Sisältö ratkaisee Akavan kulttuuripoliittinen ohjelma

Sisältö ratkaisee Akavan kulttuuripoliittinen ohjelma 2019

Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki

puh. 020 7489 400 www.akava.fi

Sisällys Johdanto

1

1. Toimenpideluettelo

2

2. Kulttuuripoliittinen yhteiskuntavisio

3

Luovuuden ja kulttuurin vahvistaminen kehittää suomalaista yhteiskuntaa Kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille

3 3

3. Kulttuuripoliittinen työ- ja elinkeinovisio

5

Kulttuuri avaa monipuolisia työllistymisnäkymiä Luovien alojen yrittäjyydelle paremmat toimintaedellytykset Immateriaalioikeudet luovuuden turvana Hanketoimintaan selkeät pelisäännöt Tietoutta aineettomista oikeuksista lisättävä

5 6 7 7 7

Kulttuurista hyvinvointia

8

4. Ohjelman seuranta

8

Hyväksytty 5.11.2013 ISBN 978-952-5628-68-5

1 (8)

Johdanto Akava tuo tässä asiakirjassa esille tavoitteitaan ja näkemyksiään kulttuurin ja luovien alojen merkityksestä, tulevaisuudesta ja kehittämistarpeista Suomessa. Luovuus kuuluu monien akavalaisten alojen toimintaan, joten edunvalvonta luovilla aloilla on osa Akavan tehtäväkenttää. Akavalaiset ammatit taide-, tiede- ja teknologia-aloilla perustuvat syvällisiin tietoihin ja taitoihin, mutta myös niiden monipuoliseen soveltamiseen ja uuden luomiseen.

Akavan kulttuuripoliittinen ohjelma pyrkii herättämään yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Ohjelmaa käytetään jäsenkunnan edunvalvonnassa sekä vaikuttamistyössä. Ohjelman avulla vaikutetaan myös luovien alojen kehittymiseen.

Useat hankkeet sekä valtakunnalliset projektit ja tutkimukset ovat osoittaneet, että luovien alojen avulla voidaan parantaa Suomen kilpailukykyä ja synnyttää kansantalouteen lisäarvoa. Akava haluaa olla edelläkävijänä nostamassa luovia aloja tärkeäksi osaksi työmarkkinoita, palvelutuotantoa ja kansainvälistä vientiä.

Kulttuuripoliittinen ohjelma on laadittu viideksi vuodeksi, mutta nopeasti muuttuvassa maailmassamme lienee järkevää ja tarpeellistakin tehdä väliarviointia ohjelma kauden puolivälissä.

Sture Fjäder

2 (8)

1. Toimenpideluettelo   

 



 



 

    



 

Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluita ja niitä on oltava saatavilla koko maassa. Kulttuuripalvelut tulee tuottaa pääosin julkisin varoin.

Kulttuuripalvelut ovat osa kuntien elinkeino- ja hyvinvointistrategiaa.

Korkeatasoinen arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu ja taide ovat keinoja tuottaa viihtyisää ja vetovoimaista asuinympäristöä. Taide saadaan mukaan prosentti taiteelle -periaatteella. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että julkista rakennusta suunniteltaessa rakennuskustannuksista noin yksi prosentti varataan rakennuksen tai sen ympäristön taiteelliseen parantamiseen.

Luovuuteen kannustaminen on otettava osaksi työelämän kehittämistä taiteen ja kulttuurin menetelmiä hyödyntäen.

Kulttuuri on otettava osaksi potilas- ja hoitotyötä. Taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät tulee saada osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon arkea jo ennaltaehkäisevässä muodossa.

Kulttuuriperinnön suojeleminen, tutkiminen ja ylläpitäminen tulee turvata sekä alueellisella että valtakunnallisella tasolla.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus monipuoliseen taito- ja taidekasvatukseen varhaiskasvatuksesta lähtien.

Taiteen perusopetuksen kattavuus on taattava koko maassa, jotta oppilailla on varallisuuteen tai asuinpaikkaan katsomatta mahdollisuus päästä laadukkaan opetuksen pariin.

Kulttuurialan koulutuksessa on otettava huomioon alan myönteiset vaikutukset ja moninaiset työllistymismahdollisuudet. Koulutuksen tulee olla korkeatasoista.

Vapaan sivistystyön oppilaitosten sekä kansalais- ja työväenopistojen tulee jatkossakin tarjota matalan kynnyksen koulutuspalveluja.

Kulttuurialan tutkimusta ja tieteellistä vaikuttavuutta on kehitettävä ja tutkimustuloksia hyödynnettävä laajasti.

Kulttuurialan koulutuksen saaneita on rohkeasti palkattava työelämän eri sektoreille.

Kulttuurialan työllisyysmittareita ja muita tilastoja on kehitettävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Luovilla aloilla ja kulttuuriammateissa työskentelevien palkkausta on kehitettävä vastaamaan koulutustasoa ja työn vaativuutta.

Apurahalla työskentelyn käytäntöjä on selkeytettävä.

Yrittäjyyden ja palkkatyön välillä siirtyminen on tehtävä joustavammiksi. Tukija rahoitusjärjestelmiä on kehitettävä tukemaan uudenlaisia yrittämisen muotoja.

Kilpailutuksen osaamista on lisättävä sekä tilaaja- että tuottajapuolella. Kilpailutuksissa on otettava nykyistä paremmin huomioon laatu ja pienten toimijoiden mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin.

Kulttuuri- ja taidepalveluiden arvonlisävero on yhdenmukaistettava samalle tasolle kuin liikuntapalveluiden.

Aineettomien oikeuksien hallintaa on parannettava neuvontapalveluiden ja koulutuksen avulla. Yksittäisen luovan työn tekijän asema on turvattava ja yhdessä luomisen pelisäännöt on selkeytettävä.

3 (8)

2. Kulttuuripoliittinen yhteiskuntavisio Luovuuden ja kulttuurin vahvistaminen kehittää suomalaista yhteiskuntaa Perustuslaissa on turvattu useita kulttuurisia oikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa luomaan riittävät edellytykset tieteen ja taiteen vapaalle harjoittamiselle ja ihmisten mahdollisuudelle itsensä kehittämiseen. Perustuslaki velvoittaa huolehtimaan kulttuuriperinnöstä ja eri ryhmien oikeudesta ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Kulttuurialat kattavat taiteellisen työn luomisen, esittämisen, tallentamisen ja välittämisen sekä kulttuuriperinnön ylläpitämisen, tutkimisen, välittämisen ja keruun. Kulttuurialojen lisäksi luovien alojen käsite kattaa useita uusia ammattiryhmiä ja -aloja, jotka ovat tulleet taidepainotteisen kulttuuritoiminnan rinnalle, esimerkiksi pelien suunnittelijat, palvelumuotoilijat sekä kulttuurituottajat ja välittäjäammatit yleisesti.

Luovat alat kehittyvät jatkuvasti Luoviin aloihin kuuluvat kaikki alat, jotka synnyttävät tekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä. Markkinoille tulee jatkossa entistä enemmän tekijänoikeuksiin pohjautuvia tuote- ja palvelukokonaisuuksia, joita toteutetaan luovien alojen liiketoiminnan avulla. Luovien alojen peruspiirteenä on toimialarajojen rohkea ylittäminen kehittämis- ja tuotekehitystyössä. Oleellista on lisäksi kyky hyödyntää kulttuuriosaamista entistä luovemmin ja monipuolisemmin ns. ei-tyypillisillä toimialoilla tai asiayhteyksissä, kuten hyvinvointipalveluissa, asuinalueiden suunnittelussa ja teknologisissa innovaatioissa.

Luovuuteen ja luovaan työhön liittyy työntekijöiden moraalisten ja taloudellisten oikeuksien turvaaminen sekä ilmaisunvapaus ja taiteellinen vapaus. Näiden oikeuksien on oltava lähtökohtana kulttuuria koskevassa päätöksenteossa, resursoinnissa ja edunvalvonnassa.

Taiteella, kulttuurilla ja luovuudella on pysyvä itseisarvo sivistyneessä yhteiskunnassa. Kulttuuria voidaan tarkastella sekä luovan tekemisen että aktiivisen kuluttamisen kautta: se kuuluu sekä työhön että vapaa-aikaan. Kulttuuri vaikuttaa elämänlaatuun, itsensä toteuttamiseen ja sivistyksen kehittämiseen. Kulttuuria ohjataan ja säännellään kulttuuripolitiikalla ja lisäksi kulttuuri kuuluu hallinnonaloja yhdistävään politiikkaan, kuten koulutus-, innovaatio- ja ympäristö-, kestävän kehityksen sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaan.

Luovan yritystoiminnan muuttaminen tuottavaksi liiketoiminnaksi on haasteellista. Jotta luovien alojen yritykset menestyisivät ja rakentaisivat Suomen kansainvälistä kilpailukykyä teollisuuden rinnalla, tarvitaan laajaa ja uudenlaista yhteistyötä eri alojen välillä. Kulttuuriosaamista tarvitaan entistä enemmän liike- ja yritystoiminnassa ja palvelukonseptien kehittämisessä sekä teknisten laitteiden ja ratkaisujen toteutuksessa.

Kulttuuripalvelut kuuluvat kaikille Kulttuuripalvelut ovat kuntalaisille tarkoitettuja peruspalveluja, jotka vaikuttavat heidän hyvinvointiinsa. Kulttuurimenot ovat noin 2–5 prosenttia kuntien menoista. Esimerkiksi kirjastot, museot ja taidelaitokset kuuluvat kulttuuripalvelujen kenttään. Kulttuuristen peruspalveluiden laadun ja saatavuuden turvaaminen on julkisen sektorin vastuulla. Saatavuudessa ja saavutettavuudessa on huomioitava laajasti eri kohderyhmät. Osaava ja pätevä henkilökunta on pohja laadukkaille palveluille.

Kuntarakenteen uudistaminen ohjaa opetus- ja kulttuuripalveluiden rakenteiden ja järjestämistapojen uudistamista. Yhteistyötä tekevät kunnat määrittelevät yhdessä halutun palvelutarjonnan, yhteistyön organisoinnin ja palvelujen tuotantotavat sekä mitkä palvelut tarjotaan

4 (8) kuntarajat ylittäen. Julkiset palvelut ovat tarpeen ennen kaikkea sellaisissa toiminnoissa, joihin ei synny palveluja markkinalähtöisesti.

Suomen kirjastojärjestelmä on koko maan kattava alueellinen ja paikallinen kulttuuri- ja sivistyslaitos. Se tarjoaa koko kansalle maksuttoman pääsyn taiteen, tieteen ja viihteen pariin.

Merkittävänä muistiorganisaationa se säilyttää ja ylläpitää historiaamme ja identiteettiämme.

Kirjastojen rooli lähipalveluna on turvattava. Kuntien kulttuuripalveluiden ja perusopetuksen välistä yhteistyötä on edelleen kehitettävä.

Valtion kulttuuripolitiikan tavoitteita ovat luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistäminen. Myös kansalaisten kulttuuristen oikeuksien toteutuminen on tärkeää. Tavoitteita toteutetaan edistämällä taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden sekä kulttuuri- ja taidelaitosten toimintaedellytyksiä, kulttuuriperinnön ja -ympäristöjen säilymistä ja kehittymistä, kulttuurin tasa-arvoista ja monipuolista saatavuutta, saavutettavuutta ja käyttöä, kulttuurituotantoa, alan työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä vahvistamalla yhteiskunnan kulttuurista perustaa.

Akava tukee valtion kulttuuripoliittisia tavoitteita ja pitää tärkeänä edistää kulttuurisesti ja sivistyksellisesti vahvan yhteiskunnan rakentamista taloudellisesti vaikeinakin aikoina.

Hyvinvoinnin perusta julkisissa palveluissa Luovuuden ja innovatiivisuuden avulla voidaan kehittää yhteistyötä julkisissa palveluissa eri sektoreiden välillä. Kuntaorganisaation tehtävänä on koordinoida ja tukea palvelutuotantoa.

Koulut ja päiväkodit luovat perustaa kansalaisen menestykselle ja työelämälle. Suomen mallin erityispiirteenä on, että nämä palvelut ovat maksuttomia tai vahvasti tuettuja. Vapaa-ajan palvelut jäävät usein huomiotta julkisista palveluista puhuttaessa. Kansalaisten elämänlaadulle tärkeitä palveluita ovat muun muassa kirjastot, museot, taidelaitokset, liikuntapalvelut sekä vapaa sivistystyö ja yhdistystoiminta.

Alueen kulttuuripääomalla on merkittävä vaikutus suomalaisten kaupunkien ja kuntien imagoon ja vetovoimaan. Kulttuuripolitiikka on siirtynyt alueiden kehittämisen yhteydessä yhä enemmän elinkeino- ja yrittäjyysperustaiseen kehittämispolitiikkaan. Kulttuuritarjonnalla voidaan houkutella osaavaa työvoimaa alueelle. Muuttopäätöksissä alueen kulttuuripääoman vetovoima liittyy erityisesti elämänlaadun kohentamiseen.

Kulttuurin opetusta tulee tarjota kaikenikäisille Kasvatus ja koulutus ovat kaiken sivistyksen perusta. Tiede ja taide ovat tärkeitä arvoja itsessään. Oppimaan oppiminen luo pohjaa elinikäiselle oppimiselle, joten luonnollisen uteliaisuuden ruokkiminen on tärkeää kasvatus- ja koulutusjatkumon kaikissa osissa. Opiskeluvuosina hankitun uteliaan elämänotteen pitäisi säilyä koko työuran ajan, sillä se on innovaatiotoiminnan perusedellytys. Osaaminen ei ole pelkästään suoritteiden tekemistä tai mallien seuraamista, vaan on ymmärrettävä, mitä tekee. Luovuuden kehittymistä on tuettava kasvatuksen ja koulutuksen kaikilla tasoilla.

Taito- ja taideaineet kehittävät monin tavoin Taito- ja taideaineiden opetus edistää muuta oppimista. Ne ovat avainasemassa persoonallisuuden, identiteetin ja itseluottamuksen kehittymisessä sekä yhteisöön liittymisessä. Taitoja taideaineet vaikuttavat vahvasti hyvinvointiin, terveyteen, sosiaaliseen kasvuun ja koulussa viihtymiseen. Lisäksi niiden opinnot antavat valmiuksia ilmaista itseään, hakeutua taiteenalojen koulutukseen sekä edistävät myös muuta taiteeseen liittyvää toimintaa.

5 (8) Tasa-arvoista tarjontaa Alueellista tasa-arvoa taiteen perusopetuksessa on parannettava ja kehitettävä. Taiteen perusopetusta annetaan muun muassa musiikkioppilaitoksissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, käsityökouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Myös muilla kunnilla kuin suurilla kaupungeilla on oltava mahdollisuus ylläpitää ja järjestää laadukasta taiteen perusopetusta. Olemassa olevan taiteen perusopetuksen säilyttäminen ja uusien taiteenalojen mukaan ottaminen edellyttää kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Erilaiset alueelliset ratkaisut on mahdollistettava, jotta opetus vastaa alueen ja asiakkaan tarpeita.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset, joita ovat kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot) ja kesäyliopistot, tarjoavat koulutusta matalan kynnyksen palveluina. Näin tulee olla jatkossakin, sillä nämä oppilaitokset tarjoavat erityisesti taidollista ja kulttuurista sivistystä. Vapaa sivistystyö antaa aikuisille mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja vastapainoa työelämälle.

Laadusta jatkuvuutta Kulttuuripalveluiden ja alan koulutuksen korkea tasoisuus taataan laadukkaalla peruskoulutuksella ja täydennyskoulutuksella. Nämä edistävät pysyvää ja jatkuvaa kulttuurin kehittämistä ja kehittymistä. Kulttuurialan koulutuspaikkojen määrän tulee vastata työelämän ja kansalaisten tarpeita. Lisäksi kaikilla koulutustasoilla on tuettava luovuuden kehittymistä eri oppiaineissa.

Kulttuurialoille valmistuvat voivat hyödyntää koulutustaan monin tavoin toimiessaan muualla kuin kulttuurialoilla kuten palvelukonseptien kehittämisessä sekä teknisten laitteiden ja ratkaisujen toteutuksessa. Kulttuurialan koulutuksessa on tarjottava vahvemmin yrittäjyysopintoja, sillä alalle työllistytään yrittäjiksi muun muassa opintojen aikana syntyneiden innovaatioiden pohjalta.

3. Kulttuuripoliittinen työ- ja elinkeinovisio Kulttuuri avaa monipuolisia työllistymisnäkymiä Luovat alat ennakoivat usein tulevaa ja toimivat edelläkävijöinä – monet ajan ilmiöt heijastuvat kulttuurialan töissä ja yhteiskunnan heikkojen signaalien tunnistaminen tapahtuu usein ensin juuri kulttuurialoilla. Jatkossa tulee käyttää kulttuurialojen edelläkävijyyttä ja tutkimustietoa uusilla tavoilla. Työnantajien tulisi rohkeasti palkata eri alojen osaajia.

Suomen taloudellinen toimintaympäristö edellyttää yrityksiltä ja työpaikoilta luovuutta, osaamista ja innovatiivisuutta. Työn kilpailukykyyn kohdistuvat haasteet edellyttävät monipuolisia ja tehokkaita innovaatioympäristöjä. Näihin liittyvät mahdollisuudet tulee yhdistää ja hyödyntää yrityksissä ja työpaikoilla. Tämä parantaa koko elinkeinoelämän kilpailukykyä, työelämän tuottavuutta ja työmarkkinoiden toimivuutta. Tuottavuuden, osaamisen ja innovaatioiden aikaansaaminen edellyttää yhteistyösuhteita koulutuksen, työelämän ja alueellisten toimijoiden välille sekä niitä tukevia toimintarakenteita.

Luovan talouden mahdollisuudet käyttöön Luova talous avaa uusia mahdollisuuksia työllistymiseen ja yrittäjyyteen. Luovan talouden kehittäminen on innovaatiopolitiikan haaste, joka edellyttää yhteistyön lisäämistä erityisesti taiteen, tieteen, koulutuksen, kolmannen sektorin, julkisen sektorin ja elinkeinoelämän kesken. Kulttuuriosaaminen tulee ottaa käyttöön vahvistamaan liiketoimintaosaamista, tuotteis-

6 (8) tamista ja osaamis- ja palvelujärjestelmien kehittämistä. Lisäksi tarvitaan uusia rahoitusmalleja esimerkiksi kehitystyöhön.

Työllisyyden mittaukseen tarkkuutta Kulttuurialoilla on tyypillistä moniammatillisuus, jossa henkilö työllistyy osa-aikaisesti tai osavuotisesti kulttuurialan työssä ja osa-aikaisesti tai osavuotisesti muussa työssä. Työllisyysmittareita pitäisi kehittää niin, että ne antaisivat paremman kuvan todellisesta työllisyystilanteesta myös kulttuurisektorilla. Arvioinnin tueksi on edelleen kehitettävä laadullisia ja määrällisiä mittareita, jotka kuvaavat alaa paremmin. Tavoitteeksi on otettava työpaikkojen luominen ja alan toimintaedellytysten kehittäminen. Työmarkkinajärjestöjen asiantuntemusta tulee käyttää näiden mittareiden kehittämisessä.

Kulttuurialat ovat hyvin työintensiivisiä aloja, esimerkiksi kulttuuritapahtumien järjestäminen työllistää nyt kolme kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tilastot osoittavat lisäksi, että kulttuurin rahatalous on voimakkaasti keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Kulttuuritaloutta koskevien tilastotietojen kerääminen on monilta osin vaativaa, koska luovuutta sinänsä ei voi mitata. Päätöksenteon perusteena käytetään kuitenkin tilastotietoja, joten tilastointimenetelmiä on kehitettävä edelleen. Luovien alojen merkitys ja mahdollisuudet on voitava osoittaa tilastoaineiston perustuvalla tietopohjalla.

Kulttuurialalla on paljon apurahansaajia. Apurahansaajaa ei määritellä palkansaajaksi eikä yrittäjäksi, vaan hän on jotain siltä väliltä. Apurahansaajan sosiaaliturvaa on jo pyritty parantamaan, mutta lainsäädäntö ei edelleenkään vastaa käytännön todellisuutta. Apurahansaajien asemaa muun muassa verotuksessa ja sosiaaliturvassa tulee edelleen selkeyttää siten, että se tukee apurahalla tapahtuvassa työssä työllistymistä. Apurahakäytäntöjä tulee selkeyttää ja parantaa kiinnittäen huomio erityisesti apurahatyöskentelyn ja sosiaaliturvan välisten kannustinloukkujen purkamiseen. Yrittäjyyden, palkkatyön ja apurahakausien välillä tulee voida siirtyä nykyistä sujuvammin.

Kulttuurialoille koulutetuilla ammattilaisilla tulee olla mahdollisuus toimia omassa ammatissaan ja tulla toimeen sen avulla. Eläkejärjestelmän ja muun sosiaaliturvajärjestelmän on tunnistettava paremmin luovien alojen erityistarpeet.

Luovien alojen yrittäjyydelle paremmat toimintaedellytykset Kulttuurialalla toimii paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ammatinharjoittajia ja freelancereita, jotka työllistävät itsensä. Alan yhtenä ongelmana on, että viranomaisten tulkinnat ja vaatimukset pakottavat esimerkiksi taiteilijoita ryhtymään yrittäjäksi. Kulttuurialan yritystoiminta on osaltaan palvelutoimintaa, mutta alalla toimii myös käsityöläisiä, kuvataiteilijoita ja kirjailijoita. Perinteiset kasvuyritysmallit eivät aina sellaisenaan toimi taiteen ja kulttuurin toimialoilla. Kulttuuriyrittäjyyden toimintaedellytykset tulee saattaa kuntoon. Olennaista on tiedon sekä tarvittavan tuen ja neuvonnan saatavuus sekä erilaisten verkostoitumista edistävien tahojen syntyminen ja yli toimialarajojen tapahtuva yhteistyö. Monimuotoisia tapoja toimia yrittäjänä on kehitettävä ja tuettava.

Yrittäjyys on yhä useammalle varteenotettava palkkatyön vaihtoehto ja luonteva askel urakehityksessä. Yrittäjyys tulisi nähdä mahdollisuutena edetä uralla, kehittyä ja hyödyntää omaa osaamista sekä nostaa ansiotasoa. Siksi yrittäjäksi siirtymisen kynnys ei saa olla liian korkealla. Lisäksi paluun yrittäjyydestä takaisin palkkatyöhön on oltava helppoa. Palkkatyö, ammatinharjoittaminen ja yrittäjyys voivat vuorotella joustavasti yksilön työuralla. Sivutoimisuus ja uudenlaiset yrittäjämäiset työnteon muodot ovat tulleet jäädäkseen. Tämä edellyttää myös nykyisten työttömyyskassajärjestelmien tarkastelua uudesta näkökulmasta.

Markkinoinnin merkitys on kasvanut ja siksi kulttuurituottaja–markkinoija -ketjuja ja niiden toimivuutta pitäisi kehittää ja tukea. Liiketoimintaosaamista tarvitaan lisää. Se on otettava

7 (8) huomioon kulttuurialan koulutuksessa kaikilla tasoilla ja järjestettävä myös riittävästi laadukasta täydennyskoulutusta.

Luovilla aloilla on paljon annettavaa teollisille yrityksille ja muille organisaatioille. Innovaatiot syntyvät yhdistelemällä erilaista luovuutta, tietoa ja osaamista. Jo koulutusvaiheessa on annettava mahdollisuus tutustua moniammatilliseen toimintatapaan.

Verkostot ja verkostoituminen ovat tärkeää luovan alan kehitykselle. Verkostoitumismahdollisuuksia tulee kehittää eri tahojen välillä, kuten paikalliset yrittäjäjärjestöt, julkinen sektori, oppilaitokset, työmarkkinajärjestöt ja muut toimijat. Lisäksi tulee luoda erilaisia verkostoitumismalleja ja edistää niiden toimintaa.

Immateriaalioikeudet luovuuden turvana Tekijänoikeudet koskevat entistä useampaa alaa Keskeisiä tekijänoikeusintensiivisiä aloja ovat tutkimus ja opetus, ohjelmistoteollisuus, sisällöntuotanto, tieto- ja viestintätekniikan ala, rakennussuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu, koneiden ja laitteiden suunnittelu ja tuotantomenetelmien suunnittelu, teollinen muotoilu, mainos- ja viestintäala, taide- ja kulttuuriala, käännös- ja tulkkausala sekä konsultointi.

Tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet mahdollistavat muun muassa tietoyhteiskunnan hyödykkeisiin kohdistuvan tuotekehityksen ja yritystoiminnan. Siten ne ovat välttämätön osa kulttuurialojen perustaa. Tekijänoikeus antaa tekijälle vapauden valita, miten omaa oikeuttaan käyttää ja määrätä luovan työnsä tuloksista. Tämä on esimerkiksi tekijänoikeusintensiivisten alojen taiteilijoille tärkeää, sillä he saavat tuloja sen mukaan, paljonko heidän töitään esitetään, myydään tai käytetään. Myös monen luovan alan yrityksen tulot perustuvat immateriaalioikeuksien hyödyntämiseen.

Luovan työn ja tekijänoikeustalouden merkitys kilpailukyvylle ja tuottavuudelle lisääntyy jatkuvasti. Luovuuteen kannustaminen edellyttää, että luovan työn tekijän asema turvataan.

Siksi myös työ- ja virkasuhteissa olevien tekijänoikeuden, määräysvallan teoksen käyttöön sekä oikeuden korvaukseen täytyy olla turvattuja.

Hanketoimintaan selkeät pelisäännöt Toisaalta yhdessä luominen tuo uusia ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka edellyttävät entistä selkeämpien pelisääntöjen määrittämistä. EU-rahoitteisuus ja muu hanketoiminta ovat arkipäivää luovilla aloilla. Hanketoiminnan säännöt tulee selkeyttää niin, että niissä turvataan työntekijän tekijänoikeudellinen asema, mutta myös tulosten hyödynnettävyys hankkeen päätyttyäkin.

Tekniikan kehitys mahdollistaa erilaisten sisältöjen luomisen ja helpottaa niiden jakelua.

Suomalainen luova osaaminen saa uusia markkinoita sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Työn tekemisen tapojen ja jakelukanavien muutoksiin liittyy kuitenkin kehitettävää. Eri alojen tekijöiden on syytä harjaantua yhteishankkeisiin osaamisensa markkinoinnissa. Samalla tulee olla tarjolla opastusta esimerkiksi suunnittelutyön sopimuksista kansainvälisissä hankkeissa. Tekijänoikeuksien säilyminen tulee erityisesti varmistaa. Tekniset ratkaisut tarjoavat keinoja suojautua piratismilta.

Tietoutta aineettomista oikeuksista lisättävä Julkisia neuvontapalveluita tulisi parantaa ja opetukseen tulisi sisällyttää aineettomien oikeuksien hallinnan kokonaisuuksia. Myös EU-tasolla tekijänoikeusasioissa lähtökohtana on oltava yksittäisten tekijöiden oikeuksien turvaaminen myös työ- ja virkasuhteessa.

8 (8) Toimivalla sopimuslisenssijärjestelmällä voidaan turvata kulttuuriperinnön välittyminen suurelle yleisölle saattamalla teos sopimuslisenssin puitteissa kirjaston, arkiston tai vastaavan muistiorganisaation kautta yleisölle välittäväksi.

Kulttuurista hyvinvointia Monet tutkimustulokset ja käytännön kokemus ovat osoittaneet, että kulttuuri lisää merkittävästi hyvinvointia. Taide- ja kulttuurialan toimintamahdollisuuksia parantamalla edistetään taiteen ja kulttuurin myönteisiä vaikutuksia sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Laadukkaat kulttuuripalvelut lisäävät kansalaisten hyvinvointia, joten kulttuuri on nähtävä osana hyvinvointipolitiikkaa.

Nykyisin työelämälle on ominaista jatkuva muutos, epävarmuus, globalisoituminen ja verkostoituminen. Työn, työpäivien ja työuran pirstaloituminen sekä kiire ovat isoja haasteita ikääntymisen rinnalla. Työntekijöiltä odotetaan entistä enemmän joustavuutta, itsenäistä vastuunottamista, monialaisuutta, innovatiivisuutta ja yhteistyökykyä. Mielekäs työ ja kannustava ilmapiiri lisäävät osaltaan luovuutta. Tämän lisäksi johtamisen ja työn organisoinnin on tuettava luovuutta. Luovuus edellyttää taukoja työnteossa sekä yksittäisen työpäivän että työuran aikana. Luovat ratkaisut vaativat resursseja ja aikaa. Työn suunnitteluun ja arviointiin on panostettava.

Taidelähtöisiä menetelmiä voidaan käyttää työyhteisön kehittämistyössä, työntekijän tukemisessa ja työilmapiirin parantamisessa. Työyhteisöt voivat kannustaa kulttuuripalveluiden käyttöön esimerkiksi tarjoamalla kulttuuri- ja virikeseteleitä työntekijöiden käytettäväksi. Kulttuuri tarjoaa vastapainoa työelämälle edistäen työntekijän kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Luovuuteen kannustaminen tulee ottaa osaksi työelämän kehittämisohjelmia.

Luovat ja taidelähtöiset menetelmät ovat monilla aloilla tärkeä osa asiakas- ja potilastyötä.

Potilastyössä taiteet ja taidelähtöiset menetelmät on nähtävä osana sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kasvattamista. Kulttuurin ja taiteen sekä taidelähtöisten menetelmien käytöllä voidaan esimerkiksi parantaa sosiaalisia taitoja ja auttaa elämänkriiseistä selviämistä ja ehkäistä syrjäytymistä. Lisäksi niiden avulla voidaan elävöittää kaupunkikulttuuria ja tukea yhteisöllisen mielenterveyden hoitamista.

4. Ohjelman seuranta Tämän ohjelman toteuttamisesta ja seuraamisesta vastaa Akavan hallitus. Hallitus asettaa seurantaa varten seurantaryhmän, joka raportoi hallitukselle ohjelman tavoitteiden toteutumisesta määräajoin. Ohjelman seurantaryhmä tekee yhteistyössä jäsenliittojen kanssa toimenpide-ehdotuksia, jotka konkretisoivat ohjelmassa asetettuja tavoitteita. Ohjelman toteutumista voidaan seurata ja arvioida niiden avulla.

Seurantaryhmä toimii Akavan hallituksen aktiivisena työkaluna nostaen esiin kulttuuripoliittista näkökulmaa.