu pistoraide Salakkalahden rannan ja Pohjoissataman kautta ohi Linnansillan Eteläsataman pakkahuoneelle saakka.84 Viipurin satamien kautta kulki paitsi paljon tavaraa myös ihmisiä. Ulkosatamat Uuras ja Koivisto olivat tavarasatamia, joihin syvällä uivat rahtilaivat tulivat, ihmiset lähtivät kaupungista. Matkustajalaivat Helsinkiin, matkan varrella oleviin rantakaupunkeihin, Seiskariin, Lavansaareen, Suursaareen ja Virolahdelle lähtivät Eteläsatamasta, läntisiin esikaupunkeihin, Uuraaseen ja meren puolen lähipitäjien huvilayhteisöihin kulkevat Turunsillan eli Linnansillan vierellä olevasta laiturista. Pohjoissatamasta lähtivät ne laivat, 47

Viipurin kaupunki

jotka kuljettivat matkustajia Saimaan kanavalle. Viipuri oli liikenteen risteyspaikka paitsi rautatiemyös laivaliikenteen ja linja-autoliikenteen osalta, siellä yhdistyivät meri- ja sisävesiliikenteen reitit ja se oli kahdeksan eri valtatien risteyskaupunki.85 Linja-autoliikenne alkoi Viipurissa 1920-luvun alussa. Ensimmäiset autot olivat kuorma-autoista modifioituja, lavalle oli tehty kangasseinäinen ja kiinteäkattoinen matkustamo. Kalusto ja reitistö kehittyivät kuitenkin nopeasti tärkeäksi alueen henkilökuljetuksen osaksi huolimatta siitä, että Kannaksen rataverkko oli varsin tiheä. Vuonna 1939 Viipurista lähti linja-autoreittejä kuuteen eri suuntaan, vuoroja ajettiin Kannaksen lisäksi Sortavalaan, Käkisalmeen, Joensuuhun, Savonlinnaan, Mikkeliin, Kotkaan ja Helsinkiin. Viipuriin saapui tai sieltä lähti linja-auto keskimäärin joka 12 minuutti aamu seitsemän ja ilta kahdeksan välisenä aikana. Vuonna 1932 valmistui kaupungin rakennuttama linja-autoasema matkustajien kannalta erinomaiseen paikkaan, rautatieaseman naapuriin. Neljä vuotta myöhemmin tämä Pohjoismaitten ensimmäinen varsinainen linja-autoasema laajennettiin nykyiseen muotoonsa.86 Viipurista ehdittiin ennen talvisotaa aloittaa myös matkustajalentoliikenne Helsinkiin. Aero Oy lensi Suur-Merijoen kentältä vuodesta 1937 alkaen kahdesti päivässä Malmin lentokentälle pääkaupunkiin, lento Helsinkiin kesti yhden tunnin. Viipurin kenttä oli kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Kun kenttä oli sotilaskenttä, ryhdyttiin liikenteen vakiintuessa rakentamaan Viipurin itäpuolelle siviilikenttää, puut kiitoradan alueelta oli kaadettu kun sota keskeytti työt.87

…

Kaukoliikenne kattoi kaikki mahdolliset liikennemuodot ja samoin oli lähiliikenteen kohdalla. Kun paikallisjuna lähti rautatieasemalta Helsingin suuntaan, oli ensimmäinen pysäkki heti salmen ylityksen jälkeen Hiekassa, vain kilometri asemalta, toinen Saunalahdessa ja kolmas Sorvalissa neljä kilometriä asemalta. Myös kaupungin sisäinen linja-autoliikenne näyttää hyvin järjestetyltä jo tutkittavan ajan alussa. Viipurin matkaoppaassa vuodelta 1925 kerrotaan että auto-omnibussit välittävät liikennettä kauppatorilta sekä rautatieasemalta kaupungin laitaosiin ja esikaupunkeihin. Maksu yleensä 1:50-2 mk. hengeltä. Jos matkalainen tuli junalla ja vaihtoi linja-autoon sai hän halutessaan apua tavaroittensa siirtoon: Asemalla kantajia: taksa 50 p. kapineelta, mutta korkeintaan 1 mk. kantamukselta. Jo 1930-luvulla paikallisliikenteen linja-autoyhteydet olivat varsin hyvät, keskusasema oli kauppatorilla. Aikataulu sieltä Saunalahteen oli vuonna 1935 vielä otsikoitu Likolammin nimellä, vaikka kaupunginosa oli pari vuotta aiemmin virallisesti nimetty Saunalahdeksi. Siellä asuneet vanhempani ovat hyvinkin voineet käyttää tätä yhteyttä, matkan hinta oli yksi markka:88 Linja N:o 63 Kauppatori-Likolampi (Monrepos) Matka noin 3,5 km., kestää noin 10 min. L i kolammilta: Kello 6.15 alkaen kello 23.00 asti 15 min. väliajoin, minkä jälkeen kello 23. 45 asti 20 min. väliajoin. Pyhinä alkaa liikenne kello 9.15 Hiekan kauputtnginosaan pääsi Viipurin keskustasta paitsi junalla ja linja-autolla myös laivalla. Laiva lähti kauppatorin rannasta ja tämä noin puolen kilometrin matka kesti vain muutaman

Viipurin kaupunki

minuutin. Väliä kulkenutta alusta sanottiin karjalanpiirakaksi, sen katto oli rypyssä samaan tapaan kuin tuon perinneruoan pinta. Väliä on kulkenut myös höyrypursi jonka korkea piippu piti kaataa kun rautatiesilta alitettiin. Liikenne alkoi yleensä huhtikuun puolivälissä ja jatkui jäätilanteesta riippuen suunnilleen joulukuun lopulle. Kauppatorilta pääsi laivalla myös Myllysaareen, Pikiruukkiin ja Monrepos´iin. Merenpuolen lähiliikenteen laivat lähtivät Eteläsatamasta, esimerkiksi Uuraaseen lähti laiva suunnilleen tunnin välein. Eteläsatamasta oli yhteys myös Suomenvedenpohjan suuntaan. Ensimmäinen pysähdys oli jo Linnasaaren rannassa, seuraavat Pohjoissatamassa, Hiekassa, Myllysaaressa, Siltasaaressa ja Pikiruukissa, laiva kulki Sammonsaareen asti.89 Raitiotieliikenne alkoi Viipurissa Helsingin ja Turun jälkeen kolmantena Suomen kaupungeista vuonna 1912. Liikennettä hoiti Elektricitätswerke & Strassenbahn Wiborg joka omisti myös Viipurin sähkölaitoksen. Yhtiön pääosakas oli saksalainen AEG aina vuoteen 1936 saakka jolloin kaupunki osti laitokset omaan hallintaansa. Paavo Korhonen kuvaa raitiovaunun matkantekoa näin:90 Se vinkui mahtavasti, ja sähköjohto kipinöi. Sillä me lapset ajoimme joskus vain huviksemme. Ratikkakyytiin pääsi poletilla, soikealla metallilevyllä. Ratikassa oli kuljettajan lisäksi rahastaja, joka keräsi levyt. Ratikassa oli sivuilla puupenkit ja vaunun peräpäässä avoin kuisti. Vastakkaisilla sivupenkeillä istuvat vilkkaat viipurilaiset puhelivat koko ajan vaikka eivät tunteneetkaan toisiaan. Katosta roikkuivat nahkalenkit, joista seisovat matkustajat pitivät kiinni vaunun huojuessa voi-

makkaasti. Myös pitkän ns. narun muistan, joka kulki vaunun pituussuunnassa katosta roikkuvien metallitankojen läpi ja josta vetämällä voitiin antaa kuskille merkki pysähtymistä varten. Raitiotieliikenteen keskus oli Salakkalahden kaupunginosassa, jossa eri suuntiin lähtevät linjat kohtasivat toisensa. Tutkimuksen liitteenä olevaan Viipurin karttaan raitiotielinjat on merkitty ehyellä punaisella viivalla. Läntinen linja kulki Linnansillan yli sotilassairaalan lähelle Palotorille, pohjoinen rautatieaseman kautta Papulan kaupunginosaan. Itäisiin kaupunginosiin lähtevät kaksi linjaa yhdistettiin toisiinsa vuonna 1937. Liikenne alkoi aamuisin puoli seitsemän aikoihin, vaunut kulkivat normaalisti 7,5 minuutin välein ja niillä tehtiin tutkimuskauden lopulla vuonna 1937 kaikkiaan viisi ja puoli miljoonaa matkaa.91 …

Hevoset olivat koko tutkimukseni kattaman ajan oleellinen osa Viipurin katuliikennettä, vaikka autot kasvattivat osuuttaan vuosien mittaan. Tässä vuoden 1924 Viipurin maantieajoneuvotilastossa sekä pika-ajurit että kuorma-ajurit tarkoittavat hevosvetoisia kulkuneuvoja:92 pika-ajureita 201 kuorma-ajureita 228 henkilövuokra-autoja 59 linja-autoja 35 yksityisiä henkilöautoja 189 yksityisiä kuorma-autoja 149 moottoripyöriä 23 sivuvaunullisia moottoripyöriä 50

Kun Eero Virolainen syksyllä 1926 tuli Perkjär49

Viipurin kaupunki

veltä pysyvästi Viipuriin työhön ja asumaan, toi hän moottoripyöränsä mukanaan. Tilaston perusteella se on ollut tuolloin vielä melkoinen harvinaisuus. Hevoskärryjen eli pika-ajureitten, kansanomaisesti vossikoitten ja taksiautojen asemia oli eri puolilla kaupunkia, suurimmat rautatieasemalla sekä Torkkelin- ja Karjalankadun risteyksessä. Kun rautatieaseman luo rakennettiin Viipurin ensimmäinen autojen huoltoasema vuonna 1929, se oli samalla vasta toinen koko maassa. Vuoden 1939 Viipurin puhelinluettelossa oli 20 autoasemaa mutta myös hevosajureitten odotuspaikkoja puhelimineen. Puhelimella saattoi tilata hevosen kuljettamaan myös tavaraa. Kuljetusliike Nopea tarjosi 40 hevosen ja 69 kuorma-auton palveluja, autoilla oli oma ja hevosilla omansa tilauspuhelin. Kalevi Tilli kertoo hevosten osuudesta Viipurin kuljetuksissa:93 Vielä vapaussodan jälkeisinä vuosina Viipurissa käytettiin hyväksi pääasiallisesti hevoskuljetuksia. Romanttiset ”isvossikat” kuuluivat erottamattomasti katukuvaan ja se oli vielä todellisuutta 1930-luvulla. Mutta myös tavarakuljetukset hoidettiin suurimmaksi osaksi hevospeleillä kuorma-ajureiden toimesta. Niinpä Massisen talon pihalla oli tallit useita hevosia varten ja vaunuliiterissä kuhunkin tarkoitukseen sopivia kärrejä ja vaunuja. Joskus poikkesin kaverieni kanssa Pietarinkadun toisella puolella olevan Pesosen kivitalon pihaan. Siellä oli maalaisisäntiä ja markkinamiehiä varten vielä enemmän talleja ja pilttuita kuin Massisen talossa. Matkamiehillä oli myös tilaisuus yöpyä noissa talleissa mitätön50

tä korvausta vastaan, mihin sisältyi oikeus juoda samovaarista teetä mielensä mukaan. Maksullista kulkua oli Viipurissa tarjolla paitsi kaupungin kaduille myös vesille. Sekä soutuveneitä että moottoriveneitä oli vuokrattavissa ainakin Pohjoissatamasta, niin sanotun Pennisillan luona. Veden äärellä asuvilla viipurilaisilla oli tietysti myös omia veneitä. Hiekan suunnalla asunut Pentti Äikäs muistelee.94 Kummisetäni haki polttopuut satamasta, jonne minä pääsin mukaan apupojaksi. Se oli mielestäni tärkeä reissu. Ensin mentiin kottikärryjen kanssa Hiekan laivarantaan, josta soudettiin veneellä linnan viereen satamaan. Siellä oli suuria valtamerilaivoja kaikilta maailman meriltä tuoden ja vieden tavaraa kaukomaista ja kaukomaille. Kummisetä keräsi puutavaran ja minä sain ottaa tulitikkulaatikot, joita oli heitelty mereen. Niitä kertyi minulle lopulta useita satoja. Äikäksen muisteluksessa nousee kansainvälinen Viipuri jälleen esiin hauskalla tavalla. Mutta mikä oli tuo Pohjoissataman Pennisilta? Katsotaanpa seuraavaksi yhtä Viipurin liikenteen ja kaupunkiolemuksen keskeistä elementtiä, siltoja, vähän laajemmin. Stig Hästön mukaan vesien pirstomassa Viipurissa oli kaikkiaan yksitoista siltaa, niistä ehdottomasti tärkein ja liikenteellisesti vilkkain oli Linnansilta eli Turunsilta. Samalla se oli Viipurin liikenteen suurin ongelma. Kesäaikaan tämä kääntösilta avattiin risteävän laivaliikenteen takia kerran tunnissa 10–15 minuutiksi mikä tietysti

Viipurin kaupunki

Kuva 14. Vossikka odottelee asiakkaita Torkkelin puiston tietämillä autot ja raitiovaunu seuranaan. Kuva: Hirn & Lankinen 2000, 140.

ruuhkautti liikenteen kummallekin puolen siltaa. Kun silta sitten meni kiinni, pyrkivät kaikki kulkijat ylittämään sen mahdollisimman nopeasti mistä seurasi, että kolareita tapahtui paljon. Vuonna 1939 sattui sillalla 155 yhteenajoa, joista 33 oli vakavia onnettomuuksia. Hevoset pelkäsivät vilkasliikenteistä ja erikoista siltaa. Veikko Liikanen, joka varusmiehenä ajoi armeijan hevosia, kertoo kokemuksistaan Linnansillalla:95

Kesällä harva se tunti silta aukesi. Sillan ollessa auki kahta puolta siltaa kerääntyi pitkiä jonoja maitse menijöitä. Kun silta meni kiinni, oli se kiireesti ylitettävä. Muutamat hevosista pelkäsivät sillan ylitystä. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä, että se sujuisi joustavasti. Kerran ollessani ensimmäisenä jonossa hevonen kieltäytyi menemästä sillalle. Se kuopi etujalallaan koetellen, onko tu-

Viipurin kaupunki

lähettämään siitä sähköpostitse kyselyn Juha Lankiselle. Ilokseni Lankinen vastasi melkein heti, tässä hänen vastauksensa keskeiseltä osin:97

Kuva 15. Raitiovaunuihin myytiin metallisia poletteja mutta myös paperisia matkalippuja, kaiketi eri aikakausina vuosikymmenien mittaan. Kuva: Hirn & Lankinen 2000, 138.

kevaa maata sen jalkojen alla. Hevosmies oli lujilla saadakseen hevosen liikkeelle. Myös Viipurin aseman ja Hiekan välillä oleva Revonhännän rautatiesilta avattiin laivaliikenteelle samaan tapaan Linnansillan kanssa, mutta tämä silta haittasi lähinnä laivaliikennettä. 1930-luvulla aloitettiin uuden ratalinjan rakentaminen Saunalahden parikymmentä metriä korkean harjanteen päälle. Tarkoitus oli siirtää Saimaan kanavan laivaliikenne Linnasaaren länsipuolelle ja rakentaa sinne niin korkea silta, että laivat pääsisivät vapaasti sen alitse. Ratatyö keskeytyi sotaan.96

…

Mutta tuo Pennisilta? Törmäsin nimeen ensi kertaa tätä tutkimusta tehdessäni jossakin muistelmatekstissä. Karjala-lehdestä 20.11.1909 löysin uutisen, jonka mukaan Pennisilta asetettiin eilen paikoilleen Hiekan ja pohjoissataman välille, siinä kaikki. Kun en löytänyt sillan sijainnista tai laadusta mitään täsmällistä tietoa sen paremmin kartoista kuin kirjallisuudestakaan, rohkaistuin 52

…meidän aikana (ennen sotia) oli Penninsilta samalla paikalla, kuin nykyinen silta Viipurin linnan pohjoispuolella, jonka venäläiset rakensivat 1950-luvulla. Penninsilta oli puurakenteinen osin ponttonisilta ja se rakennettiin vain talvikäyttöön ja poistettiin käytöstä ja siirrettiin varastoon kesäajaksi Saimaan kanavaliikenteen takia. Silta oli tarkoitettu vain jalankulkijoita varten, mutta joskus hevospelitkin käyttivät siltaa. Hiekan ja Pikiruukin asukkaat käyttivät ahkerasti siltaa, sillä se oikaisi kotimatkaa keskustasta melkein pari kilometriä. Viipurista oli 1920- ja 1930-luvuilla hyvät julkiset liikenneyhteydet Karjalankannakselle ja muualle Suomeen linja-autoilla ja junalla. Saaristoon ja etelärannikon kaupunkeihin pääsi myös laivalla ja maan pääkaupunkiin lentokoneella. Julkinen liikenne kaupungin sisällä oli monipuolista, kauppatorilta pääsi muutamassa minuutissa linja-autolla ja kesällä myös laivalla Saunalahden ja Hiekan kaupunginosiin, joissa vanhempani ja monet sukulaisistani asuivat. Halutessaan saattoi ottaa hevosajurin tai taksiauton. Raitiovaunulla Hiekkaan tai Saunalahteen ei päässyt mutta junalla kyllä, molemmissa näistä esikaupungeista oli rautatiepysäkit. Matka kauppatorilta Saunalahteen ei kävellenkään ole ollut ylivoimainen, Linnansillan ja Siikaniemen torin jälkeen pääsi Haminanportin kautta oikaisemaan läpi Pyhän Annan kruunun. Kesällä 2011 me kaksi melko kehnokuntoista

Viipurin kaupunki

Kuva 16. Pennisilta Victor Svaetichin`n maalauksessa Talvimaisema vuodelta 1902 Lahden kaupunginmuseon kokoelmissa. Taulun kuvauksesta: Kapea kävelysilta, Pennisilta, kulkee merenlahden yli. Svaetichin maalasi Viipurin museon toimeksiannosta Viipurin ja Karjalankannaksen rakennuskantaa vuosina 1902–28. Kuvalähde lähdeluettelossa.

ikäihmistä, vaimoni Tuula ja minä, kävelimme tämän reitin Saunalahteen ja takaisin useampaan otteeseen. Talvella Pennisilta lyhensi kävelymatkaa kauppatorilta varsinkin Hiekkaan merkittävästi. Olen varma, että Hiekan kaupunginosassa asuessaan vanhempani ovat käyttäneet Pennisiltaa, samoin muut sukulaiseni Hiekassa, Pikisaaressa ja Saunalahdessa. Ajatus lämmittää. Tämän lämmön kannustamana lainaan tämän kuivan ja pitkäksi venyneen alaluvun inhimillistämiseksi vielä Karjala-lehden yleisönosastokirjoitusta keväältä 1910. Se toimii myös käänteenä ja siltana viipurilaiseen tori- ja katuelämään, kaupankäyntiin penneineen ja markkoineen.98

Kääntösiltoja onkin kaksi kaupungissamme, eikä yksi niin kuin kenties yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat. Se toinen on Turunsilta ja se toinen on ”pennisilta”. Rautatiesiltaa en nyt tietysti enää ota lukuun, kun siinä on valpas vartio estämässä kapinallisten ylikulkua. Pennisilta ei luullakseni maksa likimainkaan 2 miljoonaa 300 tuhatta, jonka vaatimattoman summan kaupungininsinööri on arvioinut Turunsillan reparatsionin tulevan maksamaan, vaan siitä huolimatta se on varsin mukava kääntösilta. Se on näet rakennettu useista osista, jotka ovat toisiinsa köysillä kiinnitetyt. Jos nyt siltaa tahdotaan ”kääntää”, päästetään vain nuorat jostakin kohti irti ja annetaan virran kulettaa silta pitkin jokea. Koko konsti on siinä, ettei nuoria vain päästetä irti kahdesta kohti yhtaikaa. Silloin voisi näet virta viedä sillan tykkänään kuulumattomiin. Torit, kaupat, kadut Kauppatori oli Viipurin kaupankäynnin sydän. Se oli torien tapaan keskeisellä paikalla kaupungin ytimessä Pohjoissataman äärellä Torkkelinpuiston päässä. Viipurin kauppatorin erityinen piirre oli sen kulmasta kulmaan vinottain läpäisevä leveä väylä, jonka reunoilla torikauppiaitten hevoset seisoivat kärryineen vieri vieressä. Erikoista oli se että Pyöreän tornin suunnalta Torkkelinkadun päähän katsottuna hevoset väylän oikealla puolen seisoivat aisojen välissä väärin päin, häntä poispäin kärryistä. Vasemmalla puolella väylää hevoset sen sijaan seisoivat kärryjensä aisoissa tavanomaiseen tapaan, häntä kärryihin päin. Tämä 53

Viipurin kaupunki

asettelu ei kuitenkaan esiinny kaikissa torilta otetuissa kuvissa, ehkä tapa on muuttunut ajan myötä tai sitten viikon eri päivinä on myyty eri tuotteita. Juha Lankinen näet antaa ilmiölle selvän ja uskottavan selityksen:99 maalaisherkkuja myyvät kauppiaat käänsivät hevosensa siten, että takaosa oli kadulle päin ja hevosen turpa kärreille päin. Syy oli yksinkertainen; jos hevonen pieraisi tai kakki, tapahtuma oli kaukana kärreistä

Stig Hästö puolestaan muistelee kauppatorin elämää, kauppiaita ja tarjontaa näin:101

…

Ei minun tarvinnut kuin ummistaa silmäni hetkeksi, niin näin edessäni värikkään, vilkkaan torin sellaisena kuin se oli ollut lapsuudessani. Siellä oli paljon ihmisiä ja pitkät rivit markkinakojuja. Kun Punaisenlähteentorilla saattoi ostaa oikeastaan mitä vain, oli Kauppatori se paikka, jossa myytiin lähinnä elintarvikkeita ja puutarhatuotteita. Kojujen omistajat tulivat melkein poikkeuksetta maaseudulta. He olivat maanviljelijä- ja kalastajaperheitten jäseniä tai palvelijoita. Myytävät tuotteet olivat moninaisia: perunaa, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, munia. voita, piirakoita ja muita leivonnaisia ja muistaakseni myös kalaa. Kaksikymmentäluvulla torikauppiaat tulivat kaupunkiin hevospelillä. Tästä seurasi, että torilla näkyi paljon hevosia. Ne antoivat oman värinsä kokonaiskuvalle ja tunnelmalle ja levittivät omaa maaseudun hajuaan ympärilleen. 1930-luvun lopulla oli suurin osa torikauppiaista jo ”moottoroitu”.

…

Kauppatori oli nimensä mukaisesti arkinen lähinnä ruokaa tarjoava kauppapaikka, siellä ei ollut syys- tai kevätmarkkinoita. Toisin kuin Hästö hieman epävarmasti muistelee, ei torilla myyty kalaa. Kauppahalli torin laidalla oli sen, niin kuin myös monen erikoisen elintarvikkeen myyntipaikka. Rakennuksen kaksikerroksinen osa oli valmistu-

Kauppatorilla myytiin monenlaista ruokatavaraa. Viipurilaismuistelijoista lainaan ensin HilkkaLiisa Vesasta ja sitten Kalevi Tilliä, joitten ruokaainekeskeisiä luetteloita Juha Lankinen vielä täydentää käyttötavaroilla:100 Maalaiset toivat kauppatorille hevosillaan kaikkia omia tuotteitaan kuten perunaa, lanttua, nauriita, punajuuria ja voita. Voi oli kauniin keltaista ja se oli pakattu suorakaiteen muotoisiin märkiin voipaperikääreisiin. Jos asiakas halusi maistaa suolan sopivuutta, lohkaisi hän kyntensä kärjellä palan kääröstä — ja sopivaahan se suola muistikuvani mukaan yleensä oli. Lemin perunoita, voita, leipää ja vihanneksia sekä melkein kaikkea muuta hyvää ruokapöytään pantavaksi. Marja-aikana siellä sai maistella mansikoita ja syksyllä sienet ja omenat tekivät kauppansa. Myynnissä olevien kukkien paljous antoi omaa väriloistoaan tuolle kiehtovalle teatterille, jossa sadoittain ihmisiä hyöri keskenään kaupanteossa. 54

Torilla myytiin myös tarve-esineitä, kuten puusaaveja ja tynnyreitä sekä kaikkia kotitalouteen kuuluvia pikkuesineitä.

Viipurin kaupunki

Kuva 17. Yleiskuva torilta Tässä Eino Partasen 1930-luvun kuvassa torinäkymä on vielä hyvin hevosvoittoinen. Pyöreän tornin seinää kiertää matala kahvilarakennus Toripässi, jonka pohja oli nähtävissä vielä kesällä 2011. Kuva Neuvonen 2010, xxx.

nut 1880-luvulla ja koko kauppahalli vuonna 1906, jolloin se lähes sadan myyntipaikan myötä oli Pohjoismaitten suurin. Kalevi Tilli nimittää kauppahallia perheenemäntien aarreaitaksi ja HilkkaLiisa Vesanen luettelee sen valikoimia näin:102

Tuoretta kalaa sai parhaiten hallista, hailia, savuhailia ja ihanaa mätiä. Isot arbuusit kahtia leikattuna pursuivat punaista mehukkuuttaan, ja ”sieppuja” eli auringonkukan siemeniä sai, kuten

Viipurin kaupunki

rajatapaus olivat Sakkolan porsaat, joita myytiin elävinä edelleen kasvatettaviksi ja vasta sitten syötäviksi. Erityisesti vappuna torilla myytiin ilmapalloja, mutta lapsille tarkoitetut lelut ja markkinapallot, kepeä ja iloinen meno posetiivareineen ja marakatteineen oli Punaisenlähteentorille ominaista muulloinkin. Markkinatunnelma äänekkäine myyjineen ja pelimanneineen oli keskeinen osa torin ilmapiiriä, Kalevi Tilli kuvaa sitä näin:103

Kuva 18. Kauppiaitten sijoittumista suoriin riveihin helpottivat yhä paikoillaan olevat merkkikivet 1800-luvun lopulta. Lankinen & Miettinen 2009, 250–251. Kuva: Markku Virolainen toukokuu 2011.

halvaa ja mausteita vaikka minkälaisia, joiden hajukin oli eksoottinen. Punaisenlähteentorin tarjonta oli kauppatoriin verrattuna kovin toisenlainen. Siellä myytiin monen moista tavaraa ajopeleistä neppareihin ja jalkineisiin. Torin valikoiman syntyjuuret olivat Venäjän armeijasta vapautuneitten ja Viipuriin jääneitten juutalaiskauppiaitten vaatekojuissa, narikoissa .ja osin siksi vaatetavara oli 1930-luvulla edelleen merkittävällä sijalla Punaisenlähteentorin kaupankäynnissä. Elintarvikkeita torilla ei myyty lukuun ottamatta piparkakkuja, karamelleja ja kuuluisia Viipurin rinkeleitä. Tarjonnan 56

Kaikenlaiset helppoheikit kiinnostivat minua pikkupoikana kuitenkin eniten torilla käydessäni. Muistan eräänkin heistä, joka suuren pakkilaatikon päällä seisten markkinoi lasinleikkausveistä. Hän aloitti esityksensä kovalla äänellä huutaen näin: -Aparat Paris Berlin Chikago! Tulkaaha katsomaa maailma parast lasileikkaajaa. Mie tiijän ku mie oon kiertänt ympär maailmaa! Mitä sie poika siin mulkoilet? Katoha sie ku mie otan täst tään ikkunalasin ja pyöräytän täll teräll tuoho lassii ympyrän. Mies teki mitä lupasi ja koputti kädellään ympyrän keskelle. Ikkunalasista irtosi ympyränmuotoinen lasikiekko ja mies pisti päänsä läpi näin syntyneen reiän. Ikkunalasi kaulassaan hän tokaisi minulle: -Näit sie poika! Mitä mie siul sanoin! Aparat Paris Berlin Chikago! Punaisenlähteentorin nimen syntyhistoriasta on erilaisia kertomusversioita ja selityksiä. Dramaattisimman mukaan paikalla mestattiin Nuijasodan loppuselvittelyissä vuonna 1599 Kaarle Herttuan käskystä Viipurin linnan päällikkö Arvid Tavast lähimpine miehineen. Mestattujen

Viipurin kaupunki

Kuva 19. Punaisenlähteentorin kulmalla kääntyivät raitiokiskot Vaasankadulta kohti kauppatoria Torkkelinkadulle. Kuvassa näkyy sen varrella torin laidalle vuonna 1938 valmistunut Yhdyspankin talo. Kuva: Hirn & Lankinen 2000,78

veri virtasi siihen asti Munkkilähteen nimellä tunnettuun lähteeseen ja värjäsi sen veden punaiseksi. Paikalle myöhemmin syntynyt tori sai kertomuksen mukaan nimensä tuosta lähteestä. Mestattujen päät pantiin rautatankojen neniin Karjaportin aidan päälle, jouluyönä ne lauloivat sieltä kuorossa: Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha. Arkinen versio nimen synnystä kertoo paikalla olleen kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön tarkoitetun kaivon, jonka

suojarakenne oli punamullalla maalattu. Sateet liuottivat väriä, se levisi kaivon ympäristöön ja antoi vedenhakijoille aiheen nimittää kaivoaan Punaiseksi lähteeksi.104 Kauppatori ja kauppahalli, Punaisenlähteentori, niitten välinen osuus Torkkelinkatua ja Linnankatu olivat Viipurin liike-elämän ydinaluetta. Viipurilaisten muistelijoitten kotikaupunki oli 1920- ja 1930-luvuilla pienten, omaan tiukasti 57

Viipurin kaupunki

rajattuun tuotevalikoimaansa keskittyneitten laadukkaitten liikkeitten ja kauppojen kaupunki, nykyajan supermarketeista ei ollut edes aavistusta. Muistelmissa nousee yksi nimi yli muiden, Lehtovaaran kahvila-ravintola Torikadun eteläpäässä. Heti sen jälkeen hyvänä kakkosena tulee Pursiaisen kahvila Torkkelinkadulla ja kolmantena Rönnblomin konditoria ehkä osin kultaisen Viipurin rinkeli -liikekylttinsä ansiosta. Kauppaliikkeitten nimiä nousee kyllä esiin useita, mutta ne ovat jokaisella muistelijalla omassa suosikkijärjestyksessään, vain harva kauppa tulee edes mainituksi useammassa muisteluksessa, vaikka kertomukset ovat pelkästään myönteisiä ja lämpimiä. Pienet kauppaliikkeet näyttäytyvät yhteisessä viipurilaismuistissa kaiken kaikkiaan tasavertaisina, hyvinä asiakkaittensa palvelijoina. Esimerkkinä Papulassa ollut pieni kalakauppa, jossa myytiin eläviä kaloja vesialtaasta, myyjä kolkkasi asiakkaan osoittaman kalan puukapulalla ja kääräisi sen sanomalehteen ostajan mukaan. Tässä yksi parhaimpia ja monipuolisimpia kuvauksia kauppaliikkeistä, Hilkka-Liisa Vesasen muistelus:105 …Staufferin pikkuinen maitokauppa, jossa päivittäin teimme ostoksia. Valkotakkinen ja myös valkoisella hilkalla varustettu myyjä mittasi isosta tonkasta maitoa litramitalla asiakkaan maitohinkkiin. Pienemmästä tonkasta ammennettiin desin mitalla laihempaa kahvikermaa tai paksumpaa kuohukermaa yksi tai kaksi ”mittaa” ihan pieneen hinkkiin. Huoneen yhdellä sivulla oli lasinen kaappi, josta näkyi iso voiköntti. Myyjä repäisi suuresta rullasta voipaperia, kastoi sen ensin vedellä, ettei voi 58

tarttuisi paperiin, ja lohkaisi voista puulastalla puolenkilon tai neljänneskilon. Vanhanaikainen vaaka punnuksineen näytti painon. Toisessa lasikaapissa oli korvapuusteja, wienerleipiä, paraskeja ja leipiä, ”mustia” tai ”valkoisia” sekä hiivaleipää. Keksit olivat irrallaan omissa neliskanttisissa laatikoissa ja niitä otettiin sieltä pihtien kanssa pieneen paperipussiin sata- tai parisataa grammaa. Kun ostokset oli valittu, myyjä repäisi puotipaperista palan ja kirjoitti lyijykynällä hinnat allekkain ja laski ne päässään yhteen. Tiskin takana oli kulunut vetolaatikko, jonne hän sujautti rahat ja valitsi vaihtorahat. Muutaman askeleen päässä Mustainveljestenkadun kulmassa oli Oravan siirtomaatavaraliike. Se oli isompi kauppa ja tavaraakin oli enemmän. Täältä ostettiin kahvit, sokerit, jauhot, ryynit, rusinat ja hedelmät. Toisinaan näitä ostettiin Montoselta, kadun alapäästä. Äidin mielestä kun Montosella oli suurempi valikoima ja aina tuoreet hedelmät. Morosoffin lihakauppa oli Linnankadulla ja sieltä mentiin ostamaan lihaa, makkaraa ja koiralle luita. Pursiaisen leipomolla oli kaupungin parhaat ”baakelsit” ja kaikki hienot täytekakut kuten mantelipohjainen mikado-kakku. Sitä haettiin, kun tuli juhlia. Linnankadulla, vinottain vastapäätä Lehtovaaran ravintolaa oli Rönnblomin konditoria, johon kuului myös pieni kahvilahuone. Tämän kaupan yläpuolella oli se komea kullattu Viipurin rinkeli, jonka päällä komeili vielä kruunu. Iltaisin, jos sattui yllättäen tulemaan vieraita, lähetti äiti sieltä ostamaan vaaleaa ”hopeakaakkua”, jota myytiin kilottain. Se oli haurasta ja hy-

Viipurin kaupunki

vää. Joskus sain ostaa samalla itselleni ”kissankieliä”, suklaasta valmistettuja ihanuuksia. Apteekki oli myös lähellä ja sieltä ostettiin rintamikstuuraa yskään ja Emser-suolaa kurkun karheuteen. Citrovaniljapulveri auttoi pään kivistykseen. Pulveri oli pakattu pieneen paperiseen koteloon, mistä se kumottiin suoraan suuhun, ja vettä juotiin päälle. Mustia salmiakkipastilleja haettiin myös apteekista. Vastapäätä apteekkia sijaitsi rohdoskauppa, josta myytiin pumpulia, hienoa saippuaa, kauneusaineita kuten puuteria, kulmakyniä ja tukkapinnejä. Kerran kuulimme, että se nätti nuori nainen, joka oli siellä myymässä, oli ruvennut filmaamaan. Teimme aina tikusta asiaa ja kävimme, me tyttöhupakot, häntä ihailemassa. Hän oli Sirkka Sari. Myös Oldenburgin kirja- ja paperikauppa oli lähellä. Sieltä ostimme ”oblaatteja” eli kiiltokuvia, joita liimasimme ystävien muistokirjoihin nätin värssyn kera. Kynät, kumit, postikortit, paperinuket, lehdet ja kirjat löytyivät sieltä, sekä arabikumi, josta teimme liimaa. Torin varrelta löytyi Hamusen kenkäkauppa ja sieltä minullekin löytyivät monet kengät. Jos äidiltä loppui rihma, hän antoi minulle kangastilkun käteen ja käski hakea samanväristä silkkipuolaa tai lankaa Zweygbergin kaupasta Karjaportinkadun ja Mustainveljestenkadun kulmasta kauppatorin laidalta. Se oli iso kauppa ja valtavat kangaspakat kiersivät seiniä.

Kuva 20. Rönnblomin leipuriliikkeen mainosrinkeli Linnankadun ja Torikadun risteyksessä Paraatikentän kulmassa. Kuvassa Rönnblomia vastapäätä näkyy kuuluisan Lehtovaaran kahvila-ravintolan nimikyltti. Vesanen 2007,71; Tilli 1985, 31. Kuvan postikortti on Sirkku Ruusulammen arkistosta.

Viipurin kaupalliseen katukuvaan kuuluivat myös jäätelö- ja nakkikärryt, lankkipojat ja elävät mainostaulut, mainoskylttien kantajat. Valiolla 59

Viipurin kaupunki

oli 1930-luvulla eri puolilla kaupunkia kaikkiaan 26 jäätelökärryä, jotka ilmestyivät katukuvaan yleensä vapun jälkeen. Yksi kärryistä on kuvan 11 mukaan ollut rautatieaseman torilla. Yhtiön kiertävä auto toimitti kärryjen yksityisyrittäjä-hoitajille täydennystä käteismaksua vastaan. Iltaisin ja öisin seisoi nakkikauppias Torkkelinpuiston ja Karjalankadun kulmassa ja kauppa kävi muistelijoitten mukaan erinomaisesti. Päiväsaikaan sai Torkkelinpuistossa kenkänsä kiiltäviksi, eikä palvelun löytäminen ollut vaikeaa, suuri mainoskyltti opasti kiillottajapojan luo. Liikkuvia mainostauluja kantoivat pikatoimisto Mars´in asiapojat, taulut oli ripustettu vatsan ja selän puolelle olkien yli kulkevilla nauhoilla. Mainostaulujen kantamisen ohella pojat myivät myös arpoja ja jakoivat liikekirjeitä, Mars kilpaili postin kanssa vaikkakin sen päätoimi oli tavaran kuljetus. Viipurin katukuvassa pikatoimiston työntekijöitä näkyi kärryineen tai ilman kärryjä aina asiakkaan tarpeen mukaan, hinnoittelu otti huomioon paitsi tarvittavan kuljetuskaluston myös sen tarvittiinko tehtävään aikuinen mies vai riittikö nuori poika.106 Lähteeni eivät kerro, että Viipurin kaduilla olisi näkynyt kerjäläisiä tutkimukseni käsittelemänä aikana. Seija Siltala on ainoa, joka sanoo mitään kerjäläisistä ja hän kirjoittaa, ettei muista koskaan nähneensä heitä. Sen sijaan Siltala kertoo ainakin Papulan kaupunginosassa käyneen pyytäjiä ovilla ja myös kädettömästä ja jalattomasta invalidista, joka kävi lapsi mukanaan pihoilla laulamassa. Toki myös Viipurissa kuten muissa Suomen kaupungeissa oli kaduilla 1930-luvun Apu-lehtien myyjiä, tuo lehti oli nimensä mukaisesti perustettu autta60

maan talouslaman aikana työttömäksi joutuneita. Myyjät saivat provision myymistään lehdistä.107 …

Ennen kuin jätän kaupallisen Viipurin torit, kaupat ja kadut haluan vielä kertoa eräästä kaupungin katujen talvisesta näytelmästä. Se ei suoranaisesti kuulunut kaupankäynnin piiriin, mutta sivusi sitä parantamalla kaduilla kulkemisen edellytyksiä ja siten auttamalla asiakkaitten ja kauppiaitten kohtaamista. Viipurin katuja pidettiin talvisaikaan avoinna suurilla koneauroilla, jotka työnsivät lumen valliksi kadun viereen. Vallit lapioitiin käsipelillä suuriin kasoihin ja kasoista edelleen sulatusta varten tehtyjen kaupungin omistamien kattilalaitoksien päälle. Laitteen päällä oli halkaisijaltaan parimetrinen, reunalla varustettu levy, jolle lumi nostettiin. Levyn alla olevaan tulipesään syötettiin halkoja, niitten polttoa ja siten lumen sulamista tehosti sähkökäyttöinen kovaääninen puhallin, jonka ansiosta levy kuumeni punahehkuiseksi. Ääntä ja savua riitti, kun useat miehet lapioivat lunta tulikuumalle levylle, josta lumi lorisi vetenä katuojiin ja edelleen katujen viemäriin. Tämän erikoisen näytelmän menestys oli taattu, sitä kertyi seuraamaan aina suuri joukko katsojia. Näistä suurista sulatuslaitoksista oli myös pienempiä muunnelmia. Ne olivat taloyhtiöitten omistamia ja niitä käytteli tavallisesti vain yksi mies, yleensä kyseisen taloyhtiön talonmies.108 Seuraavaksi tarkastelen joitakin Viipurin kuuluisimmista rakennuksista. Yritän välttää toistamasta jo yleisessä tiedossa olevia, kaikkien tuntemia asioita ja nostaa sen sijaan esiin vähemmän tunnettuja seik-

Viipurin kaupunki

Kuva 21. Yksi Valion jäätelökärryistä oli Paraatikentän laidalla ruotsalais-saksalainen kirkko taustanaan. Paraatikenttä oli 1930-luvulla vielä kokonainen ja avoin ilman nykyisiä istutuksia, kentän kulmassa vinoon kulkevaa katua ja kirkon edustan kivirakennelmaa tuhotulta rautatieasemalta peräisin olevine karhuineen. Kuva: Vuorikoski 2007, 140.

koja. Ensimmäisenä on tietysti kaupungin symboli, myös sen vaakunassa kuvattu linna. Viipurin keskeiset rakennukset Viipurin linnan monista tulipaloista yksi sattui

vuonna 1856. Silloin paloi Norjan kuninkaalta nimensä saaneen Pyhän Olavin tornin huippu, sisärakenteet ja suuri osa muuta linnaa. Palo sai alkunsa Saimaan kanavan avajaisilotulituksesta, josta näin tuli aiottuna paljon mahtavampi. Vanha herra 61

Viipurin kaupunki

nosti hattuaan uudelle ajalle, sanoivat viipurilaiset, kun tuli suihkusi 70 metriä korkean tornin huipusta. Linna oli tämän palon jälkeen pitkään rauniona, se korjattiin vasta 1890-luvulla. Vähän tunnettu asia on, että linnasta on ollut yhdysvalli Viipurin niemelle ja vallin sisällä linnasta kaupunkiin kulkenut käytävä. Valli purettiin jo 1700-luvulla ja käytävän olemassaoloa ehdittiin epäillä vanhoille linnoille tyypilliseksi salakäytävälegendaksi kunnes Weckrothin talon kellarista linnaa vastapäätä löytyivät tunneliin johtaneet portaat.109 Linnan jälkeen Viipurin tunnetuin rakennus lienee Pyöreä torni (kuva 17), jonka tunnettuja lempinimiä vielä tutkittavana aikana olivat myös Pässinlinna, Pässintorni, ja Paksu Katarina. Nimestään huolimatta torni ei ole aivan pyöreä, sillä sen oviseinä on suora. Vuosina 1547–1550 rakennettu puolustustorni oli jo pitkään ollut rappiolla, kun se arkkitehti Uno Ullbergin aloitteesta ja Wiipurin Teknillisen Klubin toimesta vuosina 1922– 1923 kunnostettiin kahvila-ravintolaksi. Koko Suomessa kuuluisaksi nousseen ravintolan lisäksi Pyöreään torniin tuli myös klubin kokoustiloja ja kirjasto. Tornin kauppatorin puoleista ulkokylkeä kiersi puinen kahvilarakennus Toripässi, jossa oli noin 50–60 istuinpaikkaa, kun itse Pyöreän tornin ravintolasalissa paikkoja oli sata enemmän.110 …

Kun edellä kirjoitin Viipurin joukkoliikenteestä kerroin kyllä linja-autoasemasta, mutta rautatieasema jäi kovin vähälle huomiolle. Vuonna 1913 valmistunutta rakennusta sanotaan yleensä Eliel Saarisen piirtämäksi, vaikka sen suunnittelukilpailun oli tarkkaan ottaen voittanut arkkitehtitoimisto Eliel Saarinen & Herman Geselius ja 62

lopulliset työpiirustukset laati Herman Geselius. Aseman pääsisäänkäyntiä koristaneet neljä karhua ja kaksi naisfiguuria oli veistänyt Eva Gyldén. Rakennus tuhoutui sodassa melkein kokonaan, mutta ainakin yksi karhuista säästyi. Kesällä 2011 se oli entisellä paraatikentällä osana suihkulähderakennelmaa Saksalais-Ruotsalaisen kirkon edustalla. Asemarakennuksessa oli oma odotustila ensimmäisen ja toisen luokan matkustajille ja toinen odotustila kolmannen luokan matkustajia varten. Asemahallissa oli ravintola, kukkamyymälä ja erityisesti lapsia kiinnostanut kolikkoautomaatti. Seija Siltala kertoo siitä ja muistaa myös karhuveistokset:111 Komea rautatieasema julkisivukaarineen ja karhupatsaineen kiinnosti myös. Meitä lapsia kiinnosti erityisesti sisällä hallissa ollut pienoisveturi lasivitriinissä. Sen sai hetkeksi käymään työntämällä kolikon automaattiin. Isäni Eero Virolainen ja hänen äitinsä Matilda ovat varmasti nähneet aseman pienoisveturin. Perkjärveltä oli yhteys Viipuriin kyllä myös linjaautolla, mutta junalla matka oli paljon helpompi ja nopeampi tehdä. Junalla pääsi Perkjärven asemakylästä Viipuriin tunnissa, kun vielä vuonna 1939 linja-autoa piti vaihtaa Kyyrölässä ja matka kesti lyhyimmillään yli kaksi tuntia. Samanlainen kolikolla toimiva höyryveturin pienoismalli oli minun lapsuudessani Turun rautatieasemalla ja sen muistaa myös lapsistamme nuorin, vuonna 1980 syntynyt Maarit. Kokemus veturista yhdistää neljää sukupolvea.112 …

Viipurin kaupunki

Kuva 22. Avoin kääntösilta, rata ja rautatievaunuja linnan tornista nähtynä. Kuvan vasemmassa yläkulmassa Viipurin museo Torkkeli Knuutinpojan torin takana, Linnankadun toisella puolella Wulffin talo. Keskellä kuvaa ylhäällä Päävartion matala rakennus. Kuva: Vuorikoski 2007, 132.

Viipurissa esikaupunkeineen oli 13 kirkkorakennusta, lisäksi kaupungissa oli synagoga ja useitten eri uskonnollisten yhteisöjen rukoushuoneita.

Kirkoista on kolme ollut vanhempieni elämässä muita tärkeämpiä, heidän nuoruutensa kotiseurakunnan Viipurin maaseurakunnan kirkko, hei63

Viipurin kaupunki

Kuva 23. Rautatieaseman yritykset mainostivat palvelujaan sekä Karjalalehdessä että tulitikkuaskien etiketeissä. Liekö Suomen leijonavaakunan mainoskäyttöön tarvittu viranomaislupa? Kuva: Iltanen 2006, 60.

dän toisen kotiseurakuntansa, Viipurin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkko ja varuskuntakirkko, joka asevelvollisten valakirkkona on ollut isäni työssä merkittävä.113 Varuskuntakirkko oli lähellä Torkkeli Knuutinpojan toria, Piispankadun ja Vahtitorninkadun risteyksessä, keskiajalla rakennettu entinen tuomiokirkko. Mikael Agricola on perimätiedon mukaan haudattu tähän kirkkoon, mutta kirkossa tehdyt arkeologiset kaivaukset eivät ole tuoneet vahvistusta perimätietoon. Vuoden 1918 sodan jälkeen tuohon saakka ortodoksinen kirkko tuli evankelisluterilaiselle seurakunnalle ja sitä ruvettiin kutsumaan Agricolan kirkoksi mutta myös 64

sotilaskirkoksi ja varuskuntakirkoksi, koska kirkkoa käytettiin alokkaiden valakirkkona. Kirkossa ei 1920–1930 -luvuilla tehty mitään korjauksia, jopa ortodoksinen ikonostaasi sai jäädä paikalleen, Jumalanäidin ikonista tuli alttaritaulu. Kirkko tuhoutui talvisodan aikana ja sen mukana paloi 120 hautaamista arkuissaan odottanutta sankarivainajaa. Kirkon kellotorni Vesiportinkadun päässä oli ja on edelleen osa Viipurin kauneinta ja kuvatuinta kaupunkinäkymää. Tornin aikakellon koneisto on aito Könninkello, ilmajokelaisen Juhani Könnin tekemä.114 Viipurin maaseurakunnan kirkko oli myös keskiajalta, alkujaan Mustainveljesten luostarin kirkko. Vanhempani kuulutettiin avioliittoon tässä kirkossa, he molemmat kuuluivat tuolloin Viipurin maaseurakuntaan. Luostarinkadun ja Mustainveljestenkadun risteyksessä, pienellä aukiolla sijainnut kirkko tuhoutui jo talvisodassa, mutta silti sen pihamaalle haudattiin jatkosodan aikana 206 sankarivainajaa. Maaseurakunnan kirkon kellotorni on yhä paikoillaan Linnankatu 13 kohdalla. Tämä kaunis torni tunnetaan myös Raatitornina, se on alkujaan ollut osa vanhaa kaupunginmuuria.115 Viipurin näyttävin kirkko tutkimukseni aikana oli Tuomiokirkko Linnankadun ja Tuomiokirkonkadun risteyksessä omassa puistossaan. Punaisesta tiilestä rakennettu kirkko oli viipurilaiskirkoksi nuori, se oli valmistunut vuonna 1893. Kirkkoa kutsuttiin ensin Uudeksi kirkoksi, sitten myös Agricolan kirkoksi sen eteen vuonna 1908 pystytetyn Agricolan patsaan ansiosta ja vihdoin Tuomiokirkoksi, kun piispanistuin vuonna 1924 siirtyi Savonlinnasta takaisin Viipuriin.

Viipurin kaupunki

Kuva 24. Viipurin Tuomiokirkko. Kuva Neuvonen 2010, 84.

Kuva 4 on otettu tässä kirkossa, kuvassa näkyvä alttaritaulun alaosa oli osa Tuomiokirkon alttarimaalausta Kristuksen alas otto ristiltä. Vuoden 1933 alusta vanhempani siirtyivät Tuomiokirkkoseurankunnan jäseniksi, kirkosta tuli heidän kotikirkkonsa.116

Muita Viipurin näkyvimpiä kirkkoja olivat kuvan 21 ruotsalaisen seurakunnan yhdessä saksalaisen seurakunnan kanssa omistama Pietari-Paavalin kirkko Paraatikentän laidalla Torkkelinpuistossa, suuri kreikkalaiskatolinen Preobrazhenskijn tuomiokirkko Linnankatu 10:n kohdalla Raatihuoneentorilla, pienempi 65

Viipurin kaupunki

Eliaan kreikkalaiskatolinen kirkko Papulan sillan lähellä rautatien eteläpuolella ja Pyhän Hyacinthiuksen roomalaiskatolinen kirkko Vesiportinkadun puolivälissä, tontin sisäpihalla vinottain katulinjaan nähden. Kaikki nämä neljä kirkkoa oli rakennettu jo 1700-luvulla.117 …

Viipurin tunnetuimmista rakennuksista tutkimukseni ajalta ovat vielä esittelemättä kirjasto, taidemuseo ja arkisto. Ne kaikki valmistuivat 1930-luvulla, taidemuseo ensimmäisenä vuonna 1930 upealle paikalleen Pantsarlahden bastionin päälle Eteläsataman yläpuolelle. Uno Ullbergin suunnittelema rakennus koostui kahdesta erillisestä talosta, taidemuseosta ja taidekoulusta, joita yhdisti meren puolelta pylväikkö ja kaupungin puolelta porttirakenne.118 Vuonna 1933 valmistunut Viipurin Maakuntaarkisto tehtiin tsaarin hallinnolta kesken jääneen kirkon rakenteita hyödyntäen Tervaniemen kalliolle linnaa vastapäätä. Myös tämän rakennuksen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg. Viimeisenä kolmesta rakennuksesta valmistui Alvar Aallon maailmanlaajuisen kuuluisuuden saavuttanut kirjastorakennus vuonna 1935 Torkkelin puistoon. Moderni rakennus ei kaikkien viipurilaisten mielestä ollenkaan sopinut aiottuun paikkaansa lähelle goottilaistyylistä Tuomiokirkkoa, sijoituksesta käytiin kiivasta keskustelua suunnitteluvaiheen aikana.119

…

Viipuri oli varuskuntakaupunki myös kaupunkikuvaltaan. Torkkelinpuiston kylkeen keskeiselle alueelle sijoittuvan Keskuskasarmin vanhimmat rakennukset olivat 1870-luvulta, nuorimmat 1880-luvulta. Suuria kasarmialueita oli myös Pa66

pulassa, Sorvalissa ja Neitsytniemellä. Merkittävistä rakennuksista sivuutan liike-elämän suuret ja kuuluisat rakennukset samoin kuin monet mainetta saaneet asuintalot, koulut ja sairaalat yhtä lukuun ottamatta. Neitsytniemelle valmistui suuri, nelikerroksinen sotilassairaala vuonna 1932. Tässä tutkimuksessa tuo sairaala on merkittävä sillä äitini ilmoittautui sinne lotaksi talvisodan alla. Vaimoni eno Arvi Salminiemi kuoli 25.2.1933 tässä sairaalassa, hän oli sairastunut ollessaan Viipurissa asevelvollisuutta suorittamassa. Muita rakennuksia, jotka vielä esittelen, ovat Markovilla, Nälkälinna, Valkoinen talo ja Likolammin VPK:n talo. Ne eivät olleet tutkimukseni aikakaudella Viipurin kaikkein keskeisimpiä, mutta silti tässä tutkimuksessa tärkeitä.120 …

Markovillan suuri, osittain nelikerroksinen rakennus Papulan lahden toisella puolen Imatran kaupunginosassa oli rakennettu 1800–1900-luvun taitteessa suomalaisten venäläistämistä tavoittelevaksi pappisseminaariksi. Suomen itsenäistyttyä rakennus tuli puolustusvoimien käyttöön ja vuonna 1927 sinne sijoitettiin Taistelukoulu, jossa koulutettiin aliupseereja. Nälkälinnaksi kutsuttu punatiilistä tehty nelikerroksinen rakennus oli Siikaniemenkadun päässä, sen ja Linnoituspaltantien risteyksessä. Kanta-aliupseerien ja heidän perheittensä asunnoiksi tehtyä rakennusta sanottiin Stig Hästön mukaan myös Nälkänauhojen Palatsiksi, mutta muut lähteeni käyttävät yksinomaan Nälkälinna -nimeä. Talossa asuvat perheet maksoivat vuokraa, asunnot eivät olleet ilmaisia työsuhde-etuja. Viipurin puhelinluettelossa vuonna 1938 yhdessä Nälkälinnan asunnoista oli Suomen Aliupseeriliitto r.y.:n puhe-

Viipurin kaupunki

Kuva 25. Viipurin Sotilassairaala Neitsytniemenkadun suunnalta nähtynä. Kuva Palojärvi & al. 1936.

lin 4338. Sama puhelin on myös seuraavan vuoden luettelossa mutta eri asunnossa, liiton toimihenkilö oli vaihtunut.121 Valkoinen talo oli valmistunut vuonna 1920. Sen historia on erikoinen ja vaikeaselkoinen. Valkeaksi rapattu talo Saunalahden ja Hiekan välimaastossa nykyisen radan eteläpuolella oli rakennettu alun perin työväentaloksi, tämä Monrepon työväentalo oli Viipurin työväenyhdistyksen suurin toimitila. Kysyessäni talosta Juha Lankiselta hän kuitenkin luonnehti sitä sanomalla, että talo ei ollut työväentalo, vaan työväentalon tapainen, pikemminkin kristillinen rakennus kuin työväenta-

lo. Valto Mattilan mukaan Monrepon työväentalo suljettiin Lapuanliikkeen vaatimuksesta vuonna 1930, Viipurin Aliupseeriyhdistyksen historiikin mukaan jo vuotta aiemmin. Aliupseerit anoivat Sisäasiainministeriöltä taloa käyttöönsä tuloksetta vuonna 1930, mutta saivat sen sitten vuonna 1933 vuokrattua yksityiseltä yritykseltä, jonka hallintaan talo tällä välin oli siirtynyt. Vuokraus näyttää jatkuneen pitkään, vuoden 1938 Viipurin puhelinluettelossa Valkoisessa talossa oli Viipurin Aliupseeriyhdistyksen puhelin numerolla 3572. Myös Monrepoon VPK oli talon vakituinen vuokraaja ennen oman talonsa hankkimista. Sanonta 67

Viipurin kaupunki

tavat niin Valkoisen talon kuin myös Monrepoon VPK:n talon verrattomina tanssipaikkoina. Kilpailua huvipaikkojen välillä ei syntynyt, sillä molemmilla olivat omat ”asiakkaansa”.

Kuva 26. Lähekkäiset juhlapaikat mainostivat tanssejaan samassa Karjalalehden numerossa 11.2.1939. Kuinka mahtoi Monrepoon VPK:n tilaisuuden Sevilla-yhtye vetää väkeä Viipurin Aliupseeriyhdistyksen Valkoisen talon Malmsténin rinnalla? Talojen väliä oli linnuntietä vajaa kilometri. Kuva Iltanen 2006, 28,30.

saattaa kuitenkin tarkoittaa tanssien järjestämistä, ei omaa toimitilaa. Isäni sisaren Toini Pedersenin mukaan talolle ei päästetty sotilaita tanssimaan, siellä piti olla siviilivaatteissa. En kuitenkaan tiedä mitä vuosikymmentä vuonna 1910 syntyneen Toinin kertoma tarkoittaa, näyttää siltä että talon poliittinen luonne on aikojen myötä vaihdellut. Valto Mattila kertoo talosta juhlapaikkana:122 Tammiparkettilattialla varustettuun saliin parveketiloineen voitiin sijoittaa lähes 500 istumapaikkaa. Tilavan näyttämön, ravintolan, naisten ja miesten huoneiden sekä pienempien kokoushuoneiden lisäksi oli talossa myös vahtimestarin asunto. Viipurissa asevelvollisuutensa suorittaneet muis68

Monrepoon VPK:n talo oli Saunalahdessa Linnasaarenkadun keskivaiheilla, kadun korkeimmalla kohdalla, noin sadan metrin päässä Siimeskatu 1:stä jossa Helena Sipiläinen ja Eero Virolainen asuivat samassa talossa mutta eri kerroksissa. Oli siten luonnollista, että vanhempieni seurustelu alkoi juuri tässä tanssipaikassa, jota äitini nimittää muisteluksessaan Likolammin VPK:n taloksi. Kauppaneuvos Aleksander Sergejeff, Monrepoon VPK:n jäsen itsekin, oli myynyt talon vuonna 1923 sopivaan hintaan VPK:lle, joka sitten kunnosti talon tanssipaikaksi ja toimitiloikseen. Kunnostus vaati paljon varoja, Valto Mattilan mukaan joutuivat huvitilaisuuksien säännöt rahan hankinnassa koville:123 Oli tanssi-ilta ja talo tavan mukaan tupaten täynnä kansaa. Neliapila pani parastaan Eero Bisterin johdolla, tanssittiin salissa ja puiston lavalla. Portilla nauha käsivarressa oli ”Valoti” ja keskusteli kylämme poliisi Vilskan kanssa. ”Paljonkohan on vielä lippuja myymättä, kun näyttää niin kovin täydeltä”, kysäisi Vilska. Asiaa tiedusteltiin lipunmyyjiltä. Tehtävässä oli Eino tai Väinö, joku huvitoimikunnan jäsenistä kuitenkin. Vastaus tuli hetkessä ja epäröimättä: ”Viimeinen puntti menossa, 20 näkyy olevan jäljellä”. Ylimääräiset myydyt kannat olivat tietysti poissa näkyviltä. Vilska sanoi Valotille lähtevänsä käymään Kasvitarhalla ja poikkeavansa

Viipurin kaupunki

vielä myöhemmin ja totesi pilke silmäkulmassa: ”Jos sattuvat liput loppumaan, niin päästäthän minut sitten sisälle”. Tämä oli ystävällinen huomautus siitä, että rajansa kaikella, jopa pääsylippujen ylimääräisellä myynnillä. Kyläpoliisimme Vilskan kanssa olivat välimme aina mitä parhaimmat. Talomme oli siitä erinomainen, että puisto veti yleisöä huomattavasti yli virallisesti sallitun määrän. Fyysisen Viipurin kokonaiskuva on hahmottumassa. Vielä haluan kuitenkin kertoa jotain lisää keuhkoista, joilla kaupunki hengitti, veistoksista joilla se kaunisti itseään ja kertoi menneisyydestään sekä kaupungin avoimista paikoista, joilla se haki väljyyttä kuvaansa. Puistot, patsaat, aukiot Kalevi Tillin ohella viipurilaismuistelun toinen ikoni, Katri Veltheim, kirjoittaa Viipurin puistoista näin:124 Ne lähes 20 hehtaarin laajuiset puistot, jotka toivat rauhaa ja vehreyttä kivikaupunkiin, kasvoivat vähin erin kaupunginosien mukana ja ovat edelleen yhdistämässä entistä ja nykyistä Viipuria. Puistoista viipurilaisten elämässä tärkein oli tässä tutkimuksessa jo moneen kertaan esillä ollut Torkkelin puisto kaupungin sydämessä, – tai ehkä oikeammin kaupungin sydän. Punaisenlähteen- ja kauppatorin väliin sijoittuva puisto oli kuutisensataa metriä pitkä, keskiosaltaan noin sata metriä leveä, mutta laajeni kummassakin päässään kirkon ympärille, toisessa päässä Tuo-

miokirkon ja toisessa Pietari-Paavalin kirkon. Puiston keskipaikkeilla oli kuulu Espilän ravintola puistoon sijoitettuine soittolavoineen. Kesäiltaisin Viipurin varuskunnan soittokunta ja muut orkesterit esiintyivät pari- kolme kertaa viikossa tällä lavalla. Viipurilaiset kävelivät mielellään puistossa soittokuntien esityksiä kuunnellen ja musiikki kuului laajalti koko keskustan alueella. Viipurilaissyntyinen Stig Hästö kirjoitti tuntemuksestaan tässä paikassa Viipurin menetyksen päivänä sotakesällä 1944: Tämä oli ollut ja oli edelleenkin Viipurin todellinen keskipiste. Paikka on sitä yhä vielä, ainakin meille suomalaisille.125 Lapset eivät päässeet Espilään, mutta puistossa oli keinu, jossa he saattoivat odotella vanhempiaan. Torkkelissa oli myös kolme kioskia ja talvisaikaan napakelkka, jossa pienet lapset saivat huikeat vauhdit. Toinen lasten talvinen mielipaikka oli kelkkamäki, josta Stig Hästö kirjoittaa hauskasti:126 Torkkelinpuiston Punaisenlähteentorin puoleisessa osassa näkyi puiden lomassa Jussi Mäntysen kuuluisa ja kaunis hirviveistos entisellä paikallaan. Viipurilaiset muistavat hyvin, että tuon veistoksen kohdalla oli talvisin valaistu kelkkamäki, joka oli kauttaaltaan jään peittämä ja ahkerassa käytössä. Mäessä ei näkynyt yksinomaan lapsia vanhempineen tai sisaruksineen. Joukossa oli usein myös hakkailevia nuoria pareja, jotka liukkaasta alustasta saivat tervetulleen syyn pidellä kiinni toisistaan, usein tarpeettoman kauan ja joskus vähän outoja otteita käyttäen. Mäntysen hirvipatsas asetettiin paikalleen vuonna 1928, sen lisäksi Torkkelinpuistossa oli kaksi 69

Viipurin kaupunki

veistosta, Yrjö Liipolan Metsänpoika vuodelta 1932 Karjalankadun varrella lähellä Espilää ja Georges Winterin Imatran neito suihkulähteen keskellä puiston kauppatorin puoleisessa päässä.127 …

Punaisenlähteentorin puoleisessa päässä puisto jatkui Aallon kirjaston ohi ja sen taakse Linnankadulle saakka, mutta nimi vaihtui Tuomiokirkonpuistoksi. Tuomiokirkon kaakkoissivulla oli vuoden 1918 sodan valkoisten sankarihaudalla arkkitehti Carolus Lindbergin ja kuvanveistäjä Gunnar Finnen yhteistyönä syntynyt muistomerkki. Se esitti toiselle polvelleen laskeutunutta, kohotetulla kädellään tervehtivää nuorukaista. Kirkon edessä Linnankadun varrella keskeisellä paikalla seisoi vuonna 1908 pystytetty Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan patsas korkealla jalustallaan. Tämän sodan aikana kadonneen patsaan toisintoja on Turun tuomiokirkon sisääntuloaulassa, Lahdessa, Pernajassa ja nyt vuodesta 2009 myös Viipurissa ruotsalais-saksalaisen kirkon vieressä. Tuomiokirkon puiston jatkeena oli Linnakadun toisella puolella suuri Koulukenttä, jossa tutkittavan ajan sotilasparaatien katselmukset pääasiassa järjestettiin. Alkuperäinen Paraatikenttä Pietari-Paavalin kirkon edessä kävi ahtaaksi, kun paraateista tuli Suomen itsenäistymisen jälkeen aikaisempaa suurempia ja näyttävämpiä.128

…

Linnankadun toisessa päässä oli toinen näyttävien sotilasesittäytymisten tapahtumapaikka. Torkkeli Knuutinpojan toria ja patsasta vastapäätä, kadun toisella puolen oli päävartion rakennus, jonka edessä tarkkojen sääntöjen ohjaama vartion vaih70

to tapahtui päivittäin vähän ennen kello viittä. Knuutinpojan patsas oli Ville Vallgrenin käsialaa ja pystytetty vuonna 1908. Torin alapuolella, Linnansillan pään kahden puolen seisoivat kauppaa ja teollisuutta symboloivat naisfiguurit, kumpikin omalla puolellaan. Sillan luoteispäässä, salmen toisella puolella oli Siikaniementori. Sen pohjoisnurkassa, Elisabetinkadun ja Hiekanportinkadun kulmauksessa on yhä talo, jossa Helena Sipiläinen asui työnantajansa perheessä nuorena parturioppilaana. Elisabetinkadun nimi vaihtui myöhemmin Haminanportinkaduksi, jolla nimellä se on tämän tutkimuksen liitekartassa. Siikanniementorin eteläpuolella, korkealla mäellä oli pitkänomainen Tervaniemen puisto, jonne pystytettiin vuonna 1910 Pietari Suuren patsas. Se poistettiin Suomen itsenäistymistä seuranneena keväänä 1918, kun valkoiset olivat vallanneet Viipurin ja vuonna 1927 sen paikalle asetettiin Gunnar Finnen veistämä itsenäisyyden leijonapatsas.129 …

Kun Helena Sipiläinen asui Elisabetinkadulla Siikaniementorin laidalla, on hänellä ollut sinne hyvä yhteys keskikaupungilta. Raitiotielinja numero kolme kulki Siikaniemenkatua pitkin torin reunassa, Nälkälinnan kohdalla se kääntyi Mikonkadulle, jonka päässä Palotorilla linjan päätepysäkki oli aivan lähellä sotilassairaalaa. Palotori on tutkimukseni aikaan ollut Viipurin läntisten saarten suurin rakennettu aukio, sen itäreunalla oli paloasema, mutta enempää en tiedä torista ja sen käytöstä.130 Viipurin kuuluisin puisto oli ja on edelleen Monrepos´n puisto Saunalahden koillispuolella Suomenvedenpohjan rannalla. Kalevi Tilli kirjoittaa tästä kauniista ja laajasta alueesta ja sen omistaneen

Viipurin kaupunki

Kuva 27. Tämä suomalaisena aikana kuvattu Jussi Mäntysen hirvipatsas on yhä paikoillaan Viipurissa. Patsaan toisintoja on nykysuomessa kolme, Lahdessa Erkon puistossa vuodesta 1955, Turussa Kupittaan puistossa vuonna 1968 pystytetty valos ja Helsingin Eläintieteellisen museon edustalla vuodesta 1972. Turun kaupungin taidekokoelma, WAM-kotisivut. Kuvalähde: Hirn & Lankinen 2000, 97.

suvun keskeisestä jäsenestä ja Toukolan setlementtikeskusten hyväntekijästä, Paul Nicolaij`sta, näin:131

Viipurilaisten romanttisin haaveilupaikka oli kiistattomasti kaupungin ylpeyden aihe, verraton Monreposin puisto. Keväisin luonnon herätessä 71

Viipurin kaupunki

mieleensä. Ihanassa puistossa oli temppeleitä, kuvapatsaita, huvimajoja, kaarisilta ja tuuheiden puiden varjostamia kävelyteitä. Kartanorakennukset olivat kumpareellaan omassa eristäytyneisyydessään tuoden mieleen Toistoin ”Sodan ja rauhan” kartanot Bogutarovon ja Lysye Goryn. Salaperäisenä kohosi hautasaari jonkin matkan päässä rannasta…

Kuva 28. Torkkelin kolmesta Suomen ajan veistoksesta Georges Winterin Imatran neito on ainoa, joka ei enää ole paikoillaan. Kuva: Hästö 1989b, kuvaliite. Taiteilijan etunimi on lähdekirjan tekstissä oikein mutta kuvaliitteessä virheellisessä muodossa George. Viipurilaisesta yksityiskodista ennen sotia ollut patsaan toisinto on nyt (vuonna 2012) Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa. Toini Virolainen nimittää patsasta Suru-Sohviksi kirjeessään Helena Virolaiselle 24.6.1948. Patsaan muista nimistä kts. alaviite 127.

herkkään vihreyteensä nuorten rakastuneiden sydämet sykähtelivät kiihkeästi tuossa kiehtovassa miljöössä, joka vetosi heidän herkkään 72

Paul Nicolaij nuorempi sai voimakkaan uskonnollisen luterilaisen kasvatuksen. Kotikielenä perhe käytti ranskaa, saksaa ja englantia, mutta Paul Nicolaij nuorempi hallitsi ranskan, saksan, englannin ja venäjän lisäksi myös ruotsia ja suomea. Oltuaan vuosikaudet virkamiehenä Venäjällä hän hylkäsi maalliset virkansa ja ryhtyi Venäjän evankelisen liikkeen johtajaksi. Venäjän vallankumouksen jälkeen Paul Nicolaij asui Monrepos’ssa, mutta vuonna 1917 hän päätti myydä valtaosan kartanon maista Viipurin kaupungille. Hän ehti kuolla vuonna 1919, ja kauppa saatiin selväksi vasta vuonna 1920, jolloin maat siirtyivät Viipurin kaupungille. Ainoastaan kartanon varsinainen puisto ja rakennukset jäivät Nicolaij-suvulle, Paul Nicolaij’n sisarille Marie ja Alexandrine Nicolaij’lle sekä kreivitär Sophie van der Pahlenille. Monrepos’n viimeinen omistaja ennen talvisotaa oli Sophien poika kreivi Nicolai van der Pahlen. Monrepos´n puisto on varmasti ollut tärkeä mys vanhemmilleni. Se oli lähellä niin heidän Saunalahden kuin Hiekan kotejaan.

…

Kaupungin keskustan alueelta on vielä mainittava rautatieasemalta satamaan kulkeneen pistorai-

Viipurin kaupunki

Kuva 29. Talo jossa Helena Virolainen asui Siikaniementorin laidalla, oli kesällä 2011 hyvässä kunnossa. Siikaniementorilla oli menossa suuri muutostyö. Kuva: Markku Virolainen.

teen halkaisema Salakkalahden puisto ja sen Kalapoika, Mikko Hovin veistos vuodelta 1924 sekä keskustasta länteen, Punaisenlähteen torin takana Repolan ja Kalevan kaupunginosien rajalla ollut Myllymäen aukio. Tämä uusien, 1900-luvun alussa rakennettujen koulujen ympäröimä kenttä oli paloaseman edustalla. Ystävälliset palomiehet laittoivat Torkkelin puiston tapaan talvisin myös tänne napakelkan lapsia varten. Isäni sisar Helka kävi keskikoulun Viipurin tyttölyseossa, se on

mukana Kalevi Tillin luettelossa aukiota ympäröineistä kouluista:132 Heti paloasemaa vastapäätä oli Myllymäenaukion kenttä, … Sen eteläreunassa sijaitsi Uusi Yhteiskoulu … Sitä vastapäätä kentän pohjoisella sivulla kohosi … vuonna 1901 rakennettu kolmikerroksinen Myllymäen kansakoulu, jota virallisesti kutsuttiin Repolan kansakouluksi. Sen vieressä oli Viipurin tyttölyseon vuonna 1906 73

Viipurin kaupunki

rakennettu kaunis koulutalo, jonka päädyssä katonrajassa tiilikoristeet vaaleaa seinää vasten muodostivat seitsemän T-kirjainta. Äitini, joka oli tuon koulun edeltäjän jo vuonna 1881 perustetun Viipurin suomalaisen tyttökoulun oppilaita, muisteli rehtorin selvitelleen noiden kirjainten merkitystä näin: - Tämän Talon Tyttäristä Tulee Tuhteja Talon Tyttöjä. Kosmopoliittisen Viipurin sosiaaliset ja iloiset asukkaat elivät kauniissa ja hyvin hoidetussa kaupungissa. Alan yhä enemmän pitää Viipurista, tuntea absurdilla tavalla kaihoa sinne, ikävöidä tuota menetettyä maailmaa. Oudoksun ja hiukan pelkään tätä reagointiani. Samalla se tuntuu miellyttävältä. Vilkaisen henkisesti ympärilleni. On aika siirtyä eteenpäin, Viipurin sotilaisiin.

Kuva 30. Yksi Monrepos`n nähtävyyksiä oli kuvassa oleva Johannes Takasen veistos vuodelta 1873. Eri lähteissä se esiintyy nimellä Kanteletta soittava Väinämöinen tai Väinämöisen laulu. Samalla paikalla oli ollut tanskalaisen Gotthelf Borupin 1830-luvulla tekemä samanaiheinen patsas, jonka vandaalit rikkoivat vuonna 1871. Takasen veistos tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Kesällä 2007 sen paikalle pystytettiin pietarilaisen Konstantin Bobkovin Takasen työstä tekemä toisinto. Jo samana kesänä katkoivat ilkivallantekijät Bobkovin veistoksen sormia. Lähteet: KALEVA.fi, 26.6.2007, kulttuuri; Historia, Pro Monrepo ry:n kotisivut. Kuvalähde: http://commons.wikimedia.org.

Sotilaat –osa Viipuria PUOLUSTUSVOIMAT 1925–1939

Puolustusvoimien lyhyt historia Itsenäisen Suomen puolustusvoimat syntyivät 25.1.1918, kun Suomen senaatin sisäasiainvaliokunta julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Joukkojen johtoon nimitettiin Carl Gustaf Mannerheim, Venäjällä sotilaskoulutuksen saanut ja siellä ammattisotilaana vallankumoukseen saakka palvellut syntyperäinen suomalainen. Vuoden 1918 sodan valkoisen osapuolen päällystö oli kaiken kaikkiaan varsin kirjavaa, se koostui taustoiltaan hyvin erilaisista upseereista, aliupseereista ja siviileistä. Kun sota keväällä päättyi, oli hallituksen joukkojen johdossa autonomian ajan vanhan väen sotilaita, venäläisiä ja ruotsalaisia upseereita, Saksasta palanneita jääkäreitä ja siviilistä ilman mitään koulutusta sodan aikana armeijaan tulleita. Puolustusvoimien päällystö yhtenäistyi vasta 1930-luvulla, kun kadettikoulusta tullut uusi upseeristo nousi vähitellen enemmistöksi.133 Puolustusvoimien varustus oli päällystön tavoin aluksi hyvin kirjavaa ja puutteellista. Aseistus oli suurelta osin huonokuntoista vuoden 1918 sodan sotasaalista, kiväärinä oli venäläinen sotilaskivääri mallia 1891. Myönteisen poikkeuksen muodosti rannikkotykistö, se oli tsaarinvallan peruina uudenaikainen ja vahva. Kaikkiaan armeijan materiaalinen valmius heikkeni koko 1920-luvun, puolustusvoimien osuus oli keskimäärin vain kymmenesosa valtion budjetista. Perus- ja hätähankintaohjelmien ansiosta aseistusta kyettiin joiltain osin kyllä myös uusimaan ja parantamaan, siinä auttoi kotimaisen aseteollisuuden synty. Jalkaväkiaseistuksen merkittäviä innovaa-

Kuva 31. C.G. Mannerheim oli vuonna 1918 monien ihailema, monien vihaama. Sotamarsalkka nousi maanpuolustuksen symboliksi ja henkilöitymäksi viimeistään toisen maailmansodan aikana. Kuvalähde: Kurenmaa & al. 1991, 8.

tioita olivat Lahti – Saloranta-pikakivääri mallia 1926 ja Suomi-konepistooli vuodelta 1931. Armeijan määrärahat laskivat vielä 1930-luvun alun laman seurauksena mutta kääntyivät sitten vuonna 1934 koko vuosikymmenen lopun jatkuneeseen 75

Sotilaat –osa Viipuria

nousuun. Silti puolustusvoimien aseistuksessa oli talvisodan syttyessä yhä vakavia määrällisiä puutteita erityisesti ampumatarvikkeitten ja panssarisekä ilmatorjuntakaluston osalta.134 Vuoden 1918 sodan jälkeen ohjasivat joukkoosastojen ja varuskuntien sijoittumista maamme eri puolille paitsi puolustussuunnitelmat myös käytettävissä olleet valmiit kasarmit. Myös ne olivat kunnoltaan ja varustukseltaan kirjavia, heikoimmissa ei ollut sähköä, ei pesu- tai käymälätiloja. Karjalankannakselle lähelle rajaa jouduttiin joukkoja majoittamaan aluksi siviiliasuntoihin. Vielä 1930-luvun alussa ryhdyttiin Sakkolaan ja Jaakkimaan rakentamaan uusia kasarmeja.135 Joukkoja oli rekrytoitu vuoden 1918 sodan aikana myös vanhan, vuodelta 1878 olleen asevelvollisuuslain perusteella. Uusi väliaikainen asevelvollisuuslaki säädettiin vuoden 1919 alussa ja yleinen asevelvollisuus vahvistettiin vuonna 1922 annetulla varsinaisella lailla. Siinä palvelusajaksi tuli vuosi, reservin upseereiksi ja aliupseereiksi sekä erikoisaselajien kuten tykistön sotamiehiksi koulutettaville puolitoista vuotta. Vasta vuonna 1928 säädettiin laki, jolla puolustusvoimat ja sen tukiorganisaatio Suojeluskunta saatettiin vakinaiselle kannalle. Vakinaisen sotaväen perustehtävät olivat koulutus ja sodan uhatessa kenttäarmeijan liikekannallepano sekä suojajoukkoina toimiminen liikekannallepanon ja armeijan ryhmityksen aikana. Vuonna 1934 liikekannallepano siirrettiin erityisen aluejärjestön tehtäväksi, suojeluskunnat tukivat sitä ja muodostivat perustettavan kenttäarmeijan rungon. Suunniteltua liikekannallepanoa nopeutti se, että suojeluskuntalaiset säilyttivät varusteita ja aseistusta kotonaan.136 76

Suomen sotilasstrateginen painopiste säilyi koko tutkimani kauden Neuvostoliiton vastaisella rajalla. Jo 1920-luvun alussa istunut puolustuskomitea näki ainoana uhkana ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen ja ainoana mahdollisena hyökkääjänä Neuvostoliiton. Tultaessa 1930-luvulle alkoi maan puolustuksen tavoitteeksi muotoutua yhä selkeämmin koskemattomuuden ja itsenäisyyden säilyttäminen. Jotkut eduskunnan jäsenet luottivat vuonna 1932 Neuvostoliiton kanssa solmittuun hyökkäämättömyyssopimukseen ja monet Kansainliiton apuun, mutta sotilaitten asenteet olivat realistisemmat; Suomen tuli yksin kyetä torjumaan Neuvostoliiton hyökkäys. Maamme itärajan puolustusta vahvistettiin sekä 1920-luvulla että koko 1930-luvun ajan, aluejärjestelmään siirtymisen myötä keskitettiin maavoimien johto Viipuriin.137 Puolustusvoimat osana yhteiskuntaa Armeijan suhde yhteiskuntaan oli itsenäisyyden alkuvuosina ajoittain hyvinkin ongelmallinen. Jo vuoden 1918 sodan aikana ilmeni puolustusvoimien sisällä jännitteitä, jotka heijastuivat myös armeijan ja yhteiskunnan suhteisiin, nostivat esiin kysymyksen puolustusvoimien roolista suhteessa hallitusvaltaan. Jääkäreitten kyky hyväksyä ulkomaalais- ja siviilitaustaisia kollegoja oli heikko ja heidän asenteensa epäluulojen kyllästämä; Venäjällä koulutuksensa saaneita ja vanhan väen upseereita kutsuttiin jääkärien keskuudessa ryssän upseereiksi. Kun Mannerheim erosi ylipäällikön tehtävästä 29.5.1918, oli yksi syy jääkäreitten torjuva suhtautuminen myös häneen. Pääsyy oli valtiojohdon päätös, jolla puolustusvoimat järjestettiin maassa olleitten saksalaisten joukkojen ehdotuk-

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 32. Alkuperäinen kuvateksti on: Eläviä tinasotamiehiä kasarmin pihalla. Otos on kirjasta Palojärvi & al. Helsinki 1936.

sen mukaan ja saksalaisen upseeriston johtamiksi. Saksalaiset kuitenkin hävisivät Euroopassa käydyn sodan ja lähtivät Suomesta, Mannerheimista tuli valtionhoitaja ja samalla uudelleen ylipäällikkö jo vuoden 1918 lopulla. Jääkäreitten asenteen tekee ymmärrettäväksi se, että he olivat lähteneet Saksaan tavoitteenaan Suomen vapauttaminen Venäjästä ja venäläisistä, venäjätaustaiset upseerit samaistuivat heidän mielissään viholliseen. Upseeriston ryhmittymien välit kiristyivät niin pahoin, että tammikuussa 1924 jääkärit vaativat

joukkoerolla uhaten sotaväen ja yleisesikunnan päälliköitten erottamista. Maan hallitus taipui ja erosi ja uusi hallitus suostui jääkäreitten vaatimuksiin. Samantapainen painostusyritys kohdistui vuoden 1924 lopulla myös ruotsinkieliseen johtajistoon, mutta tämä yritys tuli torjutuksi. Jääkärit pääsivät kuitenkin valtaan armeijassa ja vähitellen venäläistaustaiset upseerit erosivat painostuksen ja syrjinnän takia. Sen sijaan Mannerheimin asema säilyi ja vahvistui niin yhteiskunnassa kuin puolustusvoimissakin. Vuonna 1931 hänet nimitettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi ja puolustusvoimien sodanajan ylipäälliköksi.138 Nuoressa juuri itsenäistyneessä yhteiskunnassa sijaa saanut Suur-Suomi ajattelu johti sotaretkiin, niin sanottuihin heimosotiin, joita tehtiin syntyvän Neuvostoliiton alueelle Suomen itärajan taakse vuosina 1918 – 1922, siis vielä Suomen hallituksen 14.10.1920 Neuvostoliiton kanssa allekirjoittaman Tarton rauhansopimuksen jälkeen. Puolustusvoimien henkilöstöä osallistui näihin retkiin ja aluksi puolustusvoimat myös varusti, aseisti ja suunnitteli niitä. Vakavimmin armeijan kuuliaisuutta suhteessa hallitusvaltaan koetteli ns. Mäntsälän kapina, kun Mäntsälään kokoontuneet oikeistolaisen Lapuanliikkeen joukot vaativat 29. helmikuuta 1932 maan hallituksen eroa. Armeijan tukijärjestön suojeluskuntien johto oli kapinallisten kannalla ja myös puolustusvoimien sisällä oli erilaisia mielipiteitä suhtautumisesta Mäntsälästä esitettyihin vaatimuksiin. Sotaväen päällikkö, jääkärikenraali Aarne Sihvo asettui kuitenkin laillisen hallitusvallan taakse ja hänen käskystään armeija sulki, joskin osin purnaten, Mäntsälään johtavat tiet estäen kapinallisten lisäjoukkojen 77

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 33. Paikalliset suojeluskunnat saivat koulutusta siinä aselajissa johon alueen miehet reservissä kuuluivat. Kuvan suojeluskuntalaisia valmennetaan kenttätykin käsittelyyn. Myös Jämsän suojeluskunta oli tykistösuojeluskunta 1930-luvulla. Kuvalähde Kurenmaa & al. 1991, 77.

perillepääsyn. Kapina hiipui presidentti Svinhufvudin pitämän radiopuheen jälkeen ja tilanne rauhoittui. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta Mäntsälän tapahtumat olivat vedenjakaja. Ne osoittivat, että vuoden 1918 sodan peruina oikeistolaiseksi mielletyt puolustusvoimat oli sittenkin laillisen yhteiskunnan puolella myös äärioikeiston noustessa kapinaan. On toki huomattava, että puolustusvoimien kantahenkilökunnan julkiset poliittiset kannanotot saati poliittisiin puolueisiin kuuluminen oli lainsäädännöllä kielletty.139 78

Mäntsälää aikaisempi toinen merkittävä tapahtuma puolustuslaitoksen matkalla koko kansan hyväksymäksi oli vuoden 1927 puolustusvoimien vuosiparaati. Presidentti Relander sairastui ja hänen sijaisenaan toiminut sosiaalidemokraattinen pääministeri Väinö Tanner otti paraatin vastaan Suurkirkon portailla seisten. Asia oli vaikea niin oikeistolle kuin vasemmistolle, päivä oli alkujaan vuoden 1918 voitonparaatin päivä. Tannerin päätös osallistua paraatin vastaanottoon oli oikea ja merkittävä, vasemmiston suhtautuminen

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 34. Alkuperäinen kuvateksti: Varuslotat huolehtivat suojeluskuntien vaatetus- ja varusesineiden valmistamisesta sekä korjaustoiminnasta. Kuvalähde Kurenmaa & al. 1991, 81

puolustuslaitokseen lientyi vähitellen 1930-luvun mittaan. Armeijasta ja maan puolustamisesta tuli koko kansan yhteinen asia talvisodan syttyessä.140

Suojeluskuntajärjestö oli puolustusvoimille keskeisen tärkeä tukiorganisaatio ja samalla yhdysside sen ja yhteiskunnan välillä. Suojeluskuntien jäsenistö koostui vapaaehtoisista miehistä, 79

Sotilaat –osa Viipuria

joitten uskollisuuteen isänmaata ja laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voitiin luottaa. Suojeluskunnat olivat tasavallan presidentin alaisia, ja niitä koskevat taloudelliset ja hallinnolliset asiat käsiteltiin puolustusministeriössä. Järjestössä toimi pieni määrä vakinaisen väen upseeristoa ja aliupseereita palkattuina sotilaallisiin tehtäviin esikunnissa ja aluepäällikköinä, paikallispäälliköt olivat sivutoimisia siviilejä. Vuonna 1938 järjestö koostui 22 suojeluskuntapiiristä. Paikallisia suojeluskuntia oli 671 ja niissä noin 100.000 varsinaista ja 30.000 sotilaspoikajäsentä. Miehistölle annettiin säännöllistä ampuma- ja aselajikoulutusta, uudet jäsenet saivat 1-2 viikon alkukoulutuksen oman paikallissuojeluskuntansa aselajiin.141 Toinen tärkeä vapaaehtoisista koostunut maanpuolustusorganisaatio oli Lotta Svärd – järjestö. Tämä naisista ja tytöistä koostunut yhteisö toimi suojeluskuntien tukijärjestönä ja rinnalla. Sen jäsenmäärä samoin kuin piiri- ja paikallisorganisaatio olivat hyvin samanlaisia kuin suojeluskunnilla; vuonna 1938 varsinaisia ja kannatusjäsen-lottia oli yhteensä n. 100.000 ja lottatyttöjä yli 20.000. Lotat hoitivat suojeluskuntalaisten muonitusta harjoituksissa, keräsivät varoja ja muokkasivat olemassaolollaan yhteiskunnan mielipideilmastoa – tai ainakin pyrkivät siihen. Vasta talvisodan kokemukset saivat koko yhteiskunnan myöntämään vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen merkityksen.142 Kanta-aliupseerien asema Puolustusvoimissa Aliupseerit sijoittuvat puolustuslaitoksen hierarkiassa upseeriston alapuolelle mutta miehistön yläpuolelle, arvoasteet 1920-luvun alussa olivat vää80

peli, kersantti ja alikersantti. Pari vuosikymmentä myöhemmin, 1930-luvun lopulla, ne olivat vääpeli (pursimies), ylikersantti, kersantti ja alikersantti. Kapitulantti tarkoitti kanta-aliupseeria, joka oli määräaikaisen sopimuksen perusteella sitoutunut palvelemaan sotalaitoksessa. Sana tulee alkujaan Ranskan kielestä, se on merkinnyt sopimusta, jolla antauduttiin viholliselle sotajoukon kunniaa loukkaamatta. Kapitulantit joutuivat tekemään työtään määräaikaisten ja jatkumisen osalta epävarmojen sopimusten varassa 1920-luvun lopulle saakka. Vaikka laki puolustusvoimien viroista ja toimista 21.12.1927 ja siihen liittynyt asetus 4.4.1928 mahdollistivat sopimussuhteitten vakinaistamisen viroiksi, purettiin sopimuksia ainakin KTR 2:ssa vielä vuoden 1928 lopulla työhön sopimattomuuden perusteella. Kapitulanttisopimuksien loppumisesta huolimatta jäi kapitulantti-sana elämään. Kun 1960-luvulla olin asevelvollisena Porin prikaatissa, tarkoitti asevelvollisslangin sana kapiainen kantahenkilökuntaan kuuluvaa upseeria tai aliupseeria. Arvolataukseltaan neutraali ilmaisu oli nelisenkymmentä vuotta myöhemmin nuoremman poikani asevelvollisuusaikana muuntunut muotoon skappari.143 Kapitulantit toimivat myös teknisissä ja hallinnollisissa tehtävissä, mutta ensisijassa varusmiesten kouluttajina ja ryhmänjohtajina upseeriston apuna. Heidän oli ohjesäännön mukaan tunnettava kaikki alaisensa henkilökohtaisesti. Kanta-aliupseerit saattoivat toimia myös joukkueen johtajina ja olivat tällöin komppanian päällikön alaisia. Tehtävät oli määritelty tarkkaan, komppanian vääpelin tuli ohjesääntöön painetun vastuuluettelon mukaan mm. huolehtia siitä, että komppanian alkusammutusvälineet olivat aina kunnossa. Ka-

Sotilaat –osa Viipuria

pitulantteja oli työssä myös lääkintähuollon tehtävissä paitsi ihmisten myös eläinten parissa.144 Siinä missä armeijan upseeristolle oli vuonna 1918 tunnusomaista epäyhtenäisyys, lähtökohtien kirjavuus koulutuksen, iän ja kansallisuuden suhteen, oli armeijan aliupseereja yhdistävä tekijä myös ja ennen kaikkea heikko tai olematon koulutus. Parin tuhannen jääkärin joukosta kaksi kolmannesta toimi valkoisten puolella upseereina, aliupseereina tai kouluttajina, vaikka jääkäreistä vain neljännes oli saanut edes aliupseerikoulutuksen Saksassa. Sodan aikana koulutettiin Vimpelin ja Vöyrin sotakouluissa puolisentoista tuhatta aliupseeria, mutta kun armeijan vahvuus oli noin 50.000 miestä, oli koulutetuista johtajista pulaa. Niinpä monet ryhmänjohtajista olivat miehistöstä ilman mitään koulutusta aliupseereiksi ylennettyjä.145 Sodan päätyttyä perustettiin Haminaan saksalaisten johtama taistelukoulu, joka upseerien lisäksi ehti kouluttaa noin 300 aliupseeria lyhyillä kursseilla ennen saksalaisten maastalähtöä ja koulun lopettamista joulukuussa 1918. Nyt päällystön koulutus joutui sekasortoiseen tilaan. Aliupseerien valmennus jäi olemattomaksi, kun tärkeämmäksi nähtyä upseerien koulutusta pidettiin etusijalla. Koulutusvajetta pyrittiin paikkaamaan lyhyillä sähköttäjä-, tiedonanto-, aseseppä-, lääkintä- ja muilla erikoisalojen aliupseerikursseilla sekä järjestämällä muutaman kuukauden taistelunjohtaja- ja kouluttajakursseja. Kun saksalaisten tavoitteena oli ollut taistelunjohtajien kouluttaminen heidän omia idän operaatioitaan varten, vaihtui painopiste nyt sotilaskasvattajien kouluttamiseen. Kursseilla oli sekaisin asevelvollisia ja kapitulanttisopimuksen tehneitä aliupseereja. Koulutustilanne

alkoi parantua, kun lokakuussa 1921 perustettiin Viipurin Markovillaan Jalkaväen Aliupseerikoulu. Nimi muutettiin vuonna 1925 Jalkaväen Kapitulanttikouluksi ja kun upseereille tarkoitettu Taistelukoulu vuonna 1927 muutti samaan rakennukseen, vaihtui kanta-aliupseerien koulun nimi jälleen, nyt siitä tuli Taistelukoulun kapitulanttiosasto. Koulun tehtävä oli kaksitahoinen; jo palveluksessa oleville annettiin asetuksen määräämä teoreettinen sotilaskoulutus ja samalla koulutettiin uusia palvelukseen tulleita nuoria miehiä. Vaikeuksia aiheuttivat koulutettavien suuret ikäerot, pohjakoulutuksen kirjavuus ja monien nuorten oppilaitten lähteminen kesken koulutuksen aliupseeritehtäviä paremmin palkattuihin siviilitöihin.146 Tykistöpäällystön koulutus oli alkanut sodan päättymisen jälkeen vuoden 1918 kesällä Tykistökoulun upseerikokelaskursseilla Lappeenrannassa ja Perkjärvellä. Armeijan esimiespulasta kertoo, että syksyllä 1918 oli vastaperustetun Kenttätykistörykmentti 2:n esikunnan neljästä upseerista kolme upseerikokelaita. Asevelvollisuuttaan suorittavien koulutus ryhmänjohtajiksi alkoi KTR 2:ssa kevättalvella 1919 mutta kanta-aliupseerien peruskoulutus vasta vuonna 1927. Kenttätykistön Aliupseerikoulu oli aloittanut ensimmäisen kurssinsa vuoden 1921 maaliskuussa Helsingissä, josta koulu oli siirtynyt parin vuoden päästä Hämeenlinnaan, mutta lakkautettu sitten vähäisen pyrkijämäärän takia. Pyrkijöitten vähäisyys johtui siitä, että kapitulanttien määrä oli päässyt kasvamaan liian suureksi puolustusvoimien määrärahoissa palkkaukseen varattuun summaan nähden minkä takia uusien kapitulanttisopimusten teko ja vanhojen uusiminen kiellettiin 20.2.1923. Supis81

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 35. Markovilla valmistui vuonna 1916 parin kilometrin päähän Viipurin rautatieasemalta Suomenvedenpohjan rannalle Viipuri-Imatra maantien varteen venäläiseksi pappis- ja opettajaseminaariksi. Sieltä ei ehtinyt valmistua yhtään nelivuotiseksi aiottua kurssia ennen vuoden 1918 sotaa. Sodan aikana rakennuksessa toimi punaisen osapuolen sairaala. Kuva on Taistelukoulun ajalta. Simola – Koivisto 1993, 52, 61. Kuva: Sandberg - Viherjuuri 1936, 65.

tukset kohdistuivat lähes kokonaan joukkojen koulutusaliupseereihin, eivätkä joukko-osastot voineet siten enää lähettää vähenevien vakanssi82

en haltijoita pitkiin koulutuksiin. Kapitulanttien koulutus jäi koko 1920-luvun paljolti lyhyitten kurssien varaan ja kenttätykistön aliupseerien

Sotilaat –osa Viipuria

koulutus jouduttiin lopettamaan kokonaan. Vasta parin vuoden tauon jälkeen se alkoi uudelleen, nyt Markovillassa, jonne keskittyi kaikki aliupseerien koulutus erityiskouluja lukuun ottamatta.147 Tyypillinen kapitulantti oli siviilitaustaltaan kansakoulun käynyt maanviljelijän poika. Vuoden 1921 kapitulanttikurssin oppilaista oli 80 %:lla kansakoulupohja, vuonna 1939 osuus oli 76 %. Kapitulanttien isistä oli vuonna 1920 maanviljelijöitä 64 % ja kymmenen vuotta myöhemmin 51 %. Heikosta ammattikoulutuksesta huolimatta aliupseereilta odotettiin paljon. He joutuivat kouluttamaan varusmiehiä paitsi käytännön harjoituksissa, myös oppitunneilla. Kuulijoitten joukko edusti koko kansaa, mukana oli myös akateemisen koulutuksen saaneita - vaikea tilanne kansakoulupohjalta ponnistavalle aliupseerille. Kun kapitulanttien joukossa oli puolustusvoimien alkuaikoina myös seikkailijoita, ei ole ihme, ettei aliupseerien arvostus ollut armeijan sisällä korkeaa. 1920-luvun alussa kapitulantit melkeinpä rinnastettiin varusmiehiin, tykistön ohjesääntö vuodelta 1924 määräsi heidät osallistumaan varusmiehille tarkoitettuihin yleissivistäviin luentoihin ja he joutuivat myös varustarkastuksiin asevelvollisten mukana. KTR 2:n päiväkäskyissä on vuosina 1926–1930 määrätty kapitulanteille enemmän rangaistuksia kuin miehistölle henkilölukuun suhteutettuna, upseereille ei juuri ollenkaan. Sotaväen päällikkö antoi vasta vuonna 1929 pitkän harkinnan ja monien vaikeuksien jälkeen luvan Suomen Aliupseeriliiton perustamiselle. Liiton tarkoitusperän tuli olla puhtaasti aatteellinen ja toiminta oli suunnattava aliupseerien sivistysja urheilurientojen edistämiseen, sekä isänmaalli-

Kuva 36. Karjala lehden työpaikkailmoitus 22.11.1927 kertoo puolustusvoimien varautuneisuudesta, vuoden 1918 olinpaikka tuli ilmoittaa hakemuksen osana. Vaikka kyseessä oli jo virka, ei enää määräaikainen kapitulanttisopimus, oli paikka tarjolla yhä Kapit. kers. palkkaeduilla.

Sotilaat –osa Viipuria

sen hengen ja sotilaallisen velvollisuudentunnon kehittämiseen. Myös siviilielämänsä osalta kapitulantit olivat esimiestensä tiukassa valvonnassa, avioliiton solmiminen edellytti yksikön komentajan lupaa, samoin matkustaminen perhejuhliin toiselle paikkakunnalle.148

…

Kapitulanttien taloudellinen asema oli vuoden 1918 sodan jälkeisessä Suomessa vaikea. Palkka oli pieni, vuoden 1923 palkkasäännössä alikersantin vuosipalkka oli 4.800 markkaa, kersantin 6.000 ja vääpelin 7.200 markkaan vuodessa. Vaikka palkan lisäksi tulivat vapaa asunto, muonitus ja vaatteet, oli se kovin alhainen upseerien palkkoihin verrattuna. Vänrikin vuosipalkka oli 21.000, luutnantin 27.000 ja kapteenin 39.000 markkaa vuodessa. Vielä niin myöhään kuin 1930-luvun loppupuolella aliupseerin vuosipalkka oli 14.400 ja 21.000 markan välillä, kun kaupunkilaispoliisi ansaitsi 15.600 – 25.000 ja palkastaan julkisesti valittaneet vanginvartijat 21.000 – 27.000 markkaa. Viipurissa joutui kasarmialueen ulkopuolella asuva aliupseeri maksamaan vuokrana noin puolet palkastaan. Kasarmialueella asunnot taas olivat ahtaita ja heikkotasoisia, ympäristöltään epäsiistejä ja epähygieenisiä. Nuorelle pariskunnalle riittänyt asunto kävi perheen kasvaessa ahtaaksi, yhdessä huoneessa saattoi olla seitsemän henkeä. Se että kapitulantit käyttivät sotilaspukua siviilissä, johtui pääasiassa siitä, että siviilipuvun käyttöön piti saada tapauskohtainen lupa, mutta osasyynä on ollut myös kehno palkkaus, lupaa ei pyydetty kuin pakon edessä, jotta siviilipuku säästyi. Kapitulantit näyttävät kuitenkin nauttineen siviiliyhteiskunnan arvostusta. Heidän tehtävänsä nähtiin 84

ainakin oikeiston piirissä isänmaalliseksi työksi, melkeinpä kutsumusammatiksi sairaanhoitajien työn tapaan, työksi jossa suuri palkka ei saanutkaan olla pääasia. Jo varhain kapitulantit alkoivat etsiä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseensa apua yhteistoiminnasta. Ensimmäisinä muotoina olivat kapitulanttiruokalat ja pyrkimykset asunto-olojen parantamiseen yhteisvoimin. Tämä käytännön toiminta synnytti joukko-osastoihin aliupseerien kerhoja, joitten päämäärät kuitenkin olivat heti alusta pitäen moninaiset ja ylevät, myös KTR 2:n kapitulanttikerhossa kuten kerhon viimeinen puheenjohtaja Eero Virolainen historiikissa vuonna 1940 kirjoittaa:149 …kerhon päämääräksi oli asetettu seuraavat tavoitteet: Uskollisuuden, yhteenkuuluvaisuuden, kunnian- ja velvollisuuden tunnon ylläpitäminen ja kehittäminen kerhon jäsenten keskuudessa, toiminta yleisen sivistyksen, yhteiskunnallisen aseman, ruumiillisen kunnon ja ampumatason kohottamiseksi sekä aliupseeriston keskuudessa hyvän yhteisymmärryksen, toverihengen j.n.e. kehittäminen ja ylläpitäminen…

Sotilaat –osa Viipuria VIIPURIN VARUSKUNTA

Varuskunnan muotoutuminen Viipuri oli Suomen suurin varuskuntakaupunki tutkittavana aikana.150 Ensimmäisenä itsenäisen Suomen joukko-osastona majoittui Viipuriin Sorvalin kasarmeihin II Rannikkotykistöpataljoona jo kaupungin valtauksen jälkeen keväällä 1918. Yksikön nimi vaihtui vuotta myöhemmin Rannikkotykistörykmentti 2:ksi ja sen esikunnan sijainniksi vakiintui Torkkelin puistoon rajoittuva Keskuskasarmin alue. Rykmentin patteristot olivat itäisen Suomenlahden linnakkeissa, lähin Ravansaaressa Uuraansalmen vastarannalla kaupunkiin tulevan laivaväylän suojana.151 Viipurin suurin joukko-osasto, Karjalan Kaartin Rykmentti, perustettiin Mannerheimin käskyllä Helsingissä 16.5.1918. Saman vuoden elokuussa rykmentti siirrettiin Karjalankannakselle turvaamaan valtakunnan rajaa, ja jännityksen siellä lievennyttyä edelleen Viipuriin. Yksikön pääosat olivat Papulan kasarmialueella huhtikuusta 1919 talvisotaan asti. Tänä aikana rykmentti koulutti noin 50.000 varusmiestä, siis keskimäärin 2.500 uutta alokasta joka vuosi. Kun tuolloinen palvelusaika esimerkiksi Eero Virolaisen kohdalla oli vuosi ja kolme kuukautta, on rykmentin keskimääräinen vahvuus ollut runsaat 3000 miestä.152 Kenttätykistörykmentti 2 perustettiin syksyllä 1918 Lappeenrannassa ja siirrettiin huhtikuussa 1919 Viipuriin Neitsytniemen kasarmialueelle, jossa se oli talvisodan alkamiseen saakka. Seuraavana vuonna 1920 tuli Lappeenrannasta Viipuriin myös Raskas Tykistörykmentti, niin ikään

Neitsytniemelle kasarmeihin joissa vain lyhyen aikaa majaillut Karjalan Ratsujääkärirykmentti oli siirretty Lappeenrantaan. Viipuriin Linnansillan länsipuolelle sijoittui myös Savon Jääkärirykmentin I Pataljoona. Tämä rykmentti oli Karjalan Kaartin tavoin vuonna 1919 vielä turvaamassa rajaa itäisellä Kannaksella, mutta hajasijoitettiin sieltä vapauduttuaan niin, että II Pataljoona asettui Käkisalmeen, III Kiviniemeen ja I Pataljoona siis Viipuriin. Neitsytniemen tykistökeskittymä vahvistui vielä 1930-luvun alussa kun KTR 2:een liitettiin, erikoista kyllä, aselajiin kuulumaton Liikkuva ilmatorjuntapatteri.153

…

Karjalan Kaartin Rykmentti ja Kenttätykistörykmentti 2 pysyivät Viipurin varuskunnan runkona koko tutkittavan ajan, mutta muutoin varuskunnan joukoissa, esikunnissa ja sotilaslaitoksissa tapahtui paljon muutoksia. Vuonna 1921 oli Viipuriin sijoitettu:154 Karjalan Kaartin Rykmentti, Kenttätykistörykmentti 2, Raskas Tykistörykmentti, Savon Jääkärirykmentti, 3. ja 4. Erillinen Konekiväärikomppania, Jalkaväen Aliupseerikoulu, Ilmailuosasto II ja 2. Divisioonan esikunta Divisioonan esikunta oli kesän 1918 mittaan muotoutunut Viipuriin ja sijoitettu seuraavana vuonna Viipurin linnaan. Vuonna 1925 nimitettiin sen komentajaksi everstiksi ylennettynä jääkäri ja Karjalan Kaartin komentajana vuodesta 1918 ollut Harald Öhquist. Tästä Viipurin varuskun85

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 37. Ilmatorjuntatykki KTR 2:n kasarmialueella. Eero Virolainen kirjoitti KTR 2:n au-kerhon historiikissa: ...rykmentin silmälläpidon alla kasvoi ja muodostui ensimmäinen ilmatorjuntapatteri, joka nyt on laajentunut huomattavakasi aselajiksi. VAY:n Jouluviesti 1940, 29–30; alkuperäinen käsikirjoitus EVA. Kuvalähde: Sävy 1972, 44.

nan keskeisimmästä sotilaasta ja vaikuttajasta tuli kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1933 armeijakunnan komentaja. Nimitys tarkoitti seuraavana vuonna käyttöönotetun aluejärjestelmän myötä maavoimien komentajan tehtävää, Öhquistin alaisuuteen tulivat kuulumaan maavoimien kaikki kolme divisioonaa ja Jääkäriprikaati. Viipurin asema puolustusvoimiemme kaikkien maavoimien komentopaikkana voimistui merkittävästi, siitä seurasi myös eräiden ylijohdon joukkojen ja viestielimien sijoittaminen Viipuriin. Kenraalimajuriksi ylennetty Öhquist uusine ar86

meijakunnan esikuntineen jäi edelleen Viipurin linnaan ja Divisioonan esikunta muutti linnasta salmen länsirannalle Siikaniemeen.155 Talvisodan alla vuonna 1939 oli varuskunnan kokoonpano muuttunut tuntuvasti edellä luetellusta. Suurin menetys oli ollut Raskaan Tykistörykmentin siirto Vaasaan 1920–1930 lukujen vaihteessa, mutta myös lisäyksiä oli tapahtunut. Viipurin varuskuntaan kuuluivat nyt seuraavat esikunnat, joukot ja sotilaslaitokset:156

Sotilaat –osa Viipuria

Armeijakunnan esikunta, Kannaksen sotilaspiiri, 2. Divisioonan esikunta, Karjalan Kaartin Rykmentti, Kenttätykistörykmentti 2, Viestirykmentti, Huoltorykmentti, Rannikkotykistörykmentti 2, Lentorykmentti 1 (kaupungin lähellä Turkinsaaressa ja Suur-Merijoella), Ilmatorjuntarykmentti 2, Taistelukoulu, Kaasusuojelukoulu, Viipurin sotilassairaala, Viipurin sotilasapteekki, Asevarikko 2, Muonavarikko 2 ja sotilasmeteorologinen keskusasema. Jo mainittujen Keskuskasarmin, Neitsytniemen, Papulan ja Sorvalin lisäksi puolustusvoimien yksiköitä, laitoksia ja varikkoja oli myös muualla kaupungissa. Tutkittavan kauden lopulla oli armeijan läsnäolo hallitsevinta Pyhän Annan Kruunun – Siikaniemen – Neitsytniemen – Tervaniemen alueella. Suuren tykistöyksikköjen keskittymän lisäksi oli siellä henkilökunnan asuntoja, esikuntia ja huoltoyksikköjä sekä Neitsytniemen uusi sotilassairaala. Moderneja sotilasrakennuksia vanhojen lisäksi oli myös Sorvalissa, jonne 1930-luvun jälkipuoliskolla rakennettiin uusi kasarmi viestirykmentin käyttöön. Sorvalin luoteiskärjessä pistoraiteella aitojen ja porttien takana oli Asevarikko 2:n erikoinen yksikkö, kaksi panssarijunaa. Junien historia on monipolvinen, ne olivat jääneet sotasaaliiksi vuoden 1918 sodan punaiselta osapuolelta, niitä oli ensin hallinnoinut Saksan Itämeren divisioona, sitten RTR ja 1920-luvun alussa muutaman vuoden vielä KTR 2. 1930-luvulla junia uudistettiin ja korjattiin pariin otteeseen ja Suojeluskunta harjoitutti niihin miehistön, vaikka ne olivat 2. Divisioonan vartioinnissa ja vastuulla. Muita läntisen Viipurin varuskuntaosia olivat vielä Asevarikko 2:n ammusvarastot Linnansaaren pohjoisosassa sekä puolustusvoimien

asuin-, varastoja huoltorakennuket Tienhaarassa ja Linnansaaressa sekä Muonavarikko 2 lähempänä keskustaa Hiekan kaupunginosassa.157 Toisella puolen kaupunkia, Patterinmäellä, olivat Sotilasmeteorologinen Keskusasema ja osa Asevarikko 2:n varastotiloja, Pappilanniemelle oli sijoitettu ilmatorjuntayksiköitä jo 1920-luvun lopulla. Kaupungin koillislaidalla oli Markovillan Taistelukoulu ja vielä kauempana Turkinsaaressa ja Suur-Merijoella alkujaan Tervaniemestä siirretty Lentorykmentti 1.158 Sotilasrakennuksista kaikkein näkyvin oli kuitenkin päävartio Torkkeli Knuutinpojan patsasta vastapäätä. Sen keskeinen sijainti vilkkaan Linnansillan luona ja jokapäiväiset näyttävät ohjelmanumerot, vahdinvaihdot, nostivat pienen rakennuksen huomioarvon kirkkaasti yli armeijan muitten rakennusten.

…

Armeijan harjoitusalueiksi sopivia paikkoja Viipurissa oli runsaasti. Puolustusvoimilla oli kaupungissa käytössään monia alueita, osa niistä niin laajoja että varuskunnan alkuaikoina voitiin sulkeis- ja välinekoulutuksen lisäksi myös osa taistelukoulutusta järjestää kasarmien lähellä. Kasarmien alueilla, vallien välissä oli myös pistooleille ja pienoiskivääreille sopivia ampumaratoja. Ajan mittaan aseitten tehon kasvaessa ja raskaitten aseitten tultua myös jalkaväen käyttöön piti taisteluja ampumaharjoituksiin saada paremmin sopivia paikkoja. Loikkasen ampumarata Karjalan kaupunginosan itäpuolella sopi vielä 1920-luvulla hyvin kiväärikaliiberisille aseille, mutta oli kosteassa ja soisessa maastossa. Papulassa oli lähellä Markovillaa pienempi ampumarata jota 87

Sotilaat –osa Viipuria

Taistelukoulu käytti ja Hiekassa samoin pieni kiväärikaliiberisille aseille sopiva rata. Se oli ensi sijassa tykistörykmenttien käytössä.159 Merkittävä parannus harjoitusmahdollisuuksiin oli Viipurin Ampumaseuran, Viipurin suojeluskunnan ja Puolustusvoimien 1920-luvun lopulla yhdessä aikaansaama ajanmukainen ja laaja ampumarata Markovillan ja Tammisuon välisessä maastossa. Vuonna 1931 sai varuskunta ostettua tähän ampumarataan liittyvän alueen, joka mahdollisti taisteluammunnat jalkaväen raskailla aseilla, jalkaväkitykeillä ja kranaatinheittimillä. Harjoitusmahdollisuudet paranivat edelleen, kun myöhemmin 1930-luvulla Rautakorven harjoitusalueeksi nimettyyn alueeseen liitettiin lisämaastoa Juustilan kartanon tiluksista. Nyt alueella voitiin ampua jopa kevyillä kenttätykeillä, Perkjärven leirialue säilyi kuitenkin tykistön harjoitusalueena. Rautakorven alueelle louhittiin vuosina 1938–1939 tunnelit, joihin oli tarkoitus varastoida ampumatarvikkeita, alue oli jo turvallisen kaukana Viipurista varuskunnan rajojen ulkopuolella. Varuskunnan raja kulki Kivisillasta Linnansaaren niemeen, sieltä Lavolan tienhaaraan, Karjalan radan ja Heinjoen tien risteyskohdan kautta Karjalan kaupunginosaan, kiertorataa seuraten Käremäen sillalle ja Pappilanniemen ja Sorvalinsaaren ympäri takaisin Kivisiltaan.160

…

Se että Viipurin varuskunta syntyi ja muotoutui vuoden 1918 sodan jälkeisessä pula-ajan Suomessa löi leimansa sen alkuaikoihin. Kasarmitilaa oli käytössä runsaasti, mutta rakennusten kunto ja varustelu oli monasti heikko. Ilmari Järvinen kuvaa Sorvalin kasarmien tilaa:161 88

… miehet korjasivat sähköjohtoja, ovia ja ikkunoita ja tekivät suuren määrän sänkyjä, pöytiä ja tuoleja, ennen kuin tuvat olivat asuttavassa kunnossa. Vesijohdon puuttuminen aiheutti alusta alkaen monia ongelmia mm. miehistön peseytymisessä, keittiön toiminnassa ja talleilla. Kun komentaja joutui vielä kieltämään lähimmän kaivon käytön, koska ”sen vesi on aivan kelpaamatonta juotavaksi”, piteni veden hakumatka entisestään… Tervaniemessä oli iso sauna, jossa miehistö kävi kerran viikossa pesemässä paitsi itsensä myös omat alusvaatteensa samalla tavalla kuin ennenkin tehtiin Suomen sotaväessä. Ruoka oli sodan jälkeen tiukalla koko Suomessa ja se näkyi myös armeijassa. Muonavarastoja vartioitiin ja miehistölle annettiin ajoittain ylimääräisiä kotilomia armeijan ruoan säästämiseksi, mutta silti esimerkiksi maidon osalta ei aina päästy päivittäisiin määräannoksiin. Kasarmien lämmitystä jouduttiin rajoittamaan, sähkön kulutusta seurattiin tarkkaan ja armeijan kirjekuoret velvoitettiin kääntämään ja käyttämään uudelleen. Alkuvuosina oli pulaa myös rehusta, hevosten ajotapaa säädeltiin ja kuormien kokoa jouduttiin rajoittamaan. Pulan lisäksi miehistön kurittomuus leimasi varuskunnan alkuaikoja, oli karkuruutta, poliisin vastustamista ja pikkurikollisuutta. Miehistö sairasteli paljon.162 Ajan kuluessa alkoivat asiat kuitenkin muuttua parempaan suuntaan. Vuonna 1921 Sorvalin kasarmille saatiin vesijohto, miehet saivat oikeuden pesettää vaatteensa saunanhoitajilla –tosin omalla kustannuksellaan ja ruokatilanne parani niin, että marjat, sekahedelmät ja jopa kahvi tulivat

Sotilaat –osa Viipuria

miehistön ruokavalioon. Kuitenkin vielä vuonna 1929 Savon jääkärien varusmiehistä oli keskimäärin 3-4 % poissa vahvuudesta sairauden takia. Miehistön fyysisen hyvinvoinnin lisäksi kiinnitettiin nyt enenevässä määrin huomiota myös henkisiin harrastuksiin, sunnuntaisin miehistöä kehotettiin ja osin velvoitettiin käymään kirkossa. Sorvalin Jääkäripataljoonan pastorina oli 1920-luvun lopulla Samuli Lehtonen, joka lauloi Toukolan sekakuorossa isäni kanssa, kuten kuvan neljä kuvatekstissä kirjoitin. Kreikkalaiskatoliset kävivät Eliaan kirkossa kaupungin itälaidalla. Ainakin Sorvalin varusmiehiä kannustettiin vapaaaikanaan mukaan myös muihin henkisiin harrastuksiin. Ilmari Järvinen kirjoittaa:163 Toukolan ansiosta niihin oli juuri Sorvalissa erinomaiset mahdollisuudet. Eversti Hagelberg esimerkiksi antoi voimakkaan tukensa asialle todetessaan helmikuussa 1928: ”Määrään, että komppaniain miehistölle on valmistettava Toukolaan yhtä vapaa pääsy kuin sotilaskotiinkin”, ja edelleen: ”Joka lauantai jaetaan komppanioille Toukolan seuraavan viikon ohjelma, joka on kiinnitettävä komppanian ilmoitustaululle…”. Ajat ja olot vakiintuivat. Oliko Viipurin varuskunnassa alkuaikojen hankaluuksia seuranneessa vakiintuneessa tilanteessa jotain erityistä Suomen muihin varuskuntiin verrattuna? Varuskunnan kehitystä aitiopaikalta seurannut ja vuosikymmeniä ohjannut Harald Öhquist näkee niin olleen erityisesti Helsinkiin verrattuna. Hänen mukaansa upseeriston ja kanta-aliupseerien keskuudessa vallitsi yhteishenki, joka rakentui yksiköitten yh-

teisissä harjoituksissa ja varuskunnan upseeristolle kerran kuussa järjestetyissä luentotilaisuuksissa mutta ennen kaikkea vapaa-ajalla. Viipurissa mahdollisuudet vapaa-ajan siviiliharrastuksiin olivat vähäisemmät kuin suuremmassa Helsingissä, siksi kantahenkilökunnan omat kerhot, yhteiset urheilu- ja muut harrastukset vetivät heitä Viipurissa Helsinkiä paremmin puoleensa. Öhquist nostaa Viipurin varuskunnan erityisyyden ja henkilöstön yhteenkuuluvaisuuden tekijäksi vielä yhden merkittävän syyn:164 Rajan läheisyys antoi ikään kuin vakavamman sävyn palvelukselle ja korosti ainaisen valmiuden ja valppauden välttämättömyyttä. … pikkuhälytykset — jotka kuitenkin syksyyn 1939 saakka aina osoittautuivat aiheettomiksi — aikaansaivat Viipurin varuskunnassa heti sotilaallisen toiminnan vilkastumista. Eri aselajit ja joukko-osastot ottivat yhteyden keskenään sekä ylempään johtoon ja tämä taas suojeluskuntaan, lääninhallitukseen ym. Tarkistettiin, että liikekannallepano-kalenterit hevosten ja ajoneuvojen varaussuunnitelmat ja kaikki muut valmistelut olivat täysin ajan tasalla, lomalla olevia kutsuttiin takaisin ja uudet lomat kiellettiin. tällaisiin toimenpiteisiin oli Viipurissa vuosien kuluessa ehditty siinä määrin tottua, ettei lokakuussa 1939 alkanut tosihälytys tuntunut millään tavalla oudolta eikä aiheuttanut mitään hermostumista, vaan kaikki sujui aikaisemmin moneen kertaan kokeiltujen suunnitelmien mukaisesti. Vihollisen uhka oli Viipurissa todempi kuin muualla maassa, se loi yhteenkuuluvuutta, sitoi 89

Sotilaat –osa Viipuria

varuskunnan henkilöstöä yhteen. Kuinka suuri tämä henkilöstö, varusmiesten joukko, varuskunnan miesvahvuus oli? Monet lähteistäni sanovat Viipurin varuskunnan olleen maan suurin, mutta en ole onnistunut löytämään selkeitä lukuja ja numeroita. Yleisesikuntaeversti K. J. Mikola perustelee Viipurin kaupungin historian V osassa varuskunnan suurta vahvuutta – valitettavasti hänkään numeroita esittämättä:165 … joukko oli vahvuudeltaan suuri paitsi joukkoosastojen määrän suhteen nimenomaan siksi, että kyseessä olivat pääosaltaan 2.D:n joukot, joiden rauhanajan vahvuus vastasi – poiketen muiden divisioonien joukoista – lähes sodanajan vahvuutta Arvovaltaisin löytämäni lähde, joka antaa edes summittaisen miesluvun varuskunnalle, on Silvo Hietanen kirjoituksessaan Varuskuntien Karjala:166 Viipuri oli Helsingin ohella 1920- ja l930-luvulla Suomen suurin varuskunta, jossa oli vuosittain suorittamassa varusmiespalvelustaan noin 10 000 nuorta miestä eri puolilta maata. Karkeasti voi arvioida, että Karjalan pääkaupungissa sai itsenäisen Suomen kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä sotilaskoulutuksen lähes 100 000 toisen maailmansodan suomalaista taistelijaa. Hietasen luvut ovat valitettavan hankalasti tulkittavia ja keskenään ristiriitaisia. Kokonaisluku 100.000 jaettuna 20 vuodella antaa vuosittaiseksi 90

uusien alokkaitten määräksi 5000 mikä edellyttäisi keskimäärin kahden vuoden palvelusaikaa jotta vuosittain 10 000 toteutuisi. Niin pitkä ei palvelusaika ollut, ei ainakaan keskiarvoltaan koko tuona aikana. Ehkä Hietanen on tehnyt laskuvirheen? Uskon hänen tarkoittaneen, että varuskunnan varusmiesvahvuus oli 10 000 asevelvollista. Eero Paananen tarjoaa samaa suuruusluokkaa kantahenkilökunnan ja varusmiesten kokonaisvahvuudeksi kirjoittaessaan Viipurin varuskunnan alkuvaiheista: Sinne ohjattiin useita joukko-osastoja noin 10 000 miehen verran. Terttu Sallinen puolestaan esittää vähän pienemmäksi tulkittavan luvun kun kirjoittaa edellä noin 70.000–75.000 asukkaan kaupungiksi määrittyneestä Viipurista: Sotilaita oli 10 % Viipurin asukkaista. Paavo Junttila taas sanoo sotilaita olleen runsaat kymmenen prosenttia kaupungin asukkaista. Aiemmin kirjoitin Jaakko Paavolaista lainaten vuoden 1930 väestölaskennassa 1.080 viipurilaisen olleen puolustuslaitoksen palveluksessa. Tyydyn arvioon, että Viipurin varuskunnan kokonaisvahvuus sekä varusmiehet että palkattu kantahenkilökunta mukaan lukien on ollut suuruusluokaltaan 10.000 miestä.167 Maan suurin varuskunta Viipuri joka tapauksessa oli. Miten tämän suuren varuskunnan sotilaat näkyivät, kuuluivat ja vaikuttivat kotikaupunkinsa kaupunkikuvassa? Saiko Öhquist esikuntineen varusmiehet käyttäytymään haluamallaan tavalla, sotilaallisesti ja asiallisesti kaupungilla?

Sotilaat –osa Viipuria

Sotilaat kaupunkikuvassa Öhquist näyttää hyvin tiedostaneen sotilaitten suuren määrän näkymisen Viipurissa ja myös osanneen katsoa asiaa ulkopuolisen silmin. Kenraali kirjoittaa puolitoista vuosikymmentä varuskunnan menetyksen jälkeen:168 Helsingistä Viipuriin tuleva matkustaja saattoikin heti huomata, että lukumääräinen suhde sotilaitten ja siviili-ihmisten välillä oli aivan toinen siellä kuin täällä. Helsingin katuliikenteessä harvat sotilaspuvut hukkuivat muuhun ihmisjoukkoon, kun sensijaan Viipurin Torkkelilla käveltäessä sai sen käsityksen, että kaupunki suorastaan vilisi sotilaita. Sotilaat teki erityisen näkyväksi paitsi heidän suuri määränsä ja sotilaspukunsa jota kantahenkilökunta käytti myös vapaa-aikanaan, myös tapa liikkua. Yksittäiset sotilaat erottuivat ainakin tavoitteena olleen ryhdikkyyden ja reippaan liikkumisen ansiosta ja sotilasmuodostelmat vielä paremmin. Sotilaat marssivat muodostelmissa kaupungilla muun muassa harjoituksiin, valatilaisuuksiin, vahdin vaihtoon, työkomennuksille ja saunaan mennessään ja sieltä palatessaan. Kirkossa käynti oli kerran kuukaudessa pakollista ja muulloin vapaaehtoista. KTR 2 marssi Neitsytniemeltä Linnansillan yli Varuskuntakirkkoon ja kirkosta takaisin soittokunnan säestämänä ja upseerin tai aliupseerin johdolla. Karjalan Kaartin Rykmentin suuri ja näyttävä soittokunta marssi Papulan kasarmeilta keskikaupungille usein myös yksinään, ilman saatettavaa osastoa. Sotilasosastojen liikkuminen kaupungilla oli niin

yleistä, että se oli otettu huomioon myös kaupunkiliikenteessä. Ote varuskuntakäskystä tammikuulta 1928:169 Katuliikenteen häiriintymisen estämiseksi on liikennepoliisilla oikeus tarvittaessa pysäyttää kaduilla liikkuva muodostelma, ei kuitenkaan niin että komppanian tai sitä vastaavan tai pienemmän joukko-osaton väliin lasketaan liikennettä eikä myöskään johtajan ja hänen johtamansa osaston väliin. Sitä vastoin suuremman osaston ollessa liikkeellä voi poliisi laskea liikennettä komppanioitten (patterien) väliin, ottaen huomioon mitä johtajista on sanottu. Sotilaat näkyivät katukuvassa paitsi palvelustehtävissä myös iltaisin vapaa-ajallaan. Tutkittavana aikana myönnettiin varusmiehille kotilomia harvoin, mutta iltalomia oli kolmasti viikossa, keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina. Iltalomalaiset liikkuivat sotilaspuvuissaan varuskunnan rajojen sisällä, niitten ylittämiseen iltaloma ei oikeuttanut. Torkkelinpuisto oli paitsi kaupungin siviilien myös varusmiesten suosiossa, iltalomailtoina siellä saattoi olla satoja sotilaspukuisia miehiä. Männää Torkkelill-ilmiön puistoon tuomat tytöt olivat varmasti yksi keskeinen syy myös varusmiesten paikalle tuloon. Iltalomilla sotilaat saattoivat ensin poiketa sotilaskotiin, joita Viipurissa oli useita, 1930-luvun lopulla kuusi. Niistä yksi oli Pyhän Annan Kruunun Haminanportin vieressä KTR 2:n varusmiesten iltalomareitin varrella matkalla kohti keskikaupunkia. Muita iltalomien viettopaikkoja olivat kahvilat, elokuvateatterit ja tanssipaikat. Eero Paanasen mukaan 91

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 38. Armeija oli läsnä myös Viipurin hevosmarkkinoilla. Iltanen 2006,76. Karjala 4.2.1939.

ei kaikissa viipurilaisperheissä katsottu hyvällä tyttären seurustelua sotilaitten kanssa tanssipaikoilla, mutta muissa lähteissä en ole törmännyt tällaiseen suhtautumiseen. Elokuvateatterissa varusmiehet kävivät mielellään, vaikka myös kasarmialueilla oli heille tarkoitettuja elokuvaesityksiä. Näihin sotilasnäytöksiin oli kantahenkilökunnan lapsilla vapaa pääsy, muille lapsille ne olivat maksullisia. Väinö Karvinen kertoo esityksiin liittyvän anekdootin, jota en malta olla välittämättä. Karvinen oli siviililapsi, eikä siis ollut oikeutettu ilmaiseen sisäänpääsyyn:170 Muistan kerran pikkupoikana pyrkineeni ilmaiseksi sotilaselokuviin, koska minulla ei sattunut olemaan sitä 15 penniä, minkä siviilielokuvat silloin maksoivat. Menin sinne muitten poikien mukana ja sanoin ovella: -Mie oon vääpeli Mähösen poika. Ovimiehenä ollut alikersantti vastasi: -Et sie ennää mahu, siell on jo 4 Mähösen poikaa. 92

Tämä lienee ollut sen ajan ”huuli”, sillä vääpeli Mähönen oli vanhapoika eikä hänellä ainakaan virallisesti pitänyt olla yhtään poikaa! Sotilaat näkyivät myös kaupunkialueella tapahtuvissa harjoituksissa ja koulutuksessa. Pyhän Annan Kruunun valleilla ja vallien välissä koulutettiin paitsi miehistöä myös sotakoiria. Pentti Äikäs kertoo jännittävistä hetkistä mentyään muitten poikien kanssa katsomaan koirien koulutusta, vaikka se oli kielletty.171 Yksi koirista alkoi tulla kohti Penttiä, jolloin kouluttajasotilas huusi ja käski häntä ottamaan kädet pois taskusta. Pentti totteli ja koira kääntyi takaisin. Myös Hiekan kaupunginosan kentillä pojat kävivät seuraamassa sotilaitten harjoituksia, yhtenä syynä oli poikien varusmiehiltä saama leipä, se oli erilaista kuin kotona. Sotilaitten harjoitukset ja koulutus siis näkyivät eri puolilla kaupunkia, mutta myös kuuluivat. Varuskuntakäskyssä vuonna 1926 ohjeistettiin päällystöä: Harjoituksista joissa ampuminen ilta kahdeksan ja aamu kuuden välillä

Sotilaat –osa Viipuria

saattoi tulla kysymykseen, piti tiedottaa alueen asukkaille sopivalla tavalla. Lisäksi tuli välttää ampumista aivan asuntojen lähellä. Ampumisesta asemakaavoitetulla alueella oli ilmoitettava kaksi vuorokautta etukäteen varuskunnan toimistoon, joka ilmoitti asiasta edelleen poliisille.172 Sotilashevosia oli paljon Viipurin katukuvassa. Ne olivat merkittävä osa harjoituksiin lähteviä tai sieltä palaavia osastoja, mutta myös yksittäisiä sotilashevosajoneuvoja liikkui kaduilla runsaasti. Hevosilla kuljetettiin halkoja, leipää, maitoa ja muita elintarvikkeita sekä upseereita ja heidän perheenjäseniään kun nämä olivat lähdössä vaikkapa rautatieaseman kautta lomamatkalle. Hevosmiehenä palvellut Veikko Laaksonen kertoo näitten henkilökuljetusten olleen mieluisia, silloin hevosen sai valjastaa komeampien kärryjen eteen kuin tavarankuljetuksessa. Ajurin piti tarkkaan huolehtia siitä, että ehdittiin junalle eikä linnan kääntösilta aiheuttanut myöhästymistä. Hevosia ei saanut koskaan putkatuomion uhalla lyödä eikä niillä saanut kuljettaa siviilejä. Viimemainitusta säännöstä Laaksonen tunnustaa joskus poiketun, ehkä sanktiot siitä olivat niin lieviä, että kiusaus tyttöystävän suhteen kävi ylivoimaiseksi? Armeijan hevoset näkyivät myös Viipurin kotieläinnäyttelyssä ainakin vuonna 1926. Siellä oli esillä KTR 2:n valjakko, joka sai myöhemmin kiitosta päiväkäskyssä niin hoidon, puhdistuksen kuin tykinajon osalta.173 …

Suuressa varuskunnassa sattui myös varusmiesten kuolemantapauksia. Sotilaat näkyivät murheellisella, vaikka juhlallisella tavalla, kun muualta kotoisin ollut vainaja saatettiin kotimatkalleen.

Neitsytniemen sotilassairaalassa kuolleitten varusmiesvainajien kotimatka alkoi Hiekan seisakkeelta. Pentti Äikäs kertoo kuinka pojat tiesivät ison rummun äänen ja saattajien marssin kuullessaan juosta katsomaan tapahtumaa. Eini Aution muistikuva lienee tykistössä palvelleesta vainajasta, koska arkku oli ollut tykin lavetilla: Oli Narvan marssi, yhteislaukaukset ja juhlava tunnelma. Myös Arvi Salminiemi on varmaan saatettu juuri Hiekasta junaan matkalle kohti Paimiota.174

…

Armeijan hengenrakennuksen tärkeä kulmakivi on aselajiylpeys, niin oli myös Viipurissa. Varusmiesten koulutuksessa korostettiin meidän yksikkömme paremmuutta, ja oppi meni perille. Syntynyt usko oman joukon ylivertaisuudesta johti erityisesti varuskunnan alkuaikoina, 1920-luvulla myös ei-toivottuihin ilmiöihin ja seurauksiin. Kantahenkilökunnan kesken ei mitään vääränlaista aselajiylpeyttä ilmennyt, ilmiö koski vain varusmiehiä. Iltalomilla kulkivat Neitsytniemen tykkimiehet keskustassa hoilaten kurkku suorana omaa tunnustaan:175 Kaartilainen suree ja hammastansa puree kun tykkipoika viepi hältä heilin hellimmän, oi sä kiva tykkipoika, sull on hyvä vetovoima sulle kaikki kauneimmatkin neidot hymyää Kaartilaisilla oli tietenkin omat vastaavat laulunsa. Välit kiristyivät 1920-luvulla ajoittain joukkotappeluiksi, joissa puskajussit ja tykkijullit ottivat nyrkein mittaa toisistaan. Kiristyneet välit johtivat jopa siihen, että Sorvalissa asuneet kaartilaiset pelkäsivät kulkiessaan iltalomilla kotiinsa Neit93

Sotilaat –osa Viipuria

sytniemen tykistön kasarmialueen läpi eikä tykistön varusmiehillä ollut puolestaan haluja mennä yksinään Papulaan Karjalan Kaartin kotinurkille. Torkkelin seutu ja keskusta laajemmin jäi ei kenenkään maaksi. Ikävin lähteistäni vastaan tullut väärän aselajihengen aiheuttama tapaus sattui, kun järjestyspartio pyrki pidättämään juopuneen kaartilaisen. Tämä ei halunnut antautua toisen aselajin poikien käsiin, varoitukseksi tarkoitettu laukaus johti pojan kuolemaan.176 Pienet spontaanit nujakoinnit johtivat vuosikymmenen lopulla vihdoin suureen, ilmeisen valmisteltuun yhteenottoon. Harald Öhquist kuvaa tapahtumien kulkua näin:177 Eräänä kauniina lauantai-iltana - muistaakseni se oli toukokuun lopulla 1929 — virtasi sitten kaartilaisia Papulasta ja tykkimiehiä Neitsytniemeltä sankoin joukoin Torkkelille päin. Yhteentörmäys oli niin valtava, että siviiliväki kauhistuneena pakeni sivukaduille ja porttikäytäviin, mutta mitään pahempia loukkaantumisia tai muita tapaturmia ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, ennen kuin paikalle sattumalta ilmestyi muuan kaartin kapteeni, jolla onneksi oli hyvin kantava ääni. Hän komensi kaartilaiset järjestymään rivistöön ja marssitti sitten heidät takaisin Papulaan. Viikon täydellinen lomakielto kummassakin rykmentissä rauhoitti sitten mielialat jopa siinä määrin, että välit muuttuivat milteipä ystävällisiksi.

…

Mitenkään lopullinen ja täydellinen Öhquistin kuvaama mielialojen rauhoittuminen ei ollut, mutta en kuitenkaan ole löytänyt tietoja muista suurista joukkotappeluista. Varmaan varuskunnan johto 94

oli ottanut asian tosissaan ja linja tiukentunut. Tähän viittaa ote KTR 2:n päiväkäskystä syyskuulta 1931. Käskyssä ohjeistetaan varusmiesten käytöstä laajasti, mutta mainitaan erikseen myös keskinäisten tappeluitten hieroskelu:178 Sen johdosta, että on ilmestynyt valituksia siitä, että kaupunki- ja iltalomilla olevat asevelvolliset ovat kaupungilla esiintyneet epäsotilaallisesti kuljeskellen kaduilla ja puistoalueilla laumoissa, hieroskellen keskenään tappeluja ja heiteskellen kiviä, siten häiriten yleistä rauhaa. Tämän johdosta käsken pstojen komentajien ja patterien päälliköiden huolehtimaan, että parannus tässä suhteessa viipymättä saadaan aikaan. Ellei kuri heti parane, tullaan määräämään asevelvollisille yleinen lomakielto kaupungilla liikkumiseen. Päiväkäsky ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, varusmiesten käyttäytymistä ohjattiin muutoinkin. Öhquist antoi varuskuntakäskyissä hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita, käskyjä ja kieltoja mutta myös kehuja, jotka välitettiin yksiköitten päiväkäskyissä edelleen varusmiehille. Esimerkkiotteita KTR 2:n päiväkäskyistä 1920-luvulta: - vartioparaatissa ja –vaihdossa on aliupseerien ja miehistön päällystakit pidettävä käärittynä 22.4. alkaen - kaupungin urheilu- ja leikkikentillä urheilevien sotilaitten tuli olla puettu täydelliseen urheilupukuun (housut ja paita) - Linnansillalla tuli kulkea jalkaisin oikeaa puolta

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 39. Kenraali Mannerheim ja muuta ylintä sotilasjohtoa Viipurin koulukentällä paraatia vastaanottaassa. HVA.

- hevosella sai kaupungilla ajaa henkilökuljetuksissa hiljaista ravia, kuorma-ajossa ja ratsastuksessa vain käyntiä Kun Viipurin poliisimestari ilmoitti kahvila Dreyerin lopettaneen toimintansa, joukko-osastojen tuli tehdä vastaava muutos luetteloihin paikoista, joissa sotilaitten käynti oli ehdottomasti kielletty. Muita sotilailta ehdottomasti kiellettyjä asioita olivat myös:

- tarpeeton oleskelu rautatieaseman odotushallissa - suljetun osaston marssiminen raitiovaunukiskoilla - oleskelu Punaisenlähteentorin läheisyydessä - liikkuminen puistojen nurmikoilla tai ajaminen jalkakäytävillä - käynti Monrepon työväentalolla huvi- ym. tilaisuuksissa asevelvollisen aiheutettua siellä törkeän järjestyshäiriön

Sotilaat –osa Viipuria

Patrullien tuli johtajan harkinnan mukaan tarkastaa vilkasliikkeisillä paikoilla olevat yleiset käymälät, etteivät sotilaat keräänny niihin. Veltosti kulkenut vartiomiehistö sai moitteita mutta toisessa varuskuntakäskyssä Öhquist kiitti tarkastamaansa päävartion vartiostoa, jolla oli ollut mainio ryhti. Patrullit valvoivat varusmiesten käyttäytymistä, katupartion lisäksi KTR 2 asetti myös kahvila- ja huvipaikkapartion sekä tulipalovartion. Tavanomainen seuraamus rikkomuksista oli putkarangaistus, vähäisestä myöhästymisestä lomalta paluussa seurasi kolmen vuorokauden istuminen päävartion putkassa, rangaistusta pahensi tukan poisleikkaaminen, joka aina oli osa putkatuomiota. Poisleikattu tukka oli tavallisesti alokkaan merkki ja siksi vanhan miehen kohdalla pilkan aihe pitkäksi aikaa. Miehistön ohella varuskuntakäskyissä oli ohjeistusta myös heidän esimiehilleen, esimerkiksi marraskuussa 1928 rajoitettiin Monrepon alueen harjoituskäyttöä niin sallitun alueen laajuuden kuin harjoitusten laadun suhteen siellä tapahtuneen ilkivallan ja metsän vahingoittamisen takia.179 …

Viipurin varuskunta tarjosi kaupunkilaisille myös juhlavaa katseltavaa ja koettavaa. Päävartion vartiomiehistö vaihtui joka päivä, vaihto paraateineen keräsi aina runsaasti katsojia arvioimaan osastojen esiintymistä, ryhdikkyyttä, marssirivien suoruutta ja marssin reippautta. Vaihto alkoi Paraatikentältä, jossa uuden vartioston päällikkö sai kaupungin komendantilta tunnussanan, var96

muuden vuoksi myös kirjallisena. Sitten vartiosto marssi soittokunnan johtamana kierroksen kaupungin keskustassa reittiä Linnankatu, Karjalankatu, Torkkelinkatu ja Pohjoisvalli päävartion eteen, jossa juhlallinen vanhan vartion vaihto uuteen tapahtui tunnussanaa vastaan. Erityisesti Torkkelinkadun varrella ja päävartion edustalla oli runsaasti yleisöä seuraamassa tapahtumaa.180 Muita säännöllisiä sotilaallisia juhlia olivat itsenäisyyspäivän paraati, toukokuun 16. päivän puolustusvoimain lippujuhla ja 1930-luvun lopulla tavaksi tulleet joukko-osastojen yhteiset valatilaisuudet. Näitten sotilasesiintymisten muodot olivat paljon toistensa kaltaisia, seuraavassa Stig Hästön kuvaus: 181 Sillä Linnankadun osuudella, joka idässä rajoittui Vaasankatuun ja lännessä Paraatikenttään ruotsalais-saksalaisen kirkon edustalla, näimme lapsuudessamme kaikki suuret sotilasparaatit. Kaikkien hyvin tuntemat joukko-osastot, Karjalan Kaarti, Savon Jääkärirykmentti, Uudenmaan Rakuunat, Kenttätykistörykmentti 2, ja osastoja ilmavoimista, huoltojoukoista, suojeluskunnasta jne. marssi Paraatikentän suunnalta itään Koulukentälle. Kenraalit ja muut korkeat arvohenkilöt seisoivat tavallisesti Linnankadun ja tuomiokirkon länsilaidassa kulkevan Tuomiokirkonkadun risteyksessä. Torvisoittokunta, joka joutui puhaltelemaan tuntikaupalla, oli saman risteyksen eteläpuolella lähellä lääninhallitusta ja maaherran residenssiä. Kaikkien kunnioittama ja arvostama maaherra Arvo Manner esiintyi paraatien yhteydessä shakettiin pukeutuneena kenraalien joukossa. …

Sotilaat –osa Viipuria

Ohimarssin jälkeen paraatijoukot ryhmittyivät neliöön juuri tuolle kentälle, jonka näin edessäni. Tarkastava kenraali, Hugo Österman, Harald Öhquist rivistöt ratsain. Torvisoittokunta veteli esimerkiksi ”Vanhat toverit” –marssia ja sotamiehet karjuivat tahdissa ”Hyvää päivää Herra Kenraali”. Kauppojen ovet olivat kiinni ja kouluista lupaa toukokuun 16. päivänä. Koulukentät täyttyivät paraatijoukoista ja ympäröivät kadut olivat täynnä kaupunkilaisia ja lähiseuduilta tulleita katsojia. Joukko-osastot valmistautuivat etukäteen huolellisesti ja tarkkojen ohjeitten mukaan. KTR 2:n päiväkäsky vuodelta 1926:182 Armeijan lippujuhlapäivänä järjestetään garnisonissa paraati 16.5.26 Urheilukentällä klo 1 ip. Rykmentistä ottavat osaa 1, 3 ja 4 valjastetut patterit. Paraatin vastaanottaa divisioonan komentaja Jääkärieversti Öhquist. Sen jälkeen rykmentin pastori Merivirta pitää kenttäjumalanpalveluksen. Viipurin Suojeluskunta osallistuu tilaisuuteen ja ohimarssiin yhtenä osastona. K.K.R:n soittokunta soittaa kenttäjumalanpalveluksessa. Puku: Paraatipuku ilman päällystakkia, päähineenä turkislakki. Pistooli kannatinhihnoineen jää pois. Kaupungilla liikuttaessa käytettävä paraatipukua, päähineenä turkislakki. Rykmentin rakennukset ovat liputettavat. Poikkeuksellisen massiivinen paraati järjestettiin vuonna 1939 Karjalankannaksen suurten sotaharjoitusten päätteeksi. Ohimarssi kesti kolme tuntia ja sen vastaanotti itse Mannerheim. Paraatiin otti osaa 20 000 sotilasta, 3 000 hevosta ja yli 400

moottoriajoneuvoa, myös tankkeja oli marssirivistössä. Viipurin satamassa olivat samaan aikaan ankkurissa panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen sekä sukellusveneet Saukko, Vesihiisi, Vetehinen ja Ikiturso. 183 Myös uudenvuodon juhlinnassa armeija näkyi ja kuului säännöllisesti vuosittain. Soittokunta soitti päävartion edessä, linnasta ammuttiin ilotulitusraketteja ja tykistön kunnialaukauksia, joihin toiset tykit Neitsytniemeltä vastasivat. Ei ihme, että viipurilaisyleisö kerääntyi tapahtumaa seuraamaan.184 Varuskunnan ja kaupungin suhteet Viipurin varuskunnan päällikkö ymmärsi erinomaisesti varuskunnan ja kaupungin hyvien suhteitten merkityksen maanpuolustuksen kannalta. Puhuessaan Viipurin aliupseerien 10-vuotisjuhlissa maaliskuussa 1928 Öhquist sanoi, että suuren vihollisen uhan alla elävän pienen maan on oltava yhtenäinen selviytyäkseen:185 …Mutta tämän saavutamme vaan, jos puolustuslaitoksemme ja muun yhteiskunnan välillä jo rauhanaikana vallitsee täydellinen yhteisymmärrys ja kumpikin tuntee muodostavansa osan samaa kokonaisuutta. Tämän päämäärän saavuttamiseksi vaaditaan hyvää tahtoa ja määrätietoista toimintaa kummaltakin taholta, niinhyvin siviiliväestön kuin sotilashenkilöidenkin. … Meiltä sotilashenkilöiltä vaaditaan taas, että me niinhyvin palveluksessa kuin sen ulkopuolellakin muistamme, että me olemme yhteiskunnan pal97

Sotilaat –osa Viipuria

velijoita, että me olemme yhteiskuntaa varten olemassa, eikä suinkaan se meitä varten ja että toimimme sen mukaan. Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin komentaja kysyi millaiset sotilaitten ja yhteiskunnan suhteet olivat olleet kaupungin tasolla, Viipurissa ja vastaa itse omaan kysymykseensä:186 Minkälainen oli esim. sotaväen ja siviiliyleisön välinen suhde ja miten vaikutti siihen se tosiasia, että sotilaitten prosenttimäärä koko asukasluvusta siellä oli suurempi kuin missään muussa Suomen kaupungissa? — En tietystikään pysty antamaan täysin puolueetonta vastausta näihin kysymyksiin, koska itse edustan toista puolta, mutta uskallan sanoa, että tuo suhde ainakin sotaväen kannalta katsottuna oli hyvä. Yhden kaupungin viranomaisten ja varuskunnan johdon välillä kiistaa aiheuttaneen asian Öhquist nostaa esille, se oli maa-alueitten vaihto. Vaihdosta neuvoteltiin monien vuosien ajan toisinaan myös kiihkeää ja ärtyneeseen sävyyn. Syyn kiristyneestä ilmapiiristä saavat varuskunnan päällikön muistelmissa kuitenkin Helsingistä tulleet Puolustusministeriön herrat jotka pitivät velvollisuutenaan valvoa valtion etuja tavalla, joka osoitti suurta tarmoa ja tinkimättömyyttä mutta vähemmässä määrin sovinnollisuutta ja diplomaattista joustavuutta. Paikallisiin suhteisiin ei näillä konflikteilla Öhquistin mukaan ollut mitään vaikutusta.187 Viipurilaiset siviilit osoittivat muutoinkin joustavuutta ja ymmärtämystä armeijaa kohtaan. 98

Varuskunnalla oli varsinkin 1930-luvulla jo hyvät harjoitusmahdollisuudet omilla maillaan, mutta suurissa sotaharjoituksissa jouduttiin menemään myös kaupungin, kuntien ja yksityisten maille. Harjoitusalueilla sattuneista häiriöistä ja vahingoista tuli vain harvoin valituksia. Tärkeänä syynä oli paitsi itäisen Suomen väestön suhtautuminen maanpuolustukseen myös se, että armeija pyrki huolellisesti välttämään siviileille aiheutuvia vahinkoja ja häiriöitä. Vastapalvelukseksi ymmärtäväisestä suhtautumisesta harjoituksiinsa viipurilaiset joukko-osastot antoivat apuaan kaupungille ja siviilijärjestöille kun ne tarvitsivat joukkovoimaa tai järjestelytukea suurissa yleisötapahtumissa. Varuskunnan johto tavoitteli sopeutumista myös kieltämällä räjäytysharjoitukset kaupunkialueen harjoituskentillä, raskaitten tykkien vetämisen eräillä tiealueilla ja sotilaitten liikkumisen taisteluharjoituksissa lähellä asumuksia. Tarvetta parempaan siviilien huomioonottamiseen näyttää silti olleen vielä 1920-luvun lopulla. Ote KTR 2:n päiväkäskystä vuodelta 1929:188 Viip.KV:n saaman tiedon mukaan on Loikkasen ampumaradalla ammuntoja suoritettaessa rikottu aiemmin annettuja määräyksiä ampumasuuntiin nähden sillä seurauksella, että lähiseudun asukkaiden oleskeleminen asunnoissaan on ollut toisinaan hengenvaarallista kuulien lävistäessä seiniä. Ylläolevan johdosta on Viip.KV. määrännyt, että ammunta radalla saa tapahtua ainoastaan suoraviivaisesti radan pituussuuntaan, jolloin kuulat eivät missään tapauksessa voi harhautua lähistöasutuksiin tai liikkujiin.

Sotilaat –osa Viipuria

ka. Rykmentin komentaja oli rangaissut patrullin johtajaa kolmen vuorokauden poistumiskiellolla. Öhquist piti rangaistusta aivan liian lievänä ja kovensi sen seitsemäksi vuorokaudeksi yksinkertaista arestia sekä määräsi rykmentin komentajan huolehtimaan uuden tuomion täytäntöönpanosta. Erityisen noloa komentajalle oli se, että Öhquist määräsi päätöksensä ja tuomion luettavaksi kaikissa varuskunnan yksiköissä.189

…

Kuva 40. Rantasen parturiliike oli ahkera mainostaja Viipurin Pamaus-lehdessä, ei siis ole yllätys, että se sai tilaa myös tekstissä. Viipurin Pamaus no 3 1930

Varuskuntakäskyissä oli tiukasti kielletty sotilaspatrulleja sekaantumasta poliisien toimintaan. Jos poliisien toiminnassa oli patrullin mielestä huomautettavaa, tuli siitä ilmoittaa esimiehille, mutta itse ei patrulli saanut tilanteeseen sekaantua. Tätä sääntöä Öhquist näyttää pitäneen erittäin tärkeänä: Poliisi oli ottanut juopuneen varusmiehen kiinni. Paikalle sattui patrulli, jonka johtaja vaati poliiseja luovuttamaan varusmiehen haltuunsa päävartioon vietäväksi. Kun poliisit eivät suostuneet, seurasi patrullin johtaja poliiseja ja näiden pidättämää aina poliisiasemalle saak-

Paitsi kaupungin viranomaisten ja varuskunnan hyvien suhteiden saavuttamisen ja säilymisen, on Öhquist nähnyt yhtä lailla tärkeäksi myös kantahenkilökunnan ja viipurilaisten siviilimaailman suhteet. Hän kirjoittaa havainneensa uuden kantahenkilökunnan juurtuneen yleensä helposti Viipuriin ja arvelee sen johtuneen paitsi kantahenkilökunnan keskuudessa vallinneesta hyvästä hengestä myös viipurilaisten ystävällisestä ja myötämielisestä suhtautumisesta armeijaan. Monet kaupunkiin jäänet sotilaat osallistuivat hänen mukaansa kaupungin yhteiskunnalliseen elämään ja erilaisiin rientoihin. Sotilaitten pieni palkka oli kenraalin mukaan ongelma sosiaalisessa kanssakäymisessä, kun sotilaat eivät voineet osoittaa siviilituttavilleen samaa vieraanvaraisuutta, jota itse olivat näiltä saaneet.190 Öhquistin näkökulma aukeaa varuskunnan huipulta ja on sotilaan näkökulma. K.J. Mikola kirjoittaa kantahenkilökunnan, erityisesti upseeriston olleen kovin liikkuvaa väkeä, komennukset veivät heitä uusiin varuskuntiin ja se rajoitti osallistumasta siviiliyhteiskunnan toimintoihin. Niinpä Mikolan mukaan sotilaitten seurustelu palveluksen ulkopuolella rajoittui monien osalta 99

Sotilaat –osa Viipuria

varuskunnan kantahenkilökunnan piiriin. Totuus on kaiketi näitten näkemysten välimaastossa. Hiukan ristiriitaisesti oman tekstiinsä kanssa Mikola kuitenkin kirjoittaa, että varuskunta vilkastutti ja elävöitti monin tavoin kaupungin kunnallis- ja liike-elämää, urheiluseurojen toimintaa ja kulttuuririentoja.191 Viipurin liike-elämälle suurilukuinen kantahenkilökunta oli merkittävä asiakaspotentiaali. Tämä näkyy myös siinä, että kaupungin vähittäiskaupat ja muut palveluja tarjoavat liikkeet mainostivat ahkerasti Viipurin Aliupseeriyhdistyksen julkaisemissa lehdissä Viipurin Pamauksessa ja Jouluviestissä. Vuonna 1937 oli yhdistyksen 50-sivuisessa joululehdessä seitsemän sivua mainoksia.

…

Liikkeet tavoittelivat sotilaita asiakkaikseen lehtimainonnan lisäksi myös muilla keinoin. Helios ilmoitti järjestävänsä valokuvauksen alkeiskurssin varuskunnan Herroille Aliupseereille ja heidän perheilleen aliupseeriyhdistyksen huoneistolla Saunalahdenkadulla. Moni liike, yhtenä kultasepänliike W. Kratz, lahjoitti kiertopalkintoja aliupseerikerhojen urheilukilpailuihin. O/Y Ph.U. Strenberg antoi armeijalle suuren määrän savukkeita, jotka jaettiin yksiköittäin, KTR 2:n osuus oli 384 laatikkoa tupakkaa. Yksi aktiivisista aliupseerien lehtien vakiomainostajista oli Parturiliike Rantanen, jossa nuori Helena Sipiläinen oli työssä. Mainonta näyttää tuottaneen tulosta, sotilaat kävivät Rantasella. Vuosikymmeniä myöhemmin äitini muisteli tuota aikaa näin: 192 Viipuri oli varuskuntakaupunki, ja siellä Rantasella kävi paljon upseereita. Ne nuoret ups. eten100

kin tekivät kuin kiusaa sellaiselle aralle maalaistytölle. Esim: ”Näytähän tyttö, sitä takapuolen peiliä.” Ja muuta sellaista. Paitsi kantahenkilökuntaa oli myös varuskunta organisaationa suuri asiakas viipurilaiselle liikeelämälle, se työllisti monia eri alojen ammattimiehiä ja muita siviilejä ja teki pitkäaikaisia sopimuksia. Esimerkiksi vuonna 1926 myytiin garnisionin eli varuskunnan puhtaanapito huutokaupalla siviilien hoidettavaksi. Armeija myös myi palvelujaan, ainakin vuokrasi hevosia. Tykistön hevosilla oli vajaakäyttöä kesän leirikauden ulkopuolella, ehkä kyse on ollut samalla sotalaitoksen myönteisen kuvan rakentamisesta antamalla hevosia peltotöihin niitä tarvitseville viljelijöille? Joka tapauksesta hevosia tarjottiin vuokrattavaksi lehtiilmoituksella vuoden 1927 lopulla:193 Viipurin varuskunnasta vuokrataan tulevan vuoden alusta toukokuun puoliväliin samoin elokuun alusta vuoden loppuun suurempi määrä sotalaitokselle kuuluvia hevosia etupäässä maanviljelyskäyttöön Viipurin ympäristöön. Vuokrahevosia haluavalla tulee olla kunnallislautakunnan esimiehen tai kahden tunnetun henkilön antama todistus siitä että kykenee vuokraehdot täyttämään. Lähempiä tietoja vuokraehdoista antavat Kenttätykistörykmentti 2, raskas Tykistörykmentti sekä 2. Divisiona Esikunta Viipurissa. Toimen puolesta: Stauffer. 2.Divisioonan eläinlääkäri. Hyviä suhteita siviilimaailmaan pyrittiin rakentamaan paitsi varuskunnan johdon myös aliup-

Sotilaat –osa Viipuria

seerien yhdistysten taholta. Vuonna 1927 järjesti Viipurin Aliupseeriyhdistys ry VAY kahdet yleiset, kaikille avoimet ohjelmalliset iltamat. Toiset olivat Viipurin linnassa ja toiset vierailuna Säiniön nuorisoseura Katajan talolla. Rannikkotykistön Aliupseerikerho osaltaan piti ohjelmalliset iltamat Yliveden Nuorisoseuran talolla helmikuussa 1928 ja vuonna 1932 kertoi Pamaus-lehti VAY:n sekakuoron vierailuiltamista Talin seurojentalolla ollen yleisö hyvin tyytyväinen lauluesityksiin kuin muuhunkin ohjelmaan nähden. Lehtijutun yhteydessä on kuorosta valokuva, kuvassa on myös Eero Virolainen.194 Yhteyksien rakentaminen siviilimaailmaan ja Viipurin Aliupseeriyhdistyksen toiminnan tunnetuksi tekeminen oli 1930-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneen VAY:n Jouluviesti-lehden yhtenä julkilausuttuna tavoitteena. Hyvää tahtoa kantahenkilökunnan ja siviilien välille rakensivat osaltaan Aliupseerikerhojen ja Aliupseeriyhdistyksen rouvien ompeluseurat, niitten tarkoituksena oli paitsi tutustuttaa aliupseerien vaimoja toisiinsa myös koota varoja hyväntekeväisyyteen Viipurin ja Kannaksen vähävaraisille perheille. Ompeluseurat järjestivät myyjäisiä ja iltamia Valkoisessa talossa ja saivat koottua niin paljon varoja ompeluksiaan varten, että kykenivät vuoden 1936 jouluna jakamaan köyhille perheille lähes 600 lämmintä pakettia.195 Kun Viipurin aliupseerien rouvat olivat näin aktiivisia, niin minkälaista heidän miestensä yhteistoiminta olikaan? Aliupseerien yhdistysja yhteistoiminta Viipurin kapitulanttien yhteistoiminta alkoi samoin kuin monin paikoin muualla maassa heikon

ravintotilanteen ja huonojen asunto-olojen parantamispyrkimyksistä. Ensimmäisinä ehtivät oman kerhon perustamaan Karjalan Kaartin Rykmentin aliupseerit jo vuonna 1918.196 Aluksi KKR:n aliupseerikerhon ainoa toimintamuoto oli jäsenistön ruokalan ylläpito. Sitä vaikeutti pula-ajan lisäksi pitkän aikaa jatkunut ruokalahuoneiston vaihtuminen paikasta toiseen. Vasta vuonna 1923 kerho sai oman huoneiston, toiminta vakiintui ja laajeni. 1930-luvun puolivälissä KKR:n Aliupseerikerhon vahvinta aluetta oli urheilu, erityisesti ammunta. Jäsenistön rouvien perustama ompeluseura teki kaiken voitavansa kerhon elämän ja oleskelun oman katon alla rattoisaksi ja viihtyisäksi saattamiseksi.197 Kaupungin toiseksi vanhin aliupseerien yhteenliittymä oli Rannikkotykistörykmentti 2:n Aliupseerikerho, sen perustava kokous oli elokuussa 1919. Samana vuonna aloitti Lentoasema 6:n Aliupseerikerho Koiviston lentoasemalla, Viipuriin kerho siirtyi aseman mukana vuonna 1921. Vuonna 1921 perustettiin Kenttätykistörykmentti 2:n ja Taistelukoulun kerhot, viimemainittu tuolloin Jalkaväen Aliupseerikerhon nimellä. Viipurin Sotilassairaalan Aliupseerikerho aloitti vuonna 1926, sitten Huoltopataljoonan Aliupseerikerho vuonna 1927, edelleen Armeijakunnan Esikunnan Aliupseerikerho vuonna 1930 ja sitten vuonna 1934 perustettiin sekä Ilmatorjuntarykmentin Aliupseerikerho että Viestipataljoonan Aliupseerikerho.198 Raskaan Tykistörykmentin kerhon perustamisesta tai toiminnasta ei silmiini ole osunut mainintoja, mutta sellainen on ollut olemassa ainakin vuonna 1927, jolloin RTR:n aliupseerien edustajat 101

Sotilaat –osa Viipuria

valittiin Viipurin Aliupseeriyhdistyksen johtokuntaan. Edustajien tuli yhdistyksen sääntöjen mukaan olla alaosastojen puheenjohtajia, joten RTR:llä on täytynyt olla oma aliupseerikerho. RTR:n valitut edustajat eivät tosin juurikaan käyneet VAY:n kokouksissa, ehkä Raskaan Tykistörykmentin kerho on ollut olemassa lähinnä paperilla.199 Viipurin varuskunnan joukko-osastojen aliupseerikerhojen toimintamuodot olivat keskenään paljolti samankaltaisia. Vanhimmat kerhot olivat saaneet alkunsa ruokailun järjestelystä, urheilu eri muodoissaan oli keskeisellä sijalla lähes jokaisella, shakkikerhoja ja ompeluseuroja oli useilla ja oma huoneisto melkein kaikilla. Tosin monet aliupseerikerhoista joutuivat tyytymään pieniin tai tiloiltaan puutteellisiin huoneistoihin. KTR 2:n kerholla oli vuonna 1922 perustettu erillinen Voimistelu- ja Urheiluseura Tykkipojat. Aliupseerikerhoilla oli myös keskinäisiä säästö- ja lainarahastoja sekä avustuskassoja, joista maksettiin kerhon jäsenen, joissakin kerhoissa myös perheenjäsenen kuolemantapauksessa kertasumma omaisille. RT 2:n kerhossa summat olivat jäsenen kuollessa 2000 mk, vaimon menehtyessä 1000 mk ja lapsen kuoltua 500 mk. Yhteishengen kehittäminen, käyttäytymisen ja yleissivistyksen kohentaminen olivat keskeisiä tavoitteita kerhojen toiminnassa ainakin sääntöjen mukaan. Monet järjestivät huvitilaisuuksia jäsenistölleen omissa kerhotiloissaan, jotkut myös suurempia juhlia Valkoisessa talossa. RT 2 teki joka talvi reki- ja hiihtoretkiä ja kerran kesässä laiva- ja/tai autoretken. Kerhon tiloissa pelattiin myös biljardia. KKR:n varsin aktiivinen kerho järjesti vuonna 1936 jäsenilleen sotilasaiheisia esitelmätilaisuuk102

Kuva 41. Viipurin Aliupseeriyhdistyksen komeaa huoneustoa Saunalahdenkatu 2:ssa. Haikonen 1935, 21.

sia, huviretkiä, illanviettoja ja varsin moninaista urheilua. Lajeina olivat muun muassa ammunta, ampumahiihto, pesäpallo, jalkapallo, 100 m:n vapaauinti ja viisiottelu. Suunnistuskilpailuihin osallistui 40 kerhon jäsentä ja murtomaahiihtokilpailuun 56. Kerho järjesti hiihtokilpailut myös rykmentin kantahenkilökunnan lapsille. Jo vuonna 1928 kerholla oli oma kirjasto, 15-jäseninen huvitoimikunta ja oma kurinpitolautakunta valvomassa jäsenistön käyttäytymistä. Lautakunnan yhdeksästä jäsenestä yksi oli yleinen syyttäjä.200

…

Ajatus ja aloite koko Viipurin varuskuntaa kattavan, joukko-osastojen aliupseerikerhojen kattoorganisaatiosta syntyi Karjalan Kaartin kapitulanttien piirissä vuonna 1923. Seuraavan vuoden lopulla jätettiin Viipurin Garnisonin Aliupseeriyhdistyksen sääntöehdotus varuskunnan tuolloiselle päällikölle kenraalimajuri Wezerille, joka

Sotilaat –osa Viipuria

hyväksyi säännöt vuoden 1925 alussa. Sääntöjen mukaan yhdistys pyrki edistämään yhteisymmärrystä ja sivistyspyrintöjä aliupseerien keskuudessa ja vaikuttamaan asevelvollisiin isänmaallisen ja hyvän sotilaallisen toverihengen luomiseksi eri joukko-osastojen kesken, -selkeä tahdonilmaisu iltalomakahakoitten lopettamiseen. Kaikkien aliupseerien, jotka kuuluivat joukko-osastojen kerhoihin tuli sääntöjen mukaan kuulua myös yhdistykseen, jäsenmaksu oli viisi markkaa. Yhdistyksen johtokunta koostui jäsenkerhojen puheenjohtajista, yhdistyksen päätökset tulivat voimaan vasta kun varuskunnan päällikkö oli ne vahvistanut. Perustava kokous pidettiin 27.2.1925 kaikkien varuskunnan joukko-osastojen ollessa edustettuina. Yhdistyksen rekisteröinti-ilmoitus tehtiin vuonna 1928 ja sen nimi muutettiin silloin muotoon Viipurin Aliupseeriyhdistys r.y.201 VAY:n johto toimi varsin aktiivisesti. Kymmenvuotiskertomuksessa vuodelta 1935 on tilasto kokouksista, hallinnon vuosittaisia kokouksia oli vähimmillään ollut 14 vuonna 1929 ja enimmillään 27 vuonna 1933. Yleisiä koko jäsenistön kokoontumisia oli vuosina 1927 – 1933 ollut yhdestä neljään vuodessa, vuonna 1934 ne oli korvannut jäsenkerhojen johtokuntien neuvottelukokoontumiset, joita oli ollut viisi. Samoin kuin monet jäsenkerhoistaan myös yhdistys joutui pitkään kamppailemaan huoneisto-ongelman kanssa. Huoneistoa etsittiin mm lehti-ilmoituksin ,mutta sopivaa ei löytynyt. Vuonna 1930 anoi yhdistys Sisäasiainministeriöltä tuloksetta käyttöönsä edellisenä vuonna suljettua Monrepon työväentaloa. Vihdoin vuonna 1931 saatiin Saunalahdenkatu 2:sta vuokrattua yhdistyksen käyttöön seitsemän

Kuva 42. Valkoinen talo oli suosittu juhla- ja tanssipaikka koko tutkimuksen kattaman ajan, mutta sen kävijäprofiili muuttui vuosien mittaan. Haikonen 1935, 23.

huoneen ja kahden keittiön huoneisto. Ratkaisu osoittautui kalliiksi ja niin jo kesällä 1933 yhdistys muutti vuokralle entiseen Monrepon työväentaloon, jota se pari vuotta aiemmin oli tavoitellut ja joka sitten oli siirtynyt Sisäasiainministeriöltä yksityiselle Urheilutalo ja Kesävirkistys Oy-nimiselle osakeyhtiölle. Nyt kiinteistö tunnettiin nimellä Valkoinen talo fyysisen, ehkä myös symbolisen värinsä perusteella.202 Viipurin Aliupseeriyhdistyksen perustamisvuonna 1925 syntyi myös aliupseerien keskinäinen avustuskassa, jonka jäseneksi yhdistyksen jäsenet saattoivat liittyä maksamalla erillisen vuosimak103

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 43. VAY:n sekakuoro joka vuodelta 1931 tai 1932. Eero Virolainen on takarivissä kolmas oikealta. EVA.

sun. Avustuskassan perusajatus oli sama kuin Karjalan Kaartin aliupseerien kassan kohdalla, mutta turva laajempi. Korvauksia maksettiin paitsi jäsenen tai hänen perheenjäsenensä kuollessa, myös tapaturman tai tulipalon sattuessa. Kun VAY:n sääntöjä vuonna 1927 muutettiin, tuli avustuskassaan kuuluminen pakolliseksi kaikille yhdistyksen jäsenille. Nurinaa aiheuttanut pakollisuus purettiin kuusi vuotta myöhemmin uudella sääntömuutoksella. Nyt avustus kuolemantapa104

uksissa rajattiin koskemaan vain jäsenen tai hänen vaimonsa kuolemaa. Kassasta maksetut korvaukset vaihtelivat vuosina 1926–1934 yhdestä peräti 27:ään tapaukseen. Kun pakollisuus purettiin, laski kassan jäsenmäärä ja vakiintui noin sataan jäseneen. He olivat ensi sijassa varuskunnan pienten aliupseerikerhojen jäseniä, suurten joukkoosastojen kerhoilla oli omat avustuskassansa.203 Aliupseerit kantoivat toisistaan huolta paitsi talouden myös käyttäytymisen osalta. Joukko-

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 44. Tämä kuva Eero Virolaisen arkistosta on luultavasti vuonna 1934 perustetusta VAY:n mieskuorosta. Eturivissä seisovat sotilaspukuiset Eero Virolainen kolmantena vasemmalta ja Toivo Muurinen kolmantena oikealta. EVA.

osastoissa oli aliupseerien keskinäisiä kurinpitolautakuntia mutta myös pehmeämpiä kasvatuskeinoja oli käytössä. Huhtikuussa 1927 järjesti VAY koko varuskunnan aliupseeristolle yhteisen luentotilaisuuden sotilaallisesta ja yleisestä käyttäytymisestä sekä esiintymisestä erilaisissa tilaisuuksissa. Tarkoituksena oli paitsi sivistää kapitulantteja myös yhtenäistää eri joukko-osastojen piirissä muotoutuneita käytäntöjä, Viipurin Aliupseeriyhdistys

halusi olla ja oli tien näyttäjä. Yhdistys järjesti venäjänkielen oppitunteja jäsenilleen ja aikoi järjestää myös luennon aiheesta Aitosuomalaisuus, sen tarkoitus ja saavutukset, mutta varuskunnan johto kielsi sen kaiketi liian poliittisena. Myös yhdistyksen julkaisemassa lehdessä opastettiin aliupseereita ja miksei myös samalla lehden muita lukijoita:204

105

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 45. Kansantanhukerho esiintyi lyhyenä toiminta-aikanaan miltei kaikissa yhdistyksen järjestämissä iltamissa hyvällä menestyksellä. Haikonen 1935, 34. Kuva on kerhon vierailulta Taliin vuonna 1933, Eero Virolainen on kolmas oikealta. EVA.

Parantakaamme ryhtiämme. Me kapit. aliupseerit, kiinnittäkäämme entistä enemmän huomiota ulkonaiseen ryhtiimme.… Emme saa antaa kaupungilla liikkuessamme tässäkään suhteessa siviili-ihmisille huonoa kuvaa itsestämme. Joko me olemme vierailulla tai istumme teatterissa, matkaamme raitiotievaunussa t.m.s., muistakaamme aina: selkä suorana ja rinta koholla! … 106

Aliupseerien keskinäisestä tervehtimisestä. …Ei tarvinne erikoisesti selittää, minkälaisen aliupseerilta vaadittavan säännöllisyyden ja tarkkuuden puutteen huolimaton tervehtiminen aliupseerissa paljastaa. Siitä huolimatta näkee vielä aliupseereita, joiden tervehtiminen ei aina vastaa sotilaallisuutta. Tervehditään veltosti, toinen käsi taskussa, jopa savuke suussakin j.n.e.

Sotilaat –osa Viipuria

Urheilu ei ollut VAY:n toiminnassa niin keskeisellä sijalla kuin saattaisi olettaa. Yhdistys järjesti vuosittain yhdet hiihtokilpailut ja toimintansa alkuvuosina myös yhdet yleisurheilukilpailut mutta ei enää vuoden 1928 jälkeen, palkintoihin käytettävissä olevat varat menivät ampumakilpailuihin, joita yhdistys 1930-luvulla järjesti vuosittain viidestä enimmillään yhdeksään. Kuitenkin yhdistys valitsi vuodesta 1930 lähtien erityisen urheiluvalvojan huolehtimaan lukuisten kilpailujen valvomisesta ja edustamaan yhdistystä näissä kilpailuissa. Kyse on kaiketi ollut myös jäsenkerhojen järjestämistä kilpailuista. Jalkapallo valtasi ammunnan ohella tilaa Viipurin aliupseeriurheilussa. Yhdistyksen joukkue voitti Suomen Aliupseeriliiton mestaruudet vuosina 1931 ja 1932 ja osallistui myös Suomen Palloliiton Viipurin sarjaan.205 VAY pyrki edistämään jäsenistön ja heidän perheitten tutustumista ja viihtymistä kaupungissa järjestämällä ohjelmallisia juhlia ja perhejuhlia. Yhdistyksen alkuaikoina huoneiston puuttuminen jarrutti juhlien määrää, niin että 1920-luvulla niitä oli kolmet tai neljät vuodessa, 1930-luvun alkupuoliskolla jo viidestä peräti kahteentoista. Ohjelmaa näihin juhliin valmistivat myös yhdistyksen alakerhot ja kuorot. Ensimmäinen yritys VAY:n oman kuoron aikaansaamiseksi tehtiin vuonna 1926 jolloin tavoiteltiin myös oman soittokunnan synnyttämistä, kumpikaan hanke ei kuitenkaan edennyt esiintymisiin asti. Vuonna 1931 tehtiin uusi yritys kuoron perustamiseksi, nyt muodostettu sekakuorona toimi vain seuraavan vuoden loppuun mutta ehti esiintyä lukuisissa yhdistyksen tilaisuuksissa ja teki myös aiemmin mainitun rekiretken Taliin ja esiintyi siellä yleisissä iltamissa. Kuoron rahastonhoitajana oli

yhdistyksen historiikin mukaan vääpeli Virolainen KTR 2:sta, hän on luultavasti ollut isäni Eero Virolainen, joka ylennettiin vääpeliksi 29.4.1932. VAY:n kymmenvuotishistoriikissa kerrotaan vielä kolmannesta kuoroyrityksestä, vuonna 1934 perustetussa mieskuorossa oli 42 laulajaa historiikin painovuonna 1935. Sen rahastonhoitaja oli vääpeli T. Muurinen, isäni työtoveri Toivo Muurinen KTR 2:sta.206 Samaan aikaan toisen kuoroyrityksen kanssa vuonna 1931 perustettiin kansantanhukerho sekä aliupseerien rouvien ompeluseura, jonka toiminnasta vähävaraisten perheitten hyväksi aiemmin kerroin. Ompeluseuran toiminta jäi lyhytaikaiseksi, se lakkasi jo vuoden 1933 alussa jolloin sille kertyneet varat ja tarvikkeet lahjoitettiin VAY:lle. Kansantanhukerho yhdistettiin vuonna 1933 perustettuun näytelmäkerhoon ja tanhuesitykset hiipuivat. Näytelmäkerhon historia on erikoinen. Kun yhdistys sai Valkoisen Talon vuokrattua, todettiin sen juhlasali näyttämöineen myös näytelmien esittämiseen sopivaksi, tarvittiin siis näytelmäkerho. Vuosikokous vastusti kerhon perustamista, mutta se perustettiin yleisen kokouksen päätöksellä vuonna 1933. Kerho sai ohjaajakseen näyttelijä Ale Porkan ja esiintyi paitsi yhdistyksen omissa tilaisuuksissa myös siviiliyleisölle Säiniön nuorisoseuran talossa sekä antoi sotilasnäytäntöjä. Tätä ei jäsenistö sietänyt. Vuosikokouksessa 18.2.1934 kerho sai ankaraa arvostelua toiminnastaan ja määräyksen esiintyä ainoastaan yhdistyksen omissa juhlissa ja pelkästään yhdistyksen jäsenten voimin. Kerhon toiminta hiipui niin, että se yhdistettiin vuoden 1935 alusta mieskuoroon, jonka puitteissa esitettiin ainakin yksi pienimuotoisen farssi tammikuussa 1935.207 107

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 46. Jouluviesti oli suunnattu ensisijassa VAY:n jäsenistölle. Myös tämän lehden mainostajat ottivat Viipurin Pamauksen tapaan omakseen. Kansikuva on lehdestä Turun yliopiston kirjaston kokoelmissa.

…

Kaiken kaikkiaan VAY:n kulttuuristen kerhojen toiminta kertoo yhdistyksen taiteellisten jäsenten suuresta taipumuksesta innostumiseen ja vähäisemmästä kyvystä pitkäjännitteisyyteen. Sitä puolestaan näyttää löytyneen kirjoittamisen harrastajilta ja julkaisemisen saralta:

…

Viipurin Aliupseeriyhdistyksen iso ponnistus oli 108

yhdistyksen oma lehti Viipurin Pamaus –lehti. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi koneella kirjoitettuna vuoden 1926 joulujuhlaan ja ensimmäinen painettu näytenumero jaettiin joukkoosastoille tammikuussa 1927. Lehti sai tilaajikseen suunnilleen puolet varuskunnan aliupseereista, monia viipurilaisia upseereja ja siviilejä sekä aliupseereja muualta Suomesta. Vuonna 1929 Suomen Aliupseeriliitto päätti nostaa Pamauksen äänenkannattajakseen kunnes liitto saisi oman lehtensä ilmestymään. Viipurilainen liikemaailma ja yritykset ottivat Pamauksen omakseen, se sai hyvin ilmoitustuloja. Lehti ilmestyi säännöllisesti kuukausittain aina vuoden 1932 loppuun, seuraavan vuoden alusta se yhdistettiin Suomen Aliupseeri – lehteen, ei oman taloutensa pakottamana, vaan koska koko maamme aliupseerikunnan äänenkannattajan tulevaisuutta on pidetty tärkeämpänä ja niin ollen on uhraus, vaikkakin kallis ja raskas, tullut päätetyksi voimien yhdistämiseksi. Toinen VAY:n julkaisema lehti oli ulkoasultaan aikakausityyppinen Jouluviesti, joka ilmestyi vuosina 1936–1940 yhtenä numerona vuosittain nimensä mukaisesti joulun alla. Lehdessä sisältö oli ensi sijassa VAY:n ja sen jäsenkerhojen toiminnan selostuksia.208 …

Viipurin Aliupseeriyhdistyksen jäsenistön taloudellinen edunvalvonta nykyisessä mielessä jäi tutkittavana aikana vähäiseksi, mutta joitain yrityksiä oli, vuodelta 1930 on niitä kirjattu kymmenvuotishistoriikkiin kaksi:209 Yhdistyksen tekemän anomuksen johdosta saatiin lupa siihen, että kanta-aliupseerit saavat kul-

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 47. Viipurin valtauksen muistopäivänä 29.4.28 laskettiin yhdistyksen seppele Viipurin sankarihaudalle. Seppeleenlasku on varmaan muodostunut perinteeksi, tämä kuva lienee myös VAY:n edustajien yhteisen seppeleen laskusta, mutta 1930-luvun lopulta. Vasemmassa reunassa taustalla näkyvä Aallon kirjasto valmistui vuonna 1935. Eero Virolainen on KTR 2:n edustajana eturivissä toinen oikealta. Hänen vieressään ensimmäisenä oikealta seisoo Toivo Muurinen, joka palveli kapitulanttina ensin KTR 2:ssa ja myöhemmin Ilmatorjuntapatteristossa. Haikonen 1935, 18. Kuva: EVA.

jettaa mukanaan raitiovaunussa kivääriä ilman pussia tai muuta päällistä. Myöskin anottiin verotuslautakunnalta, että aliupseerit saisivat veroilmoituksia tehdessään vähentää ammatistaan johtuvia menoja ja saatiin tähän osittainen suostumus. Paljon merkittävämpi aliupseerien tulevaa edun-

valvontaa ajatellen oli Viipurissa 23–24.6.1929 pidetty Suomen Aliupseeriliiton perustava kokous, jonka käytännön järjestelyt Viipurin Aliupseeriyhdistys hoiti. VAY avasi myös kansainvälisiä suhteita, vuonna 1929 yhdistys teki matkan Viroon ja järjesti samana vuonna juhlan ruotsalaisen laivastovierailun aliupseereille Viipurin linnassa. Seuraavana vuonna kävivät virolaiset 109

Sotilaat –osa Viipuria

aliupseerit rouvineen vastavierailulla Viipurissa. Vuonna 1934 järjesti yhdistys jälleen juhlan vierailevan laivasto-osaston aliupseereille. Nyt vuorossa olivat saksalaiset joille järjestettiin tilaisuus, joka alkoi juhlapäivällisillä ja päättyi karkeloon.210

…

Viipuri ja sen suuri varuskunta kasvoivat 1920- ja 1930-luvuilla yhteen tavalla, jonka vertaista ei ole Suomen historiassa. Kaupungilla ja varsinkin varuskunnalla oli omat kasvukipunsa, mutta siviilien ja sotilaitten symbioosin kehitys ja kasvu on ollut erinomaisen helppo. Paavo Junttila tiivistää helppouden syyn ja seurauksen tavalla johon ei ole mitään lisättävää ja josta ei voi mitään pois jättää:211 Sotilailla ja Viipurin kaupungin asukkailla oli yhteinen näkemys ja huoli isänmaan nuoren itsenäisyyden turvaamisen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä. Se oli suuri yhdistävä tekijä kaupungin ja varuskunnan välillä. Oli siis täysin luonnollista, että sotilaat sopeutuivat hyvin kaupunkikuvaan. — Varuskunta oli osa Viipuria.

110

Sotilaat –osa Viipuria KENTTÄTYKISTÖRYKMENTTI 2

KTR 2:n synty Vuoden 1918 sodan jälkeen määrättiin kaikki kenttätykistöjoukot siirtymään Lappeenrantaan uudelleenjärjestelyä varten, ainoastaan Jääkäritykistöprikaati jäi Karjalankannaksella suojaamaan rajaa. Ylipäällikön 18.9.1918 antamalla käskyllä ryhtyi kapteeni Gabriel af Forselles perustamaan Lappeenrannassa Kenttätykistörykmentti 2:n esikuntaa, jonka tuli käskyn mukaan olla valmiina 15.10.1918. KTR 2:n ensimmäisessä päiväkäskyssä 3.11.1918 Forselles määräsi perustettavaksi I Patteriston, Rykmentin henkilöstövahvuus oli tällöin vain 322. Heistä oli 10 upseeria, 37 upseerikokelasta, 33 aliupseeria ja 242 tykkimiestä. Patteriston ja siis samalla koko tuolloisen KTR 2:n käytössä oli eri lähteitten mukaan noin 150 - 200 hevosta.212 Alku oli hankalaa, kaikenpuolisen puutteen ja heikon tai olemattoman koulutuksen sävyttämää. Hevosista vain viitisenkymmentä oli käyttökelpoisia ja osa niin heikkoja, että ne menehtyivät. Forselles joutui päiväkäskyissä huomauttamaan, että Kaikkialla kasarmin pihoilla makaa kuolleita hevosia. Käsken Herroja Patterinpäälliköitä ryhtymään toimenpiteisiin … Forselles puuttui myös muihin käytännön asioihin: Sanitääriupseerien on katsottava perään, että miehistö pesee itsensä aamuisin. Upseerivakansseja oli täytetty kokelailla, jotka olivat ennen ylennystä hädin tuskin päässeet koulutuksensa alkuun, aliupseerit olivat miehistöstä ilman mitään koulutusta tehtäväänsä ylennettyjä ja tämä näkyi paitsi kasarmialueen ja miehistön hygieniassa myös vaarallisella tavalla ampumaharjoituksissa. Ongelma koski kaikkia

Lappeenrannan tykistöyksiköitä. Kauko Tiili kirjoittaa tästä tykistömme syntyajasta:213 Tykkiasemista oli ainakin yksi nykyisen rakennus 1:n länsipään edustalla ja yksi vanhan aseman lähistöllä olleen venäläisen kirkon luona. Kun muutkin vastaperustetut joukko-osastot suorittivat ammuntojaan samassa maastossa, ymmärtää hyvin Lappeenrannasta n. 4 – 5 km päässä olevan Lavolan kylän asukkaiden hermostuneisuuden ja pelon, varsinkin, kun joskus alkuaikoina sattui, että ammuksia lensi kylän laitamille, jopa pelloille saakka. Mitään vahinkoja ei kuitenkaan sattunut.

…

Joulukuussa 1918 rykmenttiin perustettiin tulevaa kasvua silmällä pitäen II Patteristo siirtämällä siihen I Patteriston 4. ja 5. patterit. Rykmentti sai joulukuussa lisää miehistöä mm. siirtoina KTR 1:stä ja vuoden 1919 alussa vielä 180 miestä Meripataljoonasta, mutta näyttää myös menettäneen henkilöstöään, koska sen vahvuus nyt oli 39 upseeria ja upseerikokelasta sekä 392 aliupseeria ja miestä, yhteensä 431 sotilasta. Ehkä miehistöä oli kotiutettu.214 KTR 2:n aika Lappeenrannassa jäi runsaan puolen vuoden pituiseksi. Rykmentti siirtyi 21– 23.4.1919 Viipuriin Neitsytniemen kasarmeihin, joissa se oli aina syksyn 1939 ylimääräisten kertausharjoitusten alkuun saakka. Nyt Viipurissa KTR 2 saavutti määrävahvuutensa kevään 1919 kutsuntojen jälkeen. Rykmenttiin voitiin perustaa myös III Patteristo ja kaikista kolmesta patteris111

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 48. KTR 2:n kasarmialueen Linnoituspaltantiehen rajoittuva osa oli pituudeltaan noin 250 metriä. Toisin kuin tämä asemakaavakuva esittää, ei ainakaan enää 1930-luvun lopulla ollut sisäänkäyntejä Linnoituspaltantieltä rakennuksiin 1 ja 2, ei myöskään aitaa tykkipihan poikki rakennuksesta 23 Linnoituspaltantien reunaan kasarmialueen laitaan. Kuva ja sen korjaustieto: Nurmi - Piiru no 3 1991 s. 24.

112

Sotilaat –osa Viipuria

Rakennukset kuvassa 48:216 1. 1. Patteri 2. Viestipatteri 3. 3. Patteri 4. Esikuntapatteri 5. 2. Patteri, 2 rakennusta 6. RAuK, 2 rakennusta 7. Aliupseerikerho 8. Patteriston esikunta 9. Rykmentin työhuone 10. Työhuoneen kenttä 11. Rykmentin esikunta 12. Päävartio 13. Pääportti 14. Kellari 15. Keittiö ja ruokala 16. Asuinrakennus 17. Rykmentin sairaala 18. Asuinrakennus 19. Tykkivaja 20. Voimistelusali 21. Tallit, 2 rakennusta 22. Sairastallit 23. Puhelinkeskus 24. Ajoneuvo- ja rehuvarasto 25. ”Nälkälinna” 26. Upseerikerho 27. Sotilaskoti 28. Ilmatorjuntarykmentin alue 29. Huoltorykmentin alue 30. Harjoituskenttä 31. Vallihaudat 32. Pienoiskiväärirata

tosta tuli kolme patteria käsittäviä. Erkki Sävyn mukaan yhdessä patterissa oli noin sata miestä ja KTR 2:n kokonaisvahvuus ensimmäisinä vuosina toisella tuhannella. Vahvuus näyttää pysyneen vähintään samana koko Viipurin kauden, rykmentin muonituksessa mukana ollut Asta Heicell kertoo näet että:215 KTR 2:n suuressa varuskunnan keittiössä oli koko 1930-luvun ajan muonitus päivittäin 1200 miehelle. Vahvuus kasvoi tästä vielä suuremmaksi aina uusien varusmiesten vaihtuessa. Käytössä oli 5 suurta 500 litran kattilaa, joista 3 toimi höyryllä ja 2 puilla sekä vesikattilat ja valtava malmipata. En oikein tiedä mitä kattiloitten litramääristä pitäisi ajatella. Ehkä ne ovat kasvaneet Heicell´n muistissa tai pilkkuvirheen myötä. Suuria ne ainakin ovat olleet. Mutta minkälainen oli tämä viipurilainen tuhansien tykkimiesten koulutusympäristö johon rykmentti tuli keväällä 1919 ja jossa se oli sitten koko olemassaolonsa ajan? Rykmentin kasarmialue Kenttätykistörykmentti 2 sijoittui Neitsytniemelle Saunalahden pohjukkaan Pyhän Annan kruunun luoteispuolelle. Tutkimuksen liitteenä olevassa Viipurin kartassa kasarmialueen keskusta näkyy Linnoituspaltantien ja Tykistökadun välissä, joitakin sen rakennuksia on myös Haminanportinkadun itäpuolella. Kasarmialueen keskus oli tykkipiha. Siellä alkoi uusien alokkaitten koulutus ja sinne mahtui 113

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 49. Rykmentin kasarmialue lämmitettiin puulla, uuneja ja savupiippuja oli paljon. Kuvassa on lähinnä 1. Patterin kasarmi, vasemmalla AUK:n kaksi rakennusta ja taustalla häämöttää Valkoinen talo. Sävy 1972, 51.

koko rykmentti kokoontumaan rivistöiksi. Tykkipiha oli myös aselajin keskeisen koulutuksen tykkijumpan paikka, jopa kolme patteria mahtui pihalle yhtä aikaa harjoittelemaan tykkien käsittelyä. Hevosia tarvittiin paljon paitsi tykkien vetäjiksi myös ratsuiksi, tallit olivat tärkeä ja näkyvä osa kasarmialuetta aivan sen keskustassa. Omaa saunaa rykmentillä ei ihmeellistä kyllä ollut, vaan saunassa käytiin kilometrin päässä Tervaniemellä Huoltorykmentin suuressa saunassa, josta edellisessä luvussa kirjoitin. Jokaisella patterilla oli oma asuinkasarminsa ja keittiörakennuksessa oma ruokasalinsa. Pentti Nurmi palveli asevelvollisena KTR 2:n kolmannessa patterissa 1930-luvun lopulla, hän kuvaa asuinkasarmia näin:217 114

3. Patterin kasarmi oli ”kadun toisella puolella”, muista rykmentin kasarmeista erillään. Pitkän, puisen, 1-kerroksisen rakennuksen keskellä olivat pesuhuone, kuivaushuone ja käymälä, jotka jakoivat kasarmin kahteen suureen tupaan. Toiseen niistä majoitettiin alokkaat ja toiseen ”vanhat”. Kumpikin tupa oli jaettu osittaisilla väliseinillä kolmeen osaan, joista yhtä käytettiin luokkahuoneena ja kahta varsinaisena majoitustupana. Pitkittäisen seinän viereen jäi n. 3 1/2 m leveä käytävä, johon järjestäydyttiin käskynjakoa, iltahartautta ym. tilaisuuksia varten. Kaikki sängyt olivat 2-kerroksisia ja irtopohjaisia, joten tarvittaessa voitiin järjestää ”lentopeti”. Kaapit olivat vuoteitten välissä ja jakkarat niiden

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 50. Tykkipihan vasemmassa reunassa lähinnä Viestipatterin ja taaempana 1. Ptrin kasarmit. Viimemainitun takana näkyy Nälkälinnan kattoa. AUK on oikealla. Kuva: STMa.

päissä. Tuvissa oli lautalattiat, joita lakaistaessa käytettiin pölynsitojana kostutettuja sahajauhoja. Lauantaisin ne pestiin, jolloin tuvat haisivat pesun jälkeen tuntikausia märälle puulle. Lämmityslaitteina olivat peltikuoriset pystyuunit, joiden lämmittämiseen ja puiden kantamiseen tupapalvelijoilta kului talvipakkasella puoli päivää. Kivääritelineet olivat tuvissa käytävän seinustalla. Mainittujen tilojen lisäksi oli patterin toimisto

ja päällikön huone rakennuksen toisessa ja ryhmänjohtajien tupa ja asevarasto toisessa päässä.

…

Noin kahdeksan hehtaarin suuruisen varsinaisen kasarmialueen kenttien lisäksi oli KTR 2:n käytettävissä suurehko harjoituskenttä Linnoituspaltantien eteläpuolella ennen Pyhän Annan kruunua sekä toinen, niin sanottu Työhuoneen kenttä alueen itäreunalla. Annan kruunun 6–8 metriä kor115

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 51. Rykmentti tykkipihalla vuosipäivän paraatiin kokoontuneena. Sävy 1971, 47.

keitten vallien väliin jäi kaksi- tai kolmekymmentä metriä leveitä ja sata metriä pitkiä kenttiä, jotka nekin olivat harjoituksiin käytettävissä. Bastionin kulmauksissa oli vielä suurempia muurien suojaamia alueita, myös ampumarata pienoiskivääri- ja pistooliammuntoja varten. Pienet maasto- ja marssiharjoitukset KTR 2 piti ensisijassa Monrepon ja Sorvalin metsissä ja teillä, suuremmat muun varuskunnan tapaan Rautakorvessa. Perkjärven leirialue ja harjoitukset siellä olivat sitten asia erikseen, niihin palaan jäljempänä.218

…

Kasarmialueella oli miehistörakennusten, esikuntien, tallien, varastojen ja muitten sotilasrakennusten lisäksi myös asuntoja aliupseereille ja heidän perheilleen. Kun Suhosen kapitulanttiperhe 1920-luvun lopulla muutti Viipurin linnasta kasarmialueelle, oli alueen hygieniassa vielä toivo116

misen varaa, mutta tarjolla oli myös yllättäviä ja mielenkiintoisia asioita pikkupoikien havainnoitavaksi ja myöhemmin aikuisena pohdittavaksi. Olavi Suhonen muistelee:219 … Saunalahden pohjukka, johon silloin vielä laski Tykistökadun alittavana ja sen jälkeen avo-ojana järveen jatkunut viemäri. Tallien seinustalla olivat betoniset lantaruumat ja niiden edustalla sijaitsivat myös KTR 2:n ”perunateatteri“ ja sianruokakoppi jäteastioineen ja rottineen sekä sen alla myrkkyä syöneine ja kuolemaa tekevine kissoineen ja kissanraatoineen… Kun sitten 1920-luvun loppupuolella sotilaat kaivoivat alueelle ja pihaamme pintavesiviemäreitä, löysivät he sieltä suuret määrät pääkalloja ja reisiluita. Niillä me lapset sitten leikimme ja asettelimme niitä keittiön ikkunan alla olevan

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 52. Hevosten hoito tapahtui pääasiassa kasarmialueella, siellä oli myös erillinen talli sairaille tykinvetäjille ja ratsuille. Kuva: STMa.

saostuskaivon kannelle ja lautojen päälle riviin … kalman luitten joukosta löytyi samalla myös venäläisiä sotilasnappeja… Olen vanhempana usein pohtinut sitä, miltä ajalta nuo haudat voisivat olla lähtöisin ja päätynyt vuoden 1710 Viipurin piiritykseen, jossa piirittäjiä lienee kuollut paljon myös nälkään, viluun ja tauteihin. Ehkäpä heillä oli Saunalahden pohjukassa ollut silloin jonkinlainen joukkosidontapaikka ja piirityksen aikana kuolleet sekä kaatuneet lienee tuolloin haudattu tuohon kivet-

tömään rantapenkereeseen kaivettuihin joukkohautoihin. Patteristot, patterit, komentajat Rykmentin hallinnollisen rakenteen hahmottaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Patteristojen ja patterien lukumäärä vaihteli 1920- ja 1930-luvuilla niin, että kokonaiskuvan saaminen muutoksista on hankalaa. Seuraavassa on se, mitä olen käsittänyt keskeiseksi ja kyennyt lähteistäni löytämään: 117

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 53. Miehistökasarmin sisätilaa vuonna 1933, vuoteet olivat kaksikerroksisia. Kuva: SMKA.

Viipurin kauden alussa määrävahvuutensa saavuttanut KTR 2 jakaantui vuonna 1919 kolmeen patteristoon, joissa jokaisessa oli kolme patteria. Jo keväällä 1921 muuttui organisaatio neljä kaksipatterista patteristoa käsittäväksi ja tällaisena rykmentin rakenne säilyi koko 1920-luvun. Suuri organisatorinen muutos tapahtui 1.1.1930, jolloin patteristojen määrä väheni kahteen. Niissä kummassakin oli kolme tykkipatteria ja patteria vastaava viesti- ja mittausosasto. Kolmas nyt vakiintunut perusyksikkö oli AUK, jonka kouluttajat aikaisemmin oli aina komennettu kurssin 118

alkaessa väliaikaisina muista yksiköistä. Rykmenttiin kuului myös Liikkuva Ilmatorjuntapatteri. Vuonna 1931 organisaatio muuttui jälleen, kun Kiinteä Ilmatorjuntapatteri tuli mukaan ja muodosti yhdessä Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin kanssa KTR 2:n neljännen perusyksikön, jonka nimeksi tuli Ilmatorjuntapatteristo. Samoihin aikoihin viesti- ja mittausosastot erotettiin tykkipatteristoista ja niistä muodostettiin Viestiosasto, rykmentin viides perusyksikkö. Puolustusvoimien viestitoiminnan alku oli vuodessa 1918, jonka heinä-elokuussa oli Helsingissä järjestetty

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 54. Jos keittiön padat olivat suuria, olivat sitä myös ruoan jakeluastiat. Alkuperäinen kuvateksti: KTR 2 ruokailemassa 1933. Kuva: SMKA.

kuukauden kurssi henkilöstön kouluttamiseksi tiedonanto-osasto-välinekomppanioihin. KTR 2:ssa aloitettiin tiedonantokoulutus 1920-luvulla ensin telefonistikoulutuksena, jota annettiin tulipattereista kootuille miehille luutnantti Tarkan johtamilla kursseilla. Kenraali Nenonen teetti samoihin aikoihin, 1920-luvun puolivälissä, kaksi radiota tykistön tulenjohdon käyttöön. Nenonen suunnitteli radiot itse ja myös kustansi ne omista varoistaan, kun kyllästyi odottamaan määräraha-anomuksen käsittelyä. Radiot olivat armeijan radiotoiminnan alku, ne osoittautuivat käyttökel-

poisiksi ja niitä ryhdyttiin kutsumaan L.T.J (liikkuva tulenjohto) -radioiksi. Jo 23.6.1926 annettiin tykistörykmenteille käsky aloittaa radiokoulutus ensin kantahenkilökunnan keskuudesta valituille aliupseereille.220

…

Se, että kenttätykistön rykmenttiin kuului ilmatorjuntaosasto, saa selityksensä KTR 2:n alkuajoilta, vuodesta 1919 jolloin rykmentti oli Karjalankannaksella rajaa turvaamassa. Jyri Paulaharjun kertomuksen alku sijoittuu aikaan ennen vuotta 1931:221 119

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 55. Rykmentin työhuoneella oli kaasuhitsauslaitteet ja valmius ainakin jonkinasteisiin tykkien korjauksiin. Kuva: STMa.

Viipurilaisella tykistörykmentillä oli omalaatuinen lisäyksikkö. Aselajiin kuulumaton Liikkuva Ilmatorjuntapatteri (L.Ilm.Patt.) kapteeni Paasikiven päällikkyydessä oli alistettu rykmentille. Oikeastaan tämä oli tietyllä tavalla johdonmukaista, sillä kesällä 1919 neuvostokoneiden jatkuviin rajaloukkauksiin tuskastunut KTR 2:n komentaja majuri af Forselles käski vänrikki Vinbladin (Väinämö) ajaa yhden kenttäkanuunaja120

oksen ilmatorjunta-asemiin Kellomäelle. Tästä taisi saada alkunsa suomalainen ilmatorjunta. KTR 2:n organisaation muutos jatkui jo seuraavana vuonna, kun 16.8.1933 koko rykmentistä tuli vain yhden patteriston käsittävä. Siihen tulivat kuulumaan kaikki tykkipatterit, joita oli nyt enää vain kolme sekä Reservialiupseerikoulu ja viestitoiminta. Viimemainittu sai tässä muutoksessa nimekseen Viestipatteri. Ilmatorjunta erotettiin

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 56. KTR 2:n työhuoneella oli myös sorveja ja ammattitaitoa niitten käyttöön. Kuva: STMa.

KTR 2:sta ja siitä muodostettiin Ilmatorjuntarykmentti 2. Tämän jälkeen ei KTR 2:n organisaatiorakenteessa enää tapahtunut muutoksia.222 Merkittävämpää kuin organisatorinen rakenne ja rykmentin osien kulloisetkin nimet on toki miehistön lukumäärä, sen koulutuksen kautta saavuttama taito ja välineellinen valmius. Näitä kaikkia ohjasi ja valvoi rykmentin komentaja.

…

Kenttätykistörykmentti 2:n komentaja Majuri Gabriel af Forselles erosi tehtävästään 31.10.1919, vuosi ensimmäisen päiväkäskynsä antamisen jälkeen. Uudeksi komentajaksi nimitettiin majuri Väinö Svanström, joka oli tehtävässä peräti neljätoista vuotta aina vuoteen 1933 saakka. Svanströmin jälkeen komentajaksi nimitetty everstiluutnantti Hannu Hannuksela joutui luovuttamaan tehtävän jo seuraavana vuonna everstiluutnantti 121

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 57. Pyhän Annan kruunu tarjosi kasarmialueen naapurissa oivallisen harjoitusalueen myös tykkivaljakoille. Kuvan keskellä oleva rakennelma lienee tarkoitettu junakuljetusten lastausharjoituksiin. Oikealla näkyy nelikerroksinen Nälkälinna, jossa asui myös KTR 2:n aliupseereja aivan työpaikkansa vieressä Sorvalintien toisella puolella. Kuva: STMa.

William Häklille, joka oli komentajana KTR 2:n loppuajan vuoteen 1939 saakka. Kauko Tiili kirjoittaa Svanströmistä:223

ja kehittäjäksi, rykmentiksi, jossa vallitsivat luja kuri ja järjestys, korkea koulutustaso ja oikea kenttätykistön henki.

Elokuun 14 p:nä 1933 eversti Svanström joutui luovuttamaan rykmentin, joka hänen taitavan ja tarmokkaan komentonsa alaisuudessa oli kehittynyt muun Suomen kenttätykistön rinnalla nuoresta, kaikenlaisten puutteiden rasittamasta ja melko avuttomasta joukko-osastosta määrätietoiseksi ja päteväksi kenttätykistön kouluttajaksi

Neisytniemellä vuosina 1927–1928 varusmiehenä palvellut Kaarlo Hiltunen osallistui Karjalan Tykistörykmentin kutsumana vuonna 1968 järjestettyyn KTR 2:n 50-vuotisjuhlaan ja luonnehtii kiitoskirjeessään varusmiesaikaista komentajaansa näin:224

122

Sotilaat –osa Viipuria

Väinö Svanström 1884 - 1966 Väinö Svanström syntyi Helsingissä vuonna 1884, opiskeli Kiovan sotaopistossa 1905–1907 ja komennettiin sieltä vuoristotykistön upseeriksi itäiseen Siperiaan. Ensimmäisessä maailmansodassa hän taisteli mm Puolassa ja Karpaateilla ja kesästä 1917 alkaen vuoristopatteriston komentajana Kaukasiassa. Vallankumouksen jälkeen Svanström loikkasi vastapuolella Armenian vuoristotykistön everstiksi. Kun Svanström toukokuussa 1918 kuuli Suomen itsenäistyneen jo kuukausia sitten, palasi hän kotimaahansa. Svanström määrättiin ensin kapteeniksi Suomenlinnan tykistöön, sitten 4.3.1919 Laatokan alueen Rannikkotykistörykmentin komentajaksi Sortavalaan ja sieltä puolisen vuotta myöhemmin Viipuriin Kenttätykistörykmentti 2:n johtoon. Vuonna 1933 hänet komennettiin tykistön tarkastajan apulaiseksi ja 1937 tykistön tarkastajaksi, talvisodan alla päämajan tykistökomentajaksi ja vuonna 1942 päämajan ase-esikunnan päälliköksi. Käytännössä Svanström oli kenraali Nenosen lähin apulainen, hän keskittyi asehankintoihin onnistuen tehtävässä poikkeuksellisen hyvin sodan vaikeina vuosina. Kenraalimajuriksi saakka noussut jo 1920-luvulla lahjakkaaksi osoittautunut sotilas sai pitää asemansa Suomen armeijassa silloin, kun monet muut tsaarin Venäjältä tulleet upseerit joutuivat väistymään. Sodan jälkeen Svanström toimi kaksi vuotta varikkojen tarkastajana ja siirtyi sitten siviilitehtävään Helsingin kaupungin kansanhuollon apulaisjohtajaksi. Hän kohosi vielä saman viraston johtajaksi ennen kuin jäi eläkkeelle 70-vuotiaana. Väinö Svanström kuoli Helsingissä vuonna 1966. Lähteet: Virolainen 2009, 57; Uola 2006.

Svanström sai monia kunniamerkkejä, mm Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkin jota hän kantaa tässä kuvassa. Ulkomaisia mitaleita hän sai ainakin Tsaarin Venäjältä, Saksasta ja Ruotsista. Kuva: EMA.

123

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 58. Alkuperäinen kuvateksti: KTR 2:n miehiä tulitoimintaharjoittelussa Perkjärven leirillä1925. Tykki on 122 H 09. Vasemmalta oikealle: tykinjohtaja, alikersantti Tuomas Potikara, suuntaaja, tkm Mustonen, lataaja tkm Vuori, tkm Koskimies, tkm Kosonen, tkm Rikkonen. Lähde: Piiru-lehti 1995 no 3.´

Rykmentin komentaja oli uljas ja suoraryhtinen Karpaattien sankari eversti Svanström, jota pelättiin mutta mikä oli aivan turhaa. Kun hän huomasi, että tykkimies pelkää ja että asentokin tuli vähän niin kuin sinne päin, hän saattoi hymyillä ja sanoa yksityiselle miehelle.: ”Hyvää päivää tykkimies”. Se karisti heti pelon pois ja antoi ymmärtää, että ihminen se hänkin on.

…

Eversti Lauri Harvila puolestaan muistelee, kuinka hän toisen vänrikin kanssa meni pyytämään Svanströmiltä lupaa vippiin rykmentin soitto124

kunnan kassasta. Nuorilla miehillä oli pitkän leirillä olon jälkeen tavoitteena ilta Espilässä, mutta kumpikaan ei aluksi saanut asiaa esitettyä:225 …eversti Svanström alkoi tulla hieman kärsimättömäksi ja kysyi, että mitäs asiaa vänrikeillä oikein on. Silloin meistä jompikumpi alkoi selittää: ”Herra eversti, me olemme tulleet manöövereiltä ja meillä ei ole saippuaa tuota - ja saunaakin pitäisi mennä ja - ja pyykkikin pitäisi lunastaa, että saisimme puhtaat alusvaatteet.. Eversti sanoi: ”Mitäs te minulle tulette sellaisia kertomaan hoitakaa omat raha-asianne.” Me vastasimme:

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 59. Tykkikoulutusta kanuunalla 76K/02 KTR 2:n kasarmialueen tykkipihalla 1920-luvulla. Kenttätykistömme pääaseeksi vuonna 1918 valittu kanuuna painoi tuliasemassa 1100 kg, suurin kantama oli 10,6 km, ammuksen paino 6,9 kg ja lähtönopeus 590 m/s. Tykin tiedot ovat esittelytaulusta Jalkaväkimuseon pihalla Mikkelissä. Kuva: STMa.

”Herra eversti, rykmentin adjutantti sanoi, että hänen hoitamastaan soittokunnan kassasta voisi saada pienen vipin, jos Herra Eversti antaa luvan. Silloin eversti Svanström — näin jälkeen päin asiaa ajatellessa voi todeta, että hän pelasi hieman teatteria — nousi ylös hirmuisen vihaisena ja huusi: ”Mitä herrat oikein ajattelevat? Ei

soittokunnan kassa ole olemassa sitä varten, että siitä vipattaisiin.” No, me pokkasimme ja aloimme tehdä lähtöä, kun eversti huusi: ”Luutnantti Schildt, tulkaa tänne”. Kun adjutantti tuli, eversti sanoi nyt leveästi hymyillen. ”Antakaa näille herroille 100 mk kummallekin. Mutta juokaa vain 50 mk, peskää itsenne toisella 50:llä.” 125

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 60. Talvella kun lunta oli riittävästi pantiin tykit jalaksille ja lavetti tuollaiseen tukkireen tapaiseen rekeen, jossa oli lavetin kiinnityslaite. Hevoset oli nyt valjastettu jonovetoon, mikä talvisilla teillä liikkuen oli välttämätön. Miehistö oli suksilla. Airikka 1985, 317. Kuvalähde: STMa.

Historiaa ei voi kokeilla. Kysymys siitä, millainen joukko-osasto KTR 2:sta olisi kehittynyt ilman Svanströmiä, jää vastausta vaille mutta erinomainen siitä tuli Svanströmin johdossa. Kuinka monta tykkiä ja muut välineet Lähdin pohtimaan KTR 2:n tykkien kokonais126

määrää organisaation kautta. Kuinka monta tykkiä yhdellä patterilla oli ollut ja montako patteria yhteen patteristoon kulloinkin oli kuulunut. Päädyin umpikujaan, kirjalähteet eivät kertoneet yhden patterin tai patteriston saati rykmentin tykkien määrää, internetistä löytyi hajanaisia tietoja yhden patterin tykkiluvusta eri aikakausilta

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 61. Kivääriharjoituksia aivan KTR 2:n alkuajoilta ilmeisesti Työhuoneen kentällä Viipurissa. Taustalla näkyy linnan Pyhän Olavin torni. STMa.

ja eri aselajeista rannikkotykistöstä ilmatorjuntaan, vastaukset vaihtelivat kahdesta kahdeksaan. Päädyin kysymään pojaltani Mikalta, joka isoisänsä tavoin on suorittanut asevelvollisuutensa kenttätykistössä. Mika osoitti kysymykseni osuneen harhaan. Rykmentin reserviläisiä varten on toki ollut varastoituna paljon enemmän tykkejä kuin niitä oli aktiivisessa koulutuskäytössä. Oikeampi kysymys on, kuinka monta tykkiä tuhannen miehen

rykmentti tarvitsee ja kykenee kuljettamaan ja käyttämään täysimittaisessa harjoituksessaan tai liikekannelle panossaan. Mika myös avasi oikean tavan etsiä vastausta. Käsitteet patteri tai patteristo eivät johda mihinkään, niitten koko ja tykkimäärä kun voi vaihdella hyvinkin paljon. Oikeampi lähtökohta on pyrkiä selvittämään, montako miestä on tarvittu käsittelemään yhtä tykkiä. Mikan mukaan luku hänen varusmiesaikanaan oli kolmesta viiteen, hevosvetoisen KTR 2:n aikana 127

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 62. Jyri Paulaharju kirjoittaa Piiru-lehdessä no 3 1995: Sapeli olikin pitkään tykkimiehen sivuaseena, erityisesti se herätti ihastusta naisväen keskuudessa Viipurin kaduilla kun sapeli kolisi kivetystä vasten ja kannukset kilisivät iloisesti. 1920-luvun lopulla sapelit poistuivat tarpeettomina käytöstä. Kuvassa Lauri Airikan varusmiestovereita tammikuussa 1926. LAa.

hevosten käsittelijät ovat varmaan nostaneet yhtä tykkiä kohden tarvittujen miesten määrää. Ryhdyin etsimään vanhoja valokuvia tykkipihoilta ja 128

paraateihin kokoontuneesta KTR 2:sta mutta erityisesti tykkiyksiköitten valjakkoharjoituksista ja Perkjärven kovapanosammunnoista. Kaukaa ei tarvinnut hakea. Kuvaa 57 suuremmassa koossa katsoen on siinä helposti nähtävissä kolme tykkiä, joita jokaista vetää kuusi hevosta niin, että aina kolmen hevosen selässä on ratsuri ja ensimmäisenä neljäs ratsumies, ilmeisesti tykin johtaja. Keskimmäisen tykin perässä juoksee kuusi miestä. Näin yhden tykkiryhmän vahvuudeksi tulee johtaja, kolme ratsuria ja kuusi tykkimiestä, yhteensä 10 sotilasta. Kuvassa 50 on tykinjohtajan lisäksi viisi miestä, yksi vähemmän kuin juoksijoita kuvassa 57. Löysin myös muita yksittäistä tykkiä esittäviä kuvia erilaisissa harjoitustilanteissa, ne kaikki vahvistivat käsitystä, että tykkiryhmän vahvuus ratsurit mukaan lukien oli noin kymmenen sotilasta. Löysin myös kuvia sekä Viipurin kasarmialueen että Perkjärven tykkipihoilta ja paraateihin järjestäytyneestä KTR 2:sta mutta niistä ei tykkejä saanut luotettavasti laskettua. Siis yhtä tykkiä kohden tarvittiin kymmenkunta miestä, mutta paljonko miehiä oli kaikkiaan? Löysin tykkipatteristojen keskiarvovahvuuden vuoden 1935 maaliskuulta. Silloin oli asevelvollisia miehiä ollut tuolloisissa kolmessa tulipatterissa yhteensä 521. Samasta lähteestä näkyy, että Viestipatterin keskivahvuus oli 201. Jos tilastosta puuttuvan AUK:n vahvuus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin pattereissa, päästään rykmentin asevelvollisten vahvuudessa noin yhdeksäänsataan. Luku on uskottava kun rykmentin kokonaisvahvuus kantahenkilökuntineen oli runsas tuhat sotilasta. AUK:n vahvuudesta voinee olettaa tykkilinjan kävijöitä olleen samassa suh-

Sotilaat –osa Viipuria

teessa kuin pattereissa, noin 140 miestä kahdesta sadasta oppilaasta. Asevelvollisista on tykinkäsittelijöitä ja hevosmiehiä ollut siis kaikkiaan 600 - 700. Kun vielä otetaan huomioon tykinjohtajina mahdollisesti toimineet kanta-aliupseerit, hahmottuu vastaus kysymykseen, montako tykkiä Kenttätykistörykmentti 2 täysivahvuisena liikkeelle lähtiessään enimmillään kykeni käyttämään ja tarvitsi; kolonnan tykkien maksimi määrä oli lähempänä sataa kuin viittäkymmentä mutta tuskin yli sadan.226 Kysyin asiaa myös Suomen Tykistömuseon tutkijalta Samuel Fabrinilta. Hänen mukaansa KTR 2:lla oli neljä tykkiä patteria kohden, vuosien 1918–1933 aikana pattereita oli kahdeksan ja niillä yhteensä siis 32 tykkiä, sitten vuosina 1934–1939 kolmella tulipatterilla yhteensä 12 tykkiä, sataa miestä kohden yksi tykki. Suuri tykkimiesten reservi koulutettiin KTR 2:n arjessa häkellyttävän pienellä tykkimäärällä. Joka tapauksessa tykit olivat kahta päätyyppiä; 122 mm:n haupitsi, jota oli kahta vuosimallia 122H/09 ja 122H/10, sekä 76 mm:n kanuuna vuodelta 1902, tyyppimerkinnältään 76K/02.227 Sitten löysin tietoja KTR 2:n YH:n alussa muodostaman suojajoukkopatteriston tykkimäärästä, tiedot tukevat Samuel Fabrinin lukuja. Tuohon YH:n alussa muodostettuun Psto/2.Pr. kuului 8.10.1939 sen lähtiessä Viipurista kolme patteria, joissa jokaisessa oli neljä tykkiä. Patteristolla oli siis yhteensä 12 tykkiä. Lähde ei mainitse patteriston miesvahvuutta eikä muita KTR 2:n YH:n alussa perustamia yksiköitä, ja siitä saa sen käsityksen, ettei Viipuriin jäänyt KTR 2:n osia. Vasta nyt oivalsin sen itsestäänselvyyden, että rykmentin

henkilöstöä on YH:n alkaessa komennettu moniin muihin muodostettaviin yksiköihin. Näin on käynyt suurelle osalle KTR 2:n kantahenkilöstöä, he ovat muodostaneet rungon moneen reservistä koottuun tykistörykmenttiin. Vastaus kysymykseeni kuinka monta tykkiä KTR 2 tarvitsi ja kykeni käyttämään muuttui jälleen. Yhtenä yksikkönä sotaan lähtenyt KTR 2 olisi tarvinnut edellä mainitut lähes 100 tykkiä mutta se ja sen henkilöstö hajotettiin moniin eri yksikköihin joitten tykkimäärä on jotain ihan muuta ja merkityksetön tässä katsannossa. KTR 2 lakkasi olemasta kun YH alkoi.228 Miehistön henkilökohtainen aseistus oli alkuun varsin kirjavaa. KTR 2:n miehistölle oli kesällä 1919 jaettuna tai varastoissa varattuna niin sanottuja kolmen linjan kiväärejä, saksalaisia karabiineja sekä Winchester-kiväärejä puukkopistimineen. Ratsastavan henkilöstön aseena oli pistooli ja pitkä sapeli. Kiväärit jäivät 1920-luvun puoliväliin mennessä pois käytöstä tykistön henkilökohtaisina aseina ja sen tilalle tuli pistooli. Ratsastavalla henkilöstöllä se oli espanjalaista alkuperää ja tuliasemien miehistöllä parabellum.229 Tykkimiehen ajan kaari ja koulutus Kenttätykistörykmentti 2:n perustehtävä oli kasvattaa asevelvollisista reservisotilaita, jotka sodan syttyessä kykenisivät täyttämään tykistölle ja sen miehistölle asetettavat vaatimukset. Minkälainen oli tykistöön tulevan nuorukaisen ajan kaari vakinaisessa palveluksessa ja koulutus siviilistä sotilaaksi? Useimmat vakinaiseen palvelukseen tulevat asevelvolliset saapuivat Viipuriin junalla, niin 129

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 63. KTR 2:n vuosipäivän paraati 29.4.1929 tai 1930. Eversti Svanström ottaa vastaan ohimarssin, vuorossa luutnantti Korpisen johtama 1. patteri. Taustalla KTR 2:n kasarmialuetta Linnoituspaltantien puolelta ja kauempana Nälkälinna. Lauri Airikka kirjoittaa: Erikoinen juhlapäivä oli rykmentin vuosipäivä 15.4. Kärnäkosken taistelun päivä. Tällöin oli rykmentin katselmus ja paraati omalla alueellaan, ja ruokasalissa oli silloin juhlaruoka. Niin näissäkin, kuin muissa juhlapäivien paraateissa kannettiin vasemmassa kädessä olevaa valkoista ns. paraatinauhaa, jossa oli värillinen Suomen vaakuna. Airikka 1985, 317. Kuva: STMa.

myös Lauri Airikka, joka kuului samaan saapumiserään Eero Virolaisen kanssa, he tulivat KTR 2:een 11.3.1925:230 Viipurin asemalla olivat eri yksikköjen miehet kilpineen vastaanottamassa alokkaita. Vältin vastaanottajat ja liikuin kaupungilla ja vasta il130

tapäivällä menin kasarmin portista sisälle. Pattereihin jakoa varten otettiin tuon päivän aikana saapuneet alokkaat kasarmin pihalle riviin, jossa kunkin alayksikön edustajat pyrkivät ”pärstäkertointa” hyväksi käyttäen valitsemaan miehet. Siellä eräs alikersantti tarttui hihaani ja veti minut 6 patterin kirjoihin. Patterin ”rättimikko”

Sotilaat –osa Viipuria

kers. Vilska jakoi varusteet, ja siitä olin hyvilläni, että kookkaana miehenä sain melko hyvät varusteet. Alkoi varusteiden kunnostus, nappien ja varusnumeroiden ompeleminen. Varusnumeroni oli 52. Tallin varastossa täytettiin patjapussit oljilla ja ne tehtiin ompelemalla kulmikkaaksi, kuin tiiliskivi. Vanhoja miehiä tarjoutui apuun patjan ompelemisessa ja kaapin järjestämisessä palkkiota ja kanttiinin kahvia vastaan. Siitä se sitten alkoi. Myös isäni Eero Virolainen palveli 6. patterissa ainakin syyskuun alussa 1925,231 luultavasti koko alokasaikansa. En ole kuitenkaan löytänyt valokuvaa, jossa hän ja Airikka olisivat yhdessä. Airikan perhe asui sotien jälkeen Piikkiössä, Lauri Airikan poika Juhani oli kanssani saman ikäinen ja kävimme koulua Paimion Yhteiskoulussa samalla luokalla hänen ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. Alokkaitten päivä alkoi kello kuudelta tehokkaalla herätyksellä. Ryhmänjohtajat huusivat herätystä kurkku suorana ja jotkut heistä tehostivat suullista ilmaisuaan ainakin 1930-luvun lopulla potkimalla alumiinisia pesuvateja pitkin miehistötuvan käytävää, kuten Pentti Nurmi varusmiesajaltaan kertoo. Airikan ja isäni alokasaikana ryhmänjohtajat myös valvoivat aamuvoimistelua kasarmin pihalla sekä tasasivat aamuruokailun leivän yhdeksään yhtä suureen palaan ryhmänsä miehille. Aamiaiseen kuuluneen teen jako ei sitten enää sujunut yhtä sopuisasti, aamun ruokailu tapahtui tuvissa eivätkä vanhat miehet päästäneet alokkaita teeämpärille ennen kuin olivat itse saaneet kyllikseen. Sekä Airikka että Nurmi

kertovat ruoan olleen kasarmeilla oltaessa varsin kelvollista, suorastaan hyvää. Toisin oli ollut vielä vuonna 1919 aivan KTR 2:n Viipurin ajan alussa kun maassa oli pulaa kaikesta. Silloin varusmiehet saivat aamulla teen kanssa kuusi sokeripalaa ja koko päiväksi riittämään tarkoitetun puolen kilon leipäannoksen. Kello 11 tarjoiltiin runsas velliannos, jota alokkaat kutsuivat bolševikiksi ja kello viideltä oli keittoa. Myös myöhemmät varusmiespolvet osasivat antaa ruuille omia nimiään; 1930-luvun lopulla oli tarjolla piikkilankaestettä eli silakkalaatikkoa, hihnasta olalle tarkoitti lihamakaronilaatikkoa, naiminen sekahedelmäkeittoa ja viikkokatsaus viikon aikaisten puurojen ja vellien lopuista uudelleen keitettyä ja luumuilla höystettyä velliä. Ruokailuastiat mukeja myöten olivat koko tutkimuskauden ajan alumiinia, vain haarukat ja veitset oli 1930-luvun lopulla vaihdettu ruostumattomasta teräksestä tehtyihin.232 Alokkaitten päiväohjelma näyttää pysyneen KTR 2:ssa varsin muuttumattomana. Aamiaisen ja aamuvoimistelun jälkeen oli oppitunti, sitten sulkeis- tai muu jalkaväkiharjoitus ja iltapäivällä yleensä tykkiharjoitus eli tykkijumppaa. Liikuntaa oli runsaasti paitsi harjoituksissa myös niitten ohessa. Lauri Airikka kirjoittaa, että tykkiharjoituksissa oli pidettävä mieli tarkkaavaisena, muutoin sai juosta tykkivajan ympäri tai hyppiä kyykkyhyppyä ja Pentti Nurmi viisitoista vuotta myöhemmästä ajasta että ylenpalttinen juoksutus oli alokasaikana jokapäiväistä. Aina kun palattiin jostakin harjoituksesta kasarmille, oli juostava Apylvään tai vajan ympäri ennen sisälle menoa. Kyse on tietysti ollut pyrkimyksestä alokkaitten kunnon kohottamiseen, ei pelkästä ryhmänjohtajien 131

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 64. Viestikoulutus alkoi puhelinkoulutuksesta, vasta myöhemmin tuli radio mukaan. Etualalla on puhelinjohtokela ja kaiketi puhelinkeskus, taaempana radio suurine antennikehineen. Kuva STMa.

pahanilkisyydestä. Simputusta on varmaan ollut, mutta useimmiten vahvasti huumorilla höystettynä. Nurmi kertoo kuinka jo vuoteisiin ehtineet alokkaat komennettiin järjestäytymään käytävälle kypärä päässä ja kusisukset eli aamutossut jalassa, kun käytävältä oli löytynyt tulitikku:233 Neljä poikaa sai käskyn kantaa telttakangasta kukin kulmastaan, neljä ottaa kiväärinsä teli132

neestä, kiinnittää pistimet ja seurata kiväärivartijoina telttakankaan kantajia, kaksi edessä ja kaksi takana. Sitten marssittiin tulitikun luo, joku tehtävään määrätty nosti sen telttakankaalle, ja marssi jatkui pari kertaa käytävää edestakaisin marssilaulua laulaen, kunnes tikku lopulta heitettiin roskalaatikkoon. ”Pärstä” oli tietenkin pidettävä ”peruslukemilla” koko ajan,

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 65. Ratsastuskoulutusta Pyhän Annan kruunun vallien suojassa, melkein KTR 2:n kasarmialueen vieressä. Kuva STMa.

vaikka kuinka olisi naurattanut ryhmänjohtajien hirnuessa vieressä. Alokkaitten levontarpeesta pidettiin hyvää huolta. Yllä kuvatun kaltaiset tapaukset järjestettiin aina heti hiljaisuuden alettua, ei yöllä, niin ettei yöuni häiriintynyt. 1930-luvun lopulla oli alokkailla pakollinen puolen tunnin vuodelepo lounaan jälkeen.234

…

Ensimmäiset iltalomat myönnettiin 1930-luvulla vasta noin kuukausi palvelukseen astumisen jälkeen. Jo aikaisemmin alokkaat pääsivät käymään Haminanportin sotilaskodissa, ensin ryhmänjohtajan saattamina ja sitten jo yksin kunnianteko- ja muitten vaadittujen taitojen karttumisen myötä. Tykkimiehen päiväraha oli yksi markka, sillä sai sotilaskodissa mukillisen maitoa ja pullan. Useimmat varusmiehistä tulivat toimeen päivärahoillaan. Isäni ja Lauri Airikan varusmiesaikana 133

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 66. Teoriatunti luokkahuoneessa, taululla ratkaistaan jakolaskuna tehtävää: Kanuunapatteri ampui ammunnassa ammuksia 767 kg. Montako laukausta patteri ampui, jos yksi ammus painoi 6,5 kg? Kuvan tulkinta Mika Virolainen, kuvalähde STMa.

vuonna 1925 oli kasarmialueen portin sisäpuolella munkkikauppias ja portin ulkopuolella aivan sen lähellä pari kioskia, joista sai virvoitusjuomia, leivonnaisia ja kahvia. Lähin sotilaskoti oli Karjaportinkadun varrella Linnoituksen kaupunginosassa, sieltä oli tarjolla myös riisipuuroa hedelmäkeiton kera ja lehtiä luettavaksi. Kasarmilla ei lehtiä ollut varusmiesten saatavilla.235 134

Eeron ja Laurin saapumiserän alokasaika päättyi valatilaisuuteen toukokuun lopulla vuonna 1925 Varuskuntakirkossa kasarmialueelta katsoen Linnansillan toisella puolen, heistä tuli tykkimiehiä. Airikka kertoo tykkimiesten käyneen iltalomillaan paitsi Torkkelin puistokonsertteja kuuntelemassa, elokuvissa ja sotilaille tarkoitetuissa teatterinäytännöissä myös tanssimassa. Airikalla itsellään oli jo vakituinen tyttöystävä

Sotilaat –osa Viipuria

kotona Johanneksessa, ehkä hän siksi kirjoittaa: Tanssiaisissa käynti jäi vähiin. Lienenkö käynyt neljä-viisikertaa Likolammin Palokunnan talolla. Siihen se supistui. Tunsin itseni vieraaksi siellä. Pentti Nurmen varusmiesaikana olivat iltalomien viettopaikat ja tavat säilyneet muutoin melko samoina mutta nyt 1930-luvun lopulla käytiin iltaloman aluksi tavallisesti ensin Haminanportin sotilaskodissa ja tanssipaikka oli vaihtunut: 236 Muita käyntipaikkoja olivat elokuvat, kahvilat ja tanssipaikat. Ravintoloissa ei yleensä istuttu, ja Viipurissa oli kolme varusmiehiltä kokonaan kiellettyä ”kapakkaa”: Funkis, Munkki ja Mainos. Tanssipaikkoja oli useita. Lähin ja melko suosittu oli Valkoinen Talo, jossa ei montakaan siviiliasuista kavaljeeria tavannut. Taiteen harrastajille oli tarjolla hyvä teatteri, jossa järjestettiin myöskin halpoja sotilasnäytäntöjä, ja monenlaiset konsertit ym. musiikkitilaisuudet. Tervaniemellä oli Huoltorykmentin ruokalassa elokuvat pari kolme kertaa viikossa. Pääsymaksu oli muistaakseni 50 p. Kannukset olivat tärkeä osa iltaloma- ja juhlavarustusta. Ne kuuluivat kaikkien tykkimiesten varustukseen riippumatta siitä kuuluivatko he ratsastavaan henkilöstöön. Kannusten helinää paranneltiin niitten huolellisella puhdistuksella, joku teetti työhuoneella komennuksella olleella tutulla uudet kannuspyörät ruostumattomasta teräksestä ja joku toinen uhrasi tarkoitukseen peräti hopeiset kolikot. Haluttiin uskoa vanhaan käsitykseen siitä, että missä kannus helää, siellä lempi elää. Kun koko rykmentti marssi soittokuntansa

säestyksellä tahdissa yli Linnansillan paraatiin Koulukentälle tai jumalanpalvelukseen Varuskuntakirkkoon, on kannusten ääni varmaan ollut yksi merkittävän juhlatunnelman nostattaja.237 Aliupseerikoulu alkoi vuonna 1925 toukokuussa ja sen toinen osa syyskuussa. Lauri Airikka kertoo odottaneensa komennusta koulun toiseen jaksoon mutta tuli komennetuksi uuden saapumiserän alokkaita kouluttamaan. Nyt hän anoi ja sai ensimmäisen kotilomansa oltuaan jo puoli vuotta armeijassa, toisen loman hän sai jouluna ja kolmannen isoäitinsä hautajaisiin. Lomia annettiin vähän vielä 1930-luvun lopulla, Pentti Nurmi kertoo saaneensa kolme tai neljä sunnuntailomaa, ne alkoivat lauantaina kello 17 ja päättyivät maanantaiaamuna seitsemältä. Varusmiespalveluksen päättymiseen ei liittynyt ainakaan Airikan kohdalla mitään juhlallisuuksia. Airikka joka muuallakin muisteluksessaan kirjoittaa tunteistaan ja tunteikkaasti kertoo hieman katkeran oloisesti joutuneensa vähän ennen palvelusajan päättymistä vielä lähtemään Kaukjärven leirille. Samoin kuin Airikan, myös Eero Virolaisen palvelus vakinaisessa väessä päättyi 2.6.1926, ehkä he ovat kulkeneet yhdessä Perkjärven leiriltä Viipurin kasarmeille:238 Kesäkuu toisen päivän iltana läksimme marssien Perkjärven asemalle, josta junalla Viipuriin, missä olimme puolen yön aikaan. Viipuri oli silloin nukkumassa, kun marssimme läpi kaupungin Saunalahteen, kasarmeille. Aamuyöstä nukahdimme ja herättyämme saimme sivilit ja luovutimme varusteet. Kun saimme sotilaspassin kouraan olimme vapaat lähtemään. Perin 135

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 67. Yleisurheilu kuului KTR 2:n toimintaan vaikka ei ollutkaan sen vahvuuksia. Kuvan juoksukilpailut pidettiin Neitsytniemen kentällä KTR 2:n vuosipäivänä vuonna 1931. Juhlapäivän kunniaksi on valkea nauha myös silmälasipäisen luutnantti Vinbladin käsivarressa. Kuva STMa.

toisenlainen oli silloin vapautumisemme kuin tämän päivän varusmiehillä. Ei edes lähtiäiskahvia tarjottu, lähtöpuheesta puhumattakaan, mutta taaksemme jäi 15 kuukautta kestänyt asepalvelus. Armeijaan tulevien nuorukaisten siviilissä saama koulutus oli joittenkin kohdalla puutteellinen tai sitä ei ollut ollenkaan. Vuonna 1926 järjestettiin KTR 2:ssa alkeisopetusta neljä tuntia viikossa niille alokkaille, jotka eivät olleet suorittaneet 136

kansakoulun koko oppimäärää. Alkeisopetusta annettiin iltapäivisin, illalla rykmentin pastori piti rippikoulua niille, joilta se oli jäänyt siviilissä käymättä. Samoin oli 1930-luvun lopulla, armeijaan tuli yhä alokkaita, joilta koulunkäynti oli jäänyt vajaaksi, oli myös lukuja kirjoitustaidottomia, ollenkaan koulua käymättömiä nuorukaisia. Rykmentin pastori piti heille apukoulua ja opetti kaikille alokkaille Suomen historiaa ja yhteiskuntaoppia. Historian opetus oli alkanut vii-

Sotilaat –osa Viipuria

meistään vuonna 1926, jolloin patterien päälliköt oli määrätty sitä opettamaan. 1930-luvun lopulla piti pastori rippikoulun ohella myös raamattuja keskustelupiirejä ja lääkintämajuri puhui omilla tunneillaan henkilökohtaisesta hygieniasta ja sukupuolitautien vaaroista.239 Tykistö olisi halunnut palvelukseensa alokkaita, jotka olivat siviilissä saavuttaneet teknillisiä taitoja kouluttaakseen heistä päällystöä ja alipäällystöä. Tämä valikointitavoite ei kuitenkaan toivotussa määrin toteutunut, miehistö oli samanlaista kuin muissakin aselajeissa. Kun aluejärjestelmä astui voimaan vuonna 1934, loppui teknillisen osaamisen käyttö tykistöön tulevien valintaperusteena kokonaan.240

…

Sotilaskoulutus alkoi kasarmin pihalla asennon, levon ja kunnianteon harjoittelulla niin kuin armeijoissa kautta historian. Marssiharjoitukset laajensivat alokkaitten harjoitusreviiriä ja loivat ja vahvistivat joukon henkeä niin, että myös iltojen vapaa-aikoina laulettiin yhdessä päivällä opittuja marssilauluja. Viikoittain oli vähintään yksi kymmenen kilometrin marssi täyspakkaus selässä ja useita lyhyempiä harjoituksia, miesten kunto nousi vauhdilla. Myös ampumista harjoiteltiin paljon, 1920-luvun puolivälissä kuului KTR 2:n varusmiesten palvelukseen seitsemät kouluammunnat.241 Aselajikoulutuksen tärkein osa tykkikoulutus sisälsi paitsi suuntaamis- ja maastoharjoituksia myös paljon muodollista tykkiharjoitusta eli tykkijumppaa kasarmialueen kentällä. Kaikille varusmiehille annettiin alkuvuosina jokseenkin samansisältöinen koulutus mikä maastoharjoi-

tuksissa usein johti valjakot täydelliseen sekasortoon, kun osaavia ratsureita ei ollut. Vasta 1920-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin kun viestikoulutus eriytyi omaksi haarakseen, aloitettiin tykkivaljakkojen ratsastavien ohjaajien erityiskoulutus. Hevosten hoito ja ratsastusharjoitukset säilyivät silti keskeisellä sijalla myös muitten kuin ratsurien ja ajomiesten koulutuksessa. Hevoset ja niitten käsittelytaito olivat tärkeitä kaikille, päällystön lisäksi mm tulenjohtueet ja tiedustelijat liikkuivat ratsain.242 Uusien alokkaitten tutustuminen hevosiin, ensimmäinen tallipalvelusharjoitus, oli rykmentin kantahenkilökunnan pikkupoikien suosima ohjelmanumero; hevosten joukossa oli vihaisia ja pahantapaisia yksilöitä, jotka tekivät uusille miehille kiusaa nojaamalla ja vatsaansa valjastusyrityksissä pullistamalla. Kun harja, suka ja kaviokoukku olivat tulleet tutuiksi, alkoivat ensimmäiset ratsastusharjoitukset. Ne olivat munaravia, ratsastaja ei saanut ottaa jaloilla tukea jalustimista vaan ne piti nostaa ylös satulaan, tarkoitus oli totuttaa alokkaat oikeaan ja tasapainoiseen istuma-asentoon. Kun ratsastustaito kehittyi, olivat vuorossa vikellysharjoitukset, niitten tavoitteena oli poistaa ratsastamiseen aluksi liittynyt pelko ja epävarmuus. Vikellyksessä saavutettiin jo KTR 2:n alkuaikoina varsin hyviä tuloksia. Lauri Airikka kertoo: 243 Hevonen kiersi narussa ympyrää laukaten tai ravissa, ja kouluttaja antoi väliin kyytiä lisää piiskalla. Siinä oli hypättävä satulaan ja satulasta maahan, tehtävä satulassa saksia ym. taitotemppuja. Parhain ratsastuskoulutuksessa oli 137

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 68. Vinbladin voittoisa hiihtojoukko vuonna 1924 palkintoineen. Silmälasipäinen Vinblad eturivissä keskellä. Kuva STMa.

sittenkin maastoratsastus, varsinkin jos vetäjänä oli hurjapää, luutnantti Leimu. Kenttätykistörykmentti 2:n ensimmäisinä vuosina ei koulutuksen taso ratsastuksen lisäksi yltänyt korkealle, vaikka asevelvollisuusaika oli pitkä. Murros parempaan alkoi 1920-luvun puolivälissä. Rykmentin komentaja Väinö Svanström puuttui toistuvasti koulutuksen epäkohtiin, esimerkiksi vuonna 1924 hän käskyssään huomautti, ettei 138

päällystö, useista aiemmista kehotuksista huolimatta, vaadi alaisiltaan sotaharjoituksissa taistelun mukaista käyttäytymistä. Jätetään kokonaan huomioonottamatta, että harjoitellaan ja opitaan sotaa varten. Toinen Svanströmiä harmittanut asia oli varusmiesten käyttäminen töihin, jotka eivät kuuluneet sotilaskoulutukseen, 22.4.1926 hän kirjoitti Divisioonan komentajalle kenraali Öhquistille:244

Sotilaat –osa Viipuria

On armeijoita, missä asevelvollisia ei saa käyttää töissä, eritoten verstas- y.m.s. töissä, missä miehet veltostuvat äärimmilleen ja unohtavat kaiken mitä heille on opetettu. Meillä taas menetellään päinvastoin. Pakoittamalla pakoitetaan miehiä jäämään koulutusta vaille kokonaan unohtaen asevelvollisuuslain 1 §:n sisällön. Sensijaan että tarmokkaasti ryhdyttäisiin vähentämään joukko-osastoissa työpalvelusta, herätetään kysymys siitä, millä tavalla töiden moninaisuutta ja lukuisuutta saatettaisiin lisätä. Täytynee olettaa, että kansanedustajat joko eivät ole selvillä siitä työstä ja työpalveluksesta, jota nykyään täytyy pakostakin suorittaa asevelvollisten miesten koulutuksen kustannuksella tahi että samat edustajat eivät pidä täysin koulutettua ja asekuntoista miehistöä erittäin tärkeänä tekijänä sodassa. Koulutushaarojen eriytyminen näyttää alkuun päästyään jatkuneen. Lähteissäni on tilasto vuoden 1936 tammikuun saapumiserän oppitunneista huhtikuussa, miehet olivat siis jo ohittaneet alokasajan. He saivat koulutusta seuraavina ryhminä: Tykkimiehet, tiedustelijat, ratsurit, puhelinmiehet, radiomiehet, mittausmiehet ja hevosmiehet. Tykkiopetusta annettiin tämän yhden kuukauden aikana tykkimiehille 60 tuntia, muille ei yhtään. Esimerkkinä viestin radiomiehille opetetut aineet ja niitten tuntimäärät: Jv.harjoitus 12, Tied.koulutus -, Mittauskoulutus -, Viestikoulutus 68, Taistelukoulutus 12, Kenttäpalvelu 12, Käsiaseampumakoulutus 8, Ratsastus -, Tykinajo -, Hevoskoulutus -, Kaasusuojelukoulutus 8, Liikuntakasvatus 12, Sisäpalvelus 4, Varuskuntapalvelus 8, Valistusopetus 8, Yhteensä 152 tuntia.245

Yksi koulutuksen epäkohta oli liiallinen teoreettisuus. Rykmentin aliupseerikoulutusta vuonna 1927 tarkastamaan määrätty majuri kirjoitti kertomuksessaan, että useita asioita käsiteltiin liian tieteellisesti; sinimenetelmä osattiin ulkoa, mutta yhdensuuntaisen tuliviuhkan muodostamistavoissa tehtiin karkeita virheitä. Huomautukset auttoivat ja yhdessä samoihin aikoihin alkaneen koulutetun kanta-aliupseeriston lisäyksen, parempien ohjesääntöjen ja uudistuneitten koulutusvälineitten kanssa oli koulutuksen laatu 1930 luvun alussa hyvä. Liiallinen teoreettisuus näyttää kuitenkin yhä leimanneen opetusta, vuonna 1936 veivät lait, ohjesäännöt, valistus ja kaasusuojeluopetus viidenneksen koulutusajasta vielä alokasajan jälkeen. Pentti Nurmen varusmiesaikana 1930-luvun lopulla varusmiehille opetettiin ympyrää ja piitä ilman että Nurmen mukaan monikaan ymmärsi opetettua. Kaasusuojelun teoriaa, mutta myös käytännön harjoituksia oli paljon, ensimmäisen maailmasodan taistelukaasujen käyttö oli vielä armeijan hyvässä muistissa:246 Muistiinpanoissani on kss-koulutuksesta peräti 18 sivua. Otettakoon tässä esille ainoastaan teholuvun määritelmä: Teholuku ilmoittaa, montako mg kaasuainetta on haihdutettava ilmaan m3:ssä, että muodostunut kaasu aiheuttaisi hengitettynä kuoleman 1 min:ssa. Kaasunaamarikoulutusta oli sangen usein. Naamari oli mukana kaikissa harjoituksissa kasarmialueen ulkopuolella ja naamari päässä marssittiin, hiihdettiin, ammuttiin ja leikkimielessä jopa laulettiin.

139

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 69. Perkjärvi oli myös tykistön viestivälineitten koekenttä. Kesällä 1927 siellä kokeiltiin radiokalustoa, jolla jalkaväen etenemistä seuraava tulenjohtaja saattoi olla yhteydessä tuliasemaan. Tuon laitteiston siirtelyyn tarvittiin 2-3 hevosajoneuvoa. Rantala – Piiru no 1 1967. Ajoittamattoman kuvan sähköttäjällä on käytössään jo huomattavasti kenttäkelpoisempi radio. Kuvalähde: SMKA.

Urheilu oli keskeisellä sijalla Puolustusvoimien sotilaskasvatuksessa 1920- ja 1930-luvuilla, niin myös KTR 2:ssa rykmentin perustamisesta lähti140

en. Päiväkäskyssään 21.1.1919 komentaja Gabriel af Forselles kehotti pattereitten päällikköjä kannustamaan miehistöä urheiluun ja ottamaan urheilun osaksi palvelusta, Svanströmin asenne oli yhtä myönteinen. Urheilu oli kaikissa tykistörykmenteissä suosittua, rykmentit järjestivät paljon myös keskinäisiä kilpailuja, talvisin erityiset talviurheilupäivät ja kesällä Perkjärvellä leiriajan lopulla kesäurheilupäivät. KTR 2 osallistui aktiivisesti myös Viipurin varuskunnan muitten joukko-osastojen järjestämiin kilpailuihin.247 Rykmentissä harrastettuja lajeja olivat mm ammunta, suunnistus, jalka- ja pesäpallo, voimistelu, yleisurheilu, uinti, ratsastus ja hiihto. Vielä 1930-luvun lopullakaan ei varusmiehille jaettu voimistelupukuja tai -jalkineita, jalkapalloa pelattaessa riisuttiin vain vyö, lakki ja asetakki päältä. Voimistelupaikkana oli tavallisesti kasarmin piha, sateella ja pakkasella lämmittämätön betonilattiainen tykkivaja. Menestystä tuli silti, kilpakumppanien harjoitusmahdollisuudet lienevät olleet samanlaiset kuin KTR 2:lla. Ammunnassa aliupseerit voittivat tykistörykmenttien välisen kiertopalkinnon omakseen.248 Laji, jossa KTR 2:n menestyi parhaiten erityisesti 1920-luvulla, oli hiihto. Menestys oli paljolti yhden miehen, vänrikki Vinbladin ansiota. Hän kokosi hyvät hiihtäjät joukkoonsa ja koulutti heistä entistä parempia. Huomionarvoista on, että rykmentin muu kantahenkilökunta ei suinkaan tuntenut kateutta Vinbladia kohtaan vaan päinvastoin ohjasi hyviksi hiihtäjiksi tietämiään varusmiehiä hänen yksikköönsä. Paljolti Vinbladin ansiosta KTR 2 saavutti vuonna 1930 divisioonan mestaruuden 20 km:n hiihdossa jo yhdeksännen

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 70. Miehistön pääosa majoitettiin Perkjärven alkuvuosina kesään 1924 saakka telttoihin. Valkoisilla kivillä reunustettu Pyhä tie oli kuitenkin jo teltta-aikana yksi majoitusaluetta hallitseva elementti. Muinonen - Piiru no 2 1978. Kuvalähde: SMKA.

kerran ja ampumahiihdossa viidennen kerran. Urheiluseura Pontevan jokavuotisissa hiihtokilpailuissa olivat Vinbladin miehet jatkuvasti kärkisijoilla. Merkittävää on, että huolimatta voimakkaasta panostamisesta hiihtoon, suoriutui tämä hiihtopatteri myös sotilaskasvatuksessa hyvin. Vuonna 1933 siirtyi Vinblad kapteeni Väinämöksi muuntuneena uusiin tehtäviin armeijassa, eikä KTR 2 enää sen jälkeen menestynyt hiihdossa

niin kuin aikaisemmin. Osasyynä oli kyllä hiihtotason paraneminen myös armeijan muissa joukko-osastoissa.249 Perkjärven tykistöleirit KTR 2:n vuodenkierrossa Kenttätykistörykmentti 2 oli itsenäistyneen Suomen ensimmäinen joukko-osasto, joka oli harjoittelemassa Perkjärven ampuma-alueella, se ehti sinne jo kesällä 1919. Seuraavana vuonna 141

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 71. Sisäkuva teltasta kesältä 1921. Kuva: KarTR.

Perkjärvelle tulivat ampumaan myös kaikki muut maamme tykistöjoukot, leirialue saavutti ja sitten säilytti keskeisen aseman tykistöleirien paikkana koko 1920- ja 1930-lukujen ajan. Perkjärvi oli Suomen tykistön harjoittelu- ja koekenttä, siellä luotiin kenraali Nenosen johdolla menetelmät ja taidot, joilla tykistö kykeni toisessa maailmansodassa vaatimattomalla kalustolla ja talviso142

dan ajan vähillä ammuksilla menestykselliseen suoritukseen.250 KTR 2 lähti Perkjärven leirille 1920-luvun puoliväliin saakka yleensä touko-kesäkuun vaihteessa, mutta 1930-luvun lopulla, kun Pentti Nurmi oli asevelvollisena, vasta kuukautta myöhemmin. Lähtöön valmistauduttiin aina pitkään ja huolellisesti. Nurmi kertoo kuinka rykmentti ennen

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 72. Tämä ajoittamaton kuva saattaa olla majoitusparakkien ensimmäiseltä kesältä, ehkä parakkiin ei ole vielä ehditty tehdä lattiaa. Myöhemmässä kuvassa vuodelta 1933 näkyy parakissa puulattia samoin kuin eräässä majoitusteltan sisäkuvassa. Parakeista vain kolme oli talviasuttavia, ne sijaitsivat KTR 3:n leirialueella. Muinonen - Piiru no 2 1978. Kuva: KarTR.

Perkjärvelle lähtöä kävi viikon leirillä Rautakorvessa. Siellä pyrittiin valitsemaan jokaiselle tykille paras mahdollinen miehistö Perkjärven leirikaudeksi. Lähtö Viipurista kesän pääharjoituksiin oli aina juhlallinen, rykmentti marssi soittokunnan tahdittamana ja johtamana paraatimarssia halki kaupungin, vuonna 1927 itse Svanström oli kolonnassa ensimmäisenä. Erkki Sävy muistelee: 251

…ne olivat juhlallisia marsseja kaupungin halki. Koko kaupunki oli saattamassa, kun kenttätykistö lähti leirille. Niin ainakin meistä itsestämme tuntui. Soittokunta oli mukana aina Säiniölle saakka. Koko rykmentti ei vuonna 1927, niin kuin ei muinakaan kesinä, kuitenkaan tehnyt tuota 40 kilo143

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 73. Miehistöparakit sijoitettiin aiempien telttojen tapaan pitkään riviin Pyhän tien reunalla. Parakkeihin tuli valo erikoisista ylös kattorakenteeseen sijoitetuista ikkunoista, pilvisellä säällä parakeissa oli hämärää. Nurmi – Piiru no 2 1979. Kuvalähde: KarTR.

metrin matkaa Viipurista Perkjärvelle marssien eli maitse, vaan ainoastaan rykmentin taisteluosa. Muu osa rykmenttiä ja suurin osa tavaroista tuli junalla Vierustan hiekkakuopalle muutaman kilometrin päähän leirialueesta, Perkjärven asemalta oli pistoraide Vierustalle. Siirtokuljetuksessa oli vuoden 1927 paluumatkalla mm 1000 kg upseerien ja kapitulanttien muuttotavaraa, 16 upsee144

ria, 49 kapitulanttia, 280 varusmiesaliupseeria ja miestä, 14 hevosta, 61 ajoneuvoa, 8 polkupyörää, 2500 kg ammuksia, 5400 kg kansliakalustoa, 300 kg asevarastoja ja 31200 kg muuta tavaraa. Edellisenä vuonna kuljetusjuna oli lähtenyt Viipurista kello 14:14 ja ollut perillä Vierustalla kello 16:47. Maitse matkanneet, yhtenä heistä kapitulanttialikersantti Virolainen, olivat lähteneet Viipurista

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 74. Hevosten suojat olivat suuria avoimia katoksia, niissä oli leiriaikana keskimäärin 600 – 700 eläintä. Paulaharju 2001, 53. Kuva: SMKA.

illalla kello kahdeksan ja olleet perillä seuraavana aamuna kello 6:35. Suurin osa marssista ajoitettiin yöhön, päivän kuumuuden lisärasitusta pyrittiin välttämään. Marssiennätys oli 7,5 tuntia vuosilta joina KTR 2 ja Raskas tykistörykmentti kilpailivat siirtymisnopeudessa keskenään. Matkan ohjelmaan kuului tavallisesti puolentoista tunnin marssitauko Huumolan kylässä, mutta lähteeni ei kerro pidettiinkö se täysimittaisena myös ennä-

tysmarssilla. Raskaan marssin jälkeen majoittui rykmentti sille varattuihin nimikkoparakkeihin Pyhän tien varressa. Lauri Airikan muistoja leirille saapumista kesältä 1925:252 … vilahteli oikealla Kaukjärven tyyni pinta. Pian oli edessä Kelolan kylä, jonka asutukset suuressa määrin kielivät entisestä venäläisestä huvilaasutuksesta. Kylän alkupäästä erosi tie leirille, 145

Sotilaat –osa Viipuria

teyksessä oli vastassa soittokunta ja voi miten se kevensi väsyneen mielen. Pitkään meni kesäinen yö, jonka hämärä jo laskisi maille, ennenkuin oli selvitty ruokailuun ja pesuun ja viimein unen maille parakkien lavereille. Majoittumiseen tarvittavat patjat ja vuodevaatteet tuotiin mukana Viipurista, marssin jälkeen oli neljän – viiden tunnin lepoaikaa. Sen lopulla jotkut jaksoivat jo aloittaa leirialueeseen tutustuminen. Lauri Airikka kuvaa sitä näin:253

Kuva 75. Vartiostojen tehtävänä oli tarkkailla vieraitten liikkumista leirin alueella, myös kommunistien solutuspyrkimyksiä ja lentolehtisten jakeluyrityksiä. Paulaharju 2001, 52. Kuvan lentolehtinen on Turun Yliopiston kirjaston kokoelmista.

joka rajoittui kylän tuntumaan. Tätä tien risteystä sanottiin Boboschinon tienhaaraksi. Nimensä se oli kai saanut vastapäisestä Suuresta venäläisajan huvilasta, jossa nyt oli leirin upseerikerho. Pääleiri, jolle kolme kenttätykistörykmenttiä oli sijoitettu, sijaitsi tämän Perkjärven asemalle johtavan tien oikealle puolelle. Olimme perillä. Ris146

Tien ja majoitusalueen väliin jäi noin viidenkymmenen metrin levyinen kenttä, tykkipiha. Siinä oli viivasuorassa rivistössä kolmen tykistörykmentin tykkikalusto. Tämän tykkipihan takana oli puhdashietainen valkeiksi kalkittujen mukulakivien reunustama ”Pyhätie”, jossa kokoonnuttiin iltaisin käskynjakoa ja iltahartautta varten, muulloin siinä ei saanut näkyä askelten jälkiä. Jos niitä ilmaantui, ne vartiomies heti haravoi pois. Majoitusparakit oli rakennettu laudoista ja maalattu keltaiseksi …Oma joukko-osastomme KTR 2 oli keskellä majoitusaluetta oikealla KTR 1 ja vasemmalla KTR 3, jonka alue rajoittui Ketolan kylän laitaan. Majoitusalueella kasvoi lehtipuita ja mäntyä. Taaempana olivat tallikatokset ja hietainen avara harjoituskenttä ja sen takana keittiöt ja ruokailukatokset ja viimeisenä viihtyisyyden kannalta tärkeä paikka, kirkasvetinen puro, lehtipuiden siimeksessä. Kaksi muuta silloista joukko-osastoa, raskastykistörykmentti ja jääkäritykistörykmentti olivat etempänä, lähellä Nenosen esikuntaa, Mustankorven hovia, Perk-

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 76. Perkjärven lentokentälle komennettiin tykistöleirien ajaksi usein lentue ammuntojen lentotähystystä ja sääpalvelua varten, vakituista lentotoimintaa kentällä ei ollut. Tykistön ja ilmavoimien lisäksi Perkjärven leirialueella harjoittelivat myös pioneerit ja jalkaväki. Paulaharju 2001, 45, 99, 121; Muinonen - Piiru no 2 1978 Kuvalähde: KarTR.

järven asemalta Kuolemajärvelle johtavan tien tuntumassa. Perkjärven harjoitusalueella oli myös tykistön koeampumarata Nenosen tutkimuksia varten. Varmaan pääasiassa sitä ja sen salaisuuksia sivullisilta suojaamassa oli leirillä sekä ratsain että jalkaisin liikkuvia kulkuvartioita. Myös majoitusalueitten vartijat tarkkailivat paitsi oman väen

myös vieraitten liikkumista. Vielä oli leirialueella sotilaskoti, urheilukenttiä, Kaukjärven kylältä vuokrattu uimapaikka sotilaille ja kerhot sekä upseereille että kapitulanttialiupseereille.254

…

Leiripäivä alkoi signalistin torven soitolla aamulla kuuden aikaan, toisen lähteen mukaan jo viideltä. Ehkä herätyksen aika on muuttunut tai vaihdellut, mutta aina siihen liittyi lipun nosto leirin sal147

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 77. Aamutee nautittiin leirialueen ruokailukatoksessa, samoin yleensä päivällinen. Lounas sen sijaan tuotiin ajan säästämiseksi tavallisesti maastoon harjoituspaikoille. Kuvan seinäkello näyttää puolta kahtatoista, myös lounas syötiin siis toisinaan katoksessa. Paulaharju 2001, 45, 99, 121; Rantala - Piiru no 1 1967. Kuva: KarTR.

koon. Aamuteen jälkeen kello seitsemältä alkoivat harjoitukset ja koulutus maastossa, siellä syötiin myös lounas, leirille palattiin tavallisesti kolmen – neljän aikoihin iltapäivällä. Koko päivän liikkuminen pölyisellä hiekkakankaalla takasi sen, että uiminen Kaukjärvessä maistui. Kaluston ja varusteitten puhdistuksen ja kunnostuksen jälkeen seurasi ruokailu, hevosten juotto ja tallipalvelus. 148

Viittätoista minuuttia ennen iltayhdeksää kajahti siganalistin merkkisoitto. Yksiköt kokoontuivat Pyhälle tielle vääpeleittensä käskynjakoon seuraavan päivän ohjelmasta ja sekunnilleen kello yhdeksän kajahti iltalaukaus. Nenonen tarkisti aina laukauksen oikea-aikaisuuden ottaen huomioon myös äänen ampumapaikalta Mustakorven hovin esikuntaan tarvitseman ajan. Puhelinsoitto ja sel-

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 78. Miehet kävivät hellepäivinä tilanteen salliessa uimassa myös harjoitusten lomassa. Hevoset uitettiin vasta illalla harjoitusten päätyttyä. Nurmi – Piiru no 1 1990. Kuvalähde: KarTR.

vitysvaatimus tuli Mustakorvesta heti, jos laukaus ammuttiin vähänkin liian aikaisin tai liian myöhään. Iltalaukauksen jälkeen soi jälleen signaali, sitten seurasi iltahartaus virsineen, lipun lasku, uusi signaali ja päivystävän upseerin hyvän yön toivotus.255

…

Leirikaudet olivat pitkiä ja niin monet perheelliset kantahenkilökunnan jäsenet ottivat perheensä

mukaan Perkjärven alueelle. Perheet majoittuivat paikallisten asukkaitten taloihin, yleensä kesä toisensa jälkeen samoihin, vuokralaisten ja vuokraisäntien välille kasvoi kestäviä tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Kantahenkilökunnalla oli myös omia mökkejä, vuonna 1928 valtio alkoi vuokrata tontteja, joille sai rakentaa erityisten tyyppipiirustusten mukaisen huoneen ja keittiön käsittävän mökin. Se säilyi vuokralaisen omistuksessa 149

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 79. Perkjärvellä urheiltiin paljon, ammuttiin ja kamppailtiin joukkuelajeissa, uinnissa ja juoksuissa. Pussijuoksu lienee ollut hupaisimmasta päästä lajien kirjoa. Kuvassa on katsojien rivissä keskellä pieni lapsi ja vasemmassa reunassa useampia siviilejä. Taustalla näkyvät miehistöparakkien kattorakenteet erikoisine ikkunoineen. Paulaharju 2001, 82. Kuva: KarTR.

niin kauan kuin työsuhde armeijaan kesti. Mökkikylä jakaantui erillisiin upseerien ja aliupseerien alueisiin.256 Leiriläisillä ja lähiseudun asukkailla oli kesäasuntojen vuokraamisen lisäksi muutakin kanssakäymistä, joka hyödytti ja viihdytti molempia osapuolia. Paikallinen kirjakauppias avasi leiriaikana sivuliikkeen leirin tuntumaan, niin tekivät jotkut kauempanakin sijanneet erikoisliikkeet ja 150

kylän tavallisten kauppojen myynti nousi tietysti myös. Lapset saivat taskurahaa marjoista ja pienistä palveluksista. Leiri veti paikalle tivolin myös kyläläisten iloksi ja sotilaat järjestivät juhannusjuhlia, ratsastusnäytöksiä, erilaisia kilpailuja ja huvitilaisuuksia, joihin myös kyläläiset osallistuivat. Toki myös ristiriitoja oli, yöjalassa kulkeneet ja alkoholia nauttineet nuorukaiset eivät aina muistaneet palauttaa lainaamiaan kyläläisten ve-

Sotilaat –osa Viipuria

neitä mistä nämä tietysti olivat kovasti näreissään. Karjalankannaksen nähtävyydet tarjosivat kantahenkilökunnalle ja perheille mielenkiintoista ajanvietettä ja tansseja järjestettiin paljon. Isäni sisko Toini Virolainen oli kesällä 1930 työssä leirin KTR 2 aliupseerikasinolla niin kuin hän paljon myöhemmässä kirjeessä äidilleni kertoo asuttuaan jo kymmeniä vuosia Ruotsissa. Toini muistelee tansseja näin:257 … Kaukijärven tansseista minäkin kävin siellä niin usein kun mahdollista. Sotilaat kysyi: ”Lähteekö neiti tanssimaan vai katsooko natsoja”? Vastasin en ole tullut natsoja katsomaan vaan tanssimaan. Kyllä meitä Kaarina Järvisen kanssa vietiin kun ”rasva riehtilältä” emme istuneet seinäkoristeena vaan joka tanssi lattialla valssit, polkat, jenkat sun muut. Sitten tuli kotiin lähtö kysymys tanssittajalta Pääseekö saatolle”? Vastasin ei minua nyt saateta, sitten kun jalat edellä viedään sitten saatetaan. Toini kertoo myös anekdootin eversti Svanströmistä ja omasta rohkeasta kielenkäytöstään sekä Perkjärven leirillä saamastaan lempinimestä:258 Aution Eero oli sukimassa everstin hevosta. Kun hän oli sen sukinut ja harjannut nousi hän siinä kivelle ja alkoi kauniilla äänellä laulaa Kuningas kulkureitten salojen maanteitten. Kuuntelijoita kertyi eikä kukaan huomannut everstiä ennen kuin hän sanoi: Mitä tykkimies mölisee. Minä kun olin liukaskielinen minun vihani kuohahti ja vastasin: Eero Autio lauloi. Jos ei eversti tunne laulun ja mölinän väliä, niin kyllä on musikaalisuus nol-

lassa. Eversti katsoi minua pistävillä silmillä pyörähti ja läksi ja kun oli harpponut muutaman 10 m rähähti eräs aliupseeri nimeä en enää muista. Voi juku mitä sinä nyt teit eiköhän tule loppulitviikki käteen. Johon minä niskojani nakaten vastasin: Ei ole eversti minua palkannut tänne. Eversti oli kysynyt, oliko hän Lehmuskallio vääpeli? Kuka on se nuorempi neitonen teidän kasinolla johon Lehmuskallio oli vastannut ”Neiti Eesti”. Kuka sen nimen minulle antoi oliko se Frigt tai Ahokas. Neiti Eesti nimellä minä siellä kuljin. Toisin kuin Toini, ovat jotkut tytöt todella katsoneet natsoja. Lauri Airikka kertoo seuraavassa katkelmassa ensin omista vapaa-ajan kokemuksistaan Perkjärvellä ja välittää sitten Lauri Harvilan kokemuksen, Harvila nousi myöhemmin everstiksi, mutta kertomuksen tapahtuma-aikaan ei hänen olkapäillään vielä liikoja arvomerkkejä näytä olleen:259 Kelolan kylä eli leirin mukana kesäisin täyttä elämää. Munkkien paistospadat tirisivät ja limonaatia tarvittiin. Lomailtoina ja sunnuntaisin oli kylän raitti tykkimiesten kansoittama. Poikettiin sotapesässä jollainen täällä jo oli ja kuppiloissa munkkikahvilla tai istuttiin kyläraitin nurmikolla. Muuta huvia ei siellä silloin ollut, kuten myöhemmin palokunnan talo tansseineen. Mutta siellä oli miehistä ylitarjontaa. Niistä ajoista pieni muistelma. Eversti Harviala kertoo, kuinka hän nuorena asevelvollisena meni hakemaan tanssiin erästä kaunista tyttöä ja sai rukkaset. Tyttö tuumasi ”että pitää olla vähintään pari natsaa olkapäällä, ennen kuin kehtaa tanssiin lähteä.” 151

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 80. Kesällä 1928 sattuneessa onnettomuudessa tapahtui kahdessa tykissä yhtä aikaa putkiräjähdys. Ampumassa olleen nelitykkisen patterin kahden muun tykin miehistöt pelastuivat kun toisen tykin edessä oli puu, joka esti ampumisen ja toinen tykki oli epäkunnossa. Nygren – Piiru no 1 1975. Kuva: STMa.

Perkjärvi tunnettiin parhaiten suurista ja pitkäkestoisista, yleensä puolentoista kuukauden mittaisista kesäleireistään, mutta siellä käytiin myös talvella, yleensä vuoden kevätpuolella. Talvileirit olivat kesäleirejä merkittävästi lyhyempiä, tavallisesti ne kestivät viikon tai korkeintaan kaksi. Perkjärven ensimmäinen talvileiri oli vuonna 1925 kahden viikon mittaisina jaksoina, jaksot olivat perä perää, vain miehistöt vaihtuivat. Talvileireil152

le kerättiin rykmentistä harjoituspatteristo jokin osasto runkona, toisinaan lähti vain yksi patteri. Vuonna 1926 helmikuun leirille ainakin osa KTR 2:n leiriläisistä hiihti Viipurista asti. Lauri Airikka kirjoittaa: 260 Mitä matkantekoon suksilla tulee, täytyy sanoa että kyllä se matkalta tuntui kun äkkiä panee ”hikilaudat” jalkaan ja lähtee hiihtämään tuon

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 81. Kenties viimeinen ryhmäkuva KTR 2:n aliupseereista Perkjärven aurinkoisella leirillä. Kuva on alkuperäisen kuvatekstin mukaan otettu siellä 16.5.1939. Eero Virolainen istuu kuvan keskushenkilön vasemmalla puolella. Lähde: Sävy & al 1972, 49 suunnilleen 50 km taipaleen. Se tuntui jaloissa ja käsivarsissa seuraavana päivänä Perkjärven leirin pitkänä, parin vuosikymmenen mittaisena käyttöaikana sattui myös onnettomuuksia. Maastopalot olivat kuivalla kankaalla tuiki tavallisia ja niitä sammuttamaan varattiin

ammuntojen aikana ratsupartioita, joita sotilasslangissa kutsuttiin kekäleenkusijoiksi. Näillä sammutusmiehistöillä oli lehtipuista katkotut hosat, joilla palot saatiin melko helposti sammumaan, kun kankaalla ei monien metsäpalojen jäljiltä enää juurikaan ollut suurta puustoa. Sammutukseen toivat kuitenkin oman jännityksensä suuta153

Sotilaat –osa Viipuria

riksi jääneet ammukset, jotka räjähtelivät tulipalojen kuumuudessa.261 Monia onnettomuuksia sattui inhimillisten virheitten, väärinkäsitysten ja väärin kuulemisien takia. Reservin aliupseerien kertausharjoituksissa vuonna 1928 sattui paha virhe. Ratsupartio lähti tavan mukaan tyhjentämään maalialuetta ja varmistamaan, ettei siellä ole sivullisia. Miehet ratsastivat keskelle laskettua kranaattien putoamisaluetta ja tulenjohto huomasi heidät vasta, kun tulikomennot oli annettu ja kranaatit olivat jo matkalla kohteeseen. Ammukset putoilivat miesten lähelle, mutta kukaan ei edes loukkaantunut. Vakavia mutta koomisiakin tapauksia sattui. Eräs tykkimiehistö ampui tykillään tallin päätyyn ymmärrettyään harjoituskomennoksi tarkoitetun käskyn todeksi.262 Suomen tykistön rauhanajan pahin onnettomuus sattui Perkjärven leirialueella reserviläisten harjoituksessa vuonna 1928. Siinä kuoli viisi miestä ja haavoittui kahdeksan niin, että heidät oli kuljetettava ambulansseissa Viipuriin saamaan sairaalahoitoa. Tästä onnettomuudesta on kerrottu monessa alan kirjassa, monissa on myös kuvia tuhoutuneista tykeistä, mutta en ole missään näistä painetuista lähteistä huomannut selitystä tuhoisan onnettomuuden syistä. Syksyllä 2012 kävin Suomen Tykistömuseossa Hämeenlinnassa etsimässä kuvia tähän tutkimukseeni. Siellä oli kolme kuvaa onnettomuudesta, olin nähnyt ne tai hyvin samankaltaisia aikaisemmin, mutta näistä kolmesta yhden taakse oli kuvien luovuttaja K A Hepouro kirjoittanut käsityksensä tuhon syystä:

154

Kahden tykin putkiräjähdykset Perkjärven tykistöleirissä. Räjähdykset johtuivat siitä, että ranskalaismallisista (muistaakseni Le Ferne) iskusytyttimistä oli poistettu tuliasemassa molemmat (kuljetus- ja laukaisuvarmistimet). Viimemainittu kierrevarmistin poistuu lennon aikana kiertoliikkeen vaikutuksesta. Tapahtuma-aikaa en tarkoin muista, ehkä noin 1926 – 28. Läh. K A Hepouro 71775 Tuorilahti Onnettomuuksia sattui harvoin, miellyttäviä, iloisia ja hauskoja tapahtumia tallentui leiriläisten mieliin monin verroin enemmän, joitakin on kirjautunut myös paperille. Tässä yksi hupaisimmista, toivon sen jäävän päällimmäiseksi lukijan muistin Perkjärvi-lokeroon:263 No, meillä oli kerran Perkjärvellä kenraali Nenosen koulutustarkastus, ja muuan vääpeli oli käskenyt yhden osaamattoman miehen metsään, ettei pilaisi muiden suorituksia. Sattui niin että kenraali tapasi miehen puun juurelta tarkastukseen oikotietä saapuessaan ja kysyi mitä hän teki metsässä. Tykkimies kertoi, että joku Kenonen tulee pitämään tarkastusta ja hänet oli sen vuoksi käsketty metsään. Nenonen vei miehen yksikköönsä, jossa asia selvitettiin ja mies pantiin takaisin riviin. Tuollaisia huonon miehen metsään laittamisia tapahtui silloin tällöin.

Sotilaat –osa Viipuria

KTR 2:n kapitulantit Niin kuin Puolustusvoimissa yleensä, oli Kenttätykistörykmentti 2:ssa kapitulanttien taso alkuvuosina kirjava, monet olivat suoraan siviilistä ilman mitään sotilaskoulutusta palkattuja ja myös tehtäviinsä sopimattomia yksilöitä mahtui joukkoon. Vielä vuoden 1926 alussa velvoitti varuskunnan päällikkö käskyssään myös KTR 2:n komentajaa valvomaan, ettei alipäällystön taholta enää tapahdu jopa rikollisuuteen asti menevää vallattomuutta miehistöä kohtaan.264 Kapitulantit toimivat ensi sijassa varusmiesten kouluttajina, mutta heitä oli myös monissa muissa tehtävissä mm miehistön, eläinten ja välineitten huollossa. Tammikuussa 1926 jatkettiin kersantti Kuisman kapitulanttisopimusta kahdella vuodella hänen tykinjohtajakersantin vakanssillaan. Kapitulanttivääpeli saattoi toimia KTR 2:n päivystävänä upseerina ja kapitulanttikersantti päivystävänä vääpelinä. Kapitulantteja toimi alkuvuosina myös upseerien autojen tilapäisinä kuljettajina kunnes kesällä 1926 eräs upseerien auto oli vähällä törmätä siviiliautoon, vain väistäminen ojaan esti yhteentörmäyksen. Svanström rankaisi kuljettajana ollutta kapitulanttia 15 vuorokauden yksinkertaisella arestilla ja antoi päiväkäskyssään jyrkän määräyksen: 265 …kiellän kerta kaikkiaan Herroja upseereita käyttämästä asevelvollisia ja kapitulantteja kuljettajina autoissaan tästä päivästä alkaen. Käskyn asenne kapitulantteihin, rinnastaminen miehistöön, näkyi myös monissa muissa KTR 2:n käskyissä, ohjeissa ja käytännöissä. Kieltolakiai-

kana kapitulantti sai juopumuksesta kymmenen vuorokautta arestia, toiskertainen 25 vuorokautta ja kolmannen kerran kiinni jäänyt peräti kuukauden vankeutta ja tuli sen lisäksi erotetuksi kersantin virastaan. Lomaan kapitulantti tarvitsi aina rykmentin komentajan luvan, päiväkäskyissä näkyy myös loman viettopaikka ja syy, esimerkiksi virkistysloma tai serkun vihkiäiset. Siviilivaatteitten käyttöön annetut luvat merkittiin niin ikään päiväkäskyihin. Myös isällisiä, jopa lempeitä piirteitä näkyy päiväkäskyissä kapitulantteihin suhtautumisessa, vääpeli Lehmuskalliolle syntynyt poika noteerattiin päiväkäskyssä nimi ja syntymäpäivä mainiten sekä todettiin, että merkitään vääpeli Lehmuskallion ansioluetteloon. Arkielämän käytäntöjä kasarmilla säädeltiin tiukasti, esimerkki päiväkäskystä marraskuun 1931 lopulta:266 Ruokailuhuoneissa ruokailevat kanta-aliupseerit ovat velvolliset saapumaan ruokailuun määrättyinä aikoina, mutta ovat oikeutetut poistumaan milloin tahtovat, noudattaen kunnianteosta annettuja määräyksiä. Asennoituminen kapitulantteihin ei kuitenkaan ollut pelkästään alentuvaa ja vähättelevää, sävyjä oli enemmän. Rykmentissä oli oma kunniatuomioistuin ja oma sotaoikeus. Kunniatuomioistuimen kaikki jäsenet olivat vaaleilla valittuja upseereita mutta sotaoikeuden jäsenet määräsi komentaja. Heistä kaksi oli upseereita ja kaksi kapitulanttia, syyttäjä oli upseeri ja puheenjohtaja varatuomari. Esimiesten ja ylempien upseerien asenteitten päävirta suhteessa alaisiinsa nuoriin upseereihin saatikka kapitulantteihin oli 1920-lu155

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 82. Kapitulantit joutuivat itsenäisen Suomen alkuaikoina osallistumaan varustarkastuksiin asevelvollisten mukana. Tässä Perkjärven leirillä otetussa kuvassa ei kapitulantteja kuitenkaan ole varusteitaan järjestelemässä. Ehkä asennoituminen kapitulantteihin oli kuvan ottamisen aikoihin jo muuttunut, ainakin KTR 2:ssa. Virolainen 2000, 6. Kuva: KarTR.

vulla kuitenkin syvällä vähättelyn uomassa, esimerkkinä Lauri Harvilan kokemus:267 Olin sotaharjoituksessa kaksi tykkiä sisältävän jaoksen johtajana. Ammuimme harjoituslaukauksia edessä olevalle pellolle, missä meitä kohti lähestyi vihollisjoukkoa kuvaava maaliosasto. Vaikka ammuimme, minkä ennätimme, niin 156

maaliosasto ei välittänyt siitä vähääkään Tällöin näin siinä lähelläni sotaharjoituksen johtajan, kenraali Martin Wetzerin (Viipurin linnan isäntänä 1921–25). Juoksin Wetzerin luo ja sanoin: — Tykkini ovat ampuneet niin tehokkaasti, että pellolla olevat ”viholliset” olisivat varmasti tuhoutuneet. Ne on tuomittava kuolleeksi!

Sotilaat –osa Viipuria

Kenraali Wetzer, joka ymmärsi hyvin suomea, mutta puhui muita Euroopan kieliä paremmin, katsoi minuun harkiten ja sanoi sitten vakaasti: — Älä puhu mittää. Amppu sinä vaan. Siitä sinä saa sinu pieni palkka Käänne parempaan asenteissa kapitulantteihin alkoi vuonna 1927, kun tykistön aliupseerikoulutus pitkän tauon jälkeen käynnistyi Viipurin Markovillassa ja samaan aikaan lisättiin myös kapitulanttien jatkokoulutusta. Kanta-aliupseerien ammattitaito lähti kohoamaan myös KTR 2:ssa. Tavoitteeksi tuli 1930-luvun mittaan parantaa varusmiesten koulutuksessa tarvittavien taitojen ohella myös kanta-aliupseerien valmiutta toimia sodan aikana upseeritehtävissä. Perkjärven leireillä aliupseerit saivat harjoitella toimimista jaosupseereina ja tulenjohtajina. Ammattitaidon paraneminen ja laajeneminen kasvatti kapitulanttien omanarvon tuntoa ja paransi esimiesten ja yleensä upseerien suhtautumista heihin.268

…

Kenttätykistörykmentti 2:n kanta-aliupseerien järjestäytynyt yhteistoiminta noudatteli muitten Viipurin varuskunnan kapitulanttikerhojen toimintamuotoja. Isäni Eero Virolainen oli KTR 2:n Aliupseerikerhon viimeinen puheenjohtaja, hän kirjoitti kerhon historiikin, joka julkaistiin Viipurin Aliupseeriyhdistyksen Jouluviestissä vuonna 1940. Lehden ilmestyessä oli kerho jo lakkautettu Lappeenrannassa 6.10.1940 pidetyssä kokouksessa. Isäni arkistossa on säilynyt historiikin alkuperäinen koneella kirjoitettu kappale, josta seuraavassa kerhon toimintaa kuvaavia poimintoja:269

Rykmentin perustamisen alkuaikoina oli aliupseerien elämä hyvin alkeellista. Yhteistoiminnan merkkejä ei sanottavasti ollut havaittavissa. Eri patteristoihin kuuluvat aliupseerit tuskin tunsivat toisiaan nimeltään. Muutamat harvat yhteistoimintaan viittaavat harrastukset rajoittuivat pattereiden, korkeintaan p:stojen sisäisiksi toiminnoiksi. Sittemmin heräsi halu saada aikaan parannusta vallitseviin oloihin. Tämä edellytti, että asian auttamiseksi oli aliupseeristo saatava keskenään yhteistoimintaan. Yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisymmärryksen luomiseksi aliupseerien keskuuteen, kokoontuivat aliupseerit 22.5.1921 keskustelemaan niistä toimintamuodoista, joilla aliupseerien toisiinsa lähestyminen, vastaisten yhteistoiminnan ylläpitäminen ja kehitys olisi saavutettavissa. Tuloksena olikin aliupseerikerhon perustaminen, joka tapahtui 23.5.1921. … Yleissivistys. …Yhteisiä keskustelu- ja opiskelutilaisuuksia järjestettiin usein. Jäsenten ja heidän perheidensä toisiinsa lähentämiseksi järjestettiin n.s. perheiltoja joissa ohjelman suorittajina esiintyivät useimmiten omat voimat joskin joskus vieraatkin. Musiikkiharrastus oli aina jäsentemme keskuudessa suuri. Kerhon yhteydessä toimi parikin kertaa mieskuoro, joka antoi huomattavan ohjelman lisän yhteisiin tilaisuuksiimme. Kuoron toiminta lakkasi, kun VAY:n toimesta perustettiin kuoro, johon myöskin jäsenemme joukolla liittyivät. Lauluharrastusta kuvannee parhaiten se, että m.m. Viestipatterin kuudestatoista aliupseerista kuului kuoroon kaksitoista. 157

Sotilaat –osa Viipuria

Kuva 83. KTR 2:n Aliupseerikerhon johtokunta VAY:n Jouluviestin kuvassa vuonna 1937. Eero Virolainen istuu edessä äärimmäisenä oikealla. Hän kertoo Eero Mikonpojan nimellä kerhon toiminnasta seuraavan vuoden Jouluviestissä: Kerhoiltoja on pidetty noin kerran kuukaudessa, ohjelmallisia sekä ohjelmattomia, ja tarkoitus on ollut näissä illoissa ”arpoa koreja”, pelata fortunaa sekä virkistää jäsenistöä ja tutustuttaa sen uusia jäseniä entisiin. Viimemainitussa onkin onnistuttu erinomaisesti, sillä uusia kerholaisia on ollut vain pari kolme. Eero Virolainen (Eero Mikonp.) – VAY:n Jouluviesti 1938. Kuva EVA.

Opiskeluharrastus tulkoon mainituksi sillä monet jäsenet suorittivat yksityistietä keskikoulututkinnon ja toiset enemmänkin. Naisten ompeluseura toimi vilkkaasti kerhohuoneuston kaunistamiseksi ja viihtyisyyden lisäämiseksi. 158

Vielä mainittakoon näytelmäseura, opintokerho ja shakkikerho henkisen vireyden ylläpitäjinä. Kerhon puheenjohtajina ovat toimineet seuraavat aliupseerit: vääpelit Saarinen, Pellikka, Järvinen, Herranen, Turunen, Lassila ja Virolainen.

Sotilaat –osa Viipuria

Urheilu. Voimistelu- ja Urheiluseura ”Tykkipojat”, joka on piirtänyt toiminnallaan ruumiillisen kunnon ja ampumatason kohottajana hyvin merkittävällä tavalla nimensä kerhon historiaan, juontaa alkunsa v:lta 1922. Seura kuului alaosastona kerhoon ja kuuluivat siihen kaikki kerhon jäsenet. Alusta alkaen kuului seuran ohjelmaan kaikki mikä sivusi liikuntakasvatusta. Seuran toiminnan vilkkautta kuvaa parhaiten se, että viimeisinä vuosina kuului sen vuosiohjelmaan kolmisenkymmentä eri ottelua ja kilpailua … Urheilijoista mainittakoon ensin hiihtäjät, jossa lajissa kerhomme ja myöskin rykmenttimme parhaat maineensa niitti. KTR 2:n aliupseereina ovat olleet sellaiset hiihtäjäkuuluisuudet kuin Martti Lappalainen ja Sulo Nurmela. Muina tunnettuina hiihtäjinä on mainittava seuraavat aliupseerit: K. Manninen, E. ja T. Vilhu, E. Lakka, E. Huomela, L. Vilska, H. Lehto, A. Pekkarinen, V. Raatikainen ja O. Tarnanen. Yleisurheilussa ei KTR 2 päässyt hiihtoon verraten vastaaviin tuloksiin, mutta mukana olimme siinäkin. Seuraavat aliupseerit lienevät ”nimekkäimmät”: T. ja E. Vilhu, A. Vaalavuo, K. Manninen, A. Happonen, V. Järvinen, A. Muukka, A. Kouvo, E. Virolainen, E. Ruuttu, P. Herranen, H. Lehto, J. Linna-aho ja A. Pulkkinen. Seuraavat ampujat ovat taas edustaneet kerhoamme tällä sotilaallisella urheilulajilla: V. Lankinen, V. Virolainen ja O. Tynkkynen sekä sitä paitsi jo muiden lajien yhteydessä mainitut.

Kenttätykistö 2:n aliupseereilla oli myös 1.4.1925 perustettu Säästö- ja Lainarahasto. Eero Virolainen ei KTR 2:n Aliupseerikerhon puheenjohtajana kirjoittamassaan historiikissa edes mainitse sitä, rahasto toimi itsenäisenä, kerhon toiminnasta täysin erillään ja riippumattomana. Rahaston talous näyttää olleen varsin vankka, vuoden 1928 vuosikokouksessa todettiin taseen loppusummaksi lähes 70.000 markkaa, nykyrahassa (vuonna 2012) noin 20.000270 euroa. Kokous päätti säästömaksun suuruudeksi vääpelin palkkaa nauttivilta 35 mk, kersanteilta, alikersanteilta ja soittajakorpraaleilta 30 mk kuukaudessa, mutta saa säästöön panna edellä mainitun summan kaksin- tahi korkeintaan kolminkertaisena ilman sitoumusta. Varmaan halukkaita oli, sillä kokous päätti, että vuosivoittona jaetaan 10 %, siis kohtalainen korko rahastoon talletetuille varoille.271

…

KTR 2:n Aliupseerikerhon perustamisesta päättäneessä kokouksessa 22.5.1921 oli paikalla 64 aliupseeria. Rykmentin urheilevat aliupseerit näyttävät nauttineen luottamusta myös Viipurin muitten kapitulanttikerhojen piirissä, koska Tykkipoikien järjestettäväksi annettiin useimmat aliupseerien ampuma- ja urheilukilpailut kaupungissa. Tykkipoikien toiminnan pääpaino lienee kuitenkin ollut oman rykmentin urheilutoiminnassa. KTR 2:n urheilupäiväkäsky kertoo kilpailuista tammikuussa 1926:272 Aliups.klubin Voimistelu-ja Urheiluseura ”Tykkipojat” järjesti pistooliammuntakilpailuja parabellum pistoolilla 25 m:n matkalta 10 panoksella Suomen amp. liiton pistoolitauluun sunnuntaina 159

Sotilaat –osa Viipuria

10.1.1926 25 asteen pakkasessa Hiekan ampumaradalla, voittajan tulos 89 pistettä ja jäsenten väliset hiihtokilpailut Saunalahden jäällä 10 km:n matkalla 12.1.1926. Voittajan aika 39,19 min. Rykmentin aliupseerit urheilivat myös laajemmin kuin vain Tykkipoikien piirissä. Eero Virolainen kertoo KTR 2:n kapitulanttien urheilusta vuoden 1938 Jouluviestissä pakinassaan nimimerkillä Eero Mikonpoika näin:273 Urheiluakaan emme saa unohtaa, ja sen alalla onkin yritetty oikein laajalla rintamalla. Yleisurheilun huomatuin tapaus lienee ollut ”Tykistömalja”-ottelu Kaukjärven leirillä, jossa yritimme voittaa kaikki toiset tykistörykmentit aliupseereineen. Kaikki muut ”hakkasimme”, mutta KTR 3:n kers. Alanko oli liian kova ”pala”, ja voitto meni sentähden Riihimäelle. Yleisurheilujoukkueemme osallistui myöskin SAuL:n mest. kilpailuihin, epäonnistuen tavallisista syistä. 2. Div:n mest. kilpailuissa emme jääneet viimeiseksi, mikä myöskin tulkoon mainituksi. Suunnistaminen on voittanut alaa meillä niin kuin muuallakin, ja kilpailijamme ovatkin ”pärjänneet” erittäin hyvin, vaikka toisinaan onkin sattunut, tarkemmin sanoen joka kilpailussa, että asemat on sijoitettu – väärään paikkaan. Voimiahan meillä on vaikka ”lainatakin”, sillä välineitä ei vielä ole kaikille riittänyt, kun taas metsää olisi vaikka kuinka paljon. Jalkapallossa on meillä myös aika hyvä ”sakki”, sillä nytkin voitimme varuskunnan mestaruuden, josta RT 2:n aliupseerit sanoivat, että se oli ” fuskilla” ja hätäpotkuilla voitettu. 160

Tässähän ne ovatkin rientomme paperilla, eivät tietenkään aivan kaikki, mutta täytyyhän sitä jotain pitää salassakin. KTR 2:n Aliupseerikerhon toiminta on ainakin joinain vuosina ollut hyvin vilkasta niin kuin isäni historiikissaan kertoo. Vuonna 1928 oli kerholla 11 toveri-iltaa, niitten yhteenlaskettu osanottajamäärä oli lähellä tuhatta aliupseeria. Yleisiä kokouksia oli neljä, johtokunta kokoontui 17 kertaa ja kerho osallistui rykmentin kymmenvuotisjuhliin järjestämällä juhlapäivälliset. Vuonna 1937 kerhon toimintaa luonnehdittiin Jouluviestissä hiljaiseloksi, mutta kerhoiltoja oli silti leirikauden ulkopuolella järjestetty kerran kuukaudessa. Muitten aliupseerikerhojen tavoin oli KTR 2:n Aliupseerikerholla edustus Viipurin Aliupseeriyhdistyksessä, jo edellä mainittujen rouvien ompelukerhon, shakkikerhon ja opintokerhon lisäksi myös huvitoimikunta, oma kirjasto ja kerhohuoneisto. Kerho näyttää olleen hyvissä varoissa, se oli saavuttanut vankan taloudellisen aseman toteaa kerhon edustaja vuonna 1937. Ei ihme, kun jo vuonna 1927 oli kerhon tilinpäätös noin 10.000 markkaa voitollinen, vuoden 2012 rahassa suunnilleen 3.000 euroa. Kerholla oli myös oma kurinpitolautakunta, johon kuului puheenjohtaja ja viisi jäsentä. Vuosi 1938 oli KTR 2:n Aliupseerikerhon 20-vuotisjuhlavuosi, niin kuin monen muunkin AU-kerhon. Eero Mikonpoika:274 Kerhomme on ollut tänäkin vuonna toiminnassa entiseen tapaan. Erikoisen leimansa antavat tälle toimintakaudelle monet 20-vuotisjuhlat, joita on

Sotilaat –osa Viipuria

järjestetty monella taholla, ja joihin kerhommekin osallistui edustajiensa välityksellä. Nämä 20-vuotisjuhlat vaativat paljon työtä ja touhua. Pitkin alkuvuotta saimme lähettää edustajia aina Hämeenlinnaan ja Riihimäelle saakka, ja kun tähän tulevat lisäksi oman varuskunnan useimpien joukko-osastojen juhlatilaisuudet, niin luulen edustusmomenttimme tulleen käytetyksi aivan tarkalleen, eikä tainnut oikein riittääkään. Ulospäin edustimme, mutta emme unohtaneet omaakaan juhlaamme. Jo edellisenä vuonna aloitimme rahojen säästön, ja tarkoitukseen valittiin toimikunta asiaa ajamaan. Ja toimikunnan juoksut eivät olleet vähäiset, senhän tietää jokainen arvoisa lukija, joka itse on joutunut tällaisia ” juhlajuoksuja” tekemään. Lopuksi päästiin niin pitkälle, että juhlat voitiin järjestää hotelli Continentaliin 29.4, mikä sattui olemaan juuri rykmenttimme 20-vuotisäivä, ja sopi sentähden oikein hyvin au-kerhonkin 20-vuotisjuhlapäiväksi. Varsinainen juhla oli suurin piirtein samanlainen kuin toistenkin järjestämät, puheineen, ”paloineen” y.m., mutta erikoista oli esim. se, Kaartin juhliin verraten, että meillä juotiin ”Tykistön malja”, heillä taas ”Kaartin”; mutta se kai riippuu aselajista. Rykmentin tien pää Kenttätykistörykmentti 2 sai 6.10.1939 kello 19 käskyn perustaa heti oman liikekannallepanosuunnitelmansa mukainen suojajoukkopatteristo. Patteristo oli lähtövalmis seuraavana aamuna kello 5:30 ja lähti Neitsytniemen kasarmeilta 8.10.1939

kello 17:00 sinne enää koskaan palaamatta. KTR 2 oli lakannut olemasta. Samanniminen rykmentti taisteli talvisodassa Karjalankannaksella, mutta se oli eri joukko-osasto. On aika tehdä yhteenveto KTR 2:sta, se on tässä, poimintoina isäni vuonna 1940 kirjoittamasta historiikista:275 KTR 2 aloitti toimintansa hyvin puutteellisissa ja vaikeissa olosuhteissa, mutta materiaalin puutteen korvasi kuitenkin henkilöstön suuri palvelusinto ja halu luoda rykmentistä oikean tykistörykmentin veroinen. Aluksi oli rykmentin varuskuntapaikkana Lappeenranta, mutta ei kauan, sillä jo 24.4.1919 siirtyi rykmentti Viipuriin, joka jäikin sitten rykmentin kotipaikaksi 8.10.1939 saakka. Kahdenkymmenenyhden rauhanvuoden jälkeen se sai jättää varuskuntakaupunkinsa jossa oli syntynyt, kasvanut ja varttunut aikuiseksi. Niihin vuosiin sopii monta ilon ja surunkin päivää, mutta jälkeenpäin todeten kehittyi rykmentistämme täysipainoinen ja päämäärästään tietoinen joukkoosasto, joka kulki kehityksessään aina ylöspäin.

…

Rykmentin ensimmäisenä komentajana toimi majuri G. af Forselles 31.10.1919 saakka. Hänen jälkeensä uskottiin rykmentti nykyisen kenr.majuri Väinö Vilhelm Svanströmin johtoon. Hän toimi rykmentin komentajana lähes 14 vuotta aina 15.8.1933 saakka. Nuorelle rykmentille oli mitä suurimmaksi onneksi, kun komentajan vaihdossa saatiin täksi pitkäksi toimintakaudeksi niin runsaiden kokemuksien, loppumattoman

161

Sotilaat –osa Viipuria

palvelustarmon ja –innon omaava upseeri rykmentin johtoon. … Kenr.maj. Svanströmin jälkeen toimi rykmentin komentajana eversti H. E. Hannuksela ja hänen jälkeensä eversti Villiam Leonard Häkli. Ev Häkli toimikin rykmentin komentajana aina viime syksyyn saakka, jolloin hän niin kuin monet muutkin rykmentin kantahenkilöstöön kuuluvista joutui toisiin joukko-osastoihin. Tällä hetkellä kun muistelemme menneitä rauhan- ja viimetalvista sodan aikaa on meidän todettava, että KTR 2 on aina täyttänyt paikkansa kunniakkaasti ja että me tämänkertaiset perinteisen vaalijat saamme kantaa päämme koholla siitä, että olemme saaneet kuulua KTR 2:een.

162

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 84. Sipiläisen perhe vuonna 1912 tai 1913, joka tapauksessa1910-luvun alkupuolella. Helena, Henna, Hennuska istuu Juhanan polvella ja Maikki Hilda-äidin sylissä. Heidän oikealla puolellaan istuu Antti ja takana seisoo lettipäinen Sohvi. Pauli ei ollut vielä syntynyt. Kuva on ainoa tiedossani oleva kuva isoisästäni Juhanasta. HVA.

HELENA SIPILÄINEN

Sipilän kylä Vahvialassa Juhana ja Hilda Sipiläisen viides lapsi syntyi 19.11.1910. Tuleva äitini oli perheen kolmas tytär ja sai nimekseen Helena. Hänen isänsä oli juuri täyttänyt 40 vuotta ja Hilda-äitikin oli jo 36-vuotias. Perhe asui Viipurin maalaiskunnassa Juha-

nan kotikylässä Sipilässä. Juhana ja Hilda, omaa sukuaan Käki, oli vihitty 15.9.1895. Heidän ensimmäinen lapsensa Antti oli syntynyt varsin säällisen ajan kuluttua 26.12.1896 mutta kuollut jo kaksi päivää myöhemmin. Toinenkin lapsi oli poika ja sai myös nimekseen Antti, hän syntyi 3.6.1898 ja 163

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 85. Helena Sipiläisen lapsuudenkoti Juhola kuvattuna todennäköisesti 1930-luvulla otetun valokuvan mukaan tehdystä taulusta. Kuvan lähetti mökin myöhemmän omistajan lapsenlapsi Pirjo Venäläinen sähköpostin liitteenä Markku Virolaiselle 21.1.2013.

jäi eloon. Sitten syntyi 28.12.1900 perheen ensimmäinen tyttö Sofia eli Sohvi ja hänen jälkeensä taas poika. Tämä 10.7.1903 syntynyt lapsi on varmaan ollut heikko, koska hän sai hätäkasteen naapurin emännältä Annalta, Hildan siskolta. Pojan nimeksi tuli Johannes, hän eli vain vajaan puoli 164

vuotta ja kuoli 17.12.1903. Seuraava lapsi oli toinen tytär, Anna Maria eli Maikki, hän syntyi 13.8.1905. Muistan äitini kertoneen, että Maikki oli pudonnut reppuselästä ja pudotessaan loukkaantunut vakavasti, vammautunut pysyvästi. Isosisko Sohvi muisteli sisartaan näin: Hää eli sairaana … ja

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 86. Juhanan ja Hildan perheen mökki oli ehjä vielä toukokuun lopulla 1944, mutta palanut tai purettu jo paljon aikaisemmin kun Markku, Tuula, Mika ja Maarit Virolainen kävivät ryteiköksi metsittyneellä tontilla 17.10.2010. Tontin nousevaan rinteeseen mökin yläpuolelle muurattu kellari oli vielä katostaan ehjä ja seinistään ja lattiastaan kuiva. Antin 2001, 113, 227. Kuva MVA.

hää oli sängys koko ajan. Ihan hää oli semmonen sänkypotilas ko hänel oli leini… selkä kohos. Anna Maria kuoli vähän ennen kymmenvuotissyntymäpäiväänsä 30.7.1915. Vajaat neljä kuukautta ennen Maikin kuolemaa oli 14.4.1915 syntynyt perheen

seitsemäs lapsi, kuopukseksi jäänyt Pauli. Kaikki Juhanan ja Hildan lapset näyttävät olleen tummasilmäisiä, äitini mukaan heitä kutsuttiin muitten lasten keskuudessa Piensillan pikisilmiksi.276

165

Eero ja Henna, viipurilaiset

Viipurin linnasillalta oli äitini lapsuudenkotiin Juholaan linnuntietä matkaa viitisentoista kilometriä luoteeseen. Paikka on vajaat kymmenen kilometriä Vainikkalasta, nykyiseltä Suomen ja Venäjän rajalta itään. Kun Vahvialan kunta perustettiin vuoden 1921 alussa, tuli siihen asti Viipurin maalaiskuntaan kuulunut Sipilä osaksi tätä uutta kuntaa sen kirkonkylänä. Seurakunnan ja kunnan hallinto, pappila ja kunnan viranhaltijat asettuivat Sipilään. Niin kauan kuin kylä oli osa Viipurin maalaiskuntaa, olivat sekä kunnallinen että seurakunnallinen hallinto Viipurissa saakka. Vahvialan pitäjän sijainti näkyy luovutetun Karjalan kartassa tutkimukseni ensimmäisen osan277 sivulla 124 ja Sipilän kylä kummassakin tämän kirjan etukannen taskussa, Vahvialan keskuskylät kirjasta Kotikyläni Kintere ja Karjalan liiton tuottama Vahviala -kartta. Sipilän kylän kartta on puolestaan tämän kirjan takakannen taskussa. Olen merkinnyt Juholan siihen numerolla 1. Kylän nimi oli alkujaan Vahvela, myös Vahviala, jolla nimellä se on Vahvialan pitäjän kartassa. Nimien hankalaa hahmottumista lisää vielä se, että äitini puhuu muisteluksissaan kylän Sipilän päästä ja Vahvialan päästä.278 Perheen koti oli Sipilän keskustasta Koskelan kylään vievän tien varressa sen pohjoispuolella, Piensillan kalliolta loivasti länteen laskevassa rinteessä. Sohvi-täti ja äitini muistelivat 1970-luvun haastatellussa, että asuinrakennuksessa olisi ollut vain tupa ja yksi huone, kumpikin kooltaan viidentoista neliömetrin luokkaa. Rakennuksen suuruutta ja olemusta luonnehtii hyvin myös sisarusten kodistaan käyttämä nimitys mökki. Kun syksyllä 2010 kävin vaimoni ja kahden lapsemme 166

kanssa mökin paikalla, mittasimme neliömuotoisen kivijalan sivujen pituudet, kumpikin oli 7,2 metriä. Rakennuksen pohjapinta-ala on siis ollut melko tarkkaan 50 neliömetriä.279 Pihapiirissä oli äitini lapsuuden aikana asuinrakennuksen lisäksi todennäköisesti myös jo kuvan 86 kellari, luultavasti myös muita varastorakennuksia ja varmasti ainakin navetta lehmää varten, ehkä myös muita eläinsuojia. Kysyin 1970-luvulla äidiltäni hänen lapsuusaikansa mökkiläisperheitten kotieläimistä:280 -Tavallisest oli yks lehmä ja ja muutamia kanoja. Ja sit lehmä ko teki vasikan ni siint saatii sit sitä … lihhaa … jos ei sitä kerra jätetty kasvamaa mut eihä sitä oikeen niinko meiänkää talos koskaa jätetty, meiänkää mökis jätetty, vaan se lehmä. Yks lehmä oli ja se oli punane ja sarvet päässä ja sen nimi oli ”Pilkkanen” Sil ol pää, tuossa pilkka … otsas. Ja sit ko joka vuos se teki vasikan ni sit siintä saatii sitä vasikan lihhaa … Lampait mei talos ei ollu mut … mut tuota sika oli -Jaa jaa … Eikä kanoja? -Ja kanoja oli … -Oliks lemmikkieläimii niinko kissoi ja koiria? -Oli kissa, kissa nyt oli joka paikassa ja koiriakkii oli mut mei talos ei, meil ei olt koskaa koiraa. Mamma ei nähtäväst siint oo koskaa pitäny kosk mie muistan sillo ko sie olit pien ni siun mieles tek ain koiraa ja myö ei voitu sitä ottaa ko mamma ei tykänt koirasta … Ei halunnu siis niiko ottaa sitä vastuksiksee -Kissoi oli? -Kissa ol ain, siel sekä tääl, meil

Eero ja Henna, viipurilaiset

Sipiläisen perheen kotipiirin rakennuskantaan kuului myös sauna, jota sisarukset muistelivat seuraavaan tapaan vastatessaan kysymykseen olivatko tuon ajan saunat vielä savusaunoja:281 Sohvi: Oli ne, meilläkii oli savusauna siellä mökissäkkii. Savusaunoja ne oli ka… Henna: Ja sitte kun tuota niitä patteritöitä tekivät ja Sopokii tuli patteritöistä yhtenä iltana ja sauna palo Sohvi: Me i sauna Henna: ni hän hihkas siellä mäellä nii kovast:”Meillä sauna palaa!” Ol nii ilone Sohvi: Kyllä ne olivat vihasii miule et hullu tää on ko … ko sauna pallaa ni hää nauraa! Nii että se … Markku: Oliks se niinko lämpiimäs vai? Sohvi: Se ol kait pantu lämpiämmää ja se ol syttynt tullee Markku: Jaa jaa, et se palo oikeen? Sohvi: Palo palo! Henna: Mut isä rakens niist samoist hirsist, se ei palanu ihan nii loppuu, ni hää rakens niist samoist hirsist sit uuen saunan ja [naurahtaa] Se oli ain nokine ulkopuolt sekä sisäpuolt … ni se oli sit semmone savusauna Sohvi: Nii, ja semmonen pien läppälamppu siel oli valaisimena Pihapiirin lähellä kasvatettiin perunaa, lanttua ja kauraa, Juhanan ja Hildan perheellä oli myös vähän muuta puutarhaa, sekä yksi saareke heinää eläinten talviruokintaa varten. Runsaan hehtaarin suuruisen palstatilan tonttia rajasi aita, pihalta tielle johti kaksi porttia, iso ja pieni. Yksi äitini

varhaisimmista muistoista liittyi tähän pieneen porttiin, muisto nousi esiin, kun hän kertoi lapsuusaikansa leluista:282 Koulussa tehtii nuket … Jokainen tyttö teki nuket koulussa ja se oli sit kaikkein ihmeellisin tapaus … Ja ja miehet teki sitte lapsillesa semmosii puu… puusta veisteli kuka minkäkiilaisii pienii rekiä ja leikkirekiä ihan tuommosii leluja ja ja tuota … ja sit taas isompia ja kelkkoja ja oli ostokelkkojaki kyl … Semmone ensimmäine muisto miu elämässäni varmaan onkiin se kun Suopello Mikko-setä … jouluaamuna veti minua kelkassa heiltä mei miu kottii … Mut sitä mie en tiiä millo mie olin heille menny sitte. Se ol jouluaamu ja oikeen kaunis valkone lumi ol joka paikassa ja puut ja kaik ol ihan paksus lumessa ja sitä tietä myöte hän minua veti semmoses kelkas mis ol rautajalakset ja lauta. Sininen lauta niiko Tuulal on sem… myöski semmone kelkka mikä nyt sit on Mikalle annettu … se oli nyt se jouluaamu mi mi setä toi mut enpäs muuta kohtaa muistakkaa sen ko se tiellä veti minua ja käännytti meiän portista siihen meiän pihalle … pienest portist. Tämä äitini muistista nousseen kelkkamatkan toinen henkilö, Mikko-setä, oli Juhanan vanhempi veli Mikko Sipiläinen. Hän asui perheineen Juholan lähintä naapuria, Suopellon taloa, joka oli Juholasta Sipilän keskustan suuntaan vajaan kolmensadan metrin päässä samalla puolella tietä. Sipilän kartta takakannen taskussa on vuodelta 1939 ja siinä Suopelto on jo siirtynyt Mikon po167

Eero ja Henna, viipurilaiset

ästi vauraampi kuin Suopelto, Juholasta puhumattakaan. Talon omistanut Koskelaisen suku ei ollut sukua Juhanan ja Hildan perheelle mutta silti hyvin merkittävä äitini lapsuudenperheen historiassa:284

jan, vuonna 1891 syntyneet Heikin, isännyyteen. Äitini syntyessä Suopeltoa asuivat Mikko, hänen vaimonsa Anna, Heikki, vuonna 1897 syntynyt Maria ja Paavali, joka oli syntynyt vuonna 1899. Perheessä oli ollut vielä kaksi muuta 1900-luvun alussa syntynyttä tyttövauvaa, jotka kumpikin olivat kuolleet ennen Helena-äitini syntymää. Juholan ja Suopellon isännät olivat veljeksiä ja emännät sisaruksia. Suopellon Anna oli Anna Käki, isoäitini Hildan vanhempi sisko. Suopellon poika Heikki avioitui kesällä 1917 Miina Anttolan kanssa ja pariskunnalle ehti syntyä viisi lasta ennen kuin Helena-äitini vuonna 1927 muutti Viipuriin. Myös Paavali avioitui ennen kuin äitini jätti Sipilän kylän, mutta en tiedä toiko Paavali Annavaimonsa asumaan Suopeltoon. Talon emäntä kuoli 45-vuotiaana syksyllä 1917, kuolinsyy oli kirkonkirjojen mukaan kasvi.283

Markku: Joo, no ne ei ollut pahemmi maalattuja ne talot viel sit siihe aikaa? Sohvi: Ko ne ei olleet. Eihä ne olleet maalattui. Eikä ne ikkunatkaa olleet maalattu tuvissa, siis sisäpuoleltakkaa. Ja niitä … ko nehä pestii vaa ne puitteet kaik ja lasit ja kaikki ja maalaamattomiiha ne oli. Ja lattiat ol maalaamattomia kaik ja suuret valkiat lattiat. Voi että mie muistan viel ko Uustalossakkii asuttii ko meil ol nyt jo sitte kaks lasta … ni miu … mie olin ja ain auttamas Ainoo sit ko pestii sitä suurta pirtin lattiaa, maalaamatonta lattiaa. Eihä siihe aikaa olt maalattuja tuvan lattiat, jos lie kammarin lattiat sit paremmissa taloissa olt maalattu Henna: Ja oli ne suuremmat talot maalattu ulkoa päin, jotkut, mut ei ei läheskää kaikki … Eiks Saupello talokii ollu ulkoopäi maalattu? Sohvi: Voi olla myöhemmi, mut ei olt miu aikana … nii, kato ku hyö rikastu sit sen jälkee vähä kerrallaa pojat kasvo ja ko saivat sen meijän talonkii ostettua ni hyö rupes rikastummaa ja … ja vaurastummaa ni …

Toinen talo Juholasta kylän keskustan suuntaan oli Savipellon talo, Saupelto. Talo oli tien lounaispuolella eli vastakkaisella puolella kuin Juhola ja Suopelto, sinne oli Juholan portilta matkaa vajaa puoli kilometriä. Saupelto näyttää olleen selke-

Savipellon talon vuorattu alaosa, ikkunapuitteet ja nurkkalaudat näyttävät kuvassa 88 maalatuilta kuten äitini muistelee. Sohvi meni naimisiin vuoden 1919 lopulla ja muutti viimeistään silloin pois lapsuudenkodistaan, luultavasti jo aikaisemmin

Kuva 87. Juholan lähin naapuri Suopellon talo. Kuvalähde: Antin 2001, 99.

…

168

Eero ja Henna, viipurilaiset

Patterityöt Ensimmäisen maailmansodan alussa Saksan hyökkäyksen painopiste oli länsirintamalle. Venäjälle jäi aikaa rakentaa rannikkolinnoituksia sekä miinoittaa Suomenlahti ja Pohjoinen Itämeri. Maihinnousun uhka Suomenlahdelta oli näin torjuttu, mutta vaarana oli edelleen maihinnousu Pohjanlahden rannikolta ja hyökkäys Suomen halki Pietariin. Suomen sisäosat päätettiin linnoittaa, jotta hyökkääjää voitaisiin viivyttää niin että Pietarin puolustukseen ehdittäisiin koota riittävän vahvat joukot. Patterityöt alkoivat. Myös Suomen länsirannikolle rakennettiin puolustuslaitteita. Niitä tuli hajanaisesti Oulussa aina Hangon Lappohjaan saakka. Sisäsuomen järvialueiden kapeikkoihin sekä tärkeiden teiden ja rautateiden suojaksi rakennettiin kenttälinnoitettuja asemia. Ne eivät muodostaneet katkeamatonta kokonaisuutta, mutta käytännössä liikennesolmujen kohdalle rakennetut varustukset muodostivat kolme Suomen halki kulkevaan puolustuslinjaa. Ensimmäinen puolustuslinja kulki pohjoisesta Nurmeksesta Kuopion ja Ähtärin kautta Tampereen seuduille ja sieltä Urjalan kautta Lohjalle päättyen Inkooseen. Tampereen ja Lopen

välinen alue oli linnoitettu kaikkein lujimmin. Lohjan seudun linnoituksia alettiin rakentaa vasta vuonna 1917. Toinen puolustuslinja lähti pohjoisesta Enosta Joensuun ja Savonlinnan kautta Mikkeliin, jossa se jakautui kahteen haaraan. Läntisempi linja kulki Mäntyharjun kautta Elimäkeen ja siitä Kotkaan. Itäisempi linja kulki Ristiinan kautta Savitaipaleelle, Luumäelle ja Ylämaalle päättyen Säkkijärvelle. Kolmas puolustuslinja, johon Pietariin hyökkäävä vihollinen oli viimeistään pysäytettävä suunniteltiin linjalle Ihalanjoki, Elisenvaara, Jääski, Juustila, Viipurin maalinnoitus. Lopulliseksi torjuntalinjaksi linnoitettiin vielä alueita linjalla Vuoksi, Heinjoki, Viipuri sekä Salmenkaitajoki, Muolaanjärvi, Kuolemanjärvi, Humaljoki. Viipurin kaupungin ympärille ryhdyttiin keväällä 1914 rakentamaan linnoituksia reitillä Lavola, Hovinmaa, Ronka, Uuras, Vitsataipale, Kelkkala, Loikkanen, Tammisuo, Suomenvedenpohja. Tällä linnoitustyömaalla Sohvi oli työssä ja siltä kotiin tulossa, kun näki Juholan saunan palavan. Patteritöitä tekivät aluksi venäläiset työkomennuskunnat ja sotavangit. Maailmansodan aiheuttaman laman

vuoksi niitä jatkettiin paikallisin voimin työllisyystöinä, joista maksettiin suhteellisen hyvin. Tämä jättiläisurakka työllisti kaikkiaan yli 100 000 ihmistä. Patteritöitten ja maailmansodan myötä kasvaneen metalliteollisuuden tuotteitten kysynnän seurauksena Suomeen tuli korkeasuhdanne ja työvoimapula. Helsingin seudulle jouduttiin tuomaan työvoimaa Kiinasta saakka. Sotasensuurin ansiosta ei tieto valtavista patteritöistä kuitenkaan saanut missään vaiheessa laajaa julkisuutta. Patterityöt Suomessa loppuivat Venäjän vallankumoukseen vuonna 1917. Lähteet: h t t p : // w w w. e t e l a k a r j a l a n m u s e o t . fi/1n-maailmansodan-linnoitteet/ http://www.novision.fi/viapori/kentta.htm http://www.loppi.fi

169

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 88. Juhana ja Anna Sohvi Koskelaisen Savipellon talo eli Saupelto 1920-luvulla. Tilalla on tapahtunut sukupolvenvaihdos vuoden 1911 jälkeen jolloin silloinen omistaja Heikki Koskelainen osti isovanhemmiltani lisämaata Savipeltoon. Kuva: Ihalainen & al 1997, 333

koska oli viipurilaisessa hotelli Suomessa työssä kesällä 1918. Hänen käyttämänsä määre miu aikain ei siten ole ulottunut Saupellon valokuvan aikaan 1920-luvulle. Talon seinän pinnoitteen laatua on kuvasta vaikea varmasti tietää, luultavasti se on ollut rapattu. Suopellon talosta kuvassa 87 näyttäisi maalatun vain kulmalaudat ja ikkunapuitteet, Juholan mökistä, jonka seinustalla kuva 84 luultavasti on otettu, ei ikkunalautojakaan. Asujien vaurauserot näkyivät talojen ulkoasuissa.285 Sohvin mainitsema talokauppa oli tehty 18.9.1911 kun äitini Helena oli vajaan vuoden ikäinen. Heikki Juhananpoika Koskelainen osti tuolloin isovanhemmiltani Juhana ja Hilda Sipiläiseltä Juhanan kotitilan maat, niin että Juhanalle jäi vain 1,2 hehtaarin suuruinen Juhola-palstatila jossa Juhanan ja Hildan perhe asui. Tilan myyty osuus oli 44 hehtaaria ja sen 170

Kuva 89. Sipilän kansakoulu jota myös äitini sisarukset Antti, Sohvi ja Pauli kukin vuorollaan kävivät. Kuva: Sutela 1933, 66

hinta 5000 tuolloista markkaa, Tilastokeskuksen muuntotaulukon mukaan nykyrahassa noin 20.000 euroa. Jatkamme äitini kanssa kulkua Savipellon talon luota kohti kylän keskustaa:286 - Sit ol Saupello torppa, sit ol Eljas setän mökki, sit, sil ei olt vissii nimmee kosk myö ain vaa sanotti Eljas setän mökki. - Jao äskön sä sanoit torppa, ni oliks se, se oli tosiaan torppari, sit tää henkilö - Se oli sen talon torppa - Joo joo, kyllä - Sen Saupellon talon torppa et siin asu vissii heiän työmiehet mut ne ol siihe aikaa jo itsenäistynneet et ne käi muual töis tehtaal, ko mie olin mut se ol aikasemmi ollu - Joo … Torppiiha oli muuten hyvinkin myöhään viel - Niin oli niin oli … mut siel Vahvialas ei oikeestaa niit ollu, ne ol senver pienii taloja

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 90. Alkuperäinen kuvatesti: Sipilän koululaisia koulunsa pihalla leikkitunnilla 1920-luvulla. Ihalainen – Mälkki – Pystynen1997, 324.

Saupellon torppa lienee se mökki, joka on Sipilän kartassa nimellä Elina Nurmi. Elias Sipiläinen myi mökkinsä keväällä 1919 opettaja Hanna Heimoselle ja on kaiketi tuolloin muuttanut Sipilän kartassa hänen talokseen merkittyyn Aholaan. Äitini lapsuudenperheen puheessa mökki on kaupasta huolimatta saattanut säilyä hyvinkin pitkään Eljas-setän mökkinä. Sipilän kartassa 1930-luvun lopulta on mökki merkitty Sohvi Heimosen nimellä, ehkä Sohvi on ollut opettajan äiti tai sisar.287 Tien varren seuraava rakennus Eljas-sedän mökin jälkeen oli vuonna 1900 valmistunut Sipilän kylän kansakoulu. Muistan äitini kertoneen,

että hänen Juhana-isänsä oli ollut koulua rakentamassa. Juhanan työmatkan koulun rakennustyömaalle on täytynyt olla varsin lyhyt, Hildan ja Juhanan perhe asui kansakoulun rakentamisen aikaan vielä Juhanan syntymäkodissa:288 -Viis ol siihe saakka. No sit oli kansakoulu ja sit oli … ai … - Nyt ollaa jo aika lähel keskustaa -Nyt ollaa aika lähel keskustaa. Se kansankoulun alla oli se meiän vanha maalaistalo ollu, siin ei olt ennää ko kivinavetta jälellä - Ahaa 171

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 91. Ajoittamaton näkymä Sipilän kylästä, tarkemmin tietymättömästä paikasta. Antin 2001, 123

-Justii sen kansakoulun kohdalla. Sipiläisen maatalon päärakennus ei konkreettisesti ole jäänyt koulurakennuksen alle tai tullut sitä rakennettaessa hävitetyksi. Talo purettiin vasta muutama vuosi myöhemmin ja siirrettiin muualle. Hennan sanonta tarkoittaa, että koulu rakennettiin mäelle, mäen rinteen alla olleen Sipiläisen suvun maatalon ja sen pihapiirin yläpuolelle. Etukannen taskun Vahvialan keskuskylät kartassa näkyy navetta noin sadan metrin päässä koulusta tien toisella puolella. Myös itse talon on täytynyt olla hyvin lähellä koulua, vaikka en ole sen tarkkaa paikkaa onnistunut selvittämään. Äitini kävi Sipilän kansakoulua neljä lukuvuotta syksystä 1919 alkaen. Perhe oli tuolloin jo muuttanut 172

Juholan mökkiin, josta Hennan kävelymatka koululle oli varsin kohtuullinen 800 metriä. Vaimoni äiti Aino Salminiemi kulki kouluun 1930-luvun alussa niin ikään jalkaisin. Hänen koulumatkansa oli peräti kahdeksan kilometriä yhteen suuntaan. Sipilän koulun opettaja Hanna Heimonen oli aloittanut toimessaan jo koulun rakentamisvuonna 1900, hän jatkoi työssään yhtäjaksoisesti talvisotaan saakka ja tuli vielä takaisin opettajaksi Sipilään jatkosodan aikana vuosiksi 1942 – 1944.289

…

Kaksi- kolmesataa metriä kansakoulun ja Sipiläisen talon paikalta eteenpäin alkoi kylän keskusta. Siellä talot ovat olleet lähempänä toisiaan kuin muualla kylämaisemassa, jota äitini kuvaa ennen kuin jatkamme koululta keskustaan. Haastattelun

Eero ja Henna, viipurilaiset

nauhoituksen aikaa ei käytössämme ollut minkäänlaista Sipilän karttaa:290 -Kyl ne näky selväst ain toine toisihee ja oikee monet talot näky. Mut ei ne ihan seinä seinässää kii ollu niiko nyt on täs nää meiän naapurit, täs kohtaa just - joo, m oliks se tommonen peltoaukea ku ei siel kuitenkaa ollu metsää eikä mitää - Oli aukea paikka … -ja taloja Ja tie koukerteli … siellä … joki koukerteli ja tie koukerteli. Ja sen tien kahta puolta oli ne talot -Ahaa -Ja tie ko koukerteli tuol viisii noin ni sit se kylä oli sit niiko sellai mukavasti … - Joo joo … sit sellai harvakseltaa - aukeas paikas ja ja sit tuota tosiaan ni sen tien vieres ne talot ol kaik … - Sen tapasta se just oli ja peltoaukeita ol siin välillä ja sii ja sit lisäpeltoja oli kauempana monella … jossai matkan takkaa ja metsien takkaa. Mutta että täs oli ain joka talon ympäril ol omat semmoset peltosa enstäi - njoo - et ne olleet mitekää nii liki ne talot toisiaa - Ja sitte siit ol nyt pik vähä … matkaa pari … ko mien en oikee tieks onks kakssattaa metrii, tienhaara ja siit alko, sit tuli semmoset tienhaarat, ni tuota sit oli Mati, Jaakkola, Matikkala, Heikkilä. Sit oli pappila … ja … se ol jo kymmenä talloo, sit, mikäs mahto olla se, siin oli, nii sit ol Juvosen kauppa, sit oli yks mökki jonka nimmee mie en nyt ossaa sannoo. Sekin oli maantie vieressä

- No nii, tää on nyt jo ihan keskustaa … Koska siin on kauppa ja pappila - Juu, ne ol siinä … ja sit alkaa ol se Vahvialan pää siitä kylästä jota joka on aika hataraa miulle, et mie en sielt siellä olt Rietula ja Ermola … Ja sit oli viel semmosii pienii mökkiläisii jotka kävivät muualla töissä et ne ei olleet niiko talojakkaa. Ni ni kyl siint no ainakii kakskymment tullee. No sit, no sitte ko lähetää tulemaa sielt Vahviala pääst pois jota mie en muist ni sit on taas … - Ja mennää sinne Viipurii - Männää takasii sille mis ol äsköne maa Jaakkola ja maan toisel puol tietä on nyt sitte Mäkelä … Anttil Ylä-Anttila, Ala-Anttila, sit oli jonkunlaine osuuskauppa. Sit mä lähtee tiehaara sinne Viipurii justii … Siin oli osu niiko osuuskauppa mie muistan. Mut se ei olt ihan sillo ko mie olin laps vaan sen jälkeen vähä nuorenna ollessa tullu - Oliks tää osuuskauppa nyt sit niiko Viipurin tien varressa? - Viipuri … nii oli vi Sen joen oli mänty joesta yli ja ja Viipurin menevälle tielle. Ja sit siel ol vielä Simo setän mökki ol sit saman tiehaara varrel. No sit alko nousta mäki ylös ja siel ol sit se kirkko - Ahaa … kirkko ei ollut sit ihan kylän keskustas? - Se ei ollu oikeen keskustalla siint kohtii, mut sit ko se mut ko se sielt Vahvialan päätystä Ko siin kyläs oli Sipilä pää ja Vahviala pää. Ni se on siel Vahvialan pään kohalla sitte. Se kirkko … Nii ol siel vissii kolmisenkymment talloo, siin kyläs. Kyl siit sit viel jäi pois … Siel jäi räätälin mökki pois ja ja suo … semmonen kellosoittaja joka tuota kel kelloja käi soittamassa Miks sitä sanottiikaa … Sipiläise Antti. Ja sit ol viel yks vahvial Vahvelasen Matin kauppa ol viel siin 173

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 92. Matti ja Vilhelmiina Vahvelaisen kauppa- ja asuinrakennus tien puolelta nähtynä. Lähde: https://picasaweb.google.com/miemola. Haettu 25.1.2013.

- Siel oli ainakin kolme kauppaaki sitte - Siin oli kolme kauppaa jo, mutta se kolmas se osuuskauppa ei olt sillo ko mie olin laps vaan se oli tullu sen jälkee sit ko mie olin nii ko pois Vahvialasta. Kaks kauppa ol miun aikan … lapsen aikan Äitini muistista edellä esiin noussut Simo setän mökki oli Juhanan veljen Simo Sipiläisen asuintalo, jota Karjala-lehden kyläkuvauksessa luonnehditaan 174

omakotitaloksi. Toisin kuin veljensä Juhana, Mikko ja Elias ei Simo näytä rakentaneen taloaan alun perin syntymäkotinsa maihin kuuluneelle tontille. Veljeksiä ei ole kohdeltu maanjaossa tasapuolisesti. Muistan kuinka Simon poika, vuonna 1910 syntynyt Aarne, kävi Piikkiössä joitakin kertoja meitä tervehtimässä. Joko häneltä tuolloin kuulemanani tai äitini välittämänä liittyy tähän tummanpuhuvaan veturinkuljettajaan, Simon Akoon, muistissani lau-

Eero ja Henna, viipurilaiset

sahdus Meiä isä ei saant ko sukspuut kottoontaa. En kuitenkaan osaa sanoa liittyikö lausahdukseen katkeruutta vai ehkä huumorin pilkahdus.291

…

Äitini syntymän aikaan kuului Sipilän kylä vielä Viipurin maalaiskuntaan. Tähän laajaan, Viipuria renkaana kiertäneeseen emäpitäjään olivat alkujaan kuuluneet mm Säkkijärvi, Koivisto ja Johannes, appeni Harald Hati Elonmaan syntymäpitäjä, mutta ne olivat eronneet siitä jo paljon aikaisemmin, Johannes vuonna 1850. Maalaiskuntaan kuuluvien Viipurin esikaupunkialueitten kasvu ja kasvun aiheuttama verorasitus kauempana asuvalle maaseutuväestölle nosti 1900-luvun alussa eroamishaluja myös Sipilässä ja muualla Viipurin läntisillä alueilla. Sipilän suunnalla ensimmäinen konkreettinen yhteishanke, jonka voi nähdä johtaneen oman seurakunnan ja kunnan syntymiseen oli lähikylien yhteisen hautausmaan perustaminen. Tarpeen ymmärtää. Ennen oman hautausmaan saamista oli vainajat kuljetettu Viipuriin Sorvalin hautausmaalle, jonne oli syntyvän kunnan kauimmaisilta kulmilta 30 kilometrin matka. Niinpä muutamat alueen kylät, Vahviala eli Sipilä yhtenä, ostivat Kintereestä kahden hehtaarin maa-alueen, jolle perustettu Rauhamaa vihittiin käyttöönsä vuonna 1915. Neljä vuotta myöhemmin antoi Valtioneuvosto päätöksen Vahvialan muodostamisesta, siihen tuli päätöksen mukaan kuulumaan 11 kylää Viipurin maalaiskunnasta ja kaksi kylää Säkkijärvestä. Vahvialan seurakunnan toiminta alkoi 1.1.1920 ja Vahvialan kunnan vuotta myöhemmin. Myöhemmin Vahvialaan liitettiin vielä kaksi kylää, toisena niistä Tervajoki vuoden 1924 alusta. Kunnan pinta-ala oli 287 km2

Kuva 93. Kylässä oli ainakin kolme Antti Sipiläistä. Yksi heistä oli Torpan Antti, Hovinmaan paperitehtaan puunhankintamies. Lähde: https://picasaweb.google. com/miemola. Haettu 25.1.2013.

ja asukasluku talvisodan alkaessa hiukan vajaa 6000 henkeä.292

…

Vahviala oli maatalouspitäjä. Noin puolet kunnan asukkaista sai elantonsa maanviljelyksestä, vaikka tilat kannakselaiseen tapaan olivat pieniä. Viljeltyjä tiloja oli kaikkiaan 661, niistä melkein puolet oli peltoalaltaan alle viiden hehtaarin tiloja. Sutelan esittämän vahvialaisten elinkeinojakautuman mukaan työläisväestön osuus oli hieman vajaa 40 prosenttia kunnan väestöstä, muut ammattiryhmät jäivät paljon pienemmiksi. Sutela esittää luvut kylittäin, seuraavaan asetelmaan olen ottanut Vahvialan eli Sipilän kylän lisäksi mukaan Löytömäen, äitini äidin Hildan syntymäkylän. Sutela ei ajoita taulukkoaan, mutta kun Vahvialan kunnan väkiluku 1930-luvun lopulla oli melkein 6.000 henkeä, kuuluu taulukon ilmoittama kokonaisvä175

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 94. Vahvialan kirkko pystytettiin ripeästi vuonna 1920 Terijoelta ostetun suuren huvilan hirsistä ja vihittiin käyttöönsä vuoden lopulla, ensimmäisenä adventtina. Kirkkosalissa oli 400 istumapaikkaa, soittimena oli alkuun tavallinen pieni urkuharmoni, myöhemmin suuri pedaaliurkuharmoni. Rakennuksessa oli myös suntio Antti Sipiläisen asunto ja erikoista kyllä, Vahvialan kunnan toimitilat. Taloa kutsuttiin myös Kuntalaksi. Ihalainen & al 1997, 6; Sutela 1949, 17–18. Kuva: Rima & al 2004, takakannen esilehti.

kiluku 5.373 selkeästi aikaisempaan aikaan. Vahvialan kylän numeroihin sisältyvät myös Koske-

lan ja Sydänmaan kylät, jotka joissakin tilastoissa on katsottu kirkonkylään kuuluviksi.293 Suurin teollisuuslaitos oli noin sata henkeä työllistänyt Rakkolanjoen kaakelitehdas. Muita merkittäviä tuotantolaitoksia olivat hienotakeita, saippuaa ja huopasaappaita valmistanut Nurmen Tehdas, jonka palkkalistoilla oli 80 ihmistä, Hovinmaan paperitehdas ja Oy Nurmi Ab. Viimemainittu tuli alkujaan tunnetuksi linkkuveitsistä ja nurmeksista, kenkiin kiinnitettävistä Nurmisluistimista, joita oli käytössä vielä minun lapsuudessani. Oy Nurmi Ab keskittyi 1910-luvulla sulfaattiselluloosan valmistukseen ja työllisti 85 henkeä. Hauska tieto on, että vuonna 1929 tehdas omistajavaihdoksen myötä muutettiin kumitehtaaksi ja tuli Suomen Gummitehdas Oy:n osaksi. Tehtaan kuminvalmistuskoneet siirrettiin ennen toista maailmansotaa Nokialle, josta sitten aikanaan alkoi suomalaisen matkapuhelintuotannon menestystarina. Nokian kännyköitten syntyjuuret ovat Vahvialan mullassa, vaikkakin aikamoisen syvällä.294

Tilastoa Vahvialan kuntalaisten ammattiryhmityksestä. Kylä

Maanviljelijöitä Puutarhatuotteita

Asutustilallisia

Työmiehiä Tehdastyöl.

Rautatiel.

Kauppiaita

Virkam. Työnj. Neuv. Konttorih.

Yhteensä

203

—

270

357

116

—

523

2.798

143

2.007

178

187

5.373

… Löytömäki … Vahviala … Yhteensä

176

Eero ja Henna, viipurilaiset

Sutela esittää kirjassaan taulukon luvun lisäksi myös toisen Vahvialan kirkonkylän asukasmäärän, 527 henkeä, jakautuen 100 perhekuntaan. Kun Sipilän kartassa on noin 50 – 60 asuinrakennusta on sen osuus Sydänmaan ja Koskelan kylät kattaneesta kirkonkylän asukasmäärästä suuruusluokkaa 300 henkeä. Perheet olivat nykymittapuun mukaan suuria. Työväestön osuus oli Sipilässä selkeästi pienempi kuin kunnassa keskimäärin ja maanviljelyksestä elantonsa saavien vastaavasti suurempi, kaksi kolmasosaa kyläläisistä. Äitini lapsuuden perhe kuului työläisväestöön, Juhana teki rakennustöitä, kävi kesäisin työssä Uuraan satamassa ja oli 1910-luvulla muutaman vuoden Hovinmaan paperitehtaalla hevosmiehenä. Juholan mökistä katsottuna näyttäytyi Sipilän ja Vahvialan elinkeinomaisema äitini ja Sohvi-tätini muistissa vuonna 1973 tällaiselta:295 Markku: No mites, sehä oli, äskön katottii tost Vahviala kirjast, ni se oli ninku maanviljelys pitäjä. Siel oli joku, tai enemmistö väestöst oli maanviljelijöitä, mut sit oli, oli myöskin teollisuutta. Minkä, tai teollisuudes työntekijöitä. Minkälaist teollisuutta siel oli sitte? Sohvi: No, Hennaha muisti, et siellä Nurmissa oli myöskin saippuatehdas. Minä vaa muistan sen paperitehtaan. Ja Hovinmaalla oli kaakelitehdas ja Henna: ja paperitehdas Sohvi: ja paperitehdas, nii Minä en ei siellä Säkkijärven puolel sitten tää joka kuulu vielä Vahvialan pitäjää vähä matkaa ni siel ei ollu mitään muuta ko maaviljelystalot

Kuva 95. Vuonna 1888 perustettu Hovinmaan paperitehdas oli Suomen ensimmäisiä. Se työllisti noin 125 henkeä, yhtenä heistä isoisäni Juhana Sipiläinen. Tehtaan yksi erikoinen tuote oli kiinalaisten seinälehtien paperi. Ihalainen & al 1997, 248

Muutamaa vuotta myöhemmässä äitini haastattelussa kääntyy näkökulma lähemmäs, Sipilän kylään, kyläyhteisön ammatit ja yksilöt nousevat esiin. Ihmiset tiesivät ja tunsivat toisensa, sosiaalinen kanssakäyminen ja huolenpito oli tiivistä, joistakin kyläyhteisön jäsenistä varmasti liiankin tiivistä kuten pitkän haastattelulainauksen loppu antaa ymmärtää. Henkilökuva innokkaasta, ympäristöstään ja kanssaihmisistään kiinnostuneesta Matikkalan Eevasta päättää tämän alaluvun, Vahvialan kunnan ja Sipilän kylän yleiskuvauksen:296 - Tota … Näit ammattei sitten ni. Siel oli sit, tietyst tää maanviljelyshomma oli se pääelinkeino - Se oli pää - Ja tota … mut siel oli sit näit kirkon virkamiehii oli tää pappi tietysti - Nii

177

Eero ja Henna, viipurilaiset

- Ja ja sit tää kellonsoittaja … et äskö sä mainitsit suutarin ohimennen vissii vai? - Räätäli mie ainakii mainitsin. Se ”räätäli-Antti” sanottii semmosta, joka tietysti oli ollu räätäli mut siihe aikaa se ei ennää sit tehny räätälityötä vaan vaan sillo ko se kirkko rakennettii ni siint tuli suntio - Yhyym - Ja tuota … se laulo aina siellä ja laulo ruumiit hautaa ja laulo siel kirkos aina ja kai se soitti sit urkujakkii koska se - Siel oli urut oikee sit? - Kyl siel jonkuulaiset soittopelit oli mut en mie sitä ossaa sannoo minkälaiset oli … kyl siel oli joku soittopeli. Ja se oli kova poika laulamaa ko se ö ö ö ö [matkii laulajaa] värisytti ääntä ain nii kauheesti [nauraa] sillee vanhaa viisii. Mut kuitekii, hyvä et joku laulajakkii oli - No oliks seppä kylässä? - Oli, Vahviala, Vahvialan päätyssä olikii seppä - Joo-o - Mut en muista millane se seppä oli - Kengitti hevosia ja tako aurat sit? - Joo joo semmosii just se teki. Seppä siel oli ja … ja sitte … Sit oli niitä kunnan, oli niitä muitakii virkamiehiä, kunna kirjureita ja semmosii jottai … Ja opettaja oli ja … Sitä suutarijuttuu mie en nyt muist kuka siel suutaroi. Kai siel, Suopello Mikko-setä ainakii suutaroi sillo ko mie olin iha pien, mut hänel ol maanviljelys pääelinkeino - Nii-i - Hän tais suutaroia vähä niiko enemmän enemmä vaa tutun kauppaa. Mut ain hänel suutarivehkeet siin pöyäl siin oli … 178

-Jaakkolas ol semmonen emäntä joka aina kerkis olemaa siinä portilla, pihansa portilla, joka ol maantien vieressä. Ja joka ihmiseltä hän kysy et ”Mihis mänet?” No ja ”Mistäs tulet?” Hää ties et mis päi se assuu ni ties millo se tulloo, millo männöö. - Nii - Ni tämä just se kellosoittaja Antti sit sano ko hää kysy et ”Mihis Antti männöö?” ni Antti sit sano mihi hää menee, mut en mie muista mikä tarina se sit ol mihi hää meni, mut sitte ko hää tul vähä aja pääst ni se Matikkala Ieva ol viel siin soi portilla ja kysy ”Mistäs tule?” ”No sielt tulen mihi äske mänin, mihi taano mänin”, niihä se sano se … Se ol ihme naine ko se kerkis ain olemaa siin portilla Sipilän kyläkierroksen jälkeen palaan nyt Juholaan ja sen ihmisiin. Ensiksi yritän löytää tietoja Hilda Käen, Juholan mökin emännän, isoäitinä ja mummona mielessäni säilyneen äitini äidin lapsuudesta ja nuoruudesta. Hilda Käki Isoäitini syntymäkylä Löytömäki oli rakentunut kapean Löytöjärven rantamailla viitisen kilometriä Sipilän kylästä etelään. Monet kylän taloista olivat järvestä länteen nousevan harjun laella ja niitten pellot järveen laskevassa rinteessä, mutta taloja riitti myös järveä seuraavan tien ja rannan väliin sekä järven toiselle puolelle, sen itärannalle. Pellot olivat hyvin kivisiä, kiviä oli koottu pelloille kasoihin ja teitä reunustivat kiviaidat. Myös Löytömäen maatilat olivat Sipilän tavoin peltoalaltaan pieniä. Yli 20 hehtaarin tiloja ei ol-

Eero ja Henna, viipurilaiset

lut yhtään, 10 – 20 hehtaarin tiloja kahdeksan ja loput 49 tilasta olivat pelto-alaltaan alle 10 hehtaaria. Asukasluvultaan Löytömäki oli Sipilän suuruinen, noin 300 ihmisen kylä. Kylä jakautui kolmeen kyläosaan, joista isoäitini kotitalo kuului Löytömäki No 2:een, Käkelään. Sutela välittää perimätiedon, jonka mukaan Käkelän suku oli alkujaan tullut Varsinais-Suomesta, joko Karinaisista tai Huittisista. Kantatila Löytömäki No 2 oli sitten aikanaan jaettu kahdeksaan yhtä suureen tilaan, vuoden 1875 henkikirjassa Hildan kotitalo on niistä toisena.297 Käytössäni ei ole ollut yhtään suvun sisällä syntynyttä lähdettä isoäitini Löytömäen ajalta. Ei kirjettä, valokuvaa tai edes postikorttia. En muista kuulleeni yhtään kertomusta sattumuksista mummoni lapsuudesta tai nuoruudesta, ajalta ennen hänen avioitumistaan ja muuttoaan Sipilään. Onneksi viranomaisten Löytömäestä luomat lähteet ovat pääosin säilyneet talvi- ja jatkosodan tuhoilta ja tuotu nykyisen Suomen arkistoihin. Olen lukenut Viipurin maalaiskunnan kirkonkirjojen ja henkikirjojen digitoituja versioita 1800-luvun jälkipuoliskolta Turun Maakunta-arkistossa, joitakin tietoja isoäitini perheestä olen löytänyt myös Karjalan tietokantasäätiön KATIHA:sta. Näihin asiakirjalähteisiin perustuu seuraava tarkemmin nootittamaton ja lähdeluetteloon erittelemätön kuvaus isoäitini lapsuuden perheestä:298

…

Mummoni vanhemmat Heikki Käki ja Regina Myllynen oli vihitty suurten nälkävuosien aattona 4.6.1865. Sulhanen oli 24-vuotias ja morsian kolme vuotta nuorempi, Heikki oli syntynyt 15.2.1841 ja Regina 1.6.1844. Pariskunnan kaksi ensimmäis-

tä lasta olivat poikia, 24.6.1867 syntyi Johannes ja toisena Anders kolme vuotta myöhemmin 14.6.1870. Hildan isosisko Anna, josta aikuisena tuli Suopellon emäntä, syntyi poikien jälkeen 1.2.1872 ja sitten oli vuorossa tuleva isoäitini Hilda Sofia Henrikintytär Käki 25.8.1874. Hildan jälkeen syntyi peräkkäin kolme poikaa: Ensin 22.5.1877 isänsä kaimaksi ristitty Henrik, joka kuitenkin kuoli jo kymmenen kuukauden ikäisenä. Ajan melko yleisen tavan mukaan seuraava lapsi sai saman nimen kuin kuollut sisaruksensa, 16.1.1879 syntynyt poika kastettiin myös Henrikiksi. Hän jäi eloon ja kuoli vasta kieltolain aikana vuonna 1924 erikoisen onnettomuuden seurauksena: Palohaavat / spriipullon korkin auettua vuoti sprii hampailleen ja tupakoidessa sai tuli irti vaatteisiin.299 Sarjan kolmas poika syntyi 2.11.1882 ja sai nimen Alexander. Kolme vuotta hänen syntymänsä jälkeen vuonna 1885 pidetyssä henkikirjoituksessa merkittiin talon asukkaiksi kahdeksan ihmistä: Isäntäpari Heikki ja Regina, heidän yllä luettelemani viisi elossa ollutta lastaan sekä Heikin veli, 32-vuotias Mikko Käki. Talon alle on henkikirjaan merkitty torppa, jota asuivat Elias Myllynen, hänen vaimonsa Lena ja heidän alaikäinen tyttärensä. Torpan lisäksi on talon alle merkitty kaksi verosta vapaata mökkiä, joista toista asui 77-vuotias Matts Hovilainen 63-vuotiaan Eva-vaimonsa kanssa. Evan kohdalla on merkintä felaktig, hän on ollut sairaalloinen tai vammainen. Toisessa mökissä asui 61-vuotias Johan Metso, josta kirjassa on merkintä rotfattig, rutiköyhä. Tämän henkikirjoituksen jälkeen syntyi Reginalle ja Heikille vielä yksi lapsi, nuorimmaiseksi jäänyt Eva 27.8.1888. Eva kuoli nuorena, oikeastaan lap179

Eero ja Henna, viipurilaiset

sena, hän menehtyi keuhkotautiin vajaan neljäntoista vuoden ikäisenä 9.5.1902. Reginan ja Heikin nuorimman ja vanhimman lapsen ikäeroksi tuli 21 vuotta, Johannes vihittiin jo ennen Eva-siskonsa syntymää, hääpäivä oli 25.2.1887 ja morsian Anna Matintytär Myllynen. Sulhasen äiti, Regina Käki, omaa sukuaan Myllynen, kuoli kuukausi häitten jälkeen keuhkokuumeeseen. En ole löytänyt tietoa siitä olivatko Anna ja hänen anoppinsa sukua toisilleen, tai oliko henkikirjaan merkitty torppari Elias heidän sukuaan. Myllynen oli seudulla tavallinen nimi.

…

Kun mummoni äiti Regina Käki kuoli 8.10.1889 oli Hilda vasta 15-vuotias. Kuolema vieraili perheessä uudelleen 2.5.1891, nyt vuorossa oli perheen 50-vuotias isä Heikki Käki. Heikin kuolinsyyksi on kuolleitten kirjaan merkitty rintatauti. Seuraavan henkikirjoituksen aikana vuonna 1895 oli Hilda-mummoni 21-vuotias ja asui henkirjoitusta tehtäessä vielä syntymäkodissaan. Nyt talon asukkaiksi kirjattiin kaikkiaan kymmenen ihmistä. Mummoni lisäksi talossa asuivat isäntä, Hildan veli Juhana ja heidän sisaruksensa Henrik, Aleksander, Eva ja Anna. Talossa asui edelleen myös edellisen isännän veli Mikko Käki ja uusina asukkaina 53-vuotias Matti Myllynen ja hänen kaksi poikaansa, 18-vuotias Matti sekä toinen poika, joka oli alaikäinen eikä siksi saanut nimeään henkikirjaan. Ehkä nämä Myllyset ovat olleet Reginan tai Juhanan vaimon Annan sukulaisia. Juhana ja Anna Matintytär Myllynen oli vihitty kahdeksan vuotta aikaisemmin vuonna 1887 ja heille oli syntynyt kesällä 1892 tytär, joka oli elänyt vajaan vuoden. Heille syntyi toinen lapsi vuonna 1899, mutta silti 180

Annaa ei ole tässä vuoden 1895 henkikirjassa. Ehkä Anna on avioliitosta huolimatta joutunut jostakin syystä asumaan lapsuudenkodissaan tai sitten henkikirjoituksessa on tapahtunut virhe. Tässä vuoden 1895 henkikirjoituksessa ei talon alla enää ole torppaa, mutta yksi verosta vapaa mökki jossa asui läks.300 Juhana Hyökki vaimonsa Agnetan ja neljän alaikäisen lapsensa kanssa. Henkikirjoitusvuoden syksyllä, neljäntenätoista kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina 15.9.1895, Hilda vihittiin Juhana Sipiläiseen ja hän muutti Löytömäeltä Sipilän kylään, miehensä kotitaloon Piensiltaan. Juhana Sipiläinen Piensillan talo oli osa isojaossa vuonna 1840 muodostettua 500 hehtaarin perintötilaa Vahviala N:o 2 Sipilä. Perintötila oli vuonna 1850 halottu yhdeksään suunnilleen yhtä suureen osaan, yksi tuolloin muodostetuista tiloista oli runsaan 60 ha:n Piensilta. Se sai maarekisterinumerokseen 23 ja tuli äidinisäni isoisän isän Aatami Jaakonpoika Sipilän omistukseen. Aatamin jälkeen isäntänä oli hänen poikansa Vilppi, kirkonkirjoissa Filip (Philip) Adamsson Sipiläinen, Vahviala N:o 2, talollinen. Vilppi kuoli vuonna 1867 vain 51-vuotiaana ja isännäksi tuli hänen vanhin poikansa Elias, joka tuolloin oli 27-vuotias. Elias oli pitkään isäntänä, hän oli 54-vuotias, kun Piensillan asukkaat kirjattiin vuoden 1895 henkikirjaan vähän ennen Hildan taloon tuloa. Emäntänä henkikirjassa on Eliaksen vaimo Valpuri, muina asukkaina viisi heidän lapsistaan, 12-vuotias kuopus Helena ja Helenaa vanhemmat pojat Mikko, Juhana, Eljas ja Simo. Näistä pojista olen kirjoittanut jo edellä,

Eero ja Henna, viipurilaiset

kun kerroin Juholan naapureista ja Sipilän kylästä. 28-vuotias Mikko oli jo naimisissa Hildan siskon Annan kanssa, josta niin ikään olen edellä kirjoittanut. Mikon ja Annan esikoispoika Heikki oli henkikirjaa tehtäessä neljän vuoden ikäinen. Edelleen Piensillassa asui isännän pari vuotta nuorempi veli Antti, hänen vaimonsa Valpuri ja heidän viisi lastaan: 19-vuotias Eva, Johan, Maria, Antti ja nuorimmainen Mikko, joka oli vasta kolmevuotias. Kun Hilda tuli syksyllä Piensillan toiseksi miniäksi nousi taloon henkikirjoitettu asujajoukko 17 henkeen.301 Maaseudulla henkikirjoitukset tehtiin viiden vuoden välein. Seuraavassa, vuoden 1900 henkikirjassa on Piensillan talossa 12 asukasta. Eliasisännän veli on muuttanut perheineen muualle, samoin Eliaksen ja Valpurin nuorin lapsi Helena. Mikolla ja Annalla on nyt jo kolme lasta, Juhanalla ja Hildalla yksivuotias poika, Antti. Heidän ensimmäinen lapsensa, niin ikään Antti, oli kuollut kahden päivän ikäisenä kuten edellä kirjoitin. Seuraavassa henkikirjoituksessa, joka tehtiin vuonna 1905, on Piensillassa 16 asukasta. Nyt 64-vuotias Elias on edelleen talollinen eli isäntä ja hänen vaimonsa Valpuri emäntä. Mikolle ja Annalle ei ole syntynyt lisää lapsia, mutta Juhana ja Hilda ovat saaneet ensimmäisen tyttärensä Sofian. Isäntäparin nuoremmat pojat ovat kumpikin avioituneet, Eljaksen vaimon nimi on Josefina ja heillä on jo Maria-niminen tytär, Simo ja hänen vaimonsa Leena ovat vielä lapsettomia. Talossa oli henkikirjan mukaan yhtä aikaa neljä miniää.302

…

Näihin aikoihin on Piensillan suurperheessä ja talon omistajuudessa tapahtunut muutoksia, joitten

täsmällisiä päivämääriä tai edes tapahtumavuosia en ole kyennyt täysin selvittämään. Edes tapahtumien kaikesta sisällöstä saati syistä en ole saavuttanut täyttä ymmärrystä. Vuoden 1906 joulukuun toisena päivänä lahjoittavat Elias ja Valpuri pojalleen Eliakselle vajaan hehtaarin palstatilan Piensillan talon läheltä. Maakirjaan palstan erottaminen Piensillasta on merkitty 30.1.1907. Palstan nimeksi tuli Peltola ja rekisterinumeroksi 219, palstan sijainti ja rajat näkyvät kuvan 96 kartassa. Peltolan palstalle rakennettu mökki on numero 4 Sipilän kartassa. Maarekisteriin on samana vuonna 1907 tehty myös lohkomis- ja omistajamerkinnät joilla Piensillan tila on jaettu kahtia: Suopelto Rno 221 17,72 hehtaaria, omistaja Valpuri Sipiläinen ja Piensilta Rno 220 45,21 hehtaaria, omistaja Elias Sipiläinen. Syy tai peruste tähän jakoon ei selviä Mikkelin Maakunta-arkiston asiakirjoista. Piensillasta erotettiin 1,26 hehtaarin palstatila Rno 227, jolle sitten myöhemmin tuli äitini syntymämökki Juhola. Myös tämä erotettu palsta tuli Elias Sipiläisen omistukseen. Maarekisteriin tehdyn omistajamerkinnän, kanssa ristiriitaisesti ovat Elias ja Valpuri kuitenkin yhdessä myyneet uuden pienemmän Piensillan Rno 220 Juhanalle ja Hildalle 8.3.1907. Sitten neljä vuotta myöhemmin 18.9.1911 myivät talollinen Juhana Sipiläinen ja hänen vaimonsa Hilda Käki tämän Piensillan 45,21 hehtaarin tilan Heikki Juhananpoika Koskelaiselle ja Leena Koskelaiselle. Myyjät pidättivät itselleen palstan Rno 227, joka nyt sai nimekseen Juhola303. Myydyn emätilan suuruudeksi jäi 43,95 hehtaaria.304 Henkikirjojen mukaan asuivat Elias ja Valpuri yhdessä Juhanan ja Hildan perheen kanssa elä181

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 96. Keskeinen osa Piensillan tilan maista sekä palstat Peltola 219 ja Juhola 227. Suopellon maat sijoittuivat kapeana alueena Juholan palstasta lounaaseen ja niitten jälkeen tulivat loput Piensillan maista saman kapean alueen jatkumona. Piensillan vanha talo on jo purettu, mutta sen navetta näkyy kansakoulun lähellä tien toisella puolen. Tilojen rajat kartasta: Kartta Piensillan tilan R. N:o 220 kaikista tiluksista Vahvialan kylässä Vahvialan pitäjässä Wiipurin lääniä. 1931. Vahviala 14–74, MMA. Karttapohja Rima & al 2004, esilehti.

mänsä loppuun asti. Vuonna 1910 on Juhana merkitty henkikirjaan talolliseksi ja Elias ja Valpuri ovat kumpikin saaneet merkinnät yli, asuinpaikka on sama kuin vuonna 1905 ja asujina Juhanan, Hildan ja heidän lastensa Antin, Sofian ja Anna Marian lisäksi vain isännän vanhemmat Elias ja Valpuri, yhteensä seitsemän henkeä. Vuonna 1915 on henkikirjassa kaksi lasta lisää, Helena ja Pauli eli yhteensä kaikkiaan yhdeksän ihmistä. Juhanan tittelinä on nyt omist. ja Eliaksen isä 182

sekä yli. Asuinpaikka on muuttunut, se on nyt palsta Peltola, ja sijoitettu henkikirjassa Heikki Koskelaisen Piensilta-tilan alle. Asuinpaikka on sama myös seuraavassa vuoden 1920 henkikirjoituksessa. Juhana oli kuollut edellisenä vuonna, asukkaista on henkikirjaan ensimmäisenä, siis perheen päänä, merkitty leski Hilda. Hänen lisäkseen talouteen kuuluvat Antti, Helena, Pauli, isä Elias yli ja Valpuri, yhteensä kuusi henkeä. Sohvi on jo muuttanut pois lapsuudenkodistaan. Elias ja Valpuri elivät poikkeuksellisen vanhoiksi, yli 80-vuotiaiksi ja kuolivat sitten peräkkäin kolmen viikon välein, Elias 15.3.1924 ja Valpuri 20.4.1924. Eliaksen hautaamista ei ole kiirehditty, muistan kuinka äitini kertoi Valpurin ihmetelleen Oottaaks hyö et mie kuolen?305 Mitä Piensillan tilalle ja sen asukkaille oikein on tapahtunut?

…

Virallisten arkistojen antamista tiedoista syntyvän ongelman ratkaisuun minulla on onneksi joitakin, joskin heikkoja yksityisiä lähdetietoja. Ensinnäkin muistan hämärästi äitini kertoneen jostain vanhasta sukulaispariskunnasta, joka erosi hänen nuoruudessaan. Sitä pidettiin tuohon aikaan äitini mukaan maailman ihmeenä. Olen etsinyt tällaista avioeroa kirkonkirjoista, mutta en ole sitä löytänyt. Toinen vihje löytyy sisarusten haastattelunauhoituksesta; samoihin aikoihin kun Piensillan maat jaettiin Eliaksen ja Valpurin kesken kahdeksi eri tilaksi, jaettiin myös tilan päärakennus konkreettisesti kahteen osaan:306

Eero ja Henna, viipurilaiset

Sohvi: … Minä olin kahdeksan vuotta vanha kun isä möi, möi sitten tämän talon Henna: Sen maalaistalon Sohvi: Sen maalaistalon. Ja me muutettiin nii kauaks aikaa sillo ko sitte tämä suopeltolaiset veivät sitte sen talon, sen tuvan siitä ja sitte meille jäi ne kamarit niinko isä muutti sitte ne sinne uuteen paikkaan nämä kamarit en me asuttii viel naapuritalossa. Siinä talossa joka osti meiltä ne maat. Ni sen talon yhessä kamarissa me asuttii sen aikaa se ol kesä. Sillä välillä sitte isä rakens Mikko setän kanssa sen meiän tuvan. Siinä oli tupa ja kamari vaan … pienet. Markku: Muistatteks te niitten kokoo yhtään? Minkä kokosii ne oli? Sohvi: Ne oli sen kokoset …ko tämä huone. Ja kamari oli pienempi. Markku: No tämä on neljä metrii kanttiis suurin piirtein. … Ja siin sit koko katras eli? Sohvi: Se oli sitten… ja eikä meitä nyt ennää sitte nii paljo ollut. Kato ko vaija ei lähtent meijä mukkaa ni meit oli vaan sitte … No Anttihan oli vielä siinä iässä että kotonahan hää oli, Ja Henna oli pien koulutyttö, ja Pauli synty siinä, ja minä … Talon purkaminen ja siirto kahteen eri paikkaan olisi nauhoituksen mukaan tapahtunut heti sen jälkeen, kun Juhana ja Hilda myivät uuden pienemmän Piensillan maat Koskelaisille. Kauppakirjan mukaan tämä myynti tapahtui vasta 18.9.1911. Sohvi oli tuolloin melkein 11-vuotias, ei kahdeksan, niin kuin nauhoituksessa muistelee. Katkelma sisältää myös kolmannen vihjeen: vaija ei lähtent meijä mukkaa. Neljännen vihjeen sain

puhelinkeskustelussa Mikkelin Maakunta-arkiston tutkijalta Petri Juvelalta.307 Hänen mukaansa henkikirjat eivät aina pitäneet paikkaansa, ihmiset eivät oikeasti asuneet siellä mihin heidät henkikirjoissa kirjattiin. Joudun tyytymään siihen, etten saa koskaan varmuudella tietää, miten asiat ovat edenneet, mutta seuraavassa on paras minulle mahdollinen arvio tapahtumien kulusta:

…

Elias ja Valpuri riitaantuvat 1900-luvun alkuvuosina niin, että muuttavat asumaan erilleen, tämä ero on tapahtunut viimeistään vuonna 1907. He eivät kuitenkaan koskaan hae avioeroa. Se ei ehkä olisi tuon ajan lakien mukaan ollut edes mahdollista ilman selkeää ja riittävän pätevää syytä ja syyllistä kuten tyttäreni Maarit Virolainen oivaltavasti huomasi.308 Elias jää aluksi asumaan vanhaan Piensiltaan yhdessä Juhanan ja Hildan perheen kanssa. Sitä mihin Valpuri muuttaa en tiedä, ehkä Peltolaan poikansa Eljaksen ja tämän vaimon Josefinan kanssa. Vuonna 1907 tehdään asiakirjat, joilla tila jaetaan Eliaksen ja Valpurin kesken ja uusi Piensilta, josta samalla erotetaan myöhemmin Juholaksi maakirjassa nimetty palsta, myydään Juhanalle ja Hildalle. Juhanasta tulee näin ollen talollinen, uuden Piensillan isäntä. Elias on jo 67-vuotias. Kesällä 1908 vanhan tilan päärakennus puretaan, hirret siirretään kahteen eri paikkaan ja niistä rakennetaan Juholan mökki ja Suopellon talo. Nyt Mikon ja Annan perhe muuttaa Suopeltoon ja Juhanan ja Hildan perhe muuttaa Juholaan, jossa äitini syntyy kaksi vuotta myöhemmin. Valpuri luultavasti muuttaa Suopeltoon ja Elias Peltolaan. Sitten vuonna 1911 Juhana luopuu maanviljelyksestä oltuaan neljä vuotta isäntänä ja myy Piensillan maat Koskelaisille. Jostain tavoittamattomissa 183

Eero ja Henna, viipurilaiset

olevasta syystä Juhanan perhe sekä Elias ja Valpuri merkitään henkikirjoissa virheellisesti koko tapahtumasarjan ajan Peltolan palstatilan asukkaiksi. Miksi Juhana luopui isännyydestä? Emme saa koskaan tietää, mutta myös tätä voin yrittää arvailla. Tuon ajan maanviljelys vaati paljon työvoimaa. Niin Eliaksella kuin Hildan isällä oli isännyytensä alkuvaiheissa ollut omia veljiään apuna ja perheineen kotitilaa asumassa. Kun isäntien lapset sitten kasvoivat työvoimaksi, muuttivat veljien perheet pois. Juhanalla ei ehkä ollut tällaista mahdollisuutta. Syynä on voinut olla veljesten välien kiristyminen vanhempien välirikon rinnalla tai veljien hakeutuminen muihin ammatteihin. Juhana itse oli jo ennen isännäksi tuloaan ollut rakennustöissä, äitini kertoman mukaan esimerkiksi tekemässä vuonna 1900 valmistunutta Sipilän kansakoulua, hänellä oli perheensä elättämiseksi vaihtoehto maanviljelykselle. Kokemus rakennustyöstä antoi myös vertailumahdollisuuden sen ja maanviljelyksen välillä ansaintakeinona. Juhana kävi työssä myös Uuraan satamassa, ehkä jo ennen isännäksi tuloaan mutta ainakin 1910-luvulla. Seuraavassa ensin katkelma Juhanan työssäkäynnistä äitini kertomana ja sitten Sohvin muisteluna:309 - Hän ilmeisesti sit kävi niinko tommosis rahahommis kanssa? - Kävi, hää kävi Uuraas töis. Nii. Hää kävi Uuraas työs sekä Antti kävi, se vanhin veli, kävi Uuraassa töissä - Joo joo - Ja sitte isä ei tietyst käyny nii paljo siel Uuraas töissä ihan vakituisest aina ko hää oli ens … Hää oli semmone niiko kirvesmies, hän kävi rakennuk184

sii tekemäs jos jonkunlaisii rakennuksii siel Vahvialassa, Siel muiskii kylis eikä vaa täs mei kyläs - Oisko se ollut joku urakkaporukka mitä - Sitä mie en tiiä sitä et olik hän mitä … en ossaa siihe … - Mites muut mökkiläiset? Muistat sä niitte tiene tienestihommia? - Kyl ne Uuraas kävi paljo töissä, et se ol oikee semmone miesporukka ko lähti maantaiaamun aikasee ja tuli lauantai-iltan myöhää kottii. Viikon olivat ain siel Uuraassa … töis, voiha niit käyä muuallakkii mut tää oli nyt sit se varsinainen paikka. Siel ne kantoivat lautoja … lastasivat - Sehä oli siis satama kaupunki, taik satama tommone … alue - Nii oli … sinne ne laivoihi vissii niitä lastasivat … Markku: Oliks siihe aikaa muis talois sitten jo pyöriä? Sohvi: Kellä lie ollut. En muista yhtää. Rikkaammilla tietysti jo oli koska meillekii sit saatii jo se … mutta se oli sen ansiosta ko se talo myytiin ni sit saatii se pyöräkii ostaa jo, jo joskus… Ja isähä kävi sit aina tienaamassa kesällä siellä Uuraassa Juhana oli oman aikakautensa tyypillinen työmies. 1910-luvun jälkipuoliskolla hän ajoi palkkatyönään hevosta, oli Hovinmaan paperitehtaalla hevosmiehenä kolme tai neljä vuotta, kuten jo aiemmin olen kirjoittanut. Tieto tästä Juhanan hevosmiehenä olosta on peräisin pöytäkirjoista, jotka tehtiin kun häntä 24.5.1918 kuulusteltiin epäiltynä avunannosta valtiorikokseen vuoden 1918 sodan aikana.310 On aika katsoa mitä tuo hirveä sota oli Sipilän kylässä ja mitä se merkitsi Juholan mökissä.

Eero ja Henna, viipurilaiset

UURAAN LANKUNKANTAJAT

Saimaan kanava oli se väylä jota Toinen työvaihe oli lastata kuivapitkin Savon ja Pohjois-Karjalan nut puutavara proomuun laivalle sahojen puu, lauta ja lankku kul- toimitettavaksi. Hinaaja toi tyhjän jetettiin hinaajien vetämissä lot- kattoproomun paikalleen laiturin jissa Uuraan satamaan ulkomaille ääreen. Nyt tulivat ”ylösottajat” vietäväksi. Puun uudelleenlastaus työhön mukaan, he olivat yksintarjosi Viipurin seudun asukkaille omaan naisia. Usein oli samasta kesäaikana merkittävän ansiomah- perheestä mies lankunkantajana dollisuuden. Ravansaari Uuraan- ja vaimo ylösottajana. Ylösottasaaren Länsirannalla oli puun va- jien tehtävänä oli kirjata lastatun rastointi- ja uudelleenlastauspaikka. puutavaran määrä ja ilmoittaa, Puun kantajat työskentelivät neljän kun haluttu määrä tuli täyteen. miehen ryhmissä. Ryhmää kutsut- Hinaaja vei proomun lastattavan tiin sakiksi, sen vanhin oli yleensä valtamerihöyryn kupeelle, jossa sakin pomo. Lotja tyhjennettiin alkoi laivanlastaajien työvuoro. urakalla, laudat ja lankut kannet- Ravansaaren asukkaat saivat päätiin taapeleihin kuivumaan. Työ osin leipänsä tästä raskaasta urakoli raskasta, joten vaatteet vähen- katyöstä, jota tehtiin vain kesäisin. nettiin pelkkiin uimahousuihin ja Heillä oli pienet puutarhat, jotka nenäliina solmittiin päähineeksi. tuottivat talven perunat ja muita Kantajien olalla oli nahasta tehty juureksia ja vihanneksia. Melkein kantotyyny, edessä ”förkkeli” ja jokaisessa talossa oli myös sika. Lijaloissa varrettomat huopatossut, säksi marjastettiin ja sienestettiin, jotka säilyttivät jalkapohjissa hyvän talviaikana miesväki kalasteli ja tuntoaistin. Vaikka lankunkanta- toi siten lisäsärvintä ruokapöytään. jilla oli olkapäätyyny suojaamassa, Kauempaa lähiseudun pitäjistä olivat monet heistä vuosia tätä työ- ”uurastöissä” käyvät miehet korttä tehtyään käyneet vähän vinoik- teerasivat tavallisesti viikot sukusi, toinen olkapää oli painunut laistaloissa tai tuttavilla ja kävivät alemmaksi. kotona vain viikonloppuisin.

Lankunkantajia Viipurinlahden Tervasaaressa satama-altaan laiturilla 1920-luvulla. Alempi kuva näyttää taakkojen raskauden ja ylempi raskaan työn jäljet miesten olemuksessa. Oikealla reunimmaisena seisovan miehen kantoolka näyttää painuneen jo toista olkaa alemmas. Isoisäni Juhana kävi satamatyössä lahden toisella puolen Uuraassa. Matka Sipilästä Uuraaseen oli karttojen mukaan suunnilleen 40 km ja Tervajoelle noin 12 km. Uuraan keskussatamaan pääsi myös laivalla Tervajoelta josta Uuraaseen tuli merimatkaa 6 – 7 km. Kuvat: Ihalainen & al 1997, 281.

Muokattu ja lyhennetty Kirsti Käkin tekstistä ”Uuraassa rahaa tienaamassa”. Salo, 2012, 296–298.

185

Eero ja Henna, viipurilaiset

Vuosi 1918 Sipilässä Syksyn 1917 aikana syntyivät tulevan Vahvialan kunnan alueelle sekä punakaarti että suojeluskunta. Punakaartin toiminnan keskipisteeksi tuli Nurmin työväentalo. Sipilän kylässä tai sen välittömässä läheisyydessä ei sodan aikana käyty aseellisia taisteluja, mutta aika oli muutoin monella tapaa raskas ja vaikea. Suomen sotasurmat 1914-1922 – sivustolla on listattu maamme paikkakunnat sen mukaan kuinka monta paikkakunnalla kirjoilla ollutta ihmistä kuoli sodan takia. Viipurin maalaiskunta on luettelossa heti kolmantena suurten kaupunkien Helsingin ja Tampereen jälkeen. Maalaiskunnan asukkaista menehtyi sodan takia kaikkiaan 809 ihmistä. Rauno Nurmin mukaan toisessa tilastoraportissa Sotaoloissa vuosina 1914– 22 surmansa saaneet, esitetään vähän pienempi luku, 793, mutta ero jää pieneksi. Viimemainitun lähteen mukaan kuolleista 50 oli valkoisia, 513 punaisia ja 230 sellaisia joista ei ole tietoa kumpaan osapuoleen he kuuluivat. Uhreista 252 kuoli taisteluissa, 255 teloitettiin, vankileireillä menehtyi 230 ja muutoin menetti henkensä 56 ihmistä. En ole kyennyt selvittämään montako sodan uhreista oli Sipilän kylästä, vaikka heitä varmasti on ollut. Rauno Nurmin mukaan sodan lopulla ammuttiin Nurmin työväentalon läheisyydessä epävirallisen kenttäoikeuden päätöksellä 17 tai 18 punavankia, heidänkin joukossaan on saattanut olla Sipilän kylän asujia.311 Selkeimmin sota-aika näkyi ja vaikutti kyläläisten elämässä työmahdollisuuksien vähenemisenä ja loppumisena sekä punakaartilaispartioina, jotka kiertelivät pakko-ottamassa elintarvikkeita ja vaatimassa tapaamiaan miehiä punakaartiin. 186

Kukaan ei voinut jäädä puolueettomaksi, monet nuoret miehet pakenivat viikkokausiksi piiloon metsiin, naiset veivät heille sinne ruokaa. Äitini serkku Heikki Sipiläinen oli yksi piiloutuneista. Hän sai etukäteen vihjeen punaisten etsijöitten tulosta ja pakeni suolatoon piiloon. Sohvi-tätini muistissa sota-aika oli säilynyt hyvin, hän oli sodan aikaan jo 18-vuotias:312 Sohvi: Minä en kans muista sitä alkua et mit, miltä se tuntu. Tietäähä sen kuinka ja kauheelta se tuntu jo ko niikii vanha mie oli kaheksatoist vanha … mutta tuota en minä niitä tapauksia Sen vaan muistan kun tuota alettii … ne alko alkoivat vaan viiä miehiä, talost talloo ajoivat sitten ne johtajat ja … keräsivät miehiä … sinne … ensin Nurmiisee ja sieltä sitten Viipuriin ja mihi höitä vietii rintamille ja … ja Nurmii Nurmiissa oli kyllä semmone … kokoon … kokoontumispaikka … Markku: Ni siellähä oli ollu, tai jossai vilahti aikasemmi se työväenyhdistys et siel oli työväentalo sit. Oliks se jonkunlainen keskusta? Sohvi: Ei ollu. Ei ollu Vahvialassa työväentaloa Markku: Aha, mut Sohvi: Mutta Nurmissa oli työväentalo Markku: Jaa jaa Sohvi: Nii. Nurmissa oli ja siellähä, siellähä ne oli koko oli nämä punaset. Siellähä ne kokoontu ja siellä vahdit oli aina lepoaikanna ja sit taas vie sieltä vietii vahtii millo mihikii paikkaa tarvittii vahtia ni sieltä vietii. Mutta siel ja siel ol ruokala sitte siel ol sitte naiset laittamassa ruokaa niille. Nurmiissa oli työväentalo … Ja sinne sitte, sielt talosta talloo ajettii ja hakettii millo

Eero ja Henna, viipurilaiset

millo mistäkii talosta vietii lehmä ja ja tuota jos tavattii mies ni se vietii [naurahtaa] ja viljaa. Muistan sitten Ögårdilla313, myö myö oltii sillo, Anselmi ja Helge lähtivät karkuu, metsäkaartii Markku: Nii tää Helge oli sen tilallisen poika sit? Sohvi: Nii. Luki eläinlääkäriks Saksassa, mut siihe aikaa hää ol kotonna. Ni tuota … herra ku oli oikee … myö ain sanottii herraks häntä, sitä Ögårdia, se oli häne nimityksesä, ni tuota, hää ko oli, hää oli oikee hyväsydämine ihmine ni, nii pitkälle ku hänellä piisas sitä ni hän hän teki rehellisesti jakoa. Ja hän selvitti niille punasille ko ne tulivat ain hakemaa että minkä verran hän nyt voi antaa että ei älkää viekö kaikkia että kun on niin paljon tarvitsijoita, että tuo sitten taas toisen kerran on antaa. Ja ne uskoivat häntä. Ja tuota, hän aina määrätyn määrän anto niille viljaa ja joskus ne vei lehmän häneltä ja mut häneltä ei koskaa ryöstetty kaikkia pois, et hää ko nii hirveen hyvä ihmine ni ne uskoivat häntä et tuota hän todella tahtoo tehdä tasajakoa kaikkien kanssa ja sillä viisii. Ei häntä viety väkisee mihikää ja, ja ja … mutta usiammasta talosta sitten tietenkin isännät peitteli niitä viljojaan ja ja ei … sit jos ne löys ni ne vei kaikki ja nälkä ko oli ni siel ol työväentalolla paljon miehiä ja ihmisiä ni kyllä ne otti väkisen lehmiäkkii, ja hevoset vietii ja sen semmoset ja … Sitte Anselmi ja Helge lähtivät sinne metsäkaartiin, ja ihme kyllä että niitä elätettiin siellä. Siellä Säkkijärven puolella. Siellä ei ollut niin näitä punasia … siis määräilemässä. Nie että ne saivat niiko olla enempi rauhassa

siellä sitten. Metsässähä ne oli jossai piilossa, ne suojeli niitä. Ja sieltähä ne sitte Anselmi ja Helge lähtivät, kerran kuulivat että Tervajoelle oli tullut punasia naissotilaita. Hyö muka lähti niitä katsomaa että nää tää nyt on ihme ko naissotilaita monia … No tottaha ne otettii kiinni. Ne joutu vankilaa, vietii Viipurii. Ja ja … ja ja siellä sitten tuota … mutta siellä oli sitten päällikkönä siellä Viipurissa … siinä kasarmeilla mihi heiät vietii ni Anselmille tuttu Hovimaa poika ja se järjesti sitte heille semmoset tuota että heillä heille ei kyllä tehty mittää ja hyö saivat olla, kyllä heitä pidettii siellä jonkun aikaa vankina ja Mut sit hän järjesti heille tuota, kerran he saivat lomankii et hyö saivat käyä kotona. Et sillä ehdolla et hyö toivat voita! Markku: Ai jaa Sohvi: Sinne, sit niil herroille. Hyö toivat voita ja vähä viljaa. Ja tulivat takasii ko kerran lupasivat. Ni hyö tulivat takasii … ei hyö menneet karkuu. No sitten tuli, alko tulla valkoset sit nii lähelle ni sit se järjesti se tämä johtaja ni heille semmose paperit että … he … he lähtivät niiko tarkastusmatkalle sinne etteepäi sin kottiipäi Vahvialaa päi ja anto heille kiväärit mukkaa. Ja sillä tavalla hyö pääsivät sit pois Viipurista ja kottii… ja pelastuivat. Eivät joutuneet … siihe … siihe kapinan loppunäy näytökseen ja, ja ja ihan sen ansiosta ja sitten tämä kyllä tämä itsekkii pelastu tämä Otto … läh hää ol läh … laivalla sieltä lähtivät Pietarii nii niitä, niitä Viipurin herroja … Se ol oli sitä kapina 187

Eero ja Henna, viipurilaiset

aikaa Ja sen mie muistan justii ko mie … kerran sitten, ko aina pelotti sitä, Antti oli, meiä Antti oli siellä metsäkaartissa siihen aikaan ja me oltii kotona mamma ja minä ja Henna vissii ja oli ja kotona siihen aikaan … Ni sitte ko se ne valkoset tulivat, valtasivat Viipurin ni punaset lähtiessään räjäytti ruutikellarit ja mitä oli niitä varastoja Ni tuota se kuulu ka mei, kahekymmenä kilometri päähä meille että nii kauhea pamaus käi mie säikähi ko mie seisoin Mie säikähin nii että lätsähin istumaa siihe penkille ja raasit, semmoset karstat millä raasitaa noita villoja, ni halkes vielä. Se jäi miu mielee. Halkes se raasin kans siinä ko mie lätsähin istumaa. Kuulu nii selvää se pamaus sie … sieltä Viipurista asti. Ne ol niitä viimesiä sitten niitä täräyksiä sitte. Sitte jokanen … Kyllä se oli kamalaa sitte se loppuaika, se loppuselvittely … sitten se ko otettii niitä … toisin päin taas niitä vankeja sitten. Selviteltii niitä pahoja tekoja. Se oli kauheeta se aika kyllä, ko mie muistan sen yhenkii tapauksen ko ne otti sen asemamiehen kiinni ja veivät sin Saarijärven jäälle ja. Ne luulivat et se on nyt kuollut, ko ne sitä pistivät … en mie tiiä ampuko ne sitä myöskin ja kiv sillä löivät kiväärin perillä ja muuta jättivät sinne jäälle sitten ja jotkut ol sanoneet niistä et kyl se pitäs tuonne avantoo panna mut toiset sano et pannaa huomenna ja jättivät sinne jäälle että kuollutha se joka tapauksessa. Ei se sit kuollukkaa ja sit kömpi sie ne ko ol männeet pois ni se jaks heräs siitä ja maantien puoleen poskee ja sit joku talolline 188

oli hänet sieltä löytänt ja pelastanut ja vei kotiisa Tervajärvelle ja henkiin hän jäi ja mutta suu tuli jäi kieroks. Ko se oli siihe se sattunut … Sem semmosia ne oli ne kahta puolta sit ne kostotoimenpitteet. Sit ko tuli toiset, valkoset, sit ne alko kostamaa … Kapina aika oli kauheeta Miten sota ja siihen johtaneet tapahtumat näkyivät Juholan mökissä? Haen vastausta ensin Kansallisarkistossa säilytettävistä viranomaislähteistä, yritän muodostaa kuvaa tapahtumien kulusta Juhanan tuominneen valtiorikosoikeuden käytössä olleesta tutkinta-aineistosta sekä oikeuden antaman päätöksen perusteella:314 Juhana on ollut 3 – 4 vuotta hevosmiehenä Hovinmaan paperitehtaalla, kun työt siellä hiipuvat vuoden 1917 syksyn mittaan ja Juhana jää joulukuussa työttömäksi. 1.1.1918 Juhana liittyy Nurmin työväen yhdistykseen ja pääsee hätäaputyöhön rautatielle Nurmin ja Hounin välille. Työt kuitenkin loppuvat pian. Nurmiin on syksyllä perustettu punakaarti, joka lopettaa nämä hätäaputyöt, ehkä saadakseen miehiä helpommin kaartiin. Punakaartin miehet käyvät tammi-helmikuun aikana muutaman kerran pakko-ottamassa viljaa Sipilän ja Koskelan kylien taloista. Talven mittaan miehet käyvät myös Juholassa vaatimassa Juhanaa mukaan kaartiin, hänelle luvataan palkkaa 15 markkaa päivältä. Juhana liittyy kaartiin huhtikuun kymmenes päivä, hänen tehtäväkseen tulee vartioida Nurmin rautatiesiltaa kiväärillä aseistettuna. Punaisten valta murtuu kuitenkin pian ja Sipilään palannut Juhana otetaan kiinni 30.4. ja viedään Viipuriin vangiksi.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 97. Valtiorikos-oikeuden tuomio annettiin kaavakkeella, johon tuomion ehdolliseksi muuntaminen oli painettu valmiiksi. Tuomittavia ja oikeuskäsittelyjä oli tavaton määrä, prosessia piti yksinkertaistaa kaikin mahdollisin keinoin. Kuva: VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA.

Asiakirjoista ei selviä kuinka kauan Juhana oli vangittuna. 23.5. on Vahvialan Suojeluskunta valtuuttanut Matti Sipiläisen noutamaan vartion kera Viipurin sotavankileiristä seitsemän paikkakunnan punakaartilaisvankia suojeluskunnan tutkittavaksi, luettelossa on kaksi Juho Sipiläistä.

Seuraavana päivänä on Juhanaa kuitenkin asiakirjojen mukaan kuulusteltu Viipurissa ja päätetty pitää toistaiseksi vangittuna. Vajaa kuukausi myöhemmin, 19.6.1918, talolliset Juhana, Elias, Matti ja Mikko Sipiläinen antavat todistuksensa, että Juhana Sipiläinen on ollut hätäaputyössä rau189

Eero ja Henna, viipurilaiset Kuva 98. Vahvialan suojeluskunta antoi Juhanasta varsin myönteisen lausunnon. Istuntopäivälle päivätty todistus vakuuttaa, että Juhana Eliaksenp. Sipiläinen on käyttäytynyt siivosti suojeluskunnan valvonnan alaisena koti seutulla, ja esiintynyt perheen hoitajana sekä ahkerana työmiehenä. Suojeluskunta puolestaan toivoo että valtion rikos – oikeus lieventäisi vapauteen. Kuva: VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA.

190

Eero ja Henna, viipurilaiset

tatiellä ja, että työt lopetettiin punakaartin taholta sekä, että Juhana liittyi punakaartin kehotuksesta kaartiin ja oli koko ajan vahtipalveluksessa Nurmin asemalla. Voi kuitenkin olla, että Juhana on jo tällöin ollut vapaana ja todistus on kirjoitettu tulossa olevaa oikeudenkäyntiä varten. Juhana saa haasteen saapua syyskuun 30 päivänä 1918 kello 9 valtiorikosoikeuteen Viipuriin, Aleksanterinkatu 4. Mukaan tuli ottaa kolmen päivän muona. Seuraavana päivänä valtiorikosoikeus tuomitsee Juhanan avunannosta valtiopetokseen kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa kolmeksi vuodeksi vapausrangaistusajan jälkeen. Tuomio on ehdollinen kolmen vuoden koetusajalla. Miten perhe koki tuon ajan, Juhanan vangitsemisen, vankina olon ja vapautumisen? Äitini oli tuohon aikaan kahdeksannella ikävuodellaan. Lähes kuusikymmentä vuotta myöhemmin hän muisteli noita järkyttäviä tapahtumia näin: - Nii, isä ei ollu mikkää poliittinen mieleltää, mut, mihinkää päi, mutta nii se sit vaan kävi, kun töitä ei ollu, ja perhe piti elää ja punaset tarjos sieltä sitte palkkaa vastaa, pientä palkkaa vastaa, semmosta sillan vahtimista. Ja sinne hän meni. Nurmin asemalle vahtimaa jottai siltaa, ehkä se oli rautatiesilta, 315 en mie sitä tiiä. Siel sitä en tiiä kui kauan hän siellä oli. En muista minkä aikaa hän kerkis siellä olla niiko töissä ja sai vähän palkkaa - Nii hän niinko kävii kotoo töi töissä ihan vai? Vai olik hän pysyvästi? - Kyl, kyl mie muisteleisin et hän myös kävi kotonna mut ehkä hää ei käyny aina. En mie tiiä ku sel yöllä sekä päivällä se vahti et se ol vuorottai

- Joo-o - Nii-i. No joka tapauksessa, ni sit ko tuli se aika että valkoset pääs vallalle, ni isä tultii vangitsemmaa niinko muutkin punaset koska hän oli ollut punasten puolella vahtitöissä. Hänet vietii Viipurii vankeutee ja hän oli viis viikkoo sielä. Oikein kurjat olot oli niillä vangeilla kuulemma ollu. Nälkä, ihan nälissää ne siel oli ja huonot siivot ja paikat. … -Nii se miun piti viel mainita et sillo ko se isä lähti sinne vankilaa, ni Mamma itkemää et mitä myö, mitä myö sil aikaa lasten kans syyvää ko sie lähet pois, ni isä potkas semmosta hyvin pohjillaa olevaa perunasäkkii siin tuva lattial oli sano et syökäähä nuo perunat enstäi tai potaatiksha sitä sillo sanottii. Syökää nuo potaatit enstäi. Että ei meillä sit ollu ihmeitä syötävää mut ei niit ollu muillakaa. - Mamma kävi häntä yhen kerran etsimässäkii. Ja ko kotona ei ollu mittää syötävää meillä itsellääkää, vat meil ol joku kana, ni mamma otti yhen kananmunan taskuusa, minkä hää katso, et sitä nyt voi viiä isälle nyt. Keitetyn kananmunan. Uskals sen ottaa niiko lapsien ruuasta pois. Vei isälle tuomisia. Ja hän koko päivän oli etsiny isää sieltä, mut eihä hää pääsny niitten vankien luokse. Tieshä hää mis ne on, mut ei sinne päästy katsomaa ja, ja sitte hän oli käyny myös, Sopo oli sillon työssä Viipuris yhes hotellissa, hotelli Suomessa, tarjoilijana. Semmosessa työssä, ni hän oli käyny Sopoa tavottamassa siellä ja tapannukkii Sopon, ja siis, pittääk täs sannoo kuka se Sopo on, se on miu sisar - Kyl, ei tartte 191

Eero ja Henna, viipurilaiset

- onha se ennestää jo sielt tult ilmi … Nii ja tavannu Sopon, ja ol ja ko hää ol kauhian nälissää koko … kävelemällä menny sen kakskymment kilometrii Viipurii ja etsiny siellä tuskaa täynnä sitä isää [liikuttuu] … ja sitte ko ei löytäny ni meni sinne Sopo luo - No nii, ni hän meni sit Sopo luo myös tavottammaa sitä ja sai, Sopo oli antanu hänelle leipää, siellä, joka oli nii harvinaista … se leipä et eihä sitä kenelläkkää ollu. Mut hän oli antanu oman leipäosuutesa mammalle ja sit tämä joku sen hotellin lieks ollu omistaja, vai joku, oli nähny se että tämä söi, vieras naine, siellä leipää. Ja se oli pannu Sopon sitte tiukalle ko sai sit tietää et kuka se sit oli et mistä hän sen leivän sai ni Sopo oli sanonu et mie olen antanu äitilleni oman leipäosuuteni ja olen nyt ilma sit sitä. - Ja nii hää sit tuli … tuli sieltä kotia ja se kananmuna oli hänen taskussaa vielä ku hän tuli kottii. Hää ei olt sitä raaskinu sitä syyä ko hän toi lapsille sen. Ja onnettomana tietyst tuli kottii ko ei issää tavannu. Mutta siinä ne viis viikkoa sit vaan jotenkuten menivät. - Sitte kävi nii että suojeluskuntalaiset rupes ottamaa … pois ainakii tätä meiän isää mut vissii muitakii semmosia kylän miehiä jotka hyö katsoivat että ne eivät olleet niin punasia. Nii suojeluskuntalaiset rupesivat sit oman kylän miehiä hankkimaan pois sieltä vankeuvesta. Ja nii ne hankki meiänkii isän pois … Ja tuota, se oli niin jännittävä päivä [liikuttuu] kun ne suojeluskuntalaiset olliit sitä isää sieltä pois hakemassa ja tietyst muitakii kylän miehiä mut mie en niistä tiiä. Että ihan muistan vielä sen tärinän mitä miekii tunsin kun ootettii sitä iltaa et millo ne tulee. Ja 192

sitte ku arveltii et oli sellanen aika et nyt Suopello Heikki, miun serkkuni on, olis jo kotona hän oli niitä suojeluskuntalaisii jotka ol hakemassa, ni mie läksin, Mamma laitto miut sit Suopellole kysymää, siihe naapuritalloo, kysymää asioita. Ja miul ol niin kiire sinne männä et mie en keret tavallista tietä myöten männä, polkua myöte mennä. Miu piti juosta vinosti semmosen röteikön poikki ja sitte kammuta yli aidan et se niiko oikas muka vaik ei sunkaa ajassa oikasnu. Sit et sukkelaa vaa pääsin sinne Suopellolle kysymään. Ja niin hätä oli et pissaa pissatakii piti keskellä menomatkaa kun tuota olin nii jännittynyt. - Muistan sen semmosen jännityksen kauhian. Ja sitä mie en nyt sit muista mitä siel Suopellol sit sanottii ja ja oliks hyö jo tulleet. Ehkä ei koska, koska mie en sit niiko issää siellä nähny vielä, mutta kyl isä tuli samana iltana ja hän sit kertoi sitä kauheutta mitä siel oli ollu mut hän oli niin laiha et posket oli ihan semmosella oikee sissääpäis kuopalla ja ihan niiko semmoset mustan siniset. Ja sit hän kerto et hän oli tullu si sinne Simo setän luo ensin, ja Simo setän emäntä anto hänelle sitte jottai hyvvää ruokaa mitä hänel nyt sattu olemaa, perunapiirakkaa muistaakseni ja oliks sitte jauhovellii vai mitä. Mutta ei olt antat paljo, sano et jos sie nyt syöt tätä jauhovellii, ni tuota sillo sie kuolet et siun piti vaa oikeen vähä sitä syyvä ni hää kertokkii ja nii se oliki viisaasti tehty siltä setän emännältä. - Ja ilo se oli ku isä tuli kottii, mie en ossaa siitä sit sen kummempaa kertoa muuta kun sen muistan vaa sen suuren ilon kun isä on nyt kotona - Se oli tietyst tavaton helpotus sen jännityksen jälkeen

Eero ja Henna, viipurilaiset

- Niin ii. Ja sitte hän sairastu jonkun ajan päästä keuhkokuumeesee ja ja niiku tuolla alussa kerrottii siitä et kuinka sit vietii Viipurin sairaalaa hevosella, ni siihe hän kuoli. Ja se oli siihe aikaa oli se keuhkokuume epidemia oikeen sen kapinan jälkeen - Joo tietyst ku ihmiset oli heikos kunnossa - Nii ne oli heikossa kunnossa - Just nää vankileirit oli olleet … njoo. Kertoks hän sen leirin oloista sitten? - Kyl hän kerto mut mie en niist tiiä mittää, mie en muista mittää niist. Et ei jääny. Mie olin niiko kaheksa vuotta vanha vai lieneks ollu … en olt kaheksaaka täyttäny - Ja sittehän mie luulen, kerto vähemmän niitä lasten kuulle, niitä kau ne oli aika kauheuksia ollu ne vankileirit

vipellosta. Äitini oli kokenut tehtävän hyvin vaikeaksi, mutta mennyt kun äiti kerran käski. Hän oli jäänyt ovensuunurkkaan seisomaan ja saanut siinä vaivoin sanottua Mamma lähetti kysymää oisko teil antaa leipää. Se, oliko leipää annettu ei ollut äitini muistissa säilynyt. Juhana kuoli runsas vuosi oikeudenkäynnin jälkeen 31.10.1919. Kuinka perhe selvisi ilman häntä?

Vielä vuosikymmenien jälkeen välittyvät äitini kertomuksesta lapsen tuska, pelko, ahdistus ja huoli isän kohtalosta. Mutta myös huojennus ja ilo isän palattua kotiin. Äitini ei ollut tunneihminen, mutta silti nauhalta on selvästi aistittavissa hänen liikuttumisensa näitä lapsuutensa tapahtumia muistellessaan. Isä oli perheen turva ja keskushenkilö. Häneen kohdistuva uhka oli uhka koko perheen hyvinvoinnille ja olemassaololle. Juhanan vankeusaikaan saattaa sijoittua äitini kertomus käymisestään kerjuulla. Hän on kertonut siitä minulle paljon aikaisemmin kuin edellä lainaamani nauhoitus on tehty, jo minun nuoruudessani. Meistä kumpikaan ei muistanut haastattelua tehtäessä ottaa asiaa esille, mutta näin sen nyt muistan; Hilda oli lähettänyt pienen Hennan pyytämään leipää jostakin lähitalosta, ehkä Sa193

Eero ja Henna, viipurilaiset

VIIPURIN VANKILAT KESÄLLÄ 1918

Poimintoja Hilja Kilpiön os. Kaartisen muisteluksista isänsä Simo Kaartisen olemisesta vankina Viipurissa kesällä 1918. Hilja oli syntynyt vuonna 1902 ja Eero Virolaisen serkku, Hiljan äiti oli Helena Vilpintytär Virolainen. Muistelukset on kirjoitettu 1970-luvun jälkipuoliskolla käsin kolmeen sinikantiseen vihkoon jotka nyt ovat Leena Kurran arkistossa. …meitän isä vietiin jälkeen, kun toiset Viipuriin Kansanopistoon. Nukkumapaikkana paljas lautalaveri. Rotat, hiiret luteet, russakat ja täit joita riitti sukkien joka silmukkaan niskakkain. Kaksi viikkoa, sanottiin tutkintovankina. Ruuaksi sai pihalta tunkiolta kypsän perunan hituja ja sillin pään ruotoineen. Tutkittavaa riitti syyskuun loppuun asti … Olihan työn antajat huvilaasukkaat poissa. Vein Viipuriin ensin koivun oksia torille myydäväksi, että sain lippurahan, se maksoi 12 markkaa. Sitten vastoja ja sormenpään kokoisia perunoita. Oli tapa koittaa Amerikan punaista esikasvatettuna, jotka joutuivat 6 viikossa. Muutama kanan muna. Nämä vein Polissi Levosille ja Juhon enoille. Heidän poika oli päässy ylioppilaaksi ja oli Suojeluskunnassa , Vah-

194

dissa saman vankilan portilla, oppinut ymmärtämään isän, missä isä oli, hän vei taskussaan ikkunasta hyppäämisen aikeepienen paketin isälle. Tietysti seen syyn. Juho veljeni Pietarispiti ensin hyvittää heidät, sillä sa, isä Kansanopistossa Helvin ruoka oli valttia. Perunaa meillä ja Matin oli hakenu Jaakko setä. oli kasvamassa. Syksyllä saimme Hänen poikiaan, yksi on Var80 säkkiä … kaudessa, Väinö, Viljo ja tytär Isä kertoi, kun näki Viipu- Hilja Imatralla … Äiti jäi silloin rissa ikkunasta, äidin ja veljensä kotiin, tai tuli aikaisin niin että Antin kulkevan sitä katua, missä ennätin Viipuriin isälle viemään oli ja mones ikkuna. He menivät pakettia. Esikuntaan oli paras toivossa päästä isää katsomaan. viedä, Posti viipyi ja olisivat paMutta saivat tyytyä hänen vilku- hentuneet. Ei olisi paketin tartukseen. Ja isä näkemään heidät kastajillekaan kelvanneet, Aina vain siinä kadulla edestakaisin oli melkein puolet pois. Kun isä kulkemalla. Harvion poika oli kirjoitti milloin Harvian kautsilloin portilla vartiossa. Äiti ja ta. Sain käteeni ilman sensuria. setäni jäivät heille siksi aikaa, Kun vein seuraavan kerran, teki että hän meni työhönsä. Isällä mieleni sanoa, kas kun herrolle oli tieto hänen vartiovuorosta. maistuivat vangille tarkoitetut Vei pienen paketin ja sai isälle eväät. Mutta nälkä oli herroilkuiskattua, että vaimonsa ja lakin. Kun järjestin pienen paveljensä ovat ikkunan kohdal- ketin, jonka annoin Etelä-vallin la. Olivat esikunnasta saaneet karun varrella olevalle vartialle, kielteisen vastauksen. Ja olen lähti hän kävelemään toiseen

Eero ja Henna, viipurilaiset

Hilja nuoremman Maija-siskonsa kanssa vuonna 1923 otetussa kuvassa. Hilja istuu. Kuva LKA.

kadun kulmaan, kun huomasi ensin kutsumansa Heiskasen tulleen portille. Sain portin alitse pistettyä näkki-leipäpaketin Heiskaselle. Hän meni illalla isän luo. Hän oli ja vanki, ammatiltaan puuseppä. Tietysti hänkin sai paketin itselleen. Ei hänkään olisi itseään vaaraan alttiiksi laittanu vain isän tähden. Kerran en onnistunu, oli itse pirullinen ihminen. Päältäkin näki, että oli ainakin edel-

lisenä päivänä syöny. Kun en toamista. Pieni kun olin. Kerran lähteny heti portilta pois, työnti vartija huomasi minut riippuselästä, kivärin piippu hartioissa massa ikkunassa. Huusi pois kiinni, kadun kulmaan menin sieltä laukaisi varotuslaukauktoisen kadun nurkkaan ja seu- sen. Arvatkaapa löytyikö marasin sieltä vartijan kulkua, kun han alus jalkoja täyteen. Kerran näin vartijan [PIIRROSKUVA] viikossa viimeistään lauvantaina kulmasta kääntyvän, hän kulki oli tämä seikkailu- Lopetin Harportin sivua edestakaisin. Ko- vion Juhon perheen elättämisen putin ikkunaan, kun joku äänsi keksittyä Heiskasen. Tunsin työpajasta, pyysin Heiskasta ja hänet keväästä asti. Ei ennättäpisdäytyin kapeimmalle sivulle ny Pietariin lähtevään junaan. piiloon, Varttumaan Heiskasta. Joutui Viipuriin. Minulla oli Ja kun kuulin sovitut naputuk- kadun nurkan takana vastoja ja set, seurasin toisella silmällä, esiliina jonka heti laitoin vaatemilloin vartija kääntyy. Pudot- tusta muuttamaan. Huivin päätamaan sovitun suuruisen näk- hän. Olihan 50 metriä vartijan kileipäpaketin. Ikkunasta oli nurkalta minun luo ja koivun ulkopuolelta ylin ruutu rikki, varpuja kasvava tien varsi. Vassisältä alhaalta samalta kohtaa tat olivat kotona tuomat. Milloin oli vangit särkeneet. Lautoitus sain onnistumaan portin alitse. kyllä oli mutta paketin pudot- Lähdin julkista sivua hakemaan tua laudat irtosivat. Tietysti piti vastat korineen. Vastat myin seurata ettei lähellä ollu silmiä torilla, toin vein Matti Levoselja tilaisuuden tultua paketti le joka oli polisina Viipurissa. pois ja lauta paikoilleen. Olihan Olivat perhetuttavia, Sorolasta työpaja, jossa sai naputella ja kotoisin… koputella. Ikkunan kohdalla oli yli ½ metrinen kivijalka. Minun piti nousta kivijalalle ja urkittaa kohdalleen ruutuun ja varatulla haarakepillä auttaa paketin pu-

195

Eero ja Henna, viipurilaiset

Helenan lapsuus Juhanan kuoltua jäivät Juholan mökkiä asumaan hänen leskensä 45-vuotias Hilda, 21 vuotta täyttänyt Antti, tuleva äitini yhdeksänvuotias Helena ja perheen kuopus, neljävuotias Pauli. Anna Maria oli jo kuollut. Sohvi oli työssä Viipurissa, hänet vihittiin runsas kuukausi Juhanan kuoleman jälkeen 7.12.1919 Anselm Koskelaisen kanssa ja nuoripari jäi asumaan Viipuriin. Kolme vuotta myöhemmin Juholan asukasluku kasvoi kahdella. Antti avioitui Emma Myllysen kanssa lokakuussa 1922 ja toi nuorikkonsa Juholaan. Heidän ensimmäinen lapsensa Alvar syntyi kuukautta myöhemmin. Alvarin sisar Eila syntyi kolme vuotta myöhemmin kesällä 1925, Antin ja Emman perhe asui Juholassa aina vuoteen 1928 saakka, jota seuranneena vuonna Hilda möi mökin ja muutti Paulin kanssa Viipuriin. Juhanan kuolema ei muodostunut perheelle taloudelliseksi katastrofiksi. Mökissä oli koko ajan Hildan lisäksi myös muita aikuisia elantoa hankkimassa ja sosiaalista tukea ja turvaa luomassa.316

…

Millainen äitini lapsuuden koti, Juholan mökki oli? Aiemmin olen jo kirjoittanut mökin koosta, sijainnista ja pihapiiristä, mutta siellä asuneet sisarukset Sohvi ja Helena kertoivat myös mökin interiööristä, ruokailuvälineistä ja muusta mökin eläjien arkeen vaikuttaneesta 1970-luvun muisteluksessaan. He kertoivat myös Sipilän kylän talojen tavanomaisesta sisustuksesta, kerrottu pätee oletettavasti myös Juholaan.317 Pirtissä eli tuvassa oli pitkä pöytä ja penkit sen ympärillä. Suuremmissa taloissa oli astiakaappi uunin luona, mutta tavallisempi oli avohyllykkö, 196

Kuva 99. Antti Sipiläinen asevelvollisuusaikanaan. Kuvaa suurentamalla tuli näkyviin lakkia kiertävän nauhan teksti RANNIKKOTYKISTÖ. Antti oli syntynyt 3.6.1922 ja on siten ollut vakinaisessa palveluksessa luultavasti heti vuoden 1918 sodan jälkeen. Sodan aikana hän siskojensa kertoman mukaan oli metsässä piilossa punakaartin pakko-ottoja. Kuva on Helena Virolaisen arkistosta.

Eero ja Henna, viipurilaiset

johon astiat pantii kallallee niin kuin äitini sanoo. Sellainen on varmaan ollut myös Juholassa. Tuvan perällä oli tavallisesti istumasohva ja toinen, johon kaksi henkeä mahtui nukkumaan. Siinä viettivät yönsä tavallisesti perheen vanhukset tai lapset. Kamarissa oli sänky, piironki ja pöytä, jonka kahden puolen olivat tuolit. Piironki oli usein peilipiironki, jonka taloon miniäksi tullut morsian oli tuonut mukanaan. Isommissa kammareissa oli vielä toinen levitettävä sohva vieraitten varalta. Suuremmissa taloissa oli seinät tapetoitu, jokaisessa talossa oli verhot ikkunoissa ja kukkasia ikkunalaudalla, seinäkello ja lattiamatot myös pirtissä, niin Juholassakin:

Kuva 100. Anselm Koskelainen kuvan taakse tehdyn merkinnän mukaan 13.4.1919. Vaatetuksessa ei ole mitään sotilaspuvun tunnuksia, vaikka se sotilaalliselta vaikuttaakin. Ehkä Anselm kuului suojeluskuntaan, hänhän oli Helge Ögårdin ystävä ja tämän kanssa punaisten vankina. Anselmi oli syntynyt 28.12.1900, kuvassa hän on siis 18-vuotias. Kuvalähde HVA.

Henna: Oli. Kyl Mamma mattoja kuto aina Sohvi: Oli, oli kait. Siihen aikaan oli jo joka talossa matot lattialla, pirtin lattiallakii. Mie muistan meilläki siellä ku mie olin pieni, ko ol se iso pirttikii, nii muistan nii elävästi ko lapsen mielee jäi aina sit ko pirti lattia pestii ko se oli puhas ja valkone ja matot veettii lattialle ko se oli juhlaa! Markku: Joo… Sohvi: Ja sitten toki, ja sitten siin pienemmäs mökis, siin riitti sit jo mattoja, ja mamma kuto. Muistan ko sielläkii kudottii mattoja. Sit ko mie tulin morssiammekskii ni sit hää kuto miulle matot ja, ja mitä hän kuto miulle siinä vielä … kyllä siinä vielä jotakii lakanakangasta …

197

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 101. Opettaja Hanna Heimonen 39 oppilaansa kanssa 9.4.1921. Ainakin eturivin lapset ovat paljain jaloin, luokkaan ei kaiketi saanut tulla kengät jalassa. Pitkälettinen tyttö toisen rivin keskivaiheilla on tuolloin 11-vuotias Helena Sipiläinen. Kuvassa kolme lasta pitää kättään edessä olevan olkapäällä, yksi käsistä on Hennan olalla. Voisiko kyseessä olla ystävyyden osoittaminen, nykyisin muodissa olevien kaverikuvien varhainen esiaste? Kuva ja sen taakse kirjoitettu päiväys epäselvine vuosilukuineen: HVA. Kuva ja selkeä vuosiluku on myös kirjassa Ihalainen – Mälkki – Pystynen1997, 324.

Sohvi: Oli, joka talossa. Joka talossa oli seinäkello, kenellähä nyt minkä … niitä vanhanaikaisia mistä veettii ja mis oli puntit päässä. Mutta sitte isä osti meille tuon, tuommose kello niinko sinulla on tuolla seinällä Sitte ko meiltä talo myytii Markku: …nii … se on tuollane heilurikello oikee … Junghans 198

Henna: Ihan sama malli ko tuo teiän eteisen kello oli meiän mökin seinällä sillon kun isä sen mökin rakens ja … Ja se oli sit liikuttava miusta ko tuo kello purettii ko työ sen ostitte … ostitte vanhana jostai. Et se oli ihan samanlaine ko meiän kello318

Eero ja Henna, viipurilaiset

Asuntojen valaisimina olivat öljylamput, navetassa, tallissa, saunassa ja ulkorakennuksissa käytettiin pääasiassa myrskylyhtyjä tai öljytuikkuja, mutta jotkut emännät lypsivät vielä päreitten valossa. Samaa siirtymäkautta pärevalaistuksesta öljylamppuihin elettiin myös riihen puinnissa. Kynttilöitä valettiin joissakin taloissa mutta ei Juholassa. Muistelu saa yllättäen tumman sävyn, Sohvin muistista nousee ikävä kuva mökin joulusta: Sohvi: eee … En muista … en muista, mutta itse valettiin kyllä monessa talossa valoivat kyllä itse kynttilöitä mutta ei meillä sitäkää tehty. Enkä mie muista et meillä ois ollu missää kynttilöitä. Ko mie muistan yhen joulunkii ko mie olin laps ja … ja tuota nuori olin semmonen kouluikäne ja ei joulukuustakaa ollut eikä kukkaan puhunutkaa joulukuusen hakemisestakkaa ni mie läksin itse siihe metsää sii … metsä vieressä asuttii ja toin joulukuusen ja ei ollut koristeita, ei ollut kynttilöitä … e mie tiedä kuka sen, jonkuha sen nyt jonku jalkaan asetti siihen pirttiin, mutta tuota ite mie sitte käin tekemää siihe joulukuuseen koristeita Paperia leikattii ja liimattii jonkulaisella kiinni ja niitä ripusteltii sitte sinne ja leikattii jottai syvämekuvia ja semmosia ja … Ei olt kynttilää, yhtään kynttilää sinäkää jouluna meillä, mie tiiä jos myöhemmäs vaihees oli mut sillo ei olt ku mie olin laps, kouluikäne… Ruokailuastiat olivat savivateja ja -ruukkuja, Kyyrölän potteja. Osa ruokailuastioista oli matalia lautasia, molemmin puolin lasitettuja ja valkoisella koristelulla kaunistettuja: Vati tuotii pöytään ja … mutta kyllä meillä ainakii oli lautaset jokaisen

nokan alla. Puuropata ja muut keittoastia olivat mustaa valurautaa. Hellasta otettiin ringit pois ja pata pantiin aukkoon. Myös poropata, jossa kahvi keitettiin, oli valurautaa, mutta kohvikattila, johon kahvi keittämisen jälkeen kaadettiin ja josta se tarjoiltiin, oli kuparia.

…

Henna kasvoi ja varttui. Mutta kovin vanhaksi hän ei ehtinyt, kun tuli jo aika astua kauemmas kodin pihapiiristä. Koulu ja työ tulivat Helenan elämään varhain. Olen koonnut seuraavan kuvauksen hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan kolmesta lähteestä: Äitini ja Sohvi-tädin 1970-luvun haastattelunauhoituksista ja kirjoituksesta, jonka tein äitini sanelun mukaan vuonna 1992:319 Hennan koulunkäynti alkoi kiertokoulusta, jota hän muistelee käyneensä parina talvena seitsemän - kahdeksanvuotiaana. Koulun opettajana oli Iida Kangas, omalaatune ihminen kans niin kuin äitini nauhoituksessa häntä luonnehtii. Henna kävi kiertokoulua kotinsa lähellä Sinkkalan talossa Koskelan kylän puolella noin kilometrin päässä Juholasta, mutta jonkun kerran opettaja piti koulua myös kotonaan. On kummallista, että Sohvi ei muista käyneensä kiertokoulua lainkaan vaikka muistaa sen opettajan jopa niin, että vahvistaa muisteluksessa tämän omalaatuisuuden: Niin oli. Ehkä kiertokoulun käynti on ollut sääntelemätöntä, osin sattumanvaraista, äitini mukaan: Mut sehä lopetettii sitte jo. Et eihän se kauaa sitte miun jälkee ennää kulkenukkaa. Vuoden 1992 sanelussaan äitini sanoo käyneensä myös kylän alakoulua parina talvena, vaikka kumpikaan sisaruksista ei puhu alakoulusta mitään aiemmissa nauhoituksissa. Alakoulu näkyy 199

Eero ja Henna, viipurilaiset

Vahvialan kartassa kirkon eteläpuolella, mutta en tiedä milloin se on aloittanut toimintansa. Ehkä äitini on käynyt kierto- ja alakouluja rinnan samoina talvina, peräkkäisinä vuosina se ei ole ollut mahdollista, koska kansakouluun hän meni yhdeksänvuotiaana.

…

Kansakoulua käytiin neljä vuotta, oppiaineista äitini ja tätini muistavat monta, ehkä kaikki: Markku: Mitä ainei siel opetettii? Tai samoi ainei vissii Henna: Samoja aineita; maantietoo, uskontoo, historiaa,… Sohvi: laskentoo Henna: laskentoo, lauluu, voimistelluu, käsitöitä, kielioppii, … Mitä mie viel sanoisin? Piirustusta Koulun opettaja Hanna Heimonen oli tullut työhönsä jo koulun valmistumisvuonna 1900, jatkoi tehtävässään aina talvisotaan saakka ja palasi kouluun joksikin aikaa vielä jatkosodan aikana. Heimonen näyttää muutoinkin olleen kasvattajan tehtäväänsä vahvasti sitoutunut ihminen. Hän johti eri aikoina kuoroa ja Martta-toimintaa, oli kunnan tilintarkastajana, kirjaston hoitaja ja kirjaston johtokunnan jäsenenä, järjestipä vielä koululle kaikille kyläläisille avoimia joulujuhlia:320 Henna: Joulujuhlat oli … Kansakoulun kuusijuhla oli kohokohta ain koko kylälle. Siel oli kaik eikä ainoastaa lapset. Se oli nii täys se koulu aina lapsi … lapsien juhlassa sit aikuisiakin … Pukki tuli ja, ja tuota … ja se karamellipussin 200

toi [nauraa] Siin oli piparkakkui, ruskei piparkakkui kaks vissii ja joku karamelli Markku: ai jaa … Henna: Pukki lahjoitti lapsil sen kunnan puolesta, sen kansakoulun puolesta Markku: Niin, sit … Sohvi: Piiriä pyörittii. Piiriä … Iso piiri ol kuusen ympärillä ja sit joku, joku esi… Henna: Leikittii Sohvi: leikittii siin mitä opettaja ol opettant jonkun leikinkii ja joku esiinty oikee sitte Henna: Näytelmäkappalekkii Sohvi: … Nii-i … oli pieni, siellä ylläällä sitte, siellä ylempänä oli sitte jonkunlaista näytelmää puettuna niitä enkeleitä ja haltijoita ja, se oli nii juhlava hetki Äitini kansakoulutodistus ei ole säilynyt, vaikka muistan sen lapsena nähneeni. Hän lienee kuitenkin ollut hyvä oppilas, koska pyrki oppikouluun: Sillo viimeselt luokalt kansakoulust myö yhen miu ikäseni tytön kanssa käytii pyrkimässä sinne käytii niiko pääsytutkinnossa, vissii sitä sanottii Viipurissa, ja meiät hyväksyttii molemmat. Oikee hyvil arvosanoil vielä et opettaja ol niin pahollaan ko mie en pääst mänemää ko en uskaltant, eivät uskaltanneet laittaa kun ei ollu rahaa kuka ois sen rahottannu. Mut se toine tyttö mäni ja kävi viis luokkaa ja hää on nyt Vahvialan kunnan kirjuri ollu sen jälkee koko ajan.321 Rinnan kansakoulun kanssa alkoi työnteko. Pieni lapsenpiika asui viikot piikomistalossa, kävi kotona vain pyhäisin ja sai palkakseen ruuan, vaatteita

Eero ja Henna, viipurilaiset

ja syksyllä kengät kesän työstä. Järjestely kevensi mökkiläisten ruokataloutta ja vapautti talojen nuoret miniät lastenhoidosta tuottavaan työhön. Seuraavassa katkelmassa esiintyvä Ollamäen talo on Sipilän kartassa kirkosta lounaaseen joen toisella puolella, naapuritalot ovat kaiketi Savipelto ja Suopelto: - No sen verran nyt ainakii se että niiko myo kohallani … ni ensimmäine kansakouluvuo.. ensimmäise kansakouluvuoden jälkeen mie oli ensimmäise kerran lapsenpiikana koko … Eiko mie oli jo yhen yhtenä kesänä yrittäny ennen kansakouluu menoa. Mut miul tuli nii ikävä et miun piti tulla pois, kottii - Minkäs ikäne sä sillo olit? - No jos yheksä vuotiaana mäntii kanskouluun ni mie oli sit kaheksa vuotta - Kahreksan vuotias, joo … Niinko Mika ois nytte - Nii. Ja mie sillo mänin naapurikyllää lapseli piiaks, mutta niin ikävä oli, kesken tulin kesän pois - No se on selv - Ja sit seuraavan kesänä mie oli siinä naapuritalossa ja sitä seuraavana olin toises naapuritalos joka ol viel lähempänä, se ol sukulaistalo. Ja kolmantena kesänä olin sitte Ollamäellä, se ol keskellä Vahvialan kylää. Semmone suurempi talo. Niiko vissii suurin talo Vahvialassa. Kaks kessää olin siinä talossa lapsenlikkana. Lastenhoidon taso oli heikko verrattuna siihen mihin nykymaailmassa on totuttu. Tietoa ei aina ollut ja näyttää siltä, että sen välittymisessä sukupolvelta toiselle on myös ollut puutteita:322

Henna … kyl ne lap, imetti niitä lapsiasa sit nii ko ihan vaik kui kaua. Mut tuota niil annettii sit myös kaikelaista muuta ruokaa, semmosta mitä, mitä nyt ihmiset söivät itekkii siitä pöyväst, aina pantii lapsen suuhu. Laps istu äitin sylissä tai sen likkatytön sylissä ja sinne pantii sit, siint lautasest suuhu. Mut sitte pienemmille vauvoille keitettii vehnäjauhovellii. Mie muistan ko se ol aika pien se Ollamäen ykskii tytär ko mie olin likottamas ni, ni hänel keitettii vehnäjauhovellii niiko lisäks sitä äidinmaion lisäks. Se oli hurjan nuorena. Ihme et sen vatsa pysy terveenä. Et, ei se nyt oikeen niin hurraamista siin lastehoios ollu. Sohvi: Ei kettää neuvonut. Jokainen nuor äiti hoiti, niiko minäkii, ko muistelen sitä ko Kai synty, ko kukkaa ei minua osant neuvoo, enkä mie älynt vanhemmiltakaa kysyä, kysellä. Mie oman nokkani mukkaa sitä hoidin ja poika sai riisitauvin. Sääret tuli nii vääräks ja tuota sitten hänet vietii lääkärii ni lääkäri sano rintalastakii on kohonnut … Ja sitten sitä ruvettiin vannaamaan semmosil suolaa, merisuolaa ja sitten jotakii tuota … metsästä kerättii yrttejä, heiniä, semmosessa vannattii sitä lasta. Ja … sillä viisii koetettii parantaa sitte sitä riisitautia. Se oli hyvin yleinen se riisitauti justii sen vitamiinipuutteen ja sen väärän syöttämisen ansiosta minäkii voinut kauaa imettää häntä ni ja minkälai … muista sitä tuttijuttuakkii ko mie sit hoitelin ni saatto olla ne maidotkii happamia ko ne pantii lämpiämmää sinne hellan pielee et ne pysys siel lämpimänä ja siel otettii ja annettii lapselle. Ni saatto olla happamiakkii. Ni se kyllä niin alkeellista ja mitään neu201

Eero ja Henna, viipurilaiset

voja neuvojaa ei olt …enkä vanhemmatkaa emännät osanneet neuvoo ja eikä toine osant mennä kysymää ja se ol sit semmosta ko se oli… Mutta sitten jo toine poika ni kyllä mie sen sitte jo osasin jo paremmin ja kyl Kainkii sääret ovat aika suoraks tulleet [naurahtaa]. Vaik ne sillo olliit aika väärät ko se männä vipotti Ollamäen lisäksi Henna ehti olla piikana sen naapurissa Ylijoki nimisessä talossa, Tervajärven koulun opettajalla ja pikkupiikana Nurmin koulun opettajalla. Vuosikymmenet olivat ymmärrettävästi hämärtäneet piian paikkojen järjestystä äitini muistissa, viimeinen piian paikka on saattanut olla nimeämättömässä maalaistalossa Koskelan kylässä kansakoulun päättämisen jälkeen ennen Viipuriin Meurmanille lähtöä. Isompi piika sai ylöspidon lisäksi myös rahapalkkaa, äitini osti ensimmäisillä palkkarahoillaan kankaan, josta Sohvi-sisko ompeli hänelle leningin. Isomman piian tehtävät olivat lapsenpiikomiseen verrattuna monipuolisia ja vaativia. Tervajärvellä Henna oppi kutomaan kangasta, mutta sai myös muuta oppia elämää varten: Kuva 102. Kirjan täydellinen nimi ilmaisee myös sen tekijät: Nuorison käytös / maaseudun nuorisolle käytösohjeita koonneet Artturi Lehtinen, Vilho Reima ja M. Tirranen. Kirja oli huikea menestys. Ilmestymisvuonnaan 1923 siitä otettiin seitsemän painosta ja vuonna 1925 ilmestyi jo 14. painos. Toistaiseksi viimeinen, 27. painos otettiin vuonna 1951. Ote kirjan sivulta 149: Jos äitisi näyttää sinusta vanhanaikaiselta, niin ajattele, että aika ei pysähdy ja että sinä kerran ehkä myös näytät vanhanaikaiselta lastesi silmissä. Lähteet, ei lähdeluettelossa: www. Fennica.fi, UTU:n kirjaston Volter-tietokanta. Kuva MVDA.

202

- Ni sit mie mänin Tervajärven kansakoulun opettajalle pikkupiiaks. Siellä piti siivota ja paimentaa lehmää ja pestä pyykkiä ja tehä kaikkee semmost työtä mut ei huolint laittaa ruokaa ko siin oli sen opettajan äiti joka laitto ru hyvvää ruokaa - Ai jaa - Ja siel muu muas piti lypsää lehmää ja mie olin 12-vuotias ja … kerrankii ko lehmä tallas maitoastiaa ja maito mäni pilal mut mie en uskaltant sannoo sitä, taik ehä mie tient et se män pilal.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Otto-Iivari Meurman 1890 - 1994

Meurman oli Viipurin kaupungin ensimmäinen asemakaava-arkkitehti. Hän hoiti tätä vaativaa tehtävää vuodet 1918 - 1937. Suomen suurista kaupungeista Viipurilla oli ongelmallisimmat esikaupungit joita kaavoittaessaan Meurman teki arvokasta pioneerityötä. Kaupunki muodostui samalla Meurmanille kotikaupungiksi, siellä hän perusti perheensä ja kasvatti lapsensa. Viipurin kaavoitus oli hänen suurin työnsä, vaikka hän laati asemakaavan yli 60 suomalaiselle kaupungille ja kunnalle. Viipurista Meurman siirtyi Helsinkiin Rakennushallituksen toimistoarkkitehdiksi 1937 ja Teknillisen korkeakoulun asemakaavaopin opettajaksi ja myöhemmin alan ensimmäiseksi professoriksi 1940. Meurman opetti Teknillisessä korkeakoulussa aina vuoteen 1959, minkä jälkeen hän

opetti vielä kaksi vuotta asemakaavoitusta Oulun yliopistossa. Opetustoimintansa ohessa ja sitä tukeakseen Meurman kirjoitti pääteoksensa ”Asemakaavaoppi” vuonna 1947. Meurmanin yhteiskuntakäsityksen perusyksikkö oli perhe ja perheen luonnollisin asuinpaikka omakotitalo. Käsitys istui hyvin vahvasti talonpoikaiseen suomalaiseen asumisihanteeseen. Jäätyään eläkkeelle 1960-luvun alussa Meurman aloitti kolmannen uransa aktiivisesti osallistuvana rakennussuojelijana. Meurmanin suojelukohteista kiinnostavin oli hänen kaavoittamansa Puu-Käpylä, joka pitkän taistelun jälkeen kunnostettiin 1970-luvulla. Tämän ja monen muun suojelukohteen myötä Meurmanista tuli lopulta ”Mörri”, rakennussuojelun auktoriteetti, jonka mielipidettä kysyttiin ja jota myös suuri yleisö arvosti. Varsinaisen kaavoittajantyönsä ohessa Meurman pyrki koko ikänsä tuomaan alansa kysymyksiä suuren yleisön tietoisuuteen. Meurmanin ote kirjoittamiseen

oli ammattimainen. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää yli 700 artikkelia vuodesta 1915 pitkälle 1980-luvulle. Meurmanin aikaperspektiiviä hahmottaa hänen eräässä vuodelta 1988 olevassa kirjeessään itsestään käyttämä nimimerkki ”sortokauttakin elänyt yli-ikäinen”. Arkkitehtuuritutkijat muistavat Meurmanin arkkitehtikunnan ikäpresidenttinä, herttaisena ja terävä-älyisenä vanhana herrana. Otto Iivari Meurmanin perheen kulttuuriset juuret olivat poikkeuksellisen vahvat. Hänen isänsä oli lääkäri Otto Meurman, isänisänsä Agathon Meurman ja äidinisänsä K. F. Ignatius.

Tuulikki Koskisen Kansallisbiografiaan kirjoittamasta alkuperäistekstistä lyhentäen muokannut Markku Virolainen. Otto-Iivari Meurmanin veli, Olavi Meurman (1893 - 1969) oli Piikkiön Yltöisissä olevan puutarhantutkimuslaitoksen perustaja ja pitkäaikainen johtaja. Hänet on haudattu Piikkiön hautausmaalle aivan lähelle Helena Virolaisen hautaa.

203

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 103. Helena Sipiläinen Viipuriin muuttonsa aikoihin. Kuvan takana ei ole aikamerkintää, mutta vertailemalla sitä äitini päivättyihin nuoruuden kuviin olen vakuuttunut ajoituksen kohtuullisesta tarkkuudesta. Kuvan toisen henkilön nimi ei ole tiedossa. Kuva HVA.

Mutta otin sen lehmän jala vaa sieltä pois ja vein maion muina miehinä sinne sille vanhalle mammalle joka sitte käi separoittelemmaa sitä … Ja sit ko hää kaas sitä sinne ni sielt tulikii lehmän jalasta lähtenyt se lantakasa, ja hää ihmettel: ”Mitä 204

tääl on?” Sit mie sanoin et lehmä tallas sinne mi en uskaltant sannoo. Hää no pittää aina uskaltaa rehellisest sannoo mikä vahinko käyp, että eihä vahingolle mittää voi et se on aina paras ko sannoo. Ja mie sain nii hyvät semmoset rehellisyyven neuvot häneltäkkii sieltä kyllä että … jäivät mielee. … - Ni sillo oli sitte ensimäine semmone kurssi minkä mie niiko muistan ollee, ni … ni tuota semmonen nuorison, nuoriso kokoontu, miks mahettii sanoa, en muista sitä ennää sitä kerhoo Se ol ni ko kerho mut ei sitä sillo kerhoks sanottu, ni tuota semmone joka luvettii sellanen kirja ko ”Nuorison käytös” - Jaa - Et se oli oikeen kirja ja sit sen opettajan kansakouluopettajan ohjaamana myö luvettii se kirja ihan läpi Ja tuota opeteltii käytöstapoja. Ja siinä samalla sitte myöskin vähän laulettiin ja luvettiin runoja ja ja jo kertomuksia ja … näytelmäkappaleita. E mut tää tämä nuorison käytös se se kirjaa oli pääasia et myö opeteltii sit sitä käytöstä - Joo et sitä oikee systemaattisesti - Nii kyl sitä kansakouluskii opettaja jonku verran opetti … lapsia käyttäytymmää Äitini ehti olla monessa työpaikassa jo ennen kansakoulun loppumista. Hän kertoo menneensä kouluun yhdeksänvuotiaana, jos se tarkoittaa, että hän aloitti koulun sinä vuonna kun täytti yhdeksän, eli vuonna 1919, on hän päässyt koulusta 12-vuotiaana keväällä 1923. Koulun jälkeen hän teki piian töitä vielä pari vuotta kunnes Tyyne Myllynen, Hennan Antti-veljen käly, järjesti hä-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 104. Meurmanin perheen 1920-luvulla asuma talo toukokuussa 2011. Talon vasen sivu on tutkimukseni liitteenä olevassa Viipurin kartassa Luostarinkadun reunaa ja oikea sivu Karjalankatua joka äitini mennessä taloon oli vielä Aleksanterinkatu. Tuula seisoo kuvan oikeassa reunassa valkoisessa takissaan. Kuva MVA.

net työhön Viipuriin arkkitehti Meurmanin lapsenpiiaksi. Tyyne oli itse aiemmin hoitanut tätä tehtävää. Helena Sipiläinen muutti Sipilän kylästä Juholan mökistä Viipurin keskustaan Aleksanterinkadulle suureen kivitaloon luultavasti keväällä 1925. Fyysisen ja sosiaalisen ympäristön muutos on ollut melkoinen.323

Neljätoistavuotiaana Viipuriin Kaupunginarkkitehdin perhe oli Viipurin eliittiä, palvelijoita oli useita. On selvää, että tämä työpaikka on monella tapaa avartanut nuoren, köyhistä oloista tulleen maalaistytön kokemusmaailmaa. Muistan äitini kertoneen, kuinka perheen kirjasto puhdistettiin pölystä: Kaikki kirjat kannettiin pihalle ja jokainen kirja avattiin ja lyö205

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 105. Talon erinomainen sijainti selviää Viipurin pienoismallista. Talo on edessä keskellä, Pantsarlahden bastionin vieressä puistoa vastapäätä. Taustalla aivan talon tuntumassa näkyvät ortodoksikirkko, keskuskasarmi, paraatiaukio sekä tori ja kauppahalli Salakkalahden rannalla. Hennan lapsenpiika-aikana ei vasemman alakulman taidemuseota vielä ollut rakennettu. Pienoismalli on Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa. Kuva MVA.

tiin kiinni muutamia kertoja, tuuletettiin. Äitini haastattelunauhoituksissa ei ole mitään hänen tehtävistään Meurmanilla, enkä muista hänen niistä muutoinkaan kertoneen mitään kirjaston tuuletuksen lisäksi, lapsenpiikana eli hoitajana hän kuitenkin perheessä oli. Äitini oli Meurmanilla pari vuotta, hän oli kahtena kesänä mukana myös perheen kesäpaikassa Lavolassa, jossa muu perhe asui, kun OttoIivari kävi sieltä käsin työssä Viipurissa. Lavola on Suomenveden pohjukassa Saimaan kanava juuressa Viipurin pohjoispuolella. Siellä Helena 206

kohtasi ensirakkautensa, nuoren tytön elämä on ollut parhaimmillaan:324 - Ja aikasee mie seurustella aloin kon rippikouluaikan mie olin jo oikee rakastunu - No kävit sä sillon sit jo tansseissa vai olik se - Mie en ollu käyny sillo viel tansseissa … Mie olin esmerkiks, kun olin Viipurissa lapsenpiikana siellä Möörmannilla, sit myö oltii Lavolassa kesäaikana huvilalla. Ja mie olin sit niitä lapsia siel vahtimas. Ni siellä se oli enne rippikouluu, ja siel-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 106. Rippilapsia Vahvialan kirkon portailla kuvan taakse tehdyn merkinnän mukaan 26.5.1926. Äitini seisoo kolmannessa rivissä toisena vasemmalta. Edessä istuu Vahvialan pitkäaikainen kirkkoherra Aleksanteri Vehniäinen, joka ennen Venäjän vallankumousta oli toiminut pappina Inkerinmaalla. Kuva on otettu keskiviikkona neljä päivää ennen tyttöjen konfirmaatiota, joka tapahtui sunnuntaina 30.5.1926. Vahvialan seurakunta, Pää- ja rippikirjat III 1921–1930, I Aa:3, sivu 14. KAD. Sutela 1949, 15. Kuva HVA.

lä mie rakastuin semmosee nuoree poikaa, joka oli niin ihana sitte ko olla voi - Jaa, te vaa sitte tapasitte jossai siel - Tapattii nii jossai siellä. Ei myö tanssiis sillo viel käyty, mut siel kyläl, se ol pien kylä, ni siel ain tavattii. Sit se ajo pyörällä siint ohi ko se män Viipurii ain töihi ni sielt Lavolast pyörä kans. Se mäni meiä ikkuna alt ohi, mut kyl mie sitä vahtasin sit

joka aamu aina, nii aikasii ko hää menikii töihi. Se ol miu ensimmäin rakkauteni [huoahtaa]. Tämä ennen rippikoulua syttynyt ihastuminen ajoittuu kesään 1925. Äitini kävi rippikoulun Meurmanilla ollessaan ja pääsi ripiltä vuonna 1926. Meurmanin jälkeen hän kertoo asuneensa Avikaisen Maikin luona Viipurin laitakaupungilla 207

Eero ja Henna, viipurilaiset

on kulkenut linja-auto.325

Kuva 107. Tämä sensuelli kuva rippikouluikäiseltä näyttävästä äidistäni on ajoittamaton ja paikantamaton. Poika hänen vieressään muistuttaa kovasti äitini serkkua Simon Akoa, josta edellä kirjoitin Sipilän kylää esitellessäni. Kuva HVA.

ja olleensa tuona aikana työssä kahdessa eri paikassa mie kerkisin olla yhes hansikkaliikkeessäkkii työssä jo Viipurissa. Ja yhes turkisliikkees olin töis Viipuris. En tiedä kuka tämä Maikki oli vaikka muistan nuorena kuulleeni hänen nimensä useaan otteeseen. En ole löytänyt häntä Viipurin henkikirjoista tai osoiteluetteloista, en myöskään muisteluksen hansikas- tai turkisliikkeitä. Nuori Helena kävi kotonaan Sipilässä usein, samoin Järvenpäässä Sohvi-siskoaan ja tämän perhettä katsomassa. Ehkä kotikylän ja Järvenpään tuttu nuoriso on myös vetänyt puoleensa. Järvenpäähän pääsi Viipurista helposti junalla mutta Sipilään vähän huonommin. Kävelymatkaa Nurmin rautatieasemalta Juholaan oli 4 - 5 km. Ehkä sinne 208

- Yleis … Mites mie nyt sanosin, mie olin näät Viipuris, mänin nuorena Viipurii, mut tuota mie kävin siellä Vahvialassa sitte ko Mamma oli siellä vielä ja Sopo oli kanssa samoin siel toises kyläs, ni kävin heiän luon sitte silti paljo ja olin vahvialaisii iltamissa. Semmosis tanssipaikois. Et siellä myö sit tanssittii yksissä ja seurusteltii ja käivät saattelemas pojat kottii tyttöjä ni ko nykyjääkii - Oliks ne ihan tansseja sitte vai olik siel, ku sä sanoit iltamat, ni oliks siel - No oli iltamii sekä tanssei. Iltamis oli ohjelmaa, mut tanssit oli iha tavallissii tanssii mis ei ollu. Ne ol yleensä lavatanssei sitte ne kesäaikanna ne lavatanssit - Joo-o - Ei, ettei ollu ohjelmaa Järvenpäässä on tapahtunut kohtaaminen, joka vaikutti merkittävästi äitini elämän suuntaan. Sohvin ja Anselmin asuinpaikan lähellä lomaili viipurilainen parturiliikkeen omistaja Arvi Rantanen perheineen. Rantanen ja Anselmi olivat ennestään tuttavia ja niin perheitten kesken syntyi kanssakäyminen, joka johti siihen, että Henna pääsi kolmivuotisella oppisopimuksella työhön Rantasen parturiliikkeeseen Viipuriin. Parturiliike oli vanhan kaupungin ytimessä, Linnoituksen kaupunginosassa osoitteessa Katariinankatu 15. Myöhemmin kadun nimi vaihtui Linnankaduksi, jolla nimellä se on tämän tutkimukseni liitekartassa. Henna pääsi myös asumaan Rantaselle perheen kotiin Elisabetinkatu 3:een. Tämänkin kadun nimi muuttui myöhemmin, siitä tuli Hiek-

Eero ja Henna, viipurilaiset

kaportinkatu. Äitini kertoo vuoden 1976 haastattelunauhoituksessa aloittaneensa parturin työt 18-vuotiaana, toisessa lähteessä taas 17-vuotiaana. Viipurin osoitekalentereissa hän on Elisabetinkadun asujana ensimmäistä kertaa vuosien 1929–1930 kirjassa. Arvelen hänen aloittaneen Rantasella syksyllä 1928 muutama kuukausi ennen 18-vuotispäiväänsä. Työsuhteen alkamisen tarkka ajoitus ei itse asiassa ole kovin merkittävä, paljon merkittävämmäksi osoittautui runonpätkä, josta äitini kirjoittaa oppilasajan työtään muistellessaan:326 Se oli 12 paikka, tark. työpaikka, pienen ikäni aikana, kun pääsin parturioppilaaksi Viipuriin Rantasen part. kampaamoon. Silloin ei Viipurissa ollut part. kouluja, mutta yksityiset part.kampaamot ottivat oppilaita 3 vuoden oppisopimuksella. En muista, mikä oli oppilaan palkka silloin, mutta minulla oli tuuria, pääsin asumaan omistajan perheeseen, ja sain myös ruuan. Ei siinä sitte paljon rahaa tarvinnutkaan. Omistaja opetti kaikessa ja hyvin. Ei silloin ollut sähkötukanleikkuukoneita, eikä parranajokoneina. Käsikoneet vain, mutta niissäpä olikin opettelemista, aina piti käden heiluttaa konetta tai saksia, tai harjaa ja kampaa, harjoituksen vuoksi. Ja parrat ajettiin veitsellä. Oli kova työ oppia veitsi teroittamaan, sitä harjoiteltiin paljon. Kyllä minä niitä kaupungin herroja pelkäsin, etenkin sitte kun piti jo ruveta heitä parturoimaan. Sain minä kerran kirjeenkin, jossa oli runo: Neiti, neiti, pitäkää hättää, teillä on mennyt ken-

Kuva 108. Helenan tukka näyttää lyhyemmältä kuin rippikoulukuvassa, mutta kovin nuoren näköinen hän on, ehkä 15-vuotias. Kuvan keskellä istuva Hildaäiti olisi silloin kuvassa 52-vuotias ja äitinsä vieressä seisova Pauli 11 vuotta täyttänyt. Kuva HVA.

gät lättää, j.n.e. Suutari liike oli naapurissa, samasta eteisestä. Muistan äitini kertoneen, että myöhemmin kävi selville runon olleen tulevan isäni kirjoittama.

…

Seuraavassa maaliskuussa, 27.3.1929 Juholan mökki myytiin ja Hilda muutti Paulin kanssa Viipuriin Saunalahden kaupunginosaan osoitteeseen Siimeskatu 1. Myös Henna muutti heidän kans209

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 109. Kuva on sen taakse tehdyn merkinnän mukaan otettu Järvenpään kylässä. Valitettavan epäterävästä kuvasta välittyy iloinen tunnelma, kuvattavat ovat ollaan lähdössä tansseihin. Pauli seisoo oikealla, Henna tuntemattoman nuorukaisen vieressä. Myös toinen neitonen jää tuntemattomaksi. Kuva HVA.

saan samaan hellahuoneeseen talon kolmanteen kerrokseen.327 Kevät eteni, valo lisääntyi ja luonto alkoi herätä. Siimeskadun alapuolella, yhtä katua alempana Saunalahden rinteessä oli Likolammin VPK:n talo, suosittu tanssipaikka. Tuli ilta, jona Helena 210

lähti sinne toisten mukaan hauskaa pitämään. Niistä tanssiaisista tuli hänen elämänsä tärkeimmät. Millainen oli tämä tanssiaisiin lähdössä oleva ihminen?

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 110. Edellisen kuvan tanssimatka on edennyt järven rantaan. Järvi on varmaan Houninjärvi, jonka rannalla Järvenpään kylä oli. Pauli veneen perässä on yhtä iloinen kuin edellisessä kuvassa, äitini tuntematon kavaljeeri puolestaan edelleen totista poikaa kuvan lempeän kesäisestä tunnelmasta huolimatta. Kuva HVA.

Helena Sipiläinen Sipilästä Äitini luonnehtii muisteluksissaan itseään araksi maalaistytöksi Viipuriin tulonsa aikoihin. Epäilemättä hän on sitä ollut, niin kuin varmaan kokivat olevansa useimmat maalta voimakkaasti kasvaneeseen kaupunkiin muuttaneet nuoret uusviipurilaiset. Tulijoitten henkiset ja taloudelliset läh-

tökohdat ovat varmasti vaihdelleet. Minkälaiset lähtökohdat äidilläni oli, mitä hän oli kotoaan ja kyläyhteisöstään saanut mukaan alkamassa olleeseen omaan itsenäiseen elämään? Kun vertaa Helenan lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä isäni Eero Virolaisen sukuun, kotiin ja kotikylään Perkjärvellä, löytää perus211

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 111. Hennalle tanssin taitoja opettava mies on tuntematon, samoin aika ja paikka. Tutun oppilaan lisäksi kuvan hauska asettelu kuitenkin puolsi sen ottamista mukaan. Kuva HVA.

tekijöissä hämmentävän monia yhtäläisyyksiä. Kummankin isä oli suuren talon perijä, kumpikin perhe asui aluksi perheen isän lapsuudenkodissa. Kumpikin isä luopui tai joutui luopumaan perijän asemastaan, perhe muutti talosta mökkiin ja kummankin isä ryhtyi rakennusmieheksi, työläiseksi. Kumpikin isä kuoli melko nuorena, noin viisikymmenvuotiaana ja perhe jäi äidin ja vanhimpien lasten elätettäväksi. Kumpikin leski myi 1920-luvun lopulla perheen mökin ja muutti koto212

na vielä myynnin aikaan olleitten lastensa kanssa Viipuriin. Mutta on myös merkittäviä eroja. En näe äitini lapsuudessa sellaisia hahmoja kuin Salomon Noro, joka toi sivistyksen perheeseensä tai Matilda, joka siirsi sen omaansa. Isäni äiti nousee lastensa kertomuksissa muutoinkin esiin poikkeuksellisen karismaattisena ja voimakkaana ihmisenä, äitini äiti ei. En näe äitini lapsuudessa Vilpin ja Marian tapaisia, ehkä hiukan kummallisia jopa noituuteen tukeutuvia isovanhempia, jotka kuitenkin olivat lähellä ja tarvittaessa turvaa tuomassa. Helenan isän vanhemmat asuivat väliensä rikkoutumisen takia erillään toisistaan. Käytössäni olleet lähteet äitini lapsuuteen ovat kyllä oleellisesti heikommat kuin isäni lapsuudesta kertovat, mutta tämän lähteitten puuttumisen voi nähdä myös yhtenä lähteenä. Äitini suvussa tai kodissa ei ollut kehittynyt sellaista tarinoitten tallentamisen tapaa kuin isäni lapsuuden perheessä, ei muutoinkaan sellaista henkiselle kasvulle otollista ympäristöä, jonka Matilda antoi lapsilleen. Mikko nousee lastensa kertomuksissa esiin hankalana ja komplisoituneena ihmisenä mutta myös kauniin pihan ja monipuolisen puutarhan luojana ja hoitajana, Juhana ei. Sohvin surullinen kertomus joulunvietosta vahvistaa kuvaa kulttuurittomasta perheestä ja Hildan veljen pirtukuolema antaa viitteitä samansuuntaisesta tilasta koko isoäitini suvun osalta. Osaamisen ja tiedon ero konkretisoituu lapsikuolleisuudessa. Isäni seitsenlapsisen sisarusparven kaikki jäsenet kasvoivat aikuisiksi, äitini yhtä suuren lapsuudenperheen lapsista kuoli kaksi vauvana ja kolmas onnettomuuden seurauksena kymmenvuotiaana. Vaikutelmaa siitä

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 112. Urho Puntan ja Maria Myllysen häät 24.4.1927 Koskelan kylässä. 16-vuotias Helena seisoo yhtenä kukkaistyttönä kuvassa morsiamen takana, Hennan Antti-veljen vaimo Emma os. Myllynen, istuu penkin vasemmassa päässä ja hänen siskonsa Tyyne, joka järjesti Hennan työnsä perijänä Meurmanille, seisoo vaaleassa puvussaan Emman takana. Tavan mukaan morsiuspari kutsui häihin kukkaistyttöjä ja poikia. Kukin tyttö valitsivat yhden pojista ojentamalle tälle kukan, yhdessä he olivat kukkapari, jotka mm pääsivät morsiuspöytään syömään. Salo 2012, 308. Kuva: Dioista skannatut kuvat. MVDA.

että lastenhoidon taidoissa on ollut suuri ero perheitten välillä vahvistaa Sohvin kertomus omasta tietämättömyydestään nuorena äitinä ollessaan. On helppo myöntyä ajattelemaan, että perheitten muissakin taidollisissa valmiuksissa on ollut vastaava tasoero.

Mutta on myös eroja tasoittavia tekijöitä. Näen äitini lapsuudessa ja nuoruudessa monia tärkeitä ihmisiä, joilta hän on saanut niin henkisen kuin taidollisen kasvun eväitä. Hanna Heimonen on epäilemättä ollut hyvä opettaja, mutta myös Sipilän kylän ja koko Vahvialan pitäjän keskeisiä 213

Eero ja Henna, viipurilaiset

käytöskursseille ohjattuna. Erinomaisen tärkeä kulttuurikasvatuksen lähde on ollut aika Meurmanilla, mutta yhtä avartava ikkuna uuteen ja jälleen erilaiseen maailmankuvaan ja elämännäkemykseen on ollut myös asuminen Arvi Rantasen porvariskodissa. Kaiken kehityksen perusta ja edellytys on kuitenkin ollut äitini oma kyky ja halu työntekoon, oppimiseen ja omaksumiseen. Olen varma siitä, että tanssiaisiin lähdössä ollut neitonen oli kyennyt omaksumaan merkittävän osan tarjolla olleesta henkisen kehityksen mahdollisuudesta, tiedoista ja työn tekemisen taidoista. Helena oli valmis tulossa olevaan elämänsä muutokseen.

…

Samoihin tansseihin Likolammin VPK:n talolle oli lähdössä myös toinen talon asukas, Eero Virolainen, tuleva isäni. Miten hän oli Perkjärveltä lähdettyään päätynyt asumaan Siimeskatu 1:een Viipurin Saunalahteen?

Kuva 113. Helena Sipiläinen totisena tummanpuhuvassa studiokuvassa, joka ajoittuu mielestäni rippikoulun jälkeiseen aikaan. Kuva HVA.

kulttuurivaikuttajia. Hänen ansiolistaltaan löytyvät kirjasto, kuoro, keskikouluun kannustaminen. Äitini kehitykseen ovat ilman epäilystä vaikuttaneet merkittävästi myös Nurmin ja Tervajärven koulujen opettajat joitten luona piikoessaan hän on saanut samalla arvokasta kasvatusta arkipäivän tilanteissa ja Tervajärvellä lisäksi opetusta 214

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 114. Rantasten kotitalo toukokuussa 2011 entisen Elisabetinkadun varrella. Hyvin s채ilyneen ja hoidetun talon vieress채 oli alkamassa torialueen kunnostus. Kuva MVA.

215

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 115. Viipurin pienoismallissa vuodelta 1939 talo on vaaleaksi maalattuna Siikaniementorin kulmassa. Minkä värinen se lienee ollut silloin kun äitini asui siinä runsas kymmenen vuotta aikaisemmin? Kuvan etualalla näkyy osa Linnansiltaa, taaempana reitti Haminanportin kautta Pyhän Annan kruunuun ja aivan kuvan ylälaidassa on KTR 2:n kasarmialueen reunaa. Kuva MVA.

216

Eero ja Henna, viipurilaiset ALOKKAASTA AMMATTISOTILAAKSI: 11.3.1925 - KEVÄT 1929

Asevelvollisuusaika Eero Virolainen tuli Viipuriin keskiviikkona 11.3.1925 ja ilmoittautui alokkaaksi Kenttätykistörykmentti 2:een. Isäni on tullut junalla, Perkjärveltä oli erinomaiset yhteydet Viipuriin ja hänellä on ollut matkaa varten valtion antama littera. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä matka omalla moottoripyörällä, jollainen hänellä jo Perkjärven aikanaan Aatun kertoman mukaan oli, mutta Eerolla ei ollut sille hyvää ja turvallista sijoituspaikkaa. Kukaan hänen sisaruksistaan tai lähisukulaisistaan ei tuolloin asunut Viipurissa omassa asunnossa jonka turviin olisi voinut Eeron pyörän ottaa. Alokas Virolainen määrättiin KTR 2:n kuudenteen patteriin.328 Isäni varusmiesajalta ei ole säilynyt suvun piirissä syntynyttä lähdeaineistoa. Varmaan hän ja sukulaiset ovat lähettäneet toisilleen postikortteja ja kirjeitä, mutta niitä ei ole tallessa. Vaikka Eero Virolaisen yksityisen elämän tapahtumat jäävät näin ollen pimentoon, saa hänen elämästään ja olemisestaan varusmiehenä kuitenkin käsityksen tämän tutkimuksen luvuista Tykkimiehen ajan kaari ja koulutus ja Perkjärven tykistöleirit KTR 2:n vuodenkierrossa. Tärkein tuon jakson kertojalähde on Lauri Airikka, hän ja isäni olivat samaa saapumiserää ja ainakin alokkaina samassa patterissa. Eeron ja Laurin kokemukset ovat olleet paljolti samankaltaisia. Eero Virolaisen armeijassa käymät kurssit, saamat ylennykset, siirrot, nimitykset, rangaistukset ja ansiomerkit on dokumentoitu hänen kantakorteissaan ja sotilasuransa ansioluetteloissa. Nämä

Kuva 116. Ajoittamaton kuva nuoresta siviilimiehestä. Eero näyttää tässä studiokuvassa hyvin samanikäiseltä kuin jäljempänä alikersanttikuvassa, ehkä hän on käynyt juuri ennen vakinaiseen palvelukseen astumistaan kuvauttamassa itsensä. Kuvalähde HVA.

217

Eero ja Henna, viipurilaiset

viestikurssista. Sen päätyttyä määrättiin Eero vain vajaan parin viikon tauon jälkeen alkaneelle tiedonantokurssin jatkumolle, kahden viikon pituiselle merkinantokurssille. Todistuksena näitten kurssien suorittamisesta ja Eeron erinomaisesta menestymisestä niillä on isäni arkistossa KTR 2:n kahden eri päiväkäskyn yhteinen ote. Luutnantti Tarkka, josta kirjoitin luvussa Patteristot, patterit, komentajat, oli Eeron varusmiesaikana noussut kapteeniksi:330 Ote KTR 2:n pkystä No 314/12.11.1925. 2 &. Kapteeni Tarkan johdolla 2.9.25 alkanut tiedonantokurssi on päättynyt ja oppilaat on komennettu pattereihinsa. - - Parhaimmat keskiarvot saavuttivat: 1. Tkm. Virolainen, keskiarvo 9,0 – 6 patterista, ------

Kuva 117. Nuori alikersantti, 21-vuotias Eero Virolainen. Kuva: HVA.

tiedot ovat siten säilyneet ja lähdetietoina käytössäni myös hänen varusmiesajaltaan. Kutsuntatilaisuudessa 24.10.1924 on hänen pituudekseen mitattu 170 cm, painoksi 70 kg rintakehän laajuudeksi ulos- ja sisäänhengityksessä 86 / 97 cm.3 29

…

Alokasaika kesti tasan kaksi kuukautta. Eero vannoi sotilasvalan muitten KTR 2:n alokkaitten kanssa Viipurin varuskunnan kirkossa 11.5.1925 ja niin heistä tuli tykkimiehiä. Viimeistään seuraavana syksynä näyttää ratkenneen isäni sotilasuran aselaji, hänet määrättiin kahden ja puolen kuukauden pituiselle tiedonantokurssille. Kyse oli nykysuomeksi 218

Ote KTR 2:n pkystä No 344/12.12.1925. 7 &. 23.11.25 alkanut merkinantokurssi on 8.12. lopetettu. Kurssilla saavutetut tulokset ovat hyvät. Alempana mainitut miehet ovat ottaneet hyväksyttävästi osaa kursseihin: ----Parhaat oppilaat olivat 6 patterin tkm. Virolainen ja - - - - -, kumpikin keskiarvolla 9. ---- Otteen oikeaksi todistaa: Rykmentin adjutantti Luutnantti [epäselvä nimi] [Leima: Kenttätykistörykmentti 2. Esikunta]

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 118. Tämä nuorten aliupseerien kuva on säilynyt kahtena kappaleena. Toisen taakse on kirjoitettu Asevelvollisuustoverit ja toisen Kerran vuosia sitten KTR 2sen alikersantit. Arvelen ensimmäistä merkintää isäni tekemäksi, toinen on vanhan ihmisen epävarmalla käsialalla tehty, luultavasti äitini kirjoittama. Kuva esittää kaiketi isääni ja hänen viesti- eli aliupseerikoulutuksen tovereitaan alikersanteiksi ylennettyinä. Eero Virolainen istuu eturivissä keskimmäisen. Kuva: EVA.

Nämä viestikurssit olivat samalla koulutus reservialiupseeriksi, Eero Virolainen ylennettiin korpraaliksi jouluaaton aattona 23.12.1925 ja alikersantiksi seuraavana keväänä 1.4.1926. Kaksi kuukautta myöhemmin 2.6.1926 hänet siirrettiin yhden vuoden, kahden kuukauden ja kolmen viikon varusmiesajan jälkeen täysin palvelleena reserviin, hän palasi siviilimiehenä Perkjärvelle. Isäni kantakortteihin merkittiin erikoiskoulutukseksi Tied, A.var.hoit ja palveluksen laaduksi

Aseellisena tiedonantoaliupseerina. Kantakortteihin tuli myös arvio käytöksestä; Hyvä mutta myös merkintä rangaistuksesta; Sopimattomasta käyttäyt. esimiestä kohtaan 2 vrk. yksin. arestia. Rangaistuksen tarkka ajankohta tai syy ei korteista selviä. Puolustusvoimien tuon ajan rangaistusnormiston mukaan kyse on kuitenkin ollut pienestä rikkeestä. Ehkä Eeron äkkipikainen luonne on kuohahtanut sopimattomassa tilanteessa.331 219

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kapitulantiksi En tiedä mitä isäni teki kesän mittaan, mutta on luontevaa ajatella, että hän oli työssä Savikon tiilitehtaalla tai maataloissa Perkjärvellä. Joka tapauksessa jo 30.9.1926 hän palasi Viipuriin ja varusmiesaikaiseen yksikköönsä KTR 2:n kuudenteen patteriin, nyt palkalliseen työhön, koulutusaliupseeriksi sitoumuksen perusteella.332

…

Miksi isästäni tuli ammattisotilas, miksi Eero Virolainen meni työhön armeijaan? Mitä hänen sisaruksensa tiesivät asiasta? Aatu Virolainen kirjoittaa veljestään näin:333 Kun Eero oli sitten päässyt ikään, että hänen oli mentävä ”sotilas-syynii” ja sitte v 1925 suorittamaan asevelvollisuuttaan Viipuriin KTR 2:n. Täällä hän päätti rikkoa suvun perinteet. Hän täysin omasta tahdostaan, asevelvollisuutensa suoritettuaan, valitsi sotilasuran, jossa hän pääsi pitkällekin. Ensin hän suoritti Radiosähköttäjän kurssin ja joutui näin Viestipatteristoon opettamaan tykkimiehillä radiosähköttäjän alkeita. Suvun perinteitten rikkomisella Aatu tarkoittanee sitä, että Eero oli ensimmäinen ammattisotilas suvussa, mutta hän ei vastaa kysymykseen, miksi isäni valitsi sotilaan ammatin. Entä isäni sisar Helka Huttunen? Hain hänen haastattelussaan vastausta kysymykseen kapitulanttien arvostuksesta, mutta keskustelumme avaa vastausta myös kysymykseen miksi Eerosta tuli sotilas:334 -Mitä se armeijaan kanta-aliupseeriks jäämine on tarkottanu niin ku sen aikases sosiaalises yhteis220

kunnassa tai yhteisössä et onk se ollu mihin, onk se ollu arvon nousu tai aseman nousu tai -No en mää nyt osaa sitä siis sil taval sanoa mut kato sillo ni kaikkiha, sillohan oli häpeä ja, suorastaa häpeä kuka ei kelvant sotaväkkee -joo-o -et oli ruununraakki, et sitä ei sil taval, mut se oli ainoa mist pääsi niiko kau…sit oli työpaikka…. ett alkuun -joo, niin … -Mut se ei tarkoittanut kuitenkaan mitään sosiaalista nousua? -No … eihä se sillä tavalla -Nii et se oli työpaikka siin … -Nii se oli sil tavalla justii että siit sitte ku pyrki ni pääs sitten nii ko eteenpäin ja tuli sinne -Joo-o -Et siinä mielessä et ei se tuota … Katos ko se oli varuskuntakaupunki ni siel oli nii paljo niitä Realistinen Helka nostaa esiin Eeron päätökseen vaikuttaneen keskeisen asian: … se oli ainoa mist pääsi niiko kau…sit oli työpaikka…. ett alkuun. Eerolla ei ollut mitään ammattia tai koulutusta mihinkään ammattiin. Savikon tiilitehtaalle hän varmaan olisi päässyt työhön, hän tunsi sen työn. Miksi hän ei valinnut Savikkoa, joka vielä 1920-luvun lopulla oli suuri työnantaja? Työn kesään painottuva kausiluontoisuus on voinut olla yksi syy, työn raskaus toinen. Armeijan käytyään hänellä oli mahdollisuus vertailla Savikon tarjoamaa työtä kapitulantin tehtäviin. Ehkä isäni näki myös Savikon suuren riippuvuuden rakentamisen suhdannevaihteluista.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Savikon lisäksi ei Perkjärvellä ollut juuri muita työmahdollisuuksia Eeron kaltaisille nuorukaisille. Isälläni ei ollut maata, jota ryhtyä viljelemään, paine lähteä kotikylästä muualle työhön oli selkeä. Lähellä oleva Viipuri, suuri ja nopeasti edelleen kasvava kaupunki monine työmahdollisuuksineen oli luonnollinen muuton kohde. Ison kaupungin kulttuuri- ja muu tarjonta on myös vetänyt puoleensa lapsesta asti laulamaan ja urheilemaan tottunutta isääni. Päätös muuttaa työhön Viipuriin on ollut luonnollinen ja ymmärrettävä, mutta miksi juuri sotilaaksi, huonosti palkatuksi kapitulantiksi? Yksi syy on ollut Eeron hyvä menestyminen varusmiehenä, erityisesti aliupseerikoulun viestikursseilla. Hänen on ollut helppo päästä kapitulantiksi, voi olla että häntä on jopa pyydetty KTR 2:ssa noihin aikoihin vielä uuden viesti-aselajin varusmieskouluttajaksi. On myös mahdollista, että Eero on halunnut nimenomaan sotilaaksi, tuntenut vetoa sotilaan ammattiin. Tähän voisi olla perustana ja selityksenä hänen kokemuksensa vuoden 1918 sodan ajalta ja noitten kokemusten jälkeen ilmennyt halu lähteä Viron vapaussotaan joista tutkimukseni ensimmäisessä osassa kerroin. Entä jo Helkalta kysymäni aliupseerien mahdollinen arvostus? Olisiko se 1920-luvun lopun suomalaisessa yhteiskunnassa sittenkin ollut korkeampi kuin mitä Helka arvioi ja ollut yksi syy Eeron ammatinvalintaan? Kysyin kapitulanttien arvostuksesta myös Kai ja Knut Koskelaiselta, oma ennakkokäsitykseni näkyy keskustelussamme, noloa kyllä, vielä selvemmin kuin Helkan haastattelussa:335

Markku: Minkälainen se noin muuten aliupseerin asema jos ajatellaan tommost arvomaailmaa niin miten se sijottu sen aikases Suomes kun eletään sanotaan 30-lukua, niin tota nythän… Knut: Tilanne on ihan toinen Markku: Tilanne on aikalail toinen ja niit ei paljokaan arvosteta, mut oliks se sillon minkämoinen? Kai: Se oli huomattavasti korkeempi minun nähdäkseni silloin kun tänäpäivänä näitten nykyisten kouluttajien, ylivääpelien ja ja näitten tuota arvoasteikko on, oli, on paljo alempi ko silloisten kersantin, ylikersantin ja vääpelin ja sillä tavalla. Kyllä, kyllä, kyllä minusta on mulla aina on ollu semmonen tunne että siihen aikaan, kyllä he olivat arvostettuja kouluttajia Markku: Mul on samanlainen käsitys, mä olen vaan ruvennu epäileen sitä Kai: Juu, ei tartte epäille, se on niin voimakas Markku: Se on sit kauhees ristiriidas tähän palkkaukseen Kai: On, on Markku: Kumma tilanne. Et oliks se sit niin et sinne armeijan rulliin hakeutu ja jäi semmosia kavereit jotka oli isänmaallisia luonnostaan? Kai: Nimenomaan. Tähän Suomen armeija siihen aikaan minun nähdäkseni näin jälkeenpäin ajatellenkin, tähän se vetosi että otettiin se isänmaallisuus näiltä nuorilta miehiltä tai että te teette hienoa työtä isänmaan hyväksi ja ja ja … Markku: Merkitsikö armeijaan jäänti Eerolle sosiaalista nousua? 221

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kai: … juu. Kyllä se kuule oikeastaan on, oli juuri näin että, että hän jäi armeijaan koska… Markku: kun hänen isänsä on puutyömies Kai: Juu Ehkä kapitulanttien arvostus tutkimukseni ajan yhteiskunnassa on asettunut keskimäärin lähemmäs Kain kuin Helkan käsitystä, olkoonkin että johdattelin Kain käsityksen muotoutumista melko lailla. Kaiken kaikkiaan: Eero Virolaisesta tuli kapitulantti ensiksikin koska kotikylän työmahdollisuudet olivat olemattomat lukuun ottamatta Savikon tiilitehdasta, jonne hän ei halunnut mennä. Toiseksi hänen oli helppo päästä työhön KTR 2:een ja kolmanneksi: Eero halusi sotilaan ammattiin, hän tunsi sen omakseen, arvosti sitä itse ja uskoi myös hänelle tärkeitten yhteiskunnan osien arvostavan sotilaita. Niin kuin elämässä usein, on varmaan myös sattumalla ollut osuutensa. Se että isäni aselajiksi tuli tykistö, saattaa olla yksi sattuman tuottamuksista, mutta se voi olla myös Eeron oma valinta. Jos häneltä on kutsuntatilaisuudessa kysytty mihin aselajiin hän toivoo pääsevänsä, on kenttätykistö ollut ymmärrettävä vastaus. Perkjärven tykistöleirin alue oli lähellä hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kotia, hän on varmasti käynyt siellä tai ainakin sen liepeillä. Aselaji oli hänelle muita tutumpi.

…

Nelisen kuukautta palvelukseen astumisensa jälkeen kapitulanttikersantti Virolainen komennettiin oppilaaksi 8.2.1927 alkaneelle kuukauden mittaiselle radiosähköttäjäkurssille. Opetus pidettiin KTR 2:ssa, mutta järjestelyistä vastasi Tykistön Tarkastajan Esikunta. Kurssi perustui tykistöryk222

Kuva 119. Paraatit järjestettiin keskikaupungilla ja ne vetivät paljon katsojia. Onko sitä pidettävä merkkinä sotilaan ammatin arvostuksesta yhteiskunnassa, ainakin viipurilaisessa yhteiskunnassa, rajan lähellä? Alkuperäinen kuvateksti: KTR 2:n ohimarssi paraatissa, edessä mm vänr Knuuttila ja kers Virolainen. Tiili 1961, 31.

menteille 23.6.1926 annettuun käskyyn, ja oli ensimmäisiä, ellei aivan ensimmäinen KTR 2:ssa järjestetty. Kuten edellä alaluvussa Patteristot, patterit, komentajat kerroin, ohjasi tuo kenraali Nenosen esikunnan määräys yksiköitä aloittamaan Suomen tykistön radiokoulutuksen ensin kantahenkilökunnan keskuudesta valituille aliupseereille. Kurssi oli merkittävä uuden koulutusalueen avaus KTR 2:lle, mutta tärkeä ratkaisu myös isäni sotilasuralla. Se viimeistään teki hänestä viestikouluttajan. Kurssi on antanut isälleni varmuuden työn jatkumisesta KTR 2:ssa, hän siirsi sen aikana 8.3.1927 kirkonkirjansa Muolaasta Viipurin maaseurakuntaa. Kurssin jälkeisenä keväänä, 20.4.1927 Eero Virolainen siirrettiin KTR 2:n neljänteen patteriin tähystysaliupseeriksi, eli niin kuin Aatu edellä lainaamassani muisteluksessa kirjoittaa: Viestipatteristoon opettamaan tykkimiehille radiosähköttäjän alkeita.336

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 120. Kämärä kuvan alareunassa on kirjoitettu negatiiviin väärinpäin. Kämärä oli n. 20 km Viipurista kaakkoon, ajoittamaton kuva josta KTR 2:n miehiksi on helposti tunnistettavissa ainakin etualan viiksekäs kersantti voi hyvin alla kevätkauden 1929 kurssilta. Kurssille on otettu niin varusmies-alikersantteja kuin kapitulantteja. Kuva EVA.

Syksyllä kapitulantti Virolaisen yhden vuoden määräaikainen sitoumus täyttyi, mutta sitoumusta jatkettiin edelleen, nyt kolmella vuodella aina 30.9.1930 asti. Kuitenkin jo vuotta myöhemmin, kaksi vuotta ennen uuden sitoumuksen päättymistä, 31.8.1928 Eero nimitettiin puolustuslaitoksen ylemmän palkkausluokan kersantin toimeen KTR 2:ssa ja määrättiin samalla 2. Viesti- ja Mittausosaston radioaliupseeriksi. Tämä nimitys tarkoitti vakituista työsuhdetta Puolustuslaitokseen

ja mitätöi näin määräaikaisen ja jatkuvuudeltaan epävarman kapitulanttisopimuksen. Kapitulanttisitoumusten muuttaminen vakinaisiksi toimiksi oli tullut mahdolliseksi keväällä 1928 annetun asetuksen jälkeen, kuten luvussa Kanta-aliupseerien asema Puolustusvoimissa kerroin. Isäni näyttää halunneen jatkaa työssään ja työsuhde oli nyt myös aikaisempaa varmempi, hän oli perustellusti siirtänyt kirkonkirjansa Viipuriin. Vuoden 1929 alussa Eero Virolainen komennettiin oppilaaksi 223

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 121. Martta Virolainen ja Vilho Elovaara äitini valokuva-albumiin tehdyn merkinnän mukaan kihlakuvassaan. HVA.

KTR 2:ssa järjestetylle puolen vuoden radiokurssille ammattitaitoaan syventämään. Kurssin aikaan, keväällä 1929 Eero asui Viipurin Siimeskadulla samassa talossa kuin Helena Sipiläinen. Nyt yritän hahmottaa, miten tuleva isäni oli päätynyt sinne asumaan. Asian selvittämiseksi on palattava ajassa muutama vuosi taaksepäin, Eero Virolaisen asevelvollisuusaikaan.337

224

Perhe muuttaa Viipuriin Isäni vanhempi sisko, Martta Virolainen, oli tullut 1920-luvun alkupuolella Sakkolasta Katri ja Juho Riikosen luota Viipuriin. Hän oli saanut työtä tutusta perheestä, Liikasilta ja muuttanut sen turvin kaupunkiin. Ensimmäisen Viipurin työpaikkansa jälkeen Martta sai uuden kotiapulaisen työn aivan keskikaupungilta, Karjala-lehden toimitaloa vastapäätää. Karjalan talo oli osoitteessa Aleksanterinkatu19338 ja siellä lehden suuressa kirjapainossa oli kirjaltajana työssä muitten muka-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 122. Martan ja Vilhon pojat 2.3.1927 syntynyt Martti vasemmalla ja 10.1.1928 syntynyt Pertti oikealla. Kuvat on otettu samassa studiossa, mutta eri kerroilla, kuvauspöytä on peitetty vain toisessa kuvassa. Ehkä lapset on viety kuvaan yksivuotispäivinään. Matilda Virolaisen albumi. RVA.

na Vilho Elovaara niminen mies. Kävi niin, että työpaikkanaapurit Martta ja Vilho kohtasivat, tutustuivat ja ihastuivat. Tämä ”työpaikkaromanssi”

oli vakavaa ja vakaata laatua ja johti avioliittoon, heidät vihittiin 23.5.1926.339

225

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 123. Saunalahden rannalla oleva suuri talo, jossa vaalean kivijalkakerroksen lisäksi näkyy kaksi puista asuinkerrosta, sijoittuu varsin lähellä Huvilakatu 4:ää. Se on suurella varmuudella Virolaisten ensimmäinen asuinpaikka Viipurissa. He asuivat talon kivijalkakerroksessa. Tietokoneen näytölle suurennetussa kuvassa näkyvät myös talosta oikealle rautatien ratavalli ja Huvilakatu se edessä. Rinteen yläpuolella näkyy iso valkoinen Monrepon kansakoulu. Kuva on osa SA-kuvaa jonka alkuperäinen kuvateksti on: Saunalahtea – 1941. Kuvalähde sa-kuva.fi.

Nuori pari asettui asumaan Kolikkoinmäen kaupunginosaan osoitteeseen Suurikatu 18 ja pian Martta alkoi odottaa ensimmäistä lastaan. Martti syntyi 2.3.1927. Martan nuorempi sisar Helka tuli syksyllä 1926 avuksi Elovaaran perheeseen, juoksemaan asioita. Martta oli tarkka taloudenpitäjä eikä antanut Helkalle lupaa ostaa karamelleja, kun tämä kävi kaupassa perheelle ruokaa ostamassa. Kiusaus kävi kuitenkin liian suureksi ja kerran Helka osti niitä ilman lupaa, rikkomus jota hän sitten vielä vanhanakin muisteli. Nuorempi veli Eero tuli Helkan kanssa samoihin aikoihin Viipuriin, työhön KTR 2:een kaupungin toiselle laidalle. Hän asui yhdessä toisen kapitulantin, Ritsilän kanssa poikamiesasunnossa, jossa tuolloin kahdeksanvuotias 226

Helka kävi ainakin kerran. Siellä oli ollut kideradio, jota kuunneltiin kuulokkeilla, radioäänen kuuleminen oli suuri elämys pienelle tytölle. Kuulokkeitten sovittelu Helkan päähän oli hankalaa ja antoi aiheen Ritsilän arviolle: Pien pää ja harvas korvii. Tämä isäni ensimmäisen Viipurin asunnon asuinkumppani, jonka Helka muistaa Ritsilänä, oli itse asiassa tuohon aikaan vielä nimeltään Sulo Emil Frits. Hän muutti sukunimensä maaherran päätöksellä vasta toukokuussa 1935.340 En tiedä missä Eero ja Sulo Frits ovat asuneet, kun Helka kävi heidän luonaan radiota kuuntelemassa, yksi mahdollisuus on Nälkälinna. Vuoden 1926 osoiteluettelossa Sulo Frits on Neitsytniemellä osoitteessa Antinkatu 1, mutta Eeroa ei siellä eikä luettelossa muutenkaan ole. Osoiteluettelon tiedot on kerätty ennen kuin Eero tuli syksyllä Viipuriin työhön. Myöhemmin Frits asui Likolammin kaupunginosassa, Siimeskatu 28:ssa, samassa osoitteessa Toivo Muurisen kanssa. Ehkä Eero on asunut Frits´n kanssa siellä ennen Toivo Muurista, mutta nuorukaiset ovat jostain syystä jääneet pois henkikirjasta?341

…

Vuoden 1927 syksyllä Virolaisten kotimökki Perkjärvellä myytiin ja Matilda muutti Yrjön kanssa Viipurin Saunalahden kaupunginosaan osoitteeseen Huvilakatu 4 kahden kamarin ja keittiön asuntoon. Talossa oli korkea kivijalka, jossa Virolaiset asuivat ja sen lisäksi kaksi puusta rakennuttua kerrosta. Huvilakatua ei enää ole tutkimukseni myöhempään aikaan sijoittuvassa liitekartassa, mutta Helkan minulle toisesta Viipurin kartasta osoittaman merkinnän mukaan rakennus on ollut liitekartan kohdassa Saunalah-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 124. Nämä toukokuussa 2011 kuvatut talot entisen Linnasaarenkatu 2-4 paikalla ovat hyvin lähellä entistä Huvilakatu 4:ää ja tyypiltään kaiketi samanlaisia kuin se jossa Virolaiset asuivat Viipuriin muutettuaan. Näissä taloissa ei kuitenkaan ole asuttavaa kivijalkaa. Kuva MVA.

dentie 16. Helka aloitti koulunkäynnin Viipurissa ja muistelee, että kun perhe muutti sinne, hän oli käynyt koulua vasta vähän aikaa. Perheen asunnon lähin koulu oli Monrepon kansakoulu ylhäällä Saunalahden rinteessä, mutta Helka on saattanut aloittaa koulunkäyntinsä jossakin muualla ennen perheen muuttoa ja vaihtanut sitten koulua samalla kun muutti Martan kotoa Matildan ja Yr-

jön uuteen asuntoon. Myös Aatu asettui Huvilakadulle armeijasta päästyään. Eero on muuttanut Huvilakadulle muuta perhettä myöhemmin, mutta kuitenkin ennen vuoden 1928 alussa päätettyä henkikirjoitusta. Hänet on merkitty kirjaan pari riviä muita Virolaisia alemmas, välissä on kaksi vierasta nimeä. Myös Anna on henkikirjassa Huvilakatu 4:n osoitteessa, vaikka hän ei Helkan 227

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 125. Virolaiset olivat muuttaneet Siimeskadulle ennen tämän kortin päiväystä 14.3.1929. Päivä on Matildan nimipäivä. Kortissa ei ole postileimaa eikä merkkiä, onnittelija on saattanut olla naapuri tai ainakin viipurilainen. Tituleeri K.K. on minulle vieras, voisiko se tarkoittaa korkeasti kunnioitettu? Matilda Virolaisen albumi, RVA.

mukaan siellä asunut. Toini on vuoden 1928 henkikirjassa Martan ja Vilhon osoitteessa Suurikatu 18, hän on mennyt sinne auttamaan uudelleen raskaaksi tullutta Marttaa kun perheessä aiemmin apuna ollut Helka oli lähtenyt Huvilakadulle. Elovaaran toinen lapsi Pertti, syntyi jo kymmenen kuukautta Martin jälkeen, 10.1.1928. Sekä Anna että Toini kävivät Helkan mukaan usein Huvilakadulla, perhe piti yhtä. En tiedä missä Anna on 228

asunut, häntä niin kuin ei Toiniakaan ole tuon ajan Viipurin osoitekalenterissa.342 Isäni oli ehtinyt asua Sulo Frits´n kanssa noin puolitoista vuotta ennen muuttoaan Huvilakadulle. Siellä hän asui vain vuoden verran ennen kuin perhe muutti Saunalahden rannasta rautatien toiselle puolen Likolammin kaupunginosaan ylös rinnettä osoitteeseen Siimeskatu 1, talon alimpaan kerrokseen. Henkikirjat tehtiin vuoden en-

Eero ja Henna, viipurilaiset

simmäisen päivän tilanteen mukaan, vuoden 1929 henkikirjassa Virolaiset on vielä merkitty Huvilakadun osoitteeseen mutta jo 14.3. Matilda on saanut onnittelukortin Siimeskadulle. Muutto on tapahtunut ennen sitä vuoden 1929 ensimmäisellä neljänneksellä. Myös tässä Siimeskadun asunnossa oli kaksi huonetta ja keittiö, henkikirjan 1930 mukaan siellä asuivat Matildan ja Eeron lisäksi Aatu, Anna, Helka, Yrjö ja Toini.343 Näin oli Eero Virolainen päätynyt Viipurissa samaan osoitteeseen kuin Helena Sipiläinen. Ennen kuin lähdemme heidän kanssaan Likolammin VPK:n tanssiaisiin, kerron vielä sen vähän mitä tähänastisen lisäksi tiedän isäni elämästä hänen Viipurin aikansa alussa. Nuori mies kaupungissa Tutkimukseni ensimmäisessä osassa päädyin käsitykseen, että isäni otti oman isänsä varhaisen kuoleman jälkeen vastuuta muusta perheestä, astui isän rooliin.344 Tämä asennoituminen jatkui ja vahvistui Eeron aikuistumisen myötä perheen muutettua Viipuriin. Helka kertoo haastattelussaan vuosikymmeniä myöhemmästä tapaamisestaan isäni nuoruudenaikaisen asuin- ja työtoverin, edellä jo mainitun Sulo Fritsin kanssa:345 …mut sit oli tää juttu justii et ko myö oltiin pieniä nii hän oli hirveen tiukoilla. Se yks minkä kanssa hän asu, semmonen Ritsilä joka oli kans aliupseeri, niin se sit… ko mie näin sit aikuisena… tääl Helsingissä, niin hän sano sitä että kyl hyö aina ihmetteli sitä Eeroo. Et ko hyö lähti poikamiehet

Kuva 126. Näkymä Siimeskadulta jatkosodan alkupuolella Viipurin tultua takaisin suomalaisten haltuun. Sodan vaurioita näkyy kuvassa mutta siitä saa kuitenkin käsityksen siitä millaisessa ympäristössä Sipiläiset ja Virolaiset asuivat keväällä 1929. Alkuperäinen kuvateksti: Säilynyttä asutusta Siimeskadun varrella Likolampi 1941.08.30. Kuvalähde SA-kuva. sa-kuva.fi.

juhlimaa ni Eero ei lähtent. Eero sano et en mä voi lähtee ko miul on siellä ne lapset Pitkän haastattelun aikana nousi isäni lapsuudenperheelleen antaman taloudellisen tuen ohella esiin myös Eeron suhteessa nuorempiin sisaruksiinsa omaksuma kasvattajan rooli. Ja nousi erikoisella tavalla; kun keskustelimme Helkan kanssa vanhempieni pitkään jatkuneesta lapsettomuudesta kertoi Helka Eeron löytäneen ongelmaan erikoisen näkökulman: et hän on kuitenkii niiko velvollisuutesa tehnyt et ko hää on kuitekii nii ko … meitä kasvat auttanut… ja kasvattanut…346 Tämä kasvattajan rooli näkyy myös Toinin kirjeissä äidilleni vuosikymmeniä myöhemmin. Toini ajoittaa ensimmäisen kirjeensä tapahtumat melko tarkkaan mutta samalla hiukan epäilyttä229

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 127. Kuva on pieni osa SA-kuvaa jonka alkuperäinen kuvateksti on: Diakonissalaitoksen katolta, Saunalahden omakotialuetta. Viipuri 1941.09.12. Taustalla näkyy Monrepon kansakoulu. Alkuperäisen kuvan ainoa kolmikerroksinen rakennus on tämän osakuvan keskellä ja sijoittuu Siimeskatu 1:n paikkeille. Talo voi hyvin olla se johon Hilda, Pauli ja Henna muuttivat kevättalvella 1929 ja jossa Eeron perhe asui kivijalassa ja Helenan perhe hellahuoneessa ylimmässä kerroksessa vaikka kivijalkaa ei kuvasta erotu. Hennan ja Eeron kronikkaa – 92. MVA. Kuvalähde sa-kuva.fi.

västi: Oliko vuosi 28 – 29 en muista. Toisen kirjeen kertomat tapahtumat näyttävät myös ajoittuvan ensimmäisen kirjeen aikakauteen. Lainaan hersyviä kirjeitä laajasti ohi Eeron asennoitumista kuvaavien kohtien, niistä on luettavissa myös tuon ajan nuorison seurustelusta ja seurustelun sosiaalisesta ympäristöstä samalla kun Toini isolla siveltimellä maalaillen kuvaa itsestään:347 Sitten iltapäivällä tuli Eer veikko ja oli musta kun myrskyn merkki allakan kulmassa: ”Tontka miss sie olit eile illall? En mie missää olt, ”Olitha sie. Mie oon siull sata kertaa sanont jot sie et saa männä niihe poikii asuntoo” Vastasin ene olt yksinnäin Aili 230

pyysi esiliinaksi ko se rve ei tykkää jot tyttö tulloo yksinnää sinne Sirra luo. Musta rullaverho oll ikkunas mie sanoin mitä vart verho ikkuna peittää. Ne ketä siel oll hyö sannoit jot akkuna on likane. Se yks kersantti joka asu sen Virran kanss hää sano miul: ”Tule istumaa miu vierehin sänkyy: Heh[?] mie istu täs tuolil mutt mie jatkoin Aili nyt mie lähen kottii. Aili sano Älä jätä minnuu yksinnäin tänne. Mie sanoin hänel hittoako sie tulet tuolaisen kaverin luo pitäs hänen varjella sinnuu mut pittää sannoo ko Mets. Nihä myö sotilaat eletää ko siat ja sonnit.” Ne kersantit katso minnuu pitkää ja sannoit: ”Ei kaikki. Mitä te sitten tänne tulette. Lähtekää litomaa. Niin kersantti Tuokko sanoi minulle: ”Minä lähden neitiä saatolle” Vastasin neitiä saatetaan silloin kun jalat edellä viedään, Ne hälmistyi. Eräs KTR2 sotilas otti minun hattuni. Se oli vihreä muoti hattu syvällä päässä [piirros kirjeessä] lierissä oli erivärisiä kukkia luuli kai että minä läksin hänen perässään. Sanoin että minä en yhden hatun takia lähde sotilaan perässä juoksemaan, luuletko että olen eepeli … sotilas oli vienyt sen kasarmiin ja pannut sängyn tolppaan. Eero oli ollut päivystäjänä ja silmät olivat iskeneet hattuun ja kysynyt karskilla äänellä: ”Mistä tuo on tuohon tullut, kuka sen toi?” Siellä oli vastattu se on yhden tytön hattu. ”Missä tyttö itse on oli Eero jylissyt? ”En tiedä oli poika vastannut. Tyttö nakkasi niskojaan ja sanoi: ”Luuletko että olen eepeli että lähden yhden hatun takia perääsi juoksemaan. Eero oli sanonut se on minun sisareni hattu. Poika oli anteeksi pyydellyt ja hattu ilmestyi kotiin mutta en minä sitä vihreänä pitänyt muistaakseni äiti värjäsi sen tumman ruskeaksi.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Toini ei kuitenkaan ole kokenut Eeron suhtautumista itseensä pelkästään rajojen asetteluksi vaan myös hyväksyväksi. Kirjeessä josta jälkimmäinen lainaus on, on myös Toinin muististaan tuottama kuvaus siitä kuinka Eero puolusti hänen kielenkäyttöään kyläilemässä olleelle Matildan sisarelle, Anu-tädille. Lainausta on toki luettava niin että se kertoo Toinin käsityksestä Eeron suhtautumisesta sisareensa, ei niinkään siitä, mitä kuusikymmentä vuotta aikaisemmin on tapahtunut. Samalla lainaus kertoo Toinin tunteneen isäni jo edellä hyvin tutuksi käyneen asuintoverin tämän ennen nimenmuutosta käyttämällä sukunimellä: …Niin Anu täti sanoi: Voi minkälaista kieltä sinä Toini käytät”. Eer veikko puolusti minua ja sanoi: Selvää suomen kieltä. Toini sanoo kaikille pojille joka saatolle pyrkii: ”Minua saatetaan silloin kun jalat eeltäpäin viedään. Sain sen tiedon Fritsiltä ja pöyhistin rintaani kun kukko tunkiolla ja olin ylpeä sisarestani. Myös Helka näyttää omalla kohdallaan tunteneen isoveljensä hyväksynnän ja huomioon ottamisen, rakkauden: Kyl hää koko aika nii ko huomas kyllä.348

…

Lapsuuden perhe, sisarukset olivat tärkeässä asemassa nuoren miehen elämässä. Mitä muuta siihen suvun ja työn lisäksi sisältyi 1920-luvun lopun Viipurissa? Urheilu oli jo Sakkolassa ja Perkjärvellä tullut tärkeäksi Eero Virolaiselle ja tärkeä se näyttää olleen myös nuorelle kapitulantille heti hänen Viipurin aikansa alusta lähtien. Isäni saamia eri urheilulajien palkintoja on säilynyt paljon, hopei-

Kuva 128. Toinen kuva vanhempieni asuinympäristön katunäkymistä Viipurin Saunalahdessa. Alkuperäinen kuvateksti: Säilynyttä asutusta Lipontien varrella. Likolampi 1941.08.30. Lipontie oli Siimeskadun suuntainen naapurikatu ylempänä Saunalahden rinteessä. SA-kuva.

sia lusikoita ja pieniä haarukoita, kauha, kakkulapioita, sokeripihdit, kirjoitusalusta, jonka pohja on marmoria ja kansi hopeaa, kaksi hopeista kirjanmerkkiä ja pokaali. Kaikki nyt esillä olevalta ajalta maaliskuusta 1925 kevääseen 1929 säilyneet palkinnot on saatu Tykkipoikien tai Puolustusvoimien järjestämistä kilpailusta. Niihin on tehty seuraavat kaiverrukset:349 Pieni haarukka: III P. Estejuoksu K.T.R. 2. 1927 Kahvilusikka: IV P 3-ottelu 29/IV 27. Tykkipojat Kahvilusikka: III P 5-ott. 16.9.28 Tykkipojat Kahvilusikka: I P. D-sarj. Hiihdosta 13.1.1929 Tykkipojat Kahvilusikka: VI P Estej. 2.D:n Mest. 1929 KTR2 Tykkipojat oli KTR 2:n oma urheiluseura, Eero Virolaisen urheiluharrastus on kytkeytynyt lä231

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 129. Tämä kuva on painettuna kirjassa Sävy & al.: Karjalan tykistöä Lappeenrannasta Viipuriin, 1972, sivu 55. Siinä kuvatekstinä on Rykmentin yleisurheilijoita 1929. E Meetteri, E Virolainen, R Hirva, T Vilhu, A Kouvo. Erillisiä urheiluasuja ei tuolloin näytä olleen kapitulanteilla niin kuin ei miehistölläkään. Kuvalähde tässä: EVA.

heisesti työhön ja ollut monipuolista, yleisurheilun eri lajeja. Toinen hänen harrastuksensa sivusi myös työtä, viestikapitulantti Virolainen rakenteli radioita, Helkan lapsena kuuntelema kideradio on hyvinkin voinut olla isoveljen tekemä. Moottoripyöräily oli myös isälleni tärkeää, Aatu on kertonut hänen ostaneen ensimmäisen pyöränsä jo Perkjärvellä, paljon nuorempi Helka sen sijaan 232

muistelee, että isäni tykkäs moottoripyöräst …heti ku sai sen verran rahhaa kokkoo ni osti… kyl se voi olla et sil oli yks pyörä jo enne avioliittoo. Isälleni tärkeä harrastus laulaminen sai Viipurissa uudet ja paremmat mahdollisuudet. Hän liittyi Toukolan sekakuoroon (kuva 4) heti kapitulantiksi tultuaan vuonna 1926 ja oli kuorossa aina talvisodan alkuun saakka.350

Eero ja Henna, viipurilaiset Kuva 130. Nuori mies siviilipuvussa. Ajoittamaton ja paikantamaton kuva lรถytyi Matilda Virolaisen albumista toisen kuvan alta. RVA.

233

Eero ja Henna, viipurilaiset

Entä vastakkainen sukupuoli, tytöt, naiset? Helka osasi kertoa jotain myös Eeron Viipurin ajan seurustelukumppaneista. Annikki Halosesta tuli aikanaan Toivo Muurisen vaimo ja sitten äitini pitkäaikainen tuttava ja ystävä, mutta sitä ennen hän ja Eero Virolainen olivat seurustelleet:351 -eikä ne siinä mieles olleet… mmm.. ei ne niin… mut se vaan keräs niitä kauniita tytön kuvia he he he…. Et ei ne sillee mitekää olleet -nii et ei sänkys välttämät oltu? -ei, ei, ei, ei tuota ei, ei Eeron todellinen ihastus on ollut Aino-niminen neitonen, jonka kanssa hän seurusteli Viipurissa hyvin vakavasti niin kuin Helka nuorten suhdetta luonnehtii. Kävi kuitenkin niin, että Aino kuoli keuhkotautiin. Helka ei koskaan nähnyt Ainoa, mutta arvelee että nuoret eivät menneet kihloihin juuri Ainon tuberkuloosin takia.352 …mut kyl hän tietysti oli siihen kiintynyt… ja… mutta sit tietyst ko hyö ei olleet kihlois eikä nähtävästi eivät sitä varte menneetkää.. koska se oli sairas.. nii.. mut kyl hän sinne, mut.. eihä hän voit hautajaisiikaa.. sil ol omat sukulaiset… ja kun ei olt kihlos, hän kävi meni kyllä haudalle, mut hän oli ihan siellä sitte siel sivus, sil taval … Helka muistaa Annan ja Eeron riidelleen, kun Eero oli ostanut jotakin lahjaksi sille ja näyttänyt sitä Annalle niin Annan mielestä lahja oli liian prostoi eli arkinen. Kirjoitin tutkimukseni ensimmäisessä osassa Helkan kertomasta tiedosta jonka 234

mukaan Eero olisi ollut seksisuhteessa ensimmäisen kerran 23-vuotiaana. Ikä osuu vuoteen 1928 ja sopii tähän tuberkuloosiin menehtyneeseen ihastuksen kohteeseen.353 Kevään 1929 lähestyessä täyttyi neljä vuotta Eero Virolaisen tulosta varusmieheksi Viipuriin. Jo kaupunkiin tullessaan hänellä oli ollut vahva itsetunto. Sen osoituksia olivat piiskan ottaminen pois isän kädestä, itsenäinen toiminta sedän pelastamiseksi vuoden 1918 kauheana aikana, mutta myös kapuaminen tiilitehtaan piippuun vain näyttämisen halusta. Kaiketi syntymälahjana tullut itsetunto oli kasvanut ja vahvistunut rakastavan äidin tukemana ja kannustamana ja Eeron hyvän koulumenestyksen myötä. Isäni oli ollut parhaita oppilaita jo kiertokoulussa, sitten kansakoulussa ja päässyt ryhmänsä kärkeen aina myös armeijan kursseilla, niin varusmies- kuin kapitulanttiaikanaan. Vahva itsetunto ja voimakas kilpailuvietti kävivät hänessä käsi kädessä. Eero oli nuoressa elämässään kokenut traagisesti päättyneen ensirakkauden ja isän ennenaikaisen kuoleman, joutunut ja halunnut ottaa vastuuta nuoremmista sisaruksistaan, kasvanut valmiiksi aikuisuuteen. Kevät eteni, valo lisääntyi ja luonto alkoi herätä. Siimeskadun alapuolella, yhtä katua alempana Saunalahden rinteessä oli Likolammin VPK:n talo, suosittu tanssipaikka. Tuli ilta, jona Henna Sipiläinen päätti lähteä sinne toisten mukaan hauskaa pitämään. Sinne lähti myös Eero Virolainen. Niistä tanssiaisista tuli heidän elämänsä tärkeimmät.

Eero ja Henna, viipurilaiset

TUBERKULOOSI

aiheuttamatta oireita. Oireettomalla kantajalla tuberkuloosibakteerit ovat lepotilassa, eikä kantaja levitä tautia, mutta hänellä on elinikäinen riski sairastua. Tuberkuloosi tarttuu melko huonosti, arviolta 30 % altistuneista saa infektion. Tartunnan saaneista sairastuu koko elinaikanaan vain noin 10 %. Hoitona käytetään monen antibiootin yhdistelmää,

Tuberkuloosi on bakteerin aiheuttama, yleensä keuhkoissa esiintyvä sairaus. Hoitamattomana se johtaa usein kuolemaan. Keuhkotuberkuloosin lisäksi tunnetaan myös nivel-, luu-, selkäranka-, iho-, imusolmuke- ja munuaistuberkuloosi. Tartunta saadaan hengitysteitse pisaratartuntana. Hidaskasvuinen bakteeri voi elää elimistössä vuosikausia

koska taudin aiheuttava bakteeri on erittäin vastustuskykyinen tavallisimmille antibiooteille. Lääkehoito kestää vähintään kuusi kuukautta. Vielä 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli vuosittain lähes 10 000 suomalaista. Nykyinen hoito on varsin tehokasta, noin 85 % tapauksista paranee. Lähde Wikipedia.

AINO ELONMAAN SAIRASTUMINEN

Tuula Virolaisen äiti sairastui tuberkuloosin vuonna 1947 kun Tuula oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Ainoa hoidettiin Paimion tuberkuloosiparantolassa vajaa vuosi. Tuula oli tuon ajan Ruokolinnassa Mamman ja Papan, Ainon vanhempien hoivissa. Aino oli saanut tuberkkelitartunnan ilmeisesti Paimion parantolan keittiöstä, jossa hän oli työssä. Kun Ainon sairaus oli pahimmillaan ar-

tuberkuloosiparantovioivat lääkärit hänet toivot- lasten lassa monta vuotta. Hän jäi tomaksi tapaukseksi, jolle ei eloon vaikkakin sairauden enää kannattanut antaa niukasti saatavilla olleita lääkkei- invalidisoimana. tä. Sukulaiset päättivät kuitenkin yhteisesti kerätä rahat, Lähde: Tuula Virolaisen joilla Ainolle ostettiin lääk- muistelus 13.6.2013. keet ja hän parani. Näihin aikoihin kolme Ainon serkkua menehtyi tuberkuloosiin, kaikki nuoria naisia. Myös Ainon veljen tytär sairastui pienenä lapsena, häntä hoidettiin Naantalissa

235

Eero ja Henna, viipurilaiset

MONREPON VPK:N TANSSIT KEVÄÄLLÄ 1929

Eero kävelee kauniissa illassa alas Saunalahden rinnettä kohti Likolammin VPK:n taloa. Talon ovet ovat auki ja niin Jazz´n musiikki oli alkanut kuulua jo, kun hän oli kääntynyt Siimeskadulta. Voloti ja poliisi Vilska seisovat portilla ja katselevat lähestyvää Eeroa: Karjala – lehti lauantaina 20.4.1929

-Kukas tää nuor kapitulantti on? -Noita KTR:n miehiä. Assuut Siimeskavu pääs, muuttiit vähä aikaa sitte Huvilakavult.

Eero tervehti viemällä kättä ”lippaan” suikka päässä ja astuu sisään lipunmyyntipöydän ääreen. -Iltaa. Onkos paljo väkkee? -Enemmäkkii sais olla. Viis markkaa, olkaa hyvä. Eero astuu sisään ja katselee ympärilleen: -Onha tääl sentää … Kassoha, tuoha on se mei yläkerra tyttö. Nythä mie haankii hänt… Henna häkeltyy ja vilkaisee sivuilleen: -Ketä hää hakkoo, eihä täs oo muit … ja lähtee sitten valssiin, jota solisti juuri silloin intron jälkeen alkaa laulaa: Kun saapuvi ilta ja kaihoten istun yksin aattehissain, ei rauhaa saada mun rintani voi, sua oottavi syömmeni ain. -Iltaa vaa, myöhä taietaa assuu samas talos tuos Siimeskavul? -Niihä se taitaa olla -Oon mie näht Teiät Rantase parturissakkii Linnakavul, ootta siel työssä? -Oon mie, ensimmäist vuotta oppilaana -No siin ammatis työtä riittää! Miu nimmein on Eero Virolaine, saapikos kyssyy kuka Työ ootta? -Mie on Sipiläise Henna -Mie asun äitini kanssa, nii taiatta työkii assuu? -Juu. Ja assuu miu veljein kans siin teiä yläkerras. -Niihä meilkii assuu miu veljet ja sisarii. Tunnettaks Työ tätä valssii?

236

Eero ja Henna, viipurilaiset

-Mie luulen jot tää on Särkynyt onni, sen helsinkiläise Malmsteeni säveltämä -Ai niikö. Kaunis valssi. Mei kuoro pojat on kyl puhuneet siit Malmsteenist, kuuluu oleva hyvä laulajakkii -Nii miekii oon kuult puhuttava, tää on kuulemma häne paras laulusa -Kelpaa tätä tanssii ku neiti on nii kevyt tanssitettavakkii Henna hymyilee. Alkaa näyttää siltä, että kaksi nuorta on löytänyt toisensa. Rakkautta ensi silmäyksellä? Jazz´n solisti jatkaa: Oi, jos kerrankaan saisinkaan surut heittää unholaan Oi, jos voisin, niin kuin soisin sinut nähdä rinnallain. Silloin ruusun kauneimman, silloin lemmen puhtahan sulle toisin omas’ oisin unelmoisin onnestain. Pari tuntia myöhemmin Henna ja Eero lähtevät käsikynkkää Saunalahden rinnettä ylös kohti harjanteen toisella puolella odottavaa Monrepon puistoa. Poliisi Vilska palaa juuri silloin kasvitarhaltaan, katsoo nuorten lähtöä ja hymyilee. TUULA VIROLAISEN MUISTELUS 26.5.2013

Henna oli kertonut Tuulalle Eeron ja Hennan ensimmäisestä yhteisestä tanssista näin: Kun Eero tuli hakemaan Hennaa tanssiin ja kumarsi, ei Henna ensin uskonut Eeron tarkoittavan häntä, vaan oli katsonut sivuilleen ihmetellen että kenelle se nyt kumartaa. Tuulan tulkinta Hennan kertomuksesta oli, että Henna oli tuntenut jonkinlaista huonommuutta tai alempiarvoisuutta Eeroon nähden, eikä siksi ollut uskonut tämän hakevan häntä. SÄRKYNYT ONNI

Särkynyt onni oli ensimmäinen varta vasten iskusävelmäksi eli iskelmäksi kirjoitettu suomalainen sävellys. Sanan ”iskelmä” keksi ottaa käyttöön Särkyneen onnen sanoittaja, silloinen Yleisradion kamreeri Roine Rikhard Ryynänen. Hän suomensi sen saksan sanasta ”schlager”. Georg Malmsten sävelsi Särkyneen onnen ja levytti sen syksyllä 1929 Berliinissä. Tämä huikeaan suosioon ja 17.000 levyn myyntiin noussut kappale oli Hennan ja Eeron häävalssi, kun heidät puolitoista vuotta Likolammin VPK:n tanssin jälkeen vihittiin syksyllä 1931. Malmstenin jälkeen Särkyneen onnen ovat levyttäneet monet muutkin artistit, mm Tapani Kansa.

Lähteet, ei lähdeluettelossa: http://www.veikkotiitto.fi/Satumaa.htm; dickatlee.com; Wikipedia.

237

Eero ja Henna, viipurilaiset NUORUUDESTA AIKUISUUTEEN: KEVÄT 1929 - 29.7.1932

Postikortin arvoitus ja Toukolan sekakuoro Vanhempieni seurustelun alkuaikaan ja tämän tutkimuksen etenemiseen liittyy mielenkiintoisella tavalla postikortti Monrepon VPK:n tanssiaisten jälkeiseltä juhannukselta. Sen osoite- ja tekstipuoli on kuvassa 1, mutta toistan sen vielä tässä:

Ounasvaaralla 24/6 29 P. H. ”Olen viettänyt yötöntä yötä” yllämainitut runoilijan sanat toteutettu, kaunis hetki! Todennäköisesti olenkin V.ssa jo lauantai iltana. Tästä menemme vielä pohjoiseen noin 200 km Monet terveiset, iloisiin näkemisiin! E.

muutoinkaan sen jälkeen kun oli lähtenyt Meurmanilta. Ihmettelin myös mitä nuori kapitulantti oli tehnyt niin kaukana pohjoisessa Suomessa. Olisiko kenttätykistö jo tuolloin käynyt Perkjärven lisäksi harjoittelemassa Lapissa? Mikään pikavisiitti kauas kotikaupungista Viipurista ei näyttänyt olleen kyseessä, kortin kirjoituspäivä, juhannuspäivä 24.6. oli ikikalenterin mukaan vuonna 1929 maanantai. Isäni matka näytti olleen kestoltaan ainakin parin viikon luokkaa, koska hän kortissa arvelee olevansa takaisin Viipurissa jo lauantai iltana. Postikortti nousi arvoon arvaamattomaan. Kun sitten kirjoitin taustalukua Viipurin kulttuurielämästä ja sen osana Toukolan työkeskuksesta, alkoi kortin arvoitus avautua. Olin näet tuolloin jo sisäistänyt isäni ansioluettelosta tiedon hänen kuulumisestaan Toukolan sekakuoroon vuosina 1926 - 1939. Toukolan historiikissa kerrotaan tästä kuorosta mm näin:354

Kortti on äitini arkistosta ja osui käteeni melkein ensimmäisenä tätä tutkimusta aloittaessani, mutta en aluksi kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Kun sitten aloin selvitellä vanhempieni asuinpaikkoja Viipurissa ei tätä Keisarinkadun osoitetta tullut kortin lisäksi esiin äitini muisteluksissa, sukulaisten haastatteluissa tai missään muussakaan lähteessä. Sekä Helka että Henna kertovat äitini muuttaneen Saunalahden Siimeskadulle asumaan yhdessä oman äitinsä Hildan kanssa, kun tämä muutti Viipuriin Sipilän mökin myytyään. Ja Juhola myytiin keväällä 1929. Äitini ei näyttänyt milloinkaan asuneen Linnoituksen kaupunginosassa, ei keskikaupungilla

… Kuoron jäsenluku on vuosien varrella vaihdellut 50—70:een, ja on kolmas osa laulajista pysynyt kuorossa sen perustamisesta eli syksystä 1924 asti … Vuosittain on annettu konsertteja Viipurissa, laulettu kaikissa Toukolan huomattavammissa tilaisuuksissa, järjestetty omia musiikkiiltoja ja juhlia … Arvokkaaksi jokavuotiseksi juhlahetkeksi, hyväksi perinteeksi on muodostunut kuoron järjestämä vanhusten joulujuhla. Sitä paitsi kuoro on avustanut monilukuisissa uskonnollisissa ja maallisissa tilaisuuksissa, se on laulullaan suorittanut palvelustehtävää kunnalliskodeissa, sairaaloissa, vankiloissa. Koti

Neiti Henna Sipiläinen Viipuri Keisarinkatu 8. as. 4.

238

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 131. Tärkeäksi nousseen postikortin kuvapuoli. HVA.

kaupungin ulkopuolella on annettu 59 konserttia 48 eri paikkakunnalla, pääkaupunkia ja kaukaista Perä-Pohjalaa myöten … Todennäköinen syy Eeron matkaan kaukaiseen Perä-Pohjolaan oli löytynyt ja varmistus tuli lukemalla pohjoisen sanomalehtiä juhannuksen 1929 tienoilta. Löysin ennakkouutisia ja jälkiarviointeja kuoron kiertueesta kolmesta sanomalehdestä, Oulussa ilmestyneestä Kalevasta, Rovaniemi –leh-

destä ja Pohjolan sanomista. Niitten perusteella syntyi kuoron matkasta seuraava kokonaiskuva:355 Kuoron matkalla oli mukana 25 laulajaa, kolmasosa sen kokonaisvahvuudesta. Ennen pohjoisen Suomen paikkakuntia kuoro oli esiintynyt ensin Kuopiossa ja sitten Kajaanissa, jossa sen konserttia oli ollut kuuntelemassa kirkon täyttänyt yleisö. Kajaanin jälkeen seuraava konsertti oli Oulun tuomiokirkossa 19.6 kello 20, kuulijoita nelisen sataa, seuraavana päivänä oli Pateniemessä ruokasali kuta239

Eero ja Henna, viipurilaiset

kuinkin täynnä, pääasiassa Kajaanin Puutavarayhtiön väkeä, 21.6. perjantai-iltana oli konsertti Kemissä, Karihaaran vanhalla kansakoululla, seuraavana päivänä Torniossa, sitten juhannusaattona 23.6. jälleen Kemissä, nyt kaupungin kirkossa kello 13, yleisöä parisataa henkeä. Lehtitietojen mukaan Eero vietti yötöntä yötä muun kuoron kanssa saarimatkalla Ajoksessa Toivolan väen vieraana. Juhannuspäivänä oli kaksi konserttia Rovaniemellä, ensin päivällä Rovaniemen kansakoululla ja sitten illalla Antinkadun kansakoululla. Seuraavaksi illaksi matka jatkui Kemijärvelle palokunnan talolle ja sieltä viimeiseen konserttiin keskiviikkona 26.6. klo 20 Pelkosennimen kirkonkylän kansakoululle. Kaikkiaan kuoro antoi matkallaan ainakin 11 konserttia yhdeksällä eri paikkakunnalla. Tilaisuuksien ohjelmisto sisälsi paljon muutakin kuin kuorolaulua: Kuoro: ”Sytytä tähdet” – A. Manner ”Soikoon kiitoslaulumme” – Tschaikowsky ”Ilo taivaassa” – Klemetti Kaksi muuta sekakuorolaulua Veikko Koivisto: Yksinlaulu Neiti Ilse Heisler, viulu, säestäjänä uruilla tai urkuharmonilla maisteri M. Turunen: ”Laulu ilman sanoja” – Kuula, kaksi muuta kappaletta Pastori Ilmari Tolsa:356 Lyhyt puhe Kuoro: 240

”Ah autuas riemu taivaan” – Klemetti Kuusi osaa motetista ”Jeesu aarteheni” – Bach Liput 5 mk hengeltä. Lehtien arvostelut olivat lähes yksinomaan kiittäviä, mutta oli sentään yksi poikkeus. Kaleva kirjoitti 20.6.1929 näin: Toukolan sekakuoro esittäytyi eilen illalla pienemmällä laulajajoukolla ensi kerran oululaiselle yleisölle. Tämä pienoinen laulajajoukko antoi edullisen käsityksen tästä viipurilaisesta kuorosta. Laulua kuunteli yleensä nautinnolla, varsinkin vaatimattomissa sävellyksissä. Vaikeammat laulut, kuten Tschaikowskyn loistelias ”Soikoon kiitoslaulumme” ja Bachin ”Osia motetista Jeesu aarteheni” horjahtelivat pahoin varsinkin sävelpuhtaudessa sekä herättivät toivomuksia äänenmuodostukseen nähden. Tämä nyt ei olekaan ihme, kun ottaa huomioon pitkät matkat, joista varsinkin tenorit lienevät kärsineet. Laulut esitettiin yleensä herkästi ja antaumuksella. Sanojen lausunta oli hyvä. Kaikesta huomasi, että kuorossa on tehty tuloksellista työtä ja päästy sangen kunnioitettaviin tuloksiin. Kalevan kriitikon ymmärtävä suhtautuminen raskaan matkan vaikutuksiin oli perusteltu. Kuoron matka olisi nykytiestöä pitkin noin 2000 kilometrin mittainen, 1920-luvulla se on ollut varmasti vielä paljon pitempi, tiet olivat asfaltoimattomia, mutkaisia, mäkisiä ja kuopppaisia eikä linja-autoissa ollut ilmastointia, ei muutoinkaan nykyistä mukavuustasoa.

Eero ja Henna, viipurilaiset Kuva 132. Rovaniemi –lehden uutinen 22.6.1929. Pohjoisen lehdistä näyttävimmin uutisoi toukolaisten matkasta Pohjolan sanomat, sen kahden palstan artikkeli etusisulla 22.6.1929 ylsi sivun yli ylhäältä alas saakka. Jutussa, joka perustui kuoron matkaa johtaneen pastori Koiviston haastatteluun, käsiteltiin kuoron toimintaa varsin laajasti.

Syy isäni pohjoisen matkaan oli selvinnyt. Mutta kortin osoite? Soitin Mikkelin Maakuntaarkistoon ja sain sieltä otteen Viipurin henkikirjasta Keisarinkatu 8 vuodelta 1929. Ja ihmeitten ihme! Vastoin kaikkia muistitietoja oli sinne henkikirjoitettu mm vuonna 1910 syntynyt Sipiläinen, Helena neiti. Samassa osoitteessa asui myös Koskelaisen perhe, Anselm, Sofia ja heidän kolme alaikäistä poikaansa. Äitini oli muuttanut Rantaselta Elisabetinkadulta sisarensa perheeseen, vaikka ei siitä muisteluksissaan mainitse mitään niin kuin ei hänen Helka-kälynsäkään. Kun äitini aloitti parturioppilaana syksyllä 1928, on hän ehtinyt asua työnantajansa perheessä vain muutaman kuukauden, ehkä puoli vuotta ennen muuttoaan ja tullut kirjoitetuksi henkikirjaan 1929 heti alkuvuonna.357 Se, että äitini ohittaa tämän asuinpaikan muistelmissaan täydellisesti voi merkitä myös sitä, että asuminen Keisarikadulla on ollut käytännössä puolittaista tai lähes olematonta sen jälkeen kun Hilda ja Pauli muuttivat Siimeskadulle kevättalvella 1929. Henna on viettänyt paljon aikaa Saunalahdessa oman perheensä luona jo keväästä 1929 alkaen, seuraavan vuoden alussa hän tuli myös henkikirjoitetuksi Siimeskadulle. Äitini on kuitenkin vähintäänkin käynyt usein Keisarinkadulla, muuten ei isäni olisi osoittanut korttia sinne. Sisaren koti on ollut Hennan työmatkan 241

Eero ja Henna, viipurilaiset

vaimonsa Elisabethin ja poikansa kanssa sekä 44-vuotias rouva Anna Zaluschin.

…

Ilman tätä isääni ja äitiäni yhdistänyttä, ehkä heidän toisilleen lähettämistä korteista ja kirjeistä ensimmäistä, en luultavasti olisi koskaan tullut tietämään äitini ja kummivanhempieni asumisesta Keisarinkadun kansainvälisessä yhteisössä saati isäni kuoromatkasta pohjoiseen. Tärkeä kortti.

Kuva 133. Luostarinkatu 8:n sisäpiha ennen sotia. Tähän pihaan lähetti Eero kuvan 1 postikortin vuonna 1929. Kadun nimi oli tuolloin vielä Keisarinkatu. Kuva: Hirn & Lankinen 2000, 44.

varrella Siimeskadulta Rantasen Linnankadun liikkeeseen. Voisi toki ajatella, että nuoret ovat aluksi halunneet pitää seurustelunsa omana tietonaan ja kortti olisi siksi ohjattu Keisarinkadulle, mutta tällainen salailu sopii huonosti siihen kuvaan, joka muista lähteistä syntyy vanhempieni seurustelusta. Se oli sukuun nähden heti avointa ja uuden parin suhteet kummankin sukuun vahvistuivat nopeasti. Kortin osoitteen muut asukkaat henkikirjassa kuvaavat hyvin tuolloisen Viipurin vanhan kaupungin asujaimiston kansainvälistä luonnetta. Koskelaisen perheen ja Hennan lisäksi Keisarinkatu 8:aan oli henkikirjoitettu 45-vuotias maalarimestari Jean Mellais vaimonsa Ainan, kahden tyttärensä ja yhden poikansa kanssa, 24-vuotias kotiapulainen Hilma Kapiainen, 38-vuotias kreikkalaiskatolinen radioinsinööri Ivan Kutkin, 48-vuotias laulunopettaja Nikolai Schmakoff 242

Kihlaus ja avioliitto Yhtenä osoituksena nuorten nopeasta asemoitumisesta molempien perheisiin on äitini kertoma muistiini tallentunut anekdootti vanhempieni seurustelun alkuajoilta. Niin kuin aiemmin olen kirjoittanut, asui Eeron perhe Siimeskadun talon alimmassa ja Hennan perhe sen kolmannessa kerroksessa. Perheet näyttävät vierailleen toisissaan ahkerasti koskapa Matilda oli saanut aiheen tokaista: Myö ollaa ko enkelit Jaakobi unes. Kuletaa näit rappusii ees ja takasii, ylös ja alas.358 Nuoret näyttävät kiinnittyneen nopeasti myös laajemmin toistensa sukuihin. Jo jouluna 1929, vain puolisen vuotta tutustumisensa jälkeen, viettivät Henna ja Eero aattoiltaa Hennan siskon Sohvin perheessä Tienhaaran myllyn pihassa. Koskelaisten vanhimmalle pojalle, tuolloin kuusivuotiaalle Kaille tuo joulu muodostui käännekohdaksi hänen lapsen elämässään. Näin Kai muisteli vuonna 1999 tuota vuosikymmenten takaista aattoiltaa:359 -Kun jouluaatto tuli, isäs ja äitis tuli meille, niin kuin tavallisesti jouluna, taikka me mentiin heille jouluna sitten myöhemmin. Niin tuo… Mä

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 134. Koskelaisten kotipiha Tienhaarassa, Valssimyllyn pihassa. Knut, Anselmin sylissä, oli syntynyt 2.9.1927, Kai 12.2.1923 ja Kalevi 9.6.1925, poikien iät sopivat hyvin vuoden 1929 kesään. Keskellä Anselmin siskon mies Juho Pankka käsi Sohvin kaulalla, hänen vieressään Sohvin veljet Antti ja Pauli. Kuva HVA.

muistan vielä kysyneeni Henna tädiltä että ”Mi, mitä varten – missäs Eero-setä on”? -Nnnn -Niin se tuli sitten se nauru siitä ja sano että no juu että se että Eero joutu nyt korjaamaan jotain tuolla tai tekemään jotain semmosta, kato tekovale…

-Nii -Ja minut ja olikohan noita poikia siellä, Nuuttia edes olemassakaan, niin meidät jo sitä ennen oli pantu kamariin ja morjestettu isäs ja äitis siellä keittiössä ja isäs meni piiloon ja pukkina sillo… -Just just

243

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 135. Vanhempieni kihlajaiskortti näyttää olleen isälleni tärkeä. Se on säilynyt kukkarossa, joka hänellä oli mukanaan sodassa ja joka sitten hänen kaaduttuaan lähetettiin äidilleni. Äitini on käyttänyt etunimeä Henna kasteessa saamansa nimen Helena sijaan. EVA.

-Sitten tuli pukin aika ja ja ja tuota ja voikun se oli jännää ja mukavaa niinkus tietysti ihan normaalisti. Ja sitten pukki tulee ja sanoo että tulepas nyt pukin polvelle ja minä menin pukin polvelle ja tohon polvelle istuin ja pukki puhuu niille muille ja tuota pukilla oli naamari niin kun siihen aikaan käytettiin pahvista naamaria ja perkeles kun minä kuule katoin Knut: -Ja tunsit sen kasvot -Ja minä näin kuule -Knut: -Naamarin takaa -Pukin leukaperät ja näin Eeron leukaperän siellä niin Voi minun maailmani romahti! Kain toinen varhainen muisto vanhemmistani liittyi heidän kihlajaisiinsa. Tämä muistikuva sijoittui Kain mielessä johonkin muuhun kuin Likolammin asuntoon, mutta Kai ei osannut tätä vanhempieni kotia paikantaa. Ihmisiä oli aika lailla ja pöydällä oli grammari, tarkoitus oli ryhtyä tanssimaan. Henna ja Helka päättivät että lattialle oli tehtävä jotakin ja niin Henna oli hakenut korkeajalkaisen pikarin vettä täynnään, jostakin 244

syystä tytöt olivat arvelleet veden edesauttavan lattian tanssittavuutta. On huomattava, että Henna oli kihlajaisten aikaan 19- ja Helka vasta 12-vuotias. Kun pikarista oli sitten ruiskittu vettä lattialle, oli sen jalka huiskimisen voimasta katkennut ja lasi hajonnut sen tuhannen pirstaleiksi. Kai oli pelästynyt kovasti.360

…

Tämä kihlajaisjuhlien viettopaikka on ollut Viipurin Pikiruukin kaupunginosassa osoitteessa Pikiruukintie 6. Katu on tutkimukseni liitekartassa, mutta siinä ei ole näin pientä numeroa, osa kadusta on saanut uuden nimen, Latokartanontie. Myös numerointi on muuttunut, entinen Pikiruukintie 6 osuu kartassa hyvin lähelle Latokartanontien ja Aatunkadun kulmaa. Vuoden 1930 alussa tehdyssä Viipurin henkikirjassa Helena Sipiläinen ja Eero Virolainen on kirjattu vielä Siimeskatu 1:een, mutta jo vuonna 1931 heidät on henkikirjoitettu Pikiruukintie 6:een. Samoin vuonna 1931 painetussa osoitekalenterissa heillä kummallakin on tämä osoite mutta vielä eri sukunimet, Helena on yhä Sipiläinen, vaikka heidät oli vihitty jo 14.9.1930. En tiedä

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 136. Eero Virolaisen ja Helena Sipiläisen kihlakuva. Yhtä totisia he ovat kuin isäni vanhemmat omassa kihlakuvassaan tutkimukseni ensimmäisessä osassa, mutta katsovat kohti kameraa toisin kuin Matilda ja Mikko omassa kihlakuvassaan. Kuva HVA.

mistä lähteestä osoitekalenterin tiedot on saatu ja mihin tarkkaan aikaan tiedot ajoittuvat. Kihlajaisia vietettiin sunnuntaina 20.4.1930, joten muutto näyttää ajoittuneen vuoden 1930 alkukuukausiin. Tätä ajoitusta tukee katkelma Toinin kirjeestä äidilleni vuosikymmeniä myöhemmin, Toini kirjoittaa muistissaan isääni liittyneestä etiäis-ilmiöstä: Kun asuimme Siimeskadulla ja Eero oli Santahaminassa kun pikajuna ohitti Saunalahden niin Eer veikon askeleet kuuluivat ja sen jälkeen 20 m kuluttua

Eero tuli. Eero oli Helsingin Santahaminassa Viestipataljoona 1:n kurssilla 3.1.–30.6.1930, joten Toinin muistikuvan ajoittuminen on varmaa. Myös Helka vahvistaa muuton ajoitusta epäsuorasti kertomalla, että kun Henna ja Eero saivat oman asunnon, muuttivat he sinne ja asuivat avoliitossa jonkun aikaa ennen kuin heidät vihittiin:361 …olivat vissii ensimmäisii avoliittolaisii … He asuivat yhdessä enne ko oli vihitty, en mie muista sitä minkä 245

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 137. Hääjuhlassa näyttää tämän kuvan perusteella olleen 60 – 70 vierasta. Valo ei ole riittänyt ja niin kuvattavat ovat ehtineet liikkua pitkän valotusajan aikana, heitä on vaikea tunnistaa. Edessä lattialla näyttäisi istuvan Anselm Koskelainen mutta muitten vieraitten henkilöllisyys jää enemmän tai vähemmän arvailuksi. Kuva HVA.

aikaa, mutta kuitekii ni … ei siihen aikaan olt paljo … Mammahan asui melkein koko ajan heidän kanssa … Samoin kuin Mamma eli Hilda, äitini äiti, muutti Pauli nuoren parin asuntoon. Myös Matilda, Aatu, Anna, Helka ja Yrjö ovat muuttaneet Siimeskadulta Pikiruukin kaupunginosaan henkikirjoitusten 1930 ja 1931 välillä, varmaan samoihin aikoihin kuin Eero, Henna, Hilda ja Pauli. Eeron muutettua pois Siimes246

kadun asunnosta on Matildalla ollut paine muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Hän asettui mukana muuttaneitten lastensa kanssa Pikiruukissa osoitteeseen Suomenvedenkatu 9.362

…

Henna ja Eero vihittiin puolisentoista vuotta ensitapaamisensa jälkeen sunnuntaina 14.9.1930. Vihkiminen tapahtui kirkon asemasta KTR 2:n aliupseerikerholla ja siellä olivat myös hääjuhlat. Kun

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 139. Kuva 138. Kuvat 138 - 141. Nuori aviopari 14.6.1931 Kaukjärvellä. Päivä oli ikikalenterin mukaan sunnuntai. Kaukjärvi oli Perkjärven tykistöleirin alueen naapuri, tai oikeammin Perkjärven leirialue oli Kaukjärvellä. Isäni on ollut siellä KTR 2:n kesäleirillä varusmiesten kouluttajana ja Henna on tullut hänen kanssaan viikonloppuvapaata viettämään. Kuvat HVA.

orkesteria ei vastoin sopimusta kuulunut, haki Eero äitini minulle kertoman mukaan kasarmilta varusmiehen tahdittamaan tanssia hanurilla. Tämä haitarin soittaja ei Knut Koskelaisen mukaan

osannut häävalssiksi aiottua kappaletta lainkaan, vaan soitti parhaiten osaamansa valssin, tuon ajan muotikappaleen Särkynyt onni. Kaunis kappale, sanoo Knut. Kailla on pienen pojan mieleen tallentunut erikoinen muisto häätilaisuudesta:363 … vihkimiset oli suoritettu ja ja ja häämaljat juotu ja ja ne seremoniat jo hyvin pitkällä ja sitten alkoi tanssi …tanssi siinä. Sali se oli pienen pojan silmissä tavattoman suuri se lattia … Knut: -Niin se on aina 247

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 140.

-Mutta tuota eihän se todellisuudessa sitten aikuisen silmissä ollut läheskään niin suuri. Isäs ja äitis istuivat nätisti siellä edessä, minä olin täällä taustalla sotilaitten takana ja seurasin tätä ilon pitoa ja … en minä tiedä näistä muista sukulaisista että missä he lienee ollu mutta elävästi muistan sen yhden, yhden tuota vääpelin tai aliupseerin joka tapauksessa niin se oli aika liirumissa kun se tuli tähän toisten kavereitten luokse ja siinä naurettiin ja peli ei soinu, lattialla ei ollu ketään ja tuota tällä kaverilla oli semmonen tasapainohäiriö että se ei kaatunu olleskaan mutta se ei koskaan liikkunu eteenpäin muuta kun tuen varassa sitten kun se oli riittävän kännissä. Ja ne 248

Kuva 141.

kaverit tiesi sen perkeles ja ne käänti sen selän sinne keskelle lattiaa päin ja päästivät irti ni sitte se lähti ja meni sen koko lattian läpi kuule takaperin Hennan ja Eeron viereen. Tää oli niin kova häpeä minulle että mitä ne nyt teki tolle miehelle tai mitä tolle nyt käy kun takaperin menee tossa sitten ja toiset nauraa ja pitää halpaa. Kaikilla oli hauskaa, eihän siinä mitään ollu. Minua vaan pelotti taas kun minä olin niin pieni

Eero ja Henna, viipurilaiset

Sulhanen oli nuori, 25-vuotias, mutta morsian vielä nuorempi, ei vielä kahtakymmentä vuotta täyttänyt. Helka kuvaa nuoren parin suhdetta avioliiton alussa näin: mut kyl ne nii hirveen rakastunneita olivat, ainakin alussa. … Hennahan oli niin nuori. Et hää tais hoivailla vähä niiko lasta. Itse morsian, vihkimisen aikaan vielä oppisopimuksella Rantasen parturiliikkeessä työssä ollut äitini, kirjoitti 1980-luvulla omasta avioliiton alun aikaisesta nuoruudestaan, muisteluksen kirjoittamisen aikaan jo varsin hyvin väistyneestä ominaisuudesta:364 Tanssiaisreissulla tutustuin tulevaan mieheeni, ja kun meidät vihittiin v. 1930, oli vielä op.aikaa jäljellä 1 vuosi. Nuori olin vielä, vanha täti sanoikin, että: Voi häntä raukkaa, kun ei ole vielä kahtakymmentäkään!” ”No, tullooha hää!” sanoi sulhaseni ja oikeassa oli. Nyt on jo lähes neljä kertaa kaksikymmentä

Kapitulantti Virolainen KTR 2:n pitkä radiokurssi, jonka alkamisesta edellisessä jaksossa kerroin, päättyi juhannuksen alla 15.6.1929, juuri ennen Toukolan kuoron matkaa pohjoiseen. Todistukset on päivätty Perkjärvellä, Eero oli kurssin oppilaista toiseksi paras:365 KENTTÄTYKISTÖRYKMENTTI 2:n RADIOKURSSI. TODISTUS. Kersantti E. Virolainen on ajalla 1.1.29 – 15.6.29 ollut oppilaana rykmentin radiokurssilla ja saavuttanut kiitettävän käytöksen ohella seuraavat arvosanat: Sähkötekniikka: Kiitettävä 9,5 Radiotekniikka: Tyydyttävä 8 Vastaanotto: Kiitettävä 9 Lähetys: Tyydyttävä 8 Liikennepalvelus: Kiitettävä 10 Keskiarvo: 8,9 Yleinen järjestyssija: II

85 kirjainta/min. 90 kirjainta/min.

Perkjärven leirillä 15 p:nä kesäkuuta 1929. Rykmentin komentaja Eversti V. Svanström Rykmentin radiokouluttaja ja Luutnantti M. Haclin Tämä kurssi on ollut KTR 2:lle tärkeä, muuten ei itse rykmentin komentaja olisi sen todistuksia allekirjoittanut. Kapitulantti Virolaisen viestikoulutus jatkui ja syveni. Puoli vuotta myöhemmin 3.1.1930 Eero ko249

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 142. Kuvan taakse on isäni käsialalla kirjoitettu: Rad. sähk. aliups. kurssit Santahaminassa 1930. Kuvalähde EVA.

mennettiin Santahaminaan Viestipataljoona 1:n järjestämälle Radio k-aliupseerikurssille. Kurssi oli vielä pitempi kuin edellinen, KTR 2:n oma kurssi ja se oli jaettu kahteen osaan, 3.1. – 30.6.1930 ja 1.10. – 29.11.1930. Eero on kulkenut junalla Viipurista Helsinkiin Santahaminan kurssia käydessään, näihin junamatkoihin liittyy Toinin kirjeessään kertoma etiäiskokemus jonka edellä välitin. Myös tällä Santahaminan kurssilla kersantti Virolainen menestyi erinomaisesti, hän oli kurssin 24 oppilaasta neljänneksi paras ja sai todistukseen seuraavat arvosanat:366 250

Käytös kiitettävä 10, Uutteruus ja innostus hyvä 9, Vastaanotto kiitettävä 10, Lähetys kiitettävä 10, Sähköoppi tyydyttävä 8, Radio-oppi hyvä 9, Asemien tunteminen kiitettävä 10, Radioliikenne tyydyttävä 8, Viestitekniikka tyydyttävä 7, Kuuntelupalvelus ja salakirjoitus kiitettävä 10. Todistuksen allekirjoittivat Viestipataljoonan komentaja, everstiluutnantti A. R. Stenholm ja kurssin johtaja, res. luutnantti Valmis Saarikko. Kurssin lopulla, 28.11.1930, suoritti Eero I luokan

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 143. Siviilimies Eeron vieressä saattaa olla Santahaminan kurssia johtanut reservin luutnantti Valmis Saarikko tai sähköttäjätodistuksen kolmas allekirjoittaja Eino Heikkilä. Kuva EVA.

sotilasradiosähköttäjän tutkinnon ja sai siitä todistuksen, jonka arvosanoista neljä oli kymppejä ja kaksi kahdeksikkoa. Tämän todistuksen kolmantena allekirjoittajana Stenholmin ja Saarikon lisäksi on res. vänrikki Eino Heikkilä.367 Kurssilta on isäni arkistossa säilynyt kolme valokuvaa. Mitä olisi ajateltava siitä että niissä kaikissa on isäni hyvin näkyvästi etualalla, voiko siitä päätellä jotain hänen luonteestaan vai onko

kyseessä sattuma? Takarivin taavi hän ei ainakaan näytä olleen. Lähes viisi vuotta kersanttina palvellut kapitulantti Virolainen sai ensimmäisen ylennyksensä runsas puoli vuotta Viestipataljoonan kurssin jälkeen. 20.7.1931 hänestä tuli ylikersantti. Samana vuonna 1931 hän on Puolustusvoimien ansioluettelonsa mukaan liittynyt viipurilaiseen siviiliseuraan, V.- ja U.seura Reippaaseen. Isäni on 251

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 144. Tämän kuvan taakse on isäni kirjoittanut Radistit 1930. Kuvasta on tunnistettavissa samoja kasvoja kuin sisällä otetuissa, vasemmalla edessä seisova tupakoija näyttää hyvin samanlaiselta kuin kuva 143 etupenkin siviilimies. Kuva EVA.

tarkistanut ansioluettelonsa jatkosodan aikana ja merkintä seuran jäsenyydestä on tuolloin yhä jäänyt luetteloon, hän ei ole eronnut seurasta. Eero on Reippaan edustaja osallistunut Kannaksen siviiliurheiluseurojen järjestämiin kilpailuihin, neljä hänen 46:sta säilyneestä urheilupalkinnostaan on tällaisista kilpailuista mutta yksikään niistä ei ajoitu nyt käsillä oleviin vuosiin 1929 – 1932. Kaikki tähän jaksoon ajoittuvat palkinnot ovat sotilaskilpailuista:368 252

Pieni haarukka: II P. Kuulant. KTR 2 1929 Hopeinen kirjanmerkki: IV P. Estej. KTR 2 1930. Jälkiruokalusikka, palkintoon on yhdistetty kahden eri kilpailun tulokset.: IV P. 10-ott. I P. Kuula 9-24.9.30 Tykkipojat. Pikkulusikka: II P Heittosarja 28.7.31 Tykkipojat Sokerilusikka: V P. 10-ott. 12/8 31 Tykkipojat Jälkiruokahaarukka: II P. Kuulant. 2. Div. 1932

Eero ja Henna, viipurilaiset

Nyt isäni sotilasura näyttää pitkän kersanttikauden jälkeen lähteneen selkeään nousuun. Jo helmikuun 1932 alusta hän sai johdettavakseen KTR 2:ssa järjestetyt radiokurssit ja 29.4.1932, vain yhdeksän kuukautta ensimmäisestä ylennyksestään hänet nimitettiin Puolustuslaitoksen vääpelin toimeen KTR 2:ssa, ylennettiin vääpeliksi, siirrettiin rykmentin esikuntaan ja määrättiin KTR 2:n radioaliupseeriksi. Tämä määräys eli nimitys radioaliupseeriksi virallisti helmikuun alusta alkaneen tehtävän. Kesällä hän aloitti opiskelun Markovillan Taistelukoulussa, hänet komennettiin kanta-aliupseeriosaston 29.7.1932 alkaneelle tykistökurssilla.369 Eero Virolaista kuvataan päteväksi varusmiesten kouluttajaksi. Sekä hänen sisarensa Helka että veljensä Aatu välittävät myönteisiä arvioita. Helkan mukaan Eero oli hyvä opettaja … siis just ko hän oli armeijassakii ni niin hän, hän oli hyvä opettaja. Sanottii oikein nimenomaan. Aatu puolestaan sanoi isäni muistotilaisuudessa puhuessaan näin: Parhaat miehuusvuotesi käytit nuoren sotilaspolven kasvattamiseen ja olit siinä tarmokas ja pidetty opettaja ja kasvattaja. Näitä arvioita on sisaruus saattanut värittää, Aatun osalta myös puheen pitotilaisuus, mutta kiistaton arvio tulee KTR 2:n pitkäaikaiselta komentajalta eversti Svanströmiltä todistuksessa, jonka hän on kirjoittanut vuonna 1936:370 Kantavääpeli Virolainen toimi pääasiallisesti radiosähköttäjänä sekä hyvällä menestyksellä asevelvollisten radiomiesten kouluttajana. 1.2.32 alkaen kantavääpeli Virolainen toimi rykmentissä toimeenpantujen radiokurssien johtajana,

Kuva 145. Myös tämä ajoittamaton kuva radioteltasta saattaa hyvinkin olla Santahaminan kurssilta. Radiota säätävä kersantti on kovasti kuvan 143 oikeassa yläkulmassa kuulokkeet päässä seisovan miehen näköinen. Isäni arvomerkit ovat jääneet kuva ulkopuolelle mutta nuori kapitulantti myös hän näyttää olevan. Kuva EVA.

osoittautuen tässä tehtävässä hyvin pystyväksi kouluttajaksi. Tutkimukseni tähän aikajaksoon ajoittunut Mäntsälän kapina helmi-maaliskuun taitteessa 1932 vaikutti myös kapitulantti Virolaisen elämään. Helkan mukaan Eero oli osastossa, joka komennettiin Viipurista Mäntäsälään kapinaa tukahduttamaan. Osasto ei kuitenkaan ehtinyt perille ennen kapinan laantumista, vaan kääntyi käskyn saatuaan takaisin Viipuriin.371 253

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 146. Kuvan taustaan on kirjoitettu: 2 V.ak/K.T.R 2:n Aliupseerit talvisotaharjoituksilla Ristseppälässä 1931. Vuosimerkintä tai nimitys talviharjoitus lienee virheellinen, Eero ylennettiin ylikersantiksi heinäkuussa 1931. Hän istuu kolmen kouluttajakersantin rivissä toisena vasemmalta, varusmiehet lienevät aliupseerikoulun oppilaita. Vähäluminen kuva saattaa olla 2. Divisioonan talvisotaharjoituksesta, jotka olivat suuria, yleensä viikon kestäneitä harjoituksia eli manööveereitä. Paulaharju 1989, 249. Kuva EVA.

Paitsi sotilaan ura myös itse sotilas vankistui. Kutsuntatilaisuudessa mitattuun painoon oli kahdeksassa vuodessa tullut 12 kiloa lisää, vuonna 1932 painoi Eero 82 kg. Hän oli kutsuntojen jälkeen myös kasvanut pituutta peräti viisi senttiä ja oli nyt 27-vuotiaana saavuttanut täyden pituutensa, 175 cm. Silmien väri arvioitiin lääkärin tarkastuksessa harmaaksi.372 254

Henna perustaa parturiliikkeen Vuosi Eeron ja Hennan häitten jälkeen tuli Hennan kolmivuotinen oppisopimus Rantasen parturiliikkeessä täyteen ja hän perusti 20-vuotiaana oman liikkeen saman kadun varteen jonka VPK:n talon tansseissa vanhempani olivat runsas kaksi vuotta aiemmin kohdanneet. Liike sijoittui mel-

Eero ja Henna, viipurilaiset Kuva 147. Ainoa käytössäni ollut kuva Eerosta, jossa hän on ylikersantin arvomerkeissä, siis ajalta 20.7.1931 - 29.4.1932. En ole kyennyt määrittämään yhtäkään kuvan rintamerkeistä. Ensimmäisen ansioluetteloon merkityn ampumamerkin hän sai vasta vääpelinä. Muut kaksi merkkiä saattavat liittyä viestikursseihin tai sotilas radiosähköttäjän tutkintoon. Kuva EVA.

255

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 149. Äitini kilpailijan ilmoitus Karjala-lehdessä 29.9.1931.

Meitä oli sinä liikkeessä kaksi. Toinen teki kamp. työtä, minä parturityötä. Tulot ja menot pantiin puoliksi. Se toinen merkitsi joka aamu kassakirjaan meidän nimikirjaimet. Hänen oli A.K. ja minun H.V. Niin häntä kenkutti, kun joka aamu piti aloittaa H.Vellä.

Kuva 148. Nuori Aini Kuronen. Kuva on Helena Virolaisen arkistosta, sen kuvausaika tai -paikka ei ole tiedossa.

kein tanssipaikan naapuriin. Äitini kirjoittaa:373 Ja kun tuli se viimeinenkin oppivuosi täyteen, niin perustin oman parturiliikkeen Viipurin esikaupunkiin Likolammille . (Sain viime kesänä valokuvan.) 256

Liike oli vuokratussa talossa osoitteessa Linnasaarenkatu 34, talossa jonka toiseen päähän Henna, Eero, Hilda ja Pauli muuttivat asumaan. Myös Viipurin henkikirja vuoden 1932 alusta vahvistaa heidän asuneen tässä osoitteessa. Äitini vuonna 1992 minulle saneleman muisteluksen mukaan hän oli Rantasella asuessaan tutustunut siellä piikana olleeseen Aini Kuroseen. Aini pääsi sitten Rantasen toiseen liikkeeseen oppilaaksi ja hänestä tuli kampaaja. Yli 80-vuotiaan äitini muisteleman mukaan myös Aini muutti asumaan samaan Linnasaarenkadun taloon, jossa liike oli, mutta muut lähteeni eivät tätä tietoa vahvista. Helka muistelee, että Henna kävi oppisopimuksen loppuun Rantasen liikkeessä ja perusti sitten liikkeen yhdessä toisen tytön kanssa taloon, jonka toisessa päässä Eero ja Henna asuivat:374 -Joo, se oli koko nii ko omakotitalo, ni se oli sitte, siin oli se liikehuonetta ja sitte muut oli sit ko olik siin kaks huonet ja keittiö vai olik siin kolme huonetta ja keittiö

Eero ja Henna, viipurilaiset

Yritin etsiä Viipurin tuolloisesta valtalehdestä, Karjalasta äitini liikkeen mainosta tai ilmoitusta liikkeen avaamisesta syys- lokakuulta 1931. Luin lehteä mikrofilmilaitteen näytöltä, työ on yhä vielä tarkkuutta vaativaa ja varsin rasittavaa, vaikka lukulaitteet ovat viime vuosikymmenen aikana tulleet monella tavoin paremmiksi. Ilokseni löysin heti syyskuun alusta 3.9.1931 seuraavan kahden palstan ilmoituksen Karjalan etusivulta:375 Parturiikkeeksi sopiva huon. miel. asunnon kanssa hal. vuokrata Likolammelta tai Saunalahdesta. Nimim. 5 p:ään mennessä 1635. Äitini oli pannut tuulemaan! –Vai oliko sittenkään? Jatkoin avaamisilmoituksen etsimistä Karjalasta ja löysin sen jälleen lehden etusivulta, nyt 29.9.1931. Mutta tämän ilmoituksen alla oli myös liikkeen perustajan nimi, väärä, vieras nimi! Jatkoin lehden puuduttavaa lukemista aina lokakuun loppuun saakka löytämättä enää mitään. En tiedä milloin äitini on tarkkaan ottaen liikkeensä avannut, syksyllä 1931 kuitenkin. En tiedä myöskään oliko huoneiston etsimisilmoitus äitini vai hänen kilpailijansa, luultavasti kilpailijan. Ehkä äitini ilmoitus oli jossain lehdessä mielestäni tarkoin läpi käymälläni aikavälillä 1.9. – 1.11.1931 mutta en ollut sitä kuitenkaan huomannut. Tai ehkä äitini ei ole pitänyt minkäänlaista lehti-ilmoitusta tarpeellisena. Tai sitten ilmoitus on ollut jo elokuussa tai vasta vuoden lopulla. Soitin parturiosoitteiden lähinaapurissa asuneelle vuonna 1920 syntyneelle Valto Mattilalle, joka pienen pohtimisen jälkeen muisti kaksi eri parturiliikettä lähekkäisissä taloissa. Mattila, jolla

tuolloin oli ollut hyvin tummat kulmakarvat, oli käynyt Linnasaarenkatu 34:n parturissa. Parturi oli ehdottanut Mattilan liian tummiksi värjättyjen kulmakarvojen pesua, mutta eihän niitten aito väri olisi pesemällä mihinkään lähtenyt. Liikkeet ovat olleet Linnasaarenkadun samalla puolen lähes vierekkäisissä taloissa, mutta Mattila ei muistanut olivatko ne toiminnassa yhtä aikaa.376 Lähisuku Mitä nuoren avioparin lähisuvuissa tapahtui vuosina 1929 – 1932 edellä jo kerrotun lisäksi? Hilda ja Pauli muuttivat Pikisaaresta yhdessä Hennan ja Eeron kanssa Linnasaarenkatu 34:n taloon ja asuivat siinä heidän kanssaan jakson loppuun asti. Hilda ei lähteitteni mukaan ollut Sipilän mökistä lähdettyään koskaan ansiotyössä. Kesällä 1932 oli isoäitini 57-vuotias leskirouva ja Pauli 17 vuotta täyttänyt nuorukainen, muuta en heistä tiedä nyt esillä olevalta aikajaksolta.377 Kun edellä viimeksi kirjoitin äitini vanhemmasta veljestä Antista, asui hän perheineen vielä Sipilän mökissä. Sieltä he muuttivat Uuraan sataman naapuriin Ravansaareen joko vuonna 1927 tai viimeistään 1928, kun Hilda myi Juholan mökin ja muutti Paulin kanssa Viipuriin. Antti oli käynyt jo aiemmin työssä Uuraan satamassa, muutto sinne oli luonnollinen. Vielä vuoden 1931 alussa Antin ja Emman perhe on henkikirjoitettu Ravansaareen, mutta jo samana vuonna he muuttivat Vahvilaan Järvenpään kylään Ögårdin maataloon muonamies-perheeksi. Talon nimi oli Hämevaara, Antti sai työtä Hämevaaran tallista ja Emma sen lehmien hoitajana. Vuoden 1932 ke-

257

Eero ja Henna, viipurilaiset

päässä ennen muuttoa Viipuriin Keisarinkatu 8:aan. Vuoden 1931 osoitekalenterissa Koskelaisen perhe on merkitty Saunalahteen osoitteeseen Huvilakatu 12 asunto 8. He ovat ilmeisesti asuneet siellä tämän jakson loppuun, kesään 1932 asti. Perheen isä oli tuolloin 36-, äiti Sohvi 31-, Kai 9-, Kalevi 7- ja Knut 4-vuotias. Anselmi oli Sohvin mukaan Svarström Trokkilan varaston varastomiehenä. Alkoholi otti ajoittain hänestä yliotteen, katkelma Sohvin ja Hennan yhteisestä muisteluksesta:379

Kuva 150. Helka Virolainen teini-ikäisenä kuvassa jonka ottoaikaa tai paikkaa ei ole tiedossani. Kuva HVA.

sällä Antti oli 34-, Emma 32-, Alvar 9-, Eila 7- ja Esko 3-vuotias.378 Myös Sohvi ja Anselmi ovat asuneet Järvenpään kylässä ja tunteneet Ögårdit hyvin, Anselm oli Helge Ögårdin ystävä ja vankitoveri jo vuoden 1918 sodan aikaan niin kuin edellä olen kertonut. Perheen kaikki kolme poikaa syntyivät Järven258

Sohvi: Ja .. ja jos mie … Saako tässä kertoa ikävän jutun sen ompelukonneen johdosta vielä? Henna: No mikäs sii.. Markku: Joo Sohvi: Nii. Sitte ko mie olin, me oltii tuota Oltii jo Viipurissa asumassa naimisissa meil oli lapsetkin kaikki, ja mie olin sairaalassa, mie jouuin sairaalaan ja… Mie ompelin, se oli ainoa miun työväline ja millä mie tienasin ja sillä Henna: Elätit Sohvi: elätit … elätin perettäki sen kans tietysti jo … Ni tuota sitte ko mie tulen sairaalasta ni se oli … miulla ei ollut ennää sitä konetta. Se oli viety panttilainastoo, ja sekin kuitti oli myyty. Sit ei miul olt ennää millä mie ompelenkaa ja työtä ja sitte mummo anto, äitivainaa anto miulle. Hänellä oli, mie en tiiä mistä hän oli saanut, semmosen ompelukonneen mis ei olt jalkoja, mitä pyöritettii ni silläkii mie sit ompelin vielä ja tienasin ja toin sen vielä tullessani tänne Kolhoon. Nii kaua se oli minulla. Ehkä osin näihin tapahtumiin liittyy Sohvin poi-

Eero ja Henna, viipurilaiset

kien Kain ja Knutin lapsuudenmuistoista noussut luonnehdinta Eeron ja Hennan Viipurin kodista:380 Kai: sehän se oli meiän kaikkien suvun turvapaikka… äitis koti Knut: kyllä se Eero sitäkin kerkes nähä, nähä yhtä ja toista… tätihän tietysti otti meiät vastaan, hyvät ja huonot päivät Kain mukaan turvapaikka tarkoitti sitä, että hänestä tuntui, että Hennan kotiin saattoi mennä milloin vain ja olla huoleton ja huoletta siellä, toista vastaavaa paikkaa ei Kaille tuolta ajalta tullut mieleen. Helkan kertoman mukaan hänen Matilda-äitinsä oli Viipurissa asuessaan työssä sahalla. Saha on melko varmasti Pikiruukissa ollut Vekrotniemen saha. Matilda asui Pikiruukissa ja oli hyvässä työiässä, isoäitini täytti tämä tutkimusjakson aikana 50 vuotta. Hänen osoitteensa vaihtuu henkikirjan 1931 osoitteesta Suomenvedenkatu 9 seuraavassa, vuoden 1932 henkikirjassa osoitteeksi Laituritie 1 b. Laituritie on tutkimukseni liitekartassa Siltasaareen menevä Saarentie. Sekä Aatu että Yrjö ovat jakson loppuun saakka henkikirjoissa Matildan kanssa samassa osoitteessa, Yrjö oli tuolloin 11-vuotias poikanen, 26-vuotias Aatu on vuoden 1931–32 osoitekalenteriin kirjattu tituleerilla työmies.381 Eeron vanhempi sisar Martta sai tutkimukseni tämän jakson aikana kolmannen lapsensa. Kahden pojan jälkeen syntyi ensimmäinen tytär, Raili Anni 7.7.1929. Elovaaran perhe muutti Suurikatu 18:sta osoitteeseen Lyhytkatu 3, se on merkitty heidän osoitteekseen vuoden 1931 osoitekalenterissa. Martan perheestä Matildan luo muuttanut

Kuva 151. Nuori Anna Virolainen ajoittamattomassa kuvassa: Anna oli vaalea kaunis komea neiti kirjoitti Toini vuonna 1976 vanhempaa sisarta muistellessaan. Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 5.5.1976. Kuva SRA.

Helka asui koko jakson äitinsä ja veljiensä Aatun ja Yrjön kanssa, vuonna 1932 hän oli 14 -vuotias oppikoululainen. Anna oli Sirkku Ruusulammen välittämän tiedon mukaan sitä mieltä, että Helkan tulee mennä oppikouluun ja vaatettanut hänet. Anna asui henkikirjojen 1930 ja 1931 mukaan yhdessä Matildan, Aatun, Helkan ja Yrjön kanssa, mutta epäilen onko näin tosiasiallisesti ollut, 259

Eero ja Henna, viipurilaiset

Toinin mukaan hän ei olisi edellisenkään jakson aikana enää asunut lapsuudenperheessään vaikka henkikirjoihin niin oli merkitty. Vuoden 1932 henkikirjatietoa minulle ei Annasta ole, Toinin mukaan Anna olisi tuolloin asunut Ainonkadulla, joka oli lähellä Myllymäen aukiota.382 Toini oli jakson lopulla 22-vuotias ja asui sekä henkikirjan 1930 että henkikirjan 1932 mukaan Matildan kanssa yhdessä. Minulla ei ole Toinista henkikirjojen 1929 ja 1931 tietoja ja ainoa osoitekalentereista löytämäni osoite joka voisi olla oikean Toini Virolaisen, isäni sisaren, on vuosien 1929 – 1930 kirjasta: Vuorik. 6, as. 4. K:mäki, lapsenhoit. Toini oli Martan lapsia hoitamassa, mutta asui eri osoitteessa kuin Elovaarat.383 Kesällä 1930 Toini Virolainen, tuolloin 20-vuotias neitonen, oli työssä Perkjärven tykistöleirillä niin kuin aiemmin olen kertonut. Toini kirjoitti äidilleni Ruotsista kirjeitä vuosikymmenien ajan, ensimmäinen kirje on vuodelta 1948 ja viimeinen on kirjoitettu loppuvuodesta 1992. Toini palaa kirjeissään yli neljänkymmenen vuoden aikana tietysti myös samoihin muistoihin, niin erityisesti tämän Perkjärven kesän osalta. Kirjeitten katkelmista näkyy kuinka tärkeä ja syvälle hänen muistiinsa painunut tuo kesä on nuorelle tytölle ollut. Heti ensimmäisessä katkelmassa hän torjuu sisarensa yrityksen, niin kuin hän Annan muiston kokee, kaapata pala Toinin omista muistoista:384 …Anna on sellainen köpötin, pieneksi ja kumaraksi on selkä painunut, ennen oli salskea ja komea … hän muistaa niin väärin. Hän väitti että hän oli Kaukjärvellä sotilasleirillä, mie sanoin hänel: 260

”Haasta sie mie pien siu hevostais niin kaua ko sie laasuut.” Tai kuten isän äiti sanoi: Juokse sie kilpaa vasika kans, vasikka voittaa. Se on kummaa kun ihminen muistaa väärin. Olin ensin Viipurissa aliupseerikasinolla ja kesällä menivät Kaukjärvelle, mutta tulin kesken kesää pois kun ne otti sen Kepposen morsiammen takaisin … Galvanoitu rautalanka oli vedetty suureen aukioon, jossa Kasinon piiat hantuukit kuivatti. Se oli ihan lähellä talleja ja eräänä päivänä pesin punakukkaisen leningin, koko kello, hihaton jossa oli valkea badisti pelleriini niin että olkapäät ja puolet käsivarret oli piilossa. Kai muistanet. Pistin leningin pyyheliinojen väliin kuivumaan. Everstin lämminverinen ori söi sen. Viimeinen pala meni juuri oriin suuhun kun menin sitä ottamaan. Sanoin tallipojille pitikö sillä sontakuonolla olla niin pitkä riimu että ylettyi syömään minun tanssileninkini. Millä minä pääsen teidän kanssanne tanssimaan. Eversti Sandström tuli tallin takanta ja sanoi: Miksi neiti kutsui minun lämminveristäni? Vastasin. Sontakuonoksi, miksi se jätti kauluksen syömättä. Luuliko oriinne leninkiä puna-apilaksi ja kaulusta lumeksi kun se ei kelvannut. Pitää poikien mennä hakemaan sille tuolta pellolta puna-apilaa. Niin eversti sanoi hiukan äkäisesti: Ei tässä saisi pyykkiä kuivattaa. Minäkin sanoin vähän kipakasti: Tähän tämän ruostumattoman langan on varmaan vedetty kun leiri on alkanut. Luulen että lotatkin tässä aikaisemmin kuivatti handuukit. Poikia olisi naurattanut mutta ei uskaltaneet. Eversti kysyi: Paljonko leninki on maksanut? 25 mk vastasin. Eversti otti lompakon taskustaan mutta sanoi:

Eero ja Henna, viipurilaiset

Ei minulla olekaan niin pientä rahaa. Vastasin: Voihan antaa enemmänkin. Viskasin niskojani ja läksin. Eversti oli pojilta kysynyt kuka neiti on. Eino Kaltio vastasi: Herra eversti, hän esitti itsensä kasinon piika. Nimi on Eesti. Sitten eräänä päivänä oli keittiön pöydälle ilmestynyt valkea kirjekuori Till – Neiti Eestille ”Sontakuonon omistajalta”. Everstin antamilla rahoilla ostin sen hamosen jossa meitä kuvattiin niiden koiranpentujen kera muistaakseni kesä 1932 … kun olimme Kaukjärven leirillä ja minä olin rakastunut Ruutin Einoon. Kun me olimme Kaukjärven rannalla ja Eino nosti minut yli aidan ja suuteli niin Haapala meni Eerolle kantelemaan ja minä sain sapiskat, mutta enhän minä tietänyt silloin että hän oli naimisissa. Mutta niihin viattomiin suudelmiin se jäi. Paatunut paholainen sanoi Eero äidille. Ei katsekaan värähtänyt kun esitin Ruutin rouvineen Toinille. Sanoi vain ”Hauska tutustua”. Hän kertoi vielä että olimme tanssineet paljon yhdessä … Kerran Eero veikko auttoi minut piikkilanka-aidan yli ja Haapala näki sen ja keljuili näin: Olen monta kertaa yrittänyt saada sinua kanssani tanssimaan, onko ukkomies parempi kun poikamies. ”Mikä ukkomies kysyin minä, mutta sitten haijasin ja vastasin ”Jaha onhan se siitä ettei ukkomies mene mihinkään kantelemaan ei se niin pian ilmi tule. Haapala oli kysynyt Eerolta: ”Tunnetko sinä neiti Eestin hyvin? oli Eero vastannut, No tunneha mie, ko ollaa samas saunaskii synnytty”. Ruutin Eino oli sanonut että Eero ja Toini ovat sisaruksia. Haapala oli ihmetellyt kuinka

Kuva 152. Kuva jonka Toini kirjeessään äidilleni 4.9.1988 muistaa, kolme nuorta naista ja kolme koiranpentua. Vasemmalta Helka, Toini Svanströmin rahoilla ostamassaan leningissään ja Helena Virolainen. Kuvan voi nähdä yhtenä osoituksena nuoren aviovaimon toimivista suhteista miehensä sisaruksiin. Kuva HVA.

niin kun toinen on Virolainen ja toinen Eesti, eikös se ole sama nimi oli Ruutin Eino vastannut. Sanoin Einolle hittoako sinä menit sitä selostamaan olisit antanut olla selittämättä.

…

Toinin kirjeistä on luovan mielikuvituksen lisäksi havaittavissa oman sanallisen valmiuden ja rohkeuden esille nostamista ja ilmeinen syy siihen miksi hänen kesänsä Perkjärven kasinolla päättyi ennen aikojaan. Niistä on luettavissa myös voimakas ihastuminen ja rakastuminen Eino Ruuth´iin, 261

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 153. Matilda on koonnut lapsensa ja lapsenlapsensa yhteiseen kuvaan. Martan lapset ovat vielä pieniä ja Eerolla on jo vääpelin arvomerkit jotka hän sai 29.4.1932, kuva lienee otettu kesällä 1932. Takana vasemmalta seisova Vilho Elovaara oli tuolloin 45-vuotias, Helka hänen vieressään 14-, seuraavina Toini 22-, Aatu 25- ja Anna 24-vuotias. 29-vuotias Martta istuu vasemmalla 7.7.1929 syntynyt Raili sylissään, 4-vuotias Pertti ja 5vuotta täyttänyt Martti vieressään. Keskellä istuvasta 51-vuotiaasta Matildasta vasemmalle ovat Yrjö 11-, Henna 21- ja Eero 27-vuotiaina. Kuva HVA.

aliupseeriin, jonka vaimo seuraavana syksynä perusti parturiliikkeen Hennan liikkeen naapuriin. Toini palaa vuosikymmenien mittaan kirjeissään Einoon useaan kertaan. Tämän tutkimukseni peruskysymyksen, millainen ihminen Eero Virolainen oli, näkökulmasta tärkeimmäksi kuitenkin nousevat kirjeitten pienet kertomuskatkelmat kertojan vanhemmasta veljestä. Eero on ollut si262

sarelleen kohtelias ja avulias, sitä hän on kaiketi ollut myös muille ihmisille. Mutta isoveli on myös reagoinut, antanut sapiskat, kun on saanut tietää Toinin seurustelusta avioituneen miehen kanssa. Eero pysyi yhä isän roolissa suhteessaan ainakin Toiniin, kaiketi myös muihin nuorempiin sisaruksiinsa. On kuitenkin huomattava myös Annan ottama kannustava ja holhoava asennoituminen

Eero ja Henna, viipurilaiset

nuorempaan sisareensa Helkaan. Matildan lapset pitivät huolta toisistaan. Tässä katsannossa merkittävä asia Toinin kirjeissä on niitten välittämä kuva Matildan ja hänen jo aikuisten lastensa suhteesta. Matildalle kerrottiin Perkjärven leirin intiimistä tapahtumasarjasta, äidin ja lasten suhteitten on täytynyt olla läheiset, luottavat ja avoimet. Sisarusten keskinäisestä avusta ja huolenpidosta kertoo myös Helkan ja hänen jälkeensä Toinin oleminen apuna Martan perheessä jos kohta tällainen sisarusapu oli myös ajan tapa ja käytäntö. Kolmen vuoden jakso keväästä 1929 kesään 1932 oli isäni nuoressa elämässä hyvin rikas tapahtumista. Hän kohtasi sen aikana elämänkumppaninsa ja avioitui tämän kanssa. Eero pääsi vaimonsa sukuun nopeasti, jo seurusteluaikana hän vietti joulun morsiamensa siskon perheessä ja kun nuoret jo ennen vihkimistä muuttivat yhteen, asettuivat tuleva anoppi ja morsiamen nuorempi veli samaan asuntoon. Oliko tässä kyse sukuun pääsemisestä vai joutumisesta ei voi tietää, vähintäänkin Eero on joutunut sopeutumaan ajan tavan ja käytännön mukaiseen tilanteeseen. Hänen jo varhaisesta suhtautumisestaan ja suhteistaan äitini sukuun kertoo Hildan ja Paulin kanssa yhdessä asumista paljon selkeämmin Koskelaisen veljesten luonnehdinta vanhempieni kodista. Se oli turvapaikkana, johon suku saattoi hakeutua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Urheilu säilytti tämän jakson aikana vahvan asemansa isäni harrastuksissa. Toinen keskeinen harrastus, laulaminen, johti hänet pitkälle matkalle pohjoiseen Suomeen. Matka on ollut varmasti suuri elämys ja avartanut tuolloin 24-vuoti-

aan nuorukaisen maailmankuvaa. Matka oli myös menestys, se sai erinomaiset arvostelut pohjoisen lehdissä, se on ollut kuorolaisille kannustava onnistumisen kokemus. Isäni menestyi tänä aikana työssään erinomaisesti. Hän ylsi loistaviin tuloksiin sekä oman rykmentin että Santahaminan viestikursseilla, sai nimitykset vääpeliksi ja KTR 2:n viestikoulutuksen johtoon. Ulkopuolisten arviot kertovat hänen olleen hyvä kouluttaja, onnistuminen jonka Eero on varmaan myös itse tiedostanut. Jakson lopulla hän aloitti Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin, myös se on ollut Eerolle hyväksytyksi tulemisen ja onnistumisen kokemus. On aiheellista kysyä olivat nämä monet onnistumiset ja saavutukset vahvan itsetunnon syy vai seuraus? Varmaan molempia. Merkittävä asia jakson aikana oli myös Hennan oman parturiliikkeen avaaminen. Se on vakauttanut ja vahvistanut nuoren parin taloutta, luonut turvallisuutta elämään.

263

Eero ja Henna, viipurilaiset ELÄMÄ VAKIINTUU JA VANKISTUU: 29.7.1932 – 10/13.10.1939

Vääpeli Virolainen Olen jakanut isäni Viipurin ajan elämän kolmeen aikajaksoon, jotta sen hahmottaminen olisi helpompaa, mutta myös koska hänen elämänsisältönsä painopisteet muuttuivat Viipurin ajan mittaan. Niin käy jokaiselle nuoruudesta keski-ikään kasvavalle ja niin kävi myös Eerolle. Tälle kolmannelle Viipurin kauden aikajaksolle on tunnusomaista elämän vakiintuminen, suuret ratkaisut ja valinnat oli tehty ja tapahtuneet, nyt painopiste on valintojen vahvistamisessa ja ratkaisujen vaikutusten vankistamisessa. Elämä tasaantui. Eero Virolainen valmistui Taistelukoulun 29.7.1932 alkaneelta Kanta-aliupseeriosaston tykistökurssilta 11.2.1933. Jälleen kerran hän menestyi erinomaisesti, oli tämän kurssin 33 oppilaasta kolmanneksi paras. Markovillan kurssilla opetettiin arvosteltujen aineitten ohella myös sotahistoriaa, terveysoppia ja sotalaitoksen talousoppia, muista aineista annettiin arvosanat. Eeron todistuksessa ne olivat tällaiset:385 A Sotilasaineet: Yleinen taktiikka 9, Tykistötaktiikka 8, Ampumaoppi 10, Komentaminen ja esiintyminen rintaman edessä 9, Sotilasopetusoppi ja oppituntien pito 9, Ohjesäännöt 10, Ase- ja kalusto-oppi 9, Viestipalvelus 10, Kaasupalvelus 8, Hevosoppi 9, Mittaustoiminta 10, Kartan luku ja piirtäminen 8, Liikuntakasvatus 9, Pioneeripalvelus 9, Sotalait ja –asetukset 9, Ratsastus 8, Sotalaitosoppi 9. 264

B Yleiset aineet: Luonnonoppi 9, Suomen maantieto 9, Laskento 8, Yhteiskuntaoppi 10, Sivistysja kirjallisuushistoria 10. Vääpeli Virolaista koulutettiin Puolustusvoimien toimesta tämän tutkimukseni jakson aikana Taistelukoulun lisäksi myös muutoin. 4.9.1936 hänet komennettiin oppilaaksi Puolustusministeriön Sähköpajalle vajaan neljän kuukauden koulutukseen, jonka sisällöstä eivät lähteeni kerro mitään. Koulutuspaikasta voi kuitenkin päätellä, että kyse oli viestiaselajiin liittyvien teknisten tietojen ja taitojen syventämisestä. Syksyllä 1938 oli isäni Vierumäen urheiluopistolla viikon mittaisella puolustusvoimien kurssilla, jonka todistuksessa mukaan vääpeli Virolainen osoitti kiitettävän käytöksen ohella myös kiitettävää edistystä liikuntakasvatuskouluttajana.386 Toukokuun 1934 alusta vääpeli Eero Virolainen komennettiin sotilaskantakorttiin tehdyn merkinnän mukaan radioaliupseeriksi Kenttätykistörykmentti 2:n Viestipatteriin. Tämä myös isäni ansioluetteloon tullut siirto on ollut KTR 2:n uudelleenorganisoinnin seurausta, pattereille on annettu uusia nimiä ja numeroita, Eeron toimenkuva on säilynyt entisellään. Hänen työnsä on kyllä huomattu ja esimiehet ovat arvostaneet sitä, se on katsottu palkitsemisen arvoiseksi. Eerolle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun 2. luokan mitali Sotaväen päällikön päiväkäskyllä 14.5.1936.3 87 Tässä edellä on se mitä viralliset asiakirjalähteet kertovat isästäni hänen työssään kanta-aliupseerina nyt kyseessä olevalla aikajaksolla. Entä

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 154. Liikuntakasvatuskurssi Vierumäellä 13 – 20.9.1938. Kuvan taakse on kirjoitettu Muisto 1. ryhmältä vääp. Virolaiselle ja yhden luutnantin sekä seitsemän kersantin nimet useasta eri sotilasyksiköstä. Eero on kuvassa kolmas vasemmalta takarivin edessä. Kuvan taakse on merkitty kurssitodistuksesta poikkeava kurssiaika 13 – 30.9. Luotan kuitenkin enemmän todistuksen ilmoittamaan aikaan. Kuva EVA.

informanttini, mitä heidän asiakirjoja inhimillisemmistä muistoistaan nousee esiin aiheesta Eero Virolainen kapitulanttivääpelin työssään? Kai Koskelainen kertoo kohdanneensa isäni Monrepos´sa, kun oli siellä nuorena poikana kesällä tovereittensa kanssa reuhuamassa. Pojat olivat huomanneet puistossa olevat sotilaat ja menneet katsomaan mitä oli tapahtumassa. Alueelle

oli vedetty tapseja ja siellä oli ollut tuolloin armeijan käytössä olleita suuria, selässä kannettavia sotilasradioita. Titausvehkeet eli sähkötyslaitteet olivat myös olleet näkösällä, Eero oli opettanut sotilaille viestivälineitten käyttöä. Kain kertoman perusteella on isäni hyödyntänyt kohtuullisen lähellä KTR 2:n kasarmialuetta ollutta kaunista puistoa työssään, kouluttanut varusmiehiä siellä niin kuin monet työtoverinsa. Kuten edellä kap265

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 155. Varusmiesten viestikoulutusta maastossa. Eero Virolainen seisoo teltan vieressä paperi kädessään. Kuva EVA.

paleessa Sotilaat kaupunkikuvassa kerroin, oli puiston käyttö sotilaskoulutukseen niin yleistä, että siihen puututtiin varuskuntakäskyssä ohjeita ja rajoituksia antamalla. Kain veli Knut muisti kuinka Eero oli ottanut radiosta tullutta sähkötystä ylös muutaman hetken Kolhossa poikien kotona käydessään. Ammatti näyttää olleen isälleni samalla melkein harrastus, sen ammattiosaamisen ylläpito oli automaattista myös vapaa-ajalla.388 Helka Huttunen, Eeron sisar, sanoo Eeron työstä, että se ei ollut ruumiillista sillee, mutta 266

marsseilla Eero kyllä aina käveli myös itse eikä ajanut minkään kulkuneuvon kyydissä. Eero teki muutoinkin myös itse sen mitä pojilta vaati. Muistelussaan Helka tuo myös uusia sävyjä jo hiukan yksiväriseen kuvaan vääpeli Virolaisesta. Tässä kohtaa haastattelua tätini välittää äitini hänelle kertomaa: Hennan ja Eeron kotona oli ollut varusmies hakkaamassa polttopuita. Saattaa olla, että kyse oli tuon ajan käytännöstä mutta …nii liekö saanut.. ei niit voinu oikee sill tavall käyttää. Helka arvelee, että tapaukset ovat olleet ehkä niin

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 156. Eero Virolainen koulutettavien keskellä Perkjärven leirin majoitusalueella vuonna 1937. Vasemmassa reunassa näkyy majoitusparakki ja sen päädyssä Suomen lippu juhannuksen kunniaksi. EVA.

pieniä. Kerran eräs asevelvollinen, hyvin kaunis poika, oli tullut kovin päissään kasarmille. Eero oli käskenyt pojan nukkumaan kotiinsa ja sanonut selittävänsä, että oli määrännyt tämän komennukselle, ei ollut raaskinut käräyttää häntä.389 …sitä varmaan kun se oli niin kaunis se poika myö aateltii et vissii jokkaises on sit sitä ho.. homovikkaa… et hää sano et kertakaikkiaan hän ei

raaskinu ko se oli niin kaunis se poika … et se ol hänellä tämmönen rike Väriä isäni ammatilliseen kuvaan tältä Viipurin kaudelta, sekä hänen luonteenpiirteisiinsä muutoinkin, löytyy myös anekdooteista kirjassa Karjalan tykistöä Viipurista Lappeenrantaan. Jälkimmäinen lainaus kertoo samalla siitä mitä Eero Virolaisen työn arkipäivä radistien kouluttaja oli:390 267

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 157. Suuri joukko koulutettavia varusmiehiä, todennäköisesti rykmentin viestipatteri. Kuva on otettu Pyhän Annan kruunun valleilla KTR 2:n kasarmialueen vieressä. Eero Virolainen vääpelin arvomerkeissään istuu eturivissä viidentenä oikealta. Kuva EVA.

Viestipatterin päällikkö, kapteeni S I Kajanne oli huomannut harmikseen, että tykkimiehet olivat jälleen siirtäneet päivystäjän sängyn radistien koulutushuoneeseen ja tästä, monta kertaa annetun kiellon rikkomisesta kiivastuneena karjaissut vääpeli Eero Virolaiselle, radiomiesten railakkaalle ja temperamenttiselle kouluttajalle: -No jo on kumma, ettei vääpeli Virolainen saa tuota sänkyä ulos! 268

Kuului pieni ähkäisy ja ikkunan kova rämähdys. Vääpeli kääntyi hieman punehtuneena esimieheensä päin ja sanoi: -Herra kapteeni, sänky on ulkona. Kun vääpeli Virolainen oli joutunut pitämään kuulokkeita viikon päivät korvissaan toimessaan radiosähköttäjäkurssin kouluttajana, hän totesi kuulonsa heikkenevän ja meni lääkärin

Eero ja Henna, viipurilaiset

vastaanotolle. Tohtori Iisakki Rantanen tutki tapausta ja sanoi: -Ne ovat pikkuaivot, kun näin kuunnellessa väsyvät. Virolainen yritti laskea hieman leikkiä sanomalla: -Eikös siinä ala olla jo vähän hulluuden oireita, kun aivot väsyvät. Mutta Rantanen, jolla oli tapana osallistua leikinlaskuun täysin vakavan näköisenä, vastasi yksikantaan: -Vähitellen, vähitellen… Isäni impulsiivisuus sekä tarvittaessa kyky nopeaan päätöksentekoon ja toimintaan nousee esiin myös Kai Koskelaisen kertomassa tapauksessa. Eero oli tullut työstä junalla ja jäänyt siitä Likolammin pysäkille. Hänellä oli ollut päällään puku, johon kuului myös pikkuisen käyrä miekka, oliko ollut joku juhlatilaisuus tai jotain. Kaksi kaveria oli pysäkillä odottamassa, olivat päättäneet antaa Eerolle turpiin. Toinen mies, jolla oli hansikkaat kädessä, vei kätensä selän taakse ja alkoi riisua hansikkaitaan. Eero ei kertomansa mukaan jatkoa odottanut vaan veti miekan esiin ja huitaisi sen lappeella kumpaakin poskelle. Muuta ei tarvittu. Kysyin Helkaa haastatellessani häneltä tästä Kain kertomasta tapauksesta mutta tätini ei tiennyt siitä mitään. Helka ei myöskään tiennyt Eeron tapelleen aikuisiällä koskaan mutta sanoi, ettei Eero tietenkään olisi antanut piestä itseään. Helkan mukaan paraatipuku oli ainoa puku johon kuului miekka, Eero oli ollut tulossa paraatista.391 Seuraavaan olen koonnut sellaisia katkelmia haastatteluista, joissa haastateltava kertoo käsi-

Kuva 158. Eero Virolainen vielä nuorena vääpelinä kenttätykistörykmentin leimalla varmennetussa kuvassa. Kyse on varmaan KTR 2:n henkilökortista. Mitä on luettavissa suoraan kameraan katsovista silmistä? Ainakin vahva itsetunto, ehkä myös huumorin pilkahdus? Kuva HVA.

tyksiään Eero Virolaisesta ihmisenä ja erityisesti sotilaana nyt esillä olevana kautena. Ensin Aatu Virolainen, tässä ehkä tavallistakin runollisempana ja romanttisena. Kuvailevan tekstin takaa on kuitenkin löydettävissä isäni piirteitä:392 Jokaisella joukko-osastolla ja aselajilla on kehittynyt oma hengenlaatunsa, joka riippuu yhtäältä palveluksen laadusta, suorastaan sen välineistäkin, toisaalta sitä yleistä aatetta, millä Eero veljenikin ylentyessään suhtautui tehtäviinsä. Ja mitä kauemmin kanta-aliupseerina olo jatkui, sitä 269

Eero ja Henna, viipurilaiset

Olen varma siitä ettei Eero veljeni unohtanut rykmenttiään, jossa oli saanut sotilaallisen koulutuksensa. Ja siellä kestetyt ponnistukset ja kärsityt surut ja koetut ilot, olivat läheisin sitein liittäneet veljenikin rykmenttiinsä ja tehnyt siitä suuren perheen. Hän oli radistina, joka asetti hänelle suuria velvollisuuksia. Näin hän sittemmin joutui näyttämään, että hän oli rykmentin kunniakas jäsen ja isänmaan hyvä kansalainen. Hän kantoi kunnialla KTR 2:n asepukua. Aatun ja Eeron nuorin sisar Helka sanoo, että Eero oli kyllä sotilas, jempti ja hyvin oikeudenmukainen, sisarensa mielestä Eero ei ollut äärioikeistolainen eikä puhunut koskaan politiikkaa. Kai Koskelainen sanoo ytimekkäästi: Kun hän oli sotilas niin hän oli sotilas. Siviilissä hän ei ollut koskaan. Kain veli Knut puolestaan vastasi kysymykseeni veljeään vähän pidemmin ja omalla kauniilla puhetavallaan:393

Kuva 159. Isälläni on ollut myös siviilipuku ainakin jossain aikuisuutensa vaiheessa niin kuin tämä ajoittamaton ja paikantamaton kuva tuntemattomaksi jäävien miesten kanssa osoittaa. Eeron tukka on käynyt jo niin ohueksi, että kuva voi hyvinkin olla Viipurin kauden jälkeisiltä vuosilta. HVA.

selvemmäksi alkoi hahmottua yhteistunto ja sitä leimallisemmaksi itsensä aselajin, KTR 2:n henki veljellenikin niin, että hän totesi kerran: ”On niin arvokkaan juhlallista kun Tykkimiestä saatetaan tykinlaveteissa hautaan”. 270

-Minkälainen ihminen Eero niinku ihmisenä oli? Miten sä luonnehtisit häntä? -No kieltämättä voidaan sanoa, että Eero-sedässä oli sitä sotilaallisuuden perikuvaa, joka tuli armeijasta ja koulutuksesta ja oli tarttunut siihen mieheen. Hän oli hienokäytöksinen ja hyvä ihminen. Haastateltavieni käsitykset Eeron pukeutumisesta yksinomaan sotilasvaatteisiin olivat hämmentävän yhteneviä. Näyttää siltä, että hän on pitänyt siviilivaatteita todella harvoin, myös valokuvissa, joita isästäni on runsaasti, on siviilipuku hyvin poikkeuksellinen. Kai Koskelainen ei muista Eeroa lainkaan siviilivaatteisiin pukeutuneena. Ver-

Eero ja Henna, viipurilaiset

ryttelypuvun ja urheiluasun lisäksi siviilivaatteita hänellä ei ollut. Kalareissullakin Eerolla oli sotilaspuku päällään. Juhlia varten isälläni oli sotilasjuhlapuku, johon kuuluivat lakeerikengät, Kain mukaan Eeron jalan muoto oli turpea, siihen oli vaikea löytää kenkiä. Myöskään Eila Louramo ja Esko Sipiläinen eivät muista isääni siviilipukuisena, Esko ilmaisi käsityksensä nasevasti, kun sanoi Eeron olleen aika tiukasti virkapuvussa.394 Helka ei muista Eeroa muissa siviilivaatteissa kuin urheiluasussa, vaikka on ymmärtääkseni ollut paljon tekemisissä isäni kanssa. Pragmaattinen tätini arvelee syynä olleen käytännöllisyyden, sotilaspuku kävi niin arkeen kuin juhlaankin, ja lisäksi:395 … nähtävästi oli rahakysymyskii osaltaa ja.. ja ehkä sit ois vähä vanhenpana ni.. ja sit kato jos ois ment se sota et ois olt siel Jämsässä se aluepäällikkö ni sillo ois tuota ois ehkä sillo ois tietysti pitänt olla siviilivaatteita… mut ko hän ei olt muuta ko sillo ko armeijas oli ja.. ja sota tuli ni… Isäni tähän Viipurin kolmanteen ajanjaksoon ja sotilaan työhön liittyi minua pitkään vaivannut paperiarkki, vähän samaan tapaan kuin postikortti jonka hän lähetti äidilleni Keisarinkadun osoitteeseen. Nyt kyse oli isäni arkistossa säilyneestä eversti Väinö Svanströmin kirjoittamasta todistuksesta, jota olen edellä jo lainannut. Todistus osui postikortin tavoin silmiini jo tutkimukseni alkuvaiheissa mutta toisin kuin postikortin merkityksen, tämän todistuksen tärkeyden ymmärsin heti. Jäljennän todistuksen kokonaisuudessaan, isääni ammattisotilaana arvioitaessa sen painoarvo on varsin merkittävä:39 6

Tykistön tarkastajan toimisto N:o 47 Helsinki, 14.2.1936. Palvelustodistus. Toimiessani KTR 2:n komentajana kantavääpeli Eero Virolainen palveli sanotussa rykmentissä viestialiupseerina 30.9.1926 lähtien. Kantavääpeli Virolainen toimi pääasiallisesti radiosähköttäjänä sekä hyvällä menestyksellä asevelvollisten radiomiesten kouluttajana. 1.2.32 alkaen kantavääpeli Virolainen toimi rykmentissä toimeenpantujen radiokurssien johtajana, osoittautuen tässä tehtävässä hyvin pystyväksi kouluttajaksi. Kantavääpeli Virolainen tuntee radiotekniikan hyvin ja on itse hyvä I luokan radiosähköttäjä. Kantavääpeli Virolainen osoitti aina palveluksessa kiitettävää ahkeruutta ja tunnollisuutta. Käytöksessään ja esiintymisessään kantavääpeli oli moitteeton. [tykistön tarkastajan toimiston leima] Tykistön tarkastajan apulainen, Eversti V. Svanström Se, että isäni on pyytänyt tykistöaselajissa korkeaan asemaan nousseelta entiseltä komentajaltaan tällaisen todistuksen ja saanut sen, kertoo jo sinällään miesten hyvistä suhteista ja siitä, että Svanström ajatteli niin kuin todistukseen kirjoitti. Mutta miksi isäni oli pyytänyt tämän todistuksen? Asia vaivasi minua pitkään kunnes luin edellä lainaamaani anekdoottikokoelmaa. Siitä löytyi todennäköinen vastaus tai ainakin hyvä vaihtoehto vastaukseksi:397 271

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 160. KTR 2:n aliupseerit yhteiskuvassa 1930-luvulla. Vääpeli Eero Virolainen seisoo toisen rivin vasemmassa reunassa ja Toivo Muurinen istuu eturivissä neljäntenä vasemmalta. Kuva EVA.

Myöhemmin kun Virolainen oli päättänyt hakea siviilipaikkaa, hän pyysi päälliköltä [Viestipatterin päällikkö kapteeni S I Kajanne] jonkinlaista suositusta. Mutta Kajanne sanoi: -Ei teistä, vääpeli Virolainen, ole siviilihommiin, te olette liian sotilaallinen mies. Eero Virolainen on vuonna 1936 hakenut tai ainakin suunnitellut hakevansa uutta työtä siviilimaailmasta ja siihen tarkoitukseen pyytänyt Svanströmin kirjoittaman palvelustodistuksen. 272

Arvoitukseksi jää mitä työtä hän on ollut hakemassa, mistä ja ennen kaikkea miksi. Samoin se hakiko hän loppujen lopuksi siviilityötä lainkaan vai ottiko patterinsa päällikön neuvosta vaarin. Sotilaan ammatissa hän joka tapauksessa pysyi. Kapitulanttien luottomies Eero Virolainen saavutti myös työtoveriensa hyväksynnän, arvostuksen ja luottamuksen. Hiukan yllättävää on, ettei lähisuku näytä juurikaan tienneet hänen työnsä tästä puolesta.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Ainoa merkintä, jonka olen löytänyt isäni luottamustehtävistä Aatu -veljen laajoista muistiinpanoista, on maininta Eeron kuulumisesta Tykkipoikain johtokuntaan. Aatu tarkoittaa tietysti KTR 2:n omaa urheiluseuraa, Tykkipoikia, mutta isäni ansioluettelossa ei ole merkintää hänen kuulumisestaan sen johtokuntaan, vaikka tuossa varsin kattavassa luettelossa on mainittu muun muassa siviiliurheiluseura Reipas. Arvelen Aatun erehtyneen. Hän ei myöskään näytä tienneen isäni muista luottamustehtävistä niin kuin ei veljesten Helka – sisarkaan. Hänen haastattelunsa aikana otin esiin Eeron toiminnan KTR 2:n aliupseerien johtokunnassa. Helka tuntui aivan tietämättömältä niistä; ehkä se niissä aliupseerien jutuissa oli. Eero ei ole kertonut luottamustehtävistään sukulaisille ainakaan kovin painokkaasti, vaikka niitä hänelle ansioluetteloitten mukaan kertyi varsin runsaasti:398 1933–1936 KTR 2:n Aliupseerien Säästö- ja Lainarahaston hallinnon jäsen 27.12.1935 Määrätty KTR 2:n sotaoikeuden varajäseneksi vuonna 1936 1937 KTR 2:n Aliupseerien Säästö- ja Lainarahaston puheenjohtaja 1937 KTR 2:n Aliupseerikerhon johtokunnan jäsen 1938–1940 KTR 2:n Aliupseerikerhon puheenjohtaja Valinta näin moniin luottamustoimiin on vaatinut paitsi työtovereitten ainakin sotaoikeuden osalta myös esimiesten luottamuksen ja arvostuksen. Ja omaa halua. Hauska todiste tästä halusta ja pyrkimisestä löytyi tenoriääntä laulaneen Eeron

yhdessä toisen kuorolaisen kanssa Viipurin Aliupseeriyhdistyksen kuoron pikkujouluun vuonna 1935 kirjoittamasta kronikasta. Lainaan tähän tuon kronikan otsikon ja isästäni kertovat säkeet, ne täydentävät samalla isäni henkilökuvaa hauskalla ja uskottavalla tavalla:399 Kronikka VAYn kuoron pikkujouluun 1935. pakosta kirjoittaneet 1 tenori ja yksi passo joille on annettu työtä vuorotta. … Virolainen Eero Edistysten ja harrastusten lipunkantaja. Harrastaa suorasanaista runoutta. Odottaa puhemies vaalia. Miehellä on mitta ryhti Schwerin´iksi kerran luultiin Sanat heittää pistelevät karjahdukset, käskyt kuultiin. Pieni napsukin jo kelpaa senhän sulle lienen velkaa. Touko töissä paljon häärää satoa ei yhtään määrää. Merkittävin Eero Virolaisen luottamustoimista oli KTR 2:n aliupseerikerhon kolmivuotinen puheenjohtajuus. Kerhoon on kuulunut ainakin 40 aliupseeria, tämä luku tulee isäni vuonna 1938 kirjoittamista kronikoista, joissa on kerrottu rykmentin kahden tulipatteriston, viestipatterin ja aliupseerikoulun kapitulanteista. Luultavasti aliupseerikerhossa on ollut vielä enemmän jäseniä, rykmentin aliupseerien ryhmäkuvassa on kaikkiaan 57 kapitulanttia. Kerhon 20-vuotisjuhla osui isäni puheenjohtajakaudelle, se on 273

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 161. Kuvan tietoja ei ole käytössäni, mutta uskon sen esittävän KTR 2:n Aliupseerikerhon 20-vuotijuhlia 29.4.1938 hotelli Continentalissa. Salin perällä, puheenjohtajan paikalla, istuu Eero Virolainen Helena vierellään. Etualalla oikealla istuu Annikki Muurinen kasvot kohti kameraa ja hänen vieressään seuraavana puheenjohtajan pöydän suuntaan Toivo Muurinen. VAY:n Jouluviesti 1938, 41. Kuva: EVA.

varmasti aiheuttanut hänelle paljon työtä. Juhla pidettiin jostain syystä jo keväällä 1938 vaikka kerhon perustava kokous oli ollut vuonna 1921 niin kuin edellä kohdassa Aliupseerien yhdistysja yhteistoiminta kirjoitin. Ehkä kerhojen vuosijuhlat haluttiin siirtää samalle vuodelle itse rykmentin juhlan kanssa.

274

Eeron harrastukset Urheilu säilyi keskeisellä sijalla isäni harrastuksissa koko Viipurin kauden ajan, niin myös tällä jaksolla. Ja tuloksia tuli: isäni säilyneistä urheilupalkinnoista 30 on nyt tarkasteltavana olevalta kaudelta. Palkinnoista kahteen lusikkaan on yhdistetty kahden eri kilpailun tulokset, kauhaan peräti kolmen kilpailun sijoitukset. Kauhassa on myös isäni nimikirjaimet, näyttää siltä, että isäni on voinut sopia

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 162. Eero Virolaisen vielä elokuussa 2013 tallessa olleita palkintoja. EVA.

palkintoon oikeuttavien sijoitusten keräämisestä yhteen esineeseen ja saanut siihen vielä toivomansa kaiverruksen. Erikoinen kiertopalkinto on lehtiöteline joka on kiertänyt KTR 2:n aliupseerien kilpailuissa yli kolme vuotta ennen kuin lopulta on tullut Eero Virolaisen omaksi.

Ylivoimainen enemmistö palkintoesineistä on Tykkipoikien kilpailuista mutta joukossa on kuitenkin myös muita sotilaskilpailujen palkintoja. Tykistön malja -kilpailuista on kaksi palkintoa, 2. Divisioonan koitoksista myös kaksi ja Suomen Aliupseeriliiton kisoista yksi. Siviiliseurojen kilpailuista on säilynyt neljä palkintoa, Eero on käynyt 275

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 163. Kauhan lisäksi muutamiin muihinkin palkintoihin on kaiverrettu Eero Virolaisen nimikirjaimet monogrammina. EVA.

edustamassa Viipurin Reipasta Uuraan Urheilijoitten, Johanneksen Kireitten, Terävien ja Viipurin Nuorisoseurapiirin järjestämissä kilpailuissa. Eero Virolaisen vahvuuksia ovat olleet heittolajit, moniottelu ja ammunta. Palkittuja suorituksia on palkintoesineisiin merkityiksi kertynyt eri lajeista näin: kiekko 4, kuula 5, heittosarja 3, viisiottelu 7, kolmiottelu 3, kymmenottelu 2, sisämestaruus 6, hiihtoammunta 2, muut ammuntalajit 5. Tässä luettelo Eeron syksystä 1932 vuoden 1939 loppuun voittamista ja vielä tallella olevista palkinnoista sekä niihin tehdyt kaiverrukset: Jälkiruokalusikka, palkintoon on yhdistetty kahden eri kilpailun tulokset: I P. Kuula VI P.10-ott. 25/8 -32 Tykkipojat Sokeripihdit: III P 5 ott. Tykkipojat 10/9 32. Kakkulapio: II P. 5-ottelu 19/9-33 ”Tykkipojat” Perunahaarukka, hopeaa: II P. A.sarj 3 ottel. ”Tykkipojat” 30/5 33. 276

Kahvilusikka: III P. Hiihtoamm. Tykkipojat 17/ III 33. Jälkiruokalusikka: I P. Sisäm. kilp Tykkipojat 13/11 -34. Pikkulusikka: IV. P. Pist. amm 6/4 35 Tykkipojat Kahvilusikka: V P. Yhd. pist Viip. N:S piiri 1935 (Viipurin Nuorisoseurapiiri) Kahvilusikka: VII P A-sarja Hiihtoamm 18/III -35 Tykkipojat Cocktail-lusikka: I P. 5-ottelu 17.9.35 ”Tykkipojat” Cocktail-lusikka, palkintoon on yhdistetty kahden eri kilpailun tulokset: IV P. 5-ott. IV P. pist. amm. 25.5.36. ”Tykkipojat” Cocktail-lusikka: I P. 5-ottelu 17.9.35 ”Tykkipojat” Lehtiöteline: P. J. Happosen lahjoittama Kiertopalkinto KTR 2:n Aliupseereille Kers. Satomaa Hiiht. am 5/3 32. Kers. Borgström Murtom. juoks. 4/5 32. Kers. Tynkkynen Pist. amm. 16/7 32. Ylikersantti Vilhu. 5 ottelu 10/9 32. Vääpeli Virolainen. Sisämestar. kilp. 11/11 32. Vääpeli Dillström Kiv. amm. 31/1 33. Kers. Mustonen Hiihtoamm. 17/3 33. Kers. Borgström Murtom. juoks. 15/5 33. Kers. Muukka, Pist. amm. 21/7 33. Vääp. Virolainen 5 ott. 15/9 33. Vääp. Virolainen Sisämestaruuskilp. 26/11 33. Kers. Mether. kiv. amm. 28/1 34. Kers. Tarnanen Hiihtoamm. 3/3 34. Kers. Borgström Murtom. juoksu. 5/5 34. Kers. Ruuth Pistooliamm. 13/7 34. Kers. Heinonen 5 ott. 29/9 34. Vääp. Virolainen Sisämestaruuskilp. 13/11 34. Vääp. Lankinen Kiv. amm. 21/I 35. Vääp. Vilska Hiihtoammunta 18/III 35. Alikers. Raatikainen Murtom. juoks. 15/V -35. Ylikers. Rokka Pistooliamm. 9/7 -35. Vääp. Virolainen 5-ot-

Eero ja Henna, viipurilaiset

telu 17/9 -35. Vääp. Virolainen Sisämest. kilp. ja lopullinen voitto 6.11.35. Cocktail-lusikka: I P. Heittos. 8.3.36 ”Tykkipojat” Pikkulusikka: III P. Kaksint. a. 18.4.36 ”Tykkipojat” Karamellilusikka: I P. Sisämest. kilp. 4.11.36 ”Tykkipojat” Pikkulusikka: II P. Kuulant. 2. D:n kantah.k. urh. mest. 1937 Jälkiruokalusikka: II. P. SAuL:n Mest. kilp Kuul. Työntö 1937. Cocktail-lusikka: I P. Heittos. 27.6.37 ”Tykkipojat” Kahvilusikka: I P. Sot. 3-ott. 15.7.37. Kahvilusikka: I P. Sot. 3-ott. 7.9.37. Kahvilusikka: I P. UU Kiekko 12.9.37. (Uuraan Urheilijoitten kilpailuista) Tuhkakuppi: II P. 10-ott. 18.9.37 ”Tykkipojat” Kauha, palkintoon on yhdistetty kolmen eri kilpailun sijoitukset ja Eeron nimikirjaimet: E. V. I P. heittos. II P. pist. amm. III P. 10-ott. 1938. Karamellihaarukka: I P 1938 Tyk. malja Kiekko Kahvilusikka: II P. 1938 Tyk. malja Kuula Kakkulapio: 2 Div. mest. kilp. 1938 IVP. Kuulant. Kirjanmerkki: IV P Kaksint. 16.4.38 Tykkipojat Kakkuhaarukka: I P. Kiekonh. ”Kireät” 17/7 -38 (Johanneksen Kireät –seuran palkinto) Kahvilusikka: I P Kiekonheitto Terävä 31-7-38 (Siviiliseura Terävän palkinto) Alkujaan palkintoja on 1930-luvun lopussa ollut paljon enemmän kuin nyt vielä tallessa olevat 46 kappaletta. Isäni on laatinut talvisodan jaloista pelastuneista palkintoesineistään luettelon, siinä on 85 esinettä:400

Kuva 164. Isäni jäämistössä on seitsemän ampumamerkkiä. Saattaa olla, että jotkut niistä ovat kaksoiskappaleita joita hän on pitänyt eri puvuissa. EVA.

Luettelo Eero Virolaisen Viipurista pelastetuista arvoesineistä Hopeaa (Palkintoesineitä) Ruokalusikoita 3 kpl Jälkiruokalusikoita 9 Hillolusikoita 7 Teelusikoita 30 Karamellilusik. 2 Mehulusikoita 5 Kakkulapioita 2 Sokeripihtejä 3 Haarukoita 6 Paperiveitsiä 3 Liemikauhoja 1 Lautasia 2 Hedelmäveitsiä 6 Lehtiöteline 1 Esineitten yhteinen paino 2.100 gr a´ 850:- Mk 1.785:-

277

Eero ja Henna, viipurilaiset

1933 I lk. Pistooliampumamerkki 1936 I lk. Kivääriampumamerkki 1936 I lk. Hirviampumamerkki 1938 II lk. 600 metrin ampumamerkki 1938 mest. lk. kenttäampumamerkki 1939 I lk. Pienoiskivääri ampumamerkki 1939 Mest. pistooli kaksintaistelu ampumamerkki 1939 II lk:n Vapaapistoolimerkki

Kuva 165. Henna ja Eero moottoripyörineen. Ajohaalari on ollut yksi isäni siviilivaatekerroista Viipurin aikana. Kummallakin vanhemmistani on suojalasit ja ilme joka kertoo harrastuksen olleen mieluinen. Kuva HVA.

Ammunta tuli palkituksi osaksi Eero Virolaisen harrastuksia paljon muita urheilulajeja myöhemmin. Ensimmäinen siitä saatu ja säilynyt palkinto on hiihtoammunnasta kevättalvelta 1933 ja ensimmäinen pelkästään ampumalla voitettu palkinto on pistooliammunnasta kaksi vuotta myöhemmin. Eeron ampumataito kehittyi kuitenkin niin hyväksi, että Kauko Tiili nimeää hänet yhdeksi rykmentin parhaista ampujista 1930-luvulla. Taito näkyy myös isäni ansioluettelossa Suomen Aseveljien Liiton ampumamerkkien suurena määränä:401 278

Toisin kuin Eeron vahva osallistuminen kapitulanttien luottamustehtäviin, on hänen urheiluharrastuksensa ollut sukulaisten tiedossa. Esimerkiksi Kai Koskelainen kuvaa isääni sanomalla, että Eero oli nuoresta lähtien helvetin vahva ja hyvä urheilija. Kai tiesi haastattelussa isäni voittaneen KTR 2:n aikoihin aliupseerien mestaruuksia etenkin kiekossa ja kuulassa.402 Kuorolaulu säilytti niin ikään vahvan aseman Eero Virolaisen elämässä tällä Viipurin ajan toisella jaksolla. Hän lähti innokkaasti mukaan vuonna 1934 perustettuun Viipurin Aliupseeriyhdistyksen mieskuoroon, kuva 44, ja jatkoi siinä samoin kuin Toukolan sekakuorossa tutkimukseni tämän kauden loppuun asti. Eero osallistui myös lyhyeksi jääneeseen kansantanhukerhon toimintaan, niin kuin kuva 45 todistaa.403 Samoin jatkui radioitten rakentelu ainakin omaan käyttöön. Esko Sipiläinen sanoo radioista 1930-luvulla, että sun isälläs oli ite tehty. Niin ikään äitini muisti tämän radion ja myös sen kohtalon:404 Henna: Ensimmäinen radio tuli mei perheesee kun Eero teki sen ite … valtion, vai sanotaak se armeijan kur radiokurssilla, Santahaminassa, mut vuot, vuoslukua mie en muista, naimisis-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 166. Serkukset Eero Virolainen ja Vesa Mentula lukemassa. Vesan kädessä näyttäisi olevan tietosanakirja ja Eerolla ohuempi kirja, ehkä romaani. Vaikka kuva saattaa olla lavastettu, kertoo se sen, että ajatus lukemisesta ei ollut kummallekaan vieras. Eeron tuolin alla on koira josta muut lähteet vaikenevat. Myöskään kuvan ottoajasta tai –paikasta minulla ei ole tietoa. Huomion arvoista ovat saappaat molempien miesten jaloissa. Huone on ollut vetoinen. Kuva HVA.

sa oli oltu jo muutaman vuoden ja kolmekymmentä mentii naimisiin ni … se oli kuitekii sit vähä yli [naurahtaa]. Hän teki sen itse ja sit se se annet… ku sota tuli ni se jäi, mite se sanotaa, armeijan käyttöön Markku: Nii et armeija takavarikoi sen? Henna: Nii, niitä jotekii luovutettii vaa sit armeijalle. Nähtävästi se oli takavarikoimista, siit mie en ossaa nii varmast sannoo mut kuitekii

et se, se meni armeijan käyttöö. Mut et, mut tuota et myö saatii siitä sit niiko korvaus aikanaa. Nii mie muistelen … tai saatiiks myö se sit vallan takasiiki se … ei taittu saaha … Yksi isäni harrastuksista oli moottoripyöräily. Hänellä oli 1930-luvun jälkipuoliskolla 500 cm3:n Triumph vuosimallia 1932. Siirtoväen korvausanomuksessa Eero ilmoitti sen arvoksi 5000 mk, pyörä oli 279

Eero ja Henna, viipurilaiset

kaisin vuodelta 1939 lokakuun alusta vuoden loppuun, pyörä jäi seisomaan talliin vaille käyttöä kun käyttäjä lähti Viipurista YH:n alkaessa.405 Siirtoväen korvausanomuksista selviää myös isäni kirjaston luonne ja sisältö. Merkittävä osa kirjoista on ollut ammattikirjallisuutta, mutta on siihen kuulunut myös yleistiedon ja kaunokirjallisuuden teoksia. Hinnoista on anomusten käsittelijä ollut koko lailla samaa mieltä Eeron kanssa, tarkastajan hinta-arviot ovat kautta-viivan oikealla puolen, isäni ilmoittama arvo viivan vasemmalla puolella. Kirjaluettelosta ei voi päätellä kuinka ahkera lukija isäni oli, hänen siskonsa Helkan käsityksen mukaan Eero luki ajanvieteromaaneja, hyvin romanttisia ja keveitä, vissiin se olisi katsonut kauniita ja rohkeita. Kirjasto hänellä ja Hennalla joka tapauksessa oli:406 Luettelo Eero Virolaisen Viipuriin jääneestä kirjallisuudesta Ammatti- ja tietokirjallisuus Uusi tietosanakirja 2 osaa 450:Keksintöjen kirja 4 osaa 800:Raamattuja 2 kpl 200:Virsikirjoja 2 ” 40:Sähkö-oppi 2 osaa 150:Kuva 167. Moneen harrastukseen ehtinyt ja jaksanut Eero Virolainen vähän rennommassa asussa ja asennossa. Mutta kuitenkin sotilaspuvun housut jalassa. Laulaako isäni, vai haukottelee? Keinutuoli viittaisi jälkimmäiseen. Kuva HVA.

merkitty hakemuksessa Viipurista pelastetun omaisuuden osaksi. Tämä moottoripyörä oli käsivaihteinen, kävi nätisti, sanoo Kai Koskelainen ja kertoo Eeron ja Hennan tehneen sillä kesälomamatkojaan. Eero anoi ja sai pyörästä jo maksamiaan veroja ta280

Sotilaskirjallisuutta Ohjesääntöjä y.m. n. 35 kpl a´ 25-30 875:Tieteen seitsemän sinettiä 200:Radiotekniikka 100:Radiokirja 75:Koulukirjat 500: ------------------- 3390:-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kaunokirjallisuus Aikamme romaanit 10 osaa a´ 25:- 250:A. Dumas historialliset romaanit 13 osaa a´ 30:- 390:Nobel palkinto romaanit 10 kpl a´35:- 350:Koru Kalevala 175:Erilaista kaunokirjallisuutta suomalaisien sekä ulkomaalaisten kirjoittamia 50 kpl 1500: ------------------- 2765:-/2665: Yhteensä mk 6155;./6055:Eeron muista harrastuksista sanoo Helka, että isäni osasi soittaa mandoliinia niin kuin myös Aatu ja Yrjö. Eero ei kalastanut tai metsästänyt aktiivisesti, mutta saattoi kuitenkin Riikosilla käydessään Juho Riikosen kanssa ampua jonkun sorsan. Eero ei koskaan tupakoinut. Pari kertaa Helka näki Eeron polttavan sikaria, et en mie tiiä et mitä konstii se sit oli. Alkoholia Eero ei käyttänyt koskaan. Joskus otti seuran vuoksi ryypyn.407 Merkittävä uusi harrastus tuli Eero Virolaisen elämään 1930-luvun jälkipuoliskolla. Hän ryhtyi kirjoittamaan kronikoita ja myös esittämään niitä itse. Siihen hänellä on ollut varsin hyvät valmiudet: hän oli laulanut lapsesta alkaen ja osasi siten valtavan määrän kronikoitten sävelmiksi sopivia lauluja. Hänellä oli kronikoitsijalle sopiva ja välttämätön huumorintaju ja uskallus ja hän oli mukana monessa sosiaalisessa yhteisössä. Kronikat sopivat niitten juhliin ohjelmistoksi erinomaisesti. Nämä tekstit ovat olleet yhden juhlatilaisuuden viihteeksi tarkoitettuja kevyitä viisuja, mutta

meille ne tarkkaan luettuina kertovat paljon kohdeyhteisöistään ja -henkilöistään. Kaikki isäni kirjoittamat tekstit eivät ole täsmälleen ajoitettavissa, vain muutamaan hän on itse tehnyt ajoitusmerkinnän, mutta tämän kirjan loppuun omaksi osastokseen valitsemani kronikat kuuluvat varmasti 1930-lukuun ja hyvin todennäköisesti sen jälkipuoliskoon. Muutamia poimintoja ja huomioita tästä tilapäisrunouden suuresta joukosta: Kronikka 1. Prin aliupseereista mainitsee Eeron ensimmäisen viipurilaisen asuinkumppanin Ritsilän tämän Frits – nimestä 7.5.1935 muutetulla uudella nimellä, kronikka ajoittuu siten varmuudella 1930-luvun loppupuoliskolle. Tekstin mukaan Ritsilä näyttää Perkjärven leirillä erehtyneen vahvasti väärään suuntaan ja saa nyt kronikan esitysjuhlassa kuulla siitä. Saman henkilön avioliitto ajoittaa seuraavan kronikan 1/KTR 2 hänen vihkipäivänsä 16.12.1937 jälkeiseen aikaan. Kun kronikka on esitetty pikkujoulussa, on se ilmeisesti seuraavan vuoden 1938 myöhäissyksyltä. Kronikka Viestipatterin aliupseereista on Eeron itsensä ajoittama, vuosi on 1938. Siinä mainitaan muitten muassa Eino Kalpio, joka oli ollut Toinin ihastuksen kohteena Perkjärven leirillä vaikka Toini vuosikymmeniä myöhemmin muistaa sukunimen muodossa Kaltio. Sydämiä seivästellyt Aamori on … - tekstissä mainittu Toivo Vilhu oli KTR 2:n aliupseeri, mutta muut kronikoitsijan kohteet ovat vieraita ja heitä on melko vähän, arvoituksellinen joukko. KronikkaVAYn kuorosta mainitsee Toivo Muurisen ja kertoo tämän tulleen tyttären isäksi. Marja-Liisa oli Toivon ja Annikin ensimmäinen lapsi, johon sain vuosikymmeniä myöhemmin tutustua. Samassa kronikassa Eero kirjoittaa itses281

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 168. Äitini ja Aini Kyytsösen yhteisen liikkeensä ovella. Käytännön yhteisomistuksesta huolimatta on liikkeen nimikyltissä vain äitini nimi, kuvaa suurentamalla tulee näkyviin kyltin teksti Parturiliike Henna Virolainen. Kuva HVA.

tään jo aiemmin lainaamani säkeistön, vai olisiko joku muu ollut tässä kohtaa asialla? Mielenkiintoisia piirtoja ovat joka tapauksessa Eeroa kuvaavat rivit sanat heittää pistelevät, karjahdukset, käskyt kuultiin ja pieni napsukin jo kelpaa.408 Viipurin aliups. laulajien pikkujoulujuhlaan kirjoitetusta kronikasta näyttää yksi liuska ka282

donneen ja/tai siinä on yhdistynyt kaksi eri kronikkaa. Eeroa suomitaan huonosta laulamisesta ja nimitellään kotona hääräileväksi emännäksi. Toivo Muurinen on jälleen mukana, nyt rahastonhoitajan virassaan. Opettaja Kärkkäinen siirtää kronikoinnin sotilaitten maailmasta siviilien pariin, kyseessä ovat Toukolan sekakuoron laulajat. Tekstissä kerrotaan se tehdyksi muutaman vuoden Eeron vihkimisen jälkeen eli 1930-luvun puolivälissä tai jälkipuoliskolla. Alkoholi on ollut monelle kronikoissa mainitulle ongelma ja sen tekstien kirjoittaja tuo nimiltä mainiten esiin. Mielenkiintoista on, että alkoholin haittoja on pyritty rajoittamaan kapitulanttikerhojen yhteisin toimin, määräyksin ja rajoituksin –jopa nimettömien ilmiantokirjeitten perusteella. Toinen paljon riimejä saanut aihe ovat naiset, avioliitot ja avioitumisen viipyminen, myös lapset tai lasten viipyminen. Isäni on täytynyt tuntea kronikointinsa kohteet ja näistä kiertäneet juorut tarkkaan eikä hän ole arkaillut tietojaan käyttää. Varsin henkilökohtaiselle alueelle Eero on monen kohdalla uskaltautunut, varmaan vahvan itsetuntonsa auttamana. Vahvasta itsetunnosta kertoo myös se, ettei hän ole säästänyt itseäänkään irvailulta. Parturi ja lotta Helena jatkoi parturin työtään samassa liikehuoneessa Linnasaarenkadun varrella, jonne hän oli liikkeen perustanut, osoitteen katunumero oli 34. Myös hänen työtoverinsa oli sama, Aini Kyytsönen oli mukana työssä kampaajana Viipurin kauden loppuun asti. Ainin asema liikkeessä on mielenkiintoinen. Äitini kirjoittaa muisteluksessaan, että meitä oli sinä liikkeessä

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 169. Viipurilaislottia harjoituksessa kurssilla jollaisista Mikon teksti kertoo. Helena Virolainen istuu ryhmä keskellä yhtenä harjoituskohteena ja hänen ystävänsä Annikki Muurinen samassa roolissa toisena vasemmalta. Kuva HVA.

kaksi. Toinen teki kamp. työtä, minä parturityötä. Tulot ja menot pantiin puoliksi. Aini ja Henna ovat toisasiallisesti omistaneet liikkeen puoliksi, vaikka se virallisesti on ollut yksin äitini nimissä. Liikkeen oven yläpuolella kyltissä oli vain Henna Virolaisen nimi ja kun liikkeen kalusteista aikanaan haettiin sodan tuhojen korvauksia, oli papereissa omistajaksi merkitty yksin Helena Virolainen ja liikkeen viralliseksi nimeksi T:mi Helena Virolainen. Yhteisomis-

tuksen vahvistaa myös isäni kirje Aini Kyytsöselle kesällä 1943. Siinä hän kirjoittaa, että liikkeen kalusteista saadut korvaukset jaetaan Ainin ja Hennan kesken tasan. Miksi Aini ei ollut virallisesti liikkeen omistajana. Ehkä hän ei halunnut opetella siihen liittyviä asioita? Joka tapauksessa naisten keskinäisen luottamuksen on täytynyt olla erinomainen ja vahva, kumpikin on tiennyt, ettei tule petetyksi.409

283

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 170. Äitini lottajärjestön käsivarsinauha. Sen toiseen päähän on käsin merkitty numero 1444. HVA.

Liikkeen kalustus selviää Hennan korvausanomuksesta varsin tarkoin, siitä näkyy myös että irtaimisto oli turvattu tulipalon varalta Vakuutusosakeyhtiö Karjalassa 15.000 tuolloisen markan vakuutussummalla. Summa oli pieni korvaushakemuksen 25.795 markan loppusummaan verraten. Ehkä vakuutussumma oli vuosien mittaan jäänyt tarkistamatta ja inflaatio oli syönyt sen alimittaiseksi?410 Kalustukseen kuului seinäkello, kymmenen kattoja seinäsähkölamppuja pidikkeineen ja varjostimineen, kolme muuta sähkökäyttöistä laitetta, yksi tukanleikkuu- ja kaksi hiustenkuivauskonetta. Mainoskilpiä on ollut kaksi, samoin ikkunoita sillä luettelossa on kahdet ikkunaverhot. Parturissa on ollut kaksi 100x90 ja yksi 100x50 cm:n kokoinen peili, 3 peilikaappia, neljä metriä pitkä peilipöytä ja kaksi parturituolia, joissa on ollut patentti niskanojat. Parturissa on ollut myös pesupöytä ja vaatenaulakko sekä odotuskalustoon kuu284

luneet pöytä ja kaksi nojatuolia. Sähkökäyttöisen tukanleikkuukoneen lisäksi on työvälineistöön kuulunut kaksi käsikäyttöistä konetta, viidet sakset, kahdeksan partaveistä, kolme suihkukannua, kampoja, partakuppeja ja partasuteja. Lattialla on ollut kolme metriä pitkä ja metrin leveä matto ja kaksi kynnysmattoa, liikkeen tekstiileihin on kuulunut kuusi työtakkia, kahdeksan hiuskappaa, kahdeksan paksua ja kahdeksan ohutta pyyhettä, kaksi pöytäliinaa ja peräti 50 partaliinaa. Asiakkaista varsin moni on tuohon aikaan leikkauttanut myös tai ainoastaan partansa.411 Kampaamon kaksi peiliä ovat olleet kooltaan 120 x 110 cm, sen kalustoon on kuulunut kolme peilikaappia, yksi 3,5 metriä pitkä peilipöytä, kaksi kampaustuolia, pesuteline ja –tuoli, kaksi kappaletta kuivauskypäreitä ja kaksi kuivauskonetta. Kampaamon odotuskalustona on ollut pöytä, kaksi tuoli ja kolmen istuttava sohva. Työtarvikkeissa on ollut 24 sarjaa permanenttirautoja, priimus, niskapeili, kolme kumivaippaa kaiketi suojaamaan asiakkaitten vaatteita hiusten pesun aikana, kahdeksan kampaa, viisi tusinaa nipistimiä, kahdeksan tusinaa hiusneuloja, kaksi ämpäriä, kaksi pesuvatia ja yksi pesukannu.412 Parturi-kampaamon tarvikevarastossa on ollut viisi litraa erilaisia hius- ja kasvovesiä, kilo partapulveria, kolme kilo tavallista saippuaa ja 10 kappaletta kasvosaippuoita. Liikkeen käytössä ovat olleet myös kottikärryt, kirves, jännesaha ja kaksi saavia. Hakemuksessa on myös neljä kuutiometriä koivuhalkoja, neljä metriä pitkä ja 1,25 metriä leveä kumimatto sekä viimeisenä mainittu, mutta silti varmaan tärkeä kahvipannu.413

Eero ja Henna, viipurilaiset

Liike on ollut hyvin varustettu ja varautunut tarvikkeissaan kiireaikojen suuriin asiakasmääriin. Varmaan se on ollut tuottava, koska on elättänyt kaksi omistajaansa vuodesta toiseen. Myös sukulaiset muistivat liikkeen, Kai Koskelainen sanoo haastattelussaan että aina kun sinne meni, niin Henna katsoi että missä kunnossa pojan tukka on, Sirkku Ruusulampi välittää Eira Elovaaran muiston siitä kuinka Eira -)oli Hennan parturiliikkeessä kuuntelemassa Martti-veljensä esiintymistä Markussedän lastentunnilla. Ehkä radio on kuitenkin ollut Hennan asunnon puolella, koska sitä ei korvausanomuksessa mainita. Myös Esko Sipiläinen muistaa parturiliikkeen ja kertoo hersyvään tyyliinsä siitä hauskan lapsuudenmuistonsa:414 -ja sit mentii parturii ja sit parturi täti Henna leikkas mun tukan ja joka kerta se nipisti ja joka kerta se tuntu siltä et se on liian kylmä se kone. Ja kone joka surras oli jo sähkökoneita sillon, tänä päivänäkin tuntuu vielä kylmältä se kone. Sit ne palpatti keskenää Emma ja Henna: kili kili kili, pala pala pala… Ne pani maailman parhaaks siinä ja sitte nipisti mua ja ”Oho, Tais nipistää vähä?” Äitini lottatoiminnasta Viipurin aikana kertovat lähteeni kovin vähän. Paras kirjallinen ja samalla hänen omaan kertomaansa perustuva lähde on poikani Mikko Virolaisen 14-vuotiaana koululaisena kirjoittama teksti. Mikko haastatteli isoäitiään vuonna 1993, lainaan tekstistä lähinnä Viipurin aikaa koskevan osan:415

Henna Virolainen liittyi lottajärjestöön ennen talvisotaa ja toimi lääkintälottana vuosina 1939 – 1944 sotasairaalassa ja kenttäsairaalassa. Liittymisensä haastateltava kertoi tapahtuneen järjestöön jo kuuluneen ystävänsä aloitteesta. Rauhanaikana haastateltava kävi lottakursseilla, joilla oli ollut 20–30 opiskelijaa kerrallaan. Niillä lottakurssilaiset olivat harjoitelleet ystäviään potilaina käyttäen. Näitä kursseja ei sodan aikana pidetty. Kurssit kestivät 1 illasta aina 6 kuukauteen. Haastateltavan mielestä kouluttaminen oli jäänyt aika vähälle. Mikon tekstissä mainittu ystävä, joka veti Hennan lottajärjestöön, on luultavasti ollut Annikki Muurinen. Aviopari Viipurin kauden viimeisen jakson aikana vuodesta 1932 vuoteen 1939 Henna ja Eero ehtivät asua kolmessa eri paikassa. He olivat muuttaneet Pikiruukista Linnasaarenkadun parturitaloon yhdessä Hilda ja Paulin kanssa edellisen jakson lopulla syksyllä 1931 ja asuivat siinä kolme ja puoli vuotta. Vuoden 1935 alussa vanhempani muuttivat Saunalahden rinnettä vähän ylöspäin osoitteeseen Tellervontie 4, johon heidät on merkitty vuoden 1936 henkikirjassa yhdessä Hildan kanssa. Pauli ei enää henkikirjan mukaan asunut siellä heidän kanssaan. Vanhempieni muutto Tellervontielle on tapahtunut viimeistään huhtikuun lopulla, Vakuutusyhtiö Karjala on 29.4.1935 myöntänyt Eero Virolaiselle 30.000 mk:n palovakuutuksen: Itsekohtaista irtaimistoa puisessa, kaksikerroksisessa, asfalttihuopakattoisessa asuinrakennuksessa Tel285

Eero ja Henna, viipurilaiset

tokujaksi jolla nimellä se on tämän tutkimuksen liitekartassa Siimeskadun ja Linnasaarenkadun välissä. Henna, Eero ja Hilda ovat asuneet Siimeskadun ja Tellervontien, myöhemmin Korentokuja, risteyksessä, luultavasti Monrepon puolella Siimeskatua. Muuttomatka oli ollut lyhyt, vain korttelin verran. Tellervontieltä he muuttivat vielä Hiekkaan, kahden huoneen ja keittiö asuntoon osoitteeseen Aatunkatu 4, asunto 3. Myös Hilda muutti heidän kanssaan Aatunkadun asuntoon. Viipurin osoitekalenterissa 1939–1940 ovat tässä samassa osoitteessa Helenan, Hildan ja Eeron lisäksi myös Pauli ja Eeron nuorempi veli Yrjö. Paulin ammatiksi on merkitty autonasentaja ja Yrjön asiapoika.4 17

Kuva 171. Henna kahden kissanpojan kanssa rappusilla jotka sopivat Kai Koskelainen muistelemaan vanhempieni asuntoon kaiketi Linnasaarenkadulla: Ulkoportaat olivat aika korkeat ja niistä tultiin pihan puolelta sisään keittiöön. Kadun puolelta tultiin sisään parturiin. Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2. Kuva Sofia Koskelaisen albumista. SKA.

lervontie No 4:ssä.416 Etsin pitkään Tellervontietä Viipurin kartoista kunnes selvisi, että sen nimi oli vaihtunut Koren286

Millainen vanhempieni kodin kalustus ja muu irtaimisto oli? Heidän kirjastonsa sisältö on ollut esillä jo aikaisemmin tässä tutkimuksessa, muilta osin Siirtoväen korvausanomusten arkisto vastaa näin:418 Keittiön kalusto: Keittiölipasto, pöytä, viisi tuolia, keinutuoli, pesupöytä, sänkysohva, ja astiakaappi. Ruokasalin kalusto pöytä, kuusi tuolia, astia- ja apuastiakaappi. Olohuoneen kalustona: Kirjakaappi, pöytä, sänkysohva Heteka, kaksi nojatuolia, radiopöytä ja radiovastaanotin. Valaisimina oli kaksi kattokruunua, jalkalamppu, kolme pöytälamppua ja kattolamppu. Luettelo pitovaatteista vahvistaa isälläni olleen sotilasvaatteitten ohella myös siviilipuvun jo Viipurin aikanaan. Eeron urheiluharrastuksesta kertovat luettelon piikkarit, niitä on tarvittu ainakin moniotteluitten juoksulajeissa. On huomattava, että luettelossa on vain Viipuriin jäänyt ja me-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 172. Knut Koskelaisen 1970-luvulla ottama valokuva: Talo jossa oli Hennan Viipurin liike. Knut on erehtynyt, kuva esittänee vanhempieni Tellervontien asuintaloa. Äitini parturiliike oli koko Viipurin ajan Linnasaarenkadulla. Kuva HVA.

netetty omaisuus, ainakin päällä olleet vaatteet puuttuvat vanhempieni kokonaisomaisuudesta: Miesten pitovaatteet: Yksi siviilipuku, kaksi sotilaspukua, moottoripyöräilijän turkki, sotilaspäällystakki, sotilaslakki (turkis), sotilaslakki (kesä), kaksi siviililakkia, yksi pari kenkiä, piikkarit, kaksi paria saappaita, neljä paria alusvaatteita. Naisten pitovaatteet: Neljä leninkiä, kaksi paria nahkakenkiä, päällyskengät, kaksi huopahattua, kesähattu, kahdet nahkakäsineet.

Vuode- ja liinavaatteet ym: Neljä patjaa, kaksi peittoa (topattuja), peitehuopa, viisi lakanaa, kuusi pyyheliinaa, pellavaiset ikkunaverhot kahteen ikkunaan, boij. koristeliina 150x150, matto 4x5 metriä, 16 metriä räsymattoja, kolme sohvatyynyä. Astioita: Kolme ämpäriä, kuusi kasaria kansineen, kahvipannu, kahvimylly, talousvaaka, kolme pesuvatia, kaksi maitokannua, kuuden hengen ruokakalusto, kuuden hengen kahvikalusto, tusina ohuita juomalaseja, tusina paksuja juomalaseja, kuuden hengen ryyppykalusto, kuusi paria ruostumattomia 287

Eero ja Henna, viipurilaiset

ja tavaran omistamisen suhteen on ollut kovin erilainen nykyiseen verrattuna. Kysyin Kai ja Knut Koskelaiselta vanhempieni varallisuudesta 1930-luvun viipurilaisessa yhteiskunnassa. Kai Koskelainen arveli heidän kuuluneen avioliittonsa alussa taloudellisesti johonkin keskiluokkaan. Serkkuni kuvasi joulunviettoa Hennan ja Eeron kotona näin:419 He eivät olleet köyhiä. Heillä oli suhteellisen kauniisti koristeltu kamari, jossa joulujakin vietettiin ja sitten oli keittiö josta kannettiin jouluruuat kamariin syötäväksi.

Kuva 173. Paulin ja Hiljan häät Kolhon työväentalolla 18.5.1935. Takana vasemmalta Henna, Eero, Anselmi, kaksi tuntematonta. Antin kasvot näkyvät puoliksi. Sohvi käsikynkässä tuntemattoman kanssa takarivissä vasemmalla. Eero edessä Hiljan sisko, edessä vasemmalta Kalevi Koskelainen ja Eila sekä tuntematon poika. morsiusparin edessä. Kuva ELA.

veitsiä ja haarukoita, kuusi lusikkaa, 15 erikokoista lasipurkkia, neljä kattosähkölamppua varjostimineen, sähkökeitin, kolme puusaavia, pesusoikko. Taloustyökaluja y.m.: Kaksi paria suksia, kirves, jännesaha, puukkosaha, seinäkello, neljä kuutiometriä halkoja. Kotitalouden ruokavaroja: Viisi hehtolitraa perunoita, 50 litraa suolakurkkuja, kaksi hehtolitraa erilaisia juurikasveja, kolme kiloa sokeria ja viisi kiloa erilaisia ryynejä.

…

Nykyihmisestä luettelo tuntuu suppealta erityisesti vaatteitten osalta. Aika on kulutustarpeitten 288

Knut puolestaan sanoo Eeron olleen yhteisissä joulunvietoissa joka kerta pukkina, Linnasaarenkadun parturiliikkeessä vietetystä joulusta hän muistaa siellä olleen suurta herkkua, viinirypäleitä kulhossa. Niitä ei kertojan kotona ollut koskaan. Aika oli juuri ennen talvisotaa, Knut on ollut noin kymmenvuotias.420 Vuosikymmeniä myöhemmin palasimme 83-vuotiaan Knutin kanssa vanhempieni elämään Viipurissa. Nyt hän kuvasi sitä uudella ja erikoisella määreellä ja muisti myös isäni puheessaan käyttämän painotussanan:421 -Heillä oli Henna-tädin kanssa komeata elämää -Mitä se komeata tarkottaa? Mitä sä tarkotat sillä komella? -… no hyvää keskinäistä sopua ja … ja hyväkäytöksistä sivistynyttä elämää -mmm -En minä muuta voi sanoa -joo …

Eero ja Henna, viipurilaiset

-Mää muistan Eero-sedästä… Hän ei käyttänyt voimasanoja eikä saanut tietysti siinä asemassa käyttääkään. Hän saattoi sanoa että pantune! -Ai jaa.. hah hah -Joo -Pantune -Juu se oli hänen voimasana, yksi voimasana -Voi pantune, se … hän sanoi Mitä muuta tiedän avioparin yksityisestä olemisesta, vanhempieni elämästä Viipurissa? Kovin vähän, mutta jotakin kumminkin. Helka kertoi isälleni tehdystä suuresta leikkauksesta, toisen munuaisen poistamisesta. Leikkaus tehtiin Vierumäen liikuntakurssin 13 – 20.9.1938 jälkeen:4 2 2 Eero oli loukannut itsensä urheilukurssilla, piti varmuutta näyttää … siellä se jotekii irtos tai mitä se teki. Hänelle tehtiin ensimmäisiä tämän kaltaisia suuria leikkauksia, toinen munuainen poistettiin, leikkaava lääkäri oli sotilassairaalan ylilääkäri, se kirurgi. Lääkäri oli leikkauksen jälkeen itse valvonut koko vuorokauden, haava oli ollut suuri, ulottunut selkärangasta puoleen rintaan. Herra ties kuinka monta tuntii se mahto kestääkii. Toipuminen kävi kuitenkin suhteellisen nopeasti. Perussyy vammautumiseen oli tuberkkeli, joka ei itsessään ollut paha, mutta se ja urheilukeskuksessa liiasta rehkimisestä aiheutunut vamma yhdessä olivat liikaa. Helka ei muista Eeron sairastaneen ikinä muuta kuin tämän tuberkuloosin. Pienempiä sairauksia on tietysti saattanut olla, koska Helka ei aikuisena enää asunut yhdessä veljensä kanssa. Eero ja Helena olivat naimisissa 13 vuotta ennen syntymääni. Helkan tietämän mukaan lapsetto-

muus ei ollut harkittua, vaikkakaan Eero ei erityisemmin kaivannut lasta. Oli kyllä ollut Hennan puolesta pahoillaan, kun lapsia ei tullut. Myös minulle äitini kertoi että he olisivat kyllä halunneet lapsen mutta eivät saaneet.423 Äitini kertoi myös tulehduksesta, joka oli seurannut pitkän erossa olon jälkeistä rajua seksiä. Hän oli mennyt isän saattaman lääkäriin, joka oli epäillyt kyseen olleen tippurista. Ovi tutkimushuoneesta käytävään oli ollut avoinna ja käytävässä odottanut Eero oli kuullut lääkärin sanat, ilmestynyt oviaukkoon ja sanonut: Minun vaimollani ei ole tippuria! Lääkäri oli sitten kirjoittanut reseptin, jonka kanssa Henna ja Eero menivät apteekkiin. Siellä he olivat kysyneet onko lääke tippurilääke. Ei ollut, se oli tavallinen tulehduslääke. Tuula muistaa Hennan kertoneen, että tapahtuma sattui jo seurusteluaikana, ja Eero sanoi, ettei hänen morsiamellaan ole tippuria. Tarinan ydinasia, Eeron luottamus Hennaan, säilyy kummassakin variaatiossa. Sukulaiset ja tuttavat Mitä avioparin lähimmille sukulaisille tapahtui, missä he asuivat vuosina 1932 – 1939? Äitini äiti Hilda asui vuoden 1932 henkikirjan mukaan Hennan ja Eeron kanssa samassa osoitteessa Linnasaarenkatu 34, siis talossa jossa Hennan parturiliike oli. Seuraavassa henkikirjassa 1933 hänen osoitteensa on Linnasaarenkatu 32 ja sitten vuonna 1934 Linnasaarenkatu 35. Vuoden 1935 henkikirjatietoa ei lähteissäni hänestä ole mutta vuosina 1936 ja -37 se on Tellervontie 4. Myös Viipurin osoitekalenterissa 1939–1940 on hänen osoitteenaan Tellervontie 4, nyt täs289

Eero ja Henna, viipurilaiset

maan kahdestaan Linnasaarenkatu 3:een, josta Hilda on sitten Paulin armeijaan lähdön jälkeen muuttanut takaisin tyttärensä ja tämän miehen luo, nyt Tellervontielle. En kuitenkaan pidä tätä Paulin ja Hildan muuttoa luultavana, kyse voi olla kantakorttiin tulleesta virheestä. Hildan asumisten selvittämistä mutkistaa osaltaan vielä se, että Linnasaarenkadun numerointi on muuttunut 1930-luvun aikana siten, että tonttien katunumerot ovat vaihtuneet. Joudun tyytymään siihen etten voi täysin varmasti tietää isoäitini täydellistä asumishistoriaansa. Joka tapauksessa hän on asunut koko tässä esillä oleva ajan joka vanhempieni kanssa samassa asunnossa tai aivan heidän lähellään, naapuritalossa. Pidän ensimmäistä vaihtoehtoa uskottavana vaikka henkikirjat eivät täysin sitä tue. Katkelma Hildan lastenlasten, Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelusta:424

Kuva 174. Pauli ja Hilja Sipiläinen hääpäivänsä myöhäisiltana Kolhossa. Kuva HVA.

mennyksellä asunto 3. Isoäitini on asunut vanhempieni luona. Paulin kantakorttiin on Hilda merkitty lähiomaiseksi ja hänen osoitteekseen Linnasaarenkatu 3. Merkintä on tehty aikaisintaan kutsunnassa 12.9.1935 ja viimeistään Paulin asevelvollisuusajan lopussa 15.1.1937. Voi olla että Pauli ja Hilda ovat muuttaneet lyhyeksi aikaa asu290

Eila: Mummo ol taas sellane, et ko ajattelee sitä nykymaailmaa ni hänhä joutus olemaan aina niiko Hennan nurkissa ja Sohvi-tätin nurkissa ja jopa hän oli millo kenekii ko hän sit väsy tietyst ain ko yhtee ni, ni sitä oliha hän sit meilläkkii äitin kanssa ja siel Karjalas olles ni hän jopa oli Myllysilläkkii Markku: Minkä takia hän ei sit perustanu omaa huushollia? Eila: Millä sitä siihe aikaa perustettii mitää huushollia. Sillo oltii lasten armoilla. Esko: Ei sillo, voi hyväne aika Eila: Mul on sit tämmöne muisti siitä mummosta ku hän oli sit siellä äitin kotonna. Hän oli sit jo tietyst kyllästynny varmaa siel Viipurii oloos koska Henna oli siellä, ni hän tota tuli

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 175. Hilja Sipiläinen Juhani sylissään, kuva on otettu luultavasti Kolhossa. Kuva HVA.

sitte tänne äitin kottii sinne Myllysille ko se oli tommonen varakas talo, tommonen isompi maalaistalo. Ni hän teki siel sitten tota kaljaa, niiko oikee tämmöst tavallist … silloha oli joka paikas kalja pöydäs aina ko eihä sillo raaskittu maitoo juoda ja kaikkii … ja se vähä epäonnistu ei siit olikii tullu liia hapant tai jot-

tai ja aina nää tytöt sit muistaa ko mummo yritti juoda sitä kaljaa et ei mene haaskuu Isoäitini elämä on ollut nykyihmisen katsannossa erikoinen, aika on ollut kovin erilainen tässäkin asiassa. Tuntuu luontevalta ajatella, että Hilda on nukkunut edellä kalustoluettelossa mainitussa keittiön sänkysohvassa, muis291

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 176. Juhani Sipiläinen 1930-luvun lopulla. Kuva HVA.

tan hänet vuosikymmeniä myöhemmältä ajalta asumassa kanssamme ensin Jämsässä ja sitten Piikkiössä 1960-luvun alkuun saakka. Ainakin Piikkiössä hänen sänkynsä oli sijoitettu keittiöön. Äitini nuoremman veljen elämä alkoi saada yhä enemmän väriä tämän aikajakson edetessä. Pauli 292

Sipiläinen on merkitty vielä vuoden 1934 henkikirjassa asumaan yhdessä äitinsä kanssa, mutta kirkonkirjojen mukaan hän muutti jo keväällä 1933 Keuruun seurakuntaan. Paulin vanhempi sisar Sohvi muutti perheineen Kolhoon, Pauli on seurannut heitä. Kolhossa Pauli kohtasi Hilja Mäkisen sillä seurauksella, että Hilja alkoi odottaa lasta. Pari vihittiin 18.5.1935 ja häitä juhlittiin Kolhon työväentalolla. Hilja ja Pauli asettuivat asumaan Kolhoon Nälkälän mäkeen. … se oli pikkanen vinttikammari mis ne asusivat muistelee Eila ja kuvaa veljensä vaimoa sanomalla, että Hilja oli ihan tavallinen mukava ihminen. Hiljan ja Paulin poika syntyi 14.10.1935 ja kastettiin Juhaniksi.425 Pauli muutti takaisin Viipuriin Hiljan ja Juhanin kanssa kolmisen vuotta myöhemmin, muutto on kirjattu Viipurin Tuomiokirkkoseurakunnan kirkonkirjaan14.3.1938. Sitten pariskunnan välit ovat rikkoutuneet, osoitekalenterissa 1939 – 1940 autonasentaja Pauli Sipiläinen asuu samassa osoitteessa Hildan, Eeron ja Hennan kanssa Aatunkadulla, rouva Hilja Sipiläinen on merkitty osoitteeseen Vahtitorninkatu 7 asunto 3. Vaikka Hilja ja Pauli asuivat erillään, oli heidän avioliittonsa vielä virallisesti voimassa. Ilmeinen syy erilleen muuttoon oli Paulin suhde Tamara Turtiaan. Suhteesta syntyi 16.5.1939 poika, joka sai kasteessa nimen Heimo ja jonka Pauli tunnusti omakseen. Pietarissa 1.5.1917 syntynyt Tamara kuului Viipurin kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan ja asui äitinsä perheessä Hiekan kaupunginosassa aivan Paulin naapurissa osoitteessa Aatunkatu 5.426 Myös Dagmariksi ja Takuksi kutsutun Tamaran tausta on mielenkiintoinen. Hänen äitinsä Pelagea oli syntyjään saksalainen ja adoptoitu alku-

Eero ja Henna, viipurilaiset Kuva 177. Henna ja Eero Tampereella, taustalla Tammerkosken silta ja Tampereen teatterin talo. Ehkä he ovat olleet matkalla Sohvin ja Anselmin luo Kolhoon ja junan vaihdossa on ollut niin pitkä väli, että kävely Tampereen keskustassa on ollut mahdollinen. Kuva HVA.

293

Eero ja Henna, viipurilaiset

jaan vaasalaiseen kultaseppäperheeseen, joka oli muuttanut Viipuriin. Tamaran suomalainen isä oli työssä Pietarin asetehtaalla ja matkusteli työnsä takia paljon ulkomailla mikä siihen aikaan oli harvinaista. Tamaran isän veli meni ja jäi Venäjälle, hänen perheensä asui myöhemmin Neuvostoaikana Petroskoissa.427 Pauli suoritti asevelvollisuutensa 1.2.1936 – 15.1.1937 H Auto K:ssa, lyhenne tarkoittanee Hämeenlinnan autokomppaniaa. 172 cm pitkä varusmies painoi 69 kiloa, hänen saappaannumeronsa oli 43 ja silmien väri sininen. Pauli toimi varusmiesaikanaan kuusi kuukautta autonkuljettajana, sai kaasunsuojelukoulutuksen mutta myös kahdeksan vuorokautta yksinkertaista arestia ja kantakorttiinsa sekä täsmällisyyden että huomiokyvyn osalta hyvän sijaan vain tyydyttävän arvosanan. Enoni ehti käydä tämän tutkimusjakson aikana myös kertausharjoituksissa autonkuljettajana 30.7.–18.8.1938. On luultavaa, että arestin samoin kuin heikkojen arvosanojen syynä on ollut Paulin alkoholin käyttö.428 Viinasta tuli enolleni todellinen ongelma koko hänen elämänsä ajaksi. Se aiheutti hankaluuksia myös Paulin suhteisiin Eeroon ja Hennaan. Kai Koskelainen sanoo enostaan, että Pauliska oli valoisa ja myönteinen luonne minulle aina mutta toisaalta kuitenkin löperö luonne, jonka heikkoutena oli perhanan kalja. Kai sanoo Paulin käyttäneen väärin sisarensa vieraanvaraisuutta ja kertoo kuinka Pauli tuli Hennan luo käymään, äitini käyttölompakko hävisi, samoin Pauli. Helkan mukaan enoni teki vielä ilkeämpiä temppuja, Pauli väärensi Eeron nimen vekseliin, Eero maksoi kun halusi välttää nuorukaisen joutumisen vaikeuksiin. Kiitollisuuden osoitta294

misen sijasta Pauli uusi temppunsa ja Eero maksoi taas. Helka käsityksen mukaan Pauli jopa vei Eeron tavaroita panttilainastoon ja joi rahat.429 Isäni armeliaisuus on joutunut koville, lanko toimi toistuvasti ja monissa asioissa täysin hänen arvojensa vastaisesti. Yllättävää ja kunnioitettavaa on, että Eero taipui nielemään Paulin törkeät teot eikä antanut niitä poliisin tutkittavaksi. Varmaan osasyynä on ollut halu suojella sekä äitiäni että Hilda-anoppia tuskallisilta kokemuksilta. Anselm ja Sofia Koskelainen olivat Viipurin henkikirjoissa vielä vuonna 1934, he asuivat niitten mukaan silloin Pikiruukissa. Kirkonkirjoissa heidän muuttopäiväkseen Keuruun seurakuntaan on merkitty 28.1.1935 mutta Sohvi kertoo haastattelussaan perheen muuttaneen Kolhoon jo vuonna 1934, merkintä kirkonkirjoihin on tullut viiveellä. Koskelaisen kolmesta veljeksestä vanhin, Kai, oli muuton aikaan 11 ja nuorin Knut seitsemän -vuotias.430 Pienen Nuutin mieleen on jäänyt pelottava tapaus ajalta ennen perheen muuttoa Viipurista. Hän oli heittänyt Linnasaarenkadun pihaleikeissään ikkunan rikki kivellä ja pelännyt kovasti millainen selkäsauna tulee, kun Eero palaa työstä kotiin. Selkäsaunaa ei kuitenkaan tullut. Iloisempi vaikka jännittävä muisto on yhteinen automatka Henna-tädin ja sotilaspukuisen Eero-sedän kanssa Perkjärven tykistöleirille. Matka oli tehty avoautolla, avopäällisellä, jota oli ajanut joku muu kuin Eero-setä, ilmeisesti auton omistaja. Matka oli suuri kokemus pienelle pojalle:431 Oli kivaa olla mukana tädin ja Eero-sedän kyydissä. Isäsi ja Henna-täti olivat nuoria ja komeita

Eero ja Henna, viipurilaiset

ihmisiä ymmärtääkseni siihen aikaan ja meitähän pidettiin oikein ihmisinä, arvossa siellä … kanta-aliupseeri Virolainen Hennan ja Eeron yhteys Koskelaisiin ei päättynyt näitten Kolhoon muuttoon. Perheet olivat paljon tekemisissä keskenään, vanhempani kävivät usein muulloinkin kuin kesälomillaan Kolhossa. Nuutti muistaa vieneensä heille Sohvin lähettämänä pullaa uimarannalle Kiviniemeen, jossa Henna ja Eero olivat olleet ottamassa aurinkoa. Kai kertoo puolestaan kuinka Eero ja Henna olivat tulleet kesäisin käymään ja tuoneet tuliaisia, isäukko oli aika liirumissa mutta ei Eero kuule… ei missään nimessä eikä koskaan… Kai myös kertoo, että hän tunsi ylpeyttä, kun sai kävellä Eeron kanssa samassa porukassa Kolhon kylän halki. Eero oli aina sotilaspuvussa. Se oli nuorelle pojalle yhtä juhlaa.432 Koskelaisen veljekset eivät pelänneet Eeroa, heillä oli se käsitys, että tämä piti heistä. Mielenkiintoista on, että veljekset itse, ilman että olisin sitä heiltä kysynyt, sanoivat etteivät olleet pelänneet Eeroa. Isässäni näyttää olleen merkittävässä määrin auktoriteettia. Kysyin haastattelun aikana myös oliko Eerossa pimeitä puolia. Knut vastasi ensimmäisenä ja Kai kiirehti täydentämään. Liitän tähän kohtaan aiheeseen sopivia katkelmia myös haastattelun muista paikoista:433 -Miten me voisimme tietää, tietää.. Edellyttäen kuinka nuori minäkin olin. Mehän nähtiin vaan ne valoisat ja hyvät puolet. -Eero oli meille idoli

Kuva 178. Koskelaisen perhe 1930-luvun jälkipuoliskolla. Vasemmalla seisoo partiopukuinen Knut, joka vuonna 2010 sanoi että heitä poikia kasvatettiin kunnollisiksi. Knut Koskelaisen haastattelu 2010, kuva HVA.

-Hän ajoi minun käsittääkseni ja koko näitten vuosien aikana mitä minä häntä tunsin taikka hän minua opetti … niin niitä pojanmölliä niin

295

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 179. Eila Sipiläinen baskeri päässään tuntemattoman tytön kanssa. Eila oli syntynyt vuonna 1925, kuva on 1930-luvulta, luultavasti ennen perheen muuttoa Kolhoon. Eilan albumin viereiset kuvat näet paikantavat tytöt Ögårdin pihapiiriin Vahvialan Järvenpään kylässä. Kuva ELA.

kyllä hän muisti kertoa siitä että me ollaan suomalaisia ja.. ja mitä Suomi meille on … -Hän pyrki opettamaan minua.. ja ja kasvattamaan noin niin kuin vähän laajemmalla perspektiivillä mihin isäukko pystyi.. ja.. ja.. ja.. mihin isä ja äiti yleensä tuota edes pyrkivät… kun hän näki meissä nyt tietysti jonkun laista kehityksen mahdollisuutta ja tällä tavalla.. niin tuota kyllä hän varsin monesti niinkun pisti.. ai hän.. mä 296

muistan jopa pisti istumaan että istuppas tohon ni mä kerron sulle nyt jotain.. Hän aloitti näin ja sitten hän kerto että miten tähän maailmaan niiku pitäs suhtautua että ja mitä kanttia.. …että ei se [kuri] ole mörkö vaan se on ihmisen sisältä tuleva käsky jolloin pärjää paremmin kuin kuriton ihminen, sellainen jolla on kuri sisällänsä se pärjää paremmin. Tämmöinen hänen asenteensa oli, jopa hänen sanansa melkein nämä sanat olivat se että se ei ole todellakaan mikään

Eero ja Henna, viipurilaiset

mörkö….. siihen pitää sen ihmisen sisältä saada tulemaan se itsekuri Aikakauden jyrkkiä yhteiskunnallisia rajalinjoja kuvaa Nuutin kertoma tapaus Kolhon työväentalolta. Siellä oli Serlachiuksen työväen joulujuhla, jonne Anselm halusi viedä vieraanaan olleen Eeron, joka tuohon aikaan oli vääpeli. Eerolla oli pitkä mantteli ja komea sapeli manttelin päällä vasemmalla puolella, hän oli Nuutin mukaan suhteellisen pitkä, ryhdikäs ja komea, selvästi pitempi kuin Anselmi ja aina siististi pukeutunut. Anselm oli kysynyt, saako tuoda vieraansa tilaisuuteen mutta lupaa ei tullut ja niin langokset joutuivat kääntymään takaisin.434 Vuonna 2013 muistelimme Nuutin kanssa hänen vanhempiaan, erityisesti Anselmin runsasta kiroilua, jota perheessä ei muutoin harrastettu. Kiroilu oli Anselmin ominaisuus, se ei oikeastaan tarkoittanut mitään, oli osa kummisetäni ilmaisutapaa. Perheen elanto oli paljolti Sohvi-tätini varassa, sen yhtenä keinona oli Koskelaisilla 1930-luvun lopulla jonkin aikaa vähittäismyymälä. Kysyin taitavaksi piirtäjäksi muistamaltani serkulta myös miksi hänen piirtämisharrastuksensa oli hiipunut:435 -Se oli niin kovaa se elämä … se arkinen jokapäiväinen taistelu. Ei siinä paljon koristeltu … Se oli niin köyhää … Anselmi ryyppäs, teki raskasta kivityötä Savelan Kaarlon isän kanssa, Savelan Kallen kanssa … kulkivat korvet ja ampuivat salakivet ja metsäojakivet. Sitten ryyppäsivät vapaa-aikaan

-sithän hän tervas kattoja myöskin, muistaks sää semmosta? -juu, totta kai minä muistan Anselmin urakat. Ja me oltiin pojat mukana. … Kun Kalevikin oli vielä terve … … -eiks Anselmi pitänyt kauppaa kans? Vai Sohvitäti? -Sohvi-täti. -jaa -äiti piti kauppaa jonkin aikaa … kaikkea yritettiin … Mustosen talossa oli kauppa … -se oli tiukkaa elämää -sithän Sohvi-täti ompeli paljon -koko ajan ja ompeli hienosti ja oli ammattitaitoinen Kai kertoi yhden aivan tutkimukseni tämän jakson loppuun sijoittuvan muiston vanhemmista ja Viipurista. Hän kuului Kolhon suojeluskuntaan ja lähti kolholaisten suojeluskuntapoikien kanssa kesällä 1939 linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Juna pysähtyi aamulla puoli viideltä Viipurin asemalla ja Kai sai selville, että sotilaitten ruokailun takia juna seisoisi asemalla ainakin kaksi tuntia. Kai lähti asemalta rautatietä pitkin kohti Hiekan kaupunginosaa. Rautatiesillan vartiomies päästi hänet sillan yli, kun Kailla oli suojeluskuntapuku päällään ja hän sanoi, että on pakko päästä katsomaan tätiä. Kai koputti oveen ja Henna tuli unenpöpperöisenä avaamaan. Henna kehotti Kaita kiipeämään vintille sillä aikaa kun keittää kahvit, Kain serkku, Alvari Sipiläinen oli näet vintillä. Kai oli sanonut, ettei kahvinjuontiin ole aikaa, 297

Eero ja Henna, viipurilaiset

kävi morjenstamassa Alvaria, pikkuisen juteltiin ja niin juoksi Kai saman tien takaisin.436 Tapaus kertoo siitä, että vanhempieni koti on ollut tarpeen vaatiessa laajasti käytössä ollut suvun tukikohta jonne myös Alvari oli päässyt yöpymään ainakin tilapäisesti. Se kertoo myös, että Eeron ja Hennan Aatunkadun asunnossa on varsinaisen asunnon lisäksi ollut ainakin kesäaikana yöpymiskelpoinen vinttitila. Äitini vanhemman veljen Antin perhe muutti Vahvialan Järvenpäästä Koskelaisten perästä ja vetämänä Kolhoon, mutta palasi takaisin Ögårdin pihapiiriin jo vuonna 1936. Serkkuni Eila ja Esko muistelivat yhteishaastattelussaan näitä aikoja ja tapahtumia, myös käyntejään Kolhosta paluun jälkeen Viipurissa vanhempieni luona. Olisiko Eilan kertomassa teatterissakäynnissä nähtävissä samantapaisia pyrkimyksiä sukulaislasten kasvatukselliseen ohjailuun, joita on Kain ja Knutin muisteluksissa? Vanhempani ovat ehkä myös purkaneet lapsettomuuden aiheuttamia tunnepatoutumia lähisuvun jälkikasvuun. Keskustelussamme kysyin sisaruksilta joiko heidän Antti-isänsä alkoholia.437 -Esko: Todella harvo mut sen kerra ko otti, ni se oli .. Sit hänellä oli semmone vika ett teki näin [näyttää jonkin eleen tai liikkeen?] -Eila: En mää muista et se ois siel karjalas olles -Esko: Ei se siel -Eila: siel ollu, mut se Kolho reissu oli se Anselmi ja se sekotti hänet ja se ja hän ei tykänny siitä ni hän lähti takasii. Pois sieltä Kolhosta -Esko: Se oli lankun kantajana Serlachiuksen tehtaalla Kolhon tehtaalla ni kuule, se oli vieras olo 298

Siihe aikaa ihmiset oli juurtunu omaan kyläänsä. Maailma rajottu siihen mihi horisontti loppu. -Eila: Hän ei tykänny siintä tehdastyöstä ja … … -Eila: Ne oli semmoisia tapahtumia mulla ainakin ey mentii Hennal kyllää… Mikä se pysäkki oli mist jäätii pois? -Esko: Iso silkkirusetti kaulaan, junalla Viipuriin ja sit jollakin pysäkillä jäätiin pois ja sit mentiin Virolaisille -Eila: Joo … -Eila: Se on mulla se on Eerost ja Hennast kaikest parempi muisto siitä ko Henna laitto mun tukan ja… Piippas ja laitto hienoo kuntoon ja sit mentii, me oltii teatteris sit Hennan ja Eeron kans Viipuris. Se oli suur tapahtuma. Mut en mä muista mitä oltii katsomas. … Se oli suur tapahtuma pienen tytön elämässä. Mut se oli surkeeta sit ko piti lähtee maanantaiaamun ko tukka oli kiharassa. Et mitä nyt ko mään kouluun. Eihän kouluun … tukka voi olla kiharas mä joudun heti pilkattavaks. Tukka piti kastaa jotta se meni suoraksi. Myös Elovaaran perheessä näyttää tällä jaksolla olleen ongelmia, mutta erilaisia kuin Paulilla tai Koskelaisen perheessä. Martalle sattui vuonna 1933 onnettomuus, kun hän odotti Eiraa, onnettomuus ei onneksi johtanut kovin vakaviin seurauksiin, vaikka niin olisi voinut käydä. Martta putosi Käremäen asunnon korkeilta rappusilta ja katkaisi kaksi etuhammastaan. Paljon vakavampi asia perheen elämässä oli Vilhon mustasukkaisuus. Sirkku Ruusulampi välittää äitinsä Annan kertomaa:438

Eero ja Henna, viipurilaiset

Martan mies ei liene aina ollut hyvä. Anna suuttui kerran Vilholle, joka oli hirveen mustasukkainen ja Marttaa vanhempi. Vilho oli mustasukkainen jopa siitä, että Martta hymyilee muille ihmisille. Kerran Vilho oli sanonut pojistaan että ”kuka sen tietää kenen poikia ne on”. Silloin Anna oli hyökännyt Vilhoon käsiksi ja pakottanut tämän polvilleen niskasta painamalla Martan eteen ja pyytämään anteeksi. Vilho totteli. Mustasukkaisuus ei kuitenkaan totaalisesti hallinnut Elovaaran perheen elämää. Sirkku välittää myös hauskoja muistoja, joista kaksi liittyy isääni: Viipurin pojat kokoontuivat torille [pääsiäisen aikaan] munia liitsaamaan. Hyvällä ”taistelumunalla” saattoi saada ison korillisen värjättyjä, liitsattuja munia. Elovaaran pojatkin olivat mukana ja siirsivät perinnettä eteenpäin, samoin muutkin Vilho isänsä kulki aina vappuna kukka napinlävessä ja ajelutti perhettään kukitetussa taksissa ympäri Viipuria. Jouluna oli hauskaa, kun Rape sai leikkikoiran, jonka saatteeksi Eero eno oli kirjoittanut: ”Täs on sulle Riku se on on oiva piku Maksimaakii oppii, mut ei tarvii koiran koppii” (Maksiminen on sitä että koiralle pannaan keppi tai käsi eteen ja koira hyppää sen yli)

Jouluja vietettiin yhdessä. Laulettiin paljon yhdessä, ensin hartaat sitten iloisemmat joululaulut. Joulukuusi oli keskellä permantoa jotta piirileikkiä voitiin mennä sen ympäri. Matilda ja Eero lauloivat yhdessä kaksiäänisesti. Myös Toini välittää Eira Elovaarasta vanhempiini liittyvän pienen mutta lämmittävän muistikuvan:439 … muistan kun Raili oli teillä siinä parturitalossa pieni ja lauloi ”Tonttu ratsastella aikoi mutt ei ollut ohjaksia… Isoäitini Matildan elämään mahtui 1930-luvun puolivälissä monta muuttoa. Laituritieltä hän muutti takaisin Saunalahden rinteeseen, osoitteeseen Metsolantie 18. Hänet on henkikirjoitettu sinne vuonna 1933. Jo seuraavassa henkikirjassa Matilda on muuttanut alas Saunalahden rantaan tuolloisen Huvilakadun numeroon 34 ja sieltä jälleen jo ennen seuraavan vuoden 1935 henkikirjoitusta osoitteeseen Linnasaarenkatu 4. Seuraavassa henkikirjassa 1936 hänen osoitteenaan on Likolampi / /3 jonka katuosoitetta en ole kyennyt selvittämään. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että osoite on Linnasaarenkatu 4, nyt Matilda ei ollut muuttanut. Toini asuu näitten vuosien henkikirjoissa Matildan kanssa lukuun ottamatta vuotta 1933, sen henkikirjatietoa ei minulla Toinin osalta ole, mutta Matildan kanssa hän ei tuolloin asunut. Toini-tätini kirjoitti äidilleni Eeroon liittyviä ja samalla isäni luonteesta ja huumorin laadusta kertovia muistoja Saunalahdesta juuri näiltä vuosilta:440

299

Eero ja Henna, viipurilaiset

parturiliike. Oli kesä ja pyhä en tiedä missä me olimme Anu tätikin oli meillä. Eero oli sanomalehden laitaan kirjoittanut: ”Täällä on käynyt kämppäjalka kenkiänsä puhtimas ja lankkimas” Toiset kirjaimet oli suuria toiset pieniä. Toiset kirjaimet oli takaperin. Anu täti kysyi: Mikä se on? Äiti sanoi Toini selitä. Sanoin Selvää suomeahan tämä on. Täällä on käynyt kämppä joka kenkiänsä puhdistamassa ja kiillottamassa ja nimikin on alla oreE … tapaus Eerosta muistui … kahvikuppiin kuumaan kahviin liotettaan piparikakkuja ja se on sitten hyvää muistat kai sinäkin niitä Viipurin piparkakkuja? jotka oli pienissä peltirasioissa 100 gr 200 gr aina ylös 5 kg purkkeihin Asuimme siinä Likolammin tien alussa oliko se 4. Te olitte ainakin jo naimisissa Oli Anu täti meillä ja Eero tulla porhalsi kuten aina joimme kahvia ja Eero sanoi: Ai Viipurin piparkakkuja ja nyt tuli viipurilaisen möllö ja sulatti kahvissa ainakin 10 jos ei enempää sinne se häipyy kun hohtimet kankkulan kaivoon Kohvi maistuu makoisalta mutta Kankkulan vesi ruosteiselta …

Kuva 180. Toini, Olavi ja Emil Kortelainen. Perheen poikien kutsumanimiksi vakiintuivat Olavi, Matti ja Sampsa. Helka Huttusen haastattelu 1999. Kuva HVA.

…Eeron syntymäpäivän ja muistan sen kun hän kävi saappaitaan kiillottamassa siinä mikä katu se oli joka meni Likolammin halki. Kadun nimeä en saa päähäni nyt. Se oli se katu jossa teillä oli 300

…Kuka se poika oli suvusta joka oli sorvannut perunanuijan joka oli siro ja soma. Asuitte siinä kulmatalossa Siimeskadun päässä lähellä koulua. Sitä perunanuijaa jokainen käsissään pyöritti ja kehui, niin Eeropa halkopinolle piipahti ja koivuhalosta kirveellä veisti ja tuli sisälle ja sanoi: ”Ei se minunkaan potattipurikka häpeä. Kyllä tälläkin potatit survoo” Muistatko Henna? Martta oli Vilinsä kanssa naimisissa oli omansa. Anna oli vaalea kaunis komea neiti, minä ruma

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 181. Anna ja Vilhelmi Viitamäki ajan tavan mukaan varmaankin kihlakuvassaan. Kuva HVA.

rääpäle enhän passannut Annan vierellä kävelemäänkään. Sanoi Anna minulle: mene tuonne Linnan sillan toiselle puolelle ettei kukaan tuttu näe. Minä tyytyväisenä menin, muuten olisi syntynyt riita Linnan sillalla. … Kenen sakkiin ja seuraan minä passasin ne oli Eero ja Henna. Helka oli lapsi en minä hänelle kelvannut kun piirakan paistoon kun luokkatoverit tulivat syntymäpäiville. Toini Virolainen vihittiin 12.3.1936 impilahtelaisen putkiasentajan Eemil Kortelaisen kanssa, pa-

riskunta muutti kirkonkirjojen mukaan 10.6.1936 Jääskeen, jossa heille syntyivät pojat Yrjö Olavi 19.6.1936, Aulis Matti Ilmari 3.7.1937 ja Perttu Sampsa 23.2.1939. Perhe palasi Viipuriin syksyllä 1939.441 Myös Anna asui henkikirjojen mukaan Matildan kanssa yhdessä vuosina 1933 ja 1934. Hänet vihittiin sisartaan aikaisemmin jo 15.12.1934, sulhanen oli Karvialla syntynyt konepajatyömies Vilhelmi Juhonpoika Viitamäki, hän oli työssä rautatien konepajalla Viipurissa. Vuonna 1936 aviopari on henkikirjoitettu Viipurin Hiekassa, osoitteessa Aa301

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 182. Annan vapaalippu edestakaiselle rautatiematkalle Viipuri - Rajajoki. SRA.

tunkatu 13. Helkan henkikirjatiedot vuosilta 1933 ja 1934 puuttuvat lähteistäni, vuosina 1935 ja 1936 hänet on henkikirjoitettu Matildan kanssa samoihin osoitteisiin. Silti Helka on asunut Annan ja Vil302

helm Viitamäen kotona, henkikirjat eivät nytkään kerro ainakaan koko totuutta. Sirkku Ruusulampi välittää Helkan asumiseen liittyvän, sisaruksien luonteita ja keskinäisiä suhteita kuvaavan kaskun:

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 183. Rauhallisen ja tyytyväisen, jopa onnellisen näköinen Matilda Virolainen kuvan taakse tehdyn merkinnän mukaan Viipurissa vuonna 1935. Ympäristö on kuin suoraan Pentti Äikkään kuvauksesta: … sireenipensaita, tontin ympärillä puuaita pystyrimoista…. Kuva SRA.

Kun Viitamäki tuli töistä kotiin saattoi hän usein kysyä: No, montaaks kertaa ootte tänäpäin iäkseen suuttunneet? Anna näyttää olleen riitaisuuteen taipuvainen, myös Helka, joka haastattelussaan sanoo suhteensa Eeroon olleen läheinen ja luottamuksellinen, piirtää Annasta samansuuntaista luonteenkuvaa kuin Toini kertomuksessaan kohtauksesta

Kuva 184. Yrjö Virolainen nuorena poikana. Kuva LKA.

Viipurin linnansillalla. Helka sanoo isästäni: ai että ne Annan kanssa riiteli. Vilhelmi Viitamäki sairasti tuberkuloosia ja on ollut sen takia hoidettava, Helka kirjoittaa Matildalle maaliskuussa 1939: Ville tuli kotiin tänä aamuna. Onhan hän nyt taas lihonut ja tullut terveen näköiseksi, mutta ei se tahdo oikein kunnossa olla. Pari viikkoa myöhemmin, 3.4.1939 Vilhelmi Viitamäki kuoli. 442 303

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 185. Yrjö Virolainen rippikuvassa. Isosiskonsa Helkan mielestä Yrjö oli Virolaisen sisarussarjasta hauskimman näköinen, eniten Mikko-isän näköä. Vuonna 1921 syntynyt Yrjö meni keväällä 1939 vapaaehtoisena sotaväkeen. Helka Huttusen haastattelu 1999, n7 ja 9.

Isäni nuorempi veli Aatu asui vielä vuoden 1936 henkikirjan mukaan Matildan kanssa Saunalah304

Kuva 186. Helka Virolainen aivan ilmeisesti rippipuvussaan. Helka oli syntynyt vuonna 1918, kuva on siten vuodelta 1933. HVA.

den rannassa osoitteessa Linnasaarenkatu 4, sitten lähteissäni olevien henkikirjojen tiedot loppuvat hänen osaltaan. Aatu vihittiin 1.9.1938 Jenny Karttusen kanssa, joka oli omaa sukuaan Sorvali. Jennyllä oli edellisestä avioliitosta tytär, 2.9.1927 syntynyt Sinikka. Viipurin Tuomiokirkkoseura-

Eero ja Henna, viipurilaiset

purin osoitehakemistossa 1939 – 1940 Aatu ja Jenni asuvat Kolikkoinmäellä osoitteessa Reinonkatu 20. Kummankin ammatiksi on merkitty työläinen.443 Palaan vielä tämän tutkimukseni myötä minulle hyvin tärkeäksi tulleeseen Matilda Virolaiseen, isoäitiini. Hänestä välittyy lähteissäni karismaattinen mutta lempeä ja lapsiaan rakastava kuva. Yhden uuden piirteen hänen henkilökuvaansa tuo äitini kertomus siitä kuinka Matilda oli työssä kitkemässä rikkaruohoja kivien välistä. Helena oli kysynyt kuinka Matilda jaksaa tehdä niin tylsää työtä ja isoäitini oli vastannut miettivänsä samalla kirjoitustaan. Ehkä kyseessä ovat olleet Matildan ja tämän sisaren vielä aikuisina yhdessä kehittelemät nukkesukujen tarinat, joista kerroin tutkimukseni ensimmäisessä osassa. Kysyin myös Kai Koskelaisen käsityksestä Matildasta. Kai kertoi äitinsä Sohvin arvostaneen Matildaa kovasti ja kuvaili keskustelussamme isoäitiäni näin:444

Kuva 187. Aatu Virolainen ja Jenny Karttunen kaiketi ajan tavan mukaan kihlakuvassaan. Kuva HVA.

kunnan kirkonkirjojen mukaan Aatu ja Jenni olisivat muuttaneet runsas kuukausi vihkimisensä jälkeen 13.10.1938 Helsingin Sörnäisten seurakuntaan ja sieltä takaisin Viipuriin jo kuukautta myöhemmin, 12.11.1938. Ehkä he ovat ilmoittaneet muuttojaan viiveellä tai kirjauksissa on jokin virhe. Vii-

-Tieks sää niinko hänen taustastaan? -Taustastaan? Ei, ei muuta että sen minä tiedän että sun isoäitis, niin voi hän oli ihmeellinen mummu. -Niin se Eeron äiti? -Niin Eeron äiti. Hän oli niin ihmeellinen ihminen, hän oli syvästi uskovainen ihminen. Hän ei koskaan korottanut ääntään ja hän oli suhteellisen vaatimattomista oloista siis ja kasvattanut ison perheen siellä Perkjärvellä vaatimattomissa oloissa -niin, eli se isän lapsuudenkoti ei ole ollut kovin kaksinen? -juu 305

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 188. Hennan liikekumppani Aini Kuronen avioitua kersantti Martti Kyytsösen kanssa ja pari sai ainakin yhden tyttären. Kyytsöset ovat kuvassa vasemmalla, Helena heidän vieressään. Huomiota herättää että takana seisova Eero on kuvan ainoa sotilaspukuinen, kersantti Kyytsönen on siviilipuvussa. Eeron katse on suuntautunut sivulle, onko se sattumaa vai merkki vierauden tunteesta kuvaustilanteessa? Tiedot ja kuva HVA.

-siis noin taloudellisesti -juu, taloudellisesti -hänkin oli varmaan.. kai se sielt se isän isänmaallisuus.. -Sieltä nimenomaan, sieltä se nimenomaan pulppuaa, pulppuaa -no oks se tota, onks se just se Matilda Noro.. omaasukua muistaakseni.. niin tota.. onks se hän 306

josta se isänmaallisuus.. vai onks se ollu Eeron isä? -No kuule mä.. sitä minä en osaa suoraan sanoa, mutta mä mieluummin kallistuisin siihen että se on juuri Sinun isoäitisi joka tuota.. että se on hän jolta se lähti. Minä olen hänet nähnyt ja kuunnellut häntä pikkupoikana kun.. kun meidän äiti keskusteli hänen kanssa ja sillä tavalla tota.. Ja

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 189. Vanhempani uimarannalla tuntemattomien aikuisten ja lasten kanssa. Voiko Eeron ja Hennan olemuksessa nhdä vierautta tilanteeseen jonka keskiössä on toisten pieniä lapsia? Lapsettomuus on varmaan ainakin ajoittain tuntunut Hennasta vaikealta, ehkä myös Eerosta. Kuva HVA.

hänestä oikein pulppusi se semmonen rauha ja semmonen ylevämielisyys ja ne todennäkösesti Eero on saanu juuri häneltä ne eväät minkä takia hän halus rakentaa tätä Suomea omalta kohdaltaan Vuoden 1936 lopulla Matilda elämässä tapahtui suuri muutos, hän osti talon Viipurin länsipuolel-

ta, Vahvialan pitäjän Tervajoen kylästä ja muutti takaisin maaseudulle asuttuaan kaupungissa yhdeksän vuotta. Matilda oli nyt 55 vuotias.445 Tervajoen mökki Tervajoen mökissä, niin kuin Helka sitä kutsuu, oli keittiö ja sen lisäksi yksi pieni ja yksi suuri kamari. Vintti oli niin korkea, että sinne olisi hel307

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 190. Vanhempieni kontaktit isän sisaruksia kaukaisempaan sukuun ovat olleet ainakin lähteitteni mukaan vähäisiä. Tämä Eeron räätälisedän, Johannes Virolaisen kuva on Leena Kurran arkistosta.

posti saanut kaksi suurta huonetta. Talon sivujen mitat olivat 10 x 7 metriä, toisissa asiakirjoissa 12 x 9 metriä, eli sen pohjapinta-ala oli vähintään 70 ja enintään 108 m2. Rakennus oli valmistu308

Kuva 191. Eeron setä Antti Virolainen oli kultaseppä ja ilkiä mies, aina oli kaikista moittimista. Helka Huttusen haastattelu 1999, n10. Kuva LKA.

nut vuonna 1928, se oli vajaat kymmenen vuotta vanha, kun Matilda osti sen. Kantava rakenne oli hirttä, välipohjat lankkua ja vesikatto pärettä. Rakennuksessa oli uunilämmitys ja sähkö, vesi kannettiin pihan kaivosta. Tontin koko oli 854 m2.446 Asuinrakennuksen lisäksi pihapiirissä olivat yhteisen katon alla sauna sekä kotieläinsuoja- ja

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 192. Tervajoen mökki meren suunnalta, Matilda seisoo mökkinsä edessä puutarhaa katselemassa. Helka Huttusen Markku Virolaiselle antama kuva. MVA.

varastorakennus. Ne oli rakennettu yhtä aikaa asuinrakennuksen kanssa vuonna 1928. Saunassa oli kaksi lämmitettävää ja yksi muu huone, jotka ovat olleet hyvin pieniä, saunarakennuksen mitat olivat 1,5 x 3 metriä, myös se oli hirrestä tehty, välipohjat olivat lankkua ja vesikatto pärettä. Varasto – eläinsuoja oli lautarakenteinen ja siinä oli maalattia, rakennuksen koko oli 12 x 5 metriä. Tontilla oli vielä lautarakenteinen kellari, jonka koko oli 2 x 2 x 2 metriä ja katto päreestä.447 Piha-alue oli kokonaan puutarhana, siinä oli neljä omenapuuta, 15 marjapensasta ja muutaman neliömetrin mansikkamaa. Mökki oli parinkymmenen kilometrin päässä Viipurista, ison maan-

tien lähellä. Kaupunkiin on päässyt linja-autolla mutta myös laivalla. Matildan mökki oli aivan lähellä meren rantaa, josta oli matkustajalaivayhteys Viipuriin. Isoäidilläni oli myös vene mökkinsä lähirannassa ja polkupyörä, jolla käydä pihapiiriä kauempana. Matildan lisäksi ei Tervajoen mökissä asunut muita, vaikka sekä Helka että Yrjö oli merkitty sinne henkikirjoissa. Helka kyllä oli siellä yhtenä kesänä, mutta ei silloinkaan varsinaisesti asunut Tervajoella, vaan ajoi sinne Viipurista polkupyörällä.448 Mökin kalustukseen kuului kaksi tavallista pöytää, kaksi kaappipöytää, kaksi pientä kaappipöytää, neljä päällystettyä ja kuusi tavallista tuolia, penkki, leposohva, astia- ja liinavaatekaappi, lipasto, kirjahylly, kolme sänkyä, plyyshimatto 2 x 3 metriä, riepumattoja yhteensä 32 metriä, keinutuoli, kolme lampunvarjostinta, kaksi peiliä 80 x 50 cm ja 50 cm x35 cm sekä seinäkello. Asuinrakennus ja ulkorakennukset oli maalattu ja muitakin korjauksia tehty vuonna 1937 kertoo Matildan allekirjoittama korvaushakemus. Matildan on ollut hyvä asua mökissään. Helkan lisäksi ainakin Martan perhe kävi usein tervehtimässä häntä siellä, varmaan myös muut isoäitini sosiaaliset lapset ja heidän perheensä. Elovaaran perheellä oli iso potkukelkka, jolla he toisinaan talvisaikaan kulkivat Viipurista Tervajoelle, pojat Martti ja Pertti jopa luistelivat matkan jäätä pitkin.449 Idästä nousee uhka Kesä 1939 oli kaunis ja lämmin, viimeinen kesä. Syksyn mittaan Suomen ja Neuvostoliiton välit kiristyivät yhä pahemmin, sodan uhka kävi ilmeiseksi. Viipurin siviiliväestöä ei kuitenkaan mää309

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 193. Mökki merenlahden suunnasta nähtynä. Henna seisoo Matildan vieressä rappusilla, lapsi Matildan sylissä on varmaan joku Toinin pojista. Kuva HVA.

rätty evakuoitavaksi. Helka Huttunen sanoo että siihen aikaan oltiin kaikki niin isänmaallisia, puhelinkeskuksessa jossa Helka oli työssä, laulettiin isänmaallisia lauluja. Oli itsestään selvää, että viholliselle pannaan hanttiin, jos se alkaa tulemaan. Kaikki sukulaiset olivat isänmaallisia ja kun sota alkoi niin Helkan tuntemat mökkiläisetkin lähtivät rintamalle eikä niit sielt paljo takasii tullut rintamakarkureina. Eila Louramo oli syksyllä 14-vuotias, perhe asui Ögårdin pihapiirissä:450 -Istuimme korkealla kalliolla Hämeen pysäkillä rautatien vieressä. Meitä oli muutamia 13 310

– 14-vuotiaita tyttöjä. Hämeen pysäkki on Viipurista parikymmentä kilometriä tänne nykyiselle rajalle päin. Kesä oli kuuma ja pitkä, viimeinen kesä. Junia meni Viipuriin päin jatkuvasti. Pitkiä junia, kaikki täynnä sotilaita. Meistä oli hauskaa, kun saatiin istua siinä ja katsella niitä junia. En muista alkoiko koulu sinä syksynä enää, mutta voi olla että alkoikin. Sotahan syttyi vasta vuoden lopulla. Viipurilaisia evakkoja alkoi syksyllä tulla maalle. Meillekin tulivat ainakin Dagmar ja Pauli. Isä ja Alvari olivat Kannaksella linnoitustöissä, niin että meille kyllä mahtui. Viipurista tulleet evakot siirrettiin sodan alettua ensimmäi-

Eero ja Henna, viipurilaiset

Eero Virolainen, hänet komennettiin 10.10.1939 Seinäjoen Sotilaspiirin esikuntaan ja määrättiin liikekannallepanossa radiovääpeliksi II/KTR 8:n esikuntapatteriin. Helena Virolainen lähti 13.10.1939 lottakomennukselle Viipurin sotilassairaalaan ja siitä muodostettuun Sotasairaala 13:ta. Kuukautta myöhemmin hän täytti 29 vuotta.451

Kuva 194. Iloisia vieraita Matildan talon rappusilla. Vasemmalta Aatun vaimo Jenny, Toinin poika Olavi Kortelainen, Helka, Jennyn tytär Sinikka, .Aatu, Henna, Matilda sylissään Toinin poika Matti. Toini istuu takana nuorimmaisensa Sampsan kanssa. Kuva HVA.

sinä sisämaahan päin, me kanta-asukkaat jäimme paikoillemme. Lokakuussa alkoivat ylimääräiset kertausharjoitukset, YH. Yksi niihin lähtijöistä oli 34-vuotias

Eero ja Henna. -Viipurilaiset? Olen jännittynyt, kun ryhdyn kirjoittamaan yhteenvetoa isäni ja äitini Viipurin ajasta. Nyt olen tutkimukseni ytimessä, vastaamassa kysymykseen millainen ihminen Eero Virolainen oli. Olen ollut skeptinen, epäilevä ja varuillani lähteitä lukiessani ja niitten tulkintaa kirjoittaessani. Kun olen rakentanut käsitystä isästäni, olen etsinyt tietoa itsestäni. Mistä minä tulen, millainen minä olen, miksi minä olen minä. Lähteeni ovat kestäneet, en ole onnistunut murtamaan niitten isästäni antamaa hyvin myönteistä kuvaa. En ole kuitenkaan päässyt irti epäilyistä. Isälläni on täytynyt olla myös tummat puolensa, ahdistuksen ja pimeyden hetkensä. Niistä eivät lähteeni tiedä juuri mitään, eivät voi tai halua tietää tai eivät halua kertoa. Tai minä en ole halunnut nähdä. Eero Virolainen jäi vakinaisen palvelusaikansa jälkeen työhön Puolustusvoimien palvelukseen Viipuriin. Hänestä tuli ammattisotilas ensinnäkin siksi, että isäni syntymäkylässä tai sen lähiseudulla ei ollut pysyvää ja nuoren miehen tulevaisuutta ajatellen luotettavaa työtä tarjolla ja toiseksi siksi, että hän oli menestynyt varusmiesaikansa palvelusyksikössä Kenttätykistörykmentti 2:ssa 311

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 195. Tervajoen mökki oli vuonna 1999 kovin erilainen kuin Matildan aikana, nyt rakennusta ei enää ole. Pihasta on poistumassa Mikko Ruusulampi. Kuva MVA.

erinomaisesti. Kolmantena syynä on ollut hänen luontainen sopivuutensa sotilaan ammattiin, hän on itse vähintään vaistonnut sopivuutensa alitajuisesti ja häntä varusmiehenä kouluttanut KTR 2:n henkilöstö on sen varmasti huomannut. Isäni oli varusmiesaikanaan koulutettu tykistön tiedonantoaliupseeriksi reserviin ja tämä erikoistumissuunta säilyi, kun hän tuli kapitulantin työhön. Juuri noihin aikoihin alkoi Suomen Puolustusvoi312

missa radioitten käyttö tykistön viestinvälityksessä ja se aloitettiin kapitulanttien koulutuksesta. Eero Virolainen oli ensimmäisiä, jotka valittiin tähän koulutukseen. Jälleen hän menestyi loistavasti, ensin viipurilaisrykmentin omassa koulutusohjelmassa sitten Viestipataljoona 1:n ja Puolustusministeriön Sähköpajan pitkissä koulutuksissa. Hyvä menestys jatkui Taistelukoulussa, Eero oli tykistön kolmanneksi paras syksyllä 1932 alkaneella puolen

Eero ja Henna, viipurilaiset

Kuva 196. Helena ja Eero Virolaisen kuva ajoittuu aivan 1930-luvun lopulla. Eero sai kolmannen kivääriampumamerkkinsä vuonna 1938 ja 12.4.1940 hänet ylennettiin reservin vänrikiksi. Kuva on näitten aikarajojen välistä. HVA.

vuoden kurssilla. Vuodesta 1932 vääpeli Virolainen oli rykmenttinsä radiokurssien johtaja. Paitsi esimiehet myös työtoverit luottivat isääni, hän toimi monissa eri luottamustehtävissä, merkittävin oli KTR 2:n aliupseerikerhon puheenjohtajuus. Yksityiselämässään isäni koki Viipurin aikansa alussa suuren ensirakkautensa, joka päättyi traa-

gisesti morsiamen kuolemaan. Tapahtuneessa on kaikki ainekset James Dean –ilmiöön, kuolemalla nuorena ihminen saavuttaa ikuisen elämän ihailijoittensa muistissa. Aino on säilynyt isäni mielessä hänen omaan kuolemaan saakka. Isäni ja äitini kohtasivat keväällä 1929 kun Eero oli 24 ja Helena vasta 18 -vuotias, he muuttivat yhteen jo ennen 14.9.1930 tapahtunutta vihkimistään. 313

Eero ja Henna, viipurilaiset

Vanhempieni lapsuuteen ja nuoruuteen perustuvat lähtökohdat olivat monella tapaa samanlaiset mitä tulee käytännön arkielämään, molempien isät olivat kuolleet ja molempien perheet olivat muuttaneet hiljattain Viipuriin. Eeron ja Helenan henkiset lähtökohdat lapsuudenperheissään olivat sen sijaan olleet hyvin erilaiset, heidän äitinsä Matilda ja Hilda olivat hyvin erilaisia ihmisiä, vertailussa isäni eduksi. Helena oli kuitenkin saanut ja itse hankkinut kotinsa ulkopuolelta kokemuksia, jotka olivat parantaneet merkittävästi hänen elämänvalmiuksiaan. Hän oli nuoruudestaan huolimatta jo aikuinen, itsellinen nainen, kun kohtasi isäni. Avioliiton aikana hän hankki suurimman osan perheen tuloista. Harrastuksena Hennalla oli lottatoiminta, hän osallistui Viipurin lottien kursseille niin, että oli YH:n alkaessa valmis lotaksi sotasairaalaan. Äitini äiti muutti jo ennen Hennan ja Eeron vihkimistä vanhempieni luokse ja asui heidän kanssaan käytännössä aina YH:n alkuun asti. Myös enoni Pauli ja isäni veli Yrjö asuivat ajoittain vanhempieni kotona. Viipurin kauden yhteisen elämänsä kymmenenä vuotena Eero ja Henna ehtivät asua neljässä eri paikassa. Se ei näytä lähisuvun piirissä olleen mitenkään poikkeuksellista, sekä isäni äiti Matilda että kaikki Eeron sisarukset muuttivat tiheästi tuona aikana. Suuri asia nuoren parin elämässä oli Hennan parturiliikkeen perustaminen. Isäni on ollut aivan ilmeisesti tuolloin vielä hyvin nuoren äitini henkinen tuki, taustavoima liikkeen perustamiseen liittyneissä asioissa ja päätöksissä. Sitä hän on ollut muutoinkin koko avioliiton Viipurin kauden ajan. Liikkeen ansiosta pariskunnan taloudellinen asema on ollut vähin314

täänkin siedettävä, he eivät olleet köyhiä, sanoo informanttini Kai Koskelainen. Taloudellista tilaa on vahvistanut myös lapsettomuus, joka muutoin on ollut äidilleni vaikea asia. Eeron jo Perkjärven aikana alkanut asettautuminen isän rooliin suhteessa sisaruksiinsa jatkui pitkään myös Viipurissa. Vanhempieni kanssakäyminen sekä Hennan että Eeron sisarusten kanssa on alkanut heti avioliiton alussa ja jatkunut niin kauan kuin sisarukset ovat asuneet Viipurissa tai lähipitäjissä, Sohvin osalta vielä sen jälkeenkin. Isäni urheiluharrastus jatkui ja laajeni koko Viipurin kauden ajan. Parhaiten hän menestyi yleisurheilun heittolajeissa sekä 1930-luvulla aloittamassaan ampumaurheilussa. Kronikointi oli toinen uusi mutta tärkeäksi muodostunut harrastus, joka sopi hyvin hänen muihin harrastuksiinsa, yhdistystoimintaan ja kuorolauluun. Toukolan sekakuoron lisäksi hän oli mukana aliupseerien kuoroissa käytännössä koko sen ajan jonka oli Viipurissa työssä. Aikuisena Eero oli 175 cm pitkä, 1930-luvun alussa hän painoi 82 kiloa, kertojani luonnehtivat hänen fyysistä olemustaan myös aikuisena sanoilla hyvin vahva. Mutta muutoin? Millainen Eero Virolainen oli ihmisenä? On aika vastata. Keskeisin isäni piirre oli terve ja vahva itsetunto. Hän oli karismaattinen, monien mielestä pelottava, autoritäärinen. Hän osasi käyttäytyä oman aikansa käytössääntöjen mukaan, oli hienokäytöksinen. Käytössääntöjen ulkopuolelle jääneissä vapaissa tilanteissa hän on toisinaan saattanut tuntea ulkopuolisuutta, arkuutta. Hänen sosiaalisuutensa on osittain pohjannut autoritäärisyyteen. Avoimeksi jää kuinka paljon hänellä oli läheisiä ystäviä.

Eero ja Henna, viipurilaiset

Eero Virolainen oli luonteeltaan hyvin vastuullinen. Hän hoiti työnsä ja koulunsa aina hyvin ja menestyksellä, valvoi ja piti huolta sisaruksistaan vielä lähellä näitten aikuisuutta, ohjasi sukulaislapsia oikeaksi näkemäänsä suuntaan, piti huolta heistä. Vanhempieni koti oli myös aikuisten suvun jäsenten turvapaikka. Eero oli äkkipikainen, mutta ei pitkävihainen vaan nopea leppymään. Hän oli temperamenttinen ja impulsiivinen, nopea päättämään ja nopea toteuttamaan päätöksensä. Hyvinkin rankoissa tilanteissa hän kuitenkin on kyennyt hillitsemään itsensä, kun on saanut aikaa harkita, vekseli ei vetänyt lankoa vankilaan ja vaimon äiti sai asua vävynsä kodissa niin kuin itse jaksoi. Isäni on ollut valtavan energinen. Hänen huumorinsa on ollut omintakeista, usein pisteliästä ja osuvaa mutta harvoin ilkeää. Knut Koskelaisen käsitys isästäni; Hän oli hienokäytöksinen ja hyvä ihminen on tiivistys, johon minun on helppo yhtyä, kun lisään siihen vielä ripeäotteinen, energinen ja vastuuntuntoinen.

Tällainen on vastaukseni kysymykseen millainen ihminen oli isäni Eero Virolainen. Tällainen hän oli parhaana miehuusaikanaan ja tällainen oli hänen vaimonsa, tuleva äitini minun vastauksessani heidän Viipurin ajallaan. Olen myös tutustunut vanhempieni kotikaupunkiin. Olivatko Eero ja Henna viipurilaisia? Ilman muuta he olivat sitä käytännön elämässä, arjen realismissa. He elivät käytännössä melkein koko viidentoista vuoden pituisen yhteisen elämänsä tuossa Karjalan kauniissa ja kansainvälisessä kaupungissa, mutta olivatko he viipurilaisia sielussaan? Minulla on uusi kysymys tutkimukseni pääkysymyksen rinnalle, kun lähden selvittämään isäni elämän viimeistä kautta, sotien aikaa. Tämä poikkeuksellinen, ratkaiseva ja raskas aika Suomen historiassa tuo ehkä myös uusia täydennyksiä isäni kuvaan tai ainakin vahvistaa, heikentää tai muokkaa nyt esittämääni vastausta peruskysymykseen millainen ihminen Eero Virolainen oli.

315

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita KRONIKKA 1. PRIN ALIUPSEEREISTA.

Tässä nyt mainittakoon ensipatterin sakki ja ensimäisenä esille tulkoon vääpeli Vilska, Lassi. On Lassiamme kohdellut tuo kovainen onni, oli urheilut lopetettava ei laakereita enää poimi. Vaan onhan hänellä Tykkipojilta toimi. Ritsilästä mainittakoon kesäinen laihdutus kuuri, oli aamulla herätys aikainen ja nollapisteelle matkan määrä. Liekkö kompassia väärin hän käyttänyt, kun pohjoisneulaluku suunnassa oli väärä. Jäntti on patterissa harras, vakaa, kun ottaapi niin toiselle paikan takaa. Menisiäkö sinne, vai tulisiako tänne. Kyllä paikallaan on parempi silti olla. Kouvo se tasaisesti hoitaa Kutin virkaa. On Adalla harrastukset schakissa, vaikka lauta edessä usein on matissa. Kiusaapi Aakkulaa tuo kovanonnen pattu, hiukankin kun maitaapi, niin häviää hattu. Hän yläkerrassa hallitsee ja Alkon pulloja taajaa kallistelee. On kapakat jättänyt Joenpolvi ja tasaiseksi ukkomieheks tullut. Saa ryssät olla rauhassa ja siisteydestään, nyt on kuulu. Jos johtajaksi määrätään on johtossa hän suuri, ei sinuttele kersantteja. Te toimitte siinä juuri. Pekkanen se hiihtää, suunnistaa ja juoksee. Koulunpenkkiä painaa ja oppia takoo luokseen. Urheilu ensisijalla ja hiihto leipäaine. Vaikka viel, ei vaarassa, ole Pitkäseltä maine.. On Myllyselästä kasvanut urheilumies suuri. Hän viestissä oli mukana ja kävi suunnistamisessa tuuri. Vaikka ei aivan Hoffreeniksi mennyt Georg juuri. Helmelä se kirjoilla, on ollut patterissa. Oli komennuksella Utissa ja Senkkelinä jonkuun aikaa. Takaisiin, kun komennettiin ei Kutista ollut taikaa. Viestissä hän Toivoselta taittoi leipävartaan, nyt hän, on tallilla jos hevosia on harvaa. Loppu.

316

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita 1./KTR 2

Huomaatte, ett` joukossamme miest` on monta, pitkää, pätkää monenmoista suvuista on kuuluistakin, toiset alkoi paimenesta ammattinsa uljaan, jalon, asukkaana ”kruununtalon”, jossa tiemme yhteen sattui. Siitä nääkin värssyt karttui, kommellukset elon koulun – muistoksi tään pikkujoulun. Pahaa en pajata Vilskasta meidän yhteisestä Lassista. Ei elo näet aina kukkia kanna, eikä suksia jalkaan tänä talvena panna Kun joutui jouluksi sairaalaan – pikaista paranemista toivomme vaan. Ritsilän Sulo jo ukkomies, -ajatelkaas oma on kotilies`. Viimein asian oikein oivalsi, kun satamahan tyyneen taivalsi. Vielä kerran onnea toivottelen ja lapsenlykkyä ma latelen. Matti muutti pajalta patteriin, varaston hoitajaksi veti näet kiin`. Onhan aliupseerina sentään toista olla Nolohan olisi ollutkin pajalle ”kuolla”…

317

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Helmelästä mies on tullut mikä on mennyt, se on ollut. Maastoon hänt` ei mukaan saa, On asiat taas oikealla mallilla kun ”Kutipoika” huutaa tallilla… Ja Joenpolvi muuttanut on ukkomiesten sarjaan – kahden saa jo mennä kesällä marjaan. Onnelliselta ukolta hän nytkin näyttää, mitähän puhetapaa naisista käyttää, kun ensi kerran kokoukseen saavutaan, vaikka ompeluseuraa hajoittamaan… Aakulaa vaivaa se vanha mato. Vaikka perunasta tulikin huono sato, niin aina sen ryypyn silti saa. Se pannakin pitäisi peruuttaa on kolkkoa aikamiestä kasvattaa ja ryyppykulttuuria opettaa. Huomelalla on ollut surua ja huolta: Palatessaan näet Immolasta tuolta poikki oli pojalta peukalo ja ranne pään ympäri ja polvessa pienoinen vanne. Pallot silti varmasti pussihin pyörii useimmassa paikassa suuna, päänä hyörii. Nyt häntä kovasti peloittaa, jos kronikka pahastikin ”sakoittaa”…

318

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Kouvon Aatuko unhoittuis`- ei kumminkaan – ei enää rehumestari, kenttäkiho vaan. Shakissa on aika mato, sano Jaska mitä sanot. Taulukkoon saa viivoja vaikk` poikki ei saa rampsuja. Myllyselän Jori kainalossaan kori kiersi kesän Suomen nientä, sai syödä leipää sekä lientä. Ei ihme jos poika oli Utissa kuitti kotiintuloaika sentään vihdoin koitti. Kersantti Leevi Vainio sihteeri on mainio. Kyll` on paljon virkoja, hän kirjastonkin hoitaja on toimen oman ohella – ei häntä saa huonosti ”kohdella”. Kerran viinoihin nähden ol` hänellä lakko, mutta viikon päästä suuri sisäinen pakko pani väkijuomat alas kaatamaan kurkun kautta vatsahan valumaan… Äsken Teräväinen kyseli minkä laulun se kuoro laulavi, voisin vaikka sanat opetella ei väliä liene sävelellä. Oli hänellä kronikassa paljon työtä joutipa melkein valvomaan puolisen yötä

319

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita 2./KTR 2

On kerhon puheenjohtajana meillä miesten mies. Hänt` kerhon asiain hoitajana painaa raskas ies. Kun vielä isä kaupungin on virka, sekä tuomarin, ei ihme, joskin toimet nää henkisesti väsyttää. Lukee meille lakia, jos asia vaatii niin tuon juopottelun takia tuomitsee: Pullot kiin` on kuukaudeksi sulta nyt, valittaa saat, jos päätökseen, et ole tyytynyt Virolaisen Väinö ei turhia puhu, vaikka poikki on pojalta ranne. Kierteli tuonnoin sellainen huhu, että nostettu vastaansa kanne. Kun ranteesta ei ilmoitusta rykännyt, niin komentaja tuosta ei tykännyt Neljä päivää istuskeli ristikon takana kun ampumatta jäi se iltalaukaus pakana! On herra suuri, muhkea ja varreltansa vanttera, tää Topi herra mestari riijaamaan on, taituri. Kerran viisitoista markkaa ma varasin millä pienet lahjat ostaisin, mutta vielä on juttu siirtynyt Myllä on vanhapoika piintynyt 320

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Tynkkynen, suuri ampuja ja biljardi-maksujen kantaja. Asioista selvillä, kysy mitä kysy ei siis tukka ja järki samassa päässä pysy. Ihanteita, aatteita on täynnä kokonaan tili-illat täällä istuu, eikä kotonaan! Seuraa sitten jo kersantti Lehto tuttu jo hälle on urheilun kehto. Mies hiihtää, juoksee ja alokkaita haukkuu, kun muilta töiltä joutaa, niin pyssyt paukkuu. Helppo meidän onkin juosta vapaana, kun ei tarvitse kotona olla likkana. Selkamo takoo, naulaa ja fiilaa, kahvilla, pullalla itseään piinaa Jos ei mies viisneljättä kiloa paina, niin tuskin se ihan terve lienee aina. Kerran Herrasell` seikka ol` onnenaan kun piiruja olikin sata vaan. Jos niitä tuhansia ollut ois` ei konsanaan putkasta päässyt pois. Mainita mä Paavilaisen lopuksi kai tässä saanen. Laatumies ol´ kerrassaan jo aselajiin tullessaan. Toivotaan täällä viihtyvän, tähän rykmenttihin kiintyvän. Hiljainen mies on kersantti Laakso, hän ei huuda, ei kerholla määrää. Ja tuttu lienee tuo Likolammen maasto – siellä omassa talossaan ain` häärää

321

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita RAUK.

Nyt on RAUK:n ”fiskaalien” vuoro tulla areenalle, koetan heistä runoilla, vaikk` en ole mikään ”Palle”. Mutta hyvä herrasväki, ymmärtäkää kaikki tyyni, etten minä yksin ole rykmentissä ”murheenkryyni”, jota voisi osoitella, kronikassa nimitellä. Pohjanmaalta tullut mies on vanhin, ”Mörkö”-nimen tuntee hyvin. Istuu toimistossa päivät tovin, järjestelee artikloitaan. Joskus hieroo polviaan ja tuumii: ”Tää on hassunmoista, sillä soittokelloa kun aioin painaa, painoinkin vain – suurta rautanaulaa … Ikämieheks` itseänsä muistaa mainita myös mies, jota huijariksi, nimen kuultuaan epäili eräs toinen mies. Suuntaa katsoo kompassista, karttoinensa häärää siitä huolimatta sentään kilpailuissa kulkee väärään. Vielä leuhkii shakin teorioilla, vaikka taulukois´ on tuloksena nolla.

322

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Mies jäyhänlainen pitäjässä ”potintekijäin” ensi kerran päivänvalon näki. Liekö veren vika, et´ viinat, kiljut juotuaan on usein aivan käki. Mutt` niinhän ompi myöskin tapa muiden, vaan hänpä teki muutakin; Kepin puisen taittoi – josta sitten johtokunta pahnat kovat laittoi. Kymenlaakson hiihtojuurta kuuluisaa edustaapi vääpelimme viimeisin. Hiihdostaan ei erikoista mainintaa, Mutt´ tiet hän korjaa, rummut kuntoon laittaa. Lie joskus hänkin nähty osaa ottamassa seuroihin, jois´ sanaa viljelty on innoin, vaan kerran talon ostettuaan on siinä hällä remonttia illoin ”Nainen, saanko vielä ”Yhdystä” mä poskeeni”, lausuu poika Vääräkosken. Ääh, tää vast´ on hyvää, röyhäisee kun tuopin tyhjentää. Ja taas se haisee nenääni kun kaasukammariin – miss´ viihtyy hän kai mieluimmin saa pojat Nyman´in. On hällä halu toinenkin, kun vauhtiin vaan sais´ moottorin!

323

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Sergejeffin maistajaiset vieraakseen saa aina Aarnen – ettei siinä mitään pahaa, huomauttaa tässä saanen. Vaan häll´ on paha tapa moinen kun sai tehtäväkseen lisätoimen hoitaa RAUK:n varastoa, monenmoista kalustoa, että: harjoitus kun alkaa meille hänen askeleensa johtaa varaston teille Urheilumme tukipylväs ompi Tiiliruukin poika ylväs, joll´ on monta harrastusta pyhäpäivin, jänikset kun kaataa, hakkaa reijät jäihin Kertoo vielä kuiskeet pahat, et´ ois´ vikaa hurmurin ihmekö, jos näin on laita, onhan mies kuin Adonis. Kun on päällä rauta-paita tekee kyllä kulmurin Sitten tulee ”suvun jäsen”, pää on terävä kuin partaveitsi sillä nähkääs lakissaan, kun vuorit vähän aikaa kesti. Oktaavit ja inttervallit häll´ on selvänä jos kellä: Laulaa kuorossa kuin konsaan ”Kiepura”. Kotonaan on isä hellä, yhtä pelkää poika kovin, jos saa kansa tietää kaiken, mitä sattui hälle retkell´ Alahovin Sanotaan, ett` ilman viinaa huvi teeskentelyä on vaan. Siksi tämä mielilause pojilla on Parikkalan. Mutta kommellukset monet seurata voi ryyppyiltaa kovasti kun päissään on, vaikk´ vahtia pitäis´ Pyyrysiltaa Sattui nukkumaan myös tuoliin kerran tämä oli juttu paha koska kolme vuorokautta kirjoitteli kirjaan – jana! 324

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita KRONIKKA V. PTRIN ALIUPSEEREISTA V. 1938.

Lankinen. Säv. Reisupojan ralli.

Ahokas: Säv. ”Linnansaari paikka jne.”

Kasarmin käytävätä poikin ja pitkin ahkerana on ”Vipa - äiti tallaamaan. Vaikka se varusmies potkis ja itkis niin ei pysty Lankista narraamaan. Jos sulla on tuo tulitikkuaski postimerkki vanha, tai vaskiraha kasti Kuljeta ne Lankiselle kiireesti vaan taas hän lähtee kirjaansa ne liimaamaan

Vielä ompi herra Antti Ahokas hän on hoikka poika ylen tarmokas. Toimeen hän ei tule ilman kuorotta alokkaille teettää töitä vuorotta.

Pesonen: Säv. ”Paavi ja sulttaani” Myös vääpeli on Pesonen Vaik´ varreltansa hentonen, niin ääni hältä, hittovie ei konsaan kesken loppunut lie. Hän kinot metsään suoristaa ja lyhennykset luettaa ”Rai” koirallensa haukuttaa ne ”karhut” kauvas kotoaan.

Sokerokaan kaapissa ei tyhjänä lie Tili-illoin kaljateille joskus vie Englanti jo kotikieli heillä on siihen johti äänilevy ”Lingaphon”! Toivonen: Säv. ”Anderssonnin Mikko”. Meille ompi tuttu se on vanha juttu Toivonen on kapelmestari Orkesterit johtaa talliltakin kohtaa kun on myöskin korsieemeli. Laulun hän kerran viritti meille sen laulaa liritti Veneitä on kaksi saareen tuonnemmaksi kesällä hän aina purjehtii.

325

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Kiuru: Säv. ”Ai juudi fallera”. Vielä laulun Kiurusta laulelen mä ilosta. Yli sillan tiensä vie ruuan laittoon kiire lie Näin kiitoksen mä laulelen kun sijainen on minulle. On onni tallella kun ei tällä kiurulla ole poikasia vielä laisinkaan.

Hämäläinen: Säv. ”Hiekkaerämää” Viestipatterissa vielä on ”rättimikko” verraton ompi sahfööri ja pankkiiri häl´ on auto ja hanuri On tuttua monta ja tuntematonta jotka kerholle hän kuljettaa Parhaiten hänet aina kiinni saa kun portille käy seisomaan.

Hytti: Säv. ”Hanuri ja hattu”.

Virtanen: Säv. Inkke pinkke parlepoo.

Vanhana poikaa maailmaa Hytti aina kiertää vaan Uusi puku päällään kävelee hän täällä ja viinalasi kovin tuttu hälle on Häl´ on taito vaikka ”talonmieheksi” tili taitaa joskus käydä pieneksi Johtokunta kerran vettä maistatti, kun kavereilleen ”yhtäpaikkaa” haistatti.

Virtanen kysyy varastostaan, heipä hei onko se kapteeni toimistossaan on vai ei? Laittaa puhelimet juottaa tinaa toisten kanssa aina kinaa päivystäis ei mielellään.

326

Opit suuret suorittikin heipä hei! Sit ei kukaan tietänytkään, eipä ei. Tekee mandoliinit viulut leipäveitset, vesikiulut puhuu ruotsin englannit.

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Loponen: Säv. ”Heilini sinisistä silmistä”. Loposesta pienen laulun lauleskelen minä tässä ja tällä kertaa. Vitsin kun veistää päivisin ei sille löydy vertaa. Eikanpa naimahommistakaan ei kukaan kerran kuullut. Oma nyt on emäntä jo kotona vaikkei ei sitä moni luullut. Pahat kielet kertoi kerran että mies on tossun alla Ei sitä millään uskoisi täällä avaralla maailmalla Nouse jo sieltä nopeasti tai muuten sun paha perii Emme sitä kyllä uskokaan että nainen sun kerälle kerii. Pennanen: Säv. ”Savonmaan Hilima” Pennanen läks pois varastosta moottorillaan kerholle päin Kerhon eteisessä juoksutyttölasta haukkumahan hän mennessään jäi Puol´ neljättäsataa ol pyöräkin sen ja pakostakin tuli ”kaappijuoppo” kunnollinen Liekö hällä vielä kerttu vai muu tyttö terttu se asia on meillekin tietämätön Mutta kyllä minä uskon ettei vielä iltarusko kohtakaan alkane kangastaa.

Kalpio Eino: Säv. ”Amalia armas”. Kalpion Eino, suora pitkä poika. Sivutöikseen soittelee hän Viulua Perhettä huoltaa, kuoroakin puoltaa Kallistelekaan ei viinakiulua Suur on pukulasku se on eri kasku Filmitähden tanssitti hän kerran Perkjärven retket, eri kivat hetket täällä niistä puhuta ei ollenkaan Yleistä On vuosi jo vanhassa verhossa ja tapaukset jotka jo kerhossa ovat jääneet jo kauaksi unholaan ne takaisin nykiä nyt tässä mä saan Kaksikymmenvuotis juhla on vietetty vuoden aikana albumit on tietetty Uudet kalustot ja ryijyt ja muut sekä pilliardiverat ja kellarin suut

327

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

Vanha kaappi on tyyten jo tuomittu sen lokerot jo ammoin suomittu ja uusi on teetetty tilalle ei pienuuden tähden mennyt se pilalle Nyt ne viidenmarkan juopotkin lopussa on täysipullo maksaa nääs onneton koko piikin sitä ei hevillä irti saa muut kuin porhot, köyhät ei milloinkaan. Nimettömät kirjeet ne tekee terää ei niissä tarvitse olla perää. Jos te naiset ette tykkää viinasta niin helposti pääsette piinasta. Yksi pieni ”preivi vaan prykätkää ja poliisimestarille se lykätkää niin huomenna kanki on ovelle vaan Ei ukko lähde kotoa milloinkaan. Mutta sittenkin turhaa on touhu tää ei uuteen kaappiin pysty se perheenpää. Mullakin siinä on lokero toisilla vallan jo komero.

328

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita ”SYDÄMIÄ SEIVÄSTELLYT AAMORI ON ...”

Sydämiä seivästellyt Aamori on pari Yksi tutun nimimerkin Peko Anna-Marin. Saa vain nähdä miksi juttuns´ häiden jälkeen kääntyy? Paisuttaako kerhon pöytä vaiko nälkään nääntyy? Linna-ahon jahtimatkat pitää julki tuoda. Onnestansa osa myöskin kuulijoille suoda. Näki neljää ampui kuutta ”Raiku” ajoi yhdeksää. Reppuunsa kun katselee niin siell´ ei edes pyytäkään. Saarinen se tokumentit hissun kissun laati: Itsensä RUK:uun laitettavaks vaati. Mutt´ taidon puute toistaiseksi tieltä ojaan työnti. Harjoitella vielä aikaa vuoden päivät myönti. Jussi- yönä juhlavana poika nuori pyörtyi. Meille tuttuun Aamoriin jo Viiteläkin myöntyi Pitkän otti askeleen ja harppas´ yli loman. Poies elost´ poikamiehen kihlasi oman kuoman. Vilhun Toivon toivo harras täyttynyt ei vielä: Ett´ lepäämähän laakereilleen oisi saanut jäädä. Kuin ennen nuorna, pakosta hän pinkoo metsätiellä ja kiukku kiehuu kropassa ett´ oikein huimaa päätä.

329

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita KRONIKKA VAYN KUORON PIKKUJOULUUN 1935.

pakosta kirjoittaneet 1 tenori ja yksi passo joille on annettu työtä vuorotta. 1 Pikkujoulua taasen viettää tämä mainehikas kuoro. Puheenjohtaja kronikan tiettää, vaikka meidän ei oliskaan vuoro. Entiset toivomme muistakaa nämä, iloista mieltä älköön mustatko tämä. 2 Kapteeni Linnala on johtajamme suuri Hän on musiikin ja suomi-aatteen tuki sekä muuri. Ei soittokonetta hän tarvitse kun harjoittaa ja lauluilla ravitsee. Työstään näin lausumme kiitokset hälle kun aikansa uhraa kuorolle tälle. 3 Klemetti Kalle, huom. ei Heikki. Klemetti enää ei puheenjohtaja kuoron, mutta varajohtaja sentään oiva. Hän kokouksessa kerran otti puheenvuoron ja riita hallinnon kanssa tuli roima. Mikäli syö niin paksunee tuskin pituutta enää kasvanee.

330

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

4 Virolaisen Pekan erkoisalat: Emännyys, soolot ja kolpakot. Pekkapoika illoin kuorossa laulaa ei dietä minkä tähden hän niinkin usein hankaa kaulaa sillä aineella yhten tähten. Toiset kun krapulaista näytteli vaan niin Pekalta se tuli ihan luonnostaan. 5 Ahonen monipuolisuusmies, sihteeri, rahastaja, lentäjä, hoitaja jne. Ahonen useinkin kyselee kun laulamaan lähtö on illoin että sotilaspuku kun kai vetelee vai ollaanko siviilissä silloin. Laulu hänelle on tuttu tää nosta nosta pystyyn pää n pää. 6 Muurinen moottorikerhon jäsen ilman moottoria. Topilla rotinoilla käydä mä sain ei prinssi siellä ollut, prinsessa vain. Häneltä rahaakin lainaksi hain kun rahastoa kuoron näät hoitaa ain. Kotiin kun illoin saapuu, niin vieköhön hiisi kellohan on aamulla melkeinpä viisi.

331

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

7 Virolainen Eero Edistysten ja harrastusten lipunkantaja. harrastaa suorasanaista runoutta. Odottaa puhemies vaalia. Miehellä on mitta ryhti Schwerin´iksi kerran luultiin Sanat heittää pistelevät karjahdukset, käskyt kuultiin. Pieni napsukin jo kelpaa senhän sulle lienen velkaa. Touko töissä paljon häärää satoa ei yhtään määrää. 8 Ritsilä ei tunnusta enää kalakukkoa. Kuorossa sulo on ajallinen ja nimikin mieheltä muuttui mutta sulhasena poika on ijällinen kai sänky rahat hältä puuttui. Kun vielä kaksitoista vuotta varttuu niin kai sitä rahaakin tarpeeksi karttuu. 9 Kersantti Kiuru ennen poikamiehen nyt ukkomiehen esikuva. Laittanut tarpeettoman ison pesän pienille linnuille. Oli ikuinen poikamies tuo Kersantti Kiuru mutta häntä ei ole enää. Saa juosta Lipontietä kädessään kiulu, siinä ei auta tehdä tenää. Nämä leivot laulaa talvellakin lystikseen, paremmin se kaksin käy kuin yksikseen.

332

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

10 Röntynen Huolt. Pn nuorempi konitohtori. Kansainvälisestikin tunnettu mies, lupasi näet mennä Vennäil ja pitää Abesiinian sotakarttaa. Hevoset, pullot, ja postillat ne Röntyselle on tutut, hän sairastalilla istuu illat ja siellä ne luistaa jutut. Kauhun tuntein kansa kerran katseli kun pullot, halot, hevosesta veteli. 11 Karppinen Keijo Kullervo, kaikkein korkeimmasti kunnioitettava, korpraalista korotettu kantakersantti keittiölle. Karppinen kaikkia Kaisoja kaulaa, korkealla keinuu Reijon kaula. Kinkut käntyt keittiöllä käänteli kerran kuulemma kotiin konttaili. 12 Rasimus, tunnetusti kuoron äänekkäin ja sotaisin mies Pitäisi saada jostain y p. Rasimus se jokapaikas häärää suuna päänä. Saadaan nähdä, onko edes hiljakseen hän tänään Laulamaan on koko passivisti ääneltään kova tenuristi.

333

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

13 Pohjalainen nais – baletti ym sankari, huokaa: Kun sais olla kotoa pois. Pohjalainen rattoisa rahvaan mies raskas ei ole hälle tanssin ies. ei illalla ei kotoa näy useimmiten kumminkin hän täällä käy. 14 Katko korkeasti oppineen tarpeet, erittäin sopiva ylikersantin vakanssille. Vielä on kuorossa kersantti Ratko, suhteet naisiin hän kuulemma ratko. Huolto. Plle lupas näyttää vaan, näin sitä yhtistykses lauletaan. 15 Lempiäinen, taiteilijoiden työnantaja, talonmies ja mainosmestari. Tuhannet on touhut hällä, lopu työ ei tekemällä, eipä ihme, jos ei aikaa, harjoituksiin riitä lainkaan Mitä nykyisin hän souvaa, katselleeko uutta rouvaa. 16 Ronkanen, maasta se pienikin ponnistaa. Laulaja laveasuinen. Laulut oli kaartissa lauleltu ja taisikin tulla jo liikaa. Lasiinkin lienee katsottu ja tanssiteltu mammanpiikaa, mutta loppu oli vallan hassua Eipä suututa lyödään tassua.

334

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

17 Mykrä 1 basso. Toisia päätään pitempi sanan täydellisessä merkityksessä. Vanhapoika vakituinen, flirttailija aikamoinen. Itsestänsä paljon tykkää, tuttavuudet luotaan lykkää. Laulumies on verraton, sepä tärkeintäkin on. 18 Tuokko, tavattavissa varmimmin ainakin esiintymistilaisuuksissa. Napoleon IV. Suuttua ei tästä saa, ehkä aika parantaa viat itse kullakin, yritä, oo ahkerin. Napoleon sana susta, onhan silmäs joskus musta. 19 Miettinen, erikoisala himpula pimpun, harjoitusilloissa 99% Passo-veteraani moinen, ensimmäinen, eikä toinen. Juhlat loppuun aina laulaa, kastaa silloin tällöin kaulaa Rouvia hän koittaa karttaa, vaik jutut silti kotiin starttaa. 20 Holopainen, ahkera toiminnan mies, ei ole edesottamuksia. Mies on aina paikallaan, laulaa laulun kerrassaan. Ei hän liikaa suutaan soita, eipä sillä mitään voita.

335

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

21 Ahokas, suositellaan vs:ksi kapelli- varus- sähkö- radio- ja rehumestareille, varsinkin rehumestareille hänen rakastaa ratsastusta Hän se on ensipasson tuki ja turva vaik toisille kunnian tuon lykkää. Kerran eteensä oli tullakin pulma (hän näet viinakkeistakin tykkää) mutta kipasikin vieraalla kerholla sai humalan kahdeksalla markalla. Onnille sisko pitäis toveriksi saada, komennuksilla ollen ei voi kotona maata. 22 Muukka, ikuinen juniori, K, K, Karppisen manageri, ”Olen sitä mieltä että Kartago on hävitettävä”. Mies on aivan muheva, laulun varsi tukeva, Eipä moni tätä pappaa, laulullansa suohon nakkaa. Laveat on jutut aina, eikä suru miestä paina. Jatka sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan.

336

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

23. Virolaisen Väinö, Kalja-passo osaston veteraani, Hänelle saa maksaa vielä leirirahoistakin Alaa vaihtanut on miesi, tuskin teistä kukaan tiesi pakan heitti, otti sauvan, ylikeskeen aika kauvan Pelin silloin tällöin voittaa, osaa laulaa eipä soittaa. Kivistö, alias Vihavaisvainoon poika. Matkustaa vaikka Amerikkaa jos vaan pylly kestää. Matala on basso tää, sepä soinnun värittää. Kertoo jutun oikein paksun, on korvike se jäsenmaksun Etupuolelt mallaa isää, hän itse teille kertoo lisää. Komonen, aloitteiden esitaistelija, lauluja iänikuinen verrattavissa Väinämöiseen, ”Antakaa Komosen järjestää.” Tanssi tanssin kun aikas on, jalkas kangistuu touhut touhuu sa parhaiten kun sulta onnistuu. Sä kuoron toimintaa ohjailet vaille vertojaan. Se ansioksesi merkitään ja siitä nälvitään.

337

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita KRONIKKA VIIPURIN ALIUPS. LAULAJIEN PIKKUJOULUJUHLAAN.

I. Kun kuoromme joulujuhlaa viettää, niin laulella haluan mä vähän. Kaikkea se herra hulluilla tiettää, kun mullakin kronikan nyt tämän. Mutta toivon mä vaan, ettei kukaan tästä suuttuis eikä iloinen mieli mustaksi muuttuis.

IV. Ylikersantti Klemetti myös suuri on herra meidän kihojen kuorotyössä. Hän on johtaja, sihteeri ja jopa kerran ”täysi kapteeni” syksy-yössä. Leipätöikseen torvea hän puhaltaa, eikä ollenkaan ihme, jos suoraksi saa. Sillä mies hän aina on paikallaan vaikka kuoroa johtamaan.

II. On kuorossa jäseniä kymmentä neljä, ja kaikki he osaavat laulaa. On jokaisen ääni niin raikas ja heljä ja jos sortuu, niin kastetaan kaulaa. Pannaan juhlat vain toimeen ja hieman iloitaan, niin jopa taas laulu käy luistelemaan.

V. Linnavesi tenori on suuri ja julma; ”sivutöinään” hän hevosia huoltaa. Hälle laulussa eteen ei tulekaan pulma vaikka raittiutta kovin hän puoltaa. Kerran hommastaan virren hän viritti ja laulun niin lievän liritti.

III. Taiteilija Miettinen on johtaja vakaa; hän tauot ja stemmat tietää. Kaikki laulut opimme, sen hän takaa, jos vain aika ja innostus riittää. Urut soittaa ja lukkarin taulut kääntelee sekä laulut ja veisut meille myötäilee. Mutta kyllä hän vapaatakin joskus suopi, kun kanssamme kolpakon, parikin juopi.

VI Virolainen Pekka on tenori suuri, kyllä yksinlaulutkin soivat. Jos jaksaa, on hän toistenkin tuki ja muuri; toiset taas häntä auttaa voivat, kuulin kerrankin kun hän kyseli vaan; ”Kuka oikein oon ja missä asunkaan?”

(rustailuyritys 1. tenorin toimesta.)

338

VII. Virolaisen Eerolle sanottiin kerran, että laulaja ehkä voisit olla jos ääntä ja korvaa ois ees himpun verran mutta nyt kyll oot puhdas nolla. Emäntänä kotona vain hääräilet etkä kuorossakaan laula vaan myötäilet.

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

VIII. Rännäli ei ole kovin iso mies, mutta soimanni silti on vakaa. Edessään hällä on raskas ies, kun hän harjoitukset kotona makaa. Sillä eihän sitä kaikkeen repeä, vaikka jalka ois kuinka kepeä.

XII Ahonen kuorossa sivilissä häärää, mutta minkäpäs sille mahtaa, kun V.P.O. ei ” formua” määrää, vaikka toiset tästä kuinka jahtaa. Olishan se yhtä tämä laulajan suku, jos kaikille saataisiin sotilaspuku.

IX Leppänen mies on säännöllinen mitä myöhästymiseen tulee. Hän laulamaankin on säntillinen kun sävel vain alhaalla kulkee. Sikspä tenoriin toiseen hän pyrkiikin, ettei kiekuisi ääntänsä uuvuksiin.

XIII. On vielä tenorissa Kepposen Ville; hän solisti taitaakin olla. Kukaan ei mitään mahda sille, että harjoitusluku on nolla. Esiintymään kun on ensimmäinen, vaikka keittiöll´ oiskin jälkimmäinen.

X. Monipuolinen mies on Happosen Masa hän soittaa, tanssii ja laulaa. On soittimia kotona iso kasa, niitten säveleet illoin pauhaa. Kuulemma ”likkanakin” hyvin hän pärjää, vaikka tytär kuinka pahoin housut värjää.

XIV. Toisessa tenorissa kymmenen miestä, mutta ääntä ei oikein piisaa. Tästäpä heitä sietäisi piestä; tokko sittenkään tulisi liikaa, Jospa lukua lisäisi puolella, eikö sitten jo alkaisi kuulua.

XI. Kersantti Hermees on taiturin verta, sitä kai ei saatettane kieltää. Laulamahan jää hän melkein joka kerta, kun toiset jo taukoa viettää. Sitä vaan ei tytöt tiedä, onko poika-ukko; tanssimaan on ensimainen, suuni palle lukko.

XV. Mutta Muurisen Topil on suuri virka Hän kuoromme hoitaa rahaa. Karhuilemaan hän ei ole arka, vaikka toiset tykkääkin pahaa. Virka toistaiseksi on verraton, kun salkussa niin vähän rahaa on.

339

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita

25. Loponen se suuna päänä hääräilee, ja kuoron asioita määräilee Tenori hän on voittamaton, ja rakkaudessa koittamaton 26. Luostarisen ääni se väräjää, että siltapalkitkin täräjää. nimenhuuto on suurimpana työnään ja laulamaan saapuu aina myöhään. 27. Virolaisen Väinölle on ääntä suotu, etenkin, jos viinakkeita joskus on juotu. Mutta rampsussa jos hän tikin saa, ei laulua muista hän ollenkaan. 28. Ylikersantista vääpeliksi pääsee kai, koska Pesoselta natsakahvit mä sain. Laulamassa käymään on ahkerin mies; Ei tuttu hälle lie kotilies. 29. Koo Koo Ärräst on kersantti Uuttu, äänensä soi kuin kaunein luuttu. Muotonsa hältä synkäksi muuttu, kun hallituksen kahvi markkaa puuttu. 30. Laitamäki on kaikille tuttu; luistaa hältä vaikk murrejuttu. Kerhon vieres kun asustaa, niin kylläpä kolpakot kyytinsä saa. 340

31. Hynninen ampuja ompi suuri, ammunnasta kai tuli nyt juuri. Aina hän heiluu sikahumalassa ja tytöissä kuin ryssät puujumalassa. 32. Anttila muuten on laulaja vakaa, vaikka laulamasta pois olla tapaa. Tenureita usein hän avustaa, mutta sitäpä hälle ei sanoa saa. 33. Ylikersantti Miettinen tykistölle näyttää, miten jalkaväki marssilla kannuksia käyttää. Meininki muuten on kuin tuli ja sauhu, ja lauluista hänest paras Suomen laulu. 34. Kun kuoron jäsenistä puhellen vielä mainitaan Rasimus ja Helminen, ja päätetään Honkaseen ja Pohjolaan, niin kai saammekin ruveta tanssimaa. Tekijä

Eero Virolaisen 1930-luvulla kirjoittamia kronikoita ”OPETTAJA KÄRKKÄINEN ON NUORTUNUT”

Opettaja Kärkkäinen on nuortunut ja käynti ryhti suortunut syytä en tahdo sanoa sen itse saatte arvata Mutta sellainen tunne on ois tenorimme onneton jos oisi meidät jättänyt kotiinsa jäädä päättänyt Jos kellomme joskus rikki lie niin Kärkkäiselle se silloin vie Sitten herra Heinonen hän laulaa niin kuin leivonen värisyttäjä sydänjuurien ei minun, mutta naisien Toisena on arvossaan jos luokitella minä saan On Matillekin kasvanut taas ikää lisää mut kasakkakivelle mahda ei mitään Kaupanteko kun illoin on loppu niin harjoituksihin silloin jo hoppu Hän laulaa aina varmasti vaikka puikkohon katsoo harvasti Tuli takaisin Ollikaisen Heikki aikansa kun kotona leikki niin saapuipas taasen Toukolaan kanssamme tänne laulamaan Mä tiedän sen itse ei tämä ole vitsi Kun naimisissa on muutaman vuoden niin tänne palaa itsestään ei kenenkään tuoden 341

Luettelo eräistä Viipurin kadun- ja kaupunginosien nimimuutoksista

Muutoksien pääosa tehtiin vuonna 1929, Meurmanin kartassa käytetty nimi on lihavoitu. Aleksanterinkatu > Karjalankatu>Mannerheiminkatu1 Elisabetinkatu > Hiekkaportinkatu Kuningattarenkatu > Katariinankatu > Linnankatu Keisarinkatu > Luostarinkatu Maantie > Saunalahdentie Saunalahdenkatu > Tykistökatu Sofiankatu > Haminanportinkatu Suurikatu2 > Suurkatu Turunsilta > Linnansilta Kaupunginosien nimien muutoksia: Anina > Kaleva + Papula Rasuvoi > Pyöräsuo Tiiliruukki > Talikkala Pyhä Anna > Siikaniemi Likolammi + Saunalahti joita rata erotti > Saunalahti

1 2

342

Nimi muutettiin Aleksanterinkadusta Karjalankaduksi vuonna 1929 ja edelleen Mannerheiminkaduksi vuonna 1941. Vuoden 1928 henkikirja ja Viipurin osoitekalenterit 1926 ja 1929–30

Kuvaluettelo

1. Postikortti jonka Eero lähetti Hennalle 24.6.1929 ....................................................................................................................................14 2. Raitiovaunu Viipurin kansainvälisessä katunäkymässä...........................................................................................................................16 3. Viipurin lottia ryhmäkuvassa...................................................................................................................................................................23 4. Toukolan sekakuoro Viipurin tuomiokirkossa..........................................................................................................................................28 5. Lehtovaaran illallistanssiaisten mainos Karjalassa..................................................................................................................................30 6. Viipurin pohjoissatamaa..........................................................................................................................................................................38 7. Linnoituksen kaupunginosan kartta vuodelta 1799.................................................................................................................................40 8. Viipurin työläiskaupunginosaa talvella ................................................................................................................................................... 41 9. Sergejeffin hinnaston kansi vuodelta 1922..............................................................................................................................................42 10. Vekrotniemen saha................................................................................................................................................................................43 11. Vossikka Viipurin rautatieaseman edessä...............................................................................................................................................44 12. Viipurin linna, Linnansilta ja matkustajalaivoja.....................................................................................................................................45 13. Linna kauppatorin rannan suunnasta.....................................................................................................................................................46 14. Vossikka, raitiovaunu ja autoja Torkkelin puisto taustanaan.................................................................................................................. 51 15. Raitiovaunun matkalippu.......................................................................................................................................................................52 16. Pennisilta...............................................................................................................................................................................................53 17. Kauppatori..............................................................................................................................................................................................55 18. Kauppatorin paikkanumerokiviä............................................................................................................................................................56 19. Punaisenlähteentori............................................................................................................................................................................... 57 20. Viipurin rinkeli – mainoskyltti...............................................................................................................................................................59 21. Paraatikenttä ja Saksalais - Ruotsalainen kirkko.................................................................................................................................... 61 22. Näkymä Viipurin linnan tornista alas kääntösillalle...............................................................................................................................63 23. Rautatieaseman liikkeitten mainoksia lehdessä ja tulitikkuaskin etiketissä......................................................................................... 6 4 24. Viipurin Tuomiokirkko............................................................................................................................................................................65 25. Viipurin Sotilassairaala.......................................................................................................................................................................... 67 26. Valkoisen talon ja Likolammin VPK:n tanssiaismainokset lehdessä.......................................................................................................68 27. Hirvipatsas............................................................................................................................................................................................. 71 28. Imatran neito – veistos..........................................................................................................................................................................72 29. Hennan asuma talo Siikaniemen torin laidalla.......................................................................................................................................73 30. Väinämöisen patsas Monrepossa........................................................................................................................................................... 74 31. Marsalkka Mannerheim......................................................................................................................................................................... 75 32. Näkymä asunnon ikkunasta kasarmin pihalle........................................................................................................................................77 33. Ryhmä suojeluskuntalaisia tykkiharjoituksessa.....................................................................................................................................78 34. Lottia työssä pöydän ympärillä..............................................................................................................................................................79 35. Markovillan Taistelukoulu......................................................................................................................................................................82

343

Kuvaluettelo

36. Aliupseeri -työpaikkailmoitus Karjala-lehdessä....................................................................................................................................83 37. Ilmatorjuntatykki kasarmin pihalla........................................................................................................................................................86 38. Lehti-ilmoitus armeijan hevosostoista..................................................................................................................................................92 39. Mannerheim ja muita korkeita sotilasjohtajia Koulukentällä.................................................................................................................95 40. Viipurin Pamaus-lehden Pikku-uutinen Rantasen parturiliikkeestä......................................................................................................99 41. VAY:n huoneistoa................................................................................................................................................................................. 102 42. Valkoinen talo...................................................................................................................................................................................... 103 43. VAY:n sekakuoro...................................................................................................................................................................................104 44. VAY:n mieskuoro.................................................................................................................................................................................. 105 45. VAY:n kansantanhukerho.....................................................................................................................................................................106 46. Jouluviesti-lehden kansi......................................................................................................................................................................108 47. Aliupseerien kunniakäynti Viipurin sankarihaudalla............................................................................................................................109 48. KTR 2:n kasarmialueen kartta.............................................................................................................................................................. 112 49. KTR 2:n kasarmialue, Valkoinen talo taustalla..................................................................................................................................... 114 50. Tykkiharjoitus kasarmin pihalla........................................................................................................................................................... 115 51. KTR 2 paraatiin kokoontuneena kasarmin pihalla................................................................................................................................ 116 52. Hevosia kasarmialueen tallin edessä....................................................................................................................................................117 53. Kasarmin miehistötila sisältä............................................................................................................................................................... 118 54. Ruokala sisältä..................................................................................................................................................................................... 119 55. Tykkiä korjataan rykmentin metalliverstaalla......................................................................................................................................120 56. Rykmentin metalliverstas.................................................................................................................................................................... 121 57. Tykkivaljakkoharjoitus Pyhän Annan valleilla...................................................................................................................................... 122 Väinö Svanström.................................................................................................................................................................................. 123 58. Tykkiryhmän harjoitus......................................................................................................................................................................... 124 59. Tykkikoulutusta kasarmin pihalla........................................................................................................................................................ 125 60. Tykistökolonna talvella........................................................................................................................................................................ 126 61. Kiväärisulkeiset ................................................................................................................................................................................... 127 62. Ateljeekuva kolmesta varusmiehestä sapelien kera............................................................................................................................128 63. KTR 2:n vuosipäivän paraatin ohimarssi..............................................................................................................................................130 64. Puhelinkeskus ja radio maastossa....................................................................................................................................................... 132 65. Ratsastuskoulutusta Pyhän Annan vallien välissä............................................................................................................................... 133 66. Teoriatunti luokkahuoneessa...............................................................................................................................................................134 67. Juoksukilpailut Neitsytniemen kentällä...............................................................................................................................................136 68. KTR 2:n menestyksekäs hiihtojoukkue ateljeekuvassa johtajansa vänrikki Vinbladin kanssa............................................................ 138 69. Radiosähköttäjä maastossa Perkjärven leirillä.....................................................................................................................................140 344

Kuvaluettelo

70. Majoitustelttoja ja Pyhän tien pää Perkjärven leirialueella................................................................................................................. 141 71. Sisäkuva miehistön majoitusteltasta Perkjärvellä vuonna 1921 ......................................................................................................... 142 72. Perkjärven majoitusparakkia sisältä ................................................................................................................................................... 143 73. Perkjärven leirin joukkoja järjestäytyneenä Pyhälle tielle, taustalla majoitusparakkeja ................................................................... 144 74. Hevosten suojakatoksia Perkjärven leirillä .......................................................................................................................................... 145 75. Kommunistisen puolueen lentolehtinen vuodelta 1919......................................................................................................................146 76. Lentokoneita Perkjärven lentokentällä................................................................................................................................................ 147 77. Ruokailukatos Perkjärven leirialueella.................................................................................................................................................148 78. Hevosten uittoa Kaukjärvessä.............................................................................................................................................................. 149 79. Pussijuoksukilpailu, taustalla Perkjärven leirin majoitusparakkien kattoja.........................................................................................150 80. Putkiräjähdyksen tuhoamia tykkejä Perkjärven leirillä....................................................................................................................... 152 81. KTR 2:n aliupseereja ryhmäkuvassa Perkjärven leirillä 16.5.1939........................................................................................................ 153 82. Valmistautuminen varustetarkastukseen kentällä..............................................................................................................................156 83. KTR 2:n Aliupseerikerhon johtokunta vuonna 1937, Eero Virolainen mukana..................................................................................... 158 84. Juhana ja Hilda Sipiläisen perhe ......................................................................................................................................................... 163 85. Juholan mökki .....................................................................................................................................................................................164 86. Markku, Tuula, Mika ja Maarit Virolainen Juholan mökin kellarin edessä vuonna 2010......................................................................165 87. Suopellon talo .....................................................................................................................................................................................168 Patteritöitten kartta............................................................................................................................................................................169 88. Savipellon talo .................................................................................................................................................................................... 170 89. Sipilän kansakoulu...............................................................................................................................................................................170 90. Lapsia Sipilän koulun pihalla............................................................................................................................................................... 171 91. Tie Sipilän kylässä................................................................................................................................................................................ 172 92. Vahvelaisten kauppa- ja asuintalo Sipilässä......................................................................................................................................... 174 93. Torpan Antti polkupyörineen............................................................................................................................................................... 175 94. Vahvialan Kuntala ilmakuvassa........................................................................................................................................................... 176 95. Hovinmaan paperitehdas..................................................................................................................................................................... 177 96. Kartta Piensillan tilan maista, myös palstat Peltola ja Juhola.............................................................................................................. 182 Uuraan lankunkantajat, kaksi kuvaa.................................................................................................................................................... 185 97. Valtiorikos-oikeuden tuomio Juhana Sipiläiselle..................................................................................................................................189 98. Vahvialan suojeluskunnan Juhana Sipiläisestä antama lausunto........................................................................................................190 Helena ja Hilja Kaartinen studiokuvassa.............................................................................................................................................. 195 Piirros Viipurin vankilakorttelista 1918 Hilja Kaartisen vihosta............................................................................................................ 195 99. Antti Sipiläinen asevelvollisena...........................................................................................................................................................196 100. Anselm Koskelainen........................................................................................................................................................................... 197

345

Kuvaluettelo

101. Helena Sipiläisen luokkakuva Sipilän kansakoulusta..........................................................................................................................198 102. Nuorison käytös –kirjan kansi............................................................................................................................................................202 Otto-Iivari Meurman .........................................................................................................................................................................203 103. Helena Sipiläinen studiokuvassa tuntemattoman tytön kanssa........................................................................................................204 104. Luostarin- ja Karjalankatujen kulmatalo Viipurissa vuonna 2011......................................................................................................205 105. Kaupungin keskustaa Viipurin pienoismallissa..................................................................................................................................206 106. Rippikoululaisia Vahvialan kirkon portailla, yhtenä Helena Sipiläinen............................................................................................... 207 107. Helena Sipiläinen kivellä, kuvassa myös tuntematon poika...............................................................................................................208 108. Pauli, Hilda ja Helena Sipiläinen.........................................................................................................................................................209 109. Helena ja Pauli Sipiläinen kahden tuntemattoman nuoren kanssa Järvenpään kylässä................................................................... 210 110. Helena ja Pauli Sipiläinen veneessä järven rannassa tuntemattoman nuorukaisen kanssa...............................................................211 111. Gramofoni, Helena ja tuntematon mies.............................................................................................................................................. 212 112. Helena Sipiläinen kukkaistyttönä Urho Puntan ja Maria Myllysen häissä vuonna 1927.................................................................... 213 113. Rippikouluikäinen Helena Sipiläinen studiokuvassa........................................................................................................................... 214 114. Rantasten kotitalo Siikaniemen torin kulmassa vuonna 2011............................................................................................................ 215 115. Siikaniemen tori Viipurin pienoismallissa........................................................................................................................................... 216 116. Nuori Eero Virolainen siviilipukuisena studiokuvassa......................................................................................................................... 217 117. Alikersantti Eero Virolainen studiokuvassa.........................................................................................................................................218 118. Eero Virolainen aliupseerien ryhmäkuvassa....................................................................................................................................... 219 119. Paraati Viipurin keskustassa, Eero Virolainen ratsastaa eturivissä.....................................................................................................222 120. Aliupseerien ryhmäkuva Kämärässä, Eero Virolainen yhtenä.............................................................................................................223 121. Martta Virolainen ja Vilho Elovaara kihlakuvassaan...........................................................................................................................224 122. Martti ja Pertti Elovaara suunnilleen vuoden ikäisinä........................................................................................................................225 123. Saunalahden rantaa ja rinnettä vuonna 1941....................................................................................................................................226 124. Linnasaarenkadun alkupäätä vuonna 2011........................................................................................................................................ 227 125. Matilda Virolaisen vuonna 1929 saaman postikortin tekstipuoli........................................................................................................228 126. Siimeskatua vuonna 1941...................................................................................................................................................................229 127. Saunalahden rinnettä vuonna 1941....................................................................................................................................................230 128. Saunalahden Lipontietä vuonna 1941................................................................................................................................................ 231 129. KTR 2:n urheilijoita vuonna 1929, yhtenä Eero Virolainen..................................................................................................................232 130. Nuori Eero Virolainen siviilipuvussa talon edessä...............................................................................................................................233 Monrepon VPK:n tanssien mainos sanomalehdessä ..........................................................................................................................236 131. Eeron Toukolan kuoron pohjoisen matkalta Hennalle lähettämän postikortin kuvapuoli................................................................. 239 132. Rovaniemi –lehden uutinen Toukolan kuoron matkasta................................................................................................................... 241 133. Luostarinkatu 8:n sisäpihaa................................................................................................................................................................ 242 346

Kuvaluettelo

134. Sohvi ja Anselm Koskelaisen perhe, Juho Pankka sekä Antti ja Pauli Sipiläinen................................................................................ 243 135. Eero Virolaisen ja Henna Sipiläisen kihlakortti...................................................................................................................................244 136. Eeron ja Hennan kihlakuva................................................................................................................................................................. 245 137. Ryhmäkuva Eero ja Helena Virolaisen hääjuhlasta.............................................................................................................................246 138 – 141. Henna ja Eero Virolainen lomailemassa Kaukjärven rannalla vuonna 1931...................................................................... 247-248 142 – 143. Sähkötyskurssit Santahaminassa vuonna 1930.................................................................................................................250-251 144. Radistit talvisessa maisemassa vuonna 1930.....................................................................................................................................252 145. Eero Virolainen ja tuntematon aliupseeri radioharjoituksessa sisällä teltassa.................................................................................. 253 146. Radiokouluttajia ja koulutettavia Ristseppälässä vuonna 1931, yhtenä Eero Virolainen.................................................................. 254 147. Ylikersantti Eero Virolainen................................................................................................................................................................255 148. Aini Kuronen......................................................................................................................................................................................256 149. Aino Ruuth´n parturiliikkeen avaamisilmoitus sanomalehdessä........................................................................................................256 150. Nuori Helka Virolainen aidalla istumassa...........................................................................................................................................258 151. Anna Virolainen kasvokuvassa...........................................................................................................................................................259 152. Helka, Toini ja Helena Virolainen sekä kolme koiranpentua............................................................................................................... 261 153. Matilda Virolainen, Matildan lapset ja näitten puolisot ja lapset studiokuvassa............................................................................... 262 154. Eero mukana Vierumäen liikuntakurssin ryhmäkuvassa vuodelta 1938............................................................................................265 155. Viestikoulutettavia teltassa ja sen ympärillä......................................................................................................................................266 156. Eero Virolainen koulutettavien kanssa ryhmäkuvassa Perkjärven leirialueella ............................................................................... 267 157. Varusmiesjoukkue ja kouluttajia valli taustanaan..............................................................................................................................268 158. Vääpeli Eero Virolainen henkilötodistuksen passikuvassa.................................................................................................................269 159. Eero Virolainen siviilipuvussa kahden tuntemattoman miehen kanssa.............................................................................................270 160. KTR 2:n aliupseerit ryhmäkuvassa 1930-luvulla.................................................................................................................................272 161. KTR 2:n Aliupseerikerhon 20-vuotisjuhlat vuonna 1938..................................................................................................................... 274 162 – 163. Eero Virolaisen palkintoesineitä........................................................................................................................................275-276 164. Eero Virolaisen saamia ampumamerkkejä......................................................................................................................................... 277 165. Henna ja Eero moottoripyörän selässä...............................................................................................................................................278 166. Eero Virolainen ja Vesa Mentula kirjoja lukemassa.............................................................................................................................279 167. Eero keinutuolissa...............................................................................................................................................................................280 168. Aini Kyytsönen ja Henna parturiliikkeen rappusilla...........................................................................................................................282 169. Viipurilaisia lottia ensiapuharjoituksessa...........................................................................................................................................283 170. Lottajärjestön käsivarsinauha............................................................................................................................................................284 171. Henna istuu talon korkeilla piharapuilla.............................................................................................................................................286 172. Eeron ja Hennan asuintalo Tellervontiellä 1970-luvulla..................................................................................................................... 287 173. Paulin ja Hiljan häät Kolhon työväentalolla........................................................................................................................................288

347

Kuvaluettelo

174. Hilja ja Pauli Sipiläinen hääpäivänsä iltana........................................................................................................................................290 175. Hilja Sipiläinen pikkuinen Juhani sylissään ........................................................................................................................................ 291 176. Juhani Sipiläinen lapsena................................................................................................................................................................... 292 177. Helena ja Eero Virolainen Tampereella Tammersilta ja teatteritalo taustanaan................................................................................ 293 178. Anselm ja Sofia Koskelaisen perhe studiokuvassa 1930-luvulla.........................................................................................................295 179. Eila Sipiläinen Järvenpäässä tuntemattoman tytön kanssa...............................................................................................................296 180. Toini, Olavi ja Emil Kortelainen...........................................................................................................................................................300 181. Anna Virolainen ja Vilhelmi Viitamäki kihlakuvassaan....................................................................................................................... 301 182. Anna Viitamäen vapaalippu junamatkalle......................................................................................................................................... 302 183. Matilda Virolainen vuonna 1935.........................................................................................................................................................303 184. Yrjö Virolainen poika-ikäisenä............................................................................................................................................................303 185. Yrjö Virolainen rippikuvassa...............................................................................................................................................................304 186. Helka Virolainen rippipuvussa............................................................................................................................................................304 187. Aatu Virolainen ja Jenni Karttunen kihlakuvassa................................................................................................................................305 188. Henna ja Eero Virolainen, Aini ja Martti Kyytsönen sekä viisi tuntematonta..................................................................................... 306 189. Eero ja Henna uimarannalla tuntemattomien aikuisten ja lasten kanssa........................................................................................... 307 190. Johannes Virolainen, Eeron setä.........................................................................................................................................................308 191. Antti Virolainen, Eeron setä................................................................................................................................................................308 192. Matilda Virolainen Tervajoen mökkinsä puutarhassa.........................................................................................................................309 193. Matilda, Henna ja yksi Toinin pojista Tervajoen mökin rapuilla.......................................................................................................... 310 194. Jenny ja Aatu Virolainen, Jennyn tytär Sinikka, Helka, Henna ja Matilda Virolainen sekä Toini, Olavi, Sampsa ja Matti Kortelainen Tervajoen mökin rapuilla........................................................................................................................................311 195. Tervajoen mökki vuonna 1999........................................................................................................................................................... 312 196. Helena ja Eero Virolainen studiokuvassa 1930-luvun lopulla..................................................................................................... 313

348

Viitteet

Viipurin kaupunki 1 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA. 2 Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1926; Hennan ja Eeron kronikkaa – 92. HVA; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA. 3 Iltanen 2006, 3. 4 Raili Perkkan muistelus 16.4.2011. MVA. 5 Tilli 2000, 301. 6 Veltheim 1985, 6. 7 Sarmanne 1991, 12–13. 8 Esimerkiksi Michelsen 2004; Floman 1996, 60; Tilli 1992, 54; Kansojen ja kielien Viipuri YLE Teema 15.6.2011. 9 Tilli 1985, 106. 10 Tilli 1992, 13. Tigerstedt oli suomenruotsalainen runoilija ja kirjailija, Suomen Pen-klubin johtokunnan puheen-johtajana 1933–1934 sekä Dante Alighieri -seuran varapuheenjohtaja. Tigerstedtiä luonnehdittiin tuolloin muun muassa ”fasismin ja natsismin lyyriseksi lipunkantajaksi ruotsalaisella kielialueella”. 1930-luvun alussa Tigerstedt kuului kansallissosialistiseen Isänmaalliseen Kansanpuolueeseen. Sodan jälkeen Tigerstedt pakeni Ruotsiin ja monet hänen kirjoistaan joutuivat kiellettyjen kirjojen listalle. Lähde Wikipedia, haettu 18.11.2011, ei lähdeluettelossa. Tigerstedtin tausta tekee Tillin maininnan juutalaisista ja tataareista ymmärrettäväksi ja antaa sille satiirista painoarvoa. 11 Sallinen 1996, 14. 12 Aleksandr Saksan haastattelu 2011. Viipurin linnan perustamisesta esim. Lankinen 2000, 3 ja Härkönen 1932, 811. 13 Floman 1996, 47–48, 55; Sallinen 1996, 23. 14 Paavolainen 1978, 77–79; Iltanen 2006, 4; Lankinen 2000, 23; Sallinen 1996, 13; Veltheim 1985, 6; Rosberg 1923, 431. Helsingin väkiluku 1930-luvun lopulla: Wikipedia, ei lähdeluettelossa. 15 Paavolainen 1978, 80. 16 Paavolainen 1978, 80–81. 17 Esim. Lankinen & Miettinen 2009, 282: ”Viipurissa oli vuonna 1939 asukkaita noin 86 000, joista venäjänkielisiä oli noin 4500, ruotsinkielisiä noin 2600 ja saksankielisiä noin 1000 henkeä.” 18 Tilli 1992, 55. 19 Tilli 1992, 32. 20 Andersin 2004; Tandefelt - Karjala-lehti no 12 liite 2000. 21 Kansojen ja kielien Viipuri, YLE Teema 15.6.2011; Vesanen 2007, 71. 22 Floman 1996, 50. 23 Hästö 1989, 226, 228. 24 Tandefelt - Karjala-lehti no 12 liite 2000. 25 Sallinen 1996, 27; Tilli 1992, 18–19. 26 Sallinen 1996, 27–28. 27 Sallinen 1996, 28. 349

Viitteet

28 Sallinen 1996, 15. 29 Puutarhuri on tosin Aatulla muodossa ”soittoiniekka”. Virolainen 2011, 113,118. 30 Sandberg & Viherjuuri 1936, esipuhe. 31 Noro - Vapaussoturi-lehti no 5 2005; Koskinen - Vapaussoturi-lehti no 5 2008; Kuujo 1978, 372–373; Tilli 1985, 15; Wikipedia – ”Viipurin lääninvankilan joukkomurha”, ei lähdeluettelossa. 32 Soikkanen 1978, 331. 33 Tilli 1985, 62. 34 Korhonen 2004, 115. 35 Kähäri 1978, 311,315,317. 36 Kähäri 1978, 319. 37 Hennan ja Eeron kronikkaa – 92, HVA. 38 Korhonen 2004, 113. 39 Tilli 1992, 54. 40 Lankinen 1994, 68. 41 Korhonen 2004, 104. 42 Tilli 1985, 86. 43 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. 44 Tilli 1985, 25–26. 45 Veltheim 1985, 6. 46 Floman 1996, 56. 47 Vuorikoski 2007 b, 207–209; Korhonen 2004, 112. 48 Sallinen 1996, 75. 49 Vuorikoski 2007 b, 207. 50 Siltala 2007, 100. 51 Louramo, os. Sipiläinen, Eila ja Sipiläinen, Esko yhteishaastattelu 2000 n 7; Virolainen 2011, 62, 64,72. 52 Lankinen 1994, 70; Raekallio 1990, 54. 53 Korhonen 2004, 111; Palola 1989, 20; Tilli 1985, 98, 120. 54 Hämäläinen 2007, 121–122. 55 Floman 1996, 58. 56 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri, EVA; Lankinen & Miettinen 2009, 282; Iltanen 2006, 12: Tilli 1985, 123,125; Helena Virolaisen kirjoittama muisteluspuhe 1980-luvulta. (HVA). 57 Askola 2007, 147; Floman 1996, 55; Tilli 1985, 63. 58 Virolainen 2010, 62; Askola 2007, 146; Iltanen 2006, 12; Lankinen 2000, 72; Veltheim 1985, 6. 59 Lakio 1978, 307. 60 Sallinen 1996, 76, 77; Lakio 1978, 307; Hennan ja Eeron kronikkaa – 92, HVA. 350

Viitteet

61 Sallinen 1996, 22, 76; Lakio 1978, 305. 62 Tilli 1985, 93. 63 Kansojen ja kielien Viipuri. YLE Teema 15.6.2011; Korhonen 2004, 139; Sallinen 1996, 19, 20. 64 Lankinen 1994, 69, 70; Laine & Nissilä 1978, 335. 65 Karvinen Elli 1989, 233, 236; Floman 1996, 58; Tilli 1985, 44; Kansojen ja kielien Viipuri. YLE Teema 15.6.2011. 66 Lankinen 1994, 67. 67 Askola 2007, 145; Äikäs 2007, 57. 68 Hämäläinen 2007, 114–115. 69 Hästö 1989, 226. 70 Siltala 2007, 97. 71 LOGAV 70,1,832,173; 196; 240; 245; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 6; Sipiläinen, Auli, muistio puhelusta 24.4.2012. 72 Viipurin opaskartta Helsinki 1996; Viipuri-kartta [1935] Helsinki 1969. 73 Tilli 2000, 303–304; Lankinen 2000, 5-7; Floman 1996, 48; Lankinen 1994, 64–65. 74 Lankinen 1994, 65. 75 Iltanen 2006, 4; Paavolainen 1978, 79. 76 Viipurin pitäjän henkikirjat 1930 (KA); Hennan ja Eeron kronikkaa – 92 (HVA); Paavolainen 1978, 87–89. 77 Paavolainen 1978, 82. 78 Iltanen 2006, 4; Kuujo 1978, 374. 79 Paavolainen 1978, 84. 80 Lankinen & Miettinen 2009, 284; Iltanen 2006, 9; Laine 2004; Lakio 1992, 87, 124–130. 81 Iltanen 2006, 9; Laine 2004; Lakio 1992, 87, 123. 82 Sallinen 1996, 10. 83 Paavolainen 1978, 87. 84 Lankinen & Miettinen 2009, 284; Iltanen 2006, 10; Lankinen 2000, 140; Lankinen 1994, 66; Lakio 1992, 96, 99. 85 Lankinen & Miettinen 2009, 284; Raekallio 1990, 23–24. 86 Lankinen & Miettinen 2009, 26, 29; Iltanen 2006, 10; Lankinen 2000, 69; Lakio 1992, 91. 87 Iltanen 2006, 10; Lankinen 2000, 191; Lakio 1992, 92. 88 Iltanen 2006, 10, 16; Raekallio 1990, 19; Kokkonen 1989, 148. 89 Autio 2007, 225; Liikanen 2007, 134; Äikäs 2007, 59; Lakio 1992, 102; Raekallio 1990, 24. 90 Lankinen & Miettinen 2009, 251; Korhonen 2004, 99, 101; Tilli 2000, 300. 91 Iltanen 2006, 10; Lakio 1992, 88. 92 Lakio 1992, 92. 93 Iltanen 2006, 11; Lankinen 2000, 70–71; Sallinen 1996, 26; Tilli 1985, 17–18. 94 Äikäs 2007, 58; Raekallio 1990, 19. 95 Lankinen & Miettinen 2009, 82–83; Liikanen 2007, 133–134; Lankinen 1994, 71; Hästö 1989b, 123. 351

Viitteet

96 Lankinen 1994, 70–71; Hästö 1989b, 125. 97 Juha Lankisen sähköposti Markku Virolaiselle 6.10.2011; Karjala no 269 20.11.1909 sivu 4. 98 Karjala no 84 14.4.1910 sivu 3. 99 Lankinen & Miettinen 2009, 251; Tilli 2000, 302. 100 Vesanen 2007, 7; Tilli 1985, 27. 101 Hästö 1989b, 93–94. 102 Lankinen & Miettinen 2009, 251; Vesanen 2007, 71; Lankinen 2000, 46; Tilli 2000, 302. 103 Lankinen & Miettinen 2009, 286; Vesanen 2007, 72; Korhonen 2004, 101; Tilli 1985, 23. 104 Lankinen 2011, 1; Korhonen 2004, 102; Joenpolvi 1986, 86. 105 Lankinen & Miettinen 2009, 286; Siltala 2007, 98; Vesanen 2007, 69–72. 106 Kansojen ja kielien Viipuri YLE Teema 15.6.2011; Lempinen 2007, 21–22; Vesanen 2007, 72; Hästö 1989b, 85; Palola 1989, 17; Talvio 1989, 163. 107 Anttila 2007, 178; Siltala 2007, 95. 108 Korhonen 2004, 96. 109 Lankinen 1994, 65; Hämäläinen-Forslund & Forslund 1989,32, 34; Veltheim 1985, 14. 110 ”Kansojen ja kielien Viipuri” YLE Teema 15.6.2011; Lankinen & Miettinen 2009, 256, 260; Korhonen 2004, 104; Lankinen 2000, 32; Raekallio 1990, 30–31; Härkönen 1932, 811. 111 Lankinen & Miettinen 2009, 13, 18–21; Siltala 2007, 98; Iltanen 2006, 60. 112 Iltanen 2006, 14; Suomen tieturisti 1939,36,38; Maarit Virolaisen haastattelu 2012. 113 Rosberg 1923, 431; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA. 114 Lankinen 2011, 3; Lankinen & Miettinen 2009, 93; Iltanen 2006, 40–41; Hämäläinen-Forslund & Forslund 1989, 39–40. 115 Lankinen & Miettinen 2009, 122–123; Iltanen 2006, 42–43; Härkönen 1932, 811. 116 Neuvonen 2010, 84–85; Lankinen & Miettinen 2009, 234; Tilli 1985, 57; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA. 117 Iltanen 2006, 31–33; Härkönen 1932, 811; Rosberg 1923, 431. 118 Lankinen 2011, 2; Lankinen 1994, 69. 119 Lankinen 2011, 1; Lankinen 1994, 70; Meurman 1978, 57. 120 Lankinen & Miettinen 2009, 110; Meurman 1978, 57; Hennan ja Eeron kronikkaa – 92; Tuula Virolaisen haastattelu 2012. 121 Raekallio 1990, 40; Tilli 1985, 97–98; Lankinen & Miettinen 2009, 82–83; Filppu 1996, 101; Hästö 1989b, 111; Viipurin puhelinluettelot 1938 ja 1939; Juha Lankisen haastattelu 16.4.2011. 122 Mattila & al. 1996, 15, 36; Viipurin puhelinluettelo 1939; Juha Lankisen haastattelu 16.4.2011; Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 29.1.1985, HVA. 123 Mattila & al. 1996, 15, 90; Hennan ja Eeron kronikkaa -92, HVA; Haikonen 1935, 20, 24; Valto Mattilan puhelinhaastattelu 28.4.2011. 124 Veltheim 1985, 7. 125 Lankinen & Miettinen 2009, 245; Korhonen 2004, 141; Hästö 1989b, 51. 126 Siltala 2007, 99; Korhonen 2004, 101; Lankinen 2000, 56; Hästö 1989b, 64. 352

Viitteet

127 Lankinen & Miettinen 2009, 242; Hämäläinen 2007, 116; Iltanen 2006, 32; Korhonen 2004, 103; Hästö 1989b, 87. Etelä-Karjalan Museossa Lappeenrannassa on Winterin veistos, jonka nimi esinelistassa on ”Imatran rannalla” ja josta sanotaan mm: ”Tämän viipurilaiseen Linnamon kotiin tehdyn veistoksen mukaan Viipurin kaunistuskomitea tilasi kopion Torkkelinpuiston suihkulähdepatsaaksi. Patsasta kutsuttiin Torkkelin Tiltaksi ja Synkäksi Sohviksi alkuperäisen nimen ohella. Elämän lopettamista kuvaava tyhjentyvä amfora oli puiston veistoksesta jätetty pois.” Kolme karjalaista kaupunkia esinelista, ei vuosilukua, saatu 2012, 18. Kuitenkin sekä Iltanen 2006, 32 että Korhonen 2004, 103 nimeävät patsaan Imatran neidoksi. Ehkä taiteilija on antanut puiston toisinnolle oman, alkuperäisestä eroavan nimen. 128 Lankinen 2007, 1; Raekallio 1990, 50–51; Hästö 1989b, 96; Wikipedia, ei lähdeluettelossa. 129 Lankinen 2000, 115; Lankinen 1994, 66; Raekallio 1990, 33–34, 37; Hästö 1989b, 103; Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1929–1930, 591; Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta; Monrepos historia, Pro Monrepo ry:n kotisivut. 130 Iltanen 2006, 28–31; Lakio 1992, 88. 131 Tilli 1985, 94; Tilli 1992, 88. 132 Hämäläinen 2007, 117; Iltanen 2006, 32–33; Tilli 1985, 17; Helka Huttusen haastattelu 1999, n1. http://www.kuvataiteilijamatrikkeli. fi – ei lähdeluettelossa. Sotilaat – osa Viipuria 133 Virolainen 2009, 27–28. 134 Myllyniemi 1997, 31–35. 135 Myllyniemi 1997, 31–35. 136 Myllyniemi 1997, 31, 33, 34. 137 Virolainen 2009, 29; Myllyniemi 1997, 34. 138 Virolainen 2009, 28; Myllyniemi 1997, 33–34; Manninen, www.mannerheim.fi. 139 Virolainen 2009, 29; Myllyniemi 1997, 31, 35–36. 140 Kronlund 1988, 355. 141 Myllyniemi 1997, 31, 73–74. 142 Myllyniemi 1997, 31, 74. 143 Mikko Virolaisen haastattelu 2001; Virolainen 2001, 2; Kronlund 1992, 154; Sisäpalvelusohjesääntö 1939, 24; Viipurin Pamaus 11–12. 1928; KTR 2:n päiväkäsky N:o 363 § 3 29.12.1928. KA. 144 Virolainen 2000, 6. 145 Virolainen 2000, 3-5. 146 Virolainen 2000, 11–12. 147 Virolainen 2000, 11–12. 148 Virolainen 2001,1; Virolainen 2000, 6-9, 11, 15, 19. 149 KTR 2:n Aliupseerikerhon vaiheet. EVA; Virolainen 2001,12; Virolainen 2000, 7; Simola – Koivisto 1993, 70. 150 Esim. Iltanen 2006, 13; Sarmanne 1991, 10. 151 Iltanen 2006, 13; Järvinen 1993, 77; Mikola 1978, 382, 388. 353

Viitteet

152 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri, Virolainen, Eero. KA; Koskelo, H – Piiru no 2 1979. 153 Mikola 1978, 383; Tiili 1961, 43; Rauanheimo 1957, 138–139. 154 Korhonen 1994, 53; Kurenmaa 1991,96. 155 Paananen - Karjala-lehti no 46, 2003; Korhonen, Jyri - Kaartilainen-Vauhtipyörä no 2 1994; Mikola 1978, 388–389; Wikipedia, ei lähdeluettelossa. 156 Iltanen 2006, 13; Korhonen 1994, 53; Kurenmaa 1991,97–99. 157 Junttila – Karjala-lehti no 2 1994; Järvinen 1993, 80–81: Sarmanne 1991, 12; Pösö 1989, 42; Mikola 1978, 388. 158 Iltanen 2006, 13; Junttila – Karjala-lehti no 2 1994; Sarmanne 1991, 12. 159 Mikola 1978, 388; Öhquist 1958, 291. 160 Nurmi – Piiru-lehti no 1, 1990; Mikola 1978, 388–389; Öhquist 1958, 291. 161 Järvinen 1993b, 83. 162 Järvinen 1993b, 83, 87. 163 Järvinen 1993b, 83, 85–86. 164 Öhquist 1958, 295–298. 165 Mikola 1978, 387. 166 Hietanen – Joulukannel-lehti 1998. Hietanen on saanut Karjalanliiton pro Karelia mitalin vuonna 2011 perusteluina mm: Suomen historian dosentti, valtiotieteiden tohtori Silvo Hietanen arvioidaan kansainvälisiä piirejä myöten yhdeksi Suomen johtavista sota-ajan ja sotahistorian tutkijoista … Silvo Hietanen on toiminut Maanpuolustuskorkeakoulun poliittisen historian tuntiopettajana, Suomen sotahistoria komission ja Suomen Maataloushistorian seuran puheenjohtajana. Hän on ollut Kansakunta sodassa -kirjasarjan toinen päätoimittaja sekä julkaissut Karjala-teossarjassa useita artikkeleita. Karjalanliiton kotisivut. Haettu 1.8.2012, ei lähdeluettelossa. 167 Junttila – Karjala-lehti no 2 1994; Paananen - Karjala-lehti no 46, 2003; Sallinen 1996, 24; Paavolainen 1978, 87. 168 Öhquist 1958, 286. 169 KTR 2:n päiväkäskyt N:o 249 pkl 5 syyskuun 13 p:nä 1929 ja N:o 11 pkl 8 tammikuun 11 p:nä 1928; Siltala 2007, 97; Junttila – Karjalalehti no 2 1994; Korhonen – Kaartilainen-Vauhtipyörä-lehti 1994, 53; Järvinen 1993b, 86. 170 Nurmi 2008, 56; Karvinen, Väinö 1989, 38; Paananen - Karjala-lehti no 46 2003; Hietanen – Joulukannel-lehti 1998; Junttila – Karjalalehti no 2 1994. 171 Kasarmi-alueella piti siviileillä olla päivystävän upseerin antama lupatodistus, ainakin periaatteessa, samoin muuhun joukko-osastoon kuuluvilla asevelvollisilla. KTR 2:n päiväkäsky N:o 285 pkl 4 lokakuun 14 p:nä 1931. Ehkä pikkupoikien kohdalla ei ole oltu niin tarkkoja tai sitten Annan kruunun vallit eivät ole kuuluneet kasarmialueeseen. Voi olla myös niin että lupatodistusta ei käytännössä vaadittu. Mitenkään harvinaisia eivät siviilit kasarmeilla näytä olleen, Viipurin Pamaus-lehdessä 1928 no 4 s. 3 toteaa kantahenkilökuntaan kuulunut kirjoittaja: ”Näkeehän niitä sivilistejä kasarmialueella, eivätkä ne sen enempää huomiota puoleensa kiinnitä”. 172 KTR 2:n päiväkäsky N:o 167 pkl 2 Kesäkuun 17 p:nä 1926; Äikäs 2007, 60–61. 173 Liikanen 2007, 133–134. 174 Autio 2007, 225; Äikäs 2007, 60. 175 Paananen - Karjala-lehti no 46 2003; Hietanen – Joulukannel-lehti 1998; Karvinen Väinö 1989, 36. 354

Viitteet

176 Hietanen – Joulukannel-lehti 1998; Karvinen Väinö 1989, 36; Pösö 1989, 42. 177 Öhquist 1958, 293–294. 178 KTR 2:n päiväkäsky N:o 250 pkl 2 Syyskuun 9 p:nä 1931. 179 KTR 2:n päiväkäskyt N:o 260 pkl 7 Syyskuun 19 p:nä 1931ja N:o 336 pkl 4 Joulukuun 2 p:nä 1928; Liikanen 2007, 134. 180 Sarmanne 1991, 13; Karvinen Väinö 1989, 36–37. 181 Hästö 1989b, 48; Mikola 1978, 390. 182 KTR 2:n päiväkäsky N:o 132 pkl 2 ja 3 Toukokuun 12 p:nä 1926; Sarmanne 1991, 13; Karvinen Väinö 1989, 37–38. 183 Äikäs 2007, 61–62; Lankinen 1994, 71. 184 Äikäs 2007, 60; Öhquist 1958, 294. 185 Viipurin Pamaus no 4 1928 sivut 2-3. 186 Öhquist 1958, 294. 187 Öhquist 1958, 292–293. 188 KTR 2:n päiväkäskyt N:o 250 pkl 2 Syyskuun 14 p:nä 1929, N:o 56 pkl 16 Helmikuun 25 p:nä 1930 ja N:o 86 pkl 3 Maaliskuun 27 p:n 1930; Öhquist 1958, 292. 189 KTR 2:n päiväkäsky N:o 154 pkl 21 Kesäkuun 4 pnä 1926. 190 Öhquist 1958, 294–295. 191 Mikola 1978, 390. 192 KTR 2:n päiväkäsky N:o 358 pkl 7 Joulukuun 24 p:n 1928; Jouluviesti 1936, sivut 35–36; Viipurin Pamaus no 2 1932 sivu 1; Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA. 193 KTR 2:n päiväkäsky N:o 1 pkl 16 Tammikuun 1 p:n1 1926; Mattila & al. 1996, 19; Hevosten vuokraamisesta: Karjala 4.12.1927 s 15; katso myös KTR 2:n päiväkäsky N:o 4 pkl 7 Tammikuun 4 p:nä 1928. 194 Viipurin Pamaus no 3 1928 s. 1, 6 ja no 5 1932 s. 4. 195 Karpiomaa, Emil: Silmäys taaksepäin ja Haikonen, Ester: VAY ry:n rouvien hyväntekeväisyys-ompeluseuran synnystä ja toiminnasta – VAY:n Jouluviesti 1936, sivut 8, 30–31. 196 Viipurin Aliupseeriyhdistys r.y.:n kymmenvuotishistoriikin mukaan kerho perustettiin jo kesällä 1918. Historiikki ei kerro perustamispaikkakuntaa mutta Kaarti on tuolloin ollut ainakin pääosiltaan joko perustamiskaupungissaan Helsingissä tai Karjalankannaksella jonne se siirtyi elokuussa 1918. 197 Haikonen 1935, 39. 198 Haikonen 1935, 40–47. 199 Viipurin Pamaus no 3 1928 sivu 1. 200 Haikonen 1935, 39–47; VAY:n Jouluviesti 1936, sivu 37; Viipurin Pamaus no 3 1928 sivu 4. 201 Haikonen 1935, 6–7. 202 Haikonen 1935, 9, 19–21, 24. 203 Haikonen 1935, 15, 29. 204 Viipurin Pamaus no 3 1927, s. 1, 3 ja no 3 1928 s. 2; Haikonen 1935, 22–23, 27. 355

Viitteet

205 KA; Haikonen 1935, 9, 13, 27. 206 Eero Virolaisen ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. Haikonen 1935, 13, 16, 36–37. 207 Haikonen 1935, 24–25, 34–35, 37–38. 208 Haikonen 1935, 31–33; Viipurin Pamaus no 7-8 1932 sivu 1 ja no 12 1929 sivu 5. 209 Haikonen 1935, 21. 210 Haikonen 1935, 18–19, 25–26. 211 Junttila – Karjala-lehti no 2 1994. 212 Palokangas 2008, 48; Sävy 1972, 9; Tiili 1961, 11, 13, 16; Rauanheimo 1957, 138. 213 Tiili 1961, 14–15; Rauanheimo 1957, 139. 214 Tiili 1961, 16; Rauanheimo 1957, 138–139. 215 Heickell 2009; Palokangas 2008, 38; Sävy 1972, 14, 21; Tiili 1961, 17. 216 Nurmi, Piiru-lehti no 3 1991; Nurmi 2008, 59, 65. 217 Nurmi 2008, 55; Airikka 1985, 316. 218 Nurmi 2008, 65; Airikka 1985, 316. 219 Suhonen: Historiaa lapsuuteni Viipurista. Karjala-lehti 27.10.1994. 220 Paulaharju 1989, 249, 305; Kronlund 1988, 152; Sävy 1972, 24, 44; Tiili 1961, 22. 221 Paulaharju 1989, 249. 222 Paulaharju 1989, 249; Sävy 1972, 45; KTR ”kakkosesta” Karjalan tykistörykmenttiin - Piiru no 1 1968; Tiili 1961, 44, 47. 223 Palokangas 2008, 48; Tiili 1961, 44; Rauanheimo 1957, 139. 224 Hiltunen, Kaarlo: Menneiltä ajoilta. Piiru no 1 1968. 225 Harvila 1961, 115. 226 Tiili 1961, 51. 227 Paulaharju et al, 2001, 78–80; Samuel Fabrinin sähköposti Markku Virolaiselle 20.9.2012. MVA. 228 KA; Tiili 1961, 67. Lyhenne Sei.SP tarkoittanee Seinäjoen Sotilaspiiriä. Maa jaettiin aluejärjestelmään siirtymisen yhteydessä vuonna 1932 sotilaspiireihin liikekannallepanoa varten. 229 Paulaharju - Piiru no 3 1995; Airikka 1985, 317. 230 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA; Airikka 1985, 315–316. 231 Ote KTR 2:n päiväkäskystä 12.11.1925. EVA. 232 Nurmi 2008, 56, 58; Tertti 2001, 147; Airikka 1985, 317. 233 Nurmi 2008, 58; 147; Airikka 1985, 316. 234 Nurmi 2008, 58. 235 Nurmi 2008, 56; Airikka 1985, 318. 236 Nurmi 2008, 56; Airikka 1985, 316. 237 Nurmi 2008, 60. 238 Nurmi 2008, 56; Airikka 1985, 317–319. 356

Viitteet

239 KTR 2:n päiväkäskyt 3.1.1926 pkl 6, 5.1.1926 pkl 5ja 17.6.1926 pkl 6; Nurmi 2008, 63, 65; Nurmi - Piiru no 1 1990; Paulaharju 1989, 365. 240 Paulaharju 1989, 368. 241 Nurmi 2008, 59, 63; Airikka 1985, 317. 242 Sävy 1972, 24; Tiili 1961, 25. 243 Nurmi 2008, 60; Paulaharju 1989, 366; Airikka 1985, 316, 323; Tiili 1961, 41. 244 Sävy 1972, 26; Tiili 1961, 29–30. 245 Tiili 1961, 49–50. 246 Nurmi - Piiru no 1 1990; Sävy 1972, 26, 45. 247 Paulaharju 1989, 365; Tiili 1961, 55–56. 248 Nurmi 2008, 58–59; Sävy 1972, 53–55; Tiili 1961, 55–60. 249 Tiili 1961, 55–58. 250 Paulaharju 2001, 101; Tiili 1961, 33. 251 KTR 2:n päiväkäsky ja käskyn liite no 1 3.6.1926; Nurmi 2008, 65; Nurmi – Piiru no 1 1990; Airikka 1985, 320; Sävy 1972, 58; Rantala – Piiru no 1 1967. 252 KTR 2:npäiväkäskyt 1.6.1926, 31.7.1927 ja 1.8.1927; Airikka 1985, 320- 321; Nurmi – Piiru no 2 1979. 253 Airikka 1985, 321; Nurmi – Piiru no 2 1979. 254 Paulaharju 2001, 45, 52–53. 255 Airikka 1985, 321, 323; Rantala – Piiru no 1 1967. 256 Paulaharju 2001,162–163. 257 Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 4.9.1988. HVA; Paulaharju 2001, 49, 165–166; Tiili 1961, 33. 258 Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 20.6.1977. HVA. 259 Airikka 1985, 323. 260 Paulaharju 2001, 84; Nurmi - Piiru no 1 1990; Paulaharju 1989, 249; Airikka 1985, 317. 261 Nurmi - Piiru no 1 1990 ja Piiru no 2 1979. 262 Nygren - Piiru no 1 1975; Tiili 1961, 40. 263 Ollila - Piiru no 2 1978. 264 KTR 2:n päiväkäsky 13.2.1926 pkl 13. 265 KTR 2:n päiväkäskyt 12.1.1926 pkl 5, 23.1.1926 pkl 3, ja 9.6.1926, pkl 9. 266 KTR 2:n päiväkäskyt 13.1.1926 pkl:t 7 ja 13, 4.2.1926 pkl:t 2 ja 3, 9.5.1926 pkl 5, 26.3.1931 pkl 18, 11.9.1929 pkl 11, 4.11.1931 pkl 4. 267 KTR 2:n päiväkäsky 27.12.1928 pkl:t 3-5; Junttila – Karjala-lehti no 2 1994. 268 Sävy 1972, 49. 269 Virolainen, E. – VAY:n Jouluviesti 1940, 29–30; Virolainen, E.: KTR 2:n Aliupseerikerhon vaiheet. EVA. 270 Tilastokeskuksen rahanarvonkerroin-taulukko, www.tilastokeskus.fi. Haettu 11.10.2012. 271 Haikonen 1935, 40. 272 KTR 2:n urheilupäiväkäsky 14.1.1926 pkl:t 1 ja 2; Haikonen 1935, 40. 273 Virolainen, E (Eero Mikonp.): – VAY:n Jouluviesti 1938, 41. 357

Viitteet

274 Tilastokeskuksen rahanarokerroin-taulukko www.tilastokeskus.fi haettu 11.10.21012; Virolainen, E (Eero Mikonp.): – VAY:n Jouluviesti 1938, 41; Vainio – VAY:n Jouluviesti 1937, 41; Viipurin Pamaus no 3 1929, sivu 1 ja no 3 sivu 4. 275 Virolainen, E. – VAY:n Jouluviesti 1940, 29–30; Virolainen, E.: KTR 2:n Aliupseerikerhon vaiheet. EVA; Tiili 1961, 63, 67. Eero ja Henna, viipurilaiset 276 Johannes-lapsen tiedot: Viipurin maaseurakunta, Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1898–1903, KAD; Muut syntymä- ja kuolinajat: Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, MVA, Piensillan pikisilmät on Tuula Virolaiselta saatu tieto. 277 Virolainen Markku: Savimontusta suojeluskunnan aluepäälliköksi - Osa I Perkjärvi. Piikkiö 2011. 278 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1 279 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 280 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1; kts. myös: Helena Virolainen: Muisteluksia lapsuudesta ja nuoruudesta 26.6.1996. MVA. 281 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 282 Helena Virolainen: Muisteluksia lapsuudesta ja nuoruudesta 26.6.96. MVA; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA. 283 Viipurin maaseurakunta Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1908–1918, sivu 137. KAD; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA; Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA. 284 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA 285 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA. 286 Antin 2001, 110–111; Tilastokeskuksen rahanarvonkerroin-taulukko, www.tilastokeskus.fi. Haettu 17.1.2013; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA. 287 Eljas Sipiläisen ja Hanna Heimosen kiinteistökauppa: MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirje 16.1.2013 Markku Virolaiselle. MVA. 288 Viipurin maalaiskunnan Henkikirja 1900 (Vi:239), sivu 68. KAD; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA; Sutela 1949, 77. 289 Tuula Virolaisen haastattelu 2013; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA; Sutela 1949, 78. 290 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA. 291 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972. MVA.; Karjala no 45 1970 Vahviala-liite sivu 1. 292 Ihalainen & al 1997, 5; Sutela 1949, 7-9. Johanneksen perustamisvuosi Wikipediasta, ei lähdeluettelossa. 293 Sutela 1949, 179, 234. 294 Sutela 1949, 145–161. 295 VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 296 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976 Nauha 1. MVA. 297 Viipurin maalaiskunnan henkikirjat 1875 (Vi:122) sivu 24, KAD; Viipurin maaseurakunta, Pää- ja rippikirjat II 1910–1919 (I Aa:41, kylät Repola - Yläsäiniö), KAD; Karjala no 45 1970 Vahviala-liite; Sutela 1949, 266. 358

Viitteet

298 Olen kirjoittanut ihmisten nimet siinä muodossa kuin ne ovat lähteissä. Silloin kun saman henkilön nimi esiintyy useammassa erilaisessa kirjoitusmuodossa, olen valinnut sen muodon jota mielestäni todennäköisimmin on käytetty puheessa. 299 Vahvialan seurakunta, Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1921–1953 (I Fa:1), aukeama 15, kuva 16. KAD. 300 läks. = läksiäinen eli itsellinen eli löysä eli loinen. Maaton henkilö, saattaa silti omistaa talon, jossa asuu. Ammatinharjoittaja tai palvelusväkeä, esim. opettajat, rengit, veneenveistäjät, edellisten lesket tai vaimot, piiat jne. www.suomi24-keskustelupalsta. Haettu 20.2.2013. Ei lähdeluettelossa. 301 Tiluskartta Vahviala 14:27, MMA; Viipurin maalaiskunnan Henkikirja 1895, KAD; Aatami Jaakonpoika, Adam Jcobsson 1784 – 13.10.1854 oli Juhana Sipiläisen isoisä. Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA; Antin 2001, 13. 302 Viipurin maalaiskunnan henkikirjat 1900 ja 1905, KAD. 303 Palstan rajat kauppakirjan mukaan: Mikko Sipiläisen maa yhdeltä puolelta, toiselta puolelta viemäri oja, ja kahdelta puolen aidat, niin kutsutusta Rumpusillan maan paikasta. Juhana sai oikeuden pitää yhtä lehmää yhteisellä karjan laitumella. Antin 2001, 110. 304 Antin 2001, 110–112; Petri Juvelan kirje 16.1.2013 Markku Virolaiselle. MVA. 305 Viipurin maalaiskunnan henkikirjat 1910 - 1920, KAD; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972. MVA. 306 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA 307 Puhelu 14.12.2012 Markku Virolainen - Petri Juvela. Ei lähdeluettelossa. 308 Keskustelu Maarit Virolaisen kanssa keväällä 2013. 309 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976. MVA. 310 VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA. 311 Suomen sotasurmat 1914-1922 – sivusto. KAD; Nurmi 2009, 163, 166, 167. 312 Elina Kitusen haastattelu 2013. MVA; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA; Rima & al 2004, 162 313 Ögårdit omistivat Hämevaaran maatalon Järvenpään kylässä. Paitsi Sohvi ja Anselm olivat myös Antti ja Emma siellä työnkijöinä ja lapsineen asumassa jossakin vaiheessa 1920-luvulla. 314 VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA. 315 Vahvialan kartan mukaan Rautatie ylitti Nurmissa Lautalan - Rakkolan joen. 316 Vahvialan pitäjän henkikirja 1925, KAD; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, MVA; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA; Hilda myi Juholan 27.3.1929 Juho Sipiläiselle joka ei liene ollut mitään sukua Juhanalle. Viipurin hovioikeus, Viipurin tuomiokunnan renovoidut lainhuutopöytäkirjat 1929 sk II. Hammb:25, MMA; Antin perheen Juholassa asuminen: Suullinen tieto Eila Louramolta, ei lähdeluettelossa. 317 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973, MVA. 318 Tuula ja minä kiertelimme nuorena parina maaseudulla kyselemässä maalaistaloista ostettavia vanhoja esineitä. Tällaisella retkellä löysimme Junghans -merkkisen seinäkellon. Sen koneisto oli toisessa laatikossa ja kotelo toisessa. Veimme kellon kellosepälle, joka sai sen kuntoon ja kertoi koneiston yhden rattaan olleen väärin päin. Se saattoi olla selitys halvalle ostohinnalle. – Markku Virolainen. 319 Hennan ja Eeron kronikkaa – 92; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973, MVA. 320 Sisarusten muistelusten lisäksi: Sutela 1949, 51,78, 97, 236. 359

Viitteet

321 Tytön nimi oli Kaisu Koskelainen. Hänet palkattiin Vahvialan kuntaan ensin vuoden 1931 alusta kanslia-apulaiseksi ja sitten 1.1.1935 vakinaiseksi kirjanpitäjäksi. Sutela 1949, 30. 322 Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973, MVA. 323 Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1926, 536. Viipuri 1926. 324 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976. 325 Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976. 326 Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA; Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976, MVA; Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemistot vuosilta 1926 … 1930. 327 Viipurin kaupungin henkikirjat 1930. KA; Antin 2001, 112; Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. MVA. Hennan ja Eeron kronikkaa – 92. HVA. 328 D-kortti, Eero Virolaisen kantakortit. KA; Virolainen, Aatu 230, 45–47. SKSÄ; Ikikalenteri http://www.jkauppi.fi/time/calendar/ ikikalenteri.php 329 D-kortti, Eero Virolainen. KA. 330 C Sotilaskantakortti, Eero Virolaisen kantakortit. KA; Todistus jossa ote KTR 2:n päiväkäskystä 314/12.11.1925: Radiokurssi 2.9– 12.11.1925 ja ote päiväkäskystä 344/12.12.1925: Merkinantokurssi 23.11–8.12.1925. EVA. 331 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2; D-kortti, Eero Virolaisen kantakortit. KA. 332 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2. KA. 333 Virolainen, Aatu: Sotilasveljeni Eero, 1. SKS KRA. 334 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. MVA. 335 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n3. MVA. 336 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2; C Sotilaskantakortti R3, Eero Virolaisen kantakortit KA; Sukuselvitys Virolaisen suvusta 1972. MVA; Virolainen, Aatu: Sotilasveljeni Eero, 1. SKS KRA. 337 D-kortti, Eero Virolaisen kantakortit. KA. 338 Nimi muutettiin Aleksanterinkadusta Karjalankaduksi vuonna 1929 ja edelleen Mannerheiminkaduksi vuonna 1941. Esim. Lankinen 1994, 68. Tämän tutkimuksen liitekartassa katu on nimellä Karjalankatu. 339 Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvialan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Virolainen 2011, 99; Helka Huttusen haastattelu 1999, n11 ja Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA; Karjala-lehden osoite: Digitaalinen sanomalehtiarkisto. Fennica. 340 Viipurin tuomiokirkkosrk. Pää- ja rippikirjat 1931–1940, I Aa:27, A - H. KAD; Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1927–1928, Viipuri 1927; Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvialan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n1 ja 4. MVA; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA. 341 Viipurin pitäjän henkikirja 1930 I. KA; Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1926, Viipuri 1926. 342 Viipurin pitäjän henkikirjat 1928. KA; Virolainen 2011,118; Helka Huttusen haastattelu 1999, n1 ja 4. MVA. 343 Viipurin pitäjän henkikirjat 1929 ja 1930. KA; Matilda Virolaisen 14.3.1929 saama postikortti; Hennan ja Eeron kronikkaa – 92; Helka Huttusen haastattelu 1999, n.11. MVA. 344 Virolainen 2011, 91 kuvateksti, 121. 360

Viitteet

345 Helka Huttusen haastattelu 1999, n7. MVA. 346 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. MVA. 347 Toini Pedersenin kirjeet Helena Virolaiselle 10.2.1991. ja 29.1.1985. HVA. 348 Helka Huttusen haastattelu 1999, n4. MVA. 349 Palkintokokoelma. EVA. 350 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n7. MVA. 351 Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. MVA. 352 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5-6. MVA. 353 Virolainen 2011, 117. 354 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. EVA; Koivisto 1939, 28. 355 Kaleva, Rovaniemi ja Pohjolan sanomat –lehdet kesäkuu 1929. 356 Kaleva 19.6.1929 kirjoittaa että puheen tulisi pitämään Koivisto. 357 Viipurin kaupungin henkikirja 1929. MMA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. MVA. 358 Vrt. Moos. 1:10–12. 359 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 360 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 361 Eero Virolaisen ja Helena Sipiläisen kihlakortti, MVA; Ansioluettelo N:o 50/KTR 2. EVA; Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 6.12.1984, HVA; Ikikalenteri http://www.jkauppi.fi/time/calendar/ikikalenteri.php; Viipurin kaupungin henkikirjat 1930, KA; MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirje 9.7.2013, MVA; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5, MVA; Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1931–1932, Viipuri 1931; Helka Huttusen haastattelu 1999, n5, MVA. 362 Viipurin kaupungin henkikirjat 1930, KA; MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirje 9.7.2013, MVA. 363 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, MVA; Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. MVA; Ikikalenteri http://www.jkauppi.fi/ time/calendar/ikikalenteri.php 364 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5, MVA; Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA. 365 Todistus KTR 2:n radiokurssilta 1.1.1929 – 15.6.1929. EVA. 366 Viestipataljoona 1:n Radio k-aliupseerikurssin todistus 29.11.1930. EVA. 367 Sotilasradiosähköttäjän pätevyystodistus 28.11.1930. EVA. 368 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2. EVA; Palkintokokoelma. EVA; Viipurin Reippaan historia: http://www.viipurinreipas.fi/perustiedot ja http://www.lahdenreipas.fi/historia/ haettu 21.7.2013, ei lähdeluettelossa. 369 Tykistön tarkastajan apulaisen ev. Svanströmin 14.2.1936 kirjoittama palvelutodistus, KTR 2:n vääpelin toimen toimikirja, Ansioluettelo N:o 50/KTR 2, C Sotilaskantakortti R3Eero Virolainen. EVA. 370 Tykistön tarkastajan apulaisen ev. Svanströmin 14.2.1936 kirjoittama palvelutodistus. EVA; Aatu Virolaisen puhe Eeron siunaustilaisuudessa, HVA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n2. MVA. 371 Helka Huttusen haastattelu 1999, n7. MVA. 372 C Sotilaskantakortti R3Eero Virolainen. EVA. 361

Viitteet

373 Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA; MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirje 9.7.2013, MVA. 374 MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirje 9.7.2013, MVA; Hennan ja Eeron kronikkaa – 92, HVA; Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1 ja Helka Huttusen haastattelu 1999, n5. MVA. 375 Karjala-lehti, Viipuri 3.9.1931. 376 Muistio puhelusta Valto Mattilalle 21.7.2013. MVA. 377 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA. 378 Viipurin kaupungin henkikirja, aakkosellinen luettelo 1931. KA; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA; Eila Louramon ja Esko Sipiläisen yhteishaastattelu 2000, n1.MVA. 379 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972, 5. MVA; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 380 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2. MVA. 381 Viipurin kaupungin henkikirja 1931. KA; Viipurin osoitekalenteri 1931–32, Viipuri 1931; Petri Juvelan kirjeselvitys Viipurin henkikirjoista 9.7.2013. MVA. 382 Viipurin osoitekalenteri 1931–32, Viipuri 1931; Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvialan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Viipurin kaupungin henkikirja 1931. KA; Viipurin osoitekalenteri 1931–32, Viipuri 1931; Petri Juvelan kirjeselvitys Viipurin henkikirjoista 9.7.2013. MVA; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA; Toini Virolainen kirje Helena Virolaiselle 24.6.1948. HVA. 383 Viipurin kaupungin henkikirja 1930. KA; Petri Juvelan kirjeselvitys Viipurin henkikirjoista 9.7.2013. MVA; Viipurin osoitekalenteri 1929–30, Viipuri 1929. 384 Toini Pedersenin kirjeet Helena Virolaiselle 20.6.1977, 29.6.1984, 29.1.1985, 4.9.1988, 17.9.1989. HVA. 385 Taistelukoulun Kanta-aliupseeriosaston Tykistökurssin todistus 11.2.1933. EVA. 386 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA, Puolusvoimien liikuntakasvatuskurssin todistus 1.10.1938. EVA. 387 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2 ja C Sotilaskantakortti R3 Eero Virolainen. KA. 388 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2. 389 Helka Huttusen haastattelu 1999, n6 ja 7. 390 Sävy 1972, 128. 391 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 392 Virolainen, Aatu: Sotilasveljeni Eero, 1. SKS KRA. 393 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5; Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1; Knut Koskelaisen haastattelu 2010. 394 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n3; Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n 6; 395 Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. 396 Tykistön tarkastajan apulaisen ev. Svanströmin 14.2.1936 kirjoittama palvelutodistus. EVA. 397 Sävy 1972, 128. 398 Ansioluettelo N:o 50/KTR 2 ja siihen käsin tehty lisäys; Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA; Virolainen, Aatu: Sotilasveljeni Eero, 1. SKS KRA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. 399 Kronikka VAYn kuoron pikkujouluun 1935. EVA. 362

Viitteet

400 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA. 401 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA; Tiili 1961, 60. 402 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 403 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. KA. 404 Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n 4; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 405 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2; Viipurin lääninhallitus, lääninkanslia, päätös- ja välipäätöstoisteet v. 1939 Db:214, MMA; Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA. 406 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. 407 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5 ja 7. 408 Viipurin tuomiokirkkosrk. Pää- ja rippikirjat 1931–1940 (I Aa:27, A - H). KAD. 409 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Helena 11.10.1940, KA; Helena Virolaisen käsin kirjoittama muistelus 1980-luvulta. HVA; Eero Virolaisen kirje Aini Kyytsöselle 6.6.1943. EVA. 410 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Helena 11.10.1940, KA 411 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Helena 11.10.1940, KA 412 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Helena 11.10.1940, KA 413 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Helena 11.10.1940, KA 414 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2; Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n7; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA. 415 Virolainen, Mikko: Henna Virolaisen haastattelu. MVA. 416 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA; Viipurin kaupungin osoitteen mukaiset henkikirjat 1936. LOGAV. 417 Viipurin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939–1940, 193?; Hennan ja Eeron kronikka – 92. HVA. 418 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA. 419 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2-3. 420 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 421 Knut Koskelaisen haastattelu 2010. 422 Puolustuslaitoksen liikuntakasvatuskurssi 13–20.9.1938 todistus. EVA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. 423 Helka Huttusen haastattelu 1999, n6. 424 Viipurin kaupungin aakkoselliset henkikirjat 1933–1934. KA; Viipurin kaupungin osoitteen mukaiset henkikirjat 1932 ja 1937. LOGAV; Petri Juvelan kirjeselvitys Viipurin henkikirjoista 9.7.2013. MVA; Sipiläinen, Pauli kantakortit.KA; Viipurin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939–1940, 193?; Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n 5. 425 Viipurin ortodoksinen seurakunta, Pääkirja 1924–1940. KAD; Viipurin kaupungin aakkoselliset henkikirjat 1933–1934. KA; Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972. MVA; Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n 6. 426 Sukuselvitys Sipiläisen suvusta 1972. MVA; Viipurin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939–1940, 193?; 427 Muistio puhelusta Auli Sipiläinen - Markku Virolainen 24.4.2012. MVA. 428 Sipiläinen, Pauli kantakortit.KA. 363

Viitteet

429 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n4; Helka Huttusen haastattelu 1999, n6 ja 11. 430 Viipurin kaupungin henkikirjat 1934, aakkosellinen luettelo. KA; Sofia Koskelaisen ja Helena Virolaisen haastattelu 1973. MVA. 431 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1-2; Knut Koskelaisen haastattelu 2010. 432 Knut Koskelaisen haastattelu 2010; Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n3-4. 433 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1, 2 ja 4. 434 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n1. 435 Knut Koskelaisen haastattelu 2013. 436 Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n2. 437 Eila Louramon ja Esko Sipiläisen haastattelu 2000, n1-2 ja 7. 438 Siirtoväen korvausanomukset, Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940, KA; Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 3.4.1988. HVA; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA. 439 Toini Pedersenin kirje Helena Virolaiselle 7.7.1991. HVA 440 Viipurin kaupungin aakkoselliset henkikirja 1933-1935. KA; Viipurin kaupungin osoitteenmukainen henkikirja 1936. LOGAV; Toini Pedersenin kirjeet Helena Virolaiselle Annan päivänä 1974, 5.5.1976, 6.12.1984 ja 10.2.1991. HVA 441 Sukuselvitys Virolaisen suvusta 1972. MVA. 442 Viipurin kaupungin aakkoselliset henkikirja 1933-1935. KA; Viipurin kaupungin osoitteenmukainen henkikirja 1936. LOGAV; Sukuselvitys Virolaisen suvusta 1972. MVA; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n6; Helka Virolaisen kirje Matilda Virolaiselle 15.3.1939, kopio. MVA. 443 Viipurin kaupungin osoitteenmukainen henkikirja 1936. LOGAV; Sukuselvitys Virolaisen suvusta 1972. MVA; Viipurin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939–1940, 193?. 444 Helka Huttusen haastattelu 1999, n6; Virolainen 2011, 71; Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, n3; Tuula Virolaisen muistelus 26.5.2013. MVA. 445 Sukuselvitys Virolaisen suvusta 1972. MVA; Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvialan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA. 446 Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvilan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n7. 447 Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvilan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA. 448 Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvilan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Helka Huttusen haastattelu 1999, n7. 449 Siirtoväen korvausanomukset ja -päätökset. Vahvilan kunnan arviointilautakunnan päätös 3.6.1946. KA; Sirkku Ruusulammen välittämää muistitietoa. MVA. 450 Helka Huttusen haastattelu 1999, n5; Virolainen 1999. 451 Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri; Virolainen Eero: Sotakoulukeskuksen henkilökortti jaC Sotilaskantakortti. KA; Helena Virolaisen rintamapalvelutunnuksen hakemus. HVA.

364

Lähteet

1. Arkistolähteet Kansallisarkisto (KA) Helsinki Henkikirjoittajat Viipurin kaupungin henkikirjat, Aakkosellinen luettelo 1931 Viipurin pitäjän henkikirjat 1930 (Rannan kihlakuntaa) KTR 2:n päiväkäskyt 1926 - 1931 Siirtoväen korvausanomukset Virolainen Eero ja Helena 11.10.1940 Sipiläinen, Pauli kantakortit. Valtiorikosoikeuden syyttäjävirasto VRO 67/604 Sipiläinen Juho Eliaanpoika. KA. Virolainen, Eero kantakortit C Sotilaskantakortti C Sotilaskantakortti R3 D-kortti Ansioluettelo 4022 Jyväskylän sotilaspiiri. Ansioluettelo N:o 50/KTR 2. Suomen sotasurmat 1914-1922 –sivusto. http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat Kansallisarkiston digiarkisto (KAD) Internet Henkikirjoittajat Viipurin maalaiskunnan Henkikirjat 1875 – 1900 Vahvialan pitäjän henkikirjat 1925 Vahvialan seurakunta Pää- ja rippikirjat III 1921–1930, (I Aa:3, kylät Vahviala - Vanhakylä - Tervajoki) Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1921 - 1953 (I Fa:1) Viipurin maaseurakunta Pää- ja rippikirjat II 1910–1919 (I Aa:41, kylät Repola - Yläsäiniö) Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1908 - 1918 Viipurin ortodoksinen seurakunta Pääkirja 1924–1940 Viipurin tuomiokirkkoseurakunta Pää- ja rippikirjat 1931–1940 (I Aa:27, A - H)

365

Lähteet

Mikkelin maakunta-arkisto (MMA) Mikkeli Henkikirjoittajat Viipurin kaupungin henkikirjat 1929 Viipurin hovioikeus Viipurin tuomiokunnan renovoidut lainhuutopöytäkirjat. Viipurin lääninhallitus Lääninkanslia, päätös- ja välipäätöstoisteet v. 1939 Db:214. Tiluskartta Vahviala 14:27 Tiluskartta Vahviala 14:74 Sotamuseon kuva-arkisto (SMKA), Helsinki Kuvataltiot F835: KTR-2 Viipuri 1920–1930-luvuilla Suomen Tykistömuseon arkisto (STMa), Hämeenlinna Kuvia Viipurin tykistöstä 1920- ja 1930-luvuilla. Karjalan Tykistörykmentin arkisto (KarTR), Vekaranjärvi Kuvia KTR 2:sta Viipurissa ja Perkjärvellä Puolustusvoimien kuva-arkisto. (sa-kuva.fi.), Internet Talvi- ja jatkosodan kuvia Leningradskij oblastnoj gosudartsvennyj arhiv v g. Vyborg (Leningradin oblastinarkisto, Viipuri) (LOGAV) Viitteet ovat muotoa LOGAV 1,16,1334,1. Viitteessä ovat arkistotunnuksen jälkeen arkistonmuodostajan [fond] numero, asiakirjaluettelon [opis] numero, säilytyskansio [delo] ja viimeisenä asiakirjan juokseva numero kansiossa. Viipurin kaupungin henkikirjat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, Helsinki (SKS KRA) Aatu Virolaisen tallenteet 1-676 vuosilta 1962–1977 ja E 2991–285 1980: Olen ollut renkinä, olen ollut vankina Sotilasveljeni Eero Viitteet ovat joko muotoa Virolainen, Aatu: Lapsuus ja sen muoto- ja kasvuympäristö, x. SKS KRA. jossa x on sivunumero(t) tai Virolainen, Aatu yyy. SKS KRA. jossa yyy on tallenteen numero.

366

Lähteet

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkisto, Helsinki (SKSÄ) Aatu Virolaisen äänitetallenteet 126, 127, 230, 231 ja 326 vuodelta 1980. Viitteet ovat muotoa: Virolainen, Aatu zzz, xx. SKSÄ missä zzz on nauhasarjan numero ja xx nauhan sisällysluettelon yksikkönumero paitsi nauhasarjan 326 osalta jossa viitteet ovat muotoa: Virolainen, Aatu 326b, nn min. SKSÄ missä kirjan on sarjan alatunnut ja nn on minuuttia nauhan alusta. Fennica, Kansalliskirjaston kotisivut. Digitaalinen sanomalehtiarkisto. Karjala-lehti 1910. Eero Virolaisen arkisto, kirjoittajan hallussa (EVA) Kaarina Todistukset Todistus jossa ote KTR 2:n päiväkäskystä 314/12.11.1925: Radiokurssi 2.9–12.11.1925 ja ote päiväkäskystä 344/12.12.1925: Merkinantokurssi 23.11–8.12.1925 KTR 2:n radiokurssi 1.1.29–15.6.29. Radio k-aliupseerikurssi Viestipataljoona 1:ssä 3.1–30.6. ja 1.10–29.11.1930. Sotilasradiosähköttäjän pätevyystodistus 28.11.1930. KTR 2:n vääpelin toimen toimikirja 29.4.1932. Taistelukoulun Kanta-aliupseeriosaston Tykistökurssin todistus 11.2.1933. Tykistön tarkastajan apulaisen ev. Svanströmin 14.2.1936 kirjoittama palvelutodistus. Puolustuslaitoksen liikuntakasvatuskurssi 13–20.9.1938. Eero Virolaisen kirjoittamat kronikat Virolainen, E.: KTR 2:n Aliupseerikerhon vaiheet. Kahdeksan sivuinen koneella kirjoitettu historiikki. Julkaistu VAY:n Jouluviesti 1940 -lehdessä. Valokuvat Palkintokokoelma. Helena Virolaisen arkisto, kirjoittajan hallussa (HVA) Kaarina Hennan ja Eeron kronikkaa – 92 Helena Virolaisen kirjoittama muisteluspuhe 1980-luvulta. Toini Pedersenin, entinen Kortelainen, omaa sukua Virolainen, kirjeet ja postikortit Helena Virolaiselle vuosina 1944–1992. alokuvat Markku Virolaisen arkisto, kirjoittajan hallussa (MVA) Kaarina Sukututkimus Sipiläisen suvusta: Ent.Viipurin maaseurakunta kks. 249 vv.1765–1778. Lakkautettujen seurakuntien arkisto, Mikkeli. 14.9.1972. Sukuselvitys Virolaisen suvusta: Ent. Muolaan seurakunta kks. 227 vv. 1822–1932. Lakkautettujen seurakuntien arkisto, Mikkeli. 27.9.1972.

367

Lähteet

MMA:n tutkijan Petri Juvelan kirjeet ja niitten liitteet Markku Virolaiselle 16.1.2013 ja 9.7.2013. Valokuvat Markku Virolaisen digiarkisto, kirjoittajan hallussa (MVDA) Kaarina Dioista skannatut kuvat Valokuvat Matilda Virolaisen ja hänen lastensa Helkan, Annan, Toinin ja Eeron kirjeitä ja kirjekopioita. Raili Perkka, äänitetty muisteluskatkelma O-I Meurmanista bussimatkalla Viipuriin16.4.2011. Perkka on Meurmanin sukua. Eila Louramon arkisto, (ELA) Maija Valkolehdon hallussa, Paimio Valokuvat Sofia Koskelaisen arkisto, (SKA) Maire Koskelaisen hallussa, Kolho Valokuva-albumi Reijo Virolaisen arkisto, Kuopio. (RVA) Matilda Virolaisen valokuva-albumi Sirkku Ruusulammen arkisto, Riihimäki. (SRA) Valokuvat Leena Kurran arkisto (LKA), Hankasalmi Hilja Kilpiön kirjoittamat ”Siniset vihot” Lauri Airikan arkisto (LAa), Pirjo Airikan hallussa, Piikkiö. Valokuvakokoelmat Erkki Marttilan arkisto (EMA), Turku Picasa kuvakoelma Väinö Svanströmin kuva; https://picasaweb.google.com/lh/photo/k_UmXrPfgkeuJ7UKelmB99MTjNZETYmyPJy0liipFm0. Haettu 15.9.2012.

368

Lähteet

2. Sanoma- ja aikakauslehdet Joulukannel : Karjalan liiton joulujulkaisu Hietanen, Silvo: Varuskuntien Karjala. 1998, s. 28–29 Kaartilainen-Vauhtipyörä Korhonen, Jyri: Viipuri - suomalainen varuskuntakaupunki. 1994: 2, s. 52–53 Kaleva, kesäkuu 1929 Toukolan sekakuoron matka Kaleva.fi, Kaleva-lehden verkkoversio, 26.6.2007. Karjala. Viipuri, Lappeenranta Karjala no 269 20.11.1909 Karjala no 84 14.4.1910. Karjala 22.11.1927. Karjala 1.9. – 1.11.1931. Karjala no 45 1970 Vahviala-liite sivu 1. Junttila, Paavo: Varuskunta - osa Viipuria. 13.1.1994, n:o 2, s. 3 Suhonen, Olavi: Historiaa lapsuuteni Viipurista. 27.10.1994, n:o 43, s. 4 Paananen, Eero: Sotilaselämä näkyi ja kuului Viipurissa. 11.11.2003, n:o 46, s. 8 Tandefelt, Marika: Seitsemän vuosisataa ja neljä kieltä. 23.3.2000, n:o 12, liite s. 5 Piiru Hiltunen, Kaarlo: Menneiltä ajoilta. 1968, no 1. Koskelo, H: Karjalan prikaatin vaiheet ja perinteet. 1979, no 2. KTR ”kakkosesta” Karjalan tykistörykmenttiin. 1968, no 1. Muinonen, Eero: Perkjärven leirinhoitajan muistelmia. 1978, no 2. Nurmi, Pentti: Muistiinpanoja. 1990, no 1. Nurmi, Pentti: Kenttätykistörykmentti 2:n kasarmialue 1930-luvun lopulla. 1991, no 3. Nygren, Arnold: Perkjäven leirillä v 1928. 1975, no 1. Ollila, Lauri: Tykkimiehiä vakinaisessa ja reservissä. 1978, no 2. Paulaharju, Jyri: Kenttätykistörykmentti 2:n taival 1918 -1939. 1995, no 3. Rantala, Tauno: Tapahtui Perkjärvellä. 1967, no 1. Pohjolan sanomat, kesäkuu 1929 Toukolan sekakuoron matka. Rovaniemi –lehti, kesäkuu 1929, Toukolan sekakuoron matka. Vapaussoturi

369

Lähteet

Noro, Viljam: Punaisten vankina Viipurin lääninvankilassa. 2005:5 sivut 58–60. Koskinen, Lasse: Vapaussota vaati paljon uhreja Karjalassa. 2008:5 sivu 35. VAY:n Jouluviesti. Vainio J.: Kerhoista kirjoitetaan; KTR 2:sta. 1937. Virolainen, Eero: KTR 2:n Aliupseerikerhon vaiheet. 1940. Virolainen, Eero (Eero Mikonp.): Pakinaa KTR 2:n AU-kerhosta. 1938. Viipurin pamaus, Viipuri 1927–1932 3. Aikalaiskirjallisuus, muistelmat, muu kuin tutkimuskirjallisuus. 3-tuumaisen tykkipunikki: Kenttätykistörykmentti No 2:en miehistölle. Suomalaisen Kommunistisen Puolueen Sotilasjärjestön lentolehtinen 18.9.19. 1919. Airikka, Lauri: Kappale Johannesta – Menneisyyttä ja muistoja. Turku 1985. Askola, Sylvi: Viipuri oli koulujen, musiikin ja taiteiden kaupunki - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Autio, Eini: Nuoruus Viipurissa –ja vähän muuallakin - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Filppu, Sirkka: Monrepoon VPK:n matka Viipuriin 1995. - Mattila, Valto, Sepp, Eino, Tuovinen, Uljas: Monrepoon VPK 1896–1996. Helsinki 1996. Harvila, Lauri: Muistikuvia 1920-luvun KTR 2:sta - Tiili, Kauko: Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin 1918 – 1958. Lappeenranta 1961. Heickell, Asta: Rykmentin lotat. 2009. www.savonmaa.fi haettu 17.9.2012 Hämäläinen, Hanna-Liisa: Sieltä sitä lähdettiin vallien takaa 1920-luvulta… – Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Hästö 1989b: Hästö, Stig H.: Syreenit kukkivat vielä - Muistoja ja tunnelmia Viipurista kesällä 1944. Helsinki 1989. Hästö, Stig H.: Viipurin vuoteni - Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Joenpolvi, Reino: Munkkilähde – Punainenlähde – Punaisenlähteentori – Punainen tori.-Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Järvinen, Ilmari: Sorvalin kasarmien isännät – Järvinen, Ilmari (toim.) Viipurin Sorvali. Hyvinkää 1993. Järvinen 1993b: Järvinen, Ilmari: Kenttäharmaat naapurimme– Järvinen, Ilmari (toim.) Viipurin Sorvali. Hyvinkää 1993. Karvinen, Elli: Muistoja Viipurin tyttöpartiosta - Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Karvinen, Väinö: Muistikuvia Viipurin varuskunnasta. Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Koivisto, Veikko: Musiikkiharrastukset – Toukolan työkeskuksen elämää. Porvoo 1939. Kokkonen, Marjatta: Vekrotniemelle rakkaudella ̶ Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Korhonen, Paavo (toim.): Kotitalomme Pantsar Viipurissa. Elämää kotona ja kodin ulkopuolella. Helsinki 2004. Lehtinen, Artturi, Reima, Vilho ja Tirranen M.: Nuorison käytös / maaseudun nuorisolle käytösohjeita. Helsinki 1923 Lempinen, Päiviö: Marsin pojan muisteluksii Viipuri viisii - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Liikanen, Veikko Olavi: Hevosmiehenä Viipurissa - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa - Eino Partasen valokuvia. Hämeenlinna 2010. Nurmi, Pentti: Varusmiespalvelu Viipurissa Kenttätykistörykmentti 2:ssa. Karjalan tykistöä 90 vuotta. Soikkeli, Mikko & al. (tk). Saarijärvi 2008. Palola, Pekka: Käytännöllisiä tietoja Viipuriin saapuville (v. 1938). - Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Palojärvi, V.H. & al.:Suomen sotaväki. Helsinki 1936.

370

Lähteet

Pösö, Vilho: Sorvalin osuus varuskuntakaupunki Viipurissa. Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Raamattu, 1992-suomennos, evl.fi. Raekallio, Ilmari (toim.): Päivä Wiipurissa. Lyhyt matkaopas [1925] Näköispainos. Jyväskylä 1990. Sandberg, Börje, Viherjuuri, H.J.: Viipuri. Helsinki 1936. Sarmanne, Kai: Sotilaiden kaupunki. Koulupojan tie. Muistoja Viipurin Suomalaisen Lyseon ja koulukaupungin vaiheilta IV. Helsinki, 1991. Siltala, Seija: Ainoa paljasjalkainen – Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Sisäpalvelusohjesääntö. Toinen painos. Helsinki 1939. Suomen tieturisti 1939. Helsinki 1939. Sävy, Erkki & Valjakka, Unto & Vahvaselkä, Antti: Karjalan tykistöä Viipurista Lappeenrantaan. 3. lisätty painos 1984 & 2. painos 1972. 1. painos Lappeenranta : Karjalan tykistörykmentin kilta, 1970. Talvio, Pauli: Viipurilainen juoksupoika muistelee ̶ Viipurilainen kertoo viipurilaiselle. Toimittanut Pentti Rousku. Helsinki 1989. Tertti, Aarno: Asevelvollisena Viipurissa vuonna 1919–1920. Viipurin suomalaisen kirjallisuusseuran toimitteita no 13. Lappeenranta 2001. Tiili, Kauko: Kenttätykistörykmentti 2:sta Karjalan tykistörykmenttiin 1918 – 1958. Lappeenranta 1961. Tilli, Kalevi: KARJALAINEN RAPSODIA. Vanha viipurilainen muistelee. WSOY 1992 Tilli, Kalevi: Viipuri, muistoja kaipuuni kaupungista. Porvoo 1985. Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Helsinki: Tammi, 1985. Vesanen, Hilkka-Liisa: Kaupankäyntiä Viipurissa – Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1926, Viipuri 1926. VIIPURIN osoite- ja liikehakemistoja 1926, 1927, 1930, 1931, 1936, 1937 viimeisin: VIIPURIN OSOITEKALENTERI JA LIIKEHAKEMISTO 1939–1940. Karjalan Painotyö Oy, Viipuri 1939. Viipurin puhelinluettelo 1939 Viipurin Puhelinosakeyhtiö Karjalan Kirjapaino Oy, Viipuri 1938. http://www.genealogia.fi/hakem/viipuri/viips2.htm Viipurin puhelinluettelo 1938 Viipurin Puhelinosakeyhtiö Karjalan Kirjapaino Oy, Viipuri 1937. http://www.genealogia.fi/hakem/viipuri/viips2.htm Viiste, Juhani O. V.: Viihtyisä vanha Wiipuri : kulttuurimuistojen, kuulujen puistojen, kauniiden tornien kaupunki. Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Vuorikoski, Anneli (Vuorikoski 2007 b): Viipurin teatterielämällä vankat perinteet - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Äikäs, Pentti: Silloin ennen Viipurissa - Vuorikoski, Anneli (toim.): Viipuri syvämmes. Helsinki 2007. Öhquist, Harlad: Viipuri sotilaallisena keskuksena ja varuskuntakaupunkina – Kivi-Koskinen J. et al (tk): Viipurin kirja. Helsinki 1958. 4. TV-ohjelmat. Kansojen ja kielien Viipuri - Muistojeni Karjala. YLE Teema 15.6.2011. (Uusinta vuodelta 2004.) 5. Haastattelut, keskustelut ja kirjeenvaihto, kirjalliselta osin kirjoittajan hallussa. Fabrin, Samuel. Sähköposti Markku Virolaiselle 20.9.2012.

371

Lähteet

Huttunen, Helka. Eero Virolaisen sisar. Nauhoitettu ja litteroitu haastattelu haastateltavan kotona Helsingissä keväällä 1999. Viitteet tekstissä ovat muotoa: Helka Huttusen haastattelu 1999, nZ jossa Z on haastattelun nauhanumero. Kitunen, Elina os. Sipiläinen, s. 1929, Helena Sipiläisen serkku. Osittain litteroitu haastattelu 14.3.2013 haastateltavan kotona Nastolassa. Koskelainen, Sofia ja Virolainen, Helena. Litteroitu yhteishaastattelu 1973. MVA. Koskelainen, Kai, metallimies, eläkeläinen, Koskelainen, Knut, yrittäjä, eläkeläinen. Eero Virolaisen vaimon sisaren poikia, syntyneet 1920-luvun alussa Osittain litteroitu nauhoite. 16.1.1999. Viitteet tekstissä ovat muotoa: Kai ja Knut Koskelaisen haastattelu 1999, nZ jossa Z on haastattelun nauhanumero. Koskelainen, Knut haastattelut 2010 ja 2013. Lankinen, Juha. Viipurissa syntynyt, sitä paljon tutkinut ja siitä paljon kirjoittanut arkkitehti, Mikkelin museossa olevan Viipurin pienoismallin isä. Sähköposti Markku Virolaiselle 6.10.2011. Lankinen, Juha. Haastattelu Nuijamaan raja-asemalla Viipurin matkalla 16.4.2011. Louramo, os. Sipiläinen, Eila ja Sipiläinen, Esko. Osittain litteroitu yhteishaastattelu Piikkiössä maaliskuussa 2000. Viitteet tekstissä ovat muotoa Louramo, os. Sipiläinen, Eila ja Sipiläinen, Esko yhteishaastattelu n. Z, Y min. 2000., jossa Z on nauhan numero ja Y minuuttia nauhan alusta. Mattila, Valto. Puhelinhaastattelu 28.4.2011. Mattila oli haastattelun aikaan 91-vuotiaana Monrepon VPK:n toiminnanjohtaja. Ennen sotia Saunalahdessa asuessaan hänellä oli omakotitalo Linnasaarenkadulla. Muistio puhelusta 21.7.2013. Nyt Mattila oli 93-vuotias ja edelleen Monrepon VPK:n toiminnanjohtaja. Ruusulampi, Sirkku. Sirkun välittämää suvun muistitietoa. Saksa, Aleksandr. Venäjän tiedeakatemian aineellisen kulttuurin historian instituutin johtava tutkija ja Viipurin pääarkeologi. Osittain litteroitu nauhoite. 6.8.2011. Sipiläinen, Auli. Muistio puhelusta Auli Sipiläinen - Markku Virolainen 24.4.2012. Auli on Pauli Sipiläisen pojan Heimo Sipiläisen vaimo. Virolainen, Helena: Helena Virolainen muistelee lapsuuttaan vuonna 1976. Litteroitu haastattelu. MVA. Muisteluksia lapsuudesta ja nuoruudesta 26.6.1996. MVA. Virolainen, Maarit. Suullinen muistelus Turun rautatieaseman pienoisveturista. Piikkiössä 4.4.2012. Keskustelu kirjoittajan kanssa keväällä 2013. Virolainen, Mikko. Puhelinhaastattelun muistio 12.2.2001. Virolainen, Tuula. Litteroimaton haastattelu Aino Salminiemen koulumatkasta. Piikkiö 2013. Muistelus Aino Elonmaan sairastumisesta tuberkuloosiin. Pyhäjärvellä Virossa 13.6.2013. Suullinen tieto Arvi Salminiemen kuolemasta. Piikkiössä 7.1.2012. Suullinen tieto Helena Virolaisen kertomasta ”Piensillan pikisilmät”-nimityksestä. Piikkiössä Joulukuu 2012. Muistelus Hennan kertomuksista Eeron ja Hennan ensimmäisestä tanssista ja Matildan rikkaruohojen kitkemisestä. Piikkiössä 26.5.2013

372

Lähteet

6. Tutkimuskirjallisuus Andersin, Hans: Viipuri monikulttuurisena ja monikielisenä kaupunkina symposiumi 2004. Haettu Viipurikeskus.fi 3.4.2011. Antin, Antero (toim.): Silviisii Sipiläs Vahvialan kirkonkylä. Jyväskylä 2001. Floman, Per Erik: Viipurin kansainvälinen ilme. Artikkeli. Viipurin suomalaisen kirjallisuusseuran toimitteita 11. Helsinki, 1996. Haikonen, M. Viipurin Aliupseeriyhdistys R.Y. 27.2.1925 – 27.2.1935. 10-vuotiskertomus. Viipuri 1935. Hakala-Rahko, Ilmo: VIIPURISSA VIIPURISTA VIIPURIIN. Viipurin vaikutusalueen julkisen liikenteen historiaa Ruotsin vallan ajasta kesään 1944. Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry. Esa Print Oy, Lahti 2010 Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri, suomalainen kaupunki. Helsinki 2000. Härkönen, Iivo (Toim.): Karjalan kirja. Porvoo 1932. 2. painos. Ihalainen, Erkki – Mälkki, Heikki – Pystynen, Raimo: Vahviala-kotiseutua kuvina. Tampere 1997. Ikikalenteri, http://www.jkauppi.fi/time/calendar/ikikalenteri.php. Iltanen, Jussi (Toim.): Viipurin karttakirja 1939. Porvoo 2006. Kantanen, Pekka & Mäntyniemi, Mikko: Aikamatka Viipuriin. Kuopio 2010. Kolme karjalaista kaupunkia -näyttelyn esinelista. Etelä-Karjalan museo Lappeenranta. Ei vuosilukua, saatu 2012, 18. Koskinen, Tuulikki: Meurman, Otto-Iivari (1890 - 1994). Kansallisbiografia 2005. Haettu 8.3.2013. Kronlund, Jarl: Suomen puolustuslaitos 1918–1939. Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXIV. Neljäs painos. Porvoo 1992 Kronlund, Jarl: Suomen puolustuslaitos 1918–1939. Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XXIV. Porvoo 1988. Kurenmaa, Pekka & al. (toim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. Helsinki 1991. Kuujo, Erkki: Puolue-elämä ja poliittiset tapahtumat ̶ Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Kähäri, Matti: Maanpuolustusjärjestöt ̶ Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Laine, Aaro, Nissilä, Viljo: Urheilu ja voimistelu ̶ Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Lakio, Matti: Viipurin talouselämä 1840–1944. – Timonen, Pekka(toim.): Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajien seura Pamaus 100-vuotias. Helsinki 1992. Lankinen Juha: Aikajana - Viipurin muistomerkin vaiheet. Nelisivuinen painamaton muistio Mikael Agricolan muistomerkistä Viipurissa. Päivätty 17.2.2007. Lankinen, Juha: Wiipurin rakennusten salaisuudet. Viipurikeskuksen 16–17.4.2011 järjestämän turistimatkan kaupunkikierroksen neljäsivuinen tukimoniste. Päivätty 14.4.2011. Lankinen, Juha; Miettinen, Harri: Viipurissa 2.9.1939. Helsinki 2009. Lankinen, Juha: KAUPAN JA TEOLLISUUDEN VIIPURI Pamaus 110-vuotias, juhlajulkaisu. Karjalan Kirjapaino Oy, Kirjapaino Gummerus Oy 2000. Lankinen, Juha: Viipuri 30.11.1939 – Lindstedt, Varpu, Westermark, Harri (toim.): Sellanen ol´ Viipuri. Helsinki 1994. Manninen, Ohto: C.G.E. Mannerheim, http://www.mannerheim.fi. Haettu 2.2.21012. Mattila, Valto, Sepp, Eino, Tuovinen, Uljas: Monrepoon VPK 1896–1996. Helsinki 1996. Meurman, Otto-I: Rakennustoiminta ̶ Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Mikola, K. J.: Viipuri rauhan ajan varuskuntana ja sodissa. – Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Monrepos historia. Pro Monrepos ry:n kotisivut; promonrepos.fi. Haettu 10.1.2012.

373

Lähteet

Myllyniemi, Urho & al. (toim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. Helsinki 1997. Nenonen, Kaisu-Maija – Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Helsinki 1998. Nurmi, Rauno (toim.): Rakkolanjoesta Hovinmaaksi. Raisio 2009. Paavolainen, Jaakko: Väestöstä ja sen asunto-oloista. Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Palokangas, Marko: Karjalan Tykistörykmentin perinteet - Soikkeli, Mikko & al. (tk): Karjalan tykistöä 90 vuotta. Saarijärvi 2008. Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia. 1. osa Helsinki 1989. Paulaharju, Jyri et al.: Tykistömme kehto, Perkjärvi : Kaukjärven ampumaleiri 1918-1939. Vammala 2001. Rauanheimo, U, V: Rauhanaikaisen tykistön perustaminen. - Suomen Tykistökoulu. Kenttätykistömme alkuvaiheet Tykistökoulun historiaa vuosina 1918–1957. Pieksämäki 1957. Rima, Aira & al (tk): Kotikyläni Kintere. Jyväskylä 2004. Rosberg J.E. & al. (tk) Suomenmaa. Maantieteellis- taloudellinen ja historiallinen tietokirja. Viides osa. Viipurin lääni. Helsinki 1923. Sallinen, Terttu: Vie männessäs -tuo tullessa. Palvelusväkeä 1920- ja 1930-luvun Viipurissa. Lappeenranta 1996. Salo, Maarit: Muistojen Löytömäki, Keuruu 2012. Simola, Keijo - Koivisto, Keijo: Maanpuolustusopisto 75 vuotta. Vöyrin sotakoulusta maanpuolustusopistoksi 1918 – 1993. Hämeenlinna 1993. Soikkanen, Hannu: Työväenliike ̶ Viipurin kaupungin historia V osa Vuodet 1917–1944. Lappeenranta 1978. Sutela, T: Vahviala sen synty ja vaiheet. Toinen painos, Lappeenranta 1949. Sutela, T: Vahvialan kunnan 10-vuotiskertomus 1921–1931. Viipuri 1933. Tilastokeskus: Rahanarvokerroin-taulukko http://www.tilastokeskus.fi/til/khi/2011/khi_2011_2012-01-18_tau_001.html. Haettu 11.10.21012 Tilli, Kalevi: Viipuri, kaipuuni kaupunki – Palmunen, Rainer (toim.):Karjalan monet kasvot. Helsinki 2000. Turun kaupungin taidekokoelma. Wäinö Aaltosen museon kotisivut: http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=10903&culture=fi-FI&contentlan=1. Haettu 10.1.2012. Uola, Mikko: Svanström, Väinö (1884 - 1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, 2006. Haettu 14.9.2012. Virolainen, Markku: Savimontusta suojeluskunnan aluepäälliköksi - Osa I Perkjärvi. Piikkiö 2011. Virolainen, Markku: Kapitulantti kaupunkilaisena. Kanta-aliupseerit Viipurin kaupunkiväestössä 1920-luvulla. Avoin yliopisto-opetus, Turun yliopisto, kulttuurihistorian proseminaarityö 26.3.2001. Virolainen, Markku: Kouluttautuva kapitulantti. 1920- ja –30-lukujen kanta-aliupseerin sosiaalinen tausta, koulutus ja kouluttautuminen tehtävään. Avoin yliopisto-opetus, Turun yliopisto, Suomen historian proseminaarityö 24.2.2000. Virolainen, Markku: Munkki ja sotilas samalla saarella. Luostarin ja varuskunnan suhteet Laatokan Valamossa vuosina 1918 – 1940. Turun yliopisto, Historian laitos, Suomen historia, pro gradu-tutkielma 2009. Virolainen, Markku: Eila Sipiläisen evakkomatka, 1999. Eilan Louramon muistelukseen perustuva painamaton teksti. MVA. Virolainen, Mikko: Henna Virolaisen haastattelu. Koulutehtävä [1993]. MVA.

374

L채hteet

7. Kartat Viipuri 1:10.000 [Otto. I. Meurman 1935], Karjalan liitto r.y., Kilama Oy; Helsinki 1969. Viipurin opaskartta 1:10.000, Karttakeskus; Helsinki 1996. Viipurin kartta 1799, httpkoti.kapsi.fitimomeriluotoSivutPaasivuKARTATKaupunki kartatKaupunkikartat.html. Haettu 27.12.2011. 8. Kuval채hteet internetiss채 http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate Tupakkatehdas Sergejeffin hinnasto 1932, haettu 16.12.2011. httpwww.porssitieto.fikuvatviipurinsaha.jpg Vekrotniemen saha 1920. http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/LAHDEN+KAUPUNGINMUSEO/LAHDEN+HISTORIALLINEN+MUSEO+LKM/LHM/VHML/TA/9104/292?museum= Lahden*+Radio*&itemIndex=1446. Haettu 30.12.2011. Pennisilta

375

Hakemisto

A Aliupseeri 78 E Eichorn, Tuula Virolaisen isän sukua 34 Eliaan kirkko 64 Elovaara Eira Maija, Martan ja Vilhon tytär (1.12.1933 - ) 282 Martta, os. Virolainen, Eeron sisko (28.3.1903 – 14.11.1943) 222, 223, 224, 226, 256, 296, 298 Martti Vilho, Martan poika (2.3.1927 - ) 224, 282, 307 Pertti Veikko, Martan poika (10.1.1928 -?) 226, 307 Raili Anni, Martan ja Vilhon tytär (7.7.1929 - ?) 256 Vilho (Henrik Wilhelm), Eeron siskon Martan mies (23.5.1926 - ?) 223, 296, 297 Espilän ravintola 67 F Fritz, Sulo kts. Ritsilä, Sulo H Heimonen Hanna, Sipilän koulun opettaja 170, 198 Heimosodat 75 Hihnasta olalle, liha-makaronilaatikko sotilasslangissa 129 Hirvipatsas 67 Hyacinthiuksen roomalaiskatolinen kirkko 64 I Imatran neito 68 Itsenäisyydenpatsas 68 J Jouluviesti 106 Juhola Hennan syntymämökki 164, 168

376

Hakemisto

K Kaipiainen Jalmari, punapäällikkö 20 Kalapoika veistos 71 Kapitulantti 78 Karjalan Kaartin Rykmentti 83 Karjalanpiirakka 1. ruoka 2. Viipurin kauppatorin rannasta Hiekan kaupunginosaan liikennöinyt laiva 46 Kauppatori 51 Kekäleenkusijat 151 Keskuskasarmi 64 Kieltolaki Viipurissa 23 Kortelainen Eemil, Toini Virolaisen 1. mies (11.9.1910 - ?) 298 Matti (Aulis Matti Ilmari), Toinin ja Eemilin poika (3.7.1937 - ) 298 Olavi (Yrjö Olavi), Toinin ja Eemilin poika (19.6.1936 - ) 298 Perttu (Perttu Sampsa), Toinin ja Eemilin poika (23.2.1939 - ) 298 Toini, kts. Viroliainen, Toini Koskelainen Anselm, Sohvin mies (7.12.1895 - ?) 185, 194, 206, 239, 255, 292, 294, 295 Kai, Sohvin ja Anselmin poika (12.2.1923 - ?) 240, 242, 255, 295 Kalevi, Sohvin ja Anselmin poika (9.6.1925 - ?) 255, 295 Knut, Sohvin ja Anselmin poika (2.9.1927 - ) 292 Sofia (Sohvi), os. Sipiläinen, Hennan sisko (28.12.1919 - ?) 162, 165, 166, 180, 194, 197, 199, 239, 255, 288, 289, 292, 295 Kreikkalaiskatolinen tuomiokirkko 63 Kukkapari, kuvan 112 tekstissä 213 Kuntala, Vahvialan tuomiokirkko jossa toimi kunnanhallinto 176 Kusisukset, aamutossut sotilasslangissa 130 Kyyrölän potteja 197 Kyytsönen Aini, os. Kuronen, Hennan liikekumppani 253, 280 Martti, Hennan liikekumppanin mies (9.12.1906 - 9.3.1989) 306

377

Hakemisto

L Lehtonen Hertta, laulunopettaja 28 Samuli, pastori 28 Lotta Svärd -järjestö 78 Löytömäki, Hilda Sipiläisen, os. Käki, syntymäkylä 173, 176 M Maaseurakunnan kirkko 62 Manner Arvo, Viipurin läänin maaherra 28, 94 Mannerheim Carl Gustaf Emil, Suomen marsalkka (4.6.1867 – 27.1.1951) 20, 73, 74 Markovilla 64 Mentula Vesa, Eeron serkku äidin puolelta 279 Metsänpoika 68 Meurman Olavi, Otto-Iivarin veli, Yltöisten puutarhantutkimuslaitoksen perustaja (1893 - 1969) 201 Otto-Iivari Viipurin asemakaava-arkkitehti (1890 – 1994) 9, 10, 201 Mikael Agricolan patsas 68 Monrepo 68 Monrepon VPKn talo, Likolammin VPKn talo 66, 232, 234 Muurinen Annikki os. Halonen (19.3.1909 – 10.1.1991) 231, 283 Marja-Liisa (22.9. 1935 - ) 279 Toivo, Eero Virolaisen työtoveri (24.9.1902 - ?) 105, 224, 279 Mäntsälän kapina 75, 251

378

Hakemisto

N Naiminen, sekahedelmäkeitto sotilasslangissa 129 Narinkka (narikka) 13, 54 Noro Matilda kts. Virolainen, Matilda Salomon, Matildan isä (6.3.1837 - ?) 27, 29, 210 Wiljami (Viljam), Matildan veli (21.9.1887 - ?) 20 Nälkälinna 64, 224 P Paraatikenttä 61 Pennisilta 48, 50, 51 Piensilta, Juhana Sipiläisen syntymäkoti 178, 179, 181 Piikkilankaeste, silakkalaatikko sotilasslangissa 129 Pilkkanen, Sipiläisen perheen lehmä 164 Punaisenlähteentori 54, 55 Putkiräjähdys Perkjärven leirillä vuonna 1928 152 Pyhän Annan kruunu 113 Pyhätie 143, 144, 146 Pyöreä torni 60 R Rantanen Arvid, parturiliikkeen omistaja (30.9.1897 - ?) 98, 206 Ratsuri, tykkivaljakon ratsastava ajaja 135 Regulariteetti, ruutukaavaan perustuva asemakaava 35 Ritsilä Sulo Emil, 7.5.1935 asti Frits, Eeron työtoveri KTR 2:ssa 224, 226, 227, 279 Ruotsalais saksalainen kirkko 63

379

Hakemisto

S Saksa Aleksandr, arkeologi 12 Saupelto, Savipellon talo lähellä Juholan mökkiä 166 Sipiläinen Alvar Antero, Antin Ja Emman poika (19.11.1922 – 8.2.1986) 194, 255, 295, 308 Antti, Hildan ja Juhanan poika (3.6.1898 - ?) 161, 179, 180, 182, 186, 194, 255, 295, 296, 308 Eila, Antin ja Emman tytär (23.6.1925 – 3.7.2011) 27, 194, 255, 307, 357 Emma, os. Myllynen, Antin vaimo (9.1.1900 - ?) 194, 255, 283, 295 Esko, Antin Ja Emman poika (4.6.1929 – 2011) 255, 282 Heimo, Paulin ja Tamaran poika (16.5.1939 – 18.6.2008) 290 Helena (Henna) kts. Virolainen, Helena Hilda Sofia, os Käki, Hennan äiti (24.8.1874 – 14.4.1956) 24, 161, 168, 176, 177, 178, 179, 180, 191, 194, 207, 239, 244, 253, 255, 283, 287, 288, 292, 312 Hilja Alina os. Mäkinen, Paulin 1. vaimo (30.11.1913 - ) 289, 290 Juhana, Hennan isä (7.10.1870 – 31.10.1919) 161, 168, 169, 175, 178, 179, 180, 181, 182, 186, 187, 189, 191 Juhani, (Seppo Juhani), Paulin ja Hiljan poika (14.10.1935 - ) 290 Maria (Maikki), Hennan sisko (13.8.1905– 30.7.1915) 162 Pauli Johannes, Hennan veli (14.4.1915 - ?) 34, 163, 180, 194, 239, 244, 253, 255, 283, 287, 289, 290, 292, 308, 312 Sofia (Sohvi) kts. Koskelainen, Sofia Tamara (Dagmar) os. Turtia, Paulin 2. vaimo (1.5.1917 – 13.5.2006) 34, 290, 308 Sirpo Boris, Viipurin musiikkielämän sielu 27 Sotilassairaala 64 Suojeluskuntajärjestö 77 Suopelto, Juholan lähin naapuritalo 165 Svanström Väinö, KTR 2:n pitkäaikainen komentaja (1884 - 1966) 119, 122, 123, 136, 141, 149, 153, 247, 269 T Toripässi, kahvila Pyöreän tornin kyljessä 60 Torkkeli-ilmiö 30 Torkkeli Knuutinpojan patsas 68 380

Hakemisto

Torkkelinpuisto 67 Toukola, setlementtityökeskus 28 Tuomiokirkko 62 Tykkijumppa,tykkiharjoitus, tavallisesti kasarmin pihalla 129 V Valkoinen talo 65 Varuskuntakirkko 62 Viikkokatsaus, ruuan tähteistä keitetty velli sotilasslangissa; 131 Viipurin elinkeinot 40 Viipurin kaupunginmuuri 35 Viipurin kirkkoja 61 Viipurin koululaitos 29 Viipurin kuoroja 28 Viipurin Pamaus -lehti 106 Viipurin rautatieasema 60 Viipurin teatteri 25 Viipurin urheilu 30 Viipurin viides kieli 17 Viitamäki Anna kts. Virolainen, Anna Wilhelmi, Anna Virolaisen 1. mies (17.8.1901– 3.4.1939) 299, 301 Vikellys, ratsastusharjoitus 135 Virolainen Aatu, Eeron veli (19.10.1906 – 9.3.1993) 225, 256, 278, 301 Anna, Eeron sisar (14.1.1908 – 11.10.1994) 27, 177, 178, 225, 226, 227, 231, 244, 256, 257, 296, 298, 299, 300 Antti, Eeron setä, kultaseppä (15.12.1895 - ?) 308 Eero (31.1.1905 - 23.6.1944) 9, 19, 27, 45, 66, 82, 105, 128, 129, 151, 155, 158, 212, 215, 216, 217, 218, 219, 220, 221, 222, 224, 225, 227, 228, 229, 230, 231, 232, 234, 235, 238, 240, 241, 242, 243, 244, 247, 248, 249, 251, 252, 253, 258, 259, 260, 262, 263, 264, 265, 266, 267, 268, 269, 270, 271, 273, 274, 275, 276, 277, 278, 279, 280, 283, 286, 287, 292, 293, 294, 297, 298, 304, 308, 310, 311, 312, 313 Helena (Henna) os. Sipiläinen (19.11.1910 – 27.2.1997) 9, 22, 27, 28, 43, 66, 68, 161, 166, 180, 190, 191, 194, 197, 198, 200, 201, 203, 204, 206, 208, 209, 212, 227, 232, 234, 239, 242, 243, 244, 253, 277, 280, 282, 283, 286, 287, 292, 295, 308, 312, 313

381

Hakemisto

Helka, Eeron sisar (21.2.1918 - ?) 71, 224, 225, 226, 227, 229, 242, 244, 256, 298, 299, 307 Jenny Maria, ent. Karttunen, os. Sorvali, Aatun vaimo (10.3.1907 – 17.8.2003) 301 Johannes (Juho), Eeron setä, räätäli (24.5.1893 - ?) 308 Martta kts. Elovaara, Martta Matilda, os. Noro, Eeron äiti (2.1.1881 – 3.4.1941) 27, 32, 210, 224, 227, 240, 244, 256, 297, 302, 303, 304, 305, 312 Sinikka, Aatun adoptoima Jennyn tytär 1. avioliitosta (2.9.1927 – 21.7.1997) 301 Toini, Eeron sisar (20.3.1910 – 22.2.1993) 19, 149, 226, 227, 228, 229, 257, 259, 297, 298 Yrjö, Eeron veli (5.4.1921 – 26.1.1985) 224, 256, 307, 312 Vossikka 48 Väinämöisen patsas 74 Ö Ögård Helge 185, 255 Öhquist Harald, kenraali 83, 84, 87, 89, 97

382