Ihmisen kokoista työelämää
Akavan työelämän tavoitteet 1
SISÄLLYS
Ihmisen kokoista työelämää
3
1
5
Työsuhteeseen lisää turvaa ja pysyvyyttä
2 Työhyvinvointi edellyttää työn kuormittavuuden hallintaa
11
3 Työaikoja ja työntekijöiden palautumista on seurattava 17 4 Työurat eivät pitene ilman työn tasa-arvoa
20
5 Työsuhteen ja yrittäjyyden välissä
27
6 Sosiaaliturvan tarve väliaikaiseksi
31
ISBN 978-952-5628-70-8 Hyväksytty Akavan hallituksessa 18.2.2014 Painopaikka: Libris, Helsinki, 2014 Kuvat: Ida Pimenoff
2
Akavan työelämän tavoitteet
Ihmisen kokoista työelämää Akavan tavoitteena on, että Suomen työllisyysaste nousee 75 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä (nyt 68,8 prosenttia). Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, on välttämätöntä ottaa huomioon työelämän muutokset ja työntekijöiden yksilölliset tarpeet. Työmarkkinoiden tulee toimia tavalla, joka kannustaa työnantajia työllistämään ja tarjoaa työntekijöille mahdollisimman pitkät ja katkottomat työurat vanhuuseläkkeeseen saakka. Akavalle keskeisiä työelämän arvoja ovat työhyvinvointi, työnteon ja sosiaaliturvan kannustavuus sekä tasapaino työn ja yksityiselämän välillä. Työhyvinvoinnilla on suuri merkitys ihmisen terveydelle ja luovuudelle, mikä osaltaan vaikuttaa myös työn tuottavuuteen. Lisäksi työhyvinvoinnilla voidaan pidentää työuria ja hillitä työkyvyttömyydestä aiheutuvia menoja. Nykyinen työelämän lainsäädäntö ja työpaikkojen käytännöt eivät aina turvaa näiden arvojen toteutumista. Akava edellyttää, että työelämää uudistetaan korjaamalla nykyisiä puutteita ja epäkohtia sekä ennakoimalla tulevia työelämän tarpeita. Uudistusten toteuttamisessa kolmikantainen sopiminen on vahvuus, jota työmarkkinaosapuolten ja maan hallituksen on vaalittava. Lainvalmisteluyhteistyön ohella on ylläpidettävä ja kehitettävä muita yhteistyön muotoja. Suomen korkean elintason ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttävät, että korkean osaamisen työpaikat säilyvät ja kehittyvät Suomessa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että yksilöt ja organisaatiot kykenevät jatkuvaan uusiutumiseen ja että työpaikoilla sitoudutaan yhteiseen päämäärään. Menestyvillä työpaikoilla henkilöstöä koskevat suunnitelmat ja johtamista koskevat muut lainsäännökset ovat avainasemassa. Ihmisen kokoista työelämää -ohjelmassa Akava ehdottaa keinoja modernin työelämän tarpeiden huomioon ottamiseksi.
3
4
1 — Työsuhteeseen lisää turvaa ja pysyvyyttä
5
Työsuhteeseen lisää turvaa ja pysyvyyttä Työurien pidentäminen on yhteiskuntamme yhteinen päämäärä. Tähän pääsemiseksi työnantajien on huolehdittava työntekijöistään ja heidän osaamisestaan suunnitelmallisesti sekä tunnettava yhteiskuntavastuunsa samalla, kun työntekijöiden haasteena on työskentely alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Työlainsäädännön on ohjattava työnantajia vastuulliseen henkilöstöpolitiikkaan ja sitoutumaan työntekijöihinsä nykyistä pitkäjänteisemmin. Kolmikantaisen yhteistyön muotoja on kehitettävä niin, että aito yhteistoiminta työelämän toimijoiden kesken vahvistuu niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.
Laittomuuksista ei saa tulla kilpailuetua Harmaa talous aiheuttaa vuosittain yhteiskunnalle miljardiluokan kustannukset. Työnantajavelvoitteiden kiertämisellä tai rikkomisella hankitaan epäoikeutettua kilpailuetua suhteessa laillisesti toimiviin yrityksiin. Lainvastaiseen toimintaan puuttuminen on työntekijälle taloudellisen riskin ja oikeudenkäyntiriskin vuoksi usein mahdotonta erityisesti lyhytaikaisissa työsuhteissa. Leimautuminen ja sen vaikutukset työllistymismahdollisuuksiin pelottavat.
Akava ehdottaa •
Säädetään laki työelämän ryhmäkanteesta, jossa ammattiliitto tai vastaava järjestö voi panna kanteen vireille henkilön puolesta. Samalla säädetään tarkoin myös siitä, millä edellytyksillä tehty ryhmäkanne otetaan käsittelyyn tuomioistuimessa.
Irtisanominen on liian helppoa Irtisanominen on työnantajalle liian helppo ja halpa tapa reagoida muutoksiin ja siirtää liiketoimintariskiä työntekijöiden kannettavaksi myös tilanteissa, joissa työnantajan liiketoiminta on voitollista ja joissa työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Työllistymismahdollisuudet ovat heikentyneet, sillä korkeasti koulutettujen työttömien lukumäärän jatkaessa nousuaan myös pitkäaikaistyöttömien korkeakoulutettujen määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Työurat uhkaavat jäädä eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta liian lyhyiksi, ellei ikääntyneiden työllisyysaste pysyvästi nouse.
6
Harmaa talous aiheuttaa vuosittain miljardiluokan kustannukset.
Akava ehdottaa •
Rajoitetaan työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijöitä tuotannollisin perustein. Kollektiivisten irtisanomisperusteiden arvioinnissa painotusta siirretään taloudellisiin perusteisiin.
•
Työnantajan vastuuta muutosturvan rahoituksesta lisätään tilanteissa, joissa voitolliset yritykset irtisanovat tuotannollistaloudellisin perustein.
•
Työnantajan kannusteita työurien pidentämiseen ja ikääntyneiden työllistämiseen tehostetaan työeläkejärjestelmää ja sen rahoitusta kehitettäessä.
•
Työntekijän takaisin ottamiseen liittyvää työn tarjoamisvelvoitetta laajennetaan muuhun koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaan työhön.
Työurien nivelvaiheet sujuviksi Työllistymisen nivelvaiheet erityisesti korkeakouluopiskelujen jälkeen ja työttömyyden yhteydessä vaarantavat työurien pidentymistä. Opintojen aikainen, omaan alaan liittyvä työkokemus ja työelämäkontaktit edistävät vastavalmistuneiden työllistymistä. Korkeasti koulutetuille työttömille ja työttömyysuhan alaisille ei ole tarjolla kattavasti asiantuntevia ohjaus- ja neuvontapalveluja. Toisaalta työpaikan vaihto saattaa hankaloitua kilpailukieltosopimuksen tai vastaavan rajoituksen vuoksi. •
Opintojen aikaisen ja niihin liittyvän työkokemuksen hankinta on nivouduttava korkeakoulujen opetussuunnitelmiin. Tämä on otettava huomioon opetusmenetelmien ja oppimiskulttuurin kehittämisessä.
•
Työssäoppimisen tavoitteet tulee muotoilla selkeästi tutkintotavoitteisiin. Tämä tehostaa opinnoista saatavaa osaamista ja lyhentää opintoaikoja.
•
Työ- ja elinkeinotoimistojen tulee kyetä palvelemaan laadukkaasti myös korkeasti koulutettuja työttömiä ja työttömyysuhan alla olevia. Heidän tarpeitaan vastaavia palveluja, koulutusta ja asiantuntemusta on lisättävä julkisen työvoimahallinnon palveluprosessiin hyödyntäen samalla yksityisiä palveluntarjoajia. Samalla on varmistettava, että TE-toimistojen osaaminen korkeasti koulutettujen työmarkkinoista ja kouluttamisesta kehittyy. Korkeasti koulutettujen palveluihin on varattava riittävä rahoitus.
Työurat voivat jäädä liian lyhyiksi, ellei ikääntyneiden työllisyysaste nouse.
7
•
Pitkäaikaistyöttömän työllistymistä edistetään säätämällä määräaikainen laki mahdollisuudesta palkata hänet vähintään kymmenen kuukautta kestävään määräaikaiseen työsuhteeseen ilman muuta perustetta määräaikaisuudelle. Kieltäytyminen tällaisesta työstä ei kuitenkaan johtaisi työttömyysetuuden karenssiin eikä sen vastaanottaminen etuuden heikennyksiin, mikäli työsuhdetta ei jatketa. Lain tavoitteiden toteutumista seurataan ja sen toimivuus arvioidaan huolellisesti.
•
Kilpailukieltosopimuksen käyttömahdollisuus työ- ja virkasuhteiden sekä niihin rinnastettavien palvelussuhteiden jälkeisenä aikana poistetaan lainsäädäntömuutoksella.
Pätkätöitä käytetään väärin Perusteettomia määräaikaisia työsuhteita käytetään irtisanomissuojan kiertämiseen. Ongelma korostuu erityisesti nuorilla, perheenperustamisiässä olevilla, korkeasti koulutetuilla naisilla. Määräaikaisuuden perusteluvelvollisuuden laiminlyönti on yleistä.
Akava ehdottaa •
Työntekijälle on säädettävä irtisanoutumismahdollisuus yli kuusi kuukautta kestäviin määräaikaisiin työsuhteisiin.
•
Määräaikaisuuden perusteiden ja käytön läpinäkyvyyttä lisätään täsmentämällä koulutus- ja henkilöstösuunnitelmia koskevaa lainsäädäntöä. Suunnitelmissa tarkastellaan säännöllisesti määräaikaisten määrää ja asemaa työpaikoilla ja mietitään keinoja, joilla määräaikaisuuksia voidaan vähentää.
•
Määräaikaisuuden perusteen on oltava ajallisesti rajattavissa. Lainsäädäntöä täsmennetään siten, että määräaikaisuuden keston on vastattava sen perusteen kestoa.
Työn vaatimukset kasvavat – osaaminen ei pysy mukana Osaamistarpeiden ennakointi on haasteellista muuttuvassa toimintaympäristössä. Taloudellista hyötyä tavoitellessa saatetaan henkilöstömäärä ja henkilöstön osaamisen kehittäminen supistaa liian pieniksi laadullisiin ja määrällisiin tavoitteisiin nähden. Työpaikoilla ei riittävästi hyödynnetä eri-ikäisten vahvuuksia, kuten pitkän työuran tehneiden työntekijöiden kokemusta ja osaamista.
8
Etenkin nuoret koulutetut naiset tekevät perusteettomia pätkätöitä.
Akava ehdottaa •
Omaehtoisen täydennyskoulutuksen menot säädetään henkilöverotuksessa kokonaisuudessaan vähennyskelpoiseksi menoksi.
•
Työnantajan maksaman, nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin liittyvän koulutuksen menot säädetään kokonaisuudessaan verottomiksi.
•
Yksilön mahdollisuuksia osallistua maksulliseen täydennyskoulutukseen vahvistetaan sopimalla kolmikantaisesta, kysyntälähtöisyyttä tukevasta rahoitusmallista. Järjestelmän käytöstä sovitaan tarkemmin työ- ja virkaehtosopimuksissa.
•
Koulutussuunnitelmia laadittaessa tehdään myös suunnitelma työn organisoimisesta niin, että oppimiseen jää riittävästi aikaa ja hankittu lisäosaaminen jalkautetaan koko työyhteisön hyödyksi. Mentorointimalleilla hyödynnetään ikääntyvien työntekijöiden osaamista koko työyhteisön hyväksi.
Työntekijöiden kokemusta ja osaamista ei hyödynnetä tarpeeksi.
Yhteistoimintaan asennoidutaan virheellisesti Yhteistoiminnan merkitystä tuottavuuden ja työhyvinvoinnin lisääjänä ei aina ymmärretä tai osata hyödyntää. Puutteellinen yhteistoiminta voi johtua myös kielteisistä asenteista.
Akava ehdottaa •
Työelämä 2020 -hanketta jatketaan toimiala-, alue- ja työpaikkakohtaisen työhyvinvointi-, johtamis- ja muun kehittämistyön tueksi. Tavoitteena on, että työpaikkojen saatavilla on ajantasaisia ja mahdollisimman konkreettisia asiantuntijapalveluja.
•
Käynnistetään valtakunnallinen Hyvä työnantaja -kampanja, jossa tuodaan esiin hyvän yhteistoimintakulttuurin ja -käytäntöjen työpaikkoja.
•
Henkilöstöedustajille ja työnantajille järjestetään yhteistä käytännönläheistä henkilöstösuunnittelukoulutusta, joka valmistellaan ja toteutetaan kolmikantaisesti.
•
Yhteistoiminta-asiamiehen toimivaltaa laajennetaan kattamaan julkinen sektori. Samalla huolehditaan viranomaisresurssien riittävyydestä.
•
Edistetään pysyvien yhteistoimintaneuvottelukuntien perustamista.
9
10
2 — Työhyvinvointi edellyttää työn kuormittavuuden hallintaa
11
Työhyvinvointi edellyttää työn kuormittavuuden hallintaa Työntekijöiden terveyttä ja työkykyä uhkaavat työn kuormitustekijät ovat muuttuneet, eikä uudenlaisen kuormituksen hallintaan ole aina riittävästi keinoja tai osaamista. Asiantuntijatyön työsuojelu on usein vaatimatonta, vaikka työn kuormittavuus on lisääntynyt. Työnantaja ei aina ole selvillä henkilöstön tilasta tai ei hyödynnä olemassa olevia tietoja.
Psykososiaaliseen työsuojeluun tehokkaita keinoja Liiallinen työsidonnaisuus, informaatiotulva, kiire sekä jatkuvat kehittymis- ja muutospaineet uhkaavat työkykyä. Paineen sietäminen vaihtelee yksilöittäin ja vaikeuttaa tilanteen hallintaa. Kattavien keinojen löytäminen edellyttää lainsäädännöllisiä, työsuojeluvalvontaan liittyviä ja työpaikkakohtaisia ratkaisuja, joiden tukena on riittävästi tutkittua tietoa.
Akava ehdottaa •
Psykososiaalisen kuormituksen ja sen ennaltaehkäisyn tutkimukseen on kohdennettava merkittävästi enemmän resursseja esimerkiksi lisäämällä Työterveyslaitoksen pitkäkestoisia tutkimusohjelmia. Tutkimustietoa on hyödynnettävä työelämän lainsäädäntöä ja työsuojeluvalvontaa kehitettäessä.
•
Työsuojeluviranomaisten valvontatoimivaltuudet, edellytykset ja työsuojeluvalvonnan riippumattomuus on turvattava niin, että työsuojelu pystyy toimimaan valtakunnallisesti ja itsenäisesti.
•
Kaikkien henkilöstöryhmien oikeus olla mukana työsuojeluyhteistyössä ja valita heitä edustava työsuojeluvaltuutettu on turvattava laissa. Henkilöstöryhmien määrittelyn on tapahduttava työsuojeluyhteistyössä vastaavalla tavalla kuin työpaikan muussa yhteistoiminnassa.
•
Työnantaja velvoitetaan varmistamaan, että työnantajan edustajilla, kuten työsuojelupäälliköillä on tarvittava koulutus sekä asianmukaiset toimintaedellytykset ja -valtuudet. Työnantajan on varmistettava se, että myös työsuojeluvaltuutetut saavat tarvittavan koulutuksen, jonka ajantasaisuudesta työnantaja vastaa.
12
Asiantuntijatyön työsuojelu on vaatimatonta, vaikka työn kuormittavuus on lisääntynyt.
•
Työhyvinvointia ja työkykyä edistävää esimiestyötä ja johtamista tulee kehittää työpaikoilla. Esimiesasemassa oleville työntekijöille ja johtajille tarjotaan sekä koulutusta että ajankäyttömahdollisuuksia parantamaan esimiestyön edellytyksiä.
•
Työnantajan tulee puuttua työssä kiusaamiseen, häirintään ja muuhun psyykkiseen väkivaltaan kuten fyysiseen väkivaltaan. Työsuojeluvalvonnan, poliisitutkinnan ja tuomioistuinten osaamista on kehitettävä psyykkisen väkivallan tunnistamiseksi.
Jatkuva muutos vaarantaa jaksamisen Henkilöstömitoituksen ja resursoinnin onnistuminen on vaikeaa kysynnän vaihdellessa ja toimialarakenteiden muuttuessa. Epävarmuus ja ennakoimattomuus heikentävät työhyvinvointia ja tuottavuutta. Riittävän ajoissa saatava tieto ja aito yhteistoiminta lieventävät tästä johtuvia haittoja.
Akava ehdottaa •
Työntekijöiden vähentämiseen tähtäävien yhteistoimintaneuvotteluiden määräaikoja pidennetään niiden työnantajien osalta, jotka ovat laiminlyöneet henkilöstö- ja koulutussuunnitelman laatimisen.
•
Tilinpäätöksen yhteydessä laaditaan myös henkilöstötilinpäätös, jossa kerrotaan henkilöstön määrä ja rakenne, henkilöstön tila sekä työnantajan investoinnit ja panostukset henkilöstöön.
•
Henkilöstötilinpäätöksestä ja muusta henkilöstöraportoinnista saatavia tietoja hyödynnetään henkilöstösuunnittelussa.
•
Työpaikoilla otetaan käyttöön yksilöllinen työurasuunnittelu, johon viimeistään työuran keskivaiheilta lukien sisältyy suunnitelma toimista, jotka edistävät työuran jatkamista.
•
Työilmapiirikartoituksissa ja vastaavissa selvityksissä kiinnitetään erityistä huomiota tulosten analysointiin ja ilmenevien epäkohtien korjaamiseen.
•
Johdon palkitsemiskriteereissä otettava huomioon henkilöstön työtyytyväisyys ja -hyvinvointi.
Epävarmuus ja ennakoimattomuus heikentävät työhyvinvointia ja tuottavuutta.
13
Asiantuntijatyön fyysiset kuormitustekijät ovat lisääntyneet Istumatyön lisääntyminen on lisännyt staattista fyysistä kuormitusta. Työpaikkojen sisäilmaongelmat ja kosteusvauriot aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia ja työkyvyn menetyksiä. Väkivalta ja sen uhka kuormittavat yhä useamman työntekijän terveyttä ja hyvinvointia. Myös tuleviin uhkiin, kuten nanoteknologian mahdollisiin haittatekijöihin, on varauduttava.
Akava ehdottaa •
Työn, työtilojen ja lepotaukojen suunnittelussa tulee varmistaa, että niistä ei aiheudu staattista fyysistä kuormitusta.
•
Kosteusvauriomikrobien ja muiden työpaikkojen sisäilmaongelmia aiheuttavien riskien haltuunottoon ja poistamiseen on ryhdyttävä heti. Kosteusvaurioituneiden rakennusten korjaamiseen tai uusien rakentamiseen on varattava tarvittavat määrärahat.
•
Työnantajan velvoitteita väkivallan torjumisessa ja työntekijöiden suojautumisessa uhkaavalta väkivallalta tulee tiukentaa lainsäädännöllä. Samoin on säädettävä työnantajan velvollisuudesta huolehtia väkivaltatilanteiden jälkihoidosta työyhteisöissä. Lisäksi tulee kiristää työnantajan velvoitteita tilastoida väkivaltatilanteita ja niiden uhkia.
Sairastuminen johtaa liian usein pysyvään työkyvyttömyyteen Työntekijän sairastuminen johtaa liian usein pitkittyneeseen tai pysyvään työkyvyttömyyteen, eikä työstä johtuvia terveysriskejä ennaltaehkäistä riittävästi. Osatyökykyisten taitoja ja työhaluja ei osata riittävästi hyödyntää. Laadukas työterveyshuolto puolestaan ylläpitää työkykyä.
Akava ehdottaa •
Jokaiselle työssä olevalle tulee turvata työterveyshuoltona hyvin toimivat, moniammatilliset ja nykyaikaiset työterveyspalvelut, jotka tukevat ja edistävät terveyttä, hyvinvointia ja työkykyä yksilölliset erityistarpeet huomioiden.
•
Osatyökykyisten työ ja sen määrä on muokattava vastaamaan jäljellä olevaa työkykyä. Tämä voi edellyttää työajan lyhentämistä,
14
Laadukas työterveyshuolto ylläpitää työkykyä.
työmäärän vähentämistä tai työtehtävien muokkaamista siten, että työn kuormittavuus vähenee. Järjestelyt on sovittava työnantajan ja työntekijän kesken työterveyshuollon asiantuntemuksen tuella. •
Työterveyshuollon ryhmämuotoiset ennaltaehkäisevät ja työkykyä edistävät palvelut tulee saattaa verotuksessa ja korvausjärjestelmässä samaan asemaan kuin terveyden- ja sairaanhoitopalvelut.
•
Työterveyshuollossa toimivien terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden laadullinen ja määrällinen saatavuus on turvattava. Työterveyshuollon ammattihenkiöiden ja asiantuntijoiden erikoistumis- ja pätevöitymiskoulutuksen rahoitus on järjestettävä pysyvällä tavalla nykyisten määräaikaisten ratkaisujen sijaan.
•
Työterveyshoitajien ja työterveyshuollon asiantuntijoiden pätevöitymiskoulutus on järjestettävä sisällöltään valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. Ammatissa toimimisen edellytyksenä olevan pätevöitymiskoulutuksen on oltava korkeatasoista ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Työterveyshuollon pätevöitymiskoulutuksen rahoitusongelmat on ratkaistava ja rahoitus on turvattava, jotta tulevaisuudessa on riittävästi työntekijöitä työterveyshuollon erityisosaamista vaativiin tehtäviin.
15
16
3 — Työaikoja ja työntekijöiden palautumista on seurattava
17
Työaikoja ja työntekijöiden palautumista on seurattava Teknologian kehittyminen ja matkustamisen yleistyminen työpaikoilla ovat vapauttaneet työntekijät ylimääräisistä seinistä, työpöydistä ja johdoista. Työntekotapojen monipuolistuminen on johtanut erityisesti asiantuntija- ja esimiestyössä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymiseen työssä jaksamisen kustannuksella. Palautumiseen ei jää riittävästi aikaa, kun työ seuraa kaikkialle. Henkilöstöresurssit on säästöjen tavoittelussa vedetty liian pieniksi. Asiantuntijoiden perustehtävän hoitamista haittaa usein myös tukitoimintojen niukkuus. Liikaa töitä teetetään liian pienillä resursseilla, mistä seuraa yksipuolinen joustaminen työajoissa. Muutokset edellyttävät ja mahdollistavat eri elämäntilanteisiin räätälöityjä ratkaisuja ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Työajan seurannan rinnalle tarvitaan myös työntekijän palautumismahdollisuuksien seurantaa.
Työaikajoustoista molemminpuolisia Työaikajoustojen toteuttaminen edellyttää työntekijän tasavertaista neuvotteluasemaa työnantajaan nähden ja haitallista työaikakuormitusta ehkäiseviä reunaehtoja. Työajoissa pitää paremmin ottaa huomioon osittaisen työkyvyn mahdollisuudet.
Akava ehdottaa •
Työaikapankkijärjestelmän pääpiirteet ja siihen liittyvät työaikasuojelun vähimmäisehdot kirjataan lakiin.
•
Työaikapankin käyttöönotosta, yksityiskohdista ja tarkemmasta soveltamisesta sovitaan alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa.
•
Osittaisen työkyvyn hyödyntämiseksi ja työssä jaksamisen parantamiseksi säädetään työntekijän oikeudesta osa-aikatyöhön terveydellisillä ja sosiaalisilla syillä. Kriteereissä otetaan huomioon työuran pituus ja mahdollisuudet muokata työtä.
•
Säädetään henkilöstöedustajille aloiteoikeus joustavien työaikajärjestelyjen käyttöönottoa koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi.
18
Töitä teetetään liian pienillä resursseilla.
•
Työaikasuunnittelusta sovitaan tarkemmin työ- ja virkaehtosopimuksissa, myös esimiestehtävissä toimivien osalta.
•
Työsuojeluvalvonnan tarkastuksia ja muita resursseja kohdennetaan työaikojen ja niiden kuormittavuuden valvontaan ottaen huomioon eri henkilöstöryhmiin kohdistuvat riskitekijät.
•
Velvoitetaan työnantaja varmistamaan työntekijöiden mahdollisuus palautua kaikissa tilanteissa. Palautumismahdollisuus koskee kaikkea työnantajan lukuun tehtävää työtä, matkustamista ja työhön sidonnaista toimintaa ajankohdasta riippumatta.
Etätyö järkevään käyttöön Etätyö mahdollistaa monessa työtehtävässä kaivatun intensiivisen keskittymisen itselle soveltuvaan aikaan. Usein tämä mahdollisuus puuttuu varsinaiselta työpaikalta. Etätyö voi olla keino yhdistää työ ja yksityiselämä joustavasti. Etätyössä ei saa tinkiä työsuojelusta.
Etätyössä ei saa tinkiä työsuojelusta.
Akava ehdottaa •
Käynnistetään lainsäädäntöhanke etätyön käsitteen ja siinä sovellettavien työehtojen ja työsuojelun määrittelemiseksi.
•
Etätyön käytöstä sovitaan tarkemmin työ- ja virkaehtosopimuksissa ja niiden nojalla tehdyissä työpaikkakohtaisissa sopimuksissa.
•
Pitkällä aikavälillä lainsäädäntöä uudistetaan siten, että kaikki työtai virkasuhteessa tehtävä työ on samanarvoisessa asemassa, riippumatta siitä missä työ fyysisesti tehdään. Nykyinen työlainsäädäntö ei ota huomioon uusien työskentelymuotojen yleistymistä kiihtyvällä vauhdilla.
19
4 — Työurat eivät pitene ilman työn tasa-arvoa
20
21
Työurat eivät pitene ilman työn tasa-arvoa Sukupuolesta riippumattomat mahdollisuudet laadukkaaseen ja pitkään työuraan ovat edellytyksenä sille, että työllisyysaste nousee. Suomalaiset työmarkkinat jakautuvat voimakkaasti miesten ja naisten aloihin. Korkeasti koulutettujen naisten työmarkkina-asema on edelleen miehiä heikompi. Sen korjaaminen edellyttää muutoksia koulutusvalinnoissa, perhevapaajärjestelmän rakenteissa sekä palkkapolitiikassa.
Perhevapaiden on jakauduttava tasaisemmin Perhevapaiden kasautuminen naisille johtaa siihen, että naisten on vaikeampi päästä työmarkkinoille, saada pysyvää työtä ja edetä urallaan, vaikka he kouluttautuvat usein miehiä pidemmälle.
Akava ehdottaa •
Vanhempainvapaaoikeutta on uudistettava ottamalla käyttöön nk. 6+6+6 -malli niin, että äidille ja isälle on molemmille korvamerkitty 6 kuukauden vapaa yhteisen 6 kuukauden vapaan lisäksi.
•
Yhteinen 6 kuukauden jakso on voitava käyttää myös osa-aikaiseen työntekoon, esimerkiksi 20–80 prosenttia alalla sovellettavasta enimmäistyöajasta. Lisäksi yhteinen jakso pitää voida jaksottaa nykyistä joustavammin kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.
•
Vanhempainrahaoikeutta muutetaan siten, että osa-aikatyötä tekeville vanhemmille maksetaan osittaista vanhempainrahaa ajallisesti merkittävästi nykyistä pidempään.
•
Työntekijän oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen vahvistetaan lisäämällä työntekijän mahdollisuuksia päättää työajan pituudesta tilanteissa, joissa siitä ei päästä sopimukseen. Tällöin työntekijä voisi valita joko 60 tai 80-prosenttisen työajan.
•
Säädetään perhevapaalta palaavan työntekijän jälkisuojasta.
•
Perhevastuun tasaisempaa jakautumista on edistettävä neuvoloissa. Neuvolatoiminnassa on huomioitava koko perheen terveys ja hyvinvointi sekä tasa-vertainen vanhemmuus. Isille tulee mahdollisuuksien mukaan järjestää omaa isäryhmätoimintaa osana perhevalmennusta ja oma isäkäynti neuvolaan.
22
Työmarkkinat jakautuvat voimakkaasti miesten ja naisten aloihin.
•
Selvitetään, voidaanko äitiysvapaan aloittamista myöhentää nykyisestä vaarantamatta äidin tai lapsen turvallisuutta. Äitiysvapaan tulisi kuitenkin yhä äidin päätöksellä olla mahdollista aloittaa aikaisintaan 50 arkipäivää ennen laskettua aikaa.
Perusteettomille palkkaeroille nollatoleranssi Korkea koulutus ei ole miehille ja naisille yhtä kannattava investointi. Sukupuolten välinen palkkaero on yhä merkittävä. Osittain sen taustalla on sijoittuminen eri sektoreille, aloille ja toimiasemiin. Perusteettomat palkkaerot näiden sisällä on kitkettävä.
Akava ehdottaa •
Koulutettujen, naisvaltaisilla aloilla työskentelevien naisten palkkausta on parannettava erillisillä palkkaohjelmilla. Esimerkeiksi käyvät aikanaan toteutetut kuntien Kunpas ja valtion Valpas, jotka nostivat myös korkeasti koulutettujen naisten palkkatasoa.
•
Työ- ja virkaehtosopimuksissa on sovittava työehtojen sukupuolivaikutusten arvioinnista, kuten palkanlisien vaikutuksista sukupuolten väliseen palkkatasa-arvoon, sijoittumiseen eri tehtävissä ja organisaatiotasoilla sekä urakehitysmahdollisuuksiin. Samalla on sovittava henkilöstön edustajien ja työnantajan yhteisestä tasaarvokoulutuksesta.
•
Työ- ja virkaehtosopimuksissa tai työpaikoilla muutoin on otettava käyttöön tehtävän vaativuuteen ja suorituksen arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä.
•
Pörssiyritysten hallituksiin on säädettävä lakisääteiset sukupuolikiintiöt, mikäli itsesääntely ei tuota tuloksia vuoteen 2018 mennessä.
•
Tasa-arvolain perusteella kielletyn syrjinnän kitkemiseksi tasa-arvovaltuutetulle on säädettävä oikeus nostaa kanne syrjityn puolesta.
Perustettomat palkkaerot kitkettävä.
23
Tasa-arvoasenteisiin vaikutettava järjestelmällisesti Sukupuolisidonnaisia uravalintarajoitteita on vain asenteissa. Niihin on vaikutettava varhaiskasvatuksesta työuran loppuun.
Akava ehdottaa •
Sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien vahvistamiseksi lapsille on jo varhaiskasvatuksesta alkaen annettava tasa-arvokasvatusta. Tämä edellyttää opetustehtävissä toimivien täydennyskoulutusta sekä eri oppimismenetelmien ja oppimateriaalin sukupuolivaikutusten arviointia.
•
Opintojen ohjauksessa on kannustettava tutustumaan avarakatseisesti sukupuolille ns. epätyypillisiin aloihin lisäämällä työelämäyhteyksiä. Opiskelualojen sisällä on tarjottava nuorille naisille ja miehille tietoa, miten eri ainevalinnat vaikuttavat työelämään sijoittumiseen ja urakehityksen mahdollisuuksiin. Kummankin sukupuolen valikoitumisesta opintoihin ja pääsykokeisiin on huolehdittava riittävän tehokkain keinoin.
•
Rekrytoinneissa on otettava laajemmin käyttöön anonyymi työnhaku. Tällä edistetään yhdenvertaisuutta myös muutoin kuin sukupuolten välillä.
Varusmiespalvelus ei saa kohtuuttomasti heikentää työuria Varusmiespalvelus ja siviilipalvelus voivat hidastaa miesten siirtymistä koulutukseen ja työmarkkinoille. Naisten on mahdollista suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus. Sukupuolten väliset erot palvelustilanteissa eivät saa heijastua työmarkkina-asemaan.
Akava ehdottaa •
Asepalvelukseen astumista tulee voida siirtää, jos opiskelupaikka on jäänyt saamatta. Samalla tulisi parantaa mahdollisuuksia osallistua pääsykokeisiin joihinkin korkeakoulujen koulutusohjelmiin myös syksyisin.
•
Varusmiespalveluun tulee aina keväisin sisällyttää yhteistyössä oppilaitosten kanssa pakollinen ura- ja opintosuunnittelu, jossa varusmies kävisi opinto-ohjaajan kanssa läpi, miten koulutukseen ja pääsykokeisiin haetaan.
24
Sukupuolisidonnaisia uravalintarajoitteita on vain asenteissa.
Tasa-arvopolitiikkaa koordinoitava Tasa-arvopolitiikkaa toteuttavat lukuisat eri toimijat ministeriöissä ja laitoksissa. Hajanaiset ja päällekkäiset rakenteet vaikeuttavat resurssien järkevää koordinaatiota.
Akava ehdottaa •
Perustetaan tasa-arvoasioita koordinoiva kolmikantainen elin (työsuojeluneuvottelukunnan tms. kaltainen), jossa ovat edustettuina työmarkkinakeskusjärjestöjen lisäksi kaikki tasa-arvoasioita toimeenpanevat ministeriöt ja laitokset.
25
26
5 — Työsuhteen ja yrittäjyyden välissä
27
Työsuhteen ja yrittäjyyden välissä Työnteon monimuotoisuus ja yrittäjämääritelmän vaihtelut eri järjestelmissä haastavat perinteisen yrittäjiin ja palkansaajiin jakautuvan lainsäädäntö- ja sosiaaliturvamallin. Ilmiö palkansaajiin rinnastuvista yrittäjistä jatkaa kasvuaan. Toimeksiannon muodosta riippumatta asema ja alisteisuus toimeksiantajaan nähden vastaavat palkansaajaa, mutta turvaverkko on huonompi kuin palkansaajalla.
Lainsäädännön on suojeltava heikompaa Työntekijä on työsuhteen heikompi osapuoli, jonka turvaksi säädetyistä pykälistä ei saa edes sopimuksella poiketa. Palkansaajaan rinnastuvien yrittäjien alisteisesta asemasta huolimatta tämä suoja puuttuu heiltä täysin. Heidän neuvotteluasemansa on niin heikko, että sopimalla ei kyetä hankkimaan parempaa turvaa.
Akava ehdottaa •
Työsuhteen määritelmää laajennetaan perinteisen palkkatyön ohella palkansaajiin rinnastettaviin yrittäjiin ja muihin toimeksiannon suorittajiin, jotka työskentelevät toimeksiantajalle alisteisissa työnteon muodoissa. Määritelmän tulee kattaa myös useammalle toimeksiantajalle työskentelevät, palkansaajaan rinnastettavat yrittäjät.
Vakuutusturvasta katveetonta Moni itsensä työllistäjä joutuu valitsemaan, vakuuttaako itsensä palkansaajan vai yrittäjän työttömyyskassassa. Valinta ei takaa turvaverkkoa. Alivakuuttaminen on yleistä. Usein syynä on tiedonpuute. Toisille tulot eivät yksinkertaisesti mahdollista kattavampaa turvaa, joka kustannetaan pääosin itse. Vakuuttaminen yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL) ja työttömyysturvan työtulon vähimmäismäärällä tuo vain vaatimattoman toimeentulon etuutta käytettäessä, mutta maksaa paljon. Itsensä työllistäjän vakuutusmaksu sisältää laskennallisesti sekä työnantajan että palkansaajan osuuden.
Akava ehdottaa •
28
YEL-vakuutuksen ulkopuolelle jäävä, työn suorittajan ja toimeksiantajan solmimaan sopimukseen perustuva työ tuodaan työntekijän eläkevakuutuksen (TyEL) soveltamispiiriin.
Palkansaajiin rinnastuvien yrittäjien määrä kasvaa yhä.
•
Työttömyysturvajärjestelmään luodaan selkeä kanava itsensä vakuuttamiseen myös sivutoimisena yrittäjänä.
•
Selvitetään työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksen käyttöönotto tilanteissa, joissa työtä tehdään vuoroin yrittäjänä, vuoroin palkansaajana.
•
Yrittäjille tarjottavassa neuvonnassa panostetaan siihen, että yrittäjät saavat riittävästi tietoa vakuutusturvastaan. Osana viranomaisten verkkopalveluiden kehittämistä (esimerkiksi valtiovarainministeriön koordinoima palveluväylä-hanke) selvitetään mahdollisuus kehittää vero.fi-palvelua tähän suuntaan.
29
30
6 — Sosiaaliturvan tarve väliaikaiseksi
31
Sosiaaliturvan tarve väliaikaiseksi Työn tulee eri elämäntilanteissa parantaa yksilön taloudellista asemaa myös silloin, kun hän on tulojen pienuuden vuoksi asumis- tai toimeentulotuen piirissä. Toimeentuloturvaa tulee kehittää siten, että se kannustaa ottamaan vastaan työtä tai osallistumaan sellaisiin toimiin, jotka edistävät työllistymisedellytyksiä ja vähentävät riippuvuutta sosiaaliturvasta. Asumistuen edellytyksissä on nykyistä pysyvämmin ja paremmin otettava huomioon perheen rakenne ja asumisen kalleus.
Akava ehdottaa •
Toimeentuloturva väliaikaisena tukena Asiakkaan riippuvuus toimeentulotuesta ei saa muodostua pitkäaikaiseksi. Tämä edellyttää toimeentuloriippuvuuden syiden selvittämistä riittävän ajoissa ja selvityksen perusteella laadittavaa suunnitelmaa toimeentulotuen tarpeen poistamiseksi tai sen vähentämiseksi. Työvoimapolitiikkaan liittyvien toimenpiteiden lisäksi selvityksessä ja suunnitelmassa tulee arvioida sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve sekä muita mahdollisia seikkoja, jotka vaikuttavat pitkäaikaiseen riippuvuuteen toimeentulotuesta. Osallistavan toimeentuloturvan toimeenpano tulee järjestää moniammatillisena yhteistyönä yli hallinnonalojen rajojen sosiaalitoimen koordinoimana ja ensisijaisena vastuutahona. Osallisuutta edistävän järjestelmän tulee olla sellainen, että asettaessaan tuen saajille velvoitteita se tarjoaa samalla niiden vastapainoksi kannustavia ja tehokkaita elämänhallintaa ja työllistymistä edistäviä palvelukokonaisuuksia oikeussuojakeinoineen. Pitkittynyt riippuvuus toimeentulotuesta on otettava huomioon sosiaalisen asuntotuotannon asukasvalinnoissa.
•
Asumistuen kannustavuuden parantaminen Verotuksen kannustavuuden parantamiseksi työtulovähennys pitää porrastaa huollettavien lasten lukumäärän mukaan ja kohdentaa se pienituloisemmalle puolisolle. Yksinhuoltajien kotitalousvähennystä pitää korottaa ja porrastaa se lasten lukumäärän mukaan.
32
Työn tulee parantaa yksilön taloudellista asemaa.
Työllistymiskynnyksen madaltaminen pelkästään työtulo- ja ansiotulovähennyksen avulla ei ole riittävä. Painopistettä tulee siirtää asumistuen ansiotulosidonnaisuuden lieventämiseen, sillä asumistuessa voi ottaa tarkemmin huomioon perheen rakenteen ja asumiskulut. Hallituksen esittämän asumistuen suojaosan 400 euroa tulee ehdottomasti kohdistua vain palkka- ja yrittäjätuloihin. Asumistuen suojaosan rakennetta (kiinteä euromäärä ja/tai osuus palkkatuloista) ja sen pysyvyyttä tulee arvioida ja kehittää yhdessä ansiotulovähennyksen ja työtulovähennyksen kanssa tavoitteena purkaa kannustinloukkuja nykyistä kustannustehokkaammin.
33
34
35
www.akava.fi 36