Natale di Basilicata in Finlandese by Basilicata Turistica

Turku

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14) Jouluyön ihme eteläitalialaisessa Sassi di Materan maisemassa

BASILICATA

(Unescon maailmanperintökohde, Basilicatan alue – Italia)

LUMOAVA HENGELLISYYTTÄ HUOKUVA MAA Helsinki Jouluyön ihme Materan kalliokirkkojen maisemassa (Unescon maailmanperintökohde, Basilicatan alue – Italia)

www.basilicataturistica.com

www.aptbasilicata.it

BASILICATA Lumoava hengellisyytt채 huokuva maa toimittanut Radici Cristiane

ÂŠ Copyright APT Basilicata 2013 Kustantaja: Acies srl, Rooma (Italia) Painopaikka: Suomen Printman Oy, Helsinki.

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

Sisällys

Esipuhe Gianpiero Perri

Jouluseimen historiaa Gianandrea de Antonellis

Italialaisen seimimestarin Franco Artesen jouluseimi Turun tuomiokirkossa jouluna 2013 Basilicatan matkailunedistämiskeskus

Joulun ihme eteläitalialaisten kalliokirkkojen maisemassa Basilicatan matkailunedistämiskeskus

Haastattelussa seimimestari Franco Artese, Turun tuomiokirkossa ja Helsingin tuomiokirkon kryptassa esillä olevien seimiteosten tekijä Basilicatan matkailunedistämiskeskus

Suomalainen Joulu Giorgio Visetti

Esipuhe Gianpiero Perri Basilicatan matkailunedistämiskeskuksen johtaja, Italia

n suuri ilo saada tuoda Turkuun maailmankuulun taiteilijan Franco Artesen seimiteos. Näyttelyn ovat yhteistyössä mahdollistaneet Helsingissä toimiva Italian kulttuuri-instituutti, italialaisen Basilicatan hallintoalueen matkailunedistämiskeskus (APT Basilicata) sekä suomalaiset viranomaiset. Seimimestari Artesen teos edustaa korkealuokkaista taidekäsityötä ja italialaista kulttuuriperintöä. Etelä-Italiassa Basilicatan alueella syntynyt ja edelleen toimiva taiteilija onkin saanut huomattavia kansainvälisiä tunnustuksia, ja hänen valtavia näyttämöllisiä jouluseimiään on ollut esillä monissa Euroopan kaupungeissa, Yhdysvalloissa, Betlehemissä ja viimeksi jouluna 2012 Vatikaanissa, Pietarinkirkon aukiolla. Nyt nähtävä Franco Artesen jouluseimi sijoittuu eteläitalialaiseen maisemaan. Samoissa vaikuttavissa maisemissa on kuvattu monia merkittäviä raamatullisia elokuvia: tunnetuimpia esimerkkejä ovat Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi, Bruce Beresfordin Kuningas Daavid, Mel Gibsonin Kristuksen kärsimyskertomus ja Catherine Hardwicken Matkalla Beetlehemiin. Tämän eteläitalialaisen Materan seudun omaleimaisuudesta ja kulttuurihistoriallisesta merkityksestä kertoo myös se, että se on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. Taiteilija Franco Artesen teoksille on ominaista äärimmäisen tarkka maisemakuvaus: teoksista voi selvästi tunnistaa Materan asuintaloja, julkisia rakennuksia ja muita paikkoja. Vieläkin todentuntuisemman vaikuttavasta kokonaisuudesta tekee seimessä nähtävien ihmishahmojen häkellyttävä ilmeikkyys. Eteläitalialainen maalaiskylä ottaa Nasaretin pyhän perheen avosylin vastaan, ja koko kylä tuntuu muuttuvan heidän majatalokseen. Ihastuttavan maiseman yllä vuorottelevat teatterivalaisimilla luotu tähtikirkas yö ja aurinkoinen päivä, ja seimi4

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

asetelman katsoja saa kokea menneen maailman tunnelmaa, johon joulun ihme tuo lumoavaa hohtoa. Seimimestari Artesen teos todistaa paitsi alueen hengellisen ja kulttuurisen perinteen myös italialaisen taidekäsityön elinvoimaisuudesta. Mahdollisuus tuoda teos Turkuun on meille samalla merkittävä tilaisuus lujittaa siteitämme Suomeen. Tämä on meille suuri ilo, koska tiedämme, että kulttuurilla on keskeinen sija kansojen välisten yhteistyömahdollisuuksien ja yhä tiiviimpien suhteiden luomisessa. Haluammekin lämpimästi kiittää kaikkia tämän näyttelyn mahdollistaneita tahoja. 

Jouluseimen historiaa

Gianandrea de Antonellis

Seimiaihe on yhtä vanha kuin evankeliumi Taidehistoriassa Jeesus-lapsen syntymä on ollut kautta vuosisatojen toistuva aihe. Lukemattomissa tauluissa, freskoissa ja veistoksissa on kuvattu, kuinka kuningasten kuningas syntyi tallissa ja pantiin sitten vaatimattomaan seimeen. Varhaisimmat esimerkit on löydetty katakombeista: Priscillan katakombista on nimittäin löydetty maalaus, joka kuvaa Neitsyt Mariaa, Jeesuslasta ja mieshahmoa (tämä saattaa olla Joosef tai jokin profeetta) sekä kahdeksansakaraista tähteä. Maalauksen arvellaan olevan ajanlaskumme toiselta vuosisadalta: se on siis tehty vain noin sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Myöhemmin vastaavat teokset yleistyivät: esimerkiksi Sebastianuksen katakombissa Jeesus-lapsi on kuvattu poikkeuksellisesti yhdessä aasin ja härän kanssa. Maalaus on peräisin 300-luvulta, ja se viittaa Jesajan kirjan 1. luvun 3. jakeeseen. Ajatus jouluyön tapahtumien kuvaamisesta kolmiulotteisten hahmojen avulla syntyi kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Ennen kuin siirrymme siihen, on hyvä palauttaa mieleen Kristuksen syntymästä kertovat lähteet. Näistä tärkeimmät ovat tietenkin evankeliumit. Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa 6

kerrotaan, että valtakunnassa päätettiin toimittaa verollepano ja Joosefin oli sen vuoksi lähdettävä Betlehemiin. Hän otti mukaan puolisonsa Marian, joka odotti lasta. ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa” (Luuk. 2:6–7). Tämän jälkeen Luukas kertoo, miten enkelit ilmestyivät ilmoittamaan ilosanoman paimenille (Luuk. 2:8–20). Evankeliumissa kerrotaan myös enkelten laulusta, jonka sanoja jumalanpalveluksissamme yhä toistetaan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa” (Luuk. 2:14). Myös Matteus toteaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä (Matt. 2:1). Matteus ei mainitse verollepanoa eikä paimenten saamaa ilmoitusta, mutta hän kertoo tarkasti tietäjistä, jotka olivat tulleet idästä seuraten tähteä. Tietäjien näkemä tähti kuvataan nykyään usein pyrstötähdeksi. Tietäjät toivat lapselle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa (Matt. 2:1–11). Kahdessa muussa evankeliumissa Jeesuksen syntymästä ei ole mainintoja; sen sijaan aihetta käsitellään monissa apokryfisissä evankeliumeissa, kuten Jaakobin protoevankeliumissa, Matteuksen lapsuusevankeliumissa, Tuomaan lapsuusevankeliumissa, Armenialaisessa lapsuusevankeliumissa, 7

Arabialaisessa lapsuusevankeliumissa, Marian syntymäevankeliumissa ja Puuseppä Joosefin evankeliumissa. Näissä esitettyjä yksityiskohtia ei kuitenkaan ole hyväksytty osaksi kanonisoitua perinnettä: esimerkkinä tästä voidaan mainita kertomus epäuskoisesta kätilöstä, jota ensin rangaistaan, mutta joka sitten parantuu koskettamalla Jeesus-lasta. Poikkeuksen tekevät tietäjien nimet, joiden ajatellaan Armenialaisen lapsuusevankeliumin mukaisesti yleensä olevan Caspar, Melchior ja Balthasar. Koko kuvaelman keskeiset asiat on siis kerrottu Raamatun kaanoniin hyväksytyissä evankeliumeissa: lapsen syntymä hankaliin oloihin, pienokaisen asettaminen eläinten ruokintakaukaloon eli seimeen sekä se, kuinka paimenet ja idän ruhtinaat – toisin sanoen kaikki yhteiskuntaluokat – tulivat kumartamaan vastasyntynyttä. Varhaiskristillisessä taiteessa korostettiin siis symbolisin keinoin jouluyön ihmettä ja mysteeriä, toisin sanoen lapsen jumaluutta ja Marian neitsyyttä. Tästä ovat esimerkkeinä Priscillan katakombissa kuvattu mieshahmo, joka osoittaa Mariaa ja lasta, ja Sebastianuksen katakombissa vastasyntynyttä palvovan aasin ja härän väliin kuvattu Jeesus-lapsi. Keskiajalla sen sijaan jouluyön tapahtumat alettiin kuvata yhä useammin realistisemmassa ja inhimillisemmässä valossa. Evankeliumien kertomusta alettiin täydentää perimätiedolla, joka toi jouluyön kuvaukseen uusia yksityiskohtia. Ensinnäkin vakiintui tieto kahdesta eläimestä, jotka tarjoutuivat lämmittämään Jeesus-lasta kylmänä talviyönä: kuten edellä mainittiin, kyse on Jesajan kirjan tulkinnasta. Tämä onkin johdonmukaista, kun syntymäpaikkana on talli (tai luola: evankeliumissa ei täsmennetä, millainen paikka tarkalleen ottaen oli kyseessä, joten kaikki tulkinnat ovat yhtä hyväksyttäviä). Toiseksi tietäjien määräksi vakiintui kolme. Tämän lukumäärän vahvisti 400-luvulla paavi Leo I Suuri. Apokryfievankeliumin mukaan heidän nimikseen vakiintuivat Caspar (Intian kuningas), Melkhior (Persian kuningas) ja Balthasar (arabien kuningas). Tietäjät kuvataan eri-ikäisinä miehinä (mikä on tietenkin vertauskuvallista): yksi heistä on nuori, toinen aikuinen mies ja kolmas vanhus. Heillä on myös 8

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

erilaisia rodullisia piirteitä. Tämä kuvastaa Jumalan yleismaailmallista ilmoitusta, joka ei enää koskenut pelkästään Israelin kansaa. Jo 300-luvulla teologi Origenes sitä paitsi mainitsi härän ja aasin juutalaisten ja pakanoiden symboleina. Myös lahjat, joita tietäjät toivat (ja jotka mainitaan erikseen Matteuksen evankeliumin 2. luvun 11. jakeessa) kuvastavat sitä, että Jeesus oli yhtä aikaa ihminen, jumala ja kuningasten kuningas: suitsuke viittaa jumaluuteen, mirha ihmisyyteen ja kulta kuninkuuteen. Jeesuksen kuninkuutta korostaa myös se, miten Maria ja Joosef palvovat pienokaistaan. Myöhempien vuosisatojen kristillisessä taiteessa Jeesuksen syntymä nousee yhdeksi uskonnollisen ikonografian keskeisimmistä aiheista. Ajateltakoon vaikkapa Milanon diptyykkiä, 400-luvulla norsunluusta ja jalokivistä valmistettua evankeliumikokoelman koteloa, jota säilytetään Milanon tuomiokirkon museossa: siinä 9

on kuva tietäjistä, jotka kumartavat valtaistuimella lapsi sylissään istuvaa Neitsyt Mariaa. Sama teema toistuu pienin muutoksin myös Roomassa Santa Maria Maggiore- ja Santa Maria in Trastevere -kirkoissa sekä pohjoisitalialaisessa Castelseprion kylässä olevan Santa Maria Foris Portas -kirkon seinämaalausten sarjassa. Nämä maalaukset on ajoitettu 500- ja 900-lukujen välille, ja ne on maalannut tuntematon, Castelseprion mestariksi kutsuttu taiteilija. On merkillepantavaa, miten Bysantin vaikutus vähitellen voimistuu näissä teoksissa: Maria ja Jeesus-lapsi (Santa Maria in Trasteveren kirkossa myös Joosef) kuvataan niissä ylevän juhlallisina, jumaluuksien kaltaisina. Toisinaan Jeesus-lapsen vanhemmat taas kuvataan toissijaisina hahmoina, jotka eivät näytä edes kuuluvan koko tapahtumaan. 300-luvulta lähtien kuuluisat taiteilijat alkavat käsitellä aihetta aiempaa luovemmin ja vapaammin. Kirkot ja palatsit ympäri Eurooppaa täyttyvät aihetta kuvaavista freskoista, maalauksista, veistoksista ja keramiikkateoksista sekä hopeasta, norsunluusta ja lasista tehdyistä taideteoksista. Lukemattomista esimerkeistä tunnetuimpia ovat Giotton, Fra Angelicon, Gentile da Fabrianon, Piero della Francescan, Filippo Lippin, Leonardo da Vincin, Pietro Peruginon, Dürerin, Rembrandtin, Murillon, Botticellin, Correggion, Rubensin ja Caravaggion teokset.

Taulusta veistokseen: seimen synty Seimellä tarkoitetaan kuitenkin jotakin muuta. Kuten edellä jo ohimennen mainittiin, seimi on kolmiulotteinen asetelma, jonka hahmoja voidaan siirrellä tai poistaa. Historian ensimmäisenä jouluseimenä pidettiin pitkään toskanalaistaiteilija Arnolfo da Cambion seimirakennelmaa, jonka paavi Nikolaus IV tilasi vuonna 1288 ja jota säilytetään nykyään Roomassa Santa Maria Maggioren kirkossa. Teoksessa on seitsemän osaa: Maria ja lapsi, Joosef, kolme tietäjää, härkä ja aasi. Kaikki seitsemän veistoshahmoa ovat toisistaan erillisiä. Eräissä viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät ne alun perin olleet pienoispatsaita vaan korkokuvia. Ne oli siis tarkoitettu seinään 10

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

kiinnitettäviksi reliefeiksi, ja kolmiulotteisia niistä tehtiin vasta myöhemmin. Tämän tiedon myötä Arnolfo menetti edelläkävijän asemansa: muuan Benedetto Antelami oli nimittäin jo muutamaa vuosikymmentä aiemmin (1196) veistänyt samantapaisen teoksen Parman kastekappelin pohjoisen sisäänkäynnin yläpuolella olevaan lunettiin. Samantapainen teos on myös Forlìssa, San Mercurialen kirkon sisäänkäynnin lunetissa. Sen on tehnyt vuoden 1230 tienoilla anonyymi taiteilija, joka tunnetaan nimellä Maestro dei Mesi. Näin kunnia kaikkien aikojen ensimmäisestä seimiasetelmasta kuuluu siis sittenkin Franciscus Assisilaiselle, joka ei tosin ryhtynyt veistämään pienoishahmoja, vaan järjesti oikean vaatimattoman kuvaelman, jossa kolmea päähenkilöä esittivät elävät ihmiset. Oli jouluaatto vuonna 1223. Keski-italialaisessa Greccion kylässä Franciscus päätti esittää Jeesuksen syntymäkertomuksen kuvaelmana muistuttaakseen ihmisiä jouluyön tapahtumista. Ensimmäisessä Franciscus Assisilaisesta kirjoitetussa elämäkerrassa, Bonaventuran Legenda maiorissa, kerrotaan, että pyhimys itse pelkäsi hankkeensa vaikuttavan liiankin uskaliaalta. Jotta sitä ei pidettäisi silkkana uutuuden tavoitteluna – noihin aikoihin nimittäin liturgiset säännöt olivat tiukat eikä niistä ollut lupa poiketa –, hän kirjoitti paaville ja pyysi lupaa asetelmaansa: ”Ne vero hoc novitati posset adscribi, a Summo Pontifice petita et obtenta licentia, fecit praeparari praesepium, apportari foenum, bovem et asinum ad locum adduci” (Leyenda mayor, X,7). Luvan saatuaan Franciscus siis toteutti asetelman talliin: kuvaelmassa oli vain ruokintakaukaloon asetettu lapsi, jota härkä ja aasi lämmittivät. Yksi keskiajan suurimmista taiteilijoista, Giotto (1267–1337), kuvasi tapauksen Assisin pääkirkon ylempään basilikaan maalaamassaan freskossa yksityiskohtaisesti mutta taiteilijan vapauksin tulkittuna. Freskossa seimikuvaelma ei nimittäin sijoitu talliin vaan kirkkoon (joka muistuttaa selvästi basilikaa, jossa taiteilija itse työskenteli). Toisaalta siitä käy selvästi ilmi, kuinka Franciscuksen seimeen kuuluivat todellakin vain Jeesus-lapsi ja häntä lämmittäneet eläimet. Tyylin ja kunnioituksen 11

vuoksi Giotto kylläkin maalasi Franciscuksen seimeen tuomien härän ja aasin tilalle vasikan ja aasinvarsan, jotka ovat kuvassa Jeesus-lasta pienemmät. Franciscuksen idea sai valtavan suosion. Tämän jälkeen lukemattomat taiteilijat ryhtyivät tekemään erikokoisia patsaita puusta tai savesta: nämä materiaalit olivat tietenkin selvästi kiveä kevyempiä, jolloin hahmoja voitiin siirrellä. Joulun aikaan nämä hahmot sijoitettiin kirkkoihin, ja niiden taustana oli tavallisesti maalaus, joka kuvasi maalaismaisemaa ja tähtikirkasta yötä. Lattialle asetettiin olkia, jotka lisäsivät asetelman todentuntua.

Jouluseimi taidemuotona: ”napolilainen seimiasetelma” Seimiasetelma sellaisena kuin sen nykyään ymmärrämme sai todennäköisesti alkunsa Toskanassa. Merkittävä vaikutus seimiperinteeseen on kuitenkin ollut niin sanotun napolilaisseimen yleistymisellä 1700-luvun tienoilla. Napolilaiselle seimelle on ominaista se, että paimenet (joksi kaikkia seimiasetelman ihmishahmoja kutsutaan) puetaan kankaasta valmistettuihin vaatteisiin. Yleensä pyhä perhe – Maria, Jeesuslapsi ja Joosef – ja jouluyön mysteeri ovat siinä vähäisemmässä asemassa, ja huomio keskittyy muuhun väestöön, joka ei edusta ajanlaskumme alun palestiinalaisia vaan 1700-luvun napolilaisia. Pyhä perhe kuvataan tavallisesti ensimmäisen vuosisadan vaatteissa ja enkelit barokkityyliin. Tietäjät sen sijaan puetaan itämaisten hallitsijoiden tapaan, ja heidän hoviherransa muistuttavat turkkilaisia kansanmuusikoita. Muiden ihmishahmojen joukossa voidaan nähdä paitsi vaatimattomasti pukeutuneita paimenia myös sotilaita univormuissaan, miehiä samettisissa polvihousuissaan ja kolmikolkkahatuissaan, naisia silkkisissä pitsikoristeisissa puvuissaan, oboen ja fagotin soittajia sekä rahvaan naisia, jotka on puettu Napolin kuningaskunnan aikaisiin asuihin. Monet seimen hahmoista kuvaavat arkielämän tilanteita: asetelmissa esiintyy muun muassa kerjäläisiä, katusoittajia, paimenia ja tavallisia kyläläisiä. Usein mukana on taverna, jossa ehkä 12

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

pelataan korttia, monenlaisia puoteja ja kaupustelijoita sekä runsain määrin erilaista esineistöä – työkaluja, astioita, koruja ja tykötarpeita, joissa aitoja esineitä jäljitellään tarkasti pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ihmishahmojen pää ja näkyvissä olevat raajat valmistetaan tavallisesti savesta, joka maalataan. Huolella valmistettujen vaatteiden alla on rautalangasta ja pellava- tai hamppukuidusta valmistettu ”vartalo”. Kuten edellä todettiin, näille seimiasetelmille on ominaista se, että jouluyön ihmeen ohessa niissä kuvataan yksityiskohtaisesti tavallista arkielämää. Ovista ja ikkunoista nähdään sisään huoneisiin, joissa on tauluja, vuoteita, huonekaluja ja koriste-esineitä. Joskus hahmojen ja esineiden määrä kasvaa 13

niin suureksi, että Jeesuksen syntymä jossakin vähäpätöisessä tallissa tuntuu jäävän asetelmassa aivan toissijaiseksi. Usein Jeesus-lapsen syntymä sijoitetaan myös klassisen temppelin raunioihin: tällainen esitystapa poikkeaa tietenkin evankeliumin kertomuksesta ja on muutenkin anakronistinen ajatus, mutta siihen liittyy suurta symboliikkaa (tosi Jumalan syntymä syrjäyttää epäjumalat).

Seimiperinne Keski- ja Pohjois-Euroopassa Keski- ja Pohjois-Euroopassa joulun tärkein symboli on kiistatta joulukuusi. Viittauksia seimiperinteeseen on kuitenkin tavattu Euroopan pohjoisosistakin jo ennen kuin napolilaisseimet, jotka tulivat tunnetuiksi Euroopassa Napolin ja Espanjan hovien läheisten suhteiden ansiosta, alkoivat yleistyä ja levitä suureen osaan Eurooppaa. Esimerkiksi Saksassa alettiin valmistaa paperille painettuja tai maalattuja seimiä: ne olivat siis kaksiulotteisia, mutta teatterilavasteiden tavoin useaan tasoon sijoiteltujen kuvien ansiosta ne onnistuivat luomaan lähes kolmiulotteisen vaikutelman. Saksassa rakennettiin myös maailman ensimmäinen (tai ainakin monimutkaisin) mekaaninen, liikkuva seimi: sen valmisti vuonna 1589 baijerilainen kelloseppä Hans Schlottheim (1545–1625) Saksin vaaliruhtinas Kristian I:lle. Kyseessä ei oikeastaan olekaan varsinainen seimi vaan pikemminkin kello, jossa on ihmishahmoja. Rakennelman alaosassa ovat kellon viisarit, joissa on Raamatun tapahtumia esittäviä hopeisia kohokuvia, sekä hahmoja, jotka esittävät kahtatoista apostolia, roomalaista sotilasta ja itkevää naista (nainen viittaa Herodeksen määräämään lastenmurhaan). Yläosassa, joka muistuttaa talon terassimaista kattoa, on kuvattu pyhä perhe sekä neljä käsivartta, jotka kannattelevat eläinradan merkein koristeltua maapalloa. Tasatunnein maapallo avautuu ja näkyviin tulee enkeleiden ympäröimä Isä Jumala. Osa enkeleistä laskeutuu kohti Jeesus-lasta, jota Joosef tuudittaa. Aasi ja härkä polvistuvat, ja paimenet ja tietäjät liukuvat seimen editse. Taustalla soi koneen sisään asennettujen urkujen soittama joululaulu. Teknisesti teos on kiistaton taidonnäyte, mutta hengellisesti se ei ole kovin vaikuttava. Sen tekijä Hans Schlottheim 14

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

tunnetaan sitä paitsi erityisesti Kaarle V:n sota-aluksesta. Se oli keisarin pöydälle suunniteltu laivan muotoinen kello; siinä aluksen kannella seisoivat itämaan tietäjien sijaan vaaliruhtinaat, jotka liukuivat Kaarle V:n valtaistuimen editse. Kaksijakoisuus on ominaista myös perinteiselle venäläiselle seimiasetelmalle, joka jakaantuu ylä- ja alaosaan. Yläosa kuvaa luolaa, jossa Jeesus-lapsi syntyy, alaosassa puolestaan on humoristisia kohtauksia tavallisen kansan arkielämästä. Näiden kahden teeman yhdistäminen onkin seimiasetelmille yleinen piirre: näinhän tapahtuu myös napolilaisseimissä, joissa tosin ei ole selvää kahden kerroksen välistä rajaa, vaan pyhä ja maallinen elävät rinnakkain samassa kuvassa. Puolassa jouluseimet ovat perinteisesti katedraalin muotoisia. Niissä ei ole kyse kaksijakoisesta vaan pikemminkin kolmijakoisesta asetelmasta: keskiosaa hallitsee luola, jossa ovat Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi sekä härkä ja aasi; luolan yläpuolella ovat enkelit, jotka ilmoittavat ilosanoman, ja alapuolella kolmen tietäjän kulkue, jonka perässä seuraa muutamia puolalaisiin maalaisasuihin pukeutuneita hahmoja. Puolalaiselle seimelle ominaista on juuri katedraalin rakentaminen: katedraali voidaan tehdä vaikka vaatimattomasta kartongista, mutta siinä on aina oltava korkealle kurottuvat kellotornit ja kirkkaita värejä. Unkarilainen seimi puolestaan erottuu muista siinä, että sitä voidaan kuljettaa mukana: se rakennetaan kokonaisuudessaan kirkon tai tallin muotoiseen laatikkoon. Seimen hahmot valmistetaan kevyestä materiaalista, kuten puusta, paperista tai vanusta (ei siis savesta), ja sen eteen asetetaan kynttilä, jossa palaa jatkuvasti liekki. Tällaista kunnioitusta tavataan myös Sloveniassa, missä ainakin vielä muutama vuosikymmen sitten sitä nurkkaa, johon seimi kotona pystytettiin, pidettiin pyhänä. Nykypäivänä vaikutteet kulkevat molempiin suuntiin: EteläEuroopassa on yleistymässä pohjoiseurooppalainen joulukuusiperinne, kun taas niillä alueilla, joilla joulun symbolina on perinteisesti ollut joulukuusi, on viime aikoina viehätytty seimiasetelmista.

 15

Italialaisen seimimestarin Franco Artesen jouluseimi Turun tuomiokirkossa jouluna 2013 Basilicatan matkailunedistämiskeskus

änä jouluna Turussa on mahdollisuus tutustua merkittävään italialaisen seimitaiteen edustajaan, kun eteläitalialainen Basilicatan hallintoalue yhteistyössä Helsingissä toimivan Italian kulttuuri-instituutin kanssa tuo kaupunkiin tunnetun italialaisen taiteilijan Franco Artesen seimirakennelman. Artesen teoksia on aiemmin ollut esillä mm. Assisissa (2008), Loretossa (2011) ja Roomassa Pietarinkirkon aukiolla (2012). Suuri näyttämöllinen jouluseimi, jonka pinta-ala on noin 30 neliömetriä, pystytetään Turun tuomiokirkkoon. Se avataan yleisölle Turussa 12. joulukuuta 2013 järjestettävän ekumeenisen rauhanvetoomuksen yhteydessä. Turun tuomiokirkon Agricola-kappelissa nähtävässä seimessä sen luojaa, Franco Artesea, ovat innoittaneet hänen kotiseutunsa Basilicatan kulttuurimaisemat, etenkin omaleimainen Sassi di Materan alue, joka on Unescon maailmanperintökohde. Seudun pyhyyttä henkivään maisemaan ovat vaikuttaneet etenkin sen monet luostarit. Basiliaanija benediktiiniveljet, jotka asettuivat asumaan alueelle 500–800-luvuilla, rakensivat ihmisasumusten keskelle yli 150 kirkkoa, luostaria ja pyhiinvaelluspaikkaa. Matera muistuttaa läheisesti pyhää maata Israelia, ja sen maisemissa onkin kuvattu monia Raamatun tapahtumiin perustuvia elokuvia. Tunnetuimpia näistä ovat muun muassa Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi, Bruce Beresfordin Kuningas Daavid, Mel Gibsonin Kristuksen kärsimyskertomus (The Passion of the Christ) ja Catherine Hardwicken Matkalla Beetlehemiin. Taiteilija Franco Artesen seimiteoksissa tämä eteläitalialainen maisema on ikään kuin pienoisuniversumi, joka on näyttämönä ihmiskunnan historian keskeiselle tapahtumalle – Jumalan pojan syntymälle. Tässä maisemassa kallioon toinen toistensa päälle koverretut talot, kirkot ja luostarit muodostavat yhden kiinteän kokonaisuuden, jonka dynaaminen ja kaartuva muoto kietoo syleilyynsä Jeesus-lapsen ja näyttelyvieraiden seimeen suunnatut katseet. Ympä16

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

röivä maailma edustaa vanhaa eteläitalialaista maalaiselämää, ”kätten kulttuuria”, joka perustui pelloilla tehtävään työhön ja vanhoihin käsityöläisammatteihin. Se oli niukkaa ja työteliästä elämää, ja uskonnolla oli köyhän kansan arjessa tärkeä asema. Teos kuvaakin maailmaa, jossa vallitsevat perimmäiset arvot: perhe, työ, yhteisöllisyys ja hengellinen elämänkatsomus. Jouluyön kuvauksen keskiössä on hellyys, jolla Maria hyväilee vastasyntyneen pienokaisensa kasvoja Joosefin seuratessa yhtä hellästi vieressä. Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi muodostavat yhden yhtenäisen hahmon: tällä taiteilija korostaa heidän edustamansa perheyhteyden lujuutta ja toisaalta sitä, miten perhe jakaa yhteisen kohtalon. Kuvassa ei nähdä ylhäistä kuninkuutta, vaan vaatimattomuutta ja aitoa yksinkertaisuutta, joka yhdistää perheen nöyrään ja työteliääseen maalaisväestöön. Jeesus-lapsen syntymäkuvaelman taustana on Materan lähistöllä sijaitseva Perisynnin krypta. Sen seinämaalaukset ovat Etelä-Italian vanhimpia taiteellisesti merkittäviä luolamaalauksia, ja kuvasarjan teologisen ja taiteellisen merkityksen vuoksi kryptaa on kutsuttu jopa kallioluolien sikstiiniläiskappeliksi. Artese on jäljentänyt taidokkaasti muutamia näistä upeista luomiskertomusta ja perisyntiä esittävistä freskoista. Erityisesti esillä ovat kryptan kolme apsista, joihin on kuvattu kolme apostolia, kolme arkkienkeliä ja Neitsyt Maria.

Maisemakuva Turusta.

Seimeen tuovat elämää ja väriä lukuisat pienet hahmot, jotka kuvaavat monin tavoin perinteistä maalaiselämää. Vaatimattomat ja hyväntahtoiset ihmiset iloitsevat saadessaan toivottaa kotiseudulleen tervetulleeksi tämän ”pyhän perheen”, jota he lähestyvät arkielämänsä koruttomuudessa töistään ja toimistaan käsin tuoden mukanaan myös perinnäiset uskomuksensa ja tapansa. Niinpä teoksessa onkin lukuisien arkisten tilanteiden rinnalla kuvattuna myös Accetturan toukokuuksi kutsuttu perinteinen juhla, jossa kylän miehet hinaavat härkien avulla kylän keskellä sijaitsevalle aukiolle tammen rungon, joka liitetään symbolisesti piikkipaatsamaan. Kyseessä on ikivanha rituaali: se juontaa juurensa muinaisuskoon, jossa puita palvottiin. Tässä toukokuisessa juhlassa kaksi puulajia – miehinen tammi ja naisellinen piikkipaatsama – liitetään ”avioliittoon”, ja maailmankaikkeuden synty koetaan näin vertauskuvallisesti joka vuosi uudestaan. Toisaalla seimessä voi nähdä kulkueen. Siinä miehet kantavat harteillaan hahmoa, joka muistuttaa Basilicatan suojeluspyhimystä, Viggianon neitsyttä. Tällä niin sanotulla mustalla madonnalla on tärkeä asema seudun kansanomaisessa Maria-kultissa. Kulkueen jäljessä on naisia, jotka kantavat päänsä päällä erityisiä 18

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

kynttilärakennelmia. Näihin uhrilahjoina käytettäviin kynttiläkruunuihin liittyy voimakasta symboliikkaa: niiden koristenauhat kuvastavat uskon yhteyttä, puu Kristuksen ristiä, kynttilät uskon valoa ja sininen väri Neitsyt Mariaa. Näitä kynttiläkruunuja kutsutaan nimellä cinti, ja ne ovat Etelä-Italiassa yleinen kansanuskon ilmentymä. Artesen seimessä kuvastuvista Etelä-Italian kylien kulttuurille ominaisista piirteistä on vielä mainittava läheiset naapuruussuhteet, samojen kujien ja katujen varsilla asuvien ihmisten välinen tuttavallisuus ja voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, joka luo naapurustoon lämpöä ja solidaarisuutta.

Seimirakennelma Näyttelyssä on esillä suuri näyttämöllinen jouluseimi, jonka kiehtovuutta lisää se, että kyseessä on taiteilijan näkemys todellisesta Sassi di Materan kylästä ja maaseudun arkielämästä, jonka vaatimattomissa ja koruttomissa puitteissa joulun ihme tapahtuu. Seimirakennelma on valmistettu kokonaan polystyreenistä, jota peittää huokoista tuffikiveä jäljittelevä massa. Esineistö on valmistettu metallista, puusta ja savesta. Teoksen pinta-ala on noin 30 neliömetriä ja korkeus noin 4 metriä. Seimen kaikki yli 60 ihmishahmoa on toteuttanut taiteilija Vincenzo Velardita. Ne on valmistettu kokonaan terrakottasavesta, ja niiden korkeus on noin 27 cm. Hahmojen tärkätyt vaatteet mukailevat Basilicatan alueen perinteisiä asuja, ja ne ovat syntyneet sisarusten Nadia ja Daniela Balestrierin taitavissa käsissä. Hahmojen valmistusta on ohjannut seimimestari Artese. Hahmojen piirteet ja asennot taiteilija on suunnitellut käyttäen lähteenään Basilicatan maaseudun elämää 1930-luvulla kuvaavia maalauksia ja valokuvia.

Taiteilija Francesco Artese Seimimestari Francesco (Franco) Artese on syntynyt vuonna 1957. Ensimmäisen seimiteoksensa hän rakensi vuonna 1976 Grassanon fransiskaaniluostariin, jossa hän oli viettänyt suuren osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Teoksessa luotiin koskettavalla tavalla yhteys Jeesuksen synnyinympäristön ja taiteilijan oman kotikylän välille. Grassanon maalaiskylä kuvattiin teoksessa sellaisena kuin se oli 1950luvulla: sen keskipisteenä oli pieni Chiazzoddan aukio, ja yleisvaikutelma oli köyhä ja niukka. 19

Artese onkin alusta asti halunnut kuvata Jeesus-lapsen syntymän eteläitalialaisessa maalaisympäristössä, joka rinnastuu Nasaretiin koruttomuutensa, köyhyytensä ja yhteisöllisyytensä vuoksi. Vuonna 1980 Artesen seimiteos oli esillä Roomassa, Basilica di San Crisogono -kirkossa. Teos sai osakseen paljon huomiota ja suosiota, ja taiteilijalle tarjottiin heti mahdollisuutta järjestää Roomassa uusi näyttely. Seuraavana vuonna Artese toteuttikin Via Venetolle ennennäkemättömän suuren seimiteoksen (120 neliömetriä), joka sijoittui ensimmäistä kertaa Sassi di Materan ympäristöön. Näyttely oli menestys, ja sen myötä Italian konsulaatti New Yorkissa pyysi taiteilijaa toteuttamaan jouluseimen Greenwich Villagessa sijaitsevaan Our Lady of Pompei -kirkkoon. Tämän jättimäisen, noin 140 neliömetrin laajuisen seimen miljöönä oli jälleen 1950-luvun Grassano. Seimestä tuli nopeasti New Yorkin italialaisyhteisön ylpeydenaihe, ja sitä kävi katsomassa noin miljoona ihmistä. Myös Washingtonissa oli samoihin aikoihin esillä Artesen suuri jouluseimi. Italiaan palattuaan taiteilija piti lyhyen luovan tauon, jonka jälkeen hänen rakentamiaan seimiä oli jälleen esillä eri puolilla Italiaa: Basilicatan Policorossa, San Martino Valle Caudinassa sekä vuonna 1991 Beneventossa. Samana vuonna Artese sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja rakentaa seimiteoksen Assisiin. Suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan fransiskaaniluostarissa viettäneelle taiteilijalle Franciscus Assisilainen on merkittävä pyhimys, ja tilaisuus pystyttää jouluseimi Assisin pääkirkkoon oli hänelle suuri kunnia. Tämän jälkeen Artesen seimiä oli nähtävillä myös Perugiassa ja Spoletossa sekä vuonna 1993 EteläItalian Cosenzassa. Vuonna 1997 Artese palasi jälleen kotiseudulleen Basilicataan, missä hän toteutti seimiteoksen Tricaricon normannimaisemiin. Samana vuonna yksi hänen töistään oli esillä Veronan amfiteatterissa. Vuonna 1999 Unesco perusti Betlehemiin Jeesuksen syntymäkertomusta esittelevän museon, ja mestari Artesea pyydettiin toteuttamaan sen yhteyteen jouluseimi. Näin syntyi upea, harvinaislaatuinen teos: 90 neliömetrin laajuinen seimikuvaelma, jonka tapahtumapaikkana on Sassi di Materan kylä. Teos sai poikkeuksellisen ylistävät arviot kriitikoilta niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin viestimissä. Artesen seimiä nähtiin tämän jälkeen vuonna 2000 Pariisissa, vuonna 2001 italialaisessa Corin kaupungissa ja Puolan Lublinissa sekä 20

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

vuonna 2002 Slovenian Ljubljanassa. Vuonna 2003 Milanossa ja Spoletossa oli esillä Artesen erityisen mestarillisesti toteuttama seimi, jonka pinta-ala oli 110 neliömetriä ja jossa tapahtumapaikkana olivat keski-italialaisen Umbrian maisemat. Vuonna 2005 Artesen synnyinkunta Grassano kunnioitti taiteilijaa tilaamalla tältä pysyvän seimiteoksen. Tämä teos on taiteilijalle erityisen rakas. Sen pinta-ala on noin 40 neliömetriä ja korkeus 4,5 metriä, ja se kuvaa 1950-luvun Grassanoa. Seimessä on 45 terrakottahahmoa, joiden korkeus on 30 cm ja jotka on puettu käsin ommeltuihin vaatteisiin. Hahmojen ansiosta teos on kuin todellinen kurkistus kylän arkeen: puutteesta ja niukkuudesta huolimatta niiden kasvoilta kuvastuu raskaan mutta rehellisen työn suoma arvokkuus. Hahmot ovat häkellyttävän ilmeikkäitä, ja samalla ainutlaatuisella tarkkuudella on kuvattu myös ympäristö: monet asuintaloista ja julkisista rakennuksista ovat tunnistettavissa nykyäänkin, ja ne muodostavat kuvaelmalle todentuntuiset, vaikuttavat puitteet. Nasaretin pyhä perhe otetaan eteläitalialaisille ominaisella vieraanvaraisuudella avosylin vastaan keskelle maalaiskylän arkista aherrusta, ja koko kylä tuntuu muuttuvan heidän majatalokseen. Teatterivalaisimilla luotu tähtikirkas yö ja aurinkoinen päivä vaihtelevat ihastuttavan maiseman yllä, ja seimiasetelman katsoja saa kokea menneen maailman tunnelmaa, johon joulun ihme tuo lumoavaa hohtoa. Vuosina 2005–2011 Artesen teoksia oli jälleen esillä Assisissa (Basilica di San Francesco 2008 ja Basilica Santa Maria degli Angeli 2009). Sen jälkeen niitä on ollut nähtävillä Italian yleisradion tiloissa Roomassa vuonna 2010 ja Loretossa vuonna 2011. Seimimestari Artese on maailmankuulu taiteilija ja yksi tärkeimmistä Etelä-Italian seimiperinteen edustajista. Vuonna 2012, jonka paavi Benedictus XVI oli julistanut uskon vuodeksi, Artesen seimiteos sai kunniapaikan kristinuskon sydämessä Rooman Pietarinkirkon aukiolla. Basilicatan matkailunedistämiskeskus (APT Basilicata) lahjoitti teoksen paavi Benedictus XVI:lle alueen asukkaiden kulttuurin ja uskonnollisen identiteetin ilmauksena. Se lahjoitetaan joka vuosi eri hiippakuntaan jouluperinteen elävöittämiseksi: vuonna 2013 Vatikaani päätti lahjoittaa sen Brasiliaan. Viime vuonna pienempi jäljennös Pietarinkirkon aukiolle pystytetystä teoksesta oli esillä myös Argentiinassa, Buenos Airesin seiminäyttelyssä. Tämä Fondazione Giovanni Paolo II -säätiön lahjoittama teos on nykyään Argentiinan hallituksen omistuksessa.  21

Joulun ihme eteläitalialaisten kalliokirkkojen maisemassa Basilicatan matkailunedistämiskeskus

talialainen Basilicatan hallintoalue sekä Helsingissä toimiva Italian kulttuuri-instituutti ja Basilicatan matkailunedistämiskeskus (APT Basilicata) ovat ylpeitä saadessaan tuoda Helsingin tuomiokirkon kryptaan seimimestari Franco Artesen taideteoksen. Teos todistaa paitsi alueen hengellisen ja kulttuurisen perinteen myös italialaisen korkealuokkaisen taidekäsityön elinvoimaisuudesta. Taiteilija Artesen seimiteoksia ovat innoittaneet eteläitalialaisen Basilicatan alueen kulttuurimaisemat, etenkin Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva omaleimainen Sassi di Materan alue. Tälle pyhyyttä henkivälle seudulle asettui 500– 800-luvuilla lukuisia sääntökuntia, varsinkin basiliaanija benediktiiniveljiä, jotka rakensivat ihmisasumusten keskelle yli 150 kirkkoa, luostaria ja pyhiinvaelluspaikkaa. Nyt nähtävä seimi sijoittuu kirkoksi muutettuun kallioluolaan, jossa on nähtävissä selvästi tunnistettavia piirteitä Basilicatan Materassa sijaitsevan Convicino di Sant’Antonion kalliokirkon arkkitehtuurista ja taiteesta. Taiteilija Artese sijoittaakin teoksissaan Jeesus-lapsen syntymän yleensä eteläitalialaiseen maisemaan ja tavallisen talonpoikaisväestön keskelle. Hänen teoksensa ovat jo kolmen vuosikymmenen ajan saaneet huomiota ja tunnustuksia ympäri maailmaa, ja hänen valtavia näyttämöllisiä jouluseimiään (joista suurimpien pinta-ala on ollut jopa 200 neliömetriä) on ollut esillä monissa suurissa Euroopan kaupungeissa, Yhdysvalloissa, Betlehemissä ja viimeksi jouluna 2012 Pietarinkirkon aukiolla Vatikaanissa. Seimikuvaelmassa huomio kiinnittyy Neitsyt Mariaan, jonka piirteiden esikuvana on ollut Daphné du Barryn pronssiveistos Santuario della Madonna del Pollino -kirkossa San Severino Lucanon kylässä. Marian ilme on yhtä aikaa lempeä ja ylevän juhlallinen, kun hän esittelee Jeesus-lapsen maailmalle tavalla, joka ennakoi jo dramaattisesti tämän ristinkuolemaa. Näiden rinnalla seisoo hellää rakkautta huokuva Joosef, vaatimaton mies, joka seuraa tyynenä silmiensä edessä tapahtuvaa ihmettä. Hänen piirteensä 22

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

muistuttavat taiteilija Antonello Persion seimiteoksessa kuvattua Joosefia. Persion 1500-luvulla rakennettu teos on esillä basilicatalaisessa Tursin kylässä. Seimeä elävöittävät lukuisat ihmishahmot, jotka kuvaavat monin tavoin perinteistä eteläitalialaista maalaiselämää. Raskas työ painaa ryhdin kumaraan, mutta silti nämä vaatimattomat ja hyväntahtoiset ihmiset toivottavat joulun ihmeen iloisin ja avoimin mielin tervetulleeksi koruttomaan arkeensa. Tekniset tiedot: Mitat: Pinta-ala 140 cm x 140 cm, korkeus 120 cm Materiaali: Polystyreeni, jota peittää huokoista tuffikiveä jäljittelevä massa. Esineistö metallia, puuta ja terrakottasavea. Hahmot: Korkeus 27 cm. Hahmot on valmistanut taiteilija Vincenzo Velardita, ja ne on tehty kokonaan terrakottasavesta. Hahmojen tärkätyt vaatteet mukailevat Basilicatan alueen perinteisiä asuja, ja ne ovat syntyneet sisarusten Nadia ja Daniela Balestrierin taitavissa käsissä. Seimimestari Franco Artese on suunnitellut hahmojen piirteet ja asennot käyttäen lähteenään Basilicatan maaseudun elämää 1930-luvulla kuvaavia maalauksia ja valokuvia. Tekijä: Seimimestari Francesco (Franco) Artese (Grassano, Basilicatan alue, Italia) 23

Haastattelussa seimimestari Franco Artese,

Turun tuomiokirkossa ja Helsingin tuomiokirkon kryptassa esillä olevien seimiteosten tekijä Basilicatan matkailunedistämiskeskus Jouluseimi on yksi Etelä-Italian tärkeimmistä perinteistä, kenties tärkein, mutta mikä saa teidät tekemään seimiä? Kun olin pieni, meillä oli tapana tehdä joulun aikaan seimi yhdessä koko perheen kesken. Lapsuudenperheeni oli suuri – olin toiseksi nuorin peräti kahdeksasta lapsesta –, eivätkä vanhemmat sisarukseni antaneet minun osallistua seimen hahmojen asetteluun. Niinpä heräsin keskellä yötä ja kävin salaa siirtelemässä paimenia. Jokin taiteellinen vaisto ohjasi minua jo silloin! Isäni kuoleman jälkeen seurakuntamme kirkkoherra pyysi minua rakentamaan seimen kirkkoon, ja silloin ehdotin: ”Mitä jos tekisimme teoksen, joka kertoo joulun ihmeen kautta myös tästä meidän maalaiselämästämme?” Niin syntyi ensimmäinen seimeni, jonka tein Grassanoon vuonna 1976. Siitä on nyt kulunut yli 35 vuotta. Vähitellen, vuodesta 1980 lähtien, aloin viedä näitä kotiseutuani Basilicataa kuvaavia seimiä sekä Italiaan että ulkomaille: ensin Roomaan, sitten New Yorkiin, Washingtoniin, Pariisiin, Betlehemiin ja moniin muihin paikkoihin. Lopulta sain toteuttaa myös suurimman unelmani ja viedä seimeni Vatikaaniin, Pietarinkirkon aukiolle, kunnianosoituksena paavi Benedictus XVI:lle. Tämä tapahtui uskon vuodeksi julistetun vuoden 2012 jouluna. Mikä sai teidät valitsemaan juuri Basilicatan maisemat ja erityisesti Sassi di Materan rakennukset Jeesus-lapsen syntymän ympäristöksi? Millaista viestiä haluatte tällä välittää? On totta, että jo Franciscus Assisilaisen aloittamassa seimiperinteessä pyrittiin alun perin jäljittelemään Pyhää maata niin maisemissa kuin henkilöhahmoissakin. Vähitellen syntyi kuitenkin eri koulukuntia – Italiassa muun muassa napolilainen, apulialainen ja sisilialainen koulukunta –, jotka alkoivat rakentaa seimiasetelmia oman seutunsa maisemiin. 24

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

Franco Artese yhdessä seimiteoksistaan.

Itse olen kotoisin Etelä-Italiasta Basilicatan alueelta, ja samalla tavalla minäkin päätin kuvata jouluyön tapahtumia sijoittamalla ne keskelle kotiseutuni maalaiselämää. Teosteni avulla pyrin herättämään tunteita ja liikuttamaan katsojaa. Haluan välittää niitä arvoja, jotka maalaiskylissämme vielä 40, 50 vuotta sitten vallitsivat, mutta jotka nykyään ovat käyneet harvinaisiksi: nöyryyttä, vaatimattomuutta, läheisiä naapuruus- ja perhesuhteita. Sitä viestiä olen pyrkinyt kertomaan, kun olen valinnut seimen päähenkilöiksi kotiseutumme ihmiset ja miljööksi nämä tutut paikat. Omissa seimiteoksissani henkilöiden ilmeet, talonpoikaisväestön vilpittömyys ja aitous, ovat aina ympäröivää maisemaa tärkeämpiä. Toki tausta ja puitteet ovat nekin vaikuttavia ja niillä on tärkeä osa kokonaisuudessa, mutta itselleni keskeinen on Jee25

sus-lapsen syntymän ihme ja sen kuvaus. Varsinaiselta ammatiltani olen taidemaalari, ja tätä intohimoani toteutan myös seimiteoksissani kiinnittämällä huomiota erityisesti ihmisten katseisiin ja ilmeisiin. Pyrin kuvaamaan kotiseutuni ihmisten arkielämää ja sen jokapäiväisiä tilanteita. Minua ovat innoittaneet eräät Cesare Zavattinin ja Mario Carbonen 1950–1960-luvuilla ottamat valokuvat, jotka vaikuttivat myös Carlo Levin taiteeseen. Ne ovat upeita kuvia maalaiselämästä ja naapuriyhteisöistä. Niissä näkyy alistuneita kasvoja, mutta myös maalaisten ylpeyttä niukastakin toimeentulosta: ne ovat kaiken kaikkiaan hyvin inhimillisiä kuvia. 26

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

Tänä vuonna yksi seimistänne on esillä Turun tuomiokirkossa ja toinen, pienikokoisempi teos Helsingin tuomiokirkon kryptan italialaista seimiperinnettä esittelevässä näyttelyssä. Miten arvelette suomalaisten suhtautuvan teoksiinne, millaisia tunteita uskotte niiden herättävän heissä? Jouluseimi on kyllä nimenomaan italialainen ja erityisesti vielä eteläitalialainen perinne. Se on sitä paitsi perinne, joka on pikku hiljaa häviämässä meilläkin, koska seimien rakentamisen taustalla olevat kristilliset arvot ovat menettäneet merkitystään. Uskon kuitenkin, että jouluseimeen ja Jeesus-lapsen syntymään liittyvä viesti voi olla myös yleismaailmallinen rauhan ja sovinnon viesti. Uskon, että se voi vahvistaa perheen merkityksen, yhteisöllisyyden ja kansojen yhteenkuuluvuuden kaltaisia arvoja riippumatta siitä, mihin seimikuvaelman katsoja uskoo tai millainen elämänkatsomus hänellä on. Siksi on mielestäni tärkeää tehdä teoksia, jotka herättävät katsojassa halun kokea joulun ihme elävänä ja todellisena omassa sisimmässään. Minulle seimen rakentamisessa onkin kyse ennen kaikkea tästä. Toivon voivani tuoda ihmisten sydämiin rauhaa ja valoa. Kuinka paljon kotiseutunne Basilicata on seimissänne läsnä? Teoksessani on aina maisemia, joissa on tunnistettavissa ”välähdyksiä Basilicatasta”. Joka vuosi kiertelen lähiseutujen kylissä etsimässä kujia, kattorakenteita, julkisivuja – yksityiskohtia, joissa tiivistyy jotakin olennaista alueemme arkkitehtuuri- ja kulttuuriperinnöstä. Yksi tärkeimmistä paikoista on kuitenkin kiistatta Materan kaupunki, johon olen suorastaan rakastunut. Tämä johtuu toisaalta siitä, että sen rakennukset muistuttavat jossain määrin Betlehemiä ja siten paikkaa, jossa Jeesus syntyi, ja toisaalta siitä, että Sassi di Materan omaleimainen vanhakaupunki on minulle loputon inspiraation lähde: en koskaan kyllästy kuvaamaan sitä. Esiintyykö teoksissanne jokin toistuva hahmo? Tästä aiheesta puhuminen on minulle aina yhtä liikuttavaa. Kaikissa seimissäni on nimittäin mukana yksi toistuva hahmo: pieni mummo, jonka koen kulkevan rinnallani ja jonka rinnalla itse jollakin tavalla seimessä kuljen. Hän kuvaa äitiäni, jonka menettäminen on ollut minulle hyvin kipeä asia. Kun työssä on erityisen hankalia vaiheita, näen aina äidin lähelläni tukemassa minua. 27

Mihin tähänastisista seimiteoksistanne liittyy mielessänne kaunein muisto? Kaunein muistoni liittyy ilman muuta siihen, kun minua pyydettiin viime vuonna paljastamaan seimiteokseni Vatikaanissa Pietarinkirkon aukiolla. Rakentamani seimi avattiin yleisölle jouluaattona, ja tilaisuus televisioitiin ympäri maailmaa. Paikalla oli myös paavi Benedictus XVI. Erityisen liikuttava hetki minulle oli se, kun pyhä isä, rukoiltuaan ensin seimen äärellä, pyysi minua esittelemään teostani hänelle. Sillä hetkellä sydämeni täyttyi ilosta. Se oli varmasti unelmieni täyttymys, josta olin itse asiassa saanut ilmoituksen unessa eräänä kylmänä yönä muutamia kuukausia aiemmin. 28

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

Haluatteko kertoa siitä tarkemmin? Totta kai. Viime vuoden helmikuussa oli satanut paljon lunta, ja valtavat hanget olivat saartaneet meidät koteihimme. Podin vuoteessani pahaa keuhkoputkentulehdusta. Jossakin unen ja valveen rajamailla tunsin, miten paavi Johannes Paavali II tarttui Pietarinkirkon aukiolla käteeni ja sanoi: ”Tule mukaan, vien sinut tutustumaan Vatikaaniin”. Muistan, miten onnellinen olin noista sanoista, ja miten pettynyt olin, kun heräsin ja ymmärsin vain nähneeni unta. Se muisto antoi minulle kuitenkin toivoa, kun myöhemmin kuulin, että minulla olisi ehkä pieni mahdollisuus saada toteuttaa jouluseimi Vatikaaniin. Silloin oli kuitenkin puhetta jostakin salista tai näyttelytilasta: en olisi milloinkaan rohjennut kuvitella, että saisin rakentaa seimen Pietarinkirkon aukiolle! Kertoisitteko meille Turun seimestä: millaiseksi kuvittelitte Jeesus-lapsen syntymän ja millaisessa ympäristössä kuvaelma tapahtuu? Joka vuosi yritän kuvata jouluyön tapahtumat ottamalla lähtökohdakseni arvoja, tunteita ja joskus myös arkisia tilanteita, jotka ovat yllättäneet minut iloisesti. Kun minulle tänä vuonna tarjottiin mahdollisuutta asettaa jouluseimi esille Suomessa, ensimmäinen mieleeni tullut ajatus oli hellyys. Aloin miettiä, miten voisin ilmaista sitä joulukuvaelmassani. Juuri tätä tunnetta halusin välittää kuvatessani Marian, joka kannattelee lastaan hellästi ja hyväilee lempeästi tämän kasvoja melkein palvoen pienokaistaan. Yhtä hellä katse on myös Joosefilla, joka seuraa äitiä ja lasta tarkkaavaisena. Halusin kuvata pyhän perheen yksittäisten hahmojen sijaan yhtenä kokonaisuutena juuri korostaakseni heidän keskinäistä yhteyttään ja sitä, kuinka he perheenä jakavat yhteisen kohtalon. Kuvassa ei nähdä ylhäistä kuninkuutta vaan vaatimattomuutta ja aitoa yksinkertaisuutta, joka yhdistää perheen seimieni todellisiin päähenkilöihin, nöyriin ja työteliäisiin maaseudun ihmisiin. Jeesus-lapsen syntymäkuvaelman taustaksi valitsin kirkon, joka edustaa parhaiten Materan seudun yli sataaviittäkymmentä kalliokirkkoa. Tätä Perisynnin kryptana tunnettua kirkkoa kutsutaan sen värikkäiden ja upeiden freskojen vuoksi kallioluolien sikstiiniläiskappeliksi, ja sen seinämaalaukset ovat Etelä-Italian vanhimpia 29

taiteellisesti merkittäviä luolamaalauksia. Tänä vuonna halusin lisäksi sijoittaa arkielämän tilanteiden joukkoon muutamia välähdyksiä, jotka kuvaavat kotiseutuni riittejä, perinteitä ja hengellisyyttä. Niinpä otin mukaan kohtauksen Accetturan toukokuuna tunnetusta juhlasta. Siinä kaksi puuta – miehinen tammi ja naisellinen piikkipaatsama – tuodaan härkien vetämillä vaunuilla kylän keskellä olevalle aukiolle, missä ne liitetään keskenään ”avioliittoon”. Tämä ikivanha rituaali kuvastaa maailmankaikkeuden syntyä. Toisaalla seimessä puolestaan voi nähdä kulkueen, jossa kylän miehet kantavat harteillaan Basilicatan suojeluspyhimystä, Viggianon neitsyttä. Näillä kuvaelmilla halusin korostaa neitsyt Marian keskeistä asemaa kotiseutuni kansankristillisyydessä ja kuvata samalla vanhoja perinteitä, jotka ovat vuotuisissa juhlissa edelleen voimissaan. 30

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

Monin paikoin esiin nousee myös läheisten naapuruussuhteiden merkitys. Monissa pienissä eteläitalialaisissa kylissä lähekkäin asuminen merkitsee yhä yhteisöllisyyttä, jakamista, solidaarisuutta ja vieraanvaraisuutta. Entä Helsinkiin pystytettävä seimi? Helsingin tuomiokirkon kryptassa järjestettävässä seiminäyttelyssä on mukana monia seimitaiteen suuria nimiä. Minua pyydettiin tekemään sinne pieni seimi. Tällä kertaa päätin sijoittaa jouluyön tapahtumat kirkoksi muutettuun kallioluolaan, jollaisia Materan seudulla on paljon; kuvaamassani kirkossa on nähtävissä piirteitä Convicino di Sant’Antonion kalliokirkon arkkitehtuurista ja taiteesta. Huomio kiinnittyy erityisesti Neitsyt Mariaan, jonka piirteiden esikuvana on ollut Daphné du Barryn pronssiveistos. Se on esillä Santuario della Madonna del Pollino -kirkossa Basilicatan San Severino Lucanon kylässä. Marian ilme on yhtä aikaa lempeä ja ylevän juhlallinen, kun hän esittelee Jeesus-lapsen maailmalle tavalla, joka ennakoi jo dramaattisesti tämän ristinkuolemaa. Näiden rinnalla seisoo hellää rakkautta huokuva Joosef, vaatimaton mies, joka seuraa tyynenä silmiensä edessä tapahtuvaa ihmettä. Hänen piirteensä muistuttavat taiteilija Antonello Persion seimiteoksessa kuvattua Joosefia. Tämä 1500-luvulla rakennettu teos on esillä basilicatalaisessa Tursin kylässä. Seimeä elävöittävät lukuisat ihmishahmot, jotka kuvaavat monin tavoin perinteistä eteläitalialaista maalaiselämää. Vaatimattomat ja hyväntahtoiset ihmiset toivottavat joulun ihmeen iloisin mielin tervetulleeksi keskelle korutonta arkeaan. Teoksenne on ollut esillä Vatikaanissa, yhdessä kristinuskon keskeisimmistä paikoista. Mitä teille merkitsee se, että teoksenne nähdään nyt Suomessa? Pietarinkirkon aukiolta jouluseimeni hengellinen viesti välitettiin lukemattomiin koteihin. Sain tavoittaa lukemattomia perheitä ja johdattaa heidät näkemään kauneuden, joka kätkeytyy niihin inhimillisiin arvoihin, joihin myös kristinusko perustuu. Suomessa nähtävien seimieni toivon herättävän katsojissa tunteita. Seimien rakentaminen on minulle eräänlainen kutsumus, ja olen varma siitä, että omalla vaatimattomalla tavallani voin teoksillani jouluyön taian siivittämänä tuoda ihmisille rauhan ja sovinnon sanomaa, jota maailmamme tarvitsee.

 31

Suomalainen joulu Giorgio Visetti Italian Suomen-suurlähettiläs

rvoisat lukijat, minulla on ilo kertoa teille hieman suomalaisista jouluperinteistä. Seuraavat tiedot on koonnut avustajani Gianni Coati; kuvat ovat minun kokoamiani. Eteläitalialaisia jouluseimiä esittelevä näyttely tarjoaa suomalaisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua tähän alun perin italialaiseen perinteeseen, joka on vuosisatojen kuluessa levinnyt myös Espanjaan ja eräisiin muihin romaanisen kielialueen maihin. Luterilaisessa perinteessä seimiasetelmien rakentaminen on ollut lähes tuntematon käytäntö. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 90 prosenttia Suomen väestöstä; roomalaiskatolilaisia on tuoreimpien tietojen mukaan Suomessa 11 874, joista yli puolet on kuitenkin maahanmuuttajia. 1990-luvulla jouluseimiä alkoi esiintyä Suomessakin: asetelmaan kuului tavallisesti mökki sekä Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, aasi ja härkä. Joihinkin seimiasetelmiin on mahdollista ostaa muitakin hahmoja. Viime vuosina seiminäyttelyitä on järjestetty jonkin verran Suomen

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

luterilaisissakin seurakunnissa. Seimiä on ollut esillä myös katolisissa kirkoissa: seimiasetelmia on rakennettu seurakuntasaleihin ja joidenkin maahanmuuttajien, etenkin italialaisten, koteihin. Suomalaisille puolestaan tärkeä perinne on joulukuusi, joka yleensä ostetaan ja koristellaan jouluaattona tai aikaisintaan aatonaattona. Perinteisiin kuuluu myös, että suomalaisesta metsästä valitaan joka vuosi korkein ja uljain kuusi: se lahjoitetaan lyhyin muodollisuuksin tasavallan presidentille, jonka virka-asunnossa se koristellaan. Myös Helsingin kaupunki pystyttää joulukuusen kaupungin tärkeimmälle aukiolle, Senaatintorille (kuva 1). Joulu on Suomessa vuoden tärkein juhla. Kuten muuallakin, joulu on perhejuhla. Se on myös hiljentymisen aikaa: kansakunta pysähtyy viettämään Vapahtajan syntymäjuhlaa. Joulun aikaan useimmat palaavat kotiseuduilleen viettämään pyhiä sukulaistensa kanssa. 33

Tärkein joulun päivistä on 24.12. eli jouluaatto. Perinteisiin kuuluu joulurauhan julistus, joka luetaan kello 12 Suomen entisessä pääkaupungissa Turussa. Sen jälkeen kaupat ja virastot sulkevat ovensa. Julkinen liikenne (linja-autot, metrot ja junat) pysähtyy iltapäivän aikana kokonaan. Kun viimeiset ostokset on tehty ja perinneruuat valmistettu, perhe kokoontuu joulusaunaan. Sen jälkeen pukeudutaan juhlavasti ja käydään joulupöytään, jonka keskipisteenä on perinteisesti ollut hitaasti uunissa kypsennetty kinkku. Se leikataan ohuiksi viipaleiksi ja syödään erilaisten kastikkeiden kera. Kinkun lisäksi syödään erilaisia laatikoita, etenkin peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikkoa. Usein tarjolla on myös graavilohta ja silliä. Yksi perinteisistä joulujuomista on glögi, jonka kanssa syödään 34

Basilicata, Lumoava hengellisyyttä huokuva maa

piparkakkuja (kuva 2). Joulun herkkuihin kuuluu myös riisipuuro. Jouluaterian päätyttyä vuorossa on joululahjojen jako, ja myöhemmin illalla joulun perinteisiin kuuluu joissakin perheissä myös jouluyön messu. Jos perheessä on lapsia, lahjat jakaa joulupukki, jota esittää yleensä sukulainen tai naapuri. Ellei sopivaa henkilöä löydy lähipiiristä, ei syytä huoleen: marraskuun lopulta lähtien kauppojen ilmoitustauluille alkaa nimittäin ilmestyä lappusia, joissa joulupukiksi haluavat ilmoittavat olevansa käytettävissä pientä korvausta vastaan. Erityisen suosittu on Napapiirillä, Rovaniemen liepeillä asuva joulupukki (joka kuvassa 3 poseeraa suurlähettiläs Giorgio Visettin kanssa). Lapset ympäri maailmaa kirjoittavat hänelle kirjeitä, joihin pukki tonttujen avustamana vastaa. Innokkaimpia kirjoittajia ovat italialaiset lapset (kuva 4), joilta pukki sai vuonna 2012 peräti 120 000 kirjettä. Kiehtova joulun aikaan liittyvä perinne on myös Lucian päivä, jota vietetään vuosittain 13. joulukuuta. Pohjoismaissa tämän italialaisen pyhimyksen juhlaa vietetään erityisesti valon juhlana: luterilaisessa uskonpuhdistuksessa pyhimysten kunnioittamisesta luovuttiin, vaikka oman elämän pyhittämistä korostettiinkin. Lucian päivän perinne on tullut Suomeen Ruotsista, missä juhlaa tiedetään vietetyn jo 1700-luvun lopulla. Suomessa ensimmäiset tiedot päivän viettämisestä ovat peräisin 1800-luvulta. Nykyisessä muodossaan suomalaista Lucian päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1919 Porvoossa ruotsalaisen opiskelijan aloitteesta. Suomessa Lucian päivän vietto kuuluukin ennen kaikkea suomenruotsalaisten tapoihin. Niin sanotun Lucia-neidon valintaprosessia sponsoroivat Helsingin ruotsinkielinen sanomalehti Hufvudstadsbladet ja ruotsinkielinen sosiaali- ja terveysalan järjestö Folkhälsan. Nämä valitsevat joukon ehdokkaita, joista yleisö valitsee uuden Lucia-neidon. Valinta ja neidon kruunaaminen tapahtuvat historiallisella Senaatintorilla sijaitsevassa Helsingin tuomiokirkossa (kuva 5). Lucia-neito on pukeutunut valkoiseen asuun, jossa on punainen vyö. Hänen päähänsä asetetaan kynttiläkruunu, ja kynttilä kädessään hän laskeutuu tuomiokirkon portaat alas ihmisten keskelle johtamaan Lucia-kulkuetta (kuva 6). Hyvää joulua kaikille toivottaa Italian suurlähetystön ja Italian kulttuuri-instituutin henkilökunta.

 35

Sassi di Matera, Unescon maailmanperintökohde

Käännös: Laura Vuorinen (Käännöspalvelu Versonord) Painettu joulukuussa 2013

Turku

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14) Jouluyön ihme eteläitalialaisessa Sassi di Materan maisemassa

BASILICATA

(Unescon maailmanperintökohde, Basilicatan alue – Italia)

LUMOAVA HENGELLISYYTTÄ HUOKUVA MAA Helsinki Jouluyön ihme Materan kalliokirkkojen maisemassa (Unescon maailmanperintökohde, Basilicatan alue – Italia)