Akavalainen 1/2007

Akavalainen Ti e d o t u s l e h t i a k a v a l a i s i l l e v a i k u t t a j i l l e

Potkuista tuli maan tapa Kunnat patistetaan yhteistyรถhรถn Valmiina neuvottelukierrokseen

1|2007

Pääkirjoitus

Akavalainen 1|2007

Pätkämorsiamet

4 6 7 8 9 10 12 14 15 16 17 18 19 20 22 22 22 23 24 25 26 28 29 30 31 32 34 35 36 37 38 38 39

Susan K. on päässyt AKAVAn toimiston kahvipöytään, virtuaalisesti. Ja takuulla tuhansien muidenkin työpaikkojen kahvipöytiin, virtuaalisista kahvipöydistä puhumattakaan.

Vakavien medioiden toimittajat pääsevät mukaan ällistelemällä sitä, miten kevyet mediat kohkaavat Kurosen ympärillä. Seuraavana ketjussa kolumnistit ällistelevät vakavien toimittajien ällistelyä. Ja mitäpä Akavalainen äskeisessä virkkeessä muuta kuin ällisteli kolumnisteja! Ketju saattaa pidetä loputtomiin, ellei sitten Susan itse ryhdy ällistelemään viimeisintä ällistelijää. Niin ympyrä sulkeutuu. Tosin tämäkin lenkki saattaa ilmestyä ketjuun ennen kuin tämä Akavalainen löytää tiensä painosta sinulle, lukija.

Ketjutuksia on myös pätkätöiden maailmassa, mutta korkeasti koulutetun pätkätyöläisen ei auta kurottaa julkisuuteen pohtimaan, millaisin aikein työnantaja on liikkeellä. Ei, vaikka monella olisi muutakin paljastettavaa kuin kannet. Seuraava pätkä jäisi saamatta.

Pätkätöissä puurtavien joukossa on erityisen paljon alle 35-vuotiaita korkeasti koulutettuja naisia. Tällekin joukolle on herunut sympatiaa näin vaalien alla.

Poliitikot miltei kilpailevat siitä, kuka eniten pystyy paheksumaan määräaikaisuuksilla puljaamista. Irvokasta paheksunnassa on, että poliitikot itse vastaavat julkisen sektorin tilanteesta. Kunnat ja valtio ovat pahimpia määräaikaisten käyttäjiä.

Tammikuun lopussa työnsä valmiiksi saanut määräaikaistyöryhmä sai onneksi sovittua sanktiot työnantajille, jotka eivät perustele määräaikaisuuksia. Se on hyvä alku, mutta vasta kokemus näyttää, miten tällä onnistutaan vähentämään perusteettomia pätkätöitä.

Määräaikaisuuksien paheksumisketju toimii kuitenkin mukavasti: paheksujapoliitikot, kuten kansanedustajat, ovat itsekin pätkätöissä. Tosin heillä on yleensä vakituinen työpaikka odottamassa pätkän päättymistä. Äänestäjät päättävät ketkä pääsevät seuraaville pätkille. Eläköön!

AKAVAn tavoitteena ihmiskasvoinen tuottavuus Tupo odotettavissa Tupokauden saalis Pätkätöitä kuriin työryhmän eväin Yt-neuvottelut ja irtisanomiset Luottamusmiehille tarjotaan runsaasti tietoa Viisi visaista Inhimillisyyttä työelämään Varhainen tuki talon tavaksi Työaikojen hallinta vähentää etenkin naisten sairastamista Ylemmät toimihenkilöt sairastavat pikaisesti Helena 48 v: Pois kalvavasta työympäristöstä Juhani 60 v: Kummallinen ilo pyrkii pintaan Ei tullut ihan takkia, mutta liivit kumminkin Työtä riittää luottamusmiehilläkin, Vuorottelua esitetään vakinaistettavaksi Seuraa kirjoittelua AKAVAsta Kunta-alakin saa yhteistoimintalain Kolumni: Mikä on keskiluokka?

Henkilöstörahastot jakavat yhä enemmän rahaa Luottamuksen kautta menestykseen Käppyrä kertoo Yrittäjyyden laatuko Suomessa heikentynyt?

Alueelta: AKAVA Kainuu Lyhyet EU-uutisia Opiskelijat Nimityksiä Muutoksia 2007 Tutkittua Yliopistojen taloudellinen- ja hallinnollinen asema AKAVA jakoi stipendeja opiskelijoille Nytt från AKAVA

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 http://www.akava.fi Tiedotus faksi (09) 148 1140 Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Marketta Harinan marketta.harinen@akava.fi Toimituksen sihteeri ja taitto Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi Käännökset Mona Hemmer ISSN 1795-8822

2

Akavalainen 1 | 2007

lmoitusmyynti AcaCom Media Oy, Myyntipäällikkö Osmo Ignatius gsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909 Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Uusimaa Oy Seuraava lehti ilmestyy 16.4.2007 Kannen kuva: Kuvatoimisto Gorilla/Lauri Rotko

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

On aika panostaa tulevaisuuteen

AKAVAn tavoitteena on, että maan seuraavan hallituksen ohjelmassa sivistys ja koulutus nostetaan tulevaisuudessa menestymisen lähtökohdaksi. Ehdotuksemme keskeisin sisältö on, että koko koulutusketjustamme on tehtävä kunnollinen kokonaisselvitys. Selvitys antaa pohjan korjata niitä monia ongelmia, joista lastentarhanopettajat, eri koulutusasteiden opettajat, yliopistoväki ja opiskelijat sekä kaikki AKAVAn jäsenjärjestöt ovat kantaneet huolta jo pitemmän aikaa. Tällaista yhtenäistä selvitystä ei ole tehty vuosikymmeniin.

Miksi haluamme koulutusketjun tarkastelun päätöksenteon keskiöön? Sen vuoksi, että me kannamme huolta Suomen tulevaisuuden menestysedellytysten peruspilareista.

Suomea ja sen koulutusjärjestelmää on suitsutettu maailmalla jo vuosia, sillä olemme menestyneet hyvin lukuisissa kansainvälisissä vertailuissa. Kiitos siitä kuuluu erinomaiselle opetushenkilöstölle, joka vielä toistaiseksi on jaksanut uurastaa ja tehdä työtänsä rajallisin resurssein. Sen sijaan koulutusjärjestelmämme nykytila ja sen koko ajan kuihtuvat panostukset eivät nykyisellään kelpaa esimerkiksi kenellekään.

Rahapanostukset lasta, oppilasta ja opiskelijaa kohden ovat Suomessa läntisten teollisuusmaiden keskiarvojen alapuolella. Korkeakouluissa opettajien määrä opiskelijaa kohden on lisääntyneiden koulutusmäärien takia muuttunut lähes katastrofaaliseksi. Korkeakoulutettuja valmistuu niin paljon, että koulutusta vastaavaa työtä ei saa. Lisäksi korkeakoululaitoksem-

me on sirpaloitunut, kun pienessä maassa korkeakoulujen pitäisi enemminkin keskittyä ja erikoistua vahvuuksiinsa, verkostoitua ja hakea kumppanuuksia silti tinkimättä laadukkaasta perusosaamisesta.

Toinen keskeinen tavoitteemme on kannustavuus. Sitä tarvitaan niin veropolitiikassa, mutta etenkin palkkapolitiikassa. Työn tekemisen pitää olla aina kannattavaa. Lisäksi pitää palkita korkeasta koulutuksesta, vastuullisesta työstä, esimiesasemasta, vastuusta ja tuloksen tekemisestä.

Minulla on ollut mahdollisuus puhua, keskustella, tavata ja “vääntää kättä” lukuisissa poliittisten puolueiden vaalitilaisuuksissa kutsuttuna puhujana tai vieraana talven ja alkavan kevään aikana. Näistä tapaamisista on jäänyt päällimmäiseksi näkemykseksi, että esittämämme tavoitteet ymmärretään puolueeseen katsomatta. Näin siitäkin huolimatta, että mielipidetiedusteluissa esimerkiksi koulutukseen tai sivistykseen liittyvät asiat eivät nouse ykkösiksi. Tulevaisuuteen panostaminen ei ole mediaseksikäs aihe.

Urheilutermiä käyttäen nyt on otettava loppukiri näiden tavoitteiden toteuttamisessa. Meidän on tehtävä yhdessä kaikkemme Suomen menestystekijöiden turvaamiseksi, jotta myös ihmiskasvoiselle tuottavuudelle syntyisi tilaa. Sitä samaa ihmiskasvoisuutta tarvitaan nyt meneillään olevissa lukuisissa yt-neuvotteluissa.

Toivon jokaisen akavalaisen äänestävän tulevissa eduskuntavaaleissa, kukin vakaumuksensa mukaisesti.

Risto Piekka

Akavalainen 1 | 2007

3

Tu p o

Neuvottelukierros edessä

AKAVAn tavoitteena ihmiskasvoinen tuottavuus Pitkä kausi ilman palkankorotuksia ja viime vuoden lähes kuuden prosentin talouskasvu nostavat palkankorotuspaineita syksyn tulokierroksella. Puheenjohtaja Risto Piekan mukaan AKAVAn tavoitteena on tulevan neuvottelukierroksen muodosta riippumatta ihmiskasvoinen tuottavuus.

Mika Peltonen toimittaja UP-Uutispalvelu

– Tuottavuus on olennainen asia, kun

elintasoa nostetaan. Paikallista yhteistoimintaa tulee kehittää niin, että tuottavuudelle rakennetaan ihmisen kasvot. Se tarkoittaa johtamisen, alaiskäyttäytymisen, työaikakysymysten, jaksamisen ja organisoinnin kohentamista, Piekka selvittää.

– Matemaattista mallia ei ole sille, että samaa työtä tekevistä toinen potkitaan pois ilman minkäänlaista keskustelua ja saadaan sillä tavalla tuottavuus nousuun.

Piekan mukaan AKAVAn alustavat neuvottelutavoitteet lyödään lukkoon maaliskuun hallituksessa, lopulliset toukokuussa. Työelämän kehittämisohjelma valmistuu maalis-huhtikuussa.

– Jos tupokierros alkaa, neuvottelut käynnistyvät taatusti ennen kesälomia.

Palkkalinjan tuettava osaamista – Jo etukäteen on selvää, että sopimuksen palkkalinjan tulee tukea kouluttautumista: korkeakoulutusta, vastuunkantoa ja osaamista.

Puhutko prosenttilinjaisista palkankorotuksista?

– Kyllä, tai sitten ratkaisu voi olla pottimalli ja sen sisällä prosenttikorotukset.

Piekan mukaan julkisella sektorilla on saatava varmuus palkkaohjelmien jatkumisesta.

– Ilman niitä ei tule tupoa, Piekka sanoo.

Yksityisellä sektorilla paikallisen neuvottelutoiminnan kehittäminen on AKAVAn kärkiasia.

4

Akavalainen 1 | 2007

– Teknologiateollisuudessa asia meni keväällä 2005 välityslautakuntaan.

Silloin sovittiin, että keskeiset ongelmat kuten ylityökorvaukset, matkaajan palkka ja vapaa-aikana matkustaminen ratkaistaan paikallisesti.

Jos tupo tulee, suomalaisten palkansaajien verotus pitäisi Piekan mielestä painaa samalla vanhojen EU-maiden keskitasolle.

– Nyt käppi on akavalaisilla ryhmillä 2-6 prosenttiyksikköä. Myös kireä rajavero pitäisi alentaa kaikissa tuloluokissa, Piekka vaatii.

JUKO viilaa lakkoasettaan JUKOn puheenjohtajan Erkki Kangasniemen mukaan julkisalan koulutettujen järjestössä valmistaudutaan konkreettisesti järjestöllisiin toimenpiteisiin.

Puhutko lakkovalmiudesta?

– Sitähän se tarkoittaa, jos tiukka paikka tulee. JUKO:ssa OAJ:lla ja lääkärikartellilla on kokemusta asiasta, ja systeemit on varsin pitkälle organisoitu. Asiat pitäisi saada samalle tolalle koko järjestössä.

JUKO:n keskeinen tavoite syksyn työmarkkinakierroksella on parantaa julkisen sektorin koulutettujen palkkausta.

– Palkkaus on tällä hetkellä aivan väärässä kohdassa. Tästä kertovat työnantajan kanssa tehdyt selvityksetkin. Koulutettu on julkisella sektorilla jopa 15-20 prosenttia heikommin palkattu kuin vastaavaa työtä yksityisellä sektorilla tekevä. Haluamme kuroa tätä eroa kiinni, Kangasniemi kertoo.

Hänen mukaansa jo toteutetut palkkaohjelmat ovat korjanneet tilannetta, mutta niiden tuoma pari-kolme

prosenttia ei riitä JUKO:lle.

Kangasniemen mukaan myös kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sekä valtion tuottavuushankkeisiin liittyy sopimustavoitteita.

– Niihin liittyviä asioita ei ole vielä lyöty lukkoon, koska tavoitteet ovat erilaiset riippuen siitä, tuleeko tupo tai liittokierros.

Tupo ei ole itsetarkoitus Julkisella sektorilla on yleensä tavoiteltu keskitettyjä ratkaisuja. Sitäkö JUKOkin nyt hakee?

– Järkevät tupot turvaavat Suomen kilpailukyvyn ja talouselämän kehityksen ihan ei tavalla kuin liittokierros. Liittokierrokselta voimakkaimmat punnertavat enemmän. Silloin heikommat uhkaavat jäädä entistä enemmän jälkeen.

Kangasniemen mukaan JUKO valmistautuu tällä hetkellä sekä tupoon että liittokierrokseen.

– Ainakin lähtökohtaisesti pitää tutkia, onko tupoon mahdollisuus.

Mutta ei se ole läheskään itsetarkoitus. Meillä OAJ ja lääkärit ovat liittokierroksella turvallisemmassa asemassa kuin muut.

Kangasniemen mukaan JUKOlle kelpaisi nykyisen kaltainen tupo.

– Tai korkeintaan sitä edellinen.

Emme voi enää lähteä sille ylisolidaariselle linjalle, jolla Suomessa vuosikausia toimittiin ja joka johti siihen, että koulutettujen asema vain heikkeni. Paluuta takavuosien tupoihin ei ole.

TARJA ARKIO

JUKO ja YTN valmistautuvat sekä liittokierrokseen että tulopoliittiseen ratkaisuun. YTN:n puheenjohtaja Matti Viljanen (vasemmalla) ja JUKO:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi sanovat, ettei paluuta takavuosien tupohin ja silloiseen solidaariseen palkkapolitiikkaan enää ole.

Se tie on kuljettu loppuun.

Palkkapolitiikka YTN:n ykkösasia Palkkapolitiikka on meille ykkösasia syksyn neuvotteluissa. Haluamme ilman muuta prosenttipohjaiset palkankorotukset, Ylempien toimihenkilöiden YTN:n puheenjohtaja Matti Viljanen sanoo.

– Hänen mukaansa toteutunutta palkkaprofiilia pitäisi jatkaa.

– Olemme tosin edelleen palkkakuopassa eurooppalaiseen tasoon verrattuna, nippa nappa sieraimet veden pinnan yläpuolella. Tietyille toimialoillemme pitäisi rakentaa palkkaohjelmia.

Etenkin suunnitteluala on heikoissa kantimissa, Viljanen kertoo.

Myös luottamusmiesten asema on YTN:lle tärkeä asia.

– Se vaikuttaa kaikkein eniten paikallisen sopimustoiminnan kehittämiseen. Työkalupakki täytyy olla kun-

nossa ja luottamusmiehen asema ja toimintaedellytykset on keskeinen työkalu.

YTN haluaa jatkaa myös matkaajan keskustelua. Niissä järjestö on Viljasen mukaan “saanut hippuja”, mutta kokonaisuus on edelleen ratkaisematta.

Ylityöjärjestelyihin Viljanen liittää työaikapankit.

– Pitää pystyä rakentamaan sellainen malli, että ihmiset jaksavat työssään ja ovat motivoituneita. Muuten kaikki näivettyvät ja kaikilta loppuu kantti, jos motivaatiota ei pystytä lisäämään ohjelmilla.

– Veronkevennyksen jatkaminen on välttämätöntä. Mehän maksamme tällä hetkellä palkkatasoomme nähden Euroopan korkeimpia veroja.

Viljanen muistuttaa, että veronkevennyksillä on muitakin merkityksiä kuin yksilön kannustaminen.

–Kevennykset ovat tärkeitä kotimarkkinoiden työllisyydelle ja ostovoimalle.

Verotusta kevennettävä edelleen YTN valmistautuu sekä tupoon että liittokierrokseen. Tulopolitiikassa Viljanen pitää keskeisenä veroratkaisuja.

Akavalainen 1 | 2007

5

Tu p o

Jaakko Kiander:

Tupo odotettavissa Palkansaajien tutkimuslaitoksen uusi johtaja Jaakko Kiander uskoo edelleen tupoon.

– Todennäköisyys on yli 50 prosent-

tia, Kiander arvioi tulopoliittisen kokonaisratkaisun toteutumista.

Edellisiin sopimuksiin verrattuna tupon tekeminen tulee kuitenkin Kianderin mukaan olemaan vaikeampaa.

–Tässä on käynyt sillä tavalla hassusti, että työnantajat tulevat olemaan kiinnostuneempia tupon aikaansaamisesta kuin työntekijäpuoli. He toivovat, että tupon avulla päästäisiin pienempiin palkankorotuksiin.

Kansantalous ei kaadu liittokierrokseen Kianderin mukaan kansantalous ei välttämättä tarvitse tällä kertaa tupoa, vaikka niin usein sanotaankin.

– Meidän kilpailukykymme on erinomainen eikä se järkyty, jos palkat nousevat. Työllisyystilannekin on erittäin hyvä, joten sekään ei kelpaa argumentiksi.

Taloustieteilijät ovat Kianderin mukaan tosin sitä mieltä, että kansantalouden kannalta tupo olisi parempi.

– Arviossa vaikuttavat nykytilannetta enemmän tulevaisuuden mahdolliset riskit. Niihin voitaisiin varautua paremmin.

Seuraavan hallituksen veronkevennysvara on pienempi kuin edellisten. Mitä hallitus voi tuoda kolmikantapöytään?

– Kyllä hallitus voi tuoda sinne edelleen veronkevennyksiä. Ne katsotaan syksyllä. Mitä paremman ratkaisun hallitus mielestään saa, sitä enemmän löytyy myös veronkevennysvaraa.

Kiander muistuttaa, että nykyinen hallitus on laittanut paljon pauk-

6

Akavalainen 1 | 2007

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jaakko Kianderin mielestä kuntapuolen pienipalkkaiset työntekijät ja työttömät ovat suurimmat häviäjät, jos tulosopimusta ei synny.

kuja muiden kuin palkkaveron keventämiseen, joten seuraavalla on varaa tuloverotuksen alentamiseen.

Kuka häviää, jos tupoa ei tulekaan?

– Kuntasektorin pienipalkkaiset

työntekijät. Suurimpia häviäjiä ovat kuitenkin työttömät. Jos palkankorotusten taso nousee edellisistä kerroista, se heijastuu jonkin ajan kuluttua niin, että työllisyyden kasvu ja työttömyyden aleneminen hidastuvat.

Tupokauden saalis Melkein kaikki nykyisen tulopoliittisen sopimuksen mukaiset ryhmät ovat jo päättäneet työnsä ja yhteisymmärryskin on löydetty lähes aina. Monet esitykset ovat johtaneet lainsäädäntöuudistuksiin kuten esimerkiksi lait työaikapankista, muutosturvasta ja tilaajavastuusta.

Työaikapankin talletukset turvattu Palkkaturvalaki ja merimiesten palkkaturvalaki muuttuivat vuoden vaihteessa niin, että työaikapankkisaatavien maksaminen turvataan työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Palkkaturvana maksettaville työaikapankkisaataville tulee enimmäismäärä, joka on yksilöllinen ja vastaa työntekijän kuuden kuukauden palkkaa.

Työaikapankkisaatavien maksaminen palkkaturvana edellyttää, että työaikapankkijärjestelmästä ja sen sisällöstä on työpaikalla kirjallisesti sovittu tai että järjestelmän ehdot on muutoin kirjattu. Lisäksi edellytetään, että työnantaja on pitänyt erillistä työaikapankkitiliä tai että tilitapahtumat ja niiden ajankohdat löytyvät työnantajan työaika- ja palkkakirjanpidosta.

Esityksellä kehitetään ja laajennetaan työaikapankkijärjestelmää. Joustavilla työajoilla ja työaikajärjestelmillä parannetaan yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta. Tarkoituksena on ottaa huomioon myös henkilöstön yksilölliset työaikatarpeet entistä paremmin.

Tilaajavastuulailla harmaata taloutta torjumaan Vuoden alussa voimaan tullut laki tilaajavastuusta vastaa tarpeeseen torjua harmaata taloutta. Sen mukaan työn tilaajalla on velvollisuus selvittää, miten sopimuspuoli hoitaa tietyt velvoitteensa.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat täydentäneet lain velvoitteita sopimalla keinoista, joita ne suosittelevat harmaan talouden torjumisessa ja kilpailun tervehdyttämisessä. Suositus odottaa vielä järjestöjen lopullista hyväksyntää ja sen tarkemmasta sisällöstä kerrotaan myöhemmin.

Suosituksessa pyritään löytämään sellaiset selvitysvelvollisuutta koskevat ja täydentävät tavat, jotka saavat tilaajan varmistumaan sopimuskumppanin luotettavuudesta kasaamatta kuitenkaan liian suurta valvontataakkaa. Suositus antaa myös käytännön vinkkejä siitä, minkälaisia ehtoja sopimuksiin on hyvä ottaa.

Muutosturvauudistus Muutosturvan toimintamalli hyväksyttiin tuponeuvotteluissa joulukuussa 2004. Uudelleen työllistymisen edistäminen irtisanomistilanteissa saatiin ripeästi työ- ja virkaehtosopimuksiin ja siihen liittyvä lainsäädäntö tuli voimaan jo heinäkuussa 2005. Suurimpana haasteena on muutosturvan kehittäminen massairtisanomisissa ja koko aluetta koskettavassa työttömyydessä. Parhaillaan laaditaan selvitystä taloudellisista ja tuotannollisista irtisanomis- ja lomautusperusteista sekä uudelleensijoittamis- ja uudelleenkouluttamisvelvollisuudesta.

Työaikapankki AKAVAn kehittämä ja edellisen tupokauden suosituksen mukainen työaikapankkijärjestelmä astui askeleen eteenpäin. Eduskunta hyväksyi palkkaturvalain uudistuksen syksyllä ja siinä työaikapankki-käsite on nyt ensimmäisen kerran määritelty lainsäädännön tasolla. Työaikapankkisaatavat on turvattu yrityksen maksukyvyttömyystilanteissa. Työaikakysymyksiä käsitellään edelleen työryhmässä, joka laatii raporttia muun muassa joustavien työaikojen käytöstä. Työryhmä saa raporttinsa valmiiksi tämän kevään aikana.

Harmaa talous ja tilaajan vastuu Harmaan talouden ehkäisyä ja ulkomaisen työvoiman käyttöä ratkottiin Ulteva 2 -työryhmässä. Laki tilaajavastuusta astui voimaan tämän vuoden alusta. Laissa edellytetään, että yritykset täyttävät työsuhteisiinsa, ve-

roihin ja sosiaaliturvamaksuihin liittyvät velvollisuutensa. Tilaajan selvitysvelvollisuus ja vastuu ulkopuolisesta työvoimasta on saatettu lain tasolle.Harmaan talouden torjunnasta ja tilaajan vastuusta on lisäksi saatu keskusjärjestöjen suositus, jossa täydennetään tilaajavastuulain säännöksiä ja annetaan menettelytapaohjeita. Työ saatiin valmiiksi tammikuussa 2007.

Paikallinen sopiminen – epäonnistunut työryhmä Palkansaajajärjestöt asettivat suuria odotuksia työryhmään, jonka tarkoituksena oli kehittää luottamushenkilöiden tiedonsaantia ja asemaa sekä toimintaoikeuksia. Työryhmä ei saavuttanut neuvottelutulosta.

Keskusjärjestöt laativat viime keväänä tilannekartoituksen paikallisen sopimisen sopimusalakohtaisista toimenpiteistä työ- ja virkaehtosopimuksissa.

Luottamushenkilöiden verkko-opetusmahdollisuuksista laadittiin yhteinen suositus viime syksynä.

Sukupuolten välinen tasaarvo Työmarkkinajärjestöt ovat osallistuneet hallituksen samapalkkaisuusohjelman valmisteluun muun muassa osallistumalla ohjelmatyöhön ja tasaarvon pyöreän pöydän eli työmarkkinajärjestöjen ryhmän työskentelyyn.

Tupossa työmarkkinakeskusjärjestöt suosittelivat jäsenliitoilleen, että ne jatkavat liittokohtaisissa neuvotteluissa sopimusalan sukupuolivaikutusten arviointia. Näin on tehty ja tasa-arvon pyöreä pöytä on seurannut työn edistymistä.

Akavalainen 1 | 2007

7

Pätkätöitä kuriin työryhmän eväin

Työryhmä ehdottaa työnantajaa rangaistavaksi, jos hän ei anna työsuhteen keskeisiä ehtoja koskevaa selvitystä.

Tavoitteena on, että määräaikaisuuden perustetta harkittaisiin tarkemmin ja että peruste tulisi työntekijöiden tietoon nykyistä paremmin.

Myös työsuojeluviranomaisen valvontaedellytyksiä halutaan parantaa.

– Jo työryhmän yksimielisyys kuvastaa aitoa pyrkimystä saada tämä työmarkkinoiden räikein epäkohta kuriin, AKAVAn lakimies Maria LöfgrenToivonen sanoo. Hän oli AKAVAn edustajana työryhmässä.

Selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin rangaistavuus tuo Löfgren-Toivosen mukaan aivan uudenlaista tehoa käytännön ongelmien ratkaisemiseen myös ennakolta.

– Olemme esitykseen tältä osin hyvin tyytyväisiä, Löfgren-Toivonen toteaa.

Pätkätöiden ketjuttaminen selvitykseen Työryhmä esittää selvitystyön käynnistämistä erityisesti niillä aloilla ja niissä tehtävissä, joissa määräaikaisten sopimusten käyttö on keskimääräistä yleisempää.

– Tällaisia aloja ovat muun muassa terveydenhoito-, sosiaali- ja opetusalat sekä yliopistot. Uskomme selvitystyön tarjoavan uusia näköaloja työn pysyvyyden arviointiin. Nyt on otettu yksi askel eteenpäin ratkaistaessa tietyille aloille kasautuvia määräaikaisketjuja.

Työryhmä pohti henkilöstön edustajan määräaikaisuuden perustetta koskevan itsenäisen tiedonsaantioikeuden ja myös kanneoikeuden kirjaamista työsopimuslakiin.

– Varsinaista ehdotusta ei vielä

8

Akavalainen 1 | 2007

jätetty, mutta henkilöstöedustajan toimivaltuuksien lisäämiseen on panostettava jatkossakin. Luottamusmiestä vailla olevien henkilöstöryhmien on myös saatava tukea. Selvää on, että erimielisyyksien ratkaisemiseksi pitäisi olla nopeampia vaihtoehtoja nykyisille pitkille ja raskaille oikeudenkäynneille.

Ponnisteluja tällä tiellä on nyt voimakkaasti jatkettava, Löfgren-Toivonen toteaa.

Työryhmä suosittaa, että myös yksittäisten määräaikaisten työsopimusten perusteita käsiteltäisiin yt-lain mukaisia henkilöstösuunnitelmia laadittaessa. AKAVAn mielestä uuden yt-lain keinoja työnantajan ja työntekijän välisen vuorovaikutuksen parantamiseen on muutoinkin ryhdyttävä käyttämään heti lain tultua voimaan

Koulutusta myös määräaikaisille Työryhmän mukaan pätkätöissä olevien koulutukseen on panostettava sekä työpaikoilla että työvoimahallinnon keinoin.

– Etenkin opetus- ja terveydenhuoltoaloilla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien pätevöitymiskoulutukseen olisi pikaisesti luotava hyvät mahdollisuudet. Esitykset ovat kyllä hyviä, mutta eivät vielä tyydytä täysin AKAVAa, Löfgren-Toivonen sanoo.

Työryhmä ei ennättänyt käsitellä vuokratyöhön liittyviä kysymyksiä kattavasti. Se päätyi esittämään vuokratyötä koskevan kolmikantaisen selvitystyön aloittamista pikaisesti.

– AKAVA odottaa selvitystyöltä konkreettisia keinoja. Vuokratyöstä ei saa tulla alaa, jolle määräaikaisongelma lakaistaan. Vuokratyöntekijöiden asema on saatava yhdenvertaisemmaksi työnantajan omien työntekijöiden kanssa.

ANTONIN HALAS

Määräaikaisia työsuhteita selvittänyt työryhmä haluaa perusteettomat pätkätyöt kuriin. AKAVAn mielestä työryhmän esitykset ovat hyviä ja kannatettavia.

Pätkätyöläisyys on arkea valtiolla työskenteleville, nuorille ja naisille.

Pätkätyötä akavalaisittain

•

Vuonna 2006 noin 39 000 eli 14 prosenttia akavalaista oli määräaikaisessa kokoaikatyössä. Naisista pätkätyössä oli 17 prosenttia.

•

Yleisintä määräaikaisuus oli alle 30-vuotiailla (37 prosenttia), tutkijakoulutuksen saaneilla (23 prosenttia), yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstöllä (47 %) ja valtion palveluksessa olevilla (31 prosenttia).

•

Työnantaja oli perustellut määräaikaisuuden kirjallisesti vain joka toiselle.

•

67 prosentilla määräaikaisuuksia oli ketjutettu useita peräkkäin. Määräaikaisuuksien yhteen laskettu pituus saman työnantajan palveluksessa on keskimäärin 2,8 vuotta.

Tutkijakoulutuksen saaneilla ketjutus kestää 4,6 vuotta.

• Kymmenesosa ei tiennyt, kauanko määräaikaisuus kestää.

62 prosenttia määräaikaisista koki tilanteen ongelmalliseksi.

•

Tutkimustulokset ovat AKAVAn vuoden 2006 työmarkkinatutkimuksesta.

Yt-neuvotteluista ja irtisanomisista tullut maan tapa Ylempiä toimihenkilöitä koskevien yt-neuvottelujen määrä laski lievästi viime vuonna. Heidän kohtaloaan käsiteltiin noin 140 yksityisen yrityksen tai yksikön yt-neuvotteluissa. Vuonna 2005 vastaava luku oli 160.

joutui lomautus- tai irtisanomisuhan alle. Heistä irtisanottiin 1 200, Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestölle yt-neuvotteluja tilastoinut asiamies Seppo Järvenpää kertoo. - Ytneuvotteluista ja niiden tuomista irtisanomisista on tullut maan tapa.

Pienemmistä henkilöstön vähentämiseen tähtäävistä neuvotteluista ei enää edes tiedoteta julkisuudessa.

Edellisenä vuonna yt-neuvottelut koskivat noin 3000 ylempää toimihenkilöä. Heistä irtisanottiin 2 300.

Enimmäkseen neuvotteluja käydään tuotannollisista tai taloudellisista syistä. Ilmoitukset neuvottelujen käynnistymisistä ajoittuivatkin usein osavuotiskatsauksien julkistamisen yhteyteen.

Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN pyrkii asiamiesjoukkonsa kanssa auttamaan, tukemaan ja valmentamaan ylempien ytneuvottelijoita. Vastuullinen asiamies

Palkansaajien irtisanomiset lisääntyivät SAK:n julkisiin lähteisiin perustuvan tilastoinnin mukaan yli 30 hengen yrityksissä irtisanottiin viime vuonna kaikkiaan 7 536 työntekijää. Vuonna 2005 vastaava luku oli 6 692 eli nousua oli 844. Pörssiyhtiöissä irtisanomisten määrä lisääntyi runsaasti. Niistä sai lähteä 4 217 työntekijää, kun vastaava luku vuonna 2005 oli 1 892. Samaan aikaan työllisten määrä kasvoi kuitenkin yli 50 000 henkilöllä.

Yt-neuvottelujen kohteeksi suomalaisyrityksissä joutui seurannan mukaan lähes 43 000 henkilöä, joista pääosa oli Suomesta. Vastaava luku vuonna 2005 oli noin 47 000. Pörssiyhtiöt ilmoittivat yt-neuvottelujen koskevan noin 19 000 henkilöä, mikä vastaa edellisvuoden tasoa.

Irtisanomisten kärkikahdeksikkoon kuuluivat viime vuonna UPM-Kymmene (627), Perlos (573), Amer Sports (370), Outokumpu (314), Foxconn (295), Metso-konserniin kuuluva Valmet Automotive (222), Suomen Spar (217) ja YIT (216).

tai asiamiehet valitaan aina tapauskohtaisesti. Isommissa henkilöstön vähentämisissä nimetään laaja kriisiryhmä.

Näin on nyt menetelty esimerkiksi Perloksen tilanteessa.

Muutosturva pehmentää – Monissa yrityksissä henkilöstön vä-

hentämiskierroksia on käyty monia.

Isommissa konserneissa useamman vuoden saneerausohjelmat ovat yleistyneet. Tuotannon siirrot halvemman kustannustason maihin jatkuvat. Nyt myös liiketoimintoja ostetaan ja myydään runsaasti. Ulkoistuksiin erikoistuneet yritykset ostavat yrityksiltä toimintoja ja saneeraavat sen jälkeen osan väestä pois, Järvenpää listaa.

Muutosturva on hieman muuttanut henkilöstön vähennyksiä ja pehmentänyt irtisanomisia. Uudelleen sijoittuminen on helpottunut. Järvenpää mukaan jotkut yritykset ovat kuitenkin oikoneet tilanteessa tarjoamalla rahallisia pakettiratkaisuja uudelleen sijoittumista edistävien toimien sijasta.

– Paketeissa tarjotaan tavallisesti hieman irtisanomiskuluja suurempaa rahallista korvausta työsuhteen päättämisestä. Ne ovat yleensä irtisanomisen vaihtoehto. Näin jopa pyritään välttämään yt-neuvottelut ja irtisanomisen aiheuttama takaisinottovelvoite.

Uusi lieveilmiö on organisaatiossa paikkaa vaille jääneiden sijoittaminen työvoimapankkeihin. Siellä ihmisten tehtävä on hakea itselleen työtä joko yrityksen sisältä tai ulkopuolelta.

Työnantajalla on silloin velvollisuus tarjota heille aktiivisesti avoinna olevia työpaikkojaan.

Irtisanotut työllistyvät hyvin Irtisanomisia ovat vähentäneet erilaiset tukipaketit ja työsuhteen päättä-

MARKETTA HARINEN

– Noin 2 300 ylempää toimihenkilöä

– Valitettavasti monelta yritykseltä puuttuu pitkäjännitteinen henkilöstöpolitiikka ja jatkuvan vuoropuhelun kulttuuri henkilöstön edustajien kanssa, YTN:n asiamies Seppo Järvenpää huomauttaa.

Muutosturva on pehmentänyt irtisanomisia. missopimukset. Irtisanotut ja määräaikaisuuksien kautta työttömyysuhan alle joutuneet ovat työllistyneet kohtuullisen hyvin. Se näkyy myös työttömyyskassojen tilastoissa.

Esimerkiksi suuren IAET-kassan työttömyystukea saavien määrä oli joulukuussa 4 683 ja työttömyysaste 2,6 prosenttia. Työttömien määrä oli 8,4 prosenttia pienempi kuin vuoden 2005 joulukuussa.

IAET-kassaan kuuluu yli 181 000 insinööriä, diplomi-insinööriä, ekonomia, arkkitehtia, tradenomia, sosiaalija farmasia-alan ammattilaista, matemaatikkoa ja fyysikkoa.

Akavalainen 1 | 2007

9

Luottamusmiehille tarjotaan runsaasti tietoa Akavalaisten neuvottelujärjestöjen JUKO:n ja YTN:n luottamusmiehien varassa lepää työpaikkojen paikallinen edunvalvonta. Neuvottelujärjestöt tarjoavat heille kaiken mahdollisen tuen työn onnistumiseksi. Koulutus on avainsana.

10

Akavalainen 1 | 2007

Kuntapuolella luottamusmiehet joutuvat käymään entistä enemmän paikallisia neuvotteluja. - Uuden palkkausjärjestelmän lisäksi kunta- ja palvelurakenteen uudistus tuo mukaan runsaasti työtä. JUKO ja liitot ovatkin kouluttaneet luottojaan lukuisilla kursseilla ja lisää on tarjolla, Risto Kangas sanoo.

MARKETTA HARINEN

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO:n luottamusmiehiä on likimain 2 400, joista kunnissa reilut 1 700.

Valtiolla heitä on noin 500 ja kirkolla lähes 160. Käytännössä lähes kaikilla julkisen puolen akavalaisilla palkansaajilla on luottamusmies. Vain muutama seurakunta ja pikkuruinen kunta saattaa olla ilman edunvalvojaa.

– Tilanne on hyvä, JUKO:n yhteyspäällikkö Risto Kangas toteaa.

Pääluottamusmiehiä kunnissa on yli 600, valtiolla 70 ja kirkolla 18. JUKO keskittyy kouluttamaan pääluottamusmiehiä ja varapääluottamusmiehiä, kun luottamusmiesten preppaaminen jää liittojen harteille.

Pääluottamusmiehille ja yhteistyöryhmien jäsenille järjestetään peruskursseja ja neuvottelupäiviä sekä yhteistoimintakursseja. Kuntapuolella kursseja on vuosittain 15, valtiolla 7 ja kirkolla 4. Kankaan mukaan peräti noin 800 aktiivia osallistuu vuosittain koulutukseen.

– Kursseja järjestetään tarpeen mukaan. Kuntapuolen uudet pääluottamusmiehet valittiin 2005, joten nyt peruskurssien tarve ei ole niin suuri kuin viime vuonna. Kuntapuolen pääluottamusmiehiä koulutamme alueellisesti. Kaikki peruskuntien pääluottamusmiehet saavat kutsun koulutukseen kerran vuodessa. Lisäksi heidät on ryhmitelty kuntakoon mukaan. Pienissä kunnissa on omat ongelmansa, suurilla omansa, Kangas selittää.

Uudet palkkausjärjestelmät ovat vaatineet paljon koulutuksen uudelleen suunnittelua ja kehittelyä. Kuntaja palvelurakenteen uudistus on myös tuonut omat haasteensa. Aihetta onkin käsitelty ja käsitellään kaikilla kuntapuolen kursseilla tavalla tai toisella.

Uutta sukupolvea etsitään – Yksi suuri ongelmamme on luotta-

musmiesten ikääntyminen. Heissä on paljon suurten ikäluokkien väkeä. Niin sanotun hiljaisen tiedon siirtäminen on melkoinen urakka. Seuraajien pitäisi päästä ajoissa koulutukseen ja perehtymään vaativiin tehtäviin.

Kangasta huolettaa, että luottamusmiehen tehtävät eivät tunnu kiinnostavan nuoria. Yhteisten asioiden hoitaminen ei innosta yksilöllisyyttä korostavana aikana.

– Ei luottamusmiesten työtä pysty viihteellistämään. Se on oman työn lisäksi tehtävää kovaa työtä. Eikä aina niin kovin palkitsevaa, Kangas miettii.

Luottamusmiesten rooli korostuu

kuitenkin tulevaisuudessa entisestään, kun paikallinen sopiminen lisääntyy.

Uuden palkkausjärjestelmän saavutukset ovat heidän varassaan.

– Jukolaiset ovat menestyneet paikallisissa neuvotteluissa. Osaamista siis on, mutta kynnet on pidettävä terävinä koko ajan.

Monesta pienestä yrityksestä puuttuu luottamusmies Ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN:llä on lähes 600 varsinaista luottamusmiestä ja yli 300 varaluottamusmiestä. Jos työpaikalta puuttuu työehtosopimuksen mukainen luottamusmies, työsopimuslaki antaa mahdollisuuden valita luottamusmiesvaltuutetun.

“Jukolaiset ovat menestyneet paikallisissa neuvotteluissa. Osaamista siis on, mutta kynnet on pidettävä terävinä koko ajan.” me on puutteellinen, asiamies Matti Koskinen YTN:stä kertoo.

Koskisen mukaan tilanne on paras niin sanotussa perinteisessä teollisuudessa, kuten vaikkapa teknologiateollisuudessa, insinööritoimistoissa ja kemianteollisuudessa. Siellä lähes kaikissa suurimmissa yksiköissä on YTNedustus.

Suurilla ja keskisuurilla työpaikoilla on nykyään omat YTN-luottamusmiehet, mutta monista pienistä yrityksistä ylempien toimihenkilöiden edunvalvoja vielä puuttuu.

– Ongelmallisin tilanne on tietotekniikan palvelulaloilla, jossa YTN ei ole sopijaosapuoli. Myös kaupan alalla on suuria yksiköitä, joissa edustuksem-

MARKETTA HARINEN

Koulutuksella tietoa ja taitoa

Nuutti Pursiaisen mielestä asenteet teollisuudessa ovat muuttuneet: luottamusmiestä arvostetaan ja häntä tarvitaan. – Keskiportaan johtajat ja erityisasiantuntijat eivät ole enää työnantajan erityissuojeluksessa. Giljotiini leikkaa kaikki samalla tavalla oli asema mikä tahansa.

YTN:n luottamusmiehilleen tarjoaman koulutuksen tavoitteena on antaa työpaikan ylempien edunvalvonnasta kiinnostuneille riittävästi tietoa ja taitoa toimia työpaikalla yhteisen edunvalvonnan kysymyksissä.

Tällaisia asioita ovat muun muassa työaikakysymykset, matka-ajan palkka ja irtisanomistilanteet. Kurssikokonaisuudessa on myös opastusta vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja yritysyhdistysten toimintaan liittyvää koulutusta. Lisäksi YTN:n eri taustaryhmät järjestävät oman sopimusalansa ajankohtaiskoulutusta tarpeen mukaan.

Viime vuonna YTN:n järjestämillä 11 kurssilla oli yhteensä 211 kurssilaista.

Tänä vuonna YTN järjestää neljä kaksipäiväistä peruskoulutustilaisuutta ja kaksi kaksipäiväistä jatkokoulutuskurssia luottamushenkilöilleen. Lisäksi tarjolla on tietoa työelämän tarpeiden lainsäädännöstä, kannustavasta palkkauksesta ja esimiestyön työsuhdeasioista sekä valmennusta neuvottelutaitojen kehittämiseen.

YTN:n luottamusmiehillä ei mene sormi suuhun talousasioissakaan. Yritystaloudesta on tarjolla suosittu peruskurssi, jatkokurssi ja täydennys-

kurssi. Kursseilla valmentaudutaan ytneuvotteluja varten, jotta luottamusmiehet pystyisivät arvioimaan irtisanomisten tuotannollistaloudellisten syiden perusteita.

Tänä vuonna YTN-luottamusmiesten koulutuksessa näkyy varmasti valmistautuminen neuvottelukierrokseen. Toimihenkilöunioni (TU) on ottanut keskeiseksi teemakseen työehtosopimusten soveltamisrajojen uudelleen määrittämisen. Siinäkin on YTN:llä vartioitavaa.

YTN:n koulutusryhmän puheenjohtaja ja Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton asiamies Nuutti Pursiainen kertoo, että YTN:n luottamusmiehet osaavat luottamustyönsä. Heidän tukenaan on myös koko YTN-organisaatio asiamiehineen, lakimiehineen ja eri alojen taustaryhmineen. Hyvä esimerkki on Perlos, jonka yt-neuvotteluja varten on perustettu laaja kriisiryhmä.

Pursiaisen mielestä olisi silti paikallaan, että kaikki luottamusmiehet ja -valtuutetut kävisivät sekä perus- että jatkokurssin.

– Luottamusmiehet tarvitsevat myös erityisosaamista neuvottelutaidoissa ja yritystaloudessa. On kuitenkin muistettava, että jo luottamusmieheksi lähteminen on monessa tapauksessa suuri askel yksittäiseltä ihmiseltä.

Koulutukseen osallistuminen voi olla monestakin syystä vaikeaa, Pursiainen tuumaa.

Ylempien toimihenkilöiden luottamusmiehillä on usein vaikeuksia ehtiä koulutukseen esimerkiksi työkiireiden vuoksi. Pursiaisen mukaan verkkokursseista saattaisi olla apua tähän ongelmaan. Perustietouden voisi hankkia verkko-opintoina, joskin kasvokkain tapaamisia tarvitaan edelleen. (MH)

Akavalainen 1 | 2007

11

Viisi visaista

Miten makaa maahanmuuttopolitiikka ?

TYÖMINSITERIÖ

Vuoden 2005 lopussa Suomessa asui noin 114 000 ulkomaan kansalaista eli 2,2, prosenttia koko väestöstä. Työvoimaan heistä kuului arviolta 53 000. Työministeriön politiikkaosaston maahanmuuttopolitiikasta vastaava johtaja Mervi Virtanen kertoo ohessa, miksi uutta ulkomaalaislakia on muutettu jo kymmenen kertaa.

1

Uusi ulkomaalaislaki tuli voimaan 2004, mutta lakia muutetaan jatkuvasti. Miksi näin?

Ulkomaalaislain valmistelussa tavoitteena oli lain selkiinnyttäminen ja alemmanasteisten säännösten kokoaminen lakiin. Kovin hyvin tässä ei onnistuttu, laki on laaja ja osin vaikeaselkoinen.

Toimintaympäristön nopeat muutokset aiheuttavat osaltaan muutostarpeita lakiin.

Merkittävä osa muutoksista johtuu EU:n lainsäädäntöhankkeista. EU-lainsäädännön muutoksia on valmistunut ja vireillä useita.

Nykyistä ulkomaalaislakia on sen voimaantulon jälkeen muutettu kymmenen kertaa ja esityksiä on vielä käsittelyssä. Työministeriö on esittänyt huolestumisensa asiasta; on pelättävissä, että ennestäänkin varsin mittavan ja vaikeaselkoisen lain sovellettavuus heikkenee olennaisesti.

2

Suomi piti pitkään kiinni työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoittaneesta siirtymäajasta poiketen monista muista EU-maista.

Oliko siirtymäaikalaista hyötyä työmarkkinoillemme?

12

Akavalainen 1 | 2007

Suomen siirtymäkautta koskeva päätös valmisteltiin yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Siirtymäaika voi olla enintään seitsemän vuotta, Suomen siirtymäaika kesti kaksi vuotta. Useat jäsenmaat ovat jatkaneet siirtymäkautta, mutta Suomi päätti luopua siitä 1.5.2006.

Siirtymäajan tarkoituksena oli varmistaa, ettei työvoiman vapaa liikkuvuus aiheuttaisi uusista jäsenmaista saapuvan työvoiman merkittävää kasvua Suomessa. Rajoitus nähtiin tarkoituksenmukaisena, koska työttömyys oli yhä korkea monella työalalla ja alueella. Työsuhteen ehtoihin liittyvää valvontaa koskevassa lainsäädännössäkin oli paljon puutteita.

Kokemukset osoittivat, että työvoima liikkui suoran työllistämisen sijasta erityisesti palvelujen tarjonnan mukaan. Työehtojen valvonta vaikeutui entisestään, koska työvoiman liikkumista uusista jäsenmaista Suomeen oli vaikea seurata. Toisaalta työvoiman liikkumisesta saatiin paljon uutta kokemusta ja tietoa. Myös valvonnan tehostamiseen tähtäävää lainsäädäntöä uudistettiin.

3

Hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman mukaan Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa. Mille aloille Suomi tarvitsee lisää työntekijöitä ja miten työlupajärjestelmäämme pitäisi vielä uudistaa ulkomaisen työvoiman rekrytoimiseksi?

Hallituksen ohjelman mukaan työperusteista maahanmuuttoa edistetään. Ohjelmassa ei ole määritelty työaloja, joissa työvoimaa tarvitaan, lähtökohtana ovat työmarkkinoiden tarpeet. Nyt työvoimapulaa on eräillä teollisuuden aloilla, eräillä palvelualoilla ja terveydenhuollossa. Työvoiman eläkkeelle siirtyminen koskettaa tulevaisuudessa kaikkia työaloja, erityisen kipeästi julkista sektoria.

Meillä on suhteellisen joustava työntekoon liittyvä lainsäädäntö. Erityistä työntekijän oleskelulupaa ei edellytetä monissa keskeisissä tehtävissä, kuten tutkija- tai asiantuntijatyössä. Menettelyjä, viranomaisten

välistä työnjakoa ja tietojen vaihtoa sekä tilastollista seurantaa tulee kehittää.

4

Miten työministeriö seuraa ulkomaalaisten laadullista työllistymistä?

Työskentelevätkö he koulutustaan vastaavissa tehtävissä?

Laadullista tietoa saadaan lähinnä tutkimusten ja erillisten selvitysten kautta. Tutkimusten mukaan ulkomaalaiset eivät useinkaan työllisty koulutustaan vastaavaan työhön, vaan usein vähemmän kielitaitoa vaativiin tehtäviin. Maahanmuuttajien työsuhteille tyypillisiä ovat myös lyhyet määräaikaiset työsuhteet.

Toisaalta Suomessa myös työskentelee ulkomaalaisia koulutustaan vastaavissa tehtävissä esimerkiksi kansainvälisten yritysten ja yliopistojen palveluksessa. Tämä edellyttää usein monikielistä työyhteisöä.

5

Mitä toimia odotat palkansaajaliikkeeltä maahanmuuton edistämiseksi?

Palkansaajajärjestöillä on tärkeä osa maahanmuuton edistämisessä ja maahanmuuttajien kotouttamisessa. Työelämän osapuolet osallistuvat maahanmuuttopolitiikan muotoiluun laajassa merkityksessä yhdessä viranomaisten kanssa.

Vähintään yhtä tärkeä rooli järjestöillä voi olla monimuotoisen ja monikulttuurisen työelämän kehittäjänä, syrjimättömyyden edistäjänä, syrjinnän ja rasismin ehkäisijänä ja maahanmuuttajien osallisuuden lisääjänä.

Järjestön tuki ja järjestötyöhön osallistuminen edistävät maahanmuuttajien kotoutumista ja osallistumista yhteiskunnan ja työyhteisön toimintaan.

Puolueilla tutut eväät Palkansaajakeskusjärjestöjen vaalipaneeli ei tarjonnut yllätyksiä. Panelistit olivat ajoittain liikuttavankin yksimielisiä. Jos suurimmat puolueet saisivat päättää, maa saisi uuden tulopoliittisen sopimuksen ja siihen tasa-arvoerän.

Verotuksesta syntyi sentään näkemyseroja: maltillista veronkevennysten jatkoa kannattivat Vanhanen, Katainen ja Oker-Blom, varovaisemmin veronalennuksiin suhtautuivat Heinäluoma, Korhonen ja Sinnemäki. Moni

jossa muun muassa ympäristöystävällisten autojen verotus olisi keveämpää kuin muilla.

Heinäluoman mukaan Suomen verotus on jo lähellä EU-maiden keskitasoa. Hän painaisi nyt jarrua. Joka tapauksessa verotuksen liikkumavara on pienempi kuin päättyvällä hallituskaudella. Verotuksen olisi oltava oikeudenmukaista, joten mahdollisen keventämisen painopiste olisi pieni- ja keskituloisissa.

Heinäluoma muistutti, että Suomessa saa kovan vastineen verorahoille. Silti hyvinvointiyhteiskuntaan on panostettava jatkossa enemmän kuin edellisellä kaudella.

Sinnemäen mielestä veroastetta ei voi jatkuvasti laskea. Hänen mukaansa perusturva on huonolla tasolla jo nyt.

Myös Korhonen huomautti, että hyvinvointipalvelut ovat vaarassa. Julkiset palvelut ovat etusijalla ennen verohelpotuksia. Tosin hänenkin mukaansa pieniä tarkennuksia voitaisiin tehdä, jos tuloratkaisu antaisi siihen eväitä.

Katainen vilautti vihreää kanneoikeudelle

KAINULAINEN

Verotuksesta eri painotuksia

muistutti, että verotus riippuu tuloratkaisusta.

Vanhanen ilmoitti puolueensa luottavan veronkevennysten tuottamaan dynamiikkaan. Ylimpien marginaaliverojen alentamista pitäisi hänen mukaansa jatkaa, mutta alennusta on kohdennettava kaikkiin tuloluokkiin. Osaajista pitää kantaa huolta, hän muistutti.

Dramaattisia äkkimuutoksia ei Vanhasen mielestä kuitenkaan pitäisi tehdä, vaikka väliaikaisissa töissä Suomessa olevien ulkomaalaisten 35 prosentin enimmäisvero voisi olla oikea tavoite myös suomalaisille.

Vanhasen mukaan perintöveroa ja ikääntyneiden verotusta olisi syytä korjata sekä alentaa ruuan arvonlisäveroa.

Kataisen mielestä kaikkien tuloluokkien verotusta olisi alennettava maltillisesti. Lisäksi hän halusi esimerkiksi pienten osinkotulojen verottomuutta ja helpotusta perintöveroon.

Oker-Blom piti 50 prosentin ylintä marginaaliveroa kohtuullisena tavoitteena. Hänkin toivoi korjausta perintöveroon ja ympäristöveropakettia,

LEHTIKUVA/MARTTI

Kuuden suurimman puolueen puheenjohtajat, Keskustan Matti Vanhanen, SDP:n Eero Heinäluoma, Kokoomuksen Jyrki Katainen ja Vasemmistoliiton Martti Korhonen sekä Vihreiden varapuheenjohtaja Anni Sinnemäki ja RKP:n varapuheenjohtaja Dan J. Oker-Blom saivat paneelissa vastattavakseen joukon palkansaajia kiinnostavia kysymyksiä. Panelistien näkemyksiä udeltiin muun muassa verotuksesta, tasa-arvosta, tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta, hyvinvointipalveluista ja yliopistouudistuksesta.

Vaalipaneeli käynnisti tammikuussa puolueiden puheenjohtajien vaalitentit. Tilaisuuden järjestivät AKAVA, SAK ja STTK. Puheenjohtajia piti tiukoilla paneelin juontaja Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen.

Puheenjohtajat eivät halunneet rajoittaa lakko-oikeutta, mutta laittomien lakkojen ankarampaa rankaisemista toivoi erityisesti Oker-Blom. Katainen ja Vanhanenkin olisivat valmiita tarkistamaan lakkosakkojen tasoa.

Tilaisuudessa läsnä ollut Perloksen pääluottamusmies Pentti Hartikainen sai synninpäästön perloslaisten laittomalle ulosmarssille. Sitä pidettiin ymmärrettävänä.

Perusteettomia pätkätöitä paheksuivat kaikki. Ammattiyhdistysten kanneoikeutta oltiin valmiita kannattamaan. Jopa Katainen totesi palkansaajayleisön edessä, että Kokoomus voisi harkita kanneoikeutta, jos se koetaan järkeväksi.

Ay-liikkeen kanneoikeus olisi yksi keino hillitä perusteettomien pätkätöiden syntyä, kun yksittäisen ihmisen ei tarvitsisi viedä asiaa eteenpäin. (MH)

Akavalainen 1 | 2007

13

Psykologi Olavi Parvikko kaipaa inhimillisyyttä työelämään Sairauspoissaolot ja erityisesti mielenterveyden häiriöiden perusteella korvatut sairauspäivät ovat useilla aloilla lisääntyneet. Masennusdiagnoosilla myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kaksinkertaistui 90-luvulla.

Anitta Valtonen vapaa toimittaja Piirrokset: Maria Munsterhjelm

Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston ylitarkastaja, psykologi Olavi Parvikko toivoo työelämän inhimillistyvän niin, että siellä olisi tilaa myös herkemmille ihmisille.

Olavi Parvikko löytää Tilastokeskuksen vuoden 2003 työolotutkimuksesta kiinnostavan paradoksin. Uupuneiden määrä ei ole lisääntynyt vuoden 1997 jälkeen. Samalla on yhä enemmän niitä, jotka pitävät uupumusta vaara- tai riskitekijänä työssään.

Masennuslääkkeiden käyttö viisinkertaistui vuosina 1989–2002.

Palkansaajien kokemuksen mukaan työ vaikuttaa aiempaa enemmän terveyteen. AKAVAn tutkija Ulla Aitta kertoo viime Akavalainen-lehdessä, että ylemmät toimihenkilönaiset voivat huonommin kuin muut palkansaajat ja pitävät uupumusta tai oman mielenterveyden järkkymistä vaarana tai riskinä.

Mielekkyys vähentynyt Työministeriön työolobarometrin mukaan työn kokeminen mielekkääksi on viimeisen kymmenen vuoden aikana

14

Akavalainen 1 | 2007

pysynyt vähäisenä. Tämä lisää sairauspoissaoloja ja eläkehakuisuutta.

Sairauspoissaolojen riskitekijöistä työelämän laatutekijät ovat yleensä suurempia kuin ihmisten elämäntapatekijät. Sairastumisriskiä lisäävät työn suuret vaatimukset, huonot vaikutusja osallistumismahdollisuudet, ponnistelujen ja palkitsevuuden epäsuhta, ristiriidat esimiehen kanssa ja huono johtaminen.

Epäoikeudenmukaisuus pahentaa stressiä. Eriarvoisuus ja syrjintä kohdistuvat etenkin osa-aikaisiin ja tilapäisiin työntekijöihin. – Reilu kohtelu on erityisen tärkeää 45–54-vuotiaille. Jos tämän ikäisiä kohdellaan epäreilusti, he romahtavat helposti, Olavi Parvikko sanoo.

Työhyvinvointia alentavien tekijöiden kirjo on laaja. Parvikko kuvaa kierrettä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla.

– Ihmiset tietävät, miten voisi ja pitäisi toimia. Se ei ole mahdollista, koska on kiire ja liian vähän työntekijöitä.

Kun työn hallinta on heikkoa, ihmiset ärtyvät ja uupuvat. Toivottomassa tilanteessa he eivät enää kunnioita toisiaan. Työhön kiinnittyminen on heikkoa.

Mielialaongelmaiset heitetään pois Olavi Parvikko kertoo tutkijoiden säpsähtäneen, kun kävi ilmi, että masennus työkyvyttömyyseläkkeen syynä on niin sanotun VETO-indikaattorin mukaan kymmenkertaistunut.

– Vaatimukset toimia verkostoissa ja työryhmissä, kestää ristiriitoja ja epävarmuutta, sopeutua jatkuviin muutoksiin ja kilpailuun, saattavat tuottaa tavallista enemmän vaikeuksia mielialaongelmista kärsiville ja myös synnyttää näitä ongelmia.

– Pelin henki on, että mielialaongelmaiset heitetään pois. Näin käy vuosittain noin 4000:lle.

Työelämä on muuttunut syrjiväksi ja kylmäkiskoiseksi. Vajaatehoisille ei tarjota mahdollisuutta tehdä töitä jaksamisensa mukaan, Parvikko huokaa.

– Työelämässä edellytetään, että ihmiset olisivat kovapintaisia. Pelkääjät alkavat sinnitellä.

Yrittäkää ymmärtää erilaisuutta Parvikko puhuu erilaisuuden ymmärtämisen puolesta. – Herkät ihmiset saattavat olla työyhteisössä arvokkaampia kuin kovapintaiset, jotka eivät värähdäkään, vaikka mitä tapahtuisi.

– Vähemmän tehokkaiden ihmisten pois potkiminen tulee lisäksi kalliiksi, Parvikko toteaa, vaikka harmittelee, että asiaa pitää perustella taloudellisella kannattavuudella.

Hänen mielestään työelämä olisi inhimillisempää, jos se joustaisi niin, että työssä jatkaminen olisi mahdollista myös vajaatehoisena. Olisi myös suotavaa, että kuntoutus- ja eläkepäätösten jälkeen pidettäisiin yllä työhön paluun mahdollisuutta. Tähän pyritään valtakunnallisella Veto-ohjelmalla, jonka tavoite on edistää työelämän vetovoimaa.

Lähteet: Markku Lehto, Kari Lindström, Jouko Lönnqvist, Olavi Parvikko, Olavi Riihinen, Ismo Suksi ja Hannu Uusitalo: Mielenterveyden häiriöt työkyvyttömyyseläkkeen syynä – ajatuksia ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeri

Varhainen tuki talon tavaksi Sanoma Oy:n johtava työpaikkalääkäri Jukka Arajärvi kannattaa mahdollisimman varhaista puuttumista sairauspoissaoloihin. Hän kannustaa ihmisiä rohkeuteen.

– Poissaolo ei paranna esimerkiksi sitä, että suhteet esimieheen ovat huonot.

Asiat eivät muutu, ellei niille tehdä jotain. Sanoma Oy:n työterveyshuollossa on tapahtunut paljon sen jälkeen, kun Jukka Arajärvi tuli yhtiön työterveyslääkäriksi kymmenen vuotta sitten.

Vuodesta 1997 on ollut käytössä lyhyiden, 1–3 päivän, poissaolojen omailmoitusmenettely. Arajärven mielestä on turhaa hyppyyttää kuumeisia ihmisiä hakemaan lääkäriltä todistusta. Hän on huomannut, että ihmisiin voi luottaa.

– Erittäin harvoin on aihetta epäillä ihmisen ilmoituksen oikeellisuutta.

Yhtiössä on käytössä myös kuntoutusneuvottelu. Syy työpahoinvointiin voi olla esimiehessä, johtamiskulttuurissa tai yksittäisessä työntekijässä.

Kuntoutusneuvottelussa kaikki osapuolet ovat paikalla ja yhdessä mietitään, miten tilannetta voisi parantaa.

– Työterveyshuollon edustajan läsnäolo helpottaa hankalien asioiden käsittelyä, Arajärvi kertoo.

Sairauslomatodistukset menevät talossa työterveyshuoltoon. Esimies ei niitä näe. Työterveyshuolto seuraa poissaolotilastoja ja selvittää osapuolten kanssa, miten työtä tai työoloja pitäisi muuttaa niin että työhönpaluu olisi mahdollista.

Tilanneherkkyyttä yhteydenottoihin Yhtiössä valmistellaan TyöKuntoon-hyvinvointistrategiaa, johon on tarkoitus siirtyä vähitellen keväällä 2007.

Uusista toimintamalleista ensimmäisenä otetaan käyttöön varhaisen yhteydenoton malli toistuvissa tai pitkittyneissä sairauspoissaoloissa. Esimiehen on otettava yhteyttä poissaolijaan, mikäli sairausvapaa on kestänyt yli kaksi viikkoa tai poissaolo koostuu toistuvista lyhyistä jaksoista.

– Yhteydenotto sairauslomalla olevaan edellyttää, että se perustuu koko talon yhdessä sopimiin pelisääntöihin. Esimieheltä yhteydenotto vaatii tilanneherkkyyttä ja hienotunteisuutta. Kaikille esimiehille järjestetään

koulutus siitä, miten ja milloin poissaolijaan on otettava yhteyttä.

Yhteydenoton viesti poissaolijalle on: sinua tarvitaan. Me välitämme sinusta.

Myönteinen vastaanotto Jukka Arajärvi on huomannut, että hienotunteinen yhteydenotto poissaolijaan ilahduttaa tätä.

– Eräs työntekijä kertoi minulle, että hän aikoo ottaa yhteyttä sairauspoissaolijaan. Lähetin hänen kauttaan terveisiä ja kysyin, haluaisiko poissaolija palata töihin työkokeilun avulla.

Tämä onnistui.

Työkokeilussa pitkään poissaollut palaa aluksi töihin muutamaksi tunniksi päivässä. Jonkin ajan kuluttua katsotaan, jaksaako hän olla pidempään töissä. Tämä on toiminut meillä hyvin, vaikkei se onnistu kaikissa tehtävissä, esimerkiksi lehden painamisessa.

Hyvinvointistrategian tavoite yksilön näkökulmasta on, että hän jakjatkuu seuraavalla sivulla

Akavalainen 1 | 2007

15

Työaikojen hallinta vähentää etenkin naisten sairastamista Työaikojen hallinta ja omiin työaikoihin vaikuttaminen vähentää erityisesti naisten sairastamista. Huono työaikojen hallinta ennusti naisilla kaksinkertaista riskiä koetun terveyden heikentymiseen. Riski psyykkisen rasittuneisuuden ilmaantumiseen kasvoi puolitoistakertaiseksi samoin kuin riski joutua lääkärin todistamalle sairauslomalle.

jatkoa edelliseltä sivulta

16

Akavalainen 1 | 2007

Miehillä huono työaikojen hallinta ei vaikuttanut itse arvioituun terveyteen, mutta lisäsi sairauspoissaoloja niillä miehillä, joilla oli lapsia kotona tai ruumiillinen työ.

Näin toteaa lääketieteen lisensiaatti Leena Ala-Mursula väitöstutkimuksessaan, joka tarkastettiin Oulun yliopistossa marraskuussa. Työ kuuluu Kunta10-tutkimukseen, jossa seurattiin kymmenen suomalaisen kaupungin henkilöstöä vuosina 1997–2003. Tutkimuksessa oli mukana oli yli 30 000 työntekijää. Työaikojen hallinnan vaikutuksia terveyteen ei ole selvitetty aiemmin kattavasti.

Työaikojen hallintaa mitattiin koetuilla mahdollisuuksilla vaikuttaa työ-

päivän pituuteen, alkamis- ja päättymisajankohtiin, taukoihin, yksityisasioiden hoitamiseen työpäivän kuluessa, työvuoroihin, lomien ja vapaapäivien ajankohtiin sekä palkattomien virkavapaiden pitämiseen. Lisäksi kyselyillä seurattiin stressiä ja terveyttä sekä rekistereistä sairauspoissaoloja.

kertyi paljon kotityö-, työmatka- ja kokonaistyötunteja. Sairauspoissaolojen riskit vähintään puolittuivat, mikäli samanaikainen työaikojen hallinta oli hyvää. Myös työstressiin liittyvä sairastaminen väheni merkittävästi, jos työntekijät kokivat voivansa vaikuttaa työaikoihinsa.

Kokonaiskuormitus ja työstressi lisäävät sairauspoissaoloja

Palkkatyön ja kotityön yhteensovittaminen helpottuu

Runsaisiin kotityötunteihin (yli 25 tuntia viikossa), työmatkatunteihin (yli 7,5 tuntia viikossa) ja kokonaistyötunteihin (yli 75 tuntia viikossa) liittyi sairauspoissaolojen lisääntymistä sekä naisilla että miehillä. Tosin miehillä runsaat kotityötunnit olivat harvinaisia.

Myös työstressi ennusti sairauspoissaolojen lisääntymistä. Työstressiä mitattiin tutkimuksessa kovien vaatimusten ja huonon hallinnan yhdistelmällä sekä ponnistelujen ja palkintojen epäsuhdalla.

Tutkimuksessa havaittiin, että hyvä päivittäisten työaikojen hallinta vähensi sairauspoissaoloja erityisesti niissä tilanteissa, joissa työntekijöille

Tutkimuksen perusteella hyvä työaikojen hallinta vähentää sekä työn ulkopuoliseen kuormitukseen että työstressiin liittyvää sairastamista. Tulokset osoittavat, että hyvä työaikojen hallinta on erityisen tärkeää naisten terveydelle.

Työelämän kehittämisen näkökulmasta näyttäytyy, että työaikojen hallintaa vahvistamalla voidaan helpottaa palkkatyön ja kotityön yhteensovittamista.

Tutkimus tehtiin Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa.

saa paremmin ja töihin on kiva tulla.

Henkilöstönäkökulma on se, että lisääntynyt hyvinvointi parantaa työntekijöiden sitoutumista sekä työhön että yritykseen. Yhtiön näkökulmasta hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä on tuottavampi.

Arajärvi lyö pöytään sairauspoissaolojen kustannukset. Poissaolopäivän hinta on keskimäärin 300 euroa ja työkyvyttömyyseläkkeen hinta noin 100 000 euroa. Pitkät sairauslomat tulevat kalliiksi myös poissaolijoille.

Sairausvapaa voi heikentää terveyttä

hankaloittaa urakehitystä ja heikentää taloudellista tilannetta.

Onnetonta on se, että mielialaongelmien aiheuttamilla pitkillä sairausvapailla on taipumus toistua.

Tuettu asteittainen työhönpaluu voi nopeuttaa tervehtymistä.

Tilannetta auttaa vuoden 2007 alussa voimaan tuleva osasairauspäiväraha, jolla tuetaan työhön paluuta pitkän sairausloman jälkeen. Työntekijä sopii työnantajan kanssa osa-aikatyöstä ja saa samalta ajalta osasairauspäivärahaa.

Jukka Arajärven kokemus on, että ihmiset ovat yleensä kiinnostuneempia työhönpaluustaan kuin poissaolosta.

Onko ihmisellä oikeus työkykyyn vai työkyvyttömyyteen? hän kysyykin.

Sairausvapaat voivat jopa heikentää ihmisen terveyttä. Mitä pidempään sairausvapaa jatkuu, sitä vaikeampaa ja epätodennäköisempää töihin paluu on. Sairaus voi aiheuttaa masennusta,

Ylemmät toimihenkilöt sairastavat pikaisesti Sairauspoissaolojen määrien tarkastelu on melkoista tiedettä sekin. Yksi tunnusluku ei riitä antamaan kunnon kuvaa palkansaajien sairastavuudesta.

Esimerkiksi poissaolopäivien keskiarvoa täydentämään tarvitaan tietoa siitä, kuinka suurella osalla palkansaajista on ollut sairauspoissaoloja. Lisäksi tarvitaan tietoa poissaolokerroista ja poissaolokertojen pituudesta. Poissaolokertojen määrään ja poissaolojen pituuteen vaikuttavat myös palkansaajan sosioekonominen asema, sukupuoli, ikä sekä työnantajasektori.

Tilastokeskuksen vuoden 2003 Työolotutkimuksen mukaan 40 prosentilla suomalaisista palkansaajista ei ollut ainuttakaan sairauspoissaolopäivää vuodessa. Lyhyitä 1-3 päivän sairauspoissaoloja oli joka viidennellä palkansaajalla. Yli kolmen päivän mutta alle kuukauden poissaoloja joka kolmannella ja yli kuukauden kestäviä joka kymmenennellä palkansaajalla.

Vuosittaisia ikävakioituja sairauspoissaolopäiviä oli päivien keskimäärällä mitattuna työntekijäasemassa työskentelevillä (11,3 päivää), alemmilla toimihenkilöillä (8,8 päivää) ja ylemmillä toimihenkilöillä (6,3 päivää). Naisilla oli kaikissa henkilöstöryhmissä useampia sairauspoissaolopäiviä kuin miehillä. Ikä kasvatti keskimääräistä sairauspoissaolopäivien määrää sekä miehillä että naisilla. Eniten ikävakioituja sairauspoissaolopäiviä kertyi kunnissa työskenteleville.

Ylempiä toimihenkilöammatteja edustavilla oli lyhyitä alle 3 päivän poissaolokertoja suurin piirtein yhtä paljon kuin muillakin palkansaajilla. Kuitenkin pitkiä yli 3 päivän sairaslomia heillä oli kaikissa ikäryhmissä selvästi muita palkansaajia vähemmän.

Masennus vie työkyvyttömyyseläkkeelle Sairauspäivärahoja maksetaan eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien perus-

teella. Seuraavaksi tärkeimmät syyt ovat mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt.

Työkyvyttömyyseläkkeen aiheuttaa useimmin mielenterveysongelma tai tuki- ja liikuntaelinsairaus.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus työikäisestä väestöstä on pienentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti. Varsinaista työkyvyttömyyseläkettä saa noin 250 000 ihmistä.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeistä 35 prosenttia johtui mielenterveyden häiriöistä vuonna 2003. Vuonna 1996 vastaava prosentti oli 27. Viidennes työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu tuki- ja liikuntaelinten sairauksista. Niiden osuus on vähentynyt.

Mielenterveyseläkkeelle siirrytään keskimäärin 48-vuotiaana, muun syyn vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään noin 53-vuotiaana. Masennus on yleisin mielenterveyseläkkeen diagnoosi.

Mielenterveyseläkkeiden osuus työkyvyttömyyseläkkeistä on suurin valtiosektorilla (39 %), toiseksi suurin kuntasektorilla (32 %). Yksityissektorilla osuus on 24 prosenttia.

Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan Suomessa kuoli vuonna 2005 runsaat 7600 työikäistä (15– 64-vuotiasta) miestä. Yleisin kuolinsyy oli alkoholi, johon kuoli noin 1300 miestä. Sen jälkeen tulevat sydän- ja verisuonitaudit, tapaturmat, itsemurhat, keuhkosyöpä ja aivoverenkierron sairaudet.

Työikäisiä naisia kuoli vuonna 2005 noin 3300. Suurin kuolinsyy on rintasyöpä, sitten tulevat alkoholi, tapaturmat, itsemurhat, sepelvaltimotaudit ja aivoverenkierron sairaudet.

Sairaudet aiheuttavat yhteiskun-

nalle vuosittain noin 20 miljardin euron kustannukset. Valtaosa kustannuksista aiheutuu menetetystä työpanoksesta, varsinkin sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläkkeistä.

Lähteet: Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n työaikakatsaus 2006.

Eläketurvakeskuksen monisteita 50. Helsinki 2004.

Gould, Raija & Nyman, Heidi: Mielenterveys ja työkyvyttömyyseläkkeet.

Kuolemansyyt 2005. Tilastokeskus.

Tutkimuksia 244. Työmarkkinat 2006.

Ylitalo, Marko: Palkansaajien sairauspoissaolot.

Artikkeleita työolotutkimuksesta 2003. Tilastokeskus.

Tietoa Suomen työoloista Tilastotietoja suomalaisten palkansaajien työoloista tarjoaa Työterveyslaitos Työolot Suomessa –sivustollaan.

Osoitteesta http://www.ttl.fi/ Internet/Suomi/Palvelut/Tietokannat/Tyoolot+suomessa löytyy runsaasti tilastotietoja esimerkiksi työtapaturmista, ammattitaudeista, syöpävaarallisille aineille altistumisesta ja sairauspoissaoloista. Tarjolla on myös hyödyllisiä linkkejä lisätietoihin, arviointimenetelmiin ja hyviin käytäntöihin.

Akavalainen 1 | 2007

17

Helena, 48 v.

Pois kalvavasta työympäristöstä Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Kun katsoo Helenan hyvinvoivaa olemusta, ei uskoisi, minkä mankelin läpi hän on käynyt.

Helena tietää, miten salakavalaa uupuminen on. Hän toimi vuosia ylempänä toimihenkilönä, kuuli ja luki asiantuntijalausuntoja uupumisesta ja silti teki kaikki virheet, joista varoitettiin.

– Söin huonosti, kannoin töitä kotiin, tein enemmän ja enemmän.

Lopputulos oli, että luovuus katosi. – Kun olen jälkeenpäin katsonut väsyneenä tekemiäni papereita, näen, etteivät ne niin ihmeellisiä ole.

Pahinta Helenan työhistoriassa oli järjestelmällinen ulossavustus. Hänen esimiehenään oli luottamushenkilö, joka halusi hänen paikalleen. Siitä alkoi kafkamainen painajainen.

– Keinoja ja konsteja riitti. Piti tehdä älyttömiä raportteja ja selvityksiä, joita kukaan ei lukenut. Etsimällä etsittiin virheitä. Työpaikalle palkattiin outplacement-konsultti, jonka tehtävä oli näyttää, että olin tarpeeton. Työstäni hän ei ymmärtänyt mitään.

– Vuoden kuluttua olin ensimmäisellä sairauslomalla alkavan vatsahaavan vuoksi. Käytin lääkkeitä sydämen rytmihäiriöihin, joita minulla oli varsinkin ennen hallituksen kokouksia. Laihduin ja hiusrajani nousi.

– Vuoden kuluttua menin uudelle sairaslomalle. Olin alle 40-vuotias. Työterveyslääkäri sanoi, että noin et voi jatkaa.

Elettiin syvintä lamaa. Uutta työpaikkaa ei noin vain olisi löytynyt eikä hän ammatillisista syistäkään halunnut luovuttaa ja myöntää, että hänen savustajansa olisivat oikeassa.

Piinaa kesti kaksi vuotta. Lopulta hänet irtisanottiin, laittomasti. Hän haastoi työnantajan oikeuteen ja voitti.

Siitä alkoi hänen tervehtymisensä.

Hän pääsi pois kalvavasta työympäristöstä ja keskittyi perheeseensä, osallis-

18

Akavalainen 1 | 2007

tui vanhempaintoimintaan, opetteli kokkaamaan italialaisia, kreikkalaisia ja texmex-ruokia. Hemmotteli perhettään ja samalla kuntoutui.

Häntä auttoivat myös ystävät. – Sain paljon hyviä ohjeita. Yksi neuvo oli, että pidä aina tukkasi ja meikkisi kunnossa. Älä näytä luuserilta.

– Ellei ole kunnossa, sisäinen säteily puuttuu. Jos jaksaa nähdä vaivaa itsestään huolehtimiseen, jaksaa myös pitää päänsä pystyssä.

Sittemmin hän sai hyvän työpaikan, joka aluksi hiveli hänen itsetuntoaan. Ihmissuhderistiriitoja ei ollut, mutta töitä oli liikaa. Vähitellen hän väsyi tekemään muiden töitä omiensa lisäksi ja toimimaan organisaatiossa, jossa luottamusmiesjohto ei sitoutunut päätöksiin.

Nyt hän osasi ajoissa pitää huol-

ta itsestään. – Kun on kerran käynyt kokemani piinan läpi ja nähnyt, miten huonoon kuntoon voi mennä, voi päättää: minun ei enää tarvitse sietää tätä. Minulla on oikeus pitää itseni kunnossa.

Niinpä hän sanoi itsensä irti.

Jonkin aikaa mietittyään hän toteutti haaveensa ja perusti oman yrityksen, jossa hän saa käyttää koko sitä luovuutta, joka väsyneenä oli jäänyt pimentoon. – Enää en ajattele eläkkeelle menoa.

Jalostaako kärsimys, kysyn.

– Toivon hartaasti. En enää tee töitä hullun lailla enkä pidä itseäni korvaamattomana. Tiedän, että elämässä voi sattua kaikenlaista. Se opettaa nöyryyttä. Mieheni sanoi tosi hienosti: sinusta on tullut ihmisenä paljon siedettävämpi kuin aiemmin.

Juhani, 60 v.

Kummallinen ilo pyrkii pintaan Anitta Valtonen vapaa toimittaja

Juhani on juuri täyttänyt 60 vuotta ja jäämässä eläkkeelle. Olo on sekoitus mielihyvää ja haikeutta.

Juhani ryhtyi 27-vuotiaana ekonomina perustamaan yritystä. Hänet valittiin uuden yhtiön toimitusjohtajaksi. Innostus oli suuri ja virtaa riitti.

30-vuotiaana hän ajatteli: “En halua jumittua paikalleni.” Hän otti puolen vuoden virkavapaan, lähti Ranskaan ja nautti vapaudesta. Nuorena saattoi tehdä irtiottoja. Hän päätti tehdä saman uudelleen kymmenen vuoden kuluttua.

Palattuaan hän laajensi yritystä.

Se kasvoi ja menestyi. Henkilökunnalla oli hauskaa yhdessä, töissä ja vapaaaikana, juhlaa ja juhlittavaa riitti.

40-vuotiaana, kun olisi ollut uuden irtioton tarve, hän huomasi ettei se ollutkaan mahdollista kasvaneen firman toimitusjohtajalle Hän osallistui sen sijaan vuoden mittaiseen liikkeenjohdon jatkokoulutusohjelmaan.

– Sain siellä hyvän verkoston, josta oli hyötyä firmalle. Ostin uuden yrityksen ja kehitin liikeideaa. Olin kolmen yhtiön toimitusjohtaja.

Sitten kävi vanhanaikaisesti. Kasvu loppui ja kannattavuus heikkeni. – Omistaja ja rahoittaja löivät suitsia suuhun, mikä ahdisti. Kyllästyin rutiineihin, koska olen kehittäjä.

Lama pätkähti päälle. Valuuttalaina kasvoi yhdessä yössä 40 prosenttia. Asiakkailta loppuivat rahat ja piti ryhtyä saneeraamaan. – Yritin välttää irtisanomisia, mutta osa toiminnoista oli pakko ulkoistaa. Pudotimme palkkojamme 20 prosenttia puoleksitoista vuodeksi ja henkilökunta vaihtoi lomarahojaan vapaaksi. Pääsimme laman yli, mutta entinen draivi oli kadonnut.

– Työ ja firma olivat minulle tärkeintä elämässä. En voinut hyvin, jos yrityksen kassassa ei ollut rahaa. Pystyin yllättävän hyvin hoitamaan työni ja sulkemaan pois pahan olon ja ahdistuksen, mutta yksityiselämäni kärsi. Kä-

vin läpi kaksi avioeroa ja minulla oli kolme lasta.

– Olin oppinut peittämään tunteeni ja ahdistukseni. Toisen avioeron jälkeen olin tosi pahassa jamassa ja hakeuduin terapiaan. Kävin läpi ankaran lapsuuteni ja löysin pahoinvointini perimmäiset syyt. Se avasi monia lukkoja. Nyt hyväksyn – vähän surumielisesti – sen mitä tapahtui.

Juhanin paineita helpotti myös lapsuuden kaveripiiri ja yrityksen hallituksen puheenjohtaja, jonka kanssa hän saattoi keskustella kaikesta mahdollisesta. – Kun hän jäi eläkkeelle, alkoi henkinen lähtölaskentani.

– Seuraava kulminaatiopiste oli firman suuri 30-vuotisjuhla, joissa näin tekemisieni koko kaaren. Tilitys urastani tuli tehtyä.

– Päätin vielä hankkia yritykselle uudet toimitilat ja hoitaa remontin.

Huomasin toimivani voimieni äärirajoilla. Ajattelin, etten itse enää muuta uusiin tiloihin. Esitin asian hallitukselle ja sovimme uuden toimitusjohtajan hakemisen aikataulusta. Ratkaisu helpot-

ti suunnattomasti.

– Päätin jäädä eläkkeelle, kun tajusin mitä jatkaminen voisi merkitä.

Parin viikon sisällä neljä tuttuani kuoli; kaksi syöpään, yksi aivoinfarktiin, yksi aortan repeämään. Ei helkutti, elämällä ei ole takuita. Haluan jäädä eläkkeelle vielä kun olen kunnossa ja pystyn nauttimaan harrastuksista ja elämästä yhdessä läheisteni kanssa.

– Uuden toimitusjohtajan astuttua remmiin huomasin pian, ettei minua enää tarvita täällä. Se on haikeaa ja samalla helpottavaa. Kukaan ei odota minun enää tekevän päätöksiä.

Juhani inhoaa pompöösejä juhlia, mutta joku lähtöriitti vielä puuttuu. – Ehkä kokoan parhaimmat työkaverini yhteen ja syömme, juomme, saunomme ja laulamme minut irti tästä työyhteisöstä.

– En tiedä, mitä teen ensi syksynä. Haluan tarkastella asioita rauhassa, niin että sielu ennättää mukaan.

Olen huomannut senkin, että kummallinen ilo pyrkii pintaan.

Akavalainen 1 | 2007

19

Ei tullut ihan takkia, mutta liivit kuitenkin

Marketta Harinen tiedottaja

Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen tarkoituksena on parantaa tuotavuutta, hillitä kuntien menojen kasvua, kehittää kuntien järjestämien palvelujen ohjausta ja varmistaa koko maassa laadukkaat ja kansalaisten saatavilla olevat palvelut.

Puitelaki antaa nimensä mukaisesti kunnille raamit, kun ne uudistavat kunta- ja palvelurakenteita.

Lakiin sisältyykin useita kuntia koskevia velvoitteita. Niiden pitää laatia elokuun loppuun mennessä selvitykset yhteistyöstä ja toimeenpanosuunnitelmat palveluiden järjestämisestä. Yhteistyö edellyttää joko kuntaliitoksia tai yhteistoiminta-alueita. Pääkaupunkiseutu ja 16 kaupunkiseutua tekevät erikseen suunnitelmat seudullisesta yhteistyöstä.

Kuntia kannustetaan liitoksiin ja yli 20 000 asukkaan kuntien muodostamiseen. Jos yhteisen rajan puuttuminen estää halutut yhdistymiset, kuntien on joka tapauksessa kyettävä korjaamaan palvelujen puutteet yhteistoiminnan ja yhteisvastuun avulla.

Terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja koulutoimi ovat niitä perustuslain edellyttämiä peruspalveluja, jotka on pystyttävä järjestämään.

Tässä vaiheessa ei vielä ollut poliittista valmiutta pohtia esimerkiksi erikoissairaanhoidon tai ammattikorkeakoulujärjestelmän uudistamista. Monien mielestä sillekin tarkastelulle olisi tarvetta.

Laki ei takaa vielä mitään Hemmilä lukee lain perusteluja ja hymähtää: kaunista ja hyvää, mutta laki sinänsä ei takaa vielä mitään. Hän antaa esimerkin: jos kaksi elinkelvotonta

20

Akavalainen 1 | 2007

kuntaa liittyy yhteen, tulos ei voi olla paljon alkuperäistä tilannetta parempi. Sen uskoo maallikkokin.

Toisaalta Suomen kunnat ovat niin erilaisia, että samanlaiset keinot eivät millään sovi kaikille.

– On silti välttämätöntä tehdä jotain. Maassa on ollut siitä selkeä poliittinen tahto: kuntien rakenteita ja valtionosuusjärjestelmää on uudistettava. Valtion ja kuntien tehtävänjakoon liittyvät ratkaisut ovat puitelaissa tosin pieniä, eikä niillä ole käytännössä suurta merkitystä, ei myöskään kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksella, Hemmilä toteaa.

Rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksessa kuntien verotulopohjaa vahvistetaan siirtämällä verovähennyksiä valtion rasitukseksi. Valtion ja kuntien välinen kustannusten jako ei kuitenkaan muutu, kun valtionosuudet samalla vähenevät.

Hemmilän mielestä on tervettä, että pääkaupunkiseutu ja 16 muuta kaupunkiseutua joutuvat nyt tarkastelemaan kunnallisten peruspalvelujensa lisäksi myös maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista ja palvelujen käyttöä yli kuntarajojen. Pohjoisen ongelmat jäävät silti ratkaisematta, sillä puitelain kaupunkiseutuihin ei kuulu yhtään Lapin kaupunkia.

Työ ja toimeentulo säilyy Lain aiheuttamat uudelleenjärjestelyt toteutetaan kunnissa yhteistoiminnassa kuntien henkilöstön edustajien kanssa. Henkilöstöä ei saa uudelleenjärjestelyjen takia irtisanoa taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla viiden vuoden aikana, puitelaissa tode-

MARKETTA HARINEN

JUKO:n neuvottelujohtaja Pekka Hemmilä pitää kunta- ja palvelurakenteen uudistukseen tähtäävää puitelakia kelvollisena yrityksenä ratkaista kuntatalouden ja julkisten palvelujen ahdinkoa. Kaikkien kuntien on nyt ainakin pakko pysähtyä miettimään, miten järjestää asiansa. Yhteistoimintaa toisten kanssa ei voi välttää.

Pekka Hemmilän mielestä kuntien taloudellisia ongelmia ei ratkaista siirtämällä palvelut yksityisten tuottamiksi. Rönsyt pitää karsia, mutta kuntien on nyt aika keskittyä peruspalvelujen tuottamiseen. Siihen kunta- ja palvelurakenneuudistus tarjoaa kyllä keinoja.

taan.

Ajatuksena on, että kun uusia kuntarakenteita syntyy, yhdistyvien kuntien palkolliset siirtyvät uuden yksikön palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä.

- Jos ihmisellä on halua muuttaa tehtäviään, irtisanomisia ei tule. Peruspalvelujen parissa töitä varmasti riittää, oppilaat ja potilaat eivät häviä mihinkään. Toisaalta uutta pitää ryhtyä rakentamaan ja siinä erityisesti akavalaisilla on paljon työtä.

Hemmilän näkemys on, että kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen myötä henkilöstön määrä vähenee kunnissa vain hieman ja sekin hallinnon puolelta. Ongelma tulee pikemminkin olemaan, mistä saadaan kuntapuolella väkeä, kun suuret ikäluokat siirtyvät vähitellen eläkepäiville.

Totta on, että kun kymmenen kuntaa yhdistyy, uusi kuntakokonaisuus ei tarvitse kymmentä kunnanjohtajaa, koulutoimenjohtajaa tai sosiaalijohtajaa.

– Johtavassa asemassa olevia tarvitaan oli nimike mikä hyvänsä. Akavalaisilla on kykyä ja halua muutok-

seen, Hemmilä uskoo, vaikka juuri johtavassa asemassa olevat ovat vastustaneet uudistusta eniten.

Hemmilän mielestä nyt pitää mennä muutokseen mukaan ja ottaa selvää asioista. Tietämättömyys lisää epävarmuutta ja vie työmotivaatiota.

Siksi JUKO:n luottamusmiesjoukkoa on koulutettu ja koulutetaan ahkerasti.

Kun muutos on tulossa, se on otettava haltuun eikä kaivauduttava poteroihin.

Kun puitelaki on nyt hyväksytty, kunnan työnantajapuoli ja palkansaajajärjestöt voisivat antaa vielä täsmennettyjä ohjeita palvelussuhdeturvasta, henkilöstön siirtymisestä uuden työnantajan palvelukseen ja siitä, miten palvelussuhteita ryhdytään harmonisoimaan.

– Aluksi samoista tehtävistä maksetaan varmasti eri palkkoja, kun yhdistyneillä kunnilla on ollut erilaisia paikallisia sopimuksia. Ajan mittaan palkat muotoutuvat kuitenkin uuden kuntakokonaisuuden henkilöstöstrategian mukaisiksi.

Työmarkkinaneuvotteluihin uudistus tuo oman muutoksensa. Kun kuntakoko kasvaa, myös työhön liittyvä matkustaminen lisääntyy. Sen korvaa-

misesta sopiminen on yksi tämän vuoden neuvottelujen ajankohtainen kysymys.

– Tosin Kainuun mallin koeluontoinen sopimus matkustamisen korvaamisesta toiminee hyvänä pohjana, Hemmilä arvelee.

Keskitytään peruspalveluihin - Nyt kunnat voisivat keskittyä lopultakin olennaiseen, perusosaamiseensa ja peruspalveluihin, Hemmilä miettii. Ne kun pitää joka tapauksessa tuottaa.

Välttämättömät peruspalvelut ja kunnallistekniikka ensin ja jos sen jälkeen rahkeissa on vielä varaa, niin tehtäköön muutakin.

Varmuuden vuoksi Hemmilä huomauttaa, että välttämättömiin peruspalveluihin kuuluvat myös esimerkiksi kirjastopalvelut. Niitä ei voi jättää ulkopuolisille toimijoille.

Hänen mielestään yksityisen puolen liiketalouden mallit ja terminologia istuvat huonosti kunnalliseen toimintaan, vaikka viime vuosina niitä on yritetty väkisin tunkea kuntapuolelle. Siellä ei yksinkertaisesti ole eikä synny aitoa markkinatilannetta.

Se on näkynyt lukemattomina

hankkeina, tilaaja - tuottaja -malleina ja trendikkäinä projekteina, joissa erilaiset konsultit on päästetty rahastamaan kuntia oikein olan takaa. Kunnan palkansaaja on taas sidottu näihin moniin kehitystehtäviin niin, että on välillä ollut hankalaa keskittyä omaan työhönsä.

– Totta kai pitää kannustaa tuottavuuteen, tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen, mutta ei apu tule markkinoilta, vaan osaamisesta, töiden sisällöstä ja hyvästä johtamisesta. Kilpailukykyiset työsuhteen ehdot ovat tietysti myös olennainen osa tätä kokonaisuutta. Kun talous on kunnossa, se näkyy myös henkilöstön asemassa, Hemmilä tuumaa.Kuntien väestötavoitteet ovat olleet täysin ylimitoitettuja. Hemmilän mukaan ne eivät voi toteutua eikä elinkeinorakenne voi monipuolistua joka puolella Suomea.

– Tosiasioita on pakko katsoa silmiin. Miksi köyhät syrjäseutujen kunnat eivät voisi ottaa ohjelmakseen hallittua alasajoa: peruspalvelut pelaisivat, ihmisillä olisi hyvä olla, eikä kunnassa lähdettäisi juoksemaan kaiken maailman virvatulien perään.

Asiat ovat pohjimmiltaan yksikertaisia.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ytimet •

•

• •

Puitelaki tuo pelisääntöjä siihen, miten kuntien on toimittava yhdessä, jotta ne pystyvät turvaamaan kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Tavoitteena on myös vauhdittaa kuntaliitoksia.

Perusterveydenhuollossa ja siihen liittyvissä sosiaalipalveluissa asukaspohjan tulee olla vähintään 20 000. Kunnat voivat muodostaa yhteistoiminta-alueen, joka vastaa näistä palveluista.

Ammatillisen peruskoulutuksen järjestämisessä tarvittava asukaspohja on 50 000.

Poikkeuksia voidaan sallia esimerkiksi pitkien etäisyyksien tai kieliolojen vuoksi ja muutamista muista syistä.

•

•

•

•

Pääkaupunkiseudun kunnat joutuvat parantamaan kuntarajat ylittävää yhteistyötä esimerkiksi asumisessa, liikenteessä, palveluissa ja maankäytössä.

Maakuntien keskuskaupunkien on laadittava vastaava suunnitelma lähellä olevien tai niihin kiinteästi kuuluvien kuntien kanssa.

Erityisissä talousvaikeuksissa olevat kunnat joutuvat yhdessä valtion kanssa selvittämään, pystyvätkö ne turvaamaan palvelut asukkailleen.

Pakkoliitokset uhkaavat kovissa talousvaikeuksissa lähivuodet sinnitteleviä kuntia.

Valtio kannustaa kuntaliitoksiin antamalla korotettua yhdistymisavustusta, kun liitokset tapahtuvat vuosina 2008–2013.

•

Laki tulee voimaan helmikuun aikana. Jokainen kunta saa kevään kuluessa sähköisesti kyselylomakkeen, jossa ne joutuvat selvittämään yhteistyökuvionsa ja suunnitelmansa palveluiden järjestämisestä. Ne pitää palauttaa sisäasiainministeriöön elokuun loppuun mennessä sähköisesti. Ensi vuoden alun kuntajaon muutoksista on jätettävä esitys sisäasiainministeriöön viimeistään maaliskuun lopussa. Vuoden 2009 alun kuntajaon muutoksista on jätettävä esitys tämän vuoden loppuun mennessä.

Akavalainen 1 | 2007

21

Työtä riittää luottamusmiehilläkin, kun kuntarakenteita myllätään JUKO:n pääluottamusmies Seija Tommolan mukaan kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen ei ole herättänyt Lahden seudulla suuria tunteita.

Lahti on yksi niistä 16 kaupungista, joka on puitelain mukaisesti vetovastuussa alueen palvelujen järjestämisestä yli kuntarajojen.

– Vuoden alusta tällä seudulla aloitti jo varsin laaja sosiaali- ja terveyspiiri (sote), jota seurataan nyt silmä kovana. Ilmeisesti varsinainen kuntaja palvelurakenneuudistus jää meillä toistaiseksi sote-piirin varjoon. Sinänsä vastaanotto on ollut asiallista, eikä suuria pelkoja ole ollut, Tommola sanoo.

Lahden seudulla henkilöstö on ollut mukana alusta lähtien kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa. Osallistuminen on ollut aktiivista, samoin tiedotus. Aiheen ympärille on perustettu runsaasti työryhmiä ja alatyöryhmiä, joissa kaikissa on henkilöstön edustaja ja varaedustaja.

– JUKO:llakin on paikkoja lähes kaikissa työryhmissä, ja kaikki kunnat ovat edustettuina. Yhteys muiden kuntien jukolaisiin on saatu toimimaan ja tieto kulkee työryhmistä eteenpäin.

Meillä on varsinainen henkilöstötyöryhmä, jossa on kaikkien järjestöjen edustus. Asioista tiedottaminen toimii heidän kauttaan kuten myös paikkojen jako työryhmiin.

Lahden seudulla on kuntarajojen ylittämistä päästy harjoittelemaan vasta perustetun sosiaali- ja terveyspiirin kanssa. Jukolaisilla luottamusmiehillä on riittänyt urakoimista lukuisissa työryhmissä ja alatyöryhmissä, pääluottamusmies Seija Tommola kertoo.

Lahdessa jukolaiset pääluottamusmiehet Tommola ja Markus Lahtimo ovat jakaneet tehtäviä. Tommola on ollut mukana vaikuttamassa sotepiirissä ja Lahtimon vastuulla on ollut kunta- ja palvelurakenteen uudistus.

Tommola on Lahtimon varana sen ohjausryhmässä.

– Kaikkien työryhmien esityslistat ja pöytäkirjat ovat käytössäni.

Vien ne aina jukolaisten luottamusmiesten kokoukseen, joten meillä ainakin tieto kulkee. Tarvittaessa käytämme luottamusmiehiä myös asiantuntijoina. (MH)

Vuorottelua esitetään vakinaistettavaksi Vuorotteluvapaan jatkoa pohtinut työryhmä esittää, että järjestelmä vakinaistettaisiin. Vuorotteluvapaa on ollut kokeiluna voimassa väliaikaisesti, tosin jo useamman vuoden.

Vaikka työryhmä päätyi esittämään vuorottelun vakinaistamista, rahoitus jäi edelleen auki. Järjestelmää on rahoitettu työttömyysvakuutuksesta, jonka maksamiseen osallistuvat val-

22

Akavalainen 1 | 2007

tio, työnantajat ja palkansaajat. Rahoituksesta joudutaan vääntämään kättä myöhemmin.

Vakinaistamisesitys sisältää myös joitakin muutoksia nykykäytäntöön.

Esimerkiksi jatkossa vuorotteluvapaa pitäisi käyttää kahden vuoden kuluessa. Opiskelijoiden edellytyksiä tuurata vuorottelijaa esitetään täsmennettäväksi ja selkiytettäväksi. Lisäksi

saman työnantajan leivissä on pitänyt olla yhtäjaksoisesti vähintään 13 kuukautta ennen kuin vuorottelulle voisi päästä.

Kunta-alakin saa yhteistoimintalain Myös kunta-ala on saamassa oman yhteistoimintalakinsa. Siinä kuntien yhteistoiminnan perussäännökset nostetaan lain tasolle aiemman yleissopimuksen sijaan.

Jouni Vattulainen lakimies

Yksityisellä sektorilla ja valtiolla on oma yhteistoimintalakinsa. Kunta-alan yhteistoiminta on tähän saakka perustunut vain sopimukseen, joka kuitenkin on vastannut oikeusvaikutuksiltaan virka- ja työehtosopimusta.

Kunnan yt-laissa on nyt otettu huomioon voimassa olevan yleissopimuksen lisäksi esitys laiksi yhteistoiminnasta yrityksissä ja laki yhteistoiminnasta valtiolla. Laissa on huomioitu kunta-alan erityispiirteet, joten yhteistoimintamenettely on osin yksityistä sektoria väljempää. Lailla ei haluta kahlita luontevaa yhteistoimintaa.

Laki sisältäisi mahdollisuuden sopia työ- ja virkaehtosopimuksin toisin tietyistä lain kohdista. Näin yhteistoimintaa voitaisiin edelleen kehittää paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivaksi, eikä voimassa olevia paikallisia järjestelyjä tarvitsisi purkaa.

Lain tavoitteena on säätää yhteistoiminnalle vähimmäistaso. Käytännössä yhteistoimintaa voitaisiin kunnis-

sa hoitaa lakia monimuotoisemminkin.

Yhteistoiminta tulisi järjestää siten, että henkilöstölle annetaan mahdollisuus osallistua kunnan toiminnan kehittämiseen yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Yhteistoimintalain mukaisesti henkilöstö pääsee myös vaikuttamaan omaa työtään ja työyhteisöään koskevien päätösten valmisteluun.

Yhteistoiminnassa käsiteltävät asiat olisivat kutakuinkin samat kuin nykyisessä sopimuksessa. Uutta on se, että määräaikaiset ja osa-aikaiset palvelussuhteet pitää selvittää tarkemmin. Yhteistoimintamenettelyssä on laadittava vuosittain suunnitelma, josta käyvät ilmi määrä- ja osa-aikaisten palvelussuhteiden käytön periaatteet.

Lisäksi kunnan on annettava neljännesvuosittain henkilöstön edustajille heidän pyynnöstään selvitys määrä- ja osa-aikaisissa töissä olevien lukumäärästä.

Lakiin on myös otettu aiemmin

sopimuksessa olleet muutosturvaa koskevat säännökset sekä säännökset yhteistoimintamenettelystä vuokratyövoiman käytössä ja liikkeen luovutustilanteessa.

Laissa on yksityisen sektorin ytlakia vastaavat säännökset hyvityksestä ja rangaistuksista. Jos työnantaja on laiminlyönyt yhteistoimintamenettelyn irtisanoessaan, lomauttaessaan tai osaaikaistaessaan, työnantaja voidaan määrätä maksamaan hyvitystä enintään 30 000 euroa.

Lakiesitys työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa, joka on eduskunnan käsiteltävänä, perustuu kolmikantaisen toimikunnan yksimieliseen mietintöön. Toimikunnassa oli edustaja kaikista kunnallisista pääsopijajärjestöistä.

Lain sisältöä selvitetään tarkemmin JUKO:n tämän vuoden koulutustilaisuuksissa.

Laki herättelee yhteistoiminnan henkeen – Toimikunnan työ ei ollut helppoa.

Työskentelyn aikana kävi selväksi, että työnantajien ja palkansaajajärjestöjen käsitykset yhteistoiminnan toimivuudesta kunnissa poikkesivat toisistaan, kertoo JUKO:n lakimies Jouni Vattulainen.

JUKO:n luottamusmiehilleen tekemän kyselyn mukaan yhteistoimintaneuvottelut ovat usein olleet vain muodollista kuulemista. Aito yhteistoiminnan henki on puuttunut. Lisäksi tietojen saamisessa on kyselyn mukaan ongelmia.

– Toki on myös kuntia joissa yhteistoiminta koetaan toimivaksi, Vat-

tulainen toteaa.

Vattulaisen mukaan yhteistoiminnan merkitys korostuu nyt, kun kuntien toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kunnalliset palvelurakenteet ovat muuttuneet ja edelleen muuttuvat.

Suuria myllerryksiä on tulossa myös vireillä olevasta kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta.

– Muutoshankkeiden onnistumisen ja kunnan tehokkaan toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua asioiden valmisteluun, Vattulainen huomauttaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaissa kiinnitetäänkin erityistä huomiota yhteistoimintaan. Sen mukaan uudelleen järjestelyt, selvitykset ja suunnitelmat valmistellaan yhteistoiminnassa kuntien henkilöstön edustajien kanssa voimassa olevien yt-säännösten mukaan. Yhteistoiminta tulisi tällöin toteuttaa myös ylikunnallisella tasolla.

– Työnantajien herättely yhteistoiminnan henkeen tulee juuri oikeaan aikaan. Työnantajat eivät useinkaan miellä yhteistoimintasopimusta yhtä velvoittavaksi kuin lakia, joka nyt saatiin.

Akavalainen 1 | 2007

23

Kolumni

Mikä on keskiluokka?

Barbara Ehrenreichin raportista Petetty keskiluokka käydyssä verkkokeskustelussa enemmistö osanottajista kertoi, että koulutus ei tuonutkaan vastaavaa työtä tai odotettua elintasoa. Osa kirjoittajista moralisoi sitä, kuinka jotkut kehtasivat nirsoilla työn suhteen tai päivittelivät muuten hyväosaisten kyltymättömyyttä. Monia käsite ’keskiluokka’ ärsytti; he katsoivat keskiluokan jo käsitteenä pakenevan määritelmiä.

Mediaanitulo, koulutus tai elämäntyyli eivät yksin riitä määritelmiksi. Keskiluokan tärkein määre näyttäisi akateemisten työntekijöiden pettymyksestä päätellen olevan riippuvuuden vähentäminen työn avulla. Suuromistajan riippumattomuus ei ole oman työpanoksen varassa, kun taas proletaari ei voi ahkeroida itseään vapauteen.

Vanha keskiluokka koostui käsityöläisistä ja puodinpitäjistä. On perusteita nähdä Suomen ensimmäinen laaja keskiluokka isonjaon tuottamissa talonpoikaisissa maa- ja metsätilojen omistajissa eikä kaupunkipahasten vähissä porvareissa. Pienomistajat välttivät omaisuutensa turvin orjuuttavat työehdot.

Palkkatyö pakotti enemmistön markkinariippuvuuteen: pääomaa kertyy vain, jos tekijät irrotetaan tuotantovälineistään. Palkkatyö lakkasi olemasta irtolaisväestön pätkätyöläisyyttä oikeastaan vasta, kun epäitsenäisiä oli yhteiskunnissa enemmistö ja paine sen mukainen. Uusi keskiluokkakin – toimistojen kaulusköyhälistö – teki toisen töitä.

Työ ”keskiluokkaistui” länsimaissa 1970-luvulle mennessä niin työehdoiltaan ja ostovoimaltaan. Palkkatyön periaatteellinen riippuvuus unohtui. Riippuvuus on noussut taas esille, kun 1970-luvulla alkanutta ylikapasiteettikriisiä on hoidettu vähentämällä työvoimaa ja halventamalla työtä.

Tuottavuutta on nostettu pidentämällä keskiluokan päivää ja alityöllistämällä muut. Organisaatioista on otettu löysät pois. Koulutuksella ja kokemuksella hankittu vapaaalue on kaventunut, kun prosessiteollinen ositus, valvonta ja laadunvarmistus ovat marssineet akavalaisiin töihin.

Keskiluokka syntyi, kun feodalismin oli väistyttävä valtioiden kilpaillessa veropohjasta. Talonpojat tuottivat enemmän vain, jos hyötyivät itsekin tuottamastaan ylijäämästä.

Kun palveluiden tuottavuutta nyt nostetaan prosessiteollisella mallilla Wal-Martin tapaan, yhteiskunta polarisoituu omaisuus- ja optiotuloista eläjien prosentin kymmenekseen ja laajaan prekariaattiin. Itsenäiset yrittäjät joutuvat ketjujen alihankkijoiksi, jotka tekevät pitkää päivää alle omakustannushinnan.

24

Akavalainen 1 | 2007

On odotettavissa, että organisaatioiltaan täydelliseksi trimmattu kapitalismi kivettyy samaan motivaatiokriisiin, joka romahdutti reaalisosialismin. Miksi välittää, jos ahkeruus ei kannata?

Jaksamisen suurin kompastuskivi ei ole suomalaisen insinöörijohtajan sosiaalisen älyn puute. Kaikkia organisaatioita haastaa kysymys, miten voidaan saavuttaa työnjaon tuottavuusedut lannistamatta työntekijöitä.

Juha Siltala Suomen historian professori Helsingin yliopisto Nykyhetkeen päivitetty painos hänen keskustelua herättäneestä kirjastaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia ilmestyy huhtikuussa 2007.

Henkilöstörahastot jakavat yhä enemmän rahaa Henkilöstörahastojen suosio on kasvussa. Ne kanavoivat osan työyhteisön menestyksestä voittopalkkioina koko henkilöstölle.

Marketta Harinen tiedottaja

Henkilöstörahasto on yrityksen tai viraston henkilöstön perustama, omistama ja hallitsema rahasto. Se hallinnoi työnantajayritykseltä tai -virastolta voittopalkkioerinä vastaanottamiaan varoja ja niiden sijoittamisesta saamiaan tuottoja.

Rahaston perustaminen edellyttää, että yritys tai virasto ottaa käyttöön voittopalkkiojärjestelmän, jossa se sitoutuu maksamaan rahastolle voittopalkkioeriä. Yrityksessä voittopalkkioerän pitää määräytyä olennaiselta osin toiminnan kannattavuuden perusteella. Sen lisäksi voidaan käyttää muita toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta mittaavia tekijöitä. Virastossa voittopalkkiojärjestelmän korvaa tulospalkkausjärjestelmä, jonka mukaisesti virasto maksaa rahastolle voittopalkkioita.

Rahastojen arvokin kasvaa Vuonna 2004 henkilöstörahastojen arvo oli jo 285 miljoonaa euroa eli jäsentä kohden 3 915 euroa. Rahastojen arvo kasvoi vuodessa 34 miljoonaa euroa.

Vuonna 2004 voittopalkkioita tuloutettiin kaikkiaan 60 miljoonaa euroa

yhteensä 24 henkilöstörahastolle. Näissä rahastoissa voittopalkkio oli keskimäärin 1 213 euroa jäsentä kohden.

Henkilöstörahastojen jäsenet nostivat rahasto-osuuksia 43 miljoonan euron edestä yhteensä 28 rahastossa.

Maksettu osuus oli keskimäärin 630 euroa, kun se vuotta aiemmin oli 432 euroa. Sekä maksettujen voittopalkkioiden että rahasto-osuuksien nostojen suuruus vaihtelee merkittävästi eri rahastoissa.

Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen laatimasta henkilöstörahastojen tilinpäätöstilastosta. Tilastossa on mukana 33 rahastoa, jotka tekivät tilinpäätöksen vuonna 2004. Näiden rahastojen jäsenmäärä oli 72 910.

Etua henkilöstölle ja työnantajalle Rahastojen avulla pyritään lisäämään yritysten ja virastojen sisäistä yhteistoimintaa, kannustamaan työntekijöitä, edistämään taloudellista tasa-arvoa sekä parantamaan yritysten kilpailukykyä ja tehostamaan virastojen toimintaa.

Rahastojen perustamisen teki mahdolliseksi vuoden 1990 alun henki-

löstörahastolaki, joka loi lainsäädännölliset edellytykset rahastojen perustamiselle yrityksiin. Vuonna 1999 voimaan tulleella henkilöstörahastolain muutoksella rahastojen perustaminen tuli mahdolliseksi myös valtion virastoihin ja laitoksiin sekä liikelaitoksiin.

Henkilöstörahastoille maksetut voittopalkkioerät kanavoivat osan yrityksen taloudellisesta menestyksestä ja viraston toiminnan tehostumisesta saadusta hyödystä voittopalkkioina koko henkilöstölle. Henkilöstörahasto on sekä työnantajan että työntekijän kannalta muita tulospalkkausmuotoja selvästi edullisempi palkitsemistapa.

Rahastolta ei peritä tulo- eikä varallisuusveroa. Jäsen maksaa nostamastaan rahasto-osuudesta ja ylijäämästä veroa vain 80 prosentin osalta, 20 prosenttia on verovapaata tuloa. Jäsenen rahastosta nostamia eriä verotetaan hänen ansiotulonaan sinä vuonna, jona nosto tapahtuu.

Rahastolle suoritettu voittopalkkioerä on yritykselle vähennyskelpoinen meno verotuksessa. Työnantajan ei tarvitse maksaa työeläke- sosiaaliturva- eikä muitakaan työnantajamaksuja rahastolle maksamastaan voittopalkkioerästä.

Kuntatekniikan akateemiset järjestäytyivät TEKiin Kuntatekniikan Akateemiset KIA ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEK hyväksyivät liittymis- ja yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on, että KIAn noin 500 jäsentä liittyvät TEKiin ja TEKin kautta AKAVAan.

KIA oli aiemmin STTK:laisen liiton jäsenjärjestö.

Suurin osa KIAn jäsenistä on diplomi-insinöörejä ja arkkitehtejä. He työskentelevät kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa teknisen sektorin

asiantuntija- ja johtotehtävissä.

TEKiin kuuluu entuudestaan noin 1 400 kuntien palveluksessa työskentelevää jäsentä, joista noin 700 kunnan teknisellä sektorilla.

Akavalainen 1 | 2007

25

Luottamuksen kautta menestykseen Tieto ja osaaminen eivät riitä työyhteisön menestykseen. Siihen tarvitaan myös sosiaalista pääomaa: luottamusta, verkostoja ja yhteisiä pelisääntöjä. - Luottamus on pehmeä keino koviin tuloksiin, professori Kirsimarja Blomqvist sanoo.

Marketta Harinen tiedottaja

Luottamus on noussut tutkimuskohteeksi, kun on pitänyt löytää keinoja, miten toimia muuttuvassa toimintaympäristössä. Ympäristön muutokseen liittyy epävarmuutta, maailma verkostoituu, virtualisoituu ja on entistä enemmän riippuvainen teknologiasta. Myös inhimillisen pääoman merkitys tuotannontekijänä kasvaa.

– Mitä suurempia riskejä ja muutosta yrityksien ja organisaatioiden toimintaympäristöön sisältyy, sitä suurempi on tarve luottamukselle, huomauttaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteiden osaston tietojohtamisen professori Blomqvist.

Yrityksistä selviävät ne, jotka näkevät muutokset, tarttuvat niihin ja organisoivat tarvittavan osaamisen sisäisistä ja ulkoisista verkostoista.

Kirsimarja Blomqvist on intoutunut tutkimaan luottamusta ja sen roolia työelämässä. Aihetta on käsitelty jo 1950-luvulta lähtien, mutta vasta 1990luvulla tämä monitieteinen tutkimusalue lähti uuteen nousuun. Suomessa luottamuksen parissa työskentelee eri tieteenalojen tutkijoita useissa yliopistoissa.

Lappeenrannassa tutkitaan luottamuksen sovelluksia työ- ja liike-elämässä erityisesti liiketaloustieteiden näkökulmasta. Rahoitusta Blomqvistin tutkimusryhmälle on herunut niin Tekesiltä kuin Suomen Akatemialtakin.

Verkostojen maailma Yritykset ja organisaatiot ovat tätä nykyä osana verkostoja, jotka tekevät yhteistyötä ja kilpailevat keskenään.

Verkostoissa pyörivät ostajat, jakelijat, toimittajat, konsultit, kilpailijat, yliopistot, hallinto - toimijoita on monenlaisia ja paljon. Verkostoissa yritysten rajat menettävät merkitystään, sillä

26

Akavalainen 1 | 2007

verkostoista organisaatiot saavat informaatiota ja toimintaa täydentäviä voimavaroja. Yritys, organisaatio on näin dynaaminen toimija ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että peräti 50-80 prosenttia yritysten välisistä yhteistyösuhteista epäonnistuu, eivätkä osapuolet saavuta yhteistyölle asettamiaan tavoitteita. Avainsana onnistumisessa on yhteistyökyky.

– Yhteistyön tuloksellisuus lähtee meistä itsestämme. Näitä pehmeitä, tuloksellisen yhteistyön piileviä menestystekijöitä ovat luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen. Luottamus on näistä ehkä se kaikkein keskeisin tekijä. Luottamus mahdollistaa riskinottamisen ja sitoutumisen sekä lisää kommunikaation ja yhteistyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Yhteistyökyvykkyyden eri tekijät vahvistavat toisiaan, sillä toisaalta luottamuksen syntyminen edellyttää kommunikaatiota, Blomqvist sanoo.

Luottamus yhteistyön ytimessä Jotta verkostossa voisi toimia menestyksekkäästi, organisaation sisäisen yhteistyön täytyy sujua. Sisäisen yhteistyön onnistuminen on sitä tärkeämpää, mitä monimutkaisempi hanke on kyseessä, mitä suurempi on piilevän tiedon merkitys ja mitä dynaamisempi on ympäristö. Myös toisistaan riippuvaiset yksiköt tekevät sisäisen yhteistyön entistäkin tärkeämmäksi.

– Sisäisen yhteistyön säännöt vaikuttavat ulkoiseen yhteistyöhön.

Vahva sisäinen ja ulkoinen yhteistyö johtaa tehokkaampaan tiedon kulkuun, oppimiseen, innovaatioihin ja parempaan ulkoisten yhteistyösuhteiden

hallintaan. Luottamus edistää sekä organisaation sisäistä että ulkoista yhteistyötä.

Luottamus helpottaa ja tehostaa esimiestyötä ja tiimityötä, asiantuntijatyötä ja konsultointia. Sitä tarvitaan myyntityössä ja muutosjohtamisessa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, ulkoistamisessa… Voisi pikemminkin ihmetellä, missäpä sitä ei tarvittaisi.

Jos työyhteisössä ei ole luottamusta, siitä ei hyvä seuraa. Kommunikaatio ei toimi, syntyy väärinkäsityksiä ja kärpäsistä tulee härkäsiä, toiminta on tehotonta, kitkaista ja joustamatonta, sitoutuminen on heikkoa ja kaikkinainen yhteistyö epäonnistuu. Oman välittömän hyödyn tavoittelusta tulee työssä pääasia. ”Kaikki mulle heti” -ajatustapa kukoistaa sellaisessa organisaatiossa.

Mutta kun työpaikalla vallitsee luottamus, asioista voidaan keskustella, hankkeisiin sitoudutaan, ollaan tehokkaita, innovaatioita ja tulosta syntyy. Luottamus on johtamisen työkalu ja rakentava ristiriitojen ratkaisu.

– Kaikkea ei voi enää tehdä yksin. Luottamus alentaa kustannuksia, kun ei tarvitse neuvotella niin pitkään.

Ja kun on edes vähän luottamusta, voi ottaa riskejäkin, Blomqvist toteaa.

Yhteistyökumppani arvioi yrityksen luotettavuuden sen toiminnan kautta. Luottamuksen syntyyn vaikuttavat asiaosaamisen ja yhteistyökyvyn lisäksi se, miten kumppani käyttää osaamistaan tai millaista kiinnostusta ja huolenpitoa, moraalia ja kunnioitusta sillä on tarjota. Kumppanin arvomaailma, suunta ja valinnat ovat myös yksi osio luottamuksen muodostumisessa.

– Luottamus on aina sekä tunnetta että järkeä. Tunne tekee luotta-

Luottamusta pitkään tutkinut professori Kirsimarja Blomqvist muistuttaa tutkimuksen osoittaneen, että 50-80 prosenttia yritysten välisistä yhteistyösuhteista epäonnistuu eli osapuolet eivät saavuta yhteistyölle asettamiaan tavoitteita.

Luottamuksesta kumpuava yhteistyökyky on yksi tärkeä keino ratkaista tämä pulma.

MARKETTA HARINEN

Luottamus innovaatioiden lähteenä

muksesta hyvin herkän, mutta luotettavuutta on syytä aina arvioida järjellä. Yhteistyökumppaneilta haetaan pysyvyyttä, jotain johon voi luottaa.

Luottamus synnyttää luottamusta, mutta siihen tarvitaan myös yksilön kykyä luottaa. Luottamuksen rakentaminen kestää pitkään, mutta sen rik-

koutumista on vaikea korjata.

Erilaiset kulttuuritaustat ovat oma tärkeä lukunsa luottamuksellisen ilmapiirin synnyssä. On tärkeää tuntea toisen kulttuurin tavat, mutta pitäisi myös kyetä astumaan eri kulttuurissa kasvaneen saappaisiin. Ymmärrys ja kuunteleminen ovat ydintaitoja.

Blomqvist huomauttaa, että luottamus ja innovaatiot kulkevat käsi kädessä, vaikka niitä on tutkittu saman kolikon kääntöpuolina varsin vähän. Luottamuksesta seuraavat tekijät vaikuttavat puolestaan myönteisesti innovatiivisuuteen.

Innovatiivisessa yrityksessä kommunikaatio on avointa ja yhteistyö sujuu. Riskejä ollaan valmiita ottamaan, sitoutuminen on vankkaa ja organisaatio joustava. Näin on myös yrityksessä, jossa luottamus on kantava voima.

Organisaation ja sen toimivan tiimityön luottamuksellisuuden haaste on ihmisten erilaisuudessa. Ihmisten keskenään hyvinkin erilaiset näkemykset ja ajatukset ovat inhimillistä pääomaa, joka pitäisi saada esiin: niistä kehkeytyvät innovaatiot.

– Luottamuksellisessa ilmapiirissä syntyy aitoa ja rehellistä puhetta, joka on kaiken kommunikaation aa ja oo, Blomqvist sanoo. Liiallinen samanlaisuus ja kuppikunniksi keräytyminen on riski organisaatiossa.

Blomqvistin mielestä meillä suomalaisilla on vielä kulttuuriin perustuva suhteellinen etu luottamuksessa: haluamme luottaa ja olla luotettavia.

Sen sijaan me emme ole kommunikaatiotaidoiltamme maailman ykkössijalla.

Siksi esimerkiksi korkeakouluopetuksessa kannattaisi suosia keskustelevia pienryhmiä ja erilaisia seminaarityöskentelyn muotoja. Niissä opitaan keskustelemaan, tuomaan esiin erilaisia näkökantoja ja perustelemaan niitä.

Akavalainen 1 | 2007

27

Käppyrä kertoo

Pitkän aikavälin kestävyyslaskelmaa korkotasosta ovat myös yhteisesti sovittuja EU:n tasolla.

Työllisyysasteen odotetaan nousevan nykyisestä 68,8 prosenttista runsaaseen 74 prosenttiin vuonna 2030. Työttömyysasteen arvioidaan vakiintuvan 6,5 prosentin tasolle vuoteen 2013 mennessä. Työn tuottavuuden kasvuvauhti on vuosittain keskimäärin noin 2 prosenttia ennustejakson alkupuolella ja hidastuu vuoden 2030 jälkeen 1,7 prosenttiin. Julkisella sektorilla työn tuottavuuden ei oleteta kasvavan lainkaan. Näillä oletuksilla bruttokansantuotteen keskimääräinen kasvuvauhti koko ennusteaikana on 1,9 prosenttia vuodessa.

Kestävyyslaskelmassa reaalikoroksi oletetaan 3 prosenttia sekä julkiselle velalle että työeläkerahastojen sijoituksille. Eläkemaksujen oletetaan nousevan vuoteen 2030 mennessä noin 2 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen, mutta samanaikaisesti muun verotuksen oletetaan kevenevän siten, että kokonaisverorasitus pysyy ennallaan.

Menopuolella keskeisin oletus on se, että niin sanottujen ikäsidonnaisten menojen arvioidaan kasvavan suhteessa bruttokansantuotteeseen 5,1 prosenttiyksiköllä vuoteen 2050 mennessä. Näitä menoja ovat eläkkeet, terveydenhoito-, pitkäaikaishoito-, koulutus- ja työttömyysmenot.

Näillä oletuksilla julkinen talous kokonaisuutena ei näytJulkisen sektorin vaje, %-osuus BKT:sta täisi olevan täysin 6 kestävällä pohjalla.

4 Julkisen talous paiEläkerahastot nuu alijäämäiseksi 2 vuonna 2026, minkä 0 jälkeen alijäämä syve–2 nee.

Eläkerahastot –4 pysyvät eläkemaksu–6 Yhteensä jen korotusten vuoksi ylijäämäisinä koko Muu –8 julkinen sektori ennusteperiodin (valtio ja kunnat) –10 ajan, mutta muu jul2010 2020 2030 2040 2050 Lähde: Valtiovarainministeriö kinen talous on las-

Eugen Koev tutkimuspäällikkö

28

Akavalainen 1 | 2007

Talouspolitiikan ydinkysymyksiä on, kykeneekö julkinen sektori vastaamaan sitoumuksistaan tai lupauksistaan rahoittaa terveydenhoitoa, koulutusta ja eläkkeiden maksua myös kaukana tulevaisuudessa.

Valtiovarainministeriö julkaisee nykyään vuosittain julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyslaskelman Suomen vakausohjelman tarkistuksen yhteydessä. Vakausohjelmat ovat keskeinen osa Euroopan rahaliittoon kuuluvien eli euro-maiden talouspolitiikan koordinaatiota. Se on välttämätöntä tilanteessa, jossa mailla on yhteistä rahapolitiikkaa, mutta itsenäinen finanssipolitiikkansa.

Kestävyyslaskelmassa arvioidaan, miten julkisen sektorin tulot ja menot kehittyvät muutaman vuosikymmenen aikana. Tätä nykyä tarkastelujakso ulottuu vuoteen 2050.

Kestävyyslaskelman tulos riippuu luonnollisesti siitä, miten väestön ja sen ikärakenteen, työllisyyden, tuottavuuden, verorasituksen, sijoitustuottojen sekä eläke- ja muiden julkisen sektorin menojen arvioidaan kehittyvän.

Tuoreimman vuoden 2006 Suomen vakausohjelman kestävyyslaskelmassa väestökehitys perustuu Eurostatin Suomea koskevaan väestöennusteeseen. Oletukset työllisyydestä, työttömyydestä, tuottavuudesta ja

kelman mukaan alijäämäinen. Alijäämä sitä paitsi kasvaa koko ajan, joten kuntien ja valtion velka suhteessa kokonaistuotantoon ylittää laskelmassa 60 prosentin rajan vuonna 2036.

Varioimalla laskelmaoletuksen parametrit lopputulos tietenkin muuttuu. Julkisen sektorin tulot kasvavat, jos arviot tulevasta työllisyydestä ja tuottavuudesta paranevat.

Samaten menopuolta vähentävät eläkkeellesiirtymisen myöhentäminen ja julkisten palveluiden tuottavuuden ja tuloksellisuuden kasvu.

Varsinainen kysymys on, millä politiikan keinoilla talouskehitykseen voidaan vaikuttaa.

Omissa hallitusohjelman tavoitteissaan AKAVA korostaa laadukkaan koulutusjärjestelmän ja taloudellisten kannustimien merkitystä työllisyyteen sekä tuottavuuteen ja siten talouskasvuun ja julkisen sektorin rahoitukseen. AKAVAn näkemys on, että julkisen sektorin rahoitus riippuu viime kädessä veropohjasta, eli veronmaksajien määrästä ja verotettavien tulojen suuruudesta, ei korkeista tuloveroasteista.

Työn tuottavuus paranee sitä nopeammin, mitä nopeammin ja kitkattomammin pystytään tuottamaan uusia tuotteita ja palveluita sekä soveltamaan uusia tuotanto- ja johtamismenetelmiä. Koulutusjärjestelmä on innovaatioprosessin ydin ja siksi AKAVAn mielestä koko suomalainen koulutusjärjestelmän laatu – varhaiskasvatuksesta tutkijakoulutukseen – on oltava keskeinen prioriteetti.

Osaamisen kartuttaminen ja työtulosten parantaminen pitäisi olla työntekijälle myös kannattavaa, ei pelkästään mahdollista. AKAVAn keskeinen tavoite on saada palkkojen, verojen ja sosiaaliturvan muodostama kokonaisuus sellaiseksi, että se kannustaa paremmin elinikäiseen oppimiseen, ammatilliseen ja alueelliseen liikkuvuuteen.

Yrittäjyyden laatuko Suomessa heikentynyt?

Vaikka suomalaisten yrittäjien määrä on viime vuosina lisääntynyt, laatu on jopa heikentynyt. Yrittäjäksi ryhtyvät ihmiset, joilta puuttuu motivaatio yrityksen kasvattamiseen. Näin väitetään Tekesin ja ETLAn laajassa selvityksessä suomalaisesta kasvuyrittäjyydestä.

Outi Ervasti elinkeinopoliittinen asiamies

Tutkijoiden mukaan lahjakkaimpia suomalaisia ei kyetä houkuttelemaan uusien kasvuyritysten vetäjiksi. Se näkyy kasvuyritysten vähäisenä osuutena: todellisia kasvuyrityksiä on vain muutama promille koko yrityskannasta.

Tutkimuksen mukaan tyypillinen suomalainen kasvuyrittäjä on korkeasti koulutettu, palkkatyössä hyvätuloinen ja riskikykyinen. Talouskasvun kannalta avainsana on kuitenkin positiivinen ahneus, tutkijat sanovat.

Suomalaisilta yrittäjiltä puuttuu heidän mukaansa halu vaurastua.

Yrittäjäksi ryhtymisen kannustimet, kuten suorat yritystuet, eivät saa tutkijoilta juuri myönteistä palautetta.

Tukien euromäärillä ei saada oikeita, palkkatyössä jo hyvätuloista ja riskinottokykyistä joukkoa liikahtamaan yrittäjiksi. Tutkijoiden mielestä pitäisi panostaa nykyistä vahvemmin yritysten rahoitusympäristöön, erityisesti kasvuhakuisten yritysten riskirahoitukseen alku- ja kasvuvaiheessa.

Akateemisilta yrittäjiltä puuttuu liiketoimintaosaamista ja kykyä sen hankkimiseen, tutkijat väittävät. Liiketoimintaosaamisen kartuttamiseen tarvitaankin valtakunnallisia toimia. Myös julkisten yrityspalveluiden olisi nykyistä tehokkaammin osattava raakata elinkelvottomat liikeideat pois rahoituslaareilta.

Tutkijoiden mukaan yrittäjyyden edistämisessä ovat tärkeitä omakohtaiset yrittäjyyskokemukset, riskinottokyky. Yrittäjyyttä ei voida suoraan opettaa, mutta yrittäjämäisiä asenteita pitää edistää kaikilla kouluasteilla.

Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Yksinyrittäjyyttäkin tarvitaan Raportissa häiritsee kautta linjan sen

yksipuolinen näkemys yrittäjyyden laadusta. Laatu näytettäisiin rinnastettavan yritysten kasvuhakuisuuteen.

Nykytilastojen valossa uudet yritykset ovat kuitenkin yhä useammin yhden hengen yrityksiä tai toiminimiä. Työnantajayritysten osuus on vähentynyt 2003-05 jopa 4 prosenttia. Tämä on tutkijoiden mukaan yksi syy yritysten laadun heikkenemiseen.

Väitettä voi syystä kritisoida. Tätä nykyä Suomen noin 230 000 yrittäjästä 100 000 on yksinyrittäjiä. Nimensä mukaisesti itsensä työllistäjät ovat itse luoneet itselleen työpaikan, millä lienee vaikutusta työllisyysasteeseen.

Sitä paitsi rakenneuudistus teollisuudessa ja esimerkiksi kuntapuolella synnyttää kaiken aikaa markkinoita uudentyyppiselle pien- ja yksinyrittäjyydelle, joka kykenee palvelemaan asiakkaita suuria yrityksiä joustavammin ja innovatiivisemmin elinkeinoelämän menestymistä ja talouskasvua edistäen.

Akavalaiset yrittäjät tyytyväisiä Yrittäjäksi ryhtymisessä on aina kyse omasta urakehityksestä, vapaudesta ja työn mielekkyydestä. Ainakin korkeakoulutetuille itsensä työllistäminen tarjoaa mahdollisuuden edetä uralla, kehittää osaamistaan ja kohottaa tulotasoaan. Vaikka loppuraportti viittaa yrittäjien stressaantuneisuuteen, akavalaiset yrittäjät ja itsensä työllistäjät ovat omaan työhönsä ja elämänlaatuunsa varsin tyytyväisiä.

Tutkijat toteavat, että yritysten tilastoinnissa on ongelmia. Tilastoissa eivät näy esimerkiksi kaikki yrittäjiksi luettavat osakeyhtiöiden omistajat.

Tämä nostaa yksinyrittäjien osuuden

suhteettoman suureksi kaikkien yritysten määrästä. Osakeyhtiömuotoisten yritysten omistajien verotus- ja omistussuhteet tulisikin kaivaa esiin, mikä eittämättä kasvattaisi yritysten keskikokoa ja työnantajayrittäjien määrää.

Tässä lienee haastetta jatkoselvityksiin.

Mika Pajarisen ja Petri Rouvisen Mistä yrittäjät tulevat -loppuraporttiin on koottu reilun 30 osatutkimuksen tulokset suomalaisten yrittäjäksi ryhtymisestä, taustoista, kannusteista ja riskeistä. Raportti on luettavissa osoitteessa www.tekes.fi, teknologiakatsaus 198/2006.

Energian omavaraisuutta on nostettava AKAVAn vuoden 2007 hallitusohjelmatavoitteiden mukaan energian omavaraisuutta on nostettava Suomessa. Perusenergian rinnalla on edistettävä uusiutuvia energiamuotoja.

AKAVAn mielestä energiapolitiikan lähtökohdaksi pitää asettaa kansallisen kilpailukyvyn turvaaminen, hyvinvoinnin kasvu ja ja ilmastosopimusten toteuttaminen kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Kansallisen energiahuollon turvaamiseksi kotimaisen energiatuotannon omavaraisuutta on nostettava. Energian hinnasta ei saa kuitenkaan tulla estettä suomalaiselle elinkeinotoiminnalle.

Välttämättömien perusenergiaratkaisujen rinnalla on edistettävä uusiutuvien energiamuotojen ja tuotekehityksen liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämistä. EU:n ohella muidenkin toimijoiden on sitouduttava päästöjen vähentämiseen Kioton ilmastosopimuksen jatkoa valmisteltaessa, AKAVAn hallitusohjelmatavoitteissa sanotaan.

Akavalainen 1 | 2007

29

Alueelta

AKAVA Kainuu Ponnekas aloitteentekijä ja vaikuttaja AKAVA Kainuu palkittiin viime vuoden aluetoimikuntana. Nuori aluetoimikunta on erityisen ponnekkaasti toiminut akavalaisena vaikuttajana ja edunvalvojana omassa maakunnassaan. Kainuun akavalaiset ovat ottaneet aloitteentekijän roolin.

Vuoden 2005 alusta alkanut Kainuun hallintokokeilu on valtakunnallisesti merkittävä kokeilu, jossa sosiaali- ja terveysala sekä toisen asteen koulutus on siirretty kunnilta maakunnalle. Tämä on merkinnyt likimain 3 600 kainuulaiselle kunnan työntekijälle uutta työnantajaa. Hallintokokeilussa on myös siirretty päätäntävaltaa ministeriöiltä maakuntaan ja laajennettu kunnallista demokratiaa maakuntatasolle.

AKAVA Kainuun puheenjohtaja Esko Pääskylä kertoo aluetoimikunnan halunneen, että akavalaiset työntekijät otetaan kunnolla huomioon muutosprosessissa. Yhteistyö muiden työntekijäkeskusjärjestöjen kanssa käynnistyi hyvin, kun ensin piti yhdessä taistella paikka valmisteluelimiin. Kainuun kokeilua valmisteltaessa aluetoimikunnalla oli edustus peräti noin 50:ssä eri ohjaus- ja työryhmässä.

Nyt kokeilun toteutuksen aikana painopiste on siirtynyt työsuhdekysymyksiin, joten vastuu akavalaisten edunvalvonnasta on siirtynyt pääasiassa JUKO:lle ja työsuojelulle.

AKAVA Kainuu on Suomen ainoa aluetoimikunta, jolla on paikka maakuntahallituksessa. Tosin Kainuun maakuntahallituksen kolmas kokoonpano vastaa toimenkuvaltaan muiden maakuntien yhteistyöryhmää (MYR).

– Kaikkiin haluamiimme työryhmiin olemme saaneet edustuksen, vaikka esimerkiksi Kainuun strategiaryhmään pääsyssä oli vääntämistä, sitkeäksi tiedetty Pääskylä tuumaa.

Nuori aluetoimikunta on joutunut tekemään työtä saavuttaakseen asemansa. - Emme odota, että meiltäkysytään, vaan olemme ottaneet aloitteentekijän roolin. Uutena toimijana näin on pakkokin menetellä. Yllättävän hyvin esittämämme asiat ovat menneet läpi, AKAVAlta kun osataan

30

Akavalainen 1 | 2007

AKAVA Kainuun aluetoimikunnan puheenjohtaja Esko Pääskylä otti vastaan vuoden 2006 aluetoimikunta -palkinnon marraskuussa. Kainuun akavalaiset ovat urakoineet muun muassa maakuntahalllintokokeilun aiheuttamassa muutoksessa välillä uupumukseen asti. Hallintokokeilussa suuri joukko kuntien palkansaajista vaihtoi organisaatiota ja siirtyi maakuntahallinnon palkkalistoille.

odottaa vain hyvin valmisteltuja aloitteita.

Kaikille jäsenille mahdollisuus aktivoitua Aluetoimikunnalla on kolme työryhmää, joissa kussakin on seitsemästä kymmeneen jäsentä ja jokaisessa oma puheenjohtajansa ja myös oma budjettinsa. Työelämätyöryhmää on vetänyt UPM:n Kajaanin tehtaan insinööri Matti Rokkonen Insinööriliitosta, aluekehitystyöryhmää Kajaanin AMK:n hallinto- ja talousjohtaja Merja Mäkinen Suomen Ekonomiliitosta ja maakuntakokeilun seurantaryhmää Kainuun maakunta - kuntayhtymän palkkalistoilla oleva puheterapeutti Marjo Kemppainen Puheterapeuttiliitosta.

– Työryhmiin jakautumisella on saatu aktivoitua koko aluetoimikunta, Pääskylä sanoo. Kun työryhmiä vielä vetävät omien alojensa huippuasiantuntijat, ei ole ihme, että tuloksia syntyy.

Tiedonkulun helpottamiseksi Pääskylä on itse rivijäsenenä kaikissa työryhmissä, joten yhteisen akavalaisen asian eteen saa kokoustaa runsaasti. Varsinaiseksi työkseen Akavan Erityisalojen SPECIAn jäsen Pääskylä toimii koulutusjohtajana opetushallituksen rahoittamassa Kansalaistoiminta-Akatemiassa.

Hyvää yhteistyötä AKAVA Kainuu on kunnostautunut tekemällä reippaasti yhteistyötä paitsi muiden kainuulaisten työntekijä- ja työnantajakeskusjärjestöjen myös paikallisten koulutusyksiköiden kanssa.

Flooran päivää on perinteisesti järjestetty yhdessä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen kanssa.

Viime vuonna valmisteltiin muiden työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa työelämän, perheen ja yksityiselämän yhteensovittamista edistävää hanketta yksityissektorille. Siitä jouduttiin kuitenkin lopulta luopumaan rahoitusehtojen takia. Nyt työn alla on Työhyvinvoiva Kainuu -ohjelma uudelle EU-rahoituskaudelle.

– Kainuun erityispiirre on eri organisaatioiden välinen hyvä yhteistyö, jossa meillä on pitkät perinteet. Yhteistyökuvioiden pitää olla hyvin rakennettuja, että asioihin voi vaikuttaa. Viimeisimpänä saavutuksena on Oulun läänin sivistysstrategian Oulu-keskeisyyden torjuminen yksissä tuumin, Pääskylä kertoo.

Kainuussa ollaan yksimielisiä siitä, että osaamisen pitää olla kaiken aluekehityksen perusta. Se on kirjattu lähtökohdaksi Kainuun maakuntasuunnitelmaan ja -ohjelmaan sekä muihin kehittämisstrategioihin. Mikäpäs sen akavalaisempaa. (MH)

Lyhyet Uudet aluetoimikunnat aloittivat AKAVAlla on 15 aluetoimikuntaa, joista Etelä-Pohjanmaa on kokonaan uusi. Aluetoimikuntien alueet vastaavat TE-keskuksen toimialueita. Aluetoimikuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat vuosina 2007-2009 ovat: Uusimaa: puheenjohtaja Jarmo Hietanen, SEFE (uusi) ja varapuheenjohtaja Marjatta Vasara, OAJ Varsinais-Suomi:puheenjohtaja Eero Kuparinen, TTL ja varapuheenjohtaja Ulla Knifsund, SEFE Satakunta: puheenjohtaja Paavo Valtanen, OAJ (uusi) ja varapuheenjohtaja Ari Anttila, TEK Häme: puheenjohtaja Markku Pelkkikangas, TEK ja varapuheenjohtaja Kirsti Suoranta, OAJ Pirkanmaa: puheenjohtaja Hanna Ahonen, SVAL ja varapuheenjohtaja Kalle Ohma, OAJ Kaakkois-Suomi: puheenjohtaja Erkki Vallenius, OAJ (uusi) ja varapuheenjohtaja Matti Palmqvist, IL Etelä-Savo: puheenjohtaja Esa Tuupanen, OAJ (uusi) ja varapuheenjohtaja Anne Gustafsson-Pesonen, SVAL Pohjois-Savo: puheenjohtaja Timo Auvinen, IL (uusi) ja varapuheenjohtaja Tapio Vainio, OAJ Pohjois-Karjala: puheenjohtaja Hannu Laukkanen, MHL ja varapuheenjohtaja Pentti Jormanainen, Akavan Erityisalat Keski-Suomi: puheenjohtaja Tuula Peltonen, OAJ ja varapuheenjohtaja Tapio Peltomäki, YTY Pohjanmaa: puheenjohtaja Jouko Nurmi, SLML ja varapuheenjohtaja Christina Gustafsson, TTL Pohjois-Pohjanmaa: puheenjohtaja Anu-Leena Annala, IL (uusi) ja varapuheenjohtaja Katariina Kattelus, OAJ Lappi: puheenjohtaja Tellervo Alanärä, IL (uusi) ja varapuheenjohtaja Leena Suopajärvi, TTL Kainuu: puheenjohtaja Esko Pääskylä, Akavan Erityisalat ja varapuheenjohtaja Helena Kahl, OAJ Etelä-Pohjanmaa: puheenjohtaja Seppo Pihlaja, IL ja varapuheenjohtaja Katriina Honkala, OAJ (uusi aluetoimikunta).

Terhi Ruokaselle AKAVAn Pohjola-stipendi Filosofian maisteri, ruotsin ja saksan opettaja, OAJ:n jäsen Terhi Ruokanen sai AKAVAn vuoden 2007 Pohjola-stipendin. Stipendi myönnettiin Ruokaselle hänen lisensiaattityöstään, joka käsittelee tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä kielten opetuksessa, kielenopettajien siihen liittyviä valmiuksia sekä digitaalisen kielioppimateriaalin tutkimista. Ruokanen aikoo jatkaa ajankohtaisen aiheen parissa väitöstyössään.

Tutkimuksessa yhdistetään kielen oppiminen ja opettaminen. Sen tavoitteena on selvittää, miten kieltenopettajat hyödyntävät tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessaan. Samalla tutkitaan opettajien opetuksessaan käyttämää materiaalia. Tarkoituksena on perehtyä ruotsin kieliopin opetuk-

seen liittyvään digitaaliseen aineistoon.

Pohjola-stipendi myönnetään vuosittain ansiokkaasta tutkimustyöstä. Stipendi on suuruudeltaan 4 000 euroa ja sen rahoittaa vakuutusyhtiö Pohjola.

Terhi Ruokanen

Järjestöt liikkeellä liikkumisen puolesta Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ja liikuntajärjestöt ovat nyt liikkeellä liikkumisen puolesta. Myös kolme ministeriötä on mukana Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeessa. Järjestöt esimerkiksi esittävät, että työnantajan kustantaman liikuntaedun verottomuuden ylärajaa korotettaisiin. Työnantajan tarjoamien erilaisten liikuntaetujen verotusta toivottaisiin selvitettäväksi muutenkin.

Lisäksi työterveyshuollossa työskentelevien työterveyshoitajien ja -lääkärien koulutusta haluttaisiin kehittää niin, että liikunnan avulla tehtävän ennaltaehkäisevän työn osaaminen lisääntyy.

Järjestöjen mielestä kunnille on annettava erityisavustusta kevyenliikenteen väylien ja suojattujen polkupyöräpysäköintipaikkojen rakentamiseksi alueille, joilla on paljon työmatkaliikennettä. Kuntien olisi myös saatava polkupyöräpysäköinnin suunnitteluohjeistot.

Valtiovallan pitää järjestöjen mielestä edistää työyhteisöliikunnan edellytyksiä. Siihen on niin kansanterveydelliset, työvoimapoliittiset kuin kansantaloudellisetkin syynsä. Valtion on annettava selkeä viesti terveyttä edistävän liikunnan ja työhyvinvoinnin nostamisesta lähitulevaisuuden tärkeimpien haasteiden joukkoon.

Järjestöt haluavatkin, että työyhteisöliikunta otettaisiin seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan.

Työyhteisöliikunta 2010 -hankkeessa ovat mukana AKAVA, EK, Kirkon Työmarkkinalaitos KiT, Kunnallinen työmarkkinalaitos, SAK, STTK ja Valtion työmarkkinalaitos sekä liikuntajärjestöt Suomen Liikunta ja Urheilu SLU, Suomen Työväen Urheiluliitto TUL, Suomen Kuntoliikuntaliitto KUNTO ja opetusministeriö, sosiaalija terveysministeriö sekä työministeriö.

Aluetoimikunnat: www.akava.fi kohdasta Aluetoiminta, Aluetoimikunnat.

Akavalainen 1 | 2007

31

EU-uutisia

Globalisaatioraportin sivistys- ja koulutuspoliittiset linjaukset oivallisia Talousneuvoston sihteeristön laatimat globalisaatioraportit ovat mittavia analyyseja Suomen valmistautumisesta globalisaatioon ja sen tuleviin haasteisiin, kiitteli AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka ennen joulua julkistettua globalisaatioraporttia ja erityisesti sen sivistys- ja koulutuspoliittista lukua.

–Globalisaatioraportin sivistys- ja koulutuspoliittinen luku

on hyvä ja merkittävä. Sen mukaan Suomi menestyy jatkossakin, jos sen koko koulutusketju on kunnossa, hyvin organisoitu ja verkostoitunut sekä kaikilta osiltaan riittävästi resurssoitu. Myös elinikäisen kouluttautumisen tärkeys on siinä korostetusti esillä, Piekka sanoi.

Globalisaatioraportissa käsitellään myös Suomen palkansaajien verotusta suhteessa kilpailijamaihimme.

– Raportin ehdotus, jonka mukaan kaikkien ja erityi-

sesti korkeasti koulutettujen palkansaajien verotusta tulisi alentaa, on hyvä, Piekka totesi.

Moitittavaakin raportista löytyi.

- Työvoiman kohtaanto-ongelmaa ei ole riittävästi analysoitu. Tämä asiakokonaisuus sisältää koulutuksellisia, osaamiseen liittyviä, alueellisia, työvoimapoliittisia ja kieleen liittyviä ongelmia. Yksittäinen heitto irtisanomissuojan heikentämiseen ei ole hyvin harkittu, Piekka huomautti.

EU-puheenjohtajuuskausi toi menestyksiä ja pettymyksiä Suomen syksyinen EU-puheenjohtajuuskausi oli saavutuksiltaan kohtuullisen hyvä. Käytännön päätöksiin päättyneissä hankkeissa tulokset olivat sen sijaan sekä menestyksiä että pettymyksiä.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

32

Akavalainen 5 | 2005

Kehuja tulee varmasti eniten järjestelyistä, joissa ei juuri huomauttamista ollut. Suomen palkansaajajärjestötkin olivat mukana noin puolessa sadassa eri tilaisuudessa, joista itse järjestivät muutaman. Isoimmat olivat EU-Venäjä sekä EU-Asem-AY-huippukokoukset.

Moniin paikkoihin “lonkeronsa” ulottava REACH-kemikaaliasetus ja yhtä monivaikutteinen palveludirektiivi saatettiin satamaan. Perustettua tuli myös globalisaatiorahasto työttömien auttamista varten, vaikka sen järkevyys ei kaikkia vakuutakaan.

Palkansaajajärjestöjen tilaisuus EU:n ja Aasian välillä, niin sanottu ASEM-kokous, onnistui jopa yli odotusten ja työntekijät ovat saamassa jalansijan tämän tärkeän globalisaatioulottuvuuden käsittelyssä. EU-Venäjä-suhteiden työmarkkinakokouksen anti jäi hitusen laihemmaksi, mutta toisaalta kyseinen istunto oli ensimmäinen laatuaan.

Tappiorintamaan voi lukea työaikadirektiivin, jossa ei syntynyt läpimurtoa Suomen johdolla. Direktiivistä ei ole missään vaihtoehdossa tulossa ihannetuloksia työntekijöille, mutta Suomen sitä koskevan esityksen katsottiin menneen askeleen liian pitkälle heikennyksissä.

Närää työmarkkinajärjestöissä on herättänyt myös se, että Suomen puheenjohtajuuden johdolla työmarkkinajärjestöt poistettiin EU:n vasta-avatun tasa-arvoinstituutin linjanvetopaikoilta. EU:n tasa-arvopolitiikkahan ei ole direktiivejä tiskivuoroista, vaan nimenomaan työelämän kysymyksistä.

Suomessa jäivät varsin vähälle huomiolle valtiovarainministeriön yritykset saada suuria teholeikkauksia EU:n asiantuntijakaarteihin. Tämä henkilöstöpolitiikan tavoite epäonnistui eikä yritys ollut muutenkaan hyvin hoidettu. Se muistutti lähinnä suomalaisten korkeakoulujen ristiriitaisia tuottavuushankkeita.

Komission vihreä kirja tarjoaa joustoa turvan kustannuksella EU:n komission työlainsäädäntöä linjaava vihreä kirja perustuu ajatukseen joustoturvasta. Joustoa se tarjoaakin, mutta palkansaajan turvalle käy kehnosti. – Komission esitys on torso ja palkansaajien kannalta huono, AKAVAn lakimies Maria Löfgren-Toivonen sanoo.

Euroopassa pohditaan EU:n työlainsäädännön kehittämistä kestävän kasvun sekä työpaikkojen lisääntymisen ja laadullisen parantumisen tukemiseksi.

Keskustelua vauhdittaa nyt komission julkaisema työoikeuden vihreä kirja.

Vihreän kirjan mukaan Euroopan olisi pystyttävä tarjoamaan paras mahdollinen työsuhdeturva kaikille, mutta joustavuuden pitäisi lisääntyä. Vihreän kirjan linjauksissa joustavuus kyllä lisääntyy, mutta niissä ei taata riittävää turvaa palkansaajille.

AKAVAn mielestä täystyöllisyyden, työvoiman tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen lähtökohtana on pidettävä vakituista työsopimusta.

Euroopan yhteisöjen yhteinen tai kansallinen sääntely ei saa ohjata epätyypillisiin työsuhteisiin ja työjärjestelyihin, elleivät työsuhteen osapuolet niin halua.

- Vakiomuotoiset työsuhteetkin mahdollistavat työantajan ja työntekijän tarpeiden joustavan yhteensovittamisen työntekijän suojelusta tinkimättä. Normistoja on kehitettävä vielä niin, että tasavertainen kohtelu ja syrjimättömyys toteutuisivat myös olemassa olevissa epätyypillisissä työsuhteissa ja kaikissa työehdoissa, Löfgren-Toivonen huomauttaa.

Aitoa joustavuutta molempiin suuntiin AKAVA pitää olennaisena, että joustavuus toteutuu aidosti molempiin suuntiin. Vain vapaaehtoisuuteen perustuvilla joustoilla päästään kestävään ja tulokselliseen kehitykseen sekä tuottavuuden paranemiseen.

Innovatiivista toimintaa syntyy vain niissä yrityksissä, joissa työntekijät voivat fyysisesti ja psyykkisesti hyvin ja

joissa he jaksavat pitää yllä osaamistaan.

Esimerkiksi Suomen työaikapankkijärjestelmä on oiva esimerkki järjestelystä, jossa helpotetaan työn ja perheen yhteensovittamista.

Tekniset apuvälineet mahdollistavat nykyään työnteon varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Työntekijät ovat periaatteessa jatkuvasti tavoitettavissa. AKAVAn mielestä se ei saa johtaa työajan ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtymiseen. Lepoon ja virkistäytymiseen on jäätävä riittävästi aikaa.

Vaikutusmahdollisuuksia parannettava Henkilöstön osallistumisjärjestelmiä ja vaikutusmahdollisuuksia työyhteisössä on kehitettävä jatkuvasti. Aito henkilöstön ja yrityksen välinen vuorovaikutus hyödyttää työsuhteen kumpaakin osapuolta. Osallistumisoikeudet on taattava kaikille henkilöstöryhmille, työntekijöille, toimihenkilöille ja ylemmille toimihenkilöille. Niitä on tuettava oikea-aikaisella tiedottamisella.

Vähimmäisnormien toteuttamista on seurattava riittävän tehokkaasti, eikä niistä saa poiketa kuin työehtosopimuksilla. Vähimmäisnormeista sopimista voidaan kanavoida paikallistasolle. Paikallista sopimista pitää kehittää edelleen niin, että joustavuuden tarpeet otetaan huomioon.

Työnteon sopimustyyppien väliin ei saa myöskään jäädä katvealueita, joiden oikeudellista luonnetta ei pystytä yksiselitteisesti määrittelemään. EU:ssa pitää päästä siihen, että työnteon statuksen tulkinnat eivät riipu siitä, minkä jäsenvaltion alueella ollaan.

Yhteisön sääntelyä ja valvontaa on kehitettävä niin, että harmaa talous ei saa jalansijaa Euroopassa ja että

työntekijöiden oikeutta vähimmäistyöehtoihin ei kierretä. Tähän suuntaan on ohjeistettava myös jäsenvaltioita.

Pelkästään viranomaisvoimin harmaata taloutta ei saada hallittua. Myös työn teettäjälle tai tilaajalle on kanavoitava selvitysvastuuta sopimuskumppaninsa toiminnan lainmukaisuudesta.

Komissio arvioi myöhemmin keväällä työoikeuden lähitulevaisuuden kehittämistarpeita saamiensa lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta.

Komissio moittii Suomea työaikadirektiivin rikkomisesta Lähes kaikki EU-maat ovat saaneet moitteita EU:n komissiolta työaikadirektiivin rikkomisesta. Suomikin joutuu selvittämään komissiolle kansallisia työaikalakiin pohjautuvia työaikakäytäntöjään.

Komission mukaan Suomi rikkoo työaikadirektiiviä kolmessa kohdassa.

Päivystysaikaa ei kohdella Suomessa kuten työaikadirektiivin vallitseva tulkinta edellyttäisi, vaan Suomen työaikalain mukaan. Suomi joutuu selittelemään myös korvaavan lepoajan antamisen ajankohtaa ja useamman työsuhteen työajan pitämistä enimmäistyöaikaa laskettaessa erillään.

– Valvontakirjelmä toivottavasti vauhdittaa työaikadirektiivin uudistamista ja ainakin räikeimpien epäkohtien kuntoon saattamista, AKAVAn lakimies Maria Löfgren-Toivonen sanoo.

Akavalainen 2 | 2005

33

Opiskelijat

Antti Lehtoranta jatkaa AOVAn puheenjohtajana

Marketta Harinen tiedottaja

Suomen Ekonomiliitto SEFEn jäsen Lehtoranta johti puhetta AOVAssa myös viime vuoden, mutta hän on ollut AOVAn aktiiveja jo pitempään.

Aiemmin Lehtoranta on toiminut Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (KY) hallituksen puheenjohtajana, KY:n kansainvälisten asioiden sihteerinä sekä SEFEn kylterivaliokunnan jäsenenä.

27-vuotias Lehtoranta työskentelee parhaillaan assistenttina Helsingin kauppakorkeakoulussa ja opiskelee siellä rahoituksen tutkijakoulutuksessa.

AOVAn ja sen puheenjohtajien kaksivuotinen toimikausi kestää vuoden 2008 loppuun. AOVAn varapuheenjohtajiksi valittiin Ulla-Mari Tiainen Uudesta Insinööriliitosta ja Jenni Tanner Opettajien Ammattijärjestöstä.

Opintotuen korottaminen on ykkösasia Lehtoranta kertoo jatkavansa pestiään hyvillä mielin, sillä monen vuoden pohjatyön jälkeen tänä vuonna pääsee ehkä korjaamaan satoa. Kevään eduskuntavaaleihin AOVA lataa omat eduskuntavaalitavoitteensa.

– Opintotuki vaikuttaa opiskelijan jokapäiväiseen toimeentuloon ja siksi sillä on kiire. Muut tavoitteemme ovat pitemmän aikavälin hankkeita, Lehtoranta sanoo.

Opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen ja opintotuen tulorajatkin ovat polkeneet paikoillaan, vaikka palkkataso on noussut yli kolmanneksen vuodesta 1998. Alhaiset tulorajat heikentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia hankkia tulevan työllistymisen kannalta tärkeää työkokemusta.

AOVA haluaa säilyttää myös

34

Akavalainen 1 | 2007

koulutuksen duaalimallin ja saada perusteettomat pätkätyöt kuriin. Yliopistojen ja korkeakoulujen aloituspaikkamääriä on vähennettävä. Näiden määrämuutosten pitää perustua alakohtaiseen ja kokonaisvaltaiseen arviointiin.

– Suomessa on oltava valmiutta merkittäviinkin aloituspaikkamäärien muutoksiin. Koulutusmäärien on vastattava työmarkkinoiden tarpeisiin, Lehtoranta sanoo.

AOVA tekee kaikkensa vaikuttaakseen myös opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmaan vuosille 2007–2011.

– Olemme pyytäneet akavalaisilta liitoilta heidän näkemyksensä opintoalakohtaisista aloituspaikkamääristä saadaksemme vaikuttamistyöhömme kokonaisnäkemystä. Aiemmin olemme joutuneet puhumaan tästä ongelmasta vain yleisellä tasolla, kun tällaista tiedustelua ei ole tehty.

Lehtoranta toteaa tyytyväisenä, että opiskelijoiden merkitys akavalai-

MARKETTA HARINEN

AKAVAn opiskelijavaltuuskunta valitsi yksimielisesti puheenjohtajakseen kauppatieteiden ylioppilas Antti Lehtorannan. Lehtorannan mukaan AOVAn kiireellisimmästä tavoitteesta ei ole epäselvyyttä: opintotukea on korotettava pikaisesti.

AOVAn puheenjohtaja Antti Lehtoranta edustaa opiskelijoita AKAVAn hallituksen kokouksissa.

sessa järjestömaailmassa on vahvasti noussut. Akavalaisia opiskelijoita on tätä nykyä huimat 100 000, ja liitot ovat palkanneet toimistoihinsa opiskelija-asiamiehiä.

– Opiskelijoiden edunvalvonta on tullut entistä tärkeämpänä ammatillisten näkemysten rinnalle.

AKAVAn opiskelijavaltuuskunnan edunvalvontaan kuuluvat korkeakouluopiskelijoiden erityisesti työelämään liittyvät koulutus-, työvoimaja sosiaalipoliittiset asiat. AOVAlla on edustus kaikissa AKAVAn toimielimissä ja aluetoimikunnissa.

AOVAlla on korkeakouluopiskelijalle selkeä viesti: Äänestä, tai eläkeläinen äänestää puolestasi.

Tätä viestiä AOVA vie opiskelijoille julkaisemansa esitteen muodossa.

Nimitykset Jukka Parkkola AKAVAn opiskelija-asiamieheksi

Timonen Lakimiesliiton uudeksi puheenjohtajaksi

AKAVAn opiskelija-asiamieheksi on nimitetty YTM Jukka Parkkola (28). Hän on toiminut kesäkuun alusta lähtien AKAVAn opiskelijatoiminnan projektiasiamiehenä. Parkkola on ollut aiemmin muun muassa Suomen Valtiotieteitä Opiskelevien Liitto SVOL:n varapuheenjohtajana sekä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Opiskelija-asiamies vastaa AKAVAssa opiskelijatoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVAn kanssa. Jukka Parkkola aloitti kaksivuotisen työrupeamansa opiskelija-asiamiehenä joulukuussa.

Suomen Lakimiesliitto valitsi uudeksi puheenjohtajaksi kaudelle 2006–2009 OTT Pekka Timosen. Timonen voitti äänestyksessä professori Risto Nuolimaan äänin 29–13.

Neuvotteleva virkamies Pekka Timonen, 46, on toiminut Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävissä vuodesta 2001 ja tehnyt myös pitkän uran yliopistomaailmassa. Hän on toiminut Suomen Lakimiesliiton hallituksen jäsenenä vuosina 2002–2005.

Puheenjohtajakautensa keskeisinä kysymyksinä Timonen pitää lakimiesammattikunnan aseman parantamista. Tämä merkitsee samalla kansalaisten oikeusturvan takaamista ja oikeustieteellisen koulutuksen kilpailukykyisyyden lisäämistä.

Mikael Helenelund AKIn uudeksi puheenjohtajaksi

Meretojasta Lääkäriliiton uusi puheenjohtaja

Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI valitsi uudeksi puheenjohtajakseen vuosiksi 2007 – 2008 kanttori, FM Mikael Helenelundin. Lisäksi Suomen Kanttori-urkuriliiton valtuusto valitsi Helenelundin liiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2007–2008. Helenelund on toiminut Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtajana ja AKIn varapuheenjohtajana vuoden 2006.

Mikael Helenelund, 51, on Borgå svenska domkyrkoförsamlingin kanttori. Hän seuraa uudessa tehtävässä Messukylän seurakunnan kirkkoherraa, TT Juha Kauppista. Kauppinen toimi AKIn ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 2005–2006.

Helsinkiläinen dosentti, anestesiologian erikoislääkäri Olli Meretoja, 59, on valittu Suomen Lääkäriliiton uudeksi puheenjohtajaksi äänin 43–4. Vastaehdokkaana oli aiempi puheenjohtaja Pekka

Anttila. Lääkäriliiton valtuuskunta valitsee puheenjohtajan vuodeksi kerrallaan.

Liiton varapuheenjohtajana jatkaa ylilääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Valkonen Helsingin terveyskeskuksesta. Varapuheenjohtajaksi valittiin myös erikoistutkija Samuli Saarni Kansanterveyslaitokselta.

Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi kolmevuotiskaudeksi YTHS:n johtajapsykiatri Kari Pylkkänen ja varapuheenjohtajaksi TYKSin sisätautien erikoislääkäri Mikko Pietilä.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajaksi Rönnholm

Tieteentekijöiden liiton uudeksi puheenjohtajaksi on valittu yliopistonlehtori, FT Ragna Rönnholm kaudelle 2007-2008. Rönnholmin ala on molekyylibiologia ja hän työskentelee Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa. Rönnholm on myös Helsingin yliopiston konsistorin jäsen.

Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2004.

Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtajiksi valittiin hallintoamanuenssi Tero Karjalainen Kuopion yliopistosta ja laboratoriopäällikkö Pirkko Viitala Oulun yliopistosta.

– Lasikatto on tässä uran vaiheessa monien hyvien naistutkijoiden etenemisen esteenä. Vaikka juuri on juhlittu naisten 100-vuotista äänioikeutta, yliopistoissa naisten tasa-arvossa ei ole juuri hurraamista, liiton tasa-arvotyöryhmän puheenjohtajana toiminut Rönnholm sanoo. .

Akavalainen 1 | 2007

35

Muutoksia 2007 Vanhempainpäivärahoihin korotus Uusi vuosi toi tullessaan monia työelämää koskevia muutoksia. Vanhempainpäivärahoja korotettiin, osasairauspäiväraha otettiin käyttöön, harmaata taloutta valvotaan entistä tiukemmin, työeläkkeet yhdistettiin, työelämän liikkuvuutta tuetaan ja starttirahaa jaetaan edelleen.

Vanhempainpäivärahoja korotettiin ja isiä kannustetaan pitämään isäkuukausi. Sen sijaan vähimmäispäiväraha ei noussut. Työnantajat saavat entistä suuremman kompensaation vanhempainvapaiden kustannuksista.

Lasten kotihoidontuen sisaruskorotus nousee hieman 1.4.2007 alkaen, ja tukea voi saada yhtä aikaa yksityisen hoidon tuen kanssa.

Uuden osasairauspäivärahan tavoitteena on helpottaa työhön paluuta pitkältä sairauslomalta. Sitä voidaan myöntää työntekijälle tai yrittäjälle, joka palaa työhönsä osa-aikaisesti. Ehtona on, että henkilö on ensin saanut sairauspäivärahaa yhtäjaksoisesti vähintään 60 päivän ajan eli noin kolme kuukautta.

Kansaneläkelaitos voi maksaa osasairauspäivärahaa 12–72 arkipäivää kahden vuoden aikana. Ehtona on, että lääkäri on arvioinut työkyvyn ja katsonut, että töihin paluu ei vaaranna terveyttä ja toipumista.

Harmaata taloutta ryhdytään valvomaan tilaajavastuun avulla. Yrityksille tulee lisää velvollisuuksia selvittää alihankkijoidensa mahdollinen epärehellinen toiminta. Tilaajayrityksellä on vastuu varmistaa, että sopimuskumppani ei esimerkiksi käytä pimeää työvoimaa tai laiminlyö lakisääteisiä velvoitteitaan.

Kohtaanto-ongelman hoito alkoi Niin sanottuun kohtaanto-ongelmaan puututaan tukemalla työvoiman liikkuvuutta muuttoavustuksella ja laajennetulla matka-avustuksella.

Liikkuvuusavustusta voidaan myöntää matkakustannuksiin, jos henkilö hakee työtä tai siirtyy työhön työssäkäyntialueensa ulkopuolelle.

36

Akavalainen 1 | 2007

Avustuksen käyttö laajenee ja matkakorvauksissa kilometrikorvaus korotetaan 0,15:sta 0,21 euroon.

Matka-avustuksen kesto pitenee kahdesta kuukaudesta neljään. Sitä voidaan myöntää, jos työmarkkinatukeen oikeutettu ottaa vastaan kokoaikatyön työssäkäyntialueensa ulkopuolelta.

Jos uusi työpaikka on Suomessa, muutosturvan piiriin kuuluvat ja työmarkkinatukeen oikeutetut voivat saada harkinnanvaraista muuttoavustusta. Sen enimmäismäärä on 700 euroa.

Työajan on oltava vähintään 18 tuntia viikossa ja työn keston ainakin puoli vuotta. Avustusta on haettava ennen työn alkamista.

Yksinkertaistuvan eläkejärjestelmän odotetaan vähentävän byrokratiaa, epäselvyyksiä ja virheitä. Samalla eläkeyhtiöiden kilpailu tiivistyy.

Työnantajat voivat hoitaa eläkeasiat samalla järjestelmällä riippumatta toimialasta, ansioiden määrästä tai siitä, onko kyse pitkästä vai lyhyestä työsuhteesta.

Työnantaja voi järjestää kaikkien työntekijöittensä eläketurvan missä tahansa yhtiössä. Uutta lakia noudattavat kaikki yksityisen alan työeläkeyhtiöt, eläkesäätiöt ja eläkekassat.

Laki koskee kaikkia 18–67-vuotiaita työntekijöitä, jos heidän kuukausipalkkansa oli yli 45 euroa.

Starttirahaa jaetaan

Työeläkkeiden ansaintatiedot yhteen

Starttirahakokeilua jatketiin vuodella.

Sillä turvataan yrittäjäksi ryhtyvän toimeentuloa toiminnan alkuvaiheessa.

Sitä saa enintään kymmenen kuukautta. Tuki on kuukaudessa 500–800 euroa.

Työeläkkeet yhdistyivät Eläkejärjestelmään tuli vuoden vaihteessa suuri muutos, kun yksityissektorin palkansaajien eläkelait TEL, LEL ja TaEL yhdistyivät.

Eläkkeiden maksu helpottuu, koska kaikkien työntekijöiden eläkkeet määräytyvät nyt Työntekijän eläkelain TyEL:n perusteella.

Eläkelakien yhdistymisen vuoksi myös työeläkkeiden perusteena olevia ansaintatietoja ylläpidetään nyt yhdessä tietojärjestelmässä. Ansaintajärjestelmäksi kutsuttua rekisteriä pitää yllä eläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen (ETK) omistama Arek.

Viimeisimmät tiedot päivittyivät uuteen rekisteriin tammi-–helmikuun aikana, joten eläkeratkaisujen tekeminen eläkelaitoksissa saattaa hieman viivästyä alkuvuonna.

Kaikki ansiotyöluettelotiedot ovat saavissa myös sähköisesti sekä eläkelaitosten verkkosivuilta että ETK:n ylläpitämällä Työeläke.fi -sivustolta.

Seuraa kirjoittelua AKAVAsta Jo useamman vuoden ajan AKAVAn verkkosivujen käyttäjillä on ollut tilaisuus seurata, mitä AKAVAsta, työmarkkinoista tai vaikkapa koulutuksesta kirjoitetaan ja kerrotaan Suomen suurimmissa viestintävälineissä.

Klikkaamalla AKAVAn verkkosivujen etusivulta AKAVA mediassa -kohtaa, saa eteensä kyseisen arkipäivän osumat lyhyesti eriteltyinä. Arkistosta voi katsoa vanhoja juttuja ja esimer-

kiksi tutkailla, mitä viimeisimmästä tulopoliittisesta sopimuksesta aikoinaan kirjoitettiin.

Palvelu on hankittu uutisseurantaan erikoistuneelta M-Brainilta.

Käyhän vilkaisemassa www.akava.fi – AKAVA mediassa!

Tu t k i t t u a Teknologia nostaa palkkoja Korkeasti koulutettujen työmarkkinaasema vahvistuu teknisen kehityksen kiihtyessä. Se parantaa heidän palkkakehitystään, käy ilmi työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia mallintavassa kansantaloustieteen väitöstutkimuksessa.

Koulutetut eivät tuota matalan koulutustason työpaikoilla enempää kuin heikommin koulutetutkaan. Vaatimusten kasvaessa korkeasti koulutettuja halutaan korkean teknologian työpaikoille. Heidän palkkatasonsa nousee myös matalan tuottavuuden työpaikoilla.

Työntekijän satsaukset koulutukseensa muuttuvat hintavammiksi, mutta se korvautuu palkkojen noustessa.

Tekninen kehitys ei juurikaan lisää työpaikkoja, sillä vanhat työpaikat katoavat.

Juuso Vanhala: Essays on Labour Market Frictions, Tecnological Change and Macroeconomic Fluctuations. Helsinki 2007.

Tutkimusta ulkoistetaan maan sisällä Tutkimus ja tuotekehitys ovat pysyneet Suomessa paremmin kuin tuotteiden valmistus. Silti miltei joka neljäs tutkimusta ja tuotekehitystä harrastavista yli kymmenen hengen yrityksistä on ulkoistanut näitä toimintojaan.

Kuitenkin vajaa seitsemän prosenttia on siirtänyt tutkimusta ja tuotekehittelyään ulkomaille. Siirtoa ulkomaille selitetään asiakkaiden tarpeilla.

Paikalliset markkinat ja säädökset vaativat muutoksia tuotteisiin, samalla yritys saa tietoa eri maiden asiakastarpeista tuotekehitykseensä. Lisäksi tutkimus ja kehitys halutaan pitää lähellä tuotantoa.

Yleensä ulkoistamisella haetaan kustannussäästöjen ohessa ensisijaisesti teknologista osaamista. Lisäksi ulkoistamisella on saatu satunnaisia lisäresursseja tuotekehityksen nopeuttamiseksi Jyrki Ali-Yrkkö: Ulkoistus ja toimintojen siirrot. Suomesta ulkomaille - Katsaus 2000-luvun alun tilanteesta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos 2006.

Oppisopimuksella työhön nopeimmin Työttömistä nopeimmin työllistyvät yrittäjärahan ottaneet ja oppisopimuksen tehneet. Heistä noin 70 prosenttia oli töissä kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen.

Keskimääräistä useammin työpaikan saivat myös yksityissektorille tai osa-aikaisiksi työllistetyt. Myös ammatillinen työvoimakoulutus työllisti hyvin.

Yhdistelmätuki, työmarkkinatuella harjoittelu ja muu kurssitus auttoivat huonosti työllistymisessä.

Vuosina 2002 - 2005 työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneista joka neljäs työllistyi kolmen kuukauden kuluessa, osa siirtyi opiskelemaan.

Toimenpiteet vaikuttivat pitkään.

Työttömänä oli kolmen kuukauden jälkeen 45 prosenttia, kahden vuoden kuluttua enää 27 prosenttia.

Simo Aho, Hannu Koponen: Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuneiden seuranta II, Työpoliittinen tutkimus 324, Helsinki 2007.

Henkinen työ palkitsee eläkkeelläkin Eläkkeelle jääneet kokevat terveytensä kohenevan, vaikka he yleensä sairastavat aiempaa enemmän. Ammatti vaikuttaa koettuun hyvinvointiin. Henkisen työn tekijät voivat selvästi muita paremmin.

Sosiaalipolitiikan väitöstutkimuksessa seurattiin 45-58-vuotiaiden siirtymistä eläkkeelle. Seurantajaksolla 19811997 ikäluokalle tehtiin neljä kyselyä terveydestä ja toimintakyvystä.

Ensimmäisinä eläkevuosina ihmiset osallistuivat erilaisiin aktiviteetteihin aiempaa enemmän. Myöhemmin aktiivisuus vakiintui työelämävuosien tasolle. Tosin liikunnan suosio kasvoi vuosi vuodelta. Eläkeläisten hyvinvointiin vaikuttavat enemmän erilaiset aktiviteetit kuin heidän toimintakykynsä.

Jorma Seitsamo: Retirement Transition and Well-being, University of Helsinki, 2007.

Hyvä, paha ylioppilaslakki Valkoista ylioppilaslakkia on pidetty merkittävänä saavutuksena, joka an-

saitsee ihailua. Tosin 1970-luvun lopulla koko ylioppilastutkinto oltiin poistamassa, mutta poliitikkojen uskallus ei riittänyt siihen. Sittemmin tietoyhteiskunta ja kansainvälistyminen ovat vakiinnuttaneet tutkinnon arvon uudelleen.

Vaikka ylioppilastutkintoa arvostettiin laajasti 1940 - 1960-luvulla, eliitti piti tutkintoa yliarvostettuna. Sen suosio uhkasi romahduttaa koulutusjärjestelmän. Kritiikki jatkui 1960 - 1970-luvulla. Ylioppilastutkinnon katsottiin hidastavan valtion kilpailukykyä, koska maahan olisi tarvittu ammattikoulutettua työväestöä.

Tietoyhteiskunnan myötä 1980luvulla ylioppilaat alettiin nähdä kansantaloudellisena voimavarana. 19902000-luvulla kansainvälistyminen sekä ammatillisen koulutuksen ja ylioppilastutkinnon yhdistäminen ovat tuoneet tutkinnolle haasteita.

Väitöstutkimuksen mukaan valkolakki saattaa tulevaisuudessa muuttua pelkäksi välineeksi, jolla kilpaillaan koulutuspaikoista.

Minna Vuorio-Lehti: Valkolakin viesti. Ylioppilastutkintokeskustelu Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.

Annales Universitatis Turkuensis C 253, Turku 2007.

Roskaamisesta ei uskalleta huomauttaa Ympäristön likaaminen koettelee kaupunkilaisen sosiaalista järjestystä. Roskaamiseen, parveketupakointiin ja jätehuollon laiminlyöntiin tekisi mieli puuttua, mutta kaupunkielämän kirjoittamattoman säännön mukaan toisen asioihin ei saisi puuttua.

Sotkeutumalla toisen asioihin voisi menettää kasvonsa tai pahimmassa tapauksessa joutua riitaan.

Yhteiskuntapolitiikan väitöstutkimuksen mukaan kaupunkilaista voisi verrata joustavaan puistovahtiin. Sotkemiseen suhtaudutaan kohteliaan välinpitämättömästi, mutta ongelmiin puututaan yhteisvastuullisesti eli valittamalla kaupungin viranomaisille.

Risto Haverinen: Kaupunkilaisen elinympäristöongelma, Helsingin yliopisto 2007.

Koonnut: Birgitta Suorsa/ UP-uutispalvelu

Akavalainen 1 | 2007

37

Yliopistojen hallinnollisen ja tieteellisen johtamisen eriyttäminen epäilyttää

Niilo Jääskisen ja Jorma Rantasen opetusministerillle tammikuussa luovuttama selvitysmiesraportti tarjoaa oivallisen pohjan uudistustyölle, mutta siinä on myös lisäselvityksiä vaativia esityksiä.

Yliopistojen asema valtion tilivirastoina rajoittaa niiden kehittämistyötä ja perustehtävän hoitamista.

AKAVA kannattaa selvitysmiesten esitystä yliopistojen oikeushenkilöasemasta ja valtion tilivirastokytkennän poistamisesta.

Esitetyt muutokset parantaisivat yliopistojen mahdollisuutta hoitaa perustehtävänsä nykyistä paremmin.

Yliopistojen perusrahoitus on kuitenkin turvattava hallintomallin muutoksesta huolimatta. Tulossopimuksiin perustuvan tulosohjauksen mallia on täydennettävä siten, että tuloksellisuuskriteerinä huomioidaan myös yliopistoista valmistuneiden työllistyminen koulutustasoa vastaaviin tehtäviin.

EIJA HILTUNEN

AKAVAn mielestä raportti yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamisesta sisältää paljon hyviä ehdotuksia.

–Yliopistojen on kyettävä kilpaile-

maan osaavasta henkilöstöstä.

Palvelussuhteen ehdot eivät saa heiketä, jos palvelussuhteet muutetaan työsuhteiksi, AKAVAn koulutuspoliittinen asiamies Simo

– Myös selvitysmiesten ehdotukset hallinnollisen ja tieteellisen johtamisen eriyttämisestä vaativat lisäselvityksiä. On syytä tarkoin selvittää, mikä ehdotettujen konsistorin ja johtokunnan välinen toiminnallinen suhde olisi. Strateginen suunnittelu ja tieteelliseen sisältöön liittyvät asiat kytkeytyvät toisiinsa. Esitetty hallintomalli saattaa luoda uuden byrokratian tason, jonka merkitys jää vähäiseksi, AKAVAn koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen arvelee.

AKAVA kantaa huolta siitä, että henkilöstön asema on turvattava kaikissa muutostilanteissa.

– Palvelussuhteen ehdot eivät saa heiketä, mikäli palvelussuhteet muutetaan työsuhteisiksi. Osaava henkilöstö on kilpailukyvyn perusedellytys, joten yliopistojen on kyettävä olemaan houkutteleva työnantaja, Pöyhönen muistuttaa.

AKAVA jakoi stipendejä opiskelijoille AKAVAn opiskelijastipendit jaettiin torstaina kahdelletoista opiskelijalle. 500 euron suuruiset stipendit myönnettiin ansiokkaasta toiminnasta AKAVAn opiskelijavaltuuskunnassa, aluetoiminnassa ja akavalaisissa liitoissa.

Kuvassa vasemmalta AKAVAn järjestö- ja talousyksikön johtaja Risto Kauppinen, Niina Rajakangas (TEK), Sanni Grahn (SVAL), Tuula Karlsson (OAJ), Lauri Sainio

38

Akavalainen 1 | 2007

(OAJ), Tuomas Meriniemi (TEK), Elina Halkola (TRAL) ja AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka.

Eeva Heinonen (SEFE), Anu Kaasalainen (UIL), Ossi Kaijanen (SLL), Heidi Keltanen (UIL), Eeva-Maija Kolehmainen (Akavan Erityisalat) ja Ilja Nykänen (TRAL) eivät päässeet mukaan tilaisuuteen.

på svenska

N y t t f r å n A K AVA

AKAVA eftersträvar produktivitet med mänskligt ansikte

Bekämpning av grå ekonomi

En lång period utan löneförhöjningar och det senaste årets ekonomiska tillväxt på närmare sex procent ökar trycket på löneförhöjningar under den inkommande höstens inkomstpolitiska förhandlingar. Enligt ordförande Risto Piekka är AKAVAs mål produktivitet med mänskligt ansikte oberoende av den inkommande förhandlingsrondens form.

– Produktiviteten är en väsenlig faktor då levnadsstandarden höjs.

Det lokala samarbetsförfarandet bör utvecklas så att man för produktiviteten skapar ett mänskligt ansikte.

Det innebär att ledarskapet, förhållandet till medarbetarna, arbetstid-

Den lag om beställarens ansvar som trädde i kraft vid årsskiftet svarar mot behovet att bekämpa den grå ekonomin. Enlig lagen måste beställaren utreda hur avtalsparten sköter vissa fastställda förpliktelser.

Arbetsmarknadens centralorganisationer har kompletterat lagens förpliktelser genom att avtala om medel , som de rekommenderar för att bekämpa den grå ekonomin och skapa en sundare konkurrens.

I rekommendation försöker man finna sådana medel som berör och kompletterar utredningsplikten och som hjälper beställaren att försäkra sig om avtalspartens pålitlighet utan att samtidigt pålägga en alltför stor övervakningsbörda. Rekommendation ger även praktiska råd om hurudana villkor man lämpligen borde ta in i avtalen.

sfrågorna, möjligheterna att orka och organiseringen förbättras, förklarar Piekka.

Enligt Piekka kommer AKAVAs preliminära förhandlingsmål att slås fast av styrelsen i mars och slutgiltigt fastställas i april. Programmet för arbetslivets utveckling blir färdigt i mars-april.

Redan nu är det klart att lönelinjen i avtalet bör stöda skolning: hög utbildning, ansvarskännande och kunnande.

Ifall vi får ett inkomstpolitiskt avtal, bör skatterna enligt Piekka sänkas till medelnivån i de gamla EUländerna.

Arbetsgrupp vill ha ordning på stumpjobben En arbetsgrupp som utrett visstidsarbeten vill ha ordning på omotiverade stumpjobb. AKVA tycker att arbetsgruppens förslag är bra och värda att understöda.

Arbetsgruppen föreslår att arbetsgivaren straffas om han/hon inte redogör för de centrala anställningsvillkoren. Målet är att man bättre skulle överväga motiveringarna för visstidsanställningar och att arbetstagaren bättre än nu skulle få reda på denna motivering.

Man vill även förbättra arbetarskyddsmyndigheternas möjligheter att övervaka.

Arbetsgruppen föreslår en utredning speciellt inom de branscher och de arbetsuppgifter där visstidsanställningar utnyttjas mer än genomsnittet.

– Sådana branscher är till exempel hälso- och socialvården, undervisningssektorn och universiteten , säjer AKAVAs jurist Maria LöfgrenToivonen.

Arbetsgruppen överväger hur personalens rätt att få information om grunderna för visstidsanställningar och även rätten till talan kunde införas i arbetsrätten. Ett egentligt förslag har ännu inte överlämnats, men man bör även i fortsättningen koncentrera sig på att öka personalrepresentanternas befogenheter.

Arbetsgruppen rekommenderar att även motiveringarna för enskilda visstidsanställningar i enligheten med samarbetslagen behandlas då personalplaneringen görs.

Enligt arbetsgruppen bör man satsa på skolning av personer i stumpjobb både på arbetsplatserna och genom arbetskraftspolitiska åtgärder.

Arbetsgruppen beslöt att föreslå att en trepartsgrupp i snabbt takt börjar utreda problematiken kring uthyrd arbetskraft.

Löntagarens tillgodohavanden i arbetstidsbanken garanteras genom lönegaranti Enligt den nya lönegarantilagen tryggas löntagarns tillgodohavanden i arbetstidsbanken ifall arbetsgivaren blir insolvent. Som lönegaranti utbetalas ett maximibelopp för tillgodohavandena i arbetstidsbanken. Beloppet är individuellt och motsvarar arbetstagarens lön för sex månader.

Förutsättningen för att tillgodohavandena i arbetstidsbanken skall betalas ut som lönegaranti är att man på arbetsplatsen skriftligt kommit överens om att inrätta en arbetstidsbank och överenskommit om systemets innehåll, eller att villkoren för systemet noterats på annat sätt.

Dessutom förutsätts att arbetsgivaren hållit ett särskilt arbetstidskonto eller att insättningarna med datum finns i arbetsgivarens arbetstids- och lönebokföring.

Akavalainen 2 | 2005

39

TEQUILA

ylilääkäri Eila Nieminen

&

fysioterapeutti Pinja Mattsson

Onnellisesti naimisissa työn kanssa?

Ei työnteon aina tarvitse olla naama mutrulla puurtamista. Parhaimmillaan se voi olla onnellista yhteiseloa. Ryhdy kirjailijaksi ja kerro meille parhaat työsuhdevinkkisi. Keräämme yksiin kansiin hyviä käytäntöjä, joilla ihmiset saadaan viihtymään töissä. Parhaat tarinat julkaistaan Onnellisesti naimisissa työn kanssa? -käsikirjassa. Tule Klinikalle ja kirjoita kirjaan oma lukusi kertomalla ratkaisusi toimivaan työsuhteeseen!

40

Akavalainen 1 | 2007

Ratkaisuja työpaikan hyvinvoinnin parantamiseen.