Päästäkää staijaamaan

Jan Södersved

Nyt on syksyn paras aika lähteä staijaamaan eli seuraamaan lintujen muuttoa. Taivaanrannan tuijotus ja ohitse lentävien lintujen laskenta on sekä jännittävää että rauhoittavaa.

Jan Södersved

Tiedätkö, mitä Eelis Raritét halusi kappaleessaan ”Päästäkää staijaamaan”? Itä-Suomessa oli juuri lähtenyt lupaavasti liikkeelle hanhia ja kun Kiteeltä ilmoitettiin tuhat muuttavaa hanhea varttitunnissa, ornirokkarille tuli kova hinku päästä näkemään hienoa hanhimuuttoa. Staijaus tai staijaaminen on lintuharrastajien slangia ja tarkoittaa ohitse muuttavien lintujen havainnointia yhdessä pisteessä. Kevätmuuton huippusesonki on huhti–toukokuussa. Syksyllä parasta aikaa staijaamiseen on syys–lokakuu, jolloin useimmat päivämuuttajat ovat liikkeellä. Suuri osa heinä- ja elokuussa poistuvista muuttolinnuista muuttaa yöllä, marraskuussa taas muuttolintuja on enää kovin vähän jäljellä.

Kalliolle, kukkulalle

Eniten muuttavia lintuja näkee rannikolla. Maalinnut välttävät meren ylitystä, ja siksi rannikkolinjalle ja etelään–lounaaseen suuntautuviin niemenkärkiin ja saariketjuihin ohjautuu lintuja laajoilta alueilta. Sisämaassa muuttajamäärät ovat vähäisempiä, mutta sielläkin lintuja ohjaavat erilaiset johtolinjat: esimerkiksi vesistöt, niiden väliset kannakset, harjujaksot tai peltoalueet.

Näkyvää muuttoa voi kuitenkin havainnoida muuallakin, sillä laajana rintamana muuttavia lintuja näkee missä tahansa. Lisäksi tuuli ja muut sääolot vaikuttavat lintujen muuttoreitteihin. Kannattaa kuitenkin hakeutua paikalle, josta näkee mahdollisimman moneen suuntaan. Hyviä paikkoja ovat esimerkiksi korkeat kalliot, maisematornit ja monet lintutornitkin, vaikka useimmat on suunniteltu paikallisten lintujen tarkkailuun.

Katse taivaalle

Muuttoa havainnoidaan paljain silmin, etsimällä lintuja kiikarilla ja kuuntelemalla. Erilaiset lentoäänet paljastavat monet läheltä lentävät linnut ennen kuin niitä sattuu näkemään. Muuttoa seuratessa äänet tulevat tutuiksi, jos ne eivät sitä vielä ole.

Kiikarilla lintuja etsitään seuraamalla rauhallisesti horisontin suuntaisesti taivasta eri korkeuksilta. Välillä on syytä vilkaista paljain silmin suoraan ylöspäin. Muuten suoraan päältä lentävät linnut jäävät helposti huomaamatta. Kaukaisten pisteiden tunnistamiseen kaukoputki on tarpeellinen.

Staijatessa voi vierähtää useampikin tunti. Silloin kädet ja hartiat väsyvät, jos kiikaria pitää koko ajan vain käsissään. Supisuomalainen keksintö, seipiö eli staijauskeppi, on tässä avuksi. Seipiö on yksinkertaisimmillaan mikä tahansa keppi, jonka päähän kiikarin saa kiinnitettyä. Tämän avulla kiikari nostetaan silmille niin, että kädet jäävät rennosti lepäämään vartalon sivuille ja ote seipiöstä on vyötärön korkeudella. Seipiön voi valmistaa luovasti itse tai kysellä tehdasvalmisteisia malleja lintuharrastusvälineitä myyvistä liikkeistä.

Havainnot talteen

Muuttoa voi halutessaan seurata pelkästään muuttonäytelmästä nauttien, mutta myöhempää iloa ja hyötyä saa, kun havainnot kirjaa muistiin. Harvalukuisista lajeista kannattaa merkitä ohitusajat ja -puolet sekä muuttosuunnat. Runsaammista lajeista merkitään vähintään yhteissummat, mielellään parvimäärät, muuttosuunnat ja esimerkiksi muuttajamäärien jakaumaa tunneittain. Havainnointiaika ja sää ovat myös tärkeitä tietoja.

Kun muutto on oikein vilkasta, kaikkea ei ainakaan yksin ehdi havainnoimaan, laskemaan ja kirjaamaan. Jonkinlaisen kuvan muuton voimakkuudesta voi silloin muodostaa laskemalla mahdollisimman tarkasti tunneittain esimerkiksi kymmenen tai viidentoista minuutin aikana muuttavat yksilöt ja suhteuttamalla määrän koko tuntiin.

Toisinaan joutuu tuijottamaan pitkäänkin tyhjää taivasta, mutta silloinkin staijaus voi olla hyvin rauhoittava, jopa meditatiivinen harrastusmuoto vastapainona lintupaikasta toiseen suhaamiselle.

Aikaisin liikkeelle

Syksyllä parhaat muuttopäivät ovat tavallisesti kuulaita ja heikkotuulisia. Linnut hyödyntävät mielellään myötätuulta, ja siksi kolea pohjoisvirtaus saa liikkeelle niin sepelkyyhkyjen pallomaiset ryppäät kuin kurkien komeat aurat tai peippojen ja rastaiden hajaparvet. Toisaalta linnut voivat olla helpoimmin havaittavissa heikossa vastatuulessa, sillä myötätuulessa ne muuttavat joskus niin korkealla, että niitä on vaikea havaita.

Useimpien lintujen muutto on vilkkaimmillaan aamun ensimmäisinä tunteina, joten havainnointipaikalle kannattaa kavuta heti aamun valjettua. Päivällä muutto hiljenee, mutta esimerkiksi päiväpetolinnut ja kurjet lähtevät liikkeelle vasta, kun maanpinta lämpenee ja syntyy nousevia ilmavirtauksia, joita kookkaat linnut voivat kaarrellen hyödyntää.

Oman viehätyksensä syysmuuton havainnointiin tuovat vaelluslinnut, joiden määrät vaihtelevat suuresti vuodesta toiseen. Joinakin vuosina kaukaa idästä saattaa onnistuneiden pesintöjen jälkeen vaeltaa suurin joukoin pähkinähakkeja tai pähkinänakkeleita. Välivuosina lajit voivat olla täysin kateissa. Muita vaelluslintuja ovat esimerkiksi tiaiset, tikat, närhi ja käpylinnut. Päästäkää staijaamaan, jotta nähdään, mitä tänä syksynä on liikkeellä.

Otsikkokuva: Jan Södersved