Akavalainen 2/2010

Akavalainen 2 | 2010

Millaista on työelämä vuonna 2025?

Asiantuntijankin työaika on kirjattava Työkiireet estävät aikuiskoulutukseen osallistumisen

Akavalainen 2 | 2010

Korkeimman oikeuden päätös vie pohjan määräaikaisten suojelulta. sivu 19 4 Lyhyet 7 Kolmikantatyö kasvuohjelmasta alkoi

8 Korkeasti koulutetut asiantuntijat tarvitsevat työaikasuojelua

21

Plugi

10 Julkisen sektorin sopimukset paransivat henkilöstön edustajien asemaa

Maija Huhtamäki kouluttautuu oppisopimuksella satama-alan johtotehtäviin.

12 Puolet akavalaisista haluaa täydennyskoulutusta 13 Työllistyminen saatava korkeakoulutuksen rahoituskriteeriksi LakiWoman 14 Työterveyslaitos kartoitti työelämän tulevaisuudennäkymiä 16 Järjestäytymisen perusteet ja laajuus vaihtelevat maailmalla Akavan jäsenjärjestöt jatkoivat kasvuaan

24 Timo Auvisella on näkemystä ja kokemusta akavalaisesta yrittäjyydestä.

18 Asian laita Hyväksytkö työajalla tupakoinnin?

19 Korkeimman oikeuden päätös sälyttää liiketoiminnan riskiä työntekijälle 20 Korkeasti koulutettujen oppisopimukset 21 Oppisopimus valmentaa satama-alan johtotehtäviin 22 Aka-noita 23 Talouskasvua edistävälle politiikalle on paljon tilaa 26

Lainsäädäntö suojaa työnhakijan yksityisyyttä, eikä mihin tahansa kysymyksiin tarvitse vastata työhaastattelussa.

24 Muuttajat Timo Auvinen ryhtyi yrittäjäksi lähes 30 vuotta sitten.

26 Lainsäädäntö takaa oikeusturvan työtä hakiessa ja työsuhteen päättyessä Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi

28 Eurooppa 2020 -esitys ei täysin vakuuta palkansaajajärjestöjä

Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi

29 EU rekrytoi väkeä avoimilla virkakilpailuilla

Toimitussihteeri Maria Salminen maria.salminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi

32 Opiskelijajärjestöt pohtivat keinoja työurien pidentämiseen alkupäästä

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263

33 Tutkittua

Seuraava lehti ilmestyy 18.6.2010

34 Ajankohtaista

Kannen kuva: Jukka Lehtinen Kuvassa: Harri Vainio

30 Uudet pitkäaikaissäästämisen tuotteet

Akavalainen 2 | 2010

35 Nytt från Akava

Pääkirjoitus

Älä unta näe

N

äin unta, jossa heräsin huonosti nukutun yön jälkeen. Kun havahduin tästä unesta, minulle jäi epäilys, että olin oikeastikin nukkunut kehnosti. En ole ainoa, sillä puolella korkeasti koulutetuista työssäkäyvistä on univaikeuksia. Maanantain vastainen yö on tutkitusti kaikkein levottomin.

Liian lyhyet yöunet uhkaavat terveyttä ja vireyttä ja sitä kautta tuottavuutta.

Etenkin vaativissa töissä liian lyhyet yöunet kostautuvat. Parinkymmenen minuutin päivänokoset parantaisivat vireystilaa, vaikka univajetta ei olisikaan. Harvalla työpaikalla kuitenkaan sallitaan koisiminen kesken työpäivän tai siihen ei ole luontevaa mahdollisuutta. Nokkaunet korvataan kahvikupillisella.

Nuorten aikuisten päiväunena on elämä, jossa ansiotyö ei ole pääasia. Tuoreen nuorisobarometrin mukaan yhdeksän kymme-

nestä 15–30 -vuotiaasta pitää hyvinvointia – ei rahaa – tärkeimpänä elämäänsä ohjaavana periaatteena. Vain puolet ajattelee, että jokaisen pitäisi elättää itsensä omalla työllään eikä turvautua avustuksiin. Nuoret kaiketi luulevat, että turvaverkot säilyvät, vaikka huoltosuhde heikkenee joka tapauksessa vanhusten määrän kasvaessa.

Kuntaliitto puolestaan laskee, että suomalaiset pääsisivät vuonna 2030 eläkkeelle vasta reilusti yli 70-vuotiaina, jos huoltosuhde halutaan pitää nykyisellään.

Tässäpä oikea keski-ikäisen painajainen: omien lasten ikäluokka arvelee, että joku muu kustantaa elämisen. Omien vanhempien sukupolvi pääsi eläkkeelle kuusikymppisinä. Itse pitäisi jatkaa työuraa yli seitsemänkymppiseksi.

Nipistän itseäni. Apua, se ei ollutkaan unta!

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Kolmikantainen suururakka edessä

T

yömarkkinajärjestöt ottivat vaativan työn vastaan, kun ne sopivat maan hallituksen kanssa kolmikantaisesta talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta. Sillä pyritään kohentamaan Suomen taloutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Käytännössä kuusi eri työryhmää tekee ehdotuksensa hallitukselle syyskuun puoliväliin mennessä.

Tilaisuus on ainutlaatuinen. Koskaan ennen hallitus ei ole antanut kolmikantaisille työryhmille näin vapaata valtakirjaa muokata oma toimeksiantonsa. Luottamus ja sitoutuminen työhön on nyt harvinaisen laajaa. Sen on syytäkin olla, sillä Suomen taloustilanne on yhä heikko.

Työryhmät joutuvat pohtimaan muun muassa hyvinvointipalvelujen rahoitusta.

Kaikki osapuolet tunnustavat, että ansiotuloverojen korottaminen johtaisi ostovoiman heikkenemiseen ja sitä kautta kasvavaan työttömyyteen. Lisärahan val-

tiontalouteen onkin löydyttävä muualta kuin palkansaajan rahapussista.

Odotan, että työryhmät keksivät ratkaisuja, jotka parantavat työllisyyttä pitkällä aikavälillä. Niitä ovat ennen kaikkea panostukset koulutukseen ja osaamisen ylläpitämiseen. Akava on jäänyt lähes yksin huolehtimaan korkeakoulutuksen laadusta, rahoituksesta ja opiskelijoista. Meidän on työryhmätyössä löydettävä keinoja myös korkeasti koulutettujen työttömien auttamiseksi. Yksi keskeinen keino on mitoittaa koulutusmäärät järkevästi, työmarkkinoiden kysyntää vastaaviksi.

On koko yhteiskunnan kannalta tärkeää, että kolmikantainen työ talouskasvun työllisyyden ohjelmaksi saa laajan tuen.

Vaikkei maailma tulisikaan valmiiksi syyskuuhun mennessä, ainakin pitäisi saada ne asiat toimenpiteiden piiriin, jotka auttavat kestävyysvajeen supistamisessa.

Matti Viljanen Akavalainen 2 | 2010

Lyhyet Korkein oikeus: yt-neuvottelut käytävä ennen päätöksiä isoista toimintavähennyksistä n Korkein oikeus (KKO) tuomitsi Fujitsu Technology Solutions Oy:n maksamaan yhteistoimintalain mukaisia hyvityksiä 11 ammattiliitolle, joihin kuului useita Akavan jäsenliittoja. Oikeus katsoi, että yhtiö laiminlöi yhteistoimintalain mukaisen neuvotteluvelvoitteensa.

Fujitsun Espoon Kilossa sijainnut tietokonetehdas lopetettiin vuoden 2000 alussa ja noin 450 tehtaan työntekijää irtisanottiin.

Suuri osa irtisanotuista siirsi hyvityssaatavansa ammattiliittojen perittäväksi. Työnantaja Fujitsu oli alankomaalaisen emoyhtiön suomalainen tytäryhtiö. Ammattiliitot väittivät, että emoyhtiö oli tehnyt tosiasiallisen päätöksen Ki-

lon tehtaan lopettamisesta jo ennen kuin yt-neuvottelut aloitettiin tytäryhtiössä.

KKO pyysi asiassa ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta (EYT) niin sanotun joukkovähentämisdirektiivin tulkinnasta. KKO totesi, että tytäryhtiön olisi pitänyt käydä yhteistoimintaneuvottelut ennen kuin emoyhtiö oli tehnyt sellaisen tuotannon keskittämistä konsernissa koskevan lopullisen ratkaisun, joka oli merkinnyt tytäryhtiön toiminnan olennaista supistamista.

KKO velvoitti Fujitsun työnantajana hyvitykseen irtisanotuille. KKO:n arvio kohtuullisesta hyvityksestä oli kuuden kuukau-

den palkkasumma työntekijää kohden, yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa sekä viivästyskorot 15.5.2001 lukien.

Yhteistoimintalain mukaan neuvottelut on käytävä, jos työnantaja harkitsee toimenpiteitä, jotka voivat johtaa yhden tai useamman työntekijän irtisanomiseen, lomauttamiseen tai osa-aikaistamiseen taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Työnantaja ei saa tehdä päätöstä mahdollisista työvoiman vähentämiseen vaikuttavista kysymyksistä ennen ytneuvotteluja.

KKO:n päätös: www.kko.fi/50135.htm

Aikuiskoulutustuen ehdot muuttuvat

Plugi

Akavalainen 2 | 2010

n Aikuiskoulutustukea koskeva lakimuutos tulee voimaan 1.5.2010. Uuden järjestelmän mukaisia tukia aletaan maksaa 1.8.2010 alkaen.

Tuki nousee nykyisestä noin 30 prosenttia, jolloin se vastaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan määrää. Aikuiskoulutustukea voi saada palkansaaja tai yrittäjä, joka on ollut työelämässä yhteensä vähintään kahdeksan vuotta. Tukea maksetaan enintään 18 kuukauden ajan.

Aikuiskoulutustukea voidaan myöntää työstään opintovapaalle tai koulutuksen vuoksi palkattomalle vapaalle jäävälle henkilölle.

Jos opintovapaa-aika ei ole kokonaan palkatonta tai opiskelu on jaksottaista tai osa-aikaista, tukea

haetaan soviteltuna aikuiskoulutustukena, ja ansaitut tulot vaikuttavat tuen määrään.

Aikuiskoulutustuen maksaa työmarkkinajärjestöjen hallinnoima Koulutusrahasto. Sen toimintaa rahoittavat Työttömyysvakuutusrahasto ja valtio.

Vuonna 2009 aikuiskoulutustukea maksettiin 7 319 henkilölle yhteensä 28,7 miljoonaa euroa.

Keskimääräinen tuki kuukaudessa oli 943 euroa.

Lisätietoja: www.koulutusrahasto.fi

Lyhyet

Harri Tahvanainen/Gorilla

Seminaarikiertue väkivallasta työelämässä n Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa keväällä Väkivallan uhka työpaikalla -seminaarikiertueen yhdeksällä paikkakunnalla. Seminaari käy läpi aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, työsuojelun viranomaisvalvontaa, palkansaajien ja työnantajien näkemyksiä sekä työpaikoilla noudatettavia hyviä käytäntöjä Työntekijä voi joutua millä tahansa toimialalla työpaikan sisältä tai ulkopuolisen taholta tulevan väkivallan uhan kohteeksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Leo Suomaa kertoo, että tut-

kimusten mukaan Suomessa joutuu työssään uhkailun tai fyysisen väkivallan kohteeksi vuosittain noin 5 prosenttia työssä käyvistä.

Tämä tarkoittaa 110 000 henkilöä.

– Virallisiin rekistereihin tilastoidaan vuosittain noin 1 500 väkivallan aiheuttamaa työtapaturmaa. Kuolemaan johtavia työväkivaltatapauksia sattuu keskimäärin kaksi vuodessa, toteaa Suomaa.

Tietoa seminaarikiertueesta: www.stm.fi/seminaarit/ vakivaltatyossa

Työyhteisösovittelu ratkoo työpaikan ristiriitoja n Työyhteisösovittelu tekee tuloaan työpaikan ristiriitatilanteiden ratkaisemiseksi. Muun muassa rikossovittelussa hyväksi koettua toimintamallia tuodaan myös työelämään.

Ristiriidat työyhteisöissä alkavat usein pienistä asioista ja perustuvat monesti väärinkäsityksiin ja juoruihin. Konfliktit kasvavat suuriksi ja elävät pitkään, jos niihin ei puututa riittävän ajoissa. Väärät tulkinnat ja puhumattomuus ruokkivat tulehtunutta tilannetta.

Suomen Sovittelufoorumin ja Työsuojelurahaston rahoittamassa Työyhteisösovittelu-tutkimushankkeesssa oli mukana 14 erilaista sovittelutapausta. Selvityksessa todettiin, että konfliktin synnyt-

tämä ahdistus voi johtaa siihen, että joku joutuu lähtemään työyhteisöstä tai sairastuu.

Työyhteisösovittelun väliintulo voi muuttaa kielteisen kehityksen oppimismahdollisuudeksi.

Sovittelulla tilanteita voidaan purkaa ennen lopullista kriisiä. Se soveltuu hyvin myös laajemmaksi ristiriitojen hallinnan menetelmäksi. Sovittelijan tehtävänä ei ole osallistua työyhteisössä riidan ratkaisuun vaan tehdä sovinto mahdolliseksi. Hän on aktiivinen kuuntelija ja oppimisprosessin käynnistäjä.

Lisätietoa: http://www.tsr.fi/ tutkimus/tutkittu/hanke. html?id=107048

Rodeo

Akavalainen 2 | 2010

Lyhyet Lisäbudjetin työllisyyspanokset kohtuullisia n Akava pitää hallituksen maaliskuussa sopiman lisäbudjetin työllistämismäärärahoja kohtuullisina.

Akavan talouspoliittisen yksikön johtaja Pekka Immeli arvioi, että varsinkin nuoret on otettu hyvin huomioon.

– Jatkossa on kuitenkin varmistettava, ettei 25 vuoden ikäraja estä vastavalmistuneiden tukea ja työllistämistoimenpiteitä. Ikäraja on korkeasti kouluttautuville

liian alhainen, sillä yliopistoista valmistutaan lähes aina tätä vanhempina, ammattikorkeakouluistakin usein, hän huomauttaa.

Immeli pitää työttömien neuvontapalveluiden parantamista erittäin tervetulleena, koska sille on huutava tarve varsinkin korkeakouluista valmistuneiden keskuudessa.

– Ainakin osa työvoimakoulutuksen määrärahojen lisäyksestä täytyy käyttää työvoima-

koulutuksen toteuttamistapojen, rakenteiden ja toimintamallien kehittämiseen. Esimerkiksi erilaisia pilottihankkeita kannattaisi rahoittaa, Immeli pohtii.

Akava pitää kannatettavana, että hallitus laatii suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi vasta, kun se saa käyttöönsä kolmikantaisen kasvuohjelmavalmistelun tulokset kesän budjettiriiheen mennessä.

Työllistämissetelillä nuorisotyöttömyyttä vastaan n Hallitus kohdisti vastikään lisätalousarvioesityksessä määrärahalisäykset erityisesti työttömyyden lieventämiseen. Lisätalousarvioesityksessä kohdennetaan kaikkiaan noin 77 miljoonaa euroa nuorisotyöttömyyden vähentämiseen.

Lisäys merkitsee, että arviolta 15 000 nuorta työllistyy tai pääsee koulutukseen tai työllistämistoimenpiteiden piiriin.

Valtiovarainministeriön raportti nuorisotyöttömyyden ehkäisemisestä esittää, että nuorten ja vastavalmistuneiden työllistämisseteli otettaisiin käyttöön tänä keväänä, jolloin nuorisotyöt-

Lehtikuva

tömyyden ennakoidaan olevan korkealla. Nuorten eli 15–24 vuotiaiden työttömyysasteen arvioidaan nousevan 24 prosenttiin.

Raportissa esitetään, että seteli annettaisiin työnantajalle, eikä työttömälle nuorelle. Työnantajalle seteli merkitsisi tukea nuoren palkkaamiseen tai työn sivukuluihin.

Lisätietoja: www.vm.fi/julkaisut Valtiovarainministeriön julkaisuja 14/2010 Nuoret työmarkkinoilla – Miten nuorten työllistymistä tulisi edistää?

Eurobarometri kartoitti sukupuolten tasa-arvotilannetta EU-maissa n Sukupuolten tasa-arvoa koskeva uusi Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että 62 prosenttia eurooppalaisista katsoo, että naisten ja miesten eriarvoista kohtelua esiintyy edelleen monilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Tutkimuksen mukaan eurooppalaisten mielestä kaksi tärkeintä tavoitetta ovat naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen (92 prosenttia vastaajista) ja sukupuolten palkkaeron kurominen

Akavalainen 2 | 2010

umpeen (82 prosenttia vastaajista). Vastaajista 62 prosenttia katsoo sukupuolten epätasa-arvon olevan maassaan laajalle levinnyttä. Kuitenkin 66 prosentin mielestä tilanne on parantunut viime vuosikymmenen aikana.

Sukupuolten välinen palkkaero EU:ssa on tällä hetkellä keskimäärin 18 prosenttia. Eri maiden ja eri alojen palkkaeroissa tosin on huomattavia eroja.

Sukupuolten välisen palkka-

kuilun takia naisten eläkkeet ovat pienempiä kuin miesten. Yli 65vuotiaista naisista 22 prosenttia kohtaa riskin elää köyhyydessä ja miehistä 16 prosenttia.

Eurobarometri-tutkimus Sukupuolten tasa-arvo EU:ssa vuonna 2009 tehtiin 27 EU-maassa.

Tutkimusraportti: http://ec.europa.eu/public_ opinion/archives/ebs/ebs_326_ en.pdf

Työuraneuvottelut laajenivat kasvuohjelman rakentamiseksi Työmarkkinakeskusjärjestöt ja maan hallitus ovat käynnistäneet neuvottelut kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmasta.

Edessä on tiukka puserrus nopealla aikataululla. Akava tuo asialistalle muun muassa työnantajien vastuun lisäämisen iäkkäiden irtisanomisesta.

Comma

K

olmikantainen työ on jatkoa työurien pidentämiseen tähdänneelle työlle.

Neuvotteluja päätettiin jatkaa, koska kotimaisilta tutkimuslaitoksilta sekä OECD:ltä pyydetyt arviot tammikuussa päättyneiden työuraryhmien työn lopputuloksesta antoivat siihen aihetta.

Tavoitteena ovat edelleen toimet, jotka uskottavasti nostavat keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Toinen painava perustelu jatkotyölle on se, että taloustilanne on heikentynyt olennaisesti. Talouden pitkän ajan näkymät ovat heikommat kuin työuraryhmiä asetettaessa reilu vuosi sitten arvioitiin. Taustalla lymyilee julkisen talouden kestävyysvaje, joka hoitamattomana johtaa liialliseen velkaantumiseen ja uhkaa hyvinvointipalveluja. Työurien pidentämisellä on tässä yhtälössä iso merkitys.

Agenda laajenee

Tammikuussa päättyneissä työuraneuvotteluissa päähuomio kiinnittyi eläkepolitiikkaan. Etenkin eläketurvan heikennysesitykset, jotka palkansaajapuoli torjui, olivat julkisuuden valokeilassa.

Tämä oli nurinkurista, sillä ajankohtaisempi ongelma on työttömyys. Ilman työtä työurat eivät

pitene. Toinen eläkepolitiikkaa kiireellisempi haaste on tulevaisuuden kasvun varmistaminen.

Tarvitaan uusia työpaikkoja ja parempaa tuottavuutta.

Suomen kilpailukyky globaalissa toimintaympäristössä edellyttää lisäksi huippuluokan osaamista ja koulutusta sekä uusia innovaatioita ja niiden hyödyntämistä. Veroratkaisujen tulisi tukea tulevaa kasvua. Myös julkissektorin tuloksellisuutta olisi lisättävä.

Esimerkiksi kuntasektorilla kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke on tuottanut vain laihoja tuloksia. Kaikki nämä aiheet ovat nyt asialistalla.

Eläkepolitiikkaa ei ole haudattu

Vaikka neuvottelujen pääpaino ei ole eläkepolitiikassa, aihetta ei ole haudattu. Työurat ovat ohjelman asialistalla, ja työnantajapuoli tuo varmasti neuvottelupöytään vaatimuksia eläketurvan rakenteellisista uudistuksista. Maan hallituskaan ei ole lopullisesti haudannut ajatuksiaan vanhuuseläkeiän nostamistarpeesta.

Olisi tärkeää, että neuvottelujen lopputuloksena saataisiin aikaiseksi eläkerauha ja pitkään jatkunut spekulointi eläketurvan sisällöstä loppuisi. Eläketurvamme rahoitus on vakaalla pohjalla ja vuoden 2005 eläkeuudistus

toimii toivottuun suuntaan: eläkkeellesiirtymisikä on nousussa.

Akava nostaa työuraneuvotteluissa asialistalle ainakin työaikakysymykset, kuntoutuksen tehostamisen sekä työnantajien vastuun lisäämisen ikääntyvien irtisanomisesta.

Valmista viimeistään syyskuussa

Talouskasvun ja työllisyyden ohjelman toteuttamiseksi on perustettu kuusi työryhmää: • Talouden kasvu ja tuottavuus • Julkisen sektorin tuottavuus • Työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden torjunta • Ostovoima ja kilpailukyky • Työurat • Työttömyysvakuutusrahaston talous.

Ohjelman työryhmillä on edessä tiukka puserrus nopealla aikataululla. Monet käsiteltävistä asioista kytkeytyvät valtion ensi vuoden budjetin valmisteluun. Näiltä osin esitysten on oltava valmiina jo kesän loppuun mennessä.

Muilta osin takarajaksi on asetettu syyskuun 2010 puoliväli. Näiden esitysten eteenpäinvieminen jää käytännössä vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen toteutettavaksi.

Minna Helle edunvalvontajohtaja Akavalainen 2 | 2010

Pitääkö asiantuntijoiden työtunteja rekisteröidä vai pitäisikö päähuomio suunnata työtulokseen?

Siitä ei hyvää seuraa. Jos työsuoritusta mitataan pelkällä lopputuloksella, vastuu työajan hallinnasta siirtyy työntekijälle.

saatava kirjoihin ja kansiin

T

yöajat nousevat säännöllisin väliajoin työmarkkinapoliittiseksi kiistakapulaksi. Työaikakeskusteluja herää toistuvasti esimerkiksi palkansaajien vuosittaisen työajan pituudesta. Sen lisäksi, että työuria tulisi pidentää, vaaditaan myös yleistä työaikojen pidentämistä.

Makrotalouden kirjoituspöytälaskelmilla on helppo päätyä siihen, että kansantalouden kokonaistyöpanosta voidaan – työikäisen väestön vähenemisestä huolimatta – pitää ennallaan, jos työntekijöiden vuotuisia työtunteja lisätään. Viikko-, kuukausi- tai vuosityöaikojen pidentämistä nykyisestään on kuitenkin syytä arvioida kriittisesti. Etenkin, kun yhä suurempi osa palkansaajista työskentelee erilaisissa tieto- ja asiantuntijatehtävissä.

sa työsuorite tarkoittaa täsmälleen samaa kuin siihen käytetyt työtunnit. Jos työntekijä tekee esimerkiksi 45-tuntista työviikkoa, lopputuloksena syntyy tavaraa tai palvelusuorituksia määrällisesti enemmän kuin 38-tuntisen työviikon aikana.

Sama yhtälö ei toimikaan, jos esimerkiksi suunnittelevan tai uutta luovan tietotyön kanssa painiskeleva asiantuntija istuu näyttöpäätteensä ääressä vaikkapa 7 viikkotuntia entistä kauemmin.

Päinvastoin työn lopputuloksen laatu voi jopa laskea. Liian pitkät työajat voivat heikentää työntekijän kykyä tuottaa luovasti jotakin uutta. Henkisessä työssä työpanoksen ja työn tuloksen yhteys on mutkikas yhtälö, jota ei voida säädellä ulkoisesti määrätyillä työtunneilla.

Aika on huono mittari asiantuntijatyöhön

Suomalaisten vuosityöaika OECD:n keskitasoa

Tehdyillä työtunneilla voidaan suoraan mitata työn lopputuloksia vain sellaisessa teollisuuden tai palvelutuotannon työssä, jos-

Suomalaisten palkansaajien säännöllinen vuosityöaika on keskimäärin runsaat 1 700 tuntia.

Määrä vastaa OECD-maiden kes-

Akavalainen 2 | 2010

kiarvoa. Jos vuosityöaikaamme pidennettäisiin, erkanisimme kauas niistä vuosityöajoista, joita tehdään Pohjoismaissa ja Keski-Euroopan maista esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Siirtyisimme samaan sarjaan Japanin, Yhdysvaltain, Puolan, Unkarin ja Kreikan kanssa.

Unohdetaan kello, tulokset ratkaisevat?

Eurooppalaisia korkeasti koulutettuja palkansaajia edustavan Eurocadres-järjestön piirissä käydään vilkasta keskustelua siitä, tulisiko koulutettujen asiantuntijoiden työtunteja ylipäänsä mitata tai rekisteröidä. Pitäisikö näille ryhmille suoda niin kutsuttu akateeminen vapaus, jonka puitteissa työntekijä itse voisi päättää kulloistenkin työtehtäviensä vaatimista työtunneista ja työaikansa sijoittelusta? Päähuomion tulisi kiinnittyä työn lopputulokseen, ei sen tuottamisen vaatimiin työtunteihin.

Tällaista autonomiaa puolustaa muun muassa se, että tieto- ja

Rodeo

Todelliset työtunnit

asiantuntijatyössä yhteys tehtyjen työtuntien ja työn lopputuloksen välillä on hämärä. Asiantuntijat ja esimiehet tekevät todellisuudessa paljon työtä omalla ajallaan kotona tai työmatkoilla, ja näiden tuntien rekisteröinti koetaan usein liian hankalaksi.

Todelliset työtunnit saatava näkyviksi

Itsenäistä tietotyötä tekevien työaikojen valvontaa ja tuntien rekisteröintiä on helppo kritisoida.

Työtuntien seurantaa korvaavia vaihtoehtoja on kuitenkin vaikea löytää.

Työsuorituksen ja lopputulosten mittaamiseen on kehitetty monenlaisia arviointivälineitä, joita työpaikoilla hyödynnetään esimerkiksi kehityskeskustelujen yhteydessä. Moniin uusiin palkkausjärjestelmiin sisältyy myös henkilökohtainen palkanosa, jonka avulla voidaan arvioida yksittäisen työntekijän suoriutumista.

Mutta miten mitata työn tuotoksen edellyttämää työpanosta, jos työtuntien mittaamisesta kokonaan luovuttaisiin?

Akava vaatii, että tehdyt työtunnit kirjataan ja rekisteröidään jopa nykyistä käytäntöä tarkemmin. Työaikajärjestelmiä on kehitettävä, jotta niiden avulla voidaan mitata jonkin työvaiheen edellyttämät todelliset työtunnit riippumatta siitä, missä työ tehdään.

Työaikaseuranta on työsuojeluasia

Aika tuotannontekijänä

Todellisten työtuntien rekisteröinti on välttämätöntä monestakin syystä. Niin kutsuttu harmaa työaika vähenee, kun ylityötunnit kirjataan ja korvataan. On myös työnantajan etu tietää, kuinka paljon työaikapanosta jokin tietty työtehtävä tai hankekokonaisuus todellisuudessa vaatii.

Työsuojelun, työterveyden ja työntekijän oikeusturvan näkökulmasta on välttämätöntä, että työntekijä pystyy esittämään tekemiensä työtuntien määrän. Ja saa niistä korvauksen.

Aika eli työtunnit ovat keskeinen tuotannontekijä, jonka työntekijä myy työpanoksenaan työnantajalle. Työnantajan velvollisuus on maksaa korvaus työntekijän oman ajan menetyksestä. Ei siis ihme, että työajat ovat eräs työmarkkinapoliittisissa keskusteluissa toistuvista aiheista.

Työmarkkinaosapuolille tärkeitä asioita neuvottelupöydissä ovat työaikojen pituus, työaikojen sijoittuminen, joustomahdollisuudet ja ylitöiden korvattavuus. Palkansaajat puolustavat oikeutta riittävään työn rasituksesta palautumiseen ja työn ulkopuoliseen elämään. Työnantajat pyrkivät sovituilla työtunneilla ja aukioloajoilla turvaamaan mahdollisimman suuren tuotannon ja palveluiden määrän.

Poliittisilla päättäjillä on yhteiskunnallinen intressi valvoa ja turvata sitä, etteivät työaikojen pituus tai järjestelyt muuta liian radikaalisti koko yhteiskunnan aika- ja palvelustruktuuria. Tästä tuorein esimerkki on liikkeiden aukioloajoista käyty parin vuosikymmenen mittainen yhteiskunnallinen keskustelu ja neuvotteluprosessi.

Työaikaosaaminen kunnolla käyttöön

Työaikajoustojen kuten päivittäisten tai viikoittaisten työaikasaldojen sekä työaikapankkien käyttö perustuu työtuntien rekisteröintiin. Suomi on eurooppalaisittain työaikajoustojen käytössä edelläkävijä. Esimerkiksi tuore valtion virka- ja työehtosopimus antaa työpaikoille mahdollisuuden kokeilla erilaisten työaikajoustomallien toimivuutta käytännössä.

Korkeasti koulutetut asiantuntijat ja esimiehet tarvitsevat työaikasuojelua. Siihen ei ole oikotietä, vaan on turvauduttava vanhaan hyvään periaatteeseen, työaikojen mittaamiseen.

Sen lisäksi tarvitaan nykypäivän työelämän vaatimuksia vastaavia työaikajärjestelmiä sekä uutta työaikaosaamista ja -johtamista.

Ulla Aitta työelämän tutkija

Työaikojen seuranta Kellokortti tms.

Kaikki palkansaajat

Kirjaa itse

37

34

Kaikki

35

30

Valtio

63

Kunta

23

Ei seurantaa 29

Ylemmät toimihenkilöt

Yksityinen %

13 30

34 0

Kokoaikatyössä olevat palkansaajat

35

10

47 34

20

30

24

40

31 50

Lähde: Työolotutkimuksen 2008 aineisto

60

70

80

90

100

Korkeasti koulutetuista palkansaajista, joita Tilastokeskuksen sosioekonomisessa luokituksessa kutsutaan ylemmiksi toimihenkilöiksi, 35 prosentin työaikoja ei seurata työpaikalla.

Akavalainen 2 | 2010

Henkilöstön edustajien asema koheni julkisen sektorin sopimuksissa Kunta-alan sopimukset toivat henkilöstön edustajille kiinteät ajankäyttömääräykset. Valtion sopimuksessa korostettiin tiedonsaantioikeutta. Yliopistolaisten edustajat säilyttivät entiset ehdot uudessakin tilanteessa.

Rodeo

Kunnissa ajankäyttömääräykset kohenivat merkittävästi n Kunta-alan sopimusneuvottelut toivat parannuksia henkilöstön edustajien, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen, asemaan. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn neuvottelupäällikkö Simo Kekki katsoo pääluottamusmiesten ajankäyttömääräysten parantuneen uudessa sopimuksessa merkittävästi. Lisäksi korvaukset nousivat.

Ajankäyttömääräykset sitoviksi

Aiemmissa kunta-alan sopimuksissa pääluottamusmiesten vapautus työstä on määritelty suositukseksi. Suosituksen mukaan pääluottamusmies on saanut varata 120–135 edustettavaa viranhaltijaa tai työntekijää kohden 10

Akavalainen 2 | 2010

yhden työpäivän viikossa. Tästä on pitänyt sopia paikallisella ajankäyttösopimuksella. Yleensä kunnat ovat noudattaneet suositusta melko hyvin, mutta ikäviä poikkeuksiakin on ollut.

Pääluottamusmiehelle annettava kiinteä vapautus on 1.2.2010 lukien vähintään työpäivä viikossa 120 hänen edustamaansa viranhaltijaa tai työntekijää kohden. Jos ajankäytön jakaja on aikaisemmin ollut tätä suurempi, paikallinen ajankäyttösopimus on siinä tapauksessa uudistettava.

Joissakin kunnissa on ollut käytössä 120:tä pienempi ajankäytön jakaja esim. kuntaliitoksen vuoksi. Nämä paikalliset sopimukset pysyvät edelleen voimassa.

– Tämä ajankäytön huojennus on tarkoitettu varsinaisiin luotta-

musmiestehtäviin. Mikäli pääluottamusmies hoitaa esimerkiksi yhteistoiminta- tai työsuojeluasioita, täytyy kokonaisajankäytöstä sopia paikallisesti, Simo Kekki tarkentaa.

Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun korvaukset nousivat

Pääluottamusmieskorvauksia korotettiin ja korvauksiin lisättiin uusi taso 450 edustettavasta ylöspäin.

Työsuojeluvaltuutetun korvaus on 1.2.2010 alkaen 57 euroa kuukaudessa. Jos varsinainen työsuojeluvaltuutettu on tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäväänsä vähintään kuukauden ajan, korvaus maksetaan varavaltuutetulle.

Valtiosektorille vähimmäistaso tiedonsaantiin n Valtiosektorin sopimus vahvistaa luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen koulutusja toimintamahdollisuuksia, sillä se edellyttää näitä koskevia säännöllisiä keskusteluja työnantajan kanssa. Työnantajan on käsiteltävä koulutustarvetta ja koulutuksen järjestämistä luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetuksi valitun kanssa kahden kuukauden kuluessa valinnasta.

Lisäksi työnantaja ja luottamusmies tai pääsopijoittain luottamusmiehet käyvät vuosittain keskustelun yhteistyön toimivuudesta ja parantamisesta sekä koulutustarpeista. Tässä yhteydessä tulee tarkastella luottamusmiesten ansioiden kehitystä.

Henkilöstön edustajien asemaan saatiin parannusta myös siten, että sovittiin vähimmäistaso luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksiin.

– Vähimmäistasosta sopimalla haluttiin korostaa sitä, että luottamusmiehille toimitettavien tilastotietojen on oltava mahdollisimman ajantasaisia. Annettujen

tietojen on oltava riittäviä neuvottelujen käymiseksi, luonnehtii JUKOn neuvottelupäällikkö Markku Nieminen.

Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen palkkiot nousivat 8 prosentilla 1.3.2010 alkaen.

Palkkioiden alaraja nousee 65 eurosta 75 euroon.

Uudet työaikajärjestelyt käsiteltävä ensin luottamusmiehen kanssa

Valtiosektorilla toteutetaan sopimuskauden mittainen kokeilu uusista työaikamalleista: pidennetystä, yksilöllisestä tai tiivistetystä työajasta. Ennen näiden järjestelyiden käyttöönottoa asia on käytävä läpi luottamusmiesten kanssa. Luottamusmiehelle pitää toimittaa tiedot järjestelyn kohteena olevasta henkilöstöstä.

Uusien työaikamallien käyttöönoton on perustuttava harkintaan ja vapaaehtoisuuteen sekä työnantajan että henkilöstön puolelta. Järjestelyn toimivuutta ja vaikutuksia työterveyteen on seurattava työnantajan ja asian-

omaisen kesken vähintään puolen vuoden välein. Pidennettyä työaikaa ei saa ottaa käyttöön heti palvelussuhteen alusta lukien.

– Pidennetyn työajan mallissa voidaan viikoittaiseksi säännölliseksi työajaksi tilapäisesti sopia enintään 40 tuntia viikossa, pidennystä vastaavalla palkankorotuksella. Yksilöllinen työaika soveltuu tehtäviin, joita tehdään pääosin muualla kuin varsinaisella työpaikalla. Siinä virkamies huolehtii työaikansa tasoittamisesta keskimäärin säännölliseksi viikoittaiseksi työajaksi. Tiivistetty työaika tarkoittaa, että viikon työtunnit voidaan tehdä esimerkiksi neljässä päivässä ja pitää yksi päivä viikoittain vapaana, Markku Nieminen kertoo.

Hän lisää, että työaikatyöryhmä seuraa näiden kolmen uuden työaikamallin käyttöä ja toimivuutta. Kokemusten perusteella päätetään, otetaanko järjestelmät pysyväksi osaksi sopimusta. Nyt ne ovat voimassa vain sopimuskauden.

Yliopistohenkilöstön edustajien asema säilyi n Neuvottelutulos yliopistohenkilöstöä koskevasta työehtosopimuksesta säilytti henkilöstön edustajien asemaa määrittävät kirjaukset kuta kuinkin ennallaan, kuten luottamusmiessopimuksen ja ay-koulutussopimuksen.

– Uudessa neuvottelutilanteessa henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen ensisijaisena tavoitteena oli säilyttää luotta-

musmiesten asemaan liittyvät nykyehdot, ja tässä onnistuttiin ihan hyvin, toteaa JUKOn neuvottelija Tarja Niemelä.

Hän kertoo, että järjestöt eivät saavuttaneet yhteistä tavoitettaan saada yliopistojen luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille kiinteä, keskustason sopimuksessa mainittu vapautus. Toisin sanoen luottamusmiesten ja työsuojelu-

valtuutettujen vapautuksesta on sovittava yliopistotasolla jatkossakin.

Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen palkkioihin sovittiin 8 prosentin korotus 1.3.2010 alkaen. Alin palkkio on 75 euroa aiemman 65 euron sijasta. Palkkio kasvaa edustettavien lukumäärän mukaan.

Maria Salminen

Akavalainen 2 | 2010

11

Akavalaiset tiedostavat

Akava teetti hallitusohjelmatavoitteidensa taustoittamiseksi TNS Gallup -foorumissa kyselyn akavalaisille viime vuoden lopulla. Kyselyllä tavoitettiin 1 094 akavalaista ikäluokista 25–64. Vertailun vuoksi saatiin 526 muun kuin akavalaisen 15–64 -vuotiaan henkilön vastaukset.

täydennyskoulutuksen tarpeet Puolet akavalaisista haluaa saada ammattitaitonsa tueksi aikuiskoulutusta etenkin työpaikallaan. Puolet myös toteaa, ettei pysty raivaamaan työaikatauluunsa aikaa lisäosaamisen hankkimista varten. Peräti kolmannes pitää lisäkoulutusta välttämättömänä, jotta nykyisistä työtehtävistä voi selviytyä.

J

atkuva oppiminen on akavalaisille läheinen tavoite, osoittaa Akavan hallitusohjelmatavoitteita pohjustava kyselytutkimus. Aikuiskoulutustarpeiden lisäksi barometrin muita aihealueita olivat muun muassa julkisen talouden tila, työllisyys ja eläkeikä.

Akavalaisista 35–50 -vuotiaat vastaajat olivat suurin ikäryhmä, jossa toivottiin ammattitaitoa ylläpitävää tai kehittävää aikuiskoulutusta. Kunta-alalla ja yksityisellä sektorilla työskenteleviä akavalaisia vastaajia yhdisti se, että kummassakin ryhmässä noin puolet joukosta toivoi koulutusta.

Nelikymppiset halukkaimpia koulutukseen

Koulutustoiveet kohdistuvat työnantajaan

Kyselyssä kartoitettu ammattitaitoa ylläpitävän tai kehittävän aikuiskoulutuksen tarve osoittautui akavalaisilla suuremmaksi kuin muilla palkansaajilla. Lähes joka toinen akavalainen, 47 prosenttia, ilmoitti kaipaavansa ammattitaitoa ylläpitävää aikuiskoulutusta.

Muista kuin akavalaisista palkansaajista näin ajatteli 37 prosenttia.

Aikuiskoulutuksen tarvetta kokevilta akavalaisilta kysyttiin, minkä tyyppistä aikuiskoulutusta he haluaisivat. Ylivoimainen enemmistö vastaajista, 76 prosenttia, nosti ykköstoiveekseen pääosin työaikana tapahtuvan ja työtehtäviin liittyvän henkilöstökoulutuksen, jonka työnantaja maksaa tai järjestää.

Vastaajista 39 prosentilla oli halukkuutta omaehtoiseen koulutukseen. Sen kustannuksiin työnantajalla ei ole velvollisuutta osallistua, ja järjestäjänä toimii jokin julkisrahoitteinen oppilaitos. Vain kuusi prosenttia vastaajista oli kiinnostunut oppisopimuksena toteutettavasta täydennyskoulutuksesta, joka suoritetaan puoleksi työpaikalla, puoleksi oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa.

Kaksi prosenttia vastaajista kertoi tarvitsevansa työttömille tai työttömyysuhan alaisille tarkoitettua työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. He olivat vastaushetkellä joko työttöminä tai lomautettuina.

Maria Salminen

Akavalaisten käsityksiä omasta koulutustarpeesta Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Työnantajien tulisi panostaa enemmän työntekijöiden 38 ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen Minulla on hyvät mahdollisuudet saada nykyisessä 22 työssäni ammattitaitoa kehittävää koulutusta Työkiireiltäni en ehdi ylläpitämään tai uudistamaan osaamistani/ammattitaitoani 11 Tarvitsisin lisäkoulutusta selviytyäkseni hyvin nykyisistä työtehtävistäni 4 Minulla sopivaa täydennyskoulutusmahdollisuutta ei ole tarjolla 6 Osaamiseni on vanhentunut, eikä vastaa työelämän tarpeita 1 9 %

0

Täysin eri mieltä

51

10

45

27

35

14

47

24

21

40

30

44 10

5

39

27

1

45 20

30

40

50

60

70

80

90

100

Yhdeksän kymmenestä akavalaisesta katsoo, että työnantajien on panostettava enemmän työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Lähes joka toisella vastaajalla työkiireet estävät osaamisen päivittämistä. Omaa osaamistaan pitää vanhentuneena kymmenesosa akavalaisista, ja 21 prosenttia muista kuin akavalaisista vastaajista toteaa samaa.

12

Akavalainen 2 | 2010

Korkeakouluille vastuuta työllistymisestä Korkeakoulutukseen esitetään tehokkaampaa opiskelijavalintaa ja opiskelupaikkojen käyttöä. Akava korostaa, että korkeakoulutuksen laatukriteereihin on lisättävä työllistyminen.

N

uorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin on nopeutettava uudistamalla korkeakoulujen opiskelijavalintoja, esittää opetusministeriön työryhmä, ns. Lehikoisen työryhmä.

Esityksen mukaan opiskelijat tulee valita pääosin ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanojen perusteella. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin haetaan samassa yhteishaussa. Hakemisesta suoraan tiettyyn oppiaineeseen luovutaan, ja haku korkeakouluihin tapahtuu laajempiin kokonaisuuksiin kuten tiedekuntiin tai koulutusaloille.

Akava pitää korkeakouluopintoja edeltävien välivuosien karsi-

mista tarpeellisena ja laajempaa yhteishakumenettelyä siten tervetulleena.

Työryhmä korostaa tavoitteellisen opinto-ohjauksen tärkeyttä: jokainen lukiosta lähtevä tarvitsee mukaansa jatko-opintosuunnitelman. Akava kannattaa opintoohjauksen vahvistamista kaikilla koulutustasoilla. Opinto-ohjausta on liian vähän kaikissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa tuskin lainkaan.

Opiskelijat tarvitsevat tuntumaa työelämään jo opintojen aikana. Korkeakoulujen harjoittelukäytäntöihin on panostettava enemmän. Akava korostaa, että korkean osaamistason takaamiseksi maisteritutkinnon on säilyt-

tävä työelämään johtavana tutkintona. Kandidaatin tutkinnon suoritettuaan opiskelijan pitää pystyä joustavasti suuntautumaan opinnoissaan alan sisällä tai alalta toiselle.

Akavan puheenjohtaja Matti Viljasen mielestä työryhmän raportin heikkoutena on, ettei siinä pohdita tarpeeksi keinoja integroida koulutusta työelämään.

– Ei auta, että opiskelija valmistuu korkeakoulusta nopeasti, jos tie vie suoraan työttömäksi.

Korkeakouluista valmistuneiden laadullinen eli omalle alalle työllistyminen on otettava yhdeksi korkea-asteen koulutuksen rahoituskriteeriksi.

Maria Salminen

13

Kaikki työelämässä ei kerta kaikkiaan jatku nykyisellään. Päättäjien on valittava Suomen tie, Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio sanoo.

Selviytymiskamppailua, vastuullisia valintoja, tuottavaa hyvinvointia vai markkinoiden valtaa?

Työelämä vuonna 2025 on joko lipumista ajopuun lailla ilman ohjausta tai määrätietoisia valintoja.

Päätösten aika on nyt. Työterveyslaitos kokosi joukon tutkijoita visioimaan viidentoista vuoden päässä häämöttävän työelämän luonnetta.

Ryhmä piirsi neljä näkymää.

Työelämän tulevaisuuden ratkaisuja tehdään nyt

Yhteisvastuuta vai markkinavaltaa?

P

itsakuski, pitsakokki, eläinlääkäri, meribiologi, poliisikuski, palonainen, laulaja, psykiatri, psykologi. Tässä tämän päivän alakoululaisten toiveammatteja, joihin lapset pukivat itsensä isoina Työterveyslaitoksen järjestämässä piirustuskilpailussa.

– Huomionarvoista lasten toiveammateissa on se, että iso osa haluaa tehdä jotain konkreettista käsillään. Muutoinkin viesti tuntuu olevan, ettei suurin osa ihmisistä tavoittele kuuta taivaalta, vaan haluaa tehdä hyvää työtä kohtuullisin ehdoin ja käyttää elämäänsä muuhunkin kuin työn tekoon, kertoo pääjohtaja Harri Vainio Työterveyslaitokselta.

14

Akavalainen 2 | 2010

Jotta tämän päivän lasten ja nuorten ammattihaaveet toteutuisivat ja työssä olevat jaksaisivat jatkaa, työelämän kehityksen linjoilla on suuri merkitys.

– Viime kädessä vastuu suunnasta on poliittisilla päättäjillä, Vainio huomauttaa.

Selviytymiskamppailu

Voisiko jo viidentoista vuoden kuluttua olla niin, että maailma on vakavan ympäristökriisin ja sen aiheuttaman taantuman pyörteissä? Suomessa ei olisi ryhdytty aktiivisiin rakennemuutoksiin, kriisi ravistelisi ankarasti suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelu ei olisi enää muodikasta ja ihmiset yrit-

täisivät mitenkuten selvitä epävarmuudessa?

Selviytymiskamppailu-skenaarion mukaan työssäkäyvät voivat kohtuullisen hyvin, mutta työttömiksi joutuneet ovat pudonneet turvaverkkojen läpi. Jako erilaisiin työntekijäkasteihin syvenee. Eriarvoisuus ja epävarmuus liittoutuvat työelämässä. Eriarvoisuus voi ajaa osan väestä barrikadeille, selviytyjät pitävät kiinni asemastaan työelämässä.

Vastuullinen valinta

Toinen skenaario – vastuullinen valinta – löytää keinoja yhdistää globaali hyvinvointi ja tasa-arvo talouden kanssa. Tuotannon sijoittamisessa otetaan huomioon kestävyyden näkökulmat. Suo-

Työn sankareita ja selviytyjiä, Työ ja hyvinvointi vuoden 2025 Suomessa, Työterveyslaitos, 2010

korostaa työssä jaksamista, osaamisen uudistamista ja joustavia mahdollisuuksia yhdistää työ ja vapaa-aika.

Vastikkeeksi työntekijältä vaaditaan uudenlaista asennetta ja osaamista. Omasta terveydestä, jaksamisesta ja osaamisesta huolehtimisesta on tullut kansalaistaito. Siitä voi tulla myös yksi työsuhteen ja palkan osatekijä.

Jukka Lehtinen

Markkinoiden valta

men bruttokansantuote laskee tässä skenaariossa, mutta hyvinvointi voisi silti lisääntyä. Yhteiskunnallinen yrittäjyys ja yhteisöllisyyteen pohjautuva kolmas sektori nimittäin vahvistuvat julkisen ja yksityisen sektorin rinnalla.

Työelämässä taloudellisten tekijöiden rinnalle nousee kokonaisvaltainen terveys-, turvallisuus-, ympäristö- ja laatuajattelu.

Tähän skenaarioon kuuluu myös, että eläkeläiset hakeutuvat töihin kantaakseen vastuun taakkaa. Sairaudenhoidosta on siirrytty terveyden tuottamiseen, ja perheet kokoavat yhteisöönsä mummot, vaarit, enot ja kummit.

Tuottava hyvinvointi

Niinkin voi käydä, että yhteiskunta ja työelämä siirtyvät jouhevasti tuottavaan hyvinvointiin, kun työikäisten määrä vähenee ja työelämää on pakko alkaa ripeästi uudistaa. Tuottavan hyvinvoinnin skenaariossa uusi johtaminen

Neljäs skenaario kantaa nimeä markkinoiden valta. Euroopassa olisi viidentoista vuoden päästä ajauduttu hitaaseen kasvuun, työelämän sääntelyä purettu voimakkaasti ja annettu valtaa yrityksille.

Monikansalliset yritykset sääntelisivät tässä skenaariossa työelämän pelisäännöt. Julkinen turvaverkko olisi pettänyt.

Yhteiskunnan ei tarvitsisi työttömyydestä kärsiä, sillä jokaisen kynnelle kykenevän olisi otettava vastaan työ kuin työ hinnalla millä hyvänsä. Palkkaerot kasvaisivat, moni tekisi useaa työtä tullakseen toimeen, ja ainakin vähävaraiset jatkaisivat työssä 70-vuotiaiksi.

Koska työnantaja on tässä näkymässä kiinnostunut vain terveistä ja reippaista työntekijöistä, työnantaja myös valvoo, että he huolehtivat terveydestään. Työntekijät käyttävät teknologian kehittyessä terveysantureita, joista työnantaja saa tietoa stressiherkkyydestä, verenpaineesta ja rasvaprosentista.

Nuorista huoli

Yhteiskunnassa käydään koko ajan keskustelua työelämän tulevista poluista, mutta tähtäimessä on ensisijaisesti työuran jatkaminen mahdollisimman pitkään.

Keskustelu on Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainion mukaan sikäli vinksahtanut, että huolta pitäisi kantaa nuorista.

– Huolestuttavin piirre työelämässä on tällä hetkellä, että 16–34 -vuotiaiden ikäryhmästä työelämässä on vain kolmannes, osa tie-

tysti opiskelee. Tästä ikäryhmästä kuitenkin jäädään yhä enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle. Viime vuosina eläköityminen näin nuoressa ikäryhmässä on lisääntynyt huolestuttavasti, sanoo Vainio.

Hän korostaisi työurakeskustelussa nuorten mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään.

– Ja työelämä on rakennettava niin laadukkaaksi, että siellä jaksetaan, Vainio tähdentää.

Mikä on pääjohtajan lempiskenaario?

– Yksikään maalailtu polku ei sellaisenaan ole ihannemallini, mutta eniten plussia antaisin vastuullisen valinnan skenaariolle.

Toivon, että suomalaisen työelämän kehitystä ohjaisi laadukkuus, inhimillisyys ja eri tavoin kestävä yhdessä tekeminen, Harri Vainio summaa.

Laajaa yhteistyötä tarvitaan työelämän kehittämiseksi

Akavan työelämän tutkija Ulla Aitta toteaa, että skenaarioista on helppo valita vähiten miellyttävä: markkinoiden valta. Tähän päädyttäisiin niin sanotun ajopuuteorian kautta. Tällöin Suomella ja sen päättäjillä ei olisi mitään selkeää näkemystä tulevaisuuden työelämästä.

– Oma valintani olisi vastuullisen valinnan ja tuottavan hyvinvoinnin yhdistelmä. Näistä jälkimmäisessä korostuvat Akavan työelämän kehittämisen tavoitteet. Kilpailukyvyn parantaminen perustuisi innovatiivisiin työn organisointiratkaisuihin ja teknologian kehittämiseen, työntekijöiden osaamisen jatkuvaan kehittämiseen sekä joustaviin työn tekemisen malleihin, Ulla Aitta arvioi.

Hän painottaa, että työmarkkinajärjestöillä on suuri vastuu työelämän kehityssuunnista. Järjestöjen ja poliittisten päättäjien kolmikantatyötä tarvitaan työelämää ja sosiaalipolitiikkaa koskevan lainsäädännön kehittämisessä.

Leena Seretin Akavalainen 2 | 2010

15

Järjestäytymisen perusteet ja jäsenmääräkehitys vaihtelevat eri maissa Palkansaajien järjestäytyminen on Suomessa yleisempää ja suhteellisen selväpiirteistä verrattuna moniin muihin maihin.

U

Kansainvälisten järjestöjen jäsenmäärista ei tarkkaa tietoa

Maailman palkansaajien kattojärjestö ITUC:ssa on noin 175 miljoonaa jäsentä, Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC:ssa noin 50 miljoonaa. Järjestäytyneiden työntekijöiden kokonaismäärän tai järjestäytymisasteen laskeminen ei ole silti yksiselitteistä. ITUC:n lukuun ei esimerkiksi sisälly Kiinan ay-järjestön yli 200 miljoonaa jäsentä eikä ETUC:n summaan Venäjän palkansaajia.

Koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta Eurocadresissa, joka on ETUC:n kanssa tiiviisti yhteistyössä, on runsaat viisi miljoonaa jäsentä. Luku on pysynyt varsin vakaana viime vuosina.

Jäsenmääräkehitys eri maissa on ollut vaihtelevaa: joko se on ollut suhteellisen vakaata, tai lievää laskua on tapahtunut tai joissakin maissa vieläpä reipasta laskua.

Yhdysvalloissa järjestäytymisaste on pysynyt suunnilleen ennallaan. Julkisen ja yksityisen sektorin ja osavaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Järjes-

Samuli Siirala

skonnolla on järjestäytymisessä yhä tärkeä sijansa Euroopassa ja koko maailmassa. Merkittävimmät palkansaajajärjestöt muun muassa Puolassa, Belgiassa tai monessa latinalaisen Amerikan maassa ovat kristillisiä. Poliittisiin puolueisiin suoraan kytköksissä olevia ay-yhteisöjä on Tanskasta Intiaan.

Yleisimmin järjestäytyminen tapahtuu kuitenkin alakohtaisesti.

Näin on esimerkiksi Venäjällä.

Akavalaisista ryhmistä opettajat ovat yleensä järjestäytyneitä siten, että sama yhteisö huolehtii sekä ammattijärjestö- että ammatillisista kysymyksistä. Yksityisellä sektorilla järjestäytymisessä lähtökohdat ovat usein ammatilliset, eikä kyse ole varsinaisesti palkansaajajärjestöstä. Näin on esimerkiksi insinööreillä. Pohjoismainen järjestömalli, jossa samaan taloon yhdistyvät sekä työmarkkina-asiat että ammatillisaatteelliset kysymykset, ei ole maailmalla tavallisin.

16

Akavalainen 2 | 2010

Liki viidesosa akavalaisista on opiskelijoita.

täytymisoikeus on sekä laissa että käytännössäkin suhteellisen heikosti suojattu.

Ruotsissa työttömyysvakuutusjärjestelmän muutoksen myötä muissa keskusjärjestöissä paitsi Akavaa vastaavassa Sacossa järjestäytyminen on laskenut. Roimia pudotuksia on tapahtunut Itä-Euroopan maissa, joissa neuvostoaikainen lähes sataprosenttinen järjestäytymisaste on laskenut 10–50 prosentin paikkeille. Näin on käynyt esimerkiksi Virossa.

Venäjällä taas arviolta hieman alle puolet palkansaajista on järjestäytynyt työpaikkakohtaiseen perusjärjestöön. Rakennemuutosten seurauksena syntyneillä uusilla työpaikoilla järjestäytyminen on yleensä heikompaa kuin perinteisessä teollisuudessa, mutta toisaalta uutta ruohonjuuritason aktiivisuuttakin on syntynyt.

Kiinasta raportoitu kovia kasvulukuja

Kiinasta on kantautunut tietoja jopa kymmenillä miljoonilla kasvaneista jäsenmääristä. Kiinassa kuitenkin toimii vain yksi sallittu keskusjärjestö. Toisaalta jotkut sen paikallisjärjestöistä ovat hyvinkin aktiivisia. Julkisella puolella on käytännössä pakkojäsenyys, kun taas yksityisellä puolella noin 15 prosentin arvioidaan olevan vapaaehtoisia jäseniä.

Kehitysmaissa epävirallisen sektorin laajuus vaikuttaa viralliseen järjestäytymisasteeseen laajalti, sillä suurin osa kehitysmaiden työikäisistä on virallisen työvoiman ulkopuolella. Esimerkiksi suurimmassa osassa Afrikan maita virallinen järjestäytymisaste on matala, mutta esimerkiksi EteläAfrikassa vajaa puolet työvoimasta järjestäytyy.

Viime aikoina kuitenkin myös epävirallisella sektorilla on järjestäydytty. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä lienee Intian epävirallisella sektorilla työskentelevien naisten järjestö SEWA. Intiassa epävirallisella sektorilla on hallitseva asema ja järjestäytymisastearvioihin vaikuttaa, mitkä ryhmät lasketaan työvoimaan kuuluviksi.

Jäsenmäärä on kuitenkin kohtalaisen suuri, mutta jäsenkenttä sirpaleinen. Enemmistö jäsenistöstä työskentelee virallisella sektorilla, mutta työntekijöiden etuja ajavat virallisten järjestöjen lisäksi erilaiset yhdistykset, osuuskunnat ja verkostot.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö Liisa Folkersma vs. kansainvälisten asioiden asiamies

Akava kasvaa ja vahvistuu Akavan jäsenjärjestöt kasvoivat yhteensä lähes 11 000 jäsenellä vuonna 2009. Akavan kokonaisjäsenmäärä on nyt 548 000.

J

äsenjärjestöistä kasvoivat eniten Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ: kumpaankin liittyi yli kaksituhatta jäsentä vuonna 2009. Lähes kahden tuhannen jäsenen kasvuun ylti Akavan Erityisalat.

Yli tuhat jäsentä liittyi Tradenomiliitto TR ALiin ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentiaan.

Akavan järjestöyksikön johtaja Risto Kauppinen toteaa, ettei viime vuoden kasvu ollut mikään yllätys. Jäsenjärjestöjen jäsenhankinta ja jäsensuhteen hoitaminen toimivat ilmeisen hyvin.

– Akava on kasvanut vahvasti koko 2000-luvun, mikä johtuu paljolti koulutustason noususta.

Entistä useampi suomalainen suorittaa korkeakoulututkinnon. Lisäksi Akavan kokonaisjäsenmäärä on noussut, kun uusia liittoja on siirtynyt Akavaan, Kauppinen arvioi kasvun taustatekijöitä.

Vuonna 2009 Akavaan tai sen jäsenjärjestöihin liittyivät itsenäisinä ryhminä Kirkon Nuorisotyöntekijät KNT, Suomen Verotarkastajat SVT ja Valtion tutkimusalojen diplomi-insinöörit VTDI. Edellisinä vuosina kasvua lisäsivät Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ, KTK Tekniikan Asiantuntijat ja Päällystöliitto. Nämä kaikki liitot siirtyivät Akava-yhteisöön STTK:sta.

Akavassa on 34 jäsenjärjestöä.

Niistä suurin on Opetusalan Am-

mattijärjestö OAJ yli 120 000 jäsenellään. Neljä seuraavaksi suurinta ovat Tekniikan Akateemisten Liitto TEK (73 000 jäsentä), Uusi Insinööriliitto UIL (62 000), Suomen Ekonomiliitto SEFE (47 000) sekä Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ (27 000).

Jäsenistöstä 51 prosenttia on naisia. Akavalaisista 54 prosenttia työskentelee yksityisellä sektorilla. Kuntien, valtion ja kirkon sektorin palveluksessa on jäsenkunnasta 43 prosenttia. Ammatinharjoittajien ja yrittäjien osuus kaikista akavalaisista on 3 prosenttia. Opiskelijoita jäsenistä on reilut 101 000.

Akavalainen 2 | 2010

17

Asian laita

Hyväksytkö työajalla tupakoinnin?

Yli puolet kyselyymme vastanneista akavalaisten liittojen luottamusmiehistä suhtautuu sallivasti työajalla tupakointiin. Vastaajista moni huomauttaa, että tupakkatauot ovat ongelmallisia työntekijöiden tasapuolisen kohtelun kannalta.

Työnantaja voi kieltää tupakoinnin työaikana kokonaan työnjohto-oikeutensa nojalla. Taukojen aikana kieltoa ei voida antaa, mikäli tauot eivät kuulu työaikaan.

Työaikaan kuuluvien taukojen aikana tupakointikielto voi olla perusteltu, jos tauko on keskeytettävä heti työn niin vaatiessa.

Lisäksi työpaikkatupakointia rajoittavat terveydellisiin näkökohtiin liittyvät säännökset. Tupakointi on lain mukaan kielletty työpaikkojen sisätiloissa lukuun ottamatta tähän t a rk o i t u k seen varattuja tiloja, joista tupakansavu ei pääse kulkeutumaan muihin sisätiloihin. Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työntekijät eivät altistu tupakansavulle.

Akavan mielestä työpaikoilla pitää ottaa tupakointi reilusti puheeksi.

– Työajalla ja työpaikalla tapahtuvasta tupakoinnista on syytä keskustella avoimesti työnantajan ja henkilöstön kesken. Lain puitteissa sovitut ja yhteisesti käyt-

En 45%

töönotetut menettelytavat toimivat yleensä parhaiten, kiteyttää lakimies Maria Löfgren.

Moni hyväksyy varauksin

Työajalla tupakoinnin hyväksyvät perustelivat kantaansa sillä, että tupakointi on henkilökohtainen valinta ja laillista – ainakin toistaiseksi, eräs vastaaja lisäsi. Syöpälääkärinä työskentelevä Hannu Pertovaara muistutti kyseen olevan riippuvuudesta, josta voi päästä eroon vain vapaaehtoisesti. Hän katsoi pakkokeinojen ja kieltojen vain laskevan tupakoivien työntekijöiden työtehoa.

Mitä seuraavaksi kielletään, kysyttiin: kahvin juonti, suklaan syönti?

Tupakoinnin kieltämistä pidettiin ahdasmielisenä ja holhoavana.

Moni asetti hyväksynnälleen ehtoja. Edellytettiin, että tupakoimattomille taataan yhtäläiset oikeudet taukoihin, ja korostettiin, että erilliset tupakkatauot voidaan hyvin kieltääkin. Kaikille sallituilla tauoilla kukin saa tehdä mitä haluaa. Arja Valli huomautti,

Kyllä 55%

että jos tupakointi kielletään ajan tuhlaamisen takia, niin samoin on syytä kieltää vaikkapa työpaikalla juoruilu, ajatusten karkailu tai netissä harhailu.

Epäreilua ja terveydelle haitallista

Useat vastaajat kiinnittivät huomiota siihen, että tupakkataukoja pidetään monesti muiden taukojen lisäksi – myös tupakoitsijat kahvittelevat tai pitävät käytäväkeskusteluja. Hanna Suomi perusteli kielteistä kantaansa työajalla tupakointiin tasapuolisen kohtelun näkökulmasta: – Jos tupakkataukoja pitävän työntekijän työaika on poikkeuksetta noin viisi prosenttia lyhyempi kuin tupakoimattoman, ei tasaarvolaki täyty, ellei lyhyempää työaikaa oteta huomioon palkassa.

Tasapuolisuuden korostaminen esiintyi vastaajakommenteissa pääsyynä kielteisiin kantoihin.

Lisäksi moni työajalla tupakointia vastustanut vetosi terveydellisiin perusteisiin. Ari Anttila, 52 vuotta, kirjoittaa: – Kokeilin tupakkaa 11-vuotiaana ja totesin täysin turhaksi.

Olen samaa mieltä edelleen. Rahan ja ajan haaskausta, terveydestä puhumattakaan.

Akavalainen-lehti kysyi julkisen ja yksityisen sektorin eri sopimusaloilla työskenteleviltä akavalaisilta luottamusmiehiltä, mitä mieltä he ovat tupakoimisesta työajalla. Kysely lähetettiin parille sadalle luottamusmiehelle, ja siihen vastasi 62 luottamusmiestä.

18

Akavalainen 2 | 2010

Korkein oikeus vesitti määräaikaisten suojelun

Jos työnantajalla on tarjolla pysyvästi työtä, työntekijää ei voi vain roikottaa määräaikaisesta työsuhteesta toiseen. Tämä työsopimuslain periaate vaikutti selkeältä, kunnes korkein oikeus vastikään päätti toisin.

K

orkein oikeus katsoi, että lastentarhanopettajan määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen oli sallittua, vaikka työtä oli ollut tarjolla vakiintuneesti jo vuosikausia ja samoissa olosuhteissa. Kunta oli antanut lakisääteisiä päiväkotipalvelujaan ulkopuolisen yhtiön hoidettavaksi vuodesta 1997 lukien ja solmi uuden sopimuksen vuosittain. Ostopalvelusopimusten määräaikaisuuden vuoksi yhtiö ei katsonut voivansa varautua toimintansa taloudellisen perustan muutoksiin.

KKO:n ennakkopäätös tyrmistyttää

Työsopimuslain määräaikaisuuspykälää on tulkittu niin, että määräaikaisuudelle ei ole perustetta, jos työtä on pysyvästi tarjolla.

Toisaalta määräaikainen työsopimus voidaan hyväksyä esimerkiksi tietyn tilauksen toimittamiseen, mikäli työnantajalla on perusteltu syy olettaa, että suorituksen jälkeen sillä ei ole tarjota työtä.

Työsopimuslain tulkinta on testattu useaan kertaan työtuomioistuimessa, ja siellä se on pitänyt. Jos työtä on ollut jatkuvasti tarjolla, edes työn määrän ja työvoiman tarpeen voimakkaat vaihtelut eivät ole riittäneet määräaikaisuuden perusteeksi. Korkein oikeus mursi tuoreessa ennakkotapauksessaan tämän laintulkinnallisen selkärangan.

tiö on ollut voittoa tuottamaton osakeyhtiö. Tämä edellyttää nimenomaista yhtiöjärjestysmääräystä. Yhtiöllä on ollut vain yksi asiakas, jonka määräävä asema on vaikuttanut sopimusehtojen muotoutumiseen. Mikäli tällaiset poikkeusolosuhteet eivät täyty, ei määräaikaisuuden perusteen arviointikaan voi tapahtua korkeimman oikeuden linjausten mukaisesti.

Siitä huolimatta tulkintamalli ohjaa määräaikaiskäytäntöä aivan väärään suuntaan. On vaarana, että määräaikaiset liiketoimintasopimukset ja liiketoimintaan liittyvä normaali epävarmuus ymmärretään jatkossa määräaikaisiin työsopimuksiin oikeuttavaksi perusteeksi. Tähän mennessä riskin on kantanut työnantaja, mutta jatkossa sen sälyttäminen työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän kannettavaksi on helpompaa.

Lainsäädännön suojattava määräaikaisia nykyistä tehokkaammin

Määräaikaisuuksien väärinkäyttö on ollut perinteisesti julkisen sektorin ongelma, mutta KKO:n päätös edesauttaa sen lisääntymistä myös yritysmaailmassa. Ostopalvelujen käyttö, yhtiöittämiJos työtä on ollut jatkuvasti tarjolla, edes voimakkaat vaihtelut työn määrässä ja työvoiman tar-

Liiketoiminnan riski ei kuulu työntekijän kontolle

peessa eivät ole riittäneet määrä-

Ennakkopäätöksen liiketoimintaolosuhteet ovat olleet hyvin poikkeuksellisia. Työnantajayh-

oikeus mursi tuoreessa ennakko-

aikaisuuden perusteeksi. Korkein tapauksessaan tämän laintulkinnallisen selkärangan.

Kuvapankki Plugi

Ennakkopäätöksessään KKO hyväksyi vantaalaisen päiväkodin tavan tehdä määräaikaisia työsopimuksia vuodeksi kerrallaan. Tiedot ratkaisusta KKO:n sivuilla: www.kko.fi/49852.htm

nen ja ulkoistaminen lisäävät tätä mahdollisuutta.

Päätöksen jälkeen on selvää, että nykyisen lain tulkinta ei vastaa Euroopan unionin määräaikaisdirektiivin vaatimuksia.

Yhdenvertaisuutta polkevan ja direktiivivelvoitteita rikkovan oikeuskäytännön haittoja ei voi korjata kukaan muu kuin lainsäätäjä. Nyt tarvitaan aitoa poliittista tahtoa parantaa määräaikaisten asemaa, jotta yksi työmarkkinoidemme räikeimmistä ongelmista saadaan kuriin.

Ainakin akavalaisten keskuudessa varmuus työpaikan säilymisestä koetaan työssä jaksamisen tärkeimmäksi tekijäksi. Määräaikaiset ja pirstaleiset työurat johtavat jo nyt siihen, että perheen perustamista lykätään ja epäröidään.

Tilapäiset taloudelliset suhdanteet – edes lama – eivät saisi vaikuttaa laintulkintaan sillä tavoin kuin nyt on käynyt, vaan tuomioistuinten tulisi tukea tulkinnassaan lain tarkoitusta.

Maria Löfgren lakimies Akavalainen 2 | 2010

19

Oppisopimustyyppinen koulutus tuli korkeakouluihin Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on hyvä lisä korkeakoulutettujen koulutustarjontaan. Yksilöllisiin täydennyskoulutustarpeisiin se ei kuitenkaan vastaa.

K

orkeakoulutettujen oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus ei nimestään huolimatta tarkoita koulutusta vaan pikemminkin sen järjestämis- ja rahoitustapaa. Se muistuttaa läheisesti ammatillisella toisella asteella käytössä olevaa oppisopimuskoulutusta. Koulutuksesta vähintään puolet tapahtuu työpaikalla ja työssä oppien.

Merkittävänä erona ammatilliseen oppisopimuskoulutukseen on kuitenkin se, ettei korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisessä täydennyskoulutuksessa voi suorittaa tutkintoa. Siinä suoritetaan niin sanottuja korkeakoulujen erityispätevyyksiä. Vastuullinen koulutuksen järjestäjä ja laadusta vastaava taho on korkeakoulu – ei työnantaja, kuten perinteisessä oppisopimuskoulutuksessa. Työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta vastaa kuitenkin työnantaja.

Erityispätevyydet ovat 30–60 opintopisteen kokonaisuuksia, jotka määritetään yhteistyössä työelämän ja korkeakoulujen kesken.

Kokonaisuudet voivat olla monialaisia ja ne perustuvat työelämän tarpeisiin, mutta eivät tuota muodollista kelpoisuutta tai tutkintoa.

Tavoite on tarjota lisäosaamista korkeakoulutetuille. Tarkoitus ei esimerkiksi ole muuttaa tai lisätä muodollisia kelpoisuusehtoja, eikä korvata työnantajan velvollisuutta henkilöstönsä kouluttamiseen.

20

Akavalainen 2 | 2010

AKKU nosti esiin korkeakoulutettujen täydennyskoulutusvajeen

Oppisopimustyyppisen koulutuksen soveltumista yhdeksi korkeakoulutettujen täydennyskoulutusmuodoksi on selvitetty joitakin vuosia. Koulutusmuodon käyttöönotosta sovittiin ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen (AKKU) yhteydessä, ja ensimmäiset koulutukset alkoivat syksyllä 2009. Tavoitteena on ollut erityisesti korkeakoulujen pitkäkestoisen täydennyskoulutustarjonnan parantaminen, mikä vähentänee painetta useisiin päällekkäisiin tutkinnonsuoritusoikeuksiinkin.

Opetusministeriö pyysi keväällä 2009 korkeakouluilta ehdotuksia oppisopimustyyppisiksi täydennyskoulutuksiksi. Lisätalousarviossa 2009 osoitettiin toimintaan miljoona euroa, jonka avulla käynnistettiin syksyllä 2009 yhteensä kymmenen koulutusta. Hakemuksia tuli ensimmäisellä kierroksella yli sataan koulutukseen. Kuluvan vuoden talousarviossa varoja osoitettiin neljä miljoonaa euroa, jolla voidaan kouluttaa hieman toista tuhatta opiskelijaa.

Vuonna 2009 käynnistyneet koulutukset liittyivät muun muassa kasvuliiketoimintaan, erikoissairaanhoitoon, talous- ja velkaneuvontaan, kuntapalveluihin

sekä kansainväliseen yritysviestintään. Ensimmäisen vaiheen koulutusten palautteita ja kokemuksia hyödynnetään oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen jatkokehityksessä.

Oppisopimuksesta puhtia urakehitykseen

Oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on hyvä lisä korkeakoulutettujen koulutustarjontaan, mutta se ei ratkaise kaikkia ongelmia. Akavalaisten erityispiirteenä täydennyskouluttautumisessa on se, että he hakevat koulutuksesta myös suuntautumista ja etenemistä urallaan – eivät pelkästään parempaa suoriutumista nykyisessä tehtävässä.

Jatkossa on yhä parannettava mahdollisuuksia nykyisen korkeakoulujen koulutustarjonnan suorittamiseen tutkinnon jälkeen.

Oppisopimustyyppisellä täydennyskoulutuksella ei voida korvata omaehtoisen koulutustarjonnan puutteita. Lisäksi yksilöllisiin osaamistarpeisiin räätälöidyn korkeakoulutasoisen täydennyskoulutuksen tarjontaa pitää parantaa.

Hintatason on oltava kohtuullinen, jotta tämä koulutus on maksettavissa omasta kukkarosta.

Simo Pöyhönen koulutuspoliittinen asiamies

Kauppatieteiden maisteri Maija Huhtamäki on nuori lupaus, jolle työnantaja ehdotti akateemista oppisopimuskoulutusta.

M

aija Huhtamäki, 27, aloitti satama-alan johtotehtäviin valmentavan oppisopimuskoulutuksen viime joulukuun alussa. Hän suorittaa puolet koulutuskokonaisuuden 30 opintopisteestä työssä oppimalla. Satamaoperaattori Stevena Oy:n logistiikkaoperaattorina Huhtamäki toteuttaa yrityksessä operatiivisen kustannuslaskennan kehitysprojektin. Idea tuli toimitusjohtaja Markku Mäkipereltä, joka toimii mentorina ja työn ohjaajana.

– Teen projektia muun työn lomassa, mutta tuuraaja löytyy, jos pitää vaikka hakea lähdemateriaalia kauppakorkeakoulun kirjastosta. Toimitusjohtajan kanssa katsomme palaverissa kerran kuussa, mihin suuntaan seuraavaksi lähdetään. Tavoitteena on tehostaa kustannuslaskentaa, jotta pääsemme Stevenalla tarkempaan hinnoitteluun kireässä kilpailussa, kuvaa Huhtamäki.

Laajempaa näkökulmaa

Huhtamäki valmistui Turun kauppakorkeakoulusta vuonna 2008.

Stevenan pääkonttoriin Naantalin satamaan hänet palkattiin puolisentoista vuotta sitten, ensin määräaikaiseksi logistiikka-assistentiksi. Stevena on KWH-yhtymään kuuluva suomalainen yritys, jonka päätoimialaa on ahtaus.

– Ala oli minulle vieras. Erikoistuin kauppakorkeassa logistiikkaan, mutta tuolloin suunnittelin hakeutuvani tukkukauppaan.

Satamassa riittää töitä lama-aikanakin. Tiettyjä perustuotteita aina tarvitaan.

Huhtamäki kertoo, että oppisopimusopiskelu tuli puheeksi kehityskeskustelujen yhteydessä.

Stevena pyrkii laajentumaan ja haluaa kehittää organisaatiotaan.

Johtotehtäviä on aukeamassa muun muassa varastopuolella.

– Vaikka olen pikku hiljaa päässyt alaan sisälle, koulutus tulee tarpeeseen. Saan laajempaa näkökulmaa ja pääsen tutustumaan koko satamakenttään – myös kilpailijoiden toimintatapoihin.

Opiskelu perehdyttää omaan työnantajaan syvällisemmin ja nostaa esiin paljon uusia asioita.

Opetuksen sisältöön voi vaikuttaa

Satama-alan pilottikoulutuksen toteuttaa Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu on eräs yhteistyötahoista.

Koulutusohjelma tarjosi alun perin 20 opiskelupaikkaa. Suuren suosion vuoksi pilottiin kuitenkin otettiin mukaan 23 opiskelijaa. Esimerkiksi Stevenalta koulutuksen aloitti neljä työntekijää.

Koulutus on tarkoitettu korkea-

Ulla Willberg

Oppisopimuksella pomoksi satamaan koulutettujen lisäksi työelämässä pätevöityneille. Opinnot on suoritettava vuoden 2010 aikana.

Arvioinneista vastaa merenkulun logistiikan professori Ulla Tapaninen.

Lähiopiskelupäiviä on kymmenen, joiden lisäksi tehdään etätehtäviä. Huhtamäellä on vain hyvää sanottavaa ensimmäisistä kahdesta lähiopetuspäivästä, jonne oli saatu kouluttajiksi myös yritysten edustajia.

– Teoriaopetuksen sisältöä ei ole vielä lyöty kokonaan lukkoon.

Voimme esittää toiveita syksyn opetusohjelman sisällöstä omien opiskelutavoitteidemme mukaan, Maija Huhtamäki sanoo.

Lopullisena näyttönä osaamisesta on projektityö, joka esitellään koulutuksen päättötilaisuudessa. Se ei ole tutkimus, vaan yrityksen oman raportointijärjestelmän mukainen kirjallinen työ yrityksen käyttöön. Suorittamisesta saa todistuksen, mutta ei erityispätevyyttä. Jos koulutus vakinaistetaan, siitä saattaa myöhemmin tulla erityispätevyyteen johtavaa koulutusta.

– En osaa verrata tätä muuhun täydennyskoulutukseen, kun ei ole niistä kokemusta. Hirveän mielenkiintoiselta tuntuu!

Ulla Willberg Akavalainen 2 | 2010

21

Aka-noita

Tj-tunnelmissa

“S

uutari pysyköön lestissään”, julisti jo muinaisessa Kreikassa taidemaalari Apelles erään suutarin heittäydyttyä taidekriitikoksi, mutta Apellestako nyt kukaan

Todelliset solistit ja maestrot ovat sillä välin löytäneet sisäisen rokkarinsa: “Olemme lanseeranneet termin ’raskas kamarimusiikki’. […] klassista nykymusiikkiakin luonnehtii raskaus ja groovaavuus.”

Ammatti on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Niinpä esimerkiksi tietokoneohjelmistojen pääsuunnittelijat käyttävät nimeä ohjelmistoarkkitehti. Eräällä tieteenalalla kerrotun jutun mukaan, josta tässä vain loppuosa, “kemistit kuvittelevat olevansa fyysikkoja, fyysikot kuvittelevat olevansa jumalia, ja Jumala kuvittelee olevansa matemaatikko.”

Edes rokkarien luulisi olevan tyytyväisiä groovaavaan oloonsa, mutta ei. He haluaisivat olla kuninkaallisia, Prince ja Queen vain parina esimerkkinä. Muistanette Elviksenkin tittelin: the King.

olisi totellut.

Italialaiset jalkapallotähdet Roberto Baggio ja Alessandro del Piero on tunnettu renessanssitaiteilijoiden nimillä Raffaello ja Pinturicchio, ja Suomen naisten päävalmentaja Mikael Käld kuvaili puolestaan: “Laura on meidän orkesterimme pianosolisti.” Jopa jääkiekon piirissä, missä kai sentään useimmat tiputtavat hanskat jäähän kun kuulevat sanan kulttuuri, keskushyökkääjiä nimitettiin ainakin ennen kynämiehiksi ja maestroiksi.

Muodikkain metafora-ammatti on kuitenkin tätä nykyä toimitusjohtajan ammatti. Ensimmäinen heikko noususignaali oli jo 90-luvulla Kevätpörriäisessä: “Isona olen toimitusjohtaja ja Jokerien pelaaja.”

Nyttemmin äiti on perheen toimitusjohtaja, rehtori koulun ja isännöitsijä taloyhtiön. Kunnanjohtaja on kunnan toimitusjohtaja ja presidentti – vaiko sittenkin pääministeri? – on koko maan toimitusjohtaja. Taivaalla ja helvetillä ei vielä ole toimitusjohtajia, vaikka esimerkiksi “God and CEO” näyttäisikin vaikuttavalta käyntikortissa, mutta arkkipiispa on kirkon toimitusjohtaja. On äijämäistä olla toimitusjohtaja verrattuna siihen, että olisi vain simppelisti johtaja.

Torin suunnasta taitaakin kuulua jo itsesäälin ja uhon sekainen yhteislaulu: “Me ollaan toimitusjohtajia elämän, ihan jokainen!…”

22

Akavalainen 2 | 2010

Synkkiä kasvuarvioita ei pidä hyväksyä kritiikittä Valtiovarainministeriön varovainen näkemys lähivuosien talouskasvusta ei saa kaikkien asiantuntijoiden varauksetonta tukea. Oleellisempaa on tiedostaa, että kasvua tukevalle politiikalle on paljon tilaa.

Kuvapankki Plugi

S

uomen kiinnostavuus yritysten toimintaympäristönä ja sen myötä taloutemme kasvupotentiaali on ratkaisevasti kiinni suomalaisen tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan laadusta. Viime vuonna valmistuivat TEM:n tilaama kansainvälinen arvio Suomen innovaatiojärjestelmästä sekä Suomen Akatemian raportti tieteen tilasta ja tasosta. Molemmat selvitykset nostavat esiin huolen korkeakoulusektorin, erityisesti yliopistojen, opetuksen ja tutkimuksen laadusta. Yliopistoja koskevien rahoituskriteerien on kannustettava paremmin panostamaan huippututkimuksen ja opetuksen laatuun.

Panostus energiaan ja sähköiseen asiointiin potkii kasvuun

Energian saatavuus ratkaisee, kun teollisuuden investointipäätöksiä tehdään. Päätökset lisäydinvoiman rakentamisesta ja tuulienergian tukimuodosta käynnistäisivät sekä suoraan että välillisesti erittäin suuria investointihankkeita. Edellytykset kasvattaa työllisyyttä parantuisivat tuntuvasti jo hankkeiden toteuttamisvaiheessa.

Julkinen sektori on investoinut aktiivisesti tieto- ja viestintäteknologiaan, mutta koordinaati-

on puuttuessa tuhannet erilaiset järjestelmät eivät ole keskenään yhteensopivia. Sähköisten tietojärjestelmien yhteensovittaminen ja verkkopohjaisen asioinnin kehittäminen julkisen sektorin, kansalaisten ja yritysten kesken on suuri kasvustrateginen kysymys.

Ostovoiman vaaliminen kohentaa työllisyyttä

Aktiivinen kasvuhakuinen talouspolitiikka ylläpitää korkeaa kotimaista ostovoimaa ja kysyntää.

Sen avulla on mahdollista palata lähelle täystyöllisyyttä valtiovarainministeriön ennustetta nopeammin. Täystyöllisyystilanteessa työurien pidentämiseen tähtäävien toimien tarpeellisuutta voidaan perustella huomattavasti uskottavammin kuin talouskriisin keskellä. On jopa todennäköistä, että jos työllisyys on riittävän korkea, eläkkeellesiirtyminen myöhentyy ilman erityistoimia.

Veronkorotukset ja menoleikkaukset murentavat kasvunäkymiä

Valtiovarainministeriön tammikuussa julkaisema raportti Julkinen talous tienhaarassa on synkkää luettavaa. Sen mukaan Suomen talouden toipuminen taantumasta on hidasta, eikä taantuman ajan kasvumenetystä voida

kuroa umpeen edes pitkällä aikavälillä. Julkinen talous on saatava seuraavan vuosikymmenen aikana kunnon säästökuurille. Tuskaa voidaan lievittää sopimalla heti mittavista toimenpiteistä, joilla työuria pidennetään ja julkisten palvelujen tuottavuutta kohennetaan.

Jos tosiaan ollaan sitä mieltä, että lähivuosien talouskasvu ei riitä kompensoimaan taantuman menetyksiä, on myös tarkasteltava kriittisesti, mitkä ovat mahdollisuudet vakauttaa julkista taloutta ryhtymällä kiireesti uusiin työuraa pidentäviin ja julkisen sektorin tuottavuutta kohentaviin toimiin. Hidas talouskasvu lievittää työvoiman kysyntää, jolloin työvoimapulan uhka siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Kun työpaikkoja on niukasti, työurien pidentämiseen tähtäävän politiikan mielekkyys voidaan kyseenalaistaa: miksi pitää vanhoja töissä, jos nuoret ovat työttöminä? Tällaisessa tilanteessa myös julkisen sektorin tuottavuustavoitteet ovat vaikeasti perusteltavissa, koska ne heikentävät työllisyyttä.

Synkistelyä rakentavampi vaihtoehto on tarttua talouskasvua edistäviin toimiin. Hitaan kasvun skenaariota ei ole syytä ottaa annettuna totuutena.

Eugen Koev tutkimuspäällikkö

Akavalainen 2 | 2010

23

Tänä vuonna Akavalainen-lehti kertoo erilaisia muutoksia työssään kokeneista osaajista.

Muuttajat

Menestyvä yrittäjä ja toimelias ay-mies Insinööri Timo Auvisen mielestä korkeasti koulutetun pienyrittäjän kannattaa kuulua Akavaan. Hän siirtyi muutaman palkansaajavuoden jälkeen yrittäjäksi lähes 30 vuotta sitten.

K

un kuopiolainen rakennusinsinööri Timo Auvinen toukokuussa maistaa kuplivaa 60vuotispäivillään, hän miettii jo seuraavaa juhlaa. Ensi vuonna hänen yrityksensä, Savon Lämpökuvaus Ky, täyttää 30 vuotta.

– Valmistuin rakennusinsinööriksi vuonna 1976, jonka jälkeen olin ensin erään rakennusliikkeen asuinrakennustyömailla insinöörinä, sitten toisen työnantajan liike- ja julkishallinnon työmailla. Tämän jälkeen vedin kolmannen rakennusliikkeen palveluksessa sairaalasaneerauksia. Tämä liike tarjosi minulle osakkuutta, mutta emme päässeet sopimukseen, jolloin päätin ryhtyä itse yrittäjäksi, Auvinen kertaa uransa alkua.

Markkinoiden kovat lait

24

Akavalainen 2 | 2010

Jaakko Suvala

Auvisen lämpökamera on paljastanut vuotokohtia ja rakennevikoja sadoista suomalaisrakennuksista. Kun Auvinen aloitti yrittäjänä, lämpökuvaus oli uutta Suomessa ja tilauksia pioneerilla riitti ruuhkaksi asti.

Toimintaympäristö muuttui, kun infrapunalaitteistot alkoivat yleistyä.

Auvisen mukaan kovalla rahalla investoivan yrittäjän elintila alkoi kaventua, kun julkisrahoitteiset toimijat rynnistivät kuntokartoitusmarkkinoille.

– Tämä sotki markkinat, koska julkisen toimijan ei tarvinnut hinnoitella palveluitaan yrittäjyyden ehdoilla, vaan investoinnit ja palkat maksoi valtio, Auvinen ruotii.

Lisäksi tuli 90-luvun lama. Kolmilapsisen perheen isä sinnitteli synkkien aikojen yli myymällä lämpökuvausten ohella rakennushankkeiden suunnittelua ja konsultointia. akennusalan yrittäjä Timo Auvinen erään työkohteensa edustalla.

R Hän toteaa, että Akava on maan toiseksi suurin pienyrittäjäjärjestö heti Suomen Yrittäjien jälkeen. Akateemisten asiantuntijayrittäjien järjestäytymisaste on kuitenkin valitettavan alhainen.

– Yrittäminen on erittäin mielenkiintoista, mutta ei aina helppoa, kiteyttää konkari.

Kokemus on opettanut, ettei yritys pysy pystyssä yhden tukijalan varassa. Viime vuosina Auvinen on suunnitellut muiden muassa siltoja, taimitarhoja ja retkeilyalueita. Yhden miehen yrityksessä töitä on riittänyt taantumankin keskellä.

– Onnistumiseen tarvitaan sinnikästä työtä, nöyrää asennetta, jatkuvaa ammattitaidon päivitystä ja tinkimätöntä asiakkaan odotusten ylittämistä, Auvinen luettelee.

Sitoutunut akavalainen

Lyhyttä katkoa lukuun ottamatta Auvinen on pysynyt Akavan jäsenenä. Vuonna 1995 hän liittyi Insinööriliiton yrittäjien valiokuntaan. Nyt vaikuttaminen jatkuu Uuden Insinööriliiton yrittäjien valiokunnan puheenjohtajana. Auvinen on toiminut Akavan Pohjois-Savon aluetoimikunnassa sekä puheenjohtajana että nyttemmin varapuheenjohtajana.

Hän ei näe ristiriitaa yrittäjyyden ja ammattiyhdistystoiminnan välillä. Päinvastoin. Hän kiittää Akavaa, joka on nostanut esille yrittäjien sosiaaliturvan epäkohtia.

– Yrittäjä maksaa 22 prosenttia tuloistaan pakollista eläkevakuutusta, mutta työntekijä vain 4 prosenttia. Suurimman osan eli 18 prosenttia työntekijän eläkemaksusta maksaa työnantaja.

Auvisen mukaan on Akavan ja Suomen Yrittäjien yhteisen ponnistelun tulos, että yrittäjä voi maksaa itselleen työmatkoista samaa kilometrikorvausta kuin palkkaamalleen työntekijälle. Tätä nykyä yksinyrittäjä voi järjestää itselleen myös työterveyshuollon.

– Vasta nyt, toimittuani lähes 30 vuotta yrittäjänä, verottaja hyväksyy yritykseni kuluiksi työterveyspalveluiden kustannukset, Auvinen hymähtää.

Eteenpäin on menty myös sairauspäivärahojen maksatuksessa.

Aiempi viikon mittainen karenssi on lyhentynyt kolmeksi päiväksi.

Yrittäjä, liity Akavaan

Auvinen patistelee akateemisia asiantuntijayrittäjiä liittymään Akavaan.

– Jo tällä jäsenmäärällä olemme maan toiseksi suurin pienyrittäjäjärjestö heti Suomen Yrittäjien jälkeen. Silti akateemisten asiantuntijayrittäjien järjestäytymisaste on valitettavan alhainen.

Auvinen arvelee, että tulevaisuudessa yhä useampi akateemisesti kouluttautunut luo työuransa asiantuntija-pienyrittäjänä.

Hän kannustaa yrittäjiä Akavan jäseniksi kilpailulainsäädännönkin näkökulmasta. Esimerkki tulee omasta elämästä.

– On pitkälti Uuden Insinööriliiton ansiota, ettei kunnallinen laitos enää voi lähteä polkemaan lämpökuvauksen hintoja. Yrittäjävaliokunta on osallistunut aktiivisesti lainsäädäntöneuvotteluihin ja ollut mukana laatimassa kaikille osapuolille rehtejä pelisääntöjä.

Työn ja vapaan ajat joustavat

Eläkkeelle energinen yrittäjä ja lopputyötä vaille valmis DI aikoo jäädä viiden vuoden kuluttua. Siihen asti hän nauttii elämäntavastaan, jonka paras puoli on vapaus päättää itse omista työ- ja vapaaajoistaan.

– Toki vapaus on suhteellista ja perustuu bisneksen projektiluonteeseen. Aikataulut suunnitellaan aina asiakkaan tarpeiden mukaan, Auvinen korostaa.

Kevätpäivien pidetessä Auvisen työviikko lyhenee. Neljä 10–12 tuntista työpäivää ja kolme kalastus- ja mökkeilypäivää on hänen mielestään sopiva valoisan ja lumettoman vuodenajan rytmi.

Silloin tällöin pitää päästä ulkomaillekin.

Yrittäjyyteen kuuluu kyllä, että Auvinen vastaa kännykkäänsä myös lomalla ja avaa sähköpostit päivittäin.

– Ilman toimivaa laajakaistaa ja kännykkäverkkoa lomailusta ei tule mitään.

Akavalaiset yrittäjinä Akavalaisia ammatinharjoittajia ja yrittäjäjäseniä on ainakin 18 000. Tarkka lukumäärä tosin ei ole tiedossa, sillä sivutoiminen yrittäjyys ei näy kaikkien liittojen tilastoissa.

Korkeasti koulutettujen yrittäjyys on yleisintä sosiaali- ja terveysalalla (lääkärit, eläinlääkärit, psykologit, terapeutit).

Lisäksi yrittäjiä on esimerkiksi tekniikan ja luonnontieteen ammattilaisissa (insinöörit, arkkitehdit, konsultit) sekä kaupallisella ja yhteiskuntatieteellisellä alalla (lakimiehet, myyntialan ammattilaiset). Akavalaisten taide- ja kulttuurialojen yrittäjien määrä on kasvussa.

Akavalainen yrittäjyys on usein palkkatyön kaltaista ja oman ammatti-identiteetin ohjaamaa. Se merkitsee monelle mahdollisuutta mielekkääseen, monipuoliseen ja laadukkaaseen työuraan, joka myös saattaa tarjota palkkatyötä paremmat mahdollisuudet vaurastumiseen.

Palkkatyö sisältää yhä enemmän yrittäjyyteen liitettyjä piirteitä, kuten ajankäytön joustavuuden vaatimuksia, projektitöiden yleistymistä ja voimakasta työhön sitoutumista. Sivutoiminen yrittäjyys on lisääntynyt, jolloin ihmiset ovat samanaikaisesti sekä yrittäjiä että palkansaajia. Yrittäjyys ja palkkatyö voivat vuorotella yksilön työuralla.

Tulevaisuuden työelämässä yrittäjyys on yhä merkittävämpi uravaihtoehto korkeasti koulutetuille. Akava haluaa valvoa myös akavalaisten yrittäjien ja ammatinharjoittajien etua. Akava on perustanut myös oman ammatinharjoittaja- ja yrittäjäpalkinnon, jonka myöntämistä valmistelee tehtävää varten asetettu työryhmä.

Jaana Meklin lakimies

Oikaisu Akavalainen 1/2010 kertoi virheellisesti, että Maaseutuviraston paristasadasta työntekijästä noin 80 olisi siirtynyt Seinäjoen toimipisteeseen. Tosiasiassa Seinäjoen toimipisteessä tällä hetkellä työskentelevistä yli sadasta Maaseutuviraston työntekijästä reilut kaksikymmentä on siirtynyt Helsingistä työskentelemään Seinäjoelle.

Paula Launonen Akavalainen 2 | 2010

25

Kuvapankki Plugi

Työsuhteiden siirtymävaiheet eivät ole rajoittamatonta pelikenttää, vaikka työntekijästä ja työnhakijasta voi siltä tuntua.

Lainsäädäntö antaa oikeusturvaa työnhaun eri vaiheissa, samoin työsuhteen päättyessä.

Työhaastattelussa ei tarvitse vastata kysymyksiin, jotka eivät liity työtehtävään.

Työntekijällä on oikeusturva työsuhteiden saumakohdissakin

T

yösuhdelakimies Riku Salokannel Suomen Ekonomiliitto SEFEstä painottaa, että lainsäädäntö suojelee työnhakijan yksityisyyttä työnhaussakin. Mihin tahansa kysymyksiin ei tarvitse vastata työhaastattelussa, sillä työsopimuslaki, laki yksityisyyden suojasta työelämässä (työelämän tietosuojalaki) ja tasa-arvolaki koskevat työnhakua. Hän katsoo, että valintamenettelyjen hoitamisessa on terävöittämisen varaa etenkin pienissä organisaatioissa. Henkilöstön rekrytointi tulisi nähdä osana yrityskuvaa ja maineenhallintaa.

Työtehtävä rajaa työhaastattelun kysymyksiä

– Työnhakijan kannattaa muistaa kiperinäkin aikoina, että työ26

Akavalainen 2 | 2010

haastattelussa saa kysyä vain työn hoitamiselle merkityksellisiä asioita. Niihin eivät kuulu esimerkiksi perheen perustamissuunnitelmat tai raskautta koskevat kysymykset.

Kuitenkin tästä tulee yhä edelleen lukuisia yhteydenottoja ja kysymyksiä jäsenneuvontaan, toteaa Salokannel. Työnhakijan ei pidä eikä tarvitse vastata raskautta koskeviin kysymyksiin esimerkiksi haettaessa asiantuntijatehtävään, joka ei aiheuta vaaraa raskaudelle.

Sama neuvo pätee, mikäli haastattelussa esitetään muita kysymyksiä, jotka eivät liity työtehtävään.

Syrjintäkielto koskee koko rekrytointiprosessia, syrjintää ei saa tapahtua missään sen vaiheessa.

Kansallisuutta, etnistä alkuperää, uskontoa, poliittista toimintaa, sukupuolista suuntautuneisuutta

tai perhesuhteita ei pidä tiedustella työhaastattelussa.

Työnantajan tulee ensisijassa kerätä työnhakijaa koskevat tiedot häneltä itseltään. Mikäli hän kerää henkilötietoja muualta, työnhakijalta tulee pyytää suostumus. Joitakin työtehtäviä hakiessa, kuten lasten tai nuorten kanssa työskentelyä varten, on kuitenkin mahdollista pyytää viranomaisilta tietoja ilman hakijan suostumusta. Salokanteleen mukaan entistä avoimemmassa maailmassa voi kuitenkin vaikkapa tehdä vapaasti hakuja verkossa. Mikäli hakijan aktiivisuus esimerkiksi jossakin sosiaalisen median yhteisöissä vaikuttaa valintaan, kyse voi olla syrjivästä perusteesta. Tällaisen toteennäyttäminen voi tietenkin olla hyvin vaikeaa.

Tietoja ei voi säilyttää rajoituksetta

Työnhakijaa koskevia tietoja ei saa tallentaa tai säilyttää miten tahansa, vaan työnhakua koskeviin rekistereihin sovelletaan henkilötietolain määräyksiä. Jos työnhakija antaa suostumuksensa tietojen säilyttämiseen tulevia hakuja ajatellen esimerkiksi määräajan, työnantaja voi tietyin rajoituksin säilyttää tietoja. Tässäkin tapauksessa hakijoiden henkilötiedot saavat olla vain niiden henkilöiden käytettävissä, joiden työ tätä edellyttää.

Arvioinnit työnhakijan suostumuksella

Valintamenettelyyn kuuluu nykyisin lähes poikkeuksetta henkilöarviointi tai soveltuvuusarviointi, jota hoitaa ulkopuolinen yritys.

Testaaminen edellyttää työnhakijan suostumusta – olkoonkin, että työpaikalle voi usein joutua sanomaan hyvästit, jos kieltäytyy arvioinnista. Työnhakijalla on oikeus saada kopio hänestä annetusta lausunnosta. Vaikka arviointia hoitaisi ulkopuolinen yritys, työntekijää etsivä organisaatio vastaa tästäkin rekrytoinnin osasta. Soveltuvuusarviointien ja haastattelujen on oltava asiallisia. Mikäli hakija katsoo joutuneensa siinä asiattomien kysymysten, kommenttien tai vihjailujen kohteeksi, hän voi ottaa yhteyttä testaavaan yritykseen ja toimeksiantajaan.

Valintamenettelyyn voi kuulua useita haastattelu- ja arviointikierroksia. Mikään ei estä yksityisen sektorin organisaatiota muuttamasta toimenkuvaa prosessin aikana, tai valinta voi jäädä toteutumatta kokonaan. Jos yritys on irtisanonut työntekijöitä yt-menettelyjen kautta, takaisinotto- tai uudelleensijoitusvelvoitteet voivat tuoda mutkia matkaan.

muodossa, josta ilmenee työnantajan ja työntekijän nimi, työsuhteen kesto ja työtehtävien laatu.

– Moni joutuu peräämään työtodistusta liiton avulla, vaikka työsopimuslaissa on asiasta yksiselitteinen ja tiukka linjaus. Sen mukaan työtodistus tulee saada viivytyksettä, noin viikon sisällä pyynnöstä. Tämä on tärkeää muun muassa työttömyyskorvauksen tai muutosturvan saamiseksi, korostaa Salokannel.

Pyyntö vähimmäismuotoisesta työtodistuksesta tulee esittää viimeistään kymmenen vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Laajempi, ns. laadullinen työtodistus tulee pyytää viiden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Tällöin työtodistuksessa on

mainittava myös työsuhteen päättymisen syy sekä arvio työntekijän työtaidosta ja käytöksestä.

– Laissa ei ole mekanismia, jolla puutteellinen tai epäasiallinen työtodistus olisi kumottavissa.

Liikkeenluovutukset, henkilövaihdokset ja yt-menettelyt tuottavat usein hankaluuksia työtodistuksen suhteen. Työtodistuksen lisäksi voi kuitenkin käyttää työnhaussa suosituksia. Päivittämällä työsuhteen aikana säännöllisesti ansioluetteloa tai muuta tiedostoa työtehtävistä ja toimenkuvasta voi valmistella sujuvaa siirtymää työsuhteesta toiseen, jos työpaikanvaihdos tulee ajankohtaiseksi, neuvoo Salokannel.

Ritva Siikamäki

31 €/hlö

Hintaan sisältyy kokoustila, 2 x kahvi + kahvileipä ja buffet-lounas tai -päivällinen.

Varaa kokoukseen mukavaa oheisohjelmaa: www.saimaa-adventures.fi

115 €/hlö

Hintaan sisältyy kokoustilan käyttö kahtena päivänä, buffet-lounas ja päiväkahvit + kahvileipä molempina päivinä, majoitus 2 h Standardihuoneessa, aamiainen, kuntosalin ja Kylpylä Taikametsän käyttö.

Työtodistus tulee antaa pyynnöstä

Työntekijä on työpaikasta lähdettyään oikeutettu saamaan työtodistuksen vähintään suppeassa

Tiedustelut ja varaukset: myyntipalvelu 020 7100 502 tai myynti@imatrankylpyla.fi

www.imatrankylpyla.fi Akavalainen 2 | 2010

27

Uusi EU:n strategia Eurooppa 2020 yrittää vauhdittaa maanosaa nousuun. Älykästä osaamista haetaan ratkaisuksi vanhan mantereen vaivoihin: taloustaantuma, alhainen työllisyysaste ja työttömyys, väestön ikääntyminen, globaali kilpailun kiristyminen sekä ympäristöhaasteet.

Comma

Eurooppa 2020 -esitystä vankennettava palkansaajien vakuuttamiseksi

E

uroopan unionilla oli vuosille 2000–2010 vastaavanlainen ohjelma, Lissabonin strategia, joka jäi toteutumatta. Toisaalta joissain EU-maissa edistys on ollut ripeää, ja ne kuuluvat maailman kehittyneimpien joukkoon. Rohkaisevia esimerkkejä siis riittää, eikä Eurooppa ole mikään tuomittu maanosa.

Tavoitteet selvinä prosentteina

Komission mukaan ympäristöystävällinen kasvu ja korkea työllisyys rakentuvat älykkäästä osaamisesta. Käytännön tavoitteiksi on asetettu erityisesti seuraavat: • työllisyysasteen kohottaminen 75 prosenttiin • tutkimus- ja kehitysmenojen 3 prosentin osuus bruttokansantuotteesta • vähintään 20 prosentin vähennys hiilidioksidipäästöihin.

Ensi kesäkuussa asetetaan erilliset tavoitteet siitä, mikä tulisi olla korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus nuorista ikäluokista, sekä siitä, miten suuri osuus koulupudokkaita saisi korkeintaan olla.

Yleisistä EU:n tavoitteista kunkin jäsenvaltion tulee asettaa omat täsmennetyt tavoitteensa.

28

Akavalainen 2 | 2010

Eurooppa 2020 -ohjelmaa aiotaan täydentää monilla EU-tasoisilla käytännön toimenpiteillä.

Jäsenmaiden tehtävänä on nivoa Eurooppa 2020 -ohjelman esityksiä omiin strategioihinsa ja hallitusohjelmiinsa. Esimerkkejä toimenpiteistä: • korkeakoulujen suorituskyvylle luodaan luokittelujärjestelmä • yritysten yhteiskuntavastuusta luodaan EU-strategia • nuorten osaajien yrittäjyyttä edistetään liikkuvuusohjelmien yhteydessä • EU-budjetti suunnataan kestävää kasvua tukevaksi • uudistetaan EU:n talouspolitiikka.

Sekä Eurocadres että ETUC pitävät työllisyystavoitetta tärkeänä. Etenkin nuorisotyöttömyyteen pitäisi pureutua kunnolla.

Toisaalta taas esityksestä ei löydy mitään mainintaa siitä, että kaikkien työpaikkojen on syytä muuttua ympäristöystävällisiksi.

Eurocadres on komission esityksen kanssa samaa mieltä siitä, että osaamismäärärahojen leikkaukset ovat turmiollisia, eikä se kannata palkkaverotuksen kiristämistä. Eurocadres tosin kysyy, onko globaalin kilpailun kiristyessä riittävä tavoite, että kolme prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään tutkimusvaroihin. Joillakin EU-mailla tämäkin tavoite on vielä kaukana.

Palkansaajajärjestöt eivät täysin vakuuttuneita

Esityksen toteutus ratkaiseva

Eurooppalaiset palkansaajajärjestöt ovat ottaneet alustavasti kantaa Eurooppa 2020 -esitykseen.

Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC on suhtautunut siihen yleisen varauksellisesti, koska esitys ei painota tarpeeksi muun muassa sosiaalisia näkökohtia. Euroopan koulutettujen ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunnan Eurocadresin mukaan komission esitystä on syytä korjata, mutta peruslinja on oikean suuntainen.

Sen paremmin komissio, palkansaajajärjestöt kuin EU:n muut toimielimet eivät usko, että Eurooppa 2020 itsessään ratkaisee ongelmat ja luo kestävän kasvun työpaikkoineen. Se on pikemminkin valmennus- ja tavoiteohjelma.

Jos sitä ei noudata, niin syytä on haettava enemmän urheilijasta itsestään kuin valmennusohjelmista.

Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

EU:n avoimet ovat monen kuukauden rekryturnaus Eläköityminen lisää myös Euroopan unionissa rekrytointitarvetta.

Hallintovirkamiehiä, kääntäjiä ja tulkkeja sekä hallintoavustajia haetaan avoimissa virkakilpailuissa.

R

ekrytointi EU:n vakituisiin virkoihin tapahtuu avointen kilpailujen kautta, joita järjestetään hallintovirkamiehille ja -avustajille sekä lingvisteille. Kilpailut ovat kaksivaiheisia ja ne kestävät viidestä yhdeksään kuukautta. Molemmat vaiheet läpäisseet pääsevät niin sanotulle varallaololistalle, josta toimielimet rekrytoivat tarpeidensa mukaan.

Valtioneuvoston EU-sihteeristö järjestää kilpailuvalmennusta hakijoille ja on laatinut myös kilpailuoppaan.

Pitkäjänteisyys suositeltavaa

Hallintovirkamiesten kilpailu on avautunut maaliskuun puolessa välissä vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille. Lisäksi edellytetään vähintään kahden EU-kielen taitamista, joista toisen on oltava englanti, ranska tai saksa.

– Aiempi työkokemus ei maaliskuun kilpailussa ole edellytys.

Kilpailu sopii parhaiten henkilöille, joilla on ikänsä puolesta mahdollisuus tehdä pitkäjänteinen ura EU-toimielimissä. Urakehitys vie aikaa: eteneminen nyt haettavissa olevien hallintovirkamiesten tasolta esimiestehtäviin vie vähintään kymmenen vuot-

ta, EU-asiantuntija Lauri Tierala EU-sihteeristöstä kertoo.

Tiedottaja Minna Ollikainen Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistosta kehottaa aloittamaan valmistautumisen Euroopan henkilöstövalintatoimisto EPSOn sivuihin perehtymällä.

– Hakuohjeet kannattaa lukea erittäin tarkkaan ja toimia täsmälleen niiden mukaisesti. Hakukilpailuissa pärjätäkseen tulee tutustua koetyyppeihin ja treenata niitä. Vaikka EU-nippelitieto -osuutta ei enää ole, hyvä EU:n toiminnan tuntemus on edelleen tärkeää, neuvoo Ollikainen.

Toimiessaan valintalautakunnan jäsenenä hän kertoo yllättyneensä siitä, miten vajavaisia ovat suomalaishakijoiden yhteiskunnalliset yleistiedot. Hän korostaa, että hakijoiden on tärkeää tuntea myös Suomen yhteiskunnan ja poliittisen päätöksenteon käytännöt.

Hallintoavustajat kisaan joulukuussa

Heinäkuussa EU avaa virkakilpailun kääntäjille ja tulkeille, mutta tänä vuonna ei haeta suomalaisia lingvistejä. Hallintoavustajien kilpailu puolestaan avautuu joulukuussa, ja se on avoin kaikille EU-kansalaisille.

Avoimilla kilpailuilla rekrytoidaan vain vakituista henkilökuntaa. Määräaikaisista tehtävistä ilmoitetaan EPSOn verkkosivuilla.

Lisäksi EU:n toimielimiin otetaan sekä palkalliseen että palkattomaan harjoitteluun vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita tai korkeakouluopiskelijoita. Lisätietoa EU:n toimielinten eri harjoittelumahdollisuuksista saa Kansainvälisen vaihdon keskus Cimosta.

Mia Hemming

Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimisto EPSO: http://europa.eu/epso Lisätietoa EU:n työpaikoista, kilpailuvalmennuksesta, kilpailuoppaasta ja harjoittelusta: www.valtioneuvosto.fi/eu/tyopaikat

Comma

Akavalainen 2 | 2010

29

Uusi vaihtoehto

eläkesäästämiseen Eläkepäiviinsä varautuvaa säästäjää houkutellaan nyt uusilla sidotun pitkäaikaissäästämisen PS-tuotteilla. Säästöt PS-tilille tuovat verovähennyksen.

Varojen nosto-oikeus alkaa vasta eläkkeelle jäätyä – silloinkin jaksotettuna vähintään kymmenelle ensimmäiselle eläkevuodelle.

S

idottua pitkäaikaissäästämistä koskeva laki tuli voimaan vuoden alusta. Sen myötä pankit, rahastoyhtiöt ja sijoituspalveluyritykset ovat voineet huhtikuusta alkaen tarjota uusia PS-tuotteita. Ne ovat säästäjille eläkevakuutusten ohella toinen tapa saada pitkäaikaisista säästöistä verovähennystä.

PS-säästäjä tekee palveluntarjoajan kanssa säästämissopimuksen ja avaa PS-tilin, jonka avulla palveluntarjoaja hallinnoi sijoituksia. Sopimukseen määritellään säästämistahti ja ne sijoituskohteet, joihin säästövaroja voidaan sijoittaa.

Verovähennys enintään 1 400 euroa vuodessa

PS-tilille säästetyistä maksuistaan säästäjä saa 28 prosentin verovähennyksen. Vähennys on enintään 1 400 euroa vuodessa.

Sen saa, jos säästää 5 000 euroa vuodessa. Jos säästäjällä on sekä PS-tili että vapaaehtoinen eläkevakuutus, niiden maksuista yhteensä voi vähentää enintään yhteensä 1 400 euroa.

PS-säästöjen tuottoja ei veroteta säästämisaikana. Kun säästäjä lakisääteisessä eläkeiässä alkaa nostaa PS-tililtään varoja, sekä PS-tilille säästetystä summasta että sille saadusta tuotosta maksetaan pääomatulovero. Tällä hetkellä pääomatulovero on 28 prosenttia, mutta kukapa tietää, mikä se on hamassa eläkeiässä?

30

Akavalainen 2 | 2010

Jos säästäjä kuolee ennen eläkeikää, PS-säästöjen senhetkistä arvoa verotetaan senhetkisellä pääomatuloveroprosentilla. Loppuosa säästöistä on perintöä, josta maksetaan perintöveroa.

– Pitkäaikaissäästämisen verovähennys tarkoittaa enemmän kuin pelkkää veronmaksun lykkääntymistä tulevaisuuteen. PSsäästöjen tuotto on tosiasiallisesti veroton, arvioi Akavan tutkimuspäällikkö Eugen Koev. Hän on laatinut pitkäaikaissäästämisen lopullisen verohyödyn laskemista havainnollistavan esimerkin.

Varat nostettavissa 10 eläkevuodelle jaettuina

Säästöt saa nostaa PS-tililtä vasta, kun säästäjä on tuolloin voimassa olevan lain mukaan eläkeiässä.

Ennen eläkevuosia säästöt ovat nostettavissa vain poikkeustilanteissa. Ennenaikainen lunastus on mahdollinen esimerkiksi työkyvyttömyyden, vähintään vuoden kestäneen työttömyyden, puolison kuoleman tai avioeron johdosta.

Eläkkeelle jäätyä säästöjä ei saa nostaa kerralla, vaan nostot on jy-

Lopullisen verohyödyn laskentaperiaate Esimerkkihenkilömme Veikko säästää PS-tilille 100 euroa. Verovähennyksen (28 %) vuoksi hän saa takaisin 28 euroa, jolloin 100 euron sijoitus PS-tilille ”maksaa” Veikolle vain 72 euroa. Oletetaan, että Veikon jäädessä eläkkeelle PS-tilin summa on kasvanut kolminkertaiseksi eli 300 euroon. Veikko suorittaa nykysäännöillä veroja 28 % koko summasta, ja käteen hänelle jää 216 euroa. Vähentämällä siitä alkuperäisen nettosijoituksen arvon, 72 euroa, nettotuotoksi jää 144 euroa.

Jos verovähennysoikeutta ei ole, edellistä esimerkkiä vastaava alun perin säästetty summa on 72 euroa (eikä 100 euroa). Oletetaan, että tämä summa sijoitetaan samalla tavoin kuin edellä, ja sekin kolminkertaistuu eläkkeellesiirtymisikään mennessä ja on silloin 216 euroa.

Bruttotuotto on 216 – 72 = 144 euroa. Nykysäännöin tuottoa verotetaan 28 % kannalla, jolloin nettotuotto on 103,68 euroa.

Siten 72 euron verotuetun nettosäästön nettotuotto (144 euroa), vastaa samansuuruisen säästösumman bruttotuottoa, jos verotukea ei ole. Lopullinen verohyöty siis on tuoton tosiasiallinen verottomuus verotuetussa säästämisvaihtoehdossa.

Kuluttajaviraston neuvot PS-säästäjälle On hyvä saada eläkesäästämiseen enemmän vaihtoehtoja ja kilpailua. Kilpailulla voi olla myönteinen hintoja alentava vaikutus esimerkiksi PS-sopimusten hoitopalkkioihin.

Kilpailua syntyy kahta tietä. Ensinnäkin kuluttaja voi valita myös muita säästämistuotteita kuin eläkevakuutuksen ja saada silti verovähennyksen. Toiseksi kuluttaja voi säästösopimuksen jo solmittuaan vaihtaa palveluntarjoajaa ja siirtää säästöt kilpailijan tuotteeseen.

Sidottu eläkesäästäminen merkitsee sitä, että säästöt voi nostaa vasta eläkeiässä ja silloinkin toistuvaissuorituksina, ei yhdellä kertaa. Kannattaa siis harkita myös muita säästämismuotoja, joissa voi itse päättää, milloin säästönsä käyttää.

Sidotun eläkesäästämisen kannusteena on siitä saatava verovähennys. Toisaalta säästöjä ja tuottoa kyllä verotetaan aikanaan, kun eläke maksetaan.

Arvioi riskihalusi Kun teet säästämissopimusta, kiinnitä erityistä huomiota siihen, kuinka paljon riskiä olet valmis ottamaan säästöpääoman säilymisen suhteen. Eläkesäästämiseen voidaan käyttää kokonaan tai osittain sellaisia tuotteita, joissa ei ole pääomaturvaa. Säästöt voi siis pahimmassa tapauksessa menettää tai niiden arvo voi alentua. Sopimukseen sisältyvän riskin määrästä sovitaan säästösopimuksessa. Tässä kannattaa olla tarkkana ja kysyä aina, jos on vähänkin epäselvää, mitä esimerkiksi eri termit tarkoittavat.

Rodeo

vitettävä vähintään kymmenelle ensimmäiselle eläkevuodelle. Jos säästäjä on jatkanut töissä yli lakisääteisen eläkeiän, tämä aika voi olla lyhyempi.

PS-laissa on määritelty myös se, miten suuren osan PS-tilin säästöistä saa nostaa vuodessa.

Nostosumma on enintään se, joka saadaan jakamalla tilillä olevat varat jäljellä olevien maksuvuosien määrällä.

Kilpailu säätelee PS-tilien hallinnointikuluja

Sijoituskohteita voi vaihtaa PS-tilin sisällä ilman veroseuraamuk-

sia, ja samoin voi siirtää PS-tilille karttuneet säästöt pankista toiseen. Vaihdoksista palveluntarjoajat todennäköisesti kylläkin perivät kuluja. Koska säästäjät voivat kilpailuttaa palveluntarjoajia missä vaiheessa tahansa, kilpailun toivotaan pitävän PS-tilien kustannuksia kurissa.

Kulujen tarkkailu on pitkäaikaissäästäjälle erityisen tärkeää, koska pienetkin kustannuserot tuntuvat tilille karttuvassa säästösummassa.

Maria Salminen

Kiinnitä huomiota säästämissopimuksessa myös seuraaviin asioihin: • Mitä kuluja palveluntarjoaja veloittaa säästämissopimuksesta?

• Mitä kuluja säästöjen siirtämistapauksessa tullaan veloittamaan ja miten ne määräytyvät?

• Miten ehdot määrittelevät sopimuksen muuttamisen palveluntarjoajan osalta?

• Millaisia muutoksia säästämissopimukseen kuluttaja voi tehdä sopimusaikana esimerkiksi sijoituskohteiden valinnassa? Mitä kuluja näistä muutoksista veloitetaan? Älä tee nopeita ja hätiköityjä päätöksiä.

Pyydä tarjouksia ja tutustu niihin rauhassa ennen päätöksentekoa.

Riitta Kokko-Herrala lakimies, Kuluttajavirasto Akavalainen 2 | 2010

31

Ajankohtaista

Akavan opiskelijatoiminnasta

Opiskelijajärjestöt karsisivat välivuosia n Akavan opiskelijatoiminta on vuoden ajan järjestänyt valtakunnallisille opiskelijajärjestöille tapaamisia, joissa on pohdittu keinoja pidentää työuria alkupäästä.

Opiskelijajärjestöt ovat julkistaneet aihetta käsittelevän mietintönsä. Siinä vaaditaan opiskelemaan pääsemisen nopeuttamista, opinto- ja ammatinvalintaohjauksen tehostamista sekä opintojen vahvempaa integroimista työelämään.

Erityistä huomiota halutaan kiinnittää myös opiskelijoiden

jaksamiseen ja opiskelukyvyn ylläpitämiseen.

Järjestöt korostavat, että opintojen suorittamisen ja työuran aloittamisen edellytyksistä huolehtiminen on tärkeää syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Oppilaitosten valintaprosessien tulee olla joustavampia, ja korkeakoulujen sisäänottoa tulisi tasata syksyyn ja kevääseen. On luotava alakohtaiset ja valtakunnalliset pääsykokeet, jotka painottavat hakijoiden soveltuvuutta alalle.

Lisäksi järjestöt toteavat, että varusmiespalvelusajat tulee sovittaa yhteen oppilaitosten lukukausien kanssa. Varuskuntiin on järjestettävä tenttimahdollisuuksia, ja kotiutumisen yhteydessä varusmiehille on tarjottava ohjausta opintoihin tai töihin siirtymiseen.

Oppilaitosten tukea tarvitaan, jotta opiskelijat pystyvät suorittamaan opintonsa tavoiteajassa.

Tätä tavoitetta tukevat kesälukukausina tarjotut kurssit sekä monimuoto-opiskelun mahdollisuus.

Vaihtoehtoisista urapoluista AMK-päivillä n Vuoden 2010 ammattikorkeakoulupäivät järjestetään Helsingissä 5.–6.5. teemalla Työn murros.

Akavan, Akavan Erityisalojen, Talentian, Tradenomiliiton ja Uuden Insinööriliiton opiskelijatoimijat järjestävät tapahtuman yhteydessä paneelikeskustelun aiheesta ”Mitä tehdä, kun urapolku ei ole valmis?” Keskustelussa poh-

Rodeo

ditaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden työuravaihtoehtoja ja sitä, kuka niihin ohjaa.

AMK-päivien iltatilaisuus järjestetään Akavatalossa 5.5. Akavalaiset opiskelijatoimijat ovat mukana toteuttamassa illan ohjelmaa.

Tapahtuman sivut: http://amkpaivat.haaga-helia.fi/

Eurocadresin projekti innovaatioiden jäljillä n Eurocadres on Euroopan koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta. Se organisoi projektin, joka kannustaa palkansaajajärjestöjä varmistamaan, että organisaatioissa annetaan tilaa innovaatioiden kasvulle.

Tarkoituksena oli herättää keskustelua hyvinvoivien ja luovien työntekijöiden merkityksestä työpaikoilla. Lisäksi esiteltiin kansallisia, hyviksi havaittuja käytäntöjä muille eurooppalaisille ay-toimijoille.

32

Akavalainen 2 | 2010

Suomi oli mukana projektin suunnitteluryhmässä. Suomea pidetään innovatiivisuuden mallimaana, koska meillä on suhteessa väestömäärään runsaasti korkeasti koulutettuja, eli paljon potentiaalia. Projektissa esiteltiin muutamia suomalaisia yrityksiä, jotka panostavat innovatiivisuutta tukeviin työjärjestelyihin. Niissä uusiin ideoihin innostetaan työkierron ja keskustelun avulla.

Eurocadresin nuorten osaajien Start Pro -verkosto järjesti alkukeväällä seminaarin ’Intra-

preneurship: Young professionals starting innovation’. Se oli viimeinen kokoontuminen samannimisen, yli vuoden kestäneen projektin tiimoilta.

Lisätietoja Eurocadresin projektista: http://www.eurocadres. org/spip.php?rubrique471

Maria Ranta opiskelija-asiamies

Tutkittua Opiskelijat haluavat lisää harjoittelua yliopisto-opintojensa oheen n Pidemmät tai useammat harjoittelujaksot, jotka sijoittuisivat varhaisempaan vaiheeseen opintoja, helpottaisivat yliopisto-opiskelijoiden työelämään tutustumista, todetaan Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön tutkimuksessa. Sen mukaan opiskelijat toivovat

myös harjoittelupalkkauksen kohentamista.

Tutkimus tarkasteli harjoittelua osana generalististen eli ammattiin johtamattomien yliopistollisten alojen koulutuksia. Tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista 85 prosenttia piti harjoitteluaan onnistuneena ja

arvioi asiantuntijuutensa kehittyneen harjoittelun aikana runsaasti.

Opiskelijat toivovat harjoittelun tavoitteiden selkiyttämistä yliopisto-opinnoissa. Heidän mielestään on tärkeää huolehtia harjoittelun suunnitelmallisuudesta ja tarjottujen töiden soveltuvuudesta

opiskelijan kykyihin ja koulutustasoon.

Yliopiston odotettiin antavan harjoittelutyönantajille tarkempaa tietoa harjoittelun tavoitteista ja sisällöstä. Lisäksi työnantajien toivottiin kertovan selvemmin, millaista osaamista he edellyttävät harjoittelijalta.

Työntekijät eivät mukaudu tahdottomina työelämän vaatimuksiin n Työelämän tiukentuneet vaatimukset ja nopeatempoisuus näkyvät työpaikoilla heikentyneenä luottamuksena ja hyväksytyksi tulemisen vaikeutumisena. Lisäksi työntekijät kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota käyttäytymiseensä.

Siitä huolimatta he halua-

vat toteuttaa itselleen tärkeitä elämänarvoja myös työssään. He pyrkivät toimimaan työpaikoillaan inhimillisesti, toisia kunnioittaen ja suojellen.

Ossi Salin päätyi tällaisiin tuloksiin väitöstutkimuksessaan kahdesta eteläsuomalaisesta organisaatiosta, joista toinen on

kansainvälisille markkinoille huipputeknologiaa tuottava yritys ja toinen ammatillinen oppilaitos.

Suomalaiselle työntekijälle aitous on tärkeää loukatuksi tulemisen uhallakin. Työ- ja yksityiselämä halutaan pitää selvästi erillään, mikä näyttää olevan helpom-

paa iäkkäämmille työntekijöille. Iän karttuminen vaikuttaa muutenkin lisäävän työntekijän vapautta olla työpaikallaan oma itsensä.

Salinin sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa.

Pitkät työpäivät voivat heikentää älyllistä suorituskykyä n Työterveyslaitoksen ja Lontoon yliopiston yhteistyönä tehdyssä tutkimuksessa osoitetaan, että pitkät työpäivät voivat vaikuttaa älylliseen suorituskykyyn. Taustalla saattaa olla esimerkiksi lisääntyneitä unihäiriöitä, masennusta, epäedullisia elämäntapoja ja verisuonisairauksia.

Tutkimuksessa tehtiin yli kahdelle tuhannelle englantilaiselle julkishallinnon työntekijälle älyllistä suorittamista mittaavia testejä vuosina 1997–99 ja 2002–04.

Hyvin pitkää työpäivää (yli 55 tuntia viikossa) sekä keskipitkää työpäivää (41–55 viikkotuntia) tekevien suoriutuminen

sanavaraston laajuutta mittaavassa testissä oli jo tutkimuksen alkutilanteessa heikompi kuin normaalityöpäivää (35– 40 tuntia) tekevillä.

Havaitut yhteydet näyttivät kasautuvan: mitä enemmän ylityötä, sitä heikompaa oli suoriutuminen testeissä.

Pitkää työpäivää tekevät

myös nukkuivat vähemmän kuin muut, potivat enemmän masennusoireita ja käyttivät enemmän alkoholia kuin normaalityöpäivää tekevät.

Tulokset julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.

Palkkakartoitukset tasa-arvosuunnitelmien hankalin osa n Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmien laatuun on kiinnitettävä huomiota. Palkkakartoitus on suunnitelman hankalin osa.

Nämä tulokset käyvät ilmi työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmia ja palkkakartoituksia kos-

kevasta tutkimuksesta, jonka sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti.

Tutkimuksen teki Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus.

Tasa-arvosuunnitteluvelvoite koskee vähintään 30 työntekijän työpaikkoja. Tasa-arvosuunnitel-

mia on tehty eniten julkisella sektorilla, valtiolla 86 ja kuntasektorilla 70 prosentilla työpaikoista. Yksityisellä sektorilla ja kirkon piirissä reilulla puolella työpaikoista on voimassa oleva tasa-arvosuunnitelma.

Palkkakartoituksen on

tehnyt 60 prosenttia tutkituista työpaikoista.

Tutkimuksen mukaan työpaikoilla on usein epäselvää, miten kartoitus tulee tehdä ja mihin tietoja käyttää. Osa henkilöstön edustajista ei saa riittävästi tietoa palkoista.

Akavalainen 2 | 2010

33

Kirjoituspyyntö graduntekijältä Avaintietoa työelämästä n Työelämässä pärjätäkseen sekä työntekijöiden että työnantajien on tiedettävä keskeiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Työelämän kysymyksiin saa helppolukuisia eväitä työmarkkinakeskusjärjestöjen julkaisemasta Työmarkkinaavaimesta. www.tyomarkkina-avain.fi

n Pro gradu -tutkielmaansa valmisteleva Aino Nordling kerää kirjoitusaineistoa, jonka pohjalta hän tarkastelee korkeasti koulutettujen työttömien ja työttömyyttä kokeneiden työnhakukokemuksia. Hän pyytää Akavalaisen lukijoilta vapaamuotoisia kirjoituksia, joissa he kertovat työnhakukokemuksistaan sekä koulutuksensa tuomista eduista tai haitoista.

Nordling toivoo, että kirjoittaja merkitsee taustatietoihin koulutusalan, kaikki suoritetut tut-

kinnot, ikänsä ja työttömyyden keston sekä asuinpaikan. Ilmoitettuja tietoja käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Valmiista tutkimuksesta ei voi tunnistaa henkilöitä. Vastauksen voi kirjoittaa osoitteeseen https://elomake3. uta.fi/lomakkeet/3157/lomake. html, jolloin teksti välittyy täysin anonyymisti. Kirjoituksen voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen aino.nordling@uta.fi viimeistään toukokuun 2010 loppuun mennessä.

Työmarkkinajärjestöt jakoivat tuottavuusyhteistyökunniamaininnat 2010 n Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat palkinneet neljä yritystä ja organisaatiota tuottavuusyhteistyön kehittämisestä. Palkitut organisaatiot ovat toteuttaneet esimerkillisesti sekä tuottavuutta että työelä-

män laatua parantavia hankkeita.

Tuottavuusyhteistyökunniamaininta myönnettiin Helsingin kaupungin perheneuvolalle, Valmet Automotive Oy:lle, Hydro Aluminium Salko Oy:lle sekä Las-

sila & Tikanoja Oyj:lle.

Kunniamaininnat jaettiin Helsingissä maaliskuussa järjestetyssä Tuottavuuden pyöreän pöydän seminaarissa.

Palje-ohjelma kutsuu työpaikkoja kehittämään tulevaisuuden työelämää n Työmarkkinakeskusjärjestöjen Tuottavuuden pyöreä pöytä on käynnistänyt Palje-ohjelman, jonka tavoitteena on tuottavuuden ja työelämän laadun samanaikainen kehittäminen. Ohjelmassa toteutetaan tutkimus- ja kehittämishankkeita, jotka suunnataan käytännönläheisesti työpaikkakohtaisen kehittämisen tueksi.

Hankkeisiin voivat osallistua

sekä yritykset että julkisen sektorin työpaikat. Myös toimialakohtaisia hankkeita voidaan käynnistää.

Tutkimuslaitokset hakevat hankkeilleen rahoitusta Työsuojelurahastolta tai Tekesiltä rahoittajan kriteereiden mukaisesti ja lisäksi tarvittaessa muuta ulkopuolista rahoitusta.

Palje-ohjelma valmistellaan vuoden 2010 loppuun mennessä,

ja hankkeiden tuloksia valmistuu vuoteen 2013 saakka. Tuloksia hyödynnetään Tuottavuuden pyöreän pöydän toiminnassa.

Lisätietoja: Palje-ohjelman projektipäällikkö Terttu Pakarinen, terttu.pakarinen@kuntatyonantajat.fi www.tuottavuustyo.fi/tietoa/tuottavuuden_pyorea_poyta/palje-ohjelma

Työmarkkinakeskusjärjestöt vetoavat nuorten kesätyö- ja harjoittelupaikkojen puolesta n Työmarkkinakeskusjärjestöt vetoavat yrityksiin ja julkisen sektorin työpaikkoihin, että niissä pyrittäisiin järjestämään nuorille ja opiskelijoille kesätyö- ja harjoittelupaikkoja. Työmarkkinakeskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että niiden jäsenliitot ja jäsenet omassa toiminnassaan tukevat näitä tavoitteita.

Kasvun varmistaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan toiminta34

Akavalainen 2 | 2010

valmiuksien turvaaminen edellyttää nuorten aikaisempaa saamista työmarkkinoille. Yhteydet työelämään ovat nuorille tärkeä apu työmarkkinoille sijoittautumisessa. Työnantajille kesätyö- tai harjoittelupaikan tarjoaminen nuorille luo mahdollisuuden huolehtia työnantajakuvastaan ja varmistaa tulevaisuudessa ammattitaitoisen ja innostuneen työvoiman saannin.

Ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvät työssäoppimisjaksot ja korkea-asteen koulutukseen liittyvät harjoittelujaksot ovat tärkeä osa koulutusta. Ne ovat usein edellytyksenä valmistumiseen, ja niiden puuttuminen saattaa pitkittää ja jopa estää opiskelijan valmistumisen. Korkeakouluissa opiskelevat tarvitsevat myös tutkimusaiheita opinnäytetöitään varten.

Nytt från Akava Medlemmarna i Akava är väl medvetna om sitt fortbildningsbehov n Hälften av alla Akava-medlemmar vill gärna ha vuxenutbildning som stöd för sin yrkeskunskap, särskilt på arbetsplatsen. Det visar en enkät om Akavas mål för regeringsprogrammet. Bland de löntagare som inte hör till Akava var 37 procent av samma åsikt.

Nio av tio medlemmar vill att arbetsgivarna ska satsa mer på att upprätthålla och utveckla arbetstagarnas yrkeskunskap. Nästan varannan anser att de har för mycket arbete för att hinna uppdatera sin kompetens.

En tiondel av Akava-medlemmarna anser att deras kompetens är föråldrad. Bland respondenterna utanför Akava konstaterar 21 procent samma sak. Rentav var tredje anser att de behöver tilläggsutbildning för att klara av sina nuvarande arbetsuppgifter.

Det faktiska antalet arbetstimmar ska registreras n I Finland arbetar löntagarna i snitt drygt 1 700 timmar per år. Detta är en medelnivå bland OECD-länderna.

I takt med att den arbetsföra befolkningen minskar har det ställts krav på att arbetstagarna ska arbeta fler timmar per år. Dessa krav måste granskas kritiskt, inte minst med tanke på att allt fler löntagare arbetar med olika expertuppdrag. Intellektuellt arbete präglas av en komplicerad ekvation mellan arbetsinsats och arbetsresultat som inte kan regleras med utifrån fastställda arbetstimmar.

I organisationen Eurocadres, som representerar europeiska högutbildade löntagare, pågår en livlig debatt om huruvida antalet arbetstimmar för högutbildade experter överhuvudtaget bör mätas eller registreras. Borde fokus i stället ligga på arbetets resultat?

Det är svårt att hitta alternativ för att ersätta mätningen av antalet arbetstimmar.

Akava vill att arbetstidssystemen ska utvecklas så att de mäter det faktiska antalet arbetstimmar oberoende av var arbetet utförs.

Den s.k. grå arbetstiden minskar då övertidstimmar registreras och

Omfattande projekt på trepartsbasis n Arbetsmarknadsorganisationerna står inför ett digert projekt. Tillsammans med landets regering har de kommit överens om att utforma ett trepartsprogram om ekonomisk tillväxt och sysselsättning i syfte att förbättra ekonomin, konkurrenskraften och sysselsättningen i Finland. I praktiken ska sex olika arbetsgrupper lämna ett förslag till regeringen före mitten av september.

Detta är ett unikt tillfälle. Regeringen har aldrig tidigare gett trepartsbaserade arbetsgrupper så här fria händer att forma sina egna uppdrag. Förtroendet för arbetsgrupperna och engagemanget till arbetet är ovanligt starkt. Det är inte utan orsak, eftersom Finland fortfarande inte har återhämtat sig från den ekonomiska krisen.

Arbetsgrupperna ska bl.a. begrunda finansieringen av välfärdstjänster. Alla parter är överens om att skärpt förvärvsinkomstbeskattning leder till sämre köpkraft och därigenom ökad arbetslöshet. Staten kan därför

ersätts. Med tanke på arbetarskyddet, arbetshälsan och arbetstagarens rättsskydd är det nödvändigt att varje arbetstagare kan presentera ett visst antal arbetstimmar och få ersättning för dessa.

Finland är en föregångare inom flextidssystemet i Europa. Högutbildade experter och chefer behöver ett arbetstidsskydd. Förutom metoder för att mäta arbetstiden behövs även arbetstidssystem som motsvarar dagens krav i arbetslivet samt arbetstidskompetens och -ledning.

Ordföranden

inte vända sig till löntagarna för att få sin ekonomi på fötter.

Jag hoppas att arbetsgrupperna ska hitta lösningar som förbättrar sysselsättningen på lång sikt. Då tänker jag i första hand på åtgärder som främjar utbildningen och upprätthåller kompetensen. Akava har så gott som ensam fått ansvara för kvaliteten, finansieringen och studerandena inom högskoleutbildningen. Arbetsgrupperna måste nu hitta metoder för att hjälpa också högutbildade arbetslösa. En viktig åtgärd är att dimensionera utbildningsvolymerna på ett ändamålsenligt sätt så att de motsvarar efterfrågan på arbetsmarknaden.

Det är i hela samhällets intresse att trepartssamarbetet för att utforma ett program för ekonomisk tillväxt och sysselsättning får stöd på bred front. Även om vi inte kan förändra hela världen före mitten av september måste vi åtminstone åstadkomma lösningar som hjälper oss att minska hållbarhetsunderskottet.

Matti Viljanen Akavalainen 2 | 2010

35