Akavalainen 2/2009 by Akava

Akavalainen 2 | 2009

Akavan tavoitteena osaajien Eurooppa Eurovaaliehdokkaat tentissĂ¤

Uusia mahdollisuuksia aikuiskoulutukseen Nuoria patistetaan tyĂśuralle

Akavalainen 2 | 2009

Akava rakentaa osaajien Eurooppaa

sivu 6

4 Lyhyet 6 Akavan EU-tavoitteet 2009–2014 8 Suomi ui jatkossakin EU:n valtavirrassa 10 Akavalaisen eurovaaligallup Vastaajina Anna Bertills (r.), Sari Essayah (kd.), Satu Hassi (vihr.), Ville Itälä (kok.), Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Pertti ”V” Virtanen (ps.), Pentti Tiusanen (vas.), Pilvi Torsti (sd.) 14 LakiWoman Opiskelija-asiamies Maria Ranta valmistautuu akavalaisten opiskelijoiden EU-seminaariin, joka järjestetään 8.-9.5.

15 EU-vaaleista ei puutu keskustelunaiheita – keskustelua kylläkin 16 Aikuiskoulutus uudistuu – akavalaisten kouluttautumismahdollisuudet paranevat 18 Akanoita 19 Työntekijän suojeluperiaate ontuu yritysjärjestelyissä 20 Eläkekiistaan sopu 22 Asian laita Akavalainen kysyi opiskelijavaikuttajilta, pitääkö opiskeluaikoja lyhentää. 23 Nuoria patistetaan töihiin

Eurovaalikyselyyn osallistuneet ehdokkaat arvioivat myös Akavan EU-tavoitteet.

24 Liikaa työn paloa Työ saattaa viedä mukanaan uupumukseen asti 26 Kahta puolta Kuntatyönantajan nollalinja ei kelpaa palkansaajille 27 Uutta puhtia yhteishankintakoulutukseen 28 Kuntien pääluottamusmiehiä kosiskellaan säästösopimuksiin

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Tarja Arkio tarja.arkio@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi Aikakauslehtien liiton jäsen

28 Suomalaiset naiset EU-sisaria koulutetumpia 30 Akava jatkaa kasvuaan 32 Opiskelijatoiminnalla uudet luotsit 33 Lapin akavalaisilla paljon vastuuta 34 Tutkittua 35 Nytt från Akava

Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263 Seuraava lehti ilmestyy 12.6.2009 Kannen kuva: Tuulikki Holopainen Kuvassa: Maria Ranta

Akavalainen 2 | 2009

EU-vaalit 7.6.2009. Äänestä!

Pääkirjoitus

Kiire sysää eläkkeelle

allitus taipui eläkekiistassa. On vähintäänkin kohtuullista, että järjestelmän maksajat, palkansaajat ja työnantajat, ovat nyt neuvottelemassa työurien pidentämisestä. Tehtävä ei ole helppo. Työuria on kuitenkin pidennettävä, jotta harmaantuvassa Suomessa voidaan maksaa kohtuullinen toimeentulo työelämän ulkopuolella oleville. Akavalaiset pakertavat töissä jo nyt pitempään kuin muut. Korkeasti koulutettujen 60–64-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2007 oli 57 %, kun kaikkien työssäkäyvien vain 39 %. Myös nuorisoa patistetaan aloittamaan työuransa aiemmin. Jo nyt välivuosia paheksutaan ja opiskelijoita vaaditaan valmistumaan ripeämmin. Ei auta, vaikka työntekijä itse haluaisi jatkaa töissä pitkään, jos työnantaja ei halua häntä pitää. Ikävä kyllä monet työnantajat irtisanovat henkilöstöään vanhimmasta päästä.

Rahaporkkana ei välttämättä motivoi ihmisiä pinnistelemään työuralla pitempään. Hyvät työolot sitouttavatkin enemmän kuin eläkkeen superkarttuma. Tutkimuksen mukaan yli viisikymppisten korkeasti koulutettujen työssä viihtymistä lisäävät eniten työn mielenkiintoisuus ja itsenäisyys. Palkan mainitsi vain neljännes vastaajista. Saman ryhmän mielestä kiire tai kireät aikataulut heikentävät viihtymistä ylivoimaisesti eniten. Kiire ei ainakaan vähenny, jos työkaveri passitetaan kilometritehtaalle tai eläköityvän paikkaa ei tuottavuuden nimissä täytetä, sillä usein lähtijän työt jaetaan jäljelle jääneille. Kiire rapauttaa työhyvinvointia, siksi monella on hoppu eläkkeelle. Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Hyvin suunniteltu, puoliksi tekemättä

oulutusmäärien ja työmarkkinoiden vetokyvyn välillä on joillain akavalaisilla aloilla ollut räikeitä epäkohtia jo toistakymmentä vuotta. Nuoria on koulutettu aloille, joilta heille ei löydy työpaikkoja. Ei ole kenenkään etu, että ihmisiä koulutetaan suoraan työttömyyskortistoon tai koulutusta vastaamattomiin töihin. Onneksi työvoima- ja koulutustarpeen ennakointijärjestelmä on vihdoinkin muutoksen kourissa. Sen uudistamisesta on parin viimeksi kuluneen vuoden aikana tehty raportti poikineen. Tuorein kehittämisraportti ilmestyi huhtikuun alussa Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa. Heti kärkeen voi todeta, että hyvää jälkeä syntyi! Raportti täyttää suurin piirtein Akavan ennakoinnista esittämät toiveet. Sii-

nä korostetaan ennakoinnin jatkuvuutta ja järjestelmällisyyttä. Myös koordinaation ja keskinäisen vuoropuhelun merkitys tunnustetaan. Ennakointijärjestelmien avoimuus toivottavasti kasvaa, kun läpinäkyvyys ja riippumattomuus nostetaan niiden ansaitsemalle tasolle. Erittäin tärkeää on, että määrällisen ennakoinnin rinnalla tuodaan esiin tarve laadulliseen eli osaamistarpeiden ennakointiin. Nyt ennakointijärjestelmien uudistuksessa onkin näytön paikka: miten suunnitelmat siirtyvät käytäntöön? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johdolla pitkän aikavälin työvoimamallin uudistustyö on jo lähtenyt lupaavasti käyntiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta toisaalta puoliksi tekemättä. Matti Viljanen Akavalainen 2 | 2009

Lyhyet Työmarkkinakeskusjärjestöt: Nuorille kesätöitä ja harjoittelupaikkoja n – Synkistä talousnäkymistä huolimatta nuorille on tärkeää järjestää mahdollisuuksien mukaan kesätöitä ja harjoittelupaikkoja, korostavat työmarkkinakeskusjärjestöt yhteisessä kannanotossaan. –Jotta talous saadaan nousuun, tarvitaan osaavia ja innovatiivisia työntekijöitä. Positiivinen kokemus työelämästä innostaa nuoria töihin. Yhteydet työelämään tuleviin nuoriin tarjoavat työnantajille mahdollisuuden saada tulevina vuosina palvelukseensa ammattitaitoisia työntekijöitä.

Akava pitää muiden keskusjärjestöjen tapaan tärkeänä sitä, että ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvät työssäoppimisjaksot ja korkea-asteen koulutukseen liittyvät harjoittelujaksot turvataan. Ne ovat usein edellytyksenä tutkintojen suorittamiselle, ja niiden puute saattaa jopa estää opiskelijan valmistumisen. Myös korkeakouluissa opiskelevat tarvitsevat tutkimusaiheita opinnäytetöitään varten. Järjestöt kannustavat jäsenliittoja ja jäseniä tukemaan yhteisiä tavoitteita.

Vuokratyöstä opas

Henkilöstön edustaja kehittäjänä –opas netissä

Kuva: Rodeo

YTN:n perusti valmiusrahaston n Ylemmät Toimihenkilöt YTN harppasi aimo loikan eteenpäin työmarkkinajärjestönä, kun sen valmiusrahaston perustaminen sinetöitiin virallisesti maaliskuun 18. päivänä. YTN:n puheenjohtaja Sture Fjäder iloitsi siitä, että kaikki 21 jäsenliittoa lähtivät mukaan rahastoon yksimielisinä. Liitot maksavat rahastoon valmiusennakkoa tänä ja ensi vuonna 3 euroa henkilöjäsentä kohti. Vuonna 2011 maksu on 4 euroa henkilöjäseneltä. Rahastoa on tarkoitus käyttää tarvittaessa järjestövalmiuden nostamiseen ja mahdollisten painostustoimien vaatimiin ennakkokuluihin. Valmiusrahasto ei ole varsinainen lakkokassa. Jokainen liitto joutuu vastaisuudessakin maksamaan lakkoavustukset itse omille työtaistelussa olleille jäsenilleen. Marketta Harinen

Akavalainen 2 | 2009

n Kertyykö vuokratyöstä eläkettä? Saako vuokratyössä palkallista vuosilomaa ja lomarahaa? Voiko vuokratyöstä jäädä perhevapaalle? Voiko vuokratyöntekijän lomauttaa? Muun muassa näihin kysymyksiin löytyy vastaus työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemasta Vuokratyöoppaasta. Opas on tarkoitettu vuokratyön tekijöille, henkilöstöä vuokraaville yrityksille ja vuokratyötä hankkiville yrityksille. Akava osallistui oppaan tekemiseen. www.akava.fi - Julkaisut

DC=9@/BGr=>/A

n Julkaisussa tarkastellaan henkilöstön edustajien toimintaa työpaikan kehittäjinä. Eri tehtävissä ja erilaisilla työpaikoilla tilanteet vaihtelevat, mutta monet haasteet ovat henkilöstön edustajille yhteisiä. Työpaikkojen toimintaympäristö on kehittynyt suhteellisen vakaasta jatkuvan muutoksen tilaan. Sekä työn tekemisen että johtamisenkin käytännöt ovat muuttuneet. Tämän takia luottamustehtävien sisältöjä ja tehtäviin valittujen työskentelytapoja on hyvä arvioida säännöllisesti. www.tyoturva.fi/julkaisut

Työsuojeluun tarvitaan lisää resursseja n – Jos hallitusohjelman tavoitteet työssä jaksamisen parantamisesta, työurien pidentämisestä ja ennenaikaisen eläköitymisen vähentämisestä halutaan saavuttaa, on työsuojeluhallinnon toimintaedellytykset turvattava, sanoo Akavan lakimies Paula Ilveskivi. Hän oli mukana työsuojeluhallinnon resurssityöryhmässä, joka luovutti loppuraporttinsa ministeri Liisa Hyssälälle maaliskuussa. Suomessa vain reilut viisi prosenttia – noin 13 000 työpaikkaa 240 000 työpaikasta – on työsuojeluvalvonnan piirissä. Valtaosa työpaikoista jää siis tarkastusten ulkopuolelle. Valtion tuottavuus-

ohjelma henkilöstöleikkauksineen uhkaa heikentää toimintaedellytyksiä. Akava korosti työryhmän työssä työelämässä jatkuvasti tapahtuvaa muutosta. –Perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden lisäksi tehdään töitä erilaisilla toimeksiantosopimuksilla. Myös itsensä työllistävien, liikkuvaa työtä ja etätyötä tekevien henkilöiden joukko kasvaa. Työpaikan käsite tulisikin arvioida työsuojelunäkökulmasta uudelleen, sanoo Ilveskivi. Akavalle oli tärkeää myös työaikasuojelu ja sen valvonta. Työajan käsitettä hämärtää asiantun-

tijatyössä toimivilla liikkuva työ, matkustaminen ja muu työpaikan ulkopuolella tehtävä työ. Ilveskivi pitää tärkeänä, että työn psykososiaalinen kuormittavuus, joka kohdistuu erityisesti akavalaisiin, otetaan huomioon, kun päätetään työsuojelun valvonnan painopisteistä. Työryhmä esitti, että työsuojeluviranomaiset käyttäisivät yhä suuremman osan ajasta työpaikoilla tapahtuvaan tarkastustoimintaan. Lisäksi kaikkien työsuojelun alalla toimivien tahojen yhteistyötä on kehitettävä yhtenäisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Työturvallisuuspäivä 28.4. n Maailmanlaajuista työturvallisuuspäivää vietetään jo 14. kerran 28.4.2009. Mukana on yli sata maata. Päivää koordinoi Kansainvälinen työjärjestö ILO, ja sitä vietetään työssä menehtyneiden tai terveytensä menettäneiden

muistolle. Suomessa Työturvallisuuskeskus TTK huomioi päivän vieton järjestämällä seminaarin Turussa ja Seinäjoella yhteistyössä työsuojelupiirien kanssa. –ILO:n tilastojen mukaan maailmassa kuolee noin 2 miljoo-

naa ihmistä työtapaturmissa eli 5 000 työntekijää päivässä. Suomessa kuolee vuosittain 40–50 työntekijää, kertoo kehittämispäällikkö Tiina-Mari Monni Työturvallisuuskeskuksesta.

Kännykkään kailottaminen nyppii eniten korkeasti koulutettuja n Kovaan ääneen kännykkään puhuminen häiritsee eniten korkeasti koulutettuja, johtavassa asemassa olevia ja pääkaupunkiseudulla asuvia. Suopeimmin matkapuhelimen käyttöön julkisella paikalla

suhtautuvat alle 24-vuotiaat nuoret ja opiskelijat. Tiedot käyvät ilmi Viestintäviraston kyselystä. TNS Gallupilla teetetyn kyselyn mukaan joka neljäs kansalainen häiriintyy muiden ihmisten matkapuhelimen käytöstä julkisilla paikoilla. Vuon-

na 2007 vain noin joka viides katsoi muiden kännykän käytön olleen häiritsevää. Viestintävirasto järjesti tammikuussa Älä kailota -kampanjan, joka muistutti kännykän käyttäjiä huomaavaisesta käytöksestä. www.ficora.fi

Kuva: Rodeo

Akavalainen 2 | 2009

www.akava.fi/eutavoitteet

Akava haluaa osaajien Euroopan Lisää laatua työelämään, vankempaa osaamista, uusia viherkaulustyöpaikkoja ja kestävää talouskasvua. Siinä Akavan keskeiset EU-tavoitteet vuosille 2009–2014.

uroopan parlamentin vaalit ensi kesäkuussa on tärkeä virstanpylväs unionin toiminnassa. Tulevasta vaalikaudesta on tulossa haastava. Ratkaisuja haetaan niin lamasta selviytymiseen, globalisaation hallintaan, ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, väestön ikääntymisen haasteisiin kuin osaamistason parantamiseen. Akava pitää tärkeänä, että Euroopan parlamentilla, komissiolla ja Suomen hallituksella on selkeät näkemykset siitä, mihin unionia pitää viedä ja minkälaisiin toimenpiteisiin sen tulee ryhtyä. Akavan mukaan EU:n on tärkeätä edistyä etenkin neljällä eri rintamalla: työelämän laatukysymyksissä, osaamisasioissa, työpaikkojen muuttamisessa viherkaulustyöpaikoiksi ja talouden alueella. Nämä asiat on nostettava

Akavalainen 2 | 2009

polttopisteeseen EU:n lähivuosien toimenpidelistoilla. Uusia pelisääntöjä työmarkkinoille

Työelämän laadun parantamiseksi – myös käytännössä – Akava haluaa EU:n työmarkkinoille lisää

Akava on edistänyt oman jäsenkuntansa etuja EU-tasolla aina Suomen jäsenyyden alkuajoista asti. Se haluaa olla mukana vaikuttamassa

myös

tulevai-

suudessa, ja on siksi linjannut omat EU-tavoitteensa. Lue lisää www.akava.fi/eutavoitteet

yhteisiä vähimmäistasoja luovia pelisääntöjä työoikeutta, työsuojelua ja työelämän tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä. Vähimmäistasot ovat välttämättömiä yhteisillä sisä- ja työmarkkinoilla, jotta kilpailu jäsenmaiden välillä ei vääristy esimerkiksi työehtoja polkemalla. EU:n luomat pelisäännöt takaavat sen, että myös työntekijät hyötyvät suoraan unionista. Työaikakysymykset säilyvät ajankohtaisina, myös akavalaisten ryhmien tulee olla työaikasuojelun piirissä. Globaali osaamistalous perustuu luovuuteen ja innovaatioihin, joita ei synny loppuun palamisen ja työuupumuksen leimaamilla työmarkkinoilla. Ylikansalliselle työehtosopimustoiminnalle pitäisi luoda puitteet, koska elinkeinoelämän kansainvälistyessä paine sopia työehdoista yli rajojen kasvaa.

Työpaikkaväkivallasta pitäisi saada direktiivi, sillä pelkillä EU:n suosituksilla työntekijöiden kokemaa väkivaltaa ei ole saatu kitkettyä. Tutkimusten mukaan se on jopa kasvanut. Tasa-arvopolitiikassa on kiinnitettävä huomiota samapalkkaisuuteen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät ole kaventuneet toivottavalla tavalla, eikä naisten työllisyysastetta ole saatu nousuun läheskään kaikissa EU-maissa. EU on panostanut liian vähän miesten tasa-arvokysymyksiin. Tasa-arvo ei ole vain yhden sukupuolen asia. Myös miesten kokemat tasa-arvo-ongelmat, kuten mahdollisuudet osallistua pienten lasten hoitoon, kaipaavat parannuksia. Osaamiseen rahaa

Akavan toinen EU-tavoite on eurooppalaisten osaamistason parantaminen. Se on avain niin lamasta nousemiseen kuin työntekijöiden ja EU-maiden kilpailukyvyn ylläpitämiseen. Tutkimukseen, koulutukseen ja innovaatiotoimintaan varattujen määrärahojen osuus tulisi vähintään kaksinkertaistaa EU:n budjetissa. Nykyisin niiden osuus on vain noin 10 prosenttia koko budjetista. Lisäksi EU:n tulee edellyttää jäsenmailta, että tutkimuksen osuus niiden bruttokansantuotteesta nostetaan kolmesta prosentista neljään. Luovuuden ja innovaatioiden edistämiseksi on parannettava tekijänoikeuksien suojaa. EU:n on otettava tiukka kanta sen puolesta, että tekijällä on oikeus teokseensa. Unionin on varmistettava omilla toimillaan, että osaajat ja osaaminen pääsevät liikkumaan sisämarkkinoilla. Tutkija-, opettaja-, opiskelija- ja harjoittelijavaihto-ohjelmien rahoitus on saatava kuntoon. Maasta toiseen liikkuvien työntekijöiden ammattipätevyyksien tunnustamista helpottavaa direktiiviä on kehitettävä

edelleen. Direktiiviin on sisällytettävä uusia ammatteja. Myös työmarkkinajärjestöjä tulee kuulla, sillä niiden esittämät oman alan koulutukselliset vähimmäistavoitteet ovat osoittautuneet toimiviksi käytännön työelämässä. Lisäksi EU tarvitsee potilasliikkuvuusdirektiivin. Terveydenhuollon palveluja toisesta EU-jäsenmaasta hakevien kansalaisten asema on nykyisellään liian heikko muun muassa tietojensaannin ongelmien vuoksi. Viherkaulustyöpaikkoja luomaan

Kolmanneksi EU:n tulee seuraavan viiden vuoden aikana luoda edellytykset viherkaulustyömarkkinoiden kehitykselle, sillä ilmasto- ja ympäristöongelmat kärjistyvät yhä voimallisemmin. Tämä edellyttää, että kaikki työpaikat perustuvat kestävään kehitykseen. Unionin on luotava oma toimenpidepaketti, joka huomioi niin kestävät lamaelvytyksen keinot, energiatehokkaat työpaikat kuin globaalit ilmastoratkaisutkin. Unionin tulee olla edelläkävijä ympäristö- ja ilmastokysymyksissä. Toiminta tällä alueella maksaa, toimimattomuus vielä enemmän. Passiivisuus on myös haitaksi elinympäristöllemme ja työpaikoille. Jos Eurooppa saavuttaa edelläkävijän aseman, alalla syntyvät uudet työpaikat saadaan varmimmin Eurooppaan. Maiden erityisolosuhteet on silti otettava huomioon. On varottava myös sitä, että saastuttavat työpaikat vain siirretään esimerkiksi Aasiaan. Reilua talouskasvua

Neljäs Akavan tavoite on avoimesti toimiva ja kestävä talous. Ehdoton edellytys lamasta nousemiselle on kaupankäynnin ja sisämarkkinoiden toimivuus, jota uhkaa lamasta kumpuava protektionismi. Kotimaisten tuotteiden suosiminen unionimaissa tyrehdyttää ulkomaisten tuotteiden kysyntää. Viennistä riippuvaiselle Suomelle tämä tarkoittaa reaalita-

Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn seminaarin teemana 8.-9.5. on EU-vaalit

louden alamäen syvenemistä. Suomi, suomalaisten työpaikat ja hyvinvointipalvelujen rahoitus ovat riippuvaisia juuri viennistä. Unionin tuleekin toimia avoimuuden puolesta rajamuurien pysyttämistä vastaan. EU:n talouspolitiikka ja esimerkiksi talouskriisin elvytystoimenpiteet on yhteen sovitettava paremmin. Yhdensuuntaiset toimenpiteet ovat tehokkaampia ja varmistavat pitkän aikavälin vakaan talouskasvun nykiviä erillistoimia tehokkaammin. Verokysymyksissä EU:n on toimittava aktiivisemmin. On saatava lisää vähimmäistasoja sisämarkkinoiden toimintaan liittyvissä verotuskysymyksissä, kuten energia- ja ympäristöveroissa. Myös veroparatiisien toiminta on tehtävä mahdottomaksi. Akava suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen. Euroopan unioni on Suomen tärkein viiteryhmä, globalisaation vaikuttamiskanava ja yhteistyökumppani. Unionin toiminta on ratkaisevaa Suomenkin menestymiselle. Unioni voi kuitenkin toimia vain, jos sillä on kansalaisten luottamus. Luottamuksen se saa toimimalla ihmisläheisesti ja ihmisiä suoraan koskettavilla alueilla. Työelämä, osaaminen ja opinnot, elinympäristö ja talous ovat kaikki sellaisia. Siksi Akavan EU-tavoitteet ovat myös väline kehittää entistä parempaa Euroopan unionia. Markus Penttinen Akavalainen 2 | 2009

Suomi ui jatkossakin EU:n valtavirrassa – Haluan käytännönläheisen unionin, jolla on vahva visio tulevaisuudesta ja joka pureutuu konkreettisiin ongelmiin. Näin luotaa pääministeri Matti Vanhanen Suomen EU-politiikan suuntaa.

illainen Euroopan unioni on tulevaisuudessa? Mikä Suomen asema unionissa on? Mitä Suomi jäsenyydeltään odottaa? Kysymyksiin haetaan parhaillaan vastauksia valtioneuvoston kansliassa, jossa valmistellaan laajaa EU-selontekoa. Se on ensimmäinen laatuaan sitten Suomen liityttyä unioniin. Pääministeri Matti Vanhanen antoi esimakua tulevasta Finlandia-talossa helmikuussa järjestetyssä Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla –seminaarissa. Hän korosti, että EU:n pitää olla uskottava kansalaisten silmissä. Mitä paremmin EU kykenee ratkaisemaan kansalaisia koskettavia ongelmia, sitä luotettavampi se myös on. – EU:n pitää muodostua aidosti ihmisten Euroopaksi, jossa ei ole kansallisia rajoja arkielämän kannalta. Suhmurointi seis

Vanhanen on erityisen tarkka siitä, että EU:n virallinen toimielinjärjestelmä – neuvosto, komissio ja parlamentti – on se taho, jossa yhteiset asiat käsitellään. Hän vierastaa viime aikoina tutuksi tullutta suhmurointia, jossa yhteisiä asioita ryhdytään ratkomaan sul

Akavalainen 2 | 2009

jetuissa piireissä, suurten jäsenvaltioiden kesken. – Pienen maan ääni kuuluu vain silloin, kun on yhteinen pöytä, jonka ääressä istumme.

Talouskriisi on osoittanut sen, että EU tarvitsee myös entistä tiiviimpää talouspoliittista koordinaatiota ja vahvaa yhteistä finanssivalvontaa. – Siinä ei ole järkeä, että yhdet elvyttävät ja toiset säästävät. Koordinoimaton politiikka johtaa sekasortoon. Yhtenäisyyttä vaalittava

Suomen on jatkossakin pysyteltävä EU:n valtavirrassa. Parhaiten se turvataan, kun EU:ta kehitetään rakentavalla panoksella. Samalla maksimoidaan mahdollisuudet turvata omat erityisintressit. Vahvasti EU:n yhdentymiskehityksen puolesta liputtava Vanhanen korostaa, ettei Suomella saa olla pidäkkeitä EU:n kehittämisessä. – EU:n roolin pitää kasvaa niillä sektoreilla, joissa se antaa meille selkeää lisäarvoa. Tarvitsemme vahvempaa EU:ta ulkosuhteissa, turvallisuudessa, energiassa, taloudessa ja oikeus- ja sisäasioissa.

Toistaiseksi EU:n yhdentymiskehityksellä on ollut yksi suunta. Vaikka osa jäsenmaista etenee muita nopeammin, on päämäärä yhteinen. Tulevaisuudessa yhteistyötä saatetaan kuitenkin syventää hajautuneemmin, useaan suuntaan. Vanhasen mielestä olennaista on, että eriytyvästä yhdentymisestä ei saa muodostua unionia hajottavaa yhteistyötä. Se ei myöskään voi toteutua aloilla, jotka kuuluvat unionin yhteiseen perustaan, kuten sisämarkkinoihin. Vanhanen kuitenkin säilyttää Suomelle mahdollisuuden hypätä pois yhteistyön kelkasta, jos politiikan sisällöissä on ongelmallisia kohtia. Vanhanen viittaa perheoikeuteen liittyvään kiistaan, joka heikentäisi toisen EU-maan kansalaisen kanssa avioituneen suomalaisten oikeuksia avioerotilanteessa. Tarja Arkio

Uskottavaa vai ei? Pääministerin (PM) kuusi perusteesiä Suomen EU-politiikasta Akavan (A) arvioitavana. Teesien uskottavuus 0% 50% = uskottava

100%

= epäuskottava

PM Euroopan unioni on Suomelle olennainen vaikutuskanava. A EU on Suomen tärkein viiteryhmä. PM Suomella ei ole pidäkkeitä EU:n kehittämisessä, roolia on kasvatettava Suomelle lisäarvoa tuovilla alueilla. A Miksi työelämää ei ole mainittu? Yhteiset työmarkkinat vaativat yhteisiä pelisääntöjä. PM Talous on unionin keskeinen perusta. A Yhtä lailla EU-kansalaiset ja heidän osaamisensa ja työpanoksensa on perusta, johon unionin menestys rakentuu. PM EU:n pitää säilyä avoimena yhteisönä. A Avoimena Euroopan maille. PM EU:n on toimittava yhtenäisemmin ulkosuhteissa. A Erityisesti YK:n ja sen työjärjestö ILO:n asemaa vahvistettava. PM Kansalaisten kannalta EU:n pitää muodostua ihmisten Euroopaksi. A Kansalaisten näkemysten huomioon ottaminen heille tärkeiden asioiden, kuten työaikoja koskevan direktiivin, valmistelussa EU:ssa on välttämätöntä.

EU:ssa heräsi vahvan johtajan kaipuu Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy järjesti viime syksynä maansa EU-puheenjohtajakaudella kokouksen toisensa jälkeen, mutta ei turhaan. Tätä mieltä on Suomen EU-suurlähettiläs Jan Store. – Presidentti Sarkozy, joka oli hyperaktiivinen lähes koko puheenjohtajakautensa ajan, tuli EU:n kannalta kuin tilauksesta. Kun rahoitusmarkkinoiden tilanteen vakavuus paljastui ja muuttui talouskriisiksi, hän toimi nopeasti. Puheenjohtajakauden perintönä ihmisten mieliin syntyi kuva siitä, että vaikeina aikoina EU tarvitsee vahvan johtajan. Tämä heijastuu Storen mukaan myös tuleviin henkilövalintoihin, mikäli Lissabonin sopimus hyväksytään ja Eurooppa-neuvosto saa pysyvän puheenjohtajan. – Aikaisemmin katsottiin toimitusjohtajan riittävän EU:lle. Nyt ajatellaan todella korkean tason poliittisen johtajan olevan tehtävään soveliaampi. Eurooppalainen malli työllisyyden hoitoon

Vaikka unioni pääsi Ranskan puheenjohtajuuskaudella alkuun talouden taantuman ensihoidossa, on sillä vielä paljon töitä. Rahoitusmarkkinoiden romahdus saatiin estettyä, nyt paneudutaan

talous- ja työllisyyskriisin ratkaisemiseen. – Paras lääke työllisyyskriisiin on talouden saattaminen kuntoon. Työllisyyskriisin hoidossa meillä on käytössä myös eurooppalainen malli. EU:lla ja sen jäsenmailla on koko kirjo toimenpiteitä, joihin kuuluvat esimerkiksi joustoturva, laajat kouluttautumismahdollisuudet ja työaikajoustot.

Hallituksen EU-tehonyrkki Brysselissä Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa on kuin valtioneuvosto pienoiskoossa. Sen yli sadan työntekijän joukkoon mahtuu virkamiehiä kaikista ministeriöistä. Edustustoa johtaa suurlähettiläs Jan Store. – Me edustamme hallitusta EU:ssa. Neuvottelemme eri tasoilla neuvostossa, puolustamme Suomen etua ja viemme EU:ta eteenpäin.

– Käytännössä teemme kaiken mahdollisimman valmiiksi ja helpoksi neuvoston kokouksiin tuleville ministereille. Päätökset toki lyödään lukkoon vasta poliittisella tasolla. Edustuston yhteistyö myös komission suuntaan on tiivistä. Se on tekemisissä Euroopan parlamentin kanssa automaattisesti, kun EU-asioista päätetään yhteispäätösmenettelyllä eli parlamentin ja neuvoston kesken.

Akavalainen 2 | 2009

Eurovaaligallup Akavalainen-lehti valitsi eurovaaligallupiin yhden korkeakoulututkinnon suorittaneen ehdokkaan kustakin eduskuntapuolueesta. He vastasivat neljään yhteiseen ja yhteen kullekin erikseen räätälöityyn kysymykseen. Ehdokkaita pyydettiin myös tutustumaan Akavan EU-tavoitteita käsittelevään artikkeliin.

1 Mitä Akavan EU-tavoitetta olet erityisesti valmis edistämään europarlamentissa, jos tulet valituksi? 2 Mikä Akavan tavoitteista on vaikein hyväksyä?

Anna Bertills politices magister kulttuuri- ja urheiluministerin erityisavustaja 1 Työmarkkinoille kaivataan uusia pelisääntöjä. Taloudellinen integraatio syvenee ja työvoima vähenee ja ikääntyy. Uudet ja yhteiset pelisäännöt Euroopassa lisäisivät tuottavuutta ja kilpailukykyä, ja olisivat kaikkien EU-maiden etu. Näkisin Akavan ehdotusten lisäksi mielelläni joustavammat työ10

Akavalainen 2 | 2009

3 Pääministeri Vanhanen paheksui sitä, että suomalaiset mepit äänestivät vastoin hallituksen kantaa työaikadirektiivin käsittelyssä EP:ssä. Pitääkö mepin äänestää hallituksen mielipiteiden mukaan työelämäkysymyksissä?

markkinat. Tanskalainen flexicurity voisi toimia mallina. 2 Akavan ohjelma on konkreettinen ja kattava. 3 Yhteisymmärryksen tulee aina toimia perustana mutta on vaikea vetää jyrkkää linjaa siitä, millainen äänestyskäyttäytyminen on hyväksyttävä, mikä ei. On myös tärkeää, että meppi saa toimia puolueensa ja sen ideologian mukaan. 4 EU-parlamentets omröstning om det omstridda arbetstidsdirektivet var definitivt en stor seger för löntagarna. Det visar att demokratin fungerar.

4 Miten EP on mielestäsi tällä kaudella parhaiten edistänyt eurooppalaisen palkansaajan asiaa? 5 Extra

5 EU:lla ei ole päätäntävaltaa kielikysymyksiin. Miten kieleen perustuva puolue voi toimia uskottavasti EU: ssa? 5 EU:n alueella on monta vähemmistökieltä ja RKP on tunnettu siitä, että se nostaa esiin kielelliset oikeudet Euroopassa. Kaksikielisyyttä ja liberalismia tarvitaan koko unionin alueella. RKP on EU:ssa tunnettu myös suvaitsevaisuuden, kansainvälisyyden ja ihmisläheisten kysymysten puolestapuhujana. EU-parlamentet godkände i veckan en resolution som lyfter fram flerspråkighet, SFP:s mep Henrik Lax har jobbat enormt mycket med detta. Med denna resolution kom också en klar signal om att flerspråkighet är ett mervärde som förenar Europa. Europarlamentets resolution är ett första steg till att på unionsnivå erkänna att betjäning på sitt eget modersmål hör till de grundläggande mänskliga rättigheterna.

Sari Essayah kauppatieteiden maisteri puoluesihteeri 1 Työelämän laatukysymyksiä, sillä reilujen ja oikeidenmukaisten työmarkkinoiden takaaminen on vastuullisen talouskasvun ja hyvinvoinnin perusta. 2 Tavoitetasolla kaikki ovat hyväksyttäviä ja tärkeitä. Vähimmäistasojen määrittelyssä on oltava tarkkana, sillä niistä tulee monille tavoitetaso. Pohjoismaille tämä tarkoittaisi monissa työelämän kysymyksissä takapakkia. 3 Mepit toimivat kansalaisten poliittisen luottamuksen varassa, heitä ei valitse kulloinkin istuva hallitus. EP:ssa he edustavat poliittisia ryhmit-

Satu Hassi diplomi-insinööri, tekniikan lisensiaatti Euroopan parlamentin jäsen 1 Kannatan kaikkia Akavan tavoitteita. Erityisen läheisiä ovat viherkaulustyöpaikat, tutkimusrahat, sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja perheelämän yhteensovittaminen. Ainoa tie ulos talous- ja ilmastokriisistä on kehittää osaamista ja investoida ilmastoystävällisiin ratkaisuihin. Tämän osaamisen maailmanmarkkinat kasvavat väistämättä.

tymiä. Kansallisesti tärkeissä kysymyksissä suomalaisten tulisi muodostaa yhtenäisempiä kantoja ja lisäksi strategia asioista, joita EU:ssa tulisi Suomen kannalta edistää. 4 Kaikki se sääntely, jolla on pyritty ehkäisemään työehtojen polkeminen ja ns. kaksien työmarkkinoiden syntyminen unionin alueelle, on ollut tärkeää. Parlamentin periaatteellinen lausunto ”Vapaata liikkuvuutta ei voida tulkita painavammaksi periaatteeksi

EU on toiminut ansiokkaasti ilmastonsuojelun edelläkävijänä, mutta tutkimus- ja kehitysrahoitus on roimasti USA:a jäljessä. Tämä on korjattava, EU:n budjetin rakenne on muutettava vastaamaan nykyajan tarpeita - minkä olen sanonut myös komission puheenjohtaja Barrosolle. 2 Tavoitteet ovat kaikki kannatettavia. Potilasliikkuvuus on toteutettava tavalla, joka ei vaaranna jäsenvaltioiden julkisen terveydenhuollon rahoitusta. 3 Vanhaselta menivät puurot ja vellit sekaisin. Jos mepit vain tottelisivat maansa hallitusta, mihin ylipäänsä tarvitsisimme vaaleilla valittua Europarlamenttia? 4 Työaikadirektiivi, palveludirektiivi ja uusi kemikaalilainsäädäntö.

kuin työntekijöiden neuvotteluoikeutta” on keskeinen ja toivottavasti näyttää suuntaa jatkossa palkansaajien aseman turvaamisessa. 5 Kristillisdemokraattien enemmistö äänesti eduskunnassa EU:n uudistussopimusta vastaan. Sopimus kuitenkin parantaa työntekijöiden perusoikeuksia. Miksi ne halutaan uhrata? 5 Lissabonin sopimus ja sen tuomat toimivaltasuhteiden muutokset ja määräenemmistöpäätöksenteon lisääntyminen eivät paranna työntekijöiden oikeuksia Pohjoismaissa. Työehdot, työlainsäädäntö ja ayoikeudet ovat jo nyt kansallisen lainsäädännön yläpuolella olevan EY-tuomioistuimen tulkittavina. Perussopimusta on katsottava kokonaisuutena, samoin sen mahdollistamia muutoksia sekä sitä, kenen ehdoilla ne tehdään.

5 Euroopan vihreät tuki EP:n palkansaajia puolustavia näkemyksiä työaikadirektiivistä. Työministeri Tarja Cronberg on edistänyt päinvastaista linjaa. Miksi vihreiden työaikalinjaukset ovat näin ristiriitaisia? 5 Viittaan kysymykseen 3. Ei ole tavatonta, että poliittisella ryhmällä on vivahde-eroja jäsenmaiden hallituksissa ja EP: ssä. Tarja Cronberg vastaa itse puolestaan, mutta Suomen hallituksen linjan työaikadirektiiviin näyttää sanelleen valtiovarainministeriö. En tosin ymmärrä miten päivystyksen laskeminen työajaksi vaarantaisi terveyspalvelut, kun parlamentti kuitenkin hyväksyy passiivipäivystyksen tuntien laskemisen toisella tapaa kuin aktiivityöajan, mikäli laskentaperiaate on määritelty kansallisessa laissa tai työehtosopimuksessa. Akavalainen 2 | 2009

laan. Vastaus on, että ihmisen, työntekijän ja inhimillisten työaikojen. EU:n on jatkossakin vahvistettava sosiaalista ulottuvuutta. Työolojen huonontaminen ei voi olla kenenkään etu. 4 Kaksi palkansaajille tärkeää direktiiviä, palveluja työaikadirektiivit, on tällä kaudella hyväksytty sisällöltään työntekijöille myönteisinä, samoin vuokratyö- ja yritysneuvostodirektiivit. Lisäksi EP on hyväksynyt oma-aloitemietintöjä

mm. työehtosopimusten haasteista ja tilaajavastuusta. Niillä yritetään vaikuttaa komissioon, jotta se käyttäisi aloiteoikeuttaan palkansaajille merkittävissä asioissa. 5 EP:n konservatiiviryhmästä löytyy yleensä suurin vastustus, kun parlamentti yrittää parantaa työntekijöiden oikeuksia. Miksi? 5 Tämä ei aina pidä paikkaansa. On totta, että käytännöt monissa maissa ovat kovin erilaiset, eivätkä näkemykset aina kohtaa. Esimerkiksi Englannin ja Suomen näkemykset ovat usein melko kaukana toisistaan. EPP on parlamentin suurin ryhmä, joten sinne mahtuu paljon mielipiteitä. Siksi on tärkeää, että ryhmään valitaan kokoomuksesta asiantuntevat henkilöt, jotka jatkossakin huolehtivat siitä, että päätökset ovat oikeanlaisia.

3 Äänestys työaikadirektiivistä nosti pintaan keskustelun siitä, keiden asiaa suomalaismepit ajavat europarlamentissa. Minä ajan suomalaisten asioita. Meppi ei ole hallituksen, vaan kansalaisten asioiden ajaja. Työaikadirektiiviäänestyksessä olin palkansaajien oikeuksien puolella. 4 Parlamentti äänesti sosiaalisen Euroopan puolesta, kun työaikadirektiivistä äänestettiin. Vuokratyöntekijöille parlamentti ajoi saman palkan ja ehdot kuin vastaaville vakituisille työntekijöille. EU:n globalisaatiorahastolle myönnetty 500 miljoo-

naa euroa auttaa ihmisiä palaaman töihin. Tiettyjen ammatinharjoittajien on helpompi tehdä työtä ulkomailla, kun esim. Suomesta hankittu pätevyys tunnustetaan muissa EU-maissa. Tuen Akavaa siinä, että ko. direktiiviä kehitetään. 5 EU myöntää runsaasti verovaroin rahoitettavia maatalouden ympäristötukia. Tuilla ei näytä olevan käytännön vaikutuksia maatalouden päästöjen vähentämiseen. Mitä aiot tehdä, jotta tuet käytettäisiin oikealla tavalla? 5 EU:n on vähennettävä maatalouden päästöjä samalla tavalla kuin muitakin päästöjään. Valvontaa on parannettava Itämerta saastuttavissa suurissa maatalousmaissa kuten Puolassa. Puhdas Itämeri on sydämenasiani, jonka puolesta taistelen myös tulevalla parlamenttikaudella, mikäli tulen valituksi.

Ville Itälä oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Euroopan parlamentin jäsen 1 Työelämän kysymykset ja osaamisen kehittäminen ovat molemmat tärkeitä. Toimivat sisämarkkinat ovat yksi EU:n menestystarinoista. Raha, tavara ja palvelut liikkuvat, kuten työvoimakin. Kaikki tämä vaatii yhteisiä pelisääntöjä. Työntekijöiden eduista tulee pitää huolta eikä heidän oikeuksiaan ja sosiaaliturvaansa saa polkea. 2 Voin hyvin tukea kaikkia. 3 Ei pidä. Itse äänestin työaikadirektiivissä vastoin Suomen hallituksen kantaa. Pääministeri kysyi, kenen asialla ol-

Anneli Jäätteenmäki oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Euroopan parlamentin jäsen 1 Tuen kaikkia tavoitteita. Olen iloinen, että tavoitteisiin on otettu mukaan naisten ja miesten välinen palkkatasa-arvo sekä viherkaulustyömarkkinoiden kehittäminen. 2 Kannatan tavoitetta, mutta en usko, että tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan määrärahojen osuus kaksinkertaistetaan EU:n budjetissa lähiaikoina. 12

Akavalainen 2 | 2009

Pertti Virtanen psykologi, yhteiskuntatieteiden maisteri kansanedustaja 1 Luovuuden ja innovatiivisuuden edistämistä ja tekijänoikeuksien suojan parantamista. Kaikki lähtee motivaation säilymisestä - ja sen parantamisesta. EU:n tulisi lisätä sitä, ei viedä eikä masentaa voimattomuuden tuntein valtavassa koneistossa. Tämä liittyy laajemmin työelämän laadun parantamiseen eli eroon ra-

hastuskonsulteista ja takaisin työn tekemiseen motivoiviin perusarvoihin. 2 Hyväksyn kaikki - hyviä tavoitteita! 3 Ei! Eikä hallitus voi muissakaan kysymyksissä sanella yksittäisten meppien mielipiteitä 4 Korkopolitiikallaan! Se on aika hyvin reagoinut tilanteisiin toisaalta, mitä muuta se voi?

Pentti Tiusanen kirurgian erikoislääkäri kansanedustaja 1 Ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaiseminen on EU:n tärkein tehtävä. Haaste on globaali ja EU:n asema on keskeinen. EU on edelläkävijä ja muiden aktivoija. Lama voi olla mahdollisuus, jos saamme talouden nousun kestävään kehitykseen, ilmastonmuutoksen hillintään ja raaka-aineiden säästävään käyttöön pohjautuen. Siksi tutkimuksen BKT– osuutta on nostettava, ja se on suunnattava esimerkiksi uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämiseen. Akavan tavoitteet asiassa ovat kohtuullisen myönteisiä. 2 Työpaikkaväkivallan kieltävä direktiivi voi olla hyvä ajatus,

mutta tarvitaanko väkivallan kitkemiseksi direktiiviä? Ylikansallinen työehtosopimustoiminta voi olla ongelmallista, jos se ei ole minimisäädös. Yleisesti Akavan tavoitteet ovat positiiviset. 3 Ei tietenkään, kuten ei muissakaan asioissa. EP:n jäsen on vastuussa äänestäjilleen. 4 Hylkäämällä työaikadirektiivin 5 EP:n vasemmistoryhmä vastustaa usein ”vastustamisen

5 Perussuomalaiset vastustavat kaikkea mikä liittyy EU:hun, mutta tarjoavat harvoin uskottavaa vaihtoehtoa tilalle. Mikä olisi vaihtoehto esimerkiksi eurovaluutalle nyt talouden taantumassa? 5 Sinänsä naurettava väite akavalaiselta taholta, että “perussuomalaiset vastustavat kaikkea”. Luulisi olevan jo muutakin tietoa kuin iltapäivälehtitasoista ennakkoasenteellista propagandaa!? Ruotsihan antaa “pelottavankin hyvää mallia” siitä kuinka olisi tullut toimia - pitää oma markka - ja jos mahdollista euron kera! Oma valuutta kun sallii rahan arvon kellumisen, vanhan kunnon devalvoitumisenkin hätätilanteissa!

vuoksi” ja eristää näin itsensä todellisesta päätöksenteosta. Miten aiot muuttaa tilannetta? 5 Ei esimerkiksi MEP Esko Seppänen ole eristettynä päätöksenteosta. Hän laatii parhaillaan raportoijana valiokuntansa kantaa. Kompromissien teko ja oman linjan vesittäminen ei ole aina mahdollista. USA:n ja yleensä markkinatalouden nykytila kertoo, mihin “markkinatalouden konsensus” yhteisen ahneuden siivin on johtanut. Yhteistyötä on tehtävä suomalaisten, Pohjois-Euroopan ja erityisesti Saksan meppien kanssa. Tavoitteena on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristöongelmien ja Itämeren pelastaminen. EU:n yhteistyötä USA:n, Venäjän ja Afrikan suuntaan on aktivoitava. Myös Pohjoinen ulottuvuus vaatii verensiirtoa tullakseen iskuun! Akavalainen 2 | 2009

Pilvi Torsti valtiotieteiden tohtori tutkijatohtori 1 Kaikki tavoitteet nivoutuvat minulle tärkeään ”Missä EU, siellä mahdollisuus” – sloganiin. Viherkaulustyömarkkinat edellyttävät ekoinnovaatioihin kannustavaa toimintaympäristöä, jonka ydin on kestävä talouskasvu. Ekoinnovaatioita ei puolestaan synny ilman vankempaa osaamista. Työelämän laatu taas on keskeistä, kun EU-maat kilpailevat eko-osaajista esimerkiksi USA:n ja osan Aasian maista kanssa.

2 Kaikki tavoitteet ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä. 3 EP edustaa kansalaisia eli mepit ovat äänestäjiensä asialla ja toimivat parlamentissa eurooppalaisissa puolueissa. Äänestys työaikadirektiivistä osoitti, ettei EP:n enemmistö halua heikentää työntekijöiden oikeuksia. Se myös kertoo, että parlamentin työssä politiikalla on merkitystä. 4 Työaikadirektiivin lisäksi korostaisin perhepoliittisia kysymyksiä. Nähdäkseni EP on ollut tasa-arvo- ja perhepolitiikassaan johdonmukainen ja edistänyt kannanotoillaan palkansaajien tasa-arvoa.

5 EP:n demariryhmä suhtautuu epäillen direktiiviehdotukseen, joka parantaisi potilaiden oikeuksia näiden hakiessa terveydenhoitoa toisesta EU-maasta. Eivätkö demarit halua parantaa kansalaisten mahdollisuuksia päästä hoitoon? 5 Kaikkien tavoitteena on, että kansalaiset saavat hyvää hoitoa ja että potilaiden liikkuvuuteen EU:n sisällä liittyvät epäselvät käytännöt korjataan. Demarit kuitenkin haluavat, että direktiivi valmistellaan huolella. Hätiköiden syntyy lisää ongelmia. Terve kriittisyys on tarpeen tällaista periaatteellisesti ja toimeenpanon näkökulmasta valtavaa lainsäädäntöaloitetta työstettäessä. Näin varmistetaan, että ihmiset kokevat ”Missä EU, siellä mahdollisuus”, ei ”Missä EU, siellä ongelma”.

EU-vaaleista ei puutu keskustelunaiheita

– keskustelua kylläkin Reilun kahden kuukauden kuluttua pidetään Euroopan parlamentin vaalit. Kovin moni Suomessa ei näytä tietävän, mistä niiden alla pitäisi keskustella.

uomalaiseen perinteiseen tapaan eurovaalikeskustelua on käyty lähinnä siitä, mistä saa keskustella ja mistä ei. Tällä menolla voi tulevien vaalien äänestysaktiivisuutta verrata liikenneruuhkaan Saharassa. Pulaa ei todellakaan ole aiheista. Sosiaalinen Eurooppa on yksi vallan hyvin vaaliteemaksi kelpaava kokonaisuus. Rakennetaanko EU:n yhteismarkkinoita vain talouden ja markkinavoimien ehdoilla, vai onko myös työntekijöillä osansa tässä? Tilausta työehtojen sääntelylle

Palkansaajien kannalta on selvää, ettei toimivia yhtenäismarkkinoita voi olla ilman toimivia työmarkkinoita, joilla ainakin työsuhteen vähimmäisehdot turvataan Euroopan-laajuisesti. Kyseessä on saman kolikon kaksi eri puolta. Tämä merkitsee, että eurooppalaiselle työehtojen sääntelylle on olemassa enemmänkin kuin sosiaalinen tilaus. Siitä vaan uudistamaan mm. lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä ja rakentamaan alihankintaketjujen sosiaalista vastuuta. Entä sitten talouspolitiikka yleensäkin? Yhtenäisvaluuttamme

Työaikadirektiivi sai tuhannet eurooppalaiset palkansaajat osoittamaan mieltään Strasbourgissa viime joulukuussa.

euro on auttanut erityisesti Suomen kaltaisten pienten kansantalouksien vakautta. Maailmanlaajuisessa talouskriisissä EU on ainakin alkuvaiheessa näyttänyt esimerkkiä muulle maailmalle laman torjunnassa. Nyt on yhteisesti linjattujen toimien kansallisen toteuttamisen vuoro. Tämä jos mikä koskettaa meitä jokaista ja on ihme, jollei siitä ole vaaliteemaksi. Haloo, onko EU:ssa?

Lissabonin sopimuksen myötä EU:lle tulee yhtenäinen ulkopolitiikka ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus syvenee. Sopimus näyttäisi olevan menossa läpi todennäköisesti lokakuussa pidettävässä Irlannin kansanäänestyksessä. Ja vaikkei menisikään, ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita viedään joka tapauksessa eteenpäin ainakin, jos ranskalaislähteitä on uskominen. EU saa vihdoin puhelinnumeron, jota jo Henry Kissin-

ger aikoinaan kaipasi. Mitkä ovat Suomen tavoitteet EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa? Tästä pitäisi nyt keskustella eikä tuppisuisuuden syyksi kelpaa ainakaan se, etteikö asia olisi ajankohtainen! Energia- ja ilmastopaketti on iso, meidän jokaisen elämään vaikuttava asia. Miten Suomi hoitaa oman sarkansa tässä asiassa? Energiapolitiikasta on meillä kyllä sisäsiittoisesti käyty keskustelua, mutta moniko on tullut ajatelleeksi, että viime kädessä ratkaisut tehdään EU-tasolla. Aiheita siis näyttäisi riittävän kunnon vaalitaisteluunkin. Sellaiseen, missä telaketjut kolisevat ja ruuti palaa. Vanhanaikaistako? Yritettäisiin edes. Kävisi se ainakin piristysruiskeesta. Ari Åberg Kirjoittaja työskentelee Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston johtajana Brysselissä. Akavalainen 2 | 2009

Aikuiskoulutus uudistuu Akavalaisille uusia mahdollisuuksia parantaa osaamistaan Korkeasti koulutettujen mahdollisuudet lisäkoulutukseen paranevat vihdoinkin, mikäli aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta pohtineen johtoryhmän esitykset toteutuvat.

kavalaisten kannalta uudistuksen kaksi tärkeintä esitystä ovat korkeakoulujen tarjoamaan aikuiskoulutukseen lisääminen ja työssäkäyvien koulutuksen aikaisen tuen nostaminen. Tähän asti korkeasti koulutettujen tutkinnon jälkeinen aikuiskoulutus on ollut sattumanvaraista ja kallista. Varsinkin omaehtoisen eli opiskelijan kokonaan itse maksaman koulutuksen suorittaminen on ollut lähes mahdotonta. Tästä syystä monet korkeakoulututkinnon suorittaneet hakeutuvat uudestaan tutkintoopiskelijoiksi, pelkästään tiettyjen opintokokonaisuuksien suorittamiseksi. Tämä vie aloituspaikkoja ensimmäistä tutkintoaan suorittavilta. Koulutuksen kokonaissuunnittelu vaikeutuu eivätkä perusopetukseen suunnatut resurssit ole tehokkaassa käytössä. Erityispätevyydet käyttöön

Uudistushankkeen johtoryhmä esittää korkeakouluille uudentyyppisiä, tutkinnon suorittamisen jälkeisiä opintokokonaisuuksia. Nämä erityispätevyyksiksi kutsuttavat opintokokonaisuudet olisivat 30–60 opintopisteen laajuisia ja ne laadittaisiin työmarkkinoiden osaamistarpeiden perusteella. Erityispätevyyksien hankkiminen oppisopimustyyppisenä täydennyskoulutuksena on tarkoitus aloittaa valtion lisätalousarvion yhteydessä myönnetyn miljoonan 16

Akavalainen 2 | 2009

euron turvin jo kuluvan vuoden aikana. Korkeakouluilta on pyydetty esityksiä koulutusmuodoista, ja päätökset käynnistettävistä koulutuksista tehtäneen toukokuussa. Akavalaisten tukitaso nousee

Omaehtoisen koulutuksen mahdollisuudet paranevat merkittävästi, mikäli aikuiskoulutustuen taso nostetaan ansiopäivärahan tasolle ja siirrytään kiinteään tukiaikaan, kuten johtoryhmä esittää. Tason nosto tarkoittaa keskimääräisen akavalaisen tukitasossa usean kymmenen prosentin nousua. Jatkossa aikuiskoulutustukea saisi kahdeksan vuoden työhistorialla enimmillään 18 kuukautta. Akavalaiset eivät juuri ole käyttäneet aikuiskoulutustukea kouluttautumiseensa, sillä sen korvaustaso on ollut vuorotteluvapaan tasoa matalampi. Samassa yhteydessä esitetään niin kutsutun sovitellun aikuiskoulutustuen luomista, jonka avulla osa-aikainen työn ohessa opiskelu onnistuisi nykyistä paremmin. Työelämän tarpeet moottorina

Aikuiskoulutusuudistuksen tarkoitus on rakentaa järjestelmä, joka vastaa 2010-luvun tarpeisiin. Kyseessä ei siis ole kokoelma taantumatoimia, vaikkakin hankkeen puitteissa on jouduttu huomioi-

maan myös akuutin taloustilanteen vaikutukset. Keskeisiä kehityskohteita ovat työssä ja työn ohella tapahtuva oppiminen, aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, joustava tutkintojen osien yhdistelymahdollisuus ja koulutuksen kysyntälähtöisyys. Aikuiskoulutusta on pyritty kehittämään kokonaisuutena, jossa työelämän tarpeet ohjaisivat koulutustarjontaa nykyistä paremmin ja joustavammin. Aluehallinnon kehittäminen ontuu

Verrattuna nuorten koulutukseen aikuiskoulutus on paikallisempaa ja useimmiten tutkintokoulutusta lyhytkestoisempaa. Käynnissä oleva aluehallinnon uudistaminen voi parantaa paikallista yhteistoimintaa. Opetusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön paikallistason yhteistyötä halutaan vahvistaa uusien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-virastojen kautta. Näille virastoille ollaan siirtämässä vastuuta alueellisesta osaamis- ja työvoimatarveanalyysistä, jonka ne toteuttaisivat yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa. ELY-virastoista halutaan yhteistyöelin, joka edistää aikuiskoulutuspalveluiden tuottajien välistä yhteistyötä ja suuntaa koulutuspalveluja alueellisten tarpeiden mukaisesti. Ongelmana on ministeriöiden välinen hallinnollinen erilaisuus. Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman koulutuksen resurssit ovat vahvasti paikallisia, kun taas opetusministeriö luottaa keskitetympään toimintatapaan. Siksi esitykset aluehallinnon kehittä-

Akavalaiset haluavat parantaa osaamistaan erityisesti edetäkseen työurallaan, eivät vain kehittyäkseen nykyisessä työtehtävässään.

Kuva:David Trood/GORILLA

misestä jäivät kovin abstrakteiksi ja väkinäisiksi. Ministeriörajat hidasteena

Aikuiskoulutuksen kenttä on muuta koulutusta hajanaisempi ja erilaisia rahoitus- ja hallintojärjestelmiä on mittava määrä. Tämä on ollut uudistushankkeen suuri haaste, eikä raja-aitojen murtamisessa ole täysin onnistuttu. 1980-luvulla luotu kolmijako opetusministeriön hallinnonalalle kuuluvaan aikuiskoulutukseen, entisen työministeriön luotsaamaan työvoimapoliittiseen koulutukseen ja entisen kauppa- ja teollisuusministeriön tukemaan yritysten henkilöstökoulutukseen säilyy jatkossakin. Toivottavaa on, että ministeriörajoista huolimatta yhteistyö paranee ja aikuiskoulutus muodostaa aidon kokonaisuuden. Uudistuksessa ehdotetaan kolmikantaisen yhteistyöelimen perustamista työpaikalla tapahtuvan opiskelun kehittämistä varten. Tämä on hyvä askel yhteistyön suuntaan, mutta

sellaisenaan riittämätön. Koko aikuiskoulutus kaipaa yhteistä koordinaatioelintä, jossa työelämän eri osapuolet ovat edustettuina. Verokannusteet syyniin

Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen johtoryhmä (AKKU) jätti väliraporttinsa opetusministeri Henna Virkkuselle maaliskuun alussa. Väliraportissa linjattiin hankkeen esityksiä aikuiskoulutuksen uudistamiseksi. Aikaa linjausten toteuttamiseen on vuoden 2010 loppuun. Myös AKKU-johtoryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka. Jatkossa selvitetään muun muassa erilaiset verotukselliset ja työehtosopimuksiin liittyvät kannusteet, joilla voidaan lisätä koulutukseen osallistumista. Tarkoitus on laatia ehdotukset niin yksilön kuin työnantajien kannusteista sekä erilaisista koulutusvakuutusmalleista. Akavalaisten kannalta keskeisimpiä ovat yksilöiden koulutuk-

seen liittyvän verovähennysoikeuden laajentaminen nykyisestä sekä laajojen koulutuskokonaisuuksien jaksottamisoikeus yritysten tilinpäätöksissä, jolloin pitkiin koulutuksiin pääsyä voitaisiin helpottaa. Aikuiskoulutusuudistuksen kokonaiskustannukset ovat laskutavasta riippuen vuositasolla noin 120–140 miljoonaa euroa. Lisäystä ei ole luvassa, joten nähtäväksi jää, kuinka uudistuksessa esitettyjä asioita priorisoidaan. Keskeistä on, että koulutuksen tuloksellisuus paranee ja nykyiset resurssit kohdentuvat paremmin toisaalta työelämän tarpeeseen, toisaalta siihen, että yksilöt voivat kouluttautumalla parantaa omaa työmarkkina-asemaansa. Akavalaiset eroavat muista työntekijäryhmistä usein siinä, että he haluavat parantaa osaamistaan erityisesti edetäkseen työurallaan, eivät vain kehittyäkseen nykyisessä työtehtävässään. Simo Pöyhönen Akavalainen 2 | 2009

Aka-noita

My name is Bond, doctor Bond

austin kotimaassa kolme tohtoria tapasi yliopiston ruokalassa, Mensassa. Ensimmäinen kertoi Habilitationsschriftinsä, saksalaisessa yliopistojärjestelmässä tohtorintutkinnon jälkeen tehtävän opinnäytetyön, olevan kolmen vuoden työn jälkeen pian valmis. Toinen mainitsi, aivan aiheen vierestä sinänsä, pienen purjeveneensä, jolla jostain sattuman oikusta oli vanhastaan laituripaikka muutoin miljonäärien suosimalla järvellä. Kävi ilmi, että laituripaikkoihin oli nykyisellään yhdeksän vuoden jono. “Laituripaikka on siis kolme kertaa niin vaikea saavuttaa kuin Habilitation”, vitsaili kolmas. “Ainakin se tekee kolme kertaa niin suuren vaikutuksen baaritiskillä”, ensimmäinen arveli kuivasti. Tohtorin tutkintoa on paras olla mainitsematta baaritiskillä ollenkaan.

Akavalainen 2 | 2009

Suuren yleisön silmissä tohtori on ihmiskuntaa uhkaava vaarallinen hullu. James Bondin vastustajana on tohtori Ei, Action Manin vihollisena taas tohtori X. Tohtori Outolempi kehitteli ydinpommeja, tohtori Frankenstein kursi kuolleiden ruumiista hirviön, tohtori Jekyllin liemet muuttivat hänet itsensä hirviöksi, tohtori Faustus myi sielunsa paholaiselle. Ihme, ettei Dracula ole tohtori. Hänenkin nimensä alkukirjaimissa on kyllä jotakin epäilyttävää. James Bond joutui yhdessä elokuvassaan jopa naimisiin, mutta osaatteko kuvitella, että 007 väittelisi? Tuskin. Osansa lienee sillä, että avioliitosta käsikirjoittajat selvisivät ottamalla Bondin vaimon hengiltä jo samassa elokuvassa, mutta tohtorin tittelistä he eivät pääsisi eroon millään… ellei sitten... Bondista voisi tulla seuraavaksi professori. Eikä edes sellainen sympaattinen höppänä kuin professori Balthasar ja professori Tuhatkauno, vaan niin kuin Indiana Jones. Ja taas mentäisiin! Elämä hymyilisi. Kaikki ovet olisivat auki. Ehkä populaarikulttuuri on sittenkin ymmärtänyt jotakin akateemisesta maailmasta.

Työntekijän suojeluperiaate ontuu yritysjärjestelyissä Akavan Erityisalat ry:n lakimiehen Helena Lamposen väitöskirjan tulokset ovat karua luettavaa. Työntekijällä ei ole juurikaan suojaa irtisanomiselta eikä työehtojen heikennyksiltä yritysten sulautumisissa ja liikkeen luovutuksissa.

li 80 % yritysjärjestelyistä tehdään kansallisina, oman maan rajojen sisäpuolella. Niistä yli 50 %, eräiden arvioiden mukaan jopa yli 70 %, epäonnistuu. Liiketaloudellisia tavoitteita ei saavuteta. Yritysjärjestelyt johtavat kuitenkin usein henkilöstön irtisanomisiin ja työsuhteen ehtojen heikennyksiin. Tilanne on sama kaikissa tutkimuksen vertailumaissa Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.

Apua EU:sta?

Firma vahvoilla

Työnantajan asema on vahvempi, koska sulatutumistilanteissa sovellettavat kauppa- ja työoikeus säännöstävät eri alueita. Työoikeuden puolella vaikuttaa lisäksi työnantajan liikkeenjohtovalta, jonka nojalla tehtyjä ratkaisuja on vaikea kyseenalaistaa tuomioistuinprosessissa. Juridisesti työntekijät eivät ole osallisia firmojen sulautumisessa. Osallisen asema on osakkeenomistajilla, velkojilla ja johdolla. Osakeyhtiöitä koskevaa lainsäädäntöä tulisikin Lamposen mukaan tarkastella rinnakkain työlainsäädännön kanssa. – Työntekijöiden aseman ja suojan kannalta osakeyhtiölainsäädännössä pitäisi tarkastella osakeyhtiön tarkoitusta, johdon velvollisuuksia ja erityisesti osakeyhtiön osallisia, koska sillä on

Sulautumismenettelyissä työntekijöiden rinnastamista osakkeenomistajiin pitäisi harkita. – Osakkeenomistajien vähemmistö voi hyväksyä tai hylätä sulautumissopimuksen yhtiökokouksessa. Tämän menettelyjen laajentamista työntekijöihin pitää pohtia. Esimerkiksi Saksassa henkilöstö osallistuu tietyissä tilanteissa yritysjärjestelyjä koskevaan päätöksentekoon. Epätasapainoa voidaan Lamposen mukaan parantaa myös lainsäädäntö- ja sopimusmuutoksilla. Suomessa hyvä esimerkki ovat yt-lainsäädännön henkilöstösuunnitelmat koulutustavoitteineen. Niillä voidaan ennakoivasti lisätä työntekijöiden ammatillisia valmiuksia.

vaikutusta työntekijöiden osallistumisoikeuksiin. Omistajien velvollisuudet olemattomat

Lamponen on huolissaan siitä, että osakkeenomistajilla on oikeuksia, mutta ei juuri velvollisuuksia osakeyhtiön muihin sidosryhmiin, kuten työntekijöihin, nähden. Työntekijöiden tuotantopanokset ja osakkeenomistajien sijoitukset pitäisi rinnastaa. – Työntekijöiden työpanoksessa on pohjimmiltaan kysymys myös taloudellisesta panoksesta, mutta tämä jää usein vaille huomiota. Osaamiseen perustuvassa taloudessa henkilöstö on avainasemassa.

EU:n osakeyhtiöoikeudellista harmonisointiohjelmaa on viety eteenpäin tukeutumalla jäsenvaltioissa vakiintuneisiin yhtiöoikeudellisiin käsitteisiin ja rakenteisiin. – Osakeyhtiöoikeudellisten yleisperiaatteiden uudelleen määrittely olisi tarpeen myös EU:ssa. Eräiltä osin hyvinä esimerkkeinä voi viitata jo Ruotsin ja Iso-Britannian tuoreisiin osakeyhtiölakiuudistuksiin. EU-tasolla lainsäädännön tarkennuksia voitaisiin tehdä myös tiedottamisen ja kuulemisen – suomalaisittain yt-menettelyjen – alueella. Lamponen mainitsee myös tiedottamisen läpinäkyvyysperiaatteen, jota jo sovelletaan Ruotsissa. Lamposen väitöskirja The Principle on Employee Protection in a Merger and a Transfer of an Undertaking tarkastettiin Helsingin yliopistossa helmikuussa. TA Akavalainen 2 | 2009

Hallituksen yksipuolinen ilmoitus vanhuuseläkkeen ikärajan nostamisesta 65 vuoteen suututti palkansaajajärjestöt ja niiden jäsenet perin pohjin. Reilun kahden viikon mittainen offensiivi kuitenkin puri, ja hallitus perui päätöksensä.

Hallituksen keppi ei kelvannut

– eläkeikää ei nosteta

Akavalainen 2 | 2009

pitivät pöyristyttävänä sitä, että hallitus hylkäsi tulokselliseksi osoittautuneen kolmikantaisen valmistelun. – Näin räikeätä irtiottoa kolmikantavalmistelusta ei työeläkeuudistusten historiasta löydy, korostettiin Akavan, SAK:n ja STTK:n yhteisessä tiedotteessa. Sata-boikotti päälle

Palkansaajajärjestöt jättäytyivät välittömästi hallituksen eläkeilmoituksen jälkeen pois sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtivan Sata-komitean työstä. Työmarkkinajärjestöt olivat tammikuussa päässeet sopuun sosiaaliturvasopimuksesta – tai sosiaalituposta - joka piti sisällyttää sellaisenaan Sata-komitean linjauksiin. Hallitus kuitenkin vesitti sopimuksen Kuva: Plugi

allituksen ulostulo helmikuun viimeisen viikonlopun politiikkariihestä oli kaikkea muuta kuin ennakoitu. Se ilmoitti yksipuolisesti korottavansa vanhuuseläkkeen ikärajan 63 vuodesta 65 vuoteen. Akava tyrmäsi päätöksen. – Eläkeiän nosto oli hallitukselta kerta kaikkiaan virheellinen päätös. Työmarkkinajärjestöillä pitää olla oikeus osallistua ansiosidonnaisen eläkejärjestelmään liittyvään valmisteluun, sillä palkansaajat ja työnantajat ovat sen maksajia, puheenjohtaja Matti Viljanen summasi. Hallituksen luotettavuus sopimuskumppanina sai koko palkansaajaliikkeen silmissä vakavan kolauksen. Palkansaajajärjestöt

sisällön omilla ristiriitaisilla linjauksillaan. Tuhansien jäsenten yhteydenotot liittoihin saivat palkansaajajärjestöt avaamaan 4.3. yhteisen nettiadressin. Se keräsi kahdeksassa päivässä yli 173 000 allekirjoitusta. Samoin järjestöt olivat jo valmistautuneet järjestämään luottamusmiestapaamisen 14.3. Helsingin Finlandia-talossa. Sinne oli kutsuttu 1 800 luottamusmiestä Akavan, SAK:n ja STTK:n liitoista. Eläkekiistassa saavutettiin kuitenkin sopu kolme päivää ennen tapaamista, joten se peruttiin. Hallitus perääntyi

Hallituksen eläkepäätös piti vain reilut kaksi viikkoa. Palkansaajajärjestöt ja hallitus pääsivät 11.3.

Kansalaiset päätöstä vastaan

Keskimääräinen vanhuuseläkeikä 63 vuotta Eläketurvakeskuksen

vuoden

2007 tilastojen mukaan suomalaiset siirtyivät työuraan perustuvalle vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63-vuotiaana.

Työkyvyttömyys-

eläke alkaa keskimäärin 52-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli vuonna 2007 noin 220 000 suomalaista.

pakolla

Laaja enemmistö suomalaisista, 70 %, vastusti hallituksen päätöstä eläkeiän nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen. Kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että hallituksen olisi vedettävä eläkepäätös pois ja aloitettava neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tiedot käyvät ilmi Akavan, SAK:n ja STTK:n TNS-Gallupilla teettämästä kyselystä, johon vastasi 1158 suomalaista helmi-maaliskuun vaihteessa. Eläkepäätös repii päähallituspuolueiden kannattajakunnan kahtia. Puolet keskustan ja kokoomuksen kannattajista halusi, että ehdotus vedetään takaisin, toinen puoli suositti esityksen viemistä eduskuntaan. Vihreiden kannattajien suuri enemmistö (71 %) suositteli hallitukselle perääntymistä eläkeasiassa. Kyselyn mukaan vain 15 prosenttia suomalaisista luottaa hallitukseen kykyyn valmistella eläkeasioita. Sen sijaan lähes puolet kansalaisista (48 %) sanoo luottavansa näissä asioissa palkansaajajärjestöihin. Työnantajajärjestöihin luottaa ainoastaan neljä prosenttia.

Akavalaisten eläkepäätökseen vaikuttavat terveys ja elämäntilanne Akavan tutkimusten mukaan akavalaisten suunnittelema eläkeikä on noussut hieman viimeisen kymmenen vuoden aikana: vuonna 1997 he suunnittelivat aloittavansa eläkepäivät keskimäärin 61,2-vuotiaana ja vastaavasti 62,8-vuotiaana vuonna 2008. – Tärkein työssäjatkamispäätökseen vaikuttava tekijä on oma terveys ja elämäntilanne sekä oman työn mielekkyys. Työyhteisön sosiaaliselle merkitykselle annetaan yllättävän vähän painoarvoa, samoin kuin superkarttumalle 63 ikävuoden jälkeen. Pidemmän työuran myötä karttuva isompi eläke ei siis yksinään riitä kannustimeksi pysyä pidempään työssä, kuvailee Akavan tutkija Ulla Aitta. Valtaosa suomalaisista arvioi jäävänsä kokoaikaiselle eläkkeelle keskimäärin 62,5-vuotiaana. Myös Akavan jäsenkunnan keskuudessa keskimääräinen arvioitu eläkeikä, 62,8 vuotta, jäi alle tavoitetason eli 63 vuoden. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen vuoden 2008 työolotutkimuksesta. Teksti Tarja Arkio ja Ritva Siikamäki

sopuun toimista, joilla työuriin haetaan lisää pituutta. Keinovalikoimaan ei kuulunut vanhuuseläkkeen ikärajan nosto. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen on tyytyväinen saavutettuun sopuun: – Saavutettu yhteisymmärrys korostaa sopimusyhteiskunnan toimivuutta ja varmistaa kolmikantaisen valmistelun. Ryhdymme nyt etsimään kannustimia, jotka pidentävät työuria. Siinä tarvitaan ennen muuta työelämän laadullista kehittämistä. Puheenjohtaja Viljanen haluaa kiittää kaikkia, jotka olivat mukana yhteisessä rintamassa. – Taas tuli näytetyksi, että yhdessä olemme enemmän.

Tästä sovittiin - Sosiaalitupon uudistukset toteutetaan työmarkkinajärjestöjen esittämällä tavalla. - Pyritään nostamaan keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikä kolmella vuodella 2025 mennessä. - Tähän tähtäävät linjaukset laaditaan 31.12.2009 mennessä Eläkeneuvottelu ryhmässä, jossa Akavaa edustaa lakimies Jarmo Pätäri. - Eläkeiän nostamiseksi työmarkkinajärjestöt yhteistyössä ministeriöiden kanssa kehittävät toimenpiteitä, jotka edesauttavat muun muassa työhyvinvointia, työssä jatkamista ja osaamista. - Kun linjaukset on saatu valmiiksi, niitä edistetään kolmikantavalmistelussa. - Toimilla haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen eläkeiän alarajan nostamis päätökselle. Hallitus lupaa, ettei se valmistele tai toimeenpane tästä poikkeavia eläkepoliittisia päätöksiä. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua. - Kaikki työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa, kuten hallitusohjelmassa todetaan.

Akavalainen 2 | 2009

Asian laita

Pitääkö opiskeluaikoja lyhentää? Ei! Akavalaisten opiskelijavaikuttajien enemmistö vastustaa opiskeluaikojen lyhentämistä. Maan hallitus etsii parhaillaan keinoja, joilla työuria saadaan pidennettyä alku- ja loppupäästä. Työurien alkupäässä huomio kohdistuu nuoriin. Heidät halutaan nopeammin jatko-opiskelemaan ja edelleen työelämään. Akavalaisten opiskelijavaikuttajien enemmistö suhtautuu kriittisesti hallituksen esitykseen. Lyhentämistä vastustavat korostavat, että opintokokonaisuuksien sisällöt ovat vaativia ja niiden omaksumiseksi tarvitaan riittävästi opiskeluvuosia. – Ihminen ei ole kone, johon voi ladata tietoa niin paljon ja niin lyhyessä ajassa kuin valtio haluaa. Pahimmillaan opiskeluaikojen pakonomainen lyhentäminen heikentäisi yleistä tietotaitoa. – Suomen kansalta jäisi paljon kehitystä eteenpäin vievää tietoa pois ja pahimmassa tapauksessa taantuisimme kehityksessä, tiivistää Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitossa vaikuttava Teemu Halttunen.

Ei 65%

Välivuosiakin tarvitaan

Opintoaikojen lyhentämistä kannattavat puolestaan korostivat, että nopeampi valmistuminen on järkevää sekä hyvinvointiyhteis-

kunnan kestävyyden että kansantalouden kannalta. Suomalaiset korkeakouluopiskelijat valmistuvat keskimäärin 28-vuotiaana eli huomattavasti myöhemmin kuin EU-maissa keskimäärin. Myös välivuodet ovat yleisiä. Akavalaiset eivät kuitenkaan halua välivuosista eroon yhtä hanakasti kuin opetusministeri Henna Virkkunen. Välivuosia pitänyt voi olla motivoituneempi ja valmistua nopeammin kuin suoraan lukiosta tullut opiskelija, joka yhä ihmettelee, mitä elämällään tekisi. Tehoa ohjaukseen ja tukiin

Opiskeluaikoja saadaan opiskelijoiden mukaan lyhennettyä parantamalla opintojen ohjausta ja tukijärjestelmää. Opinto-ohjauksen tehostamista esitti lähes joka neljäs vastaaja. Tekniikan ylioppilas Tuomas Telkkä korostaa, että opintojen ohjausta tulisi lisätä jokaisella koulutusasteella. – Tämä ohjaisi nuoria löytämään oman opiskelupaikkansa ja uransa paremmin. Korkeakoulujen oman opinto-ohjauksen avulla opiskelijat pystyisivät suunnittelemaan opin-

Kyllä 35%

tonsa tehokkaammin ja tekemään työuran kannalta järkeviä sivuainevalintoja. Tämä jouduttaa valmistumista ja edesauttaa laadullista työllistymistä. Moni vastaajista piti tarpeellisena uudistaa opintotukijärjestelmää. Nykyinen opintotuki ei riitä elämiseen eikä laina ole riittävän houkutteleva vaihtoehto, joten työnteko on osalle välttämätöntä. Myös muita kannustimia toivottiin lisää. – Valtio voisi maksaa porkkanaa joka vuosi opintojen etenemisen mukaan. Esimerkiksi opintotukipistemäärä-vaatimuksen puolitoistakertaisesti ylittävälle voitaisiin maksa bonuksena puolitoistakertainen opintotuki menestyksekkäältä vuodelta, visioi Lääkäriliitossa vaikuttava Petja Orre. Oman alan työt ok

Sekä opintoaikojen lyhentämistä puolustavat että vastustavat pitivät tärkeänä, että opiskelijoilla säilyy mahdollisuus hankkia oman alan työkokemusta. – Ei saa unohtaa laadullista työllistymistä ja sitä, että käytännön kokemus ja harjoittelu tekevät osaajan. Jos ei opiskeluaikana pääse kokeilemaan taitojaan, ei työelämässä pärjää yhtä hyvin kuin ne, joilla kokemusta jo on, sanoo Uuden Insinööriliiton opiskelija-asiamies Ulla-Mari Pasala.

Akavalainen kysyi AOVAn jäseniltä ja liittojen opiskelija-asiamiehiltä mielipidettä opintoaikojen lyhentämisestä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 26 henkilöä.

Akavalainen 2 | 2009

(TA)

Nuoria patistetaan

töihin

Opiskelijoita kannustetaan valmistumaan ja siirtymään työelämään nykyistä nopeammin, jotta työuria saadaan pidennettyä.

Viime aikoina on esitetty keinoja nopeamman valmistumisen edistämiseksi, mutta yksipuolisesti. Muutosehdotukset liittyvät pääasiassa opintotukijärjestelmän kehittämiseen ja opintojen taloudelliseen mahdollistamiseen. Julkisessa keskustelussa on tehtävä tilaa myös tehokkaan opinto-ohjauksen ja työelämän tuntemuksen kehittämiselle. Nopeampi valmistuminen ei saa olla itseisarvo, vaan toimivan, opintoja tukevan järjestelmän lopputuote. Työelämään siirtyminen alkaa jo perusasteen vahvasta opinto-ohjauksesta. Sen on autettava opiskelijaa hahmottamaan, miten omat opinnot etenevät perusasteelta toiselle asteelle ja edelleen korkea-asteelle. Näin opiskelijalla on valmiudet ymmärtää, mitä opintojen suorittamiseen kuuluu ja millä aikataululla ja toimintamalleilla niistä voi suoriutua. Myös pääsykoejärjestelmän tulee tukea oikealle alalle ohjautumista ja soveltumista. Palvelut kuntoon

Opiskelijan jaksaminen on varmistettava riittävillä resursseilla ja palveluilla. Hyvinvointia ja jaksamista tukevat kuraattori- ja opintoneuvontapalvelut, terveyden- ja sairaanhoito, suun terveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut. Myös opiskeluympäristön terveellisyys

ja turvallisuus vaikuttavat opiskelun edellytyksiin. Ennaltaehkäisy on paras tapa varmistaa, että opiskelijat jaksavat. Yhteys työmarkkinoille varhain

Opinnot valmistavat yksilöä toimimaan yhteiskunnassa. Vastavalmistuneiden työllistyminen on varmistettava: opiskelijan pitää päästä tehtäviin, joihin hänet on koulutettu. Jotta koulutetuille on tarjolla koulutusta vastaavaa työtä, työelämätarpeita on ennakoitava huolellisemmin. Kuluneen kymmenen vuoden aikana korkeasti koulutettuja on jäänyt yhä enemmän työttömäksi valmistuttuaan. Yksi syy on suoritettujen tutkintojen määrän kasvu. Aloituspaikkojen määrä tulee suhteuttaa työmarkkinoiden kykyyn vastaanottaa koulutettua työvoimaa. Myös hyvät harjoittelukäytännöt ja osa-aikainen työnteko opintojen ohessa varmistavat, että opiskelija työllistyy valmistuttuaan. Haastan kaikki opiskelijat mukaan keskusteluun siitä, mitkä asiat vaikuttavat työurien pitenemiseen. Miten sinä jaksaisit paremmin ja pystyisit siirtymään työelämään nopeammin? Mikä on viisasta, mikä ei? Pidä huoli, että opiskelijan äänesi – sinun äänesi – tulee kuuluville.

Hyvällä opintojen ohjauksella saadaan paljon aikaan Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja Kari Hernetkoski uskoo, että opinto-ohjausta parantamalla nuoret saadaan nykyistä nopeammin koulutukseen ja työuralle. – Ei opinto-ohjaus kaikkea ratkaise, mutta se on tärkeä varhaisen puuttumisen väline. Hyvänä käytännön esimerkkinä hän mainitsee itäsuomalaisen ammattioppilaitoksen, missä palkattiin opinto-ohjaaja ja saatiin keskeyttäneiden määrä putoamaan yli 10 prosentista neljään. Opinto-ohjausta ei saada kuntoon irrallisilla kehittämisprojekteilla, vaan palkkaamalla riittävästi päteviä ja päätoimisia opinto-ohjaajia. Myös suositus 250 oppilaan maksimimäärästä opettajaa kohden sivuutetaan usein ja siksi oppilasmäärästä pitäisi säätää asetuksella. Erityisen huono tilanne on ammattikouluissa, joissa resurssit ovat Hernetkosken mukaan vielä huonommat kuin lukioissa. Koulutusjärjestelmän muutokset ovat tuoneet myös opinto-ohjaukseen uusia haasteita. – Luokallisen lukion aikana muut opettajat ja vanhemmat pystyivät tukemaan nuorta, koska koulutus- ja valintajärjestelmät olivat tuttuja. Luokattomassa lukiossa opiskelijat joutuvat tekemään valtavasti valintoja. Käytännössä yo-kirjoitusten suunnittelu alkaa ensimmäisenä vuonna, kertoo Hernetkoski.

Maria Ranta Akavalainen 2 | 2009

Jokainen kaipaa arvostusta – työssäkin! Älä luovu siitä, mikä tuo iloa ja virkistystä.

Kuva Plugi

Työuupumuksen jälkeen voi löytää työn ilon uudelleen.

Liikaa työn paloa Työ saattaa viedä mukanaan jopa uupumukseen asti. Jaksamisesta on puhuttava avoimesti kaikissa työyhteisöissä, korostaa tutkija Jari Hakanen Työterveyslaitokselta.

akanen on paneutunut työyhteisöjen, työn imun ja työuupumuksen tutkimukseen ja on tutkinut muun muassa opettajan työhön liittyvää työhyvinvointia. Hän harmittelee, että työelämästä tuntuu olevan enimmäkseen kielteistä kerrottavaa. Tämä on luonut käsityksen ankeista työoloista työelämän perustilanteena. Esimerkiksi opetusalan ikävät puolet, kuten ylisuuret ryhmäkoot, levottomat oppilaat tai ul24

Akavalainen 2 | 2009

konäköpaineet, ovat toistamiseen esillä. Siitä huolimatta monet opettajat ovat tuoneet esille työn palkitsevuutta ja sisältöä, jotka toimivat vastapainona kuormitustekijöille. Myönteisten asioiden korostaminen työssä on tärkeää. Se kannattelee ja ylläpitää työmoraalia ja -motivaatiota kiperissä paikoissa. Työpaikoilla pitäisi myös vahvistaa niissä olevia vahvuuksia, eikä pelkästään koettaa selvitä epäkohtien kanssa.

Työhyvinvoinnissa monia tekijöitä

Hakanen korostaa työyhteisöjen voimavaroja ja myönteisiä puolia. – Työhyvinvoinnin eväitä, jotka ovat työuupumuksen vastavoimia, voi kehittää kaikissa työyhteisöissä. Työyhteisöissä tulisi toimia niin, ettei kukaan työntekijä joutuisi työuupumuksen vuoksi sairauslomalle. Toimiva työn organisointi ja oikeudenmukainen johtamistapa ovat mainioita työkaluja työuupumuksen torjumiseen. – Pienillä konsteilla päästään pitkälle työhyvinvoinnin edistämisessä. Esimiehellä on toki juridinenkin vastuu puuttua, jos alaisten työolot ovat kohtuutto-

man kuormittavat. Hänen on seurattava, mitä työyhteisössä tapahtuu. Arvostus ja sen osoittaminen tekevät ihmeitä työhyvinvoinnille eivätkä maksa mitään, Hakanen muistuttaa. Työhyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle unohdetaan, vaikka tuottavuutta muutoin korostetaan. Metsään mennään myös, jos oletetaan, että työhyvinvointi edellyttää eriskummallisia johtamisoppeja tai pidetään työuupumusta trendikkäänä. Työuupumukseen liittyy häpeää ja tuskallisia kokemuksia, joten sen kokenut ei kehuskele asialla. Sen sijaan yksityiselämään liittyvä uupumus, joka aiheutuu esimerkiksi kotielämän kuormittavuudesta, on eri ilmiö. Yksityiselämän kriiseillä on hyvin pieni vaikutus työuupumukseen. Ne altistavat lievästi työuupumusoireille, mikäli työolotkin koetaan kuormittaviksi. Sen sijaan työuupumus voimistaa kokemusta kotielämän kuormittavista vaatimuksista. Täytyy palaa, jotta voi palaa loppuun

Työuupumus-keskustelu tuli Suomeen 1980-luvun lopulla, jolloin puhuttiin loppuunpalamisesta burnout-termin karheana käännöksenä. Englanninkieliseen käsitteeseen sisältyy ”ovelasti” ajatus työuupumuksen syntymekanismista: työn palo sisältää mahdollisuuden, että työ vie mukanaan voimien ehtymiseen asti. Väsymystä joka ei väisty lepäämällä

Keskeisiä työuupumuksen merkkejä ovat jatkuva, uupumusasteinen väsymys, ammatillisen itsetunnon lasku ja kyynistymisen tunne. Oman työn merkitys katoaa ja tavallisistakin tehtävistä on vaikea suoriutua. Työpäivät venyvät ja voimien ehtyessä suojamekanismiksi tulee kyynistyminen. Kun virkistävät kokemukset jäävät pois, väsymys syvenee.

Lisäksi työuupumukseen on liitetty muistin pätkiminen, mielialojen heittelyt, unihäiriöt, päänsärky, oudot iho-oireet tai keskittymiskyvyn puute. Työuupumuksella on yhteyksiä masennukseen. ”Pillahdin itkuun palaverissa”

Elimistö antaa merkkejä uupumuksesta – valitettavan usein kuuroille korville. Moni havahtuu vasta romahdettuaan. Hallitsematon itku kesken palaverin voi kertoa pitkälle edenneestä työuupumuksesta. – Kuka tahansa voi uupua työssään. Ilmiö ei rajaudu tiettyyn ammattiin, asematasoon tai ikäryhmään. Eri alojen kuormittavuustekijät vaihtelevat toki, esimerkiksi potilastyö on omalla erityisellä tavallaan haasteellista, sanoo Hakanen. Tinginkö muusta työn takia?

– Työelämä on antamisen ja saamisen välistä tasapainoilua. Työ tuottaa palkitsevia kokemuksia, jos sen voimavaratekijät toimivat. Tällöin työssä on imua, joka tuo myönteisiä kokemuksia, kuten iloa työssä suoriutumisesta ja sitoutumisesta. Ne voimaannuttavat. Työn itsenäisyys, esimiehen tuki ja työstä saatu palaute lisäävät työn imua. Oikeudenmukaisuuden tunne tukee työhyvinvointia. Korkeasti koulutettujen työtehtäviin kuuluu vapautta ja itsenäisyyttä, jotka lisäävät työn mielekkyyden kokemusta, mutta voivat olla myös ansoja. Samaten luottamusmiehen tehtävät ovat toisaalta antoisia, toisaalta kuormittavia, mikä on hyvä tiedostaa. – Jos työ tuntuu jatkuvasti vievän enemmän kuin se antaa, pitää pohtia, missä mennään. Yli 50-tuntinen työviikko kerryttää kroonista väsymystä ja nostaa työuupumusriskiä, vaikka työ olisi palkitsevaa. Jokainen tarvitsee lepoa ja palautumista, joten rajoja pitää asettaa innostavassakin työssä!

Vastuuta hyvinvoinnista ei voi ulkoistaa

Yksilö on aina viime kädessä vastuussa itse omasta hyvinvoinnistaan. Siksi on hyvä tiedostaa työuupumuksen oireet ja torjuntakeinot. Jos tunnistaa itsessään uupumuksen merkkejä, asia tulee ottaa esiin esimiehen kanssa ja hakeutua tarvittaessa työterveyshuoltoon. Myös työsuojeluvaltuutetun kanssa voi keskustella. Toipuminen vaatii aikaa

Hakasen mukaan työuupumuksesta toipumista on tutkittu melko vähän, mutta tiedetään, että se on hidas, monivaiheinen prosessi. Toipuminen voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. – Työuupumuksen aiheuttanut tilanne pitää katkaista ensin. Hoidoksi tarvitaan riittävästi lepoa sekä tarvittaessa ammattiapua tai lääkitystä. Vasta riittävän irtioton ja levon jälkeen on mahdollista käsitellä tilannetta, joka johti työuupumukseen. Työhön paluun on tuettava toipumista: on pohdittava työtehtävää ja työpaikan tilannetta. Muutoksia tarvitaan lähes aina, sillä paluu samaan työpaikkaan ja tehtävään ei yleensä edistä toipumista. Asioista kannattaa puhua

Hakanen kannustaa suoraan puheeseen työyhteisössä. Liiallinen hienotunteisuus työtoveria kohtaan on karhunpalvelus: uupumuksen partaalla oleva hahmottaa usein huonosti tilanteensa tai kieltää uupumuksen eikä jaksa hakea ratkaisuja. Käytöksen muutokset kielivät usein työuupumuksesta: jos seurallinen henkilö eristäytyy tai idearikkaasta ihmisestä tulee työpaikan virallinen vastarannan kiiski, on hyvä ottaa puheeksi jaksaminen. – Irrallinen heitto jaksamisesta ei toimi, vaan on oltava valmis keskustelemaan asiasta ja ratkaisumahdollisuuksista. Jos haluaa tukea työtoveriaan, sävyn on oltava rakentava, muistuttaa Hakanen. RS Akavalainen 2 | 2009

Kahta puolta Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on ilmoittanut, ettei kunnilla ole varaa palkankorotuksiin. JUKOn puheenjohtajan Erkki Kangasniemen mukaan nollalinjasta ei neuvotella.

– Kuntatalouden tilanne on pahassa syöksykierteessä. Kun vuosien 2010–2011 odotetaan olevan kunnille taloudellisesti vaikeimmat, ei näköpiirissä ole tilannetta, missä olisi varaa palkankorotuksiin, sanoo Jalonen. Nykyiset kuntasektorin sopimukset ovat voimassa vuoden 2010 tammikuun loppuun. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ei lähde edes neuvottelemaan nollalinjasta. – On mahdotonta saada ratkaisua aikaan nollalinjasta, hän sanoo. Keväällä vai syksyllä?

Myös toiveet julkisen sektorin neuvottelujen aikaistamisesta ensi syksyltä tälle keväälle voidaan Kangasniemen mukaan unohtaa. – Kun koko teollisuuden kenttää ja palvelualoja kattavaa ratkaisua ei tule, ei edes teoriassa löydy eväitä siihen, että neuvotteluja voitaisiin varhentaa. Markku Jalonen pitää todennäköisenä, että neuvottelut käydään syksyllä. Neuvottelujen aikaistaminen on kuitenkin työnantajapuolelle mahdollista. – Jos teollisuuden isot alat saavat sopimukset ennen kesälomia, kuntatyönantajalla ei ole periaatteellista estettä aikaistaa neuvotteluja. Maan hallitushan on vedonnut kunta-alan osapuoliin ja viitannut siihen, että varhain tehtyjä maltillisia ratkaisuja voidaan tarvittaessa tukea. Erkki Kangasniemi arvostelee kovin sanoin hallitusta veroratkaisujen ja kuntien valtionosuuksien kytkemisestä palkkaratkaisuun. –Toiminta on vastuutonta. Hallitus syyllistää törkeällä tavalla kunnan työntekijöitä, kun kaikkien kuntien saamat valtionosuudet kytketään siihen, millaista palkkaa maksetaan kunnan työntekijöille. Hallitus on koplannut myös veroratkaisut niin, että kai-

Akavalainen 2 | 2009

kille suomalaisille voidaan antaa veronalennuksia, jos kunnan työntekijät suostuvat pieniin palkkoihin. Hyvä vai huono palkkataso?

Kangasniemi pelkää, että palkankorotusten jäädyttäminen heikentää entisestään kuntasektorin mahdollisuuksia houkutella töihin koulutettua väkeä. – Jo nyt kunnissa on paineita siihen suuntaan, että koulutettu väki siirtyy muualle töihin. Pitkällä aikavälillä kunta ei ole lainkaan kilpailukykyinen työnantaja koulutetulle väelle. Siitä syystä on myös kuntien edun mukaista, että niillä on kilpailukykyiset palkat. Markku Jalonen tyrmää Kangasniemen väitteet. – 2000-luvun puolivälin jälkeen kunnissa on ollut useana vuonna paras ansiokehitys koko työmarkkinasektorilla. Voimassa olevalla sopimuskierroksella tuli isoja lisäpotteja, jotka on kohdennettu naisvaltaisille koulutetuille aloille. Kunta-alan tulevia neuvotteluja vaikeuttaa vielä Tehyn erillinen pöytäkirja, joka on voimassa vuoden 2011 loppuun. Se takaa tehyläisille palkankorotukset myös tulevina vuosina. Jalosen mukaan kuntatyönantajan tavoitteena on poistaa erot sovittelulautakunnan ns. Tehy-pöytäkirjan ja kunta-alan yleisen (KVTES) sopimuksen väliltä. Hän ei kuitenkaan suostu ottamaan kantaa siihen, miten jo sovittujen Tehyn palkankorotusten ja kuntatyönantajan esittämän nollalinjan erot sovitellaan. Erkki Kangasniemen mukaan sopimusta on mahdotonta tehdä, ennen kuin Tehylle löydetään paikka virallisessa neuvottelupöydässä. Toinen vaihtoehto on, että kuntapuolen pääsopijajärjestelmä hajoaa. Tehyn sopimus ja tuleva sopimus on kuitenkin saatava sovitettua yhteen. – Koulutettujen naisvaltaisten ryhmien kannalta tilanne on huono, sanoo Kangasniemi.

Uutta puhtia

yhteishankintakoulutukseen Yhteishankintakoulutuksen käyttö muuttuu aiempaa houkuttelevammaksi sekä työnantajille että siihen osallistuville henkilöille.

hteishankinnan kolmen tuotteen – RekryKoulutuksen, TäsmäKoulutuksen ja MuutosKoulutuksen – maksuosuudet työnantajalle laskevat ja käyttömahdollisuudet lomautustilanteessa laajenevat. TäsmäKoulutuksen 65 päivän enimmäiskestoraja poistuu. Myös yhteishankinnan käyttöä ammatillisia valmiuksia tukevaan koulutukseen helpotetaan. Työ- ja elinkeinoministeriö uusi työ- ja elinkeinohallinnon toimintaa sääntelevän ohjeistuksen yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa alkuvuonna. Ministeriö osoitti asian valmistelussa ja toimeenpanossa kiitettävää yhteistyöhalukkuutta sekä ripeyttä. Uudistuksen tavoitteena on lisätä yhteishankintakoulutuksen käyttöä. Erityisesti nykytilanteessa sen

toivotaan olevan työnantajille houkuttelevampi vaihtoehto kuin lomautukset tai jopa irtisanomiset. Uudistuksella tuetaan myös toistaiseksi lomautettujen ja irtisanottujen mahdollisuuksia työllistyä uudelleen. Korkeasti koulutetulle akavalaisille ryhmille uudistuksen paras anti on TäsmäKoulutuksen 65 päivän enimmäiskestorajan poistaminen. Näin esimerkiksi kesken jääneet korkeakouluopinnot on mahdollista suorittaa loppuun. Myös yksittäinen työntekijä voi ehdottaa työnantajalle koulutuksen järjestämistä yhteishankinnalla, vaikka lähtökohtaisesti koulutus on työnantajan tarpeita vastaavaa. Työntekijä tai henkilöstön edustaja voi myös olla mukana tekemässä koulutussuunnitelmaa. n RekryKoulutus on suunnattu työnantajille, jotka suunnittelevat uuden työvoiman rekrytointia. - työnantajan maksuosuus 30 %.

Elinkeinopoliittinen seminaari 2009

Tutkimus ja kehitys – EU:sta lisää tehoa? 7.5.2009 klo 13.00-15.30 Diana-auditoriossa, Erottajankatu 5

n TäsmäKoulutuksella voidaan kouluttaa työnantajan palveluksessa jo olevaa työvoimaa. - työnantajan maksuosuus vaihtelee koon ja koulutuksen tyypin mukaan ja on 20–75 %. Pieni työnantaja maksaa koulutuksesta suurta vähemmän. Yleiskoulutus on maksuosuudeltaan erityiskoulutusta halvempaa. n MuutosKoulutus kohdistuu erityisesti lomautustai irtisanomisuhan alaisiin henkilöihin.

Puhujina mm. Puheenjohtaja Matti Viljanen Akava Policy Advisor to the Director Bror Salmelin, Tietoyhteiskunta ja viestimet -pääosasto, Euroopan komissio Johtaja Hannu Kemppainen TEKES

- työnantajan maksuosuus 20 %. n Koulutuksen kustantavat työvoimaviranomainen ja työnantaja yhdessä. n Yhteishankintakoulutuksen minimikesto on 10 vuorokautta. Heikki Taulu

Tervetuloa! Ilmoittautumiset 27.4.mennessä : www.akava.fi/elinkeinopoliittinen_seminaari

Akavalainen 2 | 2009

Kuntien pääluottamusmiehiä kosiskellaan mukaan säästösopimuksiin Kun kuntien paineet säästää henkilöstömenoista kasvavat, yritetään takuumiehiksi värvätä jopa pääluottamusmiehiä. JUKO tyrmää kuntien menettelytavan.

Talouden alamäki on ajanut kunnat avaamaan kuluvan vuoden talousarvion ja etsimän sopivia säästökohteita. Jo kymmenet kunnat ovat päättäneet säästää henkilöstömenoista. Säästöjen suunnittelijoiksi ja kannattajiksi ne haluavat sitouttaa pääluottamusmiehet. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOon on alku-

vuonna tulvinut yhteydenottoja kunnista, kun hämmästyneet pääluottamusmiehet ihmettelevät kuntatyönantajan toimia. JUKO pitää toimintatapaa epäreiluna. – Pääluottamusmiehet eivät ole olleet mukana budjetin laadinnassa, eikä heitä voi velvoittaa etsimään leikkauskohteita palkkamenoista. Se, joka laatii budjetin, vastaa siitä, että siinä pysytään, muistuttaa neuvottelupäällikkö Simo Kekki. Pääluottamusmiehen tehtäviin ei muutoinkaan kuulu kunnan taloudesta huolehtiminen. Lomautusta myydään vaihtoehtona

Tarja Arkio

Pöyristyttävänä Kekki pitää tapaa, jolla kunnat tarjoavat lomautuksia vaihtoehtona muille säästötoimille, kuten lomarahan vaihtamiselle tai palkattomalle virkavapaalle. – Kunnat toimivat pitkälti saman kaavan mukaan. Ensin sitoutetaan pääluottamusmies säästötarpeeseen. Sitten tarjotaan lista eri vaihtoehdoista, ja pyydetään luottamusmiestä valitsemaan niiden tai lomautusten välillä, ikään kuin lomautukset olisivat valintakysymys.

Akavalainen 2 | 2009

JUKOn pääluottamusmiesten linja on pitänyt, vaikka työnantajan painostus on ollut kovaa. – Ja pitää jatkossakin, vakuuttaa neuvottelupäällikkö Simo Kekki.

– Lomautukset eivät ole valinnainen säästötapa, koska niistä ei sovita. Lomautus on aina työnantajan yksipuolinen päätös. Työnantajan asia on päättää, onko säästötarve niin suuri, että lomautuksia tarvitaan, Kekki muistuttaa. Kuntien on Kekin mukaan hyvä muistaa, että lomauttaminen tuo aina kolhun työnantajakuvaan. Eikä lomautuksilla taloutta saada kuntoon. Kuka työt tekee?

JUKOn kanta säästötoimiin on yksiselitteinen: Paikallisia sopimuksia ei tehdä esimerkiksi lomarahan vaihtamisesta vapaaseen tai lomarahan lainaamisesta. Muutamissa kunnissa on tarjottu säästökohteina vapaaehtoisia palkattomia virka- tai työvapaita. JUKO ei suosittele niidenkään käyttöä. – Jäsenistöllämme on paljon sellaisia työtehtäviä, joista ei voi olla pois ilman sijaista. Esimerkiksi sosiaalialalla on tehtävä kiireellisiä päätöksiä, jotka kaatuvat auttamatta työkaverin päälle. On myös työntekijäryhmiä, kuten psykologit ja lastentarhanopettajat, joilla on valmiiksi täyttämättömiä virkoja ja kovat työpaineet. Vaarana on myös se, että esimerkiksi opetuslainsäädäntöä ei pystytä noudattamaan vajaalla henkilökunnalla. Pääluottamusmiehiin ei Kekin mukaan ole kohdistunut näin kovaa painetta sitten vuoden 1998. – Se oli edellinen suuri lomautusvuosi, toistakymmentä vuotta on ollut melko rauhallista. Nyt on ilmassa pahat merkit. Tarja Arkio

Suomalaiset naiset voivat olla

ylpeitä osaamisestaan

ähes joka toisella suomalaisella yli 25-vuotiaalla työssä käyvällä naisella on korkeakoulututkinto. Muissa Euroopan maissa vain joka kolmas työtä tekevä nainen on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Korkeasti koulutettujen naisten työllisyysaste oli 85 prosenttia vuonna 2007, kun kaikkien työssäkäyvien naisten työllisyysaste oli 68 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana naiset ovat kasvattaneet osuuttaan myös johto- ja esimiestehtävissä. 1990-luvun puolivälis-

sä korkeaa koulutusta vaativissa johto- ja esimiestehtävissä toimivista naisia oli joka viides. Nyt joka kolmas on nainen. Korkeasti koulutettu nainen haluaa yhtä innokkaasti kuin mieskin edetä parempaan asemaan omalla työpaikallaan. Lähes joka toinen vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittanut nainen pitää ura- ja etenemismahdollisuuksia tärkeinä. Naisista peräti 65 prosenttia pitää kehittymistään nykyisessä työssään erittäin tärkeänä, miehistä vastaavasti 55 prosenttia.

Korkeasti koulutetuista naisista 80 prosenttia ja miehistä 76 prosenttia on viimeisen vuoden aikana osallistunut noin viikon mittaiseen työnantajan kustantamaan palkalliseen koulutukseen. Miehiä on kuitenkin koulutettu noin päivän enemmän kuin naisia. Lähde: Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen vuoden 2008 aineisto ja Työvoimatutkimukset, EU:n Työvoimatutkimus 2007. Ulla Aitta ja Päivi Knuuttila

Naisten osuudet palkansaajista sosioekonomisen aseman mukaan, %

Työllisyysaste iän mukaan, 2007. (15-64-v. työlliset/väestö)

1995

2007

Yhteensä

51%

Ylemmät toimihenkilöt yht:

44%

45%

Johtotehtävissä toimivat

21%

30%

Valmistelu-, esittely,- tutkimus yms.

28%

33%

% 100 Korkeasti koulutetut 90

Opetustehtävät

63%

66%

Muut ylemmät toimihenkilöt

55%

54%

Alemmat toimihenkilöt yht:

73%

74%

Työntekijät yht:

33%

30%

Kaikki

60 50

Kuinka tärkeää on kehittyä nykyisessä työssä 2008? (Kokoaikatyössä olevat)

Vastaajien lkm

Korkeasti koulutetut Yhteensä

60%

36%

03%

986

Miehet

55%

41%

04%

463

Naiset

65%

33%

03%

523

30 20 10 0 Alle 20

Erittäin tärkeää

Melko tärkeää

20-29

30-39

40-49

50-59 60-64

Ei kovinkaan tärkeää

Akavalainen 2 | 2009

Akava jatkaa kasvuaan Akavalaisten liittojen jäsenmäärä kasvoi 8 % vuodesta 2008. Akavassa on nyt lähes 540 000 jäsentä.

äsenistössä on saman verran miehiä ja naisia. Akavalaisten työpaikat sijoittuvat puoliksi yksityiselle ja puoliksi julkiselle sektorille. Akava on myös merkittävä opiskelijajärjestö. Sen jäsenjärjestöissä on kaikkiaan 100 000 opiskelijajäsentä. Maahanmuuttajataustaisten akavalaisten lukumäärä on kasvanut lähes kolmanneksella viime vuodesta. Yrittäjäjäsenten määrä lisääntyi 13 prosenttia eli kahdellatuhannella. Akavassa on nyt 33 jäsenjärjestöä. Vuodenvaihteessa alkoi kolmen uuden järjestön – Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ, Päällystöliitto ja Kuntien Tekniset KTK – jäsenyys Akavassa. Aktiivinen jäsenhankinta tuo kasvua

– Osaltaan lukumäärän kasvua selittää laman uhka, joka kasvoi vuoden 2008 lopussa. Merkittävin syy näin suureen kasvuun on kuitenkin uusien liittojen hakeutuminen akavalaiseen yhteisöön. Liittojen aktiivista jäsenhankintaa ei toki voi unohtaa, varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Tämän päivän opiskelija on huomisen palkansaaja, kuvailee johtaja Risto Kauppinen Akavasta. Perinteinen akavalainen koulutus- ja ammattikuntapohjainen järjestäytymisperiaate on osoittautunut kestäväksi, mutta sen rinnalla kulkee asematason mukaan järjestäytyminen. Liittojen jäsenhankintavastaavat pitävät yhteisiä tapaamisia kuusi kertaa vuodessa. – Verkosto on todella hyödyllinen, koska näin jäsenhankintaa ja -pitoa voidaan kehittää yhdessä 30

Akavalainen 2 | 2009

toisilta oppien. Vahvan sysäyksen antoi myös viime keväänä julkaistu selvitys akavakelpoisten järjestäytymisestä. Se ohjaa liittojen jäsenhankintaa sinne, mistä potentiaalia löytyy, selvittää Kauppinen.

Akavalaiset ovat jo lukumääränsä vuoksi merkittävä ryhmä suomalaisessa yhteiskunnassa. Akavan jäsenkunta on tärkeä veronmaksajien joukko ja yhteiskuntavastuun kantaja. Kampanjat tukena

Opiskelijoiden suuri yhteinen ponnistus on jokasyksyinen Akava Camp -kierros. Työelämätietouden lisäksi tarjotaan tietoa järjestäytymisen tuomista eduista ja turvasta. Keväällä opiskelupaik-

koja kierretään Harjoittelumanifestin merkeissä. Jäseniä sitouttavana kampanjana järjestettiin viime syksynä kuudessa kaupungissa Muutoskisa-kampanjatapahtuma, joka oli tarkoitettu työelämässä toimiville akavalaisille. Lukumääräisesti jäsenmääräänsä kasvattivat viime vuonna akavalaisista liitoista eniten Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Akavan Erityisalat ja Tradenomiliitto. Suhteellisesti suurimman jäsenmäärän kasvun saavuttivat Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL sekä Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat. Suurin akavalaisista liitoista on edelleen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ yli sadallatuhannella jäsenellään. Pienin on Akavan Yleinen Ryhmä AYR, jossa on alle 900 jäsentä. Naisia ja miehiä yhtä paljon koko jäsenkunnassa

Akavan koko jäsenkunnassa on yhtä paljon naisia kuin miehiä. Yksittäisen liiton jäsenkunnan joukossa on yhtä paljon naisia ja miehiä esimerkiksi Suomen Laki-

Akavan kymmenen kärki – suurimmat jäsenliitot jäsenmäärineen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Tekniikan Akateemisten Liitto TEK Uusi Insinööriliitto UIL Suomen Ekonomiliitto SEFE Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ Tradenomiliitto TRAL Akavan Erityisalat Suomen Lääkäriliitto Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia Suomen Lakimiesliitto

117 828 69 881 62 146 46 645 26 988 23 117 22 566 21 996 19 840 15 582

Akavalaisten työnatajat 2009, %

(+ 11

0) 90

1000 jäsentä

90 0) (+ 39 30

Akavan jäsenmäärän kehitys 1999-2009

(+ 24

(+ 12

(+ 14

(+ 18

(+ 15

(+ 13

(+ 15

537 550 386 498 500 461 436 448 450 409 424 391 400 360 375 350 300 250 200 150 100 50 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Akavan jäsenmäärän kasvu on ollut tasaista.

miesliitossa ja Suomen Ekonomiliitossa. Osa liitoista on kuitenkin edelleen naisvaltaisia, esimerkiksi Akavan Erityisalat (naisten osuus 82 %), Diakoniatyöntekijöiden Liitto (95 %), Suomen Työterveyshoitajaliitto (93 %). Vastaavasti miesvaltaisia liittoja ovat Päällystöliitto (miesten osuus 99 %), Upseeriliitto (99 %), Driftingenjörsförbundet i Finland (94 %) ja Uusi Insinööriliitto (88 %).

tia toimii päätoimisina ammatinharjoittajina ja yrittäjinä. – Akavassa haluamme, että korkeasti koulutettu menestyy työelämässä siihen katsomatta, toimiiko hän palkansaajana vai yrittäjänä, vakuuttaa elinkeinopoliittinen asiamies Mats Nyman. Hän muistuttaa, että on aina tärkeää huolehtia työttömyysturvasta joko palkansaaja- tai yrittäjäkassassa.

Yrittäjäjäsenten määrä kasvaa

Johtaja Risto Kauppinen pitää Akavan strategiaa merkittävänä yhteisen suunnan näyttäjänä, joka tiivistää akavalaisia rivejä. Se vahvistaa yhtenäisyyttä ja luo pohjaa jäsenmäärän jatkuvalle kasvulle.

Akavan yrittäjäjäsenten määrä lisääntyi 13 prosenttia eli kahdella tuhannella. Akavassa on nyt 18 000 ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsentä, joista 60 prosent-

Menestystä ja turvaa yhdessä

Yksityinen 49 % Seurakunta 1 % Valtio 12 % Kunta 34 % Itsensä työllistävät 3 %

Akavan jäsenet jakautuvat tasaisesti yksityisen ja julkisen sektorin työpaikkoihin.

– Akavan strategia korostaa, että Akavan jäsenten edunvalvonta hoidetaan hyvin koko jäsenyyden ajan. Tärkeintä on toimia jäsenen asialla ja luoda jokaiselle akavalaiselle menestystä ja turvaa yhdessä, tiivistää Risto Kauppinen. Hän muistuttaa, että työuran eri vaiheissa tarvitaan erilaisia palveluja, joiden saatavuuteen akavalaiset liitot ovat panostaneet. Lisäksi eri ammattialojen ja toimialojen erityispiirteet tunnetaan hyvin Akavan jäsenliitoissa, mikä on yksittäisen jäsenen kannalta keskeinen etu. Ritva Siikamäki

Osaamisen kehittämiseksi Akava-akatemia Akava-yhteisössä toimivien palkollisten ja vapaaehtoisten osaamisen kehittämiseksi käynnistetään syksyllä 2009 Akava-akatemian kurssitoiminta. Akava-akatemia tarjoaa tarpeellisia tietoja ja taitoja kaikille tiedonjanoisille. Ohjelmassa on sekä peruskursseja perehdytykseen että yhteen aiheeseen paneutuvia syventäviä kursseja. Syventävillä kursseilla pureudutaan Akavan tavoittei-

siin eri politiikka-alueilla. Luennoinnin lisäksi vuorovaikutteinen koulutusmalli lähentää yhteisön eri organisaatioissa toimivia toisiinsa. Sisäisten kurssien rinnalla Akava-akatemian kurssilautanen suosittelee ulkopuolisten tarjoajien koulutuspaketteja. Yhteistyötahoina suunnitteluvaiheessa ovat olleet TJS, Via Group ja Infor. Ideana on, että myös niiden järjes-

tämillä kursseilla ryhmät saadaan täyteen akavalaisia ja siten sisältö olisi vahvasti räätälöity omiin tarpeisiimme sopivaksi. Seuraava Akavalainen kertoo lisää Akava-akatemiasta. Kurssiohjelmasta lähetetään pian lisätietoa jäsenjärjestöille. Ajan tasalla olevan tiedon löydät jatkossa myös Akaverkosta. Risto Kauppinen Akavalainen 2 | 2009

Nimityksiä Opiskelijatoiminnalla uudet luotsit

Maria Ranta

Tuomas Meriniemi

Hallinto- ja musiikkitieteiden ylioppilas Maria Ranta aloitti helmikuussa Akavan opiskelija-asiamiehen tehtävässä. Hänen toimenkuvaansa kuuluu mm. opiskelijoiden edunvalvonta, AOVAn sihteerin tehtävät ja akavalaisen opiskelijatoiminnan koordinointi. Koulutusta vastaavan työn löytyminen on asia, jonka merkitystä ei voi Rannan mukaan vähätellä. – Työllistyminen – nimenomaan laadullinen työllistyminen – onnistuu, kun korkeakoulutus on määrällisesti ja laadullisesti huolellisesti organisoitua. Jokaisen opiskelijan on saatava nauttia aktiivisesta opintoja työelämäohjauksesta ja tunnettava sekä opiskelu- että työelämäkentän pelisäännöt. – Akavalaisten liittojen ja myös minun tehtävänäni on edistää näiden asioiden toteutumista ja edesauttaa opiskelijan arjesta selviämistä. Näin tehdään, jotta opiskelijalla on syytä hymyillä ja pitää huolta itsestään sekä opiskeluaikana että valmistumisen jälkeen. Ranta on aikaisemmin työskennellyt mm. Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan pääsihteerinä ja toiminut aktiivises-

ti opiskelijajärjestöissä. Hänet tavoittaa sähköpostilla maria.ranta@akava.fi ja puhelimitse 050 341 4871.

AOVAn uusi puheenjohtaja Tuomas Meriniemi aloitti tehtävässään jo tammikuussa. Meriniemi luotsaa valtuuskuntaa ja sen työjaostoa. – AOVAn rooli korostuu nykyisessä taloustilanteessa. Opiskelijoiden siirtyminen työelämään on haasteellisempaa kuin aikoihin. Työelämätietouden pitää olla kohdallaan, sanoo Meriniemi. Hän korostaa, että AOVAn on työskenneltävä juuri valmistuneiden ja valmistumassa olevien korkeakouluopiskelijoiden ongelmien ratkaisemiseksi. – Aion pitää huolta siitä, että akavalaisten opiskelijoiden ääni kuuluu sekä Akavan sisällä että sen ulkopuolella, summaa Meriniemi. Meriniemi on ollut Akava Satakunnan opiskelijaedustaja vuodesta 2005 ja Tekniikan Akateemisten Liiton opiskelijayhdyshenkilö Porissa vuodesta 2006. Hänet tavoittaa sähköpostilla tuomas. meriniemi@akava.fi ja puhelimitse 050 538 5482.

Emerituspuheenjohtaja Juhani Salminen in memoriam Akavan emerituspuheenjohtaja Juhani Salminen menehtyi 22.2.2009. Hän syntyi 1933, opiskeli juristiksi ja teki monta uraa yhteiskunnassa: Akavassa, työeläkejärjestöissä ja historiankirjoittajana. Salminen toimi Akavan puheenjohtajana 1966–1970 ja varapuheenjohtajana 1963–1966. Puheenjohtajana hän neuvotteli Akavalle paikan neuvottelupöytiin ja ensimmäisen tulopoliittisen sopimuksen allekirjoittajaksi 1968. Tehtävä ei ollut helppo, kun muistaa, että jäsenmäärä oli tuolloin alle 40 000. Juhani Salmisen ajattelun taustalla oli ajatus yhdessä teke32

Akavalainen 2 | 2009

misestä. Hän teki Akavassa myös merkittävän työn yhteiskuntasuhteiden parantamiseksi. Kaiken perustana olivat luottamukselliset henkilökohtaiset suhteet. Akavan puheenjohtajan tointa Salminen hoiti sivutoimisesti, ja työskenteli Työeläkelaitosten liitossa ja Eläketurvakeskuksessa. Hän jatkoi uraansa ansiosidonnaisten eläkejärjestelmien kehittäjänä Ilmarisen toimitusjohtajana 1975–1991 ja lukuisten eläkekomiteoiden ja -toimikuntien puheenjohtajana. Juhani Salminen harrasti Suomen historiaa. Hän keskittyi toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja asioihin, joilla Suomi

säilytti itsenäisyytensä. Aiheesta hän kirjoitti kolme kirjaa. Neljäs, asevelisosialisteista kertova kirja jäi valitettavasti kesken. Risto Piekka Akavan emerituspuheenjohtaja

Lapin akavalaisilla paljon vastuuta Vaikka Lapissa ei ole määrällisesti paljoa akavalaisia, heidän merkityksensä alueen kehittämisessä on suuri. – Lapissa asuvat akavalaiset ovat monialaosaajia, heidän vastuullaan on useita asioita. Aluetoiminnan problematiikka on täällä erilainen kuin isoissa kasvukeskuksissa, missä vastuuta voidaan jakaa, korostaa aluetoimikunnan sihteeri, tutkija Maarit Pallari. – Samalla toiminta on hyvin haavoittuvaista. Jos esimerkiksi kunnan johtava lääkäri jää virkavapaalle tai vaihtaa paikkakuntaa, lähtee samalla kaikki Akavan aluetoiminnalle tärkeä tieto ja osaaminen. Paikkaa ei välttämättä täytä kukaan, joka tuntisi alueen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvät asiat ja taustat. Myös akavalaisten oman osaamisen ylläpito ja kehittäminen on pohjoisessa haastavampaa. – Jos ihmisiä nyt vähennetään tuottavuusohjelman ja muiden päätösten takia, katoaa pohjoisesta akateeminen pääoma. Samalla kouluttautumismahdollisuudet murenevat ja omat verkostot kuihtuvat.

dessa myös täällä tehtäviin päätöksiin. Kaikkea ei tarvitse ottaa annettuna, päätöksiin voidaan vaikuttaa hyvissä ajoin. Pallari pitää tärkeänä, että myös keskusjärjestö tukee aluetoimikuntien toimintaa. – Pitäisi miettiä, miten alueiden resurssit saadaan keskusjärjestön käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Eri puolilla Suomea asuvat akavalaiset ovat valtava voimavara. TE-toimikunnat aktivoivat

Uutta potkua Lapin aluetoimikunnan työhön on tuonut muun muassa yhteinen seminaarisarja, joka käsittelee arjen, kansalaisen ja esimiehen turvallisuutta. Myös vuoden alussa nimetyt uudet TE-

toimikunnat ovat saaneet ihmisiä toimimaan. – Akavalaisia saatiin samalla mukaan elinkeinojen kehittämiseen. Painopiste siirtyi lausuntojen lukemisesta toiminnan tasolle. Nyt pystymme oikeasti vaikuttamaan. Tällaisia ihmisiä aktivoivia ratkaisuja kaivataan lisää, Pallari korostaa. Aluetoimikunta on julkaissut myös Laatua Lapin takia –strategian, jossa esitetään keinoja turvata lappilaisten hyvinvointi. Kuluvana vuonna on lappilaisten vuoro järjestää Puolen Suomen seminaari. Edunvalvontatyössä keskitytään mm. korkeasti koulutettujen aikuiskoulutusmahdollisuuksien parantamiseen ja kohtaanto-ongelman selvittämiseen. TA

Hallinnon taakka kasvaa

Resurssien vähenemisen Pallari on kokenut myös työskennellessään tutkijana kotimaassa ja ulkomailla soveltavan tutkimuskeskuksen palveluksessa ja perustutkimukseen keskittyvässä yliopistossa. Tutkijoiden työstä yli puolet kuluu hallinnollisten töiden suorittamiseen, mikä johtaa työajankäytön vinoutumiseen. Päätöksenteon monimutkaisuutta ja haasteellisuutta lisää se, että tutkijoiden työkenttänä on koko Euroopan unioni. – Meidän tulisi olla vahvemmin mukana muiden EU-maiden viranomaisille tehtävässä yhteistyössä, joka vaikuttaa tulevaisuuAkavalainen 2 | 2009

Tutkittua Työajan ennakointi helpottaa perheiden arkea n Mia Tammelinin maaliskuussa hyväksytty väitöstutkimus osoittaa, että mitä paremmat mahdollisuudet työntekijällä on vaikuttaa omiin työaikoihinsa, sitä helpompaa on työn ja perhe-elämän yhdistäminen. Perheen arkea helpottaa myös se, että työaika on ennakoitavissa. – Siirtyminen kohti 24/7 yhteiskuntaa ja työ-

ja ei-työajan välisen rajan liudentuminen vaikuttaa siihen, että työajan ennakointi on jatkossa yhä tärkeämpää työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta, Tammelin sanoo. Työ on yhä kiireisempää ja vaikutusmahdollisuudet työaikaan ovat lisääntyneet, mutta työajan ennustettavuus on hankalaa; työntekijöitä

tavoitellaan usein työasioissa työajan ulkopuolella. Naiset tekevät yhä useammin vuorotyötä ja työn tahti on kiireinen, yhä useampi miehistä puolestaan tekee pitkää työpäivää. Tutkimuksesta kävi ilmi, että perheen kalenteria koordinoi useimmiten nainen. Tammelinia kiinnostaa, pysyykö tämä rooli naisilla ja jos pysyy,

niin mitä se merkitsee työelämässä naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle. Uhkana on, että naisten ja miesten välinen epätasa-arvo kasvaa. www.jyu.fi

80-lukulaiset 90-lukulaisia nopeammin työuralle n Vuonna 1985 valmistuneet kiinnittyivät pysyviin työsuhteisiin nopeammin kuin 1995 valmistuneet. Tämä käy ilmi Anne Rouhelon väitöstutkimuksesta, joka hyväksyttiin Turun yliopistossa helmikuussa. Työttömyys tai koulutustasoa vastaamattomat tehtävät kohtasivat useammin 1995 valmis-

tuneita. Myös heidän liikkuvuutensa oli suurempaa ja määräaikaiset työsuhteet yleisempiä myös uran myöhemmissä vaiheissa. Työllistymisvaikeudet kasvoivat 1990-luvulla, koska korkeakoulutettuja valmistui enemmän, taantuma vähensi työvoiman kysyntää ja pinnalle nousi tehokkuusajattelu.

Sen sijaan suhdannetilanne 1980-luvulla oli hyvä, työtä oli tarjolla ja työvoiman kysyntä julkisella sektorilla kasvoi. Rouhelon väitöksestä käy ilmi, että vuonna 1995 valmistuneet työllistyivät useammin organisaation sisäisten työmarkkinoiden kautta, tutun työnantajan kutsumana tai henkilökoh-

taisen kontaktin kautta. Vaikka sukulaisilla ja ystävillä olisi halukkuutta auttaa työnhaussa, työllistymisen kannalta parempia kontakteja ovat työn ja opintojen kautta muodostuneet kontaktit.

sen yhtäläisyydet ovat liikuttavan suuret, sanoo Suoranta. Suoranta kyseenalaistaa työmarkkinahistorian tulkinnan, jonka mukaan työmarkkinakäytännöt ovat luoneet kaikille sopimusten solmimisten myötä turvaa tai vakaat ansiotulot. Pätkätyö kun tuottaa edelleen taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta sekä työtätekeviä köyhiä. Palkkatyö

ei ole synonyymi hyvälle työlle, joka takaisi tekijälleen elannon. Suoranta toimii Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtajana. Hän oli vuoden 2009 alusta voimaan tulleen apurahansaajien sosiaaliturvauudistuksen keskeinen edistäjä.

www.utu.fi

Pätkätyö ei ole uusi ilmiö n – Pätkätyösuhteiden yleisyys ei historian valossa ole uusi ilmiö. Kyse on pikemminkin työmarkkinakäytännöstä, joka asettaa sukupuolet eriarvoiseen asemaan työmarkkinoiden hierarkiassa, sanoo aiheesta helmikuussa väitellyt Anu Suoranta. Suoranta tutki Halvennettu työ –väitöskirjaansa varten matalapalkka-aloilla Littoisten 34

Akavalainen 2 | 2009

verkatehtaalla työskennelleiden naisten työsuhteita 1920- ja 1930-luvuilla. Työnantaja kohteli naistyöntekijöitä miehiä selvästi huonommin. – Palkkaus oli epätasa-arvoista, työ oli organisoitu katkonaisesti – aivan kuten nykyisin osa-aikatyö ja pätkätyö. Tuon ajan yhteiskunnan, jossa ei ollut sopimuksia, ja nykyisen sopimusyhteiskunnan murentumi-

Nytt från Akava

Europa måste satsa på kunnande och kompetens n Bättre kvalitet i arbetslivet, satsningar på kunnande och kompetens, nya gröna jobb och en hållbar ekonomisk tillväxt. Det är Akavas centrala mål för EU under åren 2009–2014. Akava anser att kvaliteten i arbetslivet kan förbättras genom spelregler som skapar europeiska miniminivåer för arbetsrätt, arbetsmiljö och jämställdheten i arbetslivet. Akavas andra tyngdpunktsom-

råde är en höjning av kunnandet och kompetensen i Europa. Det är den centrala faktorn båda för att komma ut ur depressionen och upprätthålla kompetenskraften för enskilda arbetstagare och för EU-länderna. Därför bör de medel som reserveras för forskning, utbildning och innovationer i unionens budget åtminstone fördubblas. För det tredje bör EU befrämja utvecklingen av arbetsmarknaden

för gröna jobb, därför att klimatoch miljöproblemen tillspetsas allt mera. Detta förutsätter att alla arbetsplatser baseras på en hållbar utveckling. För det fjärde behöver unionen målinriktade stimulansåtgärder för att komma ur depressionen. En rättvis, men öppen ekonomi, som baserar sig på en hållbar utveckling, är det absoluta villkoret för arbetsplatserna.

Pensioneringsåldern höjs inte genom tvång n Regeringens ensidiga meddelande om att om att den ämnar höja pensioneringsåldern till 65 år upprörde löntagarorganisationerna. Akava var helt emot beslutet. - Att höja pensioneringsåldern var helt enkelt ett felaktigt beslut av regeringen. Arbetsmarknadens parter bör har rätt att delta i be-

redningar som gäller det inkomstbundna pensionssystemet, för det är löntagarna och arbetsgivarna som står för kostnaderna, sade Akavas ordförande Matti Viljanen. Regeringens pensionsbeslut höll endast i drygt två veckor. Löntagarorganisationerna och re-

Väl planerat är till hälften ogjort Under tiotalsår har det inom en del akavabranscher förekommet uppenbara missförhållanden gällande balanse mellan antalet utbildade och efterfrågan på arbetsmarknaden. Unga människor har utbildats för branscher där det inte finns arbetsplatser för dem. Det är inte till nytta för någon part om folk utbildas direkt till arbetslöshetsregistret eller måste ta arbete som inte motsvarar deras utbildning. Lyckligtvis håller man äntligen på att reformera prognossystemet för behovet av arbetskraft och utbildning. Under de senaste åren har man arbetat med en rapport och delrapporter gällande reformbehovet. Den senaste utvecklings-

rapporten ingår i politikprogrammet för arbete , företagande och arbetslivet, som utkom i början av april. Man kan omedelbart konstatera att det är en välgjord rapport. De önskemål som Akava framställt gällande prognossystemen är i stora drag uppfyllda i rapporten. Det betonas att prognoserna bör vara kontinuerliga och systematiska. Man erkänner även behovet av koordinering och dialog. Vi får hoppas att prognossystemen blir mer öppna, då man lyfter upp faktorer som genomskådlighet och oavhängighet på den nivå de förtjänar. Speciellt viktigt är det att man vid sidan av kvantitativa prognoser lyfter fram behovet av

geringen enades den 11 mars om åtgärder för att förlänga tiden i arbetslivet. Valet av medel omfattar inte en höjning av åldersgränsen för pensionering.

Ordföranden kvalitativa prognoser , det vill säga behovet av kunnande och kompetens. Nu får vi se hur den planerade reformen av prognossystemen omsätts i praktiken. Reformen av den långsiktiga arbetskraftsmodellen har under ledning av Statens ekonomiska forskningscentral redan fått en lovande början. Väl planerat är till hälften gjort, men å andra sidan även till hälften ogjort. Matti Viljanen Akavas ordförande

Akavalainen 2 | 2009