Akavan kasvuohjelmat
Akavan veropoliittinen ohjelma 2019
Rautatiel채isenkatu 6 00520 Helsinki
puh. 020 7489 400 www.akava.fi
Sis채llys 1. Akavan kasvupoliittiset tavoitteet
1
2. Verotuksen yhteys julkisen sektorin toimintaan
1
3. Akavan ehdotukset kannustavammaksi verotukseksi
3
Ansiotuloverotus Yritys- ja p채채omatulojen verotus Kulutusverot Asumisen verotus Harmaan talouden torjunta Liitteet
Hyv채ksytty hallituksessa 28.2.2013
3 6 7 8 9 10
1 (12)
1. Akavan kasvupoliittiset tavoitteet Ikääntyvällä Suomella on edessään moniulotteinen ongelmakenttä. Samalla kun työn laatua ja tuloksellisuutta tulisi nostaa vähintään kilpailijamaiden tahdissa, yhä pienempi määrä työntekijöitä joutuu tekemään yhä enemmän työtunteja elättääkseen yhä suuremman joukon suomalaisia. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli ja julkisen talouden rahoitus voidaan turvata, jos Suomella on rohkeutta tehdä rakenteellisia uudistuksia. Akava on valmis keskustelemaan kaikista taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävistä ratkaisuista, jotta Suomi selviytyisi talouden ja ikääntymisen haasteista. Akava on strategiassaan ja ohjelmissaan asettanut kovia työllisyys- ja talouspoliittisia tavoitteita. Talouspolitiikan tulee olla kannustavaa ja luoda edellytyksiä uudelle kasvulle ja uusille työpaikoille. Oikeantasoinen verotus kannustaa työn tekemiseen ja osaamisen kehittämiseen sekä varmistaa palkansaajien ostovoimaa. Suomen työllisyysastetavoitteeksi tulee asettaa vähintään 75 prosenttia. Sen saavuttaminen edellyttää ennakkoluulottomia toimenpiteitä työurien pidentämiseksi, osaamisen kehittämiseksi sekä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Julkisen sektorin laajuus, rakenteet ja rahoitus tulee määritellä kestävällä ja hyvinvoinnin turvaavalla tavalla. Julkinen talous voidaan tasapainottaa korkealla työllisyydellä, pitkillä työurilla ja tuloksellisella ja tuottavalla julkisen sektorin toiminnalla. Suomen hyvinvointimallin pitää kannustaa ja tarjota yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille ottamaan vastuuta itsestään ja läheisistään. Työnteko on ensisijainen keino turvata toimeentuloa. Tehokkaalla elinkeinopolitiikalla mahdollistetaan osaamisintensiivisten yritysten ja työpaikkojen synty sekä varmistetaan edellytykset yritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle. Tämä edellyttää tutkimus- ja tuotekehityspanostuksien lisäämistä. Osaamiseen perustuva innovaatiopolitiikka kannustaa verotuksella ja kannustimilla uudenlaisia palveluja ja tuotteita luovia kasvuyrityksiä kovempaan kasvuun ja kansainvälistymiseen. Kansainvälisessä kilpailussa tulee varmistaa, että kilpailu on reilua. Lisäksi sekä kansallisen että kansainvälisen talouden pitää perustua avoimuuteen. Suomen tulee toteuttaa ilmastositoumuksensa edistyksellisellä ja vastuullisella energia- ja ilmastopolitiikalla. Kannustavampia työmarkkinoita ei luoda pelkästään veropoliittisilla toimilla, vaan tarvitaan muitakin ratkaisuja. Akava on esitellyt niitä muun muassa elinkeinopoliittisessa ohjelmassa 2019 sekä Suomen työn linjassa 2019.
2. Verotuksen yhteys julkisen sektorin toimintaan Veroilla rahoitetaan julkista sektoria, johon kuuluvat palvelut ja tulonsiirrot. Julkisen sektorin tehtävät, vastuut sekä toiminnan tuloksellisuus ja tuottavuus määrittävät verotason. Julkinen sektori ja verotus ovat tiiviissä yhteydessä. Suomessa julkinen sektori on hyvin laaja – julkiset menot ovat yli puolet bruttokansantuotteesta. Julkisella rahoituksella hoidetaan keskeisiä tehtäviä ja tuotetaan palveluita, jotka ovat välttämättömiä kasvun, työllisyyden ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Julkisella sektorin varoilla huolehditaan koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, kulttuuri-, uskonto- ja vapaa-ajan palveluista, ympäristösuojelusta, infrastruktuurista, kansalaisten turvallisuudesta sekä oikeusturvasta.
2 (12)
Julkisten varojen käyttökohteita on ajan mittaan tullut koko ajan lisää, eikä kaikkia menokohteita ole aina riittävästi kyseenalaistettu. Pelkästään 2000-luvulla kuntien lakisääteiset tehtävät ovat lisääntyneet 136:lla ja niiden määrä on nyt 535. Väestön ikääntyminen aiheuttaa erittäin suuria paineita julkisen sektorin menoihin ja niiden osuus bruttokansantuotteesta noussee edelleen. Laajan julkisen sektorin rahoitustarpeiden seuraus on kireä verotus. Kireällä verotuksella on kuitenkin hintansa – se heikentää kannustimia tehdä työtä ja yrittää. Kannustinongelmat ovat sitä suurempia, mitä kireämpää verotus on. Kansainvälinen verokilpailu vahvistaa verotuksen kielteisiä vaikutuksia, sillä sekä pääomien että ihmisten liikkuvuus on entistä helpompaa.
3 (12) Verotusta tulee kehittää jatkossa ensisijaisesti kasvun ja työllisyyden vahvistamisen näkökulmasta. Samalla on otettava huomioon julkisten palvelujen laajuus, laatu ja vaikuttavuus. Julkisen talouden sopeuttaminen kokonaisveroastetta kiristämällä ei ole talouspoliittisesti kestävää. Julkisen sektorin rahoituksen kestävyys pitää varmistaa kasvulla ja työllisyydellä, vahvistamalla julkisen sektorin toiminnan tuloksellisuutta ja tuottavuutta sekä tehtävien priorisoinnilla. Verotuksen toimeenpanoa on parannettava, mikä tehostaa samalla harmaan talouden torjuntaa.
3. Akavan ehdotukset kannustavammaksi verotukseksi Ansiotuloverotus Kasvun pääasiallinen lähde on inhimillinen pääoma eli osaaminen ja innovatiivisuus. Inhimillinen pääoma on laajempi käsite kuin henkilöstön koulutus ja perusosaaminen. Se syntyy ja kasvaa varsinaisessa toiminnassa, jossa erityyppinen ja eritasoinen osaaminen kytkeytyvät toisiinsa. Yrityksen inhimillisen pääoman kartuttaminen edellyttää, että yritysjohto ja henkilöstö sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Toimivat kannustinjärjestelmät koko henkilöstölle ovat avainasemassa sitoutumisen luomiseksi. Mahdollisuudet rakentaa toimivia kannustinjärjestelmiä kytkeytyvät tiiviisti ansiotulojen verotukseen, sillä korkeat työhön kohdistuvat rajaveroasteet mitätöivät sen vaikutuksen, joka halutaan rakentaa kannustavalla palkkauksella. Kohtuullinen ansiotuloverotus edistää myös osaamisintensiivisten yritysten syntyä ja kasvua. Näissä yrityksissä ihmisten osaaminen on tärkeämpää kuin koneet ja laitteet. Myös näiden alojen yrittäjien tulot ovat pääosin ansiotuloja.
Pienituloisten, kokopäiväisten palkansaajien ansiotuloverotus on Suomessa eurooppalaisittain kilpailukykyinen. Kuitenkin korkeiden ja kiristyvien rajaveroasteiden takia keskimääräistä paremmilla palkkatasoilla, erityisesti erityisasiantuntija- ja johtotehtävissä toimivilla palkansaajilla, ansiotuloverotuksen taso on selkeästi korkeampi kuin Länsi-Euroopassa yleensä.
4 (12) Palkansaajan ansiotuloverotuksen kireyteen vaikuttavat valtion tuloveroasteikon rakenne, kunnallisvero sekä sosiaaliturvamaksujen, etenkin eläkemaksujen, taso. Progressiivisen ansiotuloverotuksen seurauksena on, että palkansaajien yleinen ansiotason nousu kiristää automaattisesti palkkatulojen verotusta. Ansiotuloverotuksen alentaminen Euroopan unionin 15 vanhan jäsenvaltion, ns. EU-15 maiden tasolle kaikissa tuloluokissa ja ylimmän rajaveroasteen alentaminen 50 prosenttiin vähentäisi tämän hetken arvion mukaan verotuloja noin 1,1 miljardilla eurolla. Useimmille palkansaajille kunnallisvero on merkittävin ansioihin kohdistuva vero. Jotta kunnallisverotusta ei tarvitsisi jatkuvasti kiristää ja palkansaajan kokonaisverorasitus ei kävisi kohtuuttomaksi, on välttämätöntä, että kuntien nykyisen palveluvelvoitteiden taso- ja laatukriteerit sekä resurssien riittävyys arvioidaan perusteellisesti ja kriittisesti. Työn tuloksellisuutta on pystyttävä parantamaan kaikilla toimialueilla vaikuttavuuden, laadun, prosessien sujuvuuden ja henkilöstön aikaansaannoskyvyn näkökulmista sekä purkamalla turhia hallinnollisia rakenteita. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen edellyttää kuntarakenteen muutosta kohti vahvoja ja tarpeeksi suuria peruskuntia sekä kuntien rahoituksen uudistamista. – Osaamisintensiivisen kasvun mahdollisuuksia tulee vahvistaa: ansiotuloverotusta pitää laskea asteittain EU-15 -maiden tasolle kaikissa tuloluokissa ja ylin työtuloihin kohdistuva rajaveroaste pitää laskea 50 prosenttiin. – Ansiotuloverotuksen veroperusteisiin pitää tehdä inflaatiotarkistuksia yleistä ansiokehitystä vastaavasti. – Isompiin eläkkeisiin kohdistuva eläketulon lisävero tulee poistaa samassa aikataulussa kuin valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin porras. Verotuksen kohdistaminen erityisen raskaana juuri näihin eläkkeisiin ei ole kohtuullista, koska niittä saavat ja heidän työnantajansa ovat rahoittaneet eläkejärjestelmää suhteessa tuloihinsa.
Palkansaajien työeläkemaksut nousevat lähivuosina jo tehtyjen eläkeratkaisujen pohjalta ja niihin kohdistuu nousupaineita jatkossakin. Työllisyyden kehitys vaikuttaa eläkemaksutasoon, joten korkea työllisyys vähentää eläkemaksujen korotustarvetta. Jotta eläkemaksui-
5 (12) hin kohdistuva paine vähenee, pitää kehittää vastuullisesti eläkejärjestelmän sijoitustoimintaja rahastointisäännöksiä. Kotitalousvähennys edistää samanaikaisesti useaa talouspoliittista tavoitetta. Se lisää työn kysyntää vähemmän koulutusta vaativissa töissä. Kotitalousvähennys on erinomainen harmaan talouden torjuntakeino. Riittävän korkea kotitalousvähennys edistää töiden jakautumista tasaisemmin ja laajemmalle sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Kotitalousvähennystä on kritisoitu siitä, että sen käyttö on voimakkaasti keskittynyt rakennuspalveluihin, joissa korkean suhdanteiden aikana esiintyy työvoimapulaa ja osa vähennyksestä on saattanut valua kustannuksiin. Sen sijaan hoiva- ja hoitopalveluissa vähennyksen enimmäismäärää voitaisiin nostaa huomattavasti. Samalla hoiva- ja hoitopalvelujen määräytymisperusteita pitää kehittää niin, että niiden käytölle ei ole epätarkoituksenmukaisia esteitä. Kynnys työn vastaanottamiseen on edelleen korkea tietyntyyppisissä tilanteissa. Erityisesti yksinhuoltajat näyttävät olevan kannustinloukuissa useammin kuin muut. Kannustinloukkujen purkaminen edellyttää toimia sosiaaliturvan ja verotuksen yhteensovittamiseksi. Sosiaaliturvassa kannustimia heikentää erityisesti asumistuki, joka laskee jyrkästi työtulojen kasvaessa. Asumistukea pitää kehittää siten, että pienellä palkalla työllistyminen on nykyistä kannattavampaa. Verotuksen osalta työllistymiskynnystä voidaan edistää esimerkiksi porrastamalla työtulovähennys huollettavien lasten lukumäärän mukaan ja kohdentaa sen pienituloisemmalle puolisolle. Samalla voitaisiin harkita yksinhuoltajille korotettua kotitalousvähennystä. Koulutusmenot sellaisesta koulutuksesta, joka esimerkiksi edistää työuralla etenemistä, eivät ole yleensä vähennyskelpoisia työntekijän verotuksessa. Jos työnantaja maksaa tällaisen koulutuksen, kustannusten katsotaan olevan osa työntekijän ansiotuloa. Tämä ei edistä uralla etenemistä, työvoiman ammatillista liikkuvuutta eikä työurien pidentämistä. Työajoa koskevia kilometrikorvauksia on ryhdytty osin verottamaan 1.1.2013 lukien. Lisäksi matkakorvaukset ovat verotettavaa tuloa, elleivät toimipaikat sijaitset eri kunnissa. Ongelmat ovat kasvamassa mm. kuntien koon kasvaessa kuntarakenteen muutoksista johtuen – Kotitalousvähennys pitää palauttaa vuoden 2011 tasolle. Vähennyskelpoista olisi siten 60 prosenttia työkustannuksista ja vähennyksen enimmäismäärä olisi 3000 euroa. Kotitalousvähennystä pitää kehittää niin, että siivous, hoito- ja hoivapalveluiden käyttö kasvaa. – Verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitettävä edistämään mahdollisimman tehokkaasti työllistymistä. – Työntekijän on voitava vähentää tulonhankintamenot todellisen suuruisena veronalaisista tuloista. Ensisijaisesti työn vuoksi hankitun koulutuksen menot on voitava aina vähentää kokonaisuudessaan henkilöverotuksessa. Tällaisesta koulutuksesta työnantajan maksamana ei saa muodostua palkkaetua. – Työajoa koskevien kilometrikustannusten ja toimipaikkojen välisten matkakustannusten korvausten tulee olla verottomia
6 (12) Yritys- ja pääomatulojen verotus
Yritysverotuksen pitää kannustaa sekä suomalaisia yrittäjiä että kansainvälisiä sijoittajia yritystoiminnan kehittämiseen ja investointeihin Suomessa. Investoinnit Suomeen kohdentuvat parhaiten, jos yritysverotus kohtelee yrityksiä ja toimialoja mahdollisimman yhtenäisesti. Yhteisöverokanta on tärkein instrumentti, jolla vaikutetaan yleisesti yritysten toimintaympäristöön. Yhteisövero on erittäin kireän kansainvälisen kilpailun kohde. Suomen yhteisöverokanta oli 1990-luvun puolivälissä 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin EU-15 maissa keskimäärin. Nykyisin ero on enää vajaat 2 prosenttia. Suomen verokanta on nyt 2,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Ruotsin. Vapaa kilpailu yhteisöverosta EU-maiden kesken johtaa jatkuviin paineisiin yhteisöveron alentamiseen. Yrityksille suotuisa toimintaympäristö edellyttää merkittäviä julkisen sektorin panostuksia. Lyhyellä aikavälillä Suomi joutuu sopeutumaan kansainväliseen kehitykseen. Samalla tulee aktiivisesti toimia sen hyväksi, että EU:n sisämarkkinoiden toimintaa lähellä oleviin verotusmuotoihin, erityisesti yhteisöveroon, saadaan vähimmäistasoja. Yrittäjälle verotus muodostaa kokonaisuuden, jossa tuloihin vaikuttavat yhteisövero, pääomatulovero ja ansiotulovero. Yrittäjä kantaa yritystoiminnastaan riskin, minkä tulee näkyä yrittäjän tuloissa. Useimmille yrittäjille ansiotulovero on tärkein veromuoto, joten ansiotuloverotuksen alentaminen tukee yrittäjyyttä. Eroa pääoma- ja ansiotulojen verokohtelussa on kavennettava ensisijaisesti keventämällä ansiotuloverotusta. – Yhteisöverotuksemme on oltava kilpailukykyinen suhteessa keskeisiin kilpailijamaihimme, etenkin Ruotsiin. Yhteisövero tulee asteittain laskea 22 prosenttiin. Tällöin tulee edellyttää, että yritykset investoivat osaamiseen sekä koneisiin ja laitteisiin. – Yhteisöverolle on asetettava vähimmäistaso EU-ssa. – Yhteisöveron, pääomatuloveron ja ansiotuloveron muodostamaa kokonaisuutta on kehitettävä kannustavammaksi niin, että pk-yrittäjien kokonaisverorasitus kevenee.
7 (12) Verotuksen pitää kohdella lähtökohtaisesti mahdollisimman samalla tavalla kaikkia yrityksiä katsomatta niiden kokoon, yritysmuotoon tai toimialaan. Tietyissä tilanteissa on kuitenkin perusteltua verokeinoin tukea yritystoimintaa, joka edistää laajasti hyväksyttyjä yhteiskunnallisia tavoitteita. Tällaiseksi katsotaan erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminta. Useissa EU- ja OECD-maissa kannustetaan t&k-toimintaan erityisillä verosäännöksillä. Suomessa otettiin käyttöön määräaikainen t&k-verokannustin vuoden 2013 alusta. Ostopalveluna toteutettu t&k-toiminta ei kuulu meillä vähennyksen piiriin. Tämä vähentää vähennyksen käyttökelpoisuutta. – T&k-toiminnan verokannustin on säädettävä pysyväksi, jos sen hyödyt voidaan osoittaa kannustinta koskevalla selvityksellä. Se on laajennettava alihankintana toteutettavaan t&k-työhön. – T&k-verokannustinta pitää täydentää ottamalla käyttöön aineettomien oikeuksien verokannustin (ns. IPR-boksi), jossa patenteista, tavaramerkeistä, tietokoneohjelmistojen tekijänoikeuksien sekä eräiden muiden oikeuksien lisensioinnista saatavasta rojaltitulosta myönnettäisiin 75 %:n verohuojennus – Yksityishenkilöiden pääomasijoitusten verovapautta pitää laajentaa muun muassa laskemalla verovapauteen oikeuttavan sijoituksen vähimmäismäärää. – Pienille ja keskisuurille yrityksille pitää luoda verokannustin, joka tukee työllistävien pk-yritysten toimintaa niin, että yrityksen voittojen verotus on kevyempää niin kauan kuin voitonjakoa ei tehdä. Väestön ikääntyessä on arvioitu, että sukupolvenvaihdos koskee lähivuosina kymmeniätuhansia yrittäjiä. Perheyritystoiminnan jatkuvuus ja kasvu on keskeinen osa suomalaista kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä perintöverolla on suuri merkitys. Perintöveron maksaminen saattaa edellyttää perityn omaisuuden tai sen osan myyntiä. Tämä on usein ongelmallista ja erityisen haitallista silloin, kun kysymys on yritystoiminnan jatkamisesta sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Sukupolvenvaihdoshuojennus ei ole poistanut ongelmaa, mutta sen olemassaolo on nostanut esille kysymyksen perintöveron oikeudenmukaisuudesta. Perintöveron tilalle tulee kehittää perityn ja lahjaksi saadun omaisuuden luovutusvoittoverotusta. Tämäntapainen järjestelmä on Ruotsissa. Tarkoituksena ei ole keventää perityn omaisuuden lopullista verokohtelua, vaan muuttaa verovelvollisuutta vastaamaan paremmin veronmaksukykyä. Tämä poistaa perintö- ja lahjaveroon liittyvät nykyiset ongelmat sekä parantaa olennaisesti perheyritysten kasvu- ja työllistämisedellytyksiä. – Perintöverosta pitää luopua. Perityn ja lahjaksi saadun omaisuuden luovutusvoittoverotusta tulee kehittää. Kokonaisuus toteutetaan siten, että se on verotulojen näkökulmasta pidemmällä aikavälillä neutraali. Kulutusverot Kulutusveroihin luetaan arvonlisävero sekä erilaiset valmisteverot kuten tupakka- ja alkoholivero, energiaverot sekä autovero. Kulutusveroilla on kielteisiä vaikutuksia muun muassa työn tarjontaan, kuten suoralla palkkaverotuksellakin. Useimpien arvioiden mukaan nämä kielteiset vaikutukset ovat kokonaisuudessaan pienempiä kuin suoralla palkkaverotuksella tai yritysverotuksella. Hetemäen työryhmän (2010) raportissa todetaan, että suhteelliseen verokantaan perustuva kulutusvero, kuten arvonlisävero, ei vähennä kouluttautumisen ja työuralla oppimisen tuottoa eikä heikennä kannusteita yrittäjyyteen tai työelämässä eteenpäin pyrkimiseen.
8 (12)
Kulutusverotusta on kehitettävä siten, että kulutusta ohjataan ympäristöystävällisempiin ja terveyttä edistäviin valintoihin. Energiaverotuksen kokonaisrakenteen tulee edistää ekologisesti kestäviä energiamuotoja. Kulutus- ja haittaveroja voidaan edelleen maltillisesti korottaa, jos ansiotuloverotusta samalla kevennetään. Kulutusverojen korotukset pitää kohdistaa mahdollisuuksien mukaan haittaveroihin, kuten alkoholi- ja tupakkavero sekä ympäristöveroihin, mutta merkittävää verotulojen lisäystä ei saada ellei koroteta arvonlisäverokantoja. Kaikkien arvonlisäverokantojen korottaminen prosenttiyksiköllä lisää verotuloja noin 850 miljoonalla eurolla. Nykyisin yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia. Yleinen arvonlisäverokanta on vanhoissa EU-maissa korkeimmillaan 25 % (Unkarissa yleinen ALV-verokanta on peräti 27 %). – Verotuksen painopistettä pitää siirtää edelleen maltillisesti ansiotuloverotuksesta kulutus- ja haittaverojen suuntaan. Asumisen verotus Omistusasumista tuetaan merkittävästi Suomessa. Asuntolainojen korkomenot ovat vähennyskelpoisia ja vakinaisen asunnon myyntivoitto on pääsääntöisesti verovapaata. Nykyinen hallitus rajoittaa asteittain asuntolainojen korkojen vähennyskelpoisuutta 75 prosenttiin. Suomessa kiinteistövero on niitä harvoja veromuotoja, joka ei ole kansainvälisesti arvioiden erityisen kireä. Asunnon oston yhteydessä maksetaan varainsiirtovero. Vuoden 2013 maaliskuun alusta asunto-osakkeiden luovutusvoittoveron verokanta on kaksi prosenttia ja kiinteistöjen verokanta neljä prosenttia. Vero kannetaan ns. velattomasta hinnasta eli kauppahinnasta, johon on lisätty asunto-osakeyhtiön velkaosuus. Ensiasunnon ostajat on vapautettu varainsiirtoverosta. Varainsiirtovero voi vähentää työvoiman liikkuvuutta. Siksi on perusteltua pohtia, voidaanko asuntokaupasta kerätty varainsiirtovero korvata muilla asumiseen kohdistuvilla veromuodoilla. – Asumisen verotuksen rakennetta tulee kehittää asteittain työvoimaliikkuvuuden näkökulmasta.
9 (12)
Harmaan talouden torjunta Harmaa talous on laillisesti toimivien yritysten kannalta merkittävä haitta, joka heikentää elinkeinoelämän tuloksellisuutta ja kannustavuutta. On arvioitu, että harmaa talous aiheuttaa yhteiskunnalle jopa kuuden miljardin euron tappiot vuodessa. Jyrki Kataisen hallitus on käynnistänyt laajan harmaan talouden torjuntaohjelman, johon kuuluu kaikkiaan 22 hanketta. Osa hankkeista on johtanut konkreettisiin lainsäädäntötoimiin. Rakennusalalla otettiin käyttöön käänteinen arvonlisäverovelvollisuus ja työntekijöiden veronumero, myös tilaaja-vastuu rakennusalalla on laajennettu. Käynnissä olevia hankkeita ovat muun muassa tilaajavastuulain ja hankintalain uudistaminen ja selvitystyö kuitinantovelvollisuuden säätämisestä ja käteispalkkojen kieltämisestä. Sekä kansallisen että kansainvälisen viranomaisyhteistyön parantaminen on myös kiinteä osa harmaan talouden torjuntaohjelmaa. Harmaan talouden torjunta edellyttää mittavia resursseja ja sitovia sääntöjä kansainvälisessä yhteistyössä. Harmaan talouden kitkemisellä on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet lisätä verotuloja ja toimien vaikutuksen arvioidaan jäävän pienemmäksi kuin harmaan talouden aiheuttamien tappioiden arvioidaan olevan. On tehtävä selkeä suunnitelma harmaan talouden torjumisen jatkotoimenpiteistä vuoden 2015 jälkeen. Korvauksettomia ylitöitä on käsiteltävä osana harmaata taloutta. Korvauksettomien ylitöiden, ns. harmaan ylityön, teettäminen erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä on varsin yleistä. Harmaat ylityöt aiheuttavat tappioita sekä työntekijälle että verottajalle. Korvauksettomista ylitöistä aiheutuvat palkka- ja verotulomenetykset ovat satoja miljoonaa euroa. Harmaata taloutta esiintyy kotitalouksien rakennus- ja remonttihankkeissa sekä siivous-, hoito- ja hoivapalvelujen hankinnassa. Tärkeä syy on niin sanottu ”tuplaverokiila” – kotitalous maksaa nettotuloistaan kaikki ostamansa työn kustannukset sivukuluineen ja arvonlisäveroineen. Kotitalousvähennys lieventää tätä ongelmaa, joten se on erinomainen harmaan talouden torjuntakeino. – Kaikki nykyisen harmaan talouden torjuntaohjelman sisältämät hankkeet tulee saattaa ripeästi päätökseen sekä tulee laatia selkeä suunnitelma jatkotoimenpiteistä, jotka toteutetaan vuoden 2015 jälkeen. – Vuosittaisten verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen sekä takaisinsaatujen rikoshyötyjen tavoitemäärä tulee kaksinkertaistaa nykyisestä tasosta (300–400 miljoonaa euroa). – Korvauksettomat ylityöt ovat osa harmaata taloutta. Ylempien toimihenkilöiden työaikaseurannan viranomaisvalvontaa pitää lisätä. – Harmaan talouden ehkäisemisen virkoja tulee lisätä hallinnossa, tutkinnassa ja tuomioistuimissa.
10 (12) Liitteet Liite 1. Akavan ansiotuloverotuksen kehittämistavoite esimerkin valossa Vuoden 2013 tasoissa tarkasteltuna Akavan tavoite täyttyisi oleellisilta osin, jos esimerkiksi valtion progressiivista tuloveroasteikkoa muutetaan kolmiportaiseksi seuraavasti:
Valtion progressiivinen tuloveroasteikko 2013 Tulon alaraja
Tulon yläraja
16 100 23 900 39 100 70 300 100 000
23 900 39 100 70 300 100 000 -
Akavan tavoitteen mukainen vaihtoehto
Vero ala- Vero % alarajan rajan ylimekohdalla nevältä osalta 8 515 3 175 9 883 18 719
6,5 17,5 21,5 29,75 31,75
Tulon alaraja
Tulon yläraja
16 100 23 900 70 300
23 900 70 300 -
Vero Vero % alaalarajan rajan ylimekohdalla nevältä osalta 8 515 7 939
Muutoksen seurauksena valtion verotulot laskevat ns. staattisin perustein arviolta 1090 miljoonaa euroa. Ansiotuloverotuksen kireys tulevaisuudessa riippuu paitsi valtion ratkaisuista, myös kunnallisveroista ja sosiaaliturvamaksuista, eritoten eläkemaksuista. Jotta ansiotuloverotusta voidaan pysyvästi keventää, pitää löytää keinoja hillitä ansiotuloverotukseen kohdistuvat nousupaineet, jotka tulevat kuntatalouden ja eläketurvan puolelta. Eläkemaksun taso on sovittu periaatteessa työmarkkinaosapuolten kesken vuoteen 2015 asti. Toteutuessaan alle 53vuotiaan palkansaajan eläkemaksu olisi 5,75 % palkasta vuonna 2015, eli 0,6 % korkeampi
6,50 16,00 23,00
11 (12) kuin vuonna 2013. Koska maksu on vähennyskelpoinen, maksun korotus 0,6 prosentilla tarkoittaa veroasteen kiristymistä keskimäärin 0,34 %. Liite 2. Keskeisten esitysten kustannusarvio Alla olevassa taulukoissa on arvioitu keskeisten ehdotusten vaikutukset verokertymään staattisin perustein. Koska osa esityksistä on yleisluonteisia, niiden kustannusvaikutusta ei pystytä tässä vaiheessa arvioimaan. Perintö- ja lahjaverotukseen esitetty muutos on kokonaisuudessa kustannusneutraali pitkällä aikavälillä, koska perintö- ja lahjaveron poistaminen korvataan perintöjen ja lahjojen luovutusvoittoverotusta kehittämällä. Verotuloja menetetään välittömästi lähes 500 miljoonaa euroa (budjettiesitys 2013). Luovutusvoittoveron kertymä kompensoi tätä vuosien kuluessa, kun perintö-omaisuutta realisoidaan.
Toimenpide
Vaikutus verokertymään
Ansiotuloverotusta alennetaan asteittain EU-15maiden tasolle kaikissa tuloluokissa ja ylin työtuloihin kohdistuva rajaveroaste alenee 50 prosenttiin
-1090
Kotitalousvähennys palauttaminen 2011 tasolle
-150
Yhteisöveron alentaminen 22 prosenttiin
-480
Eläketulon lisäveron poistaminen
-50
Verokevennykset yhteensä
-1770
Kaikkien arvonlisäverokantojen korotus yhdellä prosenttiyksiköllä (ml. vakuutusmaksuveron korottaminen )
+860
Muun kulutusverotuksen kiristys (ympäristö- ja haittaverot)
+250
Verokiristykset yhteensä
1110
Verotuksen muutokset yhteensä, netto
-660
Harmaan talouden torjunnan tehostaminen vuoden 2015 jälkeen
400
Arvioitujen esitysten vaikutus yhteensä
-260
Verotuksen muutokset vaikuttavat työn tarjontaan, investointeihin, tuloihin ja kulutukseen. Näiden käyttäytymismuutosten kautta osa verokevennyksistä palautuu takaisin kasvaneen veropohjan kautta ja vastaavasti osaa veronkorotuksista menetetään. Dynaamisten vaikutusten olemassaolo on kiistatonta, mutta yleisesti hyväksyttyä näkemystä niiden suuruudesta ei tutkimusten perusteella ole muodostunut. Arviot, joiden mukaan dynaamiset vaikutukset
12 (12) ovat 30–50 % luokkaa, ovat kuitenkin melko tavanomaisia. On esitetty tätä jonkin verran pienempiä, mutta myös huomattavasti korkeampia arvioita. Yllä esitettyjen muutosten kokonaisuudessa verotus kevenee staattisin perustein nettomääräisesti 660 miljoonaa euroa. Jos dynaamiset vaikutukset ovat 40 %, lopullinen verotulomenetys on noin 400 miljoonaa euroa. Tehostetut harmaan talouden torjuntatoimet kompensoivat tämän menetyksen. Liite 3. Arvio eri verolajien tuotosta 2013, miljoona euroa Valtion ansio- ja pääomatuloverot, josta - Valtion progressiivinen ansiotulovero - Pääomatulovero - Eläketulon lisävero - Yleisradiovero - Rajoitetusti verovelvollisten lähdevero Perintö- ja lahjavero Yhteisövero (valtio ja kunta) -josta valtion osuus Arvonlisävero Vakuutusmaksuvero
8 597 5 654 2 190 46 435 272 495 4 688 3 198 16 803 708
Alkoholi- ja tupakkavero Energiaverot
2 208 4 285
Muut verot
3 629
Kunnallisvero Kiinteistövero
17 580 1 280
Eläkemaksut, josta -Työnantajien maksamat -Vakuutettujen maksamat
20010 14561 5449
Muut sosiaaliturvamaksut, josta -Työnantajien maksamat -Vakuutettujen maksamat Yhteensä veroja Veroaste (Verojen osuus BKT:sta, %)
6208 3946 2262 86 491 44,2
Lähteet: Valtion talousarvio 2013, VM Talouskatsaus syksy 2012, Tilastokeskus, omat laskelmat