AOVA
Akavalainen 2 2008
25 vuotta
Akavan opiskelijavaltuuskunnan juhlalehti
Yhdessä sujuu Kasvun myötä valtakunnalliseksi vaikuttajaksi
Opiskelijaelämää ja edunvalvontaa
Akavalainen 2|2008 4 Yhdessä sujuu Tamperelaiset opiskelijat Jenni Savolainen ja Olli Karsio nauttivat elämästä tässä ja nyt.
9 Opiskelijatoiminnan katalysaattori ja ukkosenjohdatin Risto Piekka vaikutti aktiivisesti perustamiseen ja nousuun.
Opiskelijaelämä on myös railakasta riehaa. Laskiaisen vähälumisuus Ullanlinnanmäellä ei menoa haittaa.
Kuva: Samuli Siirala.
Akavan opiskelijavaltuuskunnan 25-vuotisjuhlanumero
24 Onneksi nuoret kyseenalaistavat Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen iloitsee opiskelijoiden ennakkoluulottomuudesta.
27 Akava Camp tutuksi kaikille korkea kouluopiskelijoille
11 Epäluulo muuttui yhteistyöksi
Uusi kierros syksyllä 2008.
Sanna-Katri Räikkösen opiskelijasihteerikaudella vuosina 1989–1991.
28 Kasvu on tehnyt AOVAsta valtakunnallisen vaikuttajan
12 Mistä löytyy paras kesätyönantaja?
Kasvun vaikutuksen on konkreettisesti kokenut TRALin opiskelija-asiamies ja TROLin toiminnanjohtaja Tomi Heinilä.
Ehdota voittajaa.
13 Oppeja Draculan maasta Heikki Siljamäen kolumni.
29 Harjoittelumanifesti
14 Jotta elämä olisi mielekästä Tulevaisuustutkija Aleksi Neuvosen mukaan mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä muiden kanssa lisää ihmisten hyvinvointia.
31 Ei vain opiskelua
16 Illan pitkä elokuva: kansainvälinen edunvalvonta
34 Järjestötoiminta kasvatti minusta tasa-arvon kannattajan
Akavan opiskelija-asiamies Jukka Parkkola katsoo ammattiyhdistystoimintaa kuin episodielokuvaa.
AOVAn puheenjohtajana vuosina 2004–2005 toiminut Jussi Salonranta kertoo miksi.
Antti Alaja pohjustaa kansainvälistä uraa harjoittelemalla ulkomailla.
18 Linkki työelämään pätkii Ruotsissa
Kokoukset ja seminaarit ovat oleellinen osa AOVAn arkista työtä. Kuva AOVAn, SAMOKin ja SYLin hyvinvointiseminaarista helmikuussa 2008. Kuvassa seisovat Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen ja opiskelija-asiamies Jukka Parkkola, istumassa Uuden Insinööriliiton opiskelija-asiamies Pekka Hongell ja kenttäasiamies Anu Kaasalainen.
Kuva: Anitta Valtonen
17 Kansainvälinen harjoittelu: polku uteliaalle
Opiskelijaelämä on myös iloista yhdessäoloa ja railakkaita juhlia.
SACOn puheenjohtaja Anna Ekström ja opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Eva Westerberg ruotivat ruotsalaisen koulutusjärjestelmän plussia ja miinuksia.
21 AOVA ja muut opiskelijajärjestöt ottavat kantaa
Risto Piekan ja SannaKatri Räikkösen yhteistyö sujui mainiosti 90-luvun alussa, kun Piekka oli Akavan pääsihteeri ja Räikkönen opiskelijasihteeri.
Opiskelijoiden sosiaaliturvassa vähän kannusteita perheen perustamiseen tai työntekoon. Miksei kukaan ota vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista?
22 Hyvä koulutus tarkoittaa monipuolisuutta ja vaihtoehtoja Akavan koulutuspoliittinen asiamiehen Simo Pöyhösen kristallipallo kertoo koulutuksen näkymistä.
Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 www.akava.fi Viestintä faksi (09) 148 1140
2
A k a v a l a i n e n 2 | 2008
Vastaava päätoimittaja: Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Päätoimittaja: Jukka Parkkola jukka.parkkola@akava.fi Toimitussihteeri ja toimittaja: Anitta Valtonen anitta.valtonen@dnainternet.net Taitto: Aija Aalto
Toimitusneuvosto: Jukka Parkkola (pj), Heidi Handolin, Heikki Siljamäki, Tomi Heinilä, ja Anitta Valtonen. Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263
Seuraava lehti ilmestyy 24.4.2008 Kannen kuva: Samuli Siirala Kuvassa tamperelaiset opiskelijat Jenni Ruotsalainen ja Olli Karsio.
Massassa on voimaa!
Parhaiten pystymme vaikuttamaan yhteisrintamana, tuoden esille opiskelijoiden näkemyksiä koko yhteiskunnan tietouteen. Tekemällä yhteistyötä voimme jonakin päivänä päästä yhteiseen missioomme: parempaan tulevaisuuteen, yhteiskuntaan, jossa opiskelijoiden ääni todella kuuluu, opetus on laadukasta, korkeakoulututkinnot ovat kullekin ryhmälle parhaat mahdolliset ja työllistyminen on laadullista.
Jotta voimme jonakin päivänä päästä tähän kaikkeen parempaan, tarvitsemme jokaisen panosta ja määrätietoista yhteen hiileen puhaltamista. On äärimmäisen tärkeää toimia yhteisvoimin jokaisella vaikuttamisen tasolla: niin paikallis-, liitto- kuin valtakunnallisella tasolla. Kannetaan jokainen oma kortemme kekoon, jotta yhteinen tulevaisuutemme on loistokas. Tsemppiä teille jokaiselle akavalaiselle toimijalle kuluvana juhlavuotena! Heidi Handolin Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA Puheenjohtaja
Kuvaaja: Tuulikki Holopainen
Uudet tuulet puhaltavat Suomen korkeakoulukentällä tulevina vuosina. Uudistusten myötä lukuisia haasteita opiskelijoiden näkökulmasta on aivan varmasti tulossa.
Elämänmakuista vaikuttamista
Moni nykyinen Akavan opiskelijavaltuuskunnan jäsen ei ollut edes syntynyt 4. huhtikuuta vuonna 1983, kun AOVAn toiminta viimein käynnistyi. Muutamalla tämän lehden sivuilla esiintyvällä on sen sijaan ollut kunnia seurata akavalaisen opiskelijatoiminnan kehittymistä aina sen syntymästä aikuisikään saakka. AOVAn 25-vuotisjuhlalehti ei pyri eikä edes pysty kertomaan kaikkea tältä ajalta. AOVAlla ei ole vain yhtä menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Sillä ei ole vain yhtä tarinaa. Tarinoita on yhtä monta kuin kertojia. Kerromme juhlalehdessä elämänmakuisia tarinoita opiskelijoiden ja samalla AOVAn taipaleesta 25 vuoden aikana – unohtamatta opiskelijoiden näkökulmasta tärkeintä eli tulevaa.
1970-luvulla Akavan opiskelijatoiminta oli yhtä kuin yksi kansio hyllyllä. Nyt hyllyt ja kovalevyt notkuvat kansioita ja toimintamme on monipuolisempaa kuin koskaan, esimerkkinä valtakunnallinen, kymmeniä tuhansia opiskelijoita tavoittava Akava Camp -korkeakoulukierros. AOVA on juhlavuotenaan 2008 Suomen johtava korkeakouluopiskelijoiden työmarkkina-asiantuntija. Jos vapaaehtoisuus otetaan mittariksi, AOVA edustaa enemmän opiskelijoita kuin mikään muu opiskelijajärjestö Suomessa. Aloitin pääkirjoitukseni mukailemalla Kolmannen Naisen ”Tästä asti aikaa” kappaletta. Siihen on hyvä myös päättää: meillä on tästä asti aikaa... Malja korkeakouluopiskelijan ikään tulleelle AOVAlle! Jukka Parkkola AOVAn juhlajulkaisun päätoimittaja ja Akavan opiskelija-asiamies
Kuvaaja: Antonin Halas
25 vuotta aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin edunvalvontaa ja toimintaa!
A k a v a l a i n e n 2 | 2008
3
Olli ja Jenni pystyvät lukemaan tenttiinkin lähekkäin.
Yhdessä sujuu ”Terve.” Tutustuminen Jenni Ruotsalaiseen ja Olli Karsioon käy mutkattomasti. He viihtyvät keskenään ja muiden ihmisten kanssa. He ovat aktiivisia opiskelijoita, jotka osallistuvat, keskustelevat, väittelevät, leikkivät ja hulluttelevat. Käsi kädessä. Teksti: Anitta Valtonen Kuvat: Samuli Siirala
4
Akavalainen 2 | 2008
Jenni Ruotsalaisen ja Olli Karsion opinahjo on sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Jennin pääaine on sosiaalityö, Ollin sosiaalipolitiikkaa. Kumpikin alkaa olla graduvaiheessa. Laitos sijaitsee Linnassa, yliopiston uusimmassa rakennuksessa, joka valmistui vuonna 2006. Rakennus
täyttää nykyajan vaatimukset – on lasia, valokäytävää ja ajanmukaiset laitteet, mutta Jennin ja Ollin mielestä paljon on hävitty kodikkuudessa. He esittelevät ”Sossulan”, ainejärjestöhuoneen. Huone on pieni, mutta rentoutta on yritetty luoda retrohenkisillä huonekaluilla. – Tänne voi tulla iltapäiväkahville.
Aktiivisuus palkitsee Jenni ja Olli ovat opiskelija-aktiiveja. Olli on sosiaalipolitiikan laitoksen, SOS ry:n, varapuheenjohtaja, Jenni laitosneuvoston ja laitoksen opetussuunnitelmatyöryhmän jäsen sekä Talentian opiskelijajärjestö TaSOn varapuheenjohtaja. – Ainejärjestötyö on tosi tärkeää, vaikka sitä joskus vähätellään.
Ajatellaan, että se on vain bileitten järjestämistä. Ei todellakaan, Jenni vakuuttaa. Häntä innostaa myös toiminta TaSOssa. – Se vahvistaa ammatti-identiteettiä ja lisää valveutuneisuutta. On hienoa tehdä yhteistyötä sosionomien ja muiden alojen edustajien, kuten insinöörien, tradenomien, valtiotieteilijöiden, psykologien ja opettajien kanssa. Olli uskoo, että aktiivisuus opiskelijajärjestössä parantaa mahdollisuuksia työelämässä. – Tässä saa ystäviä ja oppii erilaisia taitoja, kuten esiintymään ja järjestämään tilaisuuksia. Tykkään järjestellä porukalla ja olla vaikuttamassa asioihin.
Ensisilmäys rippileirillä Hämeenlinnasta kotoisin olevat Jenni ja Olli tapasivat ensi kerran rippileirillä. Silloin he eivät reagoineet toisiinsa sen kummemmin. Lukioaikana heillä oli lyhyt romanssi. Ylioppilaiksi he kirjoittivat vuonna 2003. Lukion jälkeen Olli halusi Tampereelle. Sosiaalipolitiikan kuvaus opinto-oppaassa kolahti. – Se oli juuri sitä, mitä halusin. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttuminen kiinnostaa. Yhteiskuntatieteistä saa avaran näkökulman yhteiskunnan rakenteisiin. Jenni kävi ylioppilaskirjoitusten jälkeen läpi opinto-oppaita, innostui sosiaalityöstä ja pääsi Kuopioon opiskelemaan sitä. Vuoden kuluttua hän haki Tampereen yliopistoon ja jatkoi sosiaalityön opintoja siitä, mihin oli Kuopiossa jäänyt. – Psykologiakin kiinnosti, mutta se on niin tilastotiedepainotteista, etten olisi selvinnyt siitä. Kaukosuhde Ollin kanssa muuttui seurusteluksi, kun Jenni muutti Tampereelle. Hän tietää valinneensa oikein.
Harjoittelu avaa silmät Opiskelijoiden työharjoittelun tukiraha on Tampereen yliopistossa 1100 euroa kuussa. Siitä maksetaan opiskelijalle vähintään 850 euroa ja
loput 250 euroa työnantajan sivukuluihin. Opiskelijan saama palkka ei ole sidottu tukirahaan. Harjoittelupaikka ei voi myöskään laskuttaa laitosta enempää kuin on sovittu eli 1100 euroa. Tampereella systeemi on se, että syventävien opintojen opiskelijoille maksetaan harjoittelusta 3 x 1100 euroa kuussa. Laitos maksaa työnantajalle 2 x 1100 euroa ja työpaikka kolmannen kuukauden. Olli oli alansa harjoittelupaikassa ensi kerran keväänä 2007. Kyseessä oli suunnittelutehtävä. Virallisesti hänen tehtävänsä oli toimia Tampereen kaupungin hyvinvointipalvelujen avopalvelujen hallinnon suunnittelun parina. Työstä maksettiin harjoittelijasuosituksen mukaan. Paremmille ansioille hän pääsi kesällä Spar-kaupan lihatiskillä lihamestarin apulaisena. Lisäksi hän on työskennellyt vuorotöissä terveyskeskusvahtimestarina. Jenni työskenteli syksyllä 2007 konferenssisihteerinä Talentiaan kuuluvassa Terveyssosiaalityöntekijät ry:ssä. Tästä työstä hänelle maksettiin 3 x 1100 euroa. – Se on aika vähän. Silti tilanne on meillä parempi kuin esimerkiksi Kuopiossa, jossa harjoittelusta ei välttämättä makseta lainkaan. Ei ihme, että harjoittelu huolet-
Vihdoinkin! Opiskelijoiden opintotukeen oikeuttavat tulorajat nousivat vuoden alussa. Opintorahaa korotetaan elokuussa. Kyllä tätä uudistusta odotettiinkin. Opiskelijoiden 15 vuoden toimeentulopiina helpottuu opintotukiuudistuksen myötä. Tänä vuonna opiskelija saa ansaita noin 30 prosenttia enemmän kuin viime vuonna menettämättä opintotukeaan. Jokaista tukikuukautta koskevan tulon yläraja on tammikuun alusta 2008 lähtien 660 euroa, kun se viime vuonna oli 505 euroa. Jokaisena tuettomana kuukautena saa ansaita 1970 euroa, kun summa ennen oli 1515 euroa. Jos tulot ovat sallittua enemmän, Kela perii ylimääräiset tuet takaisin ja summaan lisätään 15 prosentin korko. Perinnältä voi välttyä perumalla tukikuukausia etukäteen. Opintoraha nousee elokuun alussa. Silloin korkeakouluopiskelijoiden opintoraha on 298 euroa kuussa, kun summa nyt on 259,01 euroa.
Juuret 70-luvulla
– Sosiaalityölle on perusteltu paikka akateemisessa maailmassa. Sosiaalityö on maailman paras aine. Pääsee sivistämään itseä ja oppii ammatin, jossa voi auttaa ihmisiä ja kehittää yhteiskuntaa, Jenni sanoo.
Vuonna 1972 lakkautettiin valtion opiskelijastipendit ja tilalle tuli opintotukijärjestelmään liitetty opintoraha. 70-luvun alun energiakriisin seurauksena pankit leikkasivat opintolainoja 10–30 prosenttia. Opintolainat muodostivat edelleen suuren osan opintotuesta. Opiskelijoiden velkaantumisen vähentämiseksi opetusministeriön toimikunta ehdotti välillisen opintotuen lisäämistä. Sopivana välillisenä tukena pidettiin opiskelijaruokailun ja asumisen sekä matkakulujen, lasten päivähoidon ja terveydenhuollon tukea. Vuonna 1977 opintotukijärjestelmään liitettiin asumislisä. Näillä toimilla haluttiin kohentaa opintotukijärjestelmää. Opiskelijoiden suurimmat menoerät ovat asuntomenot ja ruokailu. Muita menoja aiheutuu vaatteista, matkakuluista ja lainojen koroista. (AV)
Jatkuu seuraavalla sivulla
Akavalainen 2 | 2008
5
Yliopistorakennukset yhdistävä putki on arkkitehtien metku, jota opiskelijat käyttävät vain harvoin.
taa opiskelijoita valtakunnallisesti. Kesätöitä Jenni on tehnyt sosiaalityöntekijän sijaisena Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja KantaHämeen keskussairaalassa. Palkka oli sosiaalityöntekijän palkka eli reilut 2000 euroa, josta vähennettiin 5 % tutkinnon puuttumisen vuoksi. – Pidin töistäni sairaaloissa, vaikka ne ovat hierarkkisia organisaatioita eikä sosiaalityö kuulu työyhteisön arvostetuimpiin tehtäviin. Hienoa oli, kun tunsin onnistuvani moniammatillisessa tiimissä. Asiakkaan elämäntilannetta kartoittaessani näin, miten tärkeää on kohdata asiakas ja kuunnella häntä.
Yhä useammin he syövät kotona, koska luentoja ei enää paljon ole. Olli on perheen kokki. – Tykkään tehdä ruokaa. Ehkä parhaiten osaa valmistaa lihaa. Sain hyvin vinkkejä kaupan lihamestarilta. Vaikeinta on tehdä kypsä pihvi; miten sen saa säilymään mehukkaana. Olli on myös innokas kalastaja. Hänen mielestään hauki on aliarvostettu kala, jonka mainetta hän haluaa kohentaa. – Siitä saa erinomaiset fileet. Olemme järjestäneet kalafestivaaleja, joihin kutsumme ystäviämme syömään haukea ja uusia perunoita.
Toimeen tulee Edullista ruokaa Menemme Linnan opiskelijaruokalaan, joka on yksi viidestä yliopiston opiskelijaruokalasta. – Linna ei ole paras, mutta on kohentunut, kun salaattipöytä on parantunut, Olli ja Jenni toteavat. Jenni syö kasvipihvit, kuoriperunat ja raasteen. Ollin lautasella on spagettia ja jauhelihakastiketta. Opiskelijahinta on 2,30.
6
Akavalainen 2 | 2008
Jenni ja Olli asuvat vuokra-asunnossa Kalevassa, pienen puiston vieressä. Puolentoista kilometrin matka yliopistolle kuluu polkupyörällä tai kävellen. – Tampereella on aika helppo saada vuokra-asunto vapailta markkinoilta. Opiskelija-asunnon saanti on vaikeampaa, varsinkin, jos on ehtoja asunnon sijainnista ja muusta. Jenni ja Olli elävät pääasiassa
opintorahan ja kesäansioiden turvin. Olli haluaa nauttia opiskeluajasta, joten hän on ottanut opintolainaa koko opiskeluajan. Jenni otti ensimmäisen – muutaman sadan euron – lainansa vasta tänä keväänä. He alkavat laskea, mihin heidän rahansa kuluvat. – Ruokaan menee ehkä 300 euroa kuussa. Summa olisi suurempi, ellei vanhemmiltamme tulisi aina kotivierailuilla matkaan iso ruokakassi. Tuntuu kivalta, että vanhemmat auttavat. Vuokra on 550 euroa kuussa. Lisäksi tulevat vesi- ja sähkömaksut sekä puhelin- ja nettilaskut. Vaatteisiin ei kulu paljon rahaa. – Minulle apuja vaatteiden hankintaan tulee lähipiiriltä, Olli kertoo. Kumpikaan ei ole shoppailija. Joskus tentin jälkeen Jenni saattaa hemmotella itseään jollakin uudella vaatteella tai ostamalla kotiin vaikka pöytäliinan. – Nautin siitä, että kotona on kaunista. Hyvän olon tuo se, että siivoan kunnolla ja laitan maljakkoon tuoreet kukat.
Ollille hemmottelu tarkoittaa hyvää ruokaa ja viiniä. Dvd-kokoelmaansa hän kartuttaa pikku hiljaa. Autoa heillä ei ole, mutta he ovat eri mieltä siitä, olisiko siihen varaa. Jennin mielestä ei, Ollin mielestä kyllä. Yhtä mieltä he ovat siitä, että auto olisi älytön, koska he asuvat niin lähellä keskustaa.
Gradun kimppuun Pian on edessä gradun teko. Jennille gradu on ollut vähän peikko, mutta viime aikoina suhtautuminen on rentoutunut. Jenni ja Olli ovat toimineet toistensa tekstien ensilukijoina koko opiskeluajan. – Arvostan Ollin kommentointia ja toisin päin, Jenni sanoo. Ollia gradunteko ei jännitä. Hän puntaroi gradunsa aihetta. – Se liittyy jollakin tavalla yksityistämiseen, ehkä tilaaja-tuottajamallin luomiin näennäismarkkinoihin. Hyvinvointivaltion kannalta on kiinnostava katsoa, kuka tuottaa ja kuka maksaa palvelut. Suunta on se, että yksilön ja perheen vastuulle sysätään yhä enemmän vastuuta. Kuka todistaa, että yksityistäminen tuo säästöä? Tämä on alamme peruskysymyksiä. Tämä voisi olla graduni aihe. Jenni innostuu puhumaan retoriikasta. Häntä harmittaa, että sosiaalialaa määritellään aika paljon
juridisen tai lääketieteellisen näkökulman avulla. – Olisi hyvä, että keskusteluun tulisi talousajattelun rinnalle pehmeämpääkin retoriikkaa ja ajateltaisiin myös sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä, jotka usein unohdetaan.
Rennosti kaverien kanssa Jennin ja Ollin eteisessä kotoisuutta luo vuokraisännän asuntoon jättämä vanha Husqvarna-ompelukone. Joka huoneessa on kukkia ja viherkasveja, huolella valittuja koriste-esineitä ja lämpimiä huopia, joihin voi kietoutua. Olli on leiponut suklaaneliöitä, joita on pakko saada lisää. – Meillä käy usein vieraita ja me kyläilemme paljon. Kaveri- ja ystäväpiiriimme kuuluu erilaisia ihmisiä. Meillä on tiiviit suhteet kotiväkeen ja sisaruksiin. Osaamme nauttia elämästä. – Harrastamme pubivisoja ja erilaisia seurapelejä ja leikkejä. Olli on aktiivinen liikkuja. Jalkapallo oli 15 vuotta hänen ykkösjuttunsa, nuorempana myös yleisurheilu. Jenni on kouluajoista asti soittanut pianoa. – Yksin ollessani soitan rennommin, hän sanoo, valittelee pianon epävireisyyttä, mutta alkaa vierailijoiden mieliksi soittaa. ”Nothing’s gonna change my love for you” on tarkoitettu Ollille.
Ei turhia huolia
– Ensi kesä on koetinkivi. Silloin näen, millaisiin tehtäviin opinnoillani voi päästä, Olli sanoo.
Jenni luonnehtii tulevaisuutta sanalla valoisa. Olli sanoo, että tulevaisuus on ”haasteellinen positiivisessa mielessä”. – Edessä on mahdollisuuksia. En odota lottovoittoa, vaan tiedän, että pitää tehdä hommia. Tykkäämme kumpikin siitä, mitä opiskelemme ja olemme varmoja urastamme. Jenni uskoo, että hän saa valmistuttuaan jopa valita töitä. – Viiden vuoden kuluttua haluan ehkä jatkaa opintoja ja katsoa, mihin rahkeeni riittävät. Täytyy vain varoa, etten kahmi liikaa tehtäviä, koska innostun niin helposti. Tiedostan, miten yleistä on, että ihmiset väsyvät haalittuaan liikaa tekemistä.
Hyvää ja edullista ruokaa vuodesta 1953 Valtion ateriatuen ansiosta opiskelija voi nauttia edullisen lounaan minkä tahansa korkeakoulun ravintolassa. Ylioppilasruokailulla on myös kasvatustehtävä: terveellisellä ruokavaliolla on ohjailtu ylioppilaiden tottumuksia, ”Jotta ylioppilas pystyisi tehokkaasti opiskelemaan ja pysyisi muutenkin terveenä”, kuten 50luvulla sanottiin. Sotien jälkeen HYY alkoi Helsingissä huolehtia ylioppilaiden asumisesta ja SYL panosti terveydenhuoltoon. Ruokailun järjestäminen jäi osakuntien vastuulle. HYY:n oma ravintolatoiminta lähti liikkeelle vuonna 1953 Domus Academicalta, kun ylioppilaskunta halusi tarjota jäsenistölle edullisia ja hyviä lounaita. Porthanian kaivattu ravintola avasi ovensa nälkäisille ylioppilaille 12.11.1957. Niin hyvää palvelua ihmeteltiin ympäri kaupunkia. Aluksi opiskelijaravintoloita oli vähän. 1970-luvulla toiminta laajentui ja valtio alkoi tukea opiskelijaruokailua vuonna 1979. Ateriatuen taustalla oli myös huoli opiskelijoiden ruokailutottumuksista. Rahojen loppuessa opiskelijat säästivät ensimmäisenä ruoasta. Ongelma oli myös se, että opiskelijat söivät usein vain kerran päivässä. Ateriatukea alettiin pitää terveyspoliittisena toimena. Vuosien saatossa toimintaan on tullut uusia konsepteja ja mutta perustehtävä ei ole muuttunut 55 vuoden aikana. UniCafen edeltäjä Ylioppilastuki loi Suomeen joukkoruokailun perustan. Nykyään opiskelijakorttikäytäntö ja ateriatuki helpottavat kymmenien tuhansien opiskelijoiden arkea. Myydyimpien ruokien joukkoon kuuluvat edelleen – kuten 60-luvulla – hernekeitto ja pannukakku. Suosikkilistan kärjessä on jauhelihakastike ja spagetti. Kalan, broilerin ja kasvisruokien kysyntä ovat kasvaneet. (AV) Lähde: Sari Aalto: Opiskelijaruokailun tekijät. Oy Unicafe Ab 1953–2003. Gaudeamus Kirja 2003. ISBN 951-662-901-6.
Akavalainen 2 | 2008
7
CD-levyn 39 musiikkiuraa mahtuisi hiuksen leveyteen. OP-Pohjola-ryhmä voi tarjota sinulle lähes yhtä monta uraa.
OP-Pohjola-ryhmä kehittää ja tarjoaa yli 4 miljoonalle asiakkaalle monipuolisia rahoitukseen, varallisuudenhoitoon ja vakuutuksiin liittyviä palveluja. Suomen johtavana finanssiryhmänä tarvitsemme jatkuvasti uusia kykyjä joukkoomme. Tervetuloa luomaan uraa pitkäjänteisten asiakassuhteiden ja finanssialan palvelukehityksen parissa. Tutustu OP-Pohjola-ryhmään työnantajana osoitteessa op.fi/rekry. 8
Akavalainen 2 | 2008
Risto Piekka on harmikseen huomannut, etteivät naiset vieläkään uskalla pyytää pätevyyttään vastaavaa palkka. – Pyytäkää edes palkkatutkimusten kertoma mediaani, hän vetoaa.
Opiskelijatoiminnan katalysaattori ja ukkosenjohdatin AOVA:n 20-vuotisjuhlassa huhtikuussa 2003 Akavan entinen puheenjohtaja Risto Piekka sanoi: ”Tänään Akavan opiskelijatoiminnan ja AOVAn asema ja merkitys ovat kiistattomia”. Nyt viisi vuotta myöhemmin saman voi sanoa vielä enemmän rinta rottingilla.
Teksti: Anitta Valtonen Kuvat: Samuli Siirala
Ruusuista ei ollut siinä vaiheessa, kun akavalainen opiskelijatoiminta otti ensiaskeliaan. Akavan järjestöpäällikkönä Risto Piekka edisti akavalaisen opiskelijatoiminnan syntyä. Opiskelijatoiminta oli hänelle läheistä, sillä ennen Akavaan tuloaan hän toimi lähes kolme vuotta Tuhatkunnan pääsihteerinä.
– Kyseessä oli puhtaasti tietojen vaihto, ei vielä aktiivinen vaikuttaminen opiskelijoiden asioihin, Piekka kertoo. Järjestösihteerinä häntä pyydettiin puhumaan joihinkin valmistuvien tilaisuuksiin, joten hän tiesi, mitkä huolet valmistuvia yhdistävät ja mitä yhteistyöllä voisi saada aikaan.
Yksi mappi hyllyssä 70-luvun puolivälissä, jolloin Akavan toimisto sijaitsi Ruoholahdessa akavalainen opiskelijatoiminta oli yhtä kuin yksi mappi hyllyssä. Mapissa luki: Opiskelijatoiminta. Vähitellen muutaman jäsenjärjestön opiskelijavastaavat alkoivat pitää Akavan organisoimia kokouksia.
Ensin tuli turpiin Vuonna 1981 Akavan työvaliokunta päätti, että Akavaan tulee opiskelijatoimintaa. Puheenjohtaja Samuli Apajalahti kannatti esitystä, mutta hallitus kaatoi sen. – Hallituksen mielestä opiskelijatoiminta kuului jäsenjärjestöille.
Moni hallituksen jäsen pelkäsi esimerkiksi, että opiskelijat voivat hallintoon tullessaan saada liika valtaa. – Tuli siis turpiin eikä se tuntunut kivalta, Piekka sanoo.
Kabinettivaiheen jälkeen onnistuttiin Alkoi kabinettivaihe. Opiskelijat olivat yhteydessä Piekkaan ja tämä ukkosenjohdattimena Akavan hallitukseen. Vuonna 1983 aika oli kypsä ja hallitus päätti yksimielisesti opiskelijatoiminnan aloittamisesta. AOVA sai melko laajan itsenäisyyden, jota laajennettiin, kun Piekasta tuli Akavan pääsihteeri vuonna 1991. AOVAlla oli oikeus antaa opiskelijatoimintaan liittyviä Jatkuu seuraavalla sivulla
Akavalainen 2 | 2008
9
Kävelylenkit VäinämÜisen kentän liepeillä ovat loistotapa pitää kuntoa yllä.
lausuntoja. JärjestÜn puheenjohtaja sai puhe- ja läsnäolo-oikeuden Akavan hallituksen ja muutamien valiokunnan kokouksiin. JäsenjärjestÜjen opiskelijajäsenmäärä oli 25677, kun AOVA perustettiin. Nyt jäsenmäärä on yli 100000 ja siten Suomen toiseksi suurin opiskelijajärjestÜ. Valtaosassa jäsenjärjestÜjä on päätoiminen opiskelija-asiamies ja mandaattipaikka järjestÜjen hallituksessa ja valtuustossa. – Tulos on AOVAn ja sen johdon aktiivisen johdon ansiota, Piekka onnittelee.
Sinnikkyys on palkittu Koko toimintansa ajan AOVA on keskittynyt opiskelijoiden edunvalvonnan kovaan ytimeen: opiskelijoiden taloudelliseen asemaan, tyÜllisyyteen sekä koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan.
Risto Piekan mielestä akavalaisen opiskelijatoiminnan keskeinen tulos on, että se on aidosti voinut vaikuttaa Akavan tavoitteisiin, kannanottoihin ja ohjelmiin ja niiden kautta itselleen keskeisten tavoitteiden toteuttamiseen. – Pitkän taistelun jälkeen opiskelijat saivat läpi tavoitteensa opintorahan korottamisesta ja opintorahan saamiseen vaikuttavien tulorajojen nostosta. – Hyvin tärkeä saavutus on myÜs se, että korkeakoulujen opiskelijamäärien kasvu on saatu pysäytettyä. Näin on mahdollista panostaa laatuun, ei määrään. – JäsenjärjestÜjen ja korkeakoulujen rekrytointipalvelut ovat hieno asia. Muita tärkeitä palveluja ovat jäsenjärjestÜjen alkupalkkasuositukset, tyÜsuhdeneuvonta ja tyÜsuhdeoppaat.
0MMD@ UTNSH@@KKD "07"KKD 0OHRJDKHI@QHMS@L@RR@ LTJ@M@
Suomen ValtiotieteilijĂśiden Liitto SVAL ry
10
Akavalainen 2 | 2008
Räikkösen päiväkirjaan on talletettu opiskelijaelämän vauhdikkaat vuodet.
Kun venäläiset valtuuskunnat vierailivat Suomessa, isäntinä toimivat usein kaikki palkansaajakeskusjärjestöt. Kuvassa Sanna-Katri Räikkönen Neuvostoliiton ammattiyhdistysten keskusliiton VZSPS:n delegaation puheenjohtajan kanssa vuonna 1990.
Epäluulo muuttui yhteistyöksi Kun Sanna-Katri Räikkönen eli Santtu toimi Akavan opiskelijasihteerinä vuosina 1989–1991, AOVA haki vielä rooliaan suomalaisessa opiskelijakentässä. Vähitellen sen painoarvo kasvoi. Teksti: Anitta Valtonen Kuvat: Anitta Valtonen ja Sanna-Katri Räikkösen arkisto
Räikkösen ei tarvitse turvautua muistelemaan, sillä hänellä on tallella tarkat muistiinpanot. Räväkimpiä juttuja hän ei kerro, mutta työfaktat hän tarkistaa vihkostaan. Istumme eduskunnan ruokalassa, sillä nyt Santtu työskentelee kansanedustaja Jukka Mäkelän avustajana.
Tutustuminen helpotti yhteistyötä Räikkönen kertoo, että 90-luvun alussa Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL suhtautui AOVAan epäluuloisesti. – Korostimme, että AOVAn päätehtävä on hoitaa opintojen loppuvaiheessa olevien ja vastavalmistuneiden asioita. 90-luvun alussa järjestimme ison kampanjan. ”Pitääkö opiskelun kannattaa?” -tarroja oli pääkaupunkiseudun busseissa, junissa ja raitiovaunuissa. Railakkaissa bileissä opiskelija-
aktiivit tutustuivat yli puolue- ja järjestörajojen. – Tutustuminen ja tietojen vaihto lievensivät aiheetonta pelkoa reviirikilpailusta ja helpottivat yhteydenottoa. Yhteistyötä tehtiinkin sitten monessa asiassa, sillä opiskelijoiden huolet olivat yhteisiä: opintotuki, asuminen ja koulutuspolitiikka. – Opiskelijoiden tavoite oli päästä lainapainotteisuudesta opintotukipainotteisuuteen. Siinä onnistuttiin muutama vuosi myöhemmin. Yhteistyötä SYL:n kanssa tehtiin myös opiskelija-asuntojen lisäämiseksi ja asumistuen korottamiseksi. Erityisen tiivistä yhteistyö oli Akavan sisällä. Kun Santusta tuli opiskelijasihteeri, edellisestä opiskelijasihteeristä Tuomo Nenosesta tuli AOVAn puheenjohtaja. Heidän yhdessä kiertäessään siirtyivät sekä ääneen lausuttu että hiljainen tieto. – Yhteistyössä olivat aktiivisimmin mukana Akavan päätoimiset opiskelijasihteerit; Erik Sartorisio Insinööriliitosta, Elina Penttilä Ekonomiliitosta, Elina Rautasalo Opetusalan ammattijärjestöstä sekä Lars Miikki Korkeakouluinsinöörien ja arkkitehtien keskusliitto KAL:sta, Santtu kertoo.
Jännitteitä amk-kokeilujen aikaan Ammattikorkeakoulukokeilut alkoivat vuonna 1991. Asia aiheutti ristiriitoja sekä Akavassa että AOVAssa. Eniten huolissaan olivat SEFE ja KAL, ammattikorkeakoulujen puolesta puhuivat Insinööriliitto, työterveyshoitajat ja eräät AEK:n järjestöt. – Ammattikorkeakoulujärjestelmän muotoutumattomuus koettiin uhkaksi. Lausuntoja sorvattiin puolesta ja vastaan, Räikkönen kertoo. – Taistelu opiskelijoiden sieluista alkoi myös palkansaajakeskusjärjestöjen kesken. Yksi seuraus oli se, että STOL, Suomen tekniikan opiskelijoiden liitto, hajosi. Ensin lähti Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta TKY, myöhemmin järjestö hajosi kokonaan. Noina vuosina AOVAn painoarvo Akavassa alkoi kasvaa. Samassa liittokokouksessa, jossa Risto Piekasta tuli Akavan pääsihteeri vuonna 1991, hyväksyttiin Akavan ensimmäinen opiskelijapoliittinen ohjelma. Yhä useampaan jäsenjärjestöön palkattiin koko- tai osapäivätoiminen henkilö opiskelijakysymyksiä hoitamaan.
Akavalainen 2 | 2008
11
Missä on paras kesätyönantaja? Teksti: Juha-Pekka Onnela
Akavalaiset opiskelijat haluavat nostaa esiin myönteisiä asioita työelämästä. Siksi Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA julistaa 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi haettavaksi Suomen parhaan kesätyönantajan. Parasta kesätyönantajaa valittaessa vaakakupissa painavat muun muassa perehdyttäminen, kesätyöntekijän mahdollisuus kehittyä työssä sekä työskentelyolot.
– Esimerkiksi riittävä työhön perehdyttäminen on yksi niistä perusasioista, joista varmasti hyötyvät sekä työnantaja että -tekijä. Valitettavasti tämäkin jää toisinaan lapsipuolen asemaan, AOVAn puheenjohtaja Heidi Handolin toteaa. Parasta kesätyönantajaa voi ehdottaa työntekijän lisäksi myös työnantaja. AOVAn asettama raati tutkii jokaisen ehdotuksen huolella.
– Toivottavasti Suomesta löytyy runsaasti niin hyviä työnantajia, että pääsemme valitsemaan useiden ehdokkaiden joukosta parhaan kesätyönantajan, Handolin sanoo. Parasta kesätyönantajaa voi ehdottaa www.parastyonantaja.fi -sivuilta löytyvällä lomakkeella kesäkuun alusta syyskuun loppuun.
Akavan opiskelijatoiminta palvelee jäsenliittoja ja jäseniä julkaisemalla oppaita.
Löydä oma liittosi:
www.järjestäydy.fi
12
Akavalainen 2 | 2008
Oppeja Draculan maasta Haluaisitko lähteä lomalle? Hyvä, sillä minulla on suositus: mene Bukarestiin.
Teksti: Heikki Siljamäki
Ei, Romanian pääkaupunki ei ole pittoreski keskiaikainen puutarhakaupunki. Se on omituinen sekoitus sosialistista realismia ja wannabe-välimerellistä tunnelmaa, mitä ei nyt varsinaisesti voi kuvailla viehättäväksi. Mustanmeren rantavaltio on erinomainen kohde siksi, että se opettaa jotain Suomesta ja Euroopasta. Unionin tähtilippua katsellessa ei kovin usein juolahda mieleen, että olemme samassa porukassa sellaisen maan kanssa, jossa oikeasti eletään hökkelikylissä ja kuljetetaan tavaroita hevosella muutenkin kuin perinnejuhlamielessä. Romania on myös maa, jossa hallinto on läpeensä korruptoitunut, joten hyvä työ- tai opiskelupaikka järjestyy helpoiten sopivalla sukunimellä tai sopivalla rahakasalla. Keskimääräinen akateeminen kuukausiansio huitoo niukasti meikäläisen opintotuen paremmalla puolella. Jos opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen, on sen sijoituksen riskikerroin Roma-
niassa pikkiriikkisen korkeampi kuin Suomessa. Ainakin noin keskivertovirtasen tapauksessa. Sellaisista lähtökohdista pohjoinen hyvinvointiareenamme opiskelijayksiöineen ja opintotukineen kuulostaa maanpäälliseltä paratiisin vastineelta, mitä ei täysin voi tyrmätäkään. Mutta taloudelliset puitteet sikseen, sillä yhdessä asiassa romanialaisopiskelijat päihittävät meidät suomalaiset kuin ruotsalaiset kiekkokaukalossa. Ja se ero löytyy tälläkin kertaa pääkopasta: usko tulevaisuuteen ja halu rakentaa uutta ovat heillä aivan eri tasolla kuin meillä. Voimakkaassa murroksessa elävässä maassa halu rakentaa uutta on tietysti aika luonnollista, mistä yhtenä osoituksena on entisten sosialistimaiden nopea rynnistys niin EU:hun kuin Natoon. Paikallisia opiskelijoita tavatessa hämmästyttää eniten se luottamus, jolla he suhtautuvat tulevaisuuteensa. Ensimmäisen työpaikan löytäminen
pohdituttaa varmasti opiskelijoita joka maassa, mutta Suomessa minä olen huolestuneempia ilmeitä nähnyt kuin Draculan maassa. Siinä voisi olla jotain opintynkää meille suomalaisillekin. Monesti kun tuntuu, että me opiskelijatoimijat olemme jämähtäneet puolustusasemiin: vastustetaan sitä, pelätään tätä. No, opintotuen korotusta voidaan kannattaa. Vuosikymmenen tai kahden kuluttua on kuitenkin meidän vuoromme olla keski-ikäisiä, kasvattaa ne kuuluisat kalapuikkoviikset ja tehdä jotain linjauksia maan suunnasta. Millaista työelämää me haluamme? Millaisia taitoja silloin tarvitaan? Millaisilla taloudellisilla tukijaloilla haluamme Suomen seisovan? Ne ovat kysymyksiä, joihin esimerkiksi tämän päivän koulutuspoliittiset päätökset vaikututtavat. Siksi voisi olla hyvä, että opiskelijalehtien ja -tilaisuuksien visiönäärisimmät puheenvuorot tulisivat jostain muualtakin kuin valtiosihteeri Raimo Sailakselta – kaikella kunnioituksella häntä kohtaan. Ensimmäinen työpaikka on tärkeä, mutta nykymaailmassa siinä harvoin pysytään muutamaa vuotta pidempään. Ehkä niille seuraavillekin kannattaisi siinä tapauksessa uhrata muutama ajatus. Kirjoittaja on helsinkiläinen kansan taloustieteen opiskelija ja AOVAn työjaoston jäsen.
Akavalainen 2 | 2008
13
Jotta elämä oli Demos Helsingin tutkimuspäällikkö Aleksi Neuvonen tarjoaa vararenkaan niille, joille työelämä osoittautuu pettymykseksi. – Työ on tärkeää, muttei välttämättä riitä onnen lähteeksi. Kun halutaan lisätä omaa ja yhteistä hyvinvointia, tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita. Vastaus löytyy mielekkäiden asioiden tekemisestä yhdessä muiden kanssa.
Teksti: Anitta Valtonen Piirros: Samuli Siirala
Demos Helsinki on kolmannella sektorilla toimiva yleishyödyllinen tutkimusorganisaatio, think tank. Sen tehtävä on lisätä kansalaisten valtaa instituutioihin, joiden alaisina he elävät, työskentelevät ja kuluttavat. Demoksen harjoittama tutkimus ja sen tulokset ovat kaikille avoimia. Myös tutkimusmeto-
dit ja tutkimuksen kaikki osat ovat julkisia. Tutkija Aleksi Neuvonen on harmaana helmikuun päivänä lähdössä työkaverinsa Roope Mokan kanssa kolmeksi viikoksi Etelä-Espanjaan kielikurssille ja kirjoittamaan. Odotettavissa on aurinkoa, lämpöä ja pieni tauko Suomen arjesta.
– Haluan kokeilla erilaisia asioita ja edistää hyviä hankkeita, Neuvonen sanoo. Koulutukseltaan hän on filosofi ja hänen työparinsa Mokka yhteiskuntatieteilijä. He ovat kirjoittaneet Sitran julkaiseman teoksen Yksilön ääni. Hyvinvointivaltio yhteisöjen asi alla. Kirjassaan he hahmottelevat uusia tapoja ajatella hyvinvointia. – Hyvinvointiyhteiskunnan uusi tuleminen piilee yhteisöissä, joissa yksilöt käyttävät ääntään ja ovat hyödyksi muille.
Työelämä voi aiheuttaa pettymyksen Neuvonen asettuu valmistumisvaiheessa olevan opiskelijan asemaan. – Monella on kiire saada opinnot päätökseen, jotta elämään tulisi jotakin uutta. Elimistössä kihelmöi tunne, että ”nyt on opittu, pitäisi saada tutkinto ja päästä töihin.” – Työelämään siirtyminen aiheuttaa aika usein pettymyksen. Eikö tämä olekaan sen kummempaa? moni kysyy. – Pettymys tulee usein jo ensimmäisen työvuoden aikana. ”Tällaistako tämä on seuraavat 30 vuotta?” ihmiset surevat ja vertaavat tilannetta siihen, että opiskeluaikana siirryttiin koko ajan eteenpäin. – Osa jatkaa opiskelua, mutta vastaus pettymykseen voi löytyä myös mielekkäästä tekemisestä työn ulkopuolella. Kannattaa miettiä, mitkä asiat voisivat lisätä elämän mielekkyyttä. Omalle elämälle voi improvisoida uudenlaisen käsikirjoituksen. Neuvonen ei tarkoita viihdepainotteista vapaa-aikaa, vaan jotain työnomaista, josta voi tuntea sa-
14
Akavalainen 2 | 2008
isi mielekästä manlaista ylpeyttä, jota taitava käsityöläinen tuntee työstään. – Rohkeasti vain tekemään sitä, mikä kiinnostaa ja mikä on itselle tärkeää. Halun erilaiseen tekemiseen pitää lähteä itsestä eikä siitä tarvitse syntyä uutta ammattia.
Yhdessä tekeminen lisää onnellisuutta Elämä on Aleksi Neuvoselle paljolti sitä, että hän tekee juttuja yhdessä muiden kanssa. Sitä hän suosittelee muillekin. Hän toivoo lisäksi, että ihmiset toimiessaan ajattelisivat lopputuloksen ohella itse tekemistä. – Minulle on tärkeää, että saan opiskella jotain uutta. Oppiminen sinänsä. Häntä surettaa se, että ME on yksilöä korostavassa yhteiskunnassa aika usein kadoksissa. – Kunpa voisi kokea iloa siitä, että saa tehdä yhteistyötä osaavien ihmisten kanssa. Se on oikeasti hienoa. Tätä yritän muistuttaa itsellenikin. Ihminen on tutkimusten mukaan onnellisin silloin, kun on itse tuottamassa hyvinvointiaan. – Tarvitsemme syvempää hyvinvointipalvelujen räätälöintiä. Tämä onnistuu vain, jos yksilö ottaa itse osaa palveluntuotantoon. Osallistuminen on hyvinvoinnin edellytys. – Yllättävän vähän meitä opetetaan ja kannustetaan siihen, miten tehdään asioita muiden kanssa. Yksilön osaamista korostavassa työelämässä moni kokee epämiellyttäväksi sen, ettei osaa tehdä asioita yksin. Varsinkin työyhteisöön tulevalle nuorelle muiden tuki olisi tarpeen.
Kolmas sektori kuhisee elämää Neuvonen antaa tunnustusta suurille suomalaisille sosiaalisille innovaatioille, kuten terveyskeskusverkostolle, progressiiviselle verotukselle, kouluja päivähoitojärjestelmälle sekä korkeakouluverkostolle ja tutkimus- ja kehitystyöhön sijoitetuille varoille. Ne ovat luoneet suomalaisen osaamisyhteiskunnan ja innovaatiojärjestelmän. Seuraavat suuret sosiaaliset innovaatiot syntyvät Neuvosen ja Mokan mukaan kolmannella sektorilla. He ovat koonneet esimerkkejä siitä, miten asioita voi tehdä niin, että hyvinvointi lisääntyy. – Ihmiset löytävät toisensa ja jakavat huoliaan mitä moninaisimpien teemojen ympärillä. Aihepiiri voi olla mikä vain. Kun löytää itselle tärkeän ryhmän, tuntee kuulevansa porukkaan, vaikkei henkilökohtaisesti tunnekaan muita ryhmän jäseniä. Antoisia sosiaalisia ryhmiä voi syntyä missä vain: työpaikoilla, baareissa, kaupoissa, netissä. Itselleen sopivan ryhmän voivat löytää myös ihmiset, jotka eivät ikinä tule sosiaalitoimistoon kysymään asioita. Esimerkkejä ovat Helsingin asukaskumppanuustalo Betania, joensuulainen Kulman Kundit -kansalaistalon päihdetyö ja Oranssin Cafe Respect. Ne tarjoavat vertaisapua ja opettavat peruskansalaistaitoja, kuten tietotekniikan käyttöä ja vuorokausirytmiä. Toiminta lähtee aika usein liikkeelle niin, että jokin virallinen taho organisoi, kouluttaa ja neuvoo ryhmää, joka jatkossa toimii omin voimin. Tarvittaessa ohjaaja neuvoo eteenpäin.
– Useimmat näistä yhteisöistä toimivat vapaaehtoispohjalta ja tekevät ennaltaehkäisevää työtä paremmin kuin mikään virallinen instituutio, Mokka ja Neuvonen kirjoittavat.
Jos ei ole aikaa? Aktiivisien ihmisten ongelma on usein se, että hektinen elämä vie heidän voimansa. Moni kamppailee riittämättömyyden tunteen kanssa. Silti Neuvonen on vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaa myös uudenlaiseen osallistuvaan tuotantoon, kunhan se vastaa heidän itseilmaisun tarpeitaan. Kirjassaan hän ja Mokka sanovat, että yksilö haluaa olla hyödyksi juuri valitsemallaan tavalla. Joku työskentelee osana open source -yhteisöä tai wikipedia-kirjoittajatiimiä, toinen on mukana harraste- tai vertaisyhteisössä, kolmas kaunistaa kotikaupunkiaan. Kaikkia tapoja emme edes tunne. Itsestä on tietysti huolehdittava. – Oman jaksamisen vuoksi on vedettävä raja siihen, mihin kaikkeen repeää ja mietittävä, milloin voisi vain olla. On herkistyttävä kuuntelemaan omaa jaksamista, Neuvonen sanoo. Itse hän rauhoittuu saunomalla. – Saunassa aika hidastuu. Kykyä hidastaa olemistaan voi käyttää myös arjen touhujen keskellä. Lisää aiheesta: Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka. Yksilön ääni: Hyvinvointivaltio yhteisöjen ajalla. Sitra 2006. Kirjan voi vapaasti ladata Sitran sivuilta www.sitra.fi. Akavalainen 2 | 2008
15
Illan pitkä elokuva: kansainvälinen edunvalvonta Akavan opiskelija-asiamiehen työ on monipuolista. Sormensa pääsee työntämään koulutus-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaan sekä kansainvälisiin asioihin.
Teksti: Jukka Parkkola Kuva: Anait Mesropjan
Kansainvälisyys tarkoittaa useimmiten osallistumista Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön, EAYn, nuorisotyöhön ja Eurocadresin eli Euroopan koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunnan opiskelijaverkoston projekteihin.
Kuin episodielokuva Maltan Equal Oppotunities for Young Workers -seminaarin osallistujilla oli aikaa käydä katsomassa Gozon saaren historiallisia nähtävyyksiä. Viikon aikana syntyi paljon uusia ystävyyssuhteita.
Elokuvaharrastukseni innoittama tarkastelen kansainvälistä ammattiyhdistystoimintaa kuin episodielokuvaa; elokuvaa, jossa jokainen pala on erilainen, mutta lopulta juonenpätkät kytkeytyvät toisiinsa, jotenkin. Elokuvassa nimeltä EAY nuoret, Eurocadres opiskelijat jne. olen ehkä katsonut vähän ensimmäistä neljännestä. Alussa käsitykseni perustui lukemiini dokumentteihin ja saamaani preppaukseen. Sittemmin olen kerännyt tietoa ja taitoja kokemalla, tekemällä ja osallistumalla. Vuoden aikana olen käynyt EAY -nuorten komitean kokouksissa, seminaareissa, olen suunnitellut
ja ollut toteuttamassa Eurocadresin Start Pro (aloittelevat asiantuntijat) seminaaria Italiaan. Olen osallistunut kansainvälisen ammattijärjestöjen kattojärjestön tapahtumaan. Olen ollut Maltalla kansainvälisessä projektissa, joka etsi välineitä tasapuolisten mahdollisuuksien löytämiseksi nuorille työntekijöille. Olen puhunut korkeasti koulutettujen yrittäjyyden puolesta pohjoismaiden akateemisten foorumissa ja niin edelleen.
Katsoja voi täydentää Hyvän elokuvan alussa katsoja ei tiedä, mitä tuleman pitää. Hyvä elokuva ei alleviivaa tapahtumia, vaan antaa katsojalle mahdollisuuden täydentää ja analysoida pieniä merkkejä ja omalaatuisia symboleja. Yksinkertaisia vastauksia tai edes kysymyksiä ei ole oikeassa elämässä eikä realistisessa elokuvassa. Näkemäni perusteella voin sanoa, että ammattiyhdistysliike Euroopassa näyttää nuorten puolella jämähtäneen vanhaan. Monissa maissa toiminta on hyvin epäsopuisaa. Pohjoismaat erottuvat usein mallioppilaana; yhtenäisempänä ja sopuisampana. Me pystymme useimmiten tekemään yhteistyötä erilaisten ammattiyhdistysten kesken. Itä on vasta oppimassa organisoidun ammattiyhdistystoiminnan tavoille; sen kone käynnistyy yskien.
Monin paikoin Euroopassa ongelmana on nuorten – ja vanhempienkin – heikko järjestäytyminen.
Pystyykö liike uudistumaan? Tärkein kysymys tulevaisuudessa on, pystyykö ammattiyhdistysliike Euroopassa uudistumaan vai kangistuuko se erilaisten tavoitteiden ristipaineessa. Löytävätkö ammattiliitot yhdessä ja erikseen toimintamuotoja, joilla vastataan tämän päivän ongelmiin, tämän päivän välineillä? Vai onko tulevaisuus yhä sitä, mitä tätä juttua kirjoittaessani Saksassa kuulin eli että työnantajia kohtaan ei voi toimia muuten kuin vastustamalla aggressiivisesti. Globaalissa toimintaympäristössä yhteistyö ja yhteiset intressit eivät voi löytyä väkivalloin. Työntekijöiden etuja ei voi ajaa huomioimatta palkanmaksajan etuja ja toisinpäin. Onneksi kaikki toiminta ei ole yhtä synkkää. Eurocadresin opiskelijatoiminta on ollut virkistävä poikkeus. Start Pro -projektin näkemys tulevaisuudesta on ollut positiivinen ja ratkaisuhakuinen; ratkaisuja etsitään parhaiden käytänteiden kautta.
Voimme vaikuttaa käsikirjoitukseen AOVA on mukana kansainvälisessä toiminnassa, koska uskomme voivamme vaikuttaa yhteisiin eurooppalaisiin asioihin, olipa kyseessä parempi liikkuvuus tai joustavampi siirtyminen opiskeluista työmarkkinoille. Minulle eri episodien yhteys alkaa hahmottua. Elokuva jatkuu ja muuttaa varmasti vielä monta kertaa tyylilajiaan. Tärkeintä on se, että Akava pysyy mukana ja vaikuttaa sen käsikirjoitukseen. Kirjoittaja on Akavan opiskelijaasiamies ja Akavan opiskelijavaltuuskunnan sihteeri.
16
Akavalainen 2 | 2008
Kansainvälinen harjoittelu: polku uteliaalle pohjoismaihin. Suomalaisten koululaisten menestys PISA-tutkimuksissa ja pohjoismaiden menestys taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä mittaavissa vertailuissa ovat nostaneet pohjoismaat yhteiskunnallisen kehityksen mallimaiksi.
– Harjoitteluni on vahvistanut kokemustani, että kansainvälisten vertailujen kautta pohjoismaat käyttävät eurooppalaisissa keskusteluissa paljon suurempaa valtaa kuin 25 miljoonan asukkaan alueet keskimäärin, Antti Alaja sanoo.
Kipinä syttyi Berliinissä
Aloitin vuoden alusta kolmen kuukauden harjoittelun saksalaisen Friedrich Ebertin säätiön eli FESin pohjoismaiden toimipisteessä Tukholmassa. Olen päässyt vertaamaan saksalaista ja pohjoismaista työkulttuuria, tapaamaan vaikuttajia ja järjestämään yhteiskunnallisia keskustelutilaisuuksia. Monien ikäisteni tapaan toivon tulevaisuudessa työllistyväni kansainvälisiin tehtäviin.
Teksti: Antti Alaja
Saksassa poliittisten liikkeiden ympärille on perinteisesti luotu säätiöitä, joiden tehtävä on vaalia demokratiaa ja tuottaa liikkeiden arvojen mukaista tutkimustietoa. FESillä on sosialidemokraattiset juuret. Tukholman toimisto on osa säätiön laajempaa kansainvälistä toimintaa. Yhteensä säätiö työllistää noin 600 henkeä yli sadassa maassa. Merkittävä syy FESin toimiston avaamiselle Tukholmassa oli se, että perinteisten Yhdysvaltojen, Ranskan ja Iso-Britannian ohella saksalaista yhteiskuntaa verrataan yhä useammin
Saapuessani Tukholmaan minulla oli jonkin verran kokemusta saksalaispohjoismaisesta yhteistyöstä, koska opiskelin talvilukukauden 2004/2005 Berliinin Vapaassa yliopistossa. Ihastuin kaupungin historiaan, ilmapiiriin ja alakulttuureihin. FESin Tukholman toimistossa on kolme vakinaista työntekijää ja minun lisäkseni toinen harjoittelija. Toimistomme seuraa ja virittää keskustelua pohjoismaisesta hyvinvointivaltio-, työmarkkina- ja Eurooppapolitiikasta. Tapaamme vaikuttajia, järjestämme keskustelutilaisuuksia ja teemme julkaisuja Saksassa ja pohjoismaissa. Toimiston suurin projekti viime syksynä oli Saksan entisen liittokanslerin elämäntyölle omistetun Willy Brandt -näyttelyn avaaminen Tukholmassa. Toisen maailmansodan aikana Brandt eli maanpaossa Norjassa ja Ruotsissa ja omaksui keskeisiä piirteitä pohjoismaisesta hyvinvointivaltioajattelusta.
Monipuolisia työtehtäviä Harjoitteluni aikana olen auttanut konferenssijärjestelyissä, taustoittanut suomalaista ja ruotsalaista yhteiskunnallista keskustelua sekä kirjoittanut artikkelia Stora Enson irtisanomisista. Harjoittelu on kartuttanut kansainvälisen kokemustani ja kielitaitoani. Ensisijaisia työkieliämme ovat saksa ja englanti. Kielten puolesta työskentely on sujunut hyvin, sillä olen jo aiemmin työskennellyt näillä kielillä.
Saksan työkulttuuri on asteen tai kaksi hierarkkisempi kuin pohjoismaissa, mutta Tukholman toimistomme työkulttuuri on ehdottomasti pohjoismainen. Ulkomaisten harjoittelijoiden ei odoteta hallitsevan kaikkia saksalaisia muodollisuuksia. Esimerkiksi saksalaiset puhuttelusäännöt riippuvat pitkälti henkilöistä ja kulttuuriympäristöstä. On työkavereita, jotka teitittelevät kolmenkymmenen vuoden jälkeen, mutta kansanedustajat saattavat tehdä välittömästi sinunkaupat harjoittelijoiden kanssa.
Saksalaisopiskelijat harjoittelukierteessä Saksalaiset korkeakouluopiskelijat harjoittelevat suomalaisten opiskelijoiden tapaan yrityksissä ja julkisissa instituutioissa. Saksassa opiskelijoiden oletetaan suorittavan opintojen aikana monia, usein palkattomia, työharjoitteluja. Tämä johtunee siitä, että saksalaisten akateemisten nuorten työmarkkina-asema on valmistumisen jälkeen huonompi kuin Suomessa. Käsite Generation Praktikum eli harjoittelijasukupolvi kuvaa kierrettä, jossa valmistuneet nuoret siirtyvät harjoittelusta harjoitteluun saamatta vakituista työpaikkaa. Positiivista saksalaisessa harjoittelukulttuurissa on se, että harjoittelun aikana pääsee tutustumaan erilaisiin instituutioihin. Työpaikkojen internetsivuilla on yleensä kohta ”Praktikum”, jossa neuvotaan harjoitteluhakemuksen lähettämisessä. Tiedän suomalaisen, joka on harjoitellut Baijerin kulttuuriministeriössä, joten hakemusten lähettämisessä ei kannata arkailla.
Kirjoittaja on 26-vuotias valtio-opin opiskelija Jyväskylän yliopistosta.
Akavalainen 2 | 2008
17
Anna Ekström ja Eva Westerberg toivovat, että kaikki SACOn jäsenjärjestöt ottaisivat urapalvelut ohjelmaansa.
Linkki työelämään pätkii Ruotsissa Ruotsalaisen koulutusjärjestelmän suuri ongelma on opintojen heikko yhteys työelämään. Siitä ja muista opiskelijoiden sydäntä lähellä olevista asioista kertovat Akavan ruotsalaisen sisarjärjestön, SACOn, puheenjohtaja Anna Ekström ja opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Eva Westerberg. Teksti ja kuva: Anitta Valtonen
Sen lisäksi, että SACOlla on ollut onni saada toimistonsa hienoon miljööseen Tukholman vanhaan kaupunkiin, se saa nauttia Anna Ekströmin ja Evan Westerbergin kaltaisten taitavien ja sosiaalisesti lahjakkaiden naisten luotsauksesta.
Urapalveluilla kysyntää Keskeinen opiskelijoita askarruttava ongelma Ruotsissa on opintojen ja työelämän linkittäminen. – Siirtymävaihe opiskelusta työelämään aiheuttaa paljon epävarmuutta ja stressiä. Kannattaako opiskelu? moni miettii. Kysymys on siitä,
18
Akavalainen 2 | 2008
miten opiskelijat saavat töitä ja millä palkalla. Lisäksi he kaipaavat tietoa työmahdollisuuksista ulkomailla ja tietoa yrittäjyydestä, Anna Ekström sanoo. SACOn opiskelijat ovat ajaneet parannusta tilanteeseen. Neljä jäsenjärjestöä; luonnontieteilijät, oikeustieteilijät, diplomi-insinöörit ja kauppatieteilijät ovat ryhtyneet toimiin. He tarjoavat jäsenilleen ura- ja työnvälityspalveluja. 75 % työnvälityspalvelujen käyttäjistä on työpaikan vaihtajia. Eva Westerberg kertoo, että työelämään valmentavat kurssit ovat suuri suksee.
Koulutuksen laadussa parantamista Eva on koulutukseltaan kulttuuri- ja viestintätieteilijä. Nyt hän täydentää opintojaan museologialla Upsalan yliopistossa. – Kaipasin teoreettisten opintojen täydennykseksi käytännön taitoja. Koulutukseeni kuuluvan puolen vuoden harjoittelu suoritin Moderna museetissa. Sain erinomaisia kontakteja työelämään ja vahvistusta koulutukselleni. Harjoittelun aikana näin, mitä työ todella on. Anna toteaa, että vain harva akateemisen alan koulutus on sekä laadukasta että johtaa kunnon ammattiin. – Hyviä esimerkkejä ovat farmasia, hammaslääketiede ja lääketiede. Niissä tehtäviä lopputöitä voi suoraan käyttää hyväksi työelämässä. Sen sijaan esimerkiksi yhteiskuntatieteissä ja joissakin luonnontieteissä opetus ei johda tiettyyn ammattiin
ja lopputyöt ovat usein irrallaan työelämästä. Insinöörikoulutus on suuri ongelma. Teollisuus satsaa siihen yhä vähemmän ja harjoituspaikkoja on vaikea saada. Suuri ongelma on opetustuntien vähäisyys. – Kun opiskelin juristiksi, opetusta oli vain 2–10 tuntia viikossa. Toinen ongelma oli se, että oikeustieteen opiskelijoita koulutettiin vain tuomioistuinjuristeiksi. Kaikki tentit ja harjoitukset oli laadittu sitä silmällä pitäen. Silti 90 prosentista ei tullut tuomareita, vaan he menivät esimerkiksi pankkien ja vakuutuslaitosten palvelukseen. – Liian pieni opetustuntimäärä vaivaa edelleen. Oma koulutukseni oli sisällöllisesti hyvää, mutta opetusta oli liian vähän, 4–6 tuntia viikossa. Yrittäjyydestä meille ei puhuttu lainkaan. Siksi hakeuduin täydennyskoulutukseen, Eva kertoo.
”Kannattaa ajatella ’vitt och brett’, sillä elämä on täynnä mahdollisuuksia.” Eva Westerberg Mentorointi auttaa Mentorointi on Anna Ekströmin kokemuksen mukaan erinomainen tapa tarjota konkreettista tietoa omalta alalta. Nuori voivat hankkia itselleen mentorin ja työelämässä oleva voi tehdä suuren palveluksen ryhtymällä nuoren henkilökohtaiseksi sparraajaksi. Kyseessä on kunniatehtävä, josta ei saa palkkaa. Annan onni oli juristi-isä, jota hän hyvällä syyllä kutsuu mentorikseen. – Keskustelimme paljon opiskeluaiheistani ja autoin isääni, kun hän ei ehtinyt tehdä kaikkea. Se oli hienoa. Nyt Anna toimii kahden nuoren oikeustieteen opiskelijan mentorina. – Keskustelen heidän kanssaan ja tarjoan heille työtehtäviä, joiden avulla he oppivat lisää. Heistä on tullut ystäviäni ja kollegoitani. Evalla on oma mentori, SACOn viestintä- ja kulttuurialan jäsenjärjestön DIKin yhteiskuntapoliittinen päällikkö Birgitta Rydell. – Hän on loistava, Eva kehuu.
Opiskelijat uskaltavat tehdä avauksia Anna Ekström antaa tunnustusta opiskelijoiden aloitteellisuudelle. – Välillä he ovat eri linjoilla kuin SACO. He ovat usein aikaansa edellä ja haastavat vakiintuneita totuuksia. Nyt keskustellaan vilkkaasti kolmannesta lukukaudesta. Malliksi on ehdotettu Åbo Akademissa kokeiltua kolmatta lukukautta. Nykyisin opiskeluaika on 35–40 viikkoa vuodessa. Jos siihen tulisi 4 tai 8 lisäviikkoa, prosentuaalinen lisäys olisi melkoinen. Tämä tehokkuuden lisäys olisi Annan mielestä hienoa. – Opiskelijat valmistuisivat nopeammin ja pääsisivät koulutustaan vastaaviin töihin. Nyt moni tekee toimeentulon vuoksi kesätöitä hyvin kirjavissa tehtävissä. Asia ei ole konkreettisesti edennyt, mutta debatti on vilkasta. Rintamalinjat puolesta ja vastaan kulkevat nuorten ja vanhojen välillä. Nuoret kannattavat kolmatta lukukautta, vanhemmat vastustavat.
Täytyy rakastaa sitä, mitä opiskelee Annalla on kaksi matemaattisesti lahjakasta tytärtä, Sara ja Johanna. Anna on hieman huolissaan kielitieteistä kiinnostuneesta tyttärestään. – Mihin lingvistiikkaa opiskellut valmistuu ja mistä saa töitä? hän pohtii. Pienen mielipiteiden vaihdon jälkeen hän nostaa kädet ylös ja antautuu. – Tärkeintä on opiskella sitä, mikä on lähellä sydäntä. Työpaikkaa ehtii miettiä myöhemmin. Sitä paitsi tänään on vaikea sanoa, mikä on tärkeää viiden vuoden kuluttua. Esimerkiksi Tanskassa ei viisi vuotta sitten voitu kuvitellakaan, miten tärkeää on opiskella islamin olemusta. – Akateeminen koulutus ei anna takuuta hyvästä ammatista, mutta se tuo mahdollisuuksia. Lisäkoulutuksella alaa ja ammattia voi vaihtaa myöhemmin. Koulutetulla ihmisellä on mahdollisuus päästä kansainvälisiin tehtäviin. Lisäksi koulutus antaa taitoja, joiden avulla ihminen voi työllistää itsensä ja ryhtyä yrittäjäksi.
– Olen lapsellisen avoin ja sanon: Oi sitä haluaisin, se on kiinnostavaa. Niin olen päässyt esimerkiksi SACOn puheenjohtaksi. Jonain päivänä hän toivoo vielä voivansa työskennellä työoikeusjuristina. – Luen alaa koko ajan ja opetan työoikeutta yliopistossa. Ajatus elää. Eva Westerbergille koko maailma on avoin. – Politiikka on tosi kiinnostavaa. Voisin tulla vaikka opetusministeriksi. Olen kiinnostunut myös museotoiminnasta. Sillä sektorilla unelmapaikkani on Tate Modern Lontoossa. Keskusteluissa mentorini kanssa käyn läpi haaveitani ja yritän konkretisoida niitä.
65-vuotias onnittelee 25-vuotiasta Akateemisen alan opiskelijatoiminta alkoi Ruotsissa jo vuonna 1943, joten sillä on jo 65-vuotinen taival. Keskusjärjestö SACO perustettiin vuonna 1947, ja opiskelijat olivat alusta asti tiiviisti mukana sen toiminnassa. Edelleen opiskelijatoiminnan merkitys SACOssa on vahva. Nuorena juridiikan opiskelijana Anna oli opiskelijajärjestön puheenjohtaja ja on sitä kautta edennyt moniin merkittäviin tehtäviin. Yhteistyö SACOn ja Akavan opiskelijoiden kesken on Annan ja Evan mielestä avointa ja selkeää, mutta sitä on ollut liian vähän. – AOVAn ja SACOn opiskelijatoiminta on ainutlaatuista maailmassa, Eva muistuttaa ja kertoo, että AOVAn juhlat on tarkasti merkitty hänen keväiseen matkakalenteriinsa.
”Jos olet tyytymätön työhösi: vaihda! Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on vaarallista, ellei hän viihdy työssään.” Anna Ekström
Maailma on avoin Anna Ekström kertoo hakeneensa aina vähän liian vaikeita töitä.
Akavalainen 2 | 2008
19
20
Akavalainen 2 | 2008
Loppuunpalanut jo syttyessään? -seminaari 7.2.2008
Miksei kukaan ota vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista? Opiskelijajärjestöt AOVA, SAMOK ja SYL järjestivät helmikuussa seminaarin, jonka tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, kenellä on vastuu korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.
Opiskelijajärjestöjen mielestä on tärkeää, että kuntapäättäjät, valtio ja työnantajat ymmärtävät korkeakoulujen vastuun opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisesta. Muuten työnantajien kustannettavaksi jäävät ne lieveilmiöt, jotka konkretisoituvat opiskelijan siirtyessä työelämään pahoinvoivana. Opiskelijan hyvinvointia edistävät laadukkaat tuki- ja ohjauspalvelut, urasuunnittelu sekä opiskelija-opettajasuhde. Opiskelijat pitäisi huomioida yksilöinä eikä osana massaa. Valtio ja vahvat opiskelijajärjestöt ovat Suomessa tuottaneet suuren osan niistä palveluista, jotka muissa maissa ovat korkeakoulujen vastuulla. Tämä on häivyttänyt kor-
keakoulujen vastuuta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tuoreimmassa opiskelijoiden terveystutkimuksessa 37 prosenttia yliopistoopiskelijoista koki ongelmalliseksi päästä mukaan opiskelurytmiin. Luku on huolestuttava. Opiskelijoilla on suuria ongelmia jaksamisessa sekä valtavia paineita tutkinnon suorittamisessa nopeasti. Tiukka taloudellinen tilanne aiheuttaa paineita ja stressiä. Myös epävarmuus ja huoli työllistymisestä valmistumisen jälkeen kuormittavat henkisesti. Opiskelijat ihmettelevät, miksi opiskelukyvystä puhuttaessa tuntuu siltä, ettei kukaan halua ottaa vas-
tuuta opiskelijan hyvinvoinnin edistämisestä. Opiskeluterveydenhuolto tekee merkittävää työtä, mutta siihen tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista. Tänä vuonna tehdään ensimmäistä kertaa valtakunnallista kaikkien korkeakouluopiskelijoiden yhteinen terveystutkimus. Jotain pitäisi siis tehdä, jottei opiskelija palaisi loppuun jo ennen valmistumistaan.
Pieni venyttely seminaarin tauolla on poikaa.
AOVA 21.1.2008 Opiskelijoiden sosiaaliturvassa vähän kannusteita perheen perustamiseen tai työntekoon AOVAn puheenjohtaja Heidi Handolin muistutti järjestön tammikuun kokouksessa, ettei opiskelijoita saa unohtaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta käsittelevän komitean työssä. – Sosiaaliturvauudistuksessa on tarkasteltava opiskelijoiden asemaa niin, että opiskelijoiden sosiaaliturvasta saadaan mahdollisimman kattava, järkevä ja oikeudenmukainen. Nykyinen tukijärjestelmä ei kannusta opiskelun
aikaiseen työntekoon ja siten heikentää opiskelijoiden työllistymisen edellytyksiä. Erityisryhmän muodostavat opiskelijalapsiperheet, joiden asema on nykyisin heikko. Vanhempainrahajärjestelmä ei suosi lasten hankkimista opiskeluaikana. Niinpä lasten hankinta jää yhä myöhempään elämänvaiheeseen. AOVA vaatii parannusta opiskelijaperheiden toimeentuloon ja päättäjiä kehittämään opiskelijoiden sosiaaliturvan kokonaisvaltaisesti. Opiskelijaa ei saa rangaista perheen perustamisesta tai työnteosta.
Akavalainen 2 | 2008
21
Hyvä koulutus monipuolisuut Teksti: Anitta Valtonen Piirros: Samuli Siirala
22
Akavalainen 2 | 2008
Laskutavasta riippuen Suomessa on 20 tai 21 yliopistoa ja 27 ammattikorkeakoulua. Opetusministeriö kaavailee, että tulevaisuudessa olisi 15 vahvaa yliopistoa ja 18 ammattikorkeakoulua. – Kovin pienen yliopiston on vaikea tarjota monipuolista opetusta. Meillä on yhtä opettajaa kohden noin 22 opiskelijaa, kun suhde kansainvälisissä huippuyliopistoissa on 5:1. Suhdetta pienentämällä voidaan lisätä vuorovaikutteisuutta, jota massaluennot eivät turvaa, Simo Pöyhönen sanoo. – Vierekkäisten korkeakoulujen kannattaa miettiä, voisiko esimerkiksi kirjastot ja hallinnon yhdistää. Nyt rahoitus valuu muualle kuin korkeakoulujen päätehtävään eli opetukseen. Monipuolisuuden lisääminen on Pöyhösen mielestä hyvä peruste erilaisten korkeakoulujen yhdistämiselle.
– Teollinen muotoilu on mainio esimerkki siitä, miten innovaatioyliopiston voimat yhdistyisivät, kun koko ketju kuuluisi yhteen: suunnittelu, tuotteistus ja markkinointi. – Hyvä avaus on myös SisäSuomen allianssin kaavailu siitä, että yhteen kolmesta allianssin yliopistosta päässyt opiskelija pääsee samalla kaikkiin kolmeen. Pöyhönen on tyytyväinen siitä, että ammattikorkeakoulut ovat alkaneet löytää paikkansa. Akavassa vahvoja amk-ammatteja edustavat insinöörit, tradenomit ja eräät sosiaali- ja terveydenhoitoalan osaajat. – Kaikkien toimijoiden etu on vahva duaalimalli. Ammattikorkeakoulujen pitää olla työelämätutkintoja. Tarkoitus ei ole, että amk-tutkintoa pidetään kanditutkintona, josta jatketaan maisteriksi, Pöyhönen painottaa.
Suomen korkeakouluissa on liian vähän opettajia ja resurssit ovat rajalliset. Totta. – Mutta sutta ja sekundaa korkeakoulut eivät ole, Akavan koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen vakuuttaa.
tarkoittaa tta ja vaihtoehtoja Osaamista päivitettävä Ammatillisesti suuntautunutta aikuiskoulutusta uudistetaan opetusministeriön johdolla. Korkeakoulutettujen täydennyskoulutusmahdollisuuksien parantaminen on akavalaisittain tärkeä tavoite. Yliopistollista täydennyskoulutusta ei tueta valtion budjetista ja se on käyttäjilleen kallista. – Aikanaan ajateltiin, että kyllä maisteri pärjää. Nyt osaamista on päivitettävä. – Ongelma on aikuiskoulutuksen hajanainen kenttä; on henkilöstökoulutusta, yliopistojen kursseja ja työvoimapoliittista koulutusta. Yliopistolla ei ole resursseja aikuiskoulutuksen sujuvaan järjestämiseen, ja se on ongelma. Täydennyskoulutuskeskuksilla on joitakin hyviä kursseja, mutta parin päivän kurssi voi maksaa useita satoja euroja. Tähän ei
yksittäisellä ihmisellä ole usein varaa. – Työnantajan intressi on, että työntekijöiden tiedot ja taidot ovat ajan tasalla. Yksilön vastuu on hakeutua koulutukseen ja ehkä vähän maksaakin siitä. Myös omaehtoisten irtiottojen pitäisi olla mahdollisia, koska ihmisten koulutustarpeet ovat niin erilaisia.
Tutustu alaltasi valmistuneisiin Pöyhönen on huomannut, että opiskelijoilla on usein hirveä tuska siitä, mihin he valmistuvat. – Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, töitä on kohtuullisesti tarjolla, hän rauhoittaa. – Liitot järjestävät valmistuvien tilaisuuksia, jotka ovat valtavan suosittuja. Työelämässä olevat kertovat työstään ja siitä, mitä eri tehtävissä pitää osata.
– Yliopistojen rekryissä voi tavata oman alan ihmisiä, joita kannattaa jututtaa. Myös Opiskelijajärjestöt voivat tietää, missä se ja se meidän laitoksella opiskellut tyyppi on töissä. Pöyhönen rohkaisee opiskelijoita tunnistamaan ja tunnustamaan vahvuutensa. – Tunnista se, missä olet hyvä ja tuo se rohkeasti esille. Yleensä se johtaa hyvään lopputulokseen.
Hyvä hakuteos: Päivi Korhonen ja Juha Sainio. Viisi vuotta työelämässä. Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittuminen työmarkkinoille. Aarresaari 2006. ISBN 952-92-1292-5.
Akavalainen 2 | 2008
23
Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen sanoo, että 15 minuuttia päivässä opiskelijoiden kanssa pitää mielen virkeänä. – Nuorilla ei ole aina koetun elämän realismia, mutta pidän siitä, että he kyseenalaistavat asioita. He keskittyvät asiaan eivätkä valtapolitiikkaan.
Onneksi nuoret kyseenalaistavat Teksti: Anitta Valtonen Kuvat: Samuli Siirala
Matti Viljanen täyttää tilan olemuksellaan, äänellään ja eleillään. Kabinetti raikuu, kun hän nauraa. Hän muistelee opiskeluaikaansa Porin teknillisessä oppilaitoksessa 70-luvun alussa. – Se oli opiskelijatoiminnan voimakkaan aktivoitumisen aikaa. Opiskelijat tiedostivat asemansa ja heillä on sanottavaa. Opiskelijoiden sosiaalinen asema oli vahvasti esillä. Uteliaana ihmisenä Viljanen riensi mukaan toimintaan.
Matti Viljanen ymmärtää bisneksen lait, mutta toivoo, ettei ihminen jää niiden jalkoihin.
– Halusin vaikuttaa siihen, minkälaisessa ympäristössä opiskelijat elävät ja ovat. Toinen vaihtoehto olisi ollut alistuminen vallitsevaan tilanteeseen. Opiskelijatoiminta oli minulle tärkeä korkeakoulu vuorovaikutuksen voimasta. – Muistan, kuinka reagoimme johonkin SYLin massiiviseen kannanottoon. Saimme aikaan sentin paksuisen pluntan, jonka lähetimme kaikille kansanedustajille. – Suomen Tekniikan Opiskelijoiden Liitto STOL toi mukaan valtakunnan tason. STOL:ssa keskusteltiin hallintomallista, opetuksen laadusta ja tutkintojen hyväksyttävyydestä.
Opiskelurahaa raudoittajana Ennen insinööriopintoja Viljanen teki työtä betoniraudoittajana. Niillä taidoilla hän rahoitti opiskelunsa. – Palkka oli erinomainen. Myöhemmin ”leikin” arkkitehtiä ja piirsin omakotitalojen ja autotallien pohjia, rakennustekniikan linjalta valmistunut Viljanen kertoo.
24
Akavalainen 2 | 2008
Hän kuuluu sukupolveen, joka kohtasi ensimmäisenä tietokoneet. – Olen aloittanut laskutikulla. Sitten teimme ohjelmanpätkiä Basicillä. Tuloksena oli jumalaton kiekko reikänauhaa. Tietokone oli turvassa siivouskomerossa, jonka ovessa oli tuplalukot. Koneelle oli varauskirja. Myöhemmin olen suorittanut tietokoneajokortin, mutten ole tietokoneen superkäyttäjä. Osaan käyttää sitä perustoimintoihin. Hän muistelee hyvillä mielin muutamia tekun opettajia. – Muun muassa Pentti Uusitalo oli matemaattinen nero ja huippukaveri muutenkin. Sen sijaan 70-luvun opetuksen sisällössä oli toivomisen varaa. – Liiketaloutta ja johtamistaitoa meille opetettiin vain minimaalisesti. Niitä pitäisi hallita tänä päivänä. Opiskeluaika oli riemullinen vaihe Viljasen elämässä. – Asuin aivan loistavassa 22 neliön asunnossa. Vuokraemäntäni piti minusta huolta ja kasteli viherkasvini, kun olin poissa. Elettiin aikaa, jolloin markalla oli ostovoimaa. Tekulta oli muuta-
Matti Viljasen mielestä menestystä ja turvaa on luotava yhdessä, jottei yhteisöllisyys häviä. – Jos me-henki puuttuu, organisaatioiden strategioilla ja tavoitteilla ei ole mitään merkitystä.
man kilometrin matka Porin keskustaan ravintola Otavaan. Siellä järjestettiin lauluiltoja, jonne Viljasenkin piti päästä. – 30 markkaa riitti yhdeksi illaksi: bussimatka keskustaan, lauluillassa viisi olutta ja kimppataksilla kotiin.
– Epäkohtiin on tartuttava heti ja etsittävä positiivinen ratkaisu. Vaikeat asiat saa pois päiväjärjestyksestä, kun ne hoitaa. Jos ne jättää vellomaan, tuska kasvaa. – Virheitä sattuu kaikille. Nekin on paras hoitaa HETI.
Asioihin tartuttava heti
Kuka huolehtii ihmisestä?
Positiivareihin kuuluva Viljanen kertoo perineensä myönteisen asenteen äidiltään. – Äitini ei pidä negatiivisista sanoista. Hän viivasi yli Yrjö Jylhän ja V.A. Koskenniemen runokirjoista kaikki murheelliset sanat ja muutti ne myönteisiksi, Viljanen kertoo ja kabinetin seinät tärisevät hänen naurustaan.
Akavan puheenjohtajana Viljanen kiteyttää kolme koulutuspolitiikan tavoitetta. • Opetuksen laadun on oltava kansainvälistä huipputasoa. • Opiskelun täytyy kannattaa eli valmistuvien on saatava koulutustaan vastaava palkka. • Verotuksella ei saa leikata palkan kannustavuutta.
– Kun nämä tavoitteet toteutuvat, osaamisesta hyötyy koko yhteiskunta. Ihminen Viljanen tuo puheenjohtaja Viljasen linjaukseen ärhäkkään lisän: Edelliset tavoitteet ovat tärkeitä, jos hakee taloudellista hyötyä. Pelkkä palkka ei kuitenkaan riitä työssä motivoitumiseen. – Minua mietityttää yhteiskuntavastuun olemus. Ymmärrän bisneksen lainalaisuudet. Mutta mikä on ihmisen rooli? Jos stressi, pahoinvointi ja turvattomuuden tunne lisääntyvät, luottamus poliittiseen valtaan heikkenee. – Mikä on ihmisen valta? Jääkö siitä huolehtiminen pelkästään palkansaajaliikkeen tehtäväksi? hän kysyy.
Akavalainen 2 | 2008
25
Projekti1
20.12.2007
12:51
Sivu1
t u l e t t Onni e l l a a i t o u -v
! e l l A AOV
4VPNFO /VPSJTPZIUFJTUZÚ o "MMJBOTTJ POOOJUUFMFF WVPUJBTUB "07"B
"MMJBOTTJ o FSJMBJTFU ZIEFTTÊ X X X B M M J G J 26
Akavalainen 2 | 2008
Akava Camp tutuksi
kaikille korkeakouluopiskelijoille
Teksti: Kosti Hyyppä Kuva: Kirsi Autio
– Hyvä on asiamiehen kiertää, sanoi tradenomi-Tomi jo vuoden 2007 Akava Campin ensimmäisen viikon jälkeen. Tradenomiliiton opiskelijaasiamies Tomi Heinilä oli oikeassa.
Asiamiehen on hyvä kiertää, sillä työ on tärkeää, mielekästä ja antoisaa. Siitä on aitoa hyötyä opiskelijoille, joille työelämä valitettavan usein häämöttää kaukana tuntemattomassa. Luennoilla ei työelämästä tai siihen valmistautumisesta juuri puhuta eikä suuri osa opiskelijoista ole kartalla edes perusasioissa. Akavalaiset liitot tarjoavat opiskelijoille työelämätietoutta ongelmien välttämiseksi ja työelämään siirtymisen tueksi. Syksyllä 2008 Akava järjestää uuden Akava Camp -kiertueen.
Aktiivisina portaalta toiselle Meillä opiskelijoiden parissa työskentelevillä on paljon tekemistä. Emme kuitenkaan tee tätä pelkästään työksemme. Tavallaan tämä on harrastus. Saamme nyt palkkaa siitä, mitä olemme aiemmin tehneet rakkaudesta lajiin – ja tietysti lajin parissa tapaamiimme ihmisiin. Suurimmalle osalle nykyinen työ on ollut harrastus, joka on muuttunut työksi luontevana jatkona opiskeluaikaiselle aktiivisuudelle. Olemme jossain vaiheessa aloittaneet liiton paikallisyhdistyksessä aktiivina. Asias-
ta enemmän kiinnostuttuamme olemme siirtyneet opiskelijaliittomme hallitukseen. Myöhemmin huomaamme tekevämme samoja asioita työksemme ja olevamme hyvin erilainen osa koneistoa kuin aiemmin.
Opimme toisiltamme Eri liittojen asiamiehille ja aktiiveille korkeakoulujen kiertäminen on hyvin erilaista. Yhden asiamiehen vastuulla olevien yksiköiden määrä vaihtelee yhdestä useaan kymmeneen. Osa piipahtaa silloin tällöin moikkaamassa opiskelija-aktiiveja toisten kiertäessä Suomen jokaisen kaupungin ja vähänkin suuremman risteyksen useamman kerran vuodessa. Akava Campin aikana näemme paljon toisiamme eri puolilla Suomea. Laajana rintamana näkyminen on opiskelijoiden näkökulmasta hyvä asia. Akava ja sen liitot jäävät näin paremmin mieliin ja opiskelijan on helpompi mieltää itsensä osana korkeasti koulutettuja samaan keskusjärjestöön järjestäytyvää porukkaa. Usein toisiaan tapaavat asiamiehet oppivat jatkuvasti toisiltaan ja myös toisten liittojen toiminnan ja palveluiden esittely sujuu tarvittaessa. Tavoitteemme ovat yhteiset.
Ensi syksynä uudelleen Akava Camp toteutetaan toista kertaa syksyllä 2008. Kampanjan aikana lisäämme korkeakouluopiskelijoiden tietoisuutta työelämästä. Kierrämme suurimman osan Suomen korkeakouluista. Päivisin Akava Camp näkyy kampuksilla, missä keskustelemme opiskelijoiden kanssa ja jaamme materiaalia esimerkiksi työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista, oman liiton palkkasuosituksista sekä oman alan tyypillisimmistä ammateista ja työllisyystilanteesta. Lisäksi liitot pitävät jäsenilleen ja potentiaalisille jäsenilleen luentoja kaikesta työelämään ja järjestäytymiseen liittyvästä. Iltaisin on työelämätietouden ohella vapaamuotoisempaa toimintaa saunailloista bileisiin. Tavoitteemme on luoda Akava Campista brändi, jonka korkeakouluopiskelijat tuntevat ja jota he osaavat odottaa omalle kampukselleen vuosittain. Kirjoittaja on Akavan projektiasiamies.
Akavalainen 2 | 2008
27
Kasvu on tehnyt AOVAsta valtakunnallisen vaikuttajan AOVAn jäsenmäärä on ylittänyt 100 000:n jäsenen rajapyykin. Suuren jäsenmääränsä ansiosta AOVAsta on kehittynyt merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jolta pyydetään lausuntoja kaikista keskeisistä koulutuksen kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä. Akavan opiskelijajäsenten määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa, ja nyt AOVA on suurin vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva opiskelijajärjestö yli 100 000:lla jäsenellään. Merkittävä impulssi jäsenmäärän kasvuun oli ammattikorkeakoulujen syntyminen. Ammattikorkeakouluissa opiskelee yli 30 000 aovalaista ja määrä on kovassa kasvussa. Myös yliopistoissa opiskelevien jäsenten määrä on noussut.
Teksti: Tomi Heinilä
Vahvojen ääni kuuluu AOVAsta on tullut vakavasti otettava valtakunnallinen vaikuttaja. Meiltä pyydetään lausuntoja useimmista koulutuksen kehittämiseen liittyvistä asioista. Ulkoisen vaikuttamisen lisäksi opiskelijoiden ääni kuuluu entistä paremmin myös Akavan sisäisessä päätöksenteossa. Opiskelijat on otettu kiinteäksi osaksi akavalaista yhteisöä. AOVAn kautta myös tradenomiopiskelijat ovat päässeet vaikuttamaan koko koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Tradenomiliitto TRAL:ssa on yli 10 000 opiskelijajäsentä ja määrä kasvaa kovaa vauhtia. Kasvu on ollut niin ripeää, että tradenomeja voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä AOVAn jäsenkasvun vetureista.
50 000
58 100
54 300
60 000
49 000
70 000
51 300
80 000
64 100
98 700
95 700
87 900
85 900
80 400
90 000
70 200
100 000
91 200
1000 jäsentä 110 000
101 300
Akavan opiskelijamäärän kehitys 1996-2008
40 000 30 000 20 000 10 000 0
1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Lähde: Akavan tutkimus/Päivi Knuuttila.19.2.2008
28
Akavalainen 2 | 2008
Miten käy, kun opiskelijamäärät pienenevät? Opiskelupaikkojen vähentäminen on ollut AOVAn koulutuspoliittinen tavoite jo pitkään. Nyt tavoitteeseen ollaan pääsemässä. Se olisi tuskin ollut mahdollista ilman 100 000 akavalaisen opiskelijan valtakirjaa. Kun opiskelijapaikkoja aletaan vähentää, AOVA ja TRAL ovat haasteen edessä. Kuinka liitot pystyvät pitämään kiinni jäsenmääristään, kun potentiaalisten jäsenten määrä vähenee? On mahdollista, että opiskelijajäsenten määrä laskee jatkossa monissa liitoissa. Suhteellisen jäsenmäärän uskon kuitenkin kasvavan.
Järjestäytymishalu herää opiskeluaikana Opiskelijajäsenten määrä ja opiskelijatoiminta vaikuttavat selvästi myös valmistuneiden järjestäytymiseen. Koko Akavan jäsenmäärä on vuodesta 1983, jolloin AOVA perustettiin, noussut lähes 300 000 jäsenellä. Tässä jäsenkasvussa opiskelijoiden rooli on merkittävä. Monelle korkeakouluopiskelijalle ensimmäinen herääminen ammatilliseen järjestäytymiseen syntyy omassa koulussa akavalaisten liittojen opiskelijatoiminnan kautta. Tämä johtaa usein koko työuran kestävään jäsenyyteen omassa akavalaisessa liitossa. Siksi opiskelijatoiminnan merkitys on niin suuri. Me kaikki opiskelijatoiminnassa mukana olevat teemme tärkeää työtä ja voimme hyvillä mielin nauttia tästä työstä saamastamme arvostuksesta. Kirjoittaja on TRAL:n opiskelijaasiamies ja TROL:n toiminnanjohtaja.
Akavalainen 2 | 2008
29
OAJ onnittelee akavalaista opiskelijatoimintaa! Opetus- ja kasvatusalan edunvalvontaa päiväkodeista yliopistoon. Jäsenmäärä yli 117 000. Työssäkäyvien opettajien järjestäytymisprosentti yli 95. www.oaj.fi
Kokoomusopiskelijat onnittelevat 25vuotiasta AOVAa! Rakennetaan yhdessä koulutetun osaajan parempaa huomista.
VA
Opiskelijajäseniä lähes 7 000. Opettajaksi opiskelevilla toimintaa 14 paikkakunnalla. www.sool.fi
AOVA
Toivo paremmasta www.kokoomusopiskelijat.fi www.kuntakorva.fi
Akavalainen.indd 1
ONNEA
Onnea menestystä uudelle neljännesvuosisadalle! 8.2.2008 8:55:09
ja menestystä uudelle neljännesvuosisadalle!
AOVA TEK –
TULEVAISUUDEN TEKIJÄT TEK on diplomi-insinöörien, arkkitehtien ja teekkareiden ammattijärjestö. TEKissä on yli 68 000 jäsentä, joista opiskelijoita on 25000. TEKin jäseninä on myös merkittävä määrä fyysikkoja, matemaatikkoja ja näiden alojen opiskelijoita.
menestystä uudelle neljännesvuosisadalle
TEK tuottaa jäsenilleen mm. työsuhde- ja palkkaneuvontaa, oikeusturvaa, ammattilehtiä ja urapalveluja.
30
Akavalainen 2 | 2008
n i Ei va opiskelua Opiskelijaelämä on myös iloista yhdessäoloa ja railakkaita juhlia.
Kuva: Samuli Siirala.
Haalarikansan väri-ilottelua Ullanlinnanmäen laskiaisriehassa, jota lumen niukkuus ei haittaa. Akavalainen 2 | 2008
31
Insinööriopiskelijapäivien rastikilpailu kierrättää opiskelijoita ympäri tapahtumakaupunkia. Kuvassa porilaisopiskelijat harjoittelevat tandemhiihtoa Turussa vuonna 2007. Kuva: Timo Härkönen.
Temmellystä SOOLin talvipäivillä Oulussa 2008. Kuva: Anni Mikkola.
32
Akavalainen 2 | 2008
AOVAn puheenjohtajat ja opiskelijasihteerit 1984–2008
Tuomariston puheenjohtaja Jani Peltoniemi peruukissaan onnittelee voittajajoukkuetta, johon kuuluvat takaa vasemmalta Jenni Järvinen, Tiina Saaristo, Olli Siltala, Tapani Hooli ja Mikko Hyppölä. Eturivissä vasemmalta Victor Heinänen ja Arto Heiska. Kuva: Juha-Pekka Onnela.
Marraskuussa 2007 Otaniemen teekkarit lanseerasivat jäynäkisassa panimon luvalla kouvolaisessa ruokakaupassa Kouvooluen. Ideana oli korvata Karhu-olut Kouvolla (kouvo merkitsee paikallisessa murteessa samaa kun karhu).
Puheenjohtajat Opiskelijasihteerit
2008
Heidi Handolin
Jukka Parkkola, opiskelija-asiamies
2007
Antti Lehtoranta
Jukka Parkkola, opiskelija-asiamies
2006
Antti Lehtoranta
Markus Söderlund, opiskelija-asiamies
2005
Jussi Salonranta
Markus Söderlund
2004
Jussi Salonranta
Kristiina Marttila
2003
Heikki Ruski
Kristiina Marttila
2002
Marika Schaupp
Kristiina Marttila
2001
Marika Schaupp
Jukka Heinänen
2000
Pasi Laitala
Merja Berglund
Jukka Heinänen (12.8.2000 alkaen)
1999
Pasi Laitala
Taru Tujunen
1998
Pasi Laitala
Taru Tujunen
1997
Janne Saari
Kati Hakala
1996
Janne Saari
Kati Hakala
1995
Juha Ropponen
Eija Häyrinen
1994
Juha Ropponen
Eija Häyrinen
1993
Ensio Ruotsalainen
Eija Häyrinen
1992
Ensio Ruotsalainen
Eija Häyrinen
1991
Elina Rautsalo
Sanna-Katri Sipiläinen
Eija Häyrinen
1990
Teemu Vihinen
Sanna-Katri Sipiläinen
1989
Tuomo Nenonen
Sanna-Katri Sipiläinen
1988
Lauri Lehtiö
Tuomo Nenonen
1987
Lauri Lehtiö
Tuomo Nenonen
1986
Kari Mattila
Juhani Nenonen
1985
Juha Sarakorpi
Pasi Hujanen
1984
Juha Sarakorpi
Pasi Hujanen
Onnittelemme lämpimästi 25-vuotiasta AOVAa
Kylter i hengä tkin ehtivä t htää h kahvi etken ta Suom uolla e liiton n Ekonomi K Turus ylteripäivi llä sa 31.1 Kuva: .2008 . M Hentt arkus onen.
Akavalainen 2 | 2008
33
Järjestötoiminta kasvatti minusta tasa-arvon kannattajan Osallistuin lähes kaikkiin 2000-luvun alkupuolen opiskelijamielenosoituksiin, ensin rivimarssijana ja myöhemmin edestäpäin joukkojen johtajana. Saimme aikaan merkittäviä parannuksia. Toiminta järjestöissä on kasvattanut minusta tasa-arvon kannattajan. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien yhteiskuntaan päästään mielestäni parhaiten kasvatuksen, koulutuksen ja asenteiden muuttamisen avulla.
Teksti: Jussi Salonranta
Saimme opiskelijaliikkeenä ajettua näinä vuosina kolme merkittävää parannusta opintotukeen. Asumislisän vuokrakaton korotettiin 252 euroon, korkeakouluopiskelijoiden palkkatöiden tulorajoja nostettiin 30 prosentilla ja opintorahaan tuli 15 prosentin tasokorotus. Samalla ne kuvastavat yhteiskunnassa yleisesti
tapahtunutta muutossa arvoissa ja asenteissa. Opiskelijoiden hyvinvointiin kannattaa panostaa.
Kahdella näköalapaikalla Toimin kahden toimintaympäristöltään hyvin erilaisen valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana vuosina 2003–2007. Akavayhteisön opiskelijatoiminnan johtaminen oli haastavaa, sillä jäsenkenttä on laaja ja heterogeeninen. Pyrin puheenjohtajana avoimuuteen ja kaikkien jäsenjärjestöjen mielipiteiden kuuntelemiseen ja huomioon ottamiseen. Puoluepoliittisen opiskelijajärjestön johtaminen oli selkeämpää, sillä jäsenkenttä oli homogeeninen ja tavoitteiltaan yhtenäisempi. Akavan opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtajakaudelleni osui näillä näkymin viimeinen EMU-ajan tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Sain seurata tätä neuvottelukierrosta keskusjärjestön hallituksesta käsin. Seuraavaan liittokierrokseen vaikutinkin jo oman ammattiliittoni hallituksessa. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa sain kokoomusopiskelijoiden puheenjohtajana olla tekemässä puolueen vaalikampanjaa ja -voittoa sen ytimessä.
Tulokset eivät synny itsestään Otamme jotkin asiat itsestään selvinä. Meidän pitäisi muistaa, ettei suomalaisessa yhteiskunnas-
34
Akavalainen 2 | 2008
sa olisi työntekijöillä neljän viikon vuosilomaa, seitsemän kuukauden äitiyslomaa, perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisten rajoituksia tai ansiosidonnaista työttömyysturvaa ilman ammatillista järjestäytymistä. Kiersin Suomea ammatillisen järjestäytymisen puolestapuhujana ja kouluttajana. Opin kentällä arvostamaan paikallistason ihmisten sitoutumista sekä heidän rooliaan yhteisön tavoitteiden eteenpäinviemisessä. Itse olen aktiivisesti pyrkinyt kouluttautumaan YTN:n ja JUKOn kursseilla.
Mahdollisuuksien tasa-arvoon Sekä ammattiliittotoiminnassa että puoluepolitiikassa olen pyrkinyt ajamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa. Uskon, että naisten ja miesten samanlaiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet tehdä työtä, hoitaa kotia ja lapsia sekä osallistua poliittisiin, ammatillisiin ja yhteiskunnallisiin tapahtumiin pystytään saavuttamaan kasvatuksen, koulutuksen ja asenteiden muuttamisen avulla. Minut kasvatettiin uskomaan miesten ja naisten tasa-arvoon, ja tulen kasvattamaan myös oman Andreas-poikani siten. Uskon, että tasaarvoinen yhteiskunta on mahdollinen. Siksi jaksan tehdä tätä työtä. Kirjoittaja toimi Akavan opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2005.
Turvaa työhön
– iloa elämään! Agronomiliitto yhdistää elintarvike-, ravitsemus-, kuluttaja-, maatalous- sekä ympäristö- ja bioalojen osaajat saman katon alle. Agronomiliitto tarjoaa turvaa ja monipuolisia palveluja työelämän varalle. www.agronomiliitto.fi/opiskelijat
Akavan jäsenedut Teboil Maksuaikakortilla Yd]ffmklY Z]fkaafakl bY \a]k]d dbqkl *$* kfl'daljY ngal]dmYaf]aklY %)( ]a cgkc] qda )( daljYf YklagalY! f]kl]cYYkmklY %-
9d]ffmck]l kYYl cYacadlY L]Zgad%`mgdlYegadlY bY %YmlgeYYllaYk]eadlY dmcmmf gllYeYllY f]llg`aflYhg`bYakaY L]Zgad =phj]kk %YmlgeYYllaYk]eaY& KYYl cgjglgflY eYckmYacYY f& cmmcYm\]f& Ladaf`galgeYckm )$+- `'dYkcm& ooo&l]Zgad&Ç'daallg
Akavalainen 2 | 2008
35
Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA, onnea ja menestyst채 25-vuotiaalle!