Polku Lucky number 7 by Jimmy Doyle

polku autumn 2017

https://www.trekbikes.com/fi

Santa Cruz, California | Ryan “R-Dog” Howard & Casey Brown

RE:aktiv Thru Shaft reagoi maaston vaihteluihin nopeammin kuin mikään muu markkinoilla oleva iskunvaimennin, jolloin pyörän ja maanpinnan välinen kontakti säilyy. Kokeile rajojasi Thru Shaftilla varustettujen Remedy-mallien avulla.

Foto

pussy camp

34 Pole

40 First

62 CX

Bikes

ednuro series

NCMC

kovasta pehmeään

Aid

24 shop

32 pack

50 BMX

local

enduroäidin elämää

roll out

that’s a wrap

pump tracks

82 raili

speed racing

it up

Legends

summer in whistler

98 kiitos

Polku lucky number 7 Julkaisija: Black Sheep Design Oy Päätoimittaja/ Taitto: Jimmy Doyle

Kuvat: Jaakko Posti Mikko Hallikainen Jimmy Doyle Toimitus: Jimmy Doyle

Palautteet, juttuideat ja ilmoitusmyynti: jimmy@blacksheepdesign.fi www.facebook.com/polkulehti

www.facebook.com/polkulehti

Making Polku great again. So Polku is back, or to put it another way, why is Polku back? Polku started from two guys with an idea on the side of a muddy hill. This idea became a reality and we actually published our very own magazine, we were surprised that we could do it. After several issues the demands of work and family took over and Polku fell to the side, social media was there to fill the gap, stories and news items about bikes was coming fast and quick, todays news was forgotten tomorrow. But like most things in life, change happens, people were taking a step away from social media or changing their viewing habbits. People started to look to the old, tradational ways, vinal records were back in fashion, books were making a come back, maybe Polku could be great again? After some extensive research (a quick question on Facebook) there seemed to be a demand for Polku, not a digital download but an old school printed version. Ok, I thought lets do this again. Hours of emails and phone calls later, the ball was rolling and an issue was happening right in front of my eyes, yes Polku is back, my brain smiled with delight. Was it my job to make Polku great again? the answer to that is NO, Polku was always great and the reason it was great was because of you, the riders. You always gave up your free time to help, you believed in our vision, you contributed content, pictures and you picked up a copy and read the magazine. This magazine is yours and will always be yours. Thank you for making Polku great. Jimmy (och samma pĂĽ finska)

Editorial

P ho to : Ad r ian M arc ou x © 2 0 17 SR AM L L C

A whole new system for whole new horizons.

The range to reach. To realize. A range beyond limitation or complexity. Beyond what’s been done before. A range where fearless dedication meets relentless engineering. Where silent precision meets trouble free reliability. Where simplicity matches strength.

RANGE TO REAL IZE

THIS

E A G L E TM

MAAHANTUOJA: CYCLE SERVICE NORDIC APS | RASULANKATU 9 | 33730 TAMPERE | CYCLESERVICENORDIC.COM

FOTO

Juho Pusa, Lofoten - Norway Kuva: Jaakko Posti

Lofoten definitely delivered some really good riding. We spent a week there with Juho Pusa riding all the different trails we could find.

FOTO

Jaakko Sorvisto, Lofoten - Norway Kuva: Jaakko Posti

Lyngen in North Norway is a place where outdoor people usually go skiing in winter time. Well I wanted to go and see what kind of biking could be found from the peninsula and oh boy did it deliver. Friend and mtb guide Juha Tolvanen from Backcountry Guiding Norway showed us around. We got to ride some pretty awesome trails with Jaakko Sorvisto.

FOTO

Juho Pusa, Rovaniemi - Finland Kuva: Jaakko Posti 12

Juho Pusa riding home trails in Rovaniemi.

Josh Bryceland, Wicklow - Ireland Kuva: Jimmy Doyle 14

Josh Bryceland racing the EWS in Ireland.

PUSSY CAMP

JUST FOR GIRLS Salla Oksanen Pekka Raiski, Risto Ennevaara, Timo Kananoja

Olisikohan olemassa mitään mukavampaa, kuin viettää kesäistä viikonloppua samanhenkisten ihmisten kanssa ajaen pyörää ja pitäen hauskaa? Ai vitsi että kuulostaa hienolta! Maailmalla järjestetään mitä hienompia mimmisessareita vauhtilajien parissa, mutta Suomessa vastaavia tapahtumia ei oltu tehty. Tähän ajatukseen me herättiin 2014 syksyllä kun illat alkoivat pimenemään ja tuttu kesän kaipuu hiipii takaraivoon vaikkei vielä oltu edes kunnolla talven puolella. Miksei kukaan järjestä naisille alamäkipyöräilyleiriä Suomessa? Mitä ihmettä me odotetaan, me järjestetään itse! Ja siitä se saikin alkunsa. Pussy Camp. Olimme täysin varmoja siitä, että ainakin kymmenen muuta naista halusi myös kesäviikonlopulle tapahtumaa, jonne voi tulla ajamaan pyörää ja pitämään hauskaa samanmielisten naisten kanssa. Leirin nimi herätti hilpeyttä ja kysymyksiä, mutta meille se oli itsestäänselvyys kun tapahtumalle tarvittiin lyhyt ja ytimekäs nimi joka herättää huomiota. Kissojen viikonlopustahan tässä on kyse, miau! Halusimme luoda tapahtuman, jossa osallistujat viihtyvät mutta samalla oppivat uutta ja uskallus karttuu. Kilpailuja riittää kesän jokaiselle viikonlopulle, mutta voisiko kerrankin unohtaa sen vertailun ja kisaamisen ja keskittyä hauskanpitoon ja oppimiseen ilman suorituspaineita. Tapahtumajärjestäjinä olimme aika keltanokkia kun aloitimme, ja ensimmäinen Pussy Camp olikin meille epätyypilliseen tapaan maltillinen aloitus. Ajattelimme, että Suomessa on maksimissaan noin 20 alamäkipyöräilystä kiinnostunutta naista, eli lippuja tuskin tullaan myymään kamalan paljoa enempää. Yllätys olikin suuri kun liput tuli myyntiin, myimme leirin päivässä loppuun! Lisäsimme paikkamäärää ja ensimmäisellä Pussy Campilla oli 40 ajajaa. Olimme onnellisia suuresta suosiosta ja ihmettelimme, mistä tämä määrä naisia löytyy mäkeen!

Vuodelle 2016 lisäsimme paikkamäärää ja sen mahdollisti se, että myös enduroryhmät otettiin DH:n lisäksi tarjolle. Näin myös Sappeen koko lääni saatiin paremmin hyötykäyttöön. Liput myytiin tällä kertaa alle kahdessa tunnissa loppuun – pakko kai se on uskoa että leirillä viihtyivät muutkin kuin vain sen järjestäjät ja että tästä maassa todellakin löytyy naisia ketkä haluavat ajaa hissipyörää! Vuonna 2016 leirin lopullinen paikkamäärä oli 70 osallistujaa, tänä vuonna superaloittelijoiden osuutta kasvatettiin ja Sappeen rinteissä ajoi lähes sata naista – 95 tapahtuman osallistujissa, loput jollain tapaa järjestämässä Tänä vuonna oli Sauli Hjerppetapahtumaa. Eero Lemmelä, Oskari Keisala,leirin Jimmyohjelma Doyle myös selkeästi kaksipäiväinen. Pussy Camp on saanut kiitosta hyvistä järjestelyistä, mikä tietenkin ilahduttaa meitä sillä moni asia on opittu yrittämällä ja menty hieman fiilispohjalta. Emme usko kuitenkaan että tapahtuman suosio perustuu pelkästään meidän tekemisiimme tai järjestelyyn – Pussy Campin tyyliselle tapahtumalle ilmiselvästi oli ollut tilausta lajia harrastavien parissa ja myös niiden, ketkä ovat halunneet päästä lajia ohjatusti kokeilemaan. Jotta naiset saisivat nauttia ja keskittyä ajamaan, tulevat miehet apuihin – lauantai on varattu ryhmissä ajamiseen ja harjoitteluun. Emme voi tarpeeksi kiittää kaikkia niitä kuskeja, jotka ovat tulleet meitä auttamaan ja ottaneet valmentajan roolin haltuun. Ilman teitä emme voisi tapahtumaa järjestää! Suurin osa koutseistamme on siis miehiä, mutta myös pitempään lajia harrastaneita naisia on nähty vetovastuussa.

miau! Kissojen viikonlopustahan tĂ¤ssĂ¤ on kyse,

Olisikohan olemassa mitään mukavampaa, kuin viettää kesäistä viikonloppua samanhenkisten ihmisten kanssa ajaen pyörää ja pitäen hauskaa? Ai vitsi että kuulostaa hienolta! Maailmalla järjestetään mitä hienompia mimmisessareita vauhtilajien parissa, mutta Suomessa vastaavia tapahtumia ei oltu tehty. Tähän ajatukseen me herättiin 2014 syksyllä, kun illat alkoivat pimenemään ja tuttu kesän kaipuu hiipii takaraivoon vaikkei vielä oltu edes kunnolla talven puolella. Miksei kukaan järjestä naisille alamäkipyöräilyleiriä Suomessa? Mitä ihmettä me odotetaan, me järjestetään itse! Ja siitä se saikin alkunsa. Pussy Camp. Olimme täysin varmoja siitä, että ainakin kymmenen muuta naista halusi myös kesäviikonlopulle tapahtumaa, jonne voi tulla ajamaan pyörää ja pitämään hauskaa samanmielisten naisten kanssa. Leirin nimi herätti hilpeyttä ja kysymyksiä, mutta meille se oli itsestäänselvyys kun tapahtumalle tarvittiin lyhyt ja ytimekäs nimi joka herättää huomiota. Kissojen viikonlopustahan tässä on kyse, miau! Halusimme luoda tapahtuman, jossa osallistujat viihtyvät mutta samalla oppivat uutta ja uskallus karttuu. Kilpailuja riittää kesän jokaiselle viikonlopulle, mutta voisiko kerrankin unohtaa sen vertailun ja kisaamisen ja keskittyä hauskanpitoon ja oppimiseen ilman suorituspaineita. Tapahtumajärjestäjinä olimme aika keltanokkia kun aloitimme, ja ensimmäinen Pussy Camp olikin meille epätyypilliseen tapaan maltillinen aloitus. Ajattelimme, että Suomessa on maksimissaan noin 20 alamäkipyöräilystä kiinnostunutta naista, eli lippuja tuskin tullaan myymään kamalan paljoa enempää. Yllätys olikin suuri kun liput tuli myyntiin, myimme leirin päivässä loppuun! Lisäsimme paikkamäärää ja ensimmäisellä Pussy Campilla oli 40 ajajaa. Olimme onnellisia suuresta suosiosta ja ihmettelimme, mistä tämä määrä naisia löytyy mäkeen!

Vuodelle 2016 lisäsimme paikkamäärää ja sen mahdollisti se, että myös enduroryhmät otettiin DH:n lisäksi tarjolle. Näin myös Sappeen koko lääni saatiin paremmin hyötykäyttöön. Liput myytiin tällä kertaa alle kahdessa tunnissa loppuun – pakko kai se on uskoa että leirillä viihtyivät muutkin kuin vain sen järjestäjät ja että tästä maassa todellakin löytyy naisia ketkä haluavat ajaa hissipyörää! Vuonna 2016 leirin lopullinen paikkamäärä oli 70 osallistujaa, tänä vuonna superaloittelijoiden osuutta kasvatettiin ja Sappeen rinteissä ajoi lähes sata naista – 95 tapahtuman osallistujissa, loput jollain tapaa järjestämässä tapahtumaa. Tänä vuonna leirin ohjelma oli myös selkeästi kaksipäiväinen. Pussy Camp on saanut kiitosta hyvistä järjestelyistä, mikä tietenkin ilahduttaa meitä sillä moni asia on opittu yrittämällä ja menty hieman fiilispohjalta. Emme usko kuitenkaan että tapahtuman suosio perustuu pelkästään meidän tekemisiimme tai järjestelyyn – Pussy Campin tyyliselle tapahtumalle ilmiselvästi oli ollut tilausta lajia harrastavien parissa ja myös niiden, ketkä ovat halunneet päästä lajia ohjatusti kokeilemaan. Jotta naiset saisivat nauttia ja keskittyä ajamaan, tulevat miehet apuihin – lauantai on varattu ryhmissä ajamiseen ja harjoitteluun. Emme voi tarpeeksi kiittää kaikkia niitä kuskeja, jotka ovat tulleet meitä auttamaan ja ottaneet valmentajan roolin haltuun. Ilman teitä emme voisi tapahtumaa järjestää! Suurin osa koutseistamme on siis miehiä, mutta myös pitempään lajia harrastaneita naisia on nähty vetovastuussa.

Parasta t채ss채 on se, ett채 kaikki mahtuvat samaan m채keen ja kaikki kannustavat ja tsemppaavat toisiaan!

Campin ohjelma on oikeastaan aika yksinkertainen. Aamun alkajaisiksi porukka jaetaan DH, enduro sekä superaloittelijat ryhmiin. DH ja enduro jaetaan vielä taitotasoryhmiin, jolloin kaikki saavat tarpeeksi haastetta mutta pääsevät ajamaan turvallisesti oman tasonsa mukaisesti. Olemme iloisia siitä, että lajin pariin hakeutuu jatkuvasti uutta harrastajaa ja kaivataan paikkaa, jossa pääsisi helposti tutustumaan alamäkiajoon. Tähän kysyntään vastaa ryhmä jonka nimi on superaloittelijat. Superaloittelijoissa ei vaadita yhtään kokemusta maastopyöräilystä, vaan opetus oikeasti alkaa siitä kumpi on etu- ja kumpi takajarru, sekä kuinka pyörällä päästään eteenpäin ja miten se pysähtyy. On ollut huikea huomata, että myös tässä ryhmässä mukana olleita näkee nykyään harrastuksen parissa bikeparkeissa tai poluilla pyörää käskyttämässä. Campille ovat siis tervetulleita kaiken tasoiset harrastajat tai harrastusta aloittavat, ja tarjonta ulotetaan myös kisakuskeihin asti. Parasta tässä on se, että kaikki mahtuvat samaan mäkeen ja kaikki kannustavat ja tsemppaavat toisiaan! Sappee Bike Park tarjoaa parhaimmat puitteet tällaiselle toiminnalle, ja kun mietimme missä tapahtuma olisi paras järjestettää ei meillä oikein edes ollut muita vaihtoehtoja. Sappeella on tunnetusti hyvin kunnostetut reitit ja reiteissä löytyy sopivan tasoisia kaikille kuskeille. Sappeella on hyvä kattaus vuokrapyöriä ja –varusteita, joten Campille osallistuminen ei jää kiinni siitä onko oma pyörä ja ajokamat vielä valmiiksi hankittuna. Myös majoitusmahdollisuudet ovat mittavat camping alueesta chaletseihin ja mökkeihin, joten jokainen voi valita itselleen mieluisimman. Sappeen henkilökunta ansaitseekin isoa kiitosta hyvästä yhteistyöstä, heidän kanssaan työskentelyn alkuvaiheessa jo tiesimme että tästä tulee hyvä. Kun kysyimme mahdollisuuksia lähteä tekemään tapahtumaa Sappeella, heidän ensimmäinen kysymys ei ollut että mitä he tästä saisivat, vaan saimmekin innostuneen vastauksen ”ehdottomasti, mitä te tarvitsette?” Tältä pohjalta oli hyvä edetä! Ajo-opetuksen ja vinkkien lisäksi ryhmissä voidaan käydä läpi pyörien säätöä ja kunnon tsekkaamista, jolla varmistetaan että kaikilla on turvalliset varusteet joilla harrastaa. Turvallisuus on kuitenkin kaiken meidän tekemisen taustalla, ja sitä painotamme kaikissa ryhmissä. Ajaminen on Campilla pääasia, mutta tarjolla on myös pyöräilyä tukevaa oheistoimintaa – perjantaina paikalle saapuville on järjestetty erilaista jumppaa, ja sunnuntaina kukin saa valita itseään kiinnostavimman kattauksen. Vapaan ajamisen lisäksi tänä vuonna tarjolla oli pyöränhuollon opastusta, workshoppia pyörän säätöihin sekä Harri Gustafsbergin puhe henkisestä valmennuksesta erityisesti pyöräily silmälläpitäen. Kaiken kukkuraksi paikalla on aina pyöräkauppoja, joilta naiset saavat kätevästi paikan päällä sovitettua ja ostettua tarvike- ja varustetäydennyksiä, ja kauppiaat ovat tuoneet paikalle myös testipyöriä. Lauantain ajojen jälkeen päivä päättyy palkintojen jakoihin. Palkintoja ei jaeta siitä kuka ajaa koviten, vaan palkinnot ovat hyväntahtoisia kieli poskessa keksittyjä kunniamainintoja parhaille pelastuksille ja muille hauskoille huomioille. Perinteeksi on muodostunut Miss Pussy Camp –palkinnon jakaminen, joka onkin tavoiteltu kunniamaininta reippaudesta, hyvän fiiliksen luomisesta ja muiden kannustamisesta. Kriteerit muuttuvat aina hieman vuodesta toiseen, mutta palkinnon saaja on aina joku joka nousee esille positiivisessa mielessä. Palkinto on vaikea jakaa vain yhdelle, sillä perusteita olisi antaa tällainen tunnustus kaikille Campille osallistujille! Siksipä olemme ottaneet myös tavaksi kasata yhteistyökumppaniemme avustamana jokaiselle naiselle goodie bagin, joka on sisältänyt tuotepalkintoja pyöräilyyn ja hyvinvointiin liittyen. Kyllä kissat tykkäävät lahjoista ja pienestä luksuksesta. Pisteenä iin päälle saimme tänä vuonna jakaa kaikkien himoitseman palkinnon, kun Trek Bicycles lähti tukemaan meitä ja antoi arvontaan 2018 mallistosta Remedy 8 pyörän. Jännitys oli huipussaan arvontahetkellä, ja onnellinen voittaja Heini ei ehkä muutamaan minuuttiin edes tajunnut mitä oli juuri tapahtunut, kun hänen nimensä nostettiin arvontakulhosta!

LEIRI ON MADALTANUT MYÖS NAISILLA KYNNYSTÄ LÄHTEÄ MUKAAN KISAAMAAN ALAMÄKEÄ JA ENDUROA JA LEIRIN MYÖTÄ NAISPYÖRÄILIJÄT OVAT TIIVISTÄNEET YHDESSÄ TOIMIMISTA.

polku_mainos.pdf

14/09/2017

17.51

PYORAHUOLTO.COM

Lauantaina porukka viettää iltaa rennoissa tunnelmissa sillä kaikki mitä on annettavaa, on jätetty mäkeen. Usein mökkikunnat vetäytyvät porukalla omiin majoituksiin ruokailemaan, mutta pienen tankkauksen jälkeen alkaa meno ja meininki! Sappeen mökkikylä on puolilleen varattu ajavien naisten toimesta ja mökkien pihoissa olevat paljut ovat iloisesti käytössä – joskus jopa aamuyöhön asti. Paljubileet muotoutuivat leirin oheisohjelmana nopeasti tärkeäksi osaksi Pussy Camp –viikonloppua ja osa odottaakin tätä osiota ehkä jopa enemmän kuin sitä itse ajamista.

CMY

Pussy Campista kehkeytyi suurempi tapahtuma mitä olisimme ikinä alkuun uskaltaneet haaveillakaan. On sydäntä lämmittävää nähdä kuinka useat ovat käyneet joka ikisellä Campilla ja heti ajojen jälkeen alkaa vaatimuksen seuraavan vuoden leirin järjestämisestä. Vitsailemme välillä Campia edeltävinä viikkoina hyväntahtoisesti, että tämä saa sitten olla viimeinen vuosi. Kyllä tällaisen kokonaisuuden järjestäminen vaatii paljon ja joskus hieman koetteleekin järjestäjäporukkaa, sillä teemme tätä omien päivätöidemme päälle. Never again –lausahdukset unohtuvat aina tapahtuman aikana ja voimme vain onnellisena seurata naisten intoa ajaa alamäkeä. Leireillä vallitsee aivan uskomaton yhteenkuuluvuuden tunnelma, kun kaikki kannustavat toisiaan ja ihailevat toistensa suorituksia. Campista on tullut paikka, jossa naiset pääsevät innostumaan lajista aina uudelleen ja viikonlopun aikana ryhmissä kehkeytyy myös ystävyyssuhteita ja uusien ajokavereiden löytämistä. Olemme saaneet usemmalta suunnalta kuulla kiitosta siitä, että Camp auttoi löytämään uuden harrastuksen tai uuden palon harrastusta kohtaan. Leiri on madaltanut myös naisilla kynnystä lähteä mukaan kisaamaan alamäkeä ja enduroa ja leirin myötä naispyöräilijät ovat tiivistäneet yhdessä toimimista. Silmäkulmat kosteana otamme nöyrinä vastaan kiitokset kesän parhaasta viikonlopusta tai siitä, että jonkun elämänlaatu on parantunut Campille tulon ja mäkipyöräilyn löytämisen myötä.

Siistit gearit näkyy, velka ei VUODEKSI KOROTON

Meripuistotie 5, Lauttasaari - Helsinki Ma-Pe 10-18, La 10-14

Puh: 040 545 6859

Lauttasaarentie 11, Helsinki Ma-Pe 11-18, La 11-14

Puh: 041 546 3090

Tällainen palaute auttaa jaksamaan eteenpäin, ja kyllä, vuoden 2018 leiriä suunnitellaan jo! Ensi vuonna leiri tulee taas hieman kehittymään ja kenties kokemaan jotain muutoksia, se jää nähtäväksi. Toivottavasti näemme taas ensi vuonnakin tuttuja kasvoja Campilla

ja niitä uusiakin tuttavuuksia! Kiitos kaikille meitä matkamme varrella tukeneille tahoille, mutta ennen kaikkea Pussy Campille osallistuneille naisille – te teette tämän tapahtuman! Salla Oksanen ja Elise Kulmala

TESTED ON

ANIMALS

Tested and proven by the world’s best athletes in the most demanding conditions, we engineer MTB components that deliver superior function through disruptive design.

MAAHANTUOJA: CYCLE SERVICE NORDIC APS | RASULANKATU 9 | 33730 TAMPERE | CYCLESERVICENORDIC.COM

locals only bike shop guide

ï&#x201A;µJimmy Doyle 26

#RIDEWORKLOVE FILLARIKAUPPA CYCLI

Ajatus omasta pyöräilyn erikoisliikkeestä syntyi jo vuosia sitten kun oma innostus maastopyöräilyyn kasvoi alalla työskentelyn ohessa. Alueemme polkuverkosto ja ympäröivät maastot paljastivat piilevän potentiaalin lajin räjähdymäiseen kasvuun. Pikku hiljaa markkinatilanne muuttui suotuisaksi ja kasvava harrastajamäärä mahdollisti Fillarikauppa Cyclin perustamisen. Yli vuosikymmenen työskentely pyörien parissa, verkostoituminen alan harrastajien ja ammattilaisten kanssa antoi hyvät eväät perustaa ainutlaatuinen ja elämyksellinen pyöräilyn erikoisliike Seinäjoelle. Alusta asti oli selvää että lähdemme toteuttamaan kivijalkaliikettä joka tarjoaa ammattitaitoisen palvelun lisäksi rennon tukikohdan lajista kiinnostuneille. Asiakkaat ja ystävät käyvät monesti olohuoneessamme nauttimassa kahvit sekä vaihtamassa kuulumiset. Meille on vuosien mittaan muodostunut visio omannäköisestä sisustuksesta, joka mahdollistaa näyttävän esillepanon. Rakennusvaiheessa halusimme tuoda tuotteiden luonnollista käyttöympäristöä mukaan urbaaniin sisustukseen, jolloin saimme luotua konseptin mikä miellyttää meitä itseämme ja antaa asiakkaillemme uudenlaisen elämyksen vieraillessaan liikkeessämme. Kivijalka myymälämme sijaitsee aivan Seinäjoen keskustan tuntumassa hyvien kulkuyhteyksien varrella, pyörien koeajo mahdollisuudet ovat mainiot vierestä kulkevan pyöräväylän ja takapihalla sijaitsevan testiradan ansiosta.

Porukkalenkit pyörähti käyntiin heti ensimmäisenä keväänä liiketoiminnan alettua 2016. Maantieporukkalenkit ajetaan kesäkuukausina maanantaisin kello 18.20 jolloin ajamme n. 1,5-2h vaihtelevilla reiteillä. Maastossa ajetaan porukkalenkit torstaisin myös 18.20. Maastolenkeillä on oma ryhmä naisille, endurolle ja xc:stä innostuneille. Tarvittaessa olemme järjestäneet myös matalankynnyksen maastolenkkejä aloittelijoille. Uusia naamoja ilmestyy lähestulkoon joka lenkille jo tutuksi tulleen ydinporukan mukaan ja yli 30 hengen maastoletkat on koettu Seinäjoen poluilla useaan otteeseen! Tästä porukasta olemme erittäin fiiliksissä, iso kiitos kaikille jotka olette mukana lenkeillä!! Myös yhteistyö paikallisen pyöräseuran RIDEEP kanssa on ollut mahtavaa ja olemme tehneetkin yhteistyössä esim. Cycli XCO/ XCM cup kilpailut jo kahtena vuotena peräkkäin joiden osallistujamäärät ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Uutuutena tälle kisakaudelle järjestetään Seinäjoki Cyclocross Cup joka koostuu 6 osakilpailusta eri puistoradoilla. Tänä syksynä lanseeraamme myös Viiden tähden Cycli Pyörähotellin johon voi tuoda pyöränsä talveksi säilytykseen ja noutaa sen keväällä huollettuna sekä ajovalmiina! Ala kehittyy jatkuvasti ja yksi tehtävämme on pysyä aallonharjalla trendien vaihtuessa samalla kun asiakkaiden vaatimukset ja tuotetietämys lisääntyy. Tarjoamme kuluttajalle koko ajan laadukasta valikoimaa joka ottaa huomioon aktiiviharrastajan lisäksi aloittelijat sekä esimerkiksi naiskuljettattajat joita olemme saaneet lajin pariin mukavasti lisää! Nähdään Cyclissä ja nautitaan pyöräilystä! #RIDEWORKLOVE 27

locals only bike shop guide

info@cycli.fi

www.cycli.fi

Lauttasaaresta pyörät maastoon ja maantielle jo kolmen sukupolven ajan! Larunpyora.com on palvellut pyöräilevää kansaa Lauttasaaressa jo vuodesta 1978 lähtien. Kunnioitettavaa 40 vuoden rajapyykkiä lähestyvä 3. polven perheyritys on pysynyt ajan ja trendien mukana. Osoituksena tästä ovat uusi moderni 1000 neliön myymälä, freshit nettisivut ja verkkokauppa. Tiskin takaa tervehtivät Mikael ja Joni ovat rautaisia pyöräilyn ammattilaisia, jotka tekevät myös mistä puhuvat. Työajan ulkopuolella heidät tavoittaa todennäköisesti Helsingin keskuspuistosta ja bikeparkeista pitkin Etelä-Suomea. Molemmat sanovat pyöräilyn edenneen työstä ja pidetystä harrastuksesta elämäntavaksi asti. Focus-pyörämerkin presenssi näkyy vahvana niin myymälässä kuin nettikaupan puolella. Saksalaisvalmistajan pyörät ovatkin olleet jo monta kautta tuontiohjelmassa. Tarjonta ja palvelu eivät rajoitu pelkästään Mikaelin ja Jonin vahvaan osaamiseen ja kokemukseen nappularenkaisten pyörien parissa. Sama ammattitaito ja välinepuolen tarjonta ulottuvat myös maantien ja triathlonin puolelle. Larunpyora.comissa voi vierailla niin sanotulla yhden pysähdyksen taktiikalla, sillä saman katon alta löytyy asiantuntevan henkilökunnan ja monipuolisen tarjonnan lisäksi myös bike fitting -palvelu. Maantiepuolen edustettavista merkeistä Cervélo on erityismaininnan arvoinen jo ainoastaan edistyksellisen P5-triathlonpyörän johdosta, jossa on todennäköisesti enemmän hiilikuitua kuin F1-autossa. 30

locals only bike shop guide

Larunpyora.comissa uskotaan vahvasti maastopyöräilyn suosioon tasaiseen kasvuun niin perinteisten lihasvoima- kuin myös sähköavusteisten pyörien käytön osalta. Panostus ja halu antaa lajiin takaisin näkyy muun muassa yhteistyönä Suomen XCO-kärkikuskin Sasu Halmeen ja enduropuolella ajavan Santtu Nymanin kanssa. Molemmat herrat ajavat Focuksen pyörillä vakuuttavin tuloksin. Nousevien ajajien auttaminen ei ole uutta. Matti Lehikoinen aloitti aikanaan kesätyöuransa Larunpyora.comissa ja tukeminen jatkui pitkin uraa. Mainitsemisen arvoinen tapaus sattui vuonna 2000, kun kiekot antautuivat juuri ennen MM-kisoja. Varastosta löytyi nopealla aikataululla alle Mavicin Deemaxit, joilla ajettiin 9. sijalle ja ihmisten tietoisuuteen niin koti- kuin ulkomailla. Ruohonjuuritason työtä jatketaan edelleen ja lupaavien nuorien ajajien kannattaa olla yhteydessä Larunpyora.comiin ja kertoa mitä pystyvät tarjoamaan vastineeksi tarjolla olevasta tuesta. Oli etsinnässä pyörä maastoon, maantielle tai vaikkapa tämän hetken trendin mukaan sorateille sopiva gravel grinder, Larunpyora.com on vierailun arvoinen. Eikä tässä vielä kaikki, tarjonta laajenee kaudelle 2018 mahdollisesti uusien merkkien muodossa! Onnistuneiden pyöräkauppojen jälkeen välineiden ammattitaitoinen huolto onnistuu myös samassa osoitteessa, sillä palvelutarjonnasta löytyvät myös Shimano Service Center- ja Rock Shox Service -statukset. Osoite kivijalassa ja www:ssä: Lauttasaarentie 50 E, 2. kerros ja www.larunpyora.com

larunpyora

Kun lähdet ajamaan, kannattaako ottaa reppu mukaan? Älä ole se kaveri, jolta aina puuttuu varakumi tai joka on aina lainaamassa jotain. Kannatta opetel-

la pitämään huolta itsestään ja ottaa omat varatarvikkeet mukaan niin, että voi lainata kaverillekin tarvittaessa. Nykyisin on olemassa paljon vaihtoehtoja millä täyttää reppunsa työkaluista ruokaan ja veteen. Mutta mitä kannattaa ottaa mukaan ja kuinka pakata ne?

1. Selkäreppu Vuosia käytössä ollut toimiva ratkaisu. Täytä säiliö vedellä ja pakkaa mukaan kaikki mitä tarvitset. Reppu on toiminut työmatkapyöräilyssä, pitkillä pyöräilylenkeillä ja kisoissa. Selkäreppu on yhä vaihtoehto numero yksi, koska sillä pystyy kantamaan veden lisäksi kaiken muun tarvittavan. 2. Vyölaukku Ensimmäisenä vyölaukusta tulee mieleen kahdeksankymmentäluku ja ylipainoinen turisti aurinkorannikolla. Tämän päivän maastopyöräilijät ovat kuitenkin ottaneet vyölaukun omakseen, sillä niihin mahtuu mukaan lähes kaikki tarpeellinen ja esimerkiksi EVOCin mallissa on vesisäiliö mukana. Vyölaukku ei saa aikaan hikitulvaa selässä ja sen voi helposti halutessaan piilottaa paidan tai takin alle. Kun kerran koitat vyölaukkua, voi olla vaikea palata takaisin muihin ratkaisuihin. 3. Satulalaukku Näihin pieniin tilaihmeisiin mahtuu varakumi, kuusiokoloavain ja CO2-patruuna. Ei ollenkaan huono vaihtoehto, kun matkustat kevyesti ja käytät veden kuljettamiseen juomapullotelinettä. • Pyörä ja taskut Itse pyörään voi monin eri tavoin kiinnittää varusteita. Nippusiteillä, tarranauhalla tai vaikka ihan vain teipillä runkoon voi kiinnittää varakumeja, ketjulukon tai jarruvaijerin. Voit jopa hankkia työkaluja jotka sopivat keskiöön tai kaulaputkeen. Lyhyille lenkeille ei tarvita mukaan kuin välttämättömin. Nyt kun olet päättänyt miten kannat tarvikkeita mukanasi, mietitään, mitä itse asiassa tarvitset.

4. Ensiapupakkaus Hanki pieni perustarvikkeet sisältä pakkaus. Parempi kantaa ”turhaan” mukana, kuin olla tosipaikan tullen ilman. 5. Sadetakki Jos sinulla ei ole pieneen tilaan menevää sadetakkia, sellainen kannattaa hankkia. On todella ärsyttävää olla sateen sattuessa keskellä ei mitään täysin ilman suojaa. Sadetakkia on turha helteellä kantaa mukana, mutta aina kun sää näyttää epävakaiselta, se kannattaa pakata mukaan. 6. Luonnollisia välipaloja Jos menet pitkälle, yli tunnin kestävälle lenkille, kannattaa varata välipalaa mukaan. Kroppasi kaipaa sellaista energiaa, mihin se on tottunut. Jos banaanit kelpaavat apinoille, kelpaavat ne myös sinulle. 7. Juotavaa Vettä tai urheilujuomaa. Mitä tahansa, mutta muista ottaa tarpeeksi mukaan. 8. Energiageelit Helppoja kantaa mukana. Etsi maku josta pidät ja josta myös vatsasi pitää.

9. Työkalut Pidä aina perustyökaluja mukanasi. Kuusiokoloavain, Torx T25-avain ja ketjutyökalu. 10. Iskaripumppu ja rengaspumppu Tarvitsetko molemmat todella mukaasi? Iskaripumppua tarvitaan yleensä vain kun testaat tai muutat iskarin asetuksia. Rengaspumppua sen sijaan saatat tarvita päivittäisessä ajossa. 11. Varasisäkumi ja rengastyökalut. Kyllä, ota ne aina mukaan.

11 3 4

16 8 14 12. C02-patruuna. Jos aiot matkustaa kevyesti etkä halua kantaa pumppua, pakkaa mukaan C02-patruuna. 13. Rengaspaikkoja. Paikat ovat pieniä ja kevyitä, ja pelastavat tukalalta tilanteelta, jos renkaaseen tulee repeämä. 14. Nippusiteet. Erittäin kätevä polkupyörän hätäensiapu, joka on useissa tapauksissa mahdollistanut ajon takaisin kotiin. 15. Öljy. Ketju kannattaa aina öljytä ennen ajoa, joten sitä ei välttämättä tarvita mukana ajossa. 16. Valot. Älä jää pimeyden armoille!

17. Aurinkolasit. Niiden tarkoitus ei ole ainoastaan tehdä sinusta kadun kuuminta kollia/kissaa, vaan ne myös suojelevat silmiä oksilta, mudalta ja lialta. 18. Mitä muuta? Kuivana pitävä suojapussi puhelimelle ei ole huono idea. Eikä WC-paperi. Muistan nauraneeni hieman kypsemmille ajoseuralaisilleni, kun he kantoivat mukanaan vessapaperia, kunnes eräänä päivänä energiageeli näytti haittavaikutuksiaan ja ainoa ratkaisu oli syöksyä puskiin niin nopeasti kuin mahdollista. Voi olla hyvä myös varata mukaan ketjulukkoja vaihteiden määrän mukaan. 33

Pole Bicycle Company finland YHDEN MIEHEN IDEASTA KOKO MAAILMAN TIETOISUUTEEN. Milloin ja mistä ajatus Pole-pyöristä syntyi? Ajatus Polesta syntyi heti, kun ostin ensimmäisen alamäkipyöräni 2009. Alamäkipyöräily osui välittömästi napakymppiin minun sieluni maalitaulussa. Rakastuin maastopyöräilyyn jo lapsena, mutta lajin harrastamiseen ei ollut mahdollisuuksia. 1990-luvulla meillä oli kolme kanavaa televisiossa ja ensimmäisen oikean maastopyörän näin Intersportin kuvastosta. Säästin ensimmäiseen pyörään kolme vuotta ja rippikoulun käytyäni sain viimeiset pennit kasaan ja ostin ensimmäisen maastopyöräni. Poljin sillä joka paikkaan. 2009 kaahasin korttini hyllylle ja ajattelin, että täytyy varmaan ostaa polkupyörä. Selasin hieman nettiä ja näin alamäkipyörän. Minulle tuli välittömästi tarve saada sellainen. Googlasin, että missä voi alamäkipyöräilyä harrastaa ja onni potkaisi siinäkin. Laajavuoressahan pyöri hissit ja pyöriä sai vuokrattua. Ostin välittömästi oikean alamäkipyörän ja aloin harrastamaan lajia, johon rakastuin lapsena. Olin ajanut Orange 224:llä jonkin aikaa ja menin ääneen sanomaan porukassa, että voisin suunnitella oman pyörän. Ajatus herätti hilpeyttä Laajavuori Bikeparkin myymälässä. Jengi ei tainnut vielä tuntea minua silloin kovin hyvin ja asiasta heitettiin huulta.

Oliko alkuun pääseminen vaikeaa? Millaisia haasteita kohtasit alkuun pääsemisessä? Motivaatio tämän työn tekemiseen on todella korkealla, koska rakastan uusien asioiden luomista. Olen teollinen muotoilija ja urani aikana olen joutunut opettelemaan mekaniikkasuunnittelun taidon. Lisäksi osaan kertoa tarinaa sanallisesti, valokuvien ja videoiden välityksellä. Minulle uusien asioiden opettelu on verissä. Ukkini opetti, että työ tekijäänsä neuvoo kun vaan pitää hoksottimet auki. Vaikka minulla on osaamista monelta alalta, yksin tekeminen ei vie pitkälle. Patric oli riittävän hullu, että lähti kovapalkkaisesta uraputkesta kasvuyrittäjäksi Poleen. Vaikein on saada sellaiset tärkeät tahot mukaan, joilta puuttuu näkemys. Tässä tarkoitan rahoittajia. Suomessa on vain kourallinen yrityksiä, jotka valmistavat aidosti teollista kuluttajatuotetta. On paljon taitavia käsityöläisiä tai sitten yrityksiä, jotka myyvät toisille yrityksille, mutta siitä välistä puuttuu osaamista. Lähtökohtaisesti markkinointi koetaan vaikeana. Markkinointihan on helppoa, koska se on tarinan kerrontaa. Suomalaiset ovat erittäin taitavia tarinankertojia, mutta myynnin retoriikka on jotenkin vastenmielistä. Näkemys kansainväliseen kuluttajakauppaan on todella harvinaista ja rahoituksen etsiminen onkin muodostunut vaikeimmaksi asiaksi. Onneksi nyt asia on kunnossa ja minun on helppo keskustella rahoittajien kanssa, koska meillä on näyttöä onnistumisesta.

pätkääkään, saammeko laatua vai emme. Tämä aiheutti meille suuren kassavajeen, joka on varjostanut meidän kehityspolkua tähän päivään saakka. Päätimme välittömästi vaihtaa tehdasta ja ottaa etumatkaa suunnittelussa ja toimme heti tuotantoon kakkosvaiheen rungon, joka oli EVOLINK. Meidän oli pakko olla nopeita ja innovatiivisia, koska muuten emme olisi pärjänneet. Pidensin runkojamme riskillä reippaasti isommiksi, koska emme huomanneet pienten muutosten vaikuttavan riittävästi ajo-ominaisuuksiin. Minun oli luotettava omiin ajatuksiin ja mentävä riskillä, joka kannatti. Onneksi maailma muuttui samalla kun teimme asioita ja joukkorahoitusalustat yleistyivät Suomessakin. Olemme ikuisesti kiitollisia niille ihmisille, jotka ovat luottaneet meihin alusta asti! Emme olisi selvinneet ilman heitä. Kuinka kauan kului aikaa ensimmäisestä ajatuksesta siihen, että prototyyppi oli tehty ja tien päällä? Ensimmäisen “Polen” rakensin K9 DH001-S -mallista 2012. Laitoin siihen 140mm joustavan keulan ja käänsin ohjainkulmaa 2° loivemmaksi kompensoimaan lyhyen keulan aiheuttamaa ohjainkulman jyrkentymistä. Tällä operaatiolla saimme satulakulman järkeväksi ja pääsimme testaamaan sen ajan long, low and slack -pyörää. Ensimmäinen Pole tehtiin BTR -fabricationsin pajalla Iso-Britanniassa käsin. Pyörä valmistui tammikuussa 2014. Ensimmäisen prototyypin geometria on sekoitus minun, Lehikoisen Matin ja Tam Hamiltonin ajatuksia. Jousitusratkaisu oli keskiökeskeinen monopivot, jossa oli kohtalaisen lineaarinen vipusuhde. Tarkoituksena oli ensisijaisesti kokeilla geometriaa ja keskiökeskeistä takajousitusta modernilla iskarilla. Tapahtuiko suunnittelussa paljon muutoksia matkan varrella? Perusajatus on säilynyt koko ajan samana. Haluan tehdä pyöriä, jotka ovat turvallisempia ja helpompia ajaa. Muutama iso oivallus on tullut, jotka ovat olleet meille elintärkeitä maailmanvalloituksessa.

Millaisia ongelmia olet kohdannut matkalla? Meidän ongelmat ovat olleet aika pieniä ja tavallisia aloittavalle yritykselle. Idean valmistuttua lähdimme Patricin kanssa ensimmäistä kertaa Eurobikeen 2013. Zurichin lentokentällä törmättiin R-Techin Mikko Norvastoon ja Mikko tarjosi meille kyydin Eurobikeen. Mikko oli huuli pyöreänä meidän hankkeesta ja piti meitä hulluina. Eikä ihme, sillä ei ole tavatonta, että uusi maastopyörämerkki ilmestyy ja kuolee pois. Meidän ensimmäinen tehtävä oli löytää kontakti Taiwaniin. Tiesin, että meillä ei ole mahdollisuuksia toimia itse suoraan tehtaan kanssa. Onneksi olen sen verran suulasta sorttia, että tuttuja eri puolelta maailmaa oli jo ehtinyt kertyä. “I know a guy who knows a guy” oli kovaa valuuttaa ja yhden Eurobikevierailun jälkeen meillä oli kasassa jo useampi audienssi Taiwanin Taichung Bike Week -messuille. Pääsimme parin kuukauden päästä tehdasvierailuille ja neuvottelupöytiin. Ensimmäinen haaste oli siis selätetty. Tästä ne ongelmat vasta alkoivat. Meidän tuli luottaa tahoihin, joiden kanssa emme olleet ikinä tehneet töitä. Olimme siis laittamassa pienet säästömme jonkun muun tilille ja odotimme tulosta. Onneksi minulla oli aiempien harrastuksieni johdosta kokemusta itämaalaisten kanssa tekemisestä. Tavat ja kunnioitus ovat todella tärkeitä, jotta luottamus syntyisi. Täytyy ymmärtää, että me puhumme eri kieltä ja joskus ei on kyllä ja päinvastoin. Se riippuu kontekstista. Ensimmäinen ongelma tuli heti siitä, että asiat kestivät pidempään kuin odotimme. Ensimmäinen erä myöhästyi ja emme päässeet tienaamaan ensimmäisellä kaudella penniäkään. Kun saimme ensimmäisen erän, jouduimme palauttamaan ison osan runkoja takaisin tehtaalle laatuongelmien vuoksi. Ilmeisesti tehdasta ei kiinnostanut 36

Ensimmäinen oivallus oli se, että pitkä pyörä kääntyy pienessä tilassa ja loiva ohjainkulma ei haittaa ylämäessä, pikemminkin päinvastoin. Samaan oivallukseen menee jyrkkä satulaputken kulma, jolla saadaan painopistettä eteenpäin ja lonkan kulmaa isommaksi. Näin on helpompi hengittää, pitää tasapaino ja takareiden sekä pakaran saa polkemiseen paremmin mukaan. Painopisteen ollessa edempänä ylämäkeen polkeminen on helpompaa. Nämä ovat Polen ominaisuuksia, joista muut yrittävät tehdä omanlaisiaan ratkaisuja. Yksi isoimmista oivalluksista matkan varrella on ollut se, että pitkällä joustolla varustettu pyörä on aina nopeampi kuin lyhyellä joustolla varustettu pyörä. Alussa meillä oli kolme pyörää, joissa oli kaikissa eri geometria ja jousitusmatka, mutta pyörät olivat kasattu samoilla osilla. Ennen testejä koetimme arvata, mikä pyöristä on nopein. Kaikki luulivat, että polkemisvoittoisella polulla lyhyimmällä joustolla varustettu kevyt pyörä olisi nopein. Tämä ajatus oli varmaankin peruja vain yleisistä luuloista. Raskain pyörä, jossa oli eniten joustoa voitti järjestään kaikki palkinnot reitistä riippumatta. Opimme kyseenalaistamaan asioita ja tajusimme, että iso osa polkupyöräbisneksen markkinoinnista on paskapuhetta. Päätimme, että me emme sorru paskapuheeseen. Toinen oivallus oli 29”:n ylivoima. Lähtökohtaisesti inhosin “rattaanpyöriä”. Olin kokeillut jotain Konan 29” trailipyörää ja vannoin, että en enää ikinä koske 29” kiekkoihin, mutta kun olimme oppineet kyseenalaistamaan asioita, aloimme miettimään, että saisikohan 29” kiekoista revittyä sittenkin huumoria. EVOLINK 140:n ensimmäinen

malli oli minuutin radalla kaksi sekuntia nopeampi kuin EVOLINK 150 27.5”. Meillä oli siis käsissä ensimmäistä kertaa lyhyempijoustoinen pyörä, joka oli nopeampi kuin pidempijoustoinen. Ajoimme aina pyöriämme kilpailevia pyöriä vastaan ja EVOLINK 140 oli aina nopein. Sain Espanjassa 200mm joustavan alamäkipyörän alleni ja 100m vertikaalidropilla olin 10s nopeampi EVOLINK 140:llä. En oikein vieläkään usko tätä itsekään, mutta asia on varmistettu. Viime viikolla Isak Leivsson voitti Norjan mestaruuden Endurossa EVOLINK 140:llä vain kahden päivän tutustumisella pyörään. Hän ihmetteli pyörän nopeutta. Se vain on nopea. Nyt meillä on iso läjä ideoita, joita kokeilemme ja toivottavasti muutamme maailmaa vielä pariin otteeseen. Oliko vaikea päättää mitä osia/merkkejä käyttää pyörässä? Ei. Otan osia kokeiluun ja jos ne eivät kestä tavallista rankempaa käyttöä, niin niitä emme käytä. Pari virhearviota on tullut tehtyä, mutta niissäkin olen luottanut valmistajan maineeseen enkä ehtinyt itse kokeilla tuotetta ennen kuin se meni tilaukseen. Emme valitse osia sen perusteella, mikä on hottista, vaan käytämme kestäviä ja laadukkaita osia. Pyörä on saanut valtavasti mediahuomiota maailmanlaajuisesti. Onko se ylittänyt odotuksesi? Kuinka olet käsitellyt negatiiviset kommentit? Suurin osa lehdistä toistaa itseään paremman puutteessa ja he odottavat, että jotain tapahtuisi. Media ei lähtökohtaisesti kirjoita vanhoja uutisia jos ei ole pakko. Pole on jotain uutta, josta voi kirjoittaa ja netin “tietäjät” pääsevät taas pätemään foorumeille. Tämä on medialle valuuttaa, koska sivuille virtaa kävijämääriä, minkä perusteella myydään mainoksia. Negatiiviset kommentit tuovat meille julkisuutta. Olisimme epäonnistuneet, mikäli meistä ei löytyisi mielipiteitä. Tein seitsemän vuotta DJ:n työtä ja se on varmasti yksi maailman epäkiitollisimmista ammateista. Opin DJ:n työssä suhtautumaan negatiivisiin ihmisiin. Negatiiviset kommentit tulevat yleensä sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään ja mikään ei ikään kuin riitä. Negatiiviset ihmiset eivät osaa ihmetellä sitä, kuinka ison työn me (tai joku muu) olemme tehneet ja kuinka pitkälle olemme päässeet. Tämänkaltaiset ihmiset etsivät aina jotain vikaa ja eivät uskalla myöntää olevansa itse hyviä jossain, vaikka olisivatkin. Jotkut ovat ihmetelleet, miksi jaksan vääntää asioista tällaisen tyyppien kanssa. Olen oppinut, että öykkärit etsivät helppoa kohdetta, jota voi pilkata ja jos ei heti torppaa heidän aikeitaan voimalla, asia paisuu ja siitä tulee riesa. Minua ei riidankylväjät pelota, koska tiedän mitä teen ja osaan perustella asiat. On helppo väitellä asioista, joista tietää ja on ottanut selvää. Väittelyt voittaa aina kun pysyy asiassa ja öykkäreillä on kuitenkin aina tapana nolata itsensä. On myös paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ota osaa keskusteluihin ja tulevat sitten henkilökohtaisesti kehumaan ja heille on tärkeää, että joku puolustaa ideaa, johon hekin uskovat. Annan heille ikään kuin työkalut hiljentää huutelijat. Erilaisuutta on helppo pilkata ja Pole on erilainen. Erilaisuus on myös mielenkiintoista ja tämä on meidän paras myyntivaltti. Nyt kun pyörä on ollut maailmalla jo jonkin aikaa, millaista on asiakaspalaute ollut ja vaikuttaako se tulevaisuuden suunnitelmiin? Asiakaspalaute on hyvää. Ihmiset ovat innoissaan uusista mahdollisuuksista, joita Polet ovat heille tuoneet. Olemme onnistuneet suunnittelemaan pyörän, joka on oikeasti helpompi ja turvallisesti ajaa, joka näkyy siis nopeutena. Polessa on myös jotain taikaa, koska meille on muodostunut kulttimaine ja EVOLINKkiä kutsutaan ns. “muotipyöräksi”. Pyörät kestävät hyvin ja Polelle on muodostunut oma foorumi, jossa omistajat vaihtavat kuulumisiaan ja pyytävät vinkkejä. Myymme tällä hetkellä 60% tuotteista ulkomaille, joten meillä on asiakkaita ympäri maailmaa. Olemme myyneet yhden pyörän jopa Kiinaan. Tulevaisuus näytää meille tosi lupaavalta, koska meidät nähdään selkeästi haastajana ja edelläkävijänä. Haluamme jatkaa tällä linjalla. Meiltä odotetaan uusia ideoita sen sijaan, että asiakkaat valittaisivat jostain. Lisäksi meiltä on pyydetty esim. lastenpyöriä, mutta keskitymme tulevaisuudessa yhä selkeämmin kuitenkin maastopyöriin. 37

Monet merkit keskittyvät hiilikuiturunkojen tekemiseen, miksi Pole pysyy alumiinissa? Alumiini on eettinen valinta. Emme halua tehdä runkoja paikoissa, joissa ihmisten terveys vaarantuu tai luontoa kohdellaan kaltoin. Hiilikuituprosessi on todella käsityövoittoinen ala, jota ei pystytä automatisoimaan juuri ollenkaan. Mikäli ihmiset eivät ole valmiita maksamaan 30-40% enemmän hiilikuiturungoistaan, hiilikuitutuotanto tulee aina olemaan halpatyömaissa, joissa työntekijöille ei makseta kunnon palkkaa ja ympäristöasiat eivät ole täysin kunnossa. Hiilikuidun kierrätykselle ei ole kaupallisia ratkaisuita, joten sen loppusioituskohde on myös epävarma. Hiilikuitutuotteet ovat itsessään jopa hieman epävarmoja nimenomaan sen käsityövoittoisuuden takia. Alumiinin laadunvalvonta on helpompaa meidän kaltaiselle yritykselle. Lisäksi meillä on idea, joka mullistaa alumiinituotannon. Aiomme tehdä tulevaisuudessa rungot Suomessa hyödyntäen koneita. Olet kasvanut ajatuksesta päässäsi yritykseksi, joka työllistää tiimin ympärilläsi. Miltä se tuntuu? Helvetin hyvältä. On ilo työllistää ihmisiä, jotka tekevät töitä intohimoisesti yhteisen asian eteen. Haluan, että meidän työntekijöillä on hyvä työympäristö ja sellaista tekemistä, josta voi olla ylpeä. Eniten sydäntä lämmittää se, että Poleja tulee vastaan ulkona. Välillä ohi ajaa auto, jossa on Pole katolla. Koitan moikkailla heille. Suomen endurokisoissa Pole näyttää olevan suurin yksittäinen merkki. Tiimimme on ollut erittäin menestyksekäs kilpailuissa ja meillä on ympäri maailmaa ambassadoreja, jotka tekevät kreisejä juttuja. Millaisena näet pyöräilyn tulevaisuuden ja minne näet Polen sijoittuvan siinä? Pyöräilyn merkitys päivittäisessä liikenteessä kasvaa koko ajan. Pole tekee maastopyöriä ja uskon, että kaiken pyöräilyn lisääntyessä myös harrastajamäärät lisääntyvät. Meidän unelma on olla teknologiajohtaja, joka on askeleen edellä muita. Mielestäni maastopyöräily tulee kehittymään hurjasti seuraavan kymmenen vuoden sisällä. 38

Haluaisin tulevaisuudessa nähdä vielä selkeämmin maastopyöräilyn arvostuksen kasvamisen ja yhteen hiileen puhaltamista. Maastopyöräily on todella monipuolinen elämäntapa. Suurin osa kaveripiiristäni on maastopyöräilijöitä ja on helppo seurustella ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen ajattelutapa. Poluilla ajaminen antaa mielestäni ihmiselle paljon enemmän kuin esimerkiksi salilla heiluminen. Polulla ajamisessa on selkeä suunta ja tavoitteita ei tarvitse ikään kuin keksiä, koska maastopyöräilyssä ei ole kyse ulkonäöstä tai statuksesta. Polkuajamisessa ei vertailla kilometrejä, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Sinun ei tarvitse olla nopein, koska lajia voi harrastaa vaikka ajotyyli mielessä tai kurjistella pelkästään ylämäkiä. Avaralla katsella maastopyöräilystä saa läpi elämän kestävän elämäntyylin, josta muut voi olla kateellisia. Arvet säärissä ja käsivarsissa kertovat tarinaa, jota ei tarvitse keksiä. Elätkö unelmaasi? Elämä on mielestäni estettiinen projekti, jossa olisi mukava olla osana jotain suurempaa. Me voimme itse päättää, miten päivämme käytämme. Voimme valittaa asioista tai tehdä niille jotain. Sitten on vaihtoehtona luoda jotain uutta. Unelmani ovat tulevaisuudessa, joten elän vanhoissa unelmissani. Joku sanoi, että yrittäjän elämä on kuin vuoristorata. Välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Olen sitä mieltä, että kun tarpeeksi pitkään yrittää, on vain päiviä. Yrittäjän ajatukset ovat tulevaisuudessa ja päivittäiset ongelmat ovat kuin itikanpistoksia. Näpyt kutittaa aikansa, mutta siitä se ihottuma häviää. Välillä väsyttää enemmän ja välillä vähemmän. Tavoite on kuitenkin nauraa enemmän jatkossa ja levittää maastopyöräilyn ilosanomaa. Mitä muuta haluaisit minun kysyvän? Mitä haluaisit vielä kertoa? Eiköhän tässä ole jo aika paljon. Jätetään jotain seuraavaan kertaan. Leo Kokkonen, Pole Bikes

ÄLÄ JÄTÄ KAVERIA YKSIN JA SOITA 112 Laura-Maria, Ensihoitaja Jimmy Doyle

Pyörällä ajaminen on superhauskaa, mutta joskus asiat vain menevät vikaan. Kaadumme, törmäämme johonkin tai kolaroimme ja joskus voi käydä huonostikin. Kysytään alan ammattilaiselta, kuinka toimia näissä tilanteissa: Jos olet ajamassa yksin ja loukkaannut niin, ettet pysty liikkumaan ja tarvitset lääketieteen apua, mitä silloin pitäisi tehdä? Kenelle soittaa? Aloita huutamalla apua ja toivo, että joku löytää luoksesi. Jos pystyt itse soittamaan hätäkeskukseen tee se, mikäli tarvitset apua päästäksesi pois polulta/tienvarresta. Kerro selkeästi missä olet ja mitä on tapahtunut. Suosittelen käyttämään 112-sovellusta hätäpuhelun soittamiseen. 112- sovelluksen voi ladata puhelimeensa maksutta. Jos ajokaverisi kaatuu pahasti, kuinka voit auttaa ja olla varma, että hän saa oikeanlaista apua? Tässäkin tapauksessa soita 112. Älä jätä kaveria yksin vaan odota apua hänen kanssaan ja tarkkaile kaverin vointia. Mikäli loukkaantuneen kunto sen sallii mene ensihoitoyksikköä vastaan ja ohjaa apu loukkaantuneen luo. Tärkeintä on saada nopeasti ammattilasten apu paikalle. Kerro millainen paikka on kyseessä. Jos olette metsässä, pyri selvittämään mikä on lähin tie ja kertomaan miten loukkaantuneen luokse parhaiten pääsee. Erikoiskaluston saaminen paikalle vie vähemmän aikaa kun sen tarve tiedetään heti hätäpuhelusta. Rauhoittele ystävääsi ja auta häntä löytämään asento, joka tuottaa vähiten kipua. Miten tulisi toimia mahdollisessa aivotärähdystapauksessa? Aivotärähdys voi syntyä pään alueen iskusta esimerkiksi kaatumisessa. Kypärät ovat korvaamattomia pään vammojen ehkäisyssä. Kypärä vähentää päähän kohdistuvaa vammaenergian määrää ja usein aivotärähdyskin on kypärää käyttämällä vältettävissä. Aivotärähdyksen oireet ovat päänsärky, pahoinvointi, uneliaisuus tai alentunut tajunnantaso. Aina kun pää on vahingoittunut kaatumisen seurauksena ja ilmenee mitä tahansa normaalista poikkeavaa oiretta, kannattaa hakeutua lääkärin arvioon. Oireet voivat kehittyä pään vammassa hitaastikin, jopa päivien päästä, joten kannattaa olla tarkkaavainen. Mitä vakavammat oireet sitä tärkeämpää on asettaa loukkaantunut lepoon ja soittaa 112. Miten toimia mahdollisen murtuman / avomurtuman kanssa? Murtunut raaja tulee pitää mahdollisimman paikallaan. Likaisen avomurtuman voi huuhdella vedellä. Tässäkin 112. Miten toimia vuotavan haavan kanssa? Mikäli verenvuoto on runsasta, pyri tyrehdyttämään vuoto painamalla vuotokohtaa. Mitä suuremmasta verisuonesta on kysymys, sitä voimakkaampaa vuotokin voi olla. Painetta niin paljon, että vuotoa ei enää tunnu/näy. Painetta tulee pitää kunnes apu saapuu paikalle, jos vuoto on erittäin runsasta. Pienissä verenvuodoissa puhdista vedellä, laita päälle puhdas harso ja tarkasta haavan tilanne uudelleen kun pääset pois maastosta. Isot sulkemista vaativat haavat tulisi hoitaa 6h kuluessa. Millaisia ensiapuvälineitä olisi hyvää pitää mukana pyöräillessä? Vai tarvitaanko niitä? Mukana kannattaa aina olla vettä ja jotain puhtaita taitoksia/nenäliinoja/sideharsoa. Tärkein ensiapuvälineesi on puhelimesi. Tarkasta, että akku on ladattu kun lähdet ja tiedä aina sijaintisi, jotta apu löytää luoksesi. Ensiapukurssit ovat hyödyllisiä ja niitä järjestävät useat toimijat. Pyöräillessäsi voit joutua auttamaan myös muita maastossa liikkuvia monenlaisissa tilanteissa kuten sairaskohtauksessa tai vaikka elvytyksessä.

ENDUROÄIDIN ELÄMÄÄ KAISA HÄRKÖNEN

Enduroäidin elämää

Enduro on elämäntapa. Sitä se on ainakin minulle, sillä olen kiertänyt endurokisoja vuodesta 2001 tai 2002, en siis edes muista koska aloitin - niin kauan siitä on. Vuosien varrelle mahtuu monta kautta koko sarjan kiertämistä, lukuisia voittoja, useita koko sarjan mestaruuksia ja paljon kompurointia. Muutamalla kaudella kiersin vain jonkin yksittäisen kisan ja pari kautta olen ollut kokonaan sivussa. Yksi näistä kausista oli esikoisen syntymän jälkeen, jolloin ymmärsin pysyä katsomossa. Enduro on minulle elämäntapa myös siksi, että lajia voi harrastaa kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Erikoiskokeelle lähdetään yksi kerrallaan tekemään omaa suoritusta. Olen saanut mahdollisuuden kokea lajia sekä nöyrin mielin äitiyslomalta palaavana äitinä, että toisaalta puoliammattilaisena. Pole on jo kolmas tiimi, jossa enduroa olen ajanut. Tämä tarina kertoo siitä, miten tasapainoilen Suomen endurokisojen, EWS kisojen, harjoittelun, työn ja äitiyden välillä.

Paluu äitinä

Olin ajanut edeltävät kisat raskaana ollessani, mutta kauden 2013 olin sivussa lapsen syntymän jälkeen. Vauvavuoden ajan valinnat oli ehkä yllättävänkin helppo laittaa tärkeysjärjestykseen. Toisen kesän kynnyksellä endurokisat alkoivat jälleen houkutella, vaikka tiesin olevani kehnossa kunnossa aiempaan verrattuna. Bataatti-

soseiden ja vaipan vaihdon äärellä identiteettikriisi nosti päätään ja etsin uutta paikkaani yhteiskunnassa. Ymmärsin vapaalaskijan kiertolaiselämän olevan taakse jäänyttä elämää. Kaipasin vuoria ja tiedostin, että minulla täytyy jatkossakin olla joku oma juttu voidakseni hyvin, vaikka samaan aikaan kaipasinkin levottomuuden tilalle asettumista. Maastopyöräilyä ja endurokisoja on huomattavasti helpompi harrastaa Suomessakin tasolla, jossa haasteet eivät ainakaan itseltäni lopu koskaan kesken. Endorfiiniryöppyjä saadakseen ei tarvitse matkustaa ulkomaille vuorten perässä. Mielestäni laji sopii myös lapsiperhearkeen siinä missä moni muukin urheilulaji. Mutta sopisiko se minulle äitinä, olikin sitten ihan toinen kysymys. Päätin lähteä kokeilemaan vieläkö kisa-ajaminen olisi hauskaa. Äitiyshormonit eivät varsinaisesti auta hyökkäämään aggressiivisesti radalle, joten valmistin itseni jo etukäteen ottamaan vastaan mahdolliset pettymykset. Hävisin kaikille, jotka olin ennen voittanut, mutta olin silti hulvattoman iloinen ja kiitollinen huomatessani, että nautin edelleen ajamisesta! Tuntui kuin olisin saanut kadoksissa olleen palan itsestäni takaisin. Äitiys toi mukanaan varmistelua ajamiseen ja mielessäni oli usein edeltävänä talvena laudalla hypätessä murtunut ranne, joka vei leikkauspöydälle. Tiesin siis, miltä tuntuu hoitaa vaippaikäistä konttaajaa vasemmalla kädellä, joten jouduin miettimään riskinottoa uudella tavalla. Vähitellen kuitenkin ajot lisääntyivät ja vauhtikin kasvoi. Nautinto ja nälkä samaa tahtia.

Pole

Kuin sattuman kaupalla törmäsin ”Polen poikiin” ja Leo Kokkoseen. Olin juuri kuullut, että joku jyväskyläläinen on alkanut valmistaa maastopyöriä. Mitä ihmettä? Löytyykö täältä oikeasti osaamista sellaiseen? Luulin tuntevani tai ainakin tietäväni kaikki paikalliset maastopyöräilyvaikuttajat, mutta näistä hepuista en ollut koskaan kuullut mitään. Olin aivan ihmeissäni ja ajattelin heti, että tästä asiasta on otettava selvää. Pääsin koeajamaan silloista trailimallia, Pole Polkua. Heti ensimmäisellä lenkillä olin todella iloisesti yllättynyt. Pyörä tuntui omalta, sitä oli helppo käsitellä ja kevyt polkea. Olin aivan täpinöissäni ajamisen riemusta ja onnen tunteesta! Tuosta tunteesta ei ollut enää paluuta ja pyörä vaihtui. Onnekseni pääsin pian ambassadorin rooliin ja sain jatkaa ajamista pyörällä, johon minulla ei olisi äitiysloman jälkeen ollut varaa. Pyörällä, jota on todella helppo kehua. Siitä alkoi uusi ajanjakso intensiivistä enduroelämää vanhemmuuden rikastamana. Seuraavan kesän puolivälissä Polku vaihtui Evolink protoon ja ajaminen meni taas askelen eteenpäin. Leo opetti, miten Polella ajetaan ja kävin lisäksi Matti Lehikoisen endurokurssilla sekä Wallnerin veljesten DH kurssilla Åren reissulla. Kisamatkoja oli useita, mutta muuten olin todella paljon kotona keikkatyön ohessa. Poika oli tottunut jo reilun vuoden ikäisenä, että äiti saattoi välillä olla poissa useita öitä. Keikkatyö mahdollisti toisaalta sen, että aina poissaolon jälkeen järjestin reilusti aikaa olla läsnä lapsen kanssa. Ensimmäinen pitkä poissaoloni vahvisti isän ja pojan suhdetta niin, että sen jälkeen vanhemmuus meidän perheessä on ollut vähintäänkin tasa-arvoista.

Isovanhemmat

Välillä tunnen huonoa omaatuntoa lähtiessäni pois kotoa yön yli reissuun. Lähdön jälkeen en kuitenkaan käytä aikaa asioiden murehtimiseen vaan pyrin nauttimaan hetkestä. Remonttimme pahin vaihe alkoi olla takana ja mietin, että puolisollekin voisi taas ajaminen maistua. Halusin kokeilla, voisimmeko nauttia endurokisareissuista yhdessä, jos asiat järjestyisivät niin, että pääsemme yhdessä lähtemään. Olemme hyvin onnellisessa asemassa, sillä meidän molempien vanhemmat jaksavat ja haluavat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Olen alusta asti halunnut uskoa lapseni myös muiden aikuisten hoivattavaksi, sillä koen sen olevan lapsen kannalta rikkaus, että ympärillä on useita aikuisia, joihin voi luottaa. Isovanhemmat ovat hyviä monissa asioissa, joissa me vanhemmat emme loista. On hienoa nähdä ja kuulla, mitä kaikkea isovanhempien kanssa on puuhailtu. Välillä kisaviikonloppu alkaa ajamalla aivan väärään suuntaan viemällä lapsi mummolaan tai venyy toisesta päästä hakiessamme lapsen kotiin. En silti vaihtaisi yhtään reissua pois.

Harjoittelu

Takana on jo melkein neljä kautta intensiivistä enduroelämää perheenä. Emme tee asiasta numeroa, mutta on selvää, että enduron ajaminen ja kisojen kiertäminen motivoi väsyneenäkin lähtemään lenkille ja toisaalta ottaa aikaa ja energiaa. Tuntuu, että pikkulapsiperheessä väsymys on lähes päivittäistä, joten tahtotilaa näinkin korkealla tasolla ajamiseen vaaditaan kosolti enemmän kuin ennen lapsen saamista. Tästä huolimatta ajamisen lähtökohtainen motiivi on hyvinvointi ja sitä maastopyöräily on minulle tuonut valtavasti vuosien varrella. Olemme sopineet vakituiset ajoillat arkipäiville, jotta lenkille lähtemisestä ja ajankäytöstä ei tarvitse erikseen neuvotella. Viikonloppujen ohjelma sovitaan erikseen ja perheenä pyritään viettämään aikaa sekä arkena, että viikonloppuna. Palauttavat ”treenit” ja keulimisharjoitukset tulee usein tehtyä lapsen kanssa matkalla leikkipuistoon tai metsään. Myös pumptrackistä on tullut yhteinen mieluisa paikka. Selkeä sopiminen vakituisista päivistä helpottaa joka suhteessa, ajankäyttö viikonloppujen suhteen aiheuttaa joskus kränää. Talven nopeusharjoittelu tuli pääasiassa tehtyä sählyn muodossa ja kesällä puolestaan lajinomaisesti ajamalla Laajavuoressa. Nopeusharjoittelu tarkoittanee tässä kohtaa lähinnä nopeampia ärsykkeitä hermostolle tasaisen pk lenkittelyn lomaan. Pk harjoitteluun tuo monipuolisuutta talvella hiihtäminen sekä lumilautailu vapaalaskun muodossa, jolloin ylös noustaan lihasvoimin. Ulkoilu, retkeily ja urheilu perheen voimin yhdistyy varsin luontevasti mielikuvituksen avulla. 46

Lapsen ollessa jo nelivuotias, on moni asia helpottunut. Vain hetki sitten pojan ollessa vielä nuorempi lenkiltä paluun jälkeen oli vaikeuksia saada pestä pyörä saman tien, suihkusta, pyörän huollosta ja rauhallisesta ruokailusta puhumattakaan. Kun äiti palasi pihaan, oli huomiota saatava välittömästi ja pienet, uteliaat sormet olivat hetkessä työntymässä pinnojen väliin. Talvella lähdinkin usein suoraan töistä lenkille ja palasin kotiin vasta suihkussa käytyäni. Tuntui, että jos olisin ensin tullut kotiin, ei minua olisi edes päästetty lähtemään uudestaan. Tai sitten se olen minä itse, joka kuvittelen niin, koska lähteminen tuntuu joskus vaikealta. Niin tai näin, vakituisen työn aloittaessani ja puurrettuani ensimmäisen pimeän syksyn joka arkipäivä ja välillä myös viikonloppuisin töihin, totuus selvisi. Vanhemmuus ja arki on raskasta ja treenaamiselle ei meinaa riittää energiaa. Lisäksi univaje hidastaa palautumista ja päiväkodista saa aimoannoksen tauteja. Kaikesta huolimatta aina jossain vaiheessa lenkkiä aivot vapautuvat stressistä ja treenin jälkeen on energisempi olo. Lisäksi työaikani joustaa kohtalaisesti ja joskus jopa ehdin punttisalille ennen töihin menoa. Silti tunsin talvella, että treenimäärät olivat aivan lian pienet ja tällä tahdilla vauhti ei kasva tarpeeksi edellisten kahden kauden voittokulkua jatkaakseni. Erityisesti voimatreenit ovat jääneet aivan liian vähäiseksi ja sen kyllä huomaan kaksysiä kiihdyttäessä.

EWS Unelma

Pari vuotta sitten päähäni iskostui hullu ajatus ajaa EWS kisa. Tuossa vaiheessa ajokokemukseni oli lähes pelkästään Suomesta, sillä ennen perheen perustamista elin pitkään vuodet rytmillä vapaalaskija talvella, enduropyöräilijä kesällä. Rahat ja aika eivät siis riittäneet tehdä pyöräreissuja isompiin mäkiin, kaikki mikä käteen jäi, meni laskureissuihin ja kisoihin. Siinä mielessä oli hullua, että päätin toteuttaa ja yrittää ajaa kauden kenties vaikeimman EWS kisan läpi Finale Liguressa ilman isojen mäkien ajokokemusta! Niinhän siinä kävi, että kyseinen kisa tyssäsi jo ensimmäiselle erikoiskokeelle ajettuani innoissani päin kiveä niin, että etukiekko vääntyi käyttökelvottomaksi. Seuraavana vuonna olin taas matkalla Finale Ligureen. Tällä kertaa kaaduin jo harjoituksissa pahasti ja löin pääni niin, että kisastarttiin ei ollut mitään asiaa. Onneksi paikka on mitä mainioin lomailuun ja molemmilta reissuilta kertyi mukavasti ajokokemusta. Kaudelle 2017 suunnittelin asiat paremmin ja ilmoittauduin Irlannin osakilpailuun Emerald Enduroon. Toivoin parasta, että asiat järjestyvät niin, että ihan oikeasti pääsen lähtemään ja pysyn terveenä. Lähdin Irlantiin soolona, mikä toi sekä vapautta, että haastetta kisareissuun. Minulla oli vain yksi kontakti kohdemaassa, mutta jo lentokentältä niitä löytyi lisää. En oikein osannut odottaa matkalta mitään, sillä ajatukset pyörivät kisajärjestelyissä ja oman logistiikan hoitamisessa. Sain yllättyä positiivisesti! Paikallisen pyöräliikkeen porukka otti minut vieraakseen, tarjosi teknistä apua ja esitteli paikallisia polkuja. Tyrkkäsi auton käyttöön ja sen jälkeen hovikuskin. Samasta majoituksesta löytyi naapurimaan kuskeja, joiden kanssa tutkittiin reittejä ja vietettiin iltoja hyvän ruuan merkeissä. Juuri ennen start-

tia huomasin ajolasien unohtuneen hotellille. Marssin naapuriteltalle, mistä uskoin löytyvän kypärääni sopivat lasit. Kysymykseeni lasien lainaamisesta vastattiin välittömästi vastakysymyksellä: minkä väriset haluat? Helpotuksen tunne oli melkoinen ja ehdin hyvissä ajoin starttiin. Yksin matkustaessani tapasin hienoja ihmisiä, sain pitkästä aikaa jutella kiireettömästi ja taisin löytää ystävänkin. Vieraanvaraisuus teki minuun ison vaikutuksen. Pääsin ajamaan todella maukkaita reittejä ja tutustumaan irlantilaiseen maastopyöräilykulttuuriin. Lisäksi pääsin ehjänä maaliin, joka oli tavoitteeni ja reissun tarkoitus. Sijoitus oli puolivälin kieppeillä ja sisälsi paikoitellen omaan tasooni nähden erittäin hyvää ajoa. Reitti oli hyvin vaihteleva, vauhdikas, hauska ja todella märkä. Kaikki siirtymät mentiin lihasvoimin ja aikataulu oli mielestäni sopivan tiukka. Kisareitti sisälsi muutaman erittäin teknisen osuuden, joista pahimman kohdalla jouduin pohtimaan elämän valintoja jo treenipäivänä. Arvioin kaatumisen riskit suuriksi, mutta samalla totesin, että osuuden alas pääseminen pystyssä millä tekniikalla tahansa olisi todella vaikeaa liejussa. Päätin, että tässä menee rajani. Jalkaudun, koska haluan päästä kisan läpi ja ehjänä kotiin - ratkaisu vaati jonkin verran pokkaa yleisömeren edessä. Ärsytyksestä huolimatta tein sen kylmän viileästi ja olin nopeampi kuin takanani tullut kilpasisko, joka kaatui kolmesti samalla lyhyellä osuudella. Maalin tultuani olo oli sekä hyvä, että tyhjä yhtä aikaa. Olin saavuttanut tavoitteeni, onnistunut hyvin tietyillä osuuksilla, mutta pari teknistä osuutta jäi kaivelemaan hampaan koloon. Endurossa riittää haasteita loputtomiin ja se juuri onkin lajin suola. Reissu oli upea kokemus!

10 kilpailustarttia kaudella 2017

Tätä kirjoittaessani takanani on kahdeksan kisaa ja vielä kaksi on jäljellä. Näistä viisi on Suomen endurosarjaa, yksi EWS kisa, Åren EWSQ kisa sekä muita pienempiä kisoja. Suomen sarja on se, mistä odotan hyviä sijoituksia itseltäni, kaikkien muiden kisojen on tarkoitus toimia hyvänä treeninä, elämän kokemuksena, ajokokemuksen kartuttamisena sekä Polen markkinointimahdollisuutena. EWS kisan ajaminen oli ennen kaikkea mahdollisuus, jota ei välttämättä enää kohdalleni osu sääntöjen muuttuessa. Olen ylpeä itsestäni, että tartuin tilaisuuteen ja uskalsin lähteä. Lisäksi olen todella kiitollinen kaikille, jotka minua tavoitteen toteutumisessa auttoivat!

Miksi (vieläkin) ajan enduroa?

Ajan endurokisoja koska se on hauskaa. Se ei ole hauskaa koko ajan, mutta pääosin kuitenkin. Ja se aika mikä ei ole hauskaa, kehittää luonnetta. Kisat tarjoavat valmiiksi merkattuja reittejä, joita voin ajaa niin paljon kuin harjoituksissa haluan. Haasteita, joita muuten vain ajaessa ei tule ainakaan samassa määrin kohdattua, kisa-ajaminen haastaa ja kehittää. Sosiaalisuus ja saman henkisten ihmisten tapaaminen ovat myös lajin parhaita puolia. Nautin voittamisesta, mutta ajamisen lähtökohtainen motiivi on hyvinvoinnin lisääminen. Välillä reitit tuovat tylysti esille kaikki tekniset heikkouteni, mutta itsetuntoni kyllä kestää sen. Ajan, koska haluan kehittyä ja pidän endurohengestä. Elämässä pitää olla seikkailuja ja värikkäitä tunteita – enduro tarjoaa niitä molempia.

Mitä seuraavaksi?

Myönnettäköön, että kaudelle 2018 en suunnittele yhtä paljon kisoja. Jotta kehittyisin suurempia askelia ajajana, minun täytyisi uhrata perheajasta treenatakseni enemmän. Se ei tunnu oikealta ratkaisulta lastani kohtaan. Lisäksi olen saanut toteuttaa itseäni jo niin paljon, että olen saavuttanut ison osan tavoitteitani. Olen päässyt kokeilemaan maailman cupin tasoa sekä pyörällä, että lumilaudalla. Elän siinä mielessä unelmaa, että olen työllistynyt pyöräilyalalle. Tällä hetkellä kaipaan enemmän spontaania aikaa perheen ja ystävien parissa. Olisi myös hienoa tutustua ajopaikkoihin, joihin en ole kisaamisen ohella ehtinyt. EWS kisat ovat hieman liian totista puuhaa tässä elämänvaiheessa, mutta kansallisissa kisoissa vieraileminen ulkomailla voisi olla sopiva haaste. Toivon, että Suomesta alkaa nousta uusi laajempi endurosukupolvi, joka ottaa naisten sarjan haltuun. Välillä haaveilen, että ehtisin taas enemmän ohjata maastopyöräilyä ja järjestää kursseja. Sopivan elämän balanssin etsintä jatkuu. Olen superkiitollinen endurokisojen järjestäjille kautta aikojen, sillä he ovat järjestäneet vuosien varrella olosuhteet, joissa olen saanut kasvaa sekä ajajana, että ihmisenä. Erityisesti arvostan aviomiestäni, joka ymmärtää, ettei lintua pidä laittaa häkkiin. Minun täytyy saada valita polkuni vaikken aina tiedäkään minne olen menossa. Olen kiitollinen korvaamattomille isovanhemmille. Olen onnellinen, että saan ajaa juuri Polen pyörällä. Lisäksi iloitsen työpaikasta, jossa ymmärretään, että elvyn endurosta. Toivotan ajamisen iloa kaikille!

Suomeen tuli tänä kesänä BMX Racingin EM-hopeaa. Siis Suomeen! Tämä sensaatiouutinen jäi useimmilta huomaamatta, koska kyseessä oli 9-vuotias urheilija. Kasper Hickmanin (BMX Helsinki) saavutus on silti lähes käsittämätön. BMX:n tyylisessä taitolajissa harjoittelu ja kisaaminen pitää aloittaa todella nuorena. Näin myös tehdään lajin suurissa mahtimaissa. Kassun sarjassa oli EM-kisoissa todella useita osallistujia. Isojen maiden joukkueisiin piti karsia rankan systeemin kautta. Isäntämaa Ranskalla on satoja yrittäjiä jokaista maajoukkuepaikkaa kohti jo nuorimmista (7-v) ikäluokista lähtien. EM-hopean merkitystä voi myös katsoa siltä kantilta että useimmat lajin nykytähdet ovat kisanneet ja menestyneet EM- ja MM-tasolla jo pikkupojasta ja tytöstä lähtien.

Suomesta tullut junnu pystyi siis ainakin 9-vuotiaana nousemaan lajin Eurooppalaiselle huipulle. Oliko sattumaa? Ei. Viimeiset vuoden on tehty töitä sen eteen että lahjakkaiden junnujen valmennus- ja harjoitteluolosuhteet saataisiin kuntoon. Helsinkiin saatiin kunnon rata reilu 4 vuotta sitten. Lahjakkaan junnun näkökulmasta tämä ei riitä. Tarvitaan myös hyvää valmennusta sekä tasokkaita treenikavereita sekä kisoja. Kokemusta erilaisista radoista. Toistaiseksi näitä ei Suomessa ole. BMX Racingissä tarvitaan voimaa, nopeutta, rohkeutta, tekniikkaa ja taktiikkaa. Radat ovat erilaisia – Euroopassa jyrkkäprofiilisia ja hyvinkin vaativia teknisesti – Amerikassa taas loivia ja teknisesti helppoja. Suomen ainoa kv tason rata edustaa enemmän amerikkalaista tyyliä. Vain Suomessa harjoitellut voi menettää pelin Ranskassa, Hollannissa tai Latviassa jo pelkästään radan profiilin takia. Kehitysryhmä perustettiin 2015. Alusta asti tavoitteena oli tukea motivoituneita junnuja ja auttaa heitä alkuun kansainvälisissä kisoissa. Ensimmäisenä vuonna rahoitus tuli Euroopan solidaarisuusrahaston kautta. Silloin tuettiin kaikkia halukkaita kv kisaamisesta innostuneita matkakuluissa. 2016 ja 2017 mukaan saatiin valmennus. Tallinan uuden Spot of Tallinn -keskuksen valmentaja, Latvialainen Klavs Lisovskis lähti projetkiin mukaan. Klavs on kisannut Latvian maajoukkueessa eliitti-tasolla, ja voittanut lapsena ja nuorena lukuisia EM- ja MM-mitaleja. Hän on myös hallitseva Euroopan mestari 17-29 vuotiaissa sekä 20” että 24” -sarjoissa. Kruununa kaikelle Klavs on suorittanut valmentajatutkinnon Riikan yliopistossa, ja jatkaa erikoistumistaan UCI:n valmentajakoulutusohjelman kautta. Klavs on meille kertakaikkiaan onnenpotku! Valmentajan toivomuksesta ryhmäkoko rajattiin 12:een. Kahden viime vuoden aikana ryhmään on siten päässyt hakemuksen kautta. Rahoitusta on saatu sekä sponsoreilta että yksityiseltä lahjoittajalta. Omaa kuvetta on kuitenkin jokainen mukana oleva perhe joutunut kaivamaan. Myös viikonloppu- ja kesälomasuunnitelmat on monesti joutunut laittamaan uusiksi. Jo tämän takia ryhmään ovat tulleet vain ne lapset ja nuoret, joilla on sekä oma että perheen motivaatio kohdillaan. Ryhmän koostumus on mukavan kattava. Mukana on BMX Turku, BMX Helsinki sekä Tampere Bike Club. Ikähaarukka on 8-16 vuotta. Vuoden 2017 ohjelma oli/on seuraavanlainen: 10-12.1. Spot of Tallinn, harjoitusviikonloppu 10-12.2. Spot of Tallinn, harjoitusviikonloppu 10-12.3. Spot of Tallinn, harjoitusviikonloppu 17.-19.3. GoExpo Helsinki, treenit ja kisa 23.4.

Helsinki, päivän leiri

5.-7.5.

Spot of Tallinn, harjoitusviikonloppu

20-21.5. Helsinki Suomen Cup kisa + päivän leiri 4.-5.6.

Spot ot Tallinn Baltic Sea Cup 1 + päivän leiri

25.-27.6. Helsinki ex-maailmanmestari Robert de Wilden isännöimä leiri 1.7. 5.-7.7.

Helsinki, SM-kisat Spot of Tallinn, harjoitusviikonloppu EM-kisoihin valituille

14.-16.7. Bordeaux, Ranska, EM-kisat 4.-5.8.

Norja, Råde, PM-kisat (yli 11-vuotiaille)

19.-20.8. Riga, Latvia, Baltic Sea Cup 2 30.9.-1.10 Helsinki, Baltic Sea Cup 3 + päivän leiri

Nuori ryhmä on kehittynyt ja kasvanut silmissä. Ajamisesta on tullut rohkeampaa, tekniikka on parantunut, samoin ymmärrys omista vahvuuksista ja heikkouksista. Ryhmän henki on hyvä. Tänä vuonna saldona on EM-hopeaa sekä PM kultaa ja hopeaa. Ihan kuten kaikissa pyöräilyn alalajeissa Suomessa, on kehittyminen kv tahdissa todella vaikeaa. junnusarjojen parhaille ei vastusta kotimaasta oikein tahdo löytyä. Treeni-ja kisamatkat ulkomaille ovat pitkiä. Olosuhteet varsinkin BMX:ssa ovat mitä ovat, paitsi Helsingissä. Lajitreeni talvella vaatii lentomatkaa kauas, poissaoloja koulusta ja töistä jne. Keski- ja Etelä-Euroopassa pääsee monessa suhteessa helpommalla. Näkyyhän se sekä tasossa että harrastajamäärissä. Ei kuitenkaan anneta periksi, yritetään tehdä hommat fiksummin. Kun katsoo karttaa, löytyy Suomen lähialueilta mielenkiintoisia asioita. Tallinnan kv rata on parin tunnin laivamatkan päässä. Latviaan pitää ajaa Tallinnasta muutama tunti autolla, mutta sieltä löytyykin sitten BMX:n suurvalta: huima määrä ratoja, valmentajia sekä varsinkin kovatasoisia kuskeja kaikissa ikäluokissa. Idästa taas on putkahtanut esiin Pietarin BMX seura. Heillä on samat haasteet kuin meillä, ja sisähalli. Suomenlahden ympärille rakennettiin tänä vuonna uusi kisasarja Baltic Sea Cup. Mukana ovat Tallinna, Riika sekä Helsinki. Kisasarjasta kiitolliset Pietarilaiset tulivat heti alusta osallistujina mukaan, ja lisäksi haluavat oman kilpailunsa mukaan sarjaan ensi vuonna. Baltic Sea Cup on tehty nimenomaan jotta alueen junnut saisivat hyvää kansainvälistä kokemusta suhteellisen pienellä matkustamisella. Eliittisarjat ovat tottakai mukana, mutta kovin eliitti on niin sidottu ennalta määrättyihin kisoihin, että heidän saaminensa mukaan isossa mittakaavassa on haastavaa. Suomen BMX kehitysryhmä on täysillä mukana Baltic Sea Cupissa, ja taustajoukot tekevät töitä Cupin kehittämiseksi. Näin saadaan Suomenkin parhaille niitä tärkeitä kv kisakokemuksia sopivalla budjetilla.

WWW.RIDE.FI JOUNI PUH. 0400 395 594 JOUNI@RIDE.FI

TASSE PUH. 0400 947 392 TASSE@RIDE.FI

KAUPPAKATU 3, 40100 JYVÄSKYLÄ

Faktoja BMX Development Team

Perustaja Katariina Laakkonen Valmentaja Klavs Lisovskis Sponsorit 2017: Cycleurope Oy, Pyörä-Toverit Ry, ykstyinen lahjoittaja, Spot of Tallinn -harjoituskeskus, Pyöräkrossiparkki Periaate: Halukkaat alle 18-vuotiaat junnut voivat keväällä hakea mukaan. Vaatimuksena motivaatio ja halu kehittyä sekä sitoutuminen harjoitus- ja kilpailuohjelmaan. Valmennus ilmaista. Ryhmän tuki käytetään valmennuksen maksuun, ryhmän ajopaitoihin ja loppu jaetaan matkakuluihin ryhmän harjoituksiin ja kisoihin. Valmentaja Klavs Lisovskis valitsee ryhmästä alkukauden suoritusten perusteella ehdokkaat junnumaajoukkueeksi EM-kisaan. Saavutuksia: silmin nähtävä kehitys harjoittelumotivaatiossa, ajotaidoissa ja taktiikassa. V.2016 mm EM-finalisti ja semifinalisti, lukuisia PM-mitaleja kotikisoista. 2017 EM-hopeaa sekä PM-kultaa ja hopeaa.

BMX racing Team

PURE CYCLING

TAKEadvert FLITE KEHITTYMINEN VAATII ROHKEAA UUSIUTUMISTA. PYÖRÄILIJÄN ON MIETITTÄVÄ MILLÄ JA MITEN AJAA. VALMISTAAKSEMME NOPEIMMAN JA HIENOIMMAN CYCLOCROSS-PYÖRÄN, TEIMME JUURI NÄIN. INFLITE CF SLX ON CYCLOCROSS-PYÖRIEN KEHITYKSEN UUSI SUUNNANNÄYTTÄJÄ. LUE LISÄÄ SIVUILTAMME CANYON.COM/TAKEFLITE

SPORTAX

2017

Sportax Enduro Series on ehtinyt päätösosakilpailun kynnykselle. Kaudelle 2016 kokoonpantu kilpailuorganisaatio on hioutunut entistä tiiviimmin yhteen ja tapahtumien suhteen on panostettu yksityiskohtien hiomiseen. Kentällä saadun palautteen perusteella kehitystä on myös tapahtunut. Käännetty lähtöjärjestys, aikataulutus, ja viimeisen erikoiskokeen tuominen kilpailukeskukseen asti ovat tuoneet tunnelman, katsojat, ja kannustuksen radan varteen kilpailijoiden pyyhältäessä viimeisiä metrejä kohti maaliviivaa. Heinäkuussa Levillä ajettiin Suomen historian ensimmäinen Enduro World Series Qualifier kilpailu. Lajia viedään eteenpäin määrätietoisesti askel askeleelta. Kehitys ei tähän tyssää, ja seuraavia askeleita kaudelle 2018 on jo pohjustettu. Kärkikahinoissa näkyy edelleen tuttuja nimiä. Kilpailu on kuitenkin kiristynyt ja nousevia kuskeja kolkuttelee palkintopallia. Varikolla kuiskitaan, että useampikin nuoremman polven kuljettaja suhtautuu treenaamiseen asenteella ja pyrkii raivaamaan tietään ylöspäin tuloslistoilla. Tämä lupailee mielenkintoisia aikoja niin kuljettajille kuin lajia seuraavalle yleisöllekkin. Otetaan kuitenkin ensin katsaus menneeseen kesään tämän kuvakavalkadin myötä.

Sauli Hjerppe Eero Lemmelä, Oskari Keisala, Jimmy Doyle

1. Levi tunturi paistattelee ilta-auringossa kuljettajan aloittaessa urakkansa Kätkätunturin laelta. 2. Suvi Vacker taiteilee Kätkätunturin kivikoissa Levin osakilpailussa. Suvi joutui jättämään Himoksen osakilpailun väliin, ja on sarjataulukossa kolmantena voitettuaan kaikki muut osakilpailut ennen Sappeen finaalia. 3. Uransa parhaan SM-osakilpailusijoituksen (6.) Levillä ajanut Ville Huikuri on nostanut vauhtiaan koko kesän. Nyt Ville onkin kärkkymässä tiukassa taistossa kolmen muun kuljettajan ohella pronssimitalia. 58

4. Miika Oinonen taittaa asenteella bermiin Levillä. 5. Levin turpeella maisemoidut rinteet tarjoavat hauskan ja omanlaisen ajoalustan. Lappalainen versio loamista. 6. Toukokuussa SM-sarja käynnistyi tuttuun tyyliin Messilässä. Kesän kuivin kisa koettiin tälläkin kertaa heti kärkeen. 7. Naisten SM-sarjaa johtava Kaisa Härkönen Tahkolla muinaisilla Nipasen laskettulurinteillä. Hieman ovat koivut kasvaneet sitten viimeisen tampparin ajon.

8. SM-sarjaa ennen päätöskisaa 150 pisteen erolla johtava Juhani Kettunen on repinyt reippaan pistejohdon tasaisen varmalla ajolla, alkukausi pelkkiä kakkosia ja Tahkolla kolmas. 9. Junioreissa pitelemätön Onni Rainio siirtyy ensikaudella härnäämään varttuneempia kilpakumppaneita. Onni on perin tyytyväinen päästessään ajamaan jatkossa täyden kisamatkan lyhennetyn Juniori-reitin sijaan.

10. Tiirismaan maastoista tarjottiin parikin uutta pätkän tämän vuoden Messilän kilpailuun. Antti-Pekka Laiho droppaamassa Kanjoni-pätkällä. 11. Tasaisella ajolla sarjan kakkossijaa hallussaan pitelevä Anni Mononen Messilän kilpailun viimeisellä ek:lla. 12. Tahkon jälkeen SM-sarjan kolmossijalta löytyy vuoden enduro noviisi Joonas Riihelä. Pyöräkilpailuiden suhteen ei sentään olla ensimmäistä kesää liikenteessä, Joonas on aiemmin tavannut keikkua DH-kisojen tuloslistoilla. 60

13. Matti Lehikoinen avasi kauden voitolla Messilässä. Kaksi seuraavaa osakilpailua jäivät väliin esikoisen syntymän myötä. Tahkolla Matti palasi radalla ja voitto kantaan. Tämä on se kuvakulma mistä kilpakumppanit Matin ajo katselevat. 14. Anttoni Kumpunen lennättää Tahkolla. 15. Hallitseva mestari Aki Färm on parista voitosta huolimatta altavastaajana mestaruutaistossa, avausosakilpailu jäi harmittavasti väliin.

JOKA POLULLE.

Suosituin läskipyörämme uudistui kaudelle 2018. Uutta on esimerkiksi 27.5x4.5” renkaat, hiilikuituhaarukka ja 1x10 -voimansiirto. Ja mikä parasta, hinta laski. Trek Farleysta löytyy myös kaksi demopyörää, joiden avulla voit itse todeta sopivuuden kunnollisella koeajolla. Trek Farley 5 2018 - 1699,00 €

Yksi kehutuimmista trail-pyöristä on syystäkin vertailujen ykkösenä. 130 mm joustoa edessä ja takana, aggressiiviseen ajoon sopiva geometria, Boost-kiekot ja SRAM Eagle 1x12 -voimansiirto viimeistelevät hinta-laatusuhteeltaan mainion kokonaisuuden. Myös Fuel EX -pyöristä löytyy demopyöriä kokeiltavaksi.

Trek Fuel EX 8 29” 2018 - 3199,00 €

16. Himosvuorelta oli kaivettu esiin sen jyrkempiä piirteitä. Treenipäivänä oli vielä kuivaa ja lämmintä. 17. Hopeisesta SM-mitalissa tukavan otteen ottanut Petteri Leivo Tahkon Old Skool pätkän kivikujalla. Tällä kujalla jo muiniaset DH-kuskit ratkoivat paremmuuksia 90-luvulla. 18. Jyrkänteiden lisäksi Himoksen kisareitille oli laadittu muutama vaihtoehtoisia ajolinjoja tarjonnut paikka. Ville Huikuri testaa kiven ylitystä treeneissä.

Suorituskykyisen maastopyörän ei tarvitse maksaa maltaita. Roscoe on täysin uusi jäykkäperäisten 27 Plus -pyörien mallisto. Luottamusta herättävä ajettavuus ja laadukkaat kokoonpanot kolmessa houkuttelevassa hintaluokassa. Roscoe 9 -mallin demopyörät ovat ajettavissa syksystä -17 alkaen.

Trek Roscoe 8 WSD 2018 - 1149,00 €

Santaniitynkatu 2, 04250 Kerava 09-294 8456 www.lundberg.fi

Kare Eskola Matti Ouvinen

VÄÄRILTÄ POLUILTA OIKEAMMILLE 2006-2017 ERÄÄNLAINEN CYCLOCROSS-KULTTUURI TULI SUOMEEN. BC Hellsingin isot pojat kertovat, että se oikea, hauska cyclocross tuli Suomeen vuonna 2006. Lähettiporukka hankki vesijohtoputkiset hc-krossarit, joilla päädyttiin tyhmiin paikkoihin, koska se oli mahdollista. Syksyllä 2006 Espoon Keskuspuiston mutalääryssä kippurasarvet, kalja, kehno sää ja kilpailu yhdistettiin ensimmäisen kerran. Oli syntynyt tarunhohtoinen VPCX - cyclocrossia väärillä poluilla tai väärillä pyörillä, miten vain. Mitä sitten tapahtui?

Alusta lähtien VPCX oli hauskaa. Kalja nimittäin maistuu sitä paremmalta mitä lujempaa mitä vääremmällä pyörällä mitä huonommassa säässä ajaa tunnin. Tämä on cyclocrossin kova ydin, mutta aluksi harva sen ymmärsi. Joku sentään, ja siksi kisoja ryhdyttiin järjestämään neljä kaudessa, sitten enemmän. Vanhan liiton VPCX-kisaan kuului maakuntamatka, häijy rata, Lauri Pulakan voitto, Kimmo Ovaskan kalustorikko, puusauna, yöpyminen metsämökissä ja krapula. Meno maistui keskioluelta ja mudalta. Naamakirjan VPCX-ryhmään on taltioitu vain tulokset ja muutama loskainen kuva, mutta

tarinat kiertävät. Kuinka Kivikon legendaarisella radalla hypittiin juoksuhaudan yli. Kuinka Kangasalla syöksyttiin suppaan ja könyttiin ylös. Kuinka Saarikylissä hiekkakuopan pystyjyrkkä reuna petti jalan alla. Kuinka Santtu söi kinosta Keimolassa parinkympin pakkasessa. Kuinka pitkä oli Keuruun ylämäki. Loput tarinat kuulee seuraavan krossikisan saunassa. Alussa puuhasta ei hiiskuttu, koska kollektiivilla oli kivaa keskenään. Oikeinpyöräilijöiden keskuuteen levisi vain huono maine. Suomen virallinen krossiskene oli sitä, että kerran vuodessa ajettiin ulkoiluväylillä SM-kisat - ja nekin väärään aikaan lokakuussa. Eikö UCI-viralliseen maanmestaruusaikaan tammikuussa muka voi pyöräillä?! 63

Isolle rievälle

Käännekohta oli joulukuussa 2009, Haltialassa. VPCX vaihtoi isolle rievälle - tai oikeastaan nosti kadenssia, koska suuri osa ajoi yksivaihteisilla tai kiinteillä. Cupin finaaliksi oli luvattu puistocrossia, joten uskomattomat 43 ihmistä uskaltautui maksusta rääkkäämään itseään viimassa. Ajettiin oikeaa krossibaanaa, Cyclomania-elokuvasta tuttua jokivarsipellonreunaa, ja renkaat leikkasivat rapeaksi jäätyneen kuoren läpi pehmeään mutaan. Voittoon ajoi viitta hulmuten itse Batman! Hyvä että aktiiviporukka sen kisan jälkeen vähitellen uusiutui. BC Hellsingin vanha kaarti alkoi kadota krossipiireistä, ukkoutua tai kiinnostua asiallisemmasta ajankulusta. Mutta kannattaa varoa Paulus Palmqvist jaksaa vieläkin vahtia, että VPCX on true, ja kaikki muukin krossi niin true kuin mahdollista. Siinä kisassa huomattiin myös, että mitään niin hauskaa on turha piilotella. Kun VPCX-kollektiivi aikansa mölysi internetissä ja laati muutaman puistocrossimman radan, niin mudan, kaljan ja kovaa ajamisen ilosanoma alkoi levitä. Kisoihin harhautuneet ensikertalaiset huomasivat, ettei kilpailu väistämättä tarkoita jännäkakalla käymistä, tuimia katseita, hipokalustoa ja kyynärpäätä kaverin suuhun. Se tarkoittaa hyvää syytä ajaa täysii, ja kaikkea hauskaa mitä täysii ajamiseen liittyy. Sitä paitsi cyclocrossin aikaperusteinen kisamuoto, tunti täysii, on yhtä kamala kaikille.

Kautta maan

VPCX kylvi krossikulttuurin siemenen, mutta muhevimpaan mutaan se upposi Oulussa, ja ihmekös tuo: Sikäläiset maastot ja maantiet ovat tylsiä ja sikäläiset syksyt kaipaavat vielä enemmän piristystä kuin pk-seudulla. Mikä ihmeellisintä, Oulun kaupunki suorastaan anoo, että sadat pyöräilijät tulisivat möyhentämään kaupungin nurmikoita, ja tulevathan ne, ja sitten kaupunki myöntää siitä kunniakirjan. Oululainen pyöräilyinto on onnistuttu organisoimaan, joten kisat ovat liki alusta asti olleet luvallisia - toisin kuin VPCX, joka on vastustanut kaikkea virallisuutta huonon sään ja syrjäisten polkujen turvassa. Helsingissä VPCX-cupin rinnalle kohosi ja vakiintui lajinomaisempi HEL CX -cup, kun maantieväki tykkäsi konseptista muttei uskaltanut ajaa enduro-alamäkiä canti-jarruilla ja nakkikumeilla. Alkusy-

säyksenä toimi varjo-SM tammikuussa 2012. Näennäinen tarkoitus oli osoittaa pyöräilyunionin herroille, että Suomessa voi järjestää cyclocrossin SM-kisat tammikuussa niin kuin muuallakin. Todellinen tarkoitus oli mennä kisan jälkeen varpat jäässä räkä nenässä saunalle katsomaan Belgian mestaruuskisoja pikselimössö-striimiltä - jostain se krossikulttuuri on opeteltava. Mutta kyllä ne pyöräilyunionin herratkin uskoivat - SM-kisat järjestettiin ihan oikeaan aikaan tammikuussa 2017. Tampereelle krossi on levinnyt Raparossi-cupin muodossa. Turussa soihtu on edelleen yksivaihdeväen eli TQHCFR:n kannettavana, mutta paikallisen FGSSCX-cupin kisoihin voi toki mennä muullakin kalustolla, jos ilkeää. Lappeenrannan seudulla pyörii aktiivinen VPCX-spin-off-cup. Jyväskylän Tähtisadeajoissa on aina kaahattu myös krossareilla. Ja niin edelleen - Suomessa cyclocrossin voittokulku massojen lajiksi näyttää väistämättömältä. Siitä huolehtivat ilmastonmuutostalvet, kaljanjano - ja pyöräkauppiaat, jotka myyvät krossipyörän kaikille, ja sitten sille pitää keksiä mielekästä käyttöä.

Virallista hauskaa

Viime vuosina pääkaupunkiseudun cyclocross-kisoissa on ollut yli viisikymmentä osallistujaa. Sellainen porukka alkaa tarvita vessoja, liikenteenohjausta ja maankäyttölupia, ettei tule sanomista. Ja kun kerran Oulussakin osataan, pääkaupunkiseudun krossiaktiivit löivät hynttyyt yhteen ja perustivat uuden, uljaan ja virallisen HEL CX Cupin. Lupien ja laajuuden takia sääntöjä tuli lisää, mutta yhdestä asiasta HEL CX Cup pitää kiinni: sanaa lisenssi ei mainita. Se tarkoittaa, että kisat oikeasti ovat yhteisiä ihan kaikille, ja toisaalta että kotimaan huippukuskien ei enää tarvitse luimistella paikalle supersankareiksi naamioituneina. Kymmenvuotisjuhlansa riekkunut VPCX-kollektiivi myhäilee tyytyväisenä ja pitää taukoa kauden 2017-18. Mutta auta armias, jos HEL CX Cup ei ole tarpeeksi hauska ja true. Silloin krossikulttuurin pioneerit palaavat entistä kovempiäänisinä, entistä hurjemmin radoin, ja juottavat väkisin jallua kaikille, jotka suhtautuvat liian vakavasti myöhäissyksyssä rypemiseen kippurasarvisella nakkikumipyörällä.

Lisätietoja:

helcx.com sekä yksivaihde.netin ja Fillarifoorumin keskustelut

Facebook:

VPCX-Cyclocross Community, Krossikommuuni, HEL CX Cup, VPCX-Cyclocross Etelä-Karjala, Raparossi, HEL CX

HEL CX Cup 2017-2018, alustava aikataulu 17.9. Tapanila 23.9. Vierumäki 30.9. Kivikko 7.10. Keinukallio 15.10. Simonkylä

28.10. Kirkkonummi 5.11. Kuusijärvi 26.11. Kontula 6.12. Klaukkala 7.1. Hietsu

www.tonitoni.fi

jani vesiko

Mistä ajatus pump trackien tekemiseen syntyi?

Vuonna 2010 ajettiin ensimmäinen bmx racing-kausi Suomessa, ja itselle tuli törkee kipinä tähän lajiin. Ajopaikkoja oli silloin vain Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Mikkelissä. Niitä piti saada lisää. Kaikki niitä halusi ja kaikki miettivät, että miten ja mistä. Ajattelin muutaman projektin jo tehneenä (Sappee Bike Park ja Tampereen bmx-rata), että tehdään eikä meinata. Pump trackit tulivat oikeastaan kuvioon mukaan heti Peltosen Mikon kanssa, koska ne eivät vaadi niin suurta huoltoa kuin racing radat, ja niillä ei ole kilpaurheilumaista statusta lähiliikuntapaikoiksi. Rakentamiskustannukset ovat myös huomattavasti pienemmät, joten niitä oli helpompi myydäkin pienillekin maa-aloille. Aluksi tehtiin kivituhkapintaisia ja nyt asfaltti on ainoa pintamateriaali mitä edes tarjoamme ratoihimme. Pienenä ajatuksena alussa oli, että tämä voisi olla se perintö mitä itse jättää pyöräilylle. Sillä tiellä ollaan

Mistä suunnitelmat ja ideat ratojen tekemiseen tulevat?

Tähän voisi tietenkin heittää jonkun Kummeli-läpän... Oikeastaan ideoita ohjaa annettu maa-ala, sijainti ja osittain tilaajan toiveet. Esim. alakoulun pihaan ei välttämättä koululiikunta käyttöön sovi se haastavin mahdollinen toteutus, koska sen pitää innostaa ajamaan eikä luovuttamaan. Ideoita on oikeastaan varmasti loputon määrä, kun alueen koko määrää osittain ajolinjat ja ajonopeuden. Kummuilla ja niiden sijoittelulla tehdään rytmi ja radan monipuolisuus. Ajatus olisi, että rata kehittyy ajajan taitojen kasvaessa ja yhtä tiettyä ajasuuntaa tai linjaa ei olisi

Mikä/mitkä asiat vaikuttavat ratojen suunnitteluun?

Lähtökohtaisesti katsotaan aluksi maapohjan soveltuvuus konetyölle eli perus maanrakennus hommaa, esim. tarvitaanko salaojituksia. Jos alueella on puita ja niitä halutaan säilyttää, niin etäisyys niihin on tärkeitä turvallisuuden ja kaivamisen kannalta, juuret pitää huomioida. Maisemointi on yksi tärkeimpiä juttuja, sillä hyvin tehtynä rata toimii jopa käyntikorttina kaupungille tai kunnalle. Tästä hyvä esimerkki on Jämsän rata. Siellä viimeistely on puutatarhureilla lähtenyt oikein kunnolla laukalle ja ensi kesänä sinne on kuulemma tulossa picnic katoksia yms.

Jimmy Doyle

Mitä vaikeuksia olet kohdannut?

Ei voi puhua mistään älyttömistä vaikeuksista tai ainakaan sellaisista mistä ei olisi päästy rakentaessa yli. Ongelmat on olleet pieniä, ja yleensä liittynyt johonkin aikatauluihin. Yrittäjänä kun hommat tehdään urakkana, niin konekuskien on joskus hankala pysyä tahdissa....

Kuinka EU-säädökset vaikuttavat ratojen rakentamiseen?

Toistaiseksi ratoja saa rakentaa tervettä maalaisjärkeä käyttäen, mutta on satavarmaa, että turvallisuushommiin tulee säädöksiä kuten mm. skeitti parkeilla on

Millainen on pump trackien tulevaisuus? Onko ne olleet suosittuja?

Hommaan on herätty aika isolla kädellä ja Suomessa tekijöitäkin on jo muutamia. Kilpailu kasvattaa ratojen tunnettuvuutta ja sitä kautta niitä tehdään tietysti enemmän. Käyttöaste kaikilla asfalttipintaisilla radoilla on aika tapissaan, joten ei ne huonoja tuotteita ole :)

DISTRIBUTED BY

SHIMANO NORDIC CYCLE

UPEAT YHDESSÄ Kenkä GR700

Poljin

MTB PD-GR500

Kenkä GR900

Poljin

Flat for BMX/DH PD-M8040 XT

Kenkä ME700

Poljin

Flat for BMX/DH PD-M828 Saint

Kenkä XC5

Poljin

PD-M8000 XT XC SPD, sis. SH-51 klossin

SHIMANO-LIFESTYLEGEAR.COM

ville ormo Jimmy Doyle, Mikko Hallikainen

KEMPPAINEN

A R J E N HILJAINEN S A N K A R I Making Kalpalinna Great Again Kalpalinna aukesi ensimmäisen kerran vuoden 2003 kesällä pyöräilylle Ridefree seuran voimin. Legendaarinen seura takavuosilta lopetti toimintansa 2007. Tässä kohdassa ruoriin tarttui suomen kovin painovoimaryhmä ZeroGravity.

Paikka ei tänäpäivänä välttämättä ole puitteiltaan hissipyöräilyn kärkeä. Nurmettuneelta parkkipaikalta voi kävellä rapistuneeseen kahvioon noutamaan paperisen hissilipun. Hissiäkin saatetaan hieman säätää kesken ajopäivän. Kuitenkin muutamien ihmisten ylläpitämä paikka on pysynyt muun Suomen edelläkävijänä tähänkin päivään asti. Tästä porukasta voisimme nostaa yhden henkilön valokeilaan. Kyseinen herra on nuorempana viettänyt aikaa motocrossin parissa ja siirtynyt painovoimapyöräilyyn lajin ollessa Suomessa vielä lasten kengissä. Nuorena tuli luupattua ZG:n videoita hyvinkin fanaattisesti ja nyt kun mietin Ari Kemppaisen loppustunttia 2004:ksi nimetyllä videolla, olisi sellainen edelleen täysin validia kamaa esimerkiksi RedBull Rampageen. Muutkin miehen suoritukset ovat lasittuneet nuoruusvuosilta verkkokalvoille. Tänäkin päivänä hän ajaa itse ensimmäisenä omat luomuksensa, jonka jälkeen muut voivat kuumotella perässä. Ari ei vain digaile wieninleikkeestä ja vehnäoluesta, vaan myös ajaa isosti ja nostaa Suomi-ajamisen tasoa. Hän pitää myös huolen, että fasiliteetit siihen ovat kunnossa. Arin trailbuilderin taitoja voi käydä ihastelemassa Saksan bischofmaissisa asti ja ZeroGravityn lipun alle voidaan merkitä esimerkiksi sellaisia paikkoja kuin Savelan skedeparkki, fillarimessujen bmx/dirtti showt, takavuosien laakson big air night. 74

Kalpalinnasta on aina löytynyt ajettavaa juuri aloittaneelle sekä kovimmille kuskeille, jotka haluavat kokeilla rajojaan. Tästä voimme kiittää Aria ja ZeroGravityn porukkaa. Arihan viettää lähes jokaisen kesän vapaista viikonlopuistaan kalpiksessa vanhoja ratoja päivittäen ja uusia tehden. Mieshän myös osti tänä vuonna oman kaivurin Kalpalinnan vanhan valmetin kuoltua. Se mikä näissä pienissä yhteisöissä on hienoa, on se, että Arin kaltaiset henkilöt, jotka eivät pidä itsestään juuri suurempaa meteliä, pitävät kaikkien meidän innostusta yllä joka vuosi rakentamalla meille jotain uutta. Arin omistautumisesta kertoo myös se, kuinka hän on vain kausikorttipalkalla pitänyt pienen hiekkaisen nyppylän yhtenä Suomen tunnetuimmista ja parhaista bikeparkeista. Kalpalinna on aina ollut suunnannäyttäjä, vaikka tarvikkeet ja koneet ovatkin olleet rajalliset. Vankoilla visioilla ja pienen joukon voimin on tehty jotain Suomi-skenelle todella merkityksellistä. Ari For President! Ja koska jonnet ei muista.

SHIMANO NORDIC CYCLE

DISTRIBUTED BY

MAASTORENKAAT Barzo G+ TNT

Mezcal G+ TNT

Aggressiivinen xc-kuviointi tekniseen maastoon.

Nopea jokapaikan rengas päivitetyllä kuviolla.

NCMC - Nordic Cycle Messenger Championship 2017 // Helsinki Historiassaan toinen Pohjoismainen polkupyörälähettien mestaruuskilpailu järjestettiin tänä vuonna Helsingin Teurastamolla. Kisassa on tarkoitus simuloida muutaman tunnin ajan polkupyörälähetin arkea suljetulla radalla. Eli ajetaan kuvitteellisessa kaupungissa keksittyine ajosääntöineen, yleensä erikseen määriteltyjä ajosuuntia. Myös kaikenlaista hauskaa jäynää oli mukana, kuten yhdellä rastilla oli ovimies ottamassa lähettejä vastaan ja tarkastamassa millä asialla liikkuivat, ja HQ-rastilla oleva kuvitteellinen hissi, jonne mahtui vain tietty määrä lähettejä ja hissin “ylös” ja “alas” päin kulkeminen kesti sattumanvaraisen ajan. Radalla on rasteja, eli asiakkaita, joilta noudetaan ja joille viedään lähetyksiä annetun työlistan (manifestin) mukaan. Joiltain rasteilta saa pelkän leiman, joillekin rasteille taas viedään oikeita lähetyksiä, kuten laatikko tai kuori jne. Joko nopein tai eniten pisteitä saanut on voittaja. Rata ei ole yleensä iso, mutta ajetut kilometrit kertyvät radan mutkaisuudesta ja manifestin kiemuraisuudesta. Helsingin kisassa parhaiten pärjäsi nopeimmalla suorituksella: manifesteja oli viisi, ja ne suoritettiin annettujen ohjeiden mukaan valmiiksi, jonka jälkeen käytiin ajojärjestelyn luona vaihtamassa uuteen. Ensimmäinen manifesti koostui kolmesta osiosta, jotka piti suorittaa järjestyksessä valmiiksi ennen kuin sai seuraavan. Toinen manifesti sisälsi kuusi keikkaa joista jokainen oli kolmen osoitteen mittainen - eli käytännössä nouto+käyttö+jako, yhteensä siis 18 paikkaa. Koukkuna toisen manifestin kohdalla oli se, että viimeiset eli jako-osoitteet piti suorittaa annetussa järjestyksessä, muutoin järjestys oli vapaa. Kolmas manifesti sisälsi noudon ja tämän jälkeen vapaavalintaisen rastin, josta aloittaisi kierroksen ja loput järjestyksessä, kunnes palautus annettuun paikkaan. Näitä osioita manifesti sisälsi kaksi. Neljäs sisälsi melko suoraviivaista ajamista kolmen osion verran, eli nouto yhdestä paikasta, käytöt vapaavalintaisessa järjestyksessä muutamassa paikassa ja lopuksi vienti annettuun paikkaan. Viides eli finaalimanifesti, jonne päästettiin vain 15 nopeinta kilpailijaa, oli teipattu kiekkolaatikon kylkeen, joka lopuksi piti palauttaa ajojärjestelyyn (eli maaliin/manifestin vaihtopaikkaan). Ideana tietysti oli, että lappua ei saanut irroittaa laatikon kyljestä. Manifesti oli suoraviivaisesti rastilta toiseen ajamista järjestyksessä, mikä luultavasti oli finalisteille tervetullutta vaihtelua kahden ja puolen tunnin ajamisen ja pähkimisen jälkeen. Paulus Jimmy Doyle

Vaikkakin NCMC oli järjestelyiltään sekä osallistujamääriltään niin Euroopan- kuin Maailmanmestaruuskisoja pienempi, mutta silti Helsinkiin saatiin väkeä aina Ruotsista, Tanskasta, Pietarista, Virosta ja Riikasta asti, unohtamatta Suomen maakuntia aina Oulua myöten. Pohjoismaisuus oli siis oikeastaan käsitteellinen. Käytännössä tapahtuman ohessa tapahtuu paljon tulevaisuuden suunnittelemista ja “verkostoitumista” - eli kyseessä oikeammin on jotain festivaalin ja konferenssin välimaastosta. 70 lähtijän joukosta lopuksi voitot menivät Ruotsiin (sarjat olivat määritelty käytännössä miehiin ja naisiin).

From

Samaan aikaan kilpailtiin vuotuisesti Suomen fixed gear -kuninkuudesta. King Of Fixed, joka tänä vuonna järjestettiin 13. kerran, sisältää pyörän hallintaan liittyviä osioita:

- Trackstand

Kilpailija tasapainottelee mahdollisimman pitkään annettujen ohjeiden mukaan paikoillaan pyörän päällä: käsiä irroitetaan tangosta, suoritetaan rengaskosketuksia jne.

- Skidmark

Kilpailija ottaa annetun määrän vauhtia ja lukitsee merkatulla kohdalla jalkansa, jolloin välitys pysähtyy, takarengas lukittuu ja kilpailija yrittää liukua mahdollisimman pitkälle.

- Backward Circle

Koska kiinteä välitys antaa mahdollisuuden polkea välitystä sekä eteen- että taaksepäin, onkin ihan normaalia, että yksi lajeista on takaperoisympyrät. Eli ajetaan ympyröitä takaperin. Eniten takaperoisia tehnyt on voittaja.

-Footdown

Maastopyöräilyn puolelta joku voi tuntea lajin nimellä Derby. Käytännössä kilpailijat asettuvat ajamaan ympyrää, joka kilpailijoiden vähetessä pienenee. Kilpailijoiden tarkoitus on “taklata” tai muuten horjuttaa toista laskemaan jalka maahan ilman, että itsellä jalat tai kädet irtoavat pyörästä. Viimeinen ringissä on voittaja.

rider to rider.

from the streets

to muddy chicanes.

We’ll help you

to keep the rubber side

down.

King of Fixed -kisailun Kuningas ja Kuningatar keräsivät pistetä näistä kaikista lajeista, joihin kaikkiin tuli myös osallistua. Viikonloppu sisälsi myös muutaman alleycat-pyöräsuunnistuksen, hengailua ja tietysti kruunajaiset ja loppubileet - jossa esiintyi perinteisesti Matti Airaksinen ja yllätysesiintyjänä Töölön Ketterä. Yleensä King Of Fixed päättää pyöräilykesän ja näin oli tänäkin vuonna. Vaikka sää 2017 kesällä ei varsinaisesti ollut kovin helteinen, niin silti tapahtumaviikonlopun jälkeen maanantain 9 astetta tuntui jo kovin syksyiseltä. Länkytystä ja historian havinaa löydyy webistä Yksivaihde.net ja hakusanalla King Of Fixed.

H Ä M E E N T I E 156, H E L S I N K I V E LO B I A.F I

# V E LO B I A B I K E S H O P

Koodilla TOMJIM saat jutussa käytetyn Highroller-rullan hintaan 79 €

www.highrollerofficial.com

RULLALLA LIHAKSET KUNTOON Löysin itseni tilanteesta, missä soitin kaikille lääkärikavereilleni ja pyysin heiltä puudutusgeeliä ja puudutuspiikkejä. Oli alkusyksy 2009 ja olin seuraavana päivänä kilpailemassa Rogainingin EM kisoissa Ylläksellä. Kärsin jo ennen lähtöä aivan jumalattomasta penikkataudista ja jalat oli saatava toimimaan. En saanut toivomaani kivunlievitystä, koska nukutetuilla jaloilla juokseminen 30km kivistä maastoa olisi katkonut luut, ainakin lääkäri sanoi niin. Joten tyydyin jäädyttämään jalat jäämurskalla ennen lähtöä. Kipu oli suunnaton mutta 16. sija ensikertalaisena ja vielä EM kilpailuissa oli hieno juttu. En kävellyt kunnolla kahteen kuukauteen, enkä pystynyt liikkumaan. Levon aikana luin lihashuollosta ja penikkataudin hoidosta. Tutustuin Foamrollaukseen joka auttoi penikkatautiin. Penikkatauti (Syndroma tibialis medialis) monelle tuttu tulehdus sääriluiden kiinnityskudoksissa. Tulehduksen aiheuttajia ovat kireät pohjelihakset ja akillejänteet sekä lihaskalvot ja niiden kireydet. Jotkut, joilla on varaa käyvät säännöllisesti hierojalla, mutta foamrollerilla saa saman tuloksen kotona tai matkoilla.

Markkinoilta löytyy monta eri rullaa. On perusrullaa, paksua, ohutta, kovaa, pehmeää, hierovaa sekä ennen kaikkea se kovien jätkien suosima kivuliaan näköinen piikikäs. Niitä käyttäessä joutuu pidättelemään omaa painoa ylhäällä, mikä lyhentää suorituksen kestoa ja mukavuutta. Aina ei jaksa kovan treenin jälkeen lankuttaa, kun pitäisi hoitaa lihaksia. Siksi olen nyt siirtynyt käyttämään highroller rullaa. Rullan jalkojen ansiosta voi maata selällä, kun hoitaa pohkeita sekä seistä sotilaallisessa korkeassa polviseisonnassa, kun hoitaa takareisiä. Highrollerilla saa myös käsilihakset rullattua kuntoon. Iän myötä olen huomannut, että lämmittely ja lihashuolto ovat entistä tärkeämpiä. Ajon ja muun urheilun jälkeen rullaan pohkeet, takareidet, ulkoreidet, kyynärvarret sekä alaselän. Lisäksi käytän gyropalloa joka pitää kyynärpäätulehduksen poissa. Pyöräilessä sortuu helposti siihen, että ajetaan heti kovaa eikä koskaan muista lämmitellä. Jotkut venyttelevät ajon jälkeen, mutta eivät kaikki. Kantapään kautta olen oppinut ja ottanut rutiiniksi huoltaa lihaksiani. Tom Nylund Jimmy Doyle 81

FULL SPEED RAILI RACING Full Speed Raili Racingin tarina alkoi alkuvuonna 2016 kun päätimme kasata naisjoukkueen Levi24 hyväntekeväisyyskilpailuun. Siskoni Anniina oli ajanut kyseisen kisan edellisenä vuonna ja kuuleman mukaan kisan viehätys piilee kovassa tsemppaamisessa läpi vuorokauden sekä tietenkin hyvän lisän tekee Lapin kaunis luonto. Kisan tuotto menee hyväntekeväisyyteen, jonka otimme heti sydämen asiaksi. Vuoden 2016 kisan turvin kerättiin varoja Lapin keskussairaalan lastenosastoille sekä myös Kittilän ikäihmisten toimintaan. Puhuimme Anniinan kanssa kuinka hienoa olisi kerätä joukkue missä kuskeina on pelkästään naisia, ja niinpä aloitimme tiimin kasaamisen.

Salla Oksanen Full Speed Raili Racing

Full Speed Raili Racing kasattiin siis alun perin yhtä kisaa varten, mutta viihdyimme yhdessä niin hyvin että eihän tätä touhua voitu lopettaa siihen! Mietimme tarkkaan tiimiä kasatessamme, että millaisten tyyppien kanssa olisi mukava ajaa vuorokausi. Kisan aikana kovaan testiin joutuu niin fyysinen kuin psyykkinenkin kestävyys ja koko elimistön rytmi menee helposti sekaisin. Kisaa ajetaan joukkueen voimin 24 tuntia ja kisaratana toimii helpohko noin yhdeksän kilometrin rata. Radalla on kuitenkin korkeuseroja jonkin verran, eli umpikevyestä reitistä ei ole kyse. Yksi joukkueen jäsen saa olla kerrallaan radalla ja se joukkue voittaa, joka onnistuu ajamaan eniten kierroksia vuorokauden aikana. Kisassa on siis hyvää se, että jokainen saa myös levätä vuorollaan, mutta haaste onkin siinä kuinka herättää kone uuteen koitokseen aina kerta toisensa jälkeen. Anniinan edellisen vuoden kokemus oli siis kultaakin arvokkaampaa, sillä joukkueen kasaamisen edellytyksenä ei ollut pelkästään se, että osaa ajaa pyörää kovasti, vaan jopa tärkeämpänä kriteerinä oli olla hyvä tyyppi joka omaa päättäväisyyttä, kestää painetta ja kaikesta huolimatta haluaa tiimille ja jokaiselle tiimin jäsenelle hyvää kisaa. Pelkkä oma suoritus ei tällaisessa kisassa riitä. Kisa meni meiltä mielestämme aivan huippuhyvin, ylsimme kolmannelle sijalle naisjoukkueena miesjoukkueiden keskeltä, ja tämä oli tietenkin omiaan lisäämään vettä meidän myllyyn. Kuinkas muutenkaan… 84

Full Speed Raili Racing kasattiin siis alun perin yhtä kisaa varten, mutta viihdyimme yhdessä niin hyvin että eihän tätä touhua voitu lopettaa siihen! Pieni harkinta tiimin kasaamisessa siis todellakin kannatti, tästä tuli parempi juttu kuin osasimme kuvitellakaan! Huomasimme nopeasti että vaikka asumme eri paikkakunnilla ja meillä kaikilla on hieman erilainen maastopyöräilytausta, niin porukkahengestä muotoutui mitä mainioin! Tiimissä parasta on se, että kaikki jäsenet lähtevät aina tekemään ihan täysillä kun yksi saa jonkun idean. Toiseksi parasta tässä touhussa on se, ettei hulluimpia ideoitaan aina tarvitse toteuttaa omalla nimellään, vaan voi piiloutua tiiminimen taakse! Samanhenkisyys meillä takaa sen, että kaikki viihtyvät. Tässä porukassa ajetaan kovaa ja halutaan kehittyä, mutta liian tiukkapipoista meininki ei todellakaan ole. On mukavaa, kun tiimin kautta voimme purkaa hieman ylimääräistä energiaa ja toteuttaa erilaisia tempauksia joita ei yksin tulisi tehtyä. Yhden hyväntekeväisyyskisan ansiosta kasaan saatiin upea naisjoukkue, joka otti asiakseen yhteisen hauskanpidon lisäksi erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin osallistumisen sekä naismaastopyöräilyn ilosanoman levittämisen. Vaikka maastopyöräily on maasto-

pyöräilyä teki sitä miehet tai naiset, niin kyllä naiset ovat pitkään olleet lajissa aliedustettuja. Omalla toiminnallamme haluamme siis innostaa muitakin naisia mukaan ajamaan, ja itse asiassa tavoitteessa on onnistuttu kun olemme saaneet viestiä niin naisilta kuin miehiltäkin että ajamisen ilo tarttuu, lenkille on pitänyt päästä kun on nähnyt meidän jonkun päivityksen facebookissa tai instagramissa. Löytyihän meiltä blogikin jota päivitettiin Levin kisaan valmistautuessa! Kuten tapoihin kuuluu, niin kun lähdemme tekemään asioita, teemme ne aina hieman mopo keulien! Meidän toimintaa voi siis seurata sosiaalisessa mediassa, meidät tunnistaa naurusta jos tulemme poluilla vastaan ja jos iloisuus ei paljasta, niin viimeistään meidän tiimipaidoista meidän tunnistaa. Tiimipaidankin suunnittelu oli hullunkurinen tapahtuma, kun minä kaksivuotiaan piirustustaidoilla varustettuna yritin selventää tukijallemme Sportaxin Jani Vesikolle mitä haluamme, ja hän vei viestiä eteenpäin paitapainolle. Paidoista tuli kyllä superhienot, idea välittyi ja nyt paitoja on pitänyt piirtää jo kahta eri mallia!

Ketä on sitten nämä Railit? Kasasimme joukkueen siskoni Anniinan kanssa, mutta jokainen joukkueen jäsen on ollut tasavertainen tiimiläinen. Joukkueen naiset ovat kaikki hieman erilaisilla taustoilla varustettuja, mikä on totta kai pelkästään rikkaus. Minun taustani on tässä porukassa selkeästi enemmän alamäkivoittoinen kuin muilla, sillä pääasiallisesti tykkään ajoni ajaa alamäkipyörällä tai enduropyörällä. Pyöriä löytyy kotoa kuitenkin useampaan lähtöön, ja jos en ole mäessä, niin ajan kaikennäköistä erilaista polkuajoa aivan laidasta laitaan tai huvittelen pumptrackilla. Rooliani tässä tiimissä onkin helppo kuvata sanalla yli-innostaja – ideoita satelee ja onneksi muu tiimi lähtee niihin hienosti mukaan! Kaksossiskoni Anniina ei onneksi paljoa jää jälkeen innostumisesta, jos minulla on joku idea mistä en ole ihan varma niin viimeistään Anniinalta saan innostuneen vahvistuksen asialle. Anniinan lajitausta on trailiajossa ja voimaa jalkoihin haetaan myös maantiepyörän päältä. Jyväskylän vahvistuksiin kuuluu meidän lisäksemme Johanna, Sini sekä Killi. Sini on meidän tiimin ultimaattinen kestävyysurheilija ja hänen wattijalkojaan ja kovaa vauhtiaan pääsee seuraamaan xc-kisoissa, yleensä niissä pidempi-

kestoisissa sarjoissa. Johanna on takuuvarmasti kaikessa mukana mitä keksiä saatetaan, ja myös hänen kotoa löytyy niin xc-pyörää kuin bmxää. Johannan halu oppia erilaisia taitoja pyörän päällä on kyltymätön! Killi on taas tiimin junnu, ilopilleri ja liikunta-alan ammattilainen, joka aina lupautuu tempauksiin mukaan ja hänen ilmettä on hyvä seurata tapahtumissa kun hänelle valkenee mihin sitä nyt oikeasti onkaan lupauduttu! Helsingissä Raileista asuu kolme: Katja, Katri ja Liisa. Katri on Helsingin naisista se joka pienestä koostaan huolimatta ajaa isoja haasteita xc-pyörällä mutta osallistuu myös endurokilpailuihin. Katrin mukana tiimiin tuli mukaan Katja, jonka harrastusvuodet olivat Leville lähtiessä hieman vähäisemmät kuin suurimmalla osalla muusta tiimistä, mutta asenne ja tekemisen ilo korvasi vähäisen kokemuksen, tämä nainen ei jää vauhdissa jälkeen! Liisa tuli mukaan viimeisenä joukkueeseen, aivan Levin kisan kynnyksellä, kun Anniinan loukkaantuminen siirsi hänet huoltojoukkoihin ja tarvitsimme mukaan vahvan polkijan paikkaamaan. Liisan tausta kaikesta mahdollisesta urheilusta tulikin tarpeeseen, ja Liisa on meidän joukkueessa se joka ajaa pyörää vaikka maailman ääriin vaikka muut jo hyytyisivät. Rovaniemellä asuu vielä Elina, johon tutustuin aikanaan Jyväskylän poluilla. Tiimin kasaamisen aikoihin myös Anniina asui Rovaniemellä, joten oli hyvä löytää tiimikavereita samoilta poluilta. Elina tuo porukkaan mukanaan ripauksen tarvitsemaamme harkitsevaisuutta, mutta sitten kun tämä nainen lähtee polkemaan niin hillitty ulkokuori osoittautuukin vain hämäykseksi! Railien somepäivityksissä nähdään välillä myös vararaili Anni, jolta ei seikkailunhalua puutu.

sä ja Helsingissä hyväntekeväisyyslenkit naisille, ja näistäkin varat menevät suoraan kampanjan pottiin. Kampanjamme on edelleen voimassa tämän Polku-lehden ilmestymisen aikaan, joten käythän tsekkaamassa sivumme facebookissa jos haluat olla mukana taistelussa! Hyväntekeväisyyskohde oli meille luonnollinen valinta, sillä rintasyöpä on kaikkia naisia koskettava asia. Sairaus voi tulla kenelle vain, joten kampanjan avulla toivomme myös herättävämme huomiota oman terveyden seuraamiseen. Samalla jaamme tukemme niille, joita tämä sairaus koskettaa – upeassa maastopyöräilyperheessämmekin on tämän asian kanssa jouduttu viimeisten vuosien aikoina taistelemaan. One love, yhteisön tuki on kova.

Levin jälkeen Railien tarina alkoikin elää aivan omaa elämäänsä, ja olemme tällä porukalla aina hieman eri kokoonpanoilla käyneet ajamassa yhteislenkkiä, viettäneet minilomaa Fiskarsissa ja osallistuneet erilaisiin seikkailuja pyöräkisoihin. Viimeaikaisista tempauksistamme merkittävin on osallistumisemme rintasyövän vastaiseen työhön Roosa nauha –kampanjan kautta. Pyrimme keräämään varoja netissä sijaitsevan keräyslippaan kautta, jonne on helppo tehdä lahjoituksia. Kampanjan tueksi järjestämme ainakin Jyväskyläs-

Niin ja mistä ihmeestä se meidän tiimin Raili –nimi tuleekaan? Nimelle on naurettu paljon kun kysytään kuka se Raili oikein on. Nimeen piilotettiin savolainen vitsi, kun me Anniinan kanssa olemme alun perin Pohjois-Savon (ja koko mualiman) navasta eli Kuopiosta. Raili ei suinkaan ole kukaan ihminen, vaan se tarkoittaa trailia, savolaisittan. Full Speed Trail Racing nyt vaan ei kuulosta läheskään niin paljoa MEILTÄ.

Full Speed Raili Racing on meidän oma tiimi, jossa kaikki viihtyvät yhdessä ja jossa kannustamme toisiamme tsemppaamaan pyörien päällä mutta myös muulloin. Tiimistä syntyi tiivis ystäväporukka jonka kanssa on kiva reissata, ajaa pyörää ja ajojen jälkeen ohjelmassa on usein hyvä ruokaa ja viiniä. Tai kepposia ja hulluttelua! Taas tätä kirjoittaessani tulee lämmin olo, pääsisinpä pian meidän porukan kanssa yhteiselle ajoreissulle. Tiimissä yhdistyy erilaiset persoonat ja vaikka olemme eri-ikäisiä, varustettu erilaisilla tausoilla ja temperamenteilla, niin silti kaikki sujuu niin kovin mutkatonta ja mukavaa. Tästä pyöräilyssä onkin minun mielestä hyvin pitkälti kyse, yhteisistä kokemuksista ja yhteisestä eteenpäin puskemisesta. Meillä on yhdessä superhauskaa ja voittamisen sijaan tärkeintä on hauskanpito ja parhaansa yrittäminen. Jos kisoissa tulee tulosta, niin siitä iloitaan sitten yhdessä!

ROLLER

Bria

n Lo

pe s

Vauhdikasta tyyliä.

Roller matte grey

ATS Fit System

Kevyt lipallinen maastokypärä, jossa 28 tuuletusaukkoa viilentämään kuumilla keleillä. Saatavilla 3 eri kokoa, jolloin istuvuus on erinomainen

MIPS®

eri kokoisiin ja muotoisiin päihin. Tarjolla useita värejä. Koot: (L)58-61cm, (M)55-59cm, (S)52-56cm

Fluo väri

230g (s)

Cappuccinolock

DISTRIBUTED BY

SHIMANO NORDIC CYCLE

www.lazersport.com

Vuosi 2017 on tuonut tullessaan monia ihan uusia polkuseikkailuja, joihin olen innostuneen rohkeasti heittäytynyt, tietämättä tarkkaan miten niistä suoriudun tai mihin ne johtavat. Alkuvuoden vietin Teneriffalla maastopyöräoppaana, mikä jo sinällään oli suuri ja hieno opintomatka, koska en ole aiemmin oppaan hommia tehnyt. Lavatraxille töihin mennessä jännitin, että miten selviäisin itseäni taitavampien ja kovempaa ajavien asiakkaiden edellä..? Mutta loppupeleissä suurempi haaste olikin se, että miten luoda hyvä ja turvallinen kokemus niille heikommille kuskeille, joilla ajokokemusta ja -taitoja ei ollut niin paljoa. Omat opaskokemukset

Lavatraxin tallissa olivat kuitenkin niin positiiviset, että halusin jatkaa eteenpäin ja ottaa käsittelyyn sen halun ja tarpeen oppia vihdoin itse, että miten sitä maastopyöräilyä oikeasti opetetaan. Nopealla selailulla netistä löytyi Zep Techniques ja heidän Mtb instructor training camp Kanadan Whistlerissä, eikä enää tarvinnut etsiä muita vaihtoehtoja lähempää; tasan kymmenen vuotta sitten Whistlerissä vierailleena tiesin, että tuonne on mentävä. Kun päätös oli syvällä sisimmässä tehty, niin muut lähtöön tarvittavat palikat alkoivatkin loksahdella paikoilleen ikään kuin kannustaen, että nyt tai ei koskaan. 89

Saavuin Whistleriin toukokuun puolessa välissä intoa ja nostalgiaa puhkuen, mutta jälleen jonkinlaisen jännän äärellä. En tiennyt mitään muista Zep-kurssilaisista, ja olin hiukan huolissani että olinko täällä suuressa maailmassa heittäytymässä kuinka pro-kuskien peesiin ja minkähän ”rotkon reunalta” itseni vielä löytäisin... Melkeinpä heti reissun alkuun oli tämä leiri, joka sisälsi neljän päivän mittaisen PMBI level 1 (professional mountain bike instructor) kurssin. Kolme viikkoa ajamista, perusajotaitojen petraamista, herkullisia aamiaisia ja illallisia chalet-tyyppisessä majoituksessa, yhdessäoloa 13:n kurssilaisen kesken, ravintoaiheinen luento, lihaspalautteluun opastava sessio, suspension clinic, opetusharjoituksia, teorian opiskelua ja mitä vielä.. Niin joo, kausikortti bike parkkiin! Ne alkujännityksen pienet pelot osoittautuvat aiheettomiksi, kun opettelemme lähinnä maastopyörätaitojen alkeiden ja perusteiden opettamista. Meidät jaettiin myös kolmeen eri tasoiseen ryhmään ja skaala oli aika laaja eli omassa ryhmässä mitään ylisuorittamista ei tarvinnutkaan pelätä. Hyvän ryhmähengen ja tunnelman taikoivat suurelta osin Britit ja Aussit, pienellä lisämausteella Skandinaviaa ja Keski-Eurooppaa. Kaikki kurssilaiset suorittivat onnistuneesti tuon PMBI level 1 kurssin ja leirin päätteeksi pääsimme erikoisluvalla Whistler Village gondolin yläasemalle asti paljon ennen kuin se aukesi muille pyöräilijöille. Edessä oli meidän oma pikku ”megavalanche”, kun parhaamme mukaan yritimme raidata alas ilman kuperkeikkoja ja kylkimyyryjä yläosan vielä lumipeitteisiä laskettelurinteitä. Hah, hyvä yritys..! Ratkiriemukas päivä jatkui bike parkissa ja iloisin mielin päättyi leiri alhaalla, yhdellä kylän aurinkoisella terassilla. Toukokuun lopulla pyörähti käyntiin myös GT Women’s Nights, mikä tarkoittaa alamäkiajovalmennusta pienryhmissä kahtena iltana viikossa ja kaikki naiset voivat osallistua näihin joko yksittäisiä kertoja tai ostaa kausilipun koko kesäksi. Kurssikaverini Val oli kovasti ostamassa kausilippua ja houkutteli minua mukaan. En oikein osannut päättää.. lippu olisi taas iso menoerä, enkä ollut vielä ihan varma kuinka kauan tulisin Whistlerissä lopulta olemaan.. Siinä lippuluukulla ees-taas pähkäiltyäni ja laskeskeltuani vaihtoehtoja kirkastui ajatus; Hemmetti sentään, niin kauan kuin täällä nyt olisin, niin kaikki peliin! Whistleriin tullessahan yksi selkeä tavoite oli tietysti myös kehittää omia ajotaitoja. Heti ensimmäisen session, ehkä jopa ensimmäisen laskun aikana olin jo täysin vakuuttunut ja onnellinen siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen. Olin löytänyt hyvän oman tasoisen ryhmän kivoja mimmejä ja loistavan valmentajan Michaelin, jonka intohimoinen ja energinen tyyli opettaa tuntui heti vakuuttavalta ja innostavalta. Sinä ensimmäisenä iltana oivalsin edelleen uusia juttuja bermien kurvaamisesta ja oppiminen ja ajaminen tuntui mahtavalta; Wow! Ihmettelin vain, että miksi ihmeessä en osallistunut näihin valmennusiltoihin silloin kymmenen vuotta sitten lomamatkani aikana, kun olin täällä ottamassa ensiaskeleita alamäkiajoon!? Miten paljon helpommin uuden opettelu olisikaan lähtenyt käyntiin.

Nyt kauden loppupuolella huomaan olevani yhä Whistlerissä ja Ladies’ nights on edelleen ollut tämän kesän ehdottomia kohokohtia. Vaikka opittavaa tietysti riittää aina vaan, niin kehitystä on tapahtunut reippaasti, mikä tekee hommasta aika koukuttavaa. Treeneissä on harjoiteltu mutka-ajon lisäksi hyppyjä, droppeja, teknisiä pätkiä jne., edetty bike parkin sinisistä reiteistä tuplamustiin, käyty kerran dirtillä ja ajettu yksi lenkki trailipyörilläkin. Whistler on tietysti mitä oivallisin paikka ajotaitojen kehittämiseen, kun eri teemoihin löytyy sopivia ’skills centereitä’, missä on helppo edetä helpommasta vaikeampaan. Täällä melkeinpä kaikkiin ajotapahtumiin (joita on paljon) kuuluu olennaisena osana jälkipelit eli après, ja niinpä naisten iltojakin jatkettiin aina vaihdellen parissa eri anniskeluravintolassa ajojen päätteeksi. Valmennusiltaan osallistumisella saa yhden oluen tai muun virvokkeen ja mahdollisuuden voittaa sponsorien jakamia ihan arvokkaitakin arvontapalkintoja. Nyt syyskuun alussa tämän kauden treeni-illat on juuri paketoitu ja päättäjäisissä kaikkien paikalla olevien kesän aikana ajoihin osallistuneiden kesken arvottiin GT Fury alamäkipyörä. Ei ollut arpaonnea allekirjoittaneella tuona iltana.. Keskimäärin GT women’s nights veti puoleensa yli 110 naista illasta toiseen, viimeisellä kerralla mukana olijoita oli 136. Meidän ryhmässä oli 7 mimmiä, joista paljastui loistavia sparraajia treeneihin ja hyvää seuraa myös ns. vapaa-ajan ajoihin ja pienille vaelluksillekin. Tämä sama hauskuus on muuten olemassa myös miehille, tosin vain kerran viikossa ja nimellä Testosterone Tuesdays. Whistlerin loputtomalta tuntuvasta polkutarjonnasta olen ehtinyt nähdä vain murto-osan. Mahdottoman hienoja ovat kyllä metsät naavapeitteisine havupuineen, ja vaihtelevan teknisiä, jyrkkiä, hauskoja reitit. Välillä on tuntunut että aina kun lähtee ajelulle uudelle reitille, niin siitä tykkää ihan hullunaan ja sen nimittää uudeksi lempipolukseen... kunnes lähtee ajelulle seuraavan kerran ja kokemus on taas entistäkin siistimpi. Tällä hetkellä ykkössijaa pitää ehkä vähän yllättäen Lord of the Squirrels loop. Yllättäen siksi, että reitin alkuun poljetaan ensin n. neljä (4!) tuntia ylämäkeen Sproatt vuorelle, evästaukoineen, mutta silti. Tänä kesänä on kuitenkin avattu uusi kunnan suurella panostuksella rakennettu access-polku Into the Mystic, mikä on mahtava, leveä, sileä ja mutkitteleva konevoimin tehty nousulatu, jonka ansiosta tunkkailut on saatu minimiin ja nousumetrit mahdollisimman siedettäviksi. Heti kun päästään puurajan yläpuolelle, niin tunnelma ja maisemat ovat huimat ja ylhäällä rannikkovuorten jonoa näkyy silmänkantamattomiin! Pelkästään siellä ylhäällä vuorella oleminen on minulle itselle aina iso juttu; Mt Sproatt (1834m) on syrjäisempi ja erämaisempi verrattuna esim. Whistler vuoren huippuun ja sieltä lähtevään eeppiseen Top of the World reittiin, jonne noustaan hissillä.

Suurimman nousun jälkeen Lord of the Squirrels loop mutkittelee Sproattin laella karua ja kivistä, mutta pienillä järvillä ja kauniilla niittykukilla väritettyä maisemaa nelisen kilometriä. Itse Lord of the Squirrels on tuon reitin laskuosuus, Worcan rakentama ja ylläpitämä alamäki iloittelu. 7km letkeän teknistä eli nopeaa ja leikkisää polkua n. 900 laskumetriä takaisin kohti sivistystä. Hauskaa pommittamista hyvällä flowlla! Lord of the Squirrelsin loppupisteestä on vielä vajaa 400 laskumetriä takaisin kylille ja vaihtoehtoja löytyy sinisistä tuplamustiin reitteihin omien mieltymysten ja voimavarojen mukaan. Tuo kierros kun tuppaa joiltakin viemään energioita aika tehokkaasti. Yksi helppo ja sosiaalinen tapa lähteä tutkimaan uusia reittejä on osallistua Worcan joka torstaisiin Toonie-ajoihin. Worcan (Whistler off road cycling association) jäsenmaksun jälkeen tämä täyden illan setti maksaa sen toonien eli kaksi dollaria per ilta ja ajon lisäksi hintaan kuuluu tietty après; eli olutta, ruokaa ja hyvällä tuurilla niitä sponsorien tarjoamia tuotteita. Ajon voi ottaa kisamielessä, kuntoiluna tai ihan vaan tutkimusmatkailuna, kuten itse muutaman kerran tein. Vuorten rinteet ovat täällä paikoin aika jyrkät ja reittiin kuuluu aina mojova annos napakkaa nousua, ennenkuin päästään hyvien laskureittien ääreen. Eli kyllä se tutkimusmatkailijallakin on enempi kuntoilun puolelle mennyt... Ensimmäisen toonieni ajoin täällä eräänä alkukesän sateisena päivänä ja vähän ehdin kirota alun kovia uuvuttavia nousuja, kunnes yhdessä tien risteyksessä iloiset ratavahdit tarjosivat pullosta hunajarommihuikkaa kannustuksena muutamalle viimeiselle ylämäelle! Kyllä kiitos ja fiilis vaihtui heti ja ennenpitkää se alamäkirallin alku olikin jo saavutettu. Worca on erittäin aktiivinen yhdistys, jonka jäsenenä voi osallistua myös mm. Phat DH Wednesdays kisoihin, vapaaehtoisena polunrakennuspuuhiin tai viedä lapset Mtb-leireille. Itse olin vapaaehtoisena kerran lasten leirillä letkassa peränpitäjänä. Hauska päivä sekin! Hellepäivän ajon päätteeksi uitiin jääkylmässä hienon värisessä Green Lakessa. Whistler on tunnettu mustakarhuistaan ja niitä on helppo bongailla varsinkin bike parkin puolella. Ne herättävät toki suurta kunnioitusta, mutta ovat sympaattisen ja leppoisan oloisia eläimiä, jotka ovat jo useamman sukupolven ajan eläneet lähellä ihmisiä Whistlerin laakson alueella. Ikään kuin nämä nallet olisivat niin tottuneita ihmisten läsnäoloon etteivät ne juuri piittaa kaksijalkaista. Luulisin että ihmisen on vaikeampi tottua karhun näkemiseen, on se aina niin sykähdyttäviä ja mystinen kokemus. Ihailen tätä ajatusmallia täällä, 92

että ihminen on tullut karhujen elinalueelle, eikä toisin päin, eli ’keep our bears alive’-kampanjalla jaetaan ohjeita ja tietoutta siitä, miten elää karhujen kanssa rinnakkain ja rauhassa niin, että vältyttäisiin aggressiivisilta kohtaamisilta, mikä suurella todennäköisyydellä johtaisi karhun tappamiseen. Aluksi naureskelin sille ohjeelle, että pysy turvallisen 100m päässä karhusta. Karhu+100m = turvallinen?!?? Kyllä, paljon lähempänäkin ollaan sittemmin oltu ja pari sellaista klassista ’karhu keskellä polkua’-kohtaamista on tullut koettua, kun kaahaillaan pyöräpuiston reittejä alas. Kerran, kun olin yksin ajamassa, jouduin yhtäkkiä vähän säikähtäneenä vetämään liinat kiinni, mutta maailman viilein äitikarhu johdatteli kaksi pikku palleroaan ihan rauhassa siitä viidentoista metrin päästä vähän syrjempään pusikon puolelle, ikäänkuin minua ei olisi ollut olemassa. Sen verran jännitti, etten uskaltanut kaivaa kameraa esiin. Fillarin kanssa liikkuessa on tullut nähtyä myös peuroja, murmeleita, käärmeitä ja paljon pieniä vikkeliä maaoravia. Ystäväni Val on nähnyt myös puuman, mistä olen (ehkä) hieman kateellinen. Bikeparkin riemuja pääsee nauttimaan vielä kuukauden verran (lokakuun alkupuolelle), mutta tulevasta talvesta ja laskukaudesta alettiin kylillä puhua jo elokuun lopulla. Edellinen kausi oli erittäin runsasluminen ja nyt olen kuullut pohdittavan että millainenkohan seuraava talvi tulee olemaan, voiko olla kahta hyvää talvea peräkkäin? Tämä kesä on sitävastoin ollut pitkä, kuuma ja liiankin kuiva. Järvissä molskiminen, suppailu ja paikallinen kaljakellunta River of Golden Dreams joella ovat kyllä huippua toimintaa kun mittari näyttää kolmeakymmentä ja päälle, mutta fillarireitit ovat päässeet kärsimään sateettomuudesta. Niin bike parkin radat kuin myös muut polut ovat melkoisen pölyisiä ja liukkaita, keskellä bermejä on kuoppia, kuiva hiekka on paikoin upottavaa, mikä jyrkissä mutkissa lisää kivasti haastetta, eikä jarrupatteja ole päästy siloittamaan. Sateita odotellaan, eikä vähiten bikeparkin kuluttajien ja kunnostajien puolesta. Tänä kesänä British Columbiaa on vaivannut historian pahimmat metsäpalot, joita on parhaimmillaan ollut useita satoja yhtäaikaa ja kyliä on jouduttu väliaikaisesti myös evakuoimaan. Tälläkin hetkellä vielä roihuaa yli 140 metsäpaloa ympäri provinssia. Whistler on onneksi säästynyt varsinaisilta metsäpaloilta, mutta muutamaan otteeseen paloista johtuva savu on ollut tämänkin kylän asukkaiden riesana, sakeimmillaan ehkä juuri ennen Ews’n Crankzilla osakilpailua. Metsäpaloja yritetään kontrolloida mutta tässä kuivuudessa suurimpia on mahdotonta saada sammumaan. Viranomaiset ovat ennustaneet, että ne roihuavat kunnes lumentulo tulee avuksi. Toivotaan että ensilumi on täällä tänä vuonna aikainen ja runsas.

KOVASTA PEHMEÄÄN – MUUTTO HELSINGISTÄ LAPPIIN

En tiedä kuinka moni voi samaistua tilanteeseen, jossa koitat maksimoida oman vapaa-ajan töiden ja muiden velvollisuuksien välillä? Itselleni tämä on aina ollut jollain tavalla dilemma, jonka toivoin tavalla tai toisella lutviutuvan oikeaan balanssiin. Päässä raksutti ajatus, ettei vapaa-ajalla ole hintalappua eikä sitä saa takaisin. Asuimme Vantaan Vaaralassa useita vuosia ja alueen puitteet loivat hyvät mahdollisuudet päästä helposti ja nopeasti poluille kävelemään tai pyöräilemään. Jos halusimme tehdä jotakin muuta ulkoiluun tai luontoon liittyvää, matkustimme Lappiin ja muihin maihin aktiviteettien perässä. Sitten heräsi kysymys: Miksi emme asuisi siellä missä tämä kaikki on mahdollista läpi vuoden? Reissaamiseen kului aina aikaa ja rahaa, joten miltä tuntuisi asua paikassa jonne mennään lomalle? Mikä meitä estäisi? No ei mikään! Koska olen freelanceri ja asiakkaani ovat murisina maailmalla, työ ei ollut myöskään este muuttaa pois Vantaalta. Alkoi paikan etsintä. Olisiko oikea paikka Kanada, jossa talvet ovat lunta täynnä ja vuoret nousevat jylhinä horisontissa, eikä kesäaktiviteetitkaan ole huonoimmasta päästä. Vai olisiko se sittenkin Japani, jossa kulttuuri ja ruoka ovat jotain täysin spessua ja shampanjapuuteri hivelisi hipiää talvisin ja kesäisin nauttisi pyöräilystä ja vaeltamisesta? Vaihtoehtoja oli monia ja päätimmekin aloittaa etsinnän läheltä, Suomen Lapista. Vietimme 2016 talvella paljon aikaa Pyhällä, jossa tunturit tarjoavat loistavat offarimahdollisuudet. Olimme jo henkisesti muuttaneet Lappiin, mutta enää kotia vailla ja etsintä kävi kuumana. Sitten puuttui elämä peliin ja menetin kaksi lähimmäistä parin kuukauden sisään ja kaikki meni holdiin. Kun jalat ja ajatukset taas kantoivat, päätimme laittaa asuntomme myyntiin, vaikka tulevaa paikkaa ja kotia ei vielä ollut tiedossa. Ajatuksena oli, että asunnon myynnissä menisi pari kuukautta. Myimme kuitenkin asunnon jo samalla viikolla ja meillä oli kuukausi aikaa muuttaa pois! Muutaman puhelin soitan jälkeen päätimme muuttaa Leville ja uusi koti oli onneksi valittuna ennen muuttopäivää.

Olemme asuneet nyt yli vuoden Levillä. Asetimme ensin aikajanaksi yhden vuoden, sen verran antaisimme Leville ja Lapille aikaa ja tämän jälkeen jatkaisimme muualle jos siltä tuntuisi. Keväällä huomasimme, ettei vuosi riitä näkemään kaikkia kahdeksaa vuodenaikaa ja kokemaan sitä kaikkea mitä Lappi tarjoaa ja mahdollistaa. Joten, asumme nyt täällä niin kauan kun siltä tuntuu. Jokin sisäinen ääni ohjasi meitä Lappiin. Näin jälkikäteen ajateltuna, meidät ajoi pois Helsingin humusta ensisijaisesti ajatus siitä, että haluamme asua paikassa, joka tarjoaa läpi vuoden ulkoilumahdollisuuksia. Mutta nyt vasta olen tajunnut, että mikä vaikutus luonnolla on meidän omaan hyvinvointiin ja moni asia onkin muuttunut paremmaksi. Karrikoiden voisi sanoa, että siirryimme kovasta pehmeään, nopeasta hitaaseen ja kalliista halpaan. Katson omaa elämää nyt hieman eri vinkkelistä ja siihen on tullut paljon uutta sisältöä. Vuosi sitten olisin varmasti nauranut niille asioille mitä nykyään teen ja osa kavereista nauraa niille edelleen, mutta itse olen onnellinen ja se on minusta pääasia. Moni kysyy aina ensimmäisenä, että mitä te teette siellä Lapissa? No, meillä on lähes sama arki kuin Helsingissä asuessa, mutta vietämme paljon enemmän aikaa luonnossa ja opimme koko ajan lisää tästä kauniista paikasta. Tunturituuli kasvoilla vie mennessään monet murheet ja huolet ja tuo tullessaan iloa ja energiaa. Revontulet leikkivät taivaalla jo elokuussa ja olihan Lappi Suomen lämpimin paikka tänä kesänä monta kertaa! Jääkaappi sekä pakastin ovat täynnä luonnon herkkuja ja olemme tutustuneet mahtaviin ihmisiin, joista osa on paikallisia ja osa muuttovariksia kuten me. Yhtä kaikki, annan Leville ja Lapille 10/10 pisteet, sillä meidän elämä teki täyden 360 käännöksen muuton jälkeen ja olemme tyytyväisiä, että vaihdoimme maisemaa. Mihin elämä meitä vielä vie, se jää nähtäväksi. Sole ku lähteä! Terkuin, Anette & Victor & Saga & Osmo

Jimmy Doyle

that’s a wrap give it beans

Kun olin EWS kilpailussa Irlannissa, huomasin monien ajajien syövän ”wräppejä”. Kiinnostukseni heräsi, mistä tämä ilmiö oli saanut alkunsa. Otin yhteyttä wräppien kuninkaaseen, Chris Kilmurrayhen, joka kantaa taskussaan useampaakin maailman mestaruutta MTB:ssä. Kysyin häneltä, miksi wräppi, eikä tieteellisesti tutkittuja ja tehtyjä energiageelejä ja -patukoita. Chrisin vastaus oli yksinkertainen; wräpit ovat luonnollista ruokaa ja niihin voi laittaa sitä, mistä itse pitää. Kun olet ajamassa, kaiva wräppi esiin, ota muutama haukku, paketoi loput myöhempää varten. Kysyin muutamilta ajajilta, miksi he pitävät wräpeistä. Vastaus oli, että kun on ajanut todella lujaa ja pistänyt itsensä koville, on mahtavaa saada oikeaa ruokaa. Siitä saa energiaa ja se virkistää. Eikä tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että he luopuisivat geeleistä ja patukoista, ne ovat yhä tarvittaessa myös käytössä.

Jos ajat kauemminkin kuin tunnin, välipalaa kannattaa varata mukaan. Miksi et kokeilisi wräppiä ensi kerralla? Joten tässä, olkaa hyvät; ”Give it beans” wrap 1/2 avokado kypsennettyä broileria puolikas tomaatti majoneesia salaatinlehtiä papuja wräppi Ohje: laita ainekset wräppiin rullaa syö

Kiitos kun luit Polkua!

Tai jos olet yksi niistä, jotka aloittavat lukemisen lehden takaosasta, toivottavasti tulet nauttimaan lukemastasi.

Polku on täysin ilmainen lehti, ja jotta voimme pitää sen sellaisena tarvitsemme mainostajia. Kiitos kaikille, jotka ovat mainostaneet ja tehneet Polku-lehden paluusta mahdollisen. Jos haluat liittyä Polku-perheeseen seuraavissa numeroissa, otathan yhteyttä jimmy@blacksheepdesign.fi

CRAZY 8 NEXT ISSUE: AVAILABLE JOULUKUU 2017

www.rtech.fi / rtech@rtech.fi / 010 423 3030 Aunankorvenkatu 2, 33840 Tampere.