URHEILIJA, NAUTI MATKASTA! TANJA POUTIAINEN-RINTEEN HAASTATTELU

Tanja Poutiainen-Rinteen alppiura lähti liikkeelle 3-vuotiaana perheen harrastuksesta. Vielä 1980-luvulla ei urheilija ammattina ollut kenenkään mielessä, varsinkaan alppihiihdossa.

”Se oli nastaa harrastamista. Mutta oli mulla varmaan kilpailukipinä, olen aina tykännyt vertailla omaa osaamista muihin ja kilpailemisesta. Ekat seuran kisat olivat 4-vuotiaana”, Tanja muistelee. Harrastuksen suhteen ensimmäinen suuri päätös tuli lukioikäisenä vuonna 1996, kun Tanja suuntasi Ruotsiin, Jällivaaraan. Vuotta aiemmin oli perustettu Tahkon alppilukio ja samana vuonna Rukan alppikoulu, mutta Tanja päätyi sekä kielen oppimisen että etäisyyden takia Jällivaaraan, johon oli lyhyempi matka kuin Tahkolle, eikä paljon Rukaa pidempi. Jällivaarassa on myös isommat rinteet ja pidemmät perinteet, Tanja toteaa.

NAISPROJEKTI 2000 Varsinaiseen boostin Tanjan kehitys sai, kun hänen aloittaessaan lukiota Suomeen perustettiin Naisprojekti 2000-kehityshanke, jossa oli mukana kuusi nuorta naislaskijaa, Tanjan lisäksi Henna Raita, Petra Olamo, Pia Käyhkö, Katja Jantunen, Anu Pesonen ja Riitta Pitkänen. ”Me oltiin kaikki keltanokkia, varsinkin maailmancupin suhteen. Tärkeintä oli, että pääsi hyvään leiriryhmään. Homma lähti liikkeelle pienellä budjetilla. Paljon kuljettiin rahtilaivoilla ja pakettiautolla Eurooppaan”, Poutiainen-Rinne muistelee. Samaan aikaan Uusitalo hankki sponsoreita ja valmensi, ja Tuupainen oli apuvalmentaja ja huoltaja.

MENESTYKSEN HUIPPUJA JA LAAKSOJA Urheilu-urasta Poutiainen-Rinteelle mieleen ovat päällimmäisinä jääneet onnelliset hetket. ”Yksi hienoimmista kokemuksista oli vuoden 2004 Levin ensimmäisen maailman cupin voitto. Lähtönumero 1, ensimmäinen mc-voitto... Se oli huikea tapahtuma ja huikea fiilis. Sitä koko tiimin onnistumista ja ilo on vaikea sanoin kuvailla.”

Mutta urheilijan uraan mahtuu muutakin kuin voittoja, ja joskus vastoinkäymiset ovat voittojen edellytys. ”Levin fiilisten vastakohta tuli eteeni St. Moritzin mm-kisoissa 2003. Olin ollut kauden mittaan palkintopallilla useamman kerran. Ajattelin, että nyt on mun vuoro, mun pitää näyttää että kykenen pallille myös mm-kisoissa. Mutta sen hetkiseen tasoon nähden kisat olivat pettymys. Olin asettanut itselleni kovat paineet, ja silloin ei laskeminen ole rentoa”, hän kertaa kisoja. ”Se oli urallani tärkeä kokemus, kun jouduin sitä läpikäymään mielessäni. Se oli kaikkea muuta, kuin mitä halusin urheilulta ja alp-

pihiihdolta kokea. Olin ahdistunut sisälläni, ladannut odotuksia ja paineita turhaan. Levillä osasin käsitellä asioita mielessäni eri tavalla, ja keskityin laskuun, en mitaliin. Siksi epäonnistuneet mm-kisat olivat arvokas kokemus vuosi myöhemmin Leviä varten.”

URHEILUN MERKITYS ELÄMÄLLE Nyt jälkikäteen voi nähdä urheilun merkityksen paremmin elämälle laajemminkin, Poutiainen-Rinne sanoo. ”Kyllä mun viesti nuorille urheilijoille on, että urheilun matkasta pitää nauttia, eikä antaa pelkkien palkintojen ja mitalin ohjata. Kun antaa itsestään kaikkensa ja käy matkaa, se antaa henkistä pääomaa urheilu-uran jälkeiseen elämään. Jos urheilu olisi pelkkää mitalien tavoittelua, voi urheilu-urasta jäädä katkeruutta, jos ei saavuta mitalitavoitetta.”

Hän painottaa, että Suomessa pitäisi nostaa urheilun ammattimaista arvostusta. Urheilun tulisi olla mahdollinen ammatti myös niille, jotka pyrkivät huipulle tai olympialaisiin, mutta eivät sitä saavuta.

USKALLANKO SATSATA URHEILUUN? Noin parikymppisenä monelle urheilijalle tulee eteen kysymys, uskaltaako satsata urheiluun. Poutiainen-Rinne kannustaa kannustaa seuraamaan myös intohimoaan, sillä urheilu-uran voi antaa paljon, vaikka olympiamitalia ei saavuttaisikaan.

Poutiainen-Rinne vertaa yksilöurheilijaa yrittäjään. ”Urheilusta olen saanut kovan työmoraalin. Urheilussa oppii hyväksymään suorituksen arviointia ja mittaamista, ja kuinka siihen voi itse vaikuttaa.” Urheilu-uran aikana syntyy kansainvälistä verkostoa, osaamispääomaa, kielitaitoa, kykyä markkinoida itseään ja osaamista ainutlaatuisella tavalla. Vaikka 25-vuotiaana olisi opintopisteissä jäljessä, on oppinut paljon sellaista, jota yliopiston penkillä ei opi.

Mutta vaikka alppinistin tekemistä ajatellaan yksilölajina, se perustuu täysin yhteistyölle. Valmentajat, joukkue ja tukijoukot muodostavat tiimin urheilijan ympärille. KOKONAISVALTAISTA KUNTOUTUSTA Kun Poutiainen-Rinteeltä katkesi eturistiside vuonna 2013, hän joutui lähtemään Lapista Kroatiaan hakemaan kuntoutusta. Tuo kokemus johti ajatukseen Comeback Centerin perustamisesta yhdessä kumppaneiden kanssa 2019.

Rovaniemellä Lapin urheiluopistolla toimivasta Comeback Centeristä löytyy fysioterapeutteja, ortopedi, liikuntatieteen erikoislääkäri ja Lapin urheiluopiston harjoittelutilat sekä Ounasvaara samasta osoitteesta. Näin kuntoutuksesta tulee kokonaisvaltaista. ”Loukkaantuessa urheilija on tyhjän päällä, sillä kukaan ei valmistaudu loukkaantumiseen etukäteen, ei urheilija eikä valmentaja. Vamma vaatii etenkin alussa monta tuntia päivässä huomiota, että kuntoutetaan tehokkaasti. Työ pitää tehdä itse, mutta ammattilainen ohjaa, suunnittelee tekemistä, ja vaihtuu tekemisen mukaan.”

Kuntoutuksessa voi harjoittaa huomiotta jääneitä osa-alueita, esimerkiksi keskivartaloa, tai alaraajojen tai rintarangan liikkuvuutta. Comeback Centerin ajatuksena on, että urheilija voi palata lajin pariin toisilta ominaisuuksilta parempana kuin ennen.

FIS:N ALPPIHIIHDON JOHTORYMÄ Poutiainen-Rinne valittiin alkuvuodesta 2020 kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n alppihiihdon johtryhmään. Jatkossa hän haluaa olla mukana varmistamassa, että alppihiihdonkin kilpailumuotoja kehitetään. ”Miten tuodaan fania ja yleisöä lähemmäs urheilijaa? Tarvitaanko uusia kilpailumuotoja? Mallia tähän voi ottaa maasto- ja ampumahiihdon sprinttikisoista: ne ovat tuoneet kisat jopa kaupunkien keskustaan ja lisänneet lajien näkyvyyttä.”

Millaisia uudistuksia alppihiihtoon voisi olla tulossa? Alppihiihdossa parallel-lajeista pujottelu on yleisöystävällinen uudistus, mutta laji hakee vielä muotoaan. Samoin alppiyhdistetyn tilanne – jatkuuko laji nykyisellään vai ei – on Poutiainen-Rinteen mukaan auki.

Vaikka alppihiihdon lajien kohtaloista keskustellaan, on Poutiainen-Rinteen viesti yksittäisellä urheilijalle selvä: jo urheilijan matkasta pitää pystyä nauttimaan.