Akavalainen 4/2006 by Akava

Akavalainen Tiedotuslehti akavalaisille vaikuttajille

4|2006

Mikä työasia painaa lomalaista? Liittojohtajat vastaavat Akavalaiset käyttävät kotitalousvähennystä ahkerasti Palkkaohjelmat tuovat tulosta alipalkatuille

Pääkirjoitus

Akavalainen 4 |2006

4 6 8 10 12 14 15 16 18 20 21 22 23 24 25 26 27 28 30 31 32 33 34

Pottimalli poikii korotuksia akavalaisille Kotitalousvähennys kannustaa työllistämään Työmarkkinatutkimus 2005 valmistui EU-puheenjohtajuuskausi alkaa Työn mielekkyys laskussa Kolumni Viisi visaista Naisten eteneminen takkuaa edelleen Pätkätyö syö itsetuntoa Luottamusmiesten tiedonsaannista ei ratkaisua Tutkijoilla ongelmia työttömyysturvassa Pientyönantajilla vähän työsuhdeongelmia Akavalaisten täydennyskoulutus unohdettu Sisältö pitää ikääntyneet työelämässä Liittokokous Epävarmuus kalvaa palkansaajia Kirja-arvio Tutkittua Julkaisuja Opiskelijat Lyhyet Nimitysuutisia Nytt från AKAVA

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 faksi (09) 142 595 http://www.akava.fi Tiedotus faksi (09) 148 1140 Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Tarja Arkio tarja.arkio@akava.fi Toimituksen sihteeri ja taitto Tarja Paajonen, tarja.paajonen@akava.fi Käännökset Mona Hemmer ISSN 1795-8822

Akavalainen 4 | 2006

Nurinkurista

Kuultu on: suomalaisten osaamista pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin. Ei auta, että pellepelottomat keksivät kaikenlaisia vempaimia ja hyviä ideoita, jos niitä ei kyetä tuotteistamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että keksinnöistä ei synny tuotteita tai niitä ei saada kaupaksi. Eikä meillä hyödynnetä työelämästä poistuvien vuosikymmenten saatossa hankkimaa kokemustakaan. Tämä hiljainen tieto pitäisi saada kuuluvaksi, jotta nuorempien ei tarvitse pohtia asioita alusta alkaen tai tehdä samoja virheitä uudelleen. Entäpä nuoriso? Vastavalmistuneet ovat periaatteessa saaneet juuri ammennettua alansa uusinta tietoa. Suurin osa kuitenkin rimpuilee pätkätöissä, eikä kukaan voi odottaa, että ihminen antaa silloin parastaan. Uusimman osaamisen hyödyntäminen jää työpaikoilla vaillinaiseksi. Ajoittain meillä murehditaan sitä, että nuoriso kouluttautuu verovaroin maistereiksi Suomessa ja muuttaa sitten ulkomaille töihin. Yhtään niin paljon ei surkutella sitä, että monet täällä asuvat ulkomaalaiset ovat jo kouluttautuneet jonkin muun valtion kustannuksella ja me voisimme nyt hyödyntää heidän osaamistaan. Emme hyödynnä. Siitä todisteena ovat tohtoritason siivoojat tai taksikuskit. Työssä käyvien on jatkuvasti opeteltava uutta, mutta se tapahtuu työn ohessa tai koulutuksessa. Surullista on, että pitkään työttömänä olevat jäävät jälkeen yhä kiihtyvällä tahdilla. Heidänkin osaamisensa hyödyntämisessä on ongelmia. Vaan mitä meiltä oikein puuttuu? Ilmeisesti hyödyntämisen osaamista.

Ilmoitusmyynti AcaCom Media Oy, Myyntipäällikkö Osmo Ignatius gsm 041 515 5454, faksi 020 743 9909 Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Uusimaa Oy Seuraava lehti ilmestyy 27.9.2006 Kannen kuva: Kuvapörssi/ Peter Christopher

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Ylikoulutus on tuhlausta – työttömäksi koulutus tragedia Korkeasti koulutettujen työttömyys lähestyy huolestuttavasti 90-luvun lamavuosien tasoa. Kehitys on saatava pysähtymään. Korkea-asteen koulutuksen aloituspaikkamäärät on perattava huolella ja tehtävä niihin tarvittavat leikkaukset. Tilanne on kestämätön työttömäksi valmistuvalle opiskelijalle, mutta ei yhteiskunnallakaan ole varaa kouluttaa ihmisiä suoraan kortistoon. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on nyt noin puolet, alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden kaksi kolmasosaa maan keskimääräisestä työttömyydestä. Erot tutkintojen välillä ovat kuitenkin suuret. Jatkossa on tarkasteltava entistä enemmän myös työllisyyden laatua, ei pelkästään työttömyyttä. On kummallista, että Suomen on varaa kouluttaa ihmisiä tehtäviin, jotka eivät vastaa heidän koulutustasoaan. Tällainen ylikoulutus tuhlaa sekä yksittäisen ihmisen että koko yhteiskunnan resursseja. Vai halutaanko ylikoulutuksella tarkoituksellisesti heikentää korkeasti koulutettujen ansiokehitystä pitämällä heitä reservissä koulutusta vastaamattomissa töissä? AKAVA on työmarkkinatutkimuksessaan selvittänyt, että joillain aloilla koulutusta hyödyntämätöntä työllistymistä on huomattavan paljon. Esimerkiksi tradenomeista 14 %, sosiaalialan amk/ sosionomeista 9 % ja ekonomeista 5 % on työssä, jonka vaativuustaso on selvästi heidän koulutustasoaan alhaisempi. Kun mukaan lasketaan ne, joiden työt ovat osittain koulutusta vastaamattomia, päästään jo moninkertaiseen määrään. Tästäkään ei voi tehdä kuin sen johtopäätöksen, että joillain akavalaisilla aloilla korkeakoulujen aloituspaikkamäärät ovat pielessä. Näitä aloja ovat etenkin tekniset ja kau-

palliset alat. Koulutuksen resurssit ovat muutoinkin huonot, joten niitä ei pitäisi haaskata. Aloituspaikkamäärien kasvu on lisännyt opetushenkilöstön kuormitusta ja samaan aikaan opetukselta vaaditaan jatkuvasti yhä parempaa laatua. Koulutuksessakin on “parasta ennen” -päivämäärä. Jos valmistumisen jälkeen joutuu koulutusta vastaamattomaan työhön, ammattitaito rapistuu, minkä jälkeen on entistä vaikeampaa päästä omaa koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin. Uutta työtä haettaessa ei ole meriitti olla koulutusta vastaamattomassa työssä. Vaikka työnantajat vaativat työvoimareservejä, ei ole niidenkään kannalta hyvä, jos työntekijän työmotivaatio kärsii siksi, ettei työtehtävien vaativuus vastaa omia, pitkällä koulutuksella hankittuja taitoja. AKAVA on tähän mennessä ollut mukana tai rahoittanut useita tutkimusprojekteja, joissa on tarkasteltu koulutusta ja työelämän tarpeita. Tämän asian tutkiminen ei kuitenkaan voi olla ainoastaan etujärjestön tehtävä. Peräänkuulutankin opetus-, työ- ja valtiovarainministeriön hanketta, johon on saatava mukaan myös eri tutkimuslaitoksia. Tavoitteena pitää olla tulevaisuutta ennakoivaa tutkimusta koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeiden kohtaamisesta. Opetusministeriöllä ei ole muutenkaan ollut intoa puuttua korkeakoulujen resursseihin, opetushenkilökunnan uuvuttaviin työmääriin tai opiskelijoiden taloudelliseen asemaan. Maastamme on puuttunut jo aivan liian pitkään kokonaisnäkemys koulutusketjun toiminnasta. Tällä menolla Suomi ei jatkossa menesty globaalissa maailmassa.

Risto Piekka

Akavalainen 4 | 2006

Pottimalli poikii parhaiten korotuksia AKAVAn alipalkatuille

AKAVAn ajama pottimalli on kirinyt akavalaisten alipalkattujen ansioita ylös paremmin kuin tasa-arvoerä konsanaan. Johtaja Pekka Immeli on valmis hylkäämään koko tasa-arvoerän. Nykyisellään se ei aja koulutettujen etua. Birgitta Suorsa UP-uutispalvelu

Akavalainen 4 | 2006

Koulutettujen palkankorotusprosentit ovat olleet vuosikausia matalammat kuin muiden. AKAVAn talouspoliittisen yksikön johtaja Pekka Immeli huomauttaa, että palkansaajakeskusjärjestö SAK:n ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n ajama solidaarinen palkkalinja on ollut korkeasti koulutetuille turmiollinen. – Erot vuosittaisissa korotusprosenteissa voivat vaikuttaa pieniltä. Viidessä tai kymmenessä vuodessa ero kasvaa kuitenkin merkittäväksi, Immeli tähdentää. Palkansaajien alimman kymmenyksen palkat nousivat vuonna 2002 viisi prosenttia. Mediaani- eli keskipalkkoja korotettiin neljä prosenttia. Ylin kymmenys sai kolmen prosentin korotuksen. Samalla linjalla jatkaen kymmenen vuoden kuluttua alimman kymmenyksen palkat olisivat nousseet 63 prosenttia, keskipalkat 48 prosenttia ja ylimmät palkat 34 prosenttia. Immeli muistuttaa, että pienipalkkaisten akavalaisten palkka on kaikkien palkansaajien mediaanipalkan tasolla. – Tämä on ongelma. Solidaarinen palkkapolitiikka on nostanut akavalaisten palkkoja muita vähemmän. Sen takia AKAVA ei ole mallia kannattanut, hän toteaa. AKAVAn ajamassa pottimallissa sovitaan vain keskimääräisestä prosentuaalisesta palkankorotusraamista. Sitten sen jaosta neuvotellaan jokaisella sopimusalalla erikseen. Toiset voivat ohjata korotusvaraa palkkausjärjestel-

mien kehittämiseen, toiset laittaa sen yleiskorotukseen. Immeli muistuttaa, että kesäkuun alun palkankorotus oli AKAVAn tavoitteiden mukaisesti puhtaasti prosentuaalinen (1,4 %) ja mukana oli iso liittoerä (0,4 %). Lisäksi mukana oli edelleen tasa-arvoerä. Kokemukst pottimallia mukailevasta tulosopimuksesta ovat olleet niin hyviä, että AKAVAssa alipalkattujen asiaa ajetaan jatkossa sääntöjen mukaisesti neuvottelujärjestöjen JUKO:n ja YTN:n voimin.

Tasa-arvoerä joutaa multiin Naisvaltaisten alojen palkkoja on yritetty nostaa toistakymmentä vuotta tasa-arvoerillä, siis naispalkka- ja matalapalkkaerillä. Kokemukset ovat osoittaneet, että tasa-arvoerien tuotto on pääosin valunut ryhmille, joiden palkkataso on akavalaisten alipalkattuja matalampi. – Yritimme aikoinaan saada tasaarvoerään mukaan koulutuspalkkaerää. Se olisi nostanut nimenomaan alipalkattujen koulutettujen palkkoja. Yritys ei onnistunut ja AKAVA hautasi koulutuspalkkaerän, Immeli toteaa. Multiin joutaa Immelin mielestä myös naispalkkaerä.

Palkkaohjelmat tuovat tulosta – Akavalaisten alipalkattujen ansioita on saatu parhaiten ylös prosenttipohjaisilla korotuksilla ja erillisillä palkka-

ohjelmilla, Immeli toteaa. Valtion Valpas-, kuntasektorin Kunpas- ja kirkon Kirpas-ohjelmat ovat nostaneet akavalaisten alipalkattujen palkkoja merkittävästi. – Palkkaohjelman myötä kuntien työ- ja virkaehtosopimuksen piirissä olevien akavalaisten ansiot nousivat vuodesta 2003 vuoteen 2004 0,5 prosenttia enemmän kuin sopimusalalla keskimäärin. Immeli muistuttaa, että KVTES:n piirissä olevista akavalaisia on vain joka kymmenes. Suurin osa heistä toimii alipalkatuissa tehtävissä. – Palkkaohjelmille pitää saada jatkoa, Immeli linjaa.

Korotuslinja muuttui Sopimuskorotusten palkkalinja on viime vuosina selvästi muuttunut. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla vuosina 1995–1999 palkat nousivat eniten työntekijöillä ja toimihenkilöillä, vuosina 1999–2004 ylempien toimihenkilöiden ansiot nousivat parhaiten. Immeli ottaa esimerkiksi kuntasektorin sosiaalityöntekijät ja psykologit. Vuosina 1995–2003 sosiaalityöntekijöiden ansiot nousivat 28 prosenttia, psykologien 22 prosenttia. Kumpaisetkin jäivät jälkeen yleisestä ansiotasokehityksestä, psykologit myös kuntasektorin ansiokehityksestä. Huono palkkakehitys johtuu hänen mukaansa nimenomaan solidaarisesta palkkapolitiikasta. Kun vertailukohta asetetaan vuoteen 2000,

AKAVAN ERITYISALAT/KUVA-ARKISTO

Kunta-alalla on vihdoin luovuttu kirjastonhoitajien peruspalkkojen ylärajoista.

jolloin palkkapolitiikka uudistui, tilanne muuttuu. – Sosiaalityöntekijöiden palkat nousivat vuodesta 2000 vuoteen 2004 selvästi paremmin kuin muiden palkansaajien ja muiden kuntasektorin ryhmien. Muilla AKAVAn alipalkatuilla kehitys on samansuuntaista.

Solidaarisuus syvensi palkkakuoppaa Perinteinen palkkapolitiikka on kohdellut Immelin mielestä epäoikeudenmukaisesti koulutettuja. Markka- tai europainotteinen yleiskorotus, suuri tasa-arvoerä ja pieni prosentuaalinen liittoerä kasvattivat suhteellisesti eniten vähemmän koulutettujen ansioita. Tekstiiliteollisuuden ja yksityisten palvelualojen palkankorotusprosentit olivat selvästi suuremmat kuin korotukset keskimäärin. Immeli muistuttaa, että julkisen sektorin korotusprosentit jäivät alle keskiarvon. Sitä pienemmät palkankorotusprosentit oli kuntasektorin akavalaisilla alipalkatuilla, sitäkin pienemmät kuntien psykologeilla ja opettajilla. – Akavalaiset alipalkatut eivät

hyötyneet perinteisestä solidaarisesta palkkapolitiikasta, Immeli painottaa. Syy selviää, kun vertaa alipalkattujen ryhmiä. Vuonna 2003 akavalaisten naisten alin kymmenys sai 1 800 euroa kuussa. Se vastaa muiden mediaanieli keskipalkkaa. Korotusprosentit olivat matalapalkkaisille kovemmat kuin keskipalkkaisiksi luokitetuille akavalaisille alipalkatuille.

rajaa ei enää ole. – ”Markkinatilanteen” pitää vaikuttaa palkkoihin julkisellakin sektorilla. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöistä ja puheterapeuteista on pula. Veronmaksajan etu on, että laadukas palvelu pelaa. Kuntalaisten pitäisikin painostaa kuntapäättäjiä käyttämään liukumavaraa entistä tehokkaammin, Immeli yllyttää.

Kuntien liukumavarat käyttöön – Kun ajattelee vaikkapa lastentarhanopettajien palkkoja, ne ovat koulutukseen nähden ihan lytyssä verrattuna vähän koulutettuihin matalapalkkaaloihin. Koulutukselle ei ole annettu mitään lisäarvoa, Immeli toteaa. Hän tähdentää, että akavalaiset naiset eivät ole pieni ryhmä. Useampi kuin joka viides palkansaajanainen oli kolme vuotta sitten akavalainen. Sittemmin AKAVAn jäsenmäärä on kasvanut vauhdilla ja kasvu jatkuu. Immeli patistaa kuntia ottamaan käyttöön mahdollisuuden liu’uttaa palkkoja ylöspäin. Esimerkiksi kirjastonhoitajan peruspalkalle oli aiemmin määrätty ala- ja ylärajat, nykyään ylä-

Akavalainen 4 | 2006

TARJA PAAJONEN

Verotuksen kotitalousvähennys kannustaa akavalaisia työllistämään

Jopa joka kolmas Suomessa vuonna 2004 kotipalvelutyötä teettävä oli akavalainen. Tuoreen työmarkkinatutkimuksen mukaan verotuksen kotitalousvähennystä aikoo tänä vuonna käyttää yhä useampi. Päivi Knuuttila tutkija

Akavalainen 4 | 2006

– Kotitalousvähennykseen suhtauduttiin aikanaan turhan kriittisesti. Piikayhteiskunnalla pelottelu oli täysin turhaa, sillä kotitalousvähennys todella työllistää ihmisiä ja vähentää pimeästi tehtyä työtä. Sen osoittaa työministeriön kotitalousvähennyksen työllistämisvaikutuksia koskeva tutkimus, sanoo AKAVAn talouspoliittisen yksikön johtaja Pekka Immeli. Hänen mukaansa työllisyysasteen nosto vaatii ennakkoluulottomia ja uusia toimenpiteitä, joita maassamme ei ole ennen käytetty. Kun uudistuksesta on kulunut riittävästi aikaa, voidaan tutkimuksin selvittää toimenpiteiden todelliset vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ja julkistalouteen. – Työministeriön tutkimuksessa listattuja kehittämiskohtia tulee arvioida tosissaan, kun seuraavaa hallitus-

ohjelmaa rakennetaan. Pohdinnan arvoisia ovat mm. kotitalouksien mahdollisuus saada verovähennys välittömästi palvelun oston yhteydessä. Harkittava olisi myös vähennyksen ulottamista ATK-, digi-tv-, pito- ja juhlapalveluihin. Yksi keino voisi olla palvelujen tarjoaminen palkansaajille luontaisetuina, Immeli pohtii. – Jos verovähennystä laajennetaan taitavasti, voidaan yhä vahvistaa kotitalousvähennyksen työllistäviä vaikutuksia ja siten nostaa työllisyysastetta, Immeli sanoo.

Remontteja teetetään eniten Kaikista työvoimaan kuuluvista akavalaisista 18 prosenttia eli noin 56 000 henkilöä sai verotuksen kotitalousvähennyksen vuonna 2004. Voidaan ar-

vioida, että karkeasti joka kolmas kotipalvelutyön teettäjä oli akavalainen, sillä työministeriön tutkimuksen mukaan vähennystä käytti tuolloin yhteensä 156 000 taloutta. Akavalaiset tuntevat järjestelmän varsin hyvin, sillä vastaajista vain joka sadas ilmoitti ettei tiennyt kotitalousvähennyksen mahdollisuudesta. Odotetusti mitä suuremmat tulot vastaajalla, sitä todennäköisemmin palveluja oli ostettu. Innokkaimpia työn teettäjiä ovat olleet 35–50 -vuotiaat, lapselliset perheet ja ne, joilla työviikot olivat venyneet yli 40-tuntisiksi. Kolme neljästä oli saanut verovähennyshyödyn teetetyistä kunnossapito- tai perusparannustöistä. Joka kolmas vähennyksen saaneista oli hankkinut kotitalousapua, neljä prosenttia hoivatai hoitoapua. Kotitalousvähen-

Aikooko ostaa kotitalousvähennykseen oikeuttavia palveluita vuonna 2006, % Kaikki Ikä

10 23 39 28 Alle 35 35–50 Yli 50

03 15 53 29 12 25 35 28 10 28 35 26

Perhe Puolisot/lapsia* Puolisot/ei lapsia Yksinhuoltaja Yksin, ei lapsia Bruttopalkka, euroa/kk Alle 2101 (f10) 2101–3200 (f50) 3201–5490 (f90) Yli 5490 Työaika, tuntia/vko Alle 38 38–40 Yli 40

13 08 02 07

25 26 26 15

32 39 37 59

30 28 34 20

02 07 11 22

14 17 28 37

53 46 32 26

30 30 29 15

07 18 46 29 07 21 39 32 13 28 35 25

*) Lapsilla tarkoitetaan alle 17-vuotiaita kotona-asuvia lapsia

Kyllä varmasti Kyllä todennäköisesti

Ei Ei osaa sanoa

Lähde: AKAVA TMT, kokoaikatyössä olevat 2005

nyksen saaneista vastaajista 39 prosenttia ilmoitti, että vähennys ylsi vuonna 2004 maksimioikeuteen (1 150 euroa) tai sen yli. Kotitalousvähennyksellä odotetaan olevan tulevaisuudessa entistäkin työllistävämpi vaikutus. Joka kolmas kokoaikatyössä oleva akavalainen ilmoitti, että aikoo vuoden 2006 aikana ostaa kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä tai palvelua. Joka kymmenes ilmoitti, että tekee sen varmasti ja joka neljäs (23 %) piti aietta hyvinkin todennäköisenä. Niistä vastaajista, jotka verovähennystä aikovat hyödyntää, 71 % aikoo teetättää remonttitöitä, lähes joka toinen (46 %) kotitaloustöitä ja neljä prosenttia hankkia ulkopuolista apua omaisten hoitamiseen. Vaikka kotitalousvähennystä korotettiin vuodelle 2006, 44 % niistä, jotka aikovat teetättää töitä, piti vähennystä riittämättömänä.

Kotitalousvähennys vuoden 2006 verotuksessa: Mitä palveluita tai työtä aikoo ostaa iän mukaan, % Niiden osuus, jotka aikovat varmasti tai todennäköisesti käyttää kotitalousvähennysoikeutta hyväkseen vuonna 2006 iän mukaan Kaikki

33 %

Alle 35

18 %

35–50

37 %

49 6 82

Yli 50

38 %

36 2 0

100

Kunnossapito- tai perusparannustyö Kotitaloustyö Hoiva- tai hoitotyö Lähde: AKAVA TMT, kokoaikatyössä olevat 2005

Vuodesta 1997 kotona teetetyn työn kustannuksia on saanut osittain vähentää verosta ensin muutamilla alueilla ja vuodesta 2001 alkaen koko maassa. Vuonna 2006 työn tekeminen ei rajoitu enää omaan kotiin tai vapaa-ajan asuntoon. Esimerkiksi hoitotyötä voi teetättää muuallakin, vaikkapa etäällä asuvien vanhempien luona.

Akavalainen 4 | 2006

AKAVAn vuoden 2005 työmarkkinatutkimus

Jäsenkunta kasvaa

Työmarkkinatutkimuksen mukaan akavalaisia palkansaajia, yrittäjiä, opiskelijoita, perhevapaalla olevia ja eläkeläisiä oli vuoden 2006 alussa 461 000. Kasvua edellisestä vuodesta on kolme prosenttia. Työvoimaan kuuluvia akavalaisia oli noin 328 000, joista 54 % oli naisia. Päivi Knuuttila tutkija

AKAVA profiloituu muista palkansaajakeskusjärjestöistä jäsenkunnan korkean koulutuksen perusteella. Suomen työvoimasta vajaa kolmannes on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, akavalaisista 98 prosenttia. Vähintään ylempi korkeakouluaste on 60 prosentilla. Tutkinto on suoritettu keskimäärin 28-vuotiaana.

Osa-aikatyötä tekee harva Akavalaiset ovat tyypillisesti kokoaikatyössä (87 %). Osa-aikatyö ei ole kovin yleistä, vastaajista 7 prosenttia ilmoitti tekevänsä osa-aikatyötä. Osuutta kasvattaa yli 58 vuotta täyttäneiden kohdalla osa-aikaeläkeläiset. Kyseisessä ikäryhmässä 12 prosenttia ilmoitti tekevänsä töitä osa-aikaisesti osa-aikaeläk-

keen turvin. Työvoimaan kuuluvia, mutta väliaikaisesti pois työelämästä perhevapaiden, työvuorottelun tms. vuoksi oli neljä prosenttia. Työttömänä akavalaisesta työvoimasta oli kyselyhetkellä kolme prosenttia. Kahden edellisen vuoden aikana työttömyyttä oli kokenut joka kymmenes vastaaja keskimäärin 27 viikkoa. Työttömyysjaksot kohdistuivat erityisesti nuoriin sekä kyselyhetkellä epätyypillisissä töissä oleviin.

Julkinen ja yksityinen tasoissa

Karkeasti jaoteltuna joka toinen ammatissa toimivasta akavalaisesta on töissä julkisella ja joka toinen yksityisellä sektorilla. Kunnat ja kuntayhtymät työllistävät 37, valtion virasAkavalaisten ja kaikkien toimihenkilöiden tot ja laitokset 13 kokonaistyöaika, kokoaikatyötä tekevät, ja seurakunnat tuntia/viikko kaksi prosenttia akavalaisista. Yksityisen sektorin Akavalaiset (lokakuu 2005, viikko 43) palveluksessa on 41,2 Kaikki 45 prosenttia. It42,6 Miehet sensä työllistäviä 39,8 Naiset ammatinharjoit42,1 Valtio tajia, yrittäjiä tai 38,9 Kunta freelancereita on 42,6 Yksityinen 3 prosenttia. Kaikki toimihenkilöt (Tilastokeskus 2005, lokakuu) Yksityisen 39,1 Kaikki sektorin osuus 40,4 Miehet AKAVAssa on ol38,2 Naiset lut jo vuosia kas38,0 Julkinen vussa. TutkimukYksityinen 39,9 sesta käy ilmi, 0 10 20 30 40 50

Akavalainen 4 | 2006

että vastavalmistuneet nuoret akavalaiset löytävät ensimmäisen työpaikkansa useimmiten yksityisistä yrityksistä, joilla on tarjota julkista sektoria paremmin pysyväisluonteista työtä. Kokoaikatyötä tekevistä akavalaisista 16 % oli määräaikaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisuudet ovat yleisiä julkisella sektorilla. Yliopistojen ja korkeakoulujen lähes vakiintunut käytäntö palkata tutkimus- ja opetushenkilöstöä määräaikaisiin tehtäviin vaikuttaa siihen, että määräaikaisuus on yleisintä tutkijakoulutuksen suorittaneilla sekä valtiosektorilla.

Asiantuntijoita, opettajia ja esimiehiä AKAVAn jäsenkunta jakaantuu selkeästi kolmeen ryhmään: asiantuntijoihin (40 %), opetus- ja kasvatustehtävissä työskenteleviin (28 %) sekä johto- ja esimiestehtävissä toimiviin (26 %). Opetustehtäviin luetaan kuuluviksi päiväkotien henkilöstö, yliopistojen, korkeakoulujen tai ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstö, professorit ja rehtorit. Akavalaiset ovat keski-iältään 43vuotiaita, pari vuotta vanhempia kuin kaikki toimihenkilöt Suomessa. Ammattikokemusta kyselyyn vastanneille oli kertynyt keskimäärin 15 vuotta.

Kriittiset mitat 3 600 e/kk ja 41,2 h/vko Tilastokeskuksen ansiotasoindeksin mukaan kaikkien palkansaajien säännöllisen työajan ansiot luontoisetui-

Perustietoa akavalaisista 2006

neen olivat vuoden 2005 neljännellä vuosineljänneksellä keskimäärin 2 510 euroa kuukaudessa. Työmarkkinatutkimuksen mukaan vastaava akavalaisten keskipalkka oli 3 430 euroa. Akavalaisten kokonaisbruttopalkkaan, 3600 euroa kuukaudessa, luetaan kuuluviksi myös ylityökorvaukset ja tulokseen perustuvat liikkuvat palkanerät. Joka kymmenes akavalainen ansaitsi alle 2 100 euroa, joka kymmenennen palkka ylitti 5 490 euroa kuukaudessa. Tutkimuksissa kysyttiin myös nettopalkkaa, jota vastaavassa bruttopalkassa ei ollut mukana tulokseen perustuvia palkaneriä. Nettopalkka ennakonpidätyksen ja veronluonteisten maksujen jälkeen oli keskimäärin 2 190 euroa ja sitä vastaava bruttopalkka 3 530 euroa kuukaudessa. Verojen osuus oli vuoden 2005 lokakuussa 38 prosenttia bruttopalkasta. Vuonna 2005 akavalaiset tekivät töitä keskimäärin 41,2 tuntia viikossa. Pisimmiksi työpäivät venyivät seurakunnissa ja valtion hallinnossa. Kokoaikatyötä tekevistä 42 prosenttia ei ollut tehnyt ylitöitä kyselyajankohtana eli viikolla 43. Vastaajista 17 prosenttia ilmoitti, että teki ylitöitä, joiden määrää ei pystynyt arvioimaan. 41 prosenttia arvioi ylitöitä kertyneen keskimäärin 6,4 tuntia viikossa. Lähes joka toisen kyselyyn vastanneen oli mahdollisuus säästää ylitöitä työaikapankkiin ja vaihtaa vapaaksi myöhemmin sovittuna ajankohtana.

Näin tutkimus tehtiin

Työmarkkinatutkimusraportti on kokonaisuudessaan AKAVAn kotisivuilla: www.akava.fi - Tutkimukset ja julkaisut - Jäsentutkimukset.

AKAVA on kerännyt edunvalvontansa tueksi perustietoja akavalaisten oloista työmarkkinoilla kyselytutkimuksien avulla jo 19 vuoden ajan. Tutkimukset ovat luonteeltaan kyselyhetken tilannekatsauksia. Vuoden 2005 tutkimus koski lokakuun viikkoa 43. Tutkimus toteutettiin siten, että lokakuussa lähetettiin postikysely yhdelle prosentille (3096) AKAVAn jäsenjärjestöjen työvoimaan kuuluvista jäsenistä. Vastaajille annettiin mahdollisuus vastata myös internetin välityksellä. Vastauksia saatiin 1391, joista 22 prosenttia palautui sähköisesti. Vastausaste oli 45 prosenttia.

Jäsenjärjestöjä Kokonaisjäsenmäärä 1.1.2006* Työssä olevien työnantaja Yksityinen Kunta Valtio Itsensä työllistävät Seurakunta Naisten osuus Akavalainen työvoima: Kokoaikatyö Osa-aikatyö Työtön, lomautettu Muu Työttömänä kahden edellisen vuoden aikana Keski-ikä Valmistumisikä keskimäärin Vähintään ylempi korkeakouluasteen tutkinto Kokoaikatyössä olevat: Bruttopalkka (ml. kannustavat palkanerät) keskimäärin €/kk Kannustavien palkkausjärjestelmien piiriin kuuluu Kannustavia palkaneriä maksettiin 17%:lle keskimäärin €/kk Kokonaistyöaika, keskimäärin viikolla 44 Ylitöitä 58 %:lla, ylitöiden määrä keskimäärin viikossa Määräaikainen palvelussuhde (ml. ne joilla pys. taustavirka) Toimiasema: Opetus- ja kasvatustehtävät Asiantuntijatehtävät Johtotehtävät Muut tehtävät

31 461 000 45 % 37 % 13 % 3% 2% 54 % 87 % 7% 3% 4% 10 % 43 vuotta 28 vuotta 60 % 3 600 23 % 490 41,2 tuntia 6,4 tuntia 14 % 33 % 31 % 26 % 9%

*) Kokonaisjäsenmäärässä mukana opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, äitiys- tms. lomalla olevat Lähteet: AKAVAn jäsenjärjestöt 1.1.2006, AKAVAn työmarkkinatutkimus 2005

Akavalainen 4 | 2006

EU-uutisia

Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta tulossa kiivastahtinen

Tulevalla Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella on esillä koko joukko AKAVAa kiinnostavia aiheita. Heinäkuussa alkavalla ja joulukuussa päättyvällä kaudella työtahti on kova. Markus Penttinen kansainvälisten asioiden päällikkö

Puheenjohtajuus on Suomelle toinen, edellinen oli vuonna 1999. Hankkeen vaativuutta kuvaa se, että valmistelut on aloitettu pari vuotta sitten. Jo silloin alettiin haarukoida keskeisiä päätöksentekokysymyksiä. Ne selviävät lopullisesti vasta, kun kuluva Itävallan puheenjohtajuus on loppumassa juhannuksena. Vahva tuntuma aiheista on silti olemassa. Työelämän aiheista hallitsevia ovat työaikakysymykset, työn tuottavuus ja niin sanottu joustoturva. Juuri Suomen kaudella saattaa tärkeä työaikadirektiivi olla ratkaisuvaiheessa. Se sisältää esimerkiksi ylempien toimihenkilöiden työaikasuojan ja lääkäreiden työajan määrittelyä.

Työlle lisää tuottavuutta Työn tuottavuudesta ei tehdä direktiiviä, mutta Suomi on nostamassa sen asialistansa kärkeen. Työn tuottavuuden suurta merkitystä palkoihin ja kilpailukyvylle ei riittävästi ymmärretä Euroopassa. AKAVAn tavoitteena on myös ihmiskasvoinen, osaamista suosiva ja työntekijöiden näkökulman huomioiva tuottavuuden nostaminen. Joustoturva eli työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden turvallisuuden yhdistäminen työntyy väistämättä Suomen kaudelle. Komissio valmistelee aiheesta aloitetta. Tanskan malli, irtisanomissäännökset, muutosturva, paikallinen sopiminen ja muut vastaavat kysymykset ovat osa joustoturvaa.

Akavalainen 4 | 2006

Osaamista koskevia hankkeita on lukuisia. EU perustaa huippuosaamista varten teknologia-instituutin, josta yritetään saada alan eurooppalaista keskusta. Hanketta on seurattava myös siitä syystä, että tätä instituuttimallia saatetaan tulevaisuudessa kopioida muillekin akavalaisille aloille. Suomi junailee kaudellaan myös globalisaatiorahaston perustamista. Rahasto keskittyy auttamaan esimerkiksi kouluttamalla suuren luokan irtisanomisten uhreja. Globalisaatiorahastoa paljon suuremmat summat liikkuvat kuitenkin EU:n tutkimuksen puiteohjelmassa, josta päätetään vuoteen 2013 asti. Tutkimusvarat kasvavat, mutta AKAVAn mielestä muun muassa globaalin kilpailun vuoksi edelleen aivan liian vähän.

EU:lle innovaatiostrategia Osaamiseen olennaisesti liittyvä päivän muotisana on innovaatio, joka on Suomen kauden ehdottomia kärkikohteita. Entisen pääministerimme Esko Ahon vetämän EU:n innovaatiotyöryhmän esitysten pohjalta komissio valmistelee syyskuuksi unionin innovaatiostrategian. Sitä on tarkoitus puolestaan käsitellä ylimääräisessä pääministerien huippukokouksessa. Eurooppa ja myös Suomi tuottavat paljon tietoa, mutta sen hyödyntämistä pitää tehostaa. Talouspainotteisesti puheenjohtajuuskauden asioista tulevat esille etenkin palveludirektiivi, REACH-kemikaali-

asetus sekä maailman kauppajärjestö WTO:n neuvottelut. Palveludirektiivi kattaa noin 60 % suomalaisesta elinkeinotoiminnasta yritysten määrällä mitattuna. Direktiivi koskettaa lukuisia akavalaisia aina rakennusinsinööreistä yksityisrahoitteisten sosiaalipalveluiden asiantuntijoihin. Sen viimeistely jatkuu syksyllä Palveludirektiivin jatkona on lähdössä liikkeelle lähetettyjä työntekijöitä koskevia kysymyksiä ja terveyspalveludirektiivi. Myös REACH-kemikaaliasetus ulottaa lonkeronsa lähes kaikkialle ja

koskettaa useita akavalaisia aloja niin ympäristön, terveyden kuin teollisuudenkin näkökulmasta. Asetus tuo aikanaan Suomeen EU:n kemikaaliviraston satoine asiantuntijatyöntekijöineen. WTO-neuvottelujen edistyminen on epävarmaa. Suomen viennin ja työpaikkojen kannalta päätökset olisivat kuitenkin tarpeellisia.

Valmistelu kolmikantaisesti Seurattavaa riittää, sillä listaa puheenjohtajuuskauden AKAVAa koskettavista hankkeista voisi jatkaa pitkään. Puheenjohta-

juusasema sekä tavanomaisesti hyvin toimiva yhteistyö ministeriöiden kanssa merkitsee sitä, että vaikutusmahdollisuudet ovat tuolloin suurimmillaan. Suomen tavoitteet on käsitelty kolmikantaisesti niin kokouksissa kuin lausunnoin. Itse kauden aikana yhteistyö vain tiivistyy. Suomen hallituksen ohjelma tuntuu herättäneen yleistä tyytyväisyyttä työmarkkinaosapuolten taholla, koska se yhdistää niin taloutta kuin työntekijöiden oikeuksia.

KUVA: EUROOPAN PARLAMENTTI

AKAVA mukana yli 50 tapahtumassa Toinen merkittävä osa puheenjohtajuutta ovat erilaiset tapahtumat. Edellisellä kaudella AKAVAn näkökulmasta ehdoton päätilaisuus oli Euroopan palkansaajien keskusjärjestön EAY:n kongressi Helsingissä. Nyt ei ole yhtä ainoaa päätilaisuutta, vaikkakin kolme niistä erottuu muista. Syyskuun alussa pidetään EU:n ja Aasian maiden välinen AY-huippukokous. Samanlainen on suunnitteilla unionin ja Venäjän välille marraskuuksi. Kolmas on unionin, Suomen ja työmarkkinajärjestöjen johdon kokoava niin sanottu sosiaalinen huippukokous. Kaiken kaikkiaan AKAVA on mukana lähes puolessa sadassa eri puheenjohtajuuskauden tilaisuudessa. Listalla ovat seminaari koulutuksen taloustieteellisistä näkökulmista, kolmikantaiset globalisaatiokeskustelut EUmaiden työministereiden kokouksen

yhteydessä, Euroopan sosiaalisia malleja käsittelevä seminaari, miehet ja tasaarvo -konferenssi sekä yhteiskuntavastuutapahtuma. Päätöksenteon ja tapahtumien ohella puheenjohtajuudessa on kolmas ulottuvuus. Maahamme saapuu tuhansia päättäjiä, toimittajia ja työmarkkinaihmisiä. Suomen ja esimerkiksi suomalaisen työmarkkinajärjestelmän tekeminen tunnetuksi heille on olennainen osa ensi syyskautta. Esimerkiksi koulutuksen PISA-tutkimus tai EU:n kilpailukykyvertailut ovat nostaneet Suomea huipulle. Toiseksi täällä on onnistuttu tekemään monia vaikeitakin yhteiskunnallisia uudistuksia kolmikantapohjalta toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, missä on ollut nuoriso- ja ay-mellakoita. Maahamme saapuvat lukemattomat asiantuntijat antavat toisaalta mahdollisuuden oppia muiden maiden parhaista puolista.

Akavalainen 4 | 2006

Työn mielekkyys jälleen laskussa

Jotakin merkille pantavaa suomalaisten palkansaajien kokemuksissa ja näkemyksissä on tapahtunut 2000-luvun alkupuolella. Tämä käy ilmi työministeriön vuodesta 1992 teettämistä työolobarometreistä. Laatu lisää mielekkyyttä Tutkija Juha Antila tarkastelee koko suomalaista palkansaajakuntaa edustavaan kyselyaineistoon perustuvassa tutkimuksessaan työn mielekkyyden ja työelämän laadun välisiä yhteyksiä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten palkansaajien antama kouluarvosana oman työn mielekkyydelle oli 7,6. Arvosanaan vaikutti vastaajan ikä, sukupuoli, ammattiasema ja työnantajasektori. Yllättävän tärkeä taustatekijä oli myös työpaikan työ- ja johtamisilmapiiri. Oman työn mielekkyydelle annettu arvosana kohosi vastaajan iän myötä. Naiset antoivat omalle työlleen keskimäärin paremman arvosanan kuin miehet. Selvimmät erot arvosanoissa syntyivät, kun taustamuuttujana käytettiin vastaajan ammattiasemaa. Korkeimman arvosanan antoivat työorga-

Työn mielekkyyden balanssi 1992–2005, % 20

–0,5

Akavalainen 4 | 2006

–9

–10

Tuki ja rohkaisu Riittäväsi palautetta

Esimiestyö hyvää Esimies on avoin

2001

2000

1999

1998

1997

1996

1995

Vaikea sanoa

1994

1992

Esimiestyö heikkoa

–20

–1,0

Lähde: Juha Antila 2006

–1

–10 Työn mielekkyys vähenee

–11 –10 –21 –20 2005

2004

0,5

1993

Ei muutosta

1,0

2003

Esimiestyö ja työn mielekkyyden muutos Työn mielekkyys lisääntyy

nisaatioiden johdossa toimivat ja ylempiin toimihenkilöihin kuuluvat työntekijät. Juha Antila pohtii raportissaan nuorten alle kolmekymppisten antamaa vanhempia ikäryhmiä heikompaa arvosanaa. Matala arvosana saattaa luonnollisesti liittyä siihen, että nuorten tekemät työt ja mahdollisesti jopa kohtelu työpaikalla on laadultaan huonompaa kuin vanhempien, jo ammattiurallaan edenneiden vastaajien. On ymmärrettävää, että pätkä- ja tilapäistöiden varassa elävä nuori ei välttämättä koe itse työtä kovinkaan mielekkäänä, vaan tekee sitä lähinnä kohentaakseen toimeentuloaan. Toisaalta Antila pohtii sitä, että nuoret ovat vanhempia kriittisempiä ja kohdistavat mahdollisesti työhön ja työelämään suurempia odotuksia ja vaatimuksia.

2002

Työministeriö käyttää tarkasteluissa tunnuslukuna työn mielekkyyden balanssia. Se muodostuu erosta, jossa niiden vastaajien osuudesta, jotka ovat ilmoittaneet oman työnsä mielekkyyden kehittyneen parempaan suuntaan vähennetään niiden vastaajien osuus, jotka kokevat työnsä mielekkyyden kehittyneen huonompaan suuntaan. Oman työn mielekkyyden tunnusluku oli negatiivinen nimenomaan 1990-luvun alun pahimpina lamavuosina. Sen jälkeen tunnusluku kohosi plussan puolelle ja saavutti huippunsa vuonna 1997. 2000-luvun alussa balanssia kuvaavat tilastopylväät kääntyivät taas selkeästi negatiivisen puolelle. Vuonna 2004 kaikista palkansaajista 37 prosenttia katsoi oman työnsä mielekkyyden olevan heikkenemässä ja 15 prosenttia katsoi työnsä mielekkyyden vastaavasti parantuneen.

Ulla Aitta työelämän tutkija

Balanssi: työn mielekkyyden lisääntymistä kokeneiden osuudesta on vähennetty työn mielekkyyden vähenemistä kokeneiden osuus Lähde: Työolobarometridata vuosilta 1992–2005

Helppo työ ei aina riitä

väksi yhteys osoittautui esimiestyön ja työn mielekkyyden välillä. Työyhteisön hyvät toimintatavat ja johtamis- ja esimieskäytännöt, kuten myönteinen palaute, avoimuus ja ylipäänsä se, että työntekijöitä arvostetaan ja kuunnellaan, lisäävät työtyytyväisyyttä. Suomalaisten palkansaajien koulutustason nousu lisää johtajiin ja esimiehiin kohdistuvia odotuksia.

Naisten ja miesten eroa selittää osittain se, että julkisella sektorilla työskentelevät antavat työnsä mielekkyydelle keskimäärin paremman arvosanan kuin yksityisissä yrityksissä työskentelevät. Tulos on kiinnostava siksi, että se osoittaa, ettei kokemuksilla työn mielekkyydestä ja työn kuormittavuudesta ole välttämättä suoraviivaista yhteyttä toisiinsa. Työn kuormittavuus on viime vuosina kasvanut julkisen sektorin ja erityisesti kuntien työtehtävissä. Pelkästään helppo työ tai hyvä palkka eivät siis välttämättä yksinään tuota myönteistä kokemusta työn mielekkyydestä tai arvostuksesta. Mitä korkeammalla tasolla organisaatiossa työskennellään, sitä mielekkäämmäksi työ koetaan. Työorganisaation johtajina toimivista vain kaksi prosenttia koki työnsä mielekkyyden välttäväksi tai huonoksi ja 40 prosenttia antoi työnsä mielekkyydelle kiitettävän arvosanan. Sillä, että työssä on mahdollisuus tehdä toimenkuva oman itsensä näköiseksi, on suuri merkitys myös työn mielekkyyden kannalta. Juha Antilan tutkimusaineistosta kävi myös ilmi se, miten kiinteästi työn mielekkyyden kokeminen on yhteydessä työyhteisössä vallitseviin toimintatapoihin ja -kulttuuriin. Erityisen sel-

Talouden epävarmuus näkyy tuloksissa Projektipäällikkö Tuomo Alasoini pohtii omassa raportissaan työn mielekkyys -balanssissa tapahtuneiden muutosten syitä talouteen liittyvien odotusten näkökulmasta. Merkille pantavaa on, että vielä 1990-luvulla muutokset työn mielekkyyden kokemuksissa myötäilivät työntekijän käsityksiä siitä, miltä heidän oman työpaikkansa taloudellinen tilanne vaikutti. Vuosituhannen vaihteessa tapahtui muutos. Vaikka oman työpaikan taloudellista tilannetta koskevat odotukset ovat parin viimeisen vuoden aikana muuttuneet selvästi valoisammiksi, ei tämä ole lisännyt työntekijöiden kokemusta oman työnsä mielekkyydestä. Suunta on ollut päinvastainen. Vuosien 2004-2005 barometreissä työnteon mielekkyyden balanssiluku on vajonnut pohjalukemiin.

Työn mielekkyys iän, sukupuolen ja sosioekonomisen aseman mukaan, % K.A. Alle 30 vuotta 30–49 vuotta Yli 50 vuotta

Miehet Naiset

Työntekijät

Alemmat toimihlöt Ylemmät toimihlöt Johtajat

10 2 0

Lähde: Juha Antila 2006

Välttävä/huono Tyydyttävä

80 Kiitettävä

7,4 7,6 7,7 7,5 7,7 7,4 7,7 7,9 8,3 100

Tuomo Alasoini nostaa esille myös palkansaajakunnan sisällä tapahtuneen muutoksen. Ylempien toimihenkilöiden ja muiden palkansaajaryhmien näkemyserot ovat kaventuneet. 1990-luvun lamavuosina ylempien toimihenkilöiden balanssiluku oli positiivinen toisin kuin muilla palkansaajilla. Vuonna 2004 ylempien toimihenkilöiden käsitykset balanssilla mitattuna olivat pessimistisempiä kuin muilla toimihenkilöillä. Yllättävät tulokset kertovat Alasoinin mukaan siitä, että vielä 1990luvulla oman työpaikan menestyminen ja työntekijän omat mahdollisuudet työelämässä kietoutuivat toisiinsa. Nyt yhteys on löystynyt ja monissa hyvääkin taloudellista tulosta ja kustannustehokkuutta osoittaneissa yrityksissä on päädytty mittaviin työvoiman vähennyksiin. Saneeraukset ja irtisanomiset ovat myös entistä tasapuolisemmin koskeneet kaikkia henkilöstöryhmiä. Alasoinin tulkinta siitä, että suomalaisten palkansaajien kokemukset oman työnsä mielekkyydestä ovat heikentyneet, heijastaa palkansaajien kokemaa epävarmuutta talouden ja työmarkkinoiden nopeista ja ei-ennakoitavissa olevista muutoksista. Mikään tutkimus ei Alasoinin mukaan viittaa välttämättä siihen, että suomalaisen työelämän laatu olisi siinä määrin heikentynyt, että se oikeuttaisi tulkitsemaan työnteon mielekkyyden heikkenemisen johtuvan työorganisaatioiden sisällä tapahtuneista laadullisista huononnuksista. Lähteet: Alasoini, Tuomo, Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992-2005. Työolobarometrin aineistoihin perustuva analyysi. Tykes -raportteja 45. Helsinki 2006. Antila, Juha, Työn mielekkyydestä ja mielettömyydestä. Työpoliittinen tutkimus 305. Työministeriö. Helsinki 2006.

Raporttien aineistoina ovat työministeriön työolobarometrit, Tilastokeskuksen Työolotutkimus 2003 ja kaksi työministeriön keräämää erillistä, yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajille kohdistettua kyselyaineistoa 2004-2005.

Arvosanat 4–6 välttävä/huono, 7–8 tyydyttävä, 9–10 kiitettävä

Akavalainen 4 | 2006

Kolumni

Ikäjohtaminen lisäarvoa erilaisuuden johtamiseen Ikääntyminen muuttaa meitä enemmän kuin mikään muu asia elämässämme – sekä hyvään että huonoon suuntaan. Erilaisuutemme ja yksilöllisyytemme kasvaa niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Eikä siinä kaikki. Myös osaaminen, arvot ja asenteet muuttuvat elämän- ja työkokemuksen kautta kuten odotuksemme johtamiselta. Nuoremmat odottavat valmentavaa, keski-ikäiset vastuuttavaa ja seniorit arvostavaa johtamista. Ikäjohtaminen tarkoittaa eri-ikäisten johtamista. Sen lisäarvo syntyy esimiehen kyvyistä tunnistaa eri-ikäisyyteen liittyviä vahvuuksia ja johtaa heidän erilaista osaamista – vaarantamatta työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Erilaisten ikäsidonnaisten asioiden tunteminen on viisauden alku: ikääntymisen vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn, henkiseen kasvuun, osaamiseen ja oppimiseen, arvoihin ja asenteisiin, työkykyyn ja tuottavuuteen. Ihmiskuva muuttuu tiedon myötä ja erilaisuuden ymmärtäminen ja hallinta tarjoaa uusia mahdollisuuksia kohdata ja tukea työntekijöitä heidän elämänkulun vaiheissa ja siirtymissä. Nuoret tarvitsevat tukea mm. työelämään kiinnittymisessä, keski-ikäiset urasuunnitelmissaan ja seniorit työssä jaksamisessa ja jatkamisessa. Ikäjohtamisen avulla etsitään ja toteutetaan yksilöllisiä ratkaisuja niin työn sisältöihin kuin niiden organisointiin. Tavoitteena on sekä omien että organisaation tavoitteiden toteutuminen. Ikäjohtamisella on vankka tutkimusperusta. Ikäsidonnaisten asioiden huomioon ottaminen päivittäisjohtamisessa paransi 11 vuoden seurannassa yli 45-vuotiaiden työkykyä, työtehtävistä ja asemasta riippumatta. Toisaalta, iän merkityksen unohtaminen esimiestyössä heikensi henkilöstön työkykyä merkittävästi. Hyvän pomon vaikutus työkyvylle oli suurempi kuin työtekijän terveyden tai osaamisen. Johtamisen ja esimiestyön arvo nousi ikätietämyksen kautta korkealle. Ikäjohtamiseen ei tarvita monimutkaisia työkaluja. Positiivinen ikäasenne, kyky luoda yhteistyötä sukupolvien välille, kyky löytää yksilöllisiä, elämäntilanteeseen sopivia ratkaisuja sekä kyky kommunikoida henkilöstön kanssa vaikeistakin asioista rakentavasti, kuuluvat työkalupakkiin. Neljä oivallusta ja naksahdusta korvien välissä johtavat jo esimiestyön parantumiseen. Eikä maksa mitään! Ikäjohtaminen on osa strategista johtamista, joka tukee organisaation tavoitteiden saavuttamista. Ikäjohtaminen luo ja toteuttaa organisaation ikästrategiaa osana henkilöstöstrategiaa. Se parantaa tutkimusten mukaan organisaation kilpailukykyä ja tuottavuutta sekä henkilöstön jaksamista ja hyvinvointia. Lisäksi se tekee itse esimiestyöstä antoisamman ja positiivisemman. Hyvä palaute henkilöstöltä kannustaa esimiestäkin.

Akavalainen 4 | 2006

Ikäjohtaminen on aito suomalainen innovaatio ja hyvä vientituote maailmalle. Ikärakenteiden muutokset ovat tullet jäädäkseen pitkäksi aikaa. Elinajan odotteet paranevat eikä ylärajaa ole näkyvissä. Toisaalta syntyvyys on romahtanut. Nämä pitävät huolen siitä, että vanhenemisen yhtälö yhteiskunnissa on valmis. Kaiken taustalla on vakava kysymys : onko meillä varaa vanhentua? Ikäjohtaminen muuttaa työelämää eriikäisille paremmaksi ja pidemmäksi. Siitä se vauraus syntyy. Se turvaa sekä toimeentulon että pitää työeläkkeiden maksurasituksen kohtuullisella tasolla. Kaikilla sukupolvilla. Juhani Ilmarinen professori, teemajohtaja Työterveyslaitos

Viisi visaista

Kaihertavatko työasiat lomalaista? Lomakauden kynnyksellä Akavalainen-lehti kysyi viideltä liittojohtajalta, mikä työasia jää painamaan mieltä loman ajaksi. Puheenjohtaja Eila Malmström, Ammattijärjestö Talentia ry

Työhyvinvointi on asia, joka nousee ensimmäisenä mieleeni. Työhyvinvointiin vaikuttavat monet osatekijät; johtaminen, työn organisointi, osaaminen, yksilön terveys ja voimavarat, työympäristö. Sosiaalialan korkeakoulutettujen edunvalvonta on kokonaisvaltaista työtä, johon vuodenaikojen vaihtelut eivät paljoa vaikuta, mutta tuovat toki oman lisämausteen haasteelliseen työhön. Kesälomien kynnyksellä mieltä

askarruttaa erityisesti jäsenistön työhyvinvointi. Moni varmasti odottaa lomaa, mutta samalla mielessä on jo loman jälkeinen aika ja miten selvitä “hoitamattomista” töistä, joita ei loman aikana ole sijainen hoitamassa tai miten selviää se työtoveri, joka oman työnsä ohella hoitaa lomalaistenkin työt. Nämä paineet mielessä ei ole helppoa lähteä lomalle keräämään sitä psyykkistä ja fyysistä voimavaraa, jolta taas pitäisi seuraava työrupeama ponnistaa eteenpäin.

Puheenjohtaja Inka Puumalainen, Suomen Farmasialiitto

Farmasialiiton omaan työehtosopimukseen liittyen 1.6. jaetaan liitto- ja tasa-arvoerä (yhteensä 0,8%) hyödyntäen paikallista neuvottelua. Jokaisessa apteekissa käydään neuvottelut siitä, kenelle/keille 0,8% palkankorotus annetaan. Apteekkikohtainen erä on tarkoitettu henkilökohtaisen hyvän työsuorituksen palkitsemiseen. Olemme suosittaneet, että erä

jaettaisiin enintään puolelle apteekin farmaseuttisesta henkilöstöstä. Farmasialiitto on ohjeistanut ja kouluttanut luottamusmiehiään neuvotteluja varten. Odotan innolla tuloksia näistä neuvotteluista. Tähän asiaan palataan sitten loman jälkeen, kun saamme tietoja luottamusmiehiltämme.

Toiminnanjohtaja Heikki Kauppi, Tekniikan Akateemisten Liitto

Toivon tietysti, että lomalla ei painaisi mikään, ei ainakaan mikään pikku juttu. Luulenpa kuitenkin, että globalisaatioon vastaamista tulee pohdiskelluksi, eikä se mikään pikkuasia olekaan. Selvää mielestäni on, että maailman

muutokseen voi tehokkaimmin vastata muuttumalla itse siten, että on kilpailukykyinen tulevaisuudessakin. Mutta mitä tulisi tarkalleen ottaen tehdä, siinäpä se olennainen kysymys.

Toiminnanjohtaja Ismo Kokko, Tradenomiliitto

Tradenomiliitolla on alla tuoreet valtuustovaalit, joiden tulos ei vielä ole selvillä tätä kirjoittaessani. Varmasti loman aikana tulee mieleen uuden valtuuston kokoonpano sekä ne haasteet, jotka uusi porukka kohtaa. Meillä on mm. neuvottelukierros edessä syksyllä 2007. Pöytää siivotessa viimeisellä viikolla tulee myös var-

masti eteen asioita, jotka ovat kevään aikana jääneet liian vähälle huomiolle ja ne pyörivät mielessä pari ensimmäistä päivää. Uskoisin kuitenkin, että aurinkoiset kelit saavat työt unohtumaan Pasilaan ja latautuminen syksyyn tapahtuu mukavissa merkeissä.

Puheenjohtaja Harri Westerlund, Upseeriliitto

Sotilas käyttää vapaa-aikansa varusteiden ja itsensä huoltamiseen. Tämä on hyvä ohjenuora kaikille johtoasemassa oleville. Lomalla luodaan edellytykset seuraavan työkauden haasteisiin. Kiireinen kevät on pystyttävä nollaamaan loman aikana. Tässä mielessä en tule viemään lomalle mitään mieltäni painavia työasioita.

Työasiat jäävät viettämään omaa lomaansa työpöydälle. Upseeriliiton toimisto pidetäänkin perinteisesti suljettuna koko heinäkuun ajan. Seuraan kuitenkin aktiivisesti uutisia ja minut saa tarvittaessa kiinni matkapuhelimesta tai sähköpostitse.

Akavalainen 4 | 2006

Naiset kipuavat ylimpään johtoon hitaasti

Suomalaisnaisten koulutustaso nousee kohisten, mutta eteneminen johtotehtäviin takkuaa edelleen. Syitä tähän etsittiin AKAVAn järjestämässä Naisista johtajia – Suomessa ja Euroopassa -seminaarissa. Tarja Arkio tiedottaja

Vaikka naisten uralla etenemistä on viime vuosina yritetty helpottaa niin lainsäädännön kuin erilaisten johtajaohjelmienkin avulla, ovat tulokset laihoja. Myös akavalaisilla naisilla on vaikeuksia nousta ylimmän johdon tehtäviin. – Naisjohtajien osuus kaikista akavalaisista johtajista on pysynyt lähes samana viimeisen kymmenen vuoden ajan. Uralla eteneminen näyttäisi pysähtyvän keskijohdon, erityisesti alemman keskijohdon tehtäviin. Työmarkkinatutkimusten mukaan ylimmän johdon tehtävissä naisten osuus on jopa hieman vähentynyt, sanoi seminaarin avannut AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka. Akavalaisten naisten urakehitystä hidastaa se, että he joutuvat miehiä useammin ottamaan vastaan koulutustasoa vastaamattoman työpaikan valmistumisen jälkeen. Myös naisille kasaantuvat määräaikaiset työsuhteet jarruttavat uralla etenemistä. Myöhemmin työuralla haasteena on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Vastuu sekä lasten että omien ikääntyvien vanhempien hoidosta näyttää lepäävän pääosin naisten harteilla.

Kiintiöt apuun Euroopan parlamentin jäsen Anneli Jäätteenmäki muistutti, että naisen asemaa on Suomessa parannettu perinteisesti lainsäädännön avulla. Myös naisten vallan lisääminen talouselämäs sä ja yleensä miesvaltaisilla aloilla edellyttää lainsäädännöllisiä toimia. – Naisten osuudet pörssiyhtiöi-

Akavalainen 4 | 2006

den hallituksissa eivät etene pelkän toiveen varassa tai automaattisesti. Kannatan Norjan mallia, jossa naisten määrästä yritysten hallinnossa säädetään lailla, sanoi Jäätteenmäki. Myös omilla valinnoilla voi vaikuttaa. – Naisen on mietittävä, onko hän valmis ottamaan johtajuuden tuomat haasteet vastaan. Nyt miehet näyttävät olevan alttiimpia siihen, huomautti Elinkeinoelämän keskusliiton apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen. Hän korosti, että Suomessa naisten osallistumista työelämään tukevat kansainvälisesti vertailtuna laajat perhevapaaoikeudet ja hyvinvointipalvelut. Tulevaisuudessa työssäkäyntiä tukee yksityisten palvelujen kehittyminen.

Anneli Jäätteenmäki

Koulutustausta vaikuttaa

Eeva-Liisa Inkeroinen

Syitä naisjohtajavajeeseen voidaan hakea myös organisaatiokäytäntöihin liittyvistä tekijöistä sekä arvoista ja kulttuurista. – Johtoryhmä- ja hallitustyöskentely toimii pitkälti miesten johtamiskulttuurin ehdoilla. Onko niin, että naiset hylkäävät miesten johtamisen ja valitsevat ei-etenemisen, kysyi Helsingin kauppakorkeakoulun professori Sinikka Vanhala. Naisten heikompaa etenemistä on Vanhalan mukaan selitetty myös sillä, että heiltä puuttuu linjajohdon kokemus. Naiset hakeutuvat miehiä useammin asiantuntijajohdon tehtäviin. Erot nais- ja miesvaltaisten alojen välillä ovat kuitenkin suuret. – Sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sinikka Vanhala

Gina Ebner

sekä hotelli- ja ravintola-alalla naisten osuus tuotanto- ja linjajohdossa on noin 70 prosenttia. Rakennusalalla ja teollisuudessa naisia on vastaavissa tehtävissä vain muutama prosentti, Vanhala sanoi. Lukuja selittävät Eeva-Liisa Inkeroisen mukaan pitkälti naisten koulutusvalinnat. EK:n jäsenyrityksissä työskentelevistä naisista vain noin 15 prosentilla on tekniikan alan koulutus. Myös Tilastokeskuksen mukaan vielä vuonna 2003 naisten osuus tekniikan ja liikenteen alan tutkinnon suorittaneista ja peruskoulun jälkeen opintonsa aloittaneista oli noin 15 prosenttia. – Näköpiirissä ei ole toivoa siitä, että naisten osuus tuotannossa kasvaa, sanoi Inkeroinen.

Keskijohto vetää naisia Vaikka ylimmän johdon paikat täyttyvät vielä miehistä, keskijohdossa naisten osuus kasvaa. Tästä kertovat myös AKAVAn tilastot. Kehitys herättää jopa hämmästystä. – Keskijohdon asema on nähty epävarmana, rooli epäselvänä ja hankalana. On ihmetelty, voiko keskijohto olla kenenkään uratavoite. On myös epäilty, että keskijohdon naisistumisen myötä valta on paennut tältä portaikolta, sanoi Vanhala. Tutkimukset kuitenkin kertovat, että keskijohtoon lukeutuvat naiset ovat tyytyväisiä työhönsä ja uraansa. Toki löytyy myös niitä, jotka kokevat olevansa uraloukussa.

EU keskittyy naisten asemaan työelämässä Useissa EU:n jäsenmaiden paremmuutta mittaavissa tilastoissa Suomi komeilee kärkisijoilla. Kun mitataan naisjohtajien osuutta EU-maissa, sijoitus on keskitason alapuolella. Listan kärjessä komeilevat Itä-Euroopan maat Liettua, Latvia, Slovakia ja Slovenia. Professori Sinikka Vanhalan mukaan tämä on pitkälti perua neuvostoajoilta, jolloin naiset perinteisesti etenivät johtotehtäviin. Tosin naisten osuus kärkimaissakin jää noin 40 prosenttiin. Euroopan unioni on nostanut tasa-arvoasioita poliittiselle agendalle aina 50-luvulta alkaen. Vuonna 1957 solmittuun Rooman sopimukseen kirjattiin miesten ja naisten yhtäläisen kohtelun periaate, joka on laajasti käytössä EU-lainsäädännössä. Tällä hetkellä voimassa on kahdeksan tasa-arvoa käsittelevää direktiiviä. Kuluvan vuoden helmikuussa tehtiin päätös erillisen EU:n tasa-arvoinstituutin perustamisesta. – EU keskittyy tasa-arvoasioissa nimenomaan naisten ja miesten asemaan työelämässä. Siksi on tärkeää, ettei tasa-arvoinstituuttia yhdistetty mihinkään muuhun unionin virastoon, sillä tällöin työelämäasiat olisivat jääneet sivuraiteille, korostaa Euroopan parlamentin jäsen Anneli Jäätteenmäki.

Femanet vaikuttaa verkostoissa EU-tasolla naisten urakehitystä edistää myös Femanet, Euroopan koulutettujen ryhmien ja ylempien toimihenkilöiden neuvottelukunta Eurocadresin naisverkosto. Parhaillaan Femanetilla on käynnissä projekti, joka tutkii keinoja, joilla koulutetut ylemmät naistoimihenkilöt voivat tuoda tasaveroisen panoksensa taloudelliseen päätöksentekoon kaikilla elämänalueilla. Femanetin projektikoordinaattori Gina Ebner korostaa, että naisten urakehityksessä on suuria eroja jäsenmaiden välillä. Vertailua hankaloittaa se, ettei tietoa ole aina saatavilla. – Esimerkiksi tiedot perusteettomista palkkaeroista naisten ja miesten välillä puuttuvat joiltain mailta kokonaan. Femanet on koonnut ylemmille toimihenkilönaisille oman työkalupakin uralla etenemisen helpottamiseksi. Siihen on kirjattu uralla etenemisen eri vaiheiden hyviä ja huonoja käytäntöjä elävästä elämästä. – Työkalupakkaus tuo naisten urakehitykseen myös palkansaajaliikkeen näkökulman. Me haluamme korostaa solidaarisuuden ja kollektiivisen toiminnan tärkeyttä sekä Femanetin jäsenten omia kokemuksia palkansaajajärjestöistä ja yrityksistä.

Akavalainen 4 | 2006

Pätkätyö syö itsetuntoa

Korkeasti koulutettujen määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet voimakkaasti. TJS Opintokeskus tutkii, miten pätkätyö vaikuttaa korkeasti koulutettujen ammatti-identiteettiin. Sikke Leinikki tutkija

Tyypillinen pätkätyöläinen on korkeasti koulutettu keski-ikäinen nainen, joka työskentelee julkisella sektorilla hoivatai koulutusalalla. Toinen yleinen pätkätyöläistyyppi on koulutettu yli 40vuotias mies, jonka työskentelee projekteissa. Ryhmien jäsenten asema työmarkkinoilla on kuitenkin hyvin erilainen, samoin pätkätyöläisyyden kokemus. Naisten on vaikea työllistyä pysyvästi. Työmarkkinoille näyttää muodostuneen pätkätyöläisten ryhmä noin 35–45 vuotiaista naisista, jotka valmistuivat 1990-luvun laman aikaan. Pätkätyö on stressaavaa. Stressi puolestaan lisää riskiä masentua tai sairastua sokeritautiin ja muihin kansanterveydellisiin sairauksiin. Naisen stressiä pätkätyössä lisää se, että naiset kantavat edelleen suurimman vastuun perheen toimeentulosta. Tutkimusten mukaan etenkin nuorten naisten pitkät sairaslomat ja sairastavuus on lisääntynyt mm. Ruotsissa. Surullisimmillaan pätkätyö johtaa naisilla siihen, että lapsia ei hankita. Lapsia ei hankita, koska raskaus katkaisee pätkät eikä ole työpaikkaa, mihin palata äitiysloman jälkeen.

Pätkätyöläinen uhrautuu työlleen Työpaikalla pätkätyöläinen on usein alempiarvoinen. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että hän saa väistyä tarvit-

Akavalainen 4 | 2006

semaltaan koneelta vakituisen tieltä. Pätkätyöläinen ei pääse kalliisiin koulutuksiin, eikä välttämättä edes työpaikkaterveydenhuollon piiriin. Pätkätyöläiselle annetaan myös huonoimmat työvuorot ja loma-ajat. Pitkään jatkuessaan tämä alemman kastin asema syö paitsi ammatillista itsetuntoa, myös osaamista ja työssä jaksamista. Pätkätyöläinen joutuu rakentamaan omia selviytymisstrategioitaan, jotta välttyisi tuntemasta itseään uhriksi. Joukkovoimasta haetaan helpotusta. Joissain työpaikoissa onkin koottu pätkätyöläisten kerhoja, joissa yhdessä puidaan kestämätöntä työtilannetta. Pätkätyöläisen arkeen kuuluu tavaton sitoutuminen omaan työhön. Työaikoja ei lasketa ja ruokatunneista ja tauoista joustetaan. Töihin mennään sairaanakin ja lasten sairastaessa etsitään joku toinen heitä hoitamaan. Työpaikalla sopeudutaan työyhteisöön eikä kritisoida. Täytyy olla mukava, iloinen ja rakentava, jotta pätkälle löytyy jatkoa. Jotkut haastateltavat kehuivatkin tärkeimmäksi kyvykseen sopeutua nopeasti aina uuteen työhön. Toisaalta, jos jatkopestin saaminen näytti vaarantuvan, he eivät epäilleet ammattiosaamistaan, vaan pohtivat, olivatko sittenkään verkostoituneet tarpeeksi tai oikeiden ihmisten kanssa.

Pätkätyöläinen roikkuu löysässä hirressään tulevaisuuden lupausten varassa. Työnantajan lupauksiin jatkosta on pakko uskoa, jotta itsekunnioitus säilyisi. Kun pätkä seuraa toistaan, alkaa tulevaisuuden lupaus muuttua peloksi siitä, että tämäkin loppuu. Pätkätyöläisen pitää teroittaa kyynärpäänsä, jotta pärjää pätkätyöläisten välisessä kovassa kilpailussa työpaikalla. Kilpailu syö myös työn tuloksellisuutta ja estää tiedon kertymisen. Pätkätyöläisen on suunniteltava koko elämänsä pätkien ehdoilla. Missä välissä lapset, mihin päin Suomea, onko asunto sellainen, että siitä pääsee tarvittaessa nopeasti eroon. Naiset myös kuvailevat, kuinka vaikeaa äitiyslomalta on päästä uudelleen töihin, edes pätkiin.

Uran alkuun Joissakin tilanteissa pätkätyöläisyydestä on toki etua. Jos työ ei olekaan sitä, mitä haluaa tehdä, pätkän kestää helposti ja siitä pääsee määräajan kuluttua kivuttomasti eroon. Myös nuorille eri alojen kokemusten kerääminen sopii. Joskus myös korkeasti koulutetut onnistuvat rakentamaan pätkien avulla omaa uraansa. Pari haastateltavaa kertoi kokemuksensa siitä, miten ovat onnistuneet kääntämään pätkät suunnitelmalliseksi uraksi, kun heitä on tuet-

tu ja he ovat saaneet hyviä neuvoja. Pätkätöihin liittyy vapautta, ainakin vapautta pedata seuraavaa keikkaa. Jopa puolet työajasta voikin mennä seuraavan pätkän etsimiseen. Pätkätyöläisen onni on kuitenkin pysyvä työsuhde. Yksi haastateltava kertoi, että olo oli kuin rakastuneella, kun tuli toivo oman työn vakinaistamisesta.

Paljon toiveita ammattiliitoille Pätkätyöläisten suhtautumista ammattiliittoon heijastaa yhden haastateltavan kommentti: “En ole koskaan luottanut siihen, että joku muu hoitaa asiat puolestani tai että oma työttömyyteni tai työllisyyteni olisi muiden asia”. Kommentti kertoo myös hyvinvointiyhteiskunnan yleisestä muutoksesta, jossa entistä enemmän vastuuta on jätetty yksilön harteille ja työttömyys uhkaa tasapuolisesti kaikkia. Kuitenkin kaikki haastateltavani (34) kuuluivat ammattiliittoon. Monet kertoivat uskovansa, että saavat liitosta apua ongelmiinsa ja voimaa vaatimustensa taakse. Jotkut haastateltavista toivoivat, että liitot keskittyisivät perustehtäväänsä eli edunvalvontaan. Ammattiliitot voisivat kertoa työnantajille, mitä ne menettävät pätkätyötä suosiessaan: jos työntekijään ei sitouduta, ei hänkään sitoudu työnantajaan. Pätkätyöläinen ei esi-

merkiksi jaa omaa osaamistaan muiden työntekijöiden kanssa tai esitä kehittämisehdotuksia. Ammattiliittojen pitäisi haastateltavien mielestä osallistua entistä enemmän koulutuksen ja työelämän yhteensovittamiseen. Niiden pitäisi vaatia julkisille aloille virkasuhdetta kevyempää pysyvää työsuhdemuotoa, selkeitä sääntöjä virkojen ja toimien täyttöön sekä perehdyttämiskäytäntöjen luomista työpaikoille. Liittojen pitäisi myös vaatia työttömäksi jääville pätkätyöläisille mahdollisuutta päivittää erityistaitojaan lyhytkestoisten koulutusten avulla. Apua haluttiin kokemuslisien ja lomakorvausten laskuun, työsuhdeasioihin sekä siihen, mitä tehdä, jos pätkä loppuu. Urasuunnittelussakin ammattiliitot voisivat auttaa esittelemällä opiskelijoille erilaisia uravaihtoehtoja sekä kertomalla, missä päin maailmaa milläkin alalla on töitä. Työpaikkakiusaamiseen haluttiin tukea, samoin oman osaamisen markkinointiin ja hahmottamiseen. Liitot voisivat myös tarjota verkostoitumismahdollisuuksia ja mentorointijärjestelmiä pätkätyössä oleville. Esiin tuli myös ajatus, että jos puolisoiden työnantajat maksaisivat puolet äitiysrahoista, niin kulut puolittuisivat eikä nainen olisi enää työnantajalle se riski. Lisäksi määräaikaisille

naisille, jotka ovat parhaassa lasten hankintaiässä, pitäisi taata äitiysloman jälkeen edes lyhyt määräaikaisuus, vaikka valtion tukemana. Haastattelemani pätkätyöläiset ovat itse yrittäneet ajaa etujaan ja pitää huolta oikeuksistaan myös ammattiliittojen avulla. Pätkien jatkamisessa ja lomakäytännöissä on käytetty lakimiesten apua, samoin henkilökohtaisten suorituspisteiden tai kokemuslisien laskemisessa. Osaa liitto on auttanut, ja heidän tilanteensa on parantunut. Osalla ammattiliittoon tukeutuminen on johtanut pätkätyön loppumiseen. Yksi kertoi ammattiliittoa käyttävän ihmisen maineen seuranneen häntä ja estäneen uuden pätkän saamisen. Osaltaan tällaiset tarinat pitävät pätkätyöläisen nöyränä ja hiljaisena, osaansa tyytyvänä. Kirjoittaja tutkii TJS Opintokeskuksessa korkeasti koulutettujen pätkätyöläisten ammatti-identiteettiä. Tutkimus valmistuu vuoden 2007 lopussa.

Akavalainen 4 | 2006

Luottamushenkilöiden aseman parantamisesta nollatulos

Keskusjärjestöjen tupotyöryhmä ei päässyt yksimielisyyteen luottamushenkilöiden toimintaedellytysten vähimmäissisällöstä. Nollatulos voi jäädyttää paikallisen sopimisen kehittämishankkeet. Neuvottelut kompastuivat siihen, ettei henkilöstön edustajien kannalta keskeisimmissä asioissa päästy palkansaajapuolen kannalta riittävästi eteenpäin. Hankalimmiksi kysymyksiksi osoittautuivat henkilöstön edustajille annettavien palkkatietojen sisältö, määräaikaisten työsuhteiden perusteiden antaminen, oikeus vähimmäiskorvauksiin, koulutusoikeudet sekä palkkakehityksen turvaaminen. Palkansaajien ja työnantajien näkemykset jäivät näissä asioissa varsin kauaksi toisistaan. Tupotyöryhmän nollatulos viilentää varmasti paikalliseen sopimiseen liittyviä järjestöjen kehityshankkeita. Selvää on myös, ettei keskustelu luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toimintaedellytysten turvaamisesta jää tähän. Palkansaajapuolella on kovat paineet saada henkilöstön edustajien toimintaedellytykset kuntoon, tuloksettomia tupo-työryhmiä on nähty jo liian monella sopimuskierroksella. Paineet seuraavalle neuvottelukierrokselle ovatkin entistä suuremmat. Työnantajien nihkeä suhtautuminen henkilöstön edustajien toimintaedellytysten parantamiseen on outoa ja epäloogista. Parannukset henkilöstön edustajien oikeuksiin palvelisivat myös työnantajapuolen intressejä, koska paikallinen sopiminen voi edistyä vain, jos osapuolilla on riittävän tasaveroinen neuvotteluasema.

Yhteiset intressit Ammattiliitot ja työnantajajärjestöt ovat yhtä mieltä siitä, että lähivuosina on kehitettävä työ- ja virkaehtosopi-

Akavalainen 4 | 2006

Työnantaja haluaa edelleen rajoittaa henkilöstön edustajien tiedonsaantioikeuksia

KUVATOIMISTO PLUGI/TUOMAS MARTTILA

Minna Helle neuvottelupäällikkö

muksia sekä niiden paikallista soveltamista. Tämä käy ilmi keskusjärjestöjen alkuvuodesta tekemästä paikallisen sopimisen kehittämisen liittokyselystä. Erityisesti palkkaus- ja palkitsemisjärjestelmien sekä työaikajärjestelyjen kehittämistä pidettiin liitoissa tarpeellisena. Samanaikaisesti palkansaajapuolella on odotettu, että tupossa sovittu keskusjärjestöjen työryhmä saisi valmiiksi vähimmäissisällön luottamusmiesten tietojensaannista sekä henkilöstön edustajien toimintaedellytyksistä. Huhtikuusta 2005 lähtien lähes viikoittain kokoontunut tupotyöryh-

mä lopetti kuitenkin työnsä tuloksettomana toukokuussa 2006. AKAVAssa luottamusmiesten ja muiden henkilöstön edustajien toimintaedellytysten saattaminen kuntoon on nähty ehdottomana edellytyksenä paikallisen sopimisen edistämiselle, jota työnantajapuoli taas pitää hyvin voimakkaasti esillä. Myös tuoreessa Martti Kairisen johtamassa paikallisen sopimisen tutkimuksessa tuli esille tarve kehittää henkilöstön edustajien asemaa, mikäli paikallista sopimista halutaan lisätä.

Tutkijoilla ongelmia työttömyysturvassa

Tutkijoiden ja yliopistoissa jatko-opiskelijoina kirjoilla olevien työttömyysturvan saannissa on ongelmia. Anu Suoranta Jari J. Marjanen

Tutkijoita kohdellaan suomalaisessa työelämässä muista ammattiryhmistä poiketen. Nykyinen tulkintakäytäntö voi pahimmillaan johtaa tutkijana työskennelleen pudottamiseen toimeentulotuen varaan, vaikka ansiotyöhistoria olisi merkittäväkin. 2000-luvun alussa viranomaiset ovat ryhtyneet laajentamaan yrittäjä-käsitteen alaa. Tieteentekijöiden liitto on jättänyt tutkijoiden työttömyysturvaongelmista kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Työttömyysturvalain soveltamisongelma näyttäytyy yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä apurahalla työskentelevien tutkijoiden uran katkoskohdissa. Myös vaikkapa opettajana työskennelleen henkilön työttömyysturva on uhattuna, mikäli hän on kirjoittautunut jatko-opiskelijaksi yliopistoon.

Päätoimisesti tutkijoina työskennelleiden lisäksi työttömyysturvan saanti on vaarantunut muiden töiden ohella jatko-opintoja suorittavilta. Työttömyystilanteessa pelkkä yliopistossa kirjoilla olo on saattanut johtaa tulkintaan opintojen päätoimisuudesta. Päätoimisella opiskelijalla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Työvoimaviranomaiset ovat sivuuttaneet oman ohjeistuksensa, jonka mukaan jatkoopintoja tulisi lähtökohtaisesti pitää sivutoimisina. Sivutoimiset jatkoopinnot eivät ole esteenä kokoaikatyön vastaanottamiselle.

Pakko yrittää?

Työhallinto ajastaan jäljessä

Tutkijan apurahakauden päättämisen osoittaminen työvoimaviranomaisille on hankalaa. Vaikka rahoitus on loppunut, viranomaiset ovat useissa tapauksissa tulkinneet työnhakijan “työllistyvän omassa työssään” apurahakauden päätyttyäkin. Omassa työssä työllistyminen tarkoittaa, että henkilö ei ole oikeutettu työttömyysturvaan. Tällöin työttömäksi jäänyt tutkija rinnastetaan yrittäjään. Yrittäjästä poiketen tutkija ei kuitenkaan ole valinnut yrittäjäriskiä. Tutkijan uranvalinnan lähtökohtana on palkansaaja-asema ja siihen kuuluva riskitilanteiden työttömyysturva.

Sivutoimisten jatko-opintojen sijaan käytännöksi on vakiintunut vaatimus jatkotutkinnon keskeyttämisestä. Työvoimaviranomaisilla ei myöskään ole ollut tarjota ohjeistusta siitä, miten apurahalla rahoitetun tutkimustyön voi osoittaa päättyneen. Ohjeistuksen puuttuminen viittaa työhallinnon puutteellisiin kykyihin pysyä muuttuvan työelämän vauhdissa. Yhä merkittävämpi osa ns. uudesta palkkatyöstä tehdään projekteissa. Projektit keskeytyvät, kun rahoitus loppuu. Projekti ei aina yhdellä rahoituksella valmistu. Työhallinnon ajattelu kiinnittyy perinteiseen, vakituiseen ja kokoaikaiseen kahdeksasta neljään palkkatyö-

KUVAPANKKI: HY/VEIKKO SOMERPURO

hön. Tällöin käsitys toisenlaisen työnteon tavan, uuden projektityön, tuottamasta työttömyydestä jää tunnistamatta. Omassa työssään työllistyvä -tulkinta on seurausta kaksijakoisesta palkkatyö tai yrittäjyys ajattelusta. Akavalaisilla aloilla on kuitenkin varsin yleisesti tähän jaotteluun mahtumattomia työnteon muotoja. Erilaiset projekti- ja pätkätyöt ja niihin liittyvät rahanhankinnat eivät sovi perinteiseen palkkatyönormistoon. Tämä sopimattomuus tuottaa projektien keskeytyessä työttömyyden tunnistamattomuutta. Anu Suoranta edustaa AKAVAa varajäsenenä ja Jari J. Marjanen varsinaisena jäsenenä Helsingin työvoimatoimikunnassa.

Akavalainen 4 | 2006

Pientyönantajien työsuhdeongelmat luultua vähäisempiä

Työlainsäädännön byrokraattisuutta on pidetty merkittävänä esteenä työpaikkojen synnylle pienyrityksiin. Tuore selvitys osoittaa, että 90 % pientyönantajista ei koe työlainsäädäntöä merkittäväksi työllistämisen ongelmaksi. Outi Ervasti elinkeinopoliittinen asiamies

Työministeriön kolmikantaisen työryhmän selvitys on merkityksellinen sekä akavalaisille pienyrittäjille että pienyrityksessä palkkatyössä oleville akavalaisille. Vaikka yrittäjyys on AKAVAssa pääosin pienimuotoista, yrittäjistä kolmannes eli lähes 6 000 toimii pientyönantajina. AKAVAn tutkimuksen mukaan yrittäjistä 14 % on palkkaamassa lähitulevaisuudessa uusia työntekijöitä. Etenkin yrittäjä- ja työnantajajärjestöt ovat pitäneet työlainsäädännön monimutkaisuutta merkittävänä esteenä pientyönantajan työllistämiselle. Työministeriön selvitys osoittaa väitteen kuitenkin liioitelluksi. Sen mukaan 90 prosenttia pientyönantajista ei kokenut työlainsäädäntöä merkittäväksi työllistämisen esteeksi, eikä työoikeudellisilla ongelmilla koettu olevan vaikutusta yritystoimintaan. Suuremmaksi ongelmaksi pientyönantajat sen sijaan kokivat sopivan työntekijän löytämisen.

TES harvoin käytössä Pieniä työnantajia askarruttivat eniten työntekijän palkkaa, vuosilomia, työaikaa sekä työsuhteen solmimista ja päättämistä koskevat kysymykset. Työoikeudelliset ongelmat liittyivät siten työehtosopimusten soveltamiseen. Toisaalta varsin huolestuttava oli tulos siitä, että valtaosalla selvitykseen osallistuneista ei ollut käytössään työehtosopimusta, tai se oli vanhentunut. Tässä suhteessa niin yrittäjä- kuin työnantajajärjestöillä on jatkossa petraamisen varaa!

Akavalainen 4 | 2006

Nykyisiä neuvontapalveluita pidettiin riittävinä. Pientyönantajien työoikeudelliset ongelmat selvisivät yhdellä puhelinsoitolla (85 %). Tiedonlähteenä he käyttivät omaa tilitoimistoa (60%), yrittäjäjärjestöjä ja internettiä (28 %), ja työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä. Selvitys osoitti tilitoimistojen roolin ylikorostuneen, vaikka ne eivät edusta työoikeudellisten kysymysten virallista neuvojatahoa. Kirjanpito- ja tilitoimistojen työoikeudellista osaamista, sekä samalla tiedotusta muista neuvontatahoista on siis aihetta lisätä.

Järjestäytymisestä etua Tehty selvitys osoitti, että järjestäytymisestä on yrittäjälle työoikeudellisessa osaamisessa etua. Järjestäytyneet työnantajat osasivat ennakoida ja selvittää työoikeudellisia ongelmia huomattavasti paremmin kuin järjestäytymättömät. Sama pätee työnantajavelvoitteita laajemmin myös muiden yrittäjävelvoitteiden hallintaan. Selvityksessä korostettiin järjestäytymisen etuja yksipuolisesti yrittäjä- ja työnantajajärjestöiden näkökulmasta. AKAVA haluaa tuoda keskusteluun myös ammattikuntapohjaisen yrittäjyyden järjestäytymisen. Varsinkin korkeasti koulutetulle se on usein parempi ja järkevämpi vaihtoehto, ennen kaikkea oman substanssialan tiedonsaannin ja yrittäjyyden kannalta. Tämä näkyy AKAVAn kentässä, missä muutamissa jäsenjärjestöissä yrittäjyys on nyt yhtä yleistä kuin palkansaajana toimiminen. Yrittäjäneuvontaa ja -palve-

luita tarjotaankin lukuisissa akavalaisissa jäsenjärjestöissä. Selvityksen mukaan yrittäjät eivät ole kiinnostuneita hakeutumaan työoikeudelliseen koulutukseen. Tärkeämmäksi koettiin neuvontapalveluiden saatavuus. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta kehittää yrityskoulutusta. AKAVA, STTK ja SAK vaativat, että yrittäjiksi aikoville ja ensimmäisiä työntekijöitään palkkaaville tarjotaan asiantuntevaa koulutusta työsuhdekysymyksistä. Työ pientyönantajien työoikeudellisen osaamisen kehittämiseksi ei saa jäädä tähän. Palkansaajajärjestöt esittivätkin mietinnön luovutustilaisuudessa, että seurantaa varten perustetaan kolmikantainen työryhmä.

Työministeriön kolmikantainen työryhmä, joka selvitti pientyönantajien työoikeudellista osaamista, luovutti raporttinsa työministeri Tarja Filatoville huhtikuussa.

Akavalaisten täydennyskoulutus unohdettu

Hallitus on huolissaan korkeasta koulutuksen keskeyttämisprosentista. Huhtikuussa eduskunnalle luovutetussa koulutuspoliittisessa selonteossa asetetaan tavoitteeksi myös opintoaikojen nopeuttaminen. Simo Pöyhönen koulutuspoliittinen asiamies

Selonteon avainkysymyksinä hallitus pitää koulutusmyönteisyyden lisäämistä ja laadukkaiden koulutuspalveluiden saatavuuden turvaamista pienenevien ikäluokkien Suomessa. Erityisenä huolenaiheena on korkea koulutuksen keskeyttämisprosentti. Läpäisyprosenttia halutaan parantaa panostamalla opiskelijoiden ohjaukseen sekä nostamalla se nykyistä merkittävämmäksi oppilaitosten rahoituksen määräytymiskriteeriksi. Tavoitteena on, että kaikki nuoret siirtyisivät työelämään joko ammatillisen tai korkeakoulututkinnon suorittaneena. Myös opintoaikojen nopeuttaminen ja nopeampi koulutukseen pääseminen ovat nykyisen työvoimakehityksen vuoksi tärkeitä. Tavoitteena on, että korkeakoulutuksen aloittamisikä alenee vuoteen 2008 mennessä vuodella nykyisestä, ja että työurat pitenisivät toisesta päästä kolmen vuoden työssäoloajalla. Aloittamisiän alentamiseen pyritään mm. uudistamalla opiskelijavalintoja ja kehittämällä yhteishakujärjestelmiä sähköisen hakemisen mahdollistamiseksi yliopistoihin.

Kansainvälisyydestä kilpailukykyä Hallitus pyrkii kansainvälistämään koulutusjärjestelmää lisäämällä niin opiskelijoiden kuin opettajien ja tutkijoiden vaihto-ohjelmia ja kieltenopetusta. Myös ulkomaisten tutkintoopiskelijoiden määrä halutaan nostaa eurooppalaiselle keskitasolle. Monikult-

tuurisuutta pyritään tukemaan koulutusketjun alkuvaiheesta lähtien lisäämällä maahanmuuttajataustaisten opettajien määrää. Noin 1,75 miljoonaa työikäistä osallistuu vuosittain aikuiskoulutukseen. Hallitus pitää ammattitaidon kehittämistä ja uudistamista paitsi osaamis-, myös työssä jaksamista ylläpitävänä kysymyksenä. Tavoitteena on, että 60% aikuisväestöstä osallistuu vuosittain aikuiskoulutukseen. Ammatillisen aikuiskoulutuksen työelämäyhteyttä halutaan tiivistää ja luoda oppilaitoksille mahdollisuuksia palvella yrityksiä yksilöllisesti niiden koulutustarpeissa. Samalla työnantajien vastuuta täydennyskoulutuksen järjestämisessä ja rahoituksessa halutaan lisätä.

Selonteko toiminee osaltaan pohjana tulevan hallitusohjelman valmistelutyössä, mutta siinä ei oteta juurikaan kantaa arkoihin kysymyksiin, kuten korkeakouluverkon rakenteelliseen kehittämiseen tai EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien korkeakouluopiskelijoiden lukukausimaksuihin. Hallitus keskittyy selonteossaan kuvaamaan koulutuksen toimintaympäristön muutosta, laadukkaiden koulutuspalveluiden saatavuutta ja koulutusjärjestelmän tehokkuutta. Tarpeetonta päällekkäiskoulutusta vähentämällä saavutetaan tehokkaampi koulutusjärjestelmä, jonka avulla korkealaatuiset koulutuspalvelut voidaan turvata myös ikäluokkien pienentyessä.

Täydennyskoulutukseen ei riittävästi satsauksia Markkinaperustaisesti toimivat yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset eivät nykymuodossaan tuota sellaista koulutusta, johon korkeasti koulutettujen olisi omaehtoisesti mahdollista osallistua. Selonteko ei puutu riittävällä tasolla tähän akavalaisittain tärkeään ongelmaan; siinä mainitaan, että maksujen kohtuullisuusselvitykset ovat käynnissä opiskelun aikaisten toimeentulojärjestelmien selvittelyn ohella. Vastikään raporttinsa jättänyt ns. opintosetelityöryhmä ei kuitenkaan löytänyt rahoituskysymykseen näiltä osin vastausta, vaan keskittyi vapaan sivistystyön puitteissa tapahtuvan opiskelun mahdollisuuksien parantamiseen.

Akavalainen 4 | 2006

Sisältö pitää ikääntyneet työelämässä

Ryntäystä eläkkeelle ei tapahtunut, vaikka varsinaisen vanhuuseläkeiän alaikäraja aleni 63 ikävuoteen viime vuonna. Tämä käy ilmi Työeläkevakuuttajat TELAn tuoreesta tutkimuksesta. Janne Pelkonen VTM, tutkija Työeläkevakuuttajat TELA

Hieman yli vuosi eläkeuudistuksen jälkeen vanhuuseläkkeelle oli siirtynyt noin puolet 1940-42 syntyneistä ja 6365 vuotta vuonna 2005 täyttäneistä. Suoraan työssä jatkoi noin kolmannes, kun loput olivat siirtyneet varhaiseläkkeelle tai jatkoivat vielä työssä eläkkeellä ollessaan. Kaikki tutkimuskohteena olleet ikäluokat olisivat halutessaan voineet siirtyä varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Valtiolla (36 %) ja yksityisellä sektorilla (32%) jatkettiin kokoaikatyössä useammin kuin kunta-alalla (26 %). Nyt työssään jatkaneet aikovat jatkaa myös tulevaisuudessa varsin pitkään työelämässä.

Valinnanmahdollisuudet hyvät Oman eläkeiän todellisiin valinnanmahdollisuuksiin vaikuttavat monet mm. yksilöllisiin ominaisuuksiin, työelämään, suhdanteisiin ja eläkejärjestelmään liittyvät tekijät. Työssään jatkaneista vain harvat pitivät työtään fyysisesti raskaana, kun taas henkisesti raskaana työtä pidettiin useammin. Stressi- ja työuupumuksen kokemuksia oli vain erittäin harvoilla. Jatkajat arvioivat terveydentilansa erittäin hyväksi. Nämä tekijät yhdessä työnantajan työssä jatkamista tukevan asennoitumisen kanssa loivat hyvän pohjan joustavan eläkeiän valinnanmahdollisuuksille 62-68 ikävuoden välillä. Hieman yli 70 prosenttia vanhuuseläkkeelle siirtyneistä ja noin 80 prosenttia työssä jatkaneista pitää valinnanmah-

Akavalainen 4 | 2006

dollisuuksia vähintäänkin melko hyvinä.

Vetotekijöitä useita Vanhuuseläkkeelle siirryttiin pääasiassa 63-65 vuoden iässä, kun taas 62vuotiaana varhennetulle vanhuuseläkkeelle siirtyneitä 1942 syntyneitä oli erittäin vähän. Monet eläkkeelle siirtyneet lykkäsivät siirtymistään muutamalla kuukaudella sen jälkeen, kun se olisi käytännössä ollut jo mahdollista. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttivat eläkkeelle vetävät ja omaan elämäntilanteeseen liittyvät tekijät, kuten vapaa-ajan lisääntyminen, riittävä taloudellinen toimeentulo ja se, että vastaajat katsoivat yleisesti jatkaneensa työssä jo tarpeeksi pitkään. Työelämäntekijöistä suurin merkitys oli työn henkisellä raskaudella. Yksityisellä sektorilla nuorimmat ikäluokat, terveytensä hyväksi kokeneet sekä ne, joiden puolisot olivat vielä työelämässä mukana jatkoivat työssä. Myös julkisella sektorilla jatkamiseen vaikutti puolison työmarkkinaasema. Näyttäisi siltä, että puolisot

koordinoivat yhdessä eläkkeelle siirtymispäätöksiään. Vuonna 1940 syntyneet puolestaan jatkoivat valtiolla paljon useammin kuin yksityisellä sektorilla ja kunta-alalla. Toimeentuloon liittyvät tekijät vaikuttivat jatkamiseen vain julkisella sektorilla. Isotuloisimmat jatkoivat huomattavasti muita useammin työssä. Työssä jatkaneiden omissa arvioissa erityisesti työpaikkaan ja työn imuun liittyvät tekijät, kuten hyvä ja toimiva työympäristö, työyhteisön ilmapiiri, mielenkiintoinen ja haastava työ, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä hyvä esimiestoiminta korostuivat. Toisaalta myös toimeentuloon liittyvät tekijät, kuten tulotason säilyttäminen ja tulevan työeläkkeen määrä vaikuttivat osaltaan työssä jatkamiseen.

Mitä tutkittiin? Työeläkevakuuttajat TELA tutki 1940-42 syntyneiden vielä vuoden 2004 lopussa työssäkäyvien yksityisen ja julkisen sektorin palkansaajien työssä jatkamista vuoden 2005 työeläkeuudistuksen voimaantulon jälkeen. Tutkimuksessa kartoitettiin myös joustavan eläkeiän valinnan kynnyksellä olevien ikääntyneiden mielipiteitä uudistuksesta sekä työeläkejärjestelmästä ja sen rahoituksen kestävyydestä. TNS Gallup lähetti kyselyn 3000 yksityisen ja julkisen sektorin työeläkevakuutetulle. Vastausprosentti oli 60.

Työllistyminen puhutti liittokokouksessa

Akavalaisten työllistyminen koulutusta vastaamattomiin töihin oli AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekan ykkösaihe kevätliittokokouksessa. Myös opiskelijoita huolestutti koulutuksen arvo työmarkkinoilla. Tarja Arkio tiedottaja

– Aiemmin korkeakoulutus takasi ainakin pitkän mutta kapean leivän, nykyään takeita ei ole kapeasta saati pitkästä leivästä, ainakaan sillä alalla mihin on opiskellut, sanoi AKAVAn opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Antti Lehtoranta. Tietyille aloille on syntymässä käytäntö, jossa ennen pysyvän työsuhteen saamista on erillinen välivaihe, jonkinlainen työelämän koirakoulu. – Tässä koirakoulussa tulee oppia ja keppiä, muttei aina porkkanaa. Välitilassa olevat nuoret eivät ole oikein opiskelijoita eivätkä työntekijöitäkään, täten selkeä lainturva ja muut turvaverkostot puuttuvat, Lehtoranta muistutti.

Aika on rahaa Kokouksen nuorisoedustajaksi itsensä laskenut Suomen Valtiotieteilijöiden Liiton edustaja Jussi Salonranta kiinnitti huomiota suurten ikäluokkien ja oman sukupolvensa ajankäytön eroihin. – Vanhemmat sukupolvet ostivat sieltä mistä saa halvemmalla, eikä ajalla ollut mitään merkitystä. Itse käyn ostoksilla yleensä siellä mistä uskon saavani sen kaikkein nopeammin, sillä aika on nykyisin työelämässä tavoitelluin resurssi. Salonrantaa kiukutti myös perhevapaakustannuksista aiemmin keväällä saavutettu ratkaisu, joka jäi vaillinaiseksi. – Nyt tehdyssä ratkaisussa valtion osuus on marginaalinen. Vaikka työntekijöiden ja työnantajien vakuu-

Sture Fjäderiä kiukuttaa se, että työnantajapuoli ei halua parantaa henkilöstön edustajien toimintaedellytyksiä, vaikka se palvelisi myös työnantajan intressejä.

tusmaksuosuutta nostettiin, ei sillä ja 60 miljoonan euron paketilla saatu mitään konkreettista aikaiseksi.

Yrittäjiä ei saa unohtaa Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN on käärmeissään paikallisen sopimisen takkuamisesta. – Pistämme jarrut päälle paikalliseen sopimiseen, jos henkilöstön edustajat eivät saa parempia toimintaedellytyksiä, sanoi Ekonomiliiton neuvottelujohtaja Sture Fjäder. Hän kritisoi Elinkeinoelämän keskusliittoa siitä, että se haluaa laajentaa paikallista sopimista yksilösopimisen suuntaan. Paikallisen sopimisen tule-

vaisuus ei Fjäderin mukaan näytä valoisalta, sillä henkilöstön edustajien toimintaedellytyksiä selvittänyt työryhmä ei saavuttanut neuvottelutulosta, ja ytlain uudistamisessa edetään vaivalloisesti. Fjäder muistutti liittokokousta myös siitä, että AKAVAn on oltava aktiivisesti mukana elinkeinopoliittisessa keskustelussa. – Aloite on nyt SAK:lla ja fokus lähes kokonaan savupiipputeollisuudessa. AKAVAn on korostettava korkean osaamisen yrittäjyyttä, joka luo työpaikkoja myös akavalaisille. Tekniikan Akateemisten Liiton puheenjohtaja Heikki Kauppi korosti Suomen menestymisen edellytyksinä osaamista ja maamme houkuttelevuutta. Vaikka PISA-tutkimusten tulokset ovat erityisen mieluisaa kuultavaa suomalaisille, ei tilanne ole yhtä mairitteleva muilla koulutusasteilla. – Yliopistojen ja korkeakoulujen keskinkertaisuus johtuu resurssien puutteesta. Erityisesti tekniset yliopistot tarvitsevat lisärahoitusta. Kaupallinen osaaminen ei juuri auta, jos ei ole mitä myydä, Kauppi korosti.

AKAVAn kevätliittokokous hyväksyi myös henkilövaihdokset AKAVAn hallitukseen. Insinööriliiton Aimo Mikkosen tilalle hallituksen nimettiin varsinaiseksi jäseneksi Ari Rautakorpi sekä Esko Mälkösen tilalle varajäseneksi Seppo Mäkiranta, myös Insinööriliitosta.

Akavalainen 4 | 2006

Epävarmuus lisääntyy työmarkkinoilla

Suomalaiset näkevät palkansaajien aseman tällä hetkellä synkkänä. Vain palkkataso yksityisissä yrityksissä ja ansiosidonnainen työttömyysturva koetaan hyviksi. Akavalaisten huolena on surkea palkkataso julkisella sektorilla. Jarmo Nurmio johtaja

Tulevaisuuden ei uskota tuovan muutosta, päinvastoin. Kansalaisten enemmistö uskoo työpaikkojen pysyvyyden heikkenevän. Myös työn kuormittavuuden uskotaan lisääntyvän ja irtisanomisturvan sekä elämän turvallisuuden heikkenevän.

Ammattiliitot turvana Tätä taustaa vasten on lohdullista, että suomalaiset kuitenkin uskovat järjestäytymisen voimaan. Yhdeksän kymmenestä pitää järjestäytymistä tarpeellisena, puolet jopa erittäin tarpeellisena. Näin ajattelevat kaikki väestöryhmät, nuoret sekä vanhat. Palkka- ja työsuhdeturvan hakeminen on tärkein liittymismotiivi. Ammattiliitoilta haetaan vakuutusta turvattomuuteen ja monet nuoret liittyvät ikään kuin varmuuden vuoksi. Kuten aiemmissakin vastaavissa tutkimuksissa suomalaiset luottavat työmarkkina- ja sopimusjärjestelmään. Järjestelmä nähdään ennen muuta palkansaajien hyvinvoinnin keskeiseksi tuottajaksi ja takaajaksi. Yleiskuva on siis arvostava, joskin varauksellisuus näyttää lisääntyneen. Kaikki palkansaajaleirit suhtautuvat asiaan samalla tavoin. Suomalaiset eivät kyseenalaista lakko-oikeutta. Sitä pidetään erityisen oikeutettuna, jos työnantaja ei noudata lakeja tai sopimuksia. Lakkoherkkyys on edelleen korkeammalla tasolla kuin 1990-luvulla. Mielenkiintoista on, että akavalaiset ovat lakkoherkempiä kuin STTK-laiset.

Akavalainen 4 | 2006

Yritysten vastuunotto heikohkoa Valtaosa suomalaisista kyseenalaistaa työnantajien yhteiskunnallisen vastuuntunnon. Yritysten ei uskota tuntevan aitoa vastuuta työntekijöistään ja yritysjohdon uskotaan ajavan vain itselleen lisäetuja välittämättä yhteisestä hyvästä. Tällaiset käsitykset ovat lisääntyneet viime vuodesta. Palkitsemisen oikeudenmukaisuuteen uskovat vain nuoret, opiskelijat ja yrittäjät. Kansalaisilta kysyttiin myös mitkä puolueet edistävät parhaiten palkansaajan asemaa. Kolmen suurimman puolueen palkansaajaidentiteetti on parantunut. Enemmistö (60 %) katsoo, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on hyvä palkansaajien asioiden hoitaja. Toiseksi parhaana pidetään Kokoomusta (42 %). Sen jälkeen tulevat Suomen Keskusta (39 %), Vasemmistoliitto (39 %) ja Vihreä Liitto (30 %). Palkansaajakeskusjärjestöjen uskotaan onnistuneen ajamaan jäsenkuntansa etuja vähintään tyydyttävästi. Pieni muutos aiempiin tutkimuksiin on, että STTK:n jäsenet pitävät etenkin AKAVAn toimintaa tuloksellisena. Vanha totuus on kuitenkin, että ruohon uskotaan olevan vihreämpää aidan takana. Vaikka omaa järjestöä arvostetaan, naapurin uskotaan ajavan asioita paremmin. Järjestöjen yhteistoimintakykyä arvostetaan. AKAVA on tämän ominaisuuden osalta kohentunut, mutta jonkin verran tiputusta aiempiin arvi-

ointeihin on johdon pätevyydessä ja yhteiskunnallisessa vastuuntuntoisuudessa. Vaikutusvaltaisimpana etujärjestönä pidetään edelleen SAK:ta. AKAVA on heti kärjen takana. Merkille pantavaa on myös, että SY:n ja EK:n vaikutusvalta on suomalaisten keskuudessa kohonnut. AKAVAn arvostus on korkeinta akavalaisten keskuudessa. Arvostus on korkealla myös Pohjois-Suomessa ja Vihreää Liittoa äänestävien keskuudessa. Yllättävä muutos vuoden takaiseen tutkimukseen on, että myös alempien toimihenkilöiden keskuudessa AKAVAn arvostus on hyvin korkea. Varauksellisinta suhtautuminen AKAVAan on MTK:n jäsenten ja yrittäjien keskuudessa, joista yli puolet ei arvosta AKAVAn työtä.

Kirja-arvio

Keiden peli?

Kolmen kirjoittajan keskustelukirja “Työelämän valttikortit” osallistuu perin henkilökohtaisista perspektiiveistä pohdintaan ansiotyön järjestä, muuttuvan työelämän hallinnasta, selviytymisestä ja yksilön mahdollisuuksista. Teokseen mahtuu kertomuksia myös loppuun palamista ja selviytymisiä. Anu Suoranta tutkija

Marjapussissa, perinteisessä korttipelissä, pelin hallinta määritellään korttien jaossa. Ilman valttikortteja peliin ei voi vaikuttaa. Valttikortit eivät jakaudu tasan, eivät pelissä eikä työelämässä. Työelämän valttikortit -teoksen kirjoittajien valttikorttilistauksessa yhteiskuntaluokalla on väliä ja koulutus kannattaa. Painoa annetaan myös työelämän sopimisja säätelykäytännöille. Oletus toimivasta hyvinvointivaltiosta hallitsee katsontaa. Läpi kirjan punnitaan ajatusta vapaudesta valita ansiotyön ja yrittäjyyden välillä. Yrittäjyyssanoma jää ristiriitaiseksi “ ehkä tietoisesti, sillä yrittäjämäiset tavat ovat yleistyneet myös työtehtävissä, joissa kyseessä ei ole oma valinta vaan vapaaehtoinen pakko. Irmeli Puntari ja Satu Roos ovat biokemistejä. Puntari työskentelee palkkatyösuhteessa akavalaisessa liitossa, Roos toimii yrittäjänä. Kimmo Kevätsalo on sosiologi, nykyään yrittäjä. Kevätsalon kritiikin terävin kärki kohdistuu ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on hukannut unelmansa edistää vapausnäköalojen toteutumista. Väite, että ammattiyhdistysliike suojelee

ydintyövoiman etuja, on akavalaistenkin pätkätyöntekijöiden näkökulmasta ajatuksia herättävä. Ehkä merkittävimmän valttiässänsä, ikänsä ja työelämään tulon ajankohdan kirjoittajat jättävät problematisoimatta. Vakituisten työsuhteiden tuoman turvan ja eläkekertymän varassa suuret ikäluokat seisovat tukevasti. Rahaa ei tarvitse niin ajatella. Niiltä sijoilta on helpompi tähytä vapauden valtakuntaan, olkoon se yrittäjyyttä tai eläkeläisyyttä.

Kirjoittajien katsetta voi kritisoida tukeutumisesta menneeseen. Vaikka kirjoittajat eittämättä liputtavat hyvinvointivaltion ja työelämän sopimusjärjestelmän puolesta, on samalla ymmärrettävä, että 1990-luvun lamavuodet muuttivat työelämän pelisääntöjä. Yksilöllisyyden korostuminen toi turvattomuutta. Myös työn sisällöistä on hankalampi nauttia, kun on keskityttävä osaamisensa esittämiseen ja myymiseen. Se kirjoittajien havainto, että työhön liittyvä tärkein haave urakursseilla on toive vakituisesta työstä, on hätkähdyttävä. Luovalla luokalla ei kaikki ole hyvin. Laman jälkeen työelämään tulleiden akateemisten(kin) odotushorisontti on erilainen kuin kirjoittajien: korkea koulutus ei ole tae työstä, vakituisesta puhumattakaan. Nykyisten nelikymppisten maisterien joukossa kysymykseen “kuinka monella on vakituinen työ?” nousee harva käsi, tohtoreista vielä harvemmalla. 2000-luvun akateemisilla työsuhteiden väliin jää katkoja, sopimusyhteiskunta vaappuu ja uudelleenmäärittelyt hyvinvointivaltion turvaverkkojen suhteen ovat käynnissä; esimerkiksi tutkijat eivät voi olla varmoja ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Vapauden valtakunta, vaikkapa eläke ei näiltä jalansijoilta tunnu pelkästään kaukaiselta, vaan myös epävarmalta.

Akavalainen 4 | 2006

Tu t k i t t u a

Humanistit tuovat kilpailukykyä

Vakuutukset eivät aikaista eläköitymistä

Suomen Akatemian selvityksen mukaan suomalainen yhteiskunta ja elinkeinoelämä eivät tule toimeen ilman yhteiskuntatieteilijöitä ja humanisteja. Myös humanistit ja yhteiskuntatieteilijät tuottavat kilpailukykyä, tosin pitkällä aikavälillä ja epäsuorasti. Aloja tarvitaan inhimillisen ymmärryksen lisäämiseksi ja yhteiskunnan ongelmien tunnistamiseksi. – Sivistystä ei voi tuoda, raportin laatijat tiivistävät. Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden tulisi kuitenkin hyväksyä julkinen keskustelu tutkimuksen tarpeellisuudesta. Raportti perustuu historian, arkeologian sekä kielitieteiden tutkijoille tehtyyn kyselyyn ja tapauskertomuksiin. “Sivistystä ei voi tuoda. Tutkijapuheenvuoroja kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen vaikuttavuudesta”. Suomen Akatemian julkaisuja 5/06. Helsinki, 2006.

Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ottaneet eivät siirry eläkkeelle muita nuorempina, selviää Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa huomautetaan, että vapaaehtoista eläkevakuutusta maksaneen palkansaajan olisi teoriassa kannattanut siirtyä eläkkeelle lakisääteistä eläkeikää aiemmin, jotta hän olisi voinut maksimoida vakuutuksensa rahallisen hyödyn. Tutkimuksen mukaan eläkkeelle siirtyvät ihmiset eivät aina ole niin laskelmoivia, että käytännön elämässään noudattaisivat taloustieteilijöiden teorioita. Niku Määttänen. Vapaaehtoiset eläkevakuutukset, verotus ja eläkkeelle siirtyminen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Discussion papers 1018. Helsinki, 2006.

Lapset jarruttavat naisen työuraa Tuoreen väitöskirjan mukaan lapset haittaavat naisten etenemistä työuralla. Miesten urakehityksen kannalta lapset ovat joko merkityksettömiä tai edistävät työuraa hieman. Työttömyyden kohdatessa korkeakoulutetut naiset työllistyvät selvästi paremmin kuin vastaavan koulutuksen saaneet miehet. Naiset hakeutuvat aktiivisen työvoimapolitiikan piiriin miehiä useammin, mutta sijoittuvat usein julkiselle sektorille tukitöihin tai harjoitteluun. Väitöskirjan mukaan miehet hyötyvät työllistämistoimista enemmän kuin naiset, koska julkisella sektorilla harjoittelu johtaa työllistymiseen harvemmin kuin yksityisellä sektorilla. Naiset ovat miehiä joustavampia työttömyytensä ratkaisemisessa. Naisten työttömyysjaksot ovat lyhyempiä, koska he siirtyvät aktiivisen työvoimapolitiikan piiriin tai työvoiman ulkopuolelle esimerkiksi opiskelemaan tai äitiyslomalle. Virve Ollikainen. Gender differences in unemployment in Finland. Jyväskylä studies in business and economics 51. Jyväskylä, 2006.

Akavalainen 4 | 2006

Hyvä työilmapiiri tärkeintä Työn epävarmuutta vähentää eniten aito, avoin ja toisia kunnioittava työilmapiiri, käy ilmi yritysten yhteiskuntavastuuta selvittäneestä tutkimuksesta. Hyvä työilmapiiri merkitsee enemmän kuin henkilökunnalle järjestettävät toimintapäivät ja koulutustilaisuudet. Henkilöstö sitoutuu vahvasti yritysjohdon tavoitteisiin työpaikoissa, joiden arvoissa huomioidaan työntekijöiden tarpeet. Sitoutunut työntekijä on yritykselle kilpailutekijä ja voimavara, selvitys vahvistaa. Yritysten hyvä yhteiskuntavastuu näkyy muun muassa työkyvystä ja terveydestä huolehtimisena sekä koulutuksen ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamisena. Liisa Moilanen, Ari Haapanen. Yhteiskuntavastuun sosiaalinen ulottuvuus: Hyvät käytännöt yrityksen arjessa. Työpoliittinen tutkimus 299. Työministeriö. Helsinki, 2006.

Koonnut Aleksi Vienonen/UP-Uutispalvelu

Akavalainen 4 | 2006

Julkaisuja Akavalaiset työmarkkinat on käsikirja korkeakoulututkinnoista. Julkaisuun on koottu perustiedot tutkintojen laajuudesta, opintojen kestosta sekä työtehtävistä, joihin tutkinto pääsääntöisesti pätevöittää. Lisäksi julkaisu sisältää tietoa palkoista ja työllisyystilanteesta. Lähteenä on käytetty AKAVAn jäsenliittojen antamia tietoja.

Työmarkkinatutkimus on AKAVAn vuosittain julkaisema selvitys akavalaisten asemasta ja oloista työmarkkinoilla.Tutkimukseen on koottu tietoa muun muassa sijoittumisesta työelämään, työajoista,palkoista ja työssä jaksamisesta. Vuoden 2005 tutkimuksessa on erillisselvitys kotitalousvähennyksen käytöstä.

www.akava.fi –Tutkimukset ja julkaisut – Esitteet ja oppaat

www.akava.fi –Tutkimukset ja julkaisut - Jäsentutkimukset

Korkeasti koulutettujen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä toimiminen sisältää tietoa akavalaisen yrittäjyyden profiilista, yrittäjyyden tilasta ja edunvalvonnan tarpeista. Julkaisussa on myös tietoa siitä, millainen on tyypillinen ammatinharjoittajaksi tai yrittäjäksi ryhtyvä AKAVAn jäsen ja millaisia kokemuksia hänellä on omasta urastaan. Tutkimus on tehty yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin kanssa. www.akava.fi –Tutkimukset ja julkaisut - Jäsentutkimukset

Julkaisuja voi tilata AKAVAn toimistosta sähköpostitse: hannele.mustakorpi@akava.fi.

Muutokset jylläävät – ole valmiimpi! Akavalaiset järjestöt kiertävät lokakuussa työpaikoilla ja oppilaitoksissa eri puolilla maata kertomassa, miten voi selviytyä työelämän jatkuvista muutoksista. Kierros toteutetaan keskusjärjestön, neuvottelujärjestöjen, opiskelijoiden ja jäsenjärjestöjen yhteistyönä. Työpaikka- ja oppilaitoskäyntien lisäksi järjestetään iltatilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy.

Tervetuloa! 03.10. 05.10. 10.10. 11.10. 12.10.

Akavalainen 4 | 2006

Turku Tampere Oulu Lahti Pori

17.10. 19.10 24.10. 27.10.

Lappeenranta Vaasa Jyväskylä Helsinki

Opiskelijat

Kesätöistä kunnon palkkaa:

Tonni ei riitä! Suurin osa opiskelijoista ei vietä kesiään kesälaitumella, vaan töissä ansaitsemassa rahaa toimeentuloon. Työnantajat eivät kuitenkaan aina maksa opiskelijoille riittävää palkkaa. Jotkut maksavat opiskelijoille jopa alle 1 000 euron kuukausipalkkaa, mikä alittaa köyhyysriskirajan. Alipalkkaus on paitsi loukkaus opiskelijoiden työpanokselle, myös osasyy opiskelijoiden toimeentulo-ongelmiin. Pelkällä opintotuella eläminen on monille opiskelijoille mahdotonta. Kesätyöt tuovat työkokemuksen lisäksi myös tarpeellista lisää lukukausien aikaiseen toimeentuloon. Opiskelijoiden toimeentulo-ongelmien on todettu merkitsevästi kasvattavan valmistumisaikoja. AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVA korostaa, että suostumalla alipalkkaukseen opiskelija ei tee hallaa pelkäs-

tään itselleen, vaan koko ammattikunnalle. Yhden suostuessa liian pieneen palkkaan myös muiden samanlaista työtä tekevien palkkaneuvottelut vaikeutuvat. Lisäksi kannattaa muistaa, että riittävä palkka kerryttää ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa. Pitkällä tähtäimellä palkkojen polkeminen ei ole myöskään työnantajan etu. Tieto hyvistä työantajista leviää helposti opiskelijan kaveripiirissä, samoin myös huonoista. Useimmat akavalaiset liitot julkaisevat opiskelijoille kesätyöpalkkasuosituksia. Suosituksia kannattaa käyttää tukena palkkaneuvotteluissa.

Kivikaudelta siirryttävä aitoon vaikuttamiseen Vappuaaton EuroMayDay-marssin jälkeiset tapahtumat VR:n makasiineilla ovat käynnistäneet julkisen keskustelun nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoista. Myös AOVA osallistui keskusteluun. – Vaikka viime aikojen joukkoirtisanomiset ja ytneuvottelut sekä pätkätöiden yleisyys kasvattavat nuorten epävarmuutta tulevaisuudesta ja toimeentulosta, eivät kivien heittäminen ja mellakointi ole keinoja vaikuttaa yhteiskuntaan. Mikseivät nuoret käänny ammattiliittojen puoleen vaikuttaakseen tulevaisuuteensa, kysyi AOVAn puheenjohtaja Antti Lehtoranta. – Ammattiliitot vaikuttavat vahvasti yhteiskuntaamme. Ilman niitä Suomessa paiskittaisiin vieläkin kuu-

sipäiväistä työviikkoa kymmenen tuntia päivässä ilman lomakorvauksia, Lehtoranta huomauttaa. Hän muistuttaa, että nuorilla on merkittävä rooli ammattiyhdistysliikkeen päätöksenteossa. – Koska myös nuorten mielipiteitä edustavilla palkansaajajärjestöillä on valmis keskusteluyhteys niin työnantajiin kuin valtiovaltaankin, on ammattiliiton jäsenyys polttopulloa tehokkaampi tapa vaikuttaa yhteiskuntaan. – Vaikutusvallan perustana on suomalaisten korkea järjestäytymisaste. Jättämällä liittymättä liittoon nuori työntekijä laskee järjestäytymisastetta ja oman sukupolvensa vaikutusvaltaa. Työnantajan järjestäytymisaste lähestyy sataa prosenttia, onko työntekijöillä varaa olla järjestäytymättä, kysyy Lehtoranta.

AOVA nimesi uusia toimijoita AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVA on täydentänyt työjaostonsa kokoonpanoa. Uudeksi työjaoston jäseneksi valittiin Ulla-Mari Tiainen. Ulla-Mari toimii Insinööriliiton opiskelija-asiamiehenä ja Insinööriopiskelijaliiton toiminnanjohtajana. Hän on ollut AOVAn jäsen vuodesta 2004. AOVA valitsi keväällä myös uusia opiskelijajäseniä AKAVAn aluetoimikuntiin. Lapin aluetoimikunnassa ovat aloittaneet uusina Elina Halkola (TRAL) sekä Riikka Peurasaari (SVAL), Pohjois-Pohjanmaan aluetoimikunnassa Jaana Lievonen (TEK), Keski-Suomessa Eeva Korteniemi (SVAL), Kainuussa Anssi Sivonen (TRAL) sekä KaakkoisSuomessa Mikko Miettinen (SEFE). Aluetoimikuntien toimikausi jatkuu vuoden 2006 loppuun saakka.

Kevään korkeakoulukierros päättyi AKAVAn opiskelijatoiminta esittäytyi kevään aikana useilla korkeakoulupaikkakunnilla eri puolilla Suomea. Kierroksen aikana vierailtiin korkeakouluissa ja opiskelijamessuilla Helsingissä, Turussa, Porissa, Joensuussa, Jyväskylässä, Oulussa sekä Rovaniemellä. Aktiivinen kenttätoiminta käynnistyy jälleen syyskuussa, jolloin vuoden 2006 varsinainen korkeakoulukierros starttaa. Lisätietoja kierroksesta antaa AKAVAn opiskelija-asiamies Markus Söderlund sekä elokuusta alkaen AKAVAn opiskelijatoiminnan projektiasiamies.

Akavalainen 4 | 2006

Lyhyet

Viron ja Suomen palkansaajakeskusjärjestöt tiivistävät yhteistyötään Yhteinen EU-jäsenyys ja työvoiman vapaa liikkuvuus ovat antaneet aihetta Viron ja Suomen palkansaajayhteistyön kehittämiseksi. Erityisesti tiedonkulkua ja edunvalvontaa on tehostettava. Työehtojen rikkomistapauksissa on palkansaajien syyllistämisen sijaan saatava vastuuseen sellaiset työnantajat, jotka eivät noudata sopimuksia ja lakeja. Yhteinen EU-jäsenyys tuo mukanaan myös mahdollisuuksia. Virolaiset ovat suurin Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaisryhmä. Tämän lisäksi tilapäistä työvoimaa liikkuu maidemme välillä runsaasti. Arviot virolaisesta työvoimasta vaihtelevat noin 10 000 henkilöstä aina 30 000:een. Suomen ja Viron palkansaajakeskusjär-

jestöt - Suomesta SAK, STTK ja AKAVA ja Virosta EAKL ja TALO - valmistelleet yhteistyösopimuksen, jonka Suomen puheenjohtajat Lauri Ihalainen, Mikko Mäenpää ja Risto Piekka sekä Viron puheenjohtajat Harri Taliga ja Ago Tuuling allekirjoittivat 11. toukokuuta Tallinnassa. Sopimuksessa sovittiin tiedonkulun edistämisen lisäksi mm. asiantuntija- ja johtotason säännöllisistä tapaamisista ja koulutusyhteistyöstä. Piekka korosti allekirjoitustilaisuudessa vapaan työvoiman liikkuvuuden olevan arvo sinällään. Hänen mukaansa yövoiman liikkuvuudelle olisi saatava inhimilliset kasvot. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että työsopimuksia ja työlainsäädäntöä on noudatetta-

va ja harmaa talous estettävä. Lisäksi sekä työnantajien että työntekijöiden on edistettävä aidosti monikulttuurisen työelämän elinehtoja. Tiedotustilaisuuden yhteydessä keskusteltiin myös Viron hallituksen suunnitelmasta heikentää luottamusmiesten asemaa ja toimintamahdollisuuksia työpaikoilla. Tällä hetkellä lakiehdotus on ristiriidassa eurooppalaisen työmarkkinakäytännön kanssa. Se on myös kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten sekä työntekijöiden informointia ja kuulemista koskevan EU-direktiivin vastainen. Lakiehdotus saattaakin vaikeuttaa pyrkimyksiä kehittää tasapainoinen ja toimiva työmarkkinarakenne Viroon.

Työpaikoille uudet ohjeet päihdeongelmien ehkäisystä Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat sopineet uudesta hoitoonohjaussuosituksesta. Järjestöt korostavat ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen merkitystä päihdeongelmien hoitamisessa. Tiedottamisella ja henkilöstön, työnantajien ja työterveyshuollon yhteistyöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin työyhteisössä ja madaltaa päihdeongelmien puheeksi ottamisen kynnystä. Keskusjärjestöt suosittelevat työpaikoille päihdeongelmien ennaltaehkäisyä, päihdeasioiden käsittelyä ja hoitoonohjausta sisältävän toimintamallin tekemistä. Keskusjärjestöt esittävät lisäksi, että Kansaneläkelaitos laatisi päihdeongelmaisen

katkaisuhoitoon ja kuntoutukseen liittyvät ohjeet ensisijaisesti kuntoutusrahan maksamisesta. Ohjeilla olisi tarkoitus parantaa päihdeongelmaisen toimeentulojärjestelmää työstäpoissaolon aikana ja edesauttaa hoidon onnistumista. Suomalaisten alkoholinkäyttö on selkeästi muuttunut. Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana alkoholinkulutus on lähes viisinkertaistunut ja parina viime vuonna kasvu on edelleen kiihtynyt. Tämän seurauksena alkoholihaitat ovat lisääntymässä ja ne heijastuvat myös työelämään. Esimerkiksi työterveyshuollon asiakkaista noin joka viidennen miehen ja joka kymmenennen nai-

sen alkoholin kulutus on riskitasolla. Sen vuoksi onkin tärkeää, että yhä useammassa työpaikassa laadittaisiin omia toimintamalleja päihdeongelmien varalle. Suositus korvaa yli 30 vuotta vanhan suosituksen alkoholin ja huumeaineiden haittatekijöiden vähentämisestä työelämässä ja siihen myöhemmin liitetyn hoitoonohjausjärjestelmän periaatteita koskevan liitesopimuksen.

Juristeille ja yhteiskuntatieteilijöille palveluja muista Pohjoismaista Suomen Lakimiesliiton ja Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL:n jäsenet ovat päässeet käyttämään sisarliittojensa tarjoamia jäsenpalveluja Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa 1.4.2006 alkaen. Yhteistyösopimus on ensimmäinen usean koulutusalan yhteispohjoismainen hanke, jossa jäsenet saavat palvelut käyttöönsä koko pohjolassa. Yhteistyö koskettaa yhteensä 170 000 jäsentä. Oman alansa ammattiliitosta juristeilla ja yhteiskuntatieteilijöillä on nopeimmin saatavissa kattavaa, perusteellista ja ajankohtaista

Akavalainen 4 | 2006

tietoa maan työmarkkinajärjestelmästä ja erityisesti oman alansa työmarkkinoista, työllisyystilanteesta ja palkkatasosta. - Jatkuvasti kasvava osa jäsenistöstämme työskentelee ulkomailla pysyvästi tai lyhyellä komennuksella, kertoo Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilander. - Pohjoismaista yhteistyötä jäsenistön palvelujen kehittämiseksi tehdään ensi kertaa näin monen liiton, maan ja alan kesken”, kertoo Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL:n toiminnanjohtaja Urpo Hakala. Yh-

teistyö näkyy myös pohjoismaiden ulkopuolella. Osana yhteistyötä jäsenille järjestetään yhteispohjoismaisia tapaamisia kaupungeissa, joissa työskentelee liittojen jäseniä. Alkuvaiheessa tapahtumia järjestetään mm. Brysselissä ja New Yorkissa. Myöhemmin mukaan tulee myös muita suurkaupunkeja.

Nimitysuutisia AKAVAn lakimieheksi OTL Paula Ilveskivi Oikeustieteen lisensiaatti Paula Ilveskivi, 47, on nimitetty AKAVAan lakimieheksi. Hänen vastuualueinaan ovat työelämän kehittäminen ja tasa-arvo. Ilveskivi siirtyy tehtävään Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkisoikeuden laitoksen assistentin virasta. Paula Ilveskivi on aikaisemmin toiminut mm. Helsingin yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtajana ja Tieteentekijöiden liiton luottamustehtävissä sekä JUKOn varapääluottamusmiehenä Helsingin yliopistossa. Ilveskivi tuli AKAVAan lakimies Jaana Meklinin tilalle. Meklin siirtyi Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtajaksi.

Aktiiviliikunta auttaa jaksamaan työelämässä Yhteinen huoli työelämässä jaksamisesta ja ihmisten kiinnostuksesta omaa fyysistä kuntoaan kohtaan on saanut työmarkkinajärjestöt, kolme ministeriötä ja liikuntajärjestöt liikkeelle. Vuoteen 2010 ulottuvan työyhteisöliikunnan projektin tavoitteena on liikunnan keinoin tukea toisaalta ihmisten työssä jaksamista, toisaalta saada passiiviset liikkujat myötämieliseksi liikuntaa kohtaan. – Kaikki tutkimukset osoittavat kiistattomasti liikunnan hyödyt työssä jaksamisessa. Vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen, mutta tänään kaikki lääkärit myöntävät liikunnan olevan yksi osa työhyvinvoinnin edistämisen keinoista, sanoo Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtaja Timo Laitinen. Laitisen mukaan työhyvinvoinnin edistämisessä liikunnalla on merkittävä rooli. – Liikunnan avulla voidaan ennaltaehkäistä monia kansanterveyteen ja -talouteen vaikuttavia aikuisiän sairauksia, joita ovat muun muassa diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, luukato sekä mielenterveysongelmat. Terveet elämäntavat ovat yksilön, perheiden ja

työyhteisön yhteinen intressi, Laitinen sanoo.

Passiiviset aktiivisiksi TUL:n pääsihteeri Esko Ranto painottaa, ettei hanke halua syyllistää ketään, vaan pyrkii positiivisella otteella saamaan passiiviset liikkujat aktiiviliikkujiksi. – Oman terveytensä ja hyvinvointinsa eteen voi jokainen tehdä paljonkin. Liikunnan aloittamiseen ei tarvita kuin työmatkojen tekeminen polkupyörällä tai jalan, portaiden käyttäminen hissin sijan ja esimerkiksi kauppareissujen tekeminen ilman autoa, Ranto sanoo. Ranto pitää tärkeänä, että työnantaja näkee liikunnan merkityksen osana työhyvinvoinnin edistämistä. Myös työntekijäpuolen asennoituminen liikuntaa kohtaa pitää olla positiivinen. Niinikään työterveyshuolto halutaan mukaan.

– Suomessa on ollut paljon liikuntakampanjoita, jotka kuitenkin ovat etupäässä saaneet liikkeelle ne, jotka jo muutenkin liikkuvat. Nyt me haluamme saada liikunnan pariin liikkumattomat ihmiset, Ranto sanoo. Tämä vuosi on työyhteisöliikunnan osalta viestinnän vuosi. Syksyllä työpaikoille tehdään “arkiliikunnan huoneentaulu”, jossa on yksinkertaisia ohjeita ja vinkkejä erilaisista tavoista harrastaa liikuntaa. Hankkeessa ja neuvottelukunnassa ovat mukana AKAVA, SAK, STTK, EK, Kirkon sopimusvaltuuskunta, KT, VTML, opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työministeriö, Suomen Kuntoliikuntaliitto ry, Suomen Liikunta ja Urheilu ry ja Suomen Työväen Urheiluliitto ry.

Akavalainen 4 | 2006

nytt från AKAVA

Hushållsavdraget i beskattningen sporrar akavamedlemmar att sysselsätta andra Var tredje av de finländare som år 2004 sysselsatte i hushållsarbete var akavamedlem. Enligt vår färska arbetsmarknadsundersökning kommer i år allt fler att utnyttja möjligheten till hushållsavdrag i beskattningen. Päivi Knuttila forskare

Av alla akavamedlemmar som ingår i arbetskraften fick 18 procent, det vill säga omkring 56 000 personer hushållsavdrag i beskattningen år 2004. Man kan i runda tal räkna ut att omkring var tredje av de personer som sysselsatte i hushållsarbete var akavamedlem, eftersom sammanlagt 156 000 hushåll enligt arbetsministeriet då utnyttjade avdraget. Som väntat var benägenheten att köpa tjänster störst bland de svarare som hade goda inkomster . De som

sysselsatte mest är 35-50 åringar , barnfamiljer och de vars arbetsveckor drar ut över 40 timmar. Tre av fyra hade kunnat dra nytta av skatteavdraget för underhållsoch ombyggnadsarbete. Var tredje av de avdragsberättigade hade skaffat sig hjälp i hushållet, fyra procent i omsorgs- och vårdarbete. Av de som erhållit hushållsavdrag meddelade 39 procent att avdraget gick upp till eller översteg det år 2004 tillåtna maximibeloppet ( 1 150 euro).

Man förväntar sig att hushållsavdraget i framtiden kommer att ha ännu större positiv inverkan på sysselsättningen. Var tredje heltidsarbetande akavamedlem angav , att han/hon under år 2006 ämnar köpa arbete eller service som berättigar till hushållsavdrag. Var tionde angav att de säkert har för avsikt att göra så och var fjärde (23 %) att avsikten är högst troligt

Hård takt under Finlands EU-ordförandeskap Agendan under Finlands inkommande EU-ordförandeskap omfattar en rad frågor som är av intresse för akavamedlemmarna. Arbetstakten kommer att vara hård under ordförandeperioden som inleds i juli och avslutas i december. Markus Penttinen chef för internationella ärenden

Akavalainen 4 | 2006

De viktigaste arbetslivsfrågorna är arbetstiden, arbetets produktivitet och det så kallade flexibilitetsskyddet. Det betydelsefulla arbetstidsdirektivet kan komma in i ett avgörande skede under Finlands ordförandeskap. Direktivet omfattar till exempel arbetstidsskydd för högre tjänstemän och definition av läkarnas arbetstid. Man kommer inte att sammanställa ett direktiv om arbetets produktivitet, men frågan kommer att ha hög prioritet på Finlands agenda. I Europa inser man inte i tillräckligt hög grad vilken betydelse arbetets produktivitet har för lönebildning och konkurrenskraft. AKAVAs mål är att öka produktiviteten så att den samtidigt får mänskliga drag, gynnar kompetens och beaktar arbetstagarnas synpunkter.

Flexibilitetsskyddet, det vill säga kombinationen av å ena sidan en flexibel arbetsmarknad och å andra sidan arbetstagarnas trygghet kommer säkert upp under Finlands ordförandeskap. Kommissionen bereder ett initiativ i frågan. Den danska modellen, regler för uppsägning, omställningsskydd, lokala avtal och andra motsvarande frågor ingår i flexibilitetsskyddet.

Trepartsberedning Finlands mål har beretts enligt trepartsprincipen både under möten och i utlåtanden. Under själva ordförandeskapet kommer samarbetet ytterligare att intensifieras. Den finländska regeringens program har fått en positiv respons av arbetsmarknadens parter, eftersom det kombinerar ekono-

mi med arbetstagarnas rättigheter. AKAVA kommer att medverka i över 50 olika aktiviteter. Listan omfattar tre möten som är viktigare än alla andra: I början av september hålls ett fackligt toppmöte mellan länderna i Europa och Asien, i november ett toppmöte mellan EU och Ryssland samt ett socialt toppmöte som samlar både EU, Finland och ledningen för arbetsmarknadens parter.

Modellen med riktade potter ger de bästa förhöjningarna åt AKAVAs underavlönade grupper Den modell med riktade potter som AKAVA eftersträvat har höjt de underavlönade gruppernas löner bättre än jämnställdhetspotten. Chefen för AKAVAs forskningsavdelning Pekka Immeli är beredd att skrota ner hela jämställdhetspotten. I sin nuvarande form betjänar den inte de högutbildades intressen. Enligt Immeli har den solidariska lönelinje som drivits av centralorganisationerna FFC och FTFC varit fördärvlig för de högutbildade. - Skillnaderna i den årliga förhöjningsprocenten kan förefall obetydlig. Under en period på fem eller tio år växer dock skillnaden märkbart , förklarar Immeli. Immeli påminner om att förhöjningen i början av juni var rent procentuell (1,4 %) i enlighet med AKAVAs mål. Dessutom gavs det en stor förbundspott (0,4 %) . En jämställdhetspott ingick fortfarande.

Erfarenheterna av det inkomstpolitiska avtal som tillämpar riktade potter har varit så goda, att inom AKAVA kommer de underavlönades intressen i fortsättningen enligt stadgarna att drivas av Förhandlingsorganisationen för offentliga sektorns utbildade FOSU och Förhandlingsorganisationen för högre tjänstemän FHT.

Jämställdhetspotten rinner ut i sanden I över tio års tid har man försökt höja de kvinnodominerade sektorernas lö-

SUOMEN FARMASIALIITTO/KUVA-ARKISTO

Birgitta Suorsa UP-uutispalvelu

ner med hjälp av jämställdhetspotter, alltså kvinnopotter eller potter för lågavlönade. Erfarenheterna visar att utfallet av jämställdhetspotterna i huvudsak gått till grupper, vilkas löner varit lägre än de underavlönade akavagruppernas. - Vi har bäst lyckats höja inkomsterna för de underavlönade akavamedlemmarna genom procentuell förhöjningar och olika löneprogram, konstaterar Immeli. Den offentliga sektorns program Valpas för staten, Kunpas för kommunerna och Kirpas för kyrkan har gett goda förhöjningar åt de underavlönade akavagrupperna. - Genom löneprogrammen steg inkomsterna för de akavamedlemmar som omfattas av de statliga och kommunala tjänstekollektivavtalen från år 2003 till år 2004 med 0,5 procent mer än genomsnittet inom respektive avtalssektor. Immeli påminner om att de bara är var tionde akavamedlem som omfattas av det kommunala kollektivavtalet. Större delen av dessa är underavlönade. - Vi måste få en fortsättning på löneavtalen, betonar Immeli.

Stora förändringar på gång- var bättre beredd Akavaförbunden kommer i oktober att besöka arbetsplatser och läroanstalter på olika håll i landet för att berätta om hur man kan klara av den ständigt pågående förändringsprocessen i arbetslivet. Turnén genomförs i samarbete mellan centralorganisationen, förhandlingsorganisationerna, studerandena och medlemsförbunden. Förutom besöken på arbetsplatser och i läroinrättningar ordnas kvällstillställningar med fritt inträde.

Välkomna! 03.10. 05.10. 10.10. 11.10. 12.10. 17.10. 19.10. 24.10. 27.10.

Åbo Tammerfors Uleåborg Lahtis Björneborg Willmanstrand Vasa Jyväskylä Helsingfors

Akavalainen 4 | 2006