Paluu juurille

Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen vaihtoivat koulutustaan vastaavat työurat maanviljelyyn Joroisissa. Sukutilan arjessa arvot eivät ole vain sanahelinää, niitä eletään todeksi joka päivä.

Teksti Marika Lehto Kuvat

Kaikki alkoi korkealentoisista, kansainvälisistä unelmista. Lopulta ne kävivät yllättäen toteen kädet mullassa Pohjois-Savon maaseudulla.

Näin voisi tiivistää Arnevi Rautasen ja Juha Utriaisen matkan pääkaupunkiseudulla suoritetuista opinnoista ja maailmalla tehdyistä reissuissa Joroisten Torstilan kartanoon. Siellä ekonomin ja diplomiinsinöörin pääelinkeinona on viimeiset kuusi vuotta ollut maanviljely. Pari viljelee luomukauraa ja -rypsiä noin 230 hehtaarin alalla. Samalla he elävät kolmilapsisen perheen arkea olosuhteissa, jotka ovat osoittautuneet lähes pelkästään positiivisiksi.

”Arvot, joiden takia alun perin tulimme tänne, ovat vain vahvistuneet täällä eläessä”, Rautanen sanoo.

Rautaselle ja Utriaiselle tärkeät asiat toteutuvat nyt sekä työssä että vapaalla. Kaksikymmentä vuotta sitten niin ei vielä ollut. Silloin kahden tahoillaan opiskelevan nuoren rinnassa kyti toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita.

Pariisista Joroisiin

Arnevi Rautasen ei alun perin pitänyt lähteä maalle, vaan maailmalle. Hän eli jo lapsuutensa osin ulkomailla. Lukioikäisenä Hongkongissa vietetty vaihtooppilasvuosi lisäsi kiinnostusta kansainvälisyyteen. Niinpä Rautanen lähti opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun. Pääaine oli talousmaantiede ja painopisteenä Kaakkois-Aasia.

”Ensimmäiset vuodet opiskelin aika aktiivisesti ja olin mukana järjestötoiminnassa. Se oli iloista opiskelijaelämää. Viimeisinä vuosina olin jo paljon töissä ja vaihdossa Taiwanissa.”

Valmistuttuaan Rautanen näki edessään ”peruskauppistulevaisuuden”. Tähtäimessä oli kansainvälinen ura ulkomailla. Se toteutui. Rautanen työskenteli Nissanilla kahdeksan vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta Pariisissa. Seuraava askel olisi mahdollisesti ollut Japani, mutta Rautanen halusi takaisin Suomeen. Hän oli alkanut kyseenalaistaa uransa suuntaa.

”Yritysmaailmaan liittyi paljon kovia arvoja, raadollista kilpailua ja materialismia, jotka olivat ristiriidassa omien arvojeni kanssa.”

Lomalle Rautanen palasi usein sukunsa maille Joroisiin. Hänen serkkunsa asuivat Torstilassa, joka oli tullut suvun haltuun 1870-luvulla. Lapsuuden leikeistä, uimareissuista ja polkupyörällä tehdyistä maidon hakumatkoista tädin kanssa oli jäänyt lämpimät muistot. Rautanen kiinnostui auttamaan tilan töissä.

”Yhtenä keväänä minulla oli kolme viikkoa lomaa. Tulin Joroisiin osallistuakseni peltotöihin, mutta koko ajan satoi vettä, eikä pellolle ollut menemistä”, Rautanen muistelee nyt vuonna 1894 rakennetun päärakennuksen tuvassa.

Ensitreffit taivaalla Vieressä istuu Juha Utriainen, joka hänkään ei ajatellut päätyvänsä kaikista paikoista juuri tänne. Utriainen opiskeli Otaniemessä diplomi-insinööriksi pääaineenaan televiestintäjärjestelmät. Hän ei missään nimessä halunnut koodariksi, mutta 2000-luvun työmarkkinatilanteessa päätyi kuitenkin koodaamaan ja alkoi pitää siitä. Jo opintojen alussa alkanut työnteko ei estänyt opiskelijaelämää.

”Sähköinsinöörikillan toiminta meinasi vähän viedä miestä mennessään”, Utriainen nauraa.

Valmistuttuaan hän jatkoi työskentelyä Accenturella. Elämä Helsingissä oli periaatteessa mukavaa, mutta Orimattilassa kasvanut Utriainen toivoi pääsevänsä joskus elämään arkea muualla kuin kaupungin ruuhkissa.

Mahdollisuus siihen avautui samaan aikaan kuin rakkaus. Kesällä 2014 kaveri kysyi ilmailua harrastavalta Utriaiselta, oliko tällä tapana viedä naisia sokkotreffeillä lentämään. Ei, sellaista tapaa ei ollut, mutta sinkkumiehenä Utriainen oli ehdotukselle avoin. Niinpä kaveri antoi hänelle siskonsa puhelinnumeron. Viikkoa myöhemmin Utriainen ja Rautanen tapasivat Malmin lentoaseman takaportilla.