Jousiampuja 2015 by Archery Finland

Suomen Jousiampujain Liiton jÃ¤senlehti

Syksy VOKia tulvillaan

Luupin alla Timo Leskinen

TAM PERE MESSUKESKUS 12.-14.2.2016

3/2015

��

Kansikuva

Sisällysluettelo

��

Kuva: Sussu Makkonen 2015

��

Media box

��

Julkaisija: Suomen Jousiampujain Liitto ry Radiokatu 20, SLU-talo 00240 Helsinki fax 09 224 402

��

Ilmestyminen 3 kertaa 2016, joista yksi painettuna.

��

Rautavaaran jalanjäljillä Urheilumuseossa

Luupin alla Timo Leskinen

Hallitustyötä vai hallinnon työtä?

Syksy VOKia tulvillaan

Jousiammunta mukana SM-viikolla

Viikonloppu Pajulahdessa jousiammuntaleirillä

Tekoniemen tähtäimessä Rio

Järvenpään Jousiampujat – nuorekas neljäkymppinen

Rankka mutta kehittävä vuosi Urheilukoulussa

GRIV taljaseminaari Kuortaneella

WADA julkisti vuoden 2016 dopingaineluettelon

Palstat Nokitus • Kolumni

Päätoimittaja: Anne Lantee Lehtiryhmä: Janne Sumusalo, Elina Syrjänen, Sussu Makkonen

Nosto • Lyhyet uutiset

Veto • Alueen/tapahtuman esittely

Ankkurointi • Juniorit

Ulkoasu ja taitto: Sussu Makkonen

Tähtäys • Henkilöhaastattelu

Laukaisu • Gallub

Jälkipito • Pilapiirros

Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy

��

e-mail: tiedotus@jousiampujainliitto.fi www.jousiampujainliitto.fi

Jousiammuntaa pakolaisille?

Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 200€ 4-värisenä, 150€ mv 1/2 sivua 150€ 4-värisenä, 75€ mv 1/4 sivua 75€ 4-värisenä, 50€ mv Kilpailuilmoitukset seuroille: 1/4 sivua veloituksetta Painettu Verkkojulkaisu

ISSN 0356-3286 ISSN 2342-2068

Aineistoaikataulu lehteen:

painettuun

1.11.2016 mennessä Ilmoitukset: .PDF -tiedosto (cmyk) Tekstit: .rtf, .doc (muotoilematom) Kuvat: .jpg (250-300 dpi/inc, kuvaajan tiedot ja lupa julkaisemiseen) JousiampuJa

3/2015

Pääkirjoitus

ousiampuja-lehdellä on pitkä historia. Lehti on ilmestynyt painettuna vuodesta 1957 alkaen. Välillä numeroita on ollut vuoden aikana enemmän ja välillä vähemmän. Ensimmäisenä ilmestymisvuonna 1957 numeroita oli kuusi, huippuvuosina 1959-1961 seitsemän. Aloittaessani lehden päätoimittajana vuonna 2008 lehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa. Vuodesta 2011 alkaen lehti on ilmestynyt osittain verkkolehtenä ja enää yksi painettu numero vuodessa. Verkkolehtiä on ilmestynyt kaksi vuosittain. Lehden luonne on muuttunut internetin tulon myötä aiemmasta virallisesta tiedotuskanavasta viihteellisempään suuntaan, sillä ajantasainen uutisointi siirtyi vähitellen nettiin. Sain kunnian olla lehden historian kolmastoista päätoimittaja, ensimmäinen naispuolinen. Tätä kirjoitusta varten tutkailin lehden historiaa Antti Koskimäen kirjoittamasta Suomen

NOKI TUS Kolumni

JousiampuJa

3/2015

tumaan muuten lehtityöskentelyyn, laita sähköpostia osoitteeseen tiedotus@jousiampujainliitto.fi. Lohdutuksen sana niille, jotka miettivät mahdollista pitkää sitoutumista: Jousiampuja-lehden historiasta löytyy myös useita vuoden tai pari päätoimittajana toiminutta henkilöä. Jopa yhden numeron miehiä. Rentouttavaa joulun odotusta kaikille Jousiampuja-lehden lukijoille!

Anne Lantee Päätoimittaja

Marraskuun alussa järjestetyt Apuvälinemessut keräsivät Tampereen messukeskukseen ennätysmäärän osallistujia: kävijöitä oli kolmen messupäivän aikana noin 13 700. Suomen Jousiampujain Liitto osallistui Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n koordinoimaan Liikuntamaahan, joka oli osa Apuvälinemessuja. Vammattomat ja vammaiset pääsivät kokeilemaan jousiammuntaa ja lukuisia muita lajeja Liikuntamaassa. SJAL:n osastolla kävi kuhina kaikkien kolmen messupäivän ajan. Innokkaimmat kävivät useaan otteeseen jousiammuntanurkkauksessa. SJAL:n messuosastosta vastasi Keijo Kallunki, jonka kokeneessa opissa jousiammunnan kokeilu sujui vammatasosta riippumatta. Ohjaajia tosin ei päästetty helpolla, vaan välillä piti ihan konkreettisestikin osallistua. Ammunta onnistui tarvittaessa mallikkaasti ohjaajan ja ampujan yhteispelillä, kun ampujalla oli käytössä vain toinen käsi tai näkökyky oli huono. Messutapahtuma järjestetään Tampereella kahden vuoden välein.

hotelli Vantaalle parisenkymmentä osallistujaa 13 eri seurasta. Kahden päivän aikana opittiin, verkostoiduttiin ja ideoitiin yhdessä. Päivillä oli tehopaketti seuran viestinnästä, sillä tämän vuoden toimintasuunnitelmassa ollut seurojen viestintämateriaalin tuottaminen ei henkilöresurssien puutteesta johtuen onnistunut. Niinpä seurat saivat päivillä rautaisannoksen somesta, ja erityistä painopistettä luotiin myös seuran viestintäsuunnitelman laatimiseen ja mediaviestintään. Lisäksi päivillä keskusteltiin liiton seurakehitysohjelmasta ja tutustuttiin Artemiksen toteuttamaan oman seuran analyysi –kyselyyn. Seuroille esiteltiin Ensinuolet-alkeiskurssikonseptin materiaalia, joka osin oli vielä keskeneräistä, sekä kokemuksia ensimmäiseltä pilottikurssilta. Yhdessä pohdittiin myös konseptin jatkokehitystä. Kevyempää ohjelmaa seuratoimintapäiville toi keilailu, joka toi pienen liikunnallisen hetken lauantai-iltapäivään ennen päivien ohjelmaan sisällytetyn liittokokouksen alkamista. Seuratoimintapäiviä järjestetään SJAL:n jäsenseuroille kahdesti vuodessa keväisin ja syksyisin. Ajankohdat pyritään sopeuttamaan liiton vuosikokouksiin.

NOSTO

Lyhyet uutiset

Syyskokouksen päätöksiä SJAL:n syyskokous pidettiin seuratoimintapäivien yhteydessä Vantaalla 17.10.2015. Kokous hyväksyi hallituksen esittämän toimintasuunnitelman ja budjetin. Jäsenmaksun suuruudeksi ensi vuodelle päätettiin aikuisjäsentä kohti 26 euroa ja juniorijäsentä kohti 15 euroa. Liiton tilintarkastajana jatkaa BDO Oy. Henkilövaaleissa ei lopulta tarvinnut äänestää, sillä ehdokkaita oli yhtä paljon kuin avoimia paikkoja. Liiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Petteri Alahuhta Oulun Jousimiehistä. Hallitukseen valittiin erovuoroisten tilalle UllaMaija Kiviniemi (Achilles), Mika Savola (Arcus), Jaakko Setälä (Robin Hood) ja Henri Kokkila (Tornion Jousiampujat). Uuden hallituksen toimikausi alkaa vuodenvaihteessa.

JOuSiaMMunTaa

akolais- ja maahanmuuttokeskustelu käy kuumempana kuin koskaan. Keskeistä on se, miten sopeutua vieraaseen maahan. Toisin sanoen: miten hankkia tavallinen elämä. Jousiammuntaradalla tapaa mukavia ihmisiä, minkä me jousiammuntaharrastuksen parissa aikaa viettäneet hyvin tiedämme. Lisäksi laji on niin vaativa, että se joko karsii tai koulii vaikeat luonteet. Toisaalta se saattaa toimia myös terapiana, auttaa vaikean masennuksen, avioeron tai surun yli. Entä kun joku tulee ampumaradalle sodan keskeltä? Jokin aika sitten uutisoitiin vastaanottokeskuksessa asuvasta turvapaikanhakijasta, joka oli soittanut alttoviulua Irakin kansallisessa sinfoniaorkesterissa. Aivan sattumalta hänet keksittiin ja hän pääsi soittamaan suomalaisten muusikoiden kanssa samassa konsertissa, mikä oli epäilemättä hieno kokemus hänelle. Jokainen mielimusiikkiaan kuunnellut tietää musiikin voiman. Syyskuussa turvapaikanhakijat ja yritysten muodostamat sekajoukkueet pelasivat jalkapalloa hätämajoituskeskuksen nurmella Hennalassa, jossa oli mukana FC Lahden valmenta-

Jousiampujain Liiton historiikista Jousella, nuolella ja sydämellä vuodelta 1999. Yllätyin hieman itsekin, kun totesin, että olen ollut Jousiampuja-lehden päätoimittajista kolmanneksi pitkäaikaisin. Pisimpään on jaksanut Kaarle Lange, joka oli päätoimittajana 1982-1997. Langen vuosiin minä en yllä. Tämä pääkirjoitus on viimeiseni, sillä päätän kahdeksan vuotta jatkuneen aikakauteni Jousiampuja-lehden päätoimittajana tähän numeroon. Vapaaehtoistyö on hienoa ja laji on upea, mutta oma kuormani on täyttynyt ja haluan joskus vapaaaikaa myös jousiammunnasta. Haluan kiittää kaikkia lehden tekemisessä mukana olleita mahtavasta työpanoksestanne! Meillä on ollut upea porukka. Samalla haluan kannustaa uusia vastuunkantajia astumaan esiin. Jos olet kiinnostunut tarttumaan päätoimittajan tehtäviin tai osallis-

Liikuntamaassa runsaasti Seuraväki Vantaalla jousiammunnan seuratoimintapäivillä kokeilijoita Seuratoimintapäivät kokosivat Sokos

pakolaisille?

jia ja pelaajia. Irakilaisten turvapaikanhakijoiden joukosta paljastui puoliammattilaisia, sillä osalla pelaajista oli takanaan maajoukkueedustuksia. FC Lahden päävalmentaja hehkutti jalkapalloin olevan ”fantastinen kotouttamisen muoto”. Maahanmuuttajia pelaa myös FC Lahden riveissä. Entä miten maahanmuuttaja pääsee mukaan jousiammuntaan? Ja miten hänet otetaan seurassa vastaan? Esimerkiksi Irakissa on aktiivisia, kansainvälisesti kilpailevia jousiampujia, vaikkei maassa sodan vuoksi enää jousiammuntakenttiä olekaan. Irakilaiset jousiampujat joutuvatkin harrastamaan henkensä kaupalla, kirjaimellisesti sodan jaloissa. Kun kesken harjoituksen lähellä alkaa paukkua, jousiampujat ryntäävät suojaan. Urheasti Irak silti viime vuonnakin lähetti Aasian kisoihin kuusihenkisen joukkueen, jonka kapteeni uskoo vakaasti kotimaansa jousiammunnan tulevaisuuteen ja kamppailee harjoitusmahdollisuuksien puolesta. Tunsin kerran maahanmuuttajan, joka alkoi harrastaa jousiammuntaa Suomessa. Hänet otettiin seurassa vastaan suomalaiseen ta-

paan hiukan jäyhästi mutta silti ystävällisesti ja ennakkoluulottomasti. Eli pitkälti samalla tavalla kuin kaikki muutkin vastaanotetaan, kun he ilmaantuvat radalle ensimmäistä kertaa ja ilmoittavat haluavansa oppia ampumaan jousella. Seuroissa ollaan useimmiten iloisia, jos ilmaantuu uusia harrastajia tai jos jousiammuntakärpänen puree jotakuta. Jousiammuntaseuroissa tullaan tuskin koskaan valittamaan harrastajien liiallista runsautta. Päinvastoin, useimmiten ei ole tarpeeksi jäseniä, ei varsinkaan junioreja. Harjoituksissa käy liian vähän ihmisiä, talkoisiin ei saa ketään kirveelläkään. Saataisiinko seuroihin lisäväriä ja väkeä, jos aktiivisesti tarjottaisiin harrastusmahdollisuutta myös pakolaisille? Innostuisivatko he? Joku heistä voisi saada elämästä uudelleen kiinni jousiammunnan ansiosta, kuten joku on jo saanut jalkapallon tai musiikin avulla. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille! Cecilia Putkinotko

Petteri Alahuhta valittiin liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Seuratoimintapäivien yhteisellä illallisella keskusteltiin muustakin kuin jousiammunnasta.

Muista Veikkaus-yhteistyö

uomen Jousiampujain Liitto ja Veikkaus solmivat elokuussa verkkokumppanuussopimuksen. Veikkauksen pelien pelaaminen SJAL:n sivujen kautta tuo suoraan euroja jousiammunnalle. Tämä kannattaa muistaa aina, kun pelaa Veikkauksen pelejä. Jotta eurot kilahtavat jousiammunnalle, tulisi Veikkauksen pelejä pelata verkossa joko klikkaamalla Veikkauksen banneria liiton etusivulla tai tallentamalla esimerkiksi puhelimen tai tabletin aloitusnäyttöön pikanäppäin, joka ohjaa suoraan liiton kumppanitunnuksella Veikkauksen sivuille. Tärkeintä on, että selaimen osoiterivillä Veikkauksen sivuille tullessa näkyy SJAL:n kumppanitunnus eli partner-ID. Ilman sitä tuki ei ohjaudu jousiammuntaan.

Sen jälkeen Veikkauksen sivuilla toimitaan normaalisti eli kirjaudutaan sisään ja pelataan halutut pelit. Niiden, jotka eivät vielä ole Veikkauksen kanta-asiakkaita, kannattaa rekisteröityä niin ikään SJAL:n linkin kautta. Veikkaus maksaa tietyn prosenttimäärän liiton linkin kautta tai sopimustunnuksella pelattujen pelien vaihdosta SJAL:lle. Pelaamisen hinta on pelaajalle sama minkä tahansa kanavan kautta, joten lisätuki jousiammunnalle ei ole pelaajan kukkarosta. Veikkauksen pelien pelaaminen edellyttää pelaajalta vähintään 18 vuoden ikää. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain jakamat lajiliittojen toiminta-avustukset ja seurojen seuratuet maksetaan myös veikkausvoittovaroista.

JousiampuJa

3/2015

VETO

Puheenvuoro

Puheenjohtajalta

ousiampujain liitolla on ensi vuodesta uusi hallitus ja uusi hallituksen puheenjohtaja. Mielestäni hyvä valinta liiton jäseniltä, ja uuden hallituksen toimintakykyyn luotan täysin. Jousiampujilla saattaa olla mielenkiintoinen sauma parantaa asemaa muiden urheilulajien rinnalla tässä jokseenkin epävakaassa maailmantilanteessa. Siitä asiasta pieni pohdintani seuraavana. Urheilumaailmassa eletään jokseenkin kriittistä aikaa, esiin pulpahtaa dopingskandaaleja ja korruptiosyytöksiä. Urheilun maine on kärsinyt kolauksen. Suurien urheilulajien piireissä liikkuvat rahamäärät ovat kasvaneet huikeasti ja sen tuoma valta kasvattaa varsinaisessa urheilu- ja kilpailutoiminnassa valtapelien piirteitä. Valtapelien henkeä taas ei välttämättä voi aina kutsua eettisesti moitteettomaksi. Huippu-urheilun taso on samanaikaisesti suuressa osassa lajeja kehittynyt sen verran korkeaksi, että tulokset hipaisevat todennäköisesti ihmisen potentiaalisia kykyjä. Ongelmaksi on muodostunut myös monissa lajeissa jatkumon katkeaminen – hyvänkin harrastajatason ja ammattihuippujen välillä oleva tasoero on sen verran suuri, että se vie harrastajakisoilta huomioarvoa ja koettelee myös urheilijoiden motivaatiota kehittyä lajissa. Kansainvälisen huipun saavuttaminen edellyttää nykyään jo melkein kaikissa lajeissa ammattimaista urheilemista ja treenaamista. Huipputason saavuttamiseksi ja varsinkin huipulla voittamiseen tarvitaan kovan harjoittelutyön lisäksi merkittäviä resursseja vaativaa tieteellistä tutkimusta ja kehitystyötä. Lääketieteellisen ja teknisen kehityksen saavutukset urheilusuorituksien parantamiseksi ovat suurelta osin edistyksellisiä ja laillisia, osat taas laittomia (doping ja kielletyt kilpavälineet) ja osat ehkä myös harmaalla alueella liikkuvat (ei ole vielä kielletyt, ym.). Paineet menestyä voivat joissakin maissa ja olosuhteissa olla hyvin vahvat ja ne saattavat pakottaa urheilijat kulkemaan ei-sallittuja polkuja. Ainoastaan ei-ammattilaisten urheiluharrastajien välissä käytävistä arvokisoista ja huipputason kilpailuista on käytännössä enää jäljellä nostalginen unelma. Mielenkiintoinen on debatti internetissä www.debate.org, missä 40 prosenttia vastaajista ei sallisi ammattiurheilijoita olympialaisiin (vaikka ammattiurheilijat sallittiin olympialaisiin 29 vuotta sitten 1986), koska olympialaiset ovat perinteinen amatööriurheilun juhla. Amatöörivaatimus oli ennen ja olisi nytkin varmasti samoin hyvin ongelmainen, mutta se osoittaa, että suuri määrä ihmisiä kaipaa jokseenkin toisenlaista huippu-urheilua kuin tarjolla olevaa. Urheilutapahtumien kaupallistuminen, ammattilaistuminen ja huippusuorituksien tason nousu on kuitenkin prosessi, jota on vaikea jos ei mahdoton kääntää hallinnollisin keinoin johonkin toiseen suuntaan. Mikä toki voi hyvinkin tapahtua, on yleisön kielteinen reaktio tai kiinnostuksen häviäminen, mikä taas hyvinkin tehokkaasti saattaa urheilun kehityssuuntaa muuttaa. Jotain saattaa jo olla tapahtumassa – talviolympialaisten 2022 jär-

JousiampuJa

3/2015

Teksti ja kuvat: Anne Lantee

jestämisestä vetäytyi Oslo ja kesäolympialaisten 2024 järjestämisestä Boston. Syinä oli asukkaiden vastustus – huoli urheilun maineesta ja kisojen tuhlaileva luonne. F1-kisojen katsojaluvut ovat kuudessa vuodessa pudonneet 30 prosenttia. Ongelman nosti esille myös Risto Nieminen puheessaan Olympiakomitean valtuuskunnan syyskokouksessa. Samanaikaisesti voi ratkaisuksi muodostua taitolajien suosion kasvu. Taitolajit, joissa ei tarvita yliluonnollista voimaa, kestävyyttä tai nopeutta, saattavat kasvattaa suosiota ja kiinnostusta juuri siksi, että niissä urheilijan taso melko varmasti riippuu urheilijan omasta työstä ja valmennuksen tasosta, arveluttavien keinojen käyttömahdollisuudet tason kohottamiseksi ovat minimaalisia. Toinen tärkeä tekijä on harrastukseen vaadittava rahallinen panos. Tarkkuuslajeista varsinkin jousiammuntaa voi harrastaa hyvälle tasolle asti hyvinkin kohtuullisilla kuluilla verraten moniin muihin lajeihin. Tästä näkökulmasta katsottuna taitolajit ja varsinkin jousiammunta on parhaita esimerkkejä kunnon reilusta harrastusurheilusta. Lontoon 2012 kisoissa olikin jousiammunta yllättäen katsotuin kaapeli-TV:ssä seurattu laji. Rohkaistuna osittain myös siitä on SJAL:n hallitus hakenut maasto-MM- kisoja 2018, ja toivottavasti se tulee olemaan menestys kaikista suurtapahtuman riskeistä huolimatta. Näitä asioita aprikoidessa on hyvä tietysti aina pitää mielessä, että meidän omasta toiminnastakin riippuu paljon. Viimeisten vuosien aikana on Jousiampujain liitto panostanut valmennukseen, kilpailujärjestelyjen tason nostamiseen, tuomarikoulutuksen, yritetty seuroja tukea kehittämään seuratoimintaa ja alettu aktiivisemmin osallistua kansainvälisesti WA:n kokouksiin sekä pohjoismaiden NBU-yhteistyöhön. Suomessa ollaan hyvin mukana tarkkuuslajiryhmässä ja sen vetäjän Kimmo Yli-Jaskarin asenne jousiammuntaa kohtaan on erittäin positiivinen, alkamassa on hyvin todennäköisesti myös yhteistyö Kuortaneen urheiluopiston kanssa. Myös yhteistyö Maastoampujainliiton kanssa on tärkeä jousiampujien yhteisön ja lajin vahvistamiseksi. Lajin harrastajien määrän nousu ei ole ollut kylläkään tavoitteidemme mukainen. Tärkeä seikka harrastajamäärän kasvattamiseksi on todennäköisesti lajin houkuttelevuus/vetovoima/karisma/imago. Niitä luovat lajia harrastavat ihmiset, tarinat ja yhdessä tekemisen kokemus. Mitä enemmän meillä on innokkaita jousiampujia ja lajin parissa aktiivisia toimijoita, sitä parempi on myös lajin kasvun ennuste. Aktiivijoukkoa olemme pyrkineet laajentamaan houkuttelemalla mukaan osaavia ja valovoimaisia henkilöitä, joita on liittynyt järjestön toimihenkilöiksi ja luottamustehtäviin. Palkkalistoilla on perusteellisen ja tunnollisen toiminnanjohtajan lisäksi myös innostava valmennuspäällikkö. Sopimuksen pohjalta huippuampujia valmentavat asiantunteva olympiavalmentaja ja paralympiavalmentaja. Kaikki tähtää kuitenkin harrastajille mahdollisuuksien luomiseen.

RauTaVaaRan JaLanJÄLJiLLÄ

Urheilumuseossa

Urheilumuseo on nähnyt paljon ja esitellyt lukuisia jousia ja jousiammuntamitaleja, mutta nyt oli vuorossa jotain toiminnallisempaa, kun museon tiloissa pääsi myös kokeilemaan jousiammuntaa. Kuva: Sussu Makkonen

Alueryhmät ja jousiammuntatapahtumat

Allekirjoittaneen neljän vuoden pituinen hallitusjakso on vierähtänyt ja jotain on tullut tehtyä, jotain jäänyt tekemättä ja jotain on sen jakson jälkeen ehkä myös muuttunut. Toiminnan jäsentämiseksi on strategia ja tavoitteet kirjattu ylös, asiantuntijat on nimetty säännöistä, kilpatoiminnasta, tuomaritoiminnasta ja viestinnästä vastaamaan. Valmennuspäällikön palkkaamista pidän hyvin tärkeänä askeleena kehityksessä. Parajousiammunta on yhdistynyt ja integroitumassa SJAL:in toimintaan. Myös Mentorit-ryhmä, joka muodostuu ansioituneista senioriampujista, on perustettu, toivottavasti heidänkin tieto ja tarinat välittyvät uusille harrastajille ja nuorille nouseville tähdille. Menestystä on monista arvokisoista, hyviä tuloksia on tullut junioreista senioreihin para-ampujista puhumattakaan. Yhteenvetona voisi todeta, että SJAL on elinvoimainen liitto, toiminnassa on mukana kyvykkäitä ja värikkäitä henkilöitä, mielenkiintoisia tarinoita Suomen jousiammunnasta löytyy vuosien takaa ja lähimenneisyydestä. Haluan tässä kiittää hallituksen entisiä ja nykyisiä jäseniä työpanoksestanne ja vaivannäöstänne. Parhaat toivotukset jousiampujille, valmentajille ja kaikille niille, jotka ovat jousiammunnan kautta tulleet tutuksi ja edesauttaneen Suomen jousiammunnan kehittymiselle. Hallituksen puheenjohtajuus on ollut suuri kunnia ja luottamuksen osoitus minulle henkilökohtaisesti. Tulevaisuuden osalta olen vakuuttunut, että uusi kyvykäs hallitus Petterin ja Mikan johdolla sekä Annen, Juhanan, Miikan ja Keijon työpanokset tulevat kehittämään jousiammuntaa Suomessa tehokkaasti. Toivotan menestystä ja hyvää onnea!

Tapio Rautavaaran tähtäinjousi näyttää nykyteknologiaan tottuneen silmään hyvin pelkistetyltä.

Reissumies-näyttely oli esillä Urheilumuseossa maaliskuusta lokakuuhun.

apio Rautavaara lienee olympiamitalistien jälkeen tunnetuin suomalainen jousiampuja, joskin Rautavaara lienee vielä tunnetumpi muista ansioistaan kuin menestyksestään jousiammuntakentillä. Keihäänheiton olympiavoittaja ylsi kahteen MM-mitaliin myös jousiammunnassa: joukkuekultaan Brysselissä 1958 ja joukkuehopeaan kotikisoissa Helsingissä vuonna 1955. Rautavaara oli todellinen monilahjakkuus, sillä hänet muistetaan urheilun lisäksi myös valtavaa kansansuosiota nauttineena laulajana ja elokuvanäyttelijänä. Hän näytteli 23 elokuvassa ja levytti yli 300 kappaletta uransa aikana. Rautavaaran syntymästä tuli 8.3.2015 kuluneeksi 100 vuotta. Sen kunniaksi Urheilumuseossa oli maaliskuusta lokakuuhun esillä Tapio Rautavaarasta kertova Reissumies-näyttely. Urheilumuseo järjesti 25.10.2015 näyttelyn viimeisenä ja samalla koko Urheilumuseon viimeisenä aukiolopäivänä ennen Olympiastadionin alkavaa peruskorjausta läksiäiskarnevaalin, johon Suomen Jousiampujain Liittokin osallistui. SJAL halusi tarjota museovieraille jousiammuntaelämyksiä Rautavaaran tapaan.

Niinpä espoolaisseura Robin Hood toteutti jousiammuntatapahtuman Urheilumuseon tiloissa. Päivän aikana kuka tahansa sai käydä kokeilemassa jousiammuntaa ja astella hetken Rautavaaran jalanjäljissä. Jousiammunnan kokeilupiste osoittautui suosituksi. Paikalla oli normaalia sunnuntaita huomattavasti enemmän museovieraita, joita riitti tasaisesti koko kuuden tunnin ajaksi myös jousiammuntapaikalle. Edes Urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen ei voinut vastustaa kiusausta kokeilla jousiammuntaa – vieläpä kahteen kertaan. Ammuntaetäisyys oli kolmisen metriä, ja pienimmätkin kokeilijat pystyivät hyvin ampumaan. Seinä oli suojattu nuoliverkolla, mutta tapahtuman päätteeksi kuultiin, että pienet kolot seinissä eivät olisi muutenkaan haitanneet, sillä tuleva remontti on hyvin kokonaisvaltainen. Jousiammunta ei ollut päivän ainoa liikunnallinen kokeilumahdollisuus, lyhyempiä lajikokeiluja saattoi tehdä muun muassa krav magan, taijin ja break dancen pariin.

Kokeilijoita riitti tasaisena virtana koko päivälle. Nuorimmat kokeilijat olivat alle kouluikäisiä, mutta aikuisiakin laji kiinnosti.

Hyvää loppuvuotta ja rauhallista Joulua! Andres Gross Hallituksen pj ad 31.12.2015

JousiampuJa

3/2015

Teksti : Sussu Makkonen kuvat: Sussu Makkonen, Hannu H.Kari

Luupin alla

Timo Leskinen Mitalikaksikon viimeinen rasti ennen palkintojen jakoa, palkintopallille olikin lyhyt matka rastilta, noin 5 netriä oikealle.

Timo Leskisen kausi ei kovin paljon paremmin olisi voinut sujua, kun tuomisina kauden pääkisoista, eli 3D-ammunnan MM-kisoista ja maastoammunnan EM-kisoista oli molemmista mitali. Jousiampujalehti sai kunnian haastatella häntä.

Tänä vuonna kilpailemisesi vaistoluokassa taisi napsahtaa melko hyvin nappiin, kun voitit 3D-ammunnan MM-pronssia Italiassa ja maastoammunnan EM-kultaa Puolassa. Vaikka lähtiessäsi taisit lentokentällä minulle manailla, että hieman huonolla valmistautumisella tänä vuonna lähdetään kilpailemaan mestaruuksista. Tuntuiko sinusta, että olisit ollut takaa-ajaja kilpailujen alkaessa? Totta, kyllä tänä kesänä kisoihin valmistautumista hankaloitti oleellisesti kylmä ja runsassateinen Suomen kesä sekä oma mukavuudenhalu. Kyllä toki tuli paljon harjoiteltua, mutta ei aivan niin paljon kuin esimerkiksi kesällä 2014. En ajatellut tuota takaa-ajajan roolia ollenkaan kilpailun alussa, mutta kilpailun edetessä se rooli varmistui, kun muutama kanssakilpailija ampui alkukisan todella hyvin. Mutta tuo takaa-ajajan rooli sopii minulle hyvin, kun ei ole ylimääräistä painolastia hartioilla. Millaiset tavoitteet olit asettanut maastokilpailujen suhteen menneelle kaudelle? Ja miten mielestäsi tavoitteesi saavutit? 3D-MM:n ja maasto-EM:n osata oli tavoite takaraivossa tuoda jonkinlainen mitali molemmista kisoista kotiin. Kyllä täytyy olla tyytyväinen tähän menneeseen kauteen, kun ottaa huomioon vielä kaikki muut saavutukset samaiselta kaudelta kuten Swedish openin voitto keväällä ja ”väärän liiton” halli MM-kulta kahdella uudella ME:llä maaliskuussa, maastoammunnan SM-kulta sekä 18 metrin SE:n ”päivitys” uusiin kymmenlukuihin alkuvuodesta... Huikea kausi. Millä mielellä ja tavoitteilla lähdet kaudelle 2016? Hyvällä mielellä, nöyränä mutta nöyristelemättä. Kauden 2015 saavutukset ovat antaneet

Jousiampuja 3/2015

paljon itseluottamusta tekemiseen, varsinkin siihen, että kykenee voittamaan eikä pelkästään ampumaan hyvin alkukilpailut ja osan pudotuskierroksista. Mutta täytyy muistaa, että kuluneen kauden saavutuksilla ei ”elä” kauan, vaan taas ensi kesänä ammutaan uusista mestaruuksista ja mitaleista. Nähtäväksi jää, kuka tuolloin on nälkäisin. Miten aiot valmistautua tulevaan kisakauteen talven ja kevään aikana? Samalla lailla kuin viime vuonnakin, eli ammuntaa paljon sekä viime vuodesta poiketen rupean kohottamaan yleiskuntoa sekä otan elopainoa jonkin verran pois. Mitkä ovat kauden 2016 päätavoitteet/-kilpailut? Swedish open 2016, 3D- ja maasto-SM, 3DEM sekä maasto-MM. Millaisia muita kilpailuja aiot kiertää kauden aikana? SJML:n 3D-kisoja tulen kiertämään heti alkukeväästä alkaen taljapyssyn kanssa ja ilmojen lämmettyä vaistojousen kanssa. Tarkoitus myös olisi kisata varsinkin 3D-kisoja enemmän Ruotsissa ja Virossa. Missä sinulla on mahdollisuus harjoitella maastoammuntaa, onko seurallanne oma maastorata Vaasan tai Laihian suunnalla? Seuralla ei ole omaa maastorataa, lähin rata on Teuvan Parrassa, joka on noin 80 kilometrin päässä kotoa. Kuinka paljon käytät aikaa maastossa harjoitteluun suhteessa kenttäammuntaan? Harjoitteluni koostuu täysin kenttäammunnasta omalla tontillani. Maastoammuntaa käyn ”harjoittelemassa” kilpailuissa.

Pidätkö kirjaa ammuntamääristä ja fiiliksistäsi treenissä ja kilpailuissa? En pidä mitään kirjanpitoa. Sisäkaudella harjoittelen 3-5 kertaa viikossa noin 3-5 tuntia kerrallaan, riippuen olenko menossa viikonloppuna kisaamaan. Keväästä syksyyn harjoittelen tontillani lähes joka päivä heti töiden jälkeen iltahämärään saakka. Yleensä kerran viikossa kesällä harjoittelen taljajousella tai jos sormet ovat kipeytyneet vaistoammunnasta. Millainen metsästävän maastoammunnan mestarin ruokavalio on kilpailun aikana, eli mitä purtavaa repustasi löytyy? No ainakin turkinpippurisalmiakkia täytyy olla pussi per kisapäivä, ja pussi Poppamiestä kisakumppaneille tarjottavaksi....he..he. Lisäksi yleensä löytyy Fazerin sininen suklaalevy, metvursti- tai suolalihapaketti, 2 litraa urheilujuomaa sekä pari ”viidakkomakkaraa”.

Siinä juteltiin jonkin aikaa ”niitä näitä kalanpäitä”, kunnes keskustelu kääntyi jousiammuntaan. Olavi kertoi, että he Ailan kanssa ampuvat nyt vaistolla ja pyysi, että tuu kokeileen kuinka luonnistuu ammunta vuosien tauon jälkeen. Ajatus kuulosti hyvältä heti, ja varsinkin siksi, kun junnuna olisin halunnut ampua vaistolla, mutta silloin 80-luvulla ilmapiiri ei ollut suotuisa vaistoammunnalle Vaasassa, vaan se oli eteläsuomalaisten ja porilaisten ”hömpötyksiä” kuulemma. Joten lainasin ”Ollulta” vanhan Hoyt GM:n nuolineen ja menin ampumaan salille Ollun kansa ja nyt VAISTOLLA. Nuolet lähtivät eteenpäin ja yllätyksekseni osuivat kohtuu hyvin tauluun. Seuraavana päivänä soitin Poikolaisen Tomille ja tilasin uudenkarhean punaisen Hoyt Horizonin kaikkineen varusteineen, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Timo Leskinen oli vaistojousen paras, vieressä hopeamitalisti Alessandro Giannini (vas.) ja pronssimitalisti Matthias Penzlin.

Miten olet päätynyt vaistoammuntaan kilpailemisessa, kun kuitenkin metsästät taljajousella? Minua viehättää eniten kilpailemisessa vaistojousella jousityypin haasteellisuus, kun siitä on karsittu ylimääräiset apulaitteet pois ja silti sillä voi hyvänä päivänä osuakin aivan kohtuullisesti. Taljajousella metsästän syystä, että haluan silloin tällöin tuoda metsältä kotiin muutakin kuin ”terveisiä”. Toiseksi taljajousi soveltuu mielestäni paremmin suomalaisiin metsästysaikoihin, koska suurimman osan metsästyskaudesta ulkolämpötila on +10 ja -20 asteen välissä. Joten kyllä vaistolla ja sormilaukaisulla metsästäminen näissä paikallisissa olosuhteissa on enemmän tai vähemmän ”toivotaan toivotaan” -hommaa. Tukeeko mielestäsi talja-ammunta vaistoammuntaa kilpailumielessä tai toisin päin? Mielestäni talja-ammunta tukee vaistoammuntaa, tai ainakaan siitä ei ole minkäänlaista

Antaako kilpaileminen vaistolla rauhallisuutta taljametsästämiseen ja passissa olemiseen? Ei anna, vaan mahdollisesti päinvastoin. Kyllä jousimetsästyksessä jännitys on aivan eri luokkaa kuin kisoissa. Metsällä H-hetken lähestyessä tulee kaikki asiat mieleen taivaan ja maan väliltä ja silti pitäisi pystyä ampumaan ”pumppulaaki” tietäen, että toista mahdollisuutta ei tule... Se on mielen kidutusta mutta erittäin palkitsevaa, kun onnistuu. Lopuksi sana vaapaa….. Kiitokset 3D ”Dream” team Finlandin jäsenille sekä maasto-EM-joukkueen jäsenille kannustamisesta ja hyvästä seurasta koko matkan ajan. Oli hienoa, kun sain olla jäsenenä näissä kahdessa hienossa joukkueessa.

Neljän mitalin vuosi

Hieman taustajoukoistasi, perhe, sponsorit ym.

Teksti: Anne Lantee

Tänä vuonna 2010-luvun kestomenestyjät eli parajousiampujat eivät napanneet MM- tai EM-mitaleita. Sen sijaan maastoampujat palasivat mitalikantaan kahden mitalittoman kauden jälkeen. Se tapahtui tyylillä, kun Timo Leskinen oli miesten vaistojousen paras EM-kisoissa Puolassa. Hieman yllättävämpää oli mitalikantaan pääseminen 3D-ammunnan arvokisoissa, mikä tapahtuikin sitten rytinällä. MM-kisoista tuomisina oli värisuora: Anne Lantee kultaa, Mika Rutonen hopeaa ja Timo Leskinen pronssia. Mitalit olivat Suomen ensimmäiset 3D-ammunnasta, joka on World Archeryn MM-kilpailumuodoista uusin. Italian MM-kilpailut syyskuussa olivat kuudennet MM-kilpailut 3D-ammunnassa. Lisää tämän vuoden arvokisoista voit lukea Jousiampuja-lehden verkkonumerosta 2/2015 (www.sjal.fi/jousiampuja). Jos kaikki menee suunnitellusti, Timo Leskinen ja muut Suomen huiput saavat ampua maastoammunnan MM-kotikisoissa vuonna 2018. Silloin saa tulla mitaleja vaikka millä rytinällä!

Iso kiitos kuluu työnantajalleni Wärtsilä Finland Oy:lle, joka on mahdollistanut työtehtävien muutoksilla sekä joustavuudella tavoitteellisen harjoittelun ja kilpailumatkat. Isot kiitokset ansaitsee myös vaimoni Marjo, joka on ottanut leijonanosan perheen arjen pyörittämisestä, jotta minä pystyn harjoittelemaan ja kilpailemaan. Työkaverit ovat olleet myös hengessä mukana loistavasti. Olet jousiammunnan harrastamisessa jo toisella kierroksella. Mikä sai sinut palaamaan takaisin jousiammunnan pariin vuonna 2012? Tapasin vuonna 2012 alkusyksystä eräässä vaasalaisessa supermarketissa Laurilan Ollun.

haittaa, koska molemmissa lajeissa ampumatapahtuma on pääsääntöisesti hyvin samankaltainen varsinkin tähtäyksen ja ampujan tekemän itsenäisen laukaisupäätöksen suhteen, kun laukaisupäätöstä ei määrittele apulaite.

Suomen 3D-mitalistit Mika Rutonen (vas.), Anne Lantee ja Timo Leskinen finaaliradan viimeisellä rastilla.

Jousiampuja 3/2015

Teksti: Miika Kataja

HaLLiTuSTYÖTÄ Vai

JOuSiaMMunTa MuKana

SM-viikolla

hallinnon työtä?

allituksen jäsenen asema on yhdistystoiminnassa monimutkainen. Tekemistä riittää, korvauksia ei juurikaan satele ja kalenterin pitäisi joustaa monenlaiseen menoon, kokoukseen ja palaveriin. Osaamista pitäisi olla taloudesta, toiminnan suunnittelusta ja kehittämistyöstä kaiken substanssiosaamisen, tässä tapauksessa jousiammunnan tuntemuksen lisäksi. Hallitustyö on myös monelta osin näkymätöntä. Hallinto värittää kokousten asialistaa, yhdistystoiminnan vuosirytmiin kuuluvat velvoitteet ovat jäsenistölle usein esillä toiminnan suunnittelun ja toiminnantarkastuksen kautta, mutta moni muu hallinnon asia, kuten rahoituksen varmistaminen ja erilaiset rutiinit tai valmistelutehtävät eivät juuri rivijäsenelle näy. Lisäksi pitäisi pystyä vielä kehitystyöhönkin. Tämä aiheuttaa paineen valmisteluvastuun siirtämiseksi hallituksen ulkopuolelle, joko erilaisiin työryhmiin, yksittäisille asiantuntijoille tai työntekijöille. Vallan siirtäminen johtaa tilanteeseen, josta käytetään usein termiä legitimiteettiongelma. Hallitustyö on puhtaasti poliittista; jäsenkokoukselta tuleva mandaatti on varsin vahva suoran jäsenvaalin kautta. Kokouksiin osallistuvien seurojen vähäinen määrä kuitenkin aiheuttaa demokratiavajeen: katsotaan, että hallitus ei kuvasta jäsenkunnan todellista jakaumaa, ja jos valtaa jaetaan vaaleilla valitun hallituksen ulkopuolelle, voidaan väittää, että yksittäinen jäsen ei voi vaikuttaa päätöksentekoon tai ei tiedä, miten päätöksen kulku toteutuu. Legitimiteettiongelman ratkaisua helpottaa yleensä se, että selvennetään, kenellä on asi-

assa valmisteluvalta, päätäntävalta ja toimeenpanovalta. Tämä on kuitenkin kysymys, joka värittää kaikkia luonteeltaan poliittisia tehtäviä. Tilanne, jossa pieneen urheiluseuraan muodostuu ydinporukka, joka vuodesta toiseen tekee samoja päätöksiä, kun jäsenet eivät aktivoidu hakemaan asiaan muutosta, on periaatteeltaan sama demokratiavaje kuin EU:sta puhuttaessa; arvostelua kuulee päivittäin, kuitenkin äänestysprosentti jää matalaksi ja vedotaan siihen, että annettu ääni ei kuitenkaan asiaan vaikuta. Erityisesti yhdistyslainsäädäntö aiheuttaa todellista päänvaivaa. Yhdistyslaki ei tunnista erilaisia työryhmiä tai jaoksia, vaikka yhdistys voisikin omien sääntöjensä nojalla niitä asettaa. Tilanteissa, joissa työryhmiä asettaa jäsenkokous, on mandaatti suhteettoman vahva, kun lain mukaisesti vastuun kantaa kuitenkin yhdistyksen hallitus. Siksi moni yhdistys onkin pyrkinyt keskittämään valtaa takaisin hallitukselle ja siirtämään valmistelutyöt palkattujen työntekijöiden ja ulkopuolisten asiantuntijoiden tehtäväksi. Monelta osin palaammekin periaatteeseen, että hallituksen jäsenen tulisi toimia parhaaksi katsomallaan tavalla yhdistyksen parasta etua silmällä pitäen. Jäsenkokouksen päätöksenteko ohjaa sitä, mitä linjaa noudatetaan, ja jos olosuhteiden takia ei voida toimia suoranaisesti kokouksen päätöksen mukaisesti, niin olisi noudatettava ainakin päätöksen henkeä. Valitettavasti myös lobbaus näkyy jousiammunnassa. Omien eturyhmien pyrkimyksiä esi-

tetään milloin kilpailukentällä hihasta nykäisten, milloin taas puhelinsoittona illan pimeinä tunteina, vuodattaen omaa pahaa oloa, jos päätös ei olekaan mennyt toiveiden mukaisesti. Monet ratkaisut ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin ei ole yhtä oikeaa vaihtoehtoa ja mielipiteet puolesta ja vastaan voivat olla tasaväkisiä. Nämä eivät välttämättä ole niitä asioita, jotka ovat yhdistyksen säilyvyyden kannalta kriittisimpiä, mutta ne osuvat kipeästi juuri johonkin jäsenryhmään. Kritiikkiä joutuvat jossain muodossa vastaanottamaan kaikki hallitusjäsenet. Se on valitettavan usein seikka, jonka yhdistystoimijat mainitsevat syyksi luottamustehtävistä luopuessaan. Ilmiö on kaikessa yhdistystoiminnassa yleinen ja näkyy paksunahkaisimmissakin väsymisenä, ennemmin tai myöhemmin; hallituskaveri tympääntyy, mikä johtaa hiljentymiseen ja etääntymiseen sekä siihen, ettei enää pysytä valmistelun ja päätöksenteon mukana, jolloin joudutaan negatiiviseen kierteeseen, jossa syrjäydytään työskentelystä. Mielestäni kaksi peräkkäistä toimikautta kerrallaan on aivan tarpeeksi, että säilytetään hallituksen jäsenten toimintakyky ja motivaatio. Usein kuitenkin muutaman kriittisen kovan äänen lisäksi on olemassa myös suuri myötämielinen, mutta hiljainen jäsenkunta. Joka tapauksessa mielipiteen esittämiselle oikea paikka on jäsenkokous, sillä se käyttää ylintä päätösvaltaa ja ainoana myös päätöksillään sitoo hallituksen toiminnan suunnan.

SYKSY VOKia

iiton tapahtumakalenterin yleisin kirjainlyhenne on tänä syksynä ollut VOK eli valmentaja- ja ohjaajakoulutus. Syksyn aikana on valmentajakoulutuksessa tapahtunut olennainen kehitysaskel, kun ensimmäistä kertaa pyörähti käyntiin 2-tason koulutus, joka on yleisosiltaan toteutettu yhteistyössä muiden tarkkuuslajien eli ampumaurheilun, keilailun ja curlingin kanssa. Yhteensä valmentajakoulutusviikonloppuja on syksyn aikana ollut peräti viisi. Näistä kolme on järjestetty Kuortaneen urheiluopistolla ja kaksi Kisakalliossa Lohjalla. VOK2:ta on parhaillaan suorittamassa kahdeksan oppilasta. Koulutus jatkuu yhdellä yleisosa- ja yhdellä lajiosaviikonlopulla talven aikana. Ykköstason suoritti kokonaisuudessaan seitsemän valmen-

JousiampuJa

3/2015

tajaa ja neljä kävi pelkän lajiosan. VOK2 painottuu yksilön valmentamiseen ja antaa valmiudet vähintään kansallisella tasolla kilpailevan urheilijan valmentamiseen. Teemana ensimmäisellä yleisosilla oli ”urheiluosaaminen”, joka sisälsi mm. fyysistä harjoittelua, biomekaniikkaa, ravintovalmennusta sekä harjoittelun suunnittelua ja seurantaa. Kouluttajina ensimmäisellä yleisosalla toimivat Kuortaneen Urheiluopiston ammattivalmentajat. Opiskeluun liittyy käytännön harjoittelu, jota tehdään oman valmennettavan kanssa. Oppimista tukee netissä toimiva oppimisalusta, jossa jaetaan materiaalit ja tehdään harjoitustehtäviä. VOK2:een sisältyy kaksi lajiosaviikonloppua, joista ensimmäinen oli marraskuun alus-

Sisäammunnan aikuisten SM-kisat käydään ensi helmikuussa poikkeuksellisessa ympäristössä. SJAL on mukana ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävällä SM-viikolla, joka kisataan Tampereella 12.-14.2.2016.

uomen ensimmäinen SM-viikko järjestetään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa jousiampujien kannalta poikkeuksellisen aikaisin sisäkaudella, jo helmikuun puolivälissä. Jousiammunnan lisäksi viikolla on noin 25 muuta lajia, joista SM-arvo on tosin vain osalla. Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo ja Yleisradio lähtivät yhdessä toteuttamaan SM-viikkoa Ruotsin mallin innoittamina melko lyhyellä varoitusajalla, ja siksi moni laji ei vielä tässä vaiheessa päässyt mukaan, vaikka kiinnostusta oli laajemminkin. Valon ja Ylen kaavailuissa on, että jatkossa SM-viikko järjestettäisiin kahdesti vuodessa eri kaupungeissa. Vastaava malli on toiminut Ruotsissa erinomaisesti. SM-veckan on kerännyt kiinnostunutta yleisöä, TV-näkyvyyttä ja parantanut harjoitusolosuhteita niissä kaupungeissa, joissa kisat on järjestetty.

Konsepti rakentumassa ”Olemme järjestämässä tapahtumaa omalla tavallamme, mutta tavoite on sama kuin naapurimaassa: kerätä yhteen eri lajien tapahtumat ja osaaminen sekä järjestää todellinen urheilun juhla. Olen varma, että urheilun ystäville SM-viikko tuo erinomaisen mahdollisuuden seurata eri lajeja samalla paikkakunnalla”, sa-

Teksti: Juhana Rüster Kuva: Anne Lantee

tulvillaan

Teksti ja kuva: Anne Lantee

sa. Opettajina allekirjoittaneen lisäksi toimivat Riku Lahtinen (vaistoammunnan tekniikka ja välineviritys), Antti Tekoniemi (tähtäinjousen välineviritys), Nico Haavisto ja Keijo Kallunki (taljajousen tekniikkaa ja välineviritystä). Toisella lajiosalla jatketaan syventävillä osilla tähtäinjousesta ja psyykkisestä valmennuksesta.

Hyvä vastaanotto Palaute sekä yleis- että lajiosista on ollut positiivispainotteista. Yhteiset yleisosat erityisesti ampujien kanssa ovat tuoneet oppimiseen uusia tulokulmia. Lajiosilla taas pyritään tekemällä oppimiseen ja oppitunneista pyritään tekemään mahdollisimman vuorovaikutteisia. Tarkkuuslajien yhteisten yleisosien lisäksi

noo SM-viikon pääsihteeri Esa Niemi. Kun SM-kisatapahtumat on keskitetty yhteen paikkaan, on niiden kuvaaminen myös Ylelle helpompaa. Mukaan pääsee helpommin myös sellaisia lajeja, joita ei TV:ssä juuri näy. ”Yle Urheilun tehtävänä on välittää monipuolisesti suomalaista urheilua ja tämä konsepti on mahtava alusta tälle työlle. Olen erittäin tyytyväinen, että suomalaisessa urheilussa on halua kokeilla uusia asioita ja tehdä niitä yhdessä. Aiomme taltioida useiden eri lajien tapahtumia SM-viikon aikana. Osa tapahtumista tulee suorina lähetyksinä Yle Areenassa ja lähetyksiä on myös TV2-kanavan puolella”, kertoo Yle Urheilun urheiluoikeuksien päällikkö Robert Portman.

Jousiammuntaa kahtena päivänä Jousiammunnan yleisten luokkien SM-kilpailut käydään lauantain ja sunnuntain aikana 13.14.2.2016. Lauantaina ammutaan alkukilpailu ja pudotuskierrokset, sunnuntaina ovat vuorossa yksitellen ammuttavat mitaliottelut. Yle

näyttää sunnuntain mitaliotteluista tunnin suoraa TV-lähetystä. Joukkuekilpailua ei Tampereella poikkeuksellisesti järjestetä. Jousiammunnan SM-kisojen järjestämisestä vastaa Tampereen Jousiampujat SJAL:n tukemana. Messukeskuksessa ei TJA:n toimesta järjestetä ensimmäistä kertaa jousiammunnan SM-kisoja, mutta nyt puitteet ovat hyvin erilaiset, sillä jousiammunta ei ole ainoa laji, jossa kilpaillaan samanaikaisesti. Jousiammunnan kisanäyttämönä toimivassa C-hallissa on samaan aikaan jousiammuntakisojen kanssa tapahtumia yhteensä neljässä muussa lajissa. Iso tapahtuma houkuttaa paikalle taatusti yleisöä, joka löytänee mukavasti myös jousiammuntakatsomoon. Tätä tapahtumaa ei kannata jousiampujienkaan missata, vaikka nyt käynnissä olevassa SM-karsinnassa jäisikin rannalle ampujana. SM-viikko on varmasti upea kokemus myös katsojana tai talkoolaisena!

Marraskuussa C-hallissa eli jousiammunnan, miekkailun, tikkaurheilun, kriketin ja kahvakuulan näyttämöllä näytti vielä tältä. Motocross-tapahtumaa varten kuljetetut maa-ainekset on nyt jo putsattu pois hallista, joten maastoammuntaa ei ole luvassa.

VOK1:n yleisosat voi edelleen suorittaa pienemmissä annoksissa alueellisissa koulutuksissa. Seuraavia tarkkuuslajikoulutuksia ei ole vielä laitettu kalenteriin, mutta kokemusten perusteella uskon näille tulevan jatkoa. Seuraavaan tason (VOK3) suunnittelu ja sisällön kokoaminen alkaa vuoden 2016 aikana. Valmentajakoulutukset ovat lajimme kannalta erittäin tärkeässä roolissa. Valmentaminen ja jousiammunnan taidon opettaminen on taitolaji, jonka oppii todella vasta käytännössä tekemällä. Mutta VOK:ssa tarjottaviin koulutuksiin osallistumalla saa alleen kiihdytyskaistan, joka todella kannattaa hyödyntää. VOK1-kurssilaiset yhteiskuvassa JousiampuJa

3/2015

ANKKU ROINTI

Teksti: Iida Tukiainen Kuvituskuva 2015: Sussu Makkonen

TÄHTÄYS

Teksti: Anne Lantee, Kuvat: Antti Tekoniemi

Juniorien oma palsta

Henkilö jousiammunnan parista

ViiKOnLOppu paJuLaHDESSa

jousiammuntaleirillä

luevalmennustoiminta pyörähti käyntiin loka-marraskuun vaihteessa, kun Etelä- ja ItäSuomen alueella järjestettiin ensimmäinen alueleiri Pajulahden urheiluopistolla. Leirille osallistui kahdeksan eri ikäistä jousiampujaa. Leiri alkoi perjantai-iltana infotilaisuudella, jossa kerrottiin yleisesti viikonlopun ohjelmasta. Kävimme myös ampumassa Nikulahallilla eräänlaisen yleiskatsauksen ennen nukkumaanmenoa. Lauantai-aamu alkoi herätyksellä kello seitse-

män, jota seurasi aamupala ja kolmen tunnin ampumistreenit. Kävimme läpi perusasioita ja jokainen sai henkilökohtaista opetusta ja neuvoja omaan ampumistekniikkaan. Söimme lounaan yhdentoista jälkeen ja pidimme lyhyen tauon, jonka jälkeen jatkoimme ampumista taas kolmen tunnin verran. Treeneissä hioimme tekniikoita ja samalla mitattiin kestävyyttä ja hermoja, kun ampumista oli jo jatkunut useita tunteja. Tätä seurasi päivällinen ja taas pieni

tauko, ja ilta päättyi lihaskuntotreeneihin ja pallopeleihin. Sunnuntain aamu-ohjelma oli sama kuin lauantainakin, ja treeneissä pääsimme kilpailemaan toisiamme vastaan. Lopuksi kävimme vielä läpi aseiden virittämistä ja leiriltä lähdettiin kotiin puolenpäivän maissa. Viikonlopusta jäi hyvä fiilis, oli hienoa saada tasokasta ohjeistusta ja uusia näkökulmia omaan ampumiseen.

TEKOniEMEn TÄHTÄiMESSÄ

Rio

Antti Tekoniemen kymmenen vuoden projekti alkaa taittua loppusuoralle. Rion olympialaiset häämöttävät elokuussa 2016. Ennen sitä pitää vielä ampua paikka kisoihin.

aasalaisen Antti Tekoniemen, 33, ei tarvitse miettiä, mitä tänään tekisi. Hänellä on kuviot tarkkaan suunniteltuna Rion olympialaisiin asti, eikä siinä todellakaan jää luppoaikaa. Tekoniemi on harrastanut jousiammuntaa kymmenvuotiaasta asti. Tekemisen meininki vakavoitui vuonna 2006, jolloin Rio valikoitui tavoitteeksi. ”Silloin päätin katsoa, mihin asti pääsen, kun ryhdyn todella panostamaan harjoitteluun, ja asetin itselleni päätavoitteeksi Rion kisat. Suurena välitavoitteena oli Lontoo”, hän kertoo. Lontoon olympiapaikka 2012 ei jäänyt Tekoniemeltä kauaksi. Yksi pudotusvoitto enemmän MM-kisoissa, ja hänet olisi nähty Lontoon kisaviivalla. Ensimmäinen tilaisuus Rion olympiapaikan ampumiseen oli tänä vuonna tauluammunnan MM-kisoissa heinäkuussa Tanskassa. Paikkaa ei vielä sieltä irronnut, mutta vaasalainen näki paljon positiivista kisasuorittamisessaan siitä huolimatta ja on jatkanut matkaansa luottavaisena eteenpäin. Harjoitussuunnitelmansa Tekoniemi on laatinut valmentajien tuella. ”Valmennuksen suhteen ollaan tehty pitkäaikaisesti hyvää yhteistyötä Viitaojan Juhan ja Aulion Miikan kanssa, ja nyt tälle kaudelle ollaan katsottu Miikan kanssa valmennuskuviot ja keskittymisalueet lajispesifien harjoitusten suhteen kuntoon. Muusta oheisharjoittelusta vastaan itse.”

Osa alueryhmän jousiampujista on mukana myös liiton nuorten valmennusryhmässä. Kuvassa Kuortaneen marraskuisen leirin junnut.

Tekoniemellä ei ole sisäkaudelle mitään tavoitteita, sillä hän keskittyy talvella yksinomaan kesän kisoihin valmistautumiseen. EM-kilpailut – eli seu-

Mukaan seuraavalle leirille?

Ammattimaisuutta tarvitaan Suomen Jousiampujain Liiton toiminnassa Tekoniemi näkee positiivisen pilkahduksen, kun toimintaan on tullut uutta rytmiä. ”Toiminta on menossa oikeaan suuntaan. Mikäli arvokisoista halutaan ja odotetaan menestystä, tarvitsee se ammattimaista otetta valmennukseen ja toiminnan koko-

”Harkkapaikka on varsin upea, täällä on jousiampujan hyvä olla”, toteaa Antti sähköpostissaan Yhdysvalloista. 2 o 0 i 1 lR

6 3/2015

Kisa-areena Riossa odottaa kilpailijoitaan.

2 Rio 01

JousiampuJa

Olympiapaikan Rioon voi saavuttaa vielä joko toukokuisissa tauluammunnan EM-kisoissa Nottinghamissa, jossa jaossa on kolme paikkaa, tai maailmancupin osakilpailussa Antalyassa kesäkuussa. Siellä jaossa on kolmen henkilökohtaisen paikan lisäksi myös kolme joukkuepaikkaa. Olympialaiset ovat elokuussa Rio de Janeirossa. Toivottavasti siellä nähdään myös suomalaisia jousiampujia. Kilpailupaikka on Tekoniemelle jo tuttu, sillä hän kävi syksyllä ampumassa esikisat tulevilla kisaradoilla. Kysyttäessä tavoitteista ei Tekoniemeltä saa vastauksena sijoitustavoitteita. ”Hyvä fiilis onnistuneista suorituksista kisakentillä”, hän kuittaa.

Brasi l

Aluevalmennusryhmä on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, jotka harjoittelevat tavoitteellisesti ja haluavat kehittyä kilpa-ampujina. Ryhmä tukee osaltaan ampujia ja heidän henkilökohtaisia valmentajiaan. Aluevalmennusryhmä toimii ponnahduslautana valtakunnallisiin valmennusryhmiin. Harjoitustaustaa ryhmään hakeutuvilla tulee olla vähintään yksi vuosi. Lisätietoa aluevalmennustoiminnasta voi kysyä liiton valmennuspäällikkö Juhana Rüsterilta tai Etelä- ja Itä-Suomen alueen valmentajalta Perttu Ronkaselta.

Kaksi mahdollisuutta

euraava aluevalmennusleiri järjestetään 5.-7.2.2016 niin ikään Pajulahdessa. Leirin yhteydessä järjestetään myös avoin valmennusleiri, johon voi osallistua myös aluevalmennusryhmän ulkopuoliset jousiampujat. Teemana tulevalla leirillä on erityisesti ampujan ja valmentaja välinen yhteistyö. Pääpaino leirillä on käytännön harjoituksissa. Leiri alkaa perjantaina 5.2. klo 16:30 ja päättyy sunnuntaina 7.2. klo 13:00. Ilmoittautuminen tapahtuu SJAL:n nettisivujen kautta 27.12.2015 mennessä. Linkki löytyy osoitteesta http://www.sjal.fi/?x103997=923481.

naisvaltaista kehittämistä ammattimaisempaan suuntaan. Uskon ja toivon, että VOK-koulutusten myötä valmennusosaaminen ja taso nousee seuroissa, sillä päivittäisen tekemisen tason nostaminen on mahdollisuus nostaa kansallista tasoamme lähemmäs maailman kärkeä.”

Myös kotimaassa Tekoniemi on järjestänyt harjoitusolosuhteensa niin, että hän pääsee ampumaan 70 metrin matkaa säännöllisesti läpi talven.

Bras i

Kolme leiriä ulkomailla

raava tilaisuus ampua olympiapaikka – ovat jo toukokuussa Iso-Britanniassa. Ennen sitä Tekoniemi suuntaa Shanghain maailmancupin osakilpailuun huhtikuussa, joten kausi alkaa aikaisin. Suomen olosuhteet eivät luonnollisesti ole parhaat mahdolliset ulkokauteen valmistautumista varten. Niinpä Tekoniemen ohjelmassa on kolme ulkomaanleiriä, joista yhdeltä hänet tavoitettiin myös tähän haastatteluun. Leireillä tavoitteena on päästä ampumaan ulkona ja kehittämään 70 metrin ammunnan tasoa. Puitteet Yhdysvaltojen jousiammuntamaajoukkueen harjoituskeskuksessa San Diegossa Chula Vistan Olympic Training Centerissä ovat kohdillaan. ”Keskuksessa on 70 metrin sekä sisä- että ulkorata ja kaikki tarpeelliset fasiliteetit virittämiseen ja harjoitteluun”, Tekoniemi kuvailee. Henkilökohtaisia valmentajia ei leireille ole lähdössä Tekoniemellä tai muillakaan suomalaisilla. Onneksi nykyteknologialla tilannetta voi hieman helpottaa. ”Valitettavasti taloudellinen tukijärjestelmä ei mahdollista henkilökohtaisten valmentajien mukaan kustantamista. Valmennus hoidetaan pääosin videoiden välityksellä sekä leirin osallistujien kesken”, hän selventää.

JousiampuJa

3/2015

Teksti: Laura Saukkonen Kuvat: Antti Peltola

JÄRVEnpÄÄn JOuSiaMpuJaT

– nuorekas neljäkymppinen

Järvenpään Jousiampujien (JJA) 40-vuotisjuhlia vietettiin juhlaillallisen merkeissä paikallisessa Tyyni-ravintolassa marraskuun alussa. Illanviettoon osallistui yhteensä noin puolet seuran jäsenistöstä.

uheenjohtaja Pekka Vuorinen toivotti juhlavieraat tervetulleiksi nelikymppisille lyhyellä ja ytimekkäällä alkupuheella, jossa hän toi esille muuan muassa JJA:n historiaa, jäsenten merkittäviä saavutuksia, korosti yrityssponsoreiden merkitystä sekä toivoi jäsenistön ottavan jatkossa vieläkin aktiivisempaa roolia myös itse seuratyössä. Nelikymppiset jatkuivat buffetpöydän antimien nauttimisella. Tarjolla oli muun muassa erilaisia salaatteja, kalaa, possua ja broileria sekä uunijuureksia. Herkuttelun ja iloisen puheensorinan lomassa jaettiin kaksi palkintoa. Jessica Vollarille luovutettiin kiertopalkinto. Hänet oli äänestetty seuran syyskokouksessa Järvenpään Jousiampujien vuoden 2015 jousiampujaksi. Jessica teki tällä kaudella hienon nousun naisten vaistoammunnan terävimpään kärkeen voittamalla yhden SM-kullan ja kaksi hopeaa. JJA:sta tuli Jessican kotiseura noin vuosi sitten, sitä ennen hän kuului Keravan Sinisulkiin. Jousiammuntaa hän on harrastanut kymmenisen vuotta.

”Vuoden jousiampuja -titteli tuo kyllä lisämotivaatiota harjoitteluun”, Jessica kiitteli.

Tulitaidetta illan pimetessä Nelikymppisten viihteellisestä ohjelmaosuudesta vastasi Tulikukka ry. Kiertävän liekkiryhmän yllätysesitys koostui tulen pyörityksestä, tulen kanssa tanssimisesta ja akrobatiasta. Taustalla esityksessä soi teemaan sopivasti muun muassa Viimeinen mohikaani -elokuvan tunnusmusiikki. Tulikukka-yhdistyksen osastoja löytyy Helsingin lisäksi Oulusta ja Tampereelta. Tuliesityksen jälkeen nautittiin vielä kahvit vadelmajuustokakun kera. Illan aikana juhlavierailla oli myös mahdollisuus tutustua seuran toiminnasta ja historiasta kertoviin lehtileikkeisiin ja valokuviin. Loppukevennyksenä ennen jatkoille lähtemistä ihmeteltiin vielä tanskalaisen Lars Andersenin jousiammuntataitoja YouTubesta.

Helsinkiläisen Tulikukka-liekkiryhmän esiintyminen onnistui loistavasti sateisesta säästä huolimatta.

Vuoriselle pronssinen ansiomerkki JJA:n puheenjohtaja Pekka Vuoriselle luovutettiin Suomen Jousiampujain Liiton myöntämä pronssinen ansiomerkki. Pekka on harrastanut jousiammuntaa vuodesta 2001 lähtien ja kilpailut ovat kuuluneet ohjelmaan. Hän ampuu tähtäinjousella. JJA:n hallituksen jäsen hän on ollut kymmenisen vuotta, joista kuusi vuotta hän toimi sihteerinä. Kolmas puheenjohtajuuskausi käynnistyy alkavana vuonna. Lisäksi Pekka toimii seurassa aktiivisesti ohjaajana esimerkiksi alkeiskursseilla sekä yritysten ja yhteisöjen työhyvinvointitapahtumissa. ”En kyllä osannut odottaa tätä ollenkaan. Olen todella iloinen ja kiitollinen”, Pekka kuittasi ansiomerkistä.

o Järvenpään Jousiampujat pähkinänkuoressa: o Vuonna 1975 perustettu seura o Ohjelmassa kaikki jousiammunnan lajit o Jäsenmäärä n. 50, joista lähes neljäsosa naisia. Mukana kaikenikäisiä. o Jäsenistö on osallistunut kansallisiin kilpailuihin juniori-, seniori- ja yleisissä luokissa o Kansainvälisissä arvokilpailuissa seuran ampujia on ollut mm. para-, maasto-, varsijousi- sekä tauluammuntakilpailuissa o Käytössä kaupungilta vuokrattu ulkoharjoittelualue o Sisäharjoitteluvuoroja 5 krt/vko Suomen Jousiampujain Liiton myöntämä pronssinen ansiomerkki luovutettiin JJA:n puheenjohtaja Pekka Vuoriselle.

JousiampuJa

3/2015

JJA:n sihteeri Laura Pokela ja puheenjohtaja Pekka Vuorinen palkitsivat Jessica Vollarin Vuoden jousiampuja -kiertopokaalilla. ”Palkinto tuli suurena yllätyksenä”, Jessica iloitsi.

Nelikymppisiä sponsoroi Järvenpään ST1-yrittäjä ja JJA:n jäsen Markku Rouhiainen. Avecina Markulla oli hänen tyttärensä, jousiammunnan SMmitalisti Kaisa Karhuneva.

JousiampuJa

3/2015

Samuel Ratilainen (vas.) ja Jaakko Hepola kävivät aliupseerikurssin, Eero Mäenpää ja Atte Jauhiainen suorittivat RUK:n, Atte kurssin priimuksena.

Teksti ja kuvat: Eero Mäenpää

Teksti: Nico Haavisto Kuvat: Sussu Makkonen Juhana Rüster

GRiV TaLJaSEMinaaRi

Kuortaneella

RanKKa MuTTa KEHiTTÄVÄ VuOSi

Urheilukoulussa

Puolustusvoimien Urheilukoulu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden yhdistää huippu-urheilu ja varusmiespalvelus. Syyskuussa kotiutuneessa saapumiserässä 4/14 palveli pitkästä aikaa iso, neljän jousiampujaa ryhmä. Heistä yksi raottaa nyt Urheilukoulun arkea vuoden aikana.

okakuussa 2014 palvelukseen astui Santahaminan saarella komppaniallinen kesälajien urheilijoita. Heidän joukossaan olivat jousiampujat Jaakko Hepola, Atte Jauhiainen, Eero Mäenpää ja Samuel Ratilainen. Saapumiserässä oli 17 eri lajin urheilijoita. Urheilukoulussa sotilaskoulutuksen ja urheiluvalmennuksen suhde on vuoden aikana noin 50-50. Alussa peruskoulutuskauden ja aliupseerikurssi 1:n aikana sotilaskoulutusta on noin 70 prosenttia. Kesää kohti kuljettaessa määrä vähenee niin, että kisakaudella sotilaskoulutuksen osuus on vain noin 30 prosenttia. Varusmiespalveluksen ensimmäisen puolen vuoden aikana tehokkaalle harjoittelulle ei juurikaan riittänyt aikaa ja nuolimäärät jäivät todella alhaisiksi. Perus kuukauden aikana oli yksi metsäviikko, kaksi kasarmiviikkoa ja yksi viikko urheiluleirillä. Kasarmiviikkoon sisältyi sotilaskoulutusta aamukahdeksasta neljään iltapäivällä. Lajin harjoittelulle oli varattu viikosta kaksi aamua, lisäksi iltavapailla pääsi harjoittelemaan.

Kaksijakoiset harjoitusolosuhteet Lajin puolesta harjoittelumahdollisuudet olivat kasarmilla heikot. Ammuimme syksyn ja talven

muutaman metrin etäisyydeltä pakkaan, sekä noin kerran viikossa urheiluhallissa 30m. Kasarmin ulkopuolella vietimme neljä viikkoa Tanhuvaaran urheiluopistolla treenaten 70 metriä monitoimihallissa. Lisäksi kävimme kymmenisen kertaa Kisakalliossa ampumassa 30 metriä aamusta iltapäivään. Fysiikkaharjoittelun ja testauksen puolesta urheilukoulu tarjoaa huipputilat. Urheilukoululaisilla on oma valmennuskeskus, josta löytyy monipuolinen kuntosali, Suomen parhaimpia testikeskuksia ja fysioterapeutin klinikka. Päällisin puolin Urheilukoulu eroaa normaalista intistä 95 urheilukomennusvuorokaudellaan, joita voi anoa kilpailuihin valmistautumiseen ja itse kilpailuiden ajaksi. Kuitenkin parasta Urheilukoulussa on urheilunkin parissa osaava henkilökunta ja kouluttajat, sekä erityisesti muut varusmiehet.

Urheilijan elämänkoulu Urheilukoulun aikana oppi todella paljon toisista lajeista ja tuli kehitettyä omaa harjoittelua monipuolisempaan suuntaan. Lisäksi motivaatio harjoitteluun pysyy korkeana, kun muutkin treenaavat, eivätkä kaikki mene esimerkiksi sotkuun munkkikahville.

Urheilukoulussa oppii monipuolisesti tärkeitä asioita urheilijana kehittymiseen. Valmennuskursseilla kävi useita luennoitsijoita, kuten unen ja ravitsemuksen asiantuntijoita. Urheilukoulun vuoden teemaa, palautumista, pidettiin todella tärkeänä ja sitä painotettiin myös treeneissä. Meillä oli muun muassa joogaa useamman kerran vuodessa ja fyssari järjesti huoltavia harjoituksia viikoittain. Vuosi oli todella raskas, kun tiedustelukoulutuksen lisäksi harjoitteli paljon. Urheilukoulussa käytetään sotilaskoulutukseen vähemmän aikaa, kuin normi-intissä, mutta samat asiat esimerkiksi reserviupseerikurssin käyneen urheilukoululaisen täytyy osata kuin Haminan RUKin käyneenkin. Urheilukouluun karsittaessa täytyy urheilunäyttöjen lisäksi läpäistä pääsykokeet, joiden perusteella sotilaskoulutuksen sisältökin pitäisi omaksua nopeammin. Lisäksi, mikäli koulutusvauhdissa ei pysy mukana, Urheilukoulusta voidaan siirtää varusmiehiä toisiin tehtäviin, jolloin myös urheilijoiden etuoikeudet menetetään. Normaaliin varusmiespalvelukseen verrattuna Urheilukoulu on jousiammunnan kannalta todella hyvä vaihtoehto. Lajiharjoittelun lisäksi etenkin oheisharjoitteluun ja urheilijan elämäntapaan tarjotaan ainutlaatuisia eväitä huippuosaajilta. Itse kehityin inttivuoden aikana paljon, en pelkästään jousiammunnassa, vaan kokonaisuudessaan urheilijana.

alja-ampujia hellittiin marraskuun puolivälissä, kun Yhdysvalloista saatiin George Ryals pitämään kolmipäiväinen seminaari. Avoimeen seminaariin – tai ehkä paremminkin workshopiin – osallistui täydet 25 oppilasta. Teille, jotka ette tiedä, kuka on George Ryals – tai tuttavallisemmin GRIV – kerrottakoon, että George on yksi hienon lajimme pioneereista. George on aloittanut uransa tähtäinjousella mutta vaihtanut vuosien saatossa taljaan. Nykyäänkin hän kyllä valmentaa myös tähtäinjousiampujia, ja taitaa hän ampua itsekin jokusen nuolen recurvilla vuosittain. Päälajina Georgella on kuitenkin taljajousi, ja siitä hän on myös tunnettu. George pitää Archery Learning Center -nimistä paikkaa Georgian Snellvillessä, jossa myös hänen perustamansa tiimi jousiampujia harjoittelee. George on tehnyt pitkän uran eri jousivälinevalmistajien palkkalistoilla sekä kilpailuja kiertävänä ammattilaisampujana. George on ollut mm. vastuussa Stan- laukaisulaitteiden suunnittelusta ja onpahan hän myös perustanut muuan Archery talkin. George saapui Suomeen ja Kuortaneelle sateisena torstaina 12.11.2015. Saavuin itse Kuortaneelle samaisena iltana hieman Georgen jälkeen. Pitkästä lentomatkasta ja kurjasta Suomen säästä huolimatta minua oli vastassa hieman eteläisellä jenkkilän murteella vääntävä erittäin mukava ja innostunut GRIV. Heti alkuun kävi selväksi, että osa miehen valmennustaidosta johtuu varmasti loistavasta ulosannista. Hän on loistava selittämään ja selvittämään asioita ampujalle itselleen ja kertoo seikkaperäisesti, miksi tietyt asiat pitää tehdä ja miten ne tehdään.

Säätämisessä ei uutta ja mullistavaa Pitkän viikonlopun aikana opimme asioita ammuntatekniikasta, taljajousen säädöistä ja ammunnan mentaalisesta puolesta. Taljajousen säätöön liittyvät asiat tuntuivat olevan monelle jo tuttua kauraa eikä tuossa osiossa kuultu juu-

rikaan suomalaisille uusia asioita. Ehkä suurin anti välineiden säädön osalta oli tieto siitä, että teemme asiat oikein ja jousen toiminnan osalta voimme odottaa tuloksia. Pitää siis siirtää keskittyminen välineiden säätämisestä tekniikan opetteluun. Tekniikkaosiossa oli ehdottomasti koko koulutuksen suurin anti. George varasi jokaiselle ampujalle varmasti tarpeeksi aikaa ja hän myös keskusteli jokaisen ampujan kanssa henkilökohtaisesti kunnes jokaiseen ampujan mieltä askarruttaneeseen asiaan saatiin vastaus.

niikka ja samalla tähdätä keskelle taulua. Kun lopulta tämäkin alkaa sujua, voidaan lähteä pakittamaan pikkuhiljaa kohti 18 metrin ammuntaviivaa (sisällä). Tämän harjoituksen tarkoitus on opetella uusi asia asteittain ja tehdä sitä kerrallaan niin paljon, ettei sitä osaa enää tehdä väärin. Vasta sen jälkeen voidaan sisällyttää harjoitteluun uusia asioita. George vertasi kilpailumatkalta tapahtuvaa harjoittelua tauluun kokeena. Jokainen harjoitus, joka tehdään kilpailtavalta matkalta tauluun, vastaa testiä, joka ampujan pitää suorittaa myös kisoissa. Tämän testin uudelleen ja uudelleen tekeminen ei auta ampujaa oppimaan uusia asioita. Sen sijaan uusia asioita opitaan, kun minimoidaan ylimääräisten ärsykkeiden määrä minimiin ja keskitytään yhteen asiaan kerrallaan. Tässä on varmasti miltei kaikilla Suomen talja-ampujilla parantamisen varaa.

Realismia odotuksiin

Taulu pois ja lähelle Ehkä suurin asia, joka viikonlopun aikana nousi esille, oli ammuntatekniikan harjoittelu kokonaisuudessaan. George alleviivasi useaan otteeseen seminaarin aikana, että ammuntatekniikkaa ei opetella 18 metrin viivalta spottitauluun. Kun tekniikan osa-alueita harjoitetaan, tulee harjoittelu aloittaa tyhjään taustaan ja mahdollisimman läheltä. Tällöin karsitaan tekniikan opettelun kannalta turhat asiat pois, kuten tauluun tähtääminen. Harjoitusta tulisi jatkaa tyhjään tauluun, kunnes tekniikan osaa niin hyvin, ettei enää pysty tekemään sitä väärin. Sen jälkeen voidaan tähtäimen eteen laittaa suurin mahdollinen taulu pysyen edelleenkin mahdollisimman lähellä taustaa. Seuraava osuus on opetella tuo tek-

Seminaarin psyykkisessä osuudessa oli mielestäni aika vähän asiaa verrattuna muuhun seminaariin, mutta asia ei ollut missään mielessä turhaa. GRIV painotti paljon hyvän valmentajan osuutta kilpailuissa ja kertoi seikkaperäisesti, millaisiin asioihin hyvä valmentaja osaa puuttua ja mitä ottaa huomioon. Yksittäistä ampujaa koskevista psyykkisistä apukeinoista oli kovin vähän juttua. Suurimpana asiana tuosta osuudesta jäi mieleen jo tehdyn työn tärkeys, jolla tarkoitan ampujan tietämystä omista kyvyistään ja realistista käsitystä siitä, kuinka pitkälle tehdyllä harjoittelulla voi yltää. Itseltään ei saa odottaa liikoja, jos ei ole panostanut laadukkaaseen harjoitteluun. Kun treenimäärä ja laatu on kunnossa ja harjoittelu on johdonmukaista, on ampujalla jo käsitys omista kyvyistään ja tulostasostaan, mikä taas vuorostaan kohottaa itsevarmuutta myös kilpailutilanteessa.

Puolustusvoimien Urheilukoulu o Santahaminassa Helsingissä, lumilajit Kainuun Prikaatissa o Kaksi saapumiserää, talvi- ja kesälajit erikseen o 75 varusmiestä per saapumiserä o Palvelusaika 165 vrk (noin 20 urheilijaa) tai 347 vrk (noin 55 urheilijaa) o Kaikille 347 vrk:n varusmiehille johtajakoulutus: 10-14 reserviupseerikurssille

ja loput aliupseerikurssille

JousiampuJa

3/2015

o Koulutetaan tiedustelijoiksi

George Ryalsilta riitti aikaa jokaiselle kurssilaiselle henkilökohtaisen ammuntatekniikan läpikäymiseen. Kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin saatiin vastaus.

JousiampuJa

3/2015

L AU K A I S U

Gallup

Kuvat: Anne Lantee

Jousiampuja-lehti kysyi viideltä jousiampujalta Iitin STAR-kilpailuissa marraskuun lopussa mielipiteitä SM-kisoihin liittyviin kysymyksiin. 1) Mitä ajattelet siitä, että yleisten luokkien SM-kisaan on karsinta? 2) Lisääkö SM-karsinta omaa kilpailuaktiivisuuttasi? 3) Seuraavat sisäammunnan SM-kilpailut ammutaan Tampereella SM-viikolla jo helmikuussa. Aiheuttaako tämä ongelmia? 4) Ruotsissa vastaavalla SM-veckanilla on jousiammunnan kilpailumuotona parikisa, joka Ruotsin liiton mukaan on helpompi viedä mille tahansa paikkakunnalle. Toimisiko vastaava kilpailuformaatti myös Suomessa?

Kaisa Karhuneva, Järvenpään Jousiampujat 1) Mun mielestä se on ihan hyvä systeemi periaatteessa, koska aluksi siellä ei ollut karsintaa, ja sinne tuli periaatteessa kuka vaan. Minusta on hyvä, että on karsinta, niin on se taso kuitenkin sitten korkeampi. 2) Kyllä lisää. Haluan kuitenkin ranking-listalle mahdollisimman kärkeen, niin kyllä se lisää. 3) Aluksi se tuotti pieniä paineita siitä, että kerkiääkö käymään riittävän monta kisaa, ja kun ei ole Kurikan halli-SM:ien jälkeen käynyt hallikisoja, niin saako tarpeeksi hyvän tuloksen sinne rankingiin. Mutta ainakaan tämän päivän tuloksella ei ole hirveästi hätää, joten nyt ei enää ole paineita sen suhteen. 4) Vaistossa ei hirveästi ole parikisoja ollut. Vaikea sanoa. Yhdet parikisat olen käynyt ja tykkäsin hirveästi, Leppävaarassa kun oli vaistossa parikilpailu taulu-SM:issä. Olisi kiva ampua parikisaa enemmän.

Tommi Tattari, Saimaan Jousi 1) 2) 3) 4)

Ihan sama, ihan hyvä. Ei. Ei. Kyllähän se varmaankin.

Markku Rautiainen, Tammisaaren Jousiampujat, Ekenäs Bågskyttar 1) Mä tykkään, että se on hyvä asia. Pitää olla vähän haastetta, että pääsee sinne. Se on tavoite aina. 2) Ei oikeastaan, ei aktiivisuutta ehkä, mutta enemmän tavoitteellisuutta. Saa sen tavoitteen, minkä takia lähtee yrittämään vähän enemmän. 3) Ei minulle, ei todennäköisesti. 4) Jos siis normaalit SM-kisat ovat erikseen edelleen ja parikisa lisänä SM-viikolla, niin sillä tavalla hyvä kyllä.

Taru Kuoppa, Lahden Vasama 1) Hyvä juttu. Varmaan kannustaa ihmisiä osallistumaan enemmän kisoihin. Pelkästään hyvä asia. 2) Ei. Olen nyt keskittynyt ampumaan vain pitkiä matkoja, niin tämäkin kisa oli vain, että saan tuloksen, jotta pääsen sinne SM-kisoihin. Täällä lähellä ei nyt oikein olekaan kisoja, ennen kuin ensi vuoden alussa sitten taas. 3) Ei. Päinvastoin on hyvä, että kun ulkokausi alkaa niin aikaisin ja EM-kisat ovat niin aikaisin, niin pääsee keskittymään siihen, kun saa tämän pakollisen 18 metriä pois alta. 4) Jos henkilökohtaiset SM-kisat olisivat vielä erikseen, niin sehän voisi olla ihan hauskaa, miksei. Ainakin erilaista, ja kun kisat tulevat telkkarista, niin viihdyttävää.

WaDa JuLKiSTi VuODEn 2016

dopingaineluettelon M

aailman Antidopingtoimisto WADA julkaisi lokakuun lopussa vuoden 2016 kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelon. Muutokset verrattuna vuoden 2015 luetteloon ovat vähäisiä ja lähinnä teknisiä. Ainoana uutena kiellettynä aineryhmänä luetteloon on lisätty insuliinimimeetit. Ne ovat lääkeaineita, joita kehitellään diabeteksen hoitoon. Insuliinin tavoin ne ovat lievästi anabolisia. WADA siirsi seurannan kohteena olevien aineiden listaltaan mildronaatti-nimisen lääkeaineen kiellettyjen aineiden listalle. WADA seurasi mildronaatin käyttöä vuonna 2015 ja tuli siihen käsitykseen, että mildronaattia käytetään urheilussa suorituskykyä parantavana aineena. Mildronaatti, toiselta nimeltään meldonium, on Latviassa kehitetty lääkeaine, joka suojaa sydäntä hapenpuutteelta. Eräissä muun muassa villisioilla suoritetuissa eläinkokeissa se on myös lisännyt testosteronipitoisuuksia eläinten veressä. Mildronaattia on useissa Itä-Euroopan maissa perinteisesti käytetty lääkkeenä lähinnä sydäninfarktin yhteydessä. Suomessa se ei ole hoi-

Teksti ja kuva: Anne Lantee

dollisessa käytössä. Mildronaatti tuli tunnetuksi 2000-luvun alkupuolella, kun sen todettiin kuuluvan italialaisen jalkapallojoukkue Juventuksen lääkevalikoimaan. Kansainvälisen moottoripyöräliiton (FIM) toiveesta alkoholi ei ole enää moottoripyöräilyssä dopingaine, vaan liitto itse suorittaa alkoholimittaukset kilpailijoilta ja määrittelee alkoholin käytöstä annettavat seuraamukset. Jousiammunnassa alkoholi luokitellaan kuitenkin edelleen dopingaineeksi. Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa 2016 -luettelo julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sähköisessä muodossa Suomen Antidopingtoimikunta ADT:n internetsivuilla www.antidoping.fi heti vuoden alussa. Vuoden mittaan luetteloon saattaa tulla joitakin muutoksia, jotka päivitetään saman tien myös ADT:n verkkosivuille. Muista tarkistaa aina itse, ettei lääkärin määräämä tai itsehoitolääke ole kiellettyjen aineiden listalla. Lääkäreillä ei aina ole ajantasaista tietoa. ADT:n listalta saa näppärästi tarkistettua Suomessa myytävät lääkkeet niiden kauppanimillä. Ravintolisien osalta kaikki ainesosat pitää tarkistaa erikseen, mutta niissä piilee aina riski, että tuotteessa on epäpuhtauksia eli ainesosia, joita ei lue tuoteselosteessa.

JÄLKIPITO

Kuva: Sussu Makkonen

Menestyksellistä Uutta Vuotta 2016 toivottaa Jousiampuja-lehden toimitus!

Johanna Katila, Järvenpään Jousiampujat 1) 2) 3) 4)

JousiampuJa

3/2015

Hyvä asia. No ei ole kyllä vielä semmoista tavoitetta. Jos sinne pääsee, niin sitten pääsee ja se on sillä selvä. Ei aiheuta. Joo, kyllä mun mielestä kaikki tuollaiset on hyviä. Toimii, toimii.

JousiampuJa

3/2015