alvaraalto.fi
2010
ALVAR AALTO SÄÄTIÖ ALVAR AALTO M US EO ALVAR AALTO AKATE M IA
ALVAR A ALTO F OU N DAT ION ALVAR A ALTO M US E U M ALVAR A ALTO ACADE MY
Alvar Aallon muotoilu kokonaiskaareksi M
aailman laajin Alvar Aalto -esinekokoelma on talletettu Jyväskylään Alvar Aalto -museoon. Se koostuu tällä hetkellä 770 huonekalusta, 200 valaisimesta ja lähes 700 lasiesineestä, kulta- ja hopeakoruista, tekstiileistä, puutaivutuksista ja erilaisista prototyypeistä. Vain pieni osa kokoelmasta on yleisön nähtävillä museon perusnäyttelyssä. Alvar Aalto -säätiön tavoitteena on saada Aallon muotoilutuotannon näyteikkuna Helsingin keskustaan. Näyttelyn paikaksi soveltuu säätiön mielestä parhaiten Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Aallon 1950-luvulla suunnittelema liikepalatsi ”Rautatalo”. Rakennus on tunnettu kattoikkunoin valaistusta marmoripihastaan, piazzasta, jonne johtaa Helsingin uusimmalta kävelykadulta italialaisvaikutteinen porrasaihe. Rautatalossa sijaitsivat 1960-luvulla Artekin ja Marimekon päämyymälät, joten paikka liittyy siten myös suomalaisen huippumuotoilun historiaan.
ARX Arkkitehdit Oy / 3D Render Oy
Rautataloon esille tuleva näyttely esittelee Alvar Aallon muotoilun kehityskaaren noin sadan ”makupalan” avulla. Esillepanossa tullaan hyödyntämään uusinta näyttelytekniikkaa. Myös Aallon urbanismia ja arkkitehtuuria esitellään valituilla esimerkeillä. Rautatalon tiloihin on myös mahdollista järjestää uusimman suomalaisen muotoilun näyttelytiloja ja design-tuotteiden myyntiä. Alvar Aalto Muotoilukeskus (AAMU) on suunnitteluvaiheessa ja rahoitusneuvottelut ovat meneillään. Alvar Aalto -säätiö on optimistinen ja uskoo voivansa avata näyttelyn Alvar Aallon syntymäpäivänä helmikuussa 2012 Helsingin kaupungin ollessa maailman designpääkaupunki.
Mikko Mansikka
Lue lisää aiheesta sivulta 8
Inside the Villa Mairea
valittiin vuoden 2009 kauneimpien kirjojen joukkoon
A
INSIDE thE VILLA MAIREA Art, Design and Interior Architecture alvar aalto museum and mairea foundation edited by Kirsi Gullichsen and ulla Kinnunen
lvar Aalto -museon ja Mairea-säätiön julkaisema teos Inside the Villa Mairea – Art, Design and Interior Architecture palkittiin kunniakirjalla Suomen kirjataiteen komitean Vuoden kauneimmat kirjat -kilpailussa. Kilpailun voitti Turun taidemuseon julkaisema teos Amor unit deux cœurs – Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma – Henry Lönnfors miniatyrsamling, jonka graafisesta suunnittelusta vastasi Minna Luoma. Suomen kirjataiteen komitean mukaan teos Inside the Villa Mairea on kulttuurihistoriaa parhaimmillaan. Komitea toteaa kirjasta: Erinomaisen hallittu taitto kuljettaa lukijaa Villa Mairean tiloissa katselemassa taidetta, esineitä ja arkkitehtuuria. Matkalla astutaan kauneuden ajattomaan maailmaan. Teoksen taiton rytmi taitavine kuvavalintoineen luo myös lämpi-
män ja intiimin kodin tunnun, mutta ei hetkeksikään päästä meitä tirkistelijän rooliin. Typografia on hallittua ja painatus on korkealaatuinen. Kirjataiteen komitea on valinnut Vuoden kauneimmat kirjat vuodesta 1947 lähtien. Arvostelussa kiinnitetään huomiota typografiaan, materiaaleihin, tekniseen toteutukseen ja taiton luomaan kokonaisvaikutelmaan. Inside the Villa Mairea -teos sai kunniakirjan ”Kirjojen taiteellisen suunnittelun ja teknisen toteutuksen sekä ulkoasun arvostelussa”. Teoksen graafisen ilmeen toteuttivat Kirsi Gullichsen, Susanna Raunio ja Teppo Järvinen. Englanninkielistä kirjaa voi ostaa kirjakaupoista ja Alvar Aalto -museon verkkokaupasta osoitteesta http://shop.alvaraalto.fi/
Ulla Kinnunen
ulla.kinnunen@alvaraalto.fi
http://shop.alvaraalto.fi/
Tässä numerossa E.M.Staf, Teppo Järvinen, Aimo Katajamäki, Maija Holma / AAM
in
Uuden Suomen rakentajat 2
Kotina Villa Kokkonen 3
ib vis
le
Designseminaari 4
Muuramen kirkko 5
Aukioloajat 8
alvaraalto . fi
2 E.M.Staf
2010
NÄYTTELYT Aalto, Ervi ja Revell
– uuden Suomen rakentajat
Alvar Aallon perikunta
Viljo Revell, Alvar Aalto ja Aarne Ervi
V
uonna 2010 on kulunut 100 vuotta Viljo Revellin ja Aarne Ervin syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi näiden kahden arkkitehdin töistä on toteutettu näyttelyt Didrichsenin taidemuseoon ja Suomen rakennustaiteen museoon. Alvar Aallon ateljeessa, Helsingissä, avattiin 17.5. näyttely, jossa esitellään Alvar Aallon, Aarne Ervin ja Viljo Revellin yhteistyötä. Ervi työskenteli Aallon arkkitehtitoimistossa vuosina 1935–37. Samalla vuosikurssilla Ervin kanssa arkkitehdiksi opiskellut Revell työskenteli myös Aallon toimistossa vuosina 1936–37. Vuoden 1936 aikana toimisto muutti Riihitielle valmistuneeseen Aallon koti- ja ateljeerakennukseen. Siellä suunniteltiin mm. Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkia, johon molemmat arkkitehdit osallistuivat. Jatkosodan aikana sekä Ervi että Revell kutsuttiin rintamalta Aallon toimesta töihin Suomen arkkitehtiliiton perustamaan jälleenrakennustoimistoon. Vuoden 1942 alussa perustettiin standardisoimislaitos ja vielä tänäänkin arkki-
tehtisuunnittelun apuna käytettävä RT-kortiston järjestelmällinen kehitystyö alkoi. Yhteydet säilyivät arkkitehtien välillä myös sodan jälkeen. Nuoremmat kollegat saattoivat kysyä Aallon mielipidettä johonkin projektiin kirjeitse. Ammattikunnan muodostama piiri oli sikäli pieni, että arkkitehdit osallistuivat samoihin kilpailuihin suunnittelijan tai tuomarin roolissa. Alvar Aalto -museon dokumenttiaineistoon perustuvassa näyttelyssä esitellään näiden kolmen arkkitehdin yhteistä ammatillista toimintaa, joka alkoi Aallon toimistosta 1930-luvulla ja jatkui toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennustoimiston ja standardisointilaitoksen yhteydessä. Kaikki kolme olivat myös Suomen rakennustaiteen museon perustajajäseniä. Näyttely koostuu piirustuksista, valokuvista sekä aikalaisdokumenteista. Sen ovat koonneet Mia Hipeli, Arne Hästesko ja Tomi Summanen. Näyttely on avoinna Alvar Aalto -ateljeessa vuoden 2010 syksyyn asti.
Arkkitehdit olivat aktiivisesti mukana jälleenrakennustyössä sodan jälkeen
Tomi Summanen
tomi.summanen@alvaraalto.fi
Valaistustyö Viljo Hirvosen -kokoelma Alvar Aalto -museolle
H
elsinkiläinen metalliseppämestari-sähköteknikko Viljo Hirvonen (1916–75) perusti vuoden 1952 lopulla valaisinten ja muiden metalliesineiden valmistamiseen erikoistuneen yrityksen, Valaistustyön. Taitavaa metallin käsittelijää ja sen työstämisestä kiinnostunutta miestä kiehtoivat yhtä lailla suunnittelutyö kuin itse valaisimien valmistus. Viljo Hirvonen toimi läheisessä yhteistyössä toiminimen perustamisesta alkaen arkkitehti Alvar Aallon kanssa. Metsälän Tinasepäntiellä sijainneesta tehtaasta tuli Aallon suunnittelemien valaisinten hovivalmistamo. Lisäksi siellä valmistettiin muuta Aalto-muotoilua: ovenkahvoja ja -vetimiä, huonekalujen jalkoja sekä koruja. Hirvosen ja Aallon yhteistyö oli saumatonta ja kesti Hirvosen kuolemaan saakka. Hänellä oli asiakkainaan myös muita suunnittelijoita. Valaistustyön toiminta hiipui pian Hirvosen kuoleman jälkeen. Tehtaan jäämistö pakattiin laatikoihin ja varastoitiin – ja unohdettiin. Asia tuli ajankohtaiseksi vasta Hirvosen lesken Toini Hirvosen kuoltua vuonna 2008. Perheen tytär Helena Ruokojärvi päätti tuolloin sijoittaa Valaistustyön jäämistön Alvar Aalto -museoon Jyväskylään. Tehtaan jäämistöstä muodostettiin vuonna 2009 Valaistustyö Viljo Hirvosen kokoelma. Se käsittää näytteitä varmaankin lähes kaikesta, mitä tehtaassa oli tarvittu, valmisteilla tai valmistettu. Mukana on erilaisia materiaaleja, työkaluja, valaisinten osia, puolivalmiita valaisimia ja prototyyppejä, vetimiä, huonekalujen jalkoja sekä Artekin myyntivalikoimiin kuuluneita pienesineitä tai niiden osia. Kaikkiaan kokoelmaan kuuluu yhteensä 414 esinettä tai esineryhmää. Kokoelman toisen osan muodostaa tehtaan hyvin säilynyt asiakirja-aineisto. Aalto-museon 2010 kesäkuussa avautuva näyttely ”Valovoimaa 24 h” perustuu tähän kokoelmaan.
AAM
Valovoimaa 24 h Näyttely Alvar Aalto -museossa 2.6.2010 – 2.1.2011 Näyttely Valaistustyön omistajan, metalliseppämestari Viljo Hirvosen ja arkkitehti Alvar Aallon yhteistyöstä vuosina 1953–75.
A
lvar Aalto esittää näkemyksensä yhteistyöstään Viljo Hirvosen kanssa mm. seuraavaan tapaan: ”…nämä metalliin perustuvat tehtävät on tehty niin, että alkulähde on ollut minun luonnokseni ja sen jälkeen lukemattomien kokeilujen kautta on syntynyt vuorovaikutus, joka vie toivottuun tulokseen. Tässä suhteessa johtaja Hirvosen taito, harrastus ja uhrautuvaisuus ovat olleet suuriarvoisia vaikuttaen positiivisesti tuloksien laatuun ja niiden yleiseen tasoon”. Näyttelyn perusrungon muodostavat valaisinmallit, jotka Aalto suunnitteli ja Hirvonen toteutti yli kahdenkymmenen vuoden yhteistyön aikana: Mehiläispesät, Kultakellot, Juolukat, Ylioppilaat, Nutturat, Käsikranaatit, Lentävät lautaset ja muut valaisinmallit. Valmistusprosessien esittelyllä katsojat johdatellaan valaisintuotannon mielenkiintoiseen maailmaan. Lisäksi esitellään Viljo Hirvonen, hänen omaa tuotantoaan sekä hänen omistamansa yritys Valaistustyö Ky. Tehtaassa valmistettiin Artekin myyntivalikoimaan myös monenlaisia pienesineitä: kukkien kastelukannuja, kahvipannuja, sokerikkoja, kermakoita, kynttilänjalkoja, lyhtyjä, peilejä, harjoja jne. Niitä suunnittelivat mm. Maija Heikinheimo, Hellevi Ojanen ja itse metalliseppämestari. Nämä lähes unohdetut esineet ovat yleisön nähtävillä Alvar Aalto -museon näyttelyssä. Molemmat mestarit – Aalto ja Hirvonen – suunnittelivat myös koruja. Näyttelyssä näitä kahta varsin erilaista ”korutaiteilijaa” voi vertailla keskenään. ”Valovoimaa 24 h” -näyttelyn käsikirjoituksesta vastaa Alvar Aalto -museon henkilökunta ja näyttelysuunnittelusta muotoilija Jonas Hakaniemi. Näyttelyesineet ovat Aalto-museon kokoelmista sekä lainoja yksityishenkilöiltä. Näyttelyaineistosta kootaan kirja, joka ilmestyy vuonna 2011.
Kaarina Mikonranta
k aarina.mikonrant a@alvaraalto.fi
alvaraalto . fi
2010
3 AAM
AAM
huonekaluja, mutta väritys vain mustaa ja valkoista. Mutta sitä oli helppo varioida tekstiilein ja taideteoksin. Muistaakseni pohjan sisustukselle oli luonut sisustusarkkitehti Aallon toimistosta. Kalustusta täydennettiin pikkuhiljaa vuosien varrella. Joonaksen lempituoli oli Artekin suuri ”laiskanlinna” (tuotenro B 506, toim. huom.), joka kesti yllättävän hyvin jatkuvaa käyttöä. Itse viihdyin parhaiten työhuoneen sohvan nurkassa”, Anita Kokkonen muistelee.
tainen, ja se teki minuun vaikutuksen myös yllättävän rikkaalla linnustollaan. Syötimme usein talvisin pikkulintuja. Siemenet tosin houkuttelivat usein paikalle myös kulmakunnan kaikki fasaanit. Saunalle vievä, villiviiniköynnöksin katettu pergola oli myös ainaisen ihastelun aihe, ja koristeellinen näky myös talvella”, kuvailee Anita Kokkonen. Oliko betonivalettu, vapaamuotoinen uima-allas tuolloin ahkerassa käytössä? ”Uima-altaassa oli kesäisin vettä, mutta muuten sen funktio oli lähinnä esteettinen. Vesi pysyi lämmittämättömässä altaassa koko kesän kylmänä, enkä itse tainnut rohjeta uida siinä kertaakaan. Tyttäreni ystävineen uiskenteli siellä kyllä ahkerasti. Ja kaksi koiraamme kellahti kerran tyhjään altaaseen painiskeltuaan sen laitamilla”. Villa Kokkosessa on Suomessa paljon parjattu tasakatto. Minkälaisia olivat kokemukset sen suhteen? ”Katto ei tuottanut ainakaan oman asumiseni aikana mitään ongelmia. Rakennuksen kunnosta ja kaikenlaisista huoltotoimenpiteistä huolehti järvenpääläinen rakennusmestari Paavo Koivuniemi, Joonaksen lapsuudenystävä. Hän oli meille korvaamattomana apuna ja mukana myös talon rakennusvaiheessa. Asianmukaiset huoltotyöt tehtiin tietenkin tarvittaessa. Saunan hurmaava, päivänkakkaroita kasvanut turvekatto jouduttiin valitettavasti muuttamaan, koska tuolloin ei oikein löytynyt osaajaa sen uusimiseen. Joonaksen kysyttyä urakkaa Lemminkäinen Oy:ltä, vastaus oli lakoninen: ”Emme me ole mikään puutarhayritys”. Kun tekijää ei tuntunut löytyvän muualtakaan, turvekaton uusiminen jäi sitten siihen.” Tänään Villa Kokkonen on kansainvälinen nähtävyys ja kulttuurinmatkailukohde, jota isännöivät laulaja Antti A. Pesonen ja pianisti Elina Viitaila. Olisiko entisellä asukkaalla vielä terveisiä talosta ja sen toiminnoista vastaavalle yrittäjäpariskunnalle? ”Ensiksikin haluan sanoa, että olen todella onnellinen, että talosta pitävät huolta klassisen musiikin ammattilaiset. He kohtelevat varmasti ymmärtämyksellä sekä talon arkkitehtonista että musiikillista perintöä. Jo aikanamme taloa kävi ihastelemassa joukko sekä Aallosta että Kokkosesta kiinnostuneita ihmisiä. Nämä, enimmäkseen ulkomailta saapuneet opiskelijat, päästimme useimmiten aidan sisäpuolelle ihastelemaan rakennusta, joskus sisälle asti. Toivottavasti aiheesta innostuneita vierailee talossa myös jatkossa. Ja talon käyttö pienimuotoisena konserttipaikkana on oikein kannatettavaa”, Anita Kokkonen toteaa
Talo kuusien katveessa Kotina Villa Kokkonen Keväisessä keskustelutuokiossa säveltäjä Joonas Kokkosen (1921–96) leski Anita Kokkonen (s. 1929) muisteli asuinvuosiaan Villa Kokkosessa. Hän avioitui Kokkosen kanssa vuonna 1980 ja muutti saman tien Järvenpään Tuulimyllyntielle. Talon oli suunnitellut Alvar Aalto ystävälleen Joonas Kokkoselle vuosina 1967–69. Joonas Kokkosen kuoleman jälkeen rakennus siirtyi Järvenpään kaupungin omistukseen. Anita Kokkonen ehti asua Villa Kokkosessa 16 vuotta.
Matti Hirvonen
R
akennus sijaitsee keskellä tummanpuhuvaa puustoa ja on katujulkisivultaan melko suljettu ja eleetön. Millainen oli ensivaikutelma Villa Kokkosesta vuonna 1980? ”Totta kai rakennus teki suuren vaikutuksen – sekä ulko- että sisätiloiltaan. Kadulle päin suljettu fasadi vaikuttaa ehkä hieman luotaantyöntävältä, mutta makuuhuoneet olivat kesäisin varjoisia ja miellyttävästi suojassa auringon paahteelta. Nimitimmekin toista makuuhuoneista ”luolaksi”. Muuten talon sisätilat lepäsivät valossa. Se oli aivan ihanaa”, kertoo Anita Kokkonen.
Työrauhaa säveltäjälle Interiöörin dominoivin huonetila on suuri ja korkea työhuone. Aalto piirsi suunnitteluvaiheessa taloon 70 m2 enemmän tilaa kuin tilaaja oli alun perin ajatellut ja nämä neliöt tulivat juuri Joonas Kokkosen työhuoneeseen. Lyijyeristetty liukuovi erottaa sen muista tiloista. Itse sävellystyö oli kovin hiljaista puuhaa, vain pianon sointuja kuului silloin tällöin. Oven tarkoitus oli ennemminkin suodattaa perheen aiheuttamat arkiset äänet ja suoda säveltäjälle työrauha. Muutoin työhuoneen seurustelunurkkauksessa viihtyivät sekä talon oma väki että vieraat. Olohuone oli oikeastaan vain television katselua varten. Talo oli erittäin viihtyisä. Niin sanotussa julkisessa osassa tila ikään kuin virtaa huoneesta toiseen ja tilalliset ratkaisut – vaikkakin katto on esimerkiksi työhuoneessa kovin korkealla – luovat intiimin, ei lainkaan pompöösin vaikutelman. ”Tilat olivat meidän tarpeisiimme käytännölliset. Mukanani muuttanut nuorin tyttäreni sai oman yksityisalueensa keittiön takana sijaitsevasta apulaisen huoneesta. Julkisempaan käyttöön suunniteltujen tilojen piirtäminen oli Aallon mestarillisella otteella toteutettu, mutta täytyy sanoa, että suunnitteluvaiheessa työhuoneeseen tuhlatut ylimääräiset neliöt lienee nipsaistu keittiöstä. Se on pieni ja yllättävän epäkäytännöllinen. Luulenpa, että piirtäjä on ollut Aallon miespuolinen assistentti… Ja jos vielä saan kritisoida, niin räystäslistattomat ikkunat tarvitsivat kyllä aikalailla jatkuvaa puhdistamista”, Anita Kokkonen huomauttaa.
Selkeää, askeettista sisustusta Miten kalustus ja käytetyt materiaalit istuivat Villa Kokkosen arkkitehtuuriin ja talon tunnelmaan? ”Muuttaessani sisustus oli melko askeettinen. Toki siellä oli selkeitä ja kauniita Artekin
Joonas ja Anita Kokkonen työhuoneen seurustelunurkkauksessa 1980-luvulla.
Arkkitehtuuria pehmensivät mm. vaaleanharmaa travertiinilattia ja ruokasalin puurimoitetut kangasverhoillut seinät - jotka tosin olivat hieman hankalat taulujen ripustusta ajatellen. Työhuoneen kattoon viritetty purjekangas toimi sekä akustisena elementtinä että suodatti sen taakse piilotetun yleisvalon. Huoneen akustiikka toimi kuin pienessä kamarimusiikkisalissa. Alun perin Joonaksen oopperan Viimeiset kiusaukset lavastukseen kuuluneet kuvanveistäjä Manu Hartmanin komeat puuveistokset sulautuivat interiööriin kuin ne olisi sinne suunniteltu. Talossa on kaksi avotakkaa, joiden muotokieli oli orgaaninen. ”Traditiona oli, että jouluaattoaamuna kuusta ihailtiin aina takkatulen loisteessa. Toki takkatulta pidettiin muulloinkin. Kaarevine muotoineen takat olivat ”kylmiltäänkin” silmää hivelevän kauniita”.
Luonto laajenee sisätiloihin Tontti on suuri ja rakennus avautuu Aallolle tyypillisesti puutarhan puolelle. Aurinkoinen puutarhanpuoli pengertyy alas saunalle ja sen edustalla olevalle uima-altaalle. ”Aallon hieno kyky nivoa rakennus ja luonto yhteen ilmenevät juuri täällä sisäpihan puolella. Isojen ikkunoiden kautta luonto aivan työntyy sisätiloihin. Ikkunoista avautui uskomattoman hieno näkymä jokaisena vuodenaikana. Puusto piirtyi maisemaan kuin japanilaisissa puupiirroksissa! Tontti on hyvin kuusi- ja mäntyval-
Anita Kokkosta haastatteli Alvar Aalto -museon tutkija Katariina Pakoma
www.villakokkonen.fi k at ariina.pakoma@alvaraalto.fi
alvaraalto . fi
4
2010
AJANKOHTAISTA Tuoteidentiteettiä etsimässä
Invisible-designseminaari 21.–22.8.2010 Jyväskylässä
E
lokuussa 2010 Jyväskylä täyttyy jälleen muotoilun ystävistä, kun kaksipäiväinen Invisible-designseminaari käynnistyy Jyväskylän yliopistossa. Osallistujia hemmotellaan totuttuun tapaan muotoilun arvostetuilla, kansainvälisillä supertähdillä. Puhujia ovat Ross Lovegrove Englannista, Naoto Fukasawa Japanista, Inga Sempé Ranskasta, Monica Timo Salli Förster Ruotsista ja Clemens Weisshaar Saksasta. Saksasta saapuu myös professori Hans Maier-Aichen, Authentics-tuotebrändin perustaja. Suomea edustavat designseminaarisarjan 1995 käynnistänyt sisustusarkkitehti, professori Simo Heikkilä sekä Invisible-seminaarin puheenjohtaja, muotoilija, professori Timo Salli. Designseminaarin teemana on tänä vuonna Invisible – Näkymätön. Tuotesuunnittelun pitkä työprosessi – suunnitteluvaiheesta valmistukseen – välittyy harvoin kuluttajalle asti. Suunnittelijan työ on usein näkymätöntä ja anonyymiä. Muotoiltu tuote mielletään helposti kalliiksi luksusesineeksi, vaikka suurin osa muotoilluista esineistä on suunniteltu helpottamaan jokapäiväistä arkeamme. Myös taiteen ja luovuuden rooli jää usein näkymättömiin massatuotannossa. Mistä syntyi ajatus Invisible – Näkymätön -teemasta? ”Elämme eräänlaisessa murrosvaiheessa. Vaatimus ekologiasta on itsestäänselvyys ja meidän suunnittelijoiden pitää ottaa se vastuu, jonka pystymme kantamaan ammattimme puolesta. Mutta on tietenkin selvää, että suunnittelija yksin ei pysty ratkaisemaan tuote- ja ympäristösuunnittelun kaikkia ongelmia, vaan tarvitsemme myös teollisuuden ja val-
mistajien tukea. Sustainability – kestävä kehitys, on jo varsin kulunut sanana, joten ajatuksena oli löytää uusi käsite, joka veisi hieman syvemmälle tuoteajatteluun. Päädyimme käsitteeseen Invisible – Näkymätön”, Timo Salli kertoo. Seminaarin puhujat ovat etabloituneita kansainvälisiä muotoilijoita ja alan vaikuttajia. Sattumalta he myös edustavat kolmea eri ikäryhmää. Hans Maier-Aichen käsittee aihealuetta hyvinkin filosofisesti, samalla hän on maineikkaan Authenticstuotebrändin perustaja. Kotimaista vahvaa ajattelua ja muotoilukokemusta edustaa Simo Heikkilä. Heitä nuoremmat Naoto Fukasawa ja Ross Lovegrove puolestaan tekevät vahvaa muotoilijan uraa, molemmat varsin näkyvästi. ”Ross Lovegrove hallitsee julkisuutta jopa sankarillisesti. Mujin taiteellisena johtajana Fukasawa on toisaalta kajfranckmaisesti anonyymin tuotesuunnittelun tekijä, silti kaikki tuntevat Fukasawan. Naismuotoilijat, Monica Förster ja Inga Sempé, toimivat perinteisemmin, suunnitellen laadukkaita ja kestäviä tuotteita. Sitä kautta on helpompi lähestyä tuoteoriginaaliajatusta. Joukon nuorin, saksalainen Clemens Weisshaar puolestaan pyrkii murtamaan totuttuja toimintaprosesseja ja liikkuu suunnittelutyössään suvereenisti bittiverkoissa”, Timo Salli kuvailee.
Muotoilijan monet roolit Seminaarin puheenjohtaja, muotoilua Aalto-yliopistoon kuuluvassa Taideteollisessa korkeakoulussa opettava Timo Salli on itsekin tunnetusti monialainen muotoilun vaikuttaja. Snowcrash-ryhmän myötä hän nousi muotoilijana kansainväliseen julkisuuteen 1990-luvun lopulla, sen lisäksi hän on saanut huomiota osakseen mm. näyttely- ja tapahtumakuraattorina. Tuorein hanke on Milanon huonekalumessuilla huhtikuussa yhdessä muotoilija Mikko Paakkasen kanssa julkistettu LovesickProject, jonka idea syntyi hiljattain lentokonematkalla New Yorkiin. ”Minulla sattui olemaan nimettömässä sormessa laastari, ja aloimme Mikon kanssa kehittelemään siitä ajankuluksemme projektia. Sydänsuruja tai uusia intohimoja kun on jatkuvasti syntymässä, niin eikös rakkausteeman ympärille voisi synnyttää myös kokonaisen esinemalliston. Lähdimme sormus-laastari-
Olli-Pekka Orpo
teemasta suunnittelemaan koruja, ja kutsuimme mukaan Kokoro&Moin graafikot Teemu Suvialan ja Antti Hinkulan. Ja koska koruja on niin vaikea myydä, kehittimme mukaan shopin-shop-konseptin – lasisessa ”lääkekaapissa” on esillä koruja kauniissa laastarinomaisissa paketeissa”, Salli paljastaa. Lovesick Project jatkaa kesän alussa Berliiniin, jossa se on esillä suomalaisen galleristin Kari Kenetin Kippis-kaupassa. Vapaa-aikanaan Timo Salli puolestaan rentoutuu Suomenlinnan telakalla, jossa hän kunnostaa itselleen vanhasta laivasta yhdistettyä, galleria-, baari- ja työhuonetilaa. ”Totta kai vanha laiva on minulle ihannekuva, sillä arvostan käsityötä ja laatua, johon on käytetty hirvittävä määrä miestunteja. Jatkossa laivasta ehkä kehkeytyy pieni tuotantolaitos, jossa kaikki olisi läpinäkyvää – suunnittelusta aina tuotteiden myyntiin.” Professori, muotoilija Timo Salli Invisible-designseminaarin puheenjohtaja kiteyttää: ”Aitous ja puhtaus ovat osa tuotteen luotettavuutta. Nuori kuluttaja, joka liikkuu sulavasti netissä, tarkistaa nopeasti kaikkien ideoiden taustat ja tarinat, joten mitään peitetarinoita ei kannata luoda tuotteiden ympärille. Toivoisin, että Invisiblen kaltaiset seminaarit kiinnostaisivat yhä nuorempaa kriittistä yleisöä.”
Aila Kolehmainen
aila.kolehmainen@alvaraalto.fi
invisible
AJANKOHTAISTA ALVAR AALTO -MUSEOSSA
Uusi museolehtori Mari-Jatta Rissanen
or ig i n of p r odu ct i d e n t i t y
M
6 th international alvar aalto design seminar au g u st 2 1 – 2 2 , 2 0 1 0 , j y vä s k y l ä , f i n l a n d Naoto Fukasa wa • Simo Heikki lä • Inga Sempé Timo Salli • Ross Lovegr ove • Monica Förste r Cle men s Wei ssh aar • Han s Mai er-A iche n
www.alvaraalto.fi/designseminar/2010
i nv
isi
bl
e
ari-Jatta Rissanen on aloittanut vuoden 2010 alussa työnsä Alvar Aalto -museon museolehtorina. Koulutukseltaan hän on kuvataideopettaja (TaM), taidekasvattaja (FM) ja keramiikka-alan artesaani. Hän on toiminut aiemmin Mikkelin ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon koulutusohjelmassa tuntiopettajana ja lehtorina vuosina 2001–2009. ”Jo opiskelujen aikana kiinnostuin kuvataiteesta, jossa tila tai tilanne – ajallinen ja moniaistinen kokemus ovat vahvasti läsnä. Näkökulmani arkkitehtuuriin lähtee tila- ja installaatiotaiteen sekä ympäristö- ja yhteisötaiteen kautta. Taideteollisen korkeakoulun lopputyössäni keskityin varhaisten paikkakokemusten ja -muistojen tutkimiseen. Arkkitehtuurissa minua kiinnostaa erityisesti tilakokemus ja tilan muuttuminen merkitysten ja tarinoiden kyllästämäksi Paikaksi”, Mari-Jatta Rissanen kertoo.
Paikan kokeminen on henkilökohtaista Mari-Jatta Rissanen haluaa tuoda arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen yhä laajemman yleisön ulottuville. Hän toteaa, että Alvar Aalto -museossa on tehty vuosien varrella hienoa työtä eri-ikäisten tilan tarkastelijoiden ja kokijoiden kanssa. ”Se velvoittaa meitä myös jatkossa. Arkkitehtuu-
rikasvatuksen ja siihen liittyvän yleisötyön tulisi tavoittaa kaikki ikäryhmät aina päiväkotilapsista ikäihmisiin.” Työpajatoiminta ja näyttelyopastus ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Jokainen tuo museovierailuun mukanaan omakohtaiset kokemuksensa. Vierailun jälkeen aihetta jatkotyöstetään koulussa, päiväkodissa tai palvelutalossa. Näin syntyy pysyviä muistijälkiä, opitaan ja omaksutaan uutta. ”Omakohtaisen kokemuksen ja tarinan varaan on hedelmällistä rakentaa arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen yleisempää peruskäsitteistöä. Alvar Aallon tuotantoa lähestytään teemoittain ja tutkien: millaisia tilakokemuksia ja tilanteita ne tarjoavat kokijalleen?” Mari-Jatta Rissanen pohtii. ”Tilasta tulee paikka, kun liitämme siihen merkityksiä. Henkilökohtainen ja moniaistinen paikkakokemus sekä ympäristösuhteesta tietoiseksi tuleminen ovat arkkitehtuurikasvatuksen A ja O.” Museopedagogiikan verkkosivuilla käynnistyy syksyllä 2010 keskustelufoorumi arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatuksen teemoista ja ilmiöistä. ”Toivotan kaikki tervetulleiksi mukaan keskustelemaan – rakentamaan ja tekemään näkyväksi yhteistä tilaa!” toteaa tuore museolehtori Mari-Jatta Rissanen.
Mirkka Vidgrén
mari-jatt a.riss anen@alvaraalto.fi http://www.alvaraalto.fi/museo/arkkitehtuurik asvatus.htm mirkk a.vidgren@alvaraalto.fi
alvaraalto . fi
2010
5
AAM
AJANKOHTAISTA
Aallon dramaattinen tapa käyttää luonnonvaloa näkyi jo luonnosvaiheessa.
Muotojen harrasta puhtautta
matkalta. Muuramelaisen maalaiskirkon esikuvat ovat löydettävissä toscanalaisten pikkukaupunkien anonyymistä kansanarkkitehtuurista, ”architettura minoresta”. Suurin osa rakennuksen alun perin hillityistä koristeaiheista karsiutui suunnittelutyön edetessä. Klassiset koristeaiheet korvattiin sileillä seinäpinnoilla ja alkuperäisessä suunnitelmassa kohokuvin koristeltu, triumfikaaren kehystämä sisäänkäynti pelkistyi funktionaalisen suorakulmaiseksi. Myös kellotornin koristeaiheet minimoitiin, jäljelle jäi vain yksinkertainen kanneluurifriisi. Tornin huipulle sijoitetun taotun enkelihahmon Aalto korvasi seurakunnan toiveiden mukaan sakraalirakennuksen tunnusmerkillä, ristillä. Mittasuhteiltaan harmonisen kirkon sisätilat Aalto suunnitteli jumalanpalvelustoimintojen mukaan. Funktionalismiin kirkossa viittaa erityisesti tapa, jolla eri käyttötarkoituksia palvelevat rakennuksen osat on eriytetty omiksi kappaleikseen. Väliovet avaamalla seurakuntasali on yhdistettävissä suoraan kirkkosaliin. Tunnelmaa koristeettomaan kirkkoon Aalto loi mm. valaistuksella. Kirkkosalin alttarille lankeaa voimakas sivuvalo, jonka lähde, kuoriosan korkea ja kapea ikkuna on kirkkokansalta näkymättömissä. Aallon dramatiikan taju näkyy myös sisätilojen väriskaalassa. Yönmustaksi maalatun tynnyriholvatun katon, tumman lautalattian sekä antrasiitinharmaiden penkkirivistöjen kontrastiksi seinäpinnat oli maalattu valkoisiksi. Penkkien päihin Aalto suunnitteli messinkiset kynttilänjalat. Kynttilät sytytettyinä matka alttarille muistutti soihtukäytävää. Alttaritaulun sai Aallon suosituksesta maalattavakseen taiteilija William Lönnberg (1887–1949).
Aallon Muuramen kirkko
Muuramen seurakunta on aloittanut hankesuunnittelun Alvar Aallon nuoruudentyön, Muuramen kirkon (1926–29) ajan saatossa muutettujen tilojen ennallistamiseksi pääosin alkuperäiseen asuunsa.
N
uori Alvar Aalto perusti ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään. 1920-luvulla häntä työllistivät lukuisat keskisuomalaiset seurakunnat. Useimmat toimeksiannoista olivat olemassa olevien kirkkojen korjausprojekteja ja painottuivat yleensä sisätilojen muutoksiin sekä kirkollisen esineistön suunnitteluun. Muutostöiden lisäksi Aalto laati myös uusien kirkkojen suunnitelmia, joista tuolloin ainoana toteutui Muuramen seurakunnalle 1926–29 suunniteltu kirkko. Aalto sai toimeksiannon ilman arkkitehtikilpailua – köyhällä seurakunnalla kun ei ollut varaa sellaista järjestää. Paikallistuntemus ja henkilökohtaiset suhteet lienevät olleet syy arkkitehdin valintaan. Kolme vuotta kestänyt suunnittelu- ja rakennusvaihe sijoittuu erittäin mielenkiintoiseen siirtymävaiheeseen Aallon arkkitehtuurissa. Italialaisvaikutteinen, klassisistinen kirkkorakennus sai suunnittelun edetessä kansainvälisen modernismin ja funktionalismin mukanaan tuomia piirteitä.
Arkadikaariston kannatteleman loggian esikuvana on pidetty italialaisen renessanssimaalarin Fra Angelicon maalausta Marian Ilmestys (n.1430). Maalaus kuvitti Aallon artikkelia, jossa hän kuvailee rakennuksen sisä- ja ulkotilojen välistä yhteyttä. (Porraskiveltä arkihuoneeseen, Aitta 1926.)
Kirkon korjausprojektissa on mukana asiantuntijatahona myös Alvar Aalto -museon rakennusperintöyksikön arkkitehti Tuula Pöyhiä. Taidehistorian opiskelija Päivi Ollikainen kokoaa opinnäytetyönään kirkon rakennushistoriaselvityksen. Jos suunnitelmat etenevät aiotussa aikataulussa, peruskorjaus alkaa ensi vuoden puolella. Suunnittelutyön loppuvaiheessa Aalto muokkasi hahmoltaan klassisistista kirkkoa ajan moderneilla innovaatioilla. Keski-Euroopasta peräisin olevia rationaalisia ratkaisuja olivat tanskalaisen arkkitehdin Poul Henningsenin ns. PH-valaisimet ja ikkunoiden hollantilaiset teräspuitteet. Sakastin ja alttarin lattiapinnat oli päällystetty saksalaisen posliinitehtaan tummanruskein klinkkerilaatoin. Ajan hengen mukaisesti näiden eurooppalaisten standardituotteiden katsottiin soveltuvan yhtälailla profaanikuin sakraalitiloihin. Aalto käyttikin niitä useissa tuon ajan rakennuksissaan. Sakastin uniikit huonekalut enteilivät jo Aallon tulevaa uraa huonekalusuunnittelijana. Nuori Aalto käytti Muuramen kirkossa jo samoja muotoratkaisuja, jotka ovat leimaa-antavia hänen myöhemmälle tuotannolleen. Näitä olivat luonnonvalon taitava käyttö, avoimen ja suljetun tilan välinen harmonia sekä rakennetun tilan yhteys ympäristöön ja luontoon.
Katariina Pakoma Lähdeaineistona on käytetty arkkitehti Jussi Kantosen haastattelua sekä Anne Pihlajaniemen ja Taru Valkaman kirkkoa käsitteleviä opinnäytetöitä.
Ennallistavat suunnitelmat
Valkoinen kirkko kylämaisemassa Uuden kirkon rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1928 ja se vihittiin käyttöön kesäkuussa 1929. Muuramen kylämaisemassa, kahden järven välisellä harjanteella kohoava valkoiseksi rapattu kirkko on pohjois-eteläsuuntaan sijoitettu yksilaivainen pitkäkirkko. Rakennuksen itäsivulla nousee korkea, campanile-tyylinen kellotorni. Länsipuolella on runkohuoneeseen nähden poikittain sijoitettu seurakuntasali, jonka suuren ruutuikkunan kautta avautuu näkymä kirkkoa ympäröivään koivikkoon. Kirkkosalin ikkunat erottuvat sileistä seinäpinnoista kapeina pystynauhoina. Poikkirungon alaosa avautuu pieneksi pylväshalliksi, arkadikaariston kehystämäksi loggiaksi. Kirkon puutarha oli alun perin rajattu sakaramuurilla ”ruusutarhaksi”. Muuri on sittemmin purettu. Alvar Aalto kirjoitti pyrkivänsä kirkkosuunnittelussaan ”muodon puhtauteen ja hartauteen” ja toivoi, että koristeeton ja pelkistetty kirkko tulisi tyydyttämään ”vakavan kansan vakavia pyrkimyksiä totuuden etsinnässä”. Nämä ajatukset osuivat yhteen vähävaraisen seurakunnan toiveiden kanssa. Pyrkimyksenä oli saada kaunis, mutta toteutukseltaan edullinen kirkkorakennus. Kirkon klassinen, hillityn pelkistetty hahmo on Aallon ”tuliainen” paria vuotta aiemmin Italiaan suuntautuneelta hää-
Kirkon sisätilat ovat kokeneet vuosikymmenten aikana useita muutoksia. Jo pari vuotta valmistumisen jälkeen sen väritystä muutettiin vaaleammaksi seurakuntalaisten vaatimuksesta. Radikaaleimmat muutokset tehtiin 1970-luvun lopulla, jolloin kirkon hienostunut interiööri menetettiin mm. sisätilojen puupaneloinnilla, uudella alttarirakennelmalla ja muutetuilla valaistusratkaisuilla. Nyt puhaltavat uudet tuulet ja seurakunta on valmis palauttamaan tämän pienen maalaiskirkon mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa. Kirkon korjaussuunnitelmasta vastaava jyväskyläläinen arkkitehti Jussi Kantonen (Arkkitehtitoimisto ARK-Kantonen Oy) kertoi hankesuunnitelman olevan valmis tulevana syksynä. Suunnitteluun on varattu aikaa riittävästi ja apuna käytetään myös entisöinti- ja valaistusalan eksperttien asiantuntemusta. Värimääritykset tekee entisöintiyritys Ukri Oy ja yleisvalaistuksen suunnittelee italialainen iGuzzini, jolla on kokemusta vanhojen sakraalirakennusten valaistuksen hienovaraisesta muuttamisesta nykypäivän vaatimuksiin. Myös Kantonen on kokenut Aalto-rakennusten korjaaja – hän suunnitteli pari vuotta sitten Jyväskylän työväentalon (1924–25) sisätilojen peruskorjauksen. Hankesuunnitelma sisältää runsaasti toimenpide-ehdotuksia. Tutkittavana on mahdollisen, pienimuotoisiin tapahtumiin soveltuvan kappelin, kryptan rakentaminen kirkon kellarikerrokseen. Oleellista on myös huomioida kirkon tärkeä merkitys paikallisena matkailukohteena.
Hankesuunnitelman toimenpiteitä Ulkopuoliset työt: – vesikatto, julkisivujen kalkkipinnoite ja tarpeelliset pellitykset uusitaan – myöhemmin lisätty savupiippu poistetaan – pääsisäänkäynnistä tehdään liikuntarajoitteisille esteetön (kohottamalla portaikon kohdalla maanpintaa tai invaluiskalla) – ”ruusutarha” ja sitä ympäröivä sakaramuuri palautetaan (kuva yläpuolella) Työt sisätiloissa: – kattorakenteet kunnostetaan ja alkuperäiset paneelipinnat palautetaan – sisätilojen alkuperäinen värimaailma palautetaan – alkuperäinen neliönmuotoinen alttarikaide palautetaan – olemassa olevat, uudistetut kirkonpenkit säilyvät, mutta niiden päädyt uusitaan alkuperäiseen tyyliin sopiviksi. Penkkien antrasiitinharmaa väri palautetaan – seurakuntasalin kirkkosaliin yhdistävät ovet vaihdetaan alkuperäisten kaltaisiin – kirkkosalin riippuvalaisimiksi valitaan alkuperäisten PH-valaisimien uustuotannossa olevat mallit
k at ariina.pakoma@alvaraalto.fi
alvaraalto . fi
6
2010
AJANKOHTAISTA Pirjo Mikkonen
AAM
Rakennettua maisemaa jäljittämässä
Euroopan rakennusperintöpäivät 11.–12.9.2010
E
– Aallon helmi Kainuussa
Yksi harvinaisemmista rakennustyypeistä Alvar Aallon arkkitehtitoimiston työluettelossa on opistorakennus, jossa on sekä opetus- että majoitustilaa. Kun kohde vielä sijaitsee Kainuussa, voi sen sanoa olevan harvinainen helmi.
S
etlementtirakennus Kainula suunniteltiin ja rakennettiin vuosien 1954–57 aikana. Kerrotaan, että toimeksianto lähti liikkeelle Aallon ja setlementtiliikkeen johtohahmoihin kuuluneen teologian tohtori Sigfrid Sireniuksen satunnaisesta tapaamisesta eräällä matkalla. Kainulan kohteessa toimiston projektiarkkitehtina toimi LinaChristina Aaltonen. Hän työskenteli Aallon toimistossa 1950luvun alkuvuosina osallistuen mm. Insinööritalon suunnitteluun. Säilyneestä piirustusmateriaalista ilmenee, miten tarkkaan erilaisia vaihtoehtoja tutkittiin. Pariakymmentä toistaan seuraavaa pohjakaaviovariaatiota vertailemalla on mahdollista eläytyä syvemmälle itse suunnitteluprosessiin. Esimerkkinä julkisivumateriaali vaihtui suunnittelun edetessä puusta punatiileksi.
Arkkitehtuuria intiimissä mittakaavassa
puoli, pääjulkisivu Sissikujalle pohjoiseen ja pääty länteen näyttää kolme kerrosta korkean ja suljetumman ilmeen, mitä on pyritty vielä korostamaan rinteeseen päin laskevalla pulpettikatolla. Pian opiston aloitettua toimintansa käynnistettiin myös rakennuksen laajennushanke. Sitä luonnosteltiin aluksi Aallon toimistossa (1961), mutta toteutuneen, erittäin hyvin kokonaisuuteen sovitetun lisäosan, suunnitteli lopulta arkkitehti Osmo Sillman (1964). Kainula tekee vaikutuksen intiimin mittakaavansa ja alkuperäisen olemuksensa ansiosta. Niin tilajako kuin materiaalitkin ovat hyvin säilyneet. Mainittakoon esimerkiksi muutamissa huonetiloissa nähtävä välipohjavaluun integroitu alakattoverhoilu ajalle ominaisesta materiaalista, Toja-levystä. Huhtikuussa 2010 on valmistunut Euroopan aluekehitysrahaston tuella esisuunnitelma opiston korjauksesta pääsuunnittelijana arkkitehtitoimisto Sillman. Toivottavaa on, että rakennuksen henki saadaan tässä välttämättömässä korjauksessa säilymään. Kainula sijaitsee aivan Kajaanin keskustan tuntumassa (Sissikuja 3). Harvinaisen autenttiseen rakennukseen kannattaa tutustua opiston aukioloaikoina.
Keskeisen tilasarjan muodostavat pääsisäänkäynti ja ala-aula, porras, ylä-aula takkoineen sekä juhlasali. Asuintilat ryhmittyvät erillisen porrashuoneen ympärille. Tilat kiertyvät intiimisti ylempänä rinteessä olevan sisäpihan ympärille. Sen sijaan julkinen
Mirkka Vidgrén
mirkk a.vidgren@alvaraalto.fi
volume 20
Kainula
architect
Perspektiivipiirros
Tuula Pöyhiä
alvar aalto
Juhlasalia hallitsee epäsymmetrinen teräsbetonista valettu kattorakenne. Salia käytetään ahkerasti myös liikuntatilana.
uroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2010 teema on Rakennettu maisema. Aihe tarjoaa kiehtovia näkökulmia maiseman historiallisiin kerrostumiin sekä ihmisen osuuteen maiseman muokkaajana. Päivien tarkoituksena on herättää ihmisiä huomaamaan, että oma arkiympäristö on merkityksellistä ja osa yhteistä kulttuuriperintöämme. ”Maaseudun perinnemaisemat, kartanomiljööt ja kaupunkien historialliset keskustat ovat arvokkaita ja tunnustettuja rakennettuja ympäristöjä, joiden varjoon arkiset ympäristöt usein jäävät”, todetaan tapahtumaa koordinoivasta Kotiseutuliitosta. Kulttuuriympäristöt muodostuvat usean tekijän yhteisvaikutuksesta ja kerroksellisuudesta, niissä näkyy ja tuntuu elämän monimuotoisuus Tieto ympäristön menneisyydestä rakentaa ymmärrystämme sen tulevaisuudesta. Jokaisella meistä on myös muistoja ja kokemuksia rakennetusta maisemasta – olipa kyse sitten omasta kotikadusta, puistomaisemasta, tai lapsuuden majanrakennusleikeistä. Kokemuksiin voi liittyä tarinoita, mielleyhtymiä, ääniä, tuoksuja ja tunnelmia. Euroopan rakennusperintöpäivien aikaan 11.– 12.9.2010 Alvar Aalto -museo avaa verkkosivustollaan foorumin yhteiselle keskustelulle. Mikä on sinulle läheinen ympäristö ja millaisista elementeistä ja aistimuksista se koostuu? Tervetuloa jakamaan kokemuksia!
tuula.poyhia@alvaraalto.fi
maison louis carré
1956–63
AAM
Joko sinulla on Alvar Aalto -monografian viisi ensimmäistä osaa? Monografiasarjaa ja yli 120 muuta Aaltoa ja arkkitehtuuria käsittelevää teosta nyt myynnissä verkossa
www.//shop.alvaraalto.fi
Pamilo
Ajankohtaista Alvar Aalto -säätiön verkkosivuista
Lieksankoski
Tuntematonta Aaltoa Pohjois-Karjalassa
A
lvar Aallon arkkitehtuurista on julkaistu toista sataa kirjaa, joissa päähuomion useimmiten ovat saaneet julkiset rakennukset ja yksityistalot. Aallon laajasta teollisuusarkkitehtuurista – noin 50 kohteesta – tunnetaan Sunila ja pari muuta tehdasaluetta, mutta esimerkiksi hänen voimalaitoksensa ovat jääneet tutkimuksen ja muun kirjoittelun ulkopuolelle. Aallon ensimmäinen voimalaitossuunnitelma oli kesken jäänyt kilpailuehdotus ”Deux et machina” Imatralle vuodelta 1926. 1940-luvulla hän otti osaa Oulun Merikosken voimalaitoksen suunnittelukilpailuun komealla ehdotuksella, joka ei kuitenkaan johtanut toteutukseen. Seuraavalla vuosikymmenellä Aalto sai suunnitellakseen Enso-Gutzeitin Pamilon voimalaitoksen muuntamon (1954). Sen kattomuodossa on viitteitä Säynätsalon kunnantaloon ja Muuratsalon koetaloon. Ikkunoiden epäsymmetrinen aukotus on toinen arkkitehtoninen finessi, joka tekee karussa itäsuomalaisessa maisemassa olevasta valkoisesta rakennuksesta pienen ympäristötaideteoksen.
Aallon Lieksankosken voimalaitos valmistui 1960. Tällä kertaa kyseessä oli koko voimalaitoskompleksi, jonka voimakas arkkitehtuuri leimaa Koitajoen maisemaa. Arkkitehtonisesti hallitsevana piirteenä on koko pitkän, ruudutetun lasiseinän ulkoa peittävä betoninen brise-soleil -ratkaisu. Aalto on käyttänyt tätä Le Corbusierin välimerellistä ideaa, jonka tarkoituksena on estää suoran auringon valon ja lämpösäteilyn pääsy sisään rakennukseen tavalla, joka tekee voimalaitoksesta kiinnostavan arkkitehtonisen nähtävyyden. Aallon viimeinen voimalaitos Pankakoskella (1960–62) on tavanomainen tekninen toteutus, jossa arkkitehdin käden jälki näkyy tuskin muualla kuin pronssisissa ovien vetimissä. Lieksasta löytyy myös Mätäsvaaran kaivoskylä, jonka asemakaava on Aallon käsialaa. Kylässä on säilynyt lukuisia Aallon tehdasvalmisteisia yhdenperheentaloja, joista osa on säilynyt varsin hyvin alkuperäisessä 1940-luvun asussaan.
Markku Lahti
markku.lahti@alvaraalto.fi
A
lvar Aalto -säätiö uudistaa kevään aikana internetsivujaan. Tavoitteena on lisätä sivujen selkeyttä ja käyttäjäystävällisyyttä. Uusin tulossa oleva kokonaisuus on Muotoilun top 10 +1 -osio. Se esittelee kysytyimmät Aallon huonekalu- ja valaisinsuunnitelmat kuvien ja perustietojen välityksellä. Suunnitteilla olevat Aalto -kohteiden kartat puolestaan auttavat arkkitehtuurimatkailijoita entistä paremmin matkareittien suunnittelussa. Verkkosivuilla avautuu keväällä 2010 osoitteessa www.aalto-photo.com valokuvakilpailu, johon voi osallistua lähettämällä omia otoksia Alvar Aallon arkkitehtuurista tai muotoilusta. Kilpailu kannustaa katsomaan rakennettua maisemaa ja ympäröivää esinemaailmaa uusin silmin.
Mirkka Vidgrén
www.aalto-photo.com mirkk a.vidgren@alvaraalto.fi
alvaraalto . fi
2010
7
JUHLAVUOSIA Artek
–taidetta, teknologiaa ja designia jo vuodesta 1935
Viipurin Aalto-kirjasto viettää 75-vuotisjuhlia
V
uonna 1935 valmistuneen Viipurin Aalto-kirjaston restaurointi, joka aloitettiin 1991, etenee pikkuhiljaa niukan rahoituksen puitteissa. Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys suunnittelee, ohjaa ja valvoo restaurointia sekä dokumentoi ja raportoi työn edistymisestä. Kirjastoa vuodesta 1994 lähtien johtanut Tatjana Svetelnikova jäi 2009 lopulla eläkkeelle. Hän jatkaa edelleen kirjaston varajohtajana tehtävänään mm. kirjaston restaurointityö. Hänen toimipisteensä on entisessä vahtimestarin asunnossa, joka korjattiin restaurointityön studioksi vuosina 1997–2000. Studiossa on myös kirjaston kiinteistöjohtajan, rakennusinsinööri Elhan Ahundovin työpiste. Uutena johtajana on aloittanut kirjastossa pitkään työskennellyt Elena Rogozina. Luentosalin restaurointi valmistuu kevään aikana, niinpä rakennuksen 75-vuotisjuhlia voidaan viettää 13.10 2010 tässä hienossa tilassa. Sisääntuloaula on korjattu Viipurin kaupungin vuoden 2009 budjetin varoilla. 2010 kaupunki on varannut kirjaston restaurointiin 1,5 miljoonaa ruplaa (n. 37 500 €), joka käytetään lukusalin restauroinnin suunnitteluun. Vuoden 2009 lokakuussa ilmestyi Rakennustieto Oy:n kustantamana englanninkielinen Alvar Aalto Library in Vyborg, Saving a Modern Masterpiece. Kirjaa voi ostaa Aalto-nettikaupasta osoitteesta http://shop.alvaraalto.fi/, Rakennustiedon nettikaupasta www.rakennustieto.fi/publishing tai mm. Akateemisesta kirjakaupasta.
Maija Kairamo
T
änään 75-vuotias Artek on vahvasti kansainvälisillä markkinoilla toimiva ja laajeneva yritys, jonka tuoreimmat toimipisteet ovat avautuneet New Yorkissa ja Tukholmassa. Juhlavuoden merkeissä on myös lanseerattu maailmanlaatuinen tapahtumasarja, jossa arvostetut muotoilijat ja muotoilubrändit vastaavat Artekin haasteeseen ja suunnittelevat Alvar Aallon nojatuoliklassikolle, tuttavallisesti Tankille (nojatuolimalli 400), uuden ulkoasun. Taidekampanja DRESS THE CHAIR! lähti liikkeelle helmikuussa 2010 Tukholmasta, jossa nähtiin muotoilija Artek
Elena Rogozina, Tatjana Svetelnikova ja Elhan Ahundov.
Artekin perusti vuonna 1935 neljä nuorta idealistia: Alvar ja Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl. Yrityksen liikeideana oli ”harjoittaa huonekalujen kauppaa sekä näyttelyiden avulla ja muulla tavoin edistää nykyaikaista asuntokulttuuria”. Artekin perustajat olivat modernin arkiympäristön puolestapuhujia ja monin tavoin aikaansa edellä. He uskoivat suureen, eri taidelajien synteesiin, samalla he halusivat vaikuttaa elinympäristöömme ja uudistaa kaupunkisuunnittelua, arkkitehtuuria ja muotoilua.
Taiteilija Enzo Marin kokoaa Sedia 1 -tuolia.
Ilse Crawfordin raikas näkemys Tankista. Maailmanvalloitus jatkuu muotoilun metropoleihin Milanoon, New Yorkiin, Sydneyyn, Lontooseen, Tokioon ja juhlavuoden lopulla Helsinkiin. Huhtikuisilla Milanon huonekalumessuilla parrasvaloihin nousivat myös Artekin uutuudet, muun muassa japanilaisen Naoto Fukasawan hyllyjärjestelmä sekä italialaisen Enzo Marin
Artek / Missoni
”Artek on uuden asumisideologian myynti ja propagandakeskus”. Nils-Gustav Hahl, 1935
Sedia 1 -tuoli, jotka on suunniteltu tulevaisuuden käyttökalusteiksi Aallon hengessä, käsityötaitoa ja -tekniikkaa kunnioittaen. DRESS THE CHAIR! -teemalla tuotiin näytteille tuoreen kansainvälisen yhteistyökumppanuuden hedelmiä – mm. Alvar Aallon ”Tankki” ja kolmijalkajakkara verhoiltuna italialaisen muotitalon Missonin kuoseilla. Historian lehtien havinaa, kun kaksi kansainvälisesti arvostettua designbrändiä kohtaa juuri Milanossa. Tankin maailmanvalloitus kun alkoi Milanon triennaalista jo vuonna 1936. Perinteestä voimaa hakeva toiminta seuraa toisaalta perustajiensa viitoittamaa tietä, toisaalta suuntaa näyttävät myös tulevaisuuden tekijät ja teknologiat. Tavoitteissa voi nähdä pyrkimystä kestävän suunnitteluun: luottamusta laatuun ja huippumuotoiluun. Milanon kansainvälisillä Muotoilualan messuilla Artek julkisti Enzon Marin ajatuksiin nojaten ja hänen sanoillaan The Essence of Form -filmin. ”Artekin 2010 visiona on todentaa perustajiensa ideoita rohkeiden ajatuksien sekä sivistyksen merkityksestä. Valistunut ja kriittinen kuluttaminen on haastamassa designteollisuutta. Funktionaalinen muoto, laatu ja kestävän kauneuden ihanne ovat ainoita oikeita suuntaviivoja hyvän etiikan ja estetiikan kohtaamiselle. Teollinen muotoilu, joka lähtökohtaisesti hakee valmistuksen ja tuotteen optimaalisuutta, on jälleen ajankohtainen rationaalisuudessaan. Kauneuden emotionaalinen tunne sitoo omistajansa esineeseen syvemmin. Uskallammeko omistaa iäksi? Idealismille on jälleen aika ja vain vastavirrassa voi olla tekemässä jotakin uutta”, kiteyttää Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg yrityksen tulevaisuuden toimintalinjoja.
Aila Kolehmainen
http://shop.alvaraalto.fi/
Artek / Missoni
www.rakennustieto.fi/publishing vyborg@alvaraalto.fi www.alvaraalto.fi/viipuri
www.artek.fi
www.aaltolibrary.ru (aalto.vbgcity.ru)
Robert Seger
Huonekalutehdas Korhonen Oy 100 vuotta Aalto-huonekalujen valmistajana tunnettu Huonekalutehdas Korhonen viettää 100-vuotisjuhlaansa vuonna 2010. Kaarinassa, Turun naapurikaupungissa on valmistettu jo 1930-luvulta lähtien ajattomia Aalto-designkalusteita puuseppä, toimitusjohtaja Otto Korhosen ja akateemikko Alvar Aallon perinteitä kunnioittaen.
H
uonekalutehdas Korhonen on yhdistänyt alusta lähtien toiminnassaan menestyksekkäästi kotimaista käsityöperinnettä ja kehittyvän teknologian mahdollisuuksia. Perheyrityksen perustanut puuseppä, toimitusjohtaja Otto Korhonen oli luova persoona, joka innokkaasti kokeili ja toteutti uusia ideoita. Nuoresta arkkitehti Alvar Aallosta Otto Korhonen löysi 1930luvun Turussa elinikäisen hengenheimolaisen ja yhteistyökumppanin. Aalto oli toiminut 1929 Turun 700-vuotisjuhlamessujen näyttelyarkkitehtina yhdessä Erik Brygmanin kanssa. Samaisilla messuilla esiteltiin Aino ja Alvar Aallon ”Makuuhuone tyyppituoleilla” sekä Otto Korhosen perinteistä huonekalutuotantoa. Aalto oli jo pitkään etsinyt puuseppää, joka innostuisi kokeilemaan taivutetun puun mahdollisuuksia. Otto Korhosesta Aalto löysi kaltaisensa ennakkoluulottoman pioneerin, joka tarttui yhteiseen haasteeseen. Tuotesuunnitelmia syntyi milloin tupakkalaatikon kanteen, milloin ravintolan pöytäliinoihin. Lujuustestauk-
sissakin käytettiin luovuutta, kun työtoverukset kokeilivat kolmijalkajakkaran kestävyyttä heittelemällä sitä verstaan päästä päähän. 1930-luvulta alkaneesta menestystarinasta, joka jatkuu edelleen voi tiivistetysti todeta: Aalto loi muodot, Korhonen toi mukaan teknologian, huonekalurakenteet, muotit ja teolliset työtavat. Alvar Aallon ja Otto Korhosen yhteistyöstä käynnistyi huonekalutuotanto, jonka kansainvälinen suosio ja klassikkoasema ovat tänään ilmiömäisiä. Huonekalutehdas Korhosen tuotanto perustuu yhä edelleen ajattomiin, käytännöllisiin ympäristöystävällisiin tuotteisiin ja huippusuunnitteluun. Asiakkaina on laadukkaisiin kestäviin designkalusteisiin panostavia yrityksiä, kuten Artek ja Mobel. Toiminnasta ja kunniakkaan perinteen vaalimisesta vastaa jo Korhosen neljäs sukupolvi sekä alan huippuosaajista koostuva henkilöstö. ”Ammattitaitoinen ja laatutietoinen henkilökunta varmistaa tehtaan menestyksen jatkuvasti kovenevassa kilpailussa”, toimitusjohtaja Jukka Korhonen toteaa.
Aila Kolehmainen
www.hkt-korhonen.fi
alvaraalto . fi
2010 AAM
Rautatalo suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1951–55. Kiinteistössä on vuosikymmenien saatossa nähty muun toiminnan ohella mm. legendaarinen Café Colombia sekä tunnettuja designalan yrityksiä, kuten Artek ja Marimekko.
8
Näyttelyt
Yhteystiedot, aukioloajat
ALVAR AALTO -MUSEOSSA
Alvar Aalto -säätiö Tiilimäki 20, 00330 Helsinki p. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119 foundation@alvaraalto.fi
PERUSNÄYTTELY Alvar Aalto. Arkkitehti
GALLERIA vaihtuvien näyttelyiden sali 2.6.2010 – 2.1.2011. Valovoimaa 24 h Alvar Aalto & Viljo Hirvonen & Valaistustyö Ky
VERKKONÄYTTELYT Alvar Aallon elämä http://www.alvaraalto.fi/alvar/ elamascreen.htm Säynätsalon kunnantalo http://www3.jkl.fi/saynatsalo/townhall/ Paimion parantola 1928–33 Rakennus, joka nosti nuoren Alvar Aallon maailmanmaineeseen. http://www.alvaraalto.fi/net//paimio/ paimio.html Tuolit http://www.alvaraalto.fi/alvar/design/tuoli/ index.htm
AAMU
Alvar Aalto -muotoilukeskushanke Rautataloon etenee
A
Rautatalo - Aallon ehdotus ”Casa” voitti arkkitehtuurikutsukilpailun Rautatalosta 1950–51 - suunniteltiin ja rakennettiin vuosina 1951–55 - ”Rautatalo”-nimi tulee rautakauppojen keskusjärjestöstä, omistajat sittemmin vaihtuneet - verkkomainen kuparipäällysteinen julkisivu huomioi viereisen Eliel Saarisen rakennuksen - sisätilat rakentuvat katetun valopihan, ”marmoripihan” (lattia valkoista Carraran marmoria) ympärille, joka saa luonnonvalon kattoikkunoista - tilaa reunustavien parvekkeiden kaiteet päällystetty travertiinilla, liiketilat erotettu marmoripihasta lasiseinillä - Aalto suunnitteli mm. Artekin myymälä- ja galleriatilat sekä Aallon kalusteilla ja valaisimilla sisustetun,120 asiakkaan kahvilan marmoripihan viereen - tunnusomainen pronssinen vedin suunniteltiin Rautataloon ja otettiin myöhemmin käyttöön muualla - ICCROMin modernin arkkitehtuurin konservointi ja restaurointi -kurssin (MARC) 1999 tutkimuskohteena oli Rautatalo - rakennus on merkitty DOCOMOMOn rekisteriin kansallisesti merkittävänä nykyarkkitehtuurin kohteena. - Rautatalo ja osa sen sisätiloista, on suojeltu rakennussuojelulailla - yksityisessä käytössä, sisätilat ovat olleet vuosia suljettuna suurelta yleisöltä
Villa Mairea http://www.alvaraalto.fi/net/villa_mairea/ index.htm Malmilta maailmalle Artekin lentokenttäsisustuksia ja arkkitehti Aallon matkoja http://www.alvaraalto.fi/net/ malmilta_maailmalle
KIERTONÄYTTELYT
sopisi erittäin hyvin – varsinkin kun maailmalta tulee jatkuvasti kyselyjä, ketkä nuoret ovat tänään Aallon perinnön jatkajia. Ajatuksena on, että Aallon alkuperäisen idean mukaan Keskuskadun katutila jatkuisi yläkertaan avautuvalle piazzalle. Alkuperäisen ajatuksen mukaan tilaan avattaisiin kahvila, lisäksi piazzalle on toivottu designtuotteiden erikoisliikettä tai vastaavaa toimintaa. Lähtökohtana on, että yleisöllä olisi jatkossa esteetön pääsy ja mahdollisuus tutustua nyt suljettuna olevaan Alvar Aallon suunnittelemaan Rautatalon piazzaan. Tavoitteena on, että designkeskus AAMU avautuu yleisölle Alvar Aallon syntymäpäivänä 3.2.2012, Open Helsinki WDC2012 -vuoden merkeissä. World Design Capital 2012 Helsinki -hankkeen valmistelusta vastaava Helsingin kulttuuritoimenjohtaja Pekka Timonen iloitsee Rautatalo-suunnitelmista: ”Tämä on hyvä esimerkki suurista positiivisista ja näkyvistä asioista, jollaisia WDC 2012 Helsinki -hankkeen toivotaan synnyttävän. Designpääkaupunkivuosi tarvitsee näkyviä tekoja ja Alvar Aallon upean rakennuksen ja designnäyttelyn avaaminen Helsingin ydinkeskustaan olisi merkittävä asia”.
Aila Kolehmainen
Hiekkaan piirretty. Alvar Aallon toteutumattomia visioita In Sand gezeichnet. Entwürfe von Alvar Aalto 10.4.–20.6. Ulmer Museum, Ulm, Saksa 23.9.–20.10. Freie Akademie der Künste, Hampuri, Saksa 27.10.–8.12. Wolfsburg, Saksa Alvar Aalto Houses – Timeless Expressions 16.5.–1.8. Néprajzi Múzeum, Budapest, Unkari 20.8.–19.9. Kölcsey Convention Center exhibition hall, Debrecen, Unkari syksy 2010 The Architecture Museum of Ljubljana AML, Ljubljana, Slovenia Alvar Aalto. Puun ulottuvuudet 26.11.2010 alkaen Turku, Huonekalutehdas Korhosen 100-vuotisjuhlanäyttely
Alvar Aalto -museo, rakennuperintöosasto Tiilimäki 20, 00330 Helsinki p. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119 studio@alvaraalto.fi Alvar Aalto -museo Alvar Aallon katu 7, PL 461, 40101 Jyväskylä p. +358 (0)14 266 7113 fax +358 (0)14 619 009 museum@alvaraalto.fi Artek shop avoinna museon aukioloaikoina. Avoinna ti-su klo 11–18, heinä- ja elokuussa ti-pe klo 10–18, la-su klo 11–18 (maanantaisin suljettu) Pääsymaksu. Alvar Aalto -museon lipunmyynti, p. +358 (0)14 266 7113 museum@alvaraalto.fi Muuratsalon koetalo Melalammentie 2, 40900 Säynätsalo Avoinna 2.6.–15.9.2010 Suljettu 21.6.–4.7.2010 Opastetut kierrokset ma, ke ja pe klo 13.30–15.30 Alueelle pääsy on sallittua vain oppaan kanssa. Sisään otetaan kerrallaan max. 20 henkeä, vierailulle tulee ilmoittautua etukäteen. Pääsymaksu. Tiedustelut ja varaukset: p. +358 (0)14 266 7113 tai museum@alvaraalto.fi Alvar Aallon -ateljee Tiilimäki 20, 00330 Helsinki Opastetut kierrokset tiistaista perjantaihin klo 11.30–12.30 Elokuussa ma-su klo 11.30–12.30 Sisään otetaan kerralla max. 20 henkeä. Ryhmien tulee ilmoittautua etukäteen. Pääsymaksu. Tiedustelut ja varaukset: puh. +358 (0)9 481 350 riihitie@alvaraalto.fi Riihitien talo Riihitie 20, 00330 Helsinki Riihitien talo on avoinna joulu- ja tammikuussa vain tilauksesta. Talviaikana (1.10.–30.11. ja 1.2.–30.4.) ti-su klo 13–17 Kesäaikana (1.5.–30.9.) ti-su klo 13–18, elokuussa ma-su klo 13–18 Sisäänpääsy ja opastukset tasatunnein. Sisään otetaan kerralla max. 20 henkeä. Ryhmien tulee ilmoittautua etukäteen. Pääsymaksu. Tiedustelut ja varaukset: Puh. +358 (0)9 481 350 riihitie@alvaraalto.fi
Alvar Aalto. Puun ulottuvuudet. Dimensions on Wood 2010–2011 Portugali, Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Meksiko Muutokset mahdollisia.
Poikkeukset aukioloajoissa osoitteessa:
www.alvaraalto.fi alvaraalto.fi 2010
Julkaisija Alvar Aalto Foundation Toimittaja Aila Kolehmainen Ulkoasu Teppo Järvinen Katja Enarvi Käännökset Mustion Merkitys Jüri Kokkonen
Rautatalo, AAM
lvar Aallon suunnittelema Rautatalo (Keskuskatu 3, Helsinki) on Alvar Aalto -säätiön tuoreen selvityksen mukaan sopivin paikka sekä tilallisesti että sijainnillisesti 2012 avautuvalle Alvar Aalto -muotoilukeskukselle (AAMU). Alvar Aalto -säätiö on kartoittanut tilannetta sekä talon omistavien säätiöiden (Alfred Kordelinin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Alkon eläkesäätiö) että talon päävuokralaisen Nordean Yksityispankin kanssa. Säätiö on laatinut keskuksesta alustavan tilankäyttösuunnitelman, ja selvitykset hankkeen kokonaisrahoituksesta ovat käynnissä. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Nordea-pankin asiakastoiminta säilyy talossa, mutta sen toiseen kerrokseen sijoittuisi Alvar Aalto -muotoilukeskus (AAMU), jonka alustava laajuus on 400 m2. Muotoilukeskuksen tavoitteena on tuoda esille ennen kaikkea Aallon muotoilijan työtä. Rautatalon tiloissa voisi olla myös muita vaihtuvia näyttelyitä. Esimerkiksi nuorten kotimaisten suunnittelijoiden esittely Aallon rinnalla
Valaisimet http://www.alvaraalto.fi/alvar/design/ valaisin/index.htm
Alvar Aalto -akatemia Tiilimäki 20, 00330 Helsinki p. +358 (0)207 480 123 fax +358 (0)9 485 119 academy@alvaraalto.fi
Paino Lehtisepät Oy
ISSN 1459-5745