Akavalainen 2/2013 by Akava

Akavalainen 2 | 2013

Syntipukit ryhmätöiden riesana Vauhtisokeana eläkkeelle?

Akavan opiskelijat toisivat ay-liikkeen nykyaikaan

Akavalainen 2| 2013 ”Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo.” Akavan asiantuntija Tarja Arkio

Saako nuori oikeutta, ikääntynyt kohtuutta?

Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat laittavat ajattelun uusiksi

Lyhyet

Freelancer-työn monet muodot

LakiWoman

Toimisto kuin pariisilainen tori

Aikuiskoulutustukea saa yhä useampi

Kolumni: Työyhteisön renessanssi

Reilua Peliä työpaikoille

Jos viimeisinä vuosina helpottaisi

Syntipukki halvaannuttaa parhaankin porukan

Opettajien palkkakehitys kiinnostaa

Euroopan unioni lisää aivotuontia

Euroopan unionin budjetti on avattava

Rötöstelijät kuriin kanneoikeudella

Naiset pyrkivät johtoon Brasiliassa

Herraduunarin tilinpäätös

Nimiä

Tutkittua

Nytt från Akava

Luku

22 Akavalainen Järjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit. Painos 11 000 kpl Lehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Akavalainen 2 | 2013

Painetun Akavalaisen viimeinen numero ilmestyy kesäkuussa. Lehti siirtyy tämän jälkeen verkkoon osoitteeseen www.akavalainen.fi Lisätietoa uudistuksesta sivulla 8.

Julkaisija ja kustantaja Akava ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 etunimi.sukunimi@akava.fi www.akava.fi

Päätoimittaja Marjo Ollikainen Toimituspäällikkö Jaana Parkkola Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen Taitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu) ISSN 2242-0983 (verkkolehti) Ilmestymispäivä: 12.4.2013 Seuraava lehti ilmestyy: 7.6.2013 Kuvaaja: Johanna Kannasmaa Kuvassa: Jan Hoffman, Suvi Pulkkinen ja Jouni Markkanen

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Hyvä paha ryhmätyö Vihasin ryhmätöitä. Koko ajan piti olla neuvottelemassa siitä, mitä elementtejä työhön lisätään ja mitä otetaan pois, kenen idea menee läpi ja kenen ei. Aina löytyi joku ymmärtämätön, joka tuli ja pilasi minun upean luomukseni. En sentään ollut ajatuksineni yksin. Tämä ajattelumalli ei vain ole kovin lupaava lähtökohta nykyajan ajatustyöläisille, joiden työstä suuri osa on jatkuvaa vuorovaikutusta ja ongelmien ratkaisua ryhmissä. Artikkelimme sivulla 22 kertoo, että onnistunut ryhmätyö vaatii ennen kaikkea hyvän vetäjän ja aikaa. Hyvällä vetäjällä on tuntosarvet, joilla hän aistii, kunnioittaa ja ottaa huomioon ryhmän jäsenten erilaisia mielipiteitä, arvoja, kokemuksia ja osaamista. Hän tekee selväksi ryhmän tavoitteet ja pyrkii hitsaamaan ryhmästään yhtenäisen. Minä lisäisin ryhmätyön onnistumiseen luottamuksen. Ryhmän jäsenten on voitava luottaa siihen, että jokainen tekee oman osuutensa työstä. Lisäksi heidän on pystyttävä tuomaan työhön oma panoksensa ilman pelkoa pilkan kohteeksi joutumisesta – tai mikä pahinta, syntipukiksi. Minäkin, paatunut oman tieni kulkija, olen oppinut pitämään ryhmätöistä. Työskentely ryhmässä on parhaimmillaan hauskaa ja johtaa lopputulokseen, jossa jokainen meistä kokee onnistuneensa ja tuoneensa siihen itse jotakin.

Syksyyn on valmistauduttava jo nyt Monella saattoivat kulmakarvat hypätä hiusrajaan, kun tiedotimme ennen pääsiäistä, että Akavan hallitus ennakoi vaikeaa lakkosyksyä. Helsingin Sanomat raportoi kuulleensa jopa kiroilua Akavan hallituksesta, ovien takaa. Voin vakuuttaa, että kokouksessa käyttäydyttiin sivistyneesti ja hillitysti. Viesti oli kuitenkin selvä: keskitetyn ratkaisun kariutuminen ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n uusi linja kolmikantaisissa neuvotteluissa näkyvät väistämättä ensi syksyn liittokierroksella. Yritykset alkavat valmistautua mahdollisiin lakkoihin hyvissä ajoin. Niin pitää meidänkin tehdä. Ei kukaan halua työtaisteluja tieten tahtoen. Palkansaajaliikkeellä ei ole mitään syytä vaikeuttaa yritysten kilpailukykyä ja mahdollisuuksia työllistää. Mutta jos palkansaajat tietoisesti ajetaan nurkkaan, miten muuten me voimme reagoida? Palkansaajat tulivat työmarkkinaneuvotteluissa työnantajia vastaan useissa asioissa. Sen sijaan EK ei liikahtanutkaan asemistaan, ja neuvotteluiden kalkkiviivoilla se jostakin syystä menetti neuvotteluhalunsa kokonaan. Jotta ratkaisu olisi syntynyt, olisimme joutuneet hyväksymään sopimuksen, joka olisi vienyt palkansaajien ostovoiman pakkaselle, heikentänyt nuorten työehtoja ja rapauttanut tulevien eläkkeiden rahoitusta.

Toki ryhmätyö voi minusta edelleen olla joskus kauheaa piinaa ja ihmisen kiduttamista. Jos ryhmätyön idea on tyhmä, vetäjä pelle ja kaikki muut ryhmän jäsenet idiootteja, kannattaa kipaista vessaan ja vilkaista peiliin. Ryhmätyön tekeminen ja ryhmän muodostaminen on näet sekin taitolaji.

Maan talous tarvitsee kansalaisten ostovoimaa ja työllisyyttä. Ammattilaiset, jotka työskentelevät usein tuntejaan laskematta, tarvitsevat arvostusta, eivät kyykytystä. Työnantajien pitäisi ymmärtää tämä viimeistään ensi syksyyn mennessä. Siltä varalta, että näin ei käy, on kaikkien alojen ja sektoreiden ryhdyttävä rakentamaan järjestövalmiuttaan nyt heti.

Lue myös sivulta kuusi Akavan opiskelijoiden uuden puheenjohtajiston ajatuksia tulevaisuuden työelämästä. Heitä kannattaa kuunnella.

Yhdessä olemme vahvempia. Ei heitetä tätä vanhaa, mutta yhä toimivaa sananpartta romukoppaan.

Marjo Ollikainen

Sture Fjäder

Akavalainen 2 | 2013

Saako nuori oikeutta, Keskustelua työurien pidentämisestä on syytetty keskittymisestä helppoihin ratkaisuihin. Milloin tikun nokkaan ovat joutuneet nuoret ja milloin puolestaan ikääntyneet. Kysyimme ammattikorkeakouluopiskelijoiden edustajalta ja Akavan johtajalta, miten työuria kuuluisi heidän mielestään pidentää. Teksti: Jaana Parkkola n Kuvat: Johanna Kannasmaa

Puheenjohtaja Mikko Valtonen, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK: Työuria on pidennettävä. Vai onko? Työurien pidentäminen on hyvä tavoite, ja sitä on järkevää tavoitella tässä taloudellisessa tilanteessa. On kuitenkin muistettava, että työuria ei pidä pidentää vain yhdestä kohtaa, vaan on tarkasteltava laajasti koko työuraa. Mistä työurien pidentäminen kiikastaa eniten? Tällä hetkellä tuntuu, että keskustelu työurien pidentämisestä on jämähtänyt vain työurien alkupäähän ja erityisesti nuoriin sekä opiskelijoihin. Työmarkkinajärjestöt eivät ole päässeet sopuun tässä vaikeassa asiassa ja nyt ratkaisuja tunnutaan hakevan ihan väärästä paikasta. Kuinka nuoret saataisiin nykyistä nopeammin töihin? Itse en pidä opiskeluaikoja Suomessa merkittävästi liian pitkinä. Suurempi ongelma on ikä, jolloin siirrytään työelämään. Nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeaasteelle olisikin syytä nopeuttaa ja sujuvoittaa. Siirtyminen kestää nykyään 2–3 vuotta. Lisäksi on varmistettava opiskelijoiden toimeentulo opiskeluiden aikana, jotta he voivat keskittyä täysillä opintoihinsa. Miten yli 30-vuotiaiden työuria voitaisiin pidentää parhaiten? Esimerkiksi vuonna 2012 työmarkkinajärjestöjen hyväksymä työurasopimus sisältää paljon keinoja nimenomaan tämän ryhmän aseman kehittämiseksi, kunhan ne vain otettaisiin käyttöön. Tärkeintä on auttaa ihmisiä jaksamaan työssään ja havaita ongelmat ennalta,

Akavalainen 2 | 2013

jotta he eivät tipu jo nuorena pois työelämästä. Kohdellaanko nuoria ja ikääntyviä työelämässä tasavertaisesti muiden kanssa? Nähdäkseni mitään suurta eriarvoista kohtelua ei ole, mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy. Suurin ongelma on mielestäni työhönottotilanteessa. Usein nuoria ei palkata työkokemuksen puutteen takia ja ikääntyviä taas jäljellä olevan lyhyen työuran takia. Voitaisiinko nuorten työllistymistä edistää palkka-alella? Teoriassa ehkä voisikin, mutta en pidä tätä millään tapaa järkevänä. Jos nuori halutaan oikeasti sitouttaa töihin, hänelle tulee maksaa kunnon palkkaa. Työhönottotilanteessa palkkatason ei pitäisi olla työnantajalle merkittävin asia. En myöskään usko, että tällaisella palkka-alella luotaisiin lisää työpaikkoja. Lisäksi palkka-ale vaikuttaisi merkittävästi nuorten toimeentuloon ja voisi ajaa heidät vaikeaan asemaan. Entä edistäisikö palkkojen leikkaaminen ikääntyvien työllisyyttä? Teoriassa voisi lisätä, mutta en pidä tätä hyvänä keinona. Huomattavasti fiksumpaa olisi miettiä esimerkiksi yksilöllisempää kohtelua ikääntyville työntekijöille muun muassa työaikojen osalta. Akavan johtajan Pekka Piispasen kysymys sinulle: Millainen työpaikka on paras kaikenikäisille työntekijöille? Miten eri-ikäisiä johdetaan? Sellainen, jossa huomioidaan työntekijöiden toiveet ja kohdellaan jokaista yksilönä ottaen heidän erityispiirteensä huomioon. Sellainen, jossa työhyvinvointiin panostetaan ja työssä jaksamiseen käytetään riittävästi resursseja. Jokaisen työn tulee olla motivoivaa ja työntekijällä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöihin.

ikääntynyt kohtuutta?

Johtaja Pekka Piispanen, Akava: Työuria on pidennettävä. Vai onko? Työuria on pidennettävä, koska tarvitsemme lisää verotettavaa työtä yhteiskuntamme ikääntymiskehityksen vuoksi. Pidemmillä työurilla varmistetaan myös paremmat eläkkeet. Työuria pitää pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Mistä työurien pidentäminen kiikastaa eniten? Työurien pidentämiseksi pitää löytyä parempi tahtotila yhteiskunnan kaikilta toimijoilta. Nuorille pitää olla tarjolla enemmän työmahdollisuuksia. Työuran keskivaiheilla perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on tärkeätä. Ikääntyneiden työpanosta tulee arvostaa, jolloin heidän osaamisensa saadaan paremmin käyttöön. Yhteiskunnassamme tarvitaan myös rakenteellisia uudistuksia, jotta työurat pidentyisivät. Kuinka nuoret saataisiin nykyistä nopeammin töihin? Nuorten työllisyystilanne on tällä hetkellä vaikea. Opiskeleminen ja tutkinnon suorittaminen parantavat selvästi työllistymismahdollisuuksia. Opintojen keskimääräistä suorittamisaikaa on lyhennettävä, mikä edellyttää muun muassa opintojen ohjauksen ja suoritustapojen kehittämistä. Myös opintotuen pitää kannustaa nykyistä nopeampaan valmistumiseen. Miten yli 30-vuotiaiden työuria voitaisiin pidentää parhaiten? Erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on parannettava. Akava on esittänyt perhevapaajärjestelmän uudistamista kokonaisuudessaan ja vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista niin, että sekä äidille että isälle olisi korvamerkitty oma kuuden kuukauden vapaa yhteisen kuuden kuukauden lisäksi. Myös vanhempainvapailta palaavien työsuhdeturvaa on parannettava nykyisestä. Lisäksi työpaikoille tarvi-

taan sellaista ikäjohtamista, joka ottaa huomioon kaikenikäisten tarpeet ja tilanteet. Kohdellaanko nuoria ja ikääntyviä työelämässä tasavertaisesti muiden kanssa? Nuorten asemaa työelämässä pitää parantaa, mutta se ei saa tapahtua vanhempien työntekijöiden kustannuksella. Määräaikaisuuksien käyttöä tulisi mahdollisuuksien mukaan vähentää, ellei sille ole luontevia ja asianmukaisia perusteita. Akavan liittokokouksen yhteydessä pidettävässä seminaarissa toukokuun lopulla keskustellaan määräaikaisuuksien käytöstä. Voitaisiinko nuorten työllistymistä edistää palkka-alella? Entä edistäisikö palkkojen leikkaaminen ikääntyvien työllisyyttä? Akava haluaa edistää sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta kaikissa työmarkkinakysymyksissä. Kenenkään työehtoja ei pidä polkea, koska se luo työmarkkinoille eriarvoisuutta. SAMOKin Mikko Valtosen kysymys sinulle: Pidätkö työssäkäyntiä opintojen ohella hyvänä vai huonona asiana ja miksi? Hyvänä. Opintojen aikana saatu työkokemus edistää työllistymistä koulutusta vastaavaan työhön valmistumisen jälkeen. Opiskeluaikaisten työtulorajojen tulisikin olla huomattavasti nykyistä korkeammat. Koulutus ja työelämä on limitettävä opetussuunnitelmissa ja opintojen suorittamistavoissa paremmin yhteen. Tällöin työ tukee osaamistavoitteita ja opiskelu tukee työtä. Jokaiseen tutkintoon tulee kuulua työnhakua, urasuunnittelua ja työelämätietoutta.

Akavalainen 2 | 2013

Ajattelu uusiksi Akavan opiskelijoiden uusi puheenjohtajakolmikko haluaa tuoda ay-liikkeen 2010-luvulle. Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Johanna Kannasmaa

ästä kolmikosta kuullaan vielä. Akavan opiskelijoiden uudet puheenjohtajat aloittivat kautensa helmikuussa. Puheenjohtaja Jouni Markkasen sekä varapuheenjohtajien Jan Hoffmanin ja Suvi Pulkkisen tehtävänä on tuoda opiskelijoiden ääni esiin sekä Akavan sisällä että laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa. – Akavalaisista 20 prosenttia on opiskelijoita. Heidän näkemyksillään on oltava painoarvoa Akavan toiminnassa, Markkanen sanoo. Akavan opiskelijoiden vaikuttamistyön yksi tärkeimmistä painopistealueista on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Puheenjohtajat seuraavat aktiivisesti julkista keskustelua ja haluavat olla vaikuttamassa nyt tehtäviin päätöksiin. – Nuoret ja tulevat työntekijäsukupolvet on otettava huomioon päätöksissä, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, Hoffman korostaa. Mutta miten tulevat työntekijät ja isänmaan toivot sitten haluaisivat kehittää työelämää? Puheenjohtajakolmikko korostaa joustavuutta, eikä osa-aikatyö tunnu olevan heille kirosana. – Osa-aikatyö on hyvä asia, jos sitä käytetään oikein. Kyse on tavoista, miten työtä mitataan. Kellokortti ei ole ainoa ratkaisu, Markkanen huomauttaa. Markkasen mielestä joustavaa työelämää rakennettaessa on kuunneltava herkällä korvalla nuoremman sukupolven ajatuksia. – Se on ainoa keino, jolla voimme tuoda ay-liikkeen 2010-luvulle. Korkeakoulujen tuettava opintojen etenemistä Työurakeskustelussa on ladattu paljon odotuksia nuorten ja opiskelijoiden harteille. Valmistumista halutaan nopeuttaa ja työurien alkua aikaistaa. Pulkkinen uskoo, että korkeakouluissa pystytään tekemään paljon opintojen sujuvoittamiseksi. – Esimerkiksi siirtymäväyliä, opiskelijoiden ohjausta sekä ura- rekrytointipalvelua kehittämällä voitaisiin jouduttaa opintojen etenemistä. Opiskelijaohjaukseen onkin viime Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat Jan Hoffman (vas.), Suvi Pulkkinen ja Jouni Markkanen haluavat, että tulevat työntekijäsukupolvet otetaan huomioon nyt tehtävissä päätöksissä.

Akavalainen 2 | 2013

vuosina panostettu, mutta paljon voitaisiin vielä tehdä. – Yksi syy opintojen takkuamiselle voivat olla myös puutteelliset opiskelutaidot, joiden kehittämiseksi opiskelijoiden tulisi saada tukea heti opintojen alussa, Pulkkinen lisää. Niin sanottua hukka-aikaa saataisiin Pulkkisen mielestä karsittua muun muassa asepalvelusta nykyaikaistamalla ja opiskelijavalintoja kehittämällä. Puheenjohtajakolmikkoa häiritsee se, että työurakeskustelu on painottunut niin voimakkaasti urien alku- ja loppupäähän. – Ehkä työurien alku- ja loppupään toimet ovat helpommin toteutettavissa ja mitattavissa. Suurin ongelma on kuitenkin siinä välissä, Markkanen painottaa. – Mihin tahansa esimerkiksi eläkeikä rajataan, se ei poista ongelmaa, etteivät ihmiset jaksa töissä niin pitkään. Jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo työuran alkuvaiheesta lähtien, Hoffman jatkaa. – Työurakeskustelussa unohtuu usein, että aikaisin aloitettu työura

Akavan opiskelijoiden puheenjohtajat 2013 Jouni Markkanen, puheenjohtaja n opiskelee kauppatieteitä Tampereen yliopistossa n Tampereen kaupunginvaltuuston ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen n toiminut aiemmin muun muassa Tampereen kauppatieteilijöiden ainejärjestön puheenjohtajana ja Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan jäsenenä Jan Hoffman, 1. varapuheenjohtaja n opiskelee tradenomiksi HAAGA HELIA ammattikorkeakoulussa n toimii tällä hetkellä Tradenomiopiskelijaliiton TROL:n puheenjohtajana n toiminut aiemmin muun muassa HAAGA-HELIAn opiskelijakunnan hallituksen ja Akavan opiskelijoiden valtuuskunnan jäsenenä Suvi Pulkkinen, 2. varapuheenjohtaja n opiskelee koulutussosiologiaa ja -politiikkaa sekä luokanopettajaksi Helsingin yliopistossa n toiminut aiemmin muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä ja ainejärjestön

ei aina merkitse sitä, että työura olisi kokonaisuudessaan pitkä, Pulkkinen lisää. Harjoittelusta hyötyvät myös työnantajat Akavan opiskelijat pitää tärkeänä, että opiskelijat saavat oman alan työkokemusta jo opintojen aikana, koska se edistää selvästi valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Harjoittelu on monelle ensimmäinen kosketus oman alan töihin. Puheenjohtajakolmikon mielestä kaikilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus harjoitteluun. – Korkeakoulujen harjoittelukäytännöt ovat todella kirjavia, mikä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Käytäntöjä on yhdenmukaistettava, Markkanen vaatii. Hoffman muistuttaa, että harjoittelupaikkojen laatua on kehitettävä. – Harjoittelupaikaksi on hyväksyttävä vain sellaiset työt, jotka edistävät aidosti oman alan oppimista. Lisäksi harjoittelun ohjauksen on oltava kunnossa. Markkasen mielestä korkeakoulujen ja työpaikkojen tulisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä, jotta harjoittelupaikkoja olisi tarjolla nykyistä enemmän. Yhteistyö hyödyttäisi myös työnantajia. – Harjoittelujaksot antavat työnantajille erinomaisen mahdollisuuden päästä eturivissä rekrytoimaan tulevaisuuden parhaat osaajat. Hoffman kertoo, että esimerkiksi 58 prosenttia tradenomeista on työllistynyt harjoittelupaikkaansa, joko heti tai myöhemmin. – Tämä on osoitus siitä, että laadullisesta harjoittelusta on hyötyä kaikille. Pulkkinen toivoo opintojen ja työnteon yhdistämiseen lisää joustavia ratkaisuja, joilla voitaisiin jouduttaa opiskelijoiden valmistumista työnteosta huolimatta. – Opetusta on kehitettävä niin, että nykyistä joustavampi opiskelu olisi mahdollista. Opintokokonaisuuksiin on saatava enemmän verkkokursseja ja sähköisiä tenttimahdollisuuksia. Opiskelun tulisi olla mahdollista myös kesän aikana, Pulkkinen huomauttaa. Kolmikko muistuttaa, että opintojen loppuunsaattaminen edellyttää joustoa työnantajaltakin. – Yksi parhaita rekrytointivaltteja on se, että työnantaja antaa opiskelijalle mahdollisuuden suorittaa opintonsa loppuun töiden ohella.

Pitäisikö nuoria työllistää palkka-alen turvin?

Lauri Ihalainen, työministeri

Palkan tulee perustua työn vaativuuden muodostamille kriteereille, ei sukupuolen, iän tai etnisen taustan mukaan. Nykyisissä sopimuksissa on erikseen huomioitu harjoittelu- ja oppisopimuspalkkaus. Yhteiskunta tukee nuorten työllistymistä nuorisotakuuseen liittyvällä sanssirahalla, joka on noin 700 euroa kuukaudessa 9 kuukauden ajalta ja oppisopimuskoulutuksen osalta koko oppisopimusajan.

Hanna-Mari Manninen, puheenjohtaja, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi

Ei. Palkka-ale olisi yhteiskunnan pikavippi nuorilta. Kallis ja kestämätön. Se syrjisi nuoria iän perusteella ja voisi luoda korkean koulutustason Suomeen pysyvät halpatyömarkkinat. Nuorilla on oikeus tulla työllään toimeen – ja velvollisuus huolehtia tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnasta. Nuorten työllistämiseksi tarvitaan uusia ja useita ratkaisuja. Palkka-alea kokeiltiin 90-luvulla. Se ei tutkitusti toiminut silloin. Miksi se toimisi nyt?

Jari Sarasvuo, liikemies

Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen viitoittamalla solidaarisella ja inhimillisellä tiellä on turvallisempaa kulkea kohti tulevaisuutta kuin nykyisten nihilistien.

Akavalainen 2 | 2013

Lyhyet Akavatalo peruskorjataan Akavatalon peruskorjauksen suunnittelu on käynnistynyt. Suunnittelun yhteydessä selvitetään mahdollisuus talon laajennukseen. Suunnitteluvaihe kestää tämän kevään, minkä jälkeen peruskorjauksesta ja laajennuksesta voidaan päättää. Remontti aloitetaan alustavien tietojen mukaan kesän 2014 tienoilla. Aloittaminen viivästyy tästä, mikäli talon laajennushanke päätetään toteuttaa. Peruskorjauksella halutaan uudistaa vuonna 1975 käyttöön vihitty Akavatalo vastaamaan nykyaikaisten toimitilojen vaatimuksia. Samalla työympäristöä ja viihtyvyyttä kehitetään. Toiveena on myös tehdä taloon tilaa uusille Akavan jäsenjärjestöille ja kehittää liittojen yhteisiä toimintoja. n

Akavan arkisto

Akavalaisten työelämästä Euroopan parasta

Akavan jäsenmäärä kasvoi edelleen

Kansallinen työelämän kehittämisstrategia jalkautuu kohti työpaikkoja. Hankkeen omat sivut avataan 15.4. Sivusto tarjoaa työpaikoille tietoa käytännön työkaluista, joiden avulla työelämän eri osa-alueita voidaan kehittää. Tavoitteena on tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Akava vie kehittämistavoitetta eteenpäin oman alueverkostonsa ja liittojensa kautta. Jo nyt on käynnissä Tekesin Liideri-ohjelma, joka kiertää maakuntia keväällä.

Akavan jäsenjärjestöjen kokonaisjäsenmäärä kasvoi vuodessa noin 14 000 henkilöllä ja oli vuoden alussa yhteensä 580 000. Myös niin sanottujen maksavien jäsenten lukumäärä jatkoi kasvuaan. Akavalla on nyt 406 000 maksavaa jäsentää. Opiskelijajäsenten määrä kasvoi yli 4000:lla ja akavalaisissa liitoissa on nyt yhteensä 110 000 opiskelijajäsentä. Akavan opiskelijajäsenet opiskelevat joko ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa. – Kasvulukuja selittää osin se, että korkeasti koulutettujen määrä lisääntyy Suomessa edelleen. Uusia jäseniä on tullut lisäksi uusien jäsenjärjestöjen myötä. Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL liittyi Akavaan huhtikuussa 2012, kertoo järjestöjohtaja Risto Kauppinen. Hyvistä kasvun vuosista huolimatta Kauppinen on huolissaan, miten moni jättää järjestäytymättä liittoon ja valitsee pelkän työttömyyskassan. – Taustalla on usein väärinkäsitys, jossa työttömyyskassajäsenyyden luullaan tarjoavan myös muuta työsuhdeturvaa ja ammattiliiton palveluja. Hädän hetkellä karu totuus paljastuu, Kauppinen muistuttaa. Jäsenmääräänsä kasvattivat eniten Opetusalan Ammattijärjestö OAJ (1073), Suomen Ekonomiliitto SEFE (1018), Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ (911) sekä Akavan Erityisalat (888). Suhteellisesti eniten kasvoivat Terveystieteiden johtajien ja asiantuntijoiden (5,9 %) sekä Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liiton KNT:n (5,8 %) jäsenmäärät.

Kiertuekaupungit ovat: • Pori 17.4. • Tampere 19.4. • Vaasa 23.4. • Turku 7.5. • Lahti 14.5. • Oulu 16.5. • Joensuu 17.5. • Helsinki 22.5. • Rovaniemi 4.6. Lisätietoa: www.tekes.fi/liideri n

LInkkivinkki www.equaltimes.org Palkansaajajärjestöjen maailman kattojärjestö ITUC julkaisee Equal Times -verkkolehteä, joka tarjoaa kansainvälisen ay-liikkeen uutisia ja analysoi kehityssuuntia. Kielinä englanti, ranska ja espanja.

Presidentti Urho Kaleva Kekkonen oli muuraamassa Akavatalon peruskiveä vuonna 1974.

Akavalainen 2 | 2013

Tarkempaa tietoa jäsenmääristä: www.akava.fi/jasenmaarat n

Lyhyet NaisUrat-kehittämishanke etsii yhteistyökumppaneita NaisUrat-kehittämishankkeen tavoitteena on edistää tasa-arvoista työelämää. Hankkeeseen etsitään parhaillaan yhteistyökumppaneiksi viittä PK-yritystä, jotka haluavat panostaa tasaarvoiseen työelämään ja hyödyntää kaikkien työntekijöidensä osaamista. Hankkeen tarkoituksena on löytää keinoja naisten työurien edistämiseen ja työelämän tasa-arvon kehittämiseen molempien sukupuolten näkökulmasta. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Akavan asiantuntija Tarja Arkio. Osallistujayritykset saavat hankkeesta muun muassa myönteistä näkyvyyttä, asiantuntijoiden arvion työpaikan tasa-arvotilanteesta, kehittämisehdotukset tasa-arvon edistämiseksi ja kokeneen projektiryhmän tuen. Projekti kestää 30.11.2014 asti. Siinä ei ole osallistumismaksua. Lisätietoa: www.naisurat.fi n

Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon Akavalainen-lehden viimeinen painettu numero ilmestyy kesäkuussa. Lehti siirtyy tämän jälkeen osaksi Akavan verkkopalvelua osoitteeseen www.akavalainen.fi. Akavan hallitus päätti lehden siirtämisestä verkkoon viime syksynä. Tavoitteena on tarjota Akavalaisen sisältöä entistä laajemmalle yleisölle ja sujuvammin osana Akavan verkkopalvelua sekä uutiskirjeinä. Verkko-Akavalaiseen tuotetaan sisältöä jatkuvasti, joten ajankohtaisista aiheista voidaan kertoa aiempaa nopeammin ja monipuolisemmin. Akavalaisen juttuja on jatkossa helpompi jakaa myös sosiaalisessa mediassa. Akavalaisen siirtyminen verkkoon on osa kokonaisuutta, jossa Akavan visuaalinen ilme ja verkkosivut uudistetaan. n

Lainattua ”Olen niin valtavan hyvä rivijäsen, ettei minua kannata haaskata puheenjohtajaksi.” Anna-Maija Lähde, Hammaslääkäri-lehti 4/2013 ”Tutkijana tunnen, että meitä kohdellaan kuin karjaa – polttomerkki vain otsaan.” Eva-Mari Aro, Acatiimi-lehti, 1/2013 ”Helpottavaa, että väärin toimimalla näitä potilaita ei saa hengiltä.” Nosto Lääkärilehdessä 6/2013

Akavalainen 2 | 2013

Freelancer-työllä on monta muotoa Freelancerit työskentelevät useimmiten verokortilla, toiminimellä tai osuuskunnassa. Kukin on valinnut ne puitteet, jotka sopivat itselle parhaiten.

Teksti n Mia Hemming

minimellä. Meillä on osuuskunnassa todella hyvä yhteishenki. Aikoinaan jäimme työttömäksi samasta yrityksestä, emmekä halunneet hukata hyvää tiimiämme, Häkkinen kertoo. – Osuuskuntamaksu tuntuu suhteellisen pieneltä kululta, ja kaikki mahdollinen voittohan palautuu osuuskunnan jäsenille. Häkkisen työnantaja on hänen osuuskuntansa. Osuuskunnassa olevat henkilöt katsotaan työntekijöiksi, jos

heitä on vähintään seitsemän. Häkkinen pitää sitä yhtenä osuuskunnan etuna. – Mahdollista työttömyysturvaa ajatellen on parempi olla työntekijä kuin yrittäjä. Lisäksi osuuskunnan jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan osuuskunnan veloista kuten yrittäjä vastaa usein yrityksensä veloista. – Osuuskunta tuntuu riskittömämmältä vaihtoehdolta kuin yrittäjyys tai verokortilla työskentely.

Tiina Häkkinen on huolestunut freelancerina toimivien televisioja elokuvakääntäjien tilanteesta. Kääntäjät on laitettu kilpailemaan toisiaan vastaan, ja ilman työehtosopimusta he ovat alttiita hyväksikäytölle.

Akavalainen 2 | 2013

Kalle Parkkinen

iina Häkkinen perusti noin neljä vuotta sitten muutaman kielenkääntäjän ja teknisen dokumentoinnin asiantuntijan kanssa osuuskunnan. Osuuskunnan jäsenet olivat työskennelleet toistensa kanssa vuosia kansainvälisissä yrityksissä ja päättivät perustaa oman yrityksen. Häkkinen on tyytyväinen osuuskuntamuotoiseen freelancer-työhön. – Minua ei mikään vedä työskentelemään verokortilla tai omalla toi-

Jäsenjärjestöissä hoidetaan freelancereidenkin asioita Meillä on osuuskunnassa todella hyvä yhteishenki.

Akavan Erityisalojen lakimies Tuire Torvela neuvoo myös freelance-jäseniä. Erityisesti verokortilla ja toiminimellä työskentelevät freelancerit ovat olleet häneen yhteydessä. Freelance-verokortilla työskentelevä voi olla joko työsuhteessa tai niin sanotussa työkorvaussuhteessa toimeksiantajaan. – Usein rajanveto sen suhteen, milloin on kysymys työsuhteesta ja milloin ei, on hankalaa. Tästä rajanvedosta tulee paljon kysymyksiä, Torvela sanoo.

Itsensä tuotteistaminen on tärkeää Eila Aallolla on viestinnän koulutukseen ja konsultointiin erikoistunut viestintätoimisto. Hän ei ole niin sanottu pakkoyrittäjä. – Pidän yrittäjästatuksesta. Minusta yrityksen perustaminen antaa mahdollisuuden imagon rakentamiseen ja profiloitumiseen, mikä on eduksi. Olen miettinyt tarkkaan muun muassa visuaalisen ilmeen, jota noudatan sekä pukeutumisessa, käyntikorteissa että nettisivuilla, Aalto kertoo. Myös Tiina Häkkisellä sekä hänen osuuskunnallaan on vakuuttavat kotisivut. Kotisivuillaan hän esittää selkeästi esimerkiksi noudattamansa hinnoittelun. – Osuuskunnan jäsenet ovat tavallaan sekä työntekijöitä että yrittäjiä. Jokaisen on oltava sen verran yrittäjäpainotteinen, että markkinoi itseään. Osuuskunta on ikään kuin hermokeskus, mutta kaikki jäsenet ovat itsenäisiä toimijoita, Häkkinen sanoo. Jatkuu >

Mikä freelancer? Freelancer tarkoittaa työntekijää, joka tekee työtä toimeksiannoista. Hänellä voi olla yksi tai useampia työnantajia. Hän voi työskennellä freelance-verokortilla, yrittäjänä tai osuuskunnassa. Freelance-verokortilla työskentelevän freelancerin kannattaa tarkistaa, onko hän velvollinen ottamaan yrittäjien eläkelain mukaisen YEL-vakuutuksen vai ei. Yrittäjänä toimivan freelancerin täytyy ottaa se aina tietyn tulorajan ylittyessä.

Jos työtä tehdään työsuhteessa, työnantaja on velvollinen kustantamaan työntekijän eläketurvan. Jos kysymys ei ole työsuhteesta, eikä freelancer ole perustanut yritystä, toimeksiantaja voi maksaa työkorvauksen. Toimeksiantaja tekee työkorvauksesta ennakonpidätyksen, mutta sen osalta hänellä ei ole velvollisuutta maksaa sosiaaliturva- ja työeläkemaksua (TyEL). Työkorvauksia saava joutuu hankkimaan itselleen yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL), jos työkorvaukset ovat vähintään 7 303,99 euroa vuodessa. – Lisäksi freelance-verokortilla työskentelevät ovat yhteydessä palkkion muodostumista koskevista seikoista: mitkä seikat tulee huomioida, kun määrittää palkkion suuruutta, Torvela kertoo. Esimerkiksi jos laskuttaa kuussa 3000 euroa, bruttotulot saattavat olla 1500 euroa, mikäli sivukulut vievät summasta puolet. Sivukulujen osuus vaihtelee sen mukaan, minkä verran freelancerille aiheutuu kuluja työstään. Sivukuluja ovat yrittäjän eläkemaksun lisäksi esimerkiksi työhuoneen tai -tilan vuokra, työhön käytettävät laitteet ja tarvikkeet. – Myös toimeksiantosopimusten sisältöön tarvitaan neuvoja. Viestintätyönantajien ja Suomen Journalistiliiton laatimassa Free-sopimuksen ABC -oppaassa kerrotaan, että tavallisesti sopimuksissa sovitaan ainakin aikatauluista ja palkkioista, ja usein muun muassa erilaisista tekijänoikeusasioista. Toiminimellä työskentelevät freelancerit ovat Torvelaan yhteydessä erityisesti sopimusten sisältöön ja niiden tulkintaan liittyvissä kysymyksissä. Laki ei määrää toimeksiantosopimuksia kirjallisiksi, joten suullinenkin sopimus on pätevä. Kuitenkin mahdollisten erimielisyyksien ratkaisemista helpottamaan suositellaan kirjallista sopimusta. – Toiminimifreelancerit ovat yhteydessä muistakin kuin toimeksiantosopimuksis-

ta, esimerkiksi liikehuoneistojen vuokrasopimuksista. Lisäksi he kysyvät muun muassa kilpailutuksiin liittyviä asioita, saatavien perintätoimenpiteitä ja työntekijän palkkaamiseen liittyviä asioita.

Vakuutus- ja eläkemaksujen kanssa on oltava tarkkana Tuire Torvela nostaa sosiaaliturvaan liittyvät asiat sekä verokortilla että toiminimellä toimivien freelancereiden yhteisiksi ongelmiksi. Työntekijät ovat esimerkiksi lakisääteisesti vakuutettuja työtapaturmien varalle, mutta freelancerit vakuuttavat itse itsensä, jos vakuuttavat. – Erityisesti pienyrittäjän työttömyysturva on sosiaaliturvan keskeinen ongelma, joka tulisi saada lähemmäksi palkansaajan tasoa. Myös yrittäjän valitseman YEL-tulon heijastuminen koko yrittäjän sosiaaliturvaan on ongelmallista, Torvela sanoo. Sairauspäiväraha ja eläke määräytyvät YEL-tason perusteella, joka on mahdollista määrittää itse. Jos YEL-maksu tuntuu liian suurelta, on helppoa mitoittaa työtulo alakanttiin maksukuorman keventämiseksi. Työtulojen mitoittaminen heijastuu etuisuuksien ja maksujen tasoon. – Muutoin ongelmat ovat ennemminkin alakohtaisia. Joillakin aloilla ongelmana ovat ulkomaisten toimeksiantajien alihankintasopimusten ehdot ja joillakin tekijänoikeuksista sopiminen. Joillakin taas kilpailutuksiin ja niiden ehtoihin liittyvät asiat. Tekijänoikeuden luovuttamisessa tulee kiinnittää huomiota luovutuksen laajuuteen ja laajuuden huomioimiseen korvauksessa. Kääntäjät ovat vedonneet käännöstoimintojen kilpailuttamiseen reiluilla kriteereillä sen sijaan, että hinnalle laskettaisiin liian suuri painoarvo. – Yleisesti ottaen freelancetyön haittana koetaan tulojen epätasaisuus ja epävarmuus sekä yksintyöskentely. Freelance-työ mahdollistaakin työn ostajalle joustavuuden: tarpeen mukaan voidaan ostaa työsuorituksia ilman sitoutumista säännölliseen palkanmaksuun. Silloin freelancerille ovat olennaista useat asiakkaat, minkä ansiosta hän ei ole riippuvainen yhdestä toimeksiantajasta. – Freelancerit kokevat työpuitteidensa myönteiseksi puoleksi yrittämiseen liittyvän vapauden ja mahdollisuuden hyödyntää omaa asiantuntemustaan.

Akavalainen 2 | 2013

Jorma Rajamäki Eila Aallon mielestä viestintäalalla on liikaa kilpailua, minkä johdosta palkkioita pyritään painamaan alas. Isoja voittoja tuottavat yritykset tarjoavat kohtuuttoman heikkoja korvauksia korkeasti koulutetun henkilön laadukkaasta työstä.

Verokortilla työskentely vähentää byrokratiaa Tulkkaukseen erikoistunut Maj Lönnroth työskentelee verokortilla, mutta hänellä on myös oma toiminimi. Hän tekee töitä toiminimellä ulkomaalaisille, lähinnä pohjoismaisille, toimeksiantajille. – Verokortti on tuntunut helpolta tavalta toimia freelancerina. Voin itse hoitaa kirjanpidon, ja toimeksiantajat vastaavat ennakonpidätyksistä. Käteen jäävät tuloni saattavat olla suuremmat kuin jos maksaisin toiminimeen tai osuuskuntaan liittyviä kuluja, Lönnroth aprikoi. Lönnrothilla ei ole omia kotisivuja, mitä hän ei pidä ongelmana. Hän pitää osaamistaan selkeänä tuotteena. – Tarjoamieni palveluiden sisällöstä ei ole epäselvyyttä: olen tulkki ja teen tulkkaustöitä. Minulla on aika vakiintunut asiakaskunta, pohjoismaisten kielten tulkkeja ei ole kovin monta. Suosittelemme toinen toisiamme, jos

Akavalainen 2 | 2013

jotakin toimeksiantoa ei voi itse vastaanottaa. Lönnroth muutti Suomeen takaisin vähän yli kymmenen vuotta sitten ja ryhtyi työskentelemään verokortilla. Ruotsissa hän työskenteli toiminimellä, sillä siellä ei hänen mukaansa ole freelancereille samanlaista verokorttikäytäntöä.

Arvostan freelance-työn vapautta.

– Maksoin melkein aina jäännösveroa huolimatta kuukausittaisista ennakkoverotilityksistä ja kirjanpitäjän hoitamasta veroilmoituksesta. Kaiken kaikkiaan käytännön asiat vaikuttivat vaikeammilta työskennellessä toiminimellä kuin verokortilla. Enkä tuntenut Suomen markkinatilannetta, jolloin verokortti tuntui matalammalta kynnykseltä lähteä kokeilemaan työskentelyä Suomessa, Lönnroth muistelee. Yrittäjän on pidettävä monia lankoja käsissään Eila Aalto pohti noin kolme vuotta sitten freelance-uransa alussa, minkälaisissa puitteissa hän ryhtyisi toimimaan. Tuttava oli hyvä esimerkki toiminimellä yrittämisestä, ja osuuskuntaan Aalto tunsi itsensä liikaa oman tiensä kulkijaksi. – Lisäksi minulla oli jo pari asiakasta valmiina, sillä määräaikaisessa työsuhteessa tein luvalla sivutöitä co-

pywriterina ja toimittajana. Kaikki nuo seikat puolsivat toiminimen perustamista. Uusille yrittäjille tarkoitetun starttirahan ehtona oli yrittäjäkurssi, jonka suoritin luovien alojen yrittäjän ammattitutkinnon muodossa. Starttirahaa sain noin yhdeksän kuukautta, Aalto kertoo. Aallolla on yhden hengen viestintätoimisto. Hän kuvailee työnsä olevan välillä yksinäistä ja kertoo kaipaavansa toisinaan työkavereita. – Joskus yrittäjän eläkemaksut rasittavat, mikä näkyy ehkä vielä enemmän eläkkeellä – en ole raaskinut maksaa niitä tarpeeksi. Onhan kirjanpitokin kuluerä, mutta toisaalta

Verokortti on tuntunut helpolta tavalta toimia freelancerina.

saamani hyvät veronpalautukset ovat tilitoimiston ansiota. Lisäksi minun täytyy maksaa arvonlisäveroa tietyistä palveluista. Ne rahat täytyy muistaa pitää erillään muista rahoista. Hyvin työllistettyinä freelancerit eivät vaihtaisi freelance-työtä mistään hinnasta palkkatyöhön. Aalto pitää freelance-työn monipuolisuudesta. Maj Lönnroth nauttii siitä, että voi valita työnsä. Tiina Häkkiselle sopii työskentely kotoa käsin. – Arvostan freelance-työn vapautta. Neljät yt-neuvottelut läpikäyneenä olen nähnyt ihan tarpeeksi palkkatyön varjopuolia, Häkkinen sanoo.

Akavalainen 2 | 2013

Yhä harvempi tietotyön ammattilainen tarvitsee enää kiinteää toimistoa. Pariisissa uuden sukupolven etätyötoimisto haluaa olla tori, jolle yrittäjä, etätyöntekijä tai työmatkailija voi poiketa vaikkapa iltapäiväksi.

Toimisto kuin pariisilainen tori Teksti: Virpi Latva n Kuva: Pariisin fototeekki

anskan yrityksistä 60 prosenttia on yhden hengen nyrkkipajoja. Kannettavien tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden ansiosta myös isoissa yrityksissä työskentelevien toimenkuva on muuttunut yhä liikkuvammaksi. Läppärin nakuttaminen katukahvilassa tai puistossa voi tuntua hauskalta ajatukselta, mutta sitä kokeilleet tietävät, että päivittäinen työnteko julkisessa tilassa ei ole ongelmatonta. Kodin käyttäminen työtilana ei sekään ole pitemmän päälle aina hyvä ratkaisu. Nomadien eli liikkuvien ammattilaisten määrän lisääntyessä suurkaupunkien työtilojen tarjonta seuraa aikaansa ja erikoistuu. Ensimmäinen itsenäisten yrittäjien ja etätyöntekijöiden toimisto avasi ovensa Pariisissa jo viitisen vuotta sitten. Toimintamallina oli eräänlainen tietotekniikka-ammattilaisten yrityshautomo eli jäsentensä verkostoitumista tukeva hub. Nyt etätyötoimistoja on Ranskassa jo parikymmentä, joista seitsemän Pariisissa.

Akavalainen 2 | 2013

Huomaan kaipaavani niitä pieniä päivittäisiä letkautuksia.

Sosiaalisuutta sopivin annoksin Uusin, viiden eri alan naisyrittäjän perustama Soleilles co-work on kohtauspaikka, jonne voi piipahtaa vaikka työmatkalla Pariisissa. – Soleilles on kuin tori, jossa eri kulttuureista tulevat monien alojen ihmiset kohtaavat, kuvailee liikeidean äiti Sandrine Benattar. – Itsenäiseksi yrittäjäksi ryhtyvällä on jo sinällään erilainen visio työnte-

osta. Haluamme koota dynaamisia eri alojen osaajia yhteen. Yhteisön voima ja avoimuuden ilmapiiri antavat energiaa. Hiusten suoristukseen ja irtolisäkkeisiin erikoistunutta yritystä vetävä Marie-Angèle Benotti nakuttelee säkkityynyllä läppäriään muotiblogia pitävää Manon Eichingeria vastapäätä. Molemmat naiset kertovat haluavansa pitää työn erossa yksityiselämästä, mikä on kotona työskennellessä hankalaa. Aiemmin keskisuuressa kampaamoyrityksessä työskennellyt Benotti kertoo kärsivänsä yrittäjänä eristyneisyydestä. – Työkavereiden kanssa joutui joskus hankaukseen. Mutta työskenneltyäni useamman päivän peräjälkeen yksin kotona huomaan kaipaavani niitä pieniä päivittäisiä letkautuksia ja sitäkin, että joku huomasi, kun tuli aamulla töihin uusi pusero päällä. Ohjelmoija Eric Sabat kertoo keittiön pöydän ääressä työskentelyn riistäytyneen käsistä.

Suomessa etätyö on osa-aikaista Tampereen yliopiston lehtori Satu Ojala ei usko hub-tyyppisten etätyötoimistojen määrän räjähtävän Suomessa, vaikka sekä yrittäjäperustainen työnteko että työn monipaikkaisuus lisääntyvät täälläkin. Suomessa hubit eivät synny liike-elämän aloitteesta, vaan pikemminkin pienten innokkaiden ryhmien perustamina. Suomi on eurooppalaisen työolotutkimuksen mukaan kärkimaa työn monipaikkaisuudessa. Peräti 45 prosenttia suomalaisista tekee osan työstään työpaikan ulkopuolella. Etätyötä tutkiva Ojala korostaa, että Suomessa etätyö on aina osa-aikaista. – Työteho edellyttää rauhaa ja tilaa keskittyä, mutta toisaalta tehokkuutta parantaa mahdollisuus kehittää ideoita yhdessä muiden ammattilaisten kanssa.

Palaverien puutetta potevalle etätyötoimisto tarjoaa aivoriihiä.

Ojala muistuttaa, että tietotyöaloilla lisääntyvästä yrittäjyydestä huolimatta suurin osa korkeasti koulutetuista toivoo yhä työskentelevänsä ja työskenteleekin työsuhteessa ja työnantajan tarjoamissa tiloissa. – Mikäli tietotyöperusteinen pienyrittäjyys, esimerkiksi freelance-työ, alkaa todella yleistyä kuten nyt alustavasti näyttää, pääasiallinen kotona työskentely lisääntyy. Samalla kasvaa varmasti pienyrittäjien tarve olla osa jotakin sosiaalista yhteisöä, Ojala arvioi.

– Huomasin olevani neljältä iltapäivällä vielä pyjamassa parta ajamatta ja olin juonut vain kupin kahvia, Sabat sanoo. Benattarin mielestä työrauhaa ja sosiaalisuutta pitää annostella oikein. Monelle riittää kahvihuoneen juttuseura, mutta palaverien puutteesta kärsivälle on Soleillesin tiloissa tarjolla kuukausittaisia aivoriihiä. Moni toimiston säännöllinen käyttäjä löytää liikekumppanin tai saa naapurilta tilapäistä ammattiapua. Maaseutu houkuttelee etätyöntekijöitä Etätyön mahdollistava laki tuli Ranskassa voimaan vasta vuonna 2005. Nyt ”moofereita” (mobile out of the office worker) eli toimistottomia työntekijöitä on 17 prosenttia työvoimasta. Luku on vielä vaatimaton verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon 30 prosenttiin, mutta trendi on vahvassa kasvussa. Suurissa kaupungeissa asumisen kallistuessa moni ranskalais-

perhe haikailee maaseudun elämänlaadusta. Ranskan väestöpakoisimmat maakunnat, kuten keski-ylängön Auvergne ja Midi-Pyreneen Gers, ottavat tilaisuudesta vaarin ja houkuttelevat kiireiseen elämänmenoon väsyneitä kaupunkilaisia uudisasukkaiksi. Molemmissa maakunnissa panostetaan etätyökeskuksiin, tehokkaisiin laajakaistayhteyksiin ja uusien asukkaiden vastaanottoon. – Meillä on jo 52 pikkukaupungissa ja kylässä oma vastaanottokomitea, joka auttaa maakuntaan asettuvia kaupunkilaisia asunnon löytämisessä ja muissa käytännön asioissa. Myös oman yrityksen perustajat ovat tervetulleita. Heille tarjotaan paikallisen kauppakamarin apua ja projektin seurantaa, kertoo Gersin maakunnan elinkeinoasiamies Romain Bilowus. Uudisasukkaita houkutellaan Gersiin ja Auvergneen erilaisin kampanjoin ja jakamalla esitteitä lomamatkailijoille.

– Ehkä hub-käyttäjiksi valikoituu ihmisiä, jotka mieluusti tutustuvat ja tapaavat uusia ihmisiä yhä uudelleen. Todennäköisesti se on myös heidän työnsä sisällön kannalta oleellista. Toimistoja työntekijöiden tarpeisiin Vaikka suomalaiset ovat Euroopan ”e-nomadeita” eli liikkuvia tietotekniikan hyödyntäjiä, Satu Ojala ei usko perinteisen toimiston kuolevan sukupuuttoon. – Yritykset haluavat silti keventää tilakustannuksia ja ovat siirtyneet esimerkiksi avokonttorimalliin siten, että etätyö mahdollistetaan entistä useammalle ja järjestelmällisemmin. Toimistoissa on myös lisätty kohtaamispaikkoja. – Tulevaisuuden toimistossa pitää yhä olla sekä työrauhan mahdollistavia tiloja että tiloja sosiaaliselle kohtaamiselle. Työntekijöiden toiveet sekä työn itsensä edellytykset tulisi kuitenkin huomioida nykyistä paremmin viihtyisän työpaikan ja työympäristön suunnittelussa.

Akavalainen 2 | 2013

Suvi Eriksson pitää aikuiskoulutustukea toimivana kannustimena.

Aikuiskoulutustukea saa yhä useampi Aikuiskoulutustuen saajien määrä on kasvanut viime vuosina kovaa vauhtia. Tutkintoaan viimeistelevä Suvi Eriksson saa tukea opintovapaansa ajaksi. Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

ilosofian maisterin opintojaan viimeistelevä Suvi Eriksson sai sattumalta tietää, että hän voi hakea aikuiskoulutustukea opintovapaansa ajalle. – Tiesin tuen olemassaolosta, mutta olin luullut, etten täyttäisi sen saamisehtoja. Niinpä olikin iloinen yllätys, kun kävi ilmi, että tukihan on tarkoitettu myös minun kaltaiselleni opiskelijalle, Eriksson kertoo. Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä työskentelevä Eriksson on huhti–toukokuun opintovapaalla suorittaakseen tutkintonsa loppuun ja saa nyt siltä ajalta aikuiskoulutustukea. – Tuen saaminen ei omalla kohdallani ratkaissut opintovapaalle jäämistä, koska olin tehnyt päätöksen siitä jo aiemmin, mutta toki sillä on myönteinen vaikutus. Monelle opintovapaa ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman koulutustukea, Eriksson huomauttaa. Erikssonin työnantaja suhtautui opintovapaaseen erittäin myönteisesti. Työjärjestelyt sujuivat hyvin, ja hänen tilalleen palkattiin sijainen vapaan ajaksi. – Sijaisen saaminen oli itselleni tärkeää, koska en halunnut, että

Akavalainen 2 | 2013

työni kasautuisivat työkavereideni harteille. Aikuiskoulutustuen hakeminen oli Erikssonin mielestä helppoa. – Tarvittavat tiedot löytyivät helposti Koulutusrahaston verkkosivuilta ja tuen hakeminen oli selkeää. Monesti tukiasioiden selvittäminen on työn ja tuskan takana, joten siihen nähden asiat sujuivat mutkattomasti, Eriksson kiittelee.

Monelle opintovapaa ei olisi mahdollista ilman koulutustukea.

Osaamisen kehittämistä omien tarpeiden mukaan Eriksson pitää aikuiskoulutustukea toimivana kannustimena esimerkiksi suorittaa kesken jäänyt tutkinto loppuun. – Mutta erityisesti pidempään työelämässä olleille se antaa hyvän mah-

dollisuuden itsensä kehittämiseen, uuden oppimiseen tai jopa uranvaihtoon, Eriksson lisää. Akavan koulutuspoliittinen asiantuntija Ida Mielityinen on samaa mieltä. – Aikuiskoulutustuki on erityisen tärkeä esimerkiksi alan vaihtajille, kesken jääneen korkeakoulututkinnon loppuunsaattajille ja oman alansa osaamisen syventäjille, joilla ei ole mahdollisuutta sovittaa työntekoa ja opiskelua yhteen, Mielityinen sanoo. Mielityinen muistuttaa, että opintovapaa ja sen perusteella myönnettävä aikuiskoulutustuki on tarkoitettu omaehtoiseen opiskeluun, eikä niiden tarvitse hyödyttää nykyistä työnantajaa. – Työntekijällä on tietyin ehdoin subjektiivinen oikeus jäädä opintovapaalle.

Akavalaisille tärkeä tukimuoto Aikuiskoulutustuen maksaa Koulutusrahasto, joka on työmarkkinaosapuolten hallinnoima rahasto. Koulutusrahaston tilastojen mukaan vuonna 2012 aikuiskoulutustukea maksettiin 13 500 henkilölle.

– Tuen saajien määrä on ollut selvässä kasvussa sen jälkeen, kun aikuiskoulutustuen tasoa nostettiin vuoden 2010 alussa. Esimerkiksi vuonna 2012 tuen saajien määrä kasvoi 21 prosenttia edellisestä vuodesta, Mielityinen kertoo. Vuonna 2012 aikuiskoulutustuen saajista 37 prosenttia opiskeli yliopistossa ja 32 prosenttia ammattikorkeakoulussa. – Muun muassa näiden mittareiden valossa kyse on akavalaisittain tärkeästä tukimuodosta, Mielityinen huomauttaa. Akavan tavoitteena on parantaa sovitellun tuen ehtoja eli tehdä kannattavammaksi tilannetta, jossa aikuisopiskelija saa samanaikaisesti sekä aikuiskoulutustukea että palkkaa. – Monen akavalaisen on vaikea lähteä töistä täysipäiväiseksi opiskelijaksi, joten haluamme kehittää aikuiskoulutustukea siihen suuntaan, että se tukisi myös työn ja opiskelun yhdistämistä, Mielityinen sanoo.

Kuka voi saada aikuiskoulutustukea? Koulutusrahasto myöntää aikuiskoulutustukea omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistuvalle aikuisopiskelijalle, joka on työ- tai virkasuhteessa tai toimii yrittäjänä ja joka n on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta, n on ollut nykyisen työnantajan palveluksessa tai toiminut yrittäjänä vähintään vuoden ennen tuettavan opiskelun alkua, n jää palkattomalle opintovapaalle yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi tai opiskelee lyhyemmillä opintojaksoilla tai osa-aikaisesti yhteensä vähintään 43 päivän ajan ja n ei saa opiskeluun muuta tukea.

Aikuiskoulutustuen kaikkien saamisehtojen tulee täyttyä, jotta tukea voidaan maksaa. Tukea myönnetään tutkintoon johtavaan opiskeluun sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen julkisen viranomaisen alaisessa oppilaitoksessa. Oppilaitoksen tulee toimia Suomessa. Tukea maksetaan yhteensä enintään 18 kuukauden ajalta. Tuen määrä vastaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää ilman korotusosia. Lisätietoa: www.koulutusrahasto.fi

Kolumni Jaana Vuori

Työyhteisön renessanssi Suomessa on puhuttu viime vuodet työn tulevaisuudesta enemmän kuin koskaan. Ilokseni olen huomannut, että puheen lisäksi on syntynyt paljon tekoja. Yhä useammalla työpaikalla rakennetaan uudenlaista työkulttuuria. Näitä innovaatioita Oy Suomi Ab tarvitsee. Työ on se yhdistävä elementti, johon perustuu niin yksilön kuin yhteiskunnankin hyvinvointi. Yhden koon sukkahousuja uudenlaisiin työtapoihin ei ole saatavilla. Jokaisen työyhteisön on itse määriteltävä oma kulttuurinsa. Olemme omalla työpaikallani rakentaneet joustavaa ja inspiroivaa työkulttuuria näistä elementeistä: n Ei fyysistä läsnäolopakkoa. Jokaisella on työvälineet, joiden avulla työtä voi tehdä mistä vain. n Konttorista kohtaamispaikaksi. Työpiste valitaan toimistolla tehtävän mukaan. Keskittymiseen kirjasto, ideointiin inspiraatiotila. n Törmäyttämisen kulttuuri. Kontaktit ja ideat laajenevat luonnostaan yli oman tiimin ja yksikön rajojen. n Samanarvoisuus. Kaikki työntekijät toimitusjohtajasta alkaen työskentelevät samoilla pelisäännöillä. n Luottamuksen ilmapiiri. Työtä voi tehdä hyvinkin yksilöllisin keinoin, kun on selkeät tavoitteet. Entä mitä näkyy, jos kurkistaa nurkan taakse työn tulevaisuuteen? Asiantuntijat ja tutkimuslaitokset povaavat seuraavaa: n Yhteisön voimaa hyödynnetään entistä enemmän.Työpaikat ottavat käyttöön yhteisöllistä teknologiaa, kuten wikit, blogit ja pikaviestimet. Työpaikan hiljaiset voivat olla virtuaaliyhteisön suupaltteja. n Työ kopioi leikkejä. Tavoitteet viestitään tarinoina, ideat testataan yhteisön äänestyksissä, haasteita lähestytään peleinä. n Uusia työntekijöitä ei valita kabineteissa, vaan yhteisön suositusten perusteella. n Työskentelemme yhä useammin tiloissa, jotka sijaitsevat jossain konttorin ja kodin välimaastossa. Kaikki julkiset tilat suunnitellaan palvelemaan erilaisia tarpeita. Ehkä siis työskentelet tulevaisuudessa työpaikassa, johon sinua ei valinnut uusi pomosi, vaan uudet kollegasi. Työskentelet toisinaan päivän lapsesi koululla työntekoon soveltuvissa tiloissa. Annat siinä sivussa tietotaitoasi koululaisten käyttöön. Yhteisö on aina ollut ihmisille tärkeä tukipilari. Hienoa, että yhteisöllisyys kokee renessanssia (työ)elämässä! Kirjoittaja vastaa markkinointiviestinnästä Suomen Microsoftilla ja on ollut mukana käynnistämässä työpaikalleen läsnätyökulttuuria sekä Kansallista etätyöpäivää, jota vietetään jälleen 20.9.2013.

Akavalainen 2 | 2013

Reilua Peliä työpaikoille Esimiehen tehtävä on suojella alaisiaan häirinnältä ja epäasialliselta kohtelulta.

Teksti n Päivi Lohi-Aalto ja Leo Junno, TJS Opintokeskus

TJS Opintokeskus tarjoaa Reilu Peli koulutuksia henkilöstön edustajien lisäksi nyt myös esimiehille. Reilu Peli -koulutuksissa annetaan käytännön työkaluja henkisen työsuojelun kehittämiseksi työpaikoilla. Tehokas ja yksinkertainen tapa ottaa epäasiallinen käyttäytyminen puheeksi työyhteisössä on keskustella siitä, mitä työpaikalla pidetään epäasiallisena ja epätoivottavana käyttäytymisenä. Keskustelu on tärkeä toteuttaa niin, että jokainen saa ja uskaltaa antaa siihen oman panoksensa. Lopputuloksena on yhteinen kuvaus siitä, mitä kyseinen työyhteisö pitää epäasiallisena. Keskustelu antaa jokaiselle työyhteisön jäsenelle mahdollisuuden arvioida omaa käyttäytymistään, mikä ohjaa käyttäytymistä toivottuun suuntaan. Työntekijä ei voi vetäytyä vastuusta Henkinen työsuojelu on lailla määrätty esimiehen tehtäväksi, mutta lainsäädäntö velvoittaa työntekijöitäkin. Heidän pitää välttää epäasiallista käyttäytymistä ja häirintää työpaikalla.

Akavalainen 2 | 2013

Lisäksi työturvallisuuslaki velvoittaa työntekijöitä kertomaan työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä työnantajalle, jos he eivät itse pysty poistamaan kyseistä haittaa tai vaaraa. Työntekijät eivät siis voi jäädä seuraamaan sivusta, jos he havaitsevat epäasiallista kohtelua työpaikalla. Esimies, älä jää yksin Jos työyhteisössä esiintyy epäasiallista kohtelua, esimiehen on puututtava siihen välittömästi. Esimiehen on erityisen tärkeää pysyä tasapuolisena ja kuunnella kaikkia tilanteen osapuolia. Syyllisten etsimisen sijaan on sovittava yhdessä tulevista toimintatavoista. Sovittujen asioiden kirjaaminen helpottaa tilanteen seuraamista ja esimiehen johtamistyötä. Esimiehen on hyvä pyytää tarvittaessa tukea työyhteisön muilta esimiehiltä, henkilöstöjohtajalta tai työsuojelupäälliköltä. Epävarmoissa tilanteissa ei kannata jäädä yksin. Tukea voi pyytää lisäksi omasta liitosta, työterveyshuollosta tai aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta.

Mikä ihmeen Reilu Peli? Akavan ja STTK:n ylläpitämä TJS Opintokeskus on kehittänyt välineitä paremman työelämän tueksi yhdessä ammattijärjestöjen kanssa. Reilu Peli -käsikirja sisältää tietoa ja erilaisia keinoja, joiden avulla voidaan kehittää työpaikan henkistä työsuojelua ja ratkoa ristiriitoja. Käsikirja on hyvä työväline sekä esimiehille että henkilöstön edustajille työpaikkojen henkisen työsuojelun kehittämiseen. Käsikirjaa voi tilata TJS Opintokeskuksesta. TJS Opintokeskus tarjoaa Reilu Peli -koulutuksia henkilöstön edustajille, esimiehille ja jäsenille. Koulutuksiin osallistui vuonna 2012 noin 800 henkilöä. Ammattijärjestöt ja -yhdistykset voivat tilata Reilu Peli -koulutuksia suoraan TJS Opintokeskuksesta tai henkilöstön edustajat voivat osallistua TJS Opintokeskuksen järjestämiin koulutuksiin. Lisäksi henkilöstön edustajille on tarjolla vertaistuen verkkoyhteisö, Reilu Peli -verkosto, www.reilupeli.net

Akavalainen 2 | 2013

Jos viimeisinä vuosina helpottaisi Työuran loppuvaiheessa on tärkeää miettiä, miten työn kuormittavuutta voidaan helpottaa. Asiantuntijoiden eläköityessä on myös riskinä, että iso osa tärkeää tietotaitoa lähtee heidän mukanaan. Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Lehtikuva

yöuria olisi syytä pidentää, mutta vanhemmilla työntekijöillä on usein vaikeuksia jaksaa työntekoa nykyisellä tahdilla. Samalla kokeneiden työntekijöiden hankkima asiantuntemus uhkaa kadota työpaikoilta heidän mukanaan. Yksi ratkaisu tilanteeseen on Akavan esittämä malli, jossa ikääntyneillä olisi oikeus työajan lyhentämiseen. – Ikääntyvä työntekijä voisi sosiaalisin ja terveydellisin perustein lyhentää työaikaansa samaan tapaan kuin pienten lasten vanhemmatkin, sanoo työelämän asiantuntija Tarja Arkio Akavasta. Hän uskoo, että ilmapiiri on nyt myönteinen ajatukselle. Ehdotus on osa Akavan Suomen työn linja 2019 -asiakirjaa. – Työntekijällä voisi olla oikeus lyhentää työaikaansa viimeisten työvuosien aikana täydellä palkalla. Tätä voisi kompensoida esimerkiksi työnantajamaksuja alentamalla. Työntekijän oikeus pitäisi turvata lainsäädännöllä, Arkio sanoo. Tarkemman mallin kehittäminen on vielä kesken, mutta Arkio toteaa, että akavalaisten jäsenten keskuudessa viimeisten työvuosien keventämistä on toivottu jo kauan. Työssä jaksaminen on yksilöllinen kysymys. Arkion mukaan jaksaminen

Akavalainen 2 | 2013

Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo.

riippuu paljon siitä, minkälainen työura on ollut. Hyvä ura, hyvä esimies ja kohtuullinen määrä kiinnostavia työtehtäviä auttavat siinä, että voimia löytyy vielä uran loppupuolellakin. – Asiantuntijatehtävissä kuormitus on henkistä. Jos kuormitus kasvaa koko ajan pikku hiljaa, se saattaa kasaantua, aiheuttaa sairauspoissaoloja ja pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kuormitukseen ei vielä osata puuttua riittävän tehokkaasti ja varhain. Arkion mukaan merkittävä tekijä työssä jaksamisessa olisi kiireen vähentäminen sekä työajan jousto. Asenteissa korjattavaa Iäkkäät työntekijät ovat usein kokeneita asiantuntijoita, joiden tietotaito pitäisi pystyä säilyttämään työpaikalla heidän siirtyessään eläkkeelle. Arkio kertoo, että Akavan mielestä 58–60-vuotiaiden työntekijöiden olisi

käytävä esimiestensä kanssa henkilökohtainen kehityskeskustelu, jossa sovitaan toimista työuran pidentämiseksi sekä siitä, miten osaamista siirretään eteenpäin. – Tällä hetkellä tuntuu olevan niin, että työntekijä kypsyttelee eläkeajatusta itsekseen, ilmoittaa asiasta ja sitten vain lähtee pois ilman sen pidempiä valmisteluja. Hän ei ehkä halua, että hänen ajatellaan downshiftaavan. Tässä meillä on asennepuolella töitä. Arkio toteaa, että muissa pohjoismaissa yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on korkeampi kuin Suomessa. Yksi syy tähän on se, että muissa maissa osa-aikatyön käyttö varsinkin työuran lopussa on yleisempää. – Meillä on opittavaa suhtautumisessa työhön. Vauhti ei saisi olla työssä itseisarvo. Ikäraja liian korkealla Osa-aikaeläke mahdollistaa tällä hetkellä asteittaisen eläköitymisen. Ennen vuotta 1954 syntyneet voivat jäädä osaaikaeläkkeelle täytettyään 60 vuotta. 1954 ja sen jälkeen syntyneillä ikäraja on 61 vuotta. Osa-aikaeläkkeellä työntekoa vähennetään niin, että ansiotaso laskee 35–70 prosenttia. Lakimies Jarmo Pätäri Akavasta toteaa, että osa-aikaeläkkeen käyttö on toimialakohtaista.

Ovatko kaikki palaset paikallaan, kun työntekijä on siirtymässä eläkkeelle?

– Eniten sitä käytetään opetus- ja terveydenhuoltoaloilla, koska näillä aloilla osa-aikatyötä on helpompi järjestää. Pätärin mukaan osa-aikaeläkkeen toimivuutta rajoittaa se, että ikäraja on asetettu korkealle. Hän laskisi rajaa 58–60 vuoteen. – Eläketurvakeskuksen jo jonkin verran vanhassa tutkimuksessa on todettu siihen suuntaan, että osa-aikaeläkkeellä olo pidentäisi työuraa. Tämä on kyllä hieman kiistanalaista, esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei näe asiaa näin. Professorit Nicholas Barr London School of Economicsista ja Keith Ambachtsheer Toronton yliopistosta arvioivat alkuvuodesta suomalaista eläkejärjestelmää. Barrin ehdotuksen mukaan työntekijä voisi saada eläkkeestään maksuun 25, 50 tai 75 prosenttia sen mukaan, milloin jää eläkkeelle. Pätäri toteaa, ettei Barrin ehdotus juuri eroa nykyisestä osa-aikaeläkejärjestelmästämme. Tietotaito katoaa Työntekijän jaksaminen ei ole ainoa ongelma työuran loppupäässä. Pohdittavaa on myös siinä, miten eläköityvän asiantuntijan vuosien varrella kerätty tietotaito ei katoaisi työpaikalta. Aalto-yliopistossa päättyi vuosi sitten ELSA-projekti, jossa tutkittiin asiantuntijatiedon säilyttämistä organisaatioissa. Hankkeen tavoitteena oli selvittää, kuinka asiantuntijaorganisaatioissa voidaan tunnistaa säilyttämisen arvoinen tieto ja osaaminen sekä selvittää menetelmiä tiedon säilyttämiseksi ja jakamiseksi. Hankkeen projektipäällikkö Eerikki Mäki kertoo, että 18 tutkitun organisaation joukosta löytyi hyvin eri lailla asiaan suhtautuvia. Jotkut organisaatioista olivat heikosti tietokatoon valmistautuneita, jotkut käyttivät yksinkertaisia, mutta toimivia keinoja.

– Pitää pohtia, mitä tietoa tulevaisuudessa tarvitaan ja mitä organisaatiossa tullaan tekemään. Eläkkeelle jäävän kanssa pitäisi yhdessä pohtia, mikä tieto on tarpeellista. Asiantuntijaa ei saa jättää yksin, Mäki sanoo. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole säilyttämisen arvoista. – Osa tiedosta on vanhentunutta, organisaatiossa saatetaan tulevaisuudessa tehdä jotain muuta tai teknologian kehitys on tehnyt tiedosta tarpeetonta. Eläköityvä asiantuntija saattaa olla jäävi päättämään, mitä tietoa on syytä säilyttää, Mäki sanoo. Hänen mielestään eläkkeelle jäävä asiantuntija ja esimies pitää valtuuttaa pohtimaan tilannetta. Asialle pitää löytyä aikaa ja resursseja. Eläköityvän asiantuntijan tietotaito saattaa olla yritykselle hyvinkin arvokasta. Mäki mainitsee esimerkkinä tilanteen, jossa yrityksen myynti on hajautettu ja Pohjois-Suomen myynnistä vastaava on jäämässä eläkkeelle. Jos tilannetta ei seurattaisi ja siirtymää suunniteltaisi kunnolla, tuloksena saattaisi olla asiakkaiden menetyksiä. Mäki kertoo, että ELSA:n yhteydessä tutkituissa organisaatioissa eläkkeelle jääneitä asiantuntijoita saatettiin eläkkeelle lähtemisen jälkeen kutsua takaisin. He palasivat kouluttamaan työntekijöitä tai he osallistuivat pro-

Eläköityvän tietotaito saattaa olla yritykselle hyvinkin arvokasta.

jekteihin, kun heidän asiantuntemuksensa arvo ymmärrettiin. – Asiantuntijat tulivat mielellään, jos olivat terveitä ja siihen oli muutenkin mahdollisuudet. He olivat ylpeitä asiantuntemuksestaan ja lojaaleja entisille organisaatioilleen. Neuvottelut lähtökuopissa Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan vetämä eläkeneuvotteluryhmä valmistautuu neuvotteluihin, joiden pohjalta tehdään vuonna 2017 voimaan tuleva eläkeuudistus. Rantalan mukaan ryhmä odottelee valtiovarainministeriön ylijohtajan Jukka Pekkarisen vetämän selvitystyöryhmän tuloksia ennen kuin neuvottelut toden teolla jatkuvat. – Pekkarisen ryhmä arvioi vuoden 2005 eläkeuudistuksen riittävyyttä ja pohtii sitä, miten ihmisten kasvanut elinajanodote tulisi uudessa laissa ottaa huomioon. Rantala arvelee, että muutosehdotuksia esimerkiksi nykyiseen osa-aikaeläkejärjestelmään tulee, mutta minkä suuntaisia, sitä hän ei halua lähteä vielä arvioimaan. Nicholas Barrin ehdotus on ryhmässä noteerattu. Eläkejärjestelmän tulee Rantalan mukaan tukea ihmisten jaksamista uran loppupuolella, mutta työn kuormittavuuden keventäminen ja muut toimet jaksamisen parantamiseksi ratkeavat viime kädessä työpaikoilla. Lainsäädännön keinot ovat rajalliset. – Eläkejärjestelmä ei saa kuitenkaan tulla liian houkuttelevaksi, ettei tulisi houkutusta eläköityä liian aikaisin. Rantala sanoo, että Pekkarisen selvitysryhmän raportti on sovittu valmistuvaksi viimeistään vuoden loppuun mennessä. – Vuonna 2017 pitäisi olla uusi laki voimassa, joten 2014 pitäisi eläkeneuvotteluryhmällä olla sävelet selvillä. Akavalainen 2 | 2013

Syntipukki halvaannuttaa parhaankin porukan

Työryhmän jäseninä jopa koulutetut huippuosaajat voivat taantua tehottomiksi urputtajiksi ja toistensa selän takana lusmuilijoksi.

Teksti: Paula Launonen n Kuvitus: Juha Saari

utkijatohtori Tiina Nikkola on uransa aikana törmännyt junnaaviin ryhmiin, joiden vetäjät valittelevat kivireen raskautta. Ryhmiä, jotka eivät halua ollenkaan kääriä hihoja. Ryhmiä, jotka ensimmäisessä lauseessa suitsuttavat mahtavan hyvää fiilistä, ja heti perään valittavat, ettei mitään voida tehdä, kun olosuhteet ovat niin surkeat. Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksella työskentelevä Nikkola on poh-

Akavalainen 2 | 2013

tinut, miksi huippuosaajat saavat toisinaan aikaiseksi vain laihan raportin hyllyyn pölyttymään. Tämä sai hänet tutkimaan, miksi ryhmätyö karahtaa niin usein kiville. Väitöstutkimuksensa aineiston Nikkola keräsi opiskelijaryhmästä, jonka vetäjänä itse toimi. – Halusin ymmärtää ryhmätyön takkuamista, ja analyysin kohteeksi valikoitui syyllisyydestä kumpuava syntipukki-ilmiö, Nikkola kertoo.

Luonnollisesta syyllisyydestä ahdistukseksi Nikkolan mukaan syyllisyys on luonnollinen tunne ryhmässä, jonka tehtävänä on luoda uusi ratkaisu. – Syyllisyys kertoo kehittymisen tarpeesta ja on ilmaisu jonkun puuttumisesta. Hän korostaa, että mitä haasteellisemmasta ja itselle merkityksellisemmästä tehtävästä on kysymys ja mitä suurempi on epäonnistumisen pelko, sitä kovemmin syyllisyys painaa.

– Ongelmaksi syyllisyys muuttuu, kun ahdistavien tuntemusten taustoja ei tunnisteta, eikä niitä osata käsitellä avoimesti. Kun ristiriidat ja omat puutteet painavat mieltä, eikä ole oikein varmaa, onko itse oivaltanut korjaamistarpeet oikein, on turvallisempaa olla hissunkissun ja toivoa, että joku muu ottaa tilanteen haltuunsa. – Niinpä vallitseviksi nousevat ryhmän rauhaa suojaavat käyttäytymismallit, jotka estävät varsinaisen työnteon. Ja kun oikeista kipupisteistä ei puhuta, etsitään ulkoinen tekijä, jota voidaan yhdessä syyttää, Nikkola määrittelee. Syntipukki kantaa huonon olon Kun työ ei etene, syntipukiksi saatetaan leimata heikko tekniikka, huono tiedonkulku, surkea vetäjä tai vaikkapa aktiivisesti kyselevä työryhmän jäsen. Siinä missä syyllisyys on Nikkolan mukaan kehitystä eteenpäin vievä tunne, syntipukki-ilmiö on jarru, joka vääristää vuorovaikutusta ja torpedoi tekemisen. – Syntipukki saa kantaakseen ryhmän pahan olon. Syntipukin nimeäminen on näennäisen helppo, mutta inhimillisesti julma ja organisaatiossa tehottomuutta aiheuttava ratkaisu. Syntipukki on ”se porukan rasittava tyyppi”, jonka aiheuttamista harmeista aletaan jurnuttaa, kun henkilö poistuu ryhmästä. Nikkola mainitseekin yhtenä syntipukki-ilmiön tunnusmerkkinä selän takana puhumisen. – Tämän havaitsin väitöstutkimuksessani. Kun opiskelijat valittivat muutamien kouluttajien toiminnasta, he lähettivät sähköpostia kaikille muille osallisille, mutta eivät heille, joihin kritiikki kohdistui. Nikkolan mielestä epäkohdista ei haluta kertoa taholle, joka asiaan voisi vaikuttaa, koska suoruus nostaisi ristiriidat esille ja pakottaisi ryhmän käsittelemään vaikeita asioita. Selän takana puhuminen on osa mekanismia, jolla ihminen pitää yllä toimeliaisuuden illuusiota: kun varsinainen työ polkee paikallaan, valittaminen energisoi ja ruokkii puuhakkuuden tunnetta.

Kun oikeista kipupisteistä ei puhuta, etsitään ulkoinen tekijä, jota voidaan yhdessä syyttää.

Ryhmän vetäjä paineen purkajana Nikkolan havainnot tuntuvat masentavilta aikakautena, jolloin suuri osa työstä on keskustelemista, ajattelemista ja ratkaisujen tuottamista luovissa ryhmissä. Taannummeko me koulutetut huippuosaajat porukassa väistämättä valittaviksi selän takana puukottajiksi? Nikkola huomauttaa, että ryhmä on aina ristiriitainen elementti. Varsinkin alussa siltä halutaan hyväksyntää ja samaistumista. – Alussa vahvistetaan samanlaisuuksia. Mutta vähitellen on pakko ottaa kantaa. Tämä on se vaihe, jolloin vetäjältä vaaditaan taitoa antaa erojen tulla esiin rakentavasti. Nikkolan mukaan ryhmä nostaa esiin yksilön varhaisia käyttäytymismalleja: saadakseen tahtonsa läpi yksi rähisee, toinen vetäytyy ja kolmas luovii. – Kun vetäjä tiedostaa omat vaikuttimensa ja tunnistaa reagointimallinsa, hänellä on eväitä kohdata jäsenten erilaisuus. Kun ristiriidoista uskalletaan puhua, syyllisyyttä ei tarvitse ulkoistaa kohteeseen tai ihmiseen.

sitä mutkikkaampia ovat polut, joiden kautta ryhmä pääsee maaliin. Jos työ ryhmässä tökkii, sitä ei Nikkolan mielestä pidä pelästyä. Päinvastoin. – Ryhmätyön tökkiminen on normaali olotila. Epänormaalia on olettaa, että ryhmä toimisi noin vain ilman psyykkisiä ponnisteluja.

Hyvä ei synny itsestään Kun perustat työryhmän, varaa sille riittävästi aikaa ja valitse vetäjäksi henkilö, joka ymmärtää laumakäyttäytymisen dynamiikkaa. Mieti myös näitä:

n Työryhmästä ei saa tulla erilaisten yksilöiden kokoontumisajot tai tunteiden purkukenttä.

n Ryhmä ei tuota lisäarvoa, jos se on vain säiliö, johon jokainen tuo itsenäisesti valmistelemansa osan.

n Takapakki ja taantumuksen hetket kuuluvat asiaan. Mitä vaativampi tehtävä, sitä kumpareisempi maasto.

n Liiallinen tehopiiskaus voi syventää syyllisyyttä, aiheuttaa paniikkia ja saattaa johtaa umpikujaan.

n Hyvässä työryhmässä on tilaa epä-

Ryhmä tarvitsee aikaa Nikkola kannustaa organisaatioita luottamaan työryhmiin, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Onnistuakseen tehtävässään työryhmä tarvitsee pätevän vetäjän lisäksi myös aikaa. Ryhmän muodostuminen ei tapahdu silmänräpäyksessä, eikä mikään ryhmä voi toimia jatkuvasti täydellä teholla. – Takapakkeja tulee väistämättä, ja ne pitää hyväksyä osana luovaa prosessia. Mitä monimutkaisempi tehtävä,

varmuudelle. Ryhmä käsittelee ristiriitoja avoimesti ja jäsenet antavat toisilleen suoraa palautetta.

n Ryhmä tarvitsee tukea arjessa ja

olemisen sietämisessä. Laivaseminaari voi olla mukava kevennys, mutta se ei ratkaise syntipukkiilmiötä.

Akavalainen 2 | 2013

Opettajien palkkakehitys kiinnostaa Suomalainen neuvottelujärjestelmä kiinnostaa amerikkalaista Lindsay Whortonia, joka tekee kansainvälistä vertailua opettajien palkkakehityksestä. Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

indsay Whorton tekee opettajien palkkakehityksestä väitöstutkimusta Oxfordin yliopistossa. Hän vertailee väitöksessään kolmen eri maan, Suomen, Sveitsin ja Yhdysvaltojen, järjestelmiä. Whorton tuli viime lokakuussa Suomeen selvittääkseen, miten julkisen ja yksityisen sektorin palkkaeroja pyrittiin Suomessa kuromaan umpeen vuosina 2000–2007. – Alun perin tarkoituksenani oli tutkia opettajien palkkakehityksen syitä Yhdysvalloissa. Päädyin kuitenkin tekemään kansainvälisen vertailun, koska mielestäni on mielenkiintoista tietää, miten erilaiset neuvottelujärjes-

Perinteinen näkemys on, että opettajan ammatti on kutsumus, palkka on toissijaista.

telmät toimivat ja millaisia tuloksia niillä on saatu aikaan, Whorton kertoo. Yhdysvalloissa tulenarka aihe Whortonin mukaan opettajilla on Yhdysvalloissa kaksi liittoa, jotka eivät kilpaile keskenään jäsenistä. – 40 prosenttia opettajista kuuluu liittoon, mutta opettajien järjestäytymisessä on osavaltioiden välillä suuria eroja. Whorton kertoo, että opettajaliittojen asema on Yhdysvalloissa tällä hetkellä hyvin kiistanalainen. Liittojen edustajia ei haluta päästää neuvottelupöytiin. Kuumentunut tilanne purkautuu protesteina ja koulujen sulkemisina ympäri liittovaltiota. – Opettajat menivät jokin aika sitten lakkoon Chicagossa ja toisen liiton johtaja pidätettiin vastikään New Yorkissa, Whorton mainitsee. Tätä taustaa vasten onkin Whortonin mielestä kiinnostavaa tietää, miten Suomessa liiton vahva mukanaolo neuvotteluissa toimii.

Lindsay Whorton tuli Suomeen selvittämään neuvottelujärjestelmämme saloja.

Akavalainen 2 | 2013

Palkka herättää tunteita Whorton on myös itse valmistunut opettajaksi ja työskennellyt hetken aikaa englannin kielen opettajana. Veri

kuitenkin veti jatko-opintoihin. Hän päätyi tutkimaan opettajien palkkausta, koska halusi tutkia jotain konkreettista, mutta silti jotain teoreettisesti mielenkiintoista. – Raha ja palkka herättävät tunteita. Perinteinen näkemys on, että opettajan ammatti on kutsumus, palkka on toissijaista. Siksi palkkakeskustelu leimahtaa välillä pienestäkin, mikä tekee siitä tutkimuskohteena mielenkiintoisen, Whorton kuvailee. – Lisäksi palkka on aihe, jota pystyy vertailemaan kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi eri maiden opetussuunnitelmien vertailu olisi aivan toinen juttu. Väitöstutkimuksen on määrä valmistua ensi syyskuussa. Whorton toivoo, että hänen tutkimuksensa tarjoaisi hyödyllistä tietoa erilaisten neuvottelujärjestelmien toimivuudesta. – Olisi hienoa, jos tutkimukseni auttaisi ymmärtämään erilaisten järjestelmien hyviä ja huonoja puolia ja niiden vaikutuksia opettajien palkkakehitykseen. Suomalaisuus tarttuu Whorton on nauttinut täysin siemauksin suomalaisesta talvesta. – Aikaisemmin talvi ei ole kuulunut lempivuodenaikoihini, mutta täällä olen muuttanut mieltäni. Kävin vastikään Lapissa, enkä ole nähnyt aiemmin mitään vastaavaa. Lisäksi Whorton on ihastunut suomalaisen designiin. – Esimerkiksi Helsingin yliopiston uusi kirjasto on ilmiömäinen! Whortonin mielestäni on myös hauskaa, miten suomalaisille tyypillinen oman tilan ja rauhan tarve tarttuu. – Kävin vuodenvaihteessa Yhdysvalloissa ja lähes säikähdin hississä, kun ihmiset rupesivat juttelemaan.

Euroopan unioni lisää aivotuontia Opiskelijoiden ja tutkijoiden tuloa Euroopan unioniin helpotetaan.

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Lehtikuva

omissio antoi maaliskuussa direktiiviesityksen, jolla helpotettaisiin opiskelijoiden ja tutkijoiden tuloa unionin ulkopuolelta Euroopan unioniin. Tavoite on selkeä: lisää aivotuontia. Euroopan unionin alueelle muuttaa vuosittain yli 200 000 tutkijaa ja opiskelijaa. Heidän tulemistaan säätelee tällä hetkellä kaksi erillistä direktiiviä. Uusi esitys direktiivien yhdistämisestä ja remontoimisesta kertoo muutostarpeista. Muuttolupien hakeminen on usein monimutkaista ja vie aikaa. Menettelyt voivat vaihdella maiden välillä suurestikin. Lisäksi jos EU:n ulkopuolelta tullut tutkija tai opiskelija haluaakin muuttaa unionin sisällä toiseen jäsenvaltioon, syntyy usein hankaluuksia. Liikkuvuuden hidasteet eivät ole olleet EU:n eduksi kilpailussa osaamisesta ja kyvykkyydestä vaikkapa Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian kanssa. Tavoitteena on nyt tehdä Euroopasta opetuskomissaari Adroulla Vassilion sanoin korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin toivekohde. Uuden direktiivin lisäksi EU:n uusi Horisontti-tutkimusohjelma ja Erasmus-opiskelijavaihto vaikuttavat Euroopan osaamistalouteen. Lupien saanti nopeutuu, työnteko helpottuu Uusi direktiivi sisältää neljä toimenpidekohdetta. Ensinnäkin tutkimusta tai opintoja varten viisumia tai oleskeluoikeutta hakevan ei tarvitse odottaa enää 60:tä päivää kauempaa. Toiseksi opiskelijan tai tutkijan sekä hänen perheensä on jatkossa sujuvampaa muuttaa EU-maasta toiseen. Työmarkkinoille pääsyn ehdot ovat olennainen asia muuttoa pohtiville opiskelijoille. Komissio ehdottaakin, että opiskelijat saavat työskennel-

lä puolipäiväisesti, enintään 20 tuntia viikossa. Myös neljäs toimenpide-ehdotus liittyy työmarkkinoihin. Sekä tutkijat että opiskelijat saavat tutkimushankkeensa tai opintonsa päättämisen jälkeen hakea töitä kahdentoista kuukauden ajan kyseisessä maassa tai työllistää itsensä eli ryhtyä ammatinharjoittajiksi. Jäsenmaa vastaa silti jatkossakin työluvan myöntämisestä. Yritetäänkö ehdotuksella lyödä EU-maiden omat opiskelijat ja tutkijat laudalta? Tämä ei ole tarkoitus. Ei ole juuri näyttöä, että unionin ulkopuolelta tulevat opiskelijat olisivat vieneet koulutuspaikkoja kotimaan hakijoilta. Tutkimuksen kansainvälistymisestä on hyötyä myös oman maan tutkimusosaajille. Suomen suunta ollut vastavirtaan Direktiiviesityksen julkistamisen yhteydessä julkaistiin Euroopan siirto-

laisuusverkoston selvitys ulkomaisista opiskelijoista. Selvitys nosti esiin Suomen taipumuksen ”paikata” kantaväestön vähenemistä ulkomaisilla opiskelijoilla. Vertailu Suomen ja väkimäärältään samankokoisen Tanskan välillä on kiintoisaa. Tanskassa oli aiemmin neljä viisi kertaa enemmän ulkomaisia opiskelijoita kuin Suomessa. Kun Tanska otti käyttöön lukukausimaksun, tulijoiden määrä romahti. Selvityksen mukaan Iso-Britannia imuroi opiskelijoita Euroopassa tehokkaimmin: vuosittain noin 250 000 henkeä aloittaa siellä opinnot. Suomi on tilastossa noin keskivaiheilla. Direktiivi helpottaa ulkomaisten opiskelijoiden tuloa EU:n alueelle ja Suomeen. Mutta vauhtia tarvittaisiin toiseenkin suuntaan. Tien raivaaminen Suomesta ja koko EU:n alueelta sen ulkopuolelle vaatii oman savottansa.

Akavalainen 2 | 2013

Euroopan unionin budjetti on avattava Keskustelu EU-budjetista on Suomessa turhan yksipuolista, sanoo Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen.

Teksti n Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö

ääministereiden Eurooppaneuvosto pääsi helmikuussa sopuun Euroopan unionin kehysbudjetista vuosille 2014–2020. Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen pitää yhteisymmärryksen saavuttamista jo itsessään tärkeänä. – EU:n kehysbudjetit ovat aina vaatineet pitkiä neuvotteluja. Varsinkin taloudellisesti vaikeina aikoina 27 jäsenmaan yksimielisyyttä vaativa sopimus rahasta on suuri saavutus. Se osoittaa EU:n toimintakyvyn kriisiolosuhteissa, Penttinen sanoo. EU:n budjetti on noin prosentin verran jäsenmaiden bruttokansantuotteesta, joten siihen nähden kyse on verrattain pienistä summista. Penttisen mukaan budjetin koko ei olekaan olennaista, vaan se, mihin se keskitetään. – Maatalous on yhteistä EU-politiikkaa ja vaatii runsaasti tukiaisia. Toinen iso erä on rakennerahastot. Niillä on kaksi päätarkoitusta: alueiden ja erilaisten kehityshankkeiden tukeminen sekä jäsenmaiden välinen solidaarisuus. Köyhemmät maat ja alueet saavat enemmän. Näin myös Suomen tietyt alueet saavat EU:lta rahoitusta, jolla voi olla paikallisesti suuri merkitys. Lisäksi Euroopan unioni tukee tutkimusta, koulutusta ja innovaatiotoimintaa. – Esimerkiksi korkeakoulujen Erasmus-opiskelijavaihtoa pidetään yleisesti EU:n menestyneimpänä ohjelmana. Puhutaan jopa ohjelman ansiosta syntyvästä Erasmus-sukupolvesta, Penttinen sanoo. Tutkimusten saralla EU:lla on jo pitkään ollut monivuotisia puiteohjelmia, joista Penttinen mainitsee esimerkkinä valmistelussa olevan Horisontti-ohjelman. – Yhteisvoimin voidaan toteuttaa hankkeita, jotka eivät olisi mahdollisia yhden maan voimin. Lisäksi yhteistyö antaa mahdollisuuden keskittyä EU:n

Akavalainen 2 | 2013

työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta tärkeisiin tulevaisuuden kärkihankkeisiin. Budjetissa katsottava tulevaisuuteen Penttinen muistuttaa, ettei EU voi kilpailla halpatyöllä, joten sen ainoa mahdollisuus globaalissa työnjaossa on osaamisen vahvistaminen. Unionin tavoitteena onkin olla ”maailman kilpailukykyisin osaamiseen perustuva talous”. – Komission esitys EU:n kehysbudjetiksi perustui pitkälti tähän ajatukseen, kun se ehdotti mittavia lisävaroja tutkimukseen, koulutukseen, teknologiaan ja innovointiin. Resepti on sama, jota Suomi noudatti noustakseen 1990-luvun alun lamasta. Vaikeinakin aikoina kannattaa panostaa tulevaisuuteen, sinne mistä saadaan uusia työpaikkoja, kilpailukykyä ja näin hyvinvointivaltion rahoitusta, Penttinen painottaa. Eurooppa-neuvosto leikkasi kuitenkin rajusti komission esitystä esimerkiksi juuri tutkimusmäärärahoista. – Kehysbudjetin osaamismäärärahat lisääntyvät jonkin verran aiemmasta, mutta niiden osuus unionin menoista säilyy edelleen matalana. Globaalin työnjaon muuttuessa nopeaa tahtia nyt olisi ollut viimeinen hetki rakentaa budjetti tulevaisuutta ajatellen. Näin ei tehty, vaan keskityttiin ahtaasti kansalliseen ajatteluun ja lyhyen tähtäimen budjettipikavoittoihin. Tämä kääntyy ajan myötä jäsenmaiden haitaksi.

Vaikeinakin aikoina kannattaa panostaa tulevaisuuteen.

Toivoa ei ole kuitenkaan menetetty, sillä EU:n budjetti vaatii vielä Euroopan parlamentin hyväksynnän. – Euroopan parlamentti on ennenkin osoittanut laajakatseisuutta ja kykyä ottaa huomioon yleinen eurooppalainen etu, joka kääntyy myös jäsenmaiden eduksi. Euroopan parlamentin tulisikin avata kehysbudjetti ja muuttaa sen rakenteita. Tämä tulisi tehdä lisäämällä nimenomaan osaamismäärärahojen osuutta ja pienentämällä komission esitykseen tehtyjä leikkauksia, jotka koskevat tutkimusta, koulutusta ja innovaatioita, Penttinen vaatii. Keskustelu pyörii yhden asian ympärillä Penttisen mielestä Suomessa EU:n budjetista käyty keskustelu on ollut liian yksipuolista. – Keskustelut ovat pyörineet lähinnä niin sanotun nettomaksajakysymyksen ympärillä eli kuinka paljon enemmän Suomi maksaa EU:n budjetista kuin saa. Nettomaksajakysymykseen keskittyvä keskustelu on Penttisen mukaan vääristävä kahdesta syystä. Ensimmäinen on niin sanottu mukana olon hinta. – On muistettava, että esimerkiksi EU:n ulkopuoliset Norja ja Sveitsi maksavat vuosittain satoja miljoonia euroja päästäkseen mukaan sisämarkkinoihin ja EU:n ohjelmiin. Ne eivät kuitenkaan pääse osallistumaan EU:n päätöksentekoon millään tavalla. Toiseksi suoraviivaiset meno- ja tulolaskelmat antavat kovin kapean kuvan EU:n taloudellista vaikutuksista Suomelle. – EU-maat ovat Suomen tärkein viestikohde. Entä miten arvotamme esimerkiksi työntekijöiden, opiskelijoiden ja yrittäjien vapaan liikkuvuuden? Jos keskustellaan taloudellisista vaikutuksista, on katsottava kokonaisuutta, eikä tarrauduttava yksittäiskysymykseen.

Ammattiliittojen kanneoikeus tehostaisi työlainsäädännön noudattamista. Euroopan unionin säännökset tuovat painetta kanneoikeuden toteutumiselle.

Rötöstelijät kuriin kanneoikeudella Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

aikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni? Näin moni työnantaja tuntuu tuumivan, ikävä kyllä. Työaikalakia rikotaan, korvauksia jätetään maksamatta, määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan määrättömästi. Velvollisuuksien rikkominen ja kiertäminen eivät haittaa ainoastaan työntekijöitä, vaan myös rehtejä yrityksiä. Vilunkipelillä saa ansaitsematonta kilpailuetua. Kaiken kukkuraksi oikeuksiaan penäävä työntekijä leimataan helposti hankalaksi tapaukseksi. Lainsäädäntöä työntekijän turvaksi maailmassa piisaa, mutta noudattamisen kanssa on niin ja näin. Siksi valvontaan tarvittaisiin tehokkaampia välineitä. Yksi konkreettinen väline on ammattiliittojen kanneoikeus. Juridisia esteitä kanneoikeudelle ei ole. Käyttöönotto on kiinni poliittisesta tahdosta. Ammattiliiton kanneoikeus tarkoittaisi, että ammattiliitto voisi nostaa yhden tai useamman jäsenensä puolesta kanteen työnantajaa vastaan. Ammattiliitto hoitaisi oikeusprosessia jäsenten puolesta, jotka pysyisivät itse nimettöminä. Kanneoikeus tehostaisi lain noudattamista esimerkiksi tilanteissa, joissa työnantaja tarjoaa vaikkapa vain määräaikaisia sopimuksia.

Kuinka moni puolue nappaa vaatimuksen kanneoikeudesta omaan vaaliohjelmaansa?

Kanne-oikeudelle tukea Euroopan unionista Akava on vaatinut ammattiliitoille kanneoikeutta jo pitkään. Suomessa ryhmäkanne on toistaiseksi käytössä vain kuluttaja-asioissa, mutta paineet kanneoikeuden laajentamiseksi työelämän kysymyksiin kasvavat. Viime aikoina ajatus on ottanut tuulta siipiensä alle myös Euroopan unionissa. Komissio on väläyttänyt ammattiliittojen kanneoikeutta liikkuvien työntekijöiden turvaksi parissakin yhteydessä. Lisäksi Euroopan parlamentti on esittänyt joukkokannetta esimerkiksi tasa-arvoista palkkausta koskevassa mietinnössään. Monissa EU-säännöksissä ja -hankkeissa kannustetaan jäsenvaltioita tehostamaan järjestöjen mahdollisuutta

puolustaa syrjinnän uhreja. Tällaisia ovat esimerkiksi rasismidirektiivi, työsyrjintädirektiivi ja työnantajasanktiodirektiivi. EU-hankkeiden edetessä Suomi saattaa joutua arvioimaan uudestaan ryhmäkannejärjestelmäänsä. Osa oikeusoppineista on arvioinut, ettei Suomen nykyinen lainsäädäntö välttämättä vastaa EU:n perusoikeuskirjaa, joka edellyttää, että yksityisellä henkilöllä pitää olla käytössään tehokkaat keinot oikeuksiensa puolustamiseen. Etunoja työntekijöiden oikeuksien puolesta Olisiko Suomen aika ottaa Euroopan unionissa vaihteeksi etunoja ja lähteä ajamaan hyviä hankkeita huonojen vastustamisen sijaan? Toimiva unioni tarvitsee vahvan kansalaisten luottamuksen. Talouspolitiikka on tärkeää, mutta sen rinnalla eurooppalaisten työntekijöiden pitää kokea, että unioni on olemassa myös heitä varten. Kanneoikeus on ehkä tehokkain yksittäinen keino työntekijöiden aseman turvaamiseksi. Seuraavat EU-vaalit järjestetään kesäkuussa 2014. Kuinka moni puolue nappaa vaatimuksen kanneoikeudesta omaan vaaliohjelmaansa? Akavalainen 2 | 2013

Brasilian presidentti Dilma Roussef (kesk.) tekee vaikuttamistyötä naisten oikeuksien puolesta. Kuva on otettu maaliskuussa tilaisuudesta, jossa kampanjoitiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Naiset pyrkivät johtoon Brasiliassa Työelämän tasa-arvon eteen on tehty Brasiliassa jo paljon onnistunutta työtä. Julkisen päivähoidon kehittäminen on yksi suurimmista haasteista.

Teksti: Liisa Folkersma n Kuva: Lehtikuva

telä-Amerikan nousevassa jättiläisessä mikään ei ole pientä. Pinta-alaltaan kaksi kertaa Euroopan unionin kokoisessa 200 miljoonan asukkaan liittovaltiossa köyhyys vähenee vauhdilla ja talous kasvaa. Kymmenen vuoden aikana 35 miljoonaa brasilialaista, joista 80 prosenttia on afrobrasilialaisia, on noussut köyhyydestä alempaan keskiluokkaan. Puolet kansasta lasketaan nykyisin kes-

Akavalainen 2 | 2013

Maalla ei ole varaa pitää puolta koulutetusta työikäisestä väestöstä kotona.

kiluokkaan kuuluvaksi, viidennes yläluokkaan ja kolmannes köyhiksi. Päinvastoin kuin esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, Brasiliassa tuloerot ovat kaventuneet. Maahan on syntynyt vuosikymmenen aikana 18 miljoonaa uutta työpaikkaa ja minimipalkkaa nostetaan vuosittain yli inflaation. Brasilia kilpailee Iso-Britannian kanssa maailman kuudenneksi suurimman kansantalouden paikasta.

Haasteitakin toki riittää. Epätasaarvo on yhä Eurooppaan verrattuna valtaisaa, nuorisoväkivalta köyhillä alueilla yleistä ja erityisesti koulutusjärjestelmän laadussa on suuria puutteita. Byrokratia on massiivista, mutta korruptiolistauksessa Brasilia yltää 174 maan vertailussa sijalle 69. Jälkeen jäävät muun muassa Italia ja Bulgaria. Lasikatto kolahtaa Brasiliassakin Toisin kuin saattaisi olettaa, Brasilian naisilla on nykyisin enemmän kouluvuosia takana kuin miehillä. Maan ykkösnaisen, presidentti Dilma Roussefin, hallituksen jäsenistä kolmannes on naisia. Parlamentissa naisjäseniä on vain yhdeksän prosenttia, joka on koko Etelä-Amerikan alueen pohjanoteeraus. Muutama vuosi sitten voimaan tullut kiintiölaki edellyttää, että kolmannes ehdokkaista on oltava naisia. Arvioiden mukaan lain toimeenpanolla ei kuitenkaan ole riittävästi hampaita. Syrjinnän olemassaolo myönnetään Brasiliassa, ja moni työnantaja yrittää tietoisesti parantaa naisten asemaa työpaikoilla. Maalla ei ole varaa pitää puolta koulutetusta työikäisestä väestöstä kotona. Sekä valtiolla että YK:n tasa-arvojärjestöllä UN Womenilla on ohjelmat, jotka tarjoavat työpaikoille käytännön suosituksia tasa-arvotilanteen parantamiseksi. Eräiden suuryritysten selvitysten mukaan alemmissa työtehtävissä naisia on keskimäärin jo 40 prosenttia, keskijohdossa 15 prosenttia ja ylimmässä johdossa vain muutamia. Lasikatto, hyvä veli -verkostot, mentoroinnin puute sekä naisten pätevyyden heikko tunnistaminen ja arvostus ovat tuttuja ongelmia Brasiliassakin. Kuten Suomessa, selittämättömät palkkaerot kasvavat koulutuksen myötä. Työn ja perheen yhdistämisessä pitkä matka Klassinen ongelma, työn ja perheen yhdistäminen, koskettaa mitä suurimmassa määrin myös brasilialaisia naisia. Miehet tekevät edelleen vain neljäsosan kotitöistä. Todellinen ongelma on kohtuuhintaisten päivähoitomahdollisuuksien puute, vaikka nykyinen hallitus onkin sitoutunut lisäämään päiväkotipaikkojen määrää. Palkallinen äitiysvapaa on julkisella sektorilla kuusi kuukautta, mikä on

globaalissa mittakaavassa kohtuullinen pituus. Yksityisellä sektorilla lakisääteinen minimi on neljä kuukautta, mutta työnantaja saa verohelpotuksia, jos äitiysvapaa on kuusi kuukautta. Koulu aloitetaan edellä mainituista syistä usein jo kolmevuotiaana. Julkisten koulujen taso on keskimäärin hyvin heikko, ja keskiluokkaisten perheiden tuloista leijonanosan lohkaisevatkin yksityiskoulujen lukukausimaksut, jotka saattavat olla 600–800 euroa yhden lapsen osalta kuukaudessa. Hoito yksityisessä lastentarhassa maksaa helposti saman verran. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naisen palkan on oltava kova, jotta työhönpaluu kannattaa. Luovimmat työnantajat tarjoavat lastentarhaa vastaavia palveluita työpaikalla. Lisäksi joustava työaika ja etätyö ovat sekä miehillä että naisilla yhä suositumpia ratkaisuja erityisesti ruuhkaisissa metropoleissa. Naisia houkutellaan myös lupaavilla uranäkymillä, joiden tueksi asetetaan prosentuaalisia tavoitteita naisten määrästä suorittavalta tasolta johtoportaaseen asti. Sekä johtajia että työntekijöitä valmennetaan räätälöityjen kurssien avulla löytämään kyvykkäitä naisia.

Etelä-Amerikan nousevassa jättiläisessä mikään ei ole pientä.

Mallia meren yli puolin ja toisin Erityisesti julkisen päivähoidon ja peruskoulutuksen järjestämisessä Brasilialla on vielä paljon kehitettävää. Opettajien koulutus ja palkkaus, opetussuunnitelmat sekä infrastruktuuri kaipaavat remonttia. Oppia voitaisiin hakea esimerkiksi Suomesta. Valtuuskuntien määrästä päätellen yhteistyötä ollaankin tiivistämässä. Suomessa puolestaan voitaisiin useiden brasilialaisyritysten tapaan raportoida nykyistä kattavammin palkkakartoitusten tulokset ja naisten osuudet eri tehtävätasoilla. Mallia voitaisiin ottaa myös numeeristen tasa-arvotavoitteiden määrittelemisestä ja johtoportaan tasa-arvovalmennuksesta. Kyse ei ole mistään uusista vaatimuk-

sista. Global Reporting Initiative, joka maailmanlaajuisesti tunnettu ohjeistus yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista, on suosittanut esimerkiksi palkkakartoitusten ja naisten osuuksien raportointia jo useamman vuoden ajan. Kirjoittaja on työvapaalla oleva Akavan kansainvälisten asioiden asiantuntija, joka työskenteli viime vuonna Brasialiassa UN Womenin hankkeessa.

Suomi tiivistää yhteistyötä Latinalaisen Amerikan kanssa Suomen hallituksen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelmassa korostetaan, että kasvua on haasteellisina aikoina haettava myös Euroopan ulkopuolelta, ja siihen Latinalainen Amerikka ja Karibia tarjoavat hyviä mahdollisuuksia. Suomi julkaisi Latinalaisen Amerikan ja Karibian toimintaohjelman helmikuussa. Yhteistyö Latinalaisen Amerikan keskitulotason maiden kanssa saa uusia muotoja. Alueen kehityksen myötä mahdollisuudet yhteistyön lisäämiseen uusilla sektoreilla, kuten uusiutuvien energiamuotojen ja ympäristöyhteistyön, off shore -teollisuuden, tiede- ja innovaatiotoiminnan sekä koulutus- ja kulttuuriviennin alalla, ovat erinomaiset. Toimintaohjelma painottaa alueen kasvavaa merkitystä sekä pyrkii entisestään tiivistämään suomalaisten toimijoiden yhteistyötä Latinalaisessa Amerikassa Team Finland -verkoston mukaisesti. Team Finland -verkosto edistää Suomen asiaa maailmalla: Suomen taloudellisia ulkosuhteita, suomalaisten yritysten kansainvälistymistä, Suomen maakuvaa sekä Suomeen suuntautuvia ulkomaisia investointeja. Verkostoon kuuluu 72 paikallista tiimiä ja sen toimintaa ohjaa valtioneuvosto mukaan lukien pääministerin alaisuudessa toimiva yritysjohtajista koostuva ohjausryhmä. Lähteet: ulkoministeriö, Team Finland

Akavalainen 2 | 2013

Palkitsemme ykköskuskit Parasta autollesi - Turvan . o k s a k o t t i i L

Liittosi t saa jäsenenä avia huomatt tso etuja. Ka AVA K TURVA A

Turva on reilu autovakuuttaja ja palkitsee parhaat kuskit. Turvan Liittokasko on vain liittojen jäsenille räätälöity autovakuutus. Se sisältää paljon mainioita ominaisuuksia, mutta yksi on ylitse muiden - ainutlaatuinen bonusetu. Bonusetu syntyy, kun olet ajanut kolme vuotta ilman

törttöilyjä. Bonus ei putoa vahingon sattuessa, kuten perinteisissä autovakuutuksissa. Ykkösjuttu, eikö totta? Hoidetaan yhdessä vakuutuksesi Turvaan. Tule käymään tai jätä yhteydenottopyyntö nettisivuillamme.

Olemme asiakkaidemme omistama, erityisesti ammattiliittojen kanssa yhteistyötä tekevä keskinäinen vakuutusyhtiö. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

Akavalainen 2 | 2013

Kirja-arvio

Herraduunarin tilinpäätös Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: MediaWallius

itkän uran toimittajana ja työmarkkinoiden viestintätehtävissä työskennellyt Kari Arola julkaisi maaliskuussa muistelmateoksensa Herraduunari. Muun muassa SAK:n, Akavan ja Insinööriliiton tiedotuspäällikkönä sekä Demokraatin eli entisen Uutispäivä Demarin päätoimittajana toiminut Arola antaa kirjassaan suorasukaista kritiikkiä monille ay-liikkeen ja politiikan vaikuttajille. Kirja sisältää rennolla otteella kirjoitettuja katkelmia Arolan uran eri vaiheilta. Tekstissä vilahtelee paljon yksityiskohtia, nimiä ja huumoria. Esimerkiksi kertomukset autonkuljettajien ja valtakunnan politiikan ykkösnimien kanssa käydyistä keskusteluista ovat viihdyttävää luettavaa. Kirjan loppupuolen totisemmat päiväkirjamerkinnät tuovat esiin myös Arolan työuran synkemmät vaiheet. Ranne jyrisi, media tykkäsi Arola työskenteli Akavan tiedotuspäällikkönä vuosina 1991– 1996 ensin Raimo Lehtisen, sitten Voitto Ranteen ja vähän aikaa Mikko Viitasalon ollessa puheenjohtajana. Arola kehuu kirjassaan vuolaasti yhteistyötä Voitto ”Voti” Ranteen kanssa. ”Voti oli suorasanainen ja räväkkää kieltä viljelevä. Hänen kanssaan teimme julkilausumia, jotka muuttivat herraklubin hillittyä julkisuuskuvaa taistelevan ammattiyhdistysliikkeen suuntaan.” Arola kuvailee, kuinka Akavan näkyvyys mediassa lisääntyi Ranteen aikana hänen värikkäiden lausuntojensa ansiosta. Tämä ei välttämättä ilahduttanut kaikkia Akavan piirissä, mutta Arola nautti tilanteesta. ”Tiedotteet, joissa ’Ranne jyrisi’ ja jotka menivät mediassa läpi, olisivat virallisessa akateemisessa järjestökäsittelyssä muuttuneet kapulakielisiksi ja munkkilatinaisiksi julkilauSAK:ssa ”pätkäistiin turpiin niin, että pää heilahti, mutta otsumiksi. Ne olisivat menneet toimittajien roskakoriin tai niitelun jälkeen oltiin tovereita ja puristettiin sovinnon kättä.” tä olisi luultu kömpelöiksi suomennoksiksi saksan kielestä, Akavalaista kulttuuria Arola sen sijaan kuvailee kuivan jossa viljellään käännettyä sanajärjestystä.” ivallisen huumorin taakse peittyväksi Pysyvimmän jäljen Arola kertoo jätselkäänpuukottamiseksi: ”Kun vähän täneensä työmarkkinahistoriaan tontrapsutti, sivistyneen ihmisen ihon alta Akavan tuna. Tarina liittyy siihen, kuinka hän löytyi barbaari.” yhdessä SAK:n tiedottajan kanssa kepValtapelin koukeroista huolimatta vaikuttajaviestinnässä Akava-vuodet lotteli Ranteen joulupukiksi palkansaavälittyvät Arolan kirjasta jajärjestöjen toimittajapikkujouluihin. myönteisinä. Arola kertoo viihtyneenoli sielu mukana. Tontun juoni onnistui, ja joulupukkisä Akavassa ja työkaverit saavat häneltä perinne on elänyt samaisissa pikkujoulämpimän kiitoksen. ”Akavan vaikuttaluissa tähän päivään saakka. javiestinnässä oli sielu mukana”, Arola kirjoittaa. Herraduunari on Arolan henkilökohtaisella otteella kirAkavalainen valtapeli yllätti joittama tilinpäätös, joka antaa lukijalle mahdollisuuden Arola sanoo kirjassaan olleensa yllättynyt valtapelistä, jota kurkistaa ay-maailman kulissien taakse. akavalaisten liittojen ja liittojohtajien välillä käytiin. Toki hän oli nähnyt keskinäistä kamppailua aiemmin SAK:ssakin, Kari Arola, Herraduunari, n. 180 s., MediaWallius. mutta ero akavalaiseen pelaamiseen oli selvä. Arolan mukaan Tekstissä esiintyvät sitaatit ovat lainauksia kirjasta. Akavalainen 2 | 2013

Nimiä Tytti Tuuloksesta Tajan ensimmäinen toiminnanjohtaja

Miika Sahamies aloitti Akavassa maaliskuussa.

Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat (Taja) on perustanut toiminnanjohtajan tehtävän ja siihen on valittu terveydenhuollon maisteri Tytti Tuulos. Tuulos aloitti tehtävässä maaliskuun alussa. Hän on toiminut aiemmin sairaanhoitajana, osastonhoitajana ja ylihoitajana Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, terveydenhuollon tarkastajana Oulun lääninhallituksessa ja viimeksi erikoissuunnittelijana Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa.

Nuorten aikuisten asialla Akavan uusi asiantuntija Miika Sahamies vastaa nuorten aikuisten edunvalvonnasta.

Aloitit Akavassa maaliskuun alussa. Miten ensimmäinen kuukausi on mennyt? Työ Akavassa on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olen päässyt tapaamaan ja tutustumaan toinen toistaan mukavampiin ihmisiin ja mielenkiintoisiin asiakysymyksiin. Erilaisia työyhteisöjä kiertäneenä täytyy antaa pisteet Akavayhteisölle lämpimästä vastaanotosta. Mitä työnkuvaasi kuuluu? Työnkuvani koostuu nuorten aikuisten edunvalvonnasta ja yhteiskuntavaikuttamisesta. Tapaan tämän hetken ja tulevaisuuden vaikuttajia ja teen tunnetuksi akavalaisittain tärkeitä näkökulmia työurien alkupään kysymyksissä. Pyrin herättämään keskustelua nuorten aikuisten elämään liittyvistä epäkohdista. Käytännössä olen mukana esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön oppisopimus- ja nuorisotakuutyöryhmässä sekä suunnittelen ja järjestän erilaisia tapahtumia sidosryhmille. Lisäksi tärkeä osa työtäni on kiertää Akavan

Akavalainen 2 | 2013

jäsenliittoja ja kuunnella heidän toiveitaan ja painotuksiaan työelämäkysymyksissä. Monessa liitossa on tehty tärkeää alakohtaista tutkimusta korkeakoulutettujen työllistymisestä ja työelämän laatukysymyksistä. Tämän tiedon kerääminen ja hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää. Entä mikä on tavoitteesi isossa mittakaavassa? Työelämä muuttuu kovaa vauhtia. Sekä ammattiyhdistysliikkeen että koko yhteiskunnan kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että nuorten ääntä kuunnellaan tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaa koskevissa päätöksissä. Miten voit hyödyntää aiempaa työkokemustasi tässä tehtävässä? Ennen Akavaan tuloani työskentelin useamman vuoden ajan eduskunnassa. Pääsin tuona aikana seuraamaan aitiopaikalta poliittista päätöksentekoa ja vaikuttamista, sain laajan yleiskuvan eri yhteiskuntasektoreiden toiminnasta ja loin korvaamattomat yhteistyöverkostot. Tätä tuki samanaikainen opiskelijajärjestötoimintani. Olen myös

Harri Tuulos

Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

työskennellyt vuosia freelancetoimittajana sekä tehnyt opiskeluaikoinani monenlaisia pätkätöitä – tiedän siis, miten moninaisista palasista työura voi tänä päivänä koostua. Mitä olet opiskellut? Olen koulutukseltani teologian maisteri ja valtiotieteiden kandidaatti. Alun perin minusta piti tulla aineenopettaja, mutta pesti opetusministerin avustajana vei mennessään. Miten palaudut töistä? Olen kiinnostunut monipuolisesta kaupunkikulttuurista. Lisäksi hyvä ruoka ja viini, matkustaminen, taide sekä monipuolinen liikunta kuuluvat rentoutumiskeinoihini. Aivan viimeksi olen yrittänyt elvyttää nyrkkeilyharrastustani ja hankkinut itselleni Pilatesvalmentajan.

Tutkittua Esimiehet rikkovat luottamusta tahattomasti passiivisuudellaan

Määräaikaisuus myöhentää perheen perustamista

Luottamus esimieheen voi lähteä hyvin pienistä arkisista sanoista ja teoista joko voimakkaaseen kasvuun tai syöksykierteeseen, osoitti Mirjami Ikosen johtamisen alan väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistossa. Esimiehen ja alaisen välisen luottamuksen kehittyminen tiivistyy erityisiin hetkiin, joissa kahdenvälinen luottamus vahvistuu tai heikentyy nopeasti. Tällaiset hetket menevät usein esimiehiltä ja työntekijöiltä huomaamatta ohi. Ikosen mukaan esimiesten pitäisi ymmärtää, että alaiset vetävät passiivisuudestakin omat johtopäätöksensä. Johtajien on tärkeää olla sanojensa mittaisia. Työntekijät reagoivat lupausten pitämättä jättämisiin voimakkaasti sen syyhyn katsomatta. Luottamuksen rikkoutumisia kuvattiin vahvoilla tunnesanoilla. Vain harvat tutkimuksessa mukana olleet näkivät kahdenkeskisen keskustelun esimiehen ja alaisen välillä vaihtoehtona rikon selvittämiseksi. Asiaa käsiteltiin mieluummin muiden työntekijöiden kesken, mikä saattaa Ikosen mukaan vaikuttaa työilmapiiriin enemmän kuin alkuperäinen luottamusrikko. Kun alaisen tunnereaktio leviää työyhteisöön, johtajien voi olla vaikeaa saada unohduksiaan anteeksi. Tutkimuksen mukaan esimiesten kannattaa panostaa työssään enemmän luottamuksen rakentamiseen, sillä epäluottamuksen ja sen vaikutusten korjaaminen vievät aikaa, eikä tulosta aina voi taata. n

Määräaikaisina työskentelevillä lapsettomilla palkansaajilla on pienempi todennäköisyys saada esikoislapsi kuin pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä palkansaajilla, käy ilmi Hanna Sutelan sosiaalipolitiikan alan väitöstutkimuksessa. Tutkimus käsitteli määräaikaisen työn yhteyttä 20–44-vuotiaiden naisten ja miesten perheellistymiseen Suomessa vuosina 1984–2008. Perheellistyminen myöhentyy: perheenperustamisikäisinä määräaikaisissa työsuhteissa vuosina 1984, 1990 ja 1997 työskennelleet ovat saaneet esikoislapsensa keskimäärin noin vuotta myöhemmin kuin pysyvissä työsuhteissa työskennelleet ikätoverinsa. Erot ryhmien välillä ovat kuitenkin tasoittuneet pitkällä aikavälillä. Määräaikaisuus perheenperustamisiässä ei ole toistaiseksi ollut yhdistettävissä lapsettomaksi jäämisen todennäköisyyteen, eikä sillä ole ollut yhteyttä yli 40-vuotiaiden lapsilukuun. Määräaikaisen työn seuraukset ovat sukupuolittuneet. Naisen määräaikainen työsuhde näyttää olevan suurempi este lapsenhankinnalle kuin miehen määräaikainen työsuhde. Tutkimuksen mukaan määräaikaisten työsuhteiden yleisyys 25–34-vuotiailla naisilla ja erityisesti naisten määräaikaisen työn perheellistymistä viivästyttävä vaikutus ovat merkittäviä haasteita tasa-arvon toteutumisen, hyvinvoinnin ja väestönkehityksen kannalta. n

Liikenteen melu häiritsee unta pääkaupunkiseudulla Unihäiriöitä esiintyi selvästi enemmän asuinalueilla, joissa melutaso ylitti yöllä 55 desibeliä (dB). Unihäiriön kokeminen oli tällaisilla alueilla 32 prosenttia yleisempää kuin alle 45 dB:n melutason alueilla. Tämä kävi ilmi laajasta Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin melun vaikutuksia uneen. Unihäiriöitä voi esiintyä pitkäaikaisen yömelutason kohotessa yli 50 desibelin (dB). Helsingissä tällaisilla alueilla asuu lähes kaksisataatuhatta kaupunkilaista. Naiset kokivat unihäiriöitä melun vuoksi herkemmin kuin miehet. Melulle altistuminen on yhteydessä esimerkiksi liian aikaiseen heräämiseen ja heikentyneeseen unen laatuun. Pitkään jatkuessaan unihäiriöt voivat heikentää työkykyä ja laskea elämänlaatua. Meluntorjuntaa tulisikin Suomessa tehostaa. n

Lehtikuva Akavalainen 2 | 2013

Ordföranden

Nytt från Akava Studerande vill uppdatera fackföreningsrörelsen till 2010-talet

Vi måste förbereda oss på hösten redan nu Många kanske höjde på ögonbrynen då vi före påsken meddelade att Akavas styrelse förutspår en svår strejkhöst. Helsingin Sanomat rapporterade att man till och med hört svordomar inom Akavas styrelse, bakom lyckta dörrar. Jag kan försäkra att alla styrelseledamöter uppträdde civiliserat och behärskat under mötet. Budskapet var dock klart: förhandlingarna om en central uppgörelse har strandat och Finlands Näringslivs EK:s nya linje i trepartsförhandlingarna kommer oundvikligen att synas under förbundsrundan i höst. Företagen börjar förbereda sig på eventuella strejker i god tid. Det måste också vi göra. Arbetskonflikter är ingen ideallösning för någon. Löntagarrörelsen har ingen orsak att försvåra företagens sysselsättningsmöjligheter och minska deras konkurrenskraft. Men vilka andra möjligheter att reagera har vi om löntagarna medvetet ställs mot väggen? Löntagarna var villiga att kompromissa med arbetsgivarna på flera punkter under arbetsmarknadsförhandlingarna. Däremot visade EK inga som helst tecken på kompromissvilja, och på sluttampen av förhandlingarna var EK:s förhandlingsvilja av någon anledning som bortblåst. För att nå en uppgörelse hade vi varit tvungna att godkänna ett avtal som skulle ha försämrat löntagarnas köpkraft, försvagat arbetsvillkoren för unga och underminerat finansieringen av de framtida pensionerna. Finlands ekonomi är beroende av att medborgarna har köpkraft och arbete. Professionella människor som ofta arbetar utan att räkna arbetstimmarna behöver uppskattning, inte respektlös tillrättavisning. Det här borde arbetsgivarna inse senast nästa höst. Det finns dock en risk att denna insikt uteblir, och med tanke på det gör alla branscher och sektorer klokt i att börja bygga upp sin organisationsberedskap omedelbart. Tillsammans är vi starkare. Låt oss hålla fast vid detta gamla men synnerligen aktuella talesätt. Sture Fjäde

Akavalainen 2 | 2013

Denna trio kommer definitivt att göra sig hörd i framtiden. Det nya presidiet för Akavas studerande inledde sitt tvååriga mandat i februari. Ordföranden Jouni Markkanen samt vice ordförandena Jan Hoffman och Suvi Pulkkinen har till uppgift att fungera som språkrör för studerandena, både inom Akava och i den samhälleliga debatten. – Hela 20 procent av Akavas medlemmar är studerande. Deras synpunkter bör tas på allvar i Akavas verksamhet, säger Markkanen. Ett av de viktigaste insatsområdena i studerandenas påverkansarbete inom Akava är rättvisa mellan generationerna. Ordförandena följer aktivt den offentliga debatten och vill vara med och påverka de beslut som fattas i dag. – De unga och kommande arbetstagargenerationerna måste tas i beaktande i beslut som har en långsiktig effekt, betonar Hoffman. I diskussionen om längre arbetskarriärer läggs stora förväntningar på Finlands unga och studerande. De studerande förväntas avlägga sin examen snabbare och inleda sin karriär tidigare. Pulkkinen kräver åtgärder från högskolornas sida för att studietiden ska kunna förkortas. – Ett exempel på hur högskolorna kan bidra till kortare studietider är att utveckla antagningsprocessen, studiehandledningen och karriär- och rekryteringstjänsten. Visst har man satsat på handledningen av studerande under de senaste åren, men man kunde göra mycket mer. Ordförandetrion tycker det är fel att karriärdebatten fokuserar så kraftigt på början och slutet av karriären. – Kanske det är lättare att genomföra och mäta åtgärder som är inriktade på början och slutet av karriären. Faktum kvarstår dock att det största problemet ligger i tiden mellan början och slutet, menar Markkanen. n

Flexibilitet i slutet av arbetslivet Karriärerna bör förlängas, men samtidigt har äldre arbetstagare svårt att orka arbeta i den takt som krävs i dag. En lösning på situationen är Akavas förslag att ge äldre arbetstagare rätt till kortare arbetstid. – Varför inte ge äldre arbetstagare rätt att på sociala och hälsomässiga grunder förkorta sin arbetstid på samma sätt som småbarnsföräldrar, menar arbetslivsexpert Tarja Arkio från Akava. Enligt henne råder nu en positiv atmosfär som understöder denna idé. Förslaget ingår i Akavas dokument Den finska arbetslinjen 2019. – Arbetstagarna kunde ges rätt att förkorta sin arbetstid under sina sista år i arbetslivet utan att lönen behöver minska. Utgiften kunde kompenseras till exempel genom lägre arbetsgivaravgifter. Denna rättighet borde tryggas genom lagstiftning, säger Arkio. Hur man orkar i sitt arbete är vars och ens personliga angelägenhet. Enligt Arkio beror det i hög grad på hurdan karriär man har bakom sig. Om man har haft en bra karriär, en bra chef och en rimlig mängd intressanta arbetsuppgifter är det inte alls sagt att krafterna tryter i slutskedet av karriären. n

If on useimpien akavalaisten jĂ¤rjestĂśjen yhteistyĂśkumppani. Ot takaa siitĂ¤ ilo irti! Vakuutamme jĂ¤rjestĂśt ja jĂ¤senet, kauttaaltaan. Kerro jĂ¤rjesW|VL MlVHQLOOH HWWl KHLOOl RQ RLNHXV VDDGD ,Ă&#x20AC; Q HGXOOLVHW MlVHQ etuvakuutukset myĂśs oman elĂ¤mĂ¤nsĂ¤ riskienhallintaan. LisĂ¤tietoja jĂ¤rjestĂśjen vakuutuksista Merja Laaksonen puh. 010 514 3936 Marja-Liisa SillanpĂ¤Ă¤ puh. 010 514 4141

if.ďŹ 010 19 19 19

Pankki- ja vakuutusasiat? Kun kysyimme ihmisiltä pankki- ja vakuutusasioista, selvisi, että monella ne ovat kuin kuuluisat Ellun kanat – missä sattuu ja siellä täällä sekaisin. Kannattaakin tarkistaa bonuslaskurista, kuinka paljon sinä hyötyisit, jos ne löytäisivät tiensä saman katon alle. op.fi/bonuslaskuri Lisätietoja liittosi ottamista vakuutuksista ja Pohjolan tarjoamista vakuutuseduista saat soittamalla palvelunumeroon 0303 0303 tai käymällä lähimmässä konttorissamme.