Akavalainen 5/2012 by Akava

Akavalainen 5 | 2012

Eettistä pohdintaa työpaikoille Isät kotona

Maahanmuuttajien mentorointi palkitsee

Akavalainen 5| 2012 ”Lapsen hoito kotona vastaa rasitukseltaan kunnon työpäivää.” Lääkäri Sami Soljanlahti, hoitovapaalla viisi kuukautta

Isän oma vapaa pitenee

Rajoittaako järjestäytyminen yhdenvertaisuutta?

Kolme vastausta

Lyhyet

Väkivalta pois työpaikoilta

Työpaikkaväkivaltaan puututtava lainsäädännöllä

Erikoistumiskoulutuksia korkeasti koulutettujen tarpeisiin

LakiWoman

Maahanmuuttajien mentorointihanke tarjoaa tukea ja iloa

Yrittäjän on siedettävä epävarmuutta

Vuoden yrittäjäpalkinto Timo Ropelle

Kolumni: Työelämän pessimistit ja optimistit

Työpaikoilla on keskusteltava etiikasta

Toimihenkilöliikkeen historia kootaan yksiin kansiin

Akavan aluevaikuttaminen uudistuu

Pystyykö ETUC muuttumaan?

Pohjolan ay-toimijat tiivistävät yhteistyötä

Kirja-arvio: Euromyrskyn silmässä

Ulla Aitta jää eläkkeelle

Suomen paras kesätyönantaja arvostaa nuorten osaamista

Järjestäytymisen hyvät puolet tuotava esiin

Akavan opiskelijoille ensimmäinen strategia

Kuntavaalit esillä Akava-päivillä

Nimiä

Tutkittua

Nytt från Akava

Luku

20 Akavalainen Järjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit. Painos 11 000 kpl Lehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Akavalainen 5 | 2012

akavalaisista alle 35-vuotiaista naispalkansaajista työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa.

Julkaisija ja kustantaja Akava ry Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki puhelin 020 7489 400 etunimi.sukunimi@akava.fi www.akava.fi

Päätoimittaja Marjo Ollikainen Toimituspäällikkö Jaana Parkkola Toimituksen sihteeri Tarja Paajonen Taitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsen Painopaikka Kirjapaino PunaMusta ISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu) ISSN 2242-0983 (verkkolehti) Ilmestymispäivä: 14.12.2012 Seuraava lehti ilmestyy: 15.2.2013 Kannen kuva: Johanna Kannasmaa Kuvassa: Sonia Pérez Alemán

Puheenjohtajalta

Päätoimittajalta

Valkoinen kaulus ei suojaa työn kuormitukselta Suomalaiset tekevät liian vähän töitä, luki työnantajien lehdessä. Aika monellakin sivulla. Alkoi jotenkin ahdistaa. Meitä akavalaisia nimitetään valkokaulustyöläisiksi. Olemme niitä, joilla on kuulemma helppo ja siisti sisätyö. Tottahan se on, että saatamme viettää lämmitetyissä huoneissa 7,5 tuntia päivässä. Harvalla duuni kuitenkaan loppuu siihen. Paperitöitä jatketaan kotona, esimies soittaa kesken HuutosMatin lumiennusteen, kännykän synkronoidusta sähköpostista kuuluu pling juuri, kun on nukahtamassa. Joku meistä koodaa unissaankin. Perheiden arjessa alkaa olla vaikea erottaa työn ja vapaa-ajan rajoja. Vastakkainasettelu eri ammattien välillä on hukkaan heitettyä energiaa. Jokaisen työ on arvokasta ja se voi olla eri tavoin kuormittavaa. Sen sijaan, että korkeasti koulutettuja syyllistetään hyvistä keskipalkoista ja siististä sisätyöstä, olisi henkisenkin työn kuormittavuus syytä tunnustaa.

Yhteisvoimin työpaikkojen, kasvun ja hyvinvoinnin puolesta Puhetta kestävyysvajeesta on riittänyt lähes kyllästymiseen asti, mutta sopua tehokkaista keinoista vielä odotellaan. Yhtälö on vaikea, mutta on ilmiselvää, että julkisen talouden menot ja tulot pitää saada tasapainoon. Tasapainon saavuttaminen edellyttää, että talous saadaan kasvuun ja vienti vetämään. Suomeen tarvitaan uusia ja pysyviä työpaikkoja. Työn tarjontaa on lisättävä ja tehtävä rakenteellisia uudistuksia, joilla työuria saadaan aidosti pidemmiksi. Palkansaajien ostovoima on turvattava, jotta kotimainen kysyntä elpyy. Akava tekee työtä työllisyyden, tuottavuuden ja talouskasvun hyväksi. Laadimme parhaillaan Suomen työn linja -ohjelmaa. Sen lisäksi olemme yhteisessä urakassa tahdolla mukana. Panemme itsemme likoon, kun ratkaisuja kestävyysvajeen selättämiseksi haetaan.

Työterveyslaitoksen mukaan joka neljännellä työntekijällä on työuupumuksen oireita: työstressiä, kroonista väsymystä ja loppuun palamista. Akavalaisista 69 prosenttia on sitä mieltä, että kiireen vähentäminen vaikuttaa työssä jaksamiseen.

Kaikkien työmarkkinaosapuolten pitää kääriä hihat ja laatia kiireesti pelastusohjelma Suomelle. Työmarkkinajärjestöjen on sitouduttava rakentamaan laaja yhteiskuntasopimus – vaihtoehdoksi menoleikkauksille, juustohöylille ja veronkorotuksille. Tueksi tarvitaan tietenkin valtiovallan toimia.

Työpaikoilla tarvittaisiin aiheesta pelisääntökeskustelua. Säännöissä määriteltäisiin tilanteet, joissa tärkeimmät työt hoidetaan kelloon tuijottamatta, kun niiden määräaika on ”heti”. Työnantaja taas soisi työntekijöille joustoa sekä hengähdysja ajatustauon, kun työ on saatu kunnialla maaliin.

Sopiminen ja rakenteelliset uudistukset vaativat laajaa yhteistyötä ja sitoutumista. Se, mistä sovitaan yhteisvoimin, viedään yhteisvoimin maaliin. Ei pidä unohtaa, että toimivat työmarkkinat merkitsevät työlainsäädännön noudattamista.

Sovitaanko ainakin, että puhutaan vastedes vain liian lyhyistä työurista. Antakaa palkansaajille sellainen joululahja, ettei meidän enää sanota tekevän liian vähän töitä. Toivotan ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa, ihan kaiken värisille kauluksille!

Akava haluaa, että mahdollisimman monella on työtä ja että työssä voidaan hyvin. Uskon, että akavalaiset osallistuvat innokkaasti ja mielihyvin yhteiseen urakkaamme. Me varmistamme omalla osaamisellamme ja työllämme, että muillakin on työtä, kunhan saamme siihen mahdollisuuden. Sture Fjäder

Marjo Ollikainen

Akavalainen 5 | 2012

Aki Reinimäki

Aki ja Severi Reinimäki oppivat joka päivä jotain uutta.

Isä, käytä tilaisuus hyväksesi Isän oma vapaa pitenee vuoden alussa 54 arkipäivään. Vapaan pitäminen yksinkertaistuu ja perheen arjen pyörittäminen helpottuu. Muutos lisää myös työmarkkinoiden tasa-arvoa. Teksti n Jaana Parkkola

ksi raamisopimuksen hedelmistä päästään poimimaan vuodenvaihteessa, kun isälle korvamerkitty vapaa pitenee 54 arkipäivään. Akavan asiantuntijan Tarja Arkion mukaan isän oman vapaan pidentäminen on esimerkki siitä, että työmarkkinakeskusjärjestöiltä löytyy tahtoa ja kykyä sopia asioista. – Tämä kertoo rohkeudesta katsoa tulevaan myös vaikeina aikoina. On eurooppalaisittain poikkeuksellista, että etuuksia kasvatetaan tiukassa taloustilanteessa, Arkio kiittää. Arkion mielestä perhevapaiden tasaisempi jakautuminen tehostaa suomalaisia työmarkkinoita. – Saamme korkean osaamisen monipuolisemmin käyttöön, kun koulutetut naiset ovat tasa-arvoisemmin työmarkkinoilla mukana. Yhtä tärkeää on, että miesten mahdollisuudet olla koti-isiä parantuvat ilman, että heidän työmarkkinakelpoisuutensa heikkenee.

Akavalainen 5 | 2012

Arkio pitää muutosta askeleena oikeaan suuntaan myös perheen sisäisen vastuunjaon näkökulmasta. – Isän pidempi jakso kotona luo tasa-arvoa arjen askareiden jakamiseen. Isyysvapaan suosio kasvaa Isyysvapaan käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Kelan mukaan vuonna 1995 vain puolet isistä käytti vanhempainrahaetuuksia hyväkseen. Vuonna 2011 isyysrahaa maksettiin 73 prosentille isistä. Myös isäkuukauden käyttö on yleistynyt: viime vuonna sitä käytti jo 27 prosenttia isistä. Korkeasti koulutetut isät käyttävät oikeuttaan vapaisiin muita palkansaajia useammin ja pidempään. – Isät käyttävät heille korvamerkittyä vapaata selvästi enemmän kuin molemmille vanhemmille tarkoittetua vapaata. Uudistus lisää varmasti isyysvapaiden käyttöä, Arkio ennustaa.

Tavoitteena 6+6+6 Isyysvapaan pidentyminen on tärkeä kehitysaskel, mutta Akavan tavoite on jakaa perhevapaat vieläkin tasaisemmin: 6 kuukautta äidille, 6 kuukautta isälle ja 6 kuukautta molemmille vanhemmille vapaasti jaettavaksi. Lisäksi Akava pitää tärkeänä osa-aikatyön mahdollisuuksien lisäämistä. Arkion mukaan perhevapaiden tasaisemmalla jaolla voidaan parantaa nuorten korkeasti koulutettujen naisten pääsyä pysyviin työsuhteisiin. – Työanantajat pelkäävät edelleen, että naisen mahdollinen äitiys vie tämän pitkäksi ajaksi pois töistä. Miehet tulevat yhtä lailla isiksi, mutta koska vastuu pienten lasten hoidosta kasautuu naisille, isyyttä ei pidetä samaan tapaan uhkana. Lisäksi naisten parempi työmarkkina-asema vaikuttaa myönteisesti naisen palkkaukseen ja uramahdollisuuksiin.

”Kotona oleminen on elämää parhaimmillaan”

Aki Reinimäki asiamies, Helsinki, lapset 5 v. ja 1,5 v. 1) Olen hoitovapaalla 9 kuukautta. 2) Hoitovapaaseen suhtauduttiin hienosti. Sekä työkaverit että esimiehet ovat tukeneet molempien lasten kohdalla. Työpaikallamme on ollut hoitovapaalla muitakin, mutta minä olen ensimmäinen isä. Tilalleni ei palkattu sijaista, ja tehtävieni jako työkaverien kesken onnistui joustavasti. 3) Kyllä pidetään yhteyttä. Sovimme, että teen jonkin verran töitä etänä ja osallistun joihinkin tapahtumiin. Ylipäänsä jär-

jestely on joustava ja mielestäni kaikille osapuolille hyvä. Olen käynyt moikkaamassa työkavereita jo muutaman kerran. 4) Kotona oleminen merkitsee monia asioita. Pidän todella paljon siitä, että näen eri tavalla lapseni kehitystä ja meidän suhteemme kehittyy erityisesti. Lisäksi vaimoni saa uusia haasteita työelämässä. Ehkä osaltani autan edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja rohkaisen toisia isiä hoitovapaalle. Mielestäni on myös mukava ottaa etäisyyttä arkirutiineihin, miettiä omaa työtä ja sen kehittämistä. n

Kysyimme lapsiaan kotona hoitavilta tai hoitaneilta isiltä, miten vapaa järjestyi työnantajan kanssa ja mitä kotona oleminen heille merkitsee. 1) Miten kauan olet/olit kotona hoitamassa lapsia? 2) Miten työpaikalla suhtauduttiin vapaalle lähtöön? 3) Onko vapaalla olon aikana sovittu pelisäännöistä, esimerkiksi pidetäänkö työpaikalta yhteyttä tai kutsutaanko henkilöstöinfoihin? 4) Mitä kotona oleminen ja lasten hoitaminen sinulle merkitsee?

Korvamerkitty isyysvapaa pitenee 1.1.2013

Aksana Väisänen

Maija Soljanlahti

Ensi vuoden alusta isällä on:

Sami ja Sisu Soljanlahti

Seppo ja poika Väisänen

Sami Soljanlahti erikoistuva lääkäri, Helsinki, lapsi 2 v. 1) Pidin 5 kuukauden hoitovapaan. 2) Vapaalle lähtöön suhtauduttiin hyvin, jopa kannustavasti, järjestelyissä ei ollut ongelmaa. 3) Pelisäännöistä ei varsinaisesti sovittu. Sain saman sähköposti-infon kuin muutkin työntekijät ja olisin saanut käydä talossa järjestettävissä koulutuksissa ja infoissa. 4) Hoitovapaani oli antoisa kokemus ja se antoi mahdollisuuden olla kokonaisvaltaisesti lapsen päivässä mukana. Kokonaisvaltaisuuden huomasi myös iltaisin väsymyksenä – lapsen hoito kotona vastaa rasitukseltaan kunnon työpäivää. On hienoa, että kotihoitoon on mahdollisuus sekä isillä että äideillä. n

Seppo Väisänen ympäristönhoitaja, Joensuu, lapset 1,5 v. ja 1 kk 1) Olen parhaillaan isyysvapaalla, yhteensä kolme viikkoa. 2) Työnantaja on suhtautunut vapaisiin myötämielisesti. Nämä ovat iloisia perhetapahtumia myös työyhteisöllemme. 3) Voin osallistua halutessani työpaikan tilaisuuksiin vapaan aikana. Työtehtäväni on hyvin itsenäinen, joten poissaoloni ei aiheuta sijaisjärjestelyjä. 4) Lapset tulevat aina ensimmäisenä. Omat jutut unohtuvat kyllä täysin kotona ollessa. Esimerkiksi metsästyskausi jäi tänä syksynä kokonaan väliin. On hyvä, että isälläkin on mahdollisuus jäädä kotiin. n

n oikeus 54 arkipäivän vapaaseen (noin 9 viikkoa), joista enintään 18 samanaikaisesti äidin kanssa n vapaa käytettävissä, kunnes lapsi täyttää 2 vuotta n lapsikohtainen vapaa: uuden lapsen syntymä ei poista oikeutta, tosin rajoittaa kestoa n mahdollisuus pitää vapaa neljässä jaksossa äitiys- tai vanhempainrahakaudella, näiden ulkopuolella kahdessa jaksossa n oikeus säilyttää päivähoitopaikka vapaan ajan. Kaikki perheet, joissa äiti jää vapaalle 1.1.2013 tai sen jälkeen, ovat uudistuksen piirissä. Vanhempainrahakaudet kokonaisuudessaan ensi vuoden alusta lähtien: äitiysrahakausi 105 arkipäivää, heti sen jälkeen pidettävä, yhteisesti sovittava vanhempainrahakausi 158 arkipäivää ja isyysrahakausi 54 arkipäivää. Näiden päättyessä lapsi on noin 1-vuotias.

Akavalainen 5 | 2012

Annika Nylander

Sari Sippola

4) Lapset ovat vain kerran pieniä, ja minulle on tärkeää osallistua heidän hoitamiseensa ja seurata läheltä heidän varttumistaan. Ehkä asian tekee erityisen tärkeäksi se, että olen saanut lapseni vasta keski-iässä. Omalla kohdallani kotiin jäämistä kieltämättä helpotti se, että vaimoni oli kesälomalla isäkuukauteni aikana ja saatoimme mm. toteuttaa perheen yhteisen ulkomaanmatkan silloin. On ollut hienoa havaita, kuinka lapsemme jäävät nyt aivan yhtä mielellään sekä isän että äidin hoitoon. n

Jukka, Elli ja Anni Sippola

Kenneth ja Linnéa Nylander

Jukka Sippola

1) Pidin molempien lasteni syntymän jälkeen kolmen viikon isyysvapaan ja lisäksi isäkuukauden eli olin vaimoni sijaan vanhempainvapaalla viimeiset pari viikkoa, jonka päälle sain korvamerkittyä lisäaikaa. Pidin molempien lasteni kohdalla heti isäkuukauden perään kesäloman, joten olin esimerkiksi viime kesänä yli 2,5 kuukautta yhtämittaisesti poissa töistä. Tilalleni ei palkattu sijaista tuoksi ajaksi. 2) Molemmat isäkuukauteni ajoittuivat sattumalta alkukesään, jolloin poissaoloni työpaikalta aiheutti paljon vähemmän ongelmia kuin vaikkapa talvella. Se varmasti edesauttoi osaltaan työnantajani myönteistä suhtautumista, joskin ymmärrettävästi ammattiliitto ei työnantajana muutenkaan voisi asettua vastahankaan rikkomatta eettisiä periaatteitaan – onhan isäkuukausi asioita, joita ay-liike on ajanut. 3) Sovimme etukäteen, että työpaikalta voidaan olla minuun yhteydessä, jos tulee kysyttävää. Melko harvoin näin kuitenkaan tapahtui. Pidin poissaoloni aikana työmatkapuhelimeni, luin melko säännöllisesti sähköpostiani ja ohjasin yhteydenottajat kääntymään oikean henkilön puoleen. Joitakin kesken jääneitä asioita hoidin loppuun kotoa.

Akavalainen 5 | 2012

Kenneth Nylander mittausinsinööri, Espoo, lapset 4 v., 2 v. ja 6 kk

Suvi Liikkanen

järjestöpäällikkö, Kerava, lapset 3 v. ja 1 v.

Markus ja Siiri Liikkanen

Markus Liikkanen erityisasiantuntija, Espoo, lapset 5 v., 2,5 v. ja 7 kk 1) Olin kotona isäkuukauden ja kesäloman verran, yhteensä 10 viikkoa. 2) Työpaikalla suhtautuminen on ollut hyvin positiivista, eikä “vapaalle lähdön” kanssa ollut mitään ongelmia. Poissaolojaksoni oli verrattain lyhyt, joten rästitöitä ei päässyt kertymään muiden hoidettaviksi. Aion pitää isäkuukauden uudelleen ensi keväänä. 3) Poissaolojaksoni oli sen verran lyhyt ja ajoittui osin kesälomakaudelle, ettei erityisiin järjestelyihin ollut tarvetta. 4) Kotona oleminen on elämää parhaimmillaan, vaikkakin aika ajoin melko raskasta sellaista. Töissä käydessä yhteinen hereilläoloaika lasten kanssa jää arkisin useimmiten muutamaan tuntiin päivässä. Siinä jää väistämättä iso osa lasten kokemuksista, iloista ja suruista kokematta. Työ on kuitenkin vain työtä, elämä tapahtuu kotona. n

1) Olen ollut kotona nyt kuukauden ajan. Pestiä on vielä kaksi vuotta jäljellä. 2) Työpaikalla ottivat ilmoitukseni asiallisesti vastaan, mutta toivoivat hieman pilke silmäkulmassa minun tylsistyvän nopeasti kotona olemiseen. 3) Mitään sovittua käytäntöä ei ole, mutta ainakin aikaisemmin hoitovapaalla olevat työntekijät on kutsuttu juhliin. Sähköpostiin tulee kaikille työntekijöille lähetettyjä tiedotteita, joten pysyn perillä firman toiminnasta. En koe mitenkään, että minut olisi jätetty työyhteisön ulkopuolelle. 4) Lasten hoitaminen on poikkeuksellinen mahdollisuus muodostaa lujempi suhde lapsiin. Tässä oppii myös arvostamaan kotiäitejä aivan eri tavalla. Matkustavan työni takia tämä oli tällä hetkellä perheellemme humaanimpi vaihtoehto, sillä vaimoni työ ei edellytä matkoja. Lisäksi nyt kun pyöritän kotia ja kohtaan lasten kanssa aikaisempaa enemmän haasteita, opin siinä sivussa organisointia, luovuutta ja psykologiaa. Asioita, joita en insinöörin työssäni juuri ole päässyt kehittämään. Kaiken kaikkiaan hyvin tärkeä kokemus sekä itselleni että perheelle. n

Rajoittaako yhdenvertaisuus ammattiliittojen neuvotteluvapautta? Työntekijöiden yhdenvertaisuus on työelämän keskeisimpiä periaatteita. Mutta toteutuuko yhdenvertaisuus ammattiliiton jäsenten työehtojen kustannuksella? Teksti n Jaana Parkkola

kava järjesti lokakuussa seminaarin Ammatillinen järjestäytymisvapaus perus- ja ihmisoikeutena. Seminaarissa pohdittiin perustavanlaatuisia kysymyksiä ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja siitä, onko työ- ja virkaehtosopimustoiminta ristiriidassa yhdenvertaisuuslainsäädännön ja syrjintäkiellon kanssa. Ammatillinen järjestäytymisvapaus on perustuslaillinen oikeus. Jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta ammattiliittoon. Seminaarissa puhuneen varatuomari Juhani Saloniuksen mielestä järjestäytymisvapaus on osa länsimaista demokratiakäsitystä. – Järjestäytyneillä työntekijöillä ja työnantajilla on oikeus ajaa etujaan, ja järjestöt neuvottelevat sopimuksia omille jäsenilleen. Sopimuksista hyötyvien joukko on kuitenkin usein jäsenkuntaa laajempi työ- ja virkaehtosopimusten normaali- tai yleissitovuuden vuoksi, Salonius huomauttaa. Ammattiliiton jäsenyys yhdenvertaisuuden rajoitteena? Lain mukaan työ- tai virkaehtosopimuksen piiriin kuuluvan työnantajan on sovellettava samoja työehtoja kaikkiin samaa työtä tekeviin huolimatta siitä, mihin ammattiliittoon työntekijät kuuluvat tai kuuluvatko mihinkään. – Liitot voivat kuitenkin sisällyttää sopimuksiin sen soveltamista koskevia rajoituksia. Esimerkiksi niin sanotun järjestöehdon mukaan sopimusta voidaan soveltaa vain sen tehneen liiton jäseniin, Salonius sanoo. Järjestöehto voi johtaa tilanteeseen, jossa saman työnantajan palveluksessa oleviin ja samaa työtä tekeviin työntekijöihin sovelletaan eri työ- tai virkaehtosopimuksia. Saloniuksen mukaan järjestöehtoa tarvitaan sopimusten rajaamisessa. – Muuten voisi syntyä monenlaisia soveltamisristiriitoja ja epäselvyyksiä

sellaisilla työpaikoilla, joissa on edustettuna useampi ammattijärjestö. Miten sitten yhdenvertaisuus ja ammattiliittojen sopimusvapaus voidaan sovittaa yhteen ilman ristiriitatilanteita? Saloniuksen mielestä kysymys on käytännössä siitä, loukkaako tiettyyn jäsenistöön rajattu sopimus järjestäytymättömiä tai muihin järjestöihin kuuluvia. Hän haluaa korostaa, että sopimuksia on käytännössä hyvin vaikeaa verrata keskenään. – Yksittäisten ehtojen vertaaminen ei kerro, minkä arvon sopimusosapuolet ja niiden jäsenet ovat kokonaisuudelle antaneet. Miten esimerkiksi yksivuotista ja kolmivuotista sopimusta voidaan verrata keskenään? Entä erilaisia työaika- ja palkkausjärjestelmiä eri olosuhteissa? Lisäksi sopimusten solmimistapa on Saloniuksen mukaan otettava tarkastelussa huomioon. – Jos esimerkiksi yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja tai kansalaisten perustuslailla turvattuja oikeuksia vaarantanut työtaistelu lopetetaan sopimuksella, jossa sen soveltamisala on rajattu vain jäseniin, onko samalla syyllistytty yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomiseen? Vuonna 2007 kuntasektorin työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa päädyttiin järjestöehdon sisältävään sovintoratkaisuun eli niin sanottuun Tehypöytäkirjaan. Apulaisoikeuskansleri antoi menettelystä moitteet ja asia on parhaillaan korkeimman oikeuden käsittelyssä. Lisäksi apulaisoikeuskanslerin linjaukset ovat johtaneet kolmikantaiseen selvitystyöhön. – Asia on kaiken kaikkiaan työmarkkinapoliittisesti tärkeä ja siihen sisältyy monenlaista juridisia kysymyksiä. Toivottavasti asiaan saadaan jossakin vaiheessa linjauksia, jotka tukevat toimivaa neuvottelu- ja sopimusjärjestelmää ja ovat sopusoinnussa perusoikeuksien kanssa, Salonius toteaa.

Pitääkö ammattiliitoilla olla oikeus neuvotella työehdoista vain omille jäsenilleen? Juhani Salonius, varatuomari, Salonius Consulting Oy

Lähtökohtaisesti ammattiliitto neuvottelee työehdoista omille jäsenilleen. Työehtosopimuslain 4 pykälän 3 momentin perusteella osapuolet voivat myös rajata soveltamisalaa vain sopijapuolena olevan ammattiliiton jäseniin. Jos tämä lainkohta katsottaisiin esimerkiksi Suomen perustuslain, EU-tuomioistuimen ennakkopäätösten, Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tai sitoumusten vastaiseksi, lakia olisi tarkistettava. Niklas Bruun, professori, Helsingin yliopisto

Ammattiliitoilla on oikeus työehtosopimuslain mukaan solmia sopimuksia, joissa on tällaisia ns. järjestöehtoja. Tällainen oikeus pitää jatkossakin olla, mutta sitä ei saa käyttää syrjivästi (toisen järjestön jäseniin tai järjestäytymättömiin työntekijöihin nähden).

Martti Kairinen, professori, Turun yliopisto

Ammatillinen yhdistymisvapaus on jokaisen perusoikeus, johon sisältyy muun muassa vapaus kuulua tai olla kuulumatta ammattijärjestöön. Ammattiliitto voi neuvotella ja sopia kollektiivisopimuksen, joka rajataan vain jäsenille. Toisaalta laki velvoittaa työnantajaa soveltamaan sopimusta niin, etteivät järjestäytymättömät tai väärän järjestön jäsenet joudu työpaikalla syrjinnän kohteeksi. Pelkkä työehtosopimus ei riitä hyväksyttäväksi perusteeksi syrjintäolettaman kumoamiseen, tarvitaan muita lisäsyitä. Akavalainen 5 | 2012

Lyhyet Muutoksia työttömyysturvaan vuoden alusta

Telan koulutustoiminta uudistui Työeläkevakuuttajat Telan koulutustoiminta on uudistunut. Telan yhteiskunnallisen koulutuksen tavoitteena on varmistaa, että nykyiset ja tulevat päättäjät ja vaikuttajat tuntevat työeläkealan sekä työeläkejärjestelmän kohtaamat haasteet. Yhteiskunnallisen koulutuksen kohderyhmiä ovat poliittiset päätöksentekijät, työmarkkinajärjestöjen hallinnot ja päättäjät sekä asiamiehet ja aktiivit. Tela järjestää muun muassa seminaareja ja työeläkekoulutuksia sekä asiantuntijaluentoja ja -tapaamisia. Koulutustilaisuuksissa kerrotaan työeläkejärjestelmästä ja sen toimintaperiaatteista sekä kehittämiseen ja kestävyyteen liittyvistä haasteista. Koulutuksissa ei jaeta yleistä tietoutta eläketurvasta eikä työeläkkeistä. Kansalaisten henkilökohtaiseen työeläketurvaan liittyvissä asioissa paras tietolähde on se työeläkevakuuttaja, jossa henkilö on vakuutettuna. Työeläkevakuuttajat vastaavat myös työeläkeotteiden jakelusta vakuutetuille. Lisäksi Eläketurvakeskus ETK tarjoaa kansalaisille täydentävää tietoa ja neuvontaa. Lisätietoa: www.tela.fi n

Opiskelijat muuttivat nimensä Akavan opiskelijatoimijat ovat päättäneet nimenmuutoksesta. Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA on tästedes Akavan opiskelijoiden valtuuskunta. Ulkoisessa viestinnässä opiskelijat käyttävät lyhyttä muotoa Akavan opiskelijat. Akavan opiskelijat on lähes 108 000 korkeakouluopiskelijan yhteisö, joka ajaa korkeakouluopiskelijoiden etua toimimalla aktiivisena ja aloitteellisena yhteiskunnallisena keskustelijana. n

Työttömyysturvalaki muuttuu vuoden 2013 alussa. Työttömyysturvan vuosilomakorvausten jaksottamisesta luovutaan eli korvausta aletaan maksaa heti omavastuuajan jälkeen. Lisäksi työmarkkinatuen tarveharkinta poistuu eli puolison ansiot eivät enää vaikuta tuen määrään. Yliopisto-opiskelija ei ole enää oikeutettu työttömyysturvaan, jos hän keskeyttää opintonsa vähintään vuodeksi. Korkeakouluopiskelija on työttömyysturvalain näkökulmasta päätoiminen opiskelija opintojen päättämiseen tai oppilaitoksesta eroamiseen saakka. Alle 25-vuotiaan ammatillista koulutusta vailla olevan nuoren on haettava ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen kevään haussa, jos hän haluaa säilyttää oikeutensa työttömyysetuuteen. Hakuvelvollisuus laajenee työmarkkinatukea saavista myös työttömyyspäivärahalla oleviin nuoriin. Sen sijaan syksyn yhteishakuvelvollisuudesta luovutaan. Hakuvelvoitteen täyttäminen on uusien säännöksien myötä aiempaa yksilöllisempää. Esimerkiksi kahteen yliopistotutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutuminen täyttää hakuvelvoitteen. Yrittäjien työttömyysturvaa selkeytetään. Toiminnan keskeyttämiskäsitteestä luovutaan ja toiminnan lopettamiseen liittyvää rekistereistä poistamista selkeytetään. Esimerkiksi kaupparekisteristä poistamista ei enää edellytetä tuen saamiseksi. Perheyrityksessä työskentelevä yrittäjän perheenjäsen on vastedes oikeutettu työttömyysetuuteen lomautusajalta. Myös palkansaajaan verrattavan yrittäjän asema paranee, kun vaatimus enintään yhdestä toimeksiantajasta poistuu. – Muutoksen on ajateltu hyödyttävän muun muassa freelance-journalisteja, joilla on usein monia toimeksiantajia. Muutos helpottaa työttömyysetuuksien saamista töiden vähetessä, sanoo Akavan lakimies Jarmo Pätäri. Lisäksi luovutaan ryhmälomautusmenettelystä. Lomautetuille maksetaan työttömyysetuutta 14 kalenteriviikon ajalta ilman, että hän on rekisteröitynyt työnhakijaksi. Tämän jälkeen työttömyysetuuden saaminen edellyttää työnhakijaksi rekisteröitymistä. Menettelyn arvellaan nopeuttavan työttömyysetuuksien maksamista. n

Lainattua Linkki www.tvl.fi Tiedätkö mitä pitää tehdä työtapaturman sattuessa? Tapaturmavakuutuslaitosten liiton uusittu sivusto tarjoaa kattavasti tietoa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta.

Akavalainen 5 | 2012

”Hammaslääkäri pitää kielestä kiinni” Otsikko Hammaslääkäri-lehdessä 13/2012 ”Strategiadiskurssi on levinnyt jo päiväkoteihin ja kouluihin.” Eero Vaara, Acatiimi 8/2012 ”Taustat ja rytmi tekevät sen, ettei Nokkismusan jälkeen kukaan enää halua soittaa Ostakaa makkaraa.” Aki Järvelä, Opettaja-lehti 47/2012

Lyhyet Vuokratyöntekijöiden tiedonsaanti paranee Tilaajavastuu- ja työsopimuslakeihin tulee muutoksia ensi vuoden alussa. Muutokset helpottavat vuokratyöntekijän tiedonsaantia ja mahdollisuuksia arvioida työsuhteensa perusteita. – Vuokratyöhön sovelletaan samoja työlainsäädännön säännöksiä kuin muihinkin työsuhteisiin. Esimerkiksi määräaikaiselle työsopimukselle tulee olla perusteltu syy, eikä syy voi olla pelkästään se, että kyseessä on vuokratyö, huomauttaa Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin. Ensi vuoden alusta lähtien työnantajan on annettava määräaikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle selvitys määräaikaisuuden perusteista ja sopimuksen päättymisajankohdasta tai arvioidusta ajankohdasta, jos se on sopimusta tehdessä tiedossa. Vuokratyöntekijälle on annettava tiedot määräaikaisen sopimuksen taustalla olevasta tilauksen syystä ja kestosta tai arvioidusta kestosta. – Uudet säännökset parantavat työtekijän mahdollisuutta arvioida sitä, onko hänen määräaikaisuutensa lainmukainen ja miten pitkään työsuhde jatkuu, Meklin sanoo. Lisäksi vuokrayrityksen on liitettävä selvitykseen arvio vuokrayrityksessä tarjolla olevista muista, vuokratyöntekijän työtehtäviä vastaavista tehtävistä. Muutoksen tarkoituksena on parantaa vuokratyöntekijöiden mahdollisuutta arvioida työsopimuksensa määräaikaisuuden perustetta. Se myös lisää vuokratyöntekijöiden tietoisuutta vuokrayrityksessä tarjolla olevista muista vastaavista tehtävistä, mikä parantaa hänen työllistymismahdollisuuksistaan vuokratyötilauksen päätyttyä. Vuokratyötä käyttävän yrityksen on pyydettäessä ilmoitettava myös luottamusmiehelle tai muulle henkilöstön edustajalle vuokratyön käytön syy. n

Ammattikorkeakoulu-uudistus kaipaa ryhtiä ja suuntaa Esitys ammattikorkeakoulu-uudistuksesta annetaan eduskunnan käsiteltäväksi alkuvuodesta 2013. Akava antoi lausuntonsa uudistuksesta syksyn aikana. Akavan ja jäsenjärjestöjen huolena on, että uudistus jää torsoksi, eikä uudistukselle asetettuja rakenteellisia ja laadullisia tavoitteita saavuteta. Myös ammattikorkeakouluissa parhaillaan käynnissä olevat yt-neuvottelut hankaloittavat uudistustyön etenemistä. – Toivoa sopii, että jatkotyöstön kohteeksi päätyvät esimerkiksi sellaiset keskeiset vaatimukset kuten laadullisen työllistymisen ja opiskelija-opettaja-suhteen parempi huomiointi rahoitusjärjestelmässä, painottaa Akavan asiantuntija Kristiina Kokko. Kokon mielestä esitysluonnoksessa on runsaasti hyviä koulutuksen laatuun, alueelliseen vaikuttavuuteen ja työelämäyhteistyöhön liittyviä tavoitteita, mutta ne eivät näy esitetyssä rahoitusmallissa. – Laadullinen ohjaus jäänee siis tulevaisuudessa suurimmaksi osaksi korkeakoulukohtaisten neuvotteluiden varaan. Laadukas korkeakoulutus ja koulutusta vastaavan tasoisiin tehtäviin työllistyminen ovat kuitenkin aivan keskeisiä tekijöitä koulutuksen onnistumista arvioitaessa, Kokko huomauttaa. n

iStockPhoto

1.askel on mukavaa yhdessäoloa muun ryhmän kanssa.

Liikunnan iloa alkuvuoteen Tee uuden vuoden lupaus jo nyt! Hae mukaan Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT:n hyvinvointijaksolle. Alkuvuoden 2013 jaksojen teemana on ”1. askel liikkumaan! Liikunnan iloa etsimässä”. Monen jakson hakuaika jatkuu vielä tammikuun puolelle, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Kohteiden talvinen luonto tarjoaa ihanteelliset puitteet ensimmäisiin liikunnan askeliin. Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry järjestää työikäisille terveyttä edistävää ja hyvinvointia tukevaa 1. askel-hyvinvointitoimintaa. Palkansaajalomajärjestöt A-lomat, SAL-lomat ja T-lomat perustivat PHT:n vuonna 2011. n

Tulos ja ilo yrittäjän arjessa Akavan yrittäjäseminaari 2013 perjantaina 1.2.2013 klo 15

Nordean auditorio, Satamaradankatu 5, Helsinki

Seminaariin mahtuu 90 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Lisätietoa seminaarista ja ilmoittuminen viimeistään 18.1.2013 osoitteessa www.akava.fi/yrittajaseminaari2013

Akavalainen 5 | 2012

2013 Akavan yrittäjäseminaari2 ilman ohjelmaa 94x70 mm Tulos ja ilo yrittäjän arjessa.indd 1 11/26/2012 2:04:58 P

Sosiaalialalla työskentelevä Nina Jerkov on kokenut työssään uhkailuja ja solvaamista. – Kaikkea ei pidä sietää, hän muistuttaa.

Väkivalta ei kuulu kenenkään työpaikalle Parantaminen, auttaminen ja opettaminen ovat tehtäviä, joissa voi saada nyrkin silmään tai hampaanjäljet käsivarteen. Myös uhkaaminen on rikos. Teksti: Paula Launonen n Kuva: Jussi Partanen

oka viides lääkäri on kokenut fyysistä väkivaltaa tai päällekäymisen uhkaa, sanoo Lääkäriliiton tutkija Piitu Parmanne. Talentian erityisasiantuntijan Marjo Varsan mukaan kolme prosenttia sosiaalityöntekijöistä kokee fyysistä väkivaltaa usein. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio viittaa tuoreeseen Kunta10-tutkimukseen, jossa raportoidaan joka kolmannen erityisopettajan kohtaamasta ruumiillisesta häirinnästä. – Pahoinpitelyä tai sillä pelottelua ei pidä hyväksyä mihinkään ammat-

Akavalainen 5 | 2012

tiin kuuluvana piirteenä, asiantuntijat korostavat. Kapina vallankäyttöä vastaan Varsan mukaan henkilökuntaa raavitaan ja potkitaan lastensuojelulaitoksissa sekä vanhusten ja vammaisten hoitopaikoissa. – Osa asiakkaista ei sairautensa tai vammansa vuoksi kykene hallitsemaan käyttäytymistään. Tämä pitää ennakoida työssä. Hyökkääjä voi olla esimerkiksi neurologisesti sairas lapsi tai laitoksessa hoidettavan henkilön läheinen.

Jännitteitä syntyy esimerkiksi sosiaalitoimistoissa ja asiakkaiden kotona. – Me puutumme yksityisasioihin ja teemme päätöksiä rahankäytöstä ja huostaanotoista. Joudumme käyttämään valtaa, jonka asiakas voi mieltää kostoksi ja kiusanteoksi. Sosiaalityön luonteen vuoksi fyysisen väkivallan riski on tosiasia, Varsa toteaa. Omaiset tulilinjalla Lääkäreillä päällekäymisen uhka on suurin terveyskeskuksissa, päivystyksissä ja mielenterveysyksiköissä. Parman-

teen mukaan lyöjät ja potkijat ovat yleensä jonkun päihteen vaikutuksen alaisia. – Jos potilas ei hyväksy hoitotoimenpiteitä, hän saattaa ryhtyä muksimaan lääkäriä. Parmanne sanoo, että naisia uhkaillaan enemmän kuin miehiä ja nuoria enemmän kuin kokeneita. – Pelkkä uhkailukin on väkivaltaa, vaikka ei johtaisikaan käsikähmään. Se voi olla erittäin pelottavaa ja kohdistua myös lääkärin omaisiin. Älä paina villaisella Akavalaisista liitoista arvellaan, etteivät läheskään kaikki ruhjeet päädy tilastoihin. Lääkäriin ei viitsitä mennä paria mustelmaa näyttämään, ja viranomaisraportointi unohtuu arjen kiireissä. Asiantuntijat kuitenkin painottavat, että niin mitätöntä fyysisen koskemattomuuden loukkausta ei ole, että se pitäisi painaa villaisella. – Väkivaltatilanteiden käsittely esimiehen kanssa on olennaista. Esimiehellä on velvollisuus selvittää tapahtuma ja ryhtyä toimenpiteisiin, sanoo OAJ:n Länsikallio. Lääkärintodistusta ja työsuojeluilmoitusta voidaan myöhemmin tarvita oikeusturvan vuoksi. Päällekarkaus voi aiheuttaa sairausloman ja jopa vammautumisen. Jos asian dokumentointi on jäänyt puutteelliseksi, korvausten saaminen työnantajan vakuutuksesta saattaa mutkistua tai osoittautua mahdottomaksi. – Väkivalta on aina rikos, joka on ilmoitettava poliisille, painottaa Talentian Varsa. Tunnusta ja tunnista Parmanne, Varsa ja Länsikallio korostavat työnantajan vastuuta. Väkivallan riski on tunnustettava ja tilanteet tunnistettava. Tosiasioista ei pidä vaieta mahdollisen työnantajamaineen menetyksen vuoksi. – Työpaikoille on riskianalyysin lisäksi laadittava turvallisuusohjeet. Lisäksi on sovittava siitä, miten tilanteet puidaan jälkeenpäin, Varsa sanoo. Väkivallan uhria ei myöskään pidä syyllistää. – Kollega saattaa sanoa raivon kohteeksi joutuneelle työkaverilleen, että ei se minun kanssani ikinä noin käyttäydy. Tällaisella mitätöinnillä hän antaa ymmärtää, että aggression syy onkin uhrissa eikä hyökkääjässä, Varsa jatkaa. Työnantaja on vastuussa Työnantajan tehtävänä on huolehtia työpaikan turvallisuudesta: valvonnasta, hälytyksistä ja pakoreiteistä. Toimipisteen kriisisuunnitelmaa on päivitettävä ja harjoiteltava säännöllisesti. Lääkäriliitolla, Talentialla ja OAJ:lla on omat, alakohtaiset suosituksensa ja ohjeensa väkivaltariskien minimoimiseksi. OAJ:n Länsikallion mielestä opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta uhkatilanteiden hallintaan, mutta vieläkin tärkeämpää on huolehtia erityishuolenpitoa tarvitsevista lapsista asianmukaisella tavalla. – Lasten psykiatriseen hoitoon on satsattava, ja erityisopetusta tarvitseville lapsille on taattava erityisopettajan antama opetus ja oikeankokoiset ryhmät, Länsikallio painottaa.

Tuomio verkkoräyhääjälle Solvaaminen ja uhkailu ovat laajentuneet fyysisistä tiloista virtuaalimaailmaan. Kymmenen vuotta sosiaalialalla työskennellyt Nina Jerkov koputtaa puuta ja sanoo, etteivät asiakkaat koskaan ole vahingoittaneet häntä fyysisesti. Tappouhkauksia, kiroilua, huorittelua ja haistattelua hän on kuullut sitäkin enemmän. Jerkovin mukaan päihteet ja mielenterveysongelmat sekä lasten huostaanoton pelko ovat usein vihanilmausten taustalla. Jerkov kertoo perheenisästä, joka uhkaili suoraan ja välikäsien kautta. Kerran mies yltyi raivoamaan bussissa. – Kun hän huomasi minut, alkoi hirveä härdelli. Mies karjui, että aikoo tappaa minut ja huuteli kaikenlaista muutakin. Tein rikosilmoituksen, mutta asia ei edennyt siitä eteenpäin. Toisen tutkintapyynnön Jerkov teki pariskunnasta, joka järjesti vihakampanjan sosiaalisessa mediassa. Mustamaalaajat haukkuivat Jerkovia psykopaatiksi, hulluksi ja rikolliseksi. He väittivät, että Jerkov oli värvännyt naapurit vakoilemaan perhettä ja aikoi kidnapata heidän lapsensa. – Julkisessa solvauskampanjassa sosiaalityöntekijä on heikoilla, koska ei voi mitenkään puolustautua. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi voimme vain seurata vierestä, vaikka kuinka pahasti uhkailtaisiin, Jerkov toteaa. Kun lumipallo kasvoi kasvamistaan, Jerkov pyysi poliisia tutkimaan tapauksen. Toinen huoltajista sai kunnianloukkaustuomion. Käräjäoikeus määräsi herjaukset poistettaviksi sivustoilta. Jerkovin mielestä sosiaalityöntekijän etiikkaan kuuluu arkijärkinen toleranssi ja aggressioiden taustojen ymmärrys, mutta mitä tahansa ei pidä sietää.

Väkivallasta vaietaan liian usein n Lääkäreistä 42 prosenttia kokee väkivaltaa tai sillä uhkailua psykiatrisessa avohoidossa ja päihdehuollossa. n Odottelu ja kiire lisäävät potilaiden aggressioita. n Uusi sosiaalityöntekijä voi joutua henkilökunnan vaihtuvuuteen turhautuneen asiakkaan vihan kohteeksi. n Nuorisolaitoksissa puukolla uhkaaminen ja esineillä heittäminen on tavallista. n Erityisoppilaiden integrointi tavallisiin luokkiin lisää opettajien riskiä joutua hallitsemattoman raivon uhriksi. n Vain osa päällekarkauksista näkyy tilastoissa, sillä tapauksia ei haluta ilmoittaa esimerkiksi kiireen, vahingon vähäisyyden, maineen menetyksen tai prosessin hankaluuden vuoksi.

Akavalainen 5 | 2012

Työpaikkaväkivaltaan puututtava lainsäädännöllä Työpaikkaväkivalta on myös akavalainen ongelma, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä opetusalalla. Näillä aloilla työskentelee yli 160 000 akavalaista. Teksti: Tarja Arkio n Kuva: Lehtikuva

uomalaisessa työelämässä on EU-tasolla vertailtuna muita maita enemmän väkivallan uhkaa, häirintää ja syrjintää. Jos suomalaisesta työelämästä halutaan tehdä yhteisten tavoitteiden mukaisesti Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä, myös työpaikkaväkivaltaan on puututtava nykyistä tehokkaammin. Akava haluaa, että laissa säädettäisiin nykyistä tarkemmin muun

muassa väkivaltatilanteisiin varautumisesta, työntekijöiden perehdytyksestä ja tilanteiden jälkihoidosta sekä väkivaltatapausten kirjaamisesta. Nyt työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan laatimaan menettelytapaohjeen väkivaltatapausten varalle niissä töissä, joissa uhka on ilmeinen. Käytännössä lakia sovelletaan hyvin eri tavoin, mikä asettaa työntekijät keskenään eriarvoiseen asemaan.

Onneksi on työnantajia, jotka ottavat väkivallan uhan tosissaan ja ohjeistavat ja kouluttavat työntekijöitään. Valitettavasti on myös ohjeita, joissa asia kuitataan olkaa kohauttaen, kuten ”pyritään ottamaan väkivallan uhka ennalta huomioon”. Pelkkä hyvien käytäntöjen levittäminen ei riitä, työnantajavelvoitteita on lisättävä.

Terveydenhoitajan surma järkytti Lappeenrannassa marraskuussa neuvolan kotikäynnillä olleen terveydenhoitajan surma on järkyttävä ääriesimerkki työssä tapahtuvasta väkivallasta. Terveydenhoitajaliitto ilmaisi heti tapahtuneen jälkeen suuren huolensa hoitajien työturvallisuuteen kohdistuvista riskeistä. Terveydenhoitajat toteuttavat kotikäynnit yleensä yksin. Tähän mennessä ne on voitu tehdä jokseenkin turvallisesti. Terveydenhoitajaliiton tiedossa ei ole muita aiempia väkivaltaisia kuole-

Akavalainen 5 | 2012

maan johtaneita tapauksia kuin kouluterveydenhoitajan surma Jokelan kouluampumisten yhteydessä. Yhteiskunnassa on suuntaus tarjota hyvinvointipalveluja yhä enemmän asiakkaiden koteihin. Sen seurauksena työturvallisuuteen kohdistuvat riskit kasvavat ja ne on palvelujen tarjoajien, kuten kuntien ja kuntayhtymien, otettava vakavasti huomioon. Terveydenhoitajien työturvallisuuden lisäämiseksi on kehitettävä ennakoivia menetelmiä väkivaltariskien tunnistamiseksi ja estämiseksi.

Suomeen tarvitaan lisää perustutkintojen jälkeistä koulutusta Erikoistumiskoulutus kehittäisi työelämän ja korkeakoulujen yhteistyötä.

petus- ja kulttuuriministeriö valmistelee parhaillaan esitystä korkeasti koulutettujen erikoistumiskoulutuksesta. Tavoitteena on selkeyttää erikoistumiskoulutuksen rakennetta ja rahoitusta. – Erikoistumiskoulutukset on tarkoitettu korkeasti koulutetuille, joilla on perusvalmiudet alaltaan ja yleensä useamman vuoden työkokemus. Erikoistumiskoulutuksen tarkoituksena on syventää jonkin osa-alueen osaamista. Osa koulutuksista tarjonnee myös muodollisen pätevyyden hoitaa jotain tiettyä tehtävää ja oikeuden käyttää tiettyä ammattinimikettä, kuten tälläkin hetkellä, kertoo Akavan asiantuntija Ida Mielityinen. Mielityisen mukaan työikäisten määrän väheneminen, työn tuotta-

Teksti n Jaana Parkkola

vuuden kasvupaineet ja globaali kilpailu korkean osaamisen työpaikoista tarkoittaa, että sekä työntekijöiden että työnantajien on pidettävä huoli osaamisen kehittämisestä. – Akavalaiset työskentelevät asiantuntijatehtävissä kymmenillä erikoisaloilla, joissa kehitysvauhti on huimaa. Työpaikan varmistaminen edellyttää oman osaamisen kehittämistä läpi työuran, Mielityinen muistuttaa. Erikoistumiskoulutukselle vahva brändi Mielityisen mukaan Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna melko heikko perustutkinnon jälkeinen koulutustarjonta. Erikoistumiskoulutuksilla voidaan hänen mielestään tiivistää korkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä.

– Olisi tärkeää, että erikoistumiskoulutus perustuisi korkeakoulujen omaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämä helpottaisi työelämän ja korkeakoulujen välistä vuoropuhelua. Mielityisen mielestä koulutusten kehittämisen tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen perustoiminnan kanssa, jotta ne perustuisivat viimeisimpään tutkittuun tietoon alalta. Samalla on huolehdittava koulutuksen houkuttelevuudesta. – Erikoistumiskoulutuksille on luotava vahva brändi, joka tunnistetaan työelämässä ja josta koetaan olevan niin paljon hyötyä, että sekä työantajat että opiskelijat ovat valmiita maksamaan siitä.

K U V I T U S : S A M U L I S I I R A L A © 2 012

Akavalainen 5 | 2012

Väestöliitto tarttui ajankohtaiseen haasteeseen ja käynnisti korkeasti koulutetuille maahanmuuttajanaisille mentorointiohjelman. Jonossa on monta valmennettavaa odottamassa mentoria.

Nainen, ryhdy maahanmuuttajan Teksti: Paula Launonen n Kuva: Johanna Kannasmaa

– Etsimme mukaan korkeasti koulutettuja naisia, jotka pystyvät sitoutumaan säännöllisiin tapaamisiin kerran kuukaudessa noin vuoden ajan. Aiempaa kokemusta mentoroinnista ei edellytetä; me perehdytämme, kertoo suunnittelija Inka Saarela Väestöliitosta. Womento-ohjelmaan hyväksytyt aktorit eli valmennettavat ovat asuneet Suomessa jo jonkin aikaa ja he puhuvat suomea. Kielitaito kohenee samalla, kun naiset saavat mentoreilta yksilöllistä perehdytystä työelämän käytäntöihin. – Mukana olleet mentorit ovat pitäneet yhteistä työskentelyä antoisana ja innostavana, Saarela kannustaa. Mentoroinnista hyötyvät molemmat Nokia Siemens Networksin Global Serivces -yksikön henkilöstöjohtaja Riit-

Akavalainen 5 | 2012

ta Silvennoinen on työuransa aikana toiminut mentorointiohjelman organisoijana ja ollut itsekin sekä aktorina että mentorina. Tänä syksynä hän ryhtyi Womento-mentoriksi Sonia Pérez Alemánille, joka muutti Kanariansaarilta vuosi sitten Suomeen. Pérez Alemán on projektipäällikkönä ja yrittäjänä työskennellyt tietojenkäsittelyn maisteri.

Mentori auttaa löytämään ratkaisuja, mutta ei tee asioita aktorin puolesta.

Silvennoinen kiteyttää perusidean: – Mentori on opastaja, joka tarjoaa suuntaviivoja ja virikkeitä. Aktori määrittelee tiedontarpeensa ja esittää kysymyksiä. Mentori auttaa löytämään ratkaisuja, mutta ei tee asioita aktorin puolesta. Silvennoisen mielestä mentorointi on tehokas ja luonteva kehittämismenetelmä, jossa osapuolet oppivat toisiltaan. Hän kertoo saaneensa Pérez Alemánilta tuoreita näkökulmia työelämään ja omiin asenteisiinsa. Kielestä juuret – Olen tähän asti ajatellut, ettei suomea tarvitse välttämättä osata, jos tekee töitä kansainvälisessä työyhteisössä, Silvennoinen sanoo. Pérez Alemán haluaa kuitenkin katsoa pidemmälle kuin lähimpään mahdolliseen työpaikkaan.

Mentorointipari Riitta Silvennoinen (vas.) ja Sonia Pérez Alemán ovat saaneet yhteisistä tapaamisista paljon iloa ja hyötyä.

puoli tuntia espanjaa, joka on aktorin äidinkieli. – Tämä on mainio tilaisuus elvyttää aikanaan oppimaani katuespanjaa, Silvennoinen naurahtaa.

mentoriksi – Vaikka saisin nyt työpaikan kansainvälisestä it-alan yrityksestä, jossa käyttäisin vain englantia, jatkaisin suomen opiskelua. Olen tullut Suomeen pysyvästi mieheni ja lasteni kanssa. Kieltä on osattava, mikäli aikoo kunnolla juurtua osaksi paikallista yhteisöä, Pérez Alemán painottaa. Silvennoinen ja Pérez Alemán tapaavat kerran kuukaudessa. Treffien välillä yhteyttä pidetään sähköpostitse. He käsittelevät keskusteluissa ennalta sovittuja teemoja, kuten rekrytointihaastatteluun valmistautumista. – Jotta prosessi säilyisi tavoitteellisena, keskusteluilla on oltava raamit. Liian juhlallisesti agendaa ei kuitenkaan pidä noudattaa, jotta tilaa jää myös vapaalle assosioinnille ja uusille ideoille, Silvennoinen huomauttaa. Silvennoinen ja Pérez Alemán puhuvat jokaisen tapaamisen päätteeksi

Suhde jatkuu Viestintäalan yrittäjä Sari Selkälä ja Alycja* ystävystyivät vuoden mittaisen Womento-mentoroinnin aikana. Luottamus syntyi jo ensimmäisellä tapaamisella, eikä keskusteluissa arasteltu kipeitäkään asioita. Alycja on Krakovan taideakatemiasta valmistunut graafinen suunnittelija ja hän on tarvinnut Selkälän tukea työmarkkinoiden tutkimiseen. Molempien mielestä suomalaisyrityksissä voitaisiin hieman höllätä kielitaitovaatimuksia. – Tuntuu omituiselta, etteivät hyvä suullinen ja välttävä kirjallinen kielitaito riitä mainosalan graafikolle. Eihän hän työssään tarvitse muodollisesti oikeaa kirjallista ilmaisua, vaan visuaalista osaamista. Alycjalle on sanottu, että jäit kakkoseksi vain siksi, että tarjolla oli ammatillisesti yhtä hyvä suomalainen, Selkälä kertoo. Ainutlaatuista kannustusta Alycja kiittää mentoriaan neuvoista ja kannustuksesta, joita ei olisi voinut saada mistään muualta. – Kun olen tehnyt freelancetöitä, Sari on auttanut hinnoittelussa. Hän on myös ollut korvaamaton apu, kun olen täyttänyt erilaisia viranomaiskaavakkeita, esimerkiksi henkilötunnusta hakiessani, Alycja kertoo. Selkälä ihmettelee ylimielisyyttä, jolla suomalainen työelämä suhtautuu tänne muuttaneisiin korkeasti koulutettuihin ihmisiin. – Korkeasti koulutettu maahanmuuttaja voisi työpaikallaan toimia kollegoidensa kansainvälistämismentorina, hän ehdottaa. Maahanmuuttajat tarvitsevat tietoa edunvalvonnasta Akavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu tervehtii ilolla Väestöliiton Womento-hanketta ja kannustaa

akavalaisia naisia mentoreiksi. Taulun mukaan viralliset kotouttamisvalmennukset ovat lähtöviiva, jolta maahanmuuttajia pitäisi opastaa eteenpäin. – Kansalaisjärjestöjä ja vapaaehtoisia tarvitaan perehdyttäjiksi. Maahanmuuttajille on kerrottava heidän oikeuksistaan ja esimerkiksi ammattiliittojen toiminnasta. Työelämän pelisäännöt vaihtelevat maittain ja kulttuureittain. Tänne muualta muuttanut ei voi automaattisesti tietää, mikä edunvalvontajärjestöjen asema on suomalaisessa työelämässä. Taulu toteaa, että maahanmuuttajien järjestäytymisaste on todella matala ja työttömyys kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. – Suomalainen työelämä tarvitsee maahanmuuttajia tulevaisuudessa yhä enemmän. On koko yhteiskunnan etu, että huolehdimme heidän kotouttamisestaan mahdollisimman hyvin. *Alycja ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.

Womento-hanke tarjoaa tukea, pelisääntöjä ja yhteyksiä n Väestöliiton Womento-hankkeessa luodaan yhteyksiä maahan muuttaneiden ammattilaisten ja saman alan suomalaisten naisten välille. n Vapaaehtoiset mentorit tukevat Suomeen muuttaneiden naisten kotoutumista, kielitaitoa ja työllistymistä. n Keskusteluissa hahmotetaan aktorin tavoitteita ja mentori tukee aktoria näiden tavoitteiden saavuttamisessa. n Mentori voi tukea aktoria koulutus-, harjoittelu- tai työpaikan etsimisessä omien verkostojensa avulla ja auttaa esimerkiksi ansioluettelon ja hakemuksen laatimisessa. n Aktori ja mentori voivat keskustella myös suomalaisesta kulttuurista ja työelämän tavoista. Aktori voi kertoa oman maansa elämästä. Näin molemmat oppivat uutta. n Mentori-aktori-pareille järjestetään lyhyt valmennuskoulutus. n Valtakunnalliseen hankkeeseen etsitään jatkuvasti mentoreita eri ammattialoilta. Lisätietoja: www.vaestoliitto.fi Akavalainen 5 | 2012

Yrittäminen on haastavaa, mutta antoisaa Epävarmuuden sietokyky ja pitkäjänteisyys ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan yrittäjäksi ryhtyvältä. Sen lisäksi oma osaaminen pitää hinnoitella oikein, neuvovat akavalaiset yrittäjät.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu n Kuva: Lehtikuva

yynnin ja markkinoin-nin ammattilaisten SMKJ:n jäsen, rakennusinsinööri Jukka Kokkonen on ollut yrittäjä koko työikänsä. Pari kertaa hän oli pestautumassa palkansaajaksi, mutta tuli kuitenkin toisiin aatoksiin. Vapaus valita työajat painoi vaa’assa. – Kello ei ohjaa, vaan työ ohjaa, Kokkonen toteaa. Hän on yrittäjäperheen lapsi, jonka syliin perheyritys kaatui kesken opintojen. Muut suunnitelmat saivat jäädä. Nykyisin Kokkonen toimii ammatinharjoittajana oman osakeyhtiönsä Rakennusliike Raksakulman turvin. – On minulla välillä ollut työntekijöitä. Nyt olen vastuussa vain itsestäni ja voin pitää lomani, kuten haluan. Yli puolet Kokkosen ansioista tulee taloedustuksesta, loput rakennusinsinöörin työstä. Kaikki kolme meneillään olevaa rakennusprojektia päättyvät ennen vuodenvaihdetta. – Sitten ei ole tiedossa mitään, mutta pitää luottaa, että jotain tulee. Yrittäjyydessä pitää oppia sietämään epävarmuutta. Hiljaisempiin aikoihin varauduttava Kokkonen on kerännyt hyvinä vuosina puskuria hiljaisempia aikoja varten. Liki 40 vuotta yrittäjänä toiminut Kokkonen muistaa 1990-luvun laman, jolloin tarjolla ei ollut minkäänlaisia toimeksiantoja. – Siitä opin, että pitää laittaa sivuun aina jonkin verran. Pitkäjänteinen suunnittelu on hyvä ominaisuus yrittämisessä. Kun rakennusinsinöörille ei ole tarjolla suunnittelua, valvontaa, rakennuttamista tai projektin johtamista, Kokkonen edustaa Teri-Talot talotehdasta. Talomyyntiin jää aikaa myös projektien välissä. Kilpailu asiakkaista on kovaa, sillä talotehtaita on paljon. Kokkonen kertookin vertailleensa ennen sopimuksen tekoa perinpohjaisesti eri firmoja.

Akavalainen 5 | 2012

– Katsoin, että tuotteiden laatu on riittävän korkea, markkinanimi tunnettu ja ehdot asialliset. Kokonaisuus ratkaisi, hän toteaa. – Talon ohella myyn asiakkaalle myös muuta osaamistani, esimerkiksi suunnittelua ja projektin käynnistämistä. Tämä ei ole tylsää työtä, joskaan ei helppoakaan. Muiden töiden hinnoittelusta Kokkonen sanoo, että välillä ansiot jäävät palkkatyösuhdetta pienemmäksi, toisinaan ne nousevat selvästi yli. – Teen välillä niin spesiaalihommia, että kilpailu on vähäistä. Keskimäärin pysyn hyvin palkatun rakennusinsinöörin tasolla. Yksin yrittämisessä riskinä on sairastuminen. Kokkonen suhtautuu tähän rauhallisesti. – Minulla on hyvä verkosto. Meitä on 2-3 miestä, jotka tuuraamme tarvittaessa toisiamme esimerkiksi lomilla. Liitolta tukea yrittäjyyden alkuun Lääkäriliiton hallituksen ja edunvalvontajaoksen jäsen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Laurikka-Routti suosittaa yrittäjiksi aikoville lääkäreille liiton tarjoamaa yrittäjäkoulutusta. Myös Lääkäriliiton ammatinharjoittajan oppaaseen kannattaa tutustua. – Meillä on koulutusta ammatinharjoittamisen aloittamiseksi ja osakeyhtiön perustamiseksi. Lisäksi joillakin erikoisaloilla on omia koulutustilaisuuksiaan. Liitto tarjoaa jäsenilleen myös juristin palveluja. Aloittavan yrittäjän kannattaa Laurikka-Routin mukaan muistaa, että asiakaskunta kasvaa vähitellen. Isolla lääkäriasemalla potilaita tulee ajanvarausjärjestelmän kautta helpommin, mutta varminta on aloittaa yrittäjyys muun lääkäritoimen ohella. – Tavallisinta on, että julkisen sektorin päivätyön lisäksi pidetään iltaisin omaa vastaanottoa. Kun aloittaa yksityislääkärinä toimimisen, potilasmäärät voivat jäädä alkuun pieniksi ja ansiot sen mukaisiksi.

– Yrittäminen ei ole koskaan helppoa. Potilaskunta joudutaan ansaitsemaan. Laurikka-Routti suosittaa, että yrittäjäksi siirrytään vähitellen. – On hyvä omata työkokemusta, sillä yksityislääkärillä ei ole tukiverkostoa tai kouluttajia, kuten julkisissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Lääkäriyrittäjä vastaa itse potilaastaan. Tämä pitää osata hoitaa hyvin.

”Kello ei ohjaa, vaan työ ohjaa.”

Hinnoittelu pitää osata Alkavan yrittäjän pitää päättää toimiako ammatinharjoittajana, perustaako osakeyhtiön vai mennäkö osakkaaksi yhtiöön. Laurikka-Routti huomauttaa, että hallinnon määrä vaihtelee eri yritysmuodoissa. Hallinnon voi aina tietenkin ulkoistaa. – Yrittäjäriskin voi jakaa työskentelemällä useammalla eri lääkäriasemalla. Laurikka-Routti on toiminut päätoimisena yrittäjänä 17 vuotta. Hän tietää, että paras mainos ovat tyytyväiset asiakkaat, sillä viidakkorumpu toimii hyvin. Nykyisin myös oman osaamisen mainostaminen esimerkiksi lääkäriaseman sivuilla on mahdollista. Yksityislääkäri voi mainostaa itseään myös Lääkäriliiton Etsi lääkäri -palvelussa. Toimipa lääkäriyrittäjä omalla vastaanotollaan tai lääkäriasemalla, työ pitää osata hinnoitella oikein. Laurikka-Routti muistuttaa, että asiakashinnoista vain osa jää lääkärille. – Vastaanottomaksuun pitää sisällyttää vastaanoton kulut, esimerkiksi lääkäriasemalle maksettavat vuokrat, eläkevakuutusmaksut, muut vakuutukset, työvälineet, koulutuskurssit ja

muut pakolliset kulut. Lisäksi pitää muistaa, että työaikaa on keskimäärin 42 viikkoa vuodessa lomat ja koulutukset huomioiden. Työn hinta vaihtelee myös lääkäreittäin. – Ala täytyy tuntea. Meillä on selviä hintaeroja keskenämme, jokainen päättää hintansa, Laurikka-Routti toteaa. Omat verkostot käyttöön Kulttuurialan yrittäjä Merja Isotalo kehottaa aloittavaa yrittäjää käyttämään hyväksi olemassa olevia verkostoja. Isotalo on Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestön TAKUn jäsen ja toimii Akavan Erityisalojen ammatinharjoittajien yrittäjien toimikunnan puheenjohtajana. – Perustin yritykseni 13 vuotta sitten, ja ensimmäisiä asiakkaitani olivat aiemmat työnantajani. Isotalo on aktiivinen erilaisissa yhdistyksissä, ja töitä poikii myös sitä kautta. – Omat verkostot kannattaa pitää kunnossa ja käydä ne läpi. Aluksi kannattaa markkinoinnin sijaan pitää markkinointi mielessä, eli kun tilaisuus tulee kohdalle, ei saa arkailla tuoda osaamistaan sopivalla tavalla esille. Yrittäjän pitää Isotalon mukaan olla valmis kehittämään omaa osaamistaan ja laajentamaan sitä. Tieto- ja taidekirjojen lisäksi Isotalo on laatinut selvityksiä, vetänyt EU-hankkeita ja ollut mukana muun muassa maaseutumatkailun kehittämisessä. Turhia murheita ei yrittäjän kannata hänen mukaansa ottaa. Hyvä kirjanpitäjä säästää aikaa ja vaivaa. Kollegoilta voi kysyä, mikä toimisto osaa hyvin omaa alaa. – Aikansa voi käyttää omaan osaamiseensa. Jos kirjanpidon tai mainostamisen hoitaa huonosti, se valitettavasti näkyy koko yritystoiminnassa. Isotalo toimii toiminimellä. Hänen mukaansa se on hallinnoltaan kevyt ja muistuttaa eniten palkkatyösuhdetta. – Osa asiakkaista haluaa edelleen, että työskentelen heille työsuhteessa verokortilla. Sen voi helposti yhdistää ammatinharjoittamiseen.

Akavalainen 5 | 2012

Työn merkityksestä voimaa ja iloa Vuoden 2012 Akavan yrittäjäpalkinnon saaja on kauppatieteiden maisteri, ekonomi Timo Rope. Hän on eteenpäin katsova, aktiivinen, innostava ja yrittäjähenkinen, todetaan perusteluissa.

Teksti: Ritva Siikamäki n Kuva: Ritva Siikamäki

okenut ja laajasti verkostoitunut Timo Rope on tehnyt monipuolisesti töitä yrittäjänä: koulutusta, konsultointia ja yritysvalmennusta kahdessa omassa yrityksessä. Hän on kirjoittanut reilun kolmekymmentä myynnin ja markkinoinnin tietokirjaa joko yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Rope on lisäksi edistänyt yrittäjien asemaa järjestötoiminnassa. Hän on toista kertaa Helsingin ekonomiyhdistyksen hallituksessa, koska se on hänen mielestään rikastuttavaa puuhaa. Tämä tuli ihan puskista Vaikka takana on pitkä taival monipuolisia töitä yrittäjänä ja aktiivista toimintaa akavalaisessa järjestökentässä, Rope yllättyi tunnustuksesta. – Tekipä työtään yrittäjänä tai palkansaajana, sitä toivoo, että saa jotain merkityksellistä aikaan. Tuntuu hienolta, että oma työ on jättänyt jonkin jäljen. Jotain on varmaan tullut tehtyä oikein. Palkinto merkitsee tunnustusta ekonomiyhteisöllekin, hän iloitsee. Harmikseen Rope ei kuitenkaan saanut järjesteltyä aikatauluaan uudelleen niin, että olisi voinut käydä pokkaamassa vastaan palkinnon Akavan liittokokouksen yhteydessä. – Tämmöistä se yrittäjän elämä on. Harmittaa, mutta pidän kiinni siitä, mitä on sovittu. Ja voihan olla parempi kaikille, että

Akavalainen 5 | 2012

vaimoni hakee tunnustuksen. Halusin kuitenkin olla mukana tilaisuudessa videotervehdyksellä.

– Myyn itseäni asiakkaille päivän paketteina, Timo Rope naurahtaa.

Yrittäjäpalkinto jaettiin nyt toista kertaa Akavan yrittäjäpalkinto jaettiin tänä vuonna toista kertaa. Palkinnolla halutaan nostaa esiin yrittäjyyttä sekä muistuttaa, että Akava toimii korkeasti koulutettujen yrittäjien ja ammatinharjoittajien edunvalvontajärjestönä. Akavan liitoissa on noin 24 000 yrittäjänä ja ammatinharjoittajana toimivaa jäsentä.

Pitkä ura viisastelua Ennen yrittäjäksi siirtymistään Rope teki rehellisiä töitä – niitäkin konsultoinnissa, jota hän nimittää viisasteluliiketoiminnaksi. – Tuli mieleen, että miksei tätä voisi tehdä omissa nimissäänkin. Aloitin vuoden 1984 alussa oman yritykseni. Silloin ei tietenkään ollut tietoa, mitä kaikkea edessä on, mutten lähtenyt tyhjän päälle. Jonkinlainen elintaso järjestyi, tosin kaukana ruhtinaallisesta. Vaikka olen nopea käänteissäni, en ole mikään uhkapeluri, hän kuvailee. Rope on tyytyväinen ratkaisuunsa. – Yrittäjyys sopii minulle, vaikka se ei alkuun ollut mikään maailman tärkein asia. Nyt en vaihtaisi enää palkkatyöhön. Teen työtä, josta pidän ja jossa saan käyttää osaamistani. Rakenteet ja ripustus eivät ratkaise, vaan se, että saa tehdä merkityksellistä työtä. Yrittäjyysosaamista voi kehittää Yrittäjätaidot on Ropen mielestä oma osaamisen laji. – Loistava alansa asiantuntija voi olla yrittäjänä ulkona kuin Mustin koppi. Jos on huonot yrittäjävalmiudet, ei voi menestyä. Mitä syvällisempää erikois-

Neljäkymmentätuhatta yksinyrittäjää elää köyhyysrajan alapuolella. Siinä on vapaus ja luksus kaukana. Yrittäjälle samat ehdot kuin muille Ropen mukaan yrittäjyyden yksi hyvä puoli on, että pärjääminen on enemmän omissa käsissä kuin toisen palkkalistoilla työskennellessä. – Nykyisin palkansaajan asemaa leimaa epävarmuus. Oma työpanos ja osaaminen eivät välttämättä merkitse mitään, kun leikkuri iskee. Mutta kyllä yrittäjänä saa painaa duunia lujaa, kun kaikesta vastaa itse. Ihannoiva puhe yrittäjän vapaudesta on aikamoista liturgista potaskaa. Noin neljäkymmentätuhatta yksinyrittäjää elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Siinä on vapaus ja luksus tosi kaukana. Rope vihaa ruikuttamista, joten ihan ruikuttamatta hän toteaa, että yrittäjän asemaa pitää parantaa. Moni unohtaa, että on eri asia tienata euro yrittäjänä kuin palkansaajana. Etujärjestöjen on tehtävä lujasti töitä yrittäjän aseman kohentamiseksi. Rope kuitenkin toivoo, että yrittäjä on jonain päivänä tasavertainen palkansaajan kanssa.

Kolumni Risto Tanskanen

Sami Kulju

osaamista tuotteeseen tai palveluun kuuluu, sitä vaikeampaa on usein hyväksyä, että asiakas tekee hankintapäätökset emootion pohjalta, hän kuvailee. – Yrityksen vakiinnuttaminen vie keskimäärin kolmisen vuotta. Jos rahoitus ja muut perusedellytykset eivät ole kunnossa, yritys tuskin lähtee lentoon siinä ajassa. Jos yrittäjäksi joutuu pakosta, lähtökohta on huono. Yrittäjyys vaatii halua ja intoa toimia yrittäjänä. Kirjoittaminen on Ropelle tärkeä keino kehittää omaa osaamista. – Jos osaamistaan ei kehitä, voi laittaa lapun luukulle. Kirjoittaminen on minun tapani työstää asioita, opetella ja kehittyä. Uusi teos on juuri tullut painosta. Seuraavaa kirjaa varten on jo ajatuksia, mutten vie niitä pidemmälle ennen kuin olemassa on kustannussopimus.

Työelämän pessimistit ja optimistit Vanhassa vitsissä pessimisti toteaa menevän niin huonosti, ettei enää huonommin voi mennä, johon optimisti vastaa luonteensa mukaisesti: kylläpäs voi. Juttu tulee mieleen, kun seuraan työkseni työelämän muuttumista. Ennen puhuttiin hallitusta muutoksesta, nyt elinkeinoelämän rakennemuutoksesta. Suomesta siirtyy muille maille – tai loppuu – keskimäärin 400 työpaikkaa päivässä. Toistaiseksi uusia työpaikkoja syntyy päivittäin melkein saman verran, muttei enää rahasampoomme vientiteollisuuteen. Uusi ministeri sanoi, että suomalaisilta puuttuu kriisitietoisuus, ja siltähän tämä meno on näyttänyt. Apu ei tule pessimistiltä. Tosiasiat on todettava: emme pysty kilpailemaan yksinkertaisilla tuotteilla tai palveluilla puolalaisten kanssa, emmekä pärjää Viron 1,5 euron vähimmäistuntipalkalle. On otettava vahvuutemme käyttöön. Meillä on maailman parhaat osaamisresurssit. Työvoimamme koulutus on huippua. Pidämme Euroopan ykköstilaa työpaikkaoppimisessa. Uusia Nokioita ei ole tulossa, mutta onneksi meillä on nokialaisia. Positiiviset ilmiöt liittyvät useissa tapauksissa entisten nokialaisten insinöörien, maistereiden, ekonomien ja muiden kehittäjien perustamiin uusyrityksiin. Ohjelmistot ja niihin liittyvät palvelut työllistävät lisääntyvässä määrin, nyt jo yli 60 000 henkilöä. Insinöörien ja biologien taidot ovat puntarissa bioteknologian kehittämishankkeissa, joissa osaamisemme on huippuluokkaa. Toivottavasti alan innovaatiot saadaan pidettyä Suomessa, etteivät ne liu’u liian halvalla Amerikan mantereelle. Lisäksi mahdollisuutemme ovat valtavat ympäristöteknologian ja bioenergian alueilla, joissa voidaan puhua kokonaisesta kasvun klusterista. Viisautta on kehittää työpaikkojen tuottavuutta ja löytää tehokkaampia tapoja luoda innovaatioita, joita ei heti kopioida ulkomaille. Positiiviseen pakettiin kuuluu ehdottomasti myös yhteiskunnan korsi keossa. Työelämän strategia on kansallinen yhteishanke, jonka tavoitteena on kehittää Suomeen Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. Strategia on suuri mahdollisuus, jonka suunnittelussa työmarkkinakeskusjärjestöillä on ollut ja on tulevaisuudessakin merkittävä rooli. Tekesille on sen puitteissa annettu säkillinen rahaa työpaikkojen innovaatiotoiminnan kehittämishankkeita varten. Optimismi perustuu koulutustaustamme, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sekä työelämän kehittämisstrategian yhdistämiseen. Lisänä on suomalainen erityisyys: tiukan paikan tullen työnantajien ja palkansaajien edustajat ovat aina lyöneet kättä päälle ja laittaneet paikat kuntoon. Kirjoittaja toimii Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijana, vastuualueenaan tuottavuusasiat. Akavalainen 5 | 2012

Ammattietiikkaa on harjoiteltava Eettinen pohdinta auttaa ymmärtämään omaa ja muiden toimintaa. Se lisää työpaikan avoimuutta ja luottamusta.

Teksti: Minna Rauas n Kuvitus: Juha Saari

tiikka on pohdittua eli reflektoitua näkemystä oikeasta ja väärästä. Arvot, etiikka ja eettisyys ovat välttämätön osa inhimillistä elämää ja työtä. Työtehtävissä pohditaan vaihtoehtoja, työyhteisössä punnitaan alaistaitoja, lojaalisuutta, esimiestaitoja sekä yhteisöllisyyttä. Oikein toimimista saatetaan pitää itsestäänselvyytenä ja

Akavalainen 5 | 2012

kyseenalaistamista vältellään. Totutut tavat ja traditiot ohjaavat helposti työpäivän arkea. Oikean ja väärän erottaminen on ensimmäinen askel eettisessä tarkastelussa. Onpa kyse työntekijöistä tai yrityksen toiminnasta, sen tulisi perustua eettisesti kestäville periaatteille. Oikean ja väärän määrittäminen ei ole helppoa. Ammattietiikka tarkoit-

taa sitä, että työhön liittyvien eettisten kysymysten ratkaisu perustuu pohdittuun näkemykseen oikeasta ja väärästä. Ammattietiikka rakentuu monesta Arvot ja arvostukset ohjaavat toimintaamme ja käyttäytymistämme. Näke-

myksemme oikeasta ja väärästä rakentuu koko elämämme ajan. Yleismaailmalliset standarnit, kuten ihmisoikeudet sekä lait, ohjeistukset, tavat ja normit ohjaavat eettistä näkemystämme, mutta siihen vaikuttavat myös kasvatus, elämänkokemus ja koulutus. Ammattilainen ei voi toimia työelämässä pelkkänä yksilönä. Yhteisö ja organisaatio, jossa hän toimii, vaikuttavat hänen arvoihinsa, hyveisiinsä ja vastuuseensa. Ammattietiikassa voidaan erottaa kaksi tasoa: henkilökohtainen ammattieettinen toimintatapa ja ammattikunnan yhteiset normit. Ammattiliitot ovat julkaisseet omille aloilleen ammattieettisiä ohjeistuksia. Ne ilmaisevat ammatin edellyttämää asennetta, vastuuta ja su htautumistapaa työhön. Niitä käsitellään usein alalle opiskeltaessa, mutta ohjeistusten tarkoitus ja hyödyntäminen avautuvat useimmiten vasta työvuosien kertyessä. Oman alan ohjeistus tukee työn eettistä puolta, mutta se ei ratkaise ongelmia, eikä vapauta pohdinnalta. Ammattietiikka edellyttää harkintaa ja päätöksenteon vaikeuksien havaitsemista. Ammattilaisen on uskaltauduttava vuoropuheluun erilaisten näkökulmien kanssa. Eettistä herkkyyttä voi harjoitella Eettisellä herkkyydellä tarkoitetaan kykyä tunnistaa eettinen jännite tai kysymys. Se on kykyä nähdä asioiden ja tekojen eettinen ulottuvuus. Siihen liittyy taito tunnistaa tilanteessa olevien henkilöiden erityispiirteet, tarpeet, oikeudet ja velvollisuudet – sekä omat tunteet, asenteet ja ennakkoluulot. Eettinen herkkyys on tilannesidonnaista ja persoonakohtaista. Esimerkiksi velvollisuudentuntoa ei voi tuoda ulkoapäin, vaan se nousee ihmisen sisältä. Uinuvaa velvollisuudentuntoa voidaan kuitenkin herätellä. Eettistä herkkyyttä voi kohdentaa toimintoihin, käyttäytymiseen ja jopa ajatteluun. Varastaminen lienee kaikkien mielestä väärin. Esimerkiksi työpaikalta on väärin viedä tavaraa kotiin. Li-

säksi voidaan ajatella, että työpaikalta voi “varastaa” aikaa, hyvää ilmapiiriä, työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Niitä ei voi omia itselleen, mutta niihin voidaan omalla toiminnalla vaikuttaa. Eettisen herkkyyden taito kehittyy ja syventyy. Epäkohtien huomaaminen voi olla aluksi helpointa, mutta hyvien ja oikeiden toimintojen havainnointi on myös tärkeää. Tavoitteena tulisi olla jatkuva eettisen tarkastelu. Eettisesti perustellut ratkaisut luovat oikeammin ja reilummin toimivia työtapoja ja -yhteisöjä.

Uinuvaa velvollisuudentuntoa voidaan herätellä.

Olenko minä aina oikeassa? Eettistä pohdintaa pitää harjoitella. Se onnistuu helpoiten omasta arjesta nousevalla esimerkillä. Aluksi tulisi pohtia ainoastaan onko teko oikein, eikä esimerkiksi omaa toimintaa vastaavassa tilanteessa. Oma toiminta ei välttämättä ole oikein, vaikka emme itse sitä vääräksi mieltäisikään. Ihmisellä on luontainen tarve pitää omaa toimintaa oikeutettuna. Eettinen pohdinta on hyvä aloittaa yksittäisen, asiayhteydestä irrotetun teon arvioinnista. Kun teon perimmäinen luonne on selvillä, voidaan tarkastella tekoon vaikuttavia tekijöitä ja pohtia, miten ne mahdollisesti muuttavat teon vääräksi tai oikeutetuksi. Eettisiä näkökulmia tulisi käsitellä työpaikoilla yhteisesti. Ratkaisuja voidaan etsiä esimerkkien avulla. Esimerkiksi koulutuspäivässä voidaan peilata oman alan ohjeistusta työn haasteisiin. Olennaista on tuoda eettinen tarkastelu lähelle käytännön työtä ja osaksi arkea. Eettinen pohtiminen lisää työpaikan avoimuutta ja yhteisöllisyyttä sekä lisää toimintojen läpinäkyvyyttä. Lisäksi se parantaa työn laatua ja edistää työssä jaksamista.

Etiikan näkökulmia pieniin ja isoihin asioihin Työpaikan kahvihuoneesta löytyy 10 euron seteli. On löytäjästä kiinni, miten rahan käy. Joku laittaa rahan kahvikassaan, toinen noudattaa ”löytäjä saa pitää” -sääntöä ja kolmas laittaa hyvän kiertämään ja pudottaa rahan pelastusarmeijan pataan. Toimintojen taustoja voidaan tarkastella etiikan eri näkökulmista. Niiden tunteminen ei ole edellytys eettiselle pohdinnalle, mutta taustojen avaaminen auttaa ymmärtämään omaa toimintaa ja eettisen pohdinnan jäsentymistä. n Hyve-etiikka kuvaa ihmisiä, joille hyveet ovat tärkeä eettiseen toimintaan motivoiva tekijä. Hän pyrkii kaikilla tiedoillaan ja valinnoillaan toteuttamaan hyvää. Hyveellisessä toiminnassa korostuvat tietäminen, harkinta, järkevyys ja tahto. n Velvollisuusetiikassa oikein tekemisen velvollisuus motivoi ihmisiä. Teon eettinen arviointi ei perustu teon seuraukseen vaan tekoon itseensä. Velvollisuusetiikka perustuu yleispäteviin tai hyväksi havaittuihin normeihin, jolloin ihminen toimii velvollisuuksien ja sopimuksien mukaan. n Hyötyetiikan mukaan koko yhteisön hyöty on yksilön hyötyä tärkeämpää. Näin ollen yksilöllistä hyötyä pitää rajoittaa yleisen hyödyn nimissä, jos ne ovat vastakkain. Hyötyetiikan mukaan ihmisen pitää toimia tavalla, joka maksimoi yleisen hyödyn. Usein oma toiminta on perusteltavissa nopeasti. Jos pysähtyy hetkeksi miettimään, perusteluja tulee yleensä mieleen lisää ja samalla voi keksiä vaihtoehtoisiakin toimintatapoja. Löydät kahvihuoneen lattialta kympin setelin, mitä teet?

Akavalainen 5 | 2012

Toimihenkilöliikkeen historia yksiin kansiin Ainutlaatuisessa tutkimushankkeessa kerätään tietoa myös arkikokemuksista.

Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

tieteen keinoin auttaa liittoja ymmärtämään menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä hahmottamaan tulevaa, sanoo hankkeen vastuullisena tutkijana työskentelevä Anttila. Anttila ja Levä aloittivat työnsä muutama kuukausi sitten. Tutkijoiden ensimmäisenä etappina on kirjoittaa tieteellinen artikkeli toimihenkilöliikkeen itseymmärryksestä. Artikkelissa analysoidaan naisvaltaisen hoivaIlkka Levä on tehnyt jo löytöjä Toimihenkilöarkiston uumenissa. alan ja miesvaltaisen teknisen alan liittoistoriantutkija Ilkka Levä jen historiikkeja. Täydellä teholla tutlöytää Toimihenkilöarkiston kimustyö alkaa ensi vuoden puolella, kätköistä jotakin mielenkiinmikäli hankkeelle myönnetään pidemtoista – Akavan työvaliokunpiaikainen rahoitus. nan kokouspöytäkirjoja vuodelta 1956! – Tavoitteenamme on laatia yksi Levän kiinnostusta pöytäkirjoihin voisi teos toimihenkilöliikkeen järjestäytypitää hieman omituisena, jos ei tietäisi, misen syistä ja historiasta. Alustavan mikä hänen motiivinsa on. aikataulun mukaan valmista pitäisi Levä ja sosiologi Anu-Hanna Antolla vuonna 2016, Levä kertoo. tila tutkivat nimittäin suomalaisen Anttilan mukaan tutkimuksessa toimihenkilöliikkeen historiaa. TJS yhdistetään historiantutkimuksen, soOpintokeskuksen tutkimushankkeen siologian ja sukupuolentutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ja miksi teorioita ja menetelmiä. Lähdeaineisto toimihenkilöiden ammattijärjestötoikoostuu erilaisista arkistoaineistoista, minta on syntynyt, millaiseksi se on aikaisemmista tutkimuksista, histomuodostunut ja miten se on vaikuttariikeista ja juhlakirjoista, haastattelunut yhteiskuntaan. aineistoista sekä paraikaa kerättävästä Kyseessä on monivuotinen tieteelmuistitiedosta. linen tutkimus, joka ei keskity yhteen – Olemme erittäin kiinnostuneita liittoon tai yhden keskusjärjestön liitmyös toimihenkilötyön kokemuksellitoihin, vaan tarkastelee toimihenkilösesta puolesta. Millaista arki toimihenkenttää kokonaisuutena. kilötyössä on? Miten arki on muuttu– Suomalaista toimihenkilöliiketnut? Toivomme, että saisimme liittojen tä ei ole aiemmin tutkittu näin kattajäseniltä vapaamuotoisia kertomuksia vasti ja monitieteisesti kuin mitä me omista työkokemuksista. Siitä olisi nyt teemme. Historiallinen tarkastelu meille paljon hyötyä, Levä kannustaa.

Akavalainen 5 | 2012

Toimihenkilön sukupuolittuminen Toimihenkilöliikkeen synty liittyy Anttilan ja Levän mukaan kiinteästi kansallisvaltion rakentamiseen, koulutason nousuun, kaupungistumiseen, keskiluokkaistumiseen ja naisten aseman muutokseen. – Voidaan sanoa, että toimihenkilöliikkeen historia on pitkälti naisten vapautumisen historiaa, Levä kuvaa. Anttilan mielestä naisten vapautuminen on suhteellista, kun asiaa tarkastellaan lähemmin. – Yhä nykyisinkin koulutus, toimialat ja ammatillinen järjestäytyminen toteutuvat pitkälti sukupuolitetusti. Toki tasa-arvoistumista on tapahtunut, mutta näistä syistä esimerkiksi naisten ja miesten palkkaero on säilynyt, Anttila huomauttaa. Unelmia ja lapiohommia Tutkijoilla on edessään historiantutkimuksen ”lapiohommat” arkistoissa ja tieteellisissä tietokannoissa. – Ensin on käytävä läpi valtava määrä aineistoa, jotta saa jonkinlaisen yleiskuvan kokonaisuudesta. Vasta sitten voi tehdä lopullisia valintoja ja rajauksia. Mutta kokemukseni on, että tarkka lapiointi tuottaa hyvän lopputuloksen, Anttila toteaa.

Kerro tutkijoille oma tarinasi! Millaista arki toimihenkilötyössä on? Onko arki muuttunut? Kerro oma vapaamuotoinen tarinasi ja auta tutkimushankkeen tekijöitä muistitiedon keruussa. Lyhyetkin kertomukset ovat tervetulleita! Lisätietoa tutkimuksesta ja tutkijoiden yhteystiedot: www.tjs-opintokeskus.fi/ kulttuuri/historiatutkimus

Akavan aluevaikuttaminen uuteen aikaan Akavan aluetoiminta uudistuu ensi vuoden alussa aluevaikuttamiseksi. Tavoitteena on tehostaa Akavan vaikuttamista kaikkialla Suomessa ja edistää akavalaisille tärkeitä asioita alueellisten erityispiirteiden mukaan.

Teksti n Pekka Piispanen, johtaja

kavan hallitus hyväksyi marraskuussa ehdotuksen aluetoiminnan uudistamisesta. Muutoksia valmisteltiin koko kuluvan vuoden aikana. Akavan työvaliokunta nimesi aluevaikuttamistyöryhmän tekemään uudistuksen pohjatyötä, johon osallistui sekä liittojen että alueiden edustajia. Nykyisten aluetoimikuntien palaute oli tärkeää uudistuksen suunnittelussa. Akavan aluevaikuttaminen edistää Akavan keskeisten tavoitteiden toteuttamista eri toimintalohkoilla, kuten koulutukseen, elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä työelämän laatuun liittyvissä kysymyksissä. Aluetoimijat varmistavat, että korkeasti koulutetuille tärkeät näkökulmat pysyvät esillä alueellisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. Alueverkostojen johdossa aluejohtoryhmät Alueverkostot toteuttavat jatkossa Akavan aluevaikuttamista eri puolilla maata. Alueverkosto on kevytrakenteinen, joustava toimintatapa. Sen vastuullisena toimijana on aluejohtoryhmä, jonka jäsenten vastuualueet määräytyvät sisällöllisen tehtävän mukaan. Tavoitteena on saada alueverkoston toimintaan mukaan laajasti eri alojen asiantuntemusta. Asiantuntemusta on kaikenkokoisissa Akavan jäsenliitoissa. Aluejohtoryhmään kuuluu 6–11 jäsentä, joista yksi on Akavan opiskelijoiden

edustaja. Aluejohtoryhmän toimikausi on neljä vuotta. Verkostomaiseen toimintaan kuuluu, että kullakin alueella toimii Akavan liittojen verkosto. Jokainen Akavan jäsenliitto voi nimetä edustajansa tähän neuvottelukuntamaiseen elimeen. Alueverkostot voivat muodostaa tarpeen mukaan erilaisia alaverkostoja, joiden toiminta voi sijoittua vaikkapa sosiaaliseen mediaan. Alueverkostojen toiminta käynnistyy vuoden 2013 alussa aluejohtoryhmien johdolla. Ne valitaan kuluvan vuoden lopulla ja lisäksi nimitetään edustajat Akavan liittojen verkostoihin. Akavan jäsenliitot tekevät ehdotuksensa näihin toimielimiin. Yhteistyötä tarvitaan enemmän Alueverkostot, joita on yhteensä viisitoista, muodostuvat maakuntapohjalle. Akava kannustaa alueverkostoja lisäämään keskinäistä yhteistyötään. Erityisen tärkeää on, että ne alueverkostot tekevät kiinteää yhteistyötä, jotka toimivat saman eduskuntavaalipiirin alueella. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa yhdistetään Kymen ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit. Yhteistyön toimivuutta arvioidaan kokemusten perusteella. Kun toiminta saadaan käyntiin vuoden alkupuolella, päästään toteuttamaan uuden aluevaikuttamisen tavoitteita. Näkyvä toimintamuoto ovat Akava-päivät, joita järjestetään kai-

killa alueilla. Akava-päivät yhdistävät vaikuttamisen, medianäkyvyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmat. Aluevaikuttamisen tavoitteet toteutuvat, kun alueverkostojen ja Akavan toimiston yhteistyö on kiinteää. Tähän panostetaan eri tavoin: ensi vuoden alkupuolella järjestetään koulutusta sekä huolehditaan siitä, että aluejohtoryhmillä on käytössään aluevaikuttamisohjeistus. Aluevaikuttamistyöryhmä jatkaa työskentelyään ainakin vuoden 2013 ajan. Aluevaikuttamisen tuki ja käytännön järjestelyt määritellään tarkemmin myöhemmin.

Akavan uudet alueverkostot toimivat aiemman aluejaon mukaan: Akava Uusimaa Akava Varsinais-Suomi Akava Satakunta Akava Pirkanmaa Akava Häme Akava Kaakkois-Suomi Akava Etelä-Savo Akava Pohjois-Savo Akava Pohjois-Karjala Akava Keski-Suomi Akava Etelä-Pohjanmaa Akava Pohjanmaa Akava Pohjois-Pohjanmaa Akava Kainuu Akava Lappi

Akavalainen 5 | 2012

Väitöskirja-analyysi

Eurooppalaisesta ei-liikkeestä tehokkaaksi edunvalvojaksi?

Ei kasinokapitalismille. Ei työvoiman polkumyynnille. Ei sääntelyn purkamiselle. Ei leikkauksille. Kyllä sosiaaliselle Euroopalle!

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuvitus: Juha Saari

uroopan ay-keskusjärjestöllä ETUCilla on ongelma. Sen markkinoima visio sosiaalisesta Euroopasta ei juuri saa vastakaikua työnantajissa, EU-instituutioissa tai jäsenvaltioissa. Lisäksi koko sosiaalinen Eurooppa -käsite on monelle hämärä. Kansalaisjärjestötkään eivät koe pönäkän ammattijärjestön toimintatapoja omakseen. Onko ETUC siis jäänyt yksinäiseksi ei-linjan järjestöksi? Työmarkkinaosapuoli vai yhteiskuntaliike? Yhteiskuntatieteiden tohtorin Kari Kulovaaran väitöskirja Euroopan am-

Akavalainen 5 | 2012

matillinen yhteistyöjärjestö EAY ja strategiset valinnat, identiteetit, ideologiat ja diskurssit erittelee EAY:n eli ETUCin strategisia valintoja diskurssianalyysin keinoin. Aineistoksi on valittu kokoelma puheita ja kannanottoja vuosilta 2004−2009, Lissabonin strategian hyväksymistä seuranneista vuosista finanssikriisin puhkeamiseen. Väitöskirjassaan Kulovaara pohtii, onko ETUC irrottautumassa perinteisestä työmarkkinaosapuolen roolistaan ja valitsemassa uudenlaisen, yhteiskunnalliseen liittoutumiseen perustuvan strategian muiden vaihtoehtoliikkeiden kumppanina. Kulovaaran analysoimat puhetavat auttavat hahmottamaan ETUCin toi-

mintaa ohjaavia perusoletuksia ja -asemointeja, mutta strategia tuntuu juhlavalta sanalta kuvaamaan tutkimuksen löydöksiä. Taitaa nimittäin olla niin, että Kulovaaran luettelemat globaalit ja EUtason yhteiskunnalliset ja työmarkkinapoliittiset muutokset ovat ajaneet ETUCin tilanteeseen, jossa vanha strategia ei enää toimi, eikä uutta vielä ole. Mennyt aika ei palaa Kulovaara esittelee kattavasti ay-liikkeen toimintaympäristön muutosta: globalisaatio ja koveneva kansainvälinen kilpailu, työmarkkinoiden ra-

kennemuutos, työsuhteiden pirstoutuminen sekä puoluepoliittisen vallan painopisteen siirtyminen vasemmalta oikealle. Näiden lisäksi Kulovaara mainitsee ay-liikkeen jäsenmäärän laskun, jonka voisi tulkita paitsi muutosten syyksi, myös seuraukseksi. Perinteinen ay-liike on syntynyt aikaan, jota ei enää ole. Suomalainen ayliike ei voi keskittyä vain suomalaisten asioiden hoitamiseen, koska ulkomaailmalta suljettua kokonaisuutta nimeltä Suomi ei ole. Työelämän sääntelystä yli kolme neljäsosaa tulee Euroopan unionista. Talous- ja työmarkkinakysymyksissä pieni avoin talous on täysin riippuvainen kansainvälisistä suhdanteista. Miten siis pärjätä? Joustona markkinoitua työntekijöiden aseman heikentämistä ei pidä hyväksyä. Toisaalta varma tie tuhoon on sekin, että pistetään pää pensaaseen ja leikitään, että eläisimme yhä 1960-luvulla. Ay-liikkeen luotava omat metaforat Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu toistaa yleensä tuttua kaavaa: työnantajat haluavat keventää sääntelyä ja työntekijät säilyttää sen. Neuvottelu typistyy uuvuttavaksi jankkaukseksi, jossa ammattiyhdistysliikkeen saavutukset jäävät usein torjuntavoittojen tasolle. Kulovaara ehdottaa, että ammattiyhdistysliikkeen tulisi irrottautua työnantajan luomista kielellisistä kehyksistä ja luoda tilalle omia. Kun ay-liike torjuu työnantajien esittämät metaforat joustoista ja tehostamisesta, muttei kykene esittämään vaihtoehtoja, on vaarana ei-liikkeen leima. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Sen sijaan suhtaudun varauksella Kulovaaran ajatukseen, että ETUC voisi vahvemmin irtautua sosiaalisen kumppanuuden toimintamallista eli perinteisestä työmarkkinatoimijuudesta. Kulovaara esittää ETUCille uudenlaista ”poliittista strategiaa, joka tähtäisi organisaation poliittisen vallan vahvistamiseen”. Väitöskirjan mukaan ETUC on jo nyt pyrkinyt luomaan itselleen poliittista identiteettiä uusliberalismin haastajana. Kysymys kuuluu, mikä on tämän identiteetin kautta syntyvä toimintamalli. Kun ammattiyhdistysliikkeen tärkein tehtävä on jäsenten edunvalvonta, mitä uusliberalismin vastustaminen ja sosiaalisen Euroopan utopian tavoite

tuo ETUCin jäsenistölle? Vastustus on vaatimuksena tyhjä. Jäsenten etu ja yhteinen hyvä ETUCin käyttämä kieli on retorisesti värikästä ja ideologian sävyttämää: puhutaan polkumyynnistä, vyönkiristyksestä, vääryydestä ja työntekijöiden kurittamisesta. Vastapuoli, työnantajien BusinessEurope puolestaan korostaa, kuinka sen tarjoamilla näennäisen epäpoliittisilla, rationaalisilla ja teknishenkisillä ratkaisuilla turvataan kaikkien yhteinen hyvä. Tässä asetelmassa ETUCille lankeaa usein BE:n ajaman ”järkevän yhteisen hyvän” vastustajan rooli. Kulovaaran mielestä ETUCilla olisi mahdollisuus parantaa asemiaan, jos se muuttaisi puheenparttaan kuvaamaan paremmin organisaation omia etuja ja päämääriä. Miksi tätä ei ole jo tehty? Väitän, että ETUCin heikkoudet johtuvat siitä, ettei agendaa ole. Työnantajien retoriikkaa ei voida haastaa ennen kuin on luotu kokonaiskuva siitä, mikä on ETUCin ja eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen oma strategia. Kumppanuuksia voi etsiä työmarkkinapöydistä ja niiden ulkopuolelta, mutta ensiksi pitää tietää päämäärät. Ay-liike tienhaarassa Ay-liikkeiden kollektiiviset identiteetit ovat eräänlaisia ”historiallisia perintöjä”, jotka ohjaavat organisaatioihin kuuluvien ihmisten käsitystä siitä, mitä heidän organisaationsa edustaa, minkälaista poliittista toimintaa heidän tulee harjoittaa ja minkälaiset poliittisen toiminnan muodot ovat organisaatioille ylipäätään mahdollisia (Kulovaara, s. 207).

Perinteinen ay-liike on syntynyt aikaan, jota ei enää ole.

Isolla osalla ay-liikkeestä on raskas historiallinen perintö kannettavanaan. Korkeasti koulutettujen ay-liike on puolestaan ilmiönä nuori. Korkeasti koulutetuille liiton jäsenyys merkitsee edunvalvontaa: jäsenet ostavat liitolta edunvalvontapalvelut ja kylkiäisenä usein työttömyysturvan. Harva jäsen haluaa kaupan päälle yhteiskunnallista ideologiaa tai puolueen jäsenkirjaa. Osassa ay-liikettä puolestaan pohditaan yhä, ovatko ammattiliitot palveluorganisaatioita vai yhteiskunnallisia kansanliikkeitä. Usein toiminnassa näkyy jälkiä molemmista. Ikävä kyllä 2000-luvun rivijäsenen on vaikea ilman taustatietämystä ymmärtää kansanliikkeen historiasta kumpuavia toimintatapoja. Oma näkemykseni on, että ammattiliittojen tulisi päivittää toimintaansa ja ainakin osin luopua kansanliikeroolistaan. Sen sijaan työmarkkinaosaamiseen, neuvottelujärjestelmän kehittämiseen ja työelämän asiantuntemukseen tarvittaisiin aiempaa enemmän panostuksia. Ammattiliittojen tehtävä on jäsenten edunvalvonta ja työmarkkinaosapuolena toimiminen. Poliittisten ideologioiden välissä venkoilu ja trendikkäiksi koettujen toimintatapojen harjoittelu hämärtää perimmäistä tavoitetta. Kohti parempaa tulevaisuutta ETUCin toimintakyky on suomalaisten ammattiliittojen jäsenille ratkaisevan tärkeä. Puutteistaan huolimatta järjestö on ainoa työntekijöiden Eurooppa-tason etujärjestö. Kattavan Euroopan laajuisen verkoston ja osaavien kansallisten jäsenjärjestöjen työntekijöiden voimin ETUCilla on kaikki edellytykset kasvaa vahvaksi EU-tason työmarkkinavaikuttajaksi. Uuteen nousuun tarvitaan Kulovaaran diskursseista jäljittämä strategia, joka järjestöltä tällä hetkellä tuntuu puuttuvan. ETUCin seuraavaan kongressiin on lähes kolme vuotta aikaa. Jäsenjärjestöissä kannattaisi jo pohtia, mihin suuntaan ETUCia pitäisi muuttuvassa Euroopan unionissa rakentaa. Yksi avainkysymyksistä on johdon henkilövalinnat. Niin kauan kun valinnat tehdään monimutkaisten edustavuuskriteereiden eikä pätevyyden mukaan, ETUCin tiikerinloikka nykyaikaan antaa odottaa itseään. Akavalainen 5 | 2012

Pohjolan palkansaajat tiivistävät yhteistyötä Sture Fjäder toimii PAY:n puheenjohtajana vuonna 2013.

Teksti: Ritva Siikamäki n Kuva: Ida Pimenoff

– Kriisiaikoina pohjoismaisen yhteistyön merkitys korostuu. Olemme tehneet kestävää talouspolitiikkaa, panostaneet osaamiseen ja hyvinvointiin. Pohjoismaat voivat toimia mallina Euroopalle ja muulle maailmalle, sanoo Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Hän toimii Pohjolan ammatillisen yhteisjärjestön PAY:n hallituksen puheenjohtajana vuonna 2013. Pohjolan palkansaajajohtajat haluavat tiivistää yhteistyötään ja tarjota päättäjille ratkaisuja työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi nykyistä aktiivisemmin. Ay-liike valmistelee esimerkiksi omat esityksensä Pohjoismaiden ministerineuvoston ensi kevään työllisyyshuippukokoukseen.

Perustiedot PAY:stä n Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestö PAY (Nordens fackliga samorganisation NFS) on Pohjolan ammattiliittojen keskusjärjestöjen yhteistyöelin. n Tehtävänä on edistää pohjoismaista yhteistyötä ja työmarkkinamallia sekä toimia jäsenjärjestöjen yhteistyöfoorumina. n PAY on puoluepoliittisesti sitoutumaton organisaatio. Siihen kuuluu 16 palkansaajakeskusjärjestöä, jotka edustavat lähes yhdeksää miljoonaa palkansaajaa. n Suomen palkansaajakeskusjärjestöt Akava, SAK ja STTK kuuluvat PAY:hyn.

Akavalainen 5 | 2012

Pohjoismaista yhteistyötä tiivistetään PAY haluaa lähettää hallituksille vahvan viestin siitä, että työmarkkinaosapuolet on pidettävä tiiviisti mukana työllisyydestä ja työmarkkinoista keskusteltaessa. Työmarkkinaosapuolia ei ole tavattu kutsua pohjoismaisiin ministerikokouksiin. PAY on nyt vaikuttanut tiiviisti osallistumisen puolesta, ja ainakin PAY:n pääsihteeri ja puheenjohtaja ovat mukana huippukokouksessa. – Pohjoismainen yhteistyö ei ole vain viranomaisten projekti, vaan kansalaisyhteiskunnalla ja ay-liikkeellä on siinä tärkeä merkitys. Yhdessä tekemistä esimerkiksi työmarkkina-asioissa pitää vahvistaa, Fjäder linjaa. Akava panostaa puheenjohtajakaudellaan pohjoismaisen kolmikantayhteistyön kehittämiseen, kilpailukykyyn, työllisyyteen ja osaamiseen. Työmarkkinoiden sopimuspohjaa halutaan vahvistaa PAY:n pääsihteerin Loa Brynjulfsdottirin mukaan laaja sopimuspohja on pohjoismaisen työmarkkinamallin tär-

keä ja poikkeuksellinen piirre. Pohjoismaille on yhteistä, että työmarkkinat eivät rakennu vain lainsäädännön pohjalta. Maiden välillä on toki eroja. Brynjulfsdottirin mielestä kansalaisjärjestöjen pohjoismaista yhteistyötä on vahvistettava, jotta se saadaan todella nivottua osaksi kansalaistoimintaa. PAY keskittyy ensi vuonna aiempaa vahvemmin pohjoismaiseen edunvalvontaan ja se on ottanut vahvan otteen Pohjoismaiden ministerineuvostoon vaikuttamisessa. Toiminnan kolme tärkeintä painotusta ovat pohjoismainen työehtosopimusmalli, liikkuvuus ja kestävä työelämä. Työmarkkinoille lisää liikkuvuutta ja kestävyyttä Minimipalkat ja sosiaalisten oikeuksien polkeminen ovat viime vuosina olleet eurooppalaisten työmarkkinoiden kuumia kysymyksiä. Pohjoismaat ovat puolustaneet työehtosopimuksiin perustuvaa mallia, johon ei istu lakisääteisen minimipalkan ajatus. Työvoiman liikkuvuus on ollut vilkasta Pohjoismaiden välillä jo pitkään, mutta työmarkkinoiden niin sanotut rajaesteet, kuten erilaiset sosiaaliturvakysymykset, tekevät sen hankalaksi. PAY haluaa poistaa rajaesteitä liikkuvuuden edistämiseksi. PAY:n tavoitteena on edistää yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävää työelämää, jossa ympäristönäkökulmat ovat kunniassa. PAY:n pääsihteerin Brynjulfsdottirin mielestä työehtosopimuksia on kehitettävä vihreämmäksi eli ympäristöasiat on sisällytettävä niihin.

Kirja-arvio

Euromyrskyn silmässä Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Otava

omissaari Olli Rehnin vene ei ole päässyt viime vuosina nauttimaan tasaisesta myötätuulesta. On pikemminkin vallinnut jatkuva myrsky, joka on tärisyttänyt euron kurssia sekä Euroopan unionin talous- ja rahaliiton perusteita. Näitä asioita Rehn käsittelee uusimmassa teoksessaan Myrskyn silmässä. Yksi kirjan pääviesteistä on, että eurosta on ollut hyötyä kilpailukyvystään huolehtineille maille, kuten Suomelle. Suomen talouskunnosta hän kiittää osaksi ay-liikkeen uudistuksia. Muille maille euro on ollut kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi Etelä-Eurooppa on voinut euron suojissa päästää itsensä rapakuntoon. Välttämättömien korjausten aika on tullut, joten ryske etelässä on kovaa ja heiluttaa koko EU-venettä. Rehnillä on korjauksiin kolme reseptiä: 1) velkaantuneet julkiset taloudet on laitettava kuntoon ja kilpailukyky saatava takaisin, 2) talous- ja rahaliiton ”valuviat” on korjattava ja 3) EU-maiden on yhdistettävä äänensä globalisoituvassa maailmantaloudessa. Valuvikojen korjaukset eivät Rehnin mukaan tee EU:sta liittovaltiota. Hän lisää, että taloussääntöjen vahva valvonta ja laajempi yhteistyö ovat etenkin asiansa hyvin hoitaneiden maiden eduksi. Entä mitä Rehn kirjoittaa EU:n talouspolitiikasta, joka sisältää myös neuvottelut palkankorotuksista? Hänen mukaansa palkkojen nousun on seurattava tuottavuuden kehitystä. Hän antaa sapiskaa esimerkiksi Kreikalle, jossa yksikkötyökustannukset nousivat reippaasti yli EU:n keskiarvon. Toisaalta hän tuo esille Saksan alhaiset palkankorotukset ja kuinka palkkoja olisi varaa nostaa lisää. Ekonomisteille kyytiä Rehn antaa kyytiä ekonomistikunnalle, joka ei muun muassa kyennyt ennustamaan Suomen talouden romahdusta 1990-luvun alussa tai euroalueen nykykriisiä. Rehnin miebalisaatio ja väistämätön tarve luoda vihreä, maapallon nylestä niiden, jotka hakevat vaihtoehtoa epäonnistuneille ekokyvarojen mukainen talous eivät saa jäädä myrskyn keskellä nomistiennustuksille, kannattaa kääntyä taloushistorian ja unohduksiin. psykologian oppien puoleen. Myös Teos on hyvin kirjoitettu ja avaa sokeasti markkinavoimien ”korjaaviin maallikoidenkin silmiä siitä, mistä käsiin” uskovat saavat Rehniltä läksyEU:n talouskriisissä on kyse. Keskittystä. Tosin hän sälyttää luottoluokityminen pääasiassa yhteen aiheeseen tuslaitoksille turhan raskaan syntitaa- Ryske etelässä on kovaa ja on tuonut kirjaan vahvemman selkan, kun taas EU-maiden poliitikot kärankamaisen yhtenäisyyden kuin heiluttaa koko EU-venettä. hänen edellisessä kirjassaan Suomen hän päästää liian helpolla. Rehn olisi voinut kirjassaan esieurooppalainen valinta ei ole suhdannetellä lisää perusteita julkisen talouden politiikkaa (2006). Myrskyn silmässä säästölinjalle, jota vastustavat haluakirjan kaltainen avaava aikalaishistoria vat palauttaa uskon talouteen invesantaa perustiedot ja taustat eikä juutu toinneilla. Esimeriksi Euroopan palkansaajien keskusjärjestö yksityiskohtiin – kuten Suomen julkisessa keskustelussa on ETUC edustaa jälkimmäistä linjaa – tosin kertomatta mistä viime aikoina käynyt. rahat saataisiin. Rehn korostaa, että euromyrskyssäkin EU ja Eurooppa Olli Rehn, Myrskyn silmässä – Eurokriisistä eteenpäin, on nähtävä osana koko maailmaa. Hän muistuttaa, että glon. 190 sivua, Otava. Akavalainen 5 | 2012

Neljännesvuosisata työelämän kehittämistä Akavan asiantuntija, työelämätutkija Ulla Aitta jää vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Eija Hiltunen

yöelämä on muuttunut paljon 25 vuodessa. Vai onko? Kysymys käy mielessä, kun Akavan asiantuntija Ulla Aitta kertoo ensimmäisestä työtehtävästään Akavassa vuonna 1987. – Tulin Akavaan tekemään selvitystä korkeasti koulutettujen naisten ja miesten tasa-arvotilanteesta. Siihen saakka oli oletettu, että naisten korkea koulutus takaisi heille tasavertaisen aseman työelämässä. Akavan edustajakokous halusi selvittää, oliko todella näin, Aitta muistelee. Selvitys paljasti, että käsitys ei pitänyt paikkaansa. Naisten ja miesten tasa-arvo on ollut tiiviisti mukana akavalaisessa keskustelussa siitä lähtien – vain painopisteet ovat muuttuneet. – Naisten oikeudet olivat pitkään lähtökohtana, kun puhuttiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. 90-luvulla ryhdyttiin tarkastelemaan miesten asemaa ja sitä, miten he voisivat osallistua paremmin lasten hoitoon. Vasta viime vuosina työelämää on alettu katsoa myös lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien näkökulmasta, Aitta kuvailee. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut Aitan yksi keskeisimmistä tutkimuskohteista Akavavuosien aikana. Yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset ovat määrittäneet, mitkä asiat ja keinot ovat painottuneet milloinkin. – Kun naiset alkoivat 1960- ja 70luvulla siirtyä laajalla rintamalla työelämään, ykköskysymykseksi nousi päivähoitopaikkojen riittävyys. Miesten asemaa pohdittaessa esiin nousivat työaikakysymykset, erityisesti korkeasti koulutettujen pitkät työajat. 1980luvun lopulla luotiin työaikapankki, jolla saatiin joustoa työn ja perheen yhteensovittamiseen. 2000-luvulla peräänkuulutetaan perheystävällisiä työpaikkoja.

Akavalainen 5 | 2012

– Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut miehet käyttävät isyys- ja vanhempainvapaaoikeuksiaan aktiivisemmin kuin muut miehet. Korkeasti koulutetut naiset käyttävät puolestaan vähemmän kotihoidontukea eli he siirtyvät perhevapailta takaisin työelämään nopeammin kuin muut.

Perheiden työnjaossa edelleen petrattavaa Aitan mielestä on tärkeää, että sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavat yhteiskunnalliset instituutiot eli koulutus, työelämä ja perheen sisäinen työnjako kehittyvät samassa tahdissa. – Naiset ovat nykyisin koulutetumpia kuin miehet. Lisäksi työelämä on kehittynyt niin, että korkeasti koulutetuilla naisilla on hyvät mahdollisuudet edetä vaativiin asiantuntija- ja johtotehtäviin. Sen sijaan tasa-arvo perhevapaaoikeuksien käytössä ei ole edennyt toivotulla tavalla. Aitta on iloinen, että yhä useampi mies pitää oikeutenaan ja velvollisuutenaan osallistua perheen arkeen ja lasten hoitoon.

Siihen saakka oli oletettu, että naisten korkea koulutus takaisi heille tasavertaisen aseman työelämässä.

Asiantuntijuuden johtaminen kilpailukyvyn edellytys Toinen Aitan keskeisistä tutkimuskohteista on ollut asiantuntijatyön kehittyminen sekä asiantuntijatyön vaatimukset työntekijöille ja johtamiselle. – Talouden ja elinkeinorakenteen muutokset ovat johtaneet asiantuntijatyön lisääntymiseen. Työolosuhteita, työelämän lainsäädäntöä ja sopimuksia tulee edelleenkin kehittää asiantuntijatyön lähtökohdista. Johtaminen ja esimiestyö ovat Aitan mukaan ratkaisevan tärkeitä asiantuntijatyössä. Parhaita tuloksia syntyy vain, jos työntekijä on aidosti motivoitunut ja innostunut työstään. – Onneksi nyt on maan hallitusohjelmaa myöten ymmärretty, että suomalaista esimiestyötä ja johtamista on uudistettava vastaamaan ajan vaatimuksia. Aitan mielestä työpaikkojen innovointi- ja uudistumiskyvyn kehittäminen on Suomen tärkeimpiä menestystekijöitä. – Kilpailukykymme on kiinni siitä, että sekä yksityisillä että julkisilla työpaikoilla uudistetaan tuotteita, palveluita ja näiden tuottamistapoja. Tämä ei onnistu, jos työyhteisöjä johdetaan perinteisen autoritäärisesti tai jos arki vedetään äärimmäisen tiukalle. Luovasta työstä Ulla Aitta ei aio luopua eläkepäivilläkään. Suunnitelmissa on metsänraivauksen ja klapien tekemisen lisäksi muun muassa kirjoituskammarin rakentaminen Kirkkonummella sijaitsevaan mökkiin.

Julkinen sektori haluaa houkutella nuoria Teksti: Elina Havu, opiskelija-asiamies n Kuva: Jaana Parkkola

Suomen parhaana kesätyönantajana palkittu Sisä-Suomen maistraatti arvostaa nuorten osaamista.

isä-Suomen maistraatin Jyväskylän yksikkö on valittu vuoden 2012 Suomen parhaaksi kesätyönantajaksi. Voittajan valitsi Akavan opiskelijoiden raati, jonka puheenjohtajana toimi työministeri Lauri Ihalainen. Raati painotti valinnassaan esimiestyön laatua. Raadin mielestä SisäSuomen maistraatti erottui edukseen erityisesti siinä, että se on järjestelmällisesti kehittänyt toimintaansa työnantajana ja vahvistanut sukupolvien välistä yhteistyötä työpaikalla. – Työnantajien kannattaa hyödyntää eri-ikäisten vuorovaikutusta ja varmistaa osaamisen ja kokemuksen siirtyminen uusille sukupolville. SisäSuomen maistraatissa on oivallettu, että julkinen sektori voi kilpailla osaajista ja tulevaisuuden työntekijöistä nimenomaan olemalla hyvä työnantaja, Ihalainen korostaa. Palkinnon vastaanottanut SisäSuomen maistraatin päällikkö Auli Peltoniemi on huomionosoituksesta erittäin iloinen. – Tavoitteenamme on näyttää nuorille, miten mielekästä ja palkitsevaa työskentely valtion paikallishallinnossa voi parhaimmillaan olla, Peltoniemi kertoo. Peltoniemi myöntää, että maistraatti ei pysty kilpailemaan palkoilla yksityisen sektorin kanssa. Tämän vuoksi maistraatissa on panostettu työnantajana toimimiseen. Tavoitteena on tarjota nuorille työntekijöille kokonaisnäkemys maistraatin toiminnasta. Esimerkiksi perehdytysprosessit on koettu puolin ja toisin toimiviksi. – Toiveemme on, että harjoittelijamme hakeutuisivat jatkossakin töihin maistraattiin tai muualle valtionhallintoon.

Auli Peltoniemen mielestä harjoittelijoiden innostunut asenne tarttuu. Markus Kumaran mukaan innostus on seurausta mahtavista työkavereista.

Sukupolvien välinen yhteistyö on rikkaus Työelämästä on eläkkeelle siirtyvien mukana vaarassa kadota suuri määrä tietoa ja asiantuntemusta. Organisaatioiden on tärkeää siirtää hiljaista tietoa uudelle työntekijäsukupolvelle. Raati piti tärkeänä, että Sisä-Suomen maistraatti haluaa hyödyntää kaikenikäisten osaamista. – Työntekijöidemme keski-ikä on yli 50 vuotta, joten kesätyöntekijöiden perehdyttäminen on ollut antoisaa myös iäkkäämmille vakityöntekijöille. Sukupolvien välinen yhteistyö on meille erittäin tärkeää, Peltoniemi kuvailee maistraatin toimintatapoja. Peltoniemi ei epäröi kehua heidän palkkaamiaan korkeakouluopiskelijoita. – Harjoittelijat kannustavat omalla esimerkillään meitä hyödyntämään kielitaitoamme ja kehittymään tietojärjestelmien käytössä. Erityisesti heidän innostunut asenteensa työhön, asiakkaisiin ja työtovereihin tarttuu koko työyhteisöön. Huomaamme itsekin, miten mielekästä työtä teemme.

Maistraatin vastaanotto teki lähtemättömän vaikutuksen Oikeustieteen opiskelija Markus Kumara työskenteli Jyväskylän maistraatissa viime kesänä. Kumaran mukaan ensimmäisen työpäivän vastaanotto oli todella myönteinen ja iloinen. Työtoverit neuvoivat häntä mielellään ja avustivat kaikissa työtehtävissä. – En ole koskaan aiemmin kokenut tunnetta, että työpäivät loppuisivat liian lyhyeen tai viikonlopun tulo hieman harmittaisi. Tunne on pitkälti seurausta sekä mahtavista työkavereista että haastavista ja opettavaisista työtehtävistä, Kumara kertoo. Kumara suosittelee maistraattia työpaikkana. Hän uskoo, että voisi tulevaisuudessakin työskennellä valtionhallinnossa. – Olen erittäin tyytyväinen mahdollisuuteeni työskennellä Sisä-Suomen maistraatissa. Kokemus muutti käsitykseni valtion virastoista täydellisesti ja olen innostunut hakemaan valtiolle töihin tulevaisuudessakin, Kumara hymyilee.

Akavalainen 5 | 2012

Ammattiyhdistysliikkeen katsottava tulevaisuuteen Akavan opiskelijat haluavat tuoda järjestäytymisen hyvät puolet esiin.

Teksti n Elina Havu, opiskelija-asiamies

ärjestäytymisen tulevaisuus puhutti Akavan opiskelijoiden järjestämässä paneelissa marraskuussa. Mukana olleiden asiantuntijoiden mukaan ammattiyhdistysliike ei ole kriisissä, vaan järjestäytymisellä ja ammattiyhdistysliikkeellä on Suomessa yhä tärkeä merkitys. Akavan, SAK:n ja STTK:n viime keväänä teettämän Työmarkkinapoliittinen mielipideilmasto -tutkimuksen mukaan 92 prosenttia suomalaisista kokee ammatillisen järjestäytymisen vähintäänkin melko tarpeellisena. Kuitenkin 18–25-vuotiaista vastaajista vain 24 prosenttia koki, että järjestäytyminen on erittäin tarpeellista. Kokevatko siis nuoret järjestäytymistä enää niin tärkeäksi kuin edeltäneet sukupolvet? STTK:n järjestöpäällikön Juska Kiviojan mukaan järjestäytymisen perusteet ovat muuttuneet. Ihmiset ovat jäsenyyttä harkitessaan siirtyneet liittoon kuuluu liittyä -ajattelusta muihin painotuksiin. Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Anu Sajavaara korosti, että nuorten asenteet ovat muuttuneet. Tämän seurauksena sukupolvien välille on vaikeaa rakentaa siltoja tai saada aikaan keskustelua. Asiantuntijat ovat huolissaan myös siitä, että julkisuudessa näkyvät työmarkkinakeskusjärjestöjen väliset riidat, mutta eivät ne yhteiset onnistumiset. Palvelualojen ammattiliitto PAM:n järjestöasiantuntijan Aki Rouhiaisen

Akavalainen 5 | 2012

Järjestäytyminen kaipaa vahvempaa brändäämistä.

mielestä kaikessa toiminnassa pitäisi tuoda esille yhä enemmän sitä, missä kaikessa ay-liike on ollut mukana ja mitä kaikkea vuosien varrella on saatu aikaan. STTK:n Kivioja lisäsi, että vaikka olemme hyvin ylpeitä historiastamme, nuorille pitää pystyä antamaan vastauksia siitä, miten pärjätään tulevaisuudessa. Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Ted Apter myönsi, että ay-liike kaipaa uudistamista. Hänen mukaansa nuoret toivovat avointa päätöksentekokulttuuria, kun esimerkiksi neuvottelutoimintaa on perinteisesti harjoitettu pienessä piirissä. Apter kaipasi positiivisempaa kuvaa ay-toiminnasta, jotta mukaan saataisiin uusia toimijoita. Nuorille on puhuttava heitä kiinnostavista asioista Akavan opiskelijoiden näkemyksen mukaan järjestäytyminen kaipaa vahvempaa brändäämistä. Houkuttele-

vuutta edistäisi esimerkiksi raikkaampi viestinnällinen ilme ja näkyvämpi edunvalvonta. Opiskelijoiden mielestä Akava voisi keskusjärjestönä tuoda enemmän esiin yhteistä akavalaista identiteettiä. Akavan opiskelijoiden teettämän jäsentutkimuksen mukaan ay-liikkeen merkitys jää akavalaisille korkeakouluopiskelijoille etäiseksi. 19 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, mitä ay-liikkeen merkitykselle tulevaisuudessa tapahtuu. Kysyttäessä, ajaako Akava nuorten etua, peräti 45 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen. Akavan opiskelijoiden mielestä Akavan tulisikin edunvalvonnassaan ja viestinnässään tuoda enemmän esille asioita, jotka koskettavat korkeakouluopiskelijoita ja vastavalmistuneita. Nuoret toimijat kaipasivat Akavalta entistä enemmän räväkkyyttä. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin tulisi ottaa nykyistä vahvemmin kantaa. Esimerkiksi niin kutsuttuun hyvä veli -järjestelmään ja ay-liikkeen toiminnan epäkohtiin puuttuminen nähtiin hyvänä asiana. Akavan opiskelijat nostivat akavalaisen yhteisön markkinavalteiksi tasaarvon, poliittisen puolueettomuuden ja kyvyn uudistua nopeasti. Opiskelijat kannustavat akavalaisia toimijoita etsimään entistä rohkeammin järjestäytymisen ja akavalaisuuden hyviä puolia sekä tuomaan niitä vahvemmin esiin nuorille.

Parempi työelämä uudelle sukupolvelle Akavan opiskelijoiden uusi strategia lanseeraa työelämäyleissivistys-termin.

Teksti: Elina Havu, opiskelija-asiamies n Kuvitus: Samuli Siirala

kavan opiskelijoiden valtuuskunta on hyväksynyt Akavan opiskelijatoiminnan historian ensimmäisen strategian. Akavan opiskelijat haluaa olla entistä vahvempi toimija yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja Akavan sisäisessä päätöksenteossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että akavalaisen opiskelijatoiminnan resurssit kohdennetaan erityisesti edunvalvontaan. – Akavan opiskelijoilla on paljon osaamispotentiaalia, jota ei ole vielä osattu hyödyntää riittävän hyvin. Haluamme nyt priorisoida vaikuttamiskohteita, painottaa työelämäasioita ja käyttää aiempaa tehokkaammin tutkittua tietoa vaikuttamistyön pohjana, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Ted Apter kuvailee uutta strategiaa. Opiskelijoiden ääni kuuluviin Akavan opiskelijoiden mielestä on erittäin tärkeää, että nuorten ääni kuuluu päätöksenteossa. Tämän päivän ratkaisuilla rakennetaan tulevaisuuden työelämää, joten nuoria on kuunneltava entistä paremmin. Opiskelijoiden edunvalvonnassa halutaan jatkossa painottaa aiempaa enemmän työelämään liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi nuorten työntekijöiden ja vastavalmistuneiden hyvinvointi on Akavan opiskelijoille tärkeä kysymys. Apterin mukaan Akavan opiskelijat tulevat ottamaan aikaisempaa enemmän ja rohkeammin kantaa esimerkiksi sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.

– Keräämme laajasti kenttämme toimijoiden näkemyksiä ja kokoamme yhteisen vahvan viestin siitä, miten uudelle sukupolvelle luodaan parempaa työelämää. Haluamme tuoda tulevien sukupolvien tarpeet ja mielipiteet työuria koskevan päätöksenteon ytimeen. Työelämäyleissivistys on enemmän kuin työelämä tietoutta Akavan opiskelijat lanseeraa strategian myötä työelämäyleissivistys-termin. Työelämäsivistystä halutaan rakentaa yhteisesti opiskelijoiden, oppilaitosten, työnantajien ja työntekijöiden kesken. Ted Apterin mukaan on kaikkien etu, että työelämän pelisäännöt opitaan jo opintojen aikana. – Tämän vuoksi työelämätietoutta on opetettava selvästi enemmän kaikissa koulutusasteissa. Tiedon lisäksi opiskelijoilla on oltava paremmat valmiudet toimia opitun tiedon varassa. Tämä onnistuu esimerkiksi laadukkaan harjoittelun sekä opintojen ja työelämän paremman yhteensovittamisen myötä, Apter huomauttaa. Lisätietoa Akavan opiskelijoiden strategiasta vuosille 2013–2016: www.akava.fi/opiskelijat/strategia

Akavalainen 5 | 2012

Kuntavaalit esillä Akava-päivillä Syksyn Akava-päiväkierroksella tavattiin akavalaisia ympäri Suomen.

Akava-päivien teemana oli tänä syksynä kuntavaalit. Akava järjesti syyskuun ja lokakuun aikana neljä paneelikeskustelua Oulussa, Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Tilaisuuksissa paikalliset poliitikot esittävät näkemyksiään ajankohtaisista kunta-aiheista. Kiivasta keskustelua saatiin kuulla muun muassa kuntarajoista sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta. Lisäksi kullakin paikkakunnalla puhututtivat paikalliset kuumat perunat. Jäsenillä oli tilaisuuksissa mahdollisuus tavata ja jututtaa myös Akavan johtoa. Tilaisuuksien päätteeksi annettiin esiintymisvuoro paikallisille musiikintaitajille.

Ritva Siikamäki

Teksti n Jaana Parkkola

Jaana Parkkola

Helsingin Akava-päivän paneelissa metropolialueen kehittämisestä kiistelivät Tuula Peltonen (sd., kuvassa vasemmalla), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Tuomo Puumala (kesk.), Mikaela Nylander (r.) ja Lasse Männistö (kok.).

Ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijoiden yhtye Laulava Norsu hurmasi yleisön Tampereella.

Oulun Akava-päivä huipentui Teekkarikuoro Teekun esitykseen. Laulujen sanoista pystyi tulkitsemaan teekkareiden näkemyksiä vallitsevaan maailman tilanteeseen.

Jaana Parkkola

Jyrki Koskinen

Keskustelu kävi välillä kiivaana, mutta huumoriakin löytyi. Tässä mallia näyttävät Risto Kalliorinne (vas.) ja Tytti Tuppurainen (sd.), jotka olivat mukana Oulun paneelissa.

Kuopion vaalipaneeli pidettiin Technopoliksen tiloissa. Keskustelun pääteemana oli sosiaali- ja terveyspalvelut. Kiistaa herätti se, voidaanko palvelujen saatavuutta ratkaista kuntarakenteen uudistamisella.

Akavalainen 5 | 2012

Nimiä

Markku Ojala

Akavan Erityisalat valitsi puheenjohtajakseen valtiotieteen maisterin Risto Tolosen kaudelle 2013–2014. Tolonen on tällä hetkellä Akavan Erityisalojen hallituksen varapuheenjohtaja ja liiton suurimman jäsenyhdistyksen, Specia – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry: n puheenjohtaja. Hän työskentelee toiminnanjohtajana Kaarinan Nuoret Pajamestarit ry:ssä. n

Merja Laaksamo

Kirkon akateemiset AKIn uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala. Kaksivuotinen pesti alkoi heti valinnan jälkeen. Nivala valittiin vuosi sitten Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän toimi AKIn valtuuston ja hallituksen jäsenenä vuosina 2010– 2011 ja luottamusmiehenä vuosina 2007–2010. n

Kauppatieteiden maisteri Anne Kaitainen aloitti elokuun alussa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn neuvottelijana. Kaitaisen päävastuualueina ovat kirkon sektorin ja Työterveyslaitoksen sopimus- ja neuvottelutoiminta. Kaitainen siirtyi JUKOon Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:stä. n

Ylemmät Toimihenkilöt YTN on valinnut vuoden yritysyhdistykseksi Metson Ylemmät Toimihenkilöt MYTin. Yhdistyksellä on tällä hetkellä noin 1 150 jäsentä ja toimintaa neljällä paikkakunnalla: Jyväskylässä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa. MYT on toiminut pitkäjänteisesti jäsentensä hyväksi ja huolehtii jäsenistöstään esimerkiksi palkkatutkimuksilla ja hyvällä tiedottamisella. MYT on aktiivisesti mukana yrityksen arkipäivässä ja ottaa tarvittaessa myös näkyvämmän roolin, jos esimerkiksi työehtosopimusneuvottelut sitä vaativat. Yhdistys toimii kiinteässä yhteistyössä yrityksen luottamusmiesten kanssa ja vaikuttaa oman yrityksensä lisäksi koko YTN-kentässä. Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n piiriin kuuluu yli 150 000 teollisuusja palvelualoilla työskentelevää jäsentä. YTN-yhteisössä on 117 yritysyhdistystä. n

Omat eläketietosi aina ajan tasalla Omat eläketietosi -palvelussa tarkistat kätevästi omat eläkkeeseen vaikuttavat työsuhde- ja ansiotietosi sekä tarvittaessa täydennät tietoja helposti. Voit myös katsoa arvion omasta eläkkeestäsi eri ikävaihtoehdoissa. Kunta-alalla, valtiolla, kirkossa tai Kelassa työskentelevä: Palvelu on käytettävissäsi, kun olet saanut Kevan lähettämän työeläkeotteen.

Omat eläketietosi aina ajan tasalla www.keva.fi/elaketietosi Laura Oja

Aki Reinimäki

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut valitsi puheenjohtajakseen valtiotieteiden maisterin Mikko Eskolan kaudelle 2013–2014. Eskola on ollut liiton hallituksessa aiemmin vuosina 2007–2010. Pääkaupunkiseudun yhteiskuntatieteilijöiden yhdistyksen Pääsyn toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2003. Eskola työskentelee valtioneuvoston kansliassa tietoasiantuntijana. n

Metson Ylemmät Toimihenkilöt on vuoden yritysyhdistys

Akavalainen 5 | 2012

Tutkittua Suomessa enemmän naisjohtajia kuin kiintiö-Norjassa

Ikääntyneet käyvät entistä enemmän töissä

Keskuskauppakamarin tekemän selvityksen mukaan naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut viime vuoden aikana 18 prosentista 22 prosenttiin. Isoissa pörssiyhtiöissä Suomella on ”EU:n ennätys” eli 28 prosenttia hallitusjäsenistä on naisia. Keskuskauppakamarin mukaan tarkastelussa on hyvä ottaa huomioon nimitysvaliokuntien kokoonpano. Tällä hetkellä 53 yhtiöllä on yhtiön hallituksen valitseva nimitysvaliokunta. Vain 18 yhtiöllä on nimitysvaliokunnassa naisia. Liiketoimintoja johtavien naisten lukumäärä on myös kasvanut viime vuodesta. Myönteisestä kehityksestä huolimatta naisjohtajien määrät ovat vaatimattomia, naistoimitusjohtajista puhumattakaan. Tällä hetkellä vain yhden suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajana on nainen. Lisäksi selvitys osoittaa, että yaltionyhtiöiden johtoryhmissä on naisia vähemmän kuin muissa pörssiyhtiöissä. n

Ikääntyneiden eli 55–64-vuotiaiden työllisyys on kasvanut vakaasti 1990-luvun lopulta lähtien, selviää työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemasta analyysistä. Ikääntyneet ovat työllistyneet varsinkin terveydenhuoltoon, sosiaalialalle ja palvelutyöhön. Ikääntyneet työttömät naiset työllistyvät selvästi miehiä useammin. 55–59-vuotiaiden työllisyysaste on ylittänyt yleisen, kaikkia työikäisiä koskevan työllisyysasteen. Heidän työllisyysasteensa on 73 prosenttia, kun kaikilla työikäisillä se on 69 prosenttia. 60–64-vuotiaiden työllisyys on parantunut eri ikäryhmistä nopeimmin. Alhaisen lähtötason vuoksi heidän työllisyysasteensa on kuitenkin edelleen matala, 42 prosenttia. Myönteisestä kehityksestä huolimatta ikääntyneiden työttömyys on suurempaa kuin muiden ikäluokkien. Työvoimapoliittisiin aktiivitoimiin, kuten koulutukseen, osallistuminen on lisääntynyt, mutta on vähäisempää kuin nuoremmilla työttömillä. Ikääntyneiden erikoisetuuksia eli työttömyysturvan lisäpäiväoikeutta ja työttömyyseläkettä pidetään usein syinä ikäluokan korkeaan työttömyyteen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään erityisetuuksien vaikutuksesta vaan siitä, että ikääntyneiden työmarkkinatilanne on edelleen vaikea. Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys alkavat esimerkiksi kasvaa jo 56. ikävuoden jälkeen, vaikka etuuksille pääsy ei ole vielä silloin mahdollista. n

Korkeasti koulutetut naiset eivät huomaa palkkaeroja Svenska handelshögskolanin tutkijan Violetta Khorevanin väitöstutkimuksen mukaan työntekijät ovat tietoisia suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoon liittyvistä haasteista, mutta eivät usein huomaa, että sama ongelma vallitsee myös työpaikalla. Mitä korkeampi työntekijän asema on, sitä todennäköisemmin hän ei havaitse sukupuolten epätasa-arvoa. Tutkimuksen tuloksista käy lisäksi ilmi, että naispuoliset työntekijät eivät usein huomaa tuloeroja, vaan pysyvät omistautuneina organisaatiolleen. n

Meiltä saat tutkitusti parasta palvelua! Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät vakuutusasiakkaat.

Asiakkaidemme mielestä meillä asioiminen on vaivatonta ja nopeaa. Vaalimme asiakassuhteitamme ja palkitsemme pitkäaikaisia asiakkaita alennuksilla. Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat. (EPSI Rating Asiakastyytyväisyystutkimus 2011, 2012)

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyötä erityisesti ammattiliittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

1 3

Nytt från Akava

Ordföranden

Lagstiftning behövs för att ingripa i arbetsplatsvåld Arbetsplatsvåld är ett problem även för Akavas medlemmar, särskilt inom social- och hälsovårdssektorn samt undervisningssektorn. Inom dessa sektorer arbetar drygt 160 000 Akavamedlemmar. Enligt Läkarförbundets forskare Piitu Parmanne har var femte läkare upplevt fysiskt våld eller aggressiva hot. Marjo Varsa, specialsakkunnig vid Talentia, säger att tre procent av socialarbetarna ofta upplever fysiskt våld. Arbetslivsombudsman Riina Länsikallio vid Undervisningssektorns fackorganisation OAJ hänvisar till den färska Kommun10-undersökningen, där man rapporterar om att var tredje speciallärare har utsatts för fysiska trakasserier. – Misshandel eller hot om misshandel bör inte accepteras som ett inslag i något yrke, betonar experterna. Akava vill att man i lagen mer detaljerat än nu ska föreskriva om bland annat hur man förbereder sig för våldssituationer, hur personalen utbildas och tas om hand efter att någonting inträffat samt om hur våldsincidenterna registreras. Nu förpliktigar arbetarskyddslagen arbetsgivaren att uppgöra en anvisning för hur man ska förfara i händelse av våldssituationer för de arbeten där risken för våld är uppenbar. – I praktiken ser tillämpningen av lagen mycket olika ut, vilket sätter arbetstagarna i en inbördes olikvärdig ställning, påpekar Akavas expert Tarja Arkio. Arkio är glad över att många arbetsgivare ser allvarligt på våldshoten och ger sina anställda anvisningar och utbildning. – Tyvärr finns det också sådana anvisningar som behandlar frågan med en axelryckning, såsom ”vi strävar efter att på förhand beakta hot om våld”. n

Den nordiska löntagarorganisationen vill främja sysselsättningen och konkurrensförmågan Akavas ordförande Sture Fjäder utsågs till ordförande för Nordens fackliga samorganisation för 2013 vid dess styrelsemöte i Helsingfors i november. Fjäder betonar att medborgarsamhället och fackföreningsrörelsen har en viktig roll i det nordiska samarbetet det – det är inte enbart ett myndighetsprojekt. Samarbetet inom till exempel arbetsmarknadsfrågor bör stärkas. Ledarna för de nordiska löntagarorganisationerna beslöt att intensifiera sitt samarbete och aktivt erbjuda beslutsfattarna lösningar som främjar sysselsättningen och konkurrensförmågan. Fackföreningsrörelsen förbereder sina egna framställningar till Nordiska ministerrådets toppmöte om sysselsättning nästa vår. Under ordförandeperioden kommer Akava att satsa på att utveckla det nordiska trepartssamarbetet, konkurrenskraften, sysselsättningen och kompetensen. Nordens fackliga samorganisation NFS är ett samarbetsorgan för de fackliga centralorganisationerna i Norden. Dess uppgift är att främja nordiskt samarbete och den nordiska arbetsmarknadsmodellen och att utgöra ett samarbetsforum för medlemsorganisationerna. Sammantaget 16 centralorganisationer som representerar nästan nio miljoner löntagare är medlemmar i NFS. Finländska medlemmar är Akava, Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC och Tjänstemannacentralorganisationen STTK. n

Med gemensamma krafter för arbetsplatser, tillväxt och välfärd Det har talats till lust och leda om hållbarhetsunderskottet, men vi har ännu inte nått något samförstånd om vilka metoder som skulle vara effektiva för att bekämpa det. Ekvationen är svår, men det är uppenbart att den offentliga ekonomins utgifter och inkomster måste fås i balans. En förutsättning för att en balans ska kunna uppnås är att vi får till stånd en tillväxt i ekonomin och att exporten börjar dra. Vi behöver nya och permanenta arbetsplatser i Finland. Utbudet av arbete måste ökas och strukturella reformer är nödvändiga för att arbetskarriärerna genuint ska förlängas. Löntagarnas köpkraft måste säkras för att den inhemska efterfrågan ska kunna återhämta sig. Akava arbetar för att främja sysselsättning, produktivitet och ekonomisk tillväxt. Som bäst utarbetar vi programmet Den finska arbetslinjen. Dessutom deltar vi beslutsamt i den gemensamma strävan. Vi engagerar oss helhjärtat för att finna lösningar på hållbarhetsunderskottet. Alla arbetsmarknadsparter måste kavla upp ärmarna och snabbt utforma ett räddningsprogram för Finland. Arbetsmarknadsorganisationerna måste förbinda sig till att utarbeta ett omfattande samhällsfördrag – som ett alternativ till nedskärningar, osthyvlar och skattehöjningar. Till stöd för detta behövs naturligtvis även åtgärder från statsmaktens sida. Överenskommelsen och de strukturella förändringarna kräver ett omfattande samarbete och engagemang. Det som man gemensamt kommer överens om slutförs också med gemensamma krafter. Man får inte glömma att en fungerande arbetsmarknad innebär att arbetslagstiftningen ska iakttas. Akava vill att så många som möjligt har arbete och att alla mår bra i arbetet. Jag är övertygad om att Akavas medlemmar med iver och gott humör deltar i vår gemensamma strävan. Genom vår kompetens och vårt arbete säkerställer vi att även andra har arbete, om vi bara får en möjlighet till det. Sture Fjäder Akavalainen 5 | 2012

Onko autovakuutukselle ollut tarvetta? Puun koputtamisen sijaan suosittelemme autoosi mahdollisimman kattavaa ja laadukasta vakuutusta. Sellaisen saat meiltä. Kun keskität sekä pankki- että vakuutusasiasi OP-Pohjolaan, asioinnistasi kertyvillä OP-bonuksilla saattaa kuittaantua isokin osa vakuutusmaksuista.

Yhdessä hyvä tulee. OP-bonuksia kertyy Osuuspankin omistajajäsenelle ja Helsingin OP Pankin asiakkaalle, jonka oma tai perheen yhteinen pankki- ja/tai vakuutusasiointi on vähintään 5 000 ¤/kk.