Akavalainen 5/2010

Akavalainen 5 | 2010

Professorin työura jatkuu tanssien Tavoitteena joustava työaika Räätälöityä työvoimakoulutusta Lappeenrannassa

Akavalainen 5 | 2010 Myös määräaikaisiin virkasuhteisiin tarvitaan suoja ketjuttamista vastaan.

sivu 19

Jukka Lehtinen

4 Lyhyet 7 Laatu ja työllistyminen lisättävä korkeakoulujen rahoituskriteereihin 8 Joustavilla työaikajärjestelmillä pidempiä työuria ja parempaa tuottavuutta 10 Masennus usein asiantuntijoiden työkyvyttömyys eläkkeiden taustalla 12

Wilma Hurskainen

Puheenjohtajat kertovat akavalaisten yhdistysmuotoisesta järjestäytymisestä UM:ssä ja TEMissä.

11 LakiWoman 12 Akavalaisyhdistykset ministeriöiden työsuojelu- ja edunvalvontatoiminnassa 14 Valtiosektorilla kysyntää asiantuntijatyön työsuojelukoulutukselle 15 YTN palkitsi TeliaSoneran yritysyhdistyksen 16 Palkansaajien tutkimuslaitoksen uusi johtaja painottaa vuoropuhelun merkitystä 17 Aka-noita

16

Elina Havu

Seija Ilmakunnas katsoo, että tutkimuslaitosten ja päättäjien yhteistyössä on parannettavaa.

18 Akavan historiaa taltioitiin akavalaisia toimijoita haastatellen 19 Määräaikaisten työsopimusten ketjuttamis mahdollisuuksia rajoitetaan 20 Hyviä kokemuksia entistä yksilöllisemmästä työvoimakoulutuksesta 22 Muuttajat Professori kouluttautui kuusikymppisenä tanssinohjaajaksi.

30 Akava Camp -kiertueella opiskelijoita kannustettiin kysymään työelämäaiheista.

Akavalainen Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 www.akava.fi Päätoimittaja Hannamaija Helander hannamaija.helander@akava.fi Toimitussihteeri Maria Salminen maria.salminen@akava.fi Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen tarja.paajonen@akava.fi Taitto Aija Aalto aija.aalto@elisanet.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN 0789-6263

24 Kunta-alan järjestelyerä kohdennettiin tuloksellisuus hankkeiden perusteella 26 Asian laita Onko kuntien vastuulla liikaa tehtäviä?

27 Paras kesätyönantaja 2010 -tunnustus asianajotoimistolle 28 Varsinais-Suomen aluetoimikunta jututti työelämäasioista 29 Aivotyöläisen selviytymisvinkki: musiikki 30 Akava Camp siirtyy tien päältä verkkoon Opiskelijatoiminnalla tärkeä rooli jäsenjärjestöissä 32 Opiskelijoiden harjoittelun ohjauksessa ja palkkauksessa parannettavaa

Painos 11 000 Ilmestymispäivä: 3.12.2010 Seuraava lehti ilmestyy 17.2.2011

33 Tutkittua

Kannen kuva: Pasi Leino Kuvassa: Christer Jansén ja Marjut Koch

35 Nytt från Akava

Akavalainen 5 | 2010

Pääkirjoitus

Ei työtä, ei uraa

T

yöurien pidentämisessä teorian viemien käytäntöön ei aina ole ihan helppoa. Enkä nyt viittaa elinkeinoelämän johtajien varhaiseen eläköitymiseen.

Vanhuuseläkeikä ei ole 63 vuotta vaan 63–68 vuotta. Joustava eläkeikä yllätti Porvoon kaupungin johdon, joka oli laskenut saavansa säästöjä siivoamalla yli 63-vuotiaat työntekijänsä eläkkeelle. Temppu ei onnistunut, sillä osa 63 vuotta täyttäneistä halusikin jatkaa työuraansa, aivan kuten eläkeuudistuksessa tavoiteltiin. Jotta työurat pitenisivät, työtä pitää olla tarjolla – myös yli kuusikymppisille.

Työurat pitenevät, jos nuoret tulevat työelämään nykyistä aikaisemmin. Akavan tutkimusten mukaan vastavalmistuneen on vaikea työllistyä, jos hänellä ei ole kokemusta oman alan töistä. Kehnossa taloustilanteessa työkokemusta ei saa edes kesätöistä.

Taloustilanteen parantuessa uudet vastaval-

mistuneet kiilaavat usein aiemmin valmistuneiden työnhakijoiden edelle, etenkin jos valmistuneita on yli työmarkkinoiden tarpeen. Aloituspaikkamäärät on saatava järkeviksi, ja opiskelijoille on luotava väyliä työelämään jo opiskeluaikana.

Jos osaaminen tai terveys rapistuvat, työura voi loppua jopa keski-iässä. Yhdeksän kymmenestä akavalaisesta katsoo, että työnantajien pitäisi panostaa enemmän työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Toki jokaisen on itsekin huolehdittava oman osaamisensa vahvistamisesta. Suomalaisia ajaa ennenaikaiselle eläkkeelle myös heikko johtaminen ja työelämän henkinen kuormittavuus. Esimiehille kuuluu iso vastuu työurien pidentämisestä.

Kunnon työoloilla luodaan pitkiä työuria, oli teoria mikä tahansa.

Hannamaija Helander

Puheenjohtajan palsta

Valtion kiristettävä kuntaohjausta

K

ansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä kunnassa asuvat.

Palvelujen taso on kirjavaa eikä kuntalaisilla ole tehokkaita keinoja valittaa niistä.

Tähän on hyvä ratkaisu. Ensin määritellään kansallisella tasolla peruspalvelut ja niiden laatutaso. Sen jälkeen valtiovalta ja tavallinen kuntalainenkin voi helposti todeta, vastaako kunnan järjestämän palvelun laatu vähimmäisvaatimusta, oli sitten kyse kunnan omasta palvelusta tai ostopalvelusta.

Toiseksi valtiolle täytyy antaa nykyistä tiukemmat ohjauskeinot kuntien suuntaan. Niihin kuuluvat muun muassa riittävän vahvat sanktiot, joilla kunnat saadaan vastuuseen palvelujen laiminlyönneistä.

Tällä hetkellä kunnat saavat itsehallintonsa takia hoitaa asiansa aivan liian vapaasti. Monen kunnan talous on hunningolla. Hyvin asioistaan huolehtivat kunnat

joutuvat hoitamaan heikompien kuntien laskut tasausmaksujen kautta.

Valtio ei saa tässä tilanteessa lisätä kuntien velvoitteita muutoin kuin hyvin painavin perustein. Valtion on myös laadittava suunnitelma siitä, miten uusien velvoitteiden kulut katetaan.

Valtion ohjausta kiristämällä voidaan kaikissa kunnissa varmistaa laadukkaat palvelut ja kestävä rahoituspohja. Lisäksi siten voidaan turvata työskentelyolosuhteet, joissa akavalaiset koulutetut ammattilaiset voivat tehdä työnsä kunnolla.

Akava täyttää 60 vuotta 14.12. Kiitos kaikille Akavan toimijoille: työ on kantanut hedelmää.

Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää, rauhallista joulua ja iloista uutta vuotta!

Matti Viljanen Akavalainen 5 | 2010

Lyhyet

Akavalla valmius aloittaa työrauhalainsäädännön uudistamistyö

Mikko Pitkänen/Plugi

n Akava on edelleen valmis jatkamaan sopimus- ja työrauhajärjestelmän kehittämistä. Palkansaajajärjestöt ja Elinkeinoelämän keskusliitto saavuttivat neuvottelutuloksen sopimus- ja työrauhajärjestelmää koskevan lainsäädäntötyön toimeksiannosta. SAK:n ja STTK:n hallitukset kuitenkin hylkäsivät neuvottelutuloksen, vaikka taustalla oli useamman vuoden neuvotteluprosessi ja yhteisymmärrys.

Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle painottaa, että saavutettu neuvottelutulos ei sisältänyt mitään sellaista, jota järjestöt eivät

tosiasiallisesti olisi hyväksyneet jo kesäkuussa, jolloin työmarkkinakeskusjärjestöt saavuttivat yhteisymmärryksen sopimus- ja työrauhajärjestelmän kehittämisestä.

Lainsäädännön uudistaminen oli yksi esityksistä. Akava ei hyväksy lakko-oikeuden rajoittamista, eikä lainsäädäntötyön toimeksiantoa koskeva neuvottelutulos sisältänyt esityksiä siitä.

Julkisessa keskustelussa ovat olleet esillä lähinnä työnantajien vaatimukset työtaistelujen seurausten koventamisesta. Helle muistuttaa, että sopimus- ja työrauhalainsäädännön kehittämisessä on

Puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen lievenee n Työmarkkinatuen tarveharkinnan tulorajat nousevat ja uusia tulorajoja sovelletaan 15.12. alkaen, jolloin asetus tulee voimaan.

Muutos merkitsee tuen korotusta noin 15 000:lle työmarkkinatuen saajalle. Niiden työttömien, joilta tuki on aiemmin evätty tarveharkinnan perusteella, kannattaa tarkistaa oma tilanteensa ja hakea tukea uudelleen.

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen etuus, jonka määrään vaikuttavat sekä hakijan omat että hänen avio- tai avopuolisonsa tulot. Täysi työmarkkinatuki on tänä vuonna 25,63 e/pv eli noin 550 e/kk. Pienin maksettava työmarkkinatuki on noin 60 snt/pv.

Jatkossa työttömän työnhakijan puoliso voi ansaita 1 704 e/kk ilman, että hänen tulonsa vaikuttavat työmarkkinatuen määrään.

mukana myös palkansaajille tärkeitä asioita. Akava korostaa, että etenkin työrauhaongelmien syihin pitää kiinnittää huomiota – usein taustalla on esimerkiksi työaikalain tai yhteistoimintalainsäädännön rikkomuksia.

Akavassa toivotaan, etteivät neuvottelut lopu tähän ja että prosessia voidaan vielä jatkaa. Mikäli järjestöt eivät pääse yhteisymmärrykseen tärkeistä työelämän kysymyksistä, aloite niistä uhkaa siirtyä kolmikantaisesta valmistelusta hallitukselle.

Akavalainen 5 | 2010

Työmarkkinatukea ei muutoksen voimassatuloon asti ole myönnetty lainkaan, jos puolison tulot ovat yli 2 460 e/kk. Jatkossa työmarkkinatukea ei makseta, jos puolison tulot ovat yli 2 781 e/kk.

Tulorajoja korotetaan huollettavien, alle 18-vuotiaiden lasten perusteella. Jos huollettavana on yksi lapsi, puoliso voi ansaita 1 834 e/kk ilman, että tulot vaikuttavat työmarkkinatukeen.

Vastaavasti työmarkkinatukea ei myönnetä, jos puolison tulot ovat yli 3 120 e/kk.

Työtön työnhakija voi laskea oman työmarkkinatukensa määrän muuttuneilla tulorajoilla osoitteessa www.kela.fi/laskurit.

Kela tarkistaa työmarkkinatuen määrän automaattisesti niiltä henkilöiltä, jotka jo saavat työmarkkinatukea.

Lyhyet

Akavalle Facebook-yhteisösivu n Akava on perustanut Facebook-yhteisösivun, jolla se kertoo toiminnastaan ja nostaa esiin työmarkkina-aiheita. Mukana ovat myös linkit akavalaisten liittojen Facebook-näkyvyyteen.

Tutustu osoitteessa www.facebook.com/Akava

Ehdota kunniamainintaa tuottavuusyhteistyössä ansioituneelle n Työmarkkinakeskusjärjestöjen Tuottavuuden pyöreä pöytä pyytää ehdotuksia tuottavuusyhteistyökunniamaininnan saajiksi vuonna 2011. Kunniamaininnalla halutaan huomioida onnistuneita, yhdessä toteutettuja ja esimerkillisiä hankkeita ja ohjelmia, jotka ovat parantaneet suomalaisilla työpaikoilla samanaikaisesti sekä tuottavuutta että työelämän laatua.

Kunniamaininnan saaja voi olla yritys, konserni, julkishallinnon organisaatio, järjestö, yritysverkosto tai niiden osa. Saaja voi olla

myös jokin sopimus- tai toimiala, ohjelma, palveluntarjoaja tai rahoittaja. Sillä tulee olla näyttöä menestyksellisestä tuottavuuden ja työelämän laadun edistämisestä.

Ehdotuksen voi tehdä kuka tahansa saajan toimintaa läheltä seurannut henkilö tai taho.

Vapaamuotoiset ehdotukset pyydetään toimittamaan Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristölle 18. helmikuuta 2011 mennessä. Ehdotukset voi lähettää määräaikaan mennessä sähköpostitse lakimies Jaana Meklinille (jaana.meklin@akava.fi).

Ehdotukseen voi halutessaan liittää perustelut. Jokaisen kunniamaininnan saajan ansiot tuottavuuden ja työelämän laadun kehittämisessä varmistetaan erikseen, tarvittaessa haastatteluin paikan päällä.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen johtajat julkistavat kunniamaininnan saajat 28.3.2011 järjestettävässä tuottavuusyhteistyöseminaarissa, jonka teemana on toimialojen ja työpaikkojen toimenpiteet tuottavuuden ja työelämän laadun edistämiseksi.

MastDo – Tietoa, työkaluja, työkykyä! n Marraskuun alussa käynnistynyt MastDo-kampanja kertoo niistä konkreettisista keinoista, joiden avulla työpaikoilla voidaan tukea työssä jatkamista ja työhön paluuta sairausloman jälkeen.

Kampanja rohkaisee työyhteisöjä sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Kun työkykyongelmiin tartutaan ajoissa, ratkaisuja voidaan etsiä jo työpaikoilla. Kampanjalla halutaan myös lisätä työelämän joustavuutta erityisesti osatyökykyisille. Kampanja jatkuu 28.2.2011 asti.

Kampanjan verkkosivusto osoitteessa www.mastdo.fi tarjoaa

materiaalia ja ohjeita työnantajille, esimiehille ja työntekijöille.

Materiaalia voi sellaisenaan hyödyntää työpaikoilla, ja sitä voi muokata oman yrityksen tarpeisiin sopivaksi.

MastDo-kampanja on osa sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimaa Masto-hanketta (2008−2011), jonka tavoitteena

on vähentää masennusperäistä työkyvyttömyyttä. Keinoja ovat työhyvinvointia lisäävät käytännöt, varhainen tuki työssä suoriutumisen ongelmiin sekä masennuksen hyvä hoito ja kuntoutus.

Hankkeessa ovat mukana keskeiset hallinnonalat, työmarkkinajärjestöt ja kolmas sektori.

Yksittäisistä sairauksista masennus aiheuttaa tällä hetkellä eniten työkyvyttömyyttä Suomessa. Vaikka masennus sairautena ei ole yleistynyt, ovat masennuksesta johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyneet.

Akavalainen 5 | 2010

Lyhyet

Suomen kielen opetusta lisättävä ulkomaalaisille tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille n Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA on huolissaan suomen kielen opintojen vähäisestä tarjonnasta ulkomaalaisille tutkinto- ja vaihto-opiskelijoille. Jyväskylän yliopiston vuonna 2008 teettämän kyselyn mukaan 74 % vaihto- ja tutkinto-opiskelijoista olisi kiinnostuneita työskentelemään valmistumisensa jälkeen Suomessa. Monet työnhaun vuoksi Suomeen jäävät eivät kuitenkaan saa töitä puutteellisen suomen kielen taidon vuoksi.

Kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille tarjottava suomen kielen opiskelu keskittyy monimutkaisen kieliopin harjoitteluun, sen sijaan, että harjoiteltaisiin käytännön kieltä ja esimerkiksi työhaastattelutilanteissa keskustelemista.

– Useisiin koulutusohjelmiin sisältyy korkeintaan yksi pakollinen suomen kielen kurssi.

Suomen kielen osaamisen vahvistaminen opintojen aikana on oleellista, sillä kielitaidon hankkiminen opintojen jo päätyttyä on hankalaa, AOVAn puheenjohtaja Tuomas Meriniemi sanoo.

AOVA muistuttaa, että työnantajien rooli kansainvälisten opiskelijoiden osaamisen hyödyntämisessä on tärkeä. Jo lyhyt kokemus suomalaisilta työmarkkinoilta auttaa ulkomailta Suomeen muuttanutta opiskelijaa työllistymään jatkossakin. On myös muistettava, että suomea äidinkielenäänkin puhuvien ammattisanaston osaaminen täydentyy vasta työelämässä.

TJS Opintokeskus kouluttaa:

Työntekijän henkilötietojen kerääminen - mitä laki sanoo?

27.1.2011 kello 9-12 TJS Opintokeskuksen koulutustila, Ratamestarinkatu 11 (2. krs), 00520 Helsinki Koulutus on tarkoitettu kaikille ammattiyhdistystoimijoille, jotka työssään tai luottamustoimessaan keräävät henkilötietoja.

Tavoitteena on vastata mm. seuraaviin kysymyksiin:

n Mitä henkilötietoja voi kerätä?

n Millaisia rekistereitä voi pitää?

n Kuka valvoo rekisterinpitoa?

n Voiko henkilötietoja luovuttaa eteenpäin?

Ilmoittautumiset 20.1.2011 mennessä www.tjs-opintokeskus.fi/koulutus/kurssit (käytä hakua) Lisätietoja: Sikke Leinikki, sikke.leinikki@tjs-opintokeskus.fi tai 045-6350673

Akavalainen 5 | 2010

Laadun ja työllistymisen oltava osa korkeakoulujen rahoitusta Akava vaatii laadun nostamista korkeakoulutuksessa entistä tärkeämpään asemaan, sillä työllistymiskehitys heijastelee koulutuksen tasoa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistyminen ja sen laatu on vihdoin saatava mukaan korkeakoulujen rahoitusjärjestelmään.

K

orkeasti koulutettujen yhä heikentyvä työllisyys osoittaa, että aloituspaikkamäärien kasvattaminen suomalaisessa korkeakoulutuksessa on verottanut laatua sekä opetuksessa että työllistymismahdollisuuksissa. Ylisuurilla koulutusmäärillä koulutusinvestoinnin tuotto jää huonoksi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

– Yliopistojen rahoitusmalli uudistuu vuoden 2013 alusta.

Uudistamisprosessissa on otettava huomioon työllisyys ja sen laatu sekä aikuiskoulutus nykyistä olennaisesti paremmin. Nykyinen rahoitusmalli ei kannusta korkeakouluja elinikäisen oppimisen edistämiseen, vaikka juuri se on lain mukaan korkeakoulujen tehtävä, Akavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu korostaa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusta ja rakennetta tarkastellaan selvitysmiesten raportissa, jonka on tarkoitus valmistua tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Lisäksi ammattikorkeakoulujen asemaa pohdittaneen eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelmaneuvotteluissa. Akavan

mielestä ammattikorkeakoulujen rahoitus on siirrettävä valtion vastuulle, ja niiden rahoitusmalli on muokattava samantyyppiseksi kuin yliopistoilla.

Pienikin painotus laadullisen työllistymisen suuntaan riittää

Laatua saadaan, kunhan korkeakoulujen rahoitus palkitsee profiloitumisesta, laadukkaasta koulutuksesta ja valmistuneiden työllistymisestä.

– Korkeakoulujen rahoitusperusteisiin otettavan työllistymisen laadun rahallisen painoarvon ei edes tarvitse olla suuri. Jo se, että asia sisällytetään rahoitusjärjestelmään, saa oppilaitokset etsimään ratkaisuja työllistymisen ongelmiin – tai ainakin välttelemään jumbosijalle joutumista valmistuneiden työllisyysvertailuissa, uskoo Taulu.

Tällä hetkellä opetukseen ei panosteta riittävästi suomalaisissa korkeakouluissa. Opettaja-opiskelijasuhdeluku on saatava kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle.

– Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjauksessa kaikki tutki-

Rahoitusmallin perusrakenteet yhdenmukaistettava pitkällä aikajänteellä n Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmallien periaatteet

on yhdenmukaistettava, mutta samalla on huomioitava niiden

erilaiset tehtävät.

n Jatkossa merkittävä osa yliopistojen perusrahoituksesta tulee jakaa

laadullisin perustein. Kutakin korkeakoulua on verrattava laadullisil-

la kriteereillä vain muihin saman alan korkeakouluyksikköihin.

n Samalla kun korkeakoulut ohjataan kantamaan vastuuta toimin

nastaan, myös työelämän ja valtiovallan vastuista koulutuksessa

on keskusteltava nykyistä täsmällisemmin.

jat lasketaan opettajiksi, tekevät he sitten opetustyötä tai eivät.

Näin suomalaisten korkeakoulujen opettaja–opiskelija -suhdeluvuksi on saatu 8,6 opiskelijaa yhtä opettajaa kohden. Tunnusluvuilla kikkailu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että panostus opetusresursseihin on vaatimatonta, ja yhdellä opettajalla on todellisuudessa opetettavana usein 20–30 opiskelijaa, Taulu huomauttaa.

Myös aikuiskoulutustarjonta otettava rahoitusperusteeksi

Korkeakoulut eivät nykyisellään ole tarpeeksi kiinnostuneita valmistuneiden työllistymisestä.

Opiskelijoiden tarvitsemaa uraohjausta ei ole tarjolla lainkaan tai ei ainakaan riittävästi. Tilanne oli parempi vielä joitakin vuosia sitten, jolloin työvoimahallinnon omia toimipisteitä oli yliopistoissa.

– Korkeakoulujen työelämäyhteyksissä on suuria puutteita.

Opetusohjelmissaan korkeakoulut eivät tarjoa valmistuneille juuri mitään, vaikka työmarkkinoilla osaamisen päivittämisen tarve vain kasvaa, lisää Taulu.

Aikuiskoulutus on otettava kunnolla osaksi korkeakoulujen rahoitusmallia. Täydennyskoulutustarjonta on yhdistettävä korkeakoulujen vahvuusalueisiin ja nykyiseen opetustarjontaan.

Korkeakouluihin tarvitaan vastuutaho, jonka tehtävänä on yhdistää täydennyskoulutus koko oppilaitoksen osaamiseen ja opetustarjontaan. Aikuiskoulutusohjelmien määrää suhteessa koko korkeakoulun opetustarjontaan pitää mitata osana korkeakoulujen rahoitusperusteita.

Maria Salminen Akavalainen 5 | 2010

Kunnon työolot – pitkät työurat

Työaikajoustoilla parempaa tuottavuutta Joustavin työaikajärjestelmin voidaan parantaa työaikasuojelua ja työntekijöiden työkykyä olennaisesti. Työnantajalle työssä jaksamisen kohentuminen merkitsee tuottavuuden kasvua. Työaikapankin vähimmäisvaatimukset pitäisi kirjata lainsäädäntöön.

V

uonna 2009 noin joka kymmenes akavalainen teki yli 48 tunnin työviikkoa, ja yhtä moni teki korvaamatonta ylityötä. Todellinen luku lienee huomattavasti suurempi, sillä monessa itsenäistä ja luovaa työskentelyä edellyttävässä tehtävässä työajanseuranta on puutteellista tai puuttuu kokonaan.

Enimmäistyöajoista tai vähimmäislepoajoista ei ole apua silloin, kun työntekijä jätetään laittomasti työaikalain ja työaikasuojelun ulkopuolelle. Vakavimmat työterveyden ja työkyvyn menettämisen riskit korkeasti koulutetuilla liittyvät nimenomaan ylipitkiin työaikoihin. Harmaa ylityö johtaa kierteeseen, jossa työntekijät uupuvat, työteho heikkenee ja tuottavuus laskee.

Työaikajoustot lainsäädäntöön

Harmaan ylityön lisäksi myös muu työhön sidonnainen aika, kuten työhön liittyvä matkus-

taminen, lisääntyy, vaikka moni asia olisi mahdollista hoitaa työpaikalla esimerkiksi videoneuvotteluna tai muutoin teknisiä yhteyksiä käyttäen. Edes lainsäädäntö ei anna riittävästi suojaa näitä riskejä vastaan, sillä kaikkea työhön sidonnaista aikaa ei lueta työaikoihin.

Työaikasuojelua ja työntekijöiden työkykyä voidaan olennaisesti parantaa ottamalla käyttöön työpaikan olosuhteisiin sopiva joustava työaikajärjestelmä. Työssä jaksamisen kohentuminen näkyy suoraan tuottavuuden kasvussa. Joustavat työaikajärjestelmät parantavat myös työntekijän ja työnantajan välistä luottamusta, sillä onnistuakseen ne edellyttävät ajantasaista työaikakirjanpitoa ja -seurantaa. Hyvistä käytännön kokemuksista huolimatta joustavien työaikajärjestelmien, kuten työaikapankin, käyttöönotto kohtaa liikaa esteitä. Nykyiset keskusjärjestösuositukset eivät riitä, sillä työaikapankkijärjestelmän leviä-

minen näyttää pysähtyneen työehtosopimuspöytiin. Tämä jarruttaa myös työpaikkakohtaisten mallien kehittämistä.

Akava vaatii, että työaikapankin vähimmäisvaatimukset kirjataan lainsäädäntöön. Myös muiden joustavien työaikakäytäntöjen yleistymiseksi on välttämätöntä, että lainsäädäntö tukee niiden käyttöönottoa nykyistä yksityiskohtaisemmin. Työpaikoilla ongelmana on usein se, että sopimusneuvottelut ja toimivien käytäntöjen luominen koetaan liian hankaliksi tai liikaa aikaa vieviksi, vaikka halua työaikajoustoihin olisi molemmin puolin.

Täsmällisten substanssikirjausten lisäksi lainsäädäntöön on lisättävä myös osioita, jotka tukevat henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistoimintaa. Näitä ovat esimerkiksi ennakollinen työaikasuunnittelu ja säännökset, joilla mitataan työajoista johtuvaa kuormitusta. Työaikajohtaminen on toki työnantajan vastuulla, mutta

Akavan hallitusohjelmatavoitteet: Työurien pidentäminen

n

Työaikoja joustavoitetaan työaikapankeilla ja osa-aikatyömahdollisuuksilla.

n

Luodaan kannusteita osaamisen kehittämiseen.

n

Työnantajien vastuuta ikääntyneiden työllistämisestä lisätään.

n

Nuorten syrjäytyminen ehkäistään.

Akavalainen 5 | 2010

Miksi työuria on pidennettävä?

David Trood/Gorilla

Alkuvuonna 2009 vyörymään lähtenyt keskustelu eläkeiästä on onneksi pikkuhiljaa asettunut oikeisiin uomiinsa. Matkan varrella keskustelu on laajentunut pohdinnaksi työurien pidentämisestä, työllisyydestä ja talouskasvusta.

sen onnistumiseksi vuoropuhelua on lisättävä ja syvennettävä.

Eri elämänvaiheissa erilaiset joustotarpeet

Työntekijöillä pitäisi olla nykyistä paremmat subjektiiviset oikeudet olla poissa työstä elämäntilanteensa mukaan. Tällä hetkellä subjektiivinen oikeus työstä poissaoloon tai osa-aikatyöhön koskee lähes yksinomaan lapsen hoitamista.

Muuten työntekijää tai hänen perhettään koskevat sosiaaliset tai terveydelliset syyt kelpaavat poissaoloperusteeksi vain hyvin rajallisesti. Osa-aikatyön perusteina ne voivat olla ainoastaan, mikäli työnantaja siihen suostuu.

Työntekijän hoitovastuu ulottuu kuitenkin usein myös omiin vanhempiin, puolisoon tai hoitovapaaoikeuden ikärajat ylittäneisiin lapsiin. Hoitovastuun ja työnteon yhteensovittamisesta aiheutuva ristiriita saattaa heikentää

Esimerkiksi työntekijän omiin vanhempiin liittyvän hoitovastuun ja työnteon yhteensovittamisen ristiriita voi heikentää työssä jaksamista ja työn tuottavuutta. Työntekijöiden subjektiivista oikeutta olla poissa työstä elämäntilanteen mukaan tulee parantaa.

työssä jaksamista ja työn tuottavuutta. Nykytilanteessa harva uskaltaa edes pyytää vapaata tai työajan lyhentämistä, sillä kieltävän vastauksen jälkeen vaihtoehdoiksi jää irtisanoutuminen tai työskentely kireässä työilmapiirissä. Työntekijän työstä poissaolo- ja osa-aikatyöoikeutta on parannettava elämäntilanteeseen sidotulla subjektiivisella oikeudella tai rajoittamalla työnantajan harkintavaltaa niin, että vain erityinen syy kelpaisi vapaan eväämisperusteeksi.

Poissaolevan tilalle palkataan usein sijainen. Poissaolomahdollisuuksien lisääminen tarjoaa työttömille ainakin tilapäisen mahdollisuuden päästä takaisin työelämään. Tämän vuoksi työntekijän välttämättömistä tarpeista lähtevää työn jakamisen mallia pitäisi käyttää erityisesti korkean työttömyyden oloissa.

Maria Löfgren lakimies

Useimmille lienee jo selvinnyt, että työurien pidentämisen tarve ei johdu eläkejärjestelmästä. Eläkejärjestelmä on kestävällä pohjalla. Sen sisään on jo aiemmin rakennettu mekanismi, joka ottaa huomioon suomalaisten eliniän pidentymisen: elinaikakerroin pienentää eläkkeitä sitä mukaa, kun elinikä pitenee. Tason laskua voi kompensoida työskentelemällä pidempään. Työurien pidentyminen ei itse asiassa pitkällä aikavälillä vähennä eläkejärjestelmän kuluja, sillä pidemmät työurat merkitsevät suurempia eläkkeitä.

Miksi työuria sitten pitää pidentää? Kyse on siitä, että yhteiskunta tarvitsee kipeästi työn tekemisestä saatavia verotuloja. Niiden avulla varmistetaan hyvinvointipalvelujemme rahoituspohjaa. Suomalaiset ikääntyvät, ja siihen liittyvät kustannukset ovat tulevaisuudessa kasvamassa hurjasti. Nykymenolla meillä ei ole siihen varaa.

Akavan mielestä veroasteen kiristäminen ei ole kestävä keino rahoittaa palveluja. Sen sijaan kannattaa panostaa talouden kasvun edellytyksiin ja uusien työpaikkojen syntymiseen. Julkissektorin rakenteet on myös otettava tarkempaan syyniin.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta – tämä paljon hoettu mantra osuu aivan oikeaan.

Työurien pidentäminen onnistuu parhaiten huolehtimalla työhyvinvoinnista, osaamisen ylläpitämisestä sekä siitä, että vastavalmistuneille riittää töitä. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on tuettava ajoissa, ja työelämän on oltava niin joustava, että töitä voi tehdä myös osatyökykyisenä. Vanhuuseläkeiän alarajalla on tässä yhtälössä melko pieni merkitys.

Minna Helle edunvalvontajohtaja Akavalainen 5 | 2010

Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Raija Gould pitää tärkeänä, että myös osatyökykyisyyttä opitaan hyväksymään ja arvostamaan työelämässä.

Katri Saarteinen

Keskustelu työurien pidentämisestä on nostanut näkyvästi esille myös tarpeen ehkäistä työkyvyttömyyttä ja edistää työkykyä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 28 000 työikäistä. Vain harva palaa eläkkeeltä takaisin työhön. Asiantuntija-ammateissa tyypillinen syy työkyvyttömyyseläkkeeseen on masennus.

Masennus syynä monen asiantuntijan työkyvyttömyyseläkkeeseen

N

iiden ammattiryhmien joukossa, joista siirryttiin keskimääräistä enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle vuosina 1997–2006, ei ollut yhtään asiantuntija-ammattia. Sen sijaan ne ammattiryhmät, joista siirryttiin vähiten työkyvyttömyyseläkkeelle, olivat kaikki asiantuntija-ammatteja. Kaikkein vähiten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyivät

tömyyseläkkeiden syynä selvästi harvemmin kuin työntekijöillä.

Mielenterveyssyihin, erityisesti masennukseen, perustuvia eläkkeitä alkaa suhteellisesti eniten asiantuntija-ammateissa toimivilla, 60 ikävuoden tuntumassa olevilla naisilla. Myös vanhemmat asiantuntijamiehet siirtyvät mielenterveysperusteisille eläkkeille yleisemmin kuin samanikäiset työntekijämiehet.

yliopisto-opettajat ja tutkijat, lääkärit ja proviisorit, tekniikan, luonnontieteiden, liike-elämän ja lainopin erityisasiantuntijat sekä peruskoulujen ja lukioiden opettajat.

Masennus vie kuusikymppisiä asiantuntijoita työkyvyttömyyseläkkeelle

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat asiantuntijoiden työkyvyt-

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin tai masennukseen perustuvien eläkkeiden alkavuus Eläkkeitä/10 000 henkilötyövuotta 250

250 Tule-sairaudet

Masennus

Miehet, työntekijä

200

200

Naiset, työntekijä

150

150

Miehet, asiantuntija

100

100

50

50

Naiset, asiantuntija

0

0 30 34 38 42 46 50 54 58 62

Lähde: Pensola, Gould, Polvinen 2010.

10

Akavalainen 5 | 2010

30

34

38

42

46

50

54

58

62

ikä

Korkea koulutus yhteydessä osatyökykyisyyteen ja -halukkuuteen

Osatyökyvyttömyyseläkettä voidaan käyttää työssä jatkamisen tukena, kun työkykyä on vielä jonkin verran jäljellä. Ammattiryhmät, joissa osatyökyvyttömyyseläkkeiden osuus kaikista alkaneista työkyvyttömyyseläkkeistä on suuri, ovat pääosin asiantuntija-ammatteja. Esimerkiksi kasvatus- ja hoitoalan ammattien naisilla, kuten lastentarhanopettajilla ja sairaanhoitajilla, työkyvyttömyyseläkkeitä on ylipäänsä vähän, ja uusista eläkkeistä noin neljäsosa on osatyökyvyttömyyseläkkeitä.

Osatyökyvyttömyyseläkettä saavien työllisyys on paras korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla. Koulutustaso liittyy myös täyt-

tä työkyvyttömyyseläkettä saavien työhalukkuuteen. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneista täyden työkyvyttömyyseläkkeen saajista yli 40 prosenttia haluaisi tehdä tai tekee jonkin verran ansiotyötä.

Vastaava osuus perusasteen koulutuksen saaneilla on noin 15 prosenttia.

Työkyvyn edistämisen ohella olisi tärkeää hyväksyä myös osatyökykyisyys ja ylipäänsä erilaisuus osaksi työelämää. Asiantuntija-ammateissa on saatu esimerkkejä siitä, miten osittaisen työkyvyn hyödyntäminen esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkkeen tuella voi onnistua.

Vuosina

1997–2006

asiantuntija-ammateis-

ta siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain 5–7 henkilöä tuhatta 30–64-vuotiasta kohden.

Työntekijäammateissa vastaava luku oli kaksinkertainen, noin 11–15 henkilöä.

Eläkkeelle siirtymisen tarkastelujakso kattaa vuodet 1997–2006 ja työkyvyttömyyseläkettä saavien työssäkäyntitiedot ovat vuodelta 2008.

Lisätietoa: Tiina Pensola, Raija Gould, Anu Polvinen: Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Sosiaalija terveysministeriö, selvityksiä 2010:16.

Raija Gould ja Kasimir Kaliva: Työkyvyttömyyseläke ja ansiotyö.

Raija Gould, erikoistutkija Eläketurvakeskus

Eläketurvakeskuksen raportteja 2010:5.

D N O B M N L 3 L : F N E B L B B K : E : + )*)

Akavalainen 5 | 2010

11

Kahden ministeriön akavalaiset yhdistykset monessa mukana Muutama sata ulkoasiainministeriössä ja työja elinkeinoministeriössä työskentelevistä akavalaisista on liittynyt myös työpaikkansa akavalaiseen yhdistykseen.

Yhdistykset vaikuttavat vahvasti ministeriöiden työsuojelutoiminnassa ja henkilöstön edunvalvonnassa.

M Jukka Lehtinen

inisteriöissämme toimii tätä nykyä kaksi akavalaista yhdistystä: Työ- ja elinkeinoministeriön akavalaiset ry sekä Ulkoasiainhallinnon (UH) akavalaiset ry. Kummassakin ministeriössä työskentelee useiden eri akavalaisten liittojen jäseniä, joista sekä UM:ssä että TEMissä parisen sataa on liitty-

nyt myös työpaikallaan toimivaan akavalaiseen yhdistykseen.

Molemmat yhdistykset on perustettu 1990-luvulla. TEMin yhdistys on perua kauppa- ja teollisuusministeriön ajoilta.

– Ulkoasiainhallinnon koko henkilöstö kuului aiemmin yhteen, sttk:laiseen ammattiliittoon. Henkilöstön työn luonteen takia kuitenkin alkoi ilmaantua yhä enemmän kysyntää akavalaiselle edunvalvonnalle. Lisäksi moni halusi pysyä aiemmalta työuraltaan tai opiskeluajoiltaan tutuksi tulleessa Akavan jäsenliitossa, ulkoasiainsihteeri,

– UH Akava toimii myös eri puolilta maailmaa tulevan henkilöstön palautteen välittäjänä työnantajan suuntaan. Yksittäisen työntekijän havaitsema epäkohta voidaan nostaa yhdistyksenä esiin – saaden lisävahvistusta JUKOn luottamusmiehiltä, Juha Mustonen kuvaa UH Akavan toimivaa edunvalvontayhteistyötä.

12

Akavalainen 5 | 2010

UH Akavan puheenjohtaja Juha Mustonen kertaa yhdistyksen alkuvaiheita.

Palkkaus ollut tapetilla jo pitkään

Valtiosektorilla viime vuosikymmenen aikana toteutettu palkkausjärjestelmän uudistus on ollut ministeriöiden akavalaisille yhdistyksille eräs keskeisistä selvittelyn aiheista. Ministeriöiden välisessä palkkavertailussa on osoittautunut, ettei pyrkimyksessä yhtenäiseen valtion palkkausjärjestelmään ole täysin onnistuttu. UM:ssä nimenomaan asiantuntijoiden palkkaus laahaa jäljessä edelleen.

– Korkeasti koulutettujen asiantuntijatyötä on arvostettava myös palkkauksella. Jos ainoa tie parempaan palkkaan on esimiestyö, se luo monelle asiantuntijalle painetta siirtyä esimiestehtäviin, vaikka ne eivät oikeasti kiinnostaisikaan. UH Akavan mielestä on selvästi tunnustettava asiantuntijaura ja esimiesura omine palkkakehitysmahdollisuuksineen, tähdentää Mustonen.

Jukka Lehtinen

Työ- ja elinkeinoministeriön akavalaiset ry:n puheenjohtaja Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen ja Ulkoasiainhallinnon akavalaiset ry:n puheenjohtaja Juha Mustonen arvioivat, että yhdistykset luovat toiminnallaan konkreettista lisäarvoa työntekijöiden jäsenyydelle eri akavalaisissa liitoissa.

Työsuojelu- ja koulutuskysymyksiä ratkotaan monelta kantilta

Akavalaiset yhdistykset TEMissä ja UM:ssä pitävät monipuolisesti esillä työsuojeluasioita, työssä jak-

samisen ja työn organisoinnin tavoitteita. Molemmat puheenjohtajat toimivat työpaikoillaan myös työsuojeluvaltuutettuina.

Ulkoasiainhallinnon yli 70 asemamaassa kohdataan hyvin erilaisia työsuojeluhaasteita – muun muassa tilaongelmia ja turvallisuusriskejä. Koko henkilöstölle maailman eri kolkkiin toimitetut pandemiarokotukset muistuvat viime talvelta Mustosen mieleen isona logistisena ponnistuksena.

– Nyt erityisen ajankohtaisena aiheena on henkilöstökoulutuksen kehittäminen. Kansainvälisten asioiden valmennuskurssimme, KAVAKU, on erinomainen, mutta sen jälkeen tarvitaan yhtä tasokasta ammatillista koulutusta tukemaan työntekijän valitsemaa

urasuuntautumista. Tavoitteenamme on tehdä UM:stä parhaan koulutuksen ministeriö, Mustonen hahmottelee.

Kummankin ministeriön johtamiskulttuuria halutaan kohentaa koulutuksen avulla. Valtiosektorille on tyypillistä, että esimiehillä on asiantuntijatausta.

Esimiesuralle suuntautuvia tulisi

Jukka Lehtinen

TEMin akavalaisten puheenjohtajan, ylitarkastaja Eeva-Liisa Koltta-Sarkasen mukaan uusi palkkausjärjestelmä mahdollisti TEMissä sen, että asiantuntijan palkka voi lähentyä esimiesten palkkoja.

– Meillä palkkausuudistus kuitenkin johti siihen, että henkilöstöltä loppui kiinnostus tehtävien vaihtamiseen. Uralla etenemistä ja tehtäväkiertoa pitäisi helpottaa ja tukea paremmin. Lisäksi TEMissä on jonkin verran työntekijöitä määräaikaisissa, EU:n rahoittamissa työtehtävissä, joten pidämme tärkeänä määräaikaisuuksien määrän seuraamista, Koltta-Sarkanen huomauttaa.

Hän arvioi työtilakysymysten nousevan jatkossa yhä merkittävämmäksi TEMin henkilöstön edunvalvonta-aiheeksi.

– TEMin akavalaisten tärkeänä tehtävänä on tiedottaa työpaikan asioista jäsenkunnalle. Toisinaan tieto ehtii jäsenillemme jo ennen kuin työnantaja tiedottaa koko henkilökunnalle, Eeva-Liisa KolttaSarkanen toteaa.

Akavalainen 5 | 2010

13

Yhteys JUKOn luottamusmiehiin tärkeä

TEMin akavalaisyhdistyksen hallitus ja ministeriön luottamusmiehet jakavat tietojaan säännöllisesti. Varsinaisia jäsentilaisuuksia yhdistys järjestää lähinnä silloin, kun jokin ajankohtainen selvittelytarve ilmenee.

Tiivis yhteydenpito Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn luottamusmiesten kanssa on oleellista myös UH Akavassa.

Koska yhdistyksellä ei ole virallista neuvottelija-asemaa, on välttämätöntä yhdistää voimat ministeriön luottamusmiesten kanssa henkilöstöasioiden edistämiseksi.

– Meillä vaikuttamistapana on, että yhdistys on mukana talon yhteistoimintaelimissä. Yhdistyksen hallitus pyrkii kokoontumaan viikkoa ennen ministeriön yhteistoimintajohtokuntaa ja kartoittamaan, mitä asioita siellä on otettava esille. JUKOn luottamusmiehillä on mahdollisuus osallistua hallituksemme kokouksiin, sanoo Mustonen.

– TEMissä jukolaiset luottamusmiehet kokoontuvat kahden viikon välein, ja koko yhdistyksemme hallitus voi osallistua tapaamisiin, Koltta-Sarkanen kertoo.

Puheenjohtajat kiittävät Akavan jäsenliittoja yhdistystensä saamasta tuesta. Liitoissa selvästi ollaan hyvin tietoisia yhdistysten toiminnan merkityksestä.

Maria Salminen

14

Akavalainen 5 | 2010

Jukka Lehtinen

valmentaa tehtäviinsä jo hyvissä ajoin, ja johtamistyöhön tulee saada vertaistukea esimerkiksi mentoroinnin avulla. UM:ssä on mietitty, voisiko esimiestehtävien määräaikaisuus kannustaa kehittämään johtamistaitoja.

– Esimieskiertokaan ei välttämättä olisi huono idea, pohtii Koltta-Sarkanen.

UM:n työsuojeluvaltuutettu Juha Mustonen (kolmas vas.) isännöi ministeriöiden työsuojeluvaltuutettujen kokoontumista ulkoministeriössä viime lokakuussa.

Valtiosektorilla kaivataan räätälöityä työsuojelukoulutusta Eri ministeriöiden työsuojeluvaltuutetut päättivät viime kesänä ryhtyä kokoontumaan ja pohtimaan yhdessä valtiosektorin työsuojelutoiminnan haasteita ja kehittämistä.

Työterveyslaitos teki vastikään selvitystä valtionhallinnon työsuojeluorganisaation toimivuudesta ja lähetti kyselyn sen piirissä toimiville työsuojeluvaltuutetuille. Myös ulkoasiainministeriön työsuojeluvaltuutettu Juha Mustonen sai kyselylomakkeen ja sitä tarkastellessaan havahtui.

– Tajusin, että meitä työsuojeluvaltuutettujahan on joka ministeriössä – eikö meidän kannattaisi vaihtaa tietoja ja kokemuksia? Työsuojeluvaltuutettuna aloittaminen on hieman kuin hyppy kylmään veteen. Työnkuvan ja idean löytäminen on pitkälti omalla vastuulla, ja tehtäväkenttää miettiessään on aika yksin, Mustonen arvioi.

Tarvittiin yllättävänkin mutkikas soittokierros, ennen kuin Mustonen tavoitti työsuojelukollegansa muista ministeriöistä. Kaikki ottivat kutsun mielellään vastaan, ja ensimmäinen tapaaminen järjestettiin heti kesälomien jälkeen.

– Tulimme siihen tulokseen, että on syytä kokoontua säännöllisesti.

Siitä on hyötyä oman työn kannalta ja tulevaisuudessa myös näihin tehtäviin tulevien perehdyttämisessä, sanoo Mustonen.

Viidennes ei ole saanut työsuojelukoulutusta vuosikymmeneen Lokakuun tapaamiseensa työsuojeluvaltuutetut olivat kutsuneet Työterveyslaitoksen edustajan kertomaan valtion työsuojeluorganisaation toimivuustutkimuksen tuloksista.

Tutkimusinsinööri Venla Räisäsen tekemän selvityksen mukaan työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt pitävät työsuojelun suurimpina ongelmina resurssien riittämättömyyttä (35 %), työsuojelukoulutuksen saatavuutta (21 %) sekä esimiesten ja henkilöstön aktiivisuuden puutetta (21 %).

Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua koulutuksesta, sillä kyselyn mukaan 21 % vastaajista ei ole saanut mitään työsuojelukoulutusta 2000-luvun aikana. Ministeriöiden työsuojeluvaltuutetut toivoivat heille räätälöityä koulutusta, jossa keskitytään nimenomaan asiantuntija- ja toimistotyön terveys- ja hyvinvointihaasteisiin. Erillisen neuvottelupäivän haaste heitettiin Työterveyslaitokselle.

Jatkossa työsuojeluvaltuutetut kokoontuvat keskustelemaan muun muassa työaikasuojelusta. Ylipitkät työajat ovat olleet eräänä tarkastuskohteena syksyn mittaan ministeriöihin tehdyissä työsuojelutarkastuksissa.

Maria Salminen

TeliaSoneran yritysyhdistys on vahva asiantuntija- ja esimiesverkosto Ylemmät Toimihenkilöt YTN palkitsi TeliaSoneran yritysyhdistyksen vuoden 2010 yritysyhdistyksenä. TeliaSonerassa vastuullisissa tehtävissä toimivat asiantuntijat ja esimiehet ovat profiloituneet omaksi henkilöstöryhmäkseen haastavissa oloissa, organisaatiomyllerrysten, yt-neuvottelujen ja kansainvälistymisen tuiskeessa.

Marketta Harinen

O

ma-aloitteisuus, osallistuminen, jäsenten huomioiminen ja aktiivisuus olivat ratkaisevat asiat, jotka oikeuttavat TeliaSoneran Ylemmät Toimihenkilöt vuoden yritysyhdistyspalkinnon saajaksi, YTN:n yritysyhdistysryhmä toteaa palkinnon perusteluissa.

Myös innostus edunvalvontaan on ollut ilmeistä palkitun yritysyhdistyksen toiminnassa.

TeliaSoneran Ylemmät Toimihenkilöt aloitti toimintansa vuonna 2005, jolloin kourallinen asiantuntijatehtävissä ja keskijohdossa toimineita ylempiä toimihenkilöitä päätti perustaa oman yhdistyksen kootakseen riveihinsä vielä silloin kovin hajallaan olevan joukon asiantuntijoita ja esimiehiä.

Tänä päivänä TeliaSoneran ylemmät toimihenkilöt ovat omaksi henkilöstöryhmäkseen profiloitunut joukko, jolla on vahva identiteetti.

Yhdistyksellä on nyt virallinen neuvotteluasema, yhtiötä koskeva työehtosopimus ja luottamusmiesjärjestelmä.

Yritysyhdistys järjestää runsaasti tapahtumia, joissa ei keskitytä pelkästään edunvalvonnan kysymyksiin, vaan jäsenistölle pyritään tarjoamaan myös virikkeitä ajankohtaisista ammatillisista aiheista. Näihin tapahtumiin ovat osallistuneet muutkin kuin pääkaupunkiseudulla toimivat teliasoneralaiset.

Matkan varrella on nautittu esimerkiksi informatiivisista lounas- ja aamukahvitilaisuuksista, joista YTN:n muut yritysyhdistykset ovat ottaneet mallia.

TeliaSoneran yritysyhdistyksen puheenjohtaja Ainokaisa Saarisen

Vuoden yritysyhdistyksenä palkitun TeliaSoneran ylempien toimihenkilöiden puheenjohtaja Ainokaisa Saarinen ja rahastonhoitaja Arto Kuusiaho ovat olleet rakentamassa TeliaSoneraan vahvaa asiantuntijoiden ja esimiesten verkostoa, yritysyhdistystä.

mielestä ylempien toimihenkilöiden yritysyhdistys on ollut kaiken muun lisäksi mainio verkostoitumiskanava. Keskustelua käydään myös sähköisesti.

– Myös työnantaja on oppinut arvostamaan yritysyhdistystämme, Saarinen sanoo.

Jo 113 yritysyhdistystä

YTN:n kanssa yhteistyösopimuksen tehneitä yritysyhdistyksiä on tätä nykyä jo 113. Vanhin niistä on Finnairin yritysyhdistys, joka täyttää vuoden vaihteessa 43 vuotta.

Yritysyhdistykset ovat lähes poikkeuksetta rekisteröityjä yhdistyksiä, ja ne pystyvät tekemään sitovia sopimuksia. Osa yritysyhdistyksistä on tehnyt jopa talokohtaisen työehtosopimuksen.

Useimmiten yritysyhdistykset toimivat luottamusmiesten taustatukena, jolloin syntyy laajempi näkemys yhteiseen edunvalvontaan. Konserneissa toiminta on yritysyhdistyksen myötä koordinoidumpaa.

YTN:ssä yritysyhdistystoiminnasta vastaava Ville-Veikko Rantamaula huomauttaa, että yritysyhdistystoiminta ei ole yksilötoimintaa.

– Se on toimintaa, jossa asioita tehdään yhdessä yksityisellä sektorilla työskentelevien YTN:n jäsenten eteen, hän korostaa.

Marketta Harinen, YTN Lue lisää YTN:n yritysyhdistyksistä www.ytn.fi/yritysyhdistys

Akavalainen 5 | 2010

15

Wilma Hurskainen

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuleva johtaja Seija Ilmakunnas haluaa enemmän yhteistyötä tutkimuslaitosten ja yliopistojen kesken. Parantamista olisi myös tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuoropuhelussa.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen uusi pomo tukee nuoria tutkijoita

V

altion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Seija Ilmakunnas siirtyy vuodenvaihteessa johtajaksi Palkansaajien tutkimuslaitokseen.

Hän sanoo palaavansa jollain tapaa juurilleen.

– Minulla on “kunniavelkaa” kasvattajaorganisaatiolleni. Johto luotti kykyihini ja antoi vastuuta.

Toivottavasti pystyn maksamaan velkani tukemalla vastaavasti nuorempiani, Ilmakunnas sanoo.

Väitöskirjantekijöitä pitäisi hänen mielestään saada vierailemaan PT:ssa.

– Olisi hyvä saada nuoria tutkijoita kiinnostumaan tulonjaon kysymyksistä ja siitä, miten ihmiset sopeutuvat työmarkkinoilla globalisaatioon.

Ilmakunnas on nähnyt maailmalla, kuinka arvostetut tutkimuslaitokset työskentelevät yhdessä yliopistojen kanssa. Lähin esimerkki on nykyiseltä työpaikalta. VATT:n kanssa samassa ra-

kennuksessa on kolmen korkeakoulun kansantalouden yksiköt.

– Yliopistoissa olisi hyvä saada viriämään myös makrotalouden tutkimusta, joka on lähellä ennustamista, hän kaavailee.

Uutta tehtäväänsä Ilmakunnas pitää mielenkiintoisena. Tutkittavaa riittää esimerkiksi työmarkkinareformeissa ja eläkeuudistuksessa.

– PT:lla on aika hyvä fokus.

Painopisteet ovat hyvin perusteltuja sekä palkansaajakuntaa ajatel-

Tutkimustyötä vuodesta 1971 Palkansaajien tutkimuslaitos PT on perustettu vuonna 1971 tarjoamaan tutkimustietoa yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä päätöksentekijöiden tueksi.

PT on itsenäinen ja voittoa tavoittelematon. Sitä ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki kolme palkansaajakeskus-

16

Akavalainen 5 | 2010

järjestöä Akava, STTK ja SAK sekä valtaosa niiden jäsenliitoista.

Tutkimuksissaan PT keskittyy työmarkkinoihin, julkiseen sektoriin ja talouspolitiikkaan. Viime vuonna tutkimushankkeita oli 28.

Laitos julkaisee kaksi kertaa vuodessa suhdanne-ennusteen.

Talous & Yhteiskunta -lehti ilmes-

tyy neljä kertaa vuodessa. Lisäksi julkaistaan tutkimuksia, raportteja, työpapereita ja kirjoja.

Tutkimuslaitoksessa työskentelee kaikkiaan 18 henkilöä, joista tutkijoita on 12.

Lisätietoja www.labour.fi

len että yhteiskunnallista keskustelua silmällä pitäen.

Koulutus signaloi hyvin

Vuoden mittaan Ilmakunnas on kirjoittanut muun muassa pitkäaikaistyöttömyydestä. Se on taas kasvussa, samoin kuin korkeasti koulutettujen joutuminen määräaikaisuralle. Yliopisto-opintojen venyttäminen taantuman aikana on ekonomistin silmin rationaalista käyttäytymistä.

– Lamanaikaiset työttömyyskokemukset näkyvät ansiotasossa ja työurassa vielä viiden vuoden päästä. Tutkimuksessa puhutaan työttömyyden jättämistä arvista.

Työllistyminen eräille humanistisille ja joillekin teknisille aloille on vaikeaa suurten koulutusmäärien takia.

Ilmakunnas muistuttaa, että koulutus on investointi.

– Vaativan koulutuksen läpikäynyt on työnantajan silmissä hyvä tyyppi, jonka palkkaamiseen kannattaa panostaa.

Hän huomauttaa, että koulutus menee harvoin ”hukkaan”.

– Koulutetut ihmiset pystyvät kehittämään työtään ja ottamaan haasteellisia tehtäviä vastaan.

Vuoropuhelu on paikallaan

Ilmakunnaksen työpöydällä on artikkeleita Aalto-yliopiston akateemisesta talousblogista. Virkamiesten ja professoreiden debatointi valtiovarainministeriön tieteellisestä neuvostosta kertoo hänestä yhteistyön puutteesta.

– Keskustelun positiivinen anti oli, että akateeminen väki haluaisi olla mukana ja antaa panoksensa kotimaiseen talouspolitiikkaan. Siihen ei ole toimivia kanavia.

Isossa-Britanniassa on toisin.

The Institute for Fiscal Studies arvioi hallituksen säästöpaketin vaikutuksia ja koordinoi taloustieteilijöiden esitystä veroreformiksi.

– Huippuakateemisella porukalla voidaan tehdä käytäntöä palvelevaa työtä. Ne eivät ole kaksi eri maailmaa, kuten Suomessa yleensä on, Ilmakunnas sanoo.

Tutkimuslaitoksilla on Suomessa kohtuullinen asema arvioijana ja seuraajana. Yhteistyössä päättäjien kanssa on silti parantamisen varaa. Ilmakunnas kertoo menevänsä “tukka putkella” luennoimaan muun muassa eri puolueiden ja etujärjestöjen tilaisuuksiin, kun kutsu käy.

Birgitta Suorsa, UP-Uutispalvelu

Päätepiste P

ikkujoulujen alla on hyvä muistuttaa mieliin akateemista lauluperinnettä.

Monta päivää juotuaan pessimisti tuskissaan mietti: – Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste!

Nuoranpätkä kourassaan hiipi nurkkaan kuolemaan.

Mutta toiset nähtyään yhden poissa pöydästään sydämessään suuri hätä alkoi etsiskellä tätä.

Löytyi poika nuorastaan vainajana suorastaan.

Mutta saatuansa hieman spriitä virkistyi hän jälleen siitä, kohottaen lasiaan virkkoi: – Veljet, asiaan!

Viimeinen säkeistö esiintyy useissa akateemisissa laulukirjoissa Eino Leinon juomalauluna. Laululla ei kuitenkaan ole Eino Leinon kanssa mitään tekemistä, koska Heikki Asunta kirjoitti runon kauan Leinon aikojen jälkeen. Tämä vain osoittaa, että Parnassollakin niille, joilla on paljon, annetaan lisää ja niiltä, joilla on vähemmän, otetaan sekin pois.

Pikkujoulujen ja tarinan hengellisen opetuksen jälkeen onkin jo kiire jouluostoksille. Toki on muistettava akateemisten suomalaisten kansainvälisesti vertaillen vähäpätöinen ostovoima ja korkeat marginaaliverot, mutta jotakin saa toimihenkilökin hankittua.

Itse asiassa hankinnat herättävät jouluaattona hänessä ajatuksen, että kulutusyhteiskunnassakin on, jukoliste, saavutettu päätepiste. Pelkistä käärepapereista kertyy jätesäkillinen, joka on isompi kuin 50-luvulla koko pukinkont-

Aka-noita

ti. Sängynalustat ja yläkaapit pullistelevat vielä viimejouluisistakin tavaroista. Perinteinen loppusijoituspaikka, mökki, on saattanut muuttua hyvin varustelluksi kakkosasunnoksi, mutta ei senkään varusteluun tunnu kuuluvan riittävästi vajoja, kaappeja ja hyllyjä.

Jouluaamuna ahdistunut toimihenkilö löytyy lattiaa peittävien käherrettyjen lahjanarujen joukosta vihreänä suorastaan.

Mutta saatuansa kutsun välipäivien alennusmyynteihin virkistyy hän siitä ja kohottaen visojaan virkkoo: – Veljet, asiaan!

Akavalainen 5 | 2010

17

Stig Nordvik

Opettajat olivat yksi akavalaisista ammattiryhmistä, jotka osallistuivat maaliskuussa 1984 alkaneisiin kunta-alan lakkoihin.

Konkareiden haastattelut tallensivat Akavan historiaa Akavan perustamisesta tulee 14.12.2010 kuluneeksi 60 vuotta. Merkkipäivä antoi aiheen kerätä talteen akavalaisten muistoja keskusjärjestön vaiheista viime vuosikymmeninä.

H

aastatteluaineistoa on ensisijaisesti tarkoitus hyödyntää laajemmin tulevaisuudessa, Akavan seuraavan historiikkiteoksen lähdemateriaalina.

Näkökulmien laaja kirjo

Haastatteluissa nousi esiin hyvin monenlaisia seikkoja. Jotkut painottivat tyytyväisyyttään siihen, että naisten asema keskusjärjestön ylimmissä päätöksentekoelimissä on kehittynyt parempaan suuntaan. ”Siinä meni yksi pieni lasikatto rikki sitten”, eräs haastateltu kuvaili naisen tuloa Akavan varapuheenjohtajaksi vuonna 2008.

Toinen haastateltu pohtii Akavan ay-identiteetin murrosta. Aiemmin Akava oli hänen mukaansa järjestöistä vasta neljäntenä SAK:n, TVK:n ja STTK:n jälkeen. Hän katsoi, että korkeasti koulutettuja edustava keskusjärjestö yritti omaksua sak:laisia toimintamalleja, ja oudoksui tätä. Hänen mielestään akavalaisten olisi pitänyt alusta lähtien luoda täysin oman18

Akavalainen 5 | 2010

laistaan edunvalvontapolitiikkaa.

Eräs vuonna 1984 lakkopuhetta pitänyt toimija muistelee tehtävän olleen vastenmielinen. Hän ei pitänyt lakkoa akateemisille sopivana toimintatapana. Akavan hallitus oli kuitenkin muuttanut linjaansa lakkoja kohtaan 1980luvun alussa. Lakkokeväänä 1984 nähtiin laajalla rintamalla toteutunut yhteisakavalainen lakko.

Muutamien haastateltujen mukaan EU:n mallit heikentävät työelämän rakenteita Suomessa.

Muistutettiin muun muassa siitä, että pienillä liitoilla on suuri merkitys paitsi akavalaisessa yhteisössä, myös koko yhteiskunnassa.

Neuvottelujärjestöjen arvo tunnetaan

Neuvottelukäytäntöjä ja niiden muutoksia luodattiin haastatteluissa hyvin monelta kantilta.

Mainittiin esimerkiksi sopimusneuvottelujen alkoholinkäytössä tapahtunut täyskäännös 1970-lukuun verrattuna. Alkoholitarjoilut ovat hävinneet neuvottelupöydiltä

sitä mukaa kuin työelämän tehostuminen ja yhteiskunnan monimuotoistuminen ovat edenneet.

1990-luvun lamavuosina luottamusmiesten työtä leimasivat voimakkaat paikallistason paineet. ”Oli pakko ottaa joskus hiukan oma riskinsä, että sai asian Helsingissä läpi”, muisteli eräs tuolloin luottamusmiehenä toiminut.

Selvimmin haastatteluissa nousi esille 1990-luvulta alkanut Akavan keskusjärjestöroolin muutos.

Akavalaisten neuvottelujärjestöjen luominen tunnustettiin lähes poikkeuksetta oikeaan osuneeksi ratkaisuksi, vaikka se aikoinaan herättikin voimakkaita epäilyksiä eri tahoilla.

Ilkka Levä, FT, dosentti, Suomen ja Pohjoismaiden historia, Helsingin yliopisto

Kirjoittaja haastatteli kevään 2010 aikana kaikkiaan 50 akavalaista toimijaa tai Akavaa läheltä seurannutta työmarkkinatoimijaa.

Määräaikaisten työntekijöiden

suoja paranee

Määräaikaisten työsopimusten ketjuttamismahdollisuuksia rajaava lakiuudistus tulee voimaan alkuvuodesta 2011. Työtä perusteettomien määräaikaisuuksien estämiseksi on silti edelleen jatkettava. Henkilöstön edustajille on säädettävä oikeus saada tietoa edustamiensa työntekijöiden määräaikaisuuden perusteista. Lisäksi suoja ketjutuksia vastaan on laajennettava koskemaan määräaikaisia virkasuhteita.

Tarkkoja rajoja ei ole määritelty

Esityksen mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei olisi sallittua, jos työnantajan työvoiman tarve kyseisessä työssä arvioidaan pysyväksi määräaikaisten sopimusten lukumäärän, yhteenlasketun kestoajan tai niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella. Tämä helpottaa työntekijöiden tilannetta etenkin silloin, kun määräaikaisia työsopimuksia on ketjutettu työnantajan toiminnan epävarmuuden vuoksi.

– Vastuu liiketoimintariskistä kuuluu työnantajalle, mutta työsuhteen ketjutuksessa riskiä siirretään työntekijän harteille.

Tiukentuva lainsäädäntö rajoittaa jatkossa tällaista toimintaa, sanoo Akavan lakimies Maria Löfgren.

Työryhmä ei pitänyt mahdollisena säätää laissa tarkkoja rajoja sille, montako peräkkäistä määräaikaista sopimusta tai kuinka kauan kestävää määräaikaisten sopimusten ketjua pidetään sallit-

tuna. Tilannekohtainen arviointi on tehtävä aina kaikkien asiaan vaikuttavien tekijöiden kokonaisuuden pohjalta.

Hallitus antoi esityksen eduskunnalle loka–marraskuun vaihteessa, ja muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alussa.

Askel oikeaan suuntaan

Akava katsoo, että lakiin jää kuitenkin vielä paljon korjattavaa, sillä perusteettomat määräaikaisuudet ovat polttavimpia työmarkkinoiden ongelmia. Työvoiman käyttötapojen ennakointiin on saatava paremmin tukea lainsäädännöstä. Tämä edellyttää, että henkilöstön edustajalle säädetään itsenäinen oikeus saada tietoa edustamiensa työntekijöiden määräaikaisuuden perusteista. Työnantajan ja henkilöstön välinen yhteistoiminta pitää kytkeä tehokkaammin määräaikaisongelman korjaamiseen.

Virkamiehet jäävät edelleen heikomman lainsäädännön piiriin, sillä työryhmän ehdottamat muutokset koskevat vain työsuhteisia.

– Vastaavat muutokset on jatkossa saatava myös kuntien viranhaltijoita ja valtion virkamiehiä koskeviin lakeihin, sillä työntekijöiden yhdenvertaisuus on turvattava kaikissa palvelussuhteissa, Löfgren korostaa.

Maria Salminen

David Trood/Gorilla

K

olmikantainen työelämän sääntelytyöryhmä sai lokakuussa valmiiksi esityksensä työsopimuslain määräaikaisia työsopimuksia koskevan säännöksen täsmentämisestä.

Esitetty muutos parantaa määräaikaisten työntekijöiden suojaa siten, että se määrittelee toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä aiempaa tarkemmin.

Akavalainen 5 | 2010

19

Työttömät ja työssäkäyvät

samoilla kursseilla Lappeenrannan teknillinen yliopisto tarjoaa yksilöllisiin tavoitteisiin räätälöityä työvoimakoulutusta.

– Puhelimet alkoivat piristä jo ennen kuin nimet olivat sopimuksessa, muistelee Sari Valkeapää syksyä 2009.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) johdon ja asiantuntijoiden koulutuksista vastaava asiakkuuspäällikkö oli edellisenä keväänä keskustellut työvoimaviranomaisten kanssa akateemisen työttömyyden ydinpulmista. Yhteinen havainto oli, ettei perinteinen kiinteisiin ryhmiin perustuva työvoimakoulutus aina tarjoa riittävän yksilöllistä sisältöä.

Valkeapään ehdotus yhteistyöstä sai hyvän vastaanoton ja johti sopimukseen, jossa LUT tarjoaa korkeasti koulutetuille työnhakijoille opiskelupaikkoja johdon ja asiantuntijoiden ohjelmiin.

– Ensin työnhakija ja työvoimaviranomainen laativat työllistymis- ja kouluttautumissuunnitelman. Tämän jälkeen me määrittelemme tavoitteisiin räätälöidyn koulutuspaketin, kertoo Valkeapää.

Ensimmäiset koulutettavat ilmestyivät kursseille syyslukukauden alussa.

moduulirakenne ja monimuotoisuus. Jokainen työvoimahallinnon kautta koulutukseen tullut opiskelija osallistuu kursseille, jotka tukevat hänen henkilökohtaista työllistymissuunnitelmaansa.

Yli 70 moduulin valikoima sisältää esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallintoa, laskentatoimea, energia-alaa, markkinointia, joh-

tamista sekä hankintatoimea ja hitsaustekniikkaa.

– Kun ihmisillä on 10–20 vuoden työkokemus, tarpeet ovat erittäin moninaisia. Täällä he täydentävät työelämässä karttunutta osaamistaan tiedoilla, jotka tukevat heidän jatkosuunnitelmiaan.

Osaamisen laajentaminen jollekin uudelle alueelle voi merkitä koko-

Yli 70 moduulia

Asiakkuuspäällikkö Sari Valkeapään mukaan Lappeenrannan teknillisen yliopiston täydennyskoulutusohjelmiin on vuoden aikana hyväksytty yli 50 asiantuntija- tai esimiestehtävissä työskennellyttä korkeasti koulutettua työtöntä tai lomautettua.

20

Akavalainen 5 | 2010

Timo Mikkola

Valkeapään mukaan LUT:n täydennyskoulutuksen vahvuuksia ovat

naan uutta jaksoa työuralla, Valkeapää innostuu.

Keskimäärin vuoden mittainen koulutus sisältää 2–4 lähiopiskelupäivää kuukausittain.

– Osallistujat arvostavat myös sitä, että he istuvat samoilla kursseilla työssäkäyvien täydennyskoulutettavien kanssa.

Luennoilla ja työpajoissa vaihdetaan käyntikortteja, tutustutaan uusiin ihmisiin ja yrityksiin. Kontakteista voi olla hyötyä paitsi tulevalle työllistymiselle myös harjoitustöiden laatimiselle.

– Harjoitustyöt tehdään useimmiten jollekin yritykselle, joten lisäarvoa syntyy sekä opiskelijalle että työn teettäjälle. Kaikki suoritukset kartuttavat myös opiskelijan opintopistetiliä ja luetaan hänen hyväkseen vaikkapa myöhemmissä MBA-opinnoissa, Valkeapää sanoo.

Laadulle jatkoa

Lappeenrannan teknillisen yliopiston täydennyskoulutusohjelmiin on vuoden aikana hyväksytty reilut 50 akateemista työtöntä tai lomautettua. Enemmistö on Valkeapään mukaan miehiä.

Ikähaarukka on 25–55 vuotta.

Peruskoulutukseltaan he ovat diplomi-insinöörejä, kauppatieteiden maistereita, filosofian maistereita, hallintotieteilijöitä, amk-insinöörejä ja tradenomeja. He ovat toimineet työelämässä asiantuntijoina, päälliköinä ja johtotehtävissä.

Valkeapää korostaa, että koulutuksen voi käydä loppuun, vaikka uusi työpaikka löytyisi sen aikana. Jatkaminen on mahdollista myös, jos lomautettu kutsutaan töihin. Työvoimakoulutuksena toteutettu täydennyskoulutus on ilmainen työnantajalle.

Valkeapää toivoo, että joulukuussa 2010 päättyvä sopimus saa jatkoa. Sekä opiskelijoilta että työvoimaviranomaisilta on tullut hyvää palautetta joustavasta yhteistyöstä ja laadukkaasta koulutuksesta.

Paula Launonen

Yksilöllisempää otetta korkeasti koulutettujen työvoimakoulutukseen Tarjolla olevaa työvoimakoulutusta on yksilöllistettävä, jotta se edistää myös korkeasti koulutettujen työllistymistä.

Lappeenrannan joustava ja tehokas räätälöidyn työvoimakoulutuksen malli on eräs esimerkki onnistuneesta toteutuksesta.

Työvoimakoulutusten hankinnassa noudatetaan sinänsä hyviä periaatteita: niiden pitää parantaa työllistymismahdollisuuksia mahdollisimman tehokkaasti, ja samalla niiden täytyy olla kustannustehokkaita eli soveltua isolle määrälle koulutettavia. Periaatteet eivät kuitenkaan palvele korkeasti koulutettujen erityistarpeita kovin hyvin. Korkeasti koulutettujen osaamisen kehittämistarpeet ovat usein niin erityisiä, että niitä ei massakoulutuksilla yleensä pystytä täyttämään. Heitä varten tarvitaan nykyistä räätälöidympää koulutustarjontaa kattamaan tarkasti mietittyjä koulutustarpeita.

TE-toimistojen resursseista pidettävä huoli Oikeanlaisen koulutustarjonnan ja yksilöllisten koulutustarpeiden yhteensovittaminen on vaikeaa. Tarpeiden määrittely työ- ja elinkeinotoimistoissa onnistuu, kunhan virkailijat ovat mahdollisimman hyvin perillä sekä asiakkaittensa osaamisesta että työmarkkinoiden tarpeista eli osaamisvaatimuksista.

TE-toimistojen resurssien määrästä ja laadusta on pidettävä huolta. Työttömien on saatava asiantuntevaa palvelua koulutustasoon ja alueeseen katsomatta.

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus eli työvoimakoulutus on lähinnä työttömille työnhakijoille tarjottavaa koulutusta, jonka hankinnasta vastaavat pääosin ELY-keskukset. Lisäksi TE-toimistot tekevät jonkin verran työvoimakoulutuksen hankintapäätöksiä. Koulutuksen kustannukset katetaan pääosin työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys-, koulutus- ja erityistoimien momentilta.

Hyviä avauksia oikeaan suuntaan Lappeenrannassa kehitetty malli on hyvä esimerkki siitä, miten ennakkoluulottomalla ajattelulla on saatu aikaan joustava ja tehokas järjestelmä, jolla työttömille korkeasti koulutetuille tarjotaan räätälöityä koulutusta. Vastaavantyyppisiä malleja on kehitetty ja kehitteillä muuallakin, ja niiden soisi yleistyvän työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tarjonnassa.

Työttömien omaehtoinen kouluttautuminen työttömyysturvalla, joka on ollut voimassa vuoden 2010 alusta, on erinomainen uudistus. Sen ansiosta jo tuhannet korkeastikin koulutetut työttömät ovat päässeet jatkamaan opintojaan työttömyysturvan turvin. Ennakko-odotukset uuden mahdollisuuden käytöstä ovat reilusti ylittyneet.

Koulutusmuoto on joustavuuden ja yksilöllisyyden lisäämistä työvoimakoulutuksessa parhaimmillaan.

Akavalaisten koulutustarvenäkemyksillä kysyntää TEMissä Alkuvuonna 2011 Akava järjestää keskustelutilaisuuden jäsenliittojen edustajille ja työ- ja elinkeinoministeriön työvoimakoulutuksesta vastaaville. Tilaisuudessa pyritään löytämään konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä akavalaisille työttömille pitäisi olla tarjolla työvoimakoulutuksena. Ministeriö on esittänyt kiinnostuksensa akavalaisia näkemyksiä kohtaan. Käsi on ojennettu, nyt siihen kannattaa tarttua.

Heikki Taulu työvoimapoliittinen asiamies

Akavalainen 5 | 2010

21

Muuttajat

Tanssi

toi professorille uudet kuviot Ihotautiopin professori Christer Jansén kouluttautui kuusikymppisenä tanssinohjaajaksi ja ryhtyi antamaan eläkkeellä tanssitunteja. – Työtä jaksaa tehdä, kun se on mielekästä ja palkitsevaa, Jansén sanoo.

E

meritusprofessori Christer Jansén, 69, ohjaa tanssitunteja Turun ydinkeskustassa. Peileillä varustettu pieni harjoitussali sopii mainiosti yksilölliseen tanssinohjaukseen, jota Jansén tarjoaa yhdessä avopuolisonsa ja tanssipartnerinsa Marjut Kochin kanssa. Pariskunta ohjaa tunteja myös turkulaisessa tanssikoulussa ja Paraisilla.

– Kutsumme omia tanssituntejamme leikillisesti vip-tanssitunneiksi. Korkeassa asemassa toimivat tulevat mieluiten yksityistunneille harjoittelemaan omassa rauhassa. Opetustyömme tavoitteena ei ole leipäpuu, vaan nollasummapeli, joka tukee omaa tanssiharrastustamme. Kouluttaudumme jatkuvasti, ja oma valmentajamme on Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tuttu huippuopettaja, Jansén kertoo.

Tanssi tuli Jansénin elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta.

– Olin vastikään täyttänyt 60 vuotta, kun erään väitöstilaisuuden karonkassa lupauduin tanssitreenikumppaniksi. Heti ensimmäisissä harjoituksissa oivalsin, että tämä on se juttu!

Turha byrokratia syö mielekkyyttä

Lääketieteen tohtori Jansén toimi ihotautien professorina Turun yliopistossa lähes 30 vuotta ja johti Tyksin ihotautiklinikkaa ylilääkärinä viimeiset kuusi vuotta. Eläkkeelle hän jäi 63-vuotiaa22

Akavalainen 5 | 2010

na vuonna 2004. Hän hymähtää päässeensä pois alta viime tingassa ja arvioi sairaalamaailman muutoksia kärkevästi. Läksiäisissään hän jakoi henkilöstölle runokirjansa Työ Tapa Turma, jossa on muun muassa kirpeä ”hallintokirjeenlukuohje”.

– Tekemisen meininki alkoi väistyä seurantaraporttien tieltä.

Ydintehtävä – potilas ja hänen hoitamisensa – oli jäämässä syrjään. Työn mielekkyys kärsii, jos pitää samalla laittaa rastia ruutuun, mitä tekee. Se on ylimanagerointia, joka vaikuttaa jaksamiseen kielteisesti. Yritin toimia puskurina sitä vastaan, sillä se oli minusta hyvän pomon tehtävä.

Jansén päivittelee myös tehostamistoimien toteutusta. Takavuosina olisi ollut ennenkuulumatonta, että osastonhoitaja joutuu viemään paperitöitä kotiin illoiksi ja viikonlopuiksi.

– Sairaanhoitajan ja lääkärin työssä suurinta stressiä aiheuttaa, jos ei ehdi tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi ja koulutuksensa ansiosta kykenisi.

Pakkokeinot eivät toimi

Työurien pidentämiskeskustelua Jansén sanoo seuraavansa suurella mielenkiinnolla. Varsinkin työssä viihtymistä tarkastelevat tutkimukset tulevat luettua tarkasti.

Hän ei usko pakkokeinojen tehoon vaan siihen, että työn mielekkyys ja palkitsevuus ratkaisee työssä jaksamisessa.

Jansénille itselleen on ollut tärkeää saada tehdä hyödyllistä työtä. Hän on tutkinut muun muassa ultraviolettisäteilyn vaikutuksia ihoon hyvässä ja pahassa.

– Ihotaudit ovat valtavan mielenkiintoisia. Siinä saa olla Sherlock Holmes. Potilasta ei voi koskaan arvioida pelkistä papereista, sillä 95 prosenttia diagnooseista tehdään katsomalla. On myös psykologinen ulottuvuus. Mieliala vaikuttaa ihoon ja iho mielialaan.

Ihminen voi henkisesti jaksaa vaikeaakin verenpainetautia, mutta kasvojen ihottuma harmittaa koko ajan, Jansén kuvailee.

Kutsumustyö vei mennessään

– Syvennyin antaumuksella tutkimus- ja virkatyöhöni. Aina oli pino lähes valmiita käsikirjoituksia työstettävänä. Lääketieteen kehitys on tavattoman mielenkiintoista, ja siinä piti pysyä mukana. Oli kaikennäköistä rientoa – muun muassa päätoimitin alan lehteä. Myös opetustyö oli hyvin antoisaa.

– Jäljestäpäin tuntuu tosin aika hölmöltä, että ilman muuta menin töihin lauantaina ja toisinaan sunnuntainakin. Aivot olivat myös lomalla töissä, valitettavasti.

Muistan, kuinka istuin kauniilla ilmalla rantakalliolla ja mietin jotain tutkijakoulutustilaisuutta.

Kun Jansén alkoi käydä tanssitunneilla, töissä ihmeteltiin, minne hän katoaa jo kuuden aikaan.

– Tanssista löysin uuden innostuksen. Aloin harjoitella kolmesti viikossa. Vuoden päästä aloitin hulluuttani kilpatanssitunnit.

Kolmen vuoden kuluttua menin Suomen Seuratanssiliiton tanssinohjaajakurssille, ja ryhdyin heti

Korkea koulutus yksi työuraa pidentävä tekijä

Pasi Leino

Vuonna 2010 akavalaiset suunnittelevat eläkeiäkseen 63:a ikävuotta.

Eläketurvakeskus on todennut 45–64 -vuotiaiden palkansaajien työoloja ja eläkeaikomuksia koskevassa selvityksessään, että kaikki palkansaajat ovat siirtäneet eläkkeellejäämissuunnitelmiaan myöhäisemmiksi. Vuonna 2003 joka toinen palkansaaja kaavaili eläkkeelle jäämistä ennen 63 vuoden ikää. Vuonna 2008 varhaiseläkkeelle aikovia oli enää joka kolmas.

Aiottu eläkeikä on noussut kaikissa palkansaajaryhmissä. Keskimääräistä enemmän nousua on tapahtunut esimerkiksi valtion pal-

ohjaamaan tanssitunteja. Koska olen tutkijatyyppi, hankin myös hyllymetrin tanssikirjallisuutta – vaikka lukemalla ei voikaan oppia tanssimista.

Mainiota aivojumppaa

Eläkkeellä on Jansénin mielestä hienointa, että töitä voi tehdä sen verran kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Hän jatkaa edelleen vuonna 1976 aloittamaansa yksityisvastaanottoa ja osallistuu lääketutkimusten suunnitteluun ja valvontaan.

Hauskinta on tanssin opetus.

Kilpatanssin parissa tavanneet Jansén ja Koch opettavat foksin, tangon ja valssin lisäksi yli kymmentä muuta tanssia. Asiakkaina on ollut myös työyhteisöjä, jotka hakevat illan verran iloista meininkiä ja uutta yhteishengen nostattajaa.

– Yksi syy ryhtyä opettamaan oli, että se on varmin tapa oppia itse juurta jaksaen. Hienointa on, kun tanssi alkaa oppilailta luistaa ja he alkavat nauttia tanssista.

Miehille alku on usein hankalampi. Ymmärrän hyvin miehiä, joiden on tuskallista saada oikea ja vasen jalka löytymään. Tanssi on siitä mukavaa, että tuloksia tulee kuitenkin nopeasti, toisin kuin vaikkapa instrumenttien soitossa, Jansén pohtii.

Asiakaspalaute lämmittää

– Monien asiakkaitteni on vaikea saada ajatustaukoa vaativasta työstään. Heille tanssitunti on takuuvarma pelastushetki työmyllystä ja stressistä, sillä tanssiin on pakko keskittyä. Tanssi kuuluu niiden lajien kärkeen, jotka pitävät hen-

kansaajien, alempien toimihenkilöiden ja tutkijakoulutuksen saaneiden keskuudessa.

Eläkkeelle jäämisen lykkääminen ei houkuta palkansaajia vain paremman eläke-edun takia. Oma terveys ja elämäntilanne sekä työn mielekkyys vaikuttavat päätökseen enemmän.

Eläkeaikomuksiin vaikuttaviin henkilökohtaisiin tekijöihin kuuluu terveydentilan lisäksi muun muassa koulutustaso. Korkeakoulututkinnon suorittaneilla on halukkuutta työssä jatkamiseen enemmän kuin alemman asteen tutkinnon suorittaneilla. Työntekijäasemassa olevilla ja alimman koulutustason palkansaajilla puolestaan on keskimääräistä vähemmän kiinnostusta jatkaa työssä pidempään.

Maria Salminen

kisesti vireinä. Tanssitunnilla aivot tekevät koko ajan työtä.

Tavoitteet eivät tanssimaailmassa lopu, sillä tansseja on lukemattomia. Jansénin ja Kochin uusimmat löydöt ovat argentiinalainen tango ja salsa.

– Argentiinalainen tango on kuin kellosepän työtä, ihan pienistä ohjausliikkeistä kiinni. Salsa on jatkuvaa hauskanpitoa, jossa molemmat ovat tanssittajia.

Ulla Willberg Akavalainen 5 | 2010

23

Kunta-alalla kiireitä tuloksellisuuserän kohdentamisessa Kunta-alan sopimuksen tuoma paikallinen, tuloksellisuuden edistämiseen suunnattu järjestelyerä tuli jaettavaksi syyskuun alussa. Tiukka aikataulu on joissakin kunnissa aiheuttanut vaikeuksia. Valmiita ollaan esimerkiksi Kuopiossa, missä koko henkilöstö on tuloksellisuushankkeen piirissä toteuttamassa mittavaa palvelualueuudistusta.

Akavalaiset palkansaajat kuntasektorilla toimialoittain

24%

76 %

Akavalaiset 24 % Muut 76 %

Kuntasektorilla työskenteli vuonna 2009 yhteensä 507 000 palkansaajaa. Heistä akavalaisia oli 24 prosenttia.

K

unta-alan virka- ja työehtosopimuksiin 2010– 2011 sisältyvä paikallinen 0,7 prosentin järjestelyerä tuli käytettäväksi syyskuun alussa.

Se kohdistettiin tuloksellisuuden parantamiseen, eli se maksetaan kunnissa tuloksellisuushankkeiden piirissä olevalle henkilöstölle.

Järjestelyerä oikeaan kohteeseen

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn neuvottelupäällikkö Simo Kekki pitää tuloksellisuuskriteeriä hyvänä perusteena järjestelyerän jakamiselle. Tuloksellisuuden edistäminen kannustaa keskittymään työn keskeiseen sisältöön ja toisarvoisten tehtävien vähentämiseen.

Monet tuloksellisuushankkeet

liittyvät esimerkiksi työhyvinvointiin, henkilöstön koulutukseen ja esimiestyön kehittämiseen – siten ne kenties osaltaan pidentävät työuriakin.

Tuloksellisuus-käsitteen oikea merkitys on Kekin mukaan valjennut kunnissa työntekijöille hyvin. Hän kertoo, että vielä viime kevään pääluottamusmiespäivillä mielipiteet olivat vahvasti tuloksellisuuserää vastaan. Epäiltiin, että sillä tavoitellaan vain työntekijöiden hiostamista entistä kiivaampaan työtahtiin.

– Asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi, ja kuntien henkilöstö on nyt nähdäkseni varsin sitoutunutta tuloksellisuuden edistämiseen. Työnantajapuolelta taas on joissakin kunnissa suorastaan lyöty jarrut päälle. Tämä on ristiriitaista, koska Kunnallinen

Akavan hallitusohjelmatavoitteet: Kuntiin vahva ohjaus – palveluiden pelastus n Kuntien määrä vähennetään puoleen. n Kuntien ohjauksessa siirrytään valtakunnallisesti määriteltyyn laatuohjaukseen. n Siirrytään palveluhankinnoissa palveluntuottajien hyväksymismenettelyyn. n Valtion tuottavuusohjelma keskeytetään.

24

Akavalainen 5 | 2010

työmarkkinalaitos on tehnyt selväksi tahtonsa sisällyttää tuloksellisuuseriä ja -hankkeita tuleviinkin sopimuksiin.

Hankkeiden pystytyksessä realismi tarpeen

Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt antoivat yhteiset ohjeensa tuloksellisuushankkeista viime maaliskuussa, aikatauluongelmia osattiin ennustaa. Kunnissa olisi pitänyt saada hankkeet sovituiksi jo ennen kesälomakautta ja tuloksellisuuserän kohdentamisneuvottelut tehdyiksi ennen erän tulemista jaettavaksi syyskuussa.

– Kaikissa kunnissa ei valitettavasti ole edetty sovitussa aikataulussa, joka on kyllä ollutkin liian tiukka. Pääsyy myöhästymisille on, että työnantajat ovat ryhtyneet valmistelemaan kovin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia hankkeita, Kekki arvioi.

Kuntaliitoksessa tuloksellisuushanketta kerrakseen

Simo Kekki muistuttaa, että kevään yhteisissä ohjeissa kuntia nimenomaan varoitettiin ryhtymästä liian kunnianhimoisten projektien pystyttämiseen väenväkisin. Kunnissa ja kuntayhtymissä on jo ennalta meneillään monia projekteja, jotka täyttävät tuloksellisuushankkeiden tunnusmerkit.

– Esimerkiksi kuntaliitokset ovat vaativia ponnistuksia, jotka tähtäävät toiminnan tehostamiseen. Mielestäni kaikissa kuntaliitoskunnissa olisi aivan hyvin riittänyt tuloksellisuushankkeeksi se, että saadaan homma hoidettua.

Tänä syksynä JUKOssa on kuulosteltu kentän kokemuksia siitä, ovatko tuloksellisuushankkeet parantaneet toimintaa kunnissa jollain tavalla, ja onko henkilöstöä kohdeltu tasapuolisesti erän kohdentamisessa. Simo Kekki kertoo yleisen tilannearvion olevan toistaiseksi mahdotonta, sillä tilanne kuntien välillä vaihtelee huomattavasti.

Tarja Arkio

Kuopio järjestää koko palvelutoimintansa uusiksi

JUKOn neuvottelupäällikkö Simo Kekki katsoo, että tuloksellisuuden edistäminen keskittää huomion oikeaan asiaan: työn keskeisen sisällön pohtimiseen.

Kuopiossa löydettiin nopeasti yhteinen näkemys, että tuloksellisuushankkeeksi otetaan jo meneillään oleva iso palvelualueuudistus. Uudistuksen taustalla ovat kiristyvät tuottavuusvaatimukset ja huoli työvoiman riittävyydestä. Sen päämääränä on työn, toimintatapojen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen vastaamaan palvelujen käyttäjien muuttuvia tarpeita.

JUKOn pääluottamusmies Riitta Silvonen-Tolvanen toteaa, että palvelualueuudistus on selkeä, kaupungin koko henkilöstöä koskeva hanke. Työnantajan kanssa saavutettiin hyvä neuvotteluhenki, ja se asettui työntekijäpuolen kannalle siinä, että järjestelyerä tuli kohdennettavaksi kaikille työntekijöille tehtäväkohtaisiin palkkoihin.

JUKOn pääluottamusmies Riitta Silvonen-Tolvasen mukaan Kuopiossa päästiin tuloksellisuushankkeen valinnassa ripeästi yhteisymmärrykseen.

– Palvelualueuudistus ei juuri muuta tehtäviä työntekijätasolla – enemmän se näkyy siinä, että esimies ja toimiala vaihtuvat monella. Keskiportaassa tapahtuu isoja muutoksia, mikä on työllistänyt minua pääluottamusmiehenä eniten, Silvonen-Tolvanen kuvaa.

Hänen mukaansa aluksi työnantajan kanssa oli vääntöä irtisanomissuunnitelmista, mutta yhteisymmärrys saavutettiin siitä, ettei palvelualueuudistus anna niihin aihetta. Työt eivät vähene uudelleenjärjestelyn takia.

– Palvelualueuudistusta voi luonnehtia laatikkoleikiksi, mutta sillä on kauaskantoiset tulokset.

Näkisin, että meillä Kuopiossa tehdään laadukasta työtä isolla sydämellä. Päämäärämme on tuoda palvelut kuntalaisten tavoitettaville entistä paremmin, ja se on pysynyt kirkkaana mielessä, sanoo Silvonen-Tolvanen.

Maria Salminen Akavalainen 5 | 2010

25

Asian laita

Onko kuntien vastuulla liikaa tehtäviä?

Kuntasektorin laaja tehtävien määrä ja kutistuva rahoitus on pannut kuntaalan toimijat, päätöksentekijät ja kansalaisetkin pohtimaan, ovatko kunnat mahdottoman yhtälön edessä. Kaksi kolmasosaa Akavalainen-lehden kyselyyn vastanneista piti kuntien tehtäväkenttää liian laajana.

Kunnat hoitavat julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatus- ja opetustointa sekä kulttuuriin, infrastruktuuriin ja elinkeinojen tukemiseen liittyviä palveluja. Tehtävät ja velvoitteet ovat pitkälti lainsäädännössä määriteltyjä. Palvelujen rahoitus perustuu valtaosin kuntien keräämiin verotuloihin. Valtionosuusjärjestelmä tasaa rahoitusmahdollisuuksien eroja kuntien välillä.

Kunnat ovat merkittäviä korkeasti koulutettujen työllistäjiä – noin joka kolmas akavalainen työskentelee kuntasektorilla. Opetus- ja varhaiskasvatus, terveys- ja sosiaalipalvelut, erilaiset hallinto- ja asiantuntijatehtävät työllistivät vuonna 2009 yhteensä reilut 120 000 akavalaista kuntasektorilla.

Ei 34%

Laadussa ja työnantajaimagossa parantamisen varaa

Sekä kyllä- että ei-kannalla olleiden vastaajien kommenteissa nousi esiin suuri huoli palvelujen laadusta, tuottavuudesta ja kustannuksista. Erään vastaajan mielestä kuntakenttä on jakautunut

menestyviin ja taantuviin kuntiin, mutta kansalaisten ei pidä joutua valitsemaan asuinpaikkaansa kunnan resurssien ja palvelutason mukaan. Eriarvoistumisen vähentämiseksi esitettiin muun muassa kansallisia standardeja ja terveydenhoidon siirtämistä valtion vastuulle.

Rahkeet eivät riitä palveluihin

Monet vastaajista perustelivat kyllä-kantaansa sillä, että rahoitukseen nähden kunnilla on liikaa tehtäviä. Kuntien todettiin myös haalineen itselleen lisää tehtäviä. Peruspalvelujen käsitteelle kaivattiin tarkkaa määrittelyä. Eräs vastaaja kummeksuu koko kysymyksenasettelua, sillä hänen mielestään käsite kuntapalvelut on perusteeton: ”kunnissa kukaan ei palvele eikä ole osaamista palvelujen tuottajana tai antajana”.

Usean vastaajan mielestä valtion rahoituksen tulisi kompensoida kunnille uusien velvoitteiden tuomat kustannukset. Esimerkiksi perusopetuslain muutos on raskas velvoite kunnille, mutta sinänsä hyvä muutos, toteaa Kirsti

Kyllä 66%

Suoranta kommentissaan. Koska kunta on lähempänä kansalaisia kuin valtio, kuntalaisten tarvitsemat palvelut kuuluvat luontevasti kuntien vastuulle, katsoo Johannes Moisio. Kuntasektorin vetovoimaisuus työnantajana kaipaa kohennusta, jos jatkossa halutaan osaavia työntekijöitä ja laadukkaita palveluja.

Hyvä paha ulkoistaminen

Palvelujen ulkoistaminen jakoi mielipiteitä ja kirvoitti kommentteja molemmista vastaajaryhmästä. Kuntapäättäjien osaaminen ulkoistamis- ja hankintamenettelyissä kaipaa kehittämistä. Eräs vastaaja vierasti nimenomaan peruspalvelujen ulkoistamista, toinen kaipasi sitä teknisiin palveluihin sekä joihinkin kaavoitus- ja ympäristöpalveluihin, kolmannen mielestä se merkitsee kurjaa laatua.

Kuntademokratia käy kalliiksi

Kunnallinen itsehallinto on erään vastaajan mielestä johtanut näennäiseen demokratiaan, jossa muun muassa lautakunnat pureutuvat liiaksi operatiivisiin asioihin. Poliitikoilla on liikaa valtaa, mutta ei välttämättä riittävää asiantuntemusta asioissa, joiden rahoituksesta he päättävät, todettiin kommenteissa.

Akavalainen-lehti kysyi akavalaisilta aluetoiminta-aktiiveilta, katsovatko he, että kuntien vastuulla on liian paljon tehtäviä. Yhteensä 56 henkilöä vastasi kyselyyn.

26

Akavalainen 5 | 2010

Asianajotoimistosta paras kesätyönantaja 2010 Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVAn raati on palkinnut Asianajotoimisto Castrén & Snellmanin Suomen parhaana kesätyönantajana vuonna 2010.

Valmis perehdytysohjelma kaikille tulokkaille

Asianajotoimisto Castrén & Snellman sai raadilta kiitosta muun muassa monipuolisesta ja huolellisesta kesätyöntekijöiden perehdytyksestä. Hyvät työskentelyolosuhteet ja kokeneempien työntekijöiden tuki innostivat ja sitouttivat kesätyöntekijöitä.

Castrén & Snellmanin henkilöstöpäällikkö Outi Ruohola toteaa, että asianajotoimiston kaikki uudet työntekijät käyvät läpi ensimmäisellä työviikollaan perehdytysohjelman, johon sisältyy työtehtävien mukaan räätälöityjä tapaamisia ja koulutuksia toimiston asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi jokainen uusi työntekijä saa oman tutorin avukseen käytännön

– Olemme iloisia, että myös nuoret lupaukset ovat sisäistäneet “Cassun” hengen ja kokevat toimistomme hyvänä ja haasteita tarjoavana työpaikkana, sanoo Castrén & Snellmanin henkilöstöpäällikkö Outi Ruohola.

asioihin ja työtehtäviin perehdyttäjäksi.

Graduohjelmassa vuosittain 4–6 osallistujaa

Palkintoperusteluissa voittaja sai suitsutusta myös yksilölähtöisestä ja joustavasta graduohjelmastaan, johon kesätyöntekijöillä on mahdollisuus hakea. Meriniemen mukaan voittaja erottui edukseen siinä, että Castrén & Snellmanin työympäristössä otetaan huomioon kesätyön sisällöllinen yhteys opintoihin.

Ruohola kertoo, että graduohjelmassaan asianajotoimisto tarjoaa osalle vanhempana harjoittelijana toimivista oikeustieteilijöistä mahdollisuutta jatkaa harjoittelujaksonsa jälkeen gradun kirjoittamista toimiston tiloissa.

– Heille tarjotaan työhuone, mahdollisuus käyttää laajaa oikeudellista kirjastoamme sekä gradun oikeudenalaan perehtynyt kokenut mentori, joka tyypillisesti on vanhempi avustava lakimies tai osakas. Graduohjelmamme kestää pari kuukautta, ja ohjelmaan osallistuville maksamme kertakorvauksen. Otamme graduohjelmaan 2–3 opiskelijaa

Castrén & Snellman

V

oittaja valittiin kesätyöntekijöiden ja -työnantajien jättämien ehdotusten joukosta. Raati, jonka puheenjohtajana toimi työministeri Anni Sinnemäki, painotti ratkaisuissaan opiskelijoille tarjottavan kesätyön suunnitelmallisuutta ja laadukkuutta.

Lisäksi kilpailussa myönnettiin kaksi kunniamainintaa. Vaisala Oyj ja Neste Jacobs Oy palkittiin rohkeudesta pitää yllä laadukkaita kesätyöohjelmia myös vaikeampina aikoina. Nämä yritykset antavat hyvää esimerkkiä siinä, kuinka opiskelijat nähdään tuottavuutta lisäävänä työvoimana sekä nykyhetken että tulevaisuuden kannalta.

– Kilpailun taso oli tänä vuonna kiitettävän korkea. Vaikka epävarma taloustilanne edelleen varjostaa työmarkkinoita, työnantajat panostavat opiskelijoille tarjottaviin kesätyöpaikkoihin, arvioi AOVAn puheenjohtaja Tuomas Meriniemi.

lukukaudessa.Toistaiseksi kaikki graduohjelmaan osallistuneet ovat sitä ennen olleet meillä harjoittelijoina.

Jo ehdokkuus ilahdutti

Castrén & Snellmanilla viime kesänä työskennellyt harjoittelija oli maininnut aikeestaan ilmoittaa työnantajansa mukaan kilpailuun, mitä pidettiin ilahduttavana palautteena jo sinänsä. Voitto tuli täytenä yllätyksenä, sillä asianajoala ei Ruoholan mukaan ole aiemmin saanut tämäntyyppistä tunnustusta. Castrén & Snellman katsoo olevansa pieni organisaatio verrattuna moniin suuryrityksiin mittavine harjoittelijaohjelmineen.

– Olemme sitoutuneet työskentelemään jatkuvasti sen eteen, että jokainen ”cassulainen” voi pitää työyhteisöämme parhaana mahdollisena työpaikkana kaikissa elämäntilanteissa. Jokaisella työntekijällä on oma erittäin tärkeä ja vastuullinen paikkansa asiantuntijapalvelumme rakentamisessa.

Tämän vuoksi kohtelemme harjoittelijoita ja muita työntekijöitämme aivan yhdenvertaisina, Ruohola kuvaa.

Maria Salminen Akavalainen 5 | 2010

27

Korkeasti koulutettujen työllisyystilanteesta, aikuiskoulutuksesta ja työurien pidentämisestä keskusteltiin vilkkaasti Akavan Varsinais-Suomen aluetoimikunnan osastolla Turun Osaava Nainen -messuilla lokakuussa 2010.

Varsinais-Suomen aluetoimikunta kuulosteli työelämämietteitä

A

luetoimikunta vaihtoi ajatuksia messuvieraiden kanssa muun muassa korkeasti koulutettujen työttömyydestä ja jatko-opiskelusta.

Tiina Perho, europarlamentaarikko Ville Itälän kotimaan avustaja, kannattaa vakaasti korkeakoulutuksen hankkimista.

– On tosin tarkistettava koulutuspaikkamääriä sekä työpaikkojen ja koulutuksen kohtaavuutta.

Mielestäni myös aikuisväestön jatkokoulutusmahdollisuuksista on pidettävä huoli.

– Jatko-opiskelu on tärkeää itsensä kehittämistä. Sen täytyy näkyä myös työllistymisessä, korosti kasvatuksen teologi Heikki Arikka.

Heikki Höltän (B.Sc., B.E.) mielestä jatko-opinnoissakin näkyy ylikoulutusongelma. Usein muun muassa luonnontieteellisen alan opiskelijat päätyvät tekemään Akavalaiset osallistuivat Turun Messukeskuksessa pidetyille Osaava Nainen -messuille jo 16. kertaa. Tänä vuonna osasto jaettiin aikuisten koulutusneuvontaa ja uraohjausta kehittävän OpinOvi -hankkeen kanssa.

Akavan Varsinais-Suomen osaston päivystys onnistui talkoovoimin, ja tavoite saavutettiin: uusia verkostoja syntyi paikallisella tasolla liittojen aluetoimijoiden ja aluetoimikunnan kesken.

Kaikkiaan messuilla vieraili yli kymmenen tuhatta kävijää, ja näytteilleasettajia oli yli 350.

28

Akavalainen 5 | 2010

väitöstä, koska töitä ei löydy.

– Väitöstyönkin tekijöillä yleinen stressinaihe on epävarmuus projektin rahoituksesta ja jatkumisesta, Hölttä muistutti.

Myös Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta TUO:n pääsihteeri Kimmo Hollmén uskoi, että jatko-opiskelu avaa uusia ovia ja on jokaiselle varteenotettava vaihtoehto jossain vaiheessa työuraa.

Koulutustarjonta ja työvoiman tarve eivät kohtaa

Pääministerin erityisavustaja Annika Saarikko arvioi, että koulutuksen sisällön ja aloituspaikkojen on oltava työelämälähtöisiä.

– Korkeakoulujen ja yritysmaailman on tiivistettävä suhteitaan niin, että koulutus vastaa jatkossa entistä paremmin työelämän todellisia tarpeita myös kyseisen seudun tai alueen eritystarpeet huomioiden, Saarikko tähdensi.

Hölttä totesi, että koska koulutustarjonta ja työvoiman tarve eivät kohtaa, aloituspaikkojen määrään tarvitaan muutoksia.

– On nuoria kohtaan epäreilua houkutella heitä mediaseksikkäille aloille, joilla työllistyminen on vaikeaa.

Diakoni Raija Eevan mielestä koulutuksen uudistukset ovat luoneet väliinputoajia, joille jatkokoulutusmahdollisuudet ovat erityisen tärkeitä. Heidän tulisi

saada muodollinen pätevyytensä ajan tasalle ja päästä sen avulla kilpailemaan uusista työpaikoista.

Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden koulutuksen muuttuminen ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi on ajanut monet vanhan tutkintojärjestelmän suorittaneet jatko-opintojen pariin.

Työuria pidennettävä työolosuhteita kehittämällä

Kyselytutkimuksissa on osoittautunut, että mielekkään työn tekeminen, hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikajärjestelyihin, lomapäivien lisääminen ja johtamistapojen parantaminen lisäisivät eniten halukkuutta jatkaa työssä pidempään.

Akavan messuosastolla oltiin asiasta pitkälti samaa mieltä.

– Keskustelu työurien pidentämisestä on työttömille absurdi ja työssä oleville pelkoa aiheuttava aihe, Arikka sanoi. Hänen mukaansa kyse ei ole vain teknisestä työuran pidennyksestä. Tarvitaan myös työelämän laadullista kehittämistä ja joustavuutta, jotta ihmiset jaksavat töissä pidempään.

Eeva kiinnittäisi huomiota keski-ikäisten jaksamiseen. – Keski-ikäisten uupumus saattaa johtaa ennenaikaiseen poistumiseen työelämästä. Tehokas työterveyshuolto on avainasemassa: sen pitää puuttua ajoissa uupumukseen ja selvittää sen syitä.

Tiina Perho, Gunilla Plutén, Airi Kapanen ja Eero Kuparinen tapasivat Akavan Varsinais-Suomen aluetoimikunnan osastolla Turun Osaava Nainen -messuilla.

Hollmén piti tärkeänä, että työmarkkinoille saadaan osaavaa työvoimaa, joka jaksaa ja viihtyy työssään. – On suurta resurssien haaskausta, jos opiskelu jää kesken tai työelämään siirtymisestä ei tule mitään. Usein tähän on syynä mielenterveysongelma. Ennaltaehkäisevään toimintaan ja mielenterveyspalveluihin tarvitaan riittävät resurssit.

Sekä Perho että Saarikko kaipasivat työelämään muutoksia, jonka ansiosta ihmiset jaksavat ja viihtyvät työssä pidempään sekä voivat sovittaa työn ja muun elämän tasapainoisesti yhteen.

– Moni sanoo, että varmuus työpaikan säilymisestä parantaisi työssä jaksamista. Olen pätkätyöläisenä samaa mieltä, Hölttä totesi.

Ammattiyhdistystoiminta mukana elämän eri käänteissä

Aluetoimikunta kysyi alueellisilta vaikuttajilta myös heidän näkemyksiään ammattiyhdistysliikkeestä.

Höltän mielestä ammattiliitoilla on iso rooli työntekijöiden oike-

uksien puolustamisessa. Nuorten ja pätkätyöläisten ääntä pitäisi saada enemmän kuuluviin.

Hollmén kertoi huomanneensa työelämään tultuaan, että akavalaisuus kannattaa. – Ja kannustan kaikkia liittymään liittoon – siihen, mikä itselle tuntuu parhaiten sopivan.

– Akavalla on merkittävä rooli suomalaisessa työmarkkinakentässä. Se on hoitanut tehtäväänsä ansiokkaasti ja pitkäjänteisesti, hyvin yhteistyökykyisesti, kuvasi Saarikko.

Akava Varsinais-Suomi Pirkko Kuhmonen Erja-Maija Roine

Aivotyöläisen selviytymisvinkki 2

Kun rotille soittaa Mozartia, ne oppivat uimaan nopeammin sokkeloiden läpi. Tuloksista innostuneina yhdysvaltalaistutkijat soittivat Mozartia myös ihmisille.

Koehenkilöiden älykkyysosamäärä parani, ja pian viihdeyritykset paketoivat klassista musiikkia Music-makes-you-smart -levyiksi. Eli jousikvintetto soimaan asiantuntijoiden avokonttorissa, ja työtulosta syntyy nopeammin?

– Tutkimuksissa oli kyse lyhytkestoisesta ja kapea-alaisesta älykkyydestä. Efekti kantoi kymmenisen minuuttia, ja vain tilan hahmottamiseen liittyvät älykkyystestipistemäärät paranivat. Saman vaikutuksen saa millä mieluisalla musiikilla tahansa, dosentti Mari Tervaniemi Helsingin yliopiston psykologian laitokselta sanoo.

Aivotutkimus ei ole tarkastellut musiikin vaikutusta työtehoon. Musiikin kuuntelun on kuitenkin todettu voivan parantaa mielialaa mutta toisaalta heikentävän onnistumista tietyissä tehtävissä.

Laulettu musiikki voi haitata työntekoa toisellakin tavalla. Aivot prosessoivat sanojen merkityksiä tiedostamattomasti silloinkin, kun tieto ei ole tärkeää tehtävästä suoriutumiseksi.

– Jos prosessi rullaa koko ajan, se vie resursseja siltä, mitä on tekemässä. Itse en pysty kuuntelemaan musiikkia töitä tehdessäni. Keskityn siihen liikaa. Jos pitää tehdä sata allekirjoitusta peräjälkeen, laitan radion soimaan – en omia levyjäni, kertoo Tervaniemi.

Työtä tehdessä musiikin kuuntelua on syytä välttää, mutta tauolla kannattaa soittaa mielimusiikkia. Se erottaa paussit työnteosta, ja musiikki virkistää samalla aivoja.

Epämusikaalisella ei älyäkään?

Musikaalisuuden ja älykkyyden ajatellaan monesti olevan yhteydessä, mutta luotettavaa tutkimustietoa siitä ei ole.

– Ja miten edes määrittelet järkevästi musikaalisuuden ja

älykkyyden, Tervaniemi kysyy.

Ammattimuusikoilla aivopuoliskot yhdistävä aivokurkiainen on selvästi suurempi kuin muilla, mutta kasvattaako musiikin harrastus aivokurkiaista, vai johdattaako suuri aivokurkiainen muusikon ammattiin? Jos pianon soittoa harrastava lapsi pärjää hyvin koulussa, todistaako tämä musiikkiharrastuksen kehittävän aivoja, vai kannustavatko pianon ostaneet vanhemmat lastaan myös tunnolliseen koulutyöhön?

Siitä Tervaniemi on vakuuttunut, että musiikin harrastaminen kehittää keskittymiskykyä.

– Tosin lieneekö vaikutus sen suurempi kuin millä tahansa muullakin harrastuksella? Tietääkseni vertailua vaikkapa jousiampujien ja viulistien välillä ei ole tehty.

Antti Kivimäki Akavalainen 5 | 2010

Samuli Siirala

Musiikkipaussi virkistää työn lomassa

29

Akava Camp 2010 päättyi tien päällä mutta jatkaa sosiaalisessa mediassa Akava Camp -korkeakoulukiertue on iloisen menon ohella rakentanut syksyn ajan opiskelijalle parempaa työelämää tarjoamalla tietoa työelämästä ja järjestäytymisestä.

A

kava Camp on vakiinnuttanut paikkansa korkeakouluopiskelijoiden työelämätiedon lähteenä. Syksyn mittaan monet opiskelijat kertoivat olevansa tyytyväisiä tavatessaan taas akavalaista kiertueväkeä korkeakoulussaan.

Kiertueella eräs toistuvimmista kysymyksistä oli, voiko jo opiskelijana liittyä työttömyyskassan jäseneksi. Kysyjät saivat neuvon liittyä, sillä työttömyyskassan jäsenyys kannattaa heti ensimmäisen opiskeluaikaisen työsuhteen alusta.

Kiertueella olivat mukana Akava jäsenliittoineen sekä yhteistyökumppanit If vahinkovakuutusyhtiö ja Työeläkevakuuttajat TELA ry. If:n bändipeli keräsi innokkaita soittajia, ja syksyn aikana nähtiin todella hyviä pelisuorituksia. Myös TELAn matkalaastareilla oli kosolti kysyntää.

Akava Camp näkyi syksyn aikana myös sosiaalisessa mediassa. Kiertueen päätyttyäkin sosiaalisessa mediassa jatkuu Kehtaa kysyä -teema, jossa opiskelijoita

kannustetaan kysymään työelämäaiheisia kysymyksiä. Aktiivinen Facebook-ryhmä palvelee opiskelijoita edelleen muun muassa työelämätiedon lähteenä.

Kiertueen iltaohjelma järjestettiin yhdessä Työeläkevaikuuttajat TELAn kanssa. Kreisi-illoiksi nimetyt tilaisuudet toivat yhteen paikallisia opiskelijavaikuttajia keskustelemaan työurien pidentämisestä ja suomalaisesta eläkejärjestelmästä.

Kiertueella myös kilpailtiin siitä, missä kaupungissa on Suomen Campein meininki eli eniten osallistujia Akava Campin Facebook-tapahtumassa. Voittoon kiri viimeinen kiertuepaikkakunta Tampere, joka ohitti kilpailua koko syksyn johtaneen Vaasan.

Palkinnoksi Tampereen opiskelijatoimijoille luovutetaan rahallinen avustus.

Tapaamisiin kevätkiertueella 2011!

Elina Havu opiskelijatoiminnan kenttäasiamies

Aada ja Aapo Akavalainen Tänä syksynä Akavan opiskelijatoiminnan kuvituksesta tutut hahmot saivat omat profiilinsa Facebookiin. Aada ja Aapo Akavalainen seikkailivat verkkomaailmassa koko syksyn kiertueen ajan, ja Akava Campin Facebook-ryhmän tapaan hekin jatkavat elämäänsä verkossa.

Aada ja Aapo ovat kaksosia, toisilleen hyvin läheisiä mutta kinastelevat kuitenkin leikilliseen sävyyn sosiaalisessa mediassa. He ovat onnistuneet verkostoitumaan Facebookissa hyvin, ja molemmilla on jo toistasataa ystävää. Aada, joka on ystävämäärästään päätellen suositumpi, pyrkii jakamaan tietoa. Sen sijaan Aapolla on usein mielessään hieman kevyemmät asiat.

30

Akavalainen 5 | 2010

www.akavacamp.fi

Opiskelijatoiminnalla tärkeä rooli jäsenjärjestöissä

Opiskelijaluotsien pesti päättymässä

Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA kartoitti käytäntöjä, joilla Akavan jäsenjärjestöt huomioivat ja kuulevat opiskelijoita toiminnassaan. Tapoja ottaa opiskelijat osaksi järjestön toimintaa löytyi lähes yhtä monta kuin vastauksiakin.

Tuomas Meriniemi päättää kaksivuotisen puheenjohtajakautensa AOVAssa vuoden vaihteessa ja toteaa olevansa hieman haikealla mielellä. Opiskelijavaltuuskunnan johtaminen on tarjonnut vauhdikkaan näköalapaikan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen koulutuspolitiikassa ja opiskelijamaailmassa.

– Pitkään kehitelty AOVAn organisaation uudistus toteutuu vuoden 2011 alussa. Koko puheenjohtajistosta tulee nyt luottamustoiminen, entistä vahvempi tiimi, joka pystyy paremmin jakamaan vastuuta ja erikoistehtäviä. AOVAn on hyvä jatkaa toimintaa tältä uudelta pohjalta.

Meriniemen uuden vuoden suunnitelmina ovat opintojen loppuunsaattaminen Tampereen teknillisessä yliopistossa ja ehdokkuus kevään eduskuntavaaleissa. Nuoren isän ajanvietteen kotioloissa puolestaan takaa vajaan vuoden ikäinen poika.

Akavan opiskelija-asiamies Maria Ranta lopettaa tehtävässään vuoden 2011 alussa ja palaa katselemaan korkeakouluelämää opiskelijan näkövinkkelistä. Hallinto- ja musiikkitieteiden opinnot jatkuvat gradutyön merkeissä.

– Opiskelija-asiamiehenä aloittaessani en osannut arvata, millaisella sykkeellä tämä homma pyörii. On ollut huima ja kasvattava kokemus olla tehtävässä, jossa on tavallaan toimittava kaikkien alojen asiantuntijana. Nyt odotan mielenkiinnolla ja jännitykselläkin, millaista on päästä taas syventymään omiin opiskeluaiheisiini, Ranta kuvailee lähtötunnelmiaan.

Hän ennakoi, että jatkossa Akavan opiskelija-asiamiehen tehtävä saa uudenlaisia piirteitä AOVAn organisaation uudistuessa. Kun entistä useammat opiskelija-aktiivit tulevat tiiviimmin mukaan sen toimintaan, tukea tarvitaan runsaasti myös opiskelija-asiamieheltä.

V

astauksia kartoituskyselyyn saatiin lähes kaikilta liitoilta. Niiden pohjalta AOVAn työjaosto nosti esiin neljä seikkaa, jotka jokaisen liiton tulisi huomioida toimintaansa suunnitellessaan.

Opiskelijatoimintansa resursseja leikkaamalla järjestö vain nakertaa omaa tulevaisuuttaan.

Opiskelijajäsen hallitukseen

Toimiva jäsenhankinta vaatii riittävät panokset. Ammattijärjestökentän tulisi toimia esimerkkinä työntekijöiden jaksamisen tukemisessa, mikä ei nykyisellään toteudu ainakaan opiskelijasektorilla.

Jotta opiskelijat huomioidaan kokonaisvaltaisesti ja pysyvin tuloksin kaikessa järjestön toiminnassa, opiskelijoita on kuultava myös sen korkeimmassa päättävässä elimessä.

Olemassa olevista opiskelijaliitoista ja -rakenteista pidettävä kiinni

Akavalaisten liittojen saavuttamat yli 100 000 opiskelijajäsentä eivät ole sattumaa, eikä järjestäytyminen ole opiskelijoille itsestäänselvyys. Olemassa oleva opiskelijatoiminta on osoittanut toimivuutensa opiskelijoiden tavoittamisessa ja aktivoimisessa.

Täysipäiväinen työntekijä opiskelijasektorille tarvitaan viimeistään, kun opiskelijajäseniä on tuhat

Tavoitteeksi pysyvät työsuhteet

Työ opiskelijatoiminnassa on pääsääntöisesti kiertämistä kentällä.

Jotta opiskelijatoiminnassa työskentelevien olisi mahdollista tehdä pitempiaikaista uraa tehtävissään, toimenkuvaa tulisi kehittää vähemmän kuluttavaksi.

Tuomas Meriniemi puheenjohtaja Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA

Akavalainen 5 | 2010

31

Opiskelijoiden palkaton harjoittelu yleistä Akavalaiset opiskelijatoimijat selvittivät opiskelijoille ja korkeakouluhenkilöstölle suunnatulla kyselyllä, millaisia korkeakoulujen harjoitteluolosuhteet ovat. Noin 2 500 korkeakouluopiskelijan vastaukset vahvistivat ennakko-oletuksia: harjoitteluohjaukseen toivotaan laatua ja tehokkuutta, ja harjoittelupalkkaukseen on kiinnitettävä huomiota.

Y

liopisto-opiskelijavastaajista 60 prosentilla harjoittelu kuului pakollisena osana tutkintoon. Heistä 22 prosenttia ilmoitti, että harjoittelun suorittamiseen on mahdollista saada taloudellista tukea. Toisaalta 36 prosenttia huomautti, että yliopistosta voi kyllä hakea tukea, mutta sitä ei riitä kaikille.

– Yliopiston taloudellisen tuen puuttuminen harjoittelulta on usein vaikea asia, sillä monet työnantajat edellyttävät harjoittelijoita rekrytoidessaan, että yliopisto tukee harjoittelua. Ne opiskelijat, joille ei ole myönnetty tukea korkeakoulusta, jäävät rekrytointitilanteessa epätasa-arvoiseen asemaan, Akavan opiskelijaasiamies Maria Ranta toteaa.

Ammattikorkeakoulusektorin opiskelijavastaajista 99 prosentille harjoittelu on pakollinen osa suoritettavaa tutkintoa. Kuitenkin heistä vain vajaa kolmannes sai harjoittelustaan työssäoloehdon täyttävää (1 052 euroa/kk Harjoittelubarometrin toteutti Akavan opiskelijavastaavien verkosto. Kysely suoritettiin kahden viikon aikana lokakuussa 2010.

Kyselyyn vastasi 1 404 yliopisto-opiskelijaa, 1 102 ammattikorkeakouluopiskelijaa sekä lisäksi 137 korkeakoulujen henkilökunnan edustajaa.

Opiskelijavastaajista 75 prosenttia oli naisia.

Eniten yliopisto-opiskelijavastauksia saatiin yhteiskuntatieteelliseltä alalta. Suurin osa vastaajista oli aloittanut opintonsa vuosina 2006–2007, eli heille harjoittelu todennäköisesti on parhaillaan ajankohtainen asia.

Työharjoittelupaikan löytämisen vaivattomuus eri opiskelijaryhmillä 50 40 30 20 10 0

Helppoa

Melko helppoa

Melko vaikeaa

Vaikeaa

Ammattikorkeakouluopiskelijat Yliopisto-opiskelijat, joilla harjoittelu pakollinen Yliopisto-opiskelijat, joilla harjoittelu vapaaehtoinen

Valtaosa sekä ammattikorkeakoulu- että yliopisto-opiskelijoista kertoi harjoittelupaikan löytämisen olleen helppoa tai melko helppoa.

v. 2010 tai sovellettavan työehtosopimuksen mukaista) palkkaa.

Yliopistosektorin harjoittelijoista puolestaan 66 prosenttia sai työssäoloehdon täyttävää palkkaa.

Työssäoloehdon täyttävä harjoittelupalkka tarpeen

– Korkeakoulujen henkilökunnan vastauksista kävi ilmi, että harjoittelusta vastaava henkilöstö toivoo työnantajien arvostavan harjoittelijoita enemmän. He odottavat Akavan jatkossakin tuovan esiin sitä, että tukea korkeakouluopiskelijoiden laadukkaaseen työharjoitteluun tarvitaan, sanoo Ranta.

Hän arvioi kyselyn osoittavan osaltaan, että korkeakouluopiskelijoiden harjoitteluolosuhteiden kohentamiseksi on tehty työtä oikeiden asioiden puolesta, mutta valmiita ei suinkaan olla. Jat-

kossakin on muistutettava, että parhaimmillaan harjoittelu hyödyttää opiskelijaa, työnantajaa ja korkeakoulua. Se on oiva tapa tarjota opiskelijalle oman alansa työkokemusta, syventää asiantuntijuutta ja osaamista sekä luoda polkua valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen.

– Iso huolenaiheemme on, etteivät opiskelijat saa harjoittelustaan työssäoloehdon täyttävää palkkaa. Pitäisi olla selvää, että tuottavan työn tekemisestä on maksettava palkkaa. Työnantajan tulee arvostaa harjoittelijan työpanosta työssäoloehdon täyttävällä ja oikeudenmukaisella palkkauksella. Myös korkeakouluissa on tärkeää tiedostaa työssäoloehto ja sen merkitys opiskelijan toimeentulon kannalta, Ranta korostaa.

Maria Salminen

Akavan opiskelijastipendit 2010 myönnetty Akavan hallitus on päättänyt myöntää opiskelijavaltuuskunta AOVAn ja järjestötoimikunnan esityksestä 550 euron stipendit seuraaville opiskelijoille: Susanna Huuskonen (OAJ), Iina Myllymäki (OAJ), Iikka Meriläinen (SEFE), Hannu Jaakkola (LAL), Kiti Karvinen (SLML), Veikka Kuusisto (TRAL), Juha Pekkarinen (TRAL), Petra Salovaara (Talentia), Joonas Suominen (UIL), Tuomas Meriniemi (TEK) ja Markus Siltanen (SVAL).

32

Akavalainen 5 | 2010

Tutkittua Määräaikaisuus voi heikentää työntekijän hyvinvointia n Määräaikainen työsuhde saattaa vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen. Tähän tulokseen on päädytty Suomen Akatemian WORK-tutkimusohjelman hankkeessa, jossa on perehdytty yliopistojen, kuntasektorin ja

vuokratyöyritysten määräaikaisten työntekijöiden hyvinvointiin.

Työntekijän koulutustaustalla ei ole kovinkaan suurta merkitystä hyvinvoinnin kannalta, sillä muilla tekijöillä on merkittävämpi rooli.

– Hyvinvointiin vaikuttavat esimerkiksi työ-

olot, työn laatu ja arvostus, usko omaan työllistymiseen sekä motiivi tehdä työtä määräaikaisena, akatemiatutkija Saija Mauno sanoo.

Monissa käytännön asioissa määräaikaiset ovat altavastaajia vakituisiin työntekijöihin verrattuna. Eroja on etenkin

työsuhde-eduissa sekä vaikutusmahdollisuuksissa työpaikan päätöksentekoon.

Kaikkiaan yli 300 000 suomalaista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa.

Maisterit pysyvät pääkaupunkiseudulla n Korkeakoulutetut työntekijät keskittyvät suurin keskuksiin Suomessa. Pääkaupunkiseudun, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan yliopistot houkuttelevat opiskelijoita, ja näille alueille vastavalmistuneet jäävät myös valmistumisen jälkeen töihin. Etenkin pääkaupunkiseudulla

opiskelevien alueellinen liikkuvuus on vähäistä. Koulutusta vastaavan työn löytäminen on todennäköisempää suurella työmarkkina-alueella.

Kahden korkeakoulutetun henkilön perheet keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja yliopistokeskuksiin. Perheet, joissa puolisoiden tulot ovat

hyvin samansuuruiset, muuttavat muita harvemmin. Hyvin suuri osa kotitalouden yhteenlaskettujen tulojen kasvusta johtuu miehen tulojen kasvusta muuttamisen jälkeen.

Näin totesi Signe Jauhiainen Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa kansantaloustieteen väi-

töskirjassaan, jossa hän analysoi korkeakoulutetun työvoiman virtoja ja alueellisia työmarkkinoita Suomessa. Tutkimus tarkasteli vuosina 1994– 2003 yliopistoista valmistuneiden maisterien muuttoa opiskelemaan ja opintojen jälkeen.

Kuntapalvelujen ulkoistamisen sääntely hajanaista n Hallintotieteiden maisteri Mikko Komulainen tarkasteli väitöstutkimuksessaan kuntien ulkoistamisten sääntelyä, rajoituksia ja vaikutuksia sekä erilaisia palveluntuottamismalleja.

Tutkimus totesi ulkoistamisen sääntelyn

liian hajanaiseksi. Lisäksi ulkoistamisosaaminen kunnissa vaatii kehittämistä. Ongelmana kunnallisten palvelujen tuottamisessa on, että perinteinen kunnallishallinto ei sovi kovinkaan hyvin luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden

muuttuneeseen ohjausja valvontafunktioon.

Muututtuaan palvelujen tuottajasta entistä enemmän palvelujen järjestäjäksi kunnat kohtaavat uudenlaisia oikeudellisia haasteita ulkoistamisprosesseissa.

Ulkoistamisen eri muo-

dot – kokonaisulkoistaminen, osa-alueen ulkoistaminen ja osittainen ulkoistaminen – eroavat toisistaan oikeudellisesti sekä ohjauksen ja seurannan näkökulmasta.

Tutkimus on julkaistu Kuntaliiton Acta-tutkimussarjassa.

Pitkäaikaistyöttömillä paljon hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä n Lääkärilehti 45/2010 julkaisi tutkimuksen pitkäaikaistyöttömien työja toimintakykyä heikentävistä sairauksista sekä vaikeasti työllistettävien hoidon ja kuntoutuksen tarpeista.

Tutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien heikentynyt työ- ja toimintakyky jää terveydenhuollossa, sosiaali-

toimessa ja työvoimahallinnossa suurelta osin tunnistamatta. Koulutus- tai työllistämistukitoimet eivät voi auttaa niiden pitkäaikaistyöttömien työllistymistä, joiden sairaus aiheuttaa vetäytymistä ja passivoitumista, ellei sairautta ole hoidettu tarpeeksi hyvin ja ellei toimintakyky riitä työllistymiseen ja työs-

säkäyntiin. Jos he jäävät vaille hoitoa, riskinä on syrjäytymisen syveneminen ja työkyvyn menettäminen pysyvästi.

Tutkituilla todettiin runsaasti työllistymiskykyä heikentäviä, hoitosuosituksiin nähden vajaasti hoidettuja sairauksia. Tutkituista 65 %:lla oli toimintakykyä heikentävä mielen-

terveyshäiriö, ja 82 % asiakkaista sai suosituksia hoitoon tai kuntoutukseen. Pitkää sairauspäivärahajaksoa tai pysyvää työkyvyttömyyseläkettä suositeltiin 34 %:lle asiakkaista.

Neljä asiakasta (2 %) todettiin työkykyiseksi ilman hoidon ja kuntoutuksen tarvetta.

Akavalainen 5 | 2010

33

In memoriam: puheenjohtaja Raimo Lehtinen Akavan toinen päätoiminen puheenjohtaja, varatuomari Raimo Lehtinen menehtyi 4.11.2010.

Hän toimi Akavan puheenjohtajana vuosina 1982–1991.

Raimo Lehtinen oli syntynyt 1931 Paimiossa. Hän valmistui lainopin kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1956 ja varatuomariksi 1959. Työura alkoi patentti- ja rekisterihallituksessa ja johti vuonna 1973 vakuutusoikeuteen, aluksi nuoremmaksi ja sitten vanhemmaksi vakuutustuomariksi.

Vuonna 1976 Lehtisestä tuli Hallintolakimiesten, vuonna 1981 Lakimiesliiton ja heti seuraavana vuonna Akavan puheenjohtaja.

Hallituksen varapuheenjohtajana hän oli toiminut jo vuodesta 1978 lähtien.

Lehtinen painotti akavalaista ammattikunta- ja tutkintopohjaista järjestäytymistä ja panosti

Nimityksiä Luonnontieteiden Akteemisten Liitto LAL ry:n valtuusto on valinnut hallituksen puheenjohtajaksi toimikaudelle 2011–2012 Sirpa Pelttarin.

DI Sirpa Pelttari on LAL:n valtuuston jäsen jo 4. toimikautta. Hän on toiminut vuodesta 1998 ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilönä Orionilla Espoossa. Lisäksi hän on Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n kemian taustaryhmän puheenjohtaja ja toimii Orionin yritysyhdistyksessä.

34

Akavalainen 5 | 2010

Akavan järjestövoiman kehittämiseen. Hän kehitti kaudellaan Akavan organisaatiorakennetta, jossa on keskusjärjestön lisäksi kaksi neuvottelujärjestöä, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN. Rakenne toteutettiin vuonna 1995.

Lehtinen vei Akavaa voimakkaasti mukaan kansainväliseen toimintaan. Akava korosti Euroopan merkitystä ja oli vuonna 1990 perustamassa palkansaajakeskusjärjestöjen Brysselin toimistoa sekä otti myönteisen kannan Suomen EU-jäsenyyteen vuonna 1991.

Lehtisen koko puheenjohtajuuskauden ajan Akavan suhteet muihin työmarkkinaosapuoliin kehittyivät suotuisasti, vahvistaen näin entisestään keskusjärjestön työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittista painoarvoa.

Erkki Kangasniemelle Akavan kultainen ansiomerkki n Akavan liittokokous luovutti Akavan pitkäaikaiselle 1. varapuheenjohtajalle, kouluneuvos Erkki Kangasniemelle kultaisen ansiomerkin tunnustuksena merkittävästä työurasta keskeisissä akavalaisissa työmarkkinatehtävissä ja korkeasti koulutettujen edunvalvonnassa.

Kangasniemi toimi Akavan 1. varapuheenjohtajana ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtajana vuosina 1991–

2010. Kangasniemen viime syyskuussa päättynyt puheenjohtajuuskausi Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:ssä oli puolestaan alkanut vuonna 1995.

Nytt från Akava Bättre produktivitet med flextidssystem n Den största risken för högt utbildade att mista sin arbetshälsa och arbetsförmåga är kopplad till alltför långa arbetstider. År 2009 arbetade ungefär var tionde medlem i Akava över 48 timmar i veckan. Den verkliga siffran är troligen betydligt högre, eftersom arbetstidsuppföljningen för många sakkunniguppgifter är minst sagt bristfällig.

Genom att ta i bruk ett flextidssystem som passar arbetsplat-

sens förhållanden kan man avsevärt förbättra arbetstidsskyddet och arbetstagarnas arbetsförmåga.

Om de anställdas arbetshälsa förbättras märker arbetsgivaren det direkt i form av en ökning av produktiviteten.

Minimikraven för arbetstidsbanken bör föras in i lagstiftningen. Dessutom bör lagstiftningen kompletteras med delar som stöder samarbetet mellan personalen och arbetsgivaren. Sådana vore till

exempel en förutseende arbetstidsplanering och bestämmelser om hur man mäter den belastning arbetstiderna orsakar.

Arbetstagarens rätt till frånvaro och deltidsarbete måste förbättras genom att införa en subjektiv rätt som är bunden till livssituationen eller genom att begränsa arbetsgivarens prövningsrätt så att denne endast med särskilt vägande skäl kan vägra bevilja ledighet.

Skyddet för visstidsanställda förbättras n Den lagreform som begränsar möjligheterna att sammanlänka tidsbundna arbetsavtal träder i kraft i början av 2011. Den föreslagna ändringen anger mer exakt förutsättningarna för användningen av upprepade visstidsanställningar.

Det här underlättar arbetstagarnas situation speciellt om visstidsanställningar har sammanlänkats på grund av osäkerhet i arbetsgivarens verksamhet.

– Arbetsgivaren har ansvaret för affärsverksamhetsriskerna,

men om anställningsförhållanden sammanlänkas flyttas risken över på arbetstagaren. En striktare lagstiftning kommer i fortsättningen att begränsa sådan här verksamhet, säger Akavas jurist Maria Löfgren.

Arbetet för att förhindra ogrundade visstidsanställningar måste fortsätta. Personalrepresentanterna måste få lagstadgad rätt att få information om grunderna för visstidsanställning för de arbetstagare de representerar. Samarbetet mellan arbetsgivaren och

Staten måste strama åt kommunstyrningen n Medborgarna är i en ojämlik situation beroende på i vilken kommun de bor. Servicenivån är brokig och kommuninvånarna saknar effektiva metoder att överklaga servicen.

Det finns en bra lösning. Först definierar man basservicen och dess kvalitet på en nationell nivå. Därefter kan både statsmakten och den vanliga kommuninvånaren lätt bedöma om den service kommunen ordnar uppfyller minimikraven på kvalitet – oberoende om det är fråga om service som kommunen själv producerar eller köpta tjänster.

För det andra måste staten få striktare metoder för att styra kommunerna. Till dessa metoder hör bl.a. tillräckligt stora sanktioner för att ställa kommunerna till svars om de försummar servicen. Den allvarligaste sanktionen vore att sänka kommunens statsandel.

I nuläget får kommunerna på grund av sin självstyrelse sköta sina egna angelägenhe-

personalen måste i högre grad fokuseras på att åtgärda problemet med visstidsanställning.

Dessutom måste skyddet mot sammanlänkningar utökas så att det även gäller tjänsteförhållanden på viss tid.

– Motsvarande ändringar måste fås till stånd också i de lagar som gäller kommunala tjänsteinnehavare och statstjänstemän, eftersom arbetstagarnas likställdhet måste säkras i alla anställningsförhållanden, poängterar Löfgren.

Ordföranden

ter alltför fritt. I mången kommun vansköts ekonomin. Skattebetalarna i de andra kommunerna står för kostnaderna via statsandelarna när kommunen inte själv klarar av sina förpliktelser. I den här situationen får staten inte utöka kommunernas förpliktelser annat än med mycket vägande skäl. Staten måste också lägga upp en plan över hur man ska täcka kostnaderna för de nya åtagandena.

Genom att stärka statens styrning kan man garantera service av god kvalitet och en stabil finansiell grund i alla kommuner.

På så sätt kan man dessutom garantera arbetsförhållanden som gör det möjligt för Akavas yrkesutbildade medlemmar att utföra sitt arbete ordentligt.

Akava fyller 60 år den 14 december. Tack till alla som verkar inom Akava: arbetet har burit frukt. Jag önskar er all en glad självständighetsdag, fridfull jul och gott nytt år!

Matti Viljanen Akavalainen 5 | 2010

35

Menestyst채 ja turvaa yhdess채 60 vuotta korkeasti koulutettujen edunvalvontaa