Keikkuva lintukevät ja pitkä kuuma pesintäkesä

”Kevät keikkuen tulevi”, sanoi vanha kansa ja tiesi, mistä puhui. Kevätmuutto eteni vauhdilla aina intoa jäähdyttäneiden kylmien jaksojen välissä. Kaakkoiset tuulet toivat Suomeen myöhemmin keväällä kosolti harvinaisuuksia, ja lämpimät kesäkelit suosivat monia lajeja.

Aapo Salmela

Kevätmuuttoa rytmitti tänä vuonna poikkeuksellisen paljon kylmien ja lämpimien jaksojen vuorottelu. Hyvien muuttorynnistysten välillä lintuharrastajien hermoja koeteltiin säännöllisillä pohjoisvirtausjaksoilla, joiden aikana muutto pysähtyi. Monet alkukevään muuttajat, kuten joutsenet ja kottaraiset, viettivätkin pitkiä aikoja leudommilla rannikkoalueilla odotellen kelien parantumista.

Erityisesti huhti–toukokuun vaihteessa hyönteissyöjien muutto oli pahasti myöhässä, ja toukokuun alussa hyönteissyöjien määrä oli pienempi kuin kertaakaan edellisten kymmenen vuoden aikana. Käänne tapahtui toukokuun toisella viikolla, jolloin lämpimät etelätuulet toivat Suomeen helteisten kesäsäiden lisäksi huiman määrän Afrikassa talvehtivia hyönteissyöjiä. Esimerkiksi pajulinnut, kertut ja siepot runsastuivat tuolloin vauhdilla ottaen muuttoaikataulunsa kiinni.

Näyttävä arktika

jien rynnistys pesimäalueilleen. Arktika käynnistyi vesilintujen osalta tänä vuonna huhtikuun lopulla muun muassa kaakkurien ja mustalintujen voimin. Uudenkaupungin saaristossa ihmeteltiin massiivista yli 31 000 pilkkasiiven kerääntymää, joka on ylivoimaisesti suurin Suomessa 2000-luvulla havaittu määrä.

Näkyvä arktikamuutto huipentui toukokuun puolivälin jälkeen hanhien, mustalintujen ja kuikkalintujen vyöryyn. Suomenlahden sumuinen sää jakoi suuria muuttoja useammalle päivälle. Arktika jatkui tuttuun tapaan vielä kesäkuun puolelle, jolloin Suomenlahdella nähtiin esimerkiksi isosirrien ja tundrakurmitsojen muuttoa.

Kaakkoisia harvinaisuuksia

Toukokuun puolivälissä virtaukset kääntyivät erityisesti harvinaisuuksista kiinnostuneiden lintuharrastajien vesi kielellä odottamaan suuntaan, kaakkoon. Päämuuttoaikaan osuvat kaakkoiset tai itäiset virtaukset näkyvät myös pesimälajistossa: moni levinneisyysalueensa länsireunalla Suomessa pesivä laji esiintyy runsaana tällaisten keväiden jälkeen.

Tänä kesänä tämä näkyi ainakin runsaana esiintyneellä sinipyrstöllä, joka rikkoi tänä vuonna kirkkaasti vasta vuoden vanhan reviiriennätyksensä. Tiira-lintutietopalveluun kirjattujen havaintojen perusteella lajin runsaus oli tänä vuonna yli kaksinkertainen verrattuna edelliseen ennätysvuoteen 2020 ja tuhannen reviirin haamuraja ylitettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Suomessa havaittujen lintulajien lista kasvoi kesän aikana kivikkosatakielellä ja kamtšatkanuunilinnulla (ks. s. 7). Helsingissä pyörähti toukokuussa Suomen neljäs hietatiira. Kesäkuussa bongareita hemmoteltiin Suomen viidennellä aavikkotulkulla Paraisten Jurmossa ja niin ikään viidennellä ylänkökiurulla Kemiönsaaren Morgonlandetilla.

Harvinaisista kahlaajista havaittiin Suomen 12. aavikkotylli Muhoksella, kolmas kaspiantylli Kokkolassa, kuudes keltajalkaviklo Lumijoella ja viides rusokaulasirri Korppoossa. Maan viides suohyyppä vieraili kesällä Lapualla ja Turussa ja kuudes Kajaanissa.

Lämmin alkukesä takasi hyönteisravinnon

Kuiva ja lämmin alkukesä oli lintujen pesinnöille otollinen. Poikasaikaan lähes kaikki linnut tarvitsevat runsaasti hyönteisravintoa, jota olikin tänä vuonna tarjolla runsaasti. Toisaalta helle voi olla myös haitaksi: esimerkiksi rakennuksissa pesivät tervapääskyt olivat paikoin vaikeuksissa kuumuuden takia. Pihoille viritellyillä juoma-astioilla riittikin tänä vuonna kävijöitä.

Kuusen huono siemensato näkyi esimerkiksi vihervarpusten ja pikkukäpylintujen vähäisinä määrinä. Myyräkannat olivat monin paikoin pohjalukemissa, minkä vuoksi monet petolintulajit ja tunturikihut jättivät tänä vuonna pesinnät kokonaan väliin. Varsinaisia vaelluslintuja havaittiin tänä kesänä niukasti.

Kesän pesintöjen sujumisesta kerrotaan lisää tämän lehden sivulla 4. Pönttöpesijöistä kerättiin havaintoja kesäkuun alun Pönttöbongauksessa, jonka tuloksia esitellään sivulla 10.

Paluumatkalle

Syysmuutto käynnistyi kesän mittaan kuin varkain. Pusikot tyhjenivät heinäkuusta alkaen hiljalleen hyönteissyöjistä ja pesimäluodot lokeista ja tiiroista. Arktisten kahlaajien näkyvästä muutosta päästiin nauttimaan erityisesti länsirannikolla ja Päijänteellä. Esimerkiksi Kuhmoisissa laskettiin 29.7. yli 1100 muuttavaa suosirriä ja monipuolisesti muita kahlaajia. Monin paikoin kahlaajat muuttivat kuitenkin korkeapaineella vauhdikkaasti Suomen yli havainnoitsijoiden näkemättömissä.

Näkyvä syysmuutto alkoi elokuussa petolinnuilla ja kiihtyy myöhemmin syksyllä muun muassa kurkien jättäessä Suomen. Niemenkärkien ja saarien pusikoissa voi käydä melkoinen vilske, kun karaistuneetkin pikkulinnut suuntaavat syysmuutolle yöpakkasia pakoon.

Otsikkokuva: Micha Fager. Arktikalla tarkoitetaan arktisella tundralla pesivien hanhien, vesilintujen ja kahlaajien läpimuuttoa Suomen yli pesimäseuduilleen. Joitain lajeista pesii Suomessakin, kuten kuvan suosirrejä.