Punnittua tietoa akavalaisista
Akavaakatilastokooste Syksy 2015
SISÄLLYS
Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä
3
1 Työllisyys ja työttömyys Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Ikääntyvien työllisyysaste nousee Yksityinen sektori työllistää nuoria Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät teollisuuten ja liike-elämään Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvaa Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa
4 6 8 9 12 14 16 17 18 19 21 23
2 Työajat ja työolot Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä
24 26 28 30 32 34 35 36 38
3 Palkat, verotus ja ostovoima Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Korkea hintataso heikentää suomalaisten ostovoimaa Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Veroprogressio kiristyy edelleen vuonna 2016 Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Hyvin ansaitsevien ostovoima pienenee vuonna 2016
40 42 46 49 50 51 52 54
4 Koulutus Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Suoritettujen tutkintojen määrä on noussut, uusien opiskelijoiden määrä laskenut Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Kolmannes akavalaisista ei osallistu työnantajan kustantamaan koulutukseen
56 58 59 61 62
5 Perustiedot akavalaisista Akavalaisia on lähes 600 000
64 66
ISSN 2342-5474 (painettu) ISSN 2342-5482 (verkkojulkaisu) Ulkoasu: Nimiö, www.nimio.fi Taitto: Jukka-Pekka Tolvanen, www.tutkimustaitto.info Kuvat: Ida Pimenoff, sivut 24–25 Liisa Takala Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy Ilmestymispäivä 23.11.2015
LINKKIVINKKI
Akavaaka on saatavilla osoitteessa www.akava.fi/akavaaka
Akavaaka – tietoa akavalaisista työelämässä Akavaaka on puolivuosittain julkaistava tilastokooste, jossa on tietoa Akavan jäsenliittojen jäsenten eli akavalaisten sekä muiden korkeakoulutettujen asemasta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Akavaaka koostuu viidestä osiosta. Ensimmäinen osio käsittelee akavalaisten ja korkeakoulutettujen sijoittumista työmarkkinoille. Toisessa osiossa on tietoa akavalaisten, korkeakoulutettujen ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevien työajoista ja työoloista. Kolmanteen osioon on koottu keskeisimpiä akavalaisten palkkausta, verotusta ja ostovoimaa koskevia tietoja. Neljännessä osiossa on kouluttautumista ja korkeakouluja koskevaa tietoa. Viides osio antaa perustietoa akavalaisista. Tietolähteinä on käytetty lukuisia Tilastokeskuksen, ministeriöiden ja eri tutkimuslaitosten otos- ja rekisteriaineistoja sekä Akavan omia selvityksiä. Akavaakaan on koottu vain osa Akavan jatkuvasti päivittyvästä tietovarannosta. Saat lisää tietoa Akavan verkkopalvelusta ja tutkijoilta.
AKAVAAKA
Akavaaka — syksy 2015 3
1 – Työllisyys ja työttömyys
Kolme neljästä akavalaisesta on pysyvässä kokoaikatyössä.
Akavalaisen työvoiman määrä kasvaa Akavalainen työvoima on kasvanut edellisvuodesta kahdella prosentilla, toisin sanoen 9 000 henkilöllä ja oli noin 444 000 henkilöä vuonna 2014. Kaikkien työvoimaan kuuluvien lukumäärä pysyi samana ja oli noin 2,6 miljoonaa henkilöä. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen 2014 aineistoon. Työvoima koostuu työllisistä ja työttömistä. Kolme neljästä työvoimaan kuuluvasta akavalaisesta oli pysyvässä kokoaikatyössä. Joka kymmenes oli palkattu määräaikaiseen palvelussuhteeseen ja osa-aikatyötä teki kuusi prosenttia. Vuonna 2014 työttömänä oli viisi prosenttia ja päätoimisina yrittäjinä neljä prosenttia akavalaisista.
Kuvio 1.1 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Akavalaiset (444 000) Kokoaikatyö, pysyvä
Kokoaikatyö, määräaikainen
Kaikki
Osa-aikatyö
Yrittäjä
Työtön
10
76
45 54
6
Miehet (N = 207 000) Alle 35-vuotiaat
72
35–49-vuotiaat
3 12 75
17
5 1 4 4 53
86
50–60-vuotiaat 61–64-vuotiaat
1
63
Yhteensä
46
2 3 6
84 14
6
85
12
81
7
3 4
5
Naiset (N = 237 000) 55
Alle 35-vuotiaat
9
82
50–60-vuotiaat
7 6
6
61–64-vuotiaat
75
Yhteensä
72 0
2
12
24 77
35–49-vuotiaat
20
40
4
12
12 60
80
66 4 3 35 42 78 3
9
34 43
% 100
Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
6 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Ikä ja sukupuoli vaikuttavat työvoiman sijoittumiseen työmarkkinoille. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä nuorilla naisilla. Vuonna 2014 Akavan jäsenliittojen työvoimaan kuuluvista alle 35-vuotiaista naisjäsenistä 24 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa, kun koko työvoimassa määräaikaisuuksien osuus oli vastaavassa ryhmässä 19 prosenttia. Kyseiset osuudet eivät ole juuri muuttuneet edellisestä vuodesta. Osa-aikatyö on yleisintä 61 vuotta täyttäneillä ja alle 35-vuotiailla akavalaisilla naisilla. 61 vuotta täyttäneet ovat pääsääntöisesti osa-aikaeläkkeellä. Nuorilla akavalaisilla naisilla yleisimmät syyt työn osa-aikaisuuteen ovat osittaisten perhevapaiden käyttö ja työskentely opintojen ohessa. Osa-aikaeläkkeellä olevien osuus akavalaisilla on 11 prosenttia 61–64-vuotiaiden ikäryhmässä ja muilla kuin akavalaisilla 14 prosenttia. Osa-aikaeläke ei ole vain koulutettujen akavalaisten käyttämä etuus.
Kuvio 1.2 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Koko työvoima (2 622 000) Kokoaikatyö, pysyvä
Kokoaikatyö, määräaikainen
Osa-aikatyö
60
Kaikki
Yrittäjä
Työtön
11
9
11
9
Miehet (N = 1 347 000) 14
55
Alle 35-vuotiaat 35–49-vuotiaat
3 3
41
61–64-vuotiaat
8
62
Yhteensä
6
19
9
31
16
4
14
16
5 2
65
50–60-vuotiaat
7
10
70
6
8 10
15
Naiset (N = 1 275 000) 37
Alle 35-vuotiaat 35–49-vuotiaat
67
50–60-vuotiaat
70
Yhteensä 0
4
20
9
5
57 40
60
9 13
29 11
8
11
9
48
61–64-vuotiaat
12
4
27
19
17
7 80
6 6 6 8
% 100
Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 7
Määräaikaisissa työsuhteissa on lähes puolet enemmän naisia kuin miehiä.
Nuoret akavalaiset naiset usein pätkätöissä Kaikista kokoaikaisista palkansaajista 14 prosenttia teki työtä määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2014. Akavalaisten joukossa määräaikaisten osuus oli 11 prosenttia ja heitä oli 44 000. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 30 prosenttia teki työtään määräaikaisessa työsuhteessa. Miehistä joka viides oli määräaikaisesti palkattu vastaavassa ikäluokassa. Määräaikaiset työsuhteet eivät ole vain nuorten naisten haaste. Akavalaisia alle 35-vuotiaita miehiä oli entistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa. Heidän osuutensa on noussut vuodesta 2009 kuusi prosenttiyksikköä, 13 prosentista 19 prosenttiin. Muissa ikäryhmissä miesten ja naisten määräaikaisuuksien osuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina. Kahdeksan kymmenestä akavalaisesta määräaikaista työtä tekevästä kertoi, että pysyvää työtä ei ole tarjolla. Vapaaehtoisesti pätkätyössä on 11 prosenttia. Kaikista määräaikaisista palkansaajista joka viides vastasi, että ei halunnutkaan pysyvää työtä. Suurin osa, 62 prosenttia, akavalaisten määräaikaisista työsuhteista on alle vuoden pituisia. Julkisella sektorilla määräaikaisuudet kestävät pidempään kuin yksityisellä. Yli kolmen vuoden mittaisia määräaikaisuuksia on kaikista akavalaisista 13 prosentilla ja valtiosektorilla 28 prosentilla.
Arvio määräaikaisten määrästä 1000 henkilöä
Kuvio 1.3 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2014 Kaikki palkansaajat Akavalaiset palkansaajat
14
244 44
11
Akavalaiset palkansaajat Miehet Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat Naiset Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotta Yli 50-vuotiaat
8 3
15 9 5 1 28 16 9 3
19
6 14
30
10 6
Koulutusaste Alempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Työnantaja Valtio Kunta Yksityinen Ammattiryhmä Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa Asiantuntijat Johtajat ja ylimmät virkamiehet Kaikki muut 0
11
3
15 3 22 1
14 14
24
15
12 20 12
6
10
3
14 13 19
5
10
15
20
25
30
35
% 40
13 19 7 2 4
Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
8 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Ikääntyvien työllisyysaste nousee Korkeakoulutettujen työllisyysaste on kaikissa ikäryhmissä korkeampi kuin koko väestön työllisyysaste. Alle 60-vuotiaiden korkeakoulutettujen työllisyysaste on lähes 90 prosenttia, vaikka se on laskenut vuodesta 2009. 20–50-vuotiaiden ikäryhmässä koko väestön työllisyys on heikentynyt. Jos työuria halutaan pidentää, työllisyyden tulisi parantua kaikissa ikäluokissa. Nyt kehitys on ollut päinvastaista. Yli joka kymmenes korkeakoulutetuista alle 65-vuotiaista sijoittui työvoiman ulkopuolelle vuonna 2014. Koko väestöstä työvoiman ulkopuolella oli joka neljäs. Ikääntyvien työllisyysaste on noussut sekä korkeakoulutetuilla että koko väestössä 2000-luvun aikana. Ikäryhmässä 55–59-vuotiaat koko väestön työllisyysaste oli 59 prosenttia vuonna 2000, kun vuonna 2014 se oli 74 prosenttia. Ikäryhmässä 60–64-vuotiaat työllisyysaste nousi 23 prosentista 45 prosenttiin vuosina 2000–2014.
Kuvio 1.4 Työllisyysaste iän mukaan 2009 ja 2014 100
%
%
100
90
90
80
80
70
70
60
60
50
50
40
Korkeakoulutetut 2009 Korkeakoulutetut 2014 Koko väestö 2009 Koko väestö 2014
40
30 Työllisyysaste, % Työttömyysaste, % Työvoiman ulkopuolella, %
20 10
Koko väestö 2014 2009 68.2 68.2 8.8 8.4 25.2
25.6
Korkeakoulutetut 2014 2009 84.0 85.9 5.3 4.1 11.3
30 20
10.4
10
0
0 Alle 20-vuotta
20–29-vuotta
30–39-vuotta
40–49-vuotta
50–59-vuotta
60–64-vuotta
Ikäryhmät Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2009 ja 2014
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 9
Kuvio 1.5 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 55–59-vuotiaat 100
Koko väestö
%
90
86
88
85
70 59
60
63
65
66
66
65
67
68
71
89
88
80 71
Korkeakoulutetut
90
88
74
73
74
88
73
85 74
50 40 30 20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005
2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2014
Kuvio 1.6 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 60–64-vuotiaat Koko väestö
% 100
Korkeakoulutetut
90 80 70 60
60
57
56
57
64
61
58
50 40 30
23
25
26
27
29
34
37
39
41
39
39
62
56 42
42
45
45
20 10 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005
2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2000–2014
10 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Korkeakoulutettujen työmarkkinoille sijoittuminen poikkeaa 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä selvästi muista. Vuonna 2014 korkeakoulutetuista kolme neljästä oli ansiotyössä, muista kuin korkeakoulutetuista vain joka toinen (52 prosenttia). Työkyvyttöminä oli korkeakoulutetuista viisi prosenttia, muista 15 prosenttia. Niistä, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, työttömänä oli 12 prosenttia, korkeakoulutetuista seitsemän prosenttia. Alla oleva kuvio osoittaa, että työkyvyttömänä olevien osuudet ovat jonkin verran pienentyneet vuodesta 2008. Vastaavasti 60–64-vuotiaiden joukossa työttömyys on lisääntynyt.
Kuvio 1.7 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2014 55–59-vuotiaat
Väestö (1 000)
Korkeakoulutetut
2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 60–64-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
86 86 86 86 87 87 86
4 6 5 5 4 5 7
54 52 54 53 52 58 58
3
2
2 4 7
6 7 6 5 6 8
9
36 36 37 35 30 30 27
5 5
6 4 4 4 6 4 4
22 22 3 3 3 3 12 2 2 13
54.9 59.4 59.9 59.9 61.8 58.8 66.9
2 1 2 3 1 1 3
52.6 52.9 55.6 50.1 57.1 54.2 61.2
Muut kuin korkeakoulutetut 55–59-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 60–64-vuotiaat 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0
65 64 69 68 69 68 69 5 6 7
33 32 32 35 36 37 37 10 Ansiotyö
11 11
20
30
Työtön tai lomautettu
8 9
19 19 19
18
10 12
40
50
19 19 16 17 17 16 15
11 11 10 11 12 41 41 40 37 35 34 33
18 16 16 60
Työkyvyttömyyseläke tai pitkäaikaissairaus
70
80
Eläkkeellä
90
2 2 3 3 22 3 2 3 2 2 3 22
335.9 327.5 328.7 317.3 311.4 309.0 295.5
2 1 1 1 2 2 2
319.9 342.0 363.6 359.5 351.8 339.7 338.6
% 100
Muu työvoiman ulkopuolella
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2014
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 11
Yksityinen sektori työllistää nuoria Vuoden 2014 Työvoimatutkimuksen aineiston mukaan yli puolet korkeakoulutetuista tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa. Kuntien palveluksessa on 28 prosenttia ja valtiolla 11 prosenttia. Yliopistojen henkilökunta on tässä luokittelussa luettu valtiosektorille kuuluvaksi ja seurakuntien palveluksessa olevat yksityiselle sektorille. Korkeakoulutetuista kahdeksan prosenttia toimii päätoimisena yrittäjänä tai ammatinharjoittajana.
Kuvio 1.8 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Korkeakoulutetut (721 000) Valtio Kaikki
11
Kunta
Yksityinen
Yrittäjä 53
28
8
Miehet (N = 325 000) Alle 35-vuotiaat
12
35–50-vuotiaat
10
Yli 50-vuotiaat
10
64
16 22
15
Yhteensä
12
6
73 10 17
46 63
15
10
Naiset (N = 396 000) 8
Alle 35-vuotiaat
31
35–50-vuotiaat
12
Yli 50-vuotiaat
14
Yhteensä
11 0
5
56 40 47
30 45
38 20
5
43
40
60
8 6
80
% 100
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
12 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Joka toinen korkeakoulutettu nainen on töissä julkisella sektorilla.
Alle 35-vuotiaista korkeakoulutetuista miehistä 73 prosenttia on töissä yksityisellä sektorilla. Korkeakoulutetuilla naisilla vastaava osuus on 56 prosenttia. Yritykset ovat korkeakoulutettujen miesten suurin työllistäjä kaikissa ikäryhmissä. Päätoiminen yrittäjyys tai ammatinharjoittaminen yleistyy miesten keskuudessa iän myötä. Korkeakoulutetuista naisista puolet on töissä julkisella ja puolet yksityisellä sektorilla.
Kuvio 1.9 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Kaikki työlliset (2 383 000) Valtio 6
Kaikki
Kunta
Yksityinen
22
Yrittäjä 12
60
Miehet (N = 1 215 00) Alle 35-vuotiaat
5
35–50-vuotiaat
6
Yli 50-vuotiaat
6
Yhteensä
6
7
8
80 10
18
66
13
24
57
10
16
68
Naiset (N = 1 168 000) 4
Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotiaat
7
Yli 50-vuotiaat
7
Yhteensä
6 0
5
67
25
48
36 42
42
10 8
52
34 20
8
40
60
80
100
%
Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 13
Akavalaisista naisista joka kymmenes on johtotehtävissä, miehistä joka viides.
Naiset kouluttavat ja hoitavat, miehet työllistyvät teollisuuteen ja liike-elämään Suurin akavalaisia työllistävä toimiala on koulutus, joka työllisti vuonna 2014 lähes neljänneksen työllisistä akavalaisista. Kolmelle seuraavaksi suurimmalle toimialalle, teollisuuteen, terveys- ja sosiaalipalveluihin sekä liike-elämän palveluihin, työllistyi yhteensä 42 prosenttia työllisistä akavalaisista. Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille poikkeaa toisistaan. Akavalaisista naisista koulutuksen parissa työskentelee lähes joka kolmas ja terveys- ja sosiaalialalla joka viides. Akavalaisista miehistä joka neljäs työllistyy teollisuuteen. Miehillä seuraavaksi suurimmat toimialat ovat koulutus (17 prosenttia) ja liike-elämän palvelut (15 prosenttia). Akavalaiset työskentelevät pääasiassa asiantuntija-, opetus- ja johtotehtävissä. Naisista 11 prosenttia tekee työtä johtajana tai ylimpänä virkamiehenä, kun miehistä 19 prosenttia kuuluu vastaavaan ammattiryhmään. Opetus- ja kasvatusalan ammatit ovat yleisempiä naisilla (33 prosenttia) kuin miehillä (16 prosenttia). Ammattiryhmittäiset tiedot käyvät ilmi sivun 69 taulukosta 5.3.
Kuvio 1.10 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2014 Koulutus
23
17
29
15
Teollisuus, sähkö-, lämpö-, vesihuolto yms.
23
7
Terveys- ja sosiaalipalvelut
14
5
22 13
Liike-elämän palvelut
11
Kaikki muut
7
8 9 8
Tukku- ja vähittäiskauppa, ajoneuvojen korjaus
6
15
10
7 7 7
Julkinen hallinto ja maanpuolutustus, pakollinen sosiaalivakuutus
7
Informaatio ja viestintä
4
Kaikki 10
Miehet Naiset
4 4 4
Rahoitus- ja vakuutustoiminta, kiinteistöala 0
5
10
15
20
25
30
% 35
Työlliset Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
14 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Teollisuuden t&khenkilöstöä on vähennetty 16 prosenttia vuosina 2005–2013.
Vaikka tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k) on supistettu teollisuudessa ja yliopistoissa viime vuosina, se työllistää edelleen kymmeniä tuhansia korkeakoulutettuja Suomessa (kuvio 1.11). Teollisuuden korkeakoulutettua t&k-henkilöstöä on supistettu vuodesta 2005 vuoteen 2013 mennessä 16 prosenttia. Yliopistojen t&k-henkilöstöä on saman ajanjakson aikana supistettu neljä prosenttia ja vuodesta 2010 kaksitoista prosenttia. Akavan liittojen jäsenmäärät on esitetty sivulla 68 taulukossa 5.2. Taulukko antaa hyvän kuvan akavalaisten sijoittumisesta eri toimialoille ja ammatteihin.
Kuvio 1.11 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2013 Indeksi 2005=100 180
180
170
170
160
160
150
150
140
140
130
130
120
120
110
110
100
100
90
90 80
80 2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
Teollisuus (15 027) Muut yksityisen sektorin toimialat (9 921) Julkinen sektori (5 583) Korkeakoulut (13 024) Kaikki sektorit (43 553) Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Vuoden 2013 henkilöstömäärät on ilmoitettu selitteessä. Henkilöstömäärän mittayksikkönä käytetään tutkimustyövuotta, joka tarkoittaa yhden vuoden aikana kokoaikatyön mukaan laskettua tutkimus- ja kehitystyön määrää. Lähde: Tilastokeskus, Tutkimus- ja kehittämistoiminta
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 15
Akavalaisista kuusi prosenttia on yrittäjiä ja ammatinharjoittajia Korkeakoulutetusta työvoimasta joka kymmenes on joko pää- tai sivutoiminen yrittäjä. Osuus on pysynyt lähes samana vuodesta 2008. Päätoimisia korkeakoulutettuja yrittäjiä oli 57 000 vuonna 2014. Sivutoimisina yrittäjinä tai ammatinharjoittajina toimi 17 000 henkilöä. Naisten osuus oli 44 prosenttia. Joka kolmas päätoimisista yrittäjistä on työllistänyt itsensä lisäksi vähintään yhden henkilön. Akavan jäsenliittoihin järjestäytyneitä pää- ja sivutoimisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia on akavalaisesta työvoimasta kuusi prosenttia, noin 27 000. Akavalaisista yrittäjistä suurimman ryhmän muodostavat eri alojen lääkärit, joita on 42 prosenttia kaikista akavalaisista yrittäjistä. Joka neljäs akavalainen yrittäjä toimii yhteiskunnallisella tai kaupallisella alalla, joka viides tekniikan tai luonnontieteiden alalla. Kolme prosenttia on maa-, metsä- tai ympäristöalan yrittäjiä tai ammatinharjoittajia. Akavan vuonna 2014 teettämän kyselyn mukaan joka viides akavalainen on harkinnut yrittäjäksi tai ammatinharjoittajaksi ryhtymistä viiden viime vuoden aikana. Akavalaiset miehet ovat kiinnostuneempia yrittäjyydestä kuin akavalaiset naiset. Akavalaisten yleisimmät syyt olla ryhtymättä yrittäjäksi ovat yrittäjähenkisyyden ja hyvän yritysidean puuttuminen.
Joka viides akavalainen on harkinnut yrittäjyyttä.
Kuvio 1.12 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2014 1 000 henkilöä 80
75 69
70
15
64 58
60 51 50
59
15
74
Sivutoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat
17
Päätoimiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat
13
10
12
48
47
2009
2010
12 40 30 20
51
54
60
57
39
10 0
2008
2011
2012
2013
2014
Osuus korkeakoulutetuista
9%
10 %
10 %
10 %
11 %
11 %
10 %
Naisten osuus
38 %
47 %
36 %
42 %
43 %
42 %
44 %
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen aineistot 2008–2014
16 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Koulutus ei turvaa työttömyydeltä yhtä hyvin kuin ennen Perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on laskenut nopeammin vuoden 1994 jälkeen kuin korkeakoulutettujen. Koulutuksen tuoma suhteellinen etu on kaventunut. Korkeakoulutettujen työttömyysasteet ovat silti edelleen selvästi matalampia kuin vähemmän koulutusta saaneiden. Vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys oli matalimmillaan heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, mutta siitä lähtien työttömyys on kasvanut. Vuoden 2013 lopussa koko väestön työttömyysaste oli 8,2 prosenttia ja työttömiä oli 219 000. Samaan aikaan vähintään korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste oli 4,4 prosenttia ja heitä oli työttömänä 46 000.
Kuvio 1.13 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2014 % % 22 22 21 21 20 20 19 19 18 18 16.6 17 17 16 16 15 15 14 14 13 13 12 12 11 11 10 10 8.7 9 9 8.7 8 8 8.2 7 7 6 6 4.5 5 5 4 4 4.0 3 3 2 2 1 1 0 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 19961997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Kaikki (219 000) Perusaste (67 000) Keskiaste (106 000) Alin korkea-aste ja alempi korkeakouluaste (31 000) Ylempi korkeakouluaste ja tutkijakoulutusaste (15 000) Työttömien lukumäärät 2013 suluissa selitteen yhteydessä Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatilastot, vuosi 2014 arvio
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 17
Irtisanomiset ja henkilöstövähennykset ovat liukuhihnarutiinia.
Akavalaiset luottamusmiehet raportoivat irtisanomisista Akavan tammikuussa 2015 tekemässä luottamusmiesbarometrissa kävi ilmi, että irtisanomisista ja muista henkilöstövähennyksistä on tullut liukuhihnarutiinia. Yli 70 prosenttia yksityisen sektorin luottamusmiesten työpaikoista on vähentänyt henkilöstöä kyselyhetkeä edeltäneiden kahden vuoden aikana. Julkisella sektorilla henkilöstöä vähentäneiden työpaikkojen osuus oli yli 60 prosenttia. Tuotannollistaloudellinen irtisanominen on yksityisellä sektorilla yleisin tapa vähentää henkilöstöä. Henkilöstöä vähentäneistä yksityisen sektorin työpaikoista yli 80 prosenttia irtisanoi henkilöstöä tuotannollistaloudellisiin syihin vedoten. Julkisella sektorilla yleisin henkilöstön vähentämisen tapa on ns. luonnollinen poistuma, jossa työpaikalta lähteneiden tilalle ei palkata uusia työntekijöitä. Yli 80 prosentissa henkilöstä vähentäneistä julkisen sektorin työpaikoista henkilöstöä vähennettiin eläköitymisen kautta. Yli 70 prosentissa vähennykset toteutettiin määräaikaisten työsuhteiden päättymisen kautta niin, että määräaikainen työsuhde jätettiin uusimatta. Joka toinen yksityisen sektorin luottamusmies raportoi, että tuotannollistaloudelliset irtisanomiset olivat kohdistuneet heidän edustamiinsa työntekijöihin. Julkisen sektorin luottamusmiehistä näin kertoi 14 prosenttia. Yrityksissä irtisanomiset ja lomautukset vievätkin suurimman osan luottamusmiesten ajankäytöstä.
Kuvio 1.14 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla 82
Työntekijöitä on irtisanottu tuotannollistaloudellisiin syihin vedoten
33
51
Määräaikaisten työntekijöiden määrää on vähennetty tai määräaikaisuuksia ei ole jatkettu
74
47
Eläkkeelle siiirtyneiden tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä
85
34
Työntekijöille on tarjottu työn päättämissopimus
8
31
Töitä on ulkoistettu
32 Yksityisen sektorin luottamusmiehet 8 8
Muut 0
10
Julkisen sektorin luottamusmiehet 20
30
40
50
60
70
80
90
% 100
Osuudet on laskettu työpaikoista, joilta on vähennetty henkilöstöä edellisten kahden vuoden aikana. Vastaaja sai valita useamman vaihtoehdon. Luottamusmiesbarometriin vastasi 835 luottamusmiestä. He edustavat lähes 170 000 ylempää toimihenkilöä. Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015
18 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Vuodessa on tullut lähes 6 000 korkeakoulutettua työtöntä lisää.
Korkeakoulutettujen työttömien määrä kasvaa Korkeakoulutettujen työttömyydessä on voimakasta kausivaihtelua. Työttömyys on tyypillisesti korkeimmillaan kesäkuukausina. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan syyskuussa 2015 oli työttömänä noin 47 800 korkeakoulutettua, joista noin 4 600 vastavalmistunutta. Tilastoissa vastavalmistuneeksi nimitetään korkeintaan vuosi sitten oppilaitoksesta valmistunutta.
Taulukko 1.1 Työttömät koulutusasteittain, kaikki Kaikki
2014/9
2015/9
Muutos, lkm
Muutos, %
Perusaste
82 617
83 102
485
0.6
Keskiaste
135 815
149 923
14 108
10.4
21 027
22 376
1 349
6.4
Alempi korkeakouluaste
22 203
25 231
3 028
13.6
Ylempi korkeakouluaste
18 477
20 965
2 488
13.5
Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:
Tutkijakoulutus
1 432
1 622
190
13.3
Korkeakoulutetut yhteensä
42 112
47 818
5 706
13.5
Kaikki työttömät yhteensä
293 980
316 828
22 848
7.8
Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
Taulukko 1.2 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet Vastavalmistuneet
2014/9
2015/9
Muutos, lkm
Muutos, %
Perusaste
271
257
-14
-5.2
Keskiaste
11 956
14 797
2 841
23.8
323
352
29
9.0
Alempi korkeakouluaste
2 558
2 797
239
9.3
Ylempi korkeakouluaste
1 466
1 702
236
16.1
Alin korkea-aste Korkeakoulutetut:
Tutkijakoulutus
71
92
21
29.6
Korkeakoulutetut yhteensä
4 095
4 591
496
12.1
Kaikki työttömät yhteensä
16 731
20 077
3 346
20.0
Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 19
Korkeakoulutettujen työttömien määrä on noussut kuluneen vuoden aikana kaikilla tarkastelussa olevilla akavalaisilla koulutusaloilla. Erityisen nopeaa työttömyyden kasvu on viime vuosina ollut teknistaloudellisilla aloilla. Työttömien osuus työvoimasta on yleensä matalampi korkeakoulutettujen koulutusaloilla kuin vähemmän koulutetuilla, mutta alakohtaiset erot ovat suuret. Työttömyys on hyvin vähäistä esimerkiksi lääkäreillä, hammaslääkäreillä, farmaseuteilla tai lastentarhanopettajilla. Sen sijaan esimerkiksi taide- tai humanistisilta aloilta valmistuneilla keskimääräinen työttömyysriski on verraten suuri.
LINKKIVINKKI
Tuoreimmat korkeakoulutettujen työttömyystiedot ovat osoitteessa: www.akava.fi/ tyottomyystilastot
Kuvio 1.15 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot Insinööri (ml.amk & rak.arkkitehdit) Tradenomi Filosofian maist.(hum.) Diplomi-insinööri Kauppatiet. koul. (ylempi tutkinto) Filosofian maist. (luonnont.ala) Valtio-, yhteiskunta- tai hallintotiet. maist. Taideaineet (ylempi tutkinto) Kasvatustieteiden maist. Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kauppatiet. koul. (alempi tutkinto) Humanististen tieteiden kand. Oikeustieteen kand. Lisensiaatti Luonnontieteiden kand. Lastentarhanopettaja Agronomi, maa- ja metsät. maist. Teol. koulutus (ylempi tutkinto) Arkkitehti Farmaseutti Lääkäri Hammaslääkäri
Työttömien määrän kasvu vuoden aikana
Muutos Syyskuu 2015 vuoden aikana 6 949 4 395 3 271 2 905 2 576 2 181 1 700 1 301 1 203 1 150 1 015 824 756 477 417 357 343 303 292 158 140 128 23
678 798 423 276 321 417 200 161 224 155 184 96 36 45 24 35 11 74 53 33 30 25 0
500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 5 500 6 000 6 500 7 000 Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
20 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Kuvio 1.16 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnoittain Kuvio on arvio työttömyysasteista tutkinnoittain vuosina 2014 ja 2015. Laskentatapa ei vastaa ns. virallista työttömyysasteen laskentaa, joten sitä ei voi verrata Tilastokeskuksen julkaisemaan työttömyysasteeseen. Tässä esitetyt luvut ovat kuitenkin keskenään vertailukelpoisia.
Taideaineet (ylempi korkeakoul.tutk.) Ekonomi, alempi kk Humanististen tieteiden kand. Luonnontieteiden kand. Filosofian maist. (hum.) Filosofian maist. (luonnont.ala) Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Insinööri (ml.amk&rakennusarkkitehdit) Lisensiaatti Valtiot./yhteiskuntatiet/hallintot. maist. Tradenomi Ekonomi, ylempi kk Teologian koulutus (yl. korkeakoul.tutk.) Diplomi-insinööri Agronomi, maa- ja metsät. maist. Arkkitehti Sosionomi, sosiaalialan AMK Tohtori Kasvatustieteiden maist. Oikeustieteen kand./maist. Farmaseutti Lastentarhanopettaja
2014/9
Lääkäri
2015/9
Hammaslääkäri 0
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11 12
13
14 15
%
Työttömät ilman lomautettuja. 12 kuukauden liukuva keskiarvo. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot, Tilastokeskus
Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten työttömyys lisääntyy nopeimmin Työttömien määrän kasvu vaihtelee jonkin verran eri ikäryhmissä. Korkeakoulutetuista 50–59-vuotiaiden työttömyys on kasvanut viime vuosina vähiten: neljässä vuodessa 61 prosenttia. Sekä heitä nuorempien että vanhempien korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt nopeammin. Näiden ryhmien työttömyyden kasvu on ollut neljän vuoden aikana noin 72–105 prosenttia. Kasvun kärjessä ovat 30–39-vuotiaat nuoret aikuiset. Kaikkien korkeakoulutettujen työttömien määrä on noussut 82 prosenttia neljässä vuodessa. Muilla kuin korkeakoulutetuilla työttömien määrän kasvu on ollut suhteellisesti hitaampaa. Tämän ryhmän työttömien määrä on noussut 40 prosenttia kyseisellä tarkasteluvälillä. Ikäryhmässä 40–59-vuotiaat työttömien määrä on noussut noin neljänneksellä. Muissa ikäryhmissä nousua on ollut 50–53 prosenttia.
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 21
Kuvio 1.17 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011
2012
2013
2014
210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2015
Alle 30-vuotiaat / 8 593 30–39-vuotiaat / 16 513 40–49-vuotiaat / 10 818 50–59-vuotiaat / 9 456 60–64-vuotiaat / 4 779
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Elokuun 2015 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
Kuvio 1.18 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu Indeksi 2011/8=100 210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2011
2012
2013
2014
210 205 200 195 190 185 180 175 170 165 160 155 150 145 140 135 130 125 120 115 110 105 100 95 90 2015
Alle 30-vuotiaat / 74 210 30–39-vuotiaat / 49 618 40–49-vuotiaat / 49 857 50–59-vuotiaat / 63 768 60–64-vuotiaat / 38 941
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Elokuun 2015 työttömien lukumäärät selitteen yhteydessä. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
22 Akavaaka — syksy 2015
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Korkeakoulutetuista työttömistä 28 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä.
Korkeakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on yhä tavallisempaa Työttömien määrä ja työttömyysjaksojen pituus ovat kasvaneet kaikilla koulutusasteilla neljän viime vuoden akana. Alle kolmen kuukauden työttömyysjaksoja on aiempaa vähemmän ja vastaavasti pidempiä työttömyysjaksoja on selvästi enemmän. Korkeakoulutetuista työttömistä 28 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömyys eli yli vuoden kestäneet työttömyysjaksot ovat yleisimpiä tutkijakoulutusasteen työttömillä. Korkeakoulutettuja pitkäaikaistyöttömiä oli 15 700 heinäkuussa 2015.
Työttömien lkm
Yli vuoden työttömänä olleiden lkm
17 556
3 139
21 463
4 191
25 168
5 706
28 685
7 583
17 569
2 918
21 268
4 040
23 348
5 550
26 513
7 444
25
1 095
279
26
1 294
333
1 601
490
1 828
659
215 473
52 650
243 121
62 730
262 818
74 532
284 211
88 541
Kuvio 1.19 Työttömyyden kesto 2012–2015 Alempi korkeakouluaste 2012
18
49
2013
19
43
2014
40
20
19
18
37
2015
18
15 23
19
17
26
20
Ylempi korkeakouluaste 2012
52
38
2015
17
17
41
2014
17
14
18 18
45
2013
19 24
18
16
28
19
Tutkijakoulutusaste 2012
36
2014
26
2015
26
18
20
32
2013
22
20
31
25
19 16
22
36
Muut kuin korkeakoulutetut 2012
17
42
35
2014
0
10
30
0–12 viikkoa
40 13–26 viikkoa
28
19
16 20
26
19
17
33
2015
24
16
18
38
2013
31
20 50
60
70
27–52 viikkoa
80
90
% 100
Yli vuoden
Tilanne kunkin vuoden heinäkuussa. Työttömät ilman lomautettuja. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot
TYÖLLISYYS JA TYÖTTÖMYYS
Akavaaka — syksy 2015 23
2 – Työajat ja työolot
24 Akavaaka — syksy 2015
Akavaaka — syksy 2015 25
Työn arviointi- ja kannustinjärjestelmiä hyödynnetään vaihtelevasti Akava selvitti erilaisten henkilöstöjärjestelmien yleisyyttä akavalaisten työpaikoilla vuoden 2015 luottamusmiesbarometrissa. Työpaikkojen henkilöstöjärjestelmät tukevat suunnitelmallista henkilöstöpolitiikkaa, henkilöstön osaamisen kehittymistä ja työn kannustavuutta sekä edistävät pitkiä työuria ja työelämän tasa-arvoa. Julkinen ja yksityinen sektori eroavat toisistaan työn tuloksellisuudesta palkitsemisessa ja työn vaativuuden arvioinnissa (kuvio 2.1). Yksityisellä sektorilla 66 prosentissa akavalaisten luottamusmiesten työpaikoista on käytössä tulospalkkiojärjestelmä. Julkisella sektorilla osuus on 18 prosenttia. Työn vaativuuden arviointijärjestelmä on käytössä 78 prosentissa julkisen sektorin ja 42 prosentissa yksityisen sektorin työpaikoista. Ikäohjelma oli käytössä 11 prosentissa julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoista. Palkkakartoitukset ja tasa-arvosuunnitelmat ovat lakisääteisiä kaikilla vähintään 30 hengen työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla lain velvoittamista työpaikoista 29 prosenttia on tehnyt palkkakartoituksen ja julkisella sektorilla 27 prosenttia. Vähintään 30 hengen yksityisen sektorin työpaikoista 68 prosentilla on voimassaoleva tasa-arvosuunnitelma. Julkisella sektorilla tasa-arvosuunnitelma on 66 prosentilla työpaikoista. (kuvio 2.1)
Kuvio 2.1 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla Ei osaa sanoa
On suunnitteilla
Kyllä
Yksityinen sektori
58
Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma 3
11
Ikäohjelma
11
14
5
Tasa-arvosuunnitelma*
29
37
66
Tulospalkkiojärjestelmä 42
5
27
5
2
12
14
7
68
Työn vaativuuden arviointijärjestelmä
16
62
23 29
Palkkakartoitus*
Ei
41
12
Julkinen sektori Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma
20
58
Ikäohjelma
11
Palkkakartoitus*
5
26
27
5
Tasa-arvosuunnitelma* 8
18
7
0
8
78 10
20
30
9
19
69
5
Työn vaativuuden arviointijärjestelmä
11 26
41 66
Tulospalkkiojärjestelmä
11 57
40
50
60
70
80
3
10
90
*Mukana toimipaikat, joissa on vähintään 30 työntekijää Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015
26 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
% 100
Luottamusmiehiä työllistävät palkkaukseen, irtisanomisiin ja työaikoihin liittyvät ongelmat.
Luottamusmiesbarometrissä selvitettiin myös mitkä ongelmat ja sopimustulkinnat työllistävät luottamusmiehiä (kuvio 2.2). Julkisella sektorilla yleisimpiä ovat palkkaukseen liittyvät ongelmat (79 prosenttia) ja yksityisellä sektorilla lomautuksiin ja irtisanomisiin (52 prosenttia) sekä matkustusaikoihin (52 prosenttia) liittyvät ongelmat. Myös työaikoihin liittyvät ongelmat ovat yleisiä sekä julkisella (55 prosenttia) että yksityisellä sektorilla (41 prosenttia).
Kuvio 2.2 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat Julkinen sektori 22 21
52 52
Lomautus, irtisanominen
55
41
Työajat 27
40
Ylityöt
79
34
Palkkaus 46
14 17
21 21
Lomat Määräaikaisuus
22
40
30
12
Koulutukseen osallistuminen
20
12
8
Työhön paluu perhevapaiden jälkeen
7
Vuosilomien siirtäminen sairauden perusteella
10 50
26
Työaikajoustot Kiusaaminen, häirintä, väkivalta
40
60
27
Etätyö
41
70
31
Tasavertainen / oikeudenmukainen kohtelu 13
% 80
Yksityinen sektori Matkustusaika
10
9 4 14
Muu asia 0
0
10
20
30
40
50
60
70
% 80
Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 27
Akavalaiset tekevät ylitöitä useammin kuin muut palkansaajat.
Akavalaiset tekevät keskimäärin yli 40 työtuntia viikossa Akavalaiset tekevät keskimäärin 40,4 työtuntia viikossa (taulukko 2). Muilla palkansaajilla työviikon pituus on keskimäärin 40,6 tuntia. Akavalaisten miesten työviikko (41,1 tuntia) on pidempi kuin naisten (39,6 tuntia). Yksityisellä sektorilla työviikko on pidempi kuin valtiolla ja kunnissa. Akavalaisista ammattiryhmistä pisintä työviikkoa tekevät johtajat ja ylimmät virkamiehet, joiden työviikon pituus on keskimäärin 42,5 tuntia. Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat tekevät keskimäärin 39-tuntista työviikkoa. Muiden alojen erityisasiantuntijoilla viikkotyöajan pituus on 40,2 tuntia ja asiantuntijoilla 40,9 tuntia.
Taulukko 2.1 Akavalaisten viikkotyöaika 2014 Jakauma,
Keskimäärin
%
tuntia viikossa
25
mediaani
Fraktiilit
Kaikki
100
40.4
38
38
42
Miehet
48
41.1
38
40
43
Naiset
52
39.6
38
38
40
75
Työnantaja Yksityinen
53
41.3
38
40
43
Valtio
13
40.4
37
38
40
Kunta
35
38.7
37
38
40
Ammattiryhmä Johtajat ja ylimmät virkamiehet
15
42.5
38
40
45
Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa
38
40.2
38
38
40
Opettajat ja opetusalan erityisasiantuntijat
25
39.0
35
38
40
Asiantuntijat
18
40.9
38
38
42
5
39.6
38
38
40
Muut
Kokoaikatyössä olevat palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
28 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Yhdeksän prosenttia akavalaisista ei saa korvausta tekemästään ylityöstä.
Akavalaiset ja asiantuntija- ja esimiestyötä tekevät ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista ylityön ja korvauksettoman ylityön yleisyydessä (kuvio 2.3). Akavalaisista ja ylemmistä toimihenkilöistä 24 prosenttia tekee ylitöitä, kun kaikista palkansaajista ylitöitä tekee 19 prosenttia. Ero muihin palkansaajiin selittyy korvauksettomilla ylitöillä. Akavalaisista yhdeksän prosenttia ja ylemmistä toimihenkilöistä kahdeksan prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä, kun kaikilla palkansaajilla osuus on kolme prosenttia. Korvauksettomat ylityöt ovat yleisimpiä yksityisellä sektorilla, jonka akavalaisista palkansaajista 10 prosenttia tekee korvauksettomia yliöitä. Valtiolla osuus on yhdeksän ja kunnissa viisi prosenttia.
Ylityötunnit keskimäärin, tuntia / viikko
Kuvio 2.3 Ylityötä tekevät palkansaajat 2014 3
Kaikki palkansaajat
19
16
Akavalaiset 1
Muut palkansaajat
6.7
15
8
1 24
6.9
18
16
6.6
Akavalaiset palkansaajat 9
Miehet Naiset
1 23
14
7
8.0
1 24
17
5.8
Työnantaja 9
Yksityinen Kunta
1 27
17
4
Valtio
5
9
7.0
1 22
17
5.7
14
10.0
Kaikki palkansaajat Sosioekonominen asema 7
Ylempi toimihenkilö
5 Korvaukseton ylityö
7.0
19
15
Työntekijä 0
1 24
16 17
1
Alempi toimihenkilö
5.5
15 10
15
Korvattu ylityö
20
25
30
%
8.1
Sekä korvaamaton että korvattu ylityö
Kokoaikatyössä olevat palkansaajat, jotka olivat tutkimusviikolla työssä vähintään viitenä päivänä. Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 29
Asiantuntija- ja esimiestyö läikkyy työajan ulkopuolelle Akavalaiset toimivat tyypillisesti asiantuntija- ja esimiesammateissa, joissa työn läikkyminen työajan ulkopuolelle on yleisempää kuin muissa ammateissa. Työn läikkyminen ilmenee korvauksettomien ylitöiden, iltaisin tehtävän ansiotyön, työajan ulkopuolisten yhteydenottojen ja tuotannollisten työaikajoustojen yleisyytenä. Akavalaisista 43 prosenttia tekee päätyöhönsä liittyviä töitä myös iltaisin (kuvio 2.4). Iltatyön tekeminen on akavalaisilla ja ylemmillä toimihenkilöillä (44 prosenttia) yleisempää kuin muilla palkansaajilla, kun vuorotyöntekijät rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Kaiken kaikkiaan muista kuin vuorotyötä tekevistä palkansaajista 32 prosenttia tekee iltatöitä.
Ylemmistä toimihenkilöistä 37 prosenttia joustaa viikottain työajoissa.
Kuvio 2.4 Iltaisin töitä tekevät palkansaajat 2014 Säännöllisesti Kaikki palkansaajat
9
Akavalaiset
9
Muut kuin akavalaiset
9
Silloin tällöin 32
23 34 19
43 28
Akavalaiset palkansaajat Miehet
9
Naiset
9
38
47
31
40
Työnantaja Yksityinen
9
Valtio
9
Kunta
38
48
36
45
28
8
36
Kaikki palkansaajat Ylemmät toimihenkilöt
10
Alemmat toimihenkilöt 0
28 21
13
9
Työntekijät
44
34 20
8 10
20
30
40
50
% 60
Iltatyöksi luokitellaan päätyöhön kuuluvien tehtävien tekeminen klo 18–23 välillä. Tarkastelussa palkansaajat, jotka eivät tee vuorotyötä. Lähde: Tilastokeskus, Työvoimatutkimuksen 2014 aineisto
30 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Lähes 80 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä saa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella.
Työstä johtuvat työaikajoustot ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin muilla palkansaajilla (kuvio 2.5). Ylemmistä toimihenkilöistä 37 prosenttia joustaa vähintään viikoittain työajoissa työstä johtuvista syistä. Alemmilla toimihenkilöillä osuus on 26 prosenttia ja työntekijöillä 21 prosenttia. Työntekijöissä on suhteessa enemmän niitä, jotka eivät koskaan joudu joustamaan työajoissa. Ylemmät toimihenkilöt poikkeavat muista palkansaajista myös työaikajoustojen syiden suhteen (kuvio 2.6). Ylemmillä toimihenkilöillä on muita palkansaajia tavallisempaa, että työajoissa joustetaan työtehtävien vaatimuksesta, asiakkaiden tarpeiden vuoksi tai siksi, että työ hajautuu maantieteellisesti useammalle eri aikavyöhykkeelle. Ylemmistä toimihenkilöistä 58 prosenttia joustaa työajoissa työtehtävien vuoksi ja 48 prosenttia asiakkaiden tarpeiden vuoksi. Työn maantieteellisen hajautumisen vuoksi työajoissa joustaa 11 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä. Asiantuntija- ja esimiesammateissa työajan ulkopuoliset yhteydenotot ovat yleisiä. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan asiantuntija- ja esimiesammateissa toimivista ylemmistä toimihenkilöistä lähes 80 prosenttia saa työhön liittyviä yhteydenottoja työajan ulkopuolella.
Kuvio 2.5 Työajoissa joustaminen työstä johtuvista syistä Päivittäin
% 100 9
10
9
90 80
27
26
Kuukausittain
Viikottain 13
12
10 21
35
35
40 25
24
24
20
14
12
34
34
36
21
23
24
23
23
22
41
17
18
18
17
17
15
31 22
23
21
10 0
40
25
30 30
15
27
40
31
19
38
60 24
21
Ei koskaan
28
70
50
Harvemmin kuin kuukausittain
9
8
6
6
5
5
5
5
6
7
6
5
2003
2008
2013
2003
2008
2013
2003
2008
2013
2003
2008
2013
Ylemmät toimihenkilöt
Alemmat toimihenkilöt
Työntekijät
Kaikki palkansaajat
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 2003, 2008 ja 2013
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 31
Kuvio 2.6 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat Ylemmät toimihenkilöt
58
Alemmat toimihenkilöt
44 Työtehtävien vaatimuksesta
Työntekijät
34 45
Kaikki palkansaajat
48 42 Asiakkaiden tarpeiden vuoksi
28 40
21 22 Esimiehen vaatimuksesta
18 21
11 2
Työskentelee eri aikavyöhykkeillä
1 4 % 0
10
20
30
40
50
60
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto
Yli kolmannes ylemmistä toimihenkilöistä on työajanseurannan ulkopuolella Työajan seuranta yhdistettynä joustaviin työaikajärjestelmiin edesauttaa työstä palautumista, parantaa tuottavuutta ja ehkäisee harmaata ylityötä. Työaikaa ei seurata 36 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä millään tavalla ja 34 prosenttia kirjaa työtuntinsa itse (kuvio 2.7). 30 prosentilla työaikaa seurataan kellokortilla tai kulunvalvonnalla. Valtion ylemmistä toimihenkilöistä 28 prosenttia on työajan seurannan ulkopuolella ja yksityisen sektorin ylemmistä toimihenkilöistä 35 prosenttia. Työajan seurannan piirissä olevien osuus on pienin kunnissa. Työaikapankkien yleisyydessä on eroja työnantajasektoreiden välillä (kuvio 2.8). Akavan vuoden 2015 luottamusmiesbarometrissa 21 prosenttia julkisen sektorin akavalaisista luottamusmiehistä ilmoitti, että heidän työpaikallaan oli käytössä työaikapankki. Yksityisellä sektorilla työaikapankkeja oli 25 prosentilla työpaikoista.
32 Akavaaka — syksy 2015
Työaikapankki on käytössä joka neljännessä yksityisen sektorin työpaikassa. TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Kuvio 2.7 Työajan seuranta Kellokortti/kulunvalvonta 30
Ylemmät toimihenkilöt
Kirjaa itse 34
36
35
Alemmat toimihenkilöt
24
41 41
Työntekijät Kaikki palkansaajat
Ei seurata
40
35
19 26
39
Valtio 49
Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt
23
28 27
68
Työntekijät
53
Kaikki palkansaajat
5 26
21
56
19
25
Kunta 35
24
Ylemmät toimihenkilöt
41
37
Alemmat toimihenkilöt Työntekijät
34
37
29
Kaikki palkansaajat
17
46 28
40
32
Yksityinen sektori 28
Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt
35
37
30
Työntekijät
41
29
Kaikki palkansaajat
34 0
10
17
40
43
26
40 20
40
30
50
60
70
80
90
% 100
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto
Kuvio 2.8 Työaikapankit akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla On suunnitteilla
Kyllä
Julkinen sektori
21
Yksityinen sektori
5
25 0
10
6
5 20
Ei osaa sanoa
Ei
69
2 30
67 40
50
60
70
80
90
% 100
Lähde: Akavan luottamusmiesbarometri 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 33
Asiantuntija- ja esimiestyö on liikkuvaa Kaksi palkansaajaa kolmesta liikkuu työssään päätyöpaikkansa ulkopuolella ainakin osan työajastaan. Asiantuntija- ja esimiestyötä tekevillä on muita palkansaajia tyypillisempää, että työ on osittain mobiilia ja että työssä liikutaan maantieteellisesti laajemmalle alueella. Asiantuntijoissa ja esimiehissä on silti verrattain vähän niitä, joiden työ olisi täysin liikkuvaa. Ylemmistä toimihenkilöistä 84 prosenttia liikkuu ainakin osan työajastaan päätyöpaikkansa ulkopuolella, kun alemmilla toimihenkilöillä osuus on 62 prosenttia ja työntekijöillä 58 prosenttia (kuvio 2.9). Ylemmistä toimihenkilöistä kolme prosenttia liikkuu työssään lähes koko työajan, kun täysin mobiilia työtä tekevien osuus on työntekijöillä 25 prosenttia. Vajaa puolet ylemmistä toimihenkilöistä liikkuu työssään jonkin verran, mutta vähemmän kuin neljäsosan työajastaan. Liikkuvaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 56 prosenttia liikkuu eri puolella Suomea, 23 prosenttia naapurimaissa, 28 prosenttia Euroopassa ja 15 prosenttia Euroopan ulkopuolella. Alemmilla toimihenkilöillä eri puolella Suomea liikkuvien osuus on 35 prosenttia ja työntekijöillä 37 prosenttia. Ulkomailla työnsä vuoksi liikkuvien osuudet ovat alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijöillä verrattain pieniä.
Kuvio 2.9 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia Lähes kokoajan
% 100 90
15
Noin 1/4 työajasta
Puolet–3/4 työajasta
Vähemmän kuin 1/4 työajasta
Ei lainkaan
16 40
80
38
34 45
33
42
70 60
49
48
50 37
40
36
23
21
36
35
5 30
4 22
20
20
9
10 10
10
12
12
8
0
2
3
6
6
2008
2013
2008
2013
Ylemmät toimihenkilöt
Alemmat toimihenkilöt
7 11
8
20
2008
25
2013
Työntekijät
9
12 10
9
10
2008
2013
Kaikki palkansaajat
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 2008 ja 2013
34 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Kaksi kolmesta ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti raskaaksi.
Asiantuntija- ja esimiestyö kuormittaa henkisesti Työn henkinen kuormittavuus on vähentynyt 2000-luvulla, mutta silti kaksi kolmesta asiantuntija- ja esimiestyötä tekevästä ylemmästä toimihenkilöstä kokee työnsä henkisesti erittäin tai melko raskaaksi (kuvio 2.10). Alemmista toimihenkilöistä 49 prosenttia ja työntekijöistä 28 prosenttia kokee työnsä henkisesti raskaaksi. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan työ koetaan henkisesti kuormittavaksi erityisesti ihmissuhdetyössä ja työpaikoilla, joissa esiintyy ristiriitoja. Erityisen selvä yhteys henkiseen kuormittavuuteen on työssä koetulla kiireellä. Ylemmistä toimihenkilöistä, joiden työtä kiire haittaa erittäin tai melko paljon, 87 prosenttia kokee työnsä henkisesti kuormittavaksi. Muista ylemmistä toimihenkilöistä henkisesti kuormittavaa työtä teki 57 prosenttia. Kiirekokemuksissa palkansaajaryhmien välillä ei ole suuria eroja (kuvio 2.10). Ylemmistä toimihenkilöistä 30 prosenttia kokee kiireen haittaavan työtään erittäin tai melko paljon, kun vastaava osuus on alemmilla toimihenkilöillä 27 prosenttia ja työntekijöillä 28 prosenttia.
Kuvio 2.10 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire Työn henkinen rasittavuus¹
Haittaava kiire työssä²
100% 90 80 72
72
70
68
66
60
55
54
54
40 33 30
30
31
30
32
31
32
34 32 32 27
28
32 32
27 28
52
51
50
49
50
33
30
48
31
28
20 10 0 1997 2003 2008 2013 Ylemmät toimihenkilöt
1997 2003 2008 2013
1997 2003 2008 2013
1997 2003 2008 2013
Alemmat toimihenkilöt
Työntekijät
Kaikki palkansaajat
¹Työ on henkisesti erittäin tai melko raskasta. ²Kiire haittaa erittäin tai melko paljon. Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 35
Sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla.
Joka toinen ylempi toimihenkilö on työskennellyt sairaana Sairaana työskentely ja sairauspoissaolot ovat todennäköisempiä niillä, jotka kokevat työnsä henkisesti rasittavaksi tai joilla kiire haittaa työtä. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan henkisesti rasittavaa työtä tekevistä ylemmistä toimihenkilöistä 64 prosenttia on ollut edeltävän vuoden aikana pois töistä oman sairauden vuoksi ja 54 prosenttia on ollut sairaana töissä. Haittaavaa kiirettä kokeneista sairauspoissaoloja on 65 prosentilla ja sairaana työskentelee 61 prosenttia. Niistä, jotka eivät koe työtään henkisesti rasittavaksi tai koe haittaavaa kiirettä, sairauspoissaoloja on 54 prosentilla ja sairaana työskentelee 37 prosenttia. Ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentely on yleisintä alle 35-vuotiailla naisilla, joista 61 prosenttia on vuoden aikana tehnyt töitä sairaana (kuvio 2.11). Saman ikäryhmän miehillä osuus on 41 prosenttia. Kaikista ylemmistä toimihenkilöistä sairaana työskentelee 49 prosenttia.
Kuvio 2.11 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana ylemmillä toimihenkilöillä Kyllä Kaikki yhteensä
Ei ole ollut sairaana
Ei
49
44
7
Alle 35-vuotiaat
50
42
7
35–50-vuotiaat
50
43
46
Yli 50-vuotiaat
Miehet yhteensä
44
Alle 35-vuotiaat
10 7
47
41
Naiset yhteensä
8
48
47
Yli 50-vuotiaat
8
48
41
35–50-vuotiaat
7
46
9
50
40
54
Alle 35-vuotiaat 35–50-vuotiaat
54
0
10
20
4
39
51
Yli 50-vuotiaat
6
35
61
7
43 30
40
50
60
70
6 80
90
% 100
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto
36 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Sairauspoissaoloissa miesten ja naisten väliset erot eivät ole ylemmillä toimihenkilöillä yhtä suuria kuin sairaana työskentelyssä. Sairauspoissaolot ovat yleisimpiä alle 35-vuotiailla ja 35–50-vuotiailla naisilla, joista 65 prosentilla on sairauspoissaoloja (kuvio 2.12). Alle 35-vuotiaista miehistä sairauspoissaoloja on 62 prosentilla ja 35–50-vuotiaista 64 prosentilla. Pitkät, vähintään yli 10 päivän mittaiset sairauspoissaolot ovat yleisempiä 35 vuotta täyttäneillä kuin näitä nuoremmilla.
Kuvio 2.12 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä Miehet
Naiset
59
63 53
56
Yhteensä
8
1–3 päivän sairauspoissaolot
14
7
4–9 päivän sairauspoissaolot
9
62
65
59
61
Alle 35-vuotiaat
9
Vähintään 10 päivän sairauspoissaolot
14 5
4 64
65 57
58
35–50-vuotiaat
9
13
8
10
48
59 41
50
Yli 50-vuotiaat
4 % 70
Oman sairauden vuoksi pois töistä edellisten 12 kk aikana
14
8 60
50
40
30
20
10
9 0
0
10
20
30
40
50
60
% 70
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen 2013 aineisto
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 37
Yli puolella ylemmistä toimihenkilöistä työhön kuuluu esimiestehtäviä Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 aineistossa vain yhdeksän prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä luokittuu ammattinsa puolesta johtajiksi ja 90 prosenttia eri alojen erityisasiantuntijoiksi. Kuitenkin 56 prosentilla ylemmistä toimihenkilöistä työ sisältää toisten töiden johtamista ja työtehtävien jakamista muille. Esimiestehtävät ovat ylemmillä toimihenkilöillä yleisempiä kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin (38 prosenttia). Ylemmistä toimihenkilömiehistä 60 prosentilla ja naisista 51 prosentilla työhön sisältyy toisten työn johtamista. Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt 2000-luvulla samalla, kun toiminnallisten eli ilman alaisia olevien esimiesten osuus on kasvanut (kuvio 2.13). Vuonna 1997 hallinnollista esimiestyötä tekevien osuus oli ylemmillä toimihenkilöillä 49 prosenttia ja toiminnallista esimiestyötä tekevien osuus neljä prosenttia. Vuonna 2013 toiminnallisten esimiesten osuus oli 21 prosenttia ja hallinnollisten esimiesten osuus 35 prosenttia.
Hallinnollisten esimiesten osuus on pienentynyt ja toiminnallisten esimiesten osuus kasvanut.
Kuvio 2.13 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä Esimies, omia alaisia
%
Esimies, ei alaisia
70 63 60
5
64 61
60
59
17
13
54 51
21
50
42 3
40
30
46
53
17
4 13
17
13
56
54
21
21
58 48
47
39
49
39
20
37
33
42
41
35
30
10
0
1997
2003
2008
Miehet
2013
1997
2003
2008
Naiset
2013
1997
2003
2008
2013
Kaikki
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013
38 Akavaaka — syksy 2015
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Aikaisempaa suuremmalla osalla palkansaajista oma esimies on nainen (kuvio 2.14). Naisten alaisina toimivien palkansaajien osuus on kasvanut erityisesti ylempien ja alempien toimihenkilöiden keskuudessa. Vuonna 1997 reilulla neljänneksellä ylemmistä toimihenkilöistä ja noin puolella alemmista toimihenkilöistä oma esimies oli nainen. Vuonna 2013 osuudet olivat ylemmillä toimihenkilöillä 37 prosenttia ja alemmilla toimihenkilöillä 57 prosenttia. Edelleen verrattain harvalla miehellä oma esimies on nainen. Vuonna 1997 ylemmistä toimihenkilömiehistä 14 prosentilla lähiesimies oli nainen, kun vuonna 2013 osuus oli 19 prosenttia. Naisesimiesten alaisuudessa työtään tekevien osuus on kasvanut erityisesti ylempien toimihenkilönaisten keskuudessa: vuonna 1997 osuus oli 38 prosenttia ja kuusi vuotta myöhemmin 55 prosenttia.
Naisesimiehen alaisuudessa työskentely on naisilla miehiä yleisempää.
Kuvio 2.14 Palkansaajat, joiden lähiesimies on nainen 80
Miehet
%
71
70
Naiset
Yhteensä
70
66 62
60
58
55
59
56
61
59
56
63
64
49
48
50
57
54
60
43 40
37
33 30
19
34
19
15
14
17
19
25
23
23
22
21
13 10
10 5 0
1997
36
28
26
20
41
40
38
2003
2008 2013
Ylemmät toimihenkilöt
1997
2003
2008 2013
Alemmat toimihenkilöt
1997
7
6
2003
2008 2013
Työntekijät
11
9
1997
2003
13
15
2008 2013
Kaikki palkansaajat
Lähde: Tilastokeskus, Työolotutkimusten aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2013
TYÖAJAT JA TYÖOLOT
Akavaaka — syksy 2015 39
3 – Palkat, verotus ja ostovoima
Palkat nousevat iän ja koulutuksen karttuessa Kokoaikatyössä olevien akavalaisten kokonaisansiot olivat vuonna 2014 keskimäärin 4 340 euroa kuukaudessa. Miesten kokonaisansiot olivat keskimäärin 4 850 euroa ja naisten 3 890 euroa kuukaudessa. Sukupuolten välistä palkkaeroa selittää osittain tulospalkkioiden epätasainen jakautuminen miesten ja naisten kesken. Akavalaisista miehistä 28 prosenttia sai tulospalkkiota keskimäärin 480 euroa kuukaudessa, kun naisista 14 prosentilla ansioihin sisältyi keskimäärin 300 euron tulospalkkio. Tuloksesta palkitseminen on yleisintä yksityisellä sektorilla, jolla 31 prosenttia akavalaisista sai lisäpalkkion. Julkisella sektorilla tulospalkkiot ovat harvinaisempia ja pienempiä kuin yksityisellä sektorilla.
Akavalaisten miesten kokonaisansiot ovat 4 850 euroa ja naisten 3 890 euroa kuukaudessa.
Taulukko 3.1 Kokonaisansiot 2014 Akavalaiset keskimäärin e/kk
Kaikki palkansaajat keskimäärin e/kk
Miehet
4 850
3 690
Naiset
3 890
3 030
Valtio
4 650
3 830
Kunta
3 920
3 030
Sukupuoli
Työnantaja
Yksityinen
4 560
3 450
Kaikki
4 340
3 350
Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot. Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014
42 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Tulospalkkiot nostavat miesten ansioita.
Lähes joka toinen akavalainen saa jotain luontoisetua keskimäärin 130 euron arvosta kuukaudessa. Miehet saavat luontoisetuja yleisemmin kuin naiset. Julkisen sektorin palkansaajat kuuluvat luontoisetujen piiriin harvemmin kuin yksityisen sektorin työntekijät. Valtion palveluksessa olevilla on vähiten kyseisiä etuja.
Tulospalkkiot saajaa kohden, e/kk
Kuvio 3.1 Tulospalkkiot 2014
Kaikki Miehet Naiset 18
Kaikki palkansaajat
22
14
21 Akavalaiset
28
14
250
300
190
410
480
300
470
510
380
160
170
150
80
100
70
Työnantaja 31
Yksityinen
25
36
6 7 6
Valtio
7
Kunta
6 0
Kaikki Miehet 9
Naiset
10
20
30
40
50
Tulospalkkiota saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto 2014
Luontoisedut saajaa kohden, e/kk
Kuvio 3.2 Luontoisedut 2014
Kaikki Miehet Naiset Kaikki palkansaajat
26
28 31 48
Akavalaiset
42
56
130
160
90
130
170
90
160
180
120
60
40
50
40
60
60
Työnantaja 60
Yksityinen
69
48 7 7 7
Valtio
Kaikki
Kunta
35 0
10
20
30
Miehet
39
Naiset
41 40
50
60
70
Luontoisetuja saavien osuus, % Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, palkkarakennetilasto 2014
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 43
Kun tulospalkkiot jätetään huomioimatta, puolet akavalaisista ansaitsi vuonna 2014 vähintään 3 860 euroa kuukaudessa (mediaani). Joka kymmenes ansaitsi alle 2 610 euroa (desiili 10) ja joka kymmenes yli 6 340 euroa (desiili 90) kuukaudessa.
Kuvio 3.3 Kokonaisansioiden hajonnat 2014 (ilman tulospalkkioita) desiili 10 2 610
Akavalaiset
Kaikki palkansaajat
desiili 10 2 090
desiili 90 6 340
860mediaani mediaani 3 3750
desiili 90 4 910
22850 950mediaani mediaani
e / kk 1 500
2 000
2 500
3 000
3 500
4 000
4 500
5 000
5 500
6 000 6 500
Kokoaikaiset palkansaajat Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014
Akavalaisten palkat olivat 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 3 470 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Kuukausipalkat olivat 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä keskimäärin 4 790 euroa. Nuorimmassa ikäryhmässä akavalaisten keskimääräiset palkat olivat valtiolla pari sataa euroa korkeammat kuin yksityisellä sektorilla. Keskimmäisissä ikäryhmissä yksityisellä sektorilla ansaittiin enemmän kuin valtiolla. Vanhimmassa ikäryhmässä työnantajasektoreiden välinen palkkaero on sata euroa valtion hyväksi. Tämän selittää osittain se, että Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastosta puuttuvat yksityisen sektorin ylimmän johdon palkkatiedot. Kunnissa työskentelevien akavalaisten keskimääräiset palkat olivat kaikissa ikäryhmissä matalammat kuin muilla työnantajasektoreilla ja ansioiden nousu on iän myötä verkkaisempaa. Kaikkien kokoaikatyössä olevien palkansaajien kokonaiskeskiansio oli 3 350 euroa kuukaudessa vuonna 2014. Mitä korkeampi koulutustaso palkansaajilla on, sitä paremmat kuukausiansiot ovat. Naisten ansiot ovat kaikilla koulutusasteilla miesten ansioita pienemmät. Naisten ja miesten sijoittuminen eri toimialoille ja asematasoille selittävät osittain palkkaeroja.
44 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Kuvio 3.4 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2014 Euroa/kk
Euroa/kk 5 500
5 500
5 250
5 250
5 000
5 000
4 750
4 750
4 500
4 500
4 250
4 250
4 000
4 000
3 750
3 750
Valtio
3 500
Yksityinen
3 250
Kaikki
3 000
Kunta
2 750 25–35
35–44
45–54
3 500 3 250 3 000
2 750 55–64
Ikäryhmät Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot. Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014
Kuvio 3.5 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2014
Henkilöiden määrä tilastoissa (1 000) Kaikki
3 350 3 690 3 030
Kaikki yhteensä
Kaikki
1 378
676
702
141
88
53
578
313
264
4 080
193
65
128
4 070
231
103
128
214
94
120
22
12
10
Miehet
2 800 3 000
Perusaste
Naiset
2 460
2 860 3 150
Keskiaste
2 510
3 410
Alin korkea-aste
3 070 3 500
Alempi korkeakouluaste
3 050
4 620
Ylempi korkeakouluaste
5 190
4 170
Tutkijakoulutusaste
5 180 0
1 000
2 000
3 000
Miehet Naiset
4 000
5 000
5 500 5 860
e / kk 6 000
Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot. Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2014
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 45
Vuodesta 2006 vuoteen 2014 kaikkien kokoaikaisten palkansaajien ansiot ovat nousseet noin kuusi prosenttiyksikköä enemmän kuin korkeakoulutettujen kokonaisansiot. Tilastokeskuksen Palkkarakennetilaston mukaan kaikkien palkansaajien ansiot nousivat seitsemän vuoden aikana 25,7 prosenttia, korkeakoulutettujen 19,7 prosenttia. Palkkatiedot perustuvat Tilastokeskuksen Palkkarakennetilastoon, joka kattaa yksityiseltä sektorilta vähintään viisi henkeä työllistävät yritykset sekä julkisen sektorin kaikki palkansaajat. Palkkarakennetilaston ulkopuolelle jää muun muassa yksityisen sektorin yritysten ylin johto.
Korkeakoulutetut ovat jääneet ansiokehityksessä jälkeen.
Kuvio 3.6 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2014 Indeksi 2006 = 100 128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 2006
Kaikki palkansaajat Korkeakoulutetut 2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
128 126 124 122 120 118 116 114 112 110 108 106 104 102 100 2014
Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan korkeakoulututkinnon suorittaneita. Kokoaikaiset palkansaajat. Kokonaisansiot sisältävät tulospalkkiot. Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2006–2014
Korkea hintataso heikentää suomalaisten ostovoimaa Kuviossa 3.7 on esitetty korkeakoulutettujen palkansaajien keskimääräisiä bruttopalkkoja eräissä Euroopan maissa vuonna 2012. Korkeakoulutetut palkansaajat tarkoittavat tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat kansainvälisen ISCED-luokitusjärjestelmän määritelmän mukaisesti suorittaneet kolmannen asteen koulutuksen. Suomessa tällaiset henkilöt ovat suorittaneet vähintään alimman korkea-asteen tutkinnon. Keskimääräisten bruttopalkkojen tiedot perustuvat Eurostatin tulonjakotilastoja hyödyntäviin Palkansaajien tutkimuslaitoksen laskelmiin. Kuviossa 3.8 on esitetty korkeakoulutettujen keskipalkat ostovoimakorjattuina. Ostovoimakorjaus on laskettu Euroopan komission AMECO-tietokannan ostovoimapariteetti- ja valuuttakurssilukujen perusteella siten, että eri maiden hintatasoja verrataan euron ostovoimaan Suomessa.
46 Akavaaka — syksy 2015
Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat eurooppalaista keskitasoa. PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Kuvio 3.7 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 Sveitsi
8 870
Luxemburg
6 210
Norja
6 310
Tanska
5 110 4 870
Alankomaat
4 500
Itävalta Irlanti
4 430
Belgia
3 980
Saksa
3 930
Suomi
3 860
Ruotsi
3 860
Iso-Britannia
3 790
Ranska
3 110
Italia
2 910
Espanja
2 420
Portugali
1 820
Kreikka
1 760
Viro
1 070 0
1 000
2 000
3 000
6 000
4 000 5 000 Bruttopalkka, euroa/kk
8 000
7 000
e / kk 9 000
Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa)
Kuvio 3.8 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 7 030
Sveitsi 6 350
Luxemburg 5 380
Alankomaat
4 930
Itävalta
4 870
Irlanti
4 710
Norja Saksa
4 590
Tanska
4 560 4 340
Belgia
4 060
Iso-Britannia
3 860
Suomi
3 500
Ruotsi
3 490
Italia
3 340
Ranska
3 220
Espanja Portugali
2 760
Kreikka
2 380
Viro
1 830 0
1 000
2 000
6 000 3 000 4 000 5 000 Ostovoimakorjattu bruttopalkka, euroa/kk
7 000
8 000
e / kk 9 000
Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa) ja Akavan oma laskelma
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 47
Suomessa korkeakoulutettujen nimelliset keskipalkat edustavat eurooppalaista keskitasoa ollen melko samansuuruiset Iso-Britannian, Ruotsin, Saksan ja Belgian korkeakoulutettujen kanssa. Suhteellisen korkean hintatason vuoksi Suomen sijoitus palkkavertailussa putoaa hieman ostovoimakorjauksen myötä. Suomeen verrattuna Saksassa korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut palkat ovat selkeästi nimellispalkkoja paremmat. Myös Iso-Britanniassa ja Belgiassa korkeakoulutettujen palkat kasvavat ostovoimakorjauksen myötä. Sen sijaan Suomea korkeamman hintatason omaavassa Ruotsissa keskipalkat laskevat ostovoimakorjauksen seurauksena. Kuviossa 3.9 on laskettu korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero. Matalasti koulutetuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet enintään perusasteen tutkinnon. Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat keskimäärin 52 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla. Koulutuksen tuomassa palkkalisässä Suomi edustaa tarkasteltavien maiden keskitasoa. Ruotsissa korkeakoulutettujen palkat ovat keskimäärin 40 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla, mikä on tarkasteltavien maiden alhaisimpia suhdelukuja. Saksassa koulutuksen tuoma 108 prosentin palkkalisä on puolestaan Euroopan korkeimmasta päästä yhdessä Sveitsin, Itävallan ja Luxemburgin kanssa.
Suomessa korkeakoulutettujen palkat ovat 52 prosenttia suuremmat kuin matalasti koulutetuilla.
Kuvio 3.9 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2012 Sveitsi
179
Itävalta
146
Luxemburg
112
Saksa
108
Portugali
95
Iso-Britannia
69
Irlanti
64
Espanja
57
Norja
54
Suomi
52 50
Alankomaat Italia
49 48
Ranska
46
Belgia
45
Tanska 40
Ruotsi
38
Kreikka
37
Viro 0
20
40
60
80 120 100 Palkkojen prosentuaalinen ero
140
160
180
Lähteet: Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 298: Eurooppalainen palkkavertailu ammateittain: tuloksia EU-SILC-aineistosta (Tomi Husa) ja Akavan oma laskelma
48 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Taitteet leikkaavat ansiosidonnaisia päivärahoja Työttömyyden kohdatessa palkansaaja on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan, jos hän on ollut vähintään 26 viikkoa työttömyyskassan jäsenenä ja täyttänyt työssäoloehdon. Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Myös vanhempainpäiväraha on pääsääntöisesti sairauspäivärahan suuruinen. Päivärahojen niin sanotut taitteet leikkaavat työttömyyden tai sairauden aikaisia päivärahoja niin, että korvaustaso suhteessa palkkaan on sitä pienempi, mitä suuremmat tulot palkansaajalla on ennen työttömyyttä tai sairautta. Vuonna 2015 akavalaisten keskitulotasolla eli noin 4 340 euroa kuukaudessa ansaitsevan ansiopäiväraha on 46 prosenttia bruttopalkasta eli noin 2 000 euroa kuukaudessa ja sairauspäiväraha 61 prosenttia eli noin 2 630 euroa kuukaudessa. Maan hallitus esittää muutettavaksi sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan määräytymisen tulorajoja ja korvausastetta vuoden 2016 alusta. Kuviosta 3.10 käy ilmi, kuinka uudistus vaikuttaa eri tulotasoilla. Akavalaisen keskituloilla menetys olisi noin 160 euroa kuukaudessa verrattuna vuoden 2015 sairauspäivärahaan.
Lakimuutos vie sairaalta tai vanhempainvapaalla olevalta akavalaiselta 160 euroa kuukaudessa.
Kuvio 3.10 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan, e/kk Ansio- tai sairauspäiväraha e/kk 3 500
Keskivertoakavalainen
3 250
Sairauspäiväraha 2015
3 000
Sairauspäiväraha 2016, esitys
2 750
Ansiopäiväraha 2015 (työttömyyspäiväraha)
2 500
3 500 3 250 3 000 2 750 2 500
2 250
2 250
2 000
2 000
1 750
1 750
1 500
1 500
1 250
1 250
1 000
1 000
750
750
500
500
250
250 0
0 0
500
1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500 4 000 4 500 5 000 5 500 6 000 6 500 7 000 Bruttopalkka ennen työttömyyttä tai sairautta, e/kk
Lähde: Akavan laskelma
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 49
Korkein rajaveroaste ylittää 60 prosenttia vuonna 2016.
Veroprogressio kiristyy edelleen vuonna 2016 Suomalaisilla palkansaajilla on korkeat ja tulojen mukaan kiristyvät rajaveroasteet. Rajaveroaste kertoo, mikä osuus lisäansiosta menee veroihin. Vuoden 2016 verotuksen mukaan jo 2 250 euron palkkatasolla verot vievät lisäansiosta liki 46 prosenttia. Rajaveroaste ylittää 50 prosenttia 3 600 euron kuukausipalkalla ja 60 prosenttia, kun kuukausipalkka on vähintään 6 325 euroa. Suurena pidettyjen palkkatulojen verorasitusta on kasvatettu lisäämällä tuloveroasteikkoon uusi veroluokka. Vuosina 2013 ja 2014 ylin veroluokka on 100 000 euroa vuodessa ylittäville tuloille. Vuoden 2015 tuloveroasteikossa raja alennettiin 90 000 euroon ja vuonna 2016 tätä veroluokkaa aiotaan laajentaa koskemaan niitä, joiden verotettava ansiotulo on yli 72 300 euroa vuodessa. Tämä niin sanottu solidaarisuusvero nostaa rajaveroastetta korkeimmillaan yli 60 prosenttiin 6 325–7 500 euroa kuukaudessa ansaitsevilla. Rajaveroastetta nostavat yli 60 prosentin myös työttömyysvakuutusmaksun nousu sekä se, että näillä ansiotasoilla työtulovähennys pienenee ensi vuonna entistä jyrkemmin palkan kasvaessa. Tätä korkeammilla ansioilla rajaveroaste on 58–59 prosenttia vuonna 2016. Kuvion 3.11 laskelmissa on otettu huomioon tiedossa olevat veromuutokset ja niin sanotut "viranomaisvähennykset" (esim. työtulovähennys ja eläkemaksujen vähennyskelpoisuus) sekä käytetty vuoden 2015 kunnallisveron keskimääräistä tuloveroprosenttia.
Kuvio 3.11 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2015 ja 2016 (arvio) 65
%
%
Rajavero
60
60
Verojen osuus tulojenlisäyksestä
55
65
55
50
50
45
45
40
40
35
35
30
30
Tulovero
25
25
Verojen osuus tuloista
20
Rajavero 2015
15
Rajavero 2016
10
Tulovero 2015 Tulovero 2016
5 0
0
1 000
2 000
3 000
4 000
5 000
6 000
7 000
8 000
9 000
10 000
20 15 10 5 0 11 000
Bruttopalkka, e/kk, ansiotaso muuttumaton Lähteet: Valtiovarainministeriö, Akavan omat laskelmat
50 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavalaiset maksavat lähes puolet valtion ansiotuloverosta.
Akavalaiset maksavat kolmanneksen veroista ja maksuista Tilastokeskuksen vuoden 2013 Tulonjakotilaston mukaan lähes joka neljäs kokoaikatyössä oleva palkansaaja oli akavalainen. Akavalaiset palkansaajat ansaitsivat 30 prosenttia palkkasummasta ja maksoivat yhteenlasketuista veroista ja maksuista kolmanneksen. Akavalaisten ansioista kertyi 45 prosenttia valtion ansiotuloverosta. Kaikki eivät osallistu verotalkoisiin. Verovelvollisista 54 prosenttia kerrytti 13 prosenttia yhteenlasketuista valtion ansiotulo- ja kunnallisverosta vuonna 2013. Vastaavasti 43 prosenttia veronmaksajista maksoi 65 prosenttia yhteenlasketuista veroista.
Kuvio 3.12 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2013 Akavalaiset
Palkansaajien lkm. (1,7 milj.)
77
23
70
30
Palkkasumma (69,3 mrd. e) Verot ja maksut (21,5 mrd. e)
Muut palkansaajat
33
67
Verolajeittain Valtion ansiotulovero (4,04 mrd. e)
45
Kunnallisvero (10,9 mrd. e)
55 69
31
Työntekijöiden eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu (4,1 mrd. e)
70
30 0
20
40
60
80
%
100
Vähintään 6 kk kokoaikatyössä olleet palkansaajat, joiden ansio ylittää 6 804 euroa vuodessa. Veroissa ja maksuissa ovat mukana myös kirkollisvero, sairaanhoito- ja päivärahamaksut sekä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilaston palveluaineisto 2013
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 51
Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa.
Keskituloisen verotus on Suomessa ankaraa Länsieurooppalaisessa vertailussa suomalaisten korkeat ja kiristyvät rajaveroasteet näkyvät siten, että pienituloisten palkansaajien verotus Suomessa on eurooppalaisittain keskitasoa, keskipalkkaisella palkansaajalla verotus on jo yli eurooppalaisen keskitason ja keskipalkkaa enemmän ansaitsevilla verotus on varsin ankaraa. Kuviossa 3.13 vinoneliöt kuvaavat akavalaisten ja kaikkien palkansaajien vuosiansioiden jakaumaa. Esimerkiksi koko vuoden kokoaikatyössä olevista akavalaisista viisi prosenttia ansaitsee vähintään 31 000 ja puolet vähintään 50 300 (mediaani) euroa vuodessa. Viidellä prosentilla ansiot ylittävät 109 000 euroa vuodessa. Suomessa akavalaisen mediaanituloilla tuloveroaste on noin 34 prosenttia ja muualla Euroopassa 31,5 prosenttia. Tulojen kasvaessa tuloveroaste nousee Suomessa nopeammin kuin muualla Euroopassa.
Kuvio 3.13 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2015 50 48
%
% Akavalaisten jakauma:
47.8
46 5
44
25
50
44
42
42
40
38.0
38
42.1
36
34
31.6
32
34
Suomi
34.7
Muut Länsi-Euroopan maat ilman Viroa
30 29.6
28
30
26
24
24 23.9
22
16
32
28
24.4
26
18
40 38
36
20
48 46
95
75
50
22 20
Kaikkien palkansaajien jakauma: 5
14 20 000
25 30 000
50 40 000
18 75
50 000
16
95 60 000
70 000
80 000
90 000
100 000
110 000
120 000
14 130 000
Vuosiansio 2015, euroa *) Alankomaat, Belgia, Britannia, Espanja, Italia, Itävalta, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska; Viro ei mukana. Yhden hengen talous. Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2015; Tilastokeskus; Tulonjakotilasto, Akavan oma laskelma
52 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Kuviossa 3.14 on esitetty 5 140 euroa kuukaudessa ansaitsevien tuloveroasteita muutamissa maissa vuonna 2015. Suomessa palkansaaja maksoi 5 140 euron kuukausiansioistaan veroja ja maksuja 38 prosenttia. Samalla kuukausiansiolla Ruotsissa palkansaajan tuloveroaste oli 33,4 prosenttia ja Saksassa 42,7 prosenttia. Valittujen maiden joukossa Sveitsissä maksetaan vähiten veroja, 15,6 prosenttia ja Belgiassa puolestaan eniten, 46,6 prosenttia.
Kuvio 3.14 Palkansaajien tuloveroaste 5 140 e/kk ansaitsevilla 2015 Belgia
46.6
Italia
43.3
Saksa
42.7
Itävalta
39.4
Suomi
38.0
Tanska
37.7
Alankomaat
36.7
Ranska
35.4
Ruotsi
33.4
Espanja
31.6
Norja
28.7
USA
27.3
Australia
25.9
Japani
25.8
Britannia
25.7
Viro
20.7 15.6
Sveitsi 0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
%
Yhden hengen talous, vuositulo 64 300 euroa Lähde: Veronmaksajat, Kansainvälinen palkkavertailu 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 53
Pienempituloiset hyötyvät työtulovähennyksestä eniten.
Hyvin ansaitsevien ostovoima pienenee vuonna 2016 Kuviossa 3.15 on esitetty ansiotulojen, tulonsiirtojen, veroluonteisten maksujen ja hintojen muutosten vaikutukset erilaisten yhden hengen kotitalouksien ostovoimaan vuosina 2015–2016. Kuviossa 3.16 on esitetty vastaavat vaikutukset erilaisille perheille, jotka koostuvat kahdesta aikuisesta palkansaajasta ja kahdesta lapsesta. Kaikissa perheissä lapset ovat alle 17-vuotiaita ja kussakin perheessä nuorempi lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Lastenhoitajan ja farmaseutin kotitaloudet asuvat vuokralla ja muut kotitaloudet asuvat omistusasunnoissa. Omistusasujilla on lisäksi asuntolainaa. Kaikkien kotitalouksien aikuiset henkilöt edustavat tulojensa osalta ammattinsa mukaisia tyypillisiä palkansaajia. ”Ahkerat”-perheen palkansaajat toimivat työntekijäammateissa. Muiden perheiden palkansaajat toimivat eri tulotasojen toimihenkilöammateissa. Bruttopalkat kasvavat vuonna 2016 sopimuskorotuksen mukaisesti 0,43 prosenttia tai vähintään 16 euroa. Lisäksi palkansaajien bruttopalkat kasvavat valtiovarainministeriön palkkaliukumaennusteen mukaisesti 0,7 prosenttia. Prosentuaaliset palkankorotukset pienenevät palkkatason noustessa aina noin 3 700 euron kuukausipalkkaan asti. Akavan esimerkkiperhelaskelmissa bruttopalkat kasvavatkin suhteellisesti eniten pienempituloisilla kotitalouksilla ja vastaavasti vähiten suurempituloisilla kotitalouksilla.
Kuvio 3.15 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: Yhden hengen taloudet Muutos, % Lastenhoitaja (2 300 e/kk*)
12
Farmaseutti (3 000 e/kk*)
0.7 0.3
6
Valtiotieteilijä (3 900 e/kk*)
4
Diplomi-insinööri (6 200 e/kk*)
0.2 -0.3
-11
-22 -20 -18 -16 -14 -12 -10 -8 -6 -4
-2
0
2
4
6
8 10 12 14 16 18 20 22
Ostovoiman muutos 2015–2016, e/kk
Yhden hengen kotitaloudet
Bruttopalkan muutos, %
Bruttopalkan muutos, e/kk
Verojen muutos, %-yksikköä
Nettopalkan muutos, %
Nettopalkan muutos, e/kk
Kotitalouskohtaiset inflaatiot
Lastenhoitaja
1.4
33
-0.3
1.8
33
1.1
Farmaseutti
1.2
39
-0.1
1.4
31
1.2
Valtiotieteilijä
1.1
46
0.0
1.0
27
0.8
Diplomi-insinööri
1.1
73
0.2
0.6
24
0.9
*) Palkka vuonna 2015 Lähde: Akavan omat laskelmat
54 Akavaaka — syksy 2015
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Työtulovähennykseen tulee vuonna 2016 tuntuva korotus, joka kohdistuu erityisesti pieni- ja keskituloisille palkansaajille. Esimerkkilaskelmien kotitalouksista pienempituloiset hyötyvät eniten työtulovähennyksestä. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden pieneneminen 65 prosentista 55 prosenttiin kasvattaa hieman omistusasujien verotusta. Kaikilla palkansaajilla työttömyysvakuutusmaksut nousevat merkittävästi vuonna 2016, kun työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,5 prosenttiyksikköä. Kaiken kaikkiaan verot ja veronluontaiset maksut kehittyvät maltillisesti vuonna 2016, ja osalla kotitalouksista veroaste jopa laskee. Suhteellisesti suurempien palkankorotusten ja maltillisesti kehittyvän verotuksen vuoksi nettotulot kasvavat eniten pienempituloisilla kotitalouksilla. Kullekin kotitaloudelle on laskettu omat inflaatioluvut, joissa erityisesti kotitalouden asumismuodolla on suuri merkitys. Vuokra-asumisen odotetaan kallistuvan omistusasumista enemmän vuonna 2016, mikä osaltaan näkyy kotitalouksien erilaisissa inflaatioluvuissa. Vuokralla asuvilla esimerkkikotitalouksilla inflaatio on 1,1–1,2 prosenttia vuonna 2016, kun vastaavasti omistusasujilla inflaatio on 0,8–0,9 prosenttia. Inflaatiokorjauksen jälkeen kotitalouksien ostovoiman kehitys on nettopalkkojen kehitystä maltillisempi. Suhteellisen suurituloisten diplomi-insinöörin ja ”taitajien” kotitalouksien ostovoima jopa laskee hieman vuonna 2016.
Kuvio 3.16 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: Perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset Muutos, % Ahkerat (2 300 & 2 900 e/kk*)
20
Kasvattajat (2 500 & 3 300 e/kk*)
0.5
15
0.3
3
Keksijät (3 300 & 4 400 e/kk*)
0.1
-18
Taitajat (4 900 & 6 500 e/kk*)
-0.2
-22 -20 -18 -16 -14 -12 -10 -8
-6 -4
-2
0
2
4
6
8 10 12 14 16 18 20 22
Perheen ostovoiman muutos 2015–2016, e/kk
Perheet, 2 lasta
Bruttopalkkojen muutos, %
Bruttopalkkojen muutos, e/kk
Verojen muutos, %-yksikköä
Nettopalkkojen muutos, %
Nettopalkkojen muutos, e/kk
Kotitalouskohtaiset inflaatio
Ahkerat
1.3
71
-0.1
1.4
55
0.9
Kasvattajat
1.3
76
0.0
1.2
53
0.9
Keksijät
1.2
93
0.1
0.9
50
0.9
Taitajat
1.1
134
0.3
0.6
46
0.9
*) Puolisoiden palkat vuonna 2015 Lähde: Akavan omat laskelmat
PALKAT, VEROTUS JA OSTOVOIMA
Akavaaka — syksy 2015 55
4 – Koulutus
Lähes viidenneksellä aikuisväestöstä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Neljännes aikuisväestöstä on korkeakoulutettuja Suomen väestön koulutusrakenne on muuttunut huomattavasti. Vuonna 1975 vähintään alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneita oli noin seitsemän prosenttia aikuisväestöstä. Vuonna 2014 korkeakoulutettuja oli 27 prosenttia. Vaikka aikuisväestö on nykyisin koulutetumpaa, 17 prosentilla ei ole edelleenkään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Kuvio 4.1 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2014 100 90
%
0.2 3 4 7
0.3
0.6
0.7
0.9
1.0
4
6
8
9
11
5
5
6
9
11 80
15
12
17
20
16
70
13
3030
1.2 12
14
12
90 80 70
38
40
50
40
Tutkijakoulutusaste Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Keskiaste
60
60
Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa
50 42 42
40
44
66
44 44
40 30
30 5050
20
20 34
29
10 0
% 100
29
24
24 20
17 17
10 0
1975
1985
1995
2000
2005
2010
2014
Lähde: Tilastokeskus, Väestön koulutusrakennetilasto
58 Akavaaka — syksy 2015
KOULUTUS
Suoritettujen tutkintojen määrä on noussut, uusien opiskelijoiden määrä laskenut Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan vuonna 2014 yliopistoissa oli 27 000 uutta opiskelijaa. Tämä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna. Alemman korkeakoulututkinnon aloitti 17 500 ja ylemmän korkeakoulututkinnon 7 000 opiskelijaa. Tohtorintutkinnon aloitti 1 700 opiskelijaa. Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavassa koulutuksessa uusia opiskelijoita oli 1 000 enemmän kuin edellisenä vuotena. Ammattikorkeakouluissa aloitti 38 600 uutta opiskelijaa syksyllä 2014. Kolme neljästä uudesta opiskelijasta oli ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa nuorten koulutuksessa, 17 prosenttia aikuiskoulutuksessa ja yhdeksän prosenttia aloitti opinnot suorittaakseen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.
Vuonna 2014 suoritettiin yhteensä 56 200 korkeakoulututkintoa.
Kuvio 4.2 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2009–2014 Yliopistot
1 000 henkilöä 40 29.1
30 20
20.2
23.8
20.2
28.5
26.0
29.4
26.3
30.3
31.2 27.0
20.3
10
2009
2010
2011
2012 ¹
2013
2014
Ammattikorkeakoulut 1 000 henkilöä 38.2 40
39.5
30 20
21.0
38.8
21.9
38.3
22.9
38.6
37.5 23.9
24.8
25.0
10
2009
2010
2011 Uudet opiskelijat
2012
2013
2014
Suoritetut tutkinnot
¹Uusien opiskelijoiden laskentatapa muuttui vuonna 2012. Luvut ennen ja jälkeen vuoden 2012 eivät ole vertailukelpoisia. Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot
KOULUTUS
Akavaaka — syksy 2015 59
Vuonna 2014 valmistui 1 900 uutta tohtoria.
Yliopistoissa suoritettiin 14 900 ylempää korkeakoulututkintoa ja 13 600 alempaa korkeakoulututkintoa vuonna 2014. Tohtoreita valmistui 1 900. Kaikkiaan vuonna 2014 yliopistoissa suoritettiin yhteensä 31 200 tutkintoa, 800 tutkintoa enemmän kuin edellisvuonna. Ammattikorkeakoulututkintojen määrä on kasvanut tasaisesti viisi vuotta. Vuonna 2014 suoritettiin 25 000 tutkintoa, joka on noin 200 tutkintoa enemmän kuin edellisenä vuotena. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen määrä on kasvanut kaikkein voimakkaimmin. Vuonna 2014 suoritettiin 2 100 ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Taulukko 4.1 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2014 Uudet opiskelijat
Osuus, %
Suoritetut tutkinnot
Osuus, %
Alempi korkeakoulututkinto
17 538
65.0
13 640
43.8
Ylempi korkeakoulututkinto
7 033
26.1
14 920
47.9
668
2.5
580
1.9
Yliopistot/koulutusaste
Lääkärien erikoistumiskoulutus Lisensiaatintutkinto Tohtorintutkinto Yliopistot yhteensä
108
0.4
155
0.5
1 651
6.1
1 869
6.0
26 998
100
31 164
100
28 548
74.0
18 685
74.7
6 564
17.0
4 202
16.8
Ammattikorkeakoulut/koulutustyyppi Amk-tutkintoon johtava nuorten koulutus Amk-tutkintoon johtava aikuiskoulutus
3 462
9.0
2 115
8.5
Ammattikorkeakoulut yhteensä
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
38 574
100
25 002
100
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhteensä
65 572
56 166
Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot
60 Akavaaka — syksy 2015
KOULUTUS
Puolet yliopistoopiskelijoista suorittaa tutkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin.
Opinnoista suoriutuminen vaihtelee koulutusaloittain Puolet yliopisto-opiskelijoista suorittaa alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Opinnoista suoriutuminen kuitenkin vaihtelee koulutusaloittain. Tutkintojen suoritusajat ovat lyhimmät humanistisella ja kasvatusalalla, joissa Tilastokeskuksen vuoden 2013 Koulutustilaston mukaan 61 prosenttia suoritti alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan nopeimmin yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla, joissa 29 prosenttia suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon 5,5 vuodessa tai nopeammin. Myös ammattikorkeakoulututkintojen suoritusajat vaihtelevat koulutusaloittain. Nopeimmin ammattikorkeakoulututkinto suoritettiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla, joissa 66 prosenttia suoritti tutkinnon 4,5 vuodessa tai nopeammin. Ammattikorkeakoulututkinnon suoritti 4,5 vuodessa tai nopeammin 44 prosenttia. Opinnoista suoriutumista mitataan läpäisyasteilla, joka kertoo mikä osuus opiskelijoista suorittaa tutkinnon valitun ajanjakson, esimerkiksi 4,5 vuoden kuluessa tai nopeammin.
Kuvio 4.3 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 Koulutusalat yhteensä
Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto
51
22
Ylempi korkeakoulututkinto
61
Humanistinen ja kasvatusala
24
Kulttuuriala
60
26
59
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala
29
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
56
16
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
54
25 41
Tekniikan ja liikenteen ala
18 35
Luonnonvara- ja ympäristöala
15 33
Luonnontieteiden ala
12 0
10
20
30
40
50
60
% 70
Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot
KOULUTUS
Akavaaka — syksy 2015 61
Kuvio 4.4 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 Koulutusalat yhteensä
44
Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala
66
Humanistinen ja kasvatusala
52
Matkailu-, ravitsemis- ja talousala
48
Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala
47
Kulttuuriala
40
Luonnontieteiden ala
31
Luonnonvara- ja ympäristöala
29
Tekniikan ja liikenteen ala
26 0
10
20
30
40
50
60
% 80
70
Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot
Työnteko opintojen ohessa saattaa viivästyttää valmistumista. Toisaalta hankittu työkokemus edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen. Opiskelijat ovat verraten suuri työvoimareservi. Yli puolet 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista teki töitä opintojen ohella vuonna 2013. Heitä oli yhteensä noin 300 000. Lähes 60 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kävi töissä samalla kun opiskeli. Työssäkäyvien opiskelijoiden osuudet olivat kuitenkin laskeneet edellisvuodesta kaikilla koulutustasoilla yliopisto-opiskelijoita lukuunottamatta.
Kuvio 4.5 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2013 Kaikki opiskelijat (18 vuotta täyttäneitä 576 600)
52
Lukiokoulutus (45 200)
27
Ammatillinen koulutus (225 500)
50
Ammattikorkeakoulutus (138 800)
56
Yliopistokoulutus (167 200)
58
0
10
20
30
40
50
% 60
Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot
Kolmannes akavalaisista ei osallistu työnantajan kustantamaan koulutukseen Kolmannes akavalaisista ei osallistunut vuoden 2013 aikana työnantajan kustantamaan ammatillista osaamista edistävään koulutukseen, osoittaa Akavan teettämä kysely. Viidenneksellä akavalaisista kertyi alle kolme työnantajan kustantamaa koulutuspäivää. Naiset osallistuvat koulutukseen miehiä useammin ja 35–50-vuotiaat useammin kuin heitä nuoremmat tai vanhemmat.
62 Akavaaka — syksy 2015
KOULUTUS
Akavalaisista ammattiryhmistä koulutukseen osallistuminen on yleisintä sosiaali-, terveys- ja opetusalojen asiantuntijoilla. Kuntasektorilla työskentelevät akavalaiset osallistuvat useammin työnantajan kustantamaan koulutukseen kuin valtiolla ja yksityisellä sektorilla työskentelevät. Akavalaiset katsovat, että osaamisen kehittämiseksi tarpeellisinta on oman alan lyhytkestoinen koulutus, joka ylläpitää ja täydentää osaamista.
Koulutuspäivien lukumäärä, keskiarvo*
Kuvio 4.6 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutuksen vuonna 2013 Kaikki
21
32
Miehet
21
37
Naiset
27
4.8
48
4.7
42
4.9
52
21
Ikäryhmä Alle 35 Yli 50
4.6
47
18
34
4.8
51
21
28
5.3
39
24
38
35–50 Ammatti Johtajat
21
31
Yhteiskunta-alan ja lainopillisen alan asiantuntijat Tekniikan ja luonnontieteiden alan asiantuntijat
7
Opetusalan asiantuntijat
13
Terveydenhuollon alan asiantuntijat
11
4.6
53
26
16
Sosiaalialan asiantuntijat
4.7
41
22
24
5.4
45
25
34
Liike-elämän ja hallinnon alan asiantuntijat
4.7
48
47
4.0
58
4.8
68
20
7.0
77
12
Työnantaja Valtio
43
Kunta
13
Yksityinen
5.2
66 25
31 0
20 Ei osallistunut
5.1
39
17
21
44
40
60
Alle kolme päivää
% 100
80
4.3
Vähintään kolme päivää
*Keskiarvo on laskettu niiltä, jotka osallistuivat vuoden 2013 aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen. Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2014
Kuvio 4.7 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana Oman alan lyhytkestoista, osaamista ylläpitävää, päivittävää, täydentävää koulutusta
79
Ammatin vaihtoon tähtäävää tutkintoon johtavaa tai muuta koulutusta
4
Oman alan tai omaa alaa sivuavaa tutkintoon johtavaa koulutusta
3
Pitkäkestoista koulutusta omalta alalta
2
Minulla ei ole tarvetta lisäkoulutukseen
8 2
Muuta koulutusta
3
En osaa sanoa 0
20
40
60
80
% 100
Lähde: Akavan TNS Gallupilla teettämä kysely 2014
KOULUTUS
Akavaaka — syksy 2015 63
5 – Perustiedot akavalaisista
Neljännes akavalaisista on alle 30-vuotiaita ja yli puolet naisia.
Akavalaisia on lähes 600 000 Akavalaiset ovat korkeakoulutettuja ja järjestäytyvät pääasiassa oman tutkintonsa tai ammattikuntansa mukaiseen ammattiliittoon. Akavaan kuuluu 35 jäsenjärjestöä, joilla oli yhteensä 589 000 jäsentä vuoden 2015 alussa. Luvussa ovat mukana kaikki työvoimaan kuuluvat jäsenet, opiskelija- ja eläkeläisjäsenet sekä työttömät tai muut jäsenmaksusta vapautetut jäsenet. Kasvua edellisestä vuodesta oli 4 000. Akavalaisten järjestäytymisaste on noin 70 prosenttia. Korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat voivat liittyä oman alansa akavalaiseen liittoon jo opiskeluaikanaan. Akavan jäsenjärjestöihin kuuluu 111 000 opiskelijajäsentä. Akavan kokonaisjäsenmäärästä arviolta joka neljäs on alle 30-vuotias.
Kuvio 5.1 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2015 1 000 jäsentä 600 500 400 300 200 375
391
409
2001
2002
424
436
448
2003
2004
2005
461
486
498
2007
2008
537
547
553
566
2009
2010
2011
2012
580
585
589
2013
2014
2015
100 0
2000
2006
Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset
Taulukko 5.1 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2010–2015
Opiskelijajäsenet Alle 30-vuotias työvoima ”Nuoret” yhteensä ”Nuorten” osuus kokonaisjäsenmäärästä, %
2010
2011
2012
2013
2014
2015
101 400
102 000
105 600
109 800
109 600
111 300
38 600
40 400
36 700
33 600
39 700
38 600
140 000
142 300
142 200
143 400
149 300
149 800
26%
26%
25%
25%
26%
25%
Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset
66 Akavaaka — syksy 2015
PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA
Akavan jäsenkunnasta yli puolet on naisia. Työvoimaan kuuluvien keski-ikä on 43 vuotta. Uudellamaalla asuu neljä kymmenestä, kolmannes pääkaupunkiseudulla. Lähes joka toisen (46 prosenttia) perheeseen kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia. Akavalaisista 58 prosenttia tekee töitä yksityisen sektorin palveluksessa, 32 prosenttia kunnissa ja kuusi prosenttia valtiosektorilla. Ammatinharjoittajina toimii kolme prosenttia ja seurakunnat työllistävät yhden prosentin akavalaisista. Keskivertoakavalainen tekee töitä 40,4 tuntia viikossa ja ansaitsee 4 340 euroa kuukaudessa. Tiedot käyvät ilmi taulukosta 5.3 ”Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014” sivulla 69.
Henkilöiden määrä palkansaajakeskusjärjestöissä (1 000)
Kuvio 5.2 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015 1970 1980
64
1990
29
2010
47
28
2015
47
26
0
20 SAK (1 008 040)
40
60
STTK + TVK
STTK (549 476)
1 624
14
31
51
931
10
26
57
2000
5
26
70
1 879
18
2 092
25
2 204
27
2 146 % 100
80 Akava (588 865)
Selitteiden yhteydessä sulkeissa vuoden 2015 kokonaisjäsenmäärät, joissa mukana myös työttömät, eläkeläiset, opiskelijat ja vapaajäsenet Lähde: Palkansaajakeskusjärjestöjen kustannustenjako
PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA
Akavaaka — syksy 2015 67
Taulukko 5.2 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2015 Agronomiliitto Akavan Erityisalat Akavan Yleinen Ryhmä AYR
5 937 28 476 770
Diakoniatyöntekijöiden Liitto Dtl
1 905
Driftingenjörsförbundet i Finland
3 238
Esimiehet ja Asiantuntijat YTY
10 193
Insinööriliitto IL
70 838
Kirkon Akateemiset AKI
5 817
Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto KNT
1 169
KTK Tekniikan Asiantuntijat
9 053
Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL
7 940
Metsänhoitajaliitto Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
2 599 26 899 121 033
Professoriliitto
2 437
Päällystöliitto
4 050
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia Suomen Arkkitehtiliitto SAFA Suomen Ekonomit
23 622 2 341 51 465
Suomen Eläinlääkäriliitto
2 596
Suomen Farmasialiitto
7 794
Suomen Hammaslääkäriliitto
7 049
Suomen Lakimiesliitto
16 138
Suomen Lääkäriliitto
24 993
Suomen Psykologiliitto
6 817
Suomen Puheterapeuttiliitto
1 505
Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL
7 414
Suomen Työterveyshoitajaliitto Tekniikan akateemiset TEK
1 792 72 353
Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat
1 209
Tieteentekijöiden liitto
6 891
Tradenomiliitto TRAL Upseeriliitto Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL Yhteensä
29 549 6 106 12 157 4 720 588 865
Lähde: Akavan jäsenliittojen ilmoitukset
68 Akavaaka — syksy 2015
PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA
Taulukko 5.3 Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014: miehet ja naiset Kaikki (100 %)
Miehet (48 %)
Naiset (52 %)
Kokoaikatyö
86 %
88 %
84 %
Osa-aikatyö
6%
3%
9%
Yrittäjä
4%
4%
3%
Päätoimi
Työtön
5%
5%
4%
100 %
100 %
100 %
Johtajat ja ylimmät virkamiehet
15 %
19 %
11 %
Erityisasiantuntijat ilman opetusalaa
38 %
44 %
31 %
Opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat
25 %
16 %
33 %
Asiantuntijat
18 %
16 %
19 %
Yhteensä Ammattiryhmä
Muut tehtävät
5%
5%
6%
100 %
100 %
100 %
Alle 30-vuotiaat
9%
9%
9%
30–39-vuotiaat
27 %
29 %
28 %
40–49-vuotiaat
27 %
28 %
27 %
50–59-vuotiaat
26 %
25 %
26 %
Yli 59-vuotiaat
11 %
8%
9%
Yhteensä
100 %
100 %
100 %
Keski-ikä
Yhteensä Ikäjakauma
43 vuotta
43 vuotta
43 vuotta
Vähintään alempi korkeakouluasteen tutkinto
84 %
82 %
87 %
Pääkaupunkiseudulla asuvat
33 %
32 %
33 %
Alle 18-vuotiaan lapsen vanhempia
46 %
48 %
44 %
Määräaikainen palvelussuhde*
11 %
8%
14 %
9.3
9.4
9.3
Kokonaisansiot 2014 (sis. tulospalkkiot), e/kk*
4 340
4 850
3 890
Tulospalkkioiden saajien osuus*
21 %
28 %
14 %
Palvelusvuodet nykyisessä työpaikassa, keskimäärin*
Tulospalkkiot saajaa kohden, e/kk*
410
480
300
Luontoisetujen saajien osuus*
48 %
56 %
42 %
Luontoisedut saajaa kohden, e/kk*
130
170
90
Kokonaistyöaika, tuntia/viikko*
40.4
41.1
39.6
Ylitöitä tehneiden osuus*
24 %
23 %
24 %
Niiden henkilöiden osuus, jotka eivät saaneet korvausta tehdyistä ylitöistä*
10 %
13 %
7%
*) Merkityt tiedot koskevat kokoaikatyössä olevia, muut tiedot työvoimaan kuuluvia Lähteet: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus 2014 ja Palkkarakennetilasto 2014; Akavan jäsenliittojen ilmoitukset
PERUSTIEDOT AKAVALAISISTA
Akavaaka — syksy 2015 69
Akavaaka-julkaisussa käytettyjä lähteitä ja aineistoja Akavan jäsenliitot Akavan luottamusmiesbarometri 2015 Akavan TNS Gallupilla teettämä mielipidekysely 2014 Palkansaajien tutkimuslaitos, työpapereita 298 Tilastokeskuksen Koulutustilastot Tilastokeskuksen Palkkarakennetilasto Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston palveluaineisto 2013 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen aineistot 1997, 2003, 2008 ja 2014 Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen vuosiaineistot 2008–2014 Työ- ja elinkeinoministeriön työttömyystilastot Valtiovarainministeriö Verohallituksen Verotilasto 2013 Veronmaksajien Kansainvälinen palkkavertailu 2015
70 Akavaaka — syksy 2015
Kuvio- ja taulukkoluettelo Kuvio 1.1 Kuvio 1.2 Kuvio 1.3 Kuvio 1.4 Kuvio 1.5 Kuvio 1.6 Kuvio 1.7 Kuvio 1.8 Kuvio 1.9 Kuvio 1.11 Kuvio 1.12 Kuvio 1.13 Kuvio 1.14 Taulukko 1.1 Taulukko 1.2 Kuvio 1.15 Kuvio 1.16 Kuvio 1.17 Kuvio 1.18 Kuvio 1.19 Kuvio 2.1 Kuvio 2.2 Taulukko 2.1 Kuvio 2.3 Kuvio 2.4 Kuvio 2.5 Kuvio 2.6 Kuvio 2.7 Kuvio 2.8 Kuvio 2.9 Kuvio 2.10 Kuvio 2.11 Kuvio 2.12 Kuvio 2.13 Kuvio 2.14 Taulukko 1.1 Kuvio 3.1 Kuvio 3.2 Kuvio 3.3 Kuvio 3.4 Kuvio 3.5 Kuvio 3.6 Kuvio 3.7 Kuvio 3.8 Kuvio 3.9 Kuvio 3.10 Kuvio 3.11 Kuvio 3.12 Kuvio 3.13 Kuvio 3.14 Kuvio 3.15 Kuvio 3.16 Kuvio 4.1 Kuvio 4.2 Taulukko 4.1 Kuvio 4.3 Kuvio 4.4 Kuvio 4.5 Kuvio 4.6 Kuvio 4.7 Kuvio 5.1 Taulukko 5.1 Kuvio 5.2 Taulukko 5.2 Taulukko 5.3
Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Akavalaiset (444 000)................................................................. 6 Työvoiman sijoittuminen työmarkkinoille 2014: Koko työvoima (2 622 000)......................................................... 7 Akavalaisten määräaikaiset työsuhteet 2014......................................................................................................... 8 Työllisyysaste iän mukaan 2009 ja 2014................................................................................................................ 9 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 55–59-vuotiaat......................................................................................... 10 Ikääntyvien työllisyysaste 2000–2014: 60–64-vuotiaat ........................................................................................ 10 55–64-vuotiaiden työmarkkina-asema koulutuksen mukaan 2008–2014............................................................. 11 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Korkeakoulutetut (721 000).......................................................................... 12 Työlliset työnantajan mukaan 2014: Kaikki työlliset (2 383 000) ........................................................................... 13 Akavalaiset miehet ja naiset toimialoittain 2014.................................................................................................... 14 Tutkimus ja kehittämistoiminnan korkeakoulutetun henkilöstön määrän muutos 2005–2013 ............................. 15 Korkeakoulutetut yrittäjät ja ammatinharjoittajat 2008–2014 ............................................................................... 16 Työttömyysasteet koulutusasteen mukaan 1990–2014......................................................................................... 17 Henkilöstön vähentämisen tavat akavalaisten työpaikoilla ................................................................................... 18 Työttömät koulutusasteittain, kaikki...................................................................................................................... 19 Työttömät koulutusasteittain, vastavalmistuneet.................................................................................................. 19 Työttömät koulutusaloittain, yleisimmät akavalaistutkinnot..................................................................................20 Työttömien osuus työvoimasta tutkinnottain........................................................................................................ 21 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, korkeakoulutetut, elokuu...................................................... 22 Työttömien määrän kehitys iän mukaan 2011–2015, muut kuin korkeakoulutetut, elokuu..................................... 22 Työttömyyden kesto 2012–2015............................................................................................................................ 23 Henkilöstöjärjestelmät akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla ..................................................................... 26 Akavalaisia luottamusmiehiä työllistävät ongelmat ja sopimustulkinnat............................................................... 27 Akavalaisten viikkotyöaika 2014............................................................................................................................. 28 Ylityötä tekevät palkansaajat 2014......................................................................................................................... 29 Iltaisin töitä tekevät palkansajat 2014....................................................................................................................30 Työajoissa joustaminen työstä johtuvista syistä.................................................................................................... 31 Työajoissa eri syistä joustavat palkansaajat .......................................................................................................... 32 Työajan seuranta................................................................................................................................................... 33 Työaikapankit akavalaisten luottamusmiesten työpaikoilla................................................................................... 33 Liikkuminen päätyöpaikan ulkopuolella työn takia................................................................................................ 34 Työn henkinen rasittavuus ja haittaava kiire.......................................................................................................... 35 Sairaana työskentely edellisten 12 kuukauden aikana ylemmillä toimihenkilöillä.................................................. 36 Eripituisten sairauspoissaolojen yleisyys ylemmillä toimihenkilöillä...................................................................... 37 Esimiestehtävät ylempien toimihenkilöiden työssä .............................................................................................. 38 Kokonaisansiot 2014.............................................................................................................................................. 42 Tulospalkkiot 2014................................................................................................................................................. 43 Luontoisedut 2014................................................................................................................................................ 43 Kokonaisansioiden hajonnat 2014 (ilman tulospalkkioita).....................................................................................44 Akavalaisten kokonaisansiot työnantajan ja iän mukaan 2014 .............................................................................. 45 Palkansaajien kokonaisansiot koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 2014.......................................................... 45 Kokonaisansioiden kehitys 2006–2014.................................................................................................................46 Korkeakoulutettujen bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012 ...................................................................... 47 Korkeakoulutettujen ostovoimakorjatut bruttopalkat joissakin Euroopan maissa 2012......................................... 47 Korkeakoulutettujen ja matalasti koulutettujen bruttopalkkojen prosentuaalinen ero joissakin Euroopan maissa 2012.......................................................................................................................................... 48 Ansio- ja sairauspäiväraha työttömyyttä tai sairautta edeltävän palkkatason mukaan, e/kk.................................49 Palkansaajien rajaveroprosentit ja tuloveroasteet 2015 ja 2016 (arvio)..................................................................50 Akavalaisten osuudet palkansaajista, palkoista ja veroista 2013 ........................................................................... 51 Palkansaajien keskimääräinen tuloverotus Suomessa ja joissakin Euroopan maissa 2015.................................... 52 Palkansaajien tuloveroaste 5 140 e/kk ansaitsevilla 2015...................................................................................... 53 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: yhden hengen taloudet................................................................................ 54 Ostovoiman muutoksia 2015–2016: perheet, joissa 4- ja 10-vuotiaat lapset......................................................... 55 25–64-vuotiaat koulutusasteen mukaan 1975–2014.............................................................................................. 58 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2009–2014.............................. 59 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 2014.........................................60 Yliopistokoulutuksen viiden ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013 ............................................ 61 Ammattikorkeakoulutuksen neljän ja puolen vuoden läpäisyasteet koulutusaloittain 2013.................................. 62 Työssäkäyvien opiskelijoiden osuus 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista 2013..................................................... 62 Akavalaisten osallistuminen työnantajan kustantamaan koulutuksen vuonna 2013............................................. 63 Akavalaisten koulutustarpeet seuraavien kahden vuoden aikana......................................................................... 63 Akavan jäsenmäärän kehitys 2000–2015.............................................................................................................. 66 Opiskelijat ja nuoret aikuiset Akavassa 2010–2015................................................................................................ 66 Palkansaajajärjestöjen jäsenmäärien kehitys 1970–2015........................................................................................ 67 Akavan jäsenliitot ja jäsenmäärät 1.1.2015.............................................................................................................. 68 Perustietoa työvoimaan kuuluvista akavalaisista 2014: miehet ja naiset............................................................... 69
www.akava.fi/akavaaka