Canis 6 2013

7,90 EUR

Nro 6 / 2013

K O IRAHARRASTAJAN TIETOLEHTI

KOULUTUS - KÄYTTÄYTYMINEN - HYVINVOINTI

Haastava hajutyöskentely

PAL.VKO 2014-07 150300-1306

Parempaa palkkaa

Siedätä pelko pois

6 414 881 50 300 2

13006

cartivet +msm

R

Luotettava kotimainen Cartivet tukemaan rasittuneiden ja ikääntyvien nivelten toimintaa.

Apteekista, eläinlääkäriltäsi tai eläintarvikeliikkeistä.

www.biofarm.fi

Sisällysluettelo 6 / 2013 4

Tapahtumakalenteri

5

Pääkirjoitus

6

KÄYTTÄYTYMINEN:

Koira on monipuolinen kommunikoija

10

TEMPPUKOULU:

Peruuttamalla esineen ympäri

14

HAJUTYÖSKENTELY:

Hajukoiran koulutus on tiedettä

20

HAJUTYÖSKENTELY:

K-9 Nosework, uusi amerikkalainen

koiraurheilulaji

22

HAJUTYÖSKENTELY:

Erikoisetsintä - hyödyntää koiran

koko potentiaalin

27

Nuuskittua

30

KOULUTUS JA OPPIMINEN:

Parempaa palkkaa

14

38

ONGELMAKÄYTTÄYTYMINEN:

Pelokkaat koirat, osa 3: Siedätä pelko pois

44

OHJAAJAN TOIMINTA:

Oletko sinä heikoin lenkki?

51

Tilausohjeet

38 6 / 2013

3

TAPAHTUMAKALENTERI 2014 4

Aika ja paikka: 18.1.2014 Tapahtuma: KOIRAN LIIKKUMINEN Luennoija: eläinfysioterapeutti Kirsi Piispanen Järjestäjä: Tmi Masseter Lisätiedot: www.masseter.fi Aika ja paikka: 19.1.2014, Tampere Tapahtuma: RODUNOMAISEN KÄYTÖKSEN MUOKKAAMINEN Luennoija: Tommy Wirén Järjestäjä: Koirakoulu Visio Lisätiedot: www.koirakouluvisio.com Aika ja paikka: 25.1.2014 Tapahtuma: RALLY-TOKON VALMENNUSPÄIVÄ Luennoija: Krista Karhu Järjestäjä: Lohjan Koirakeskus Oy ja Tmi Masseter Lisätiedot: www.lohjankoirakeskus.fi Aika ja paikka: 1.2.2014, Riihimäki, Agilityareena Naurava Koira Tapahtuma: AGILITYN JUOKSUKONTAKTISEMINAARI Luennoija: Iida Vakkuri Järjestäjä: Naurava Koira Lisätiedot: www.nauravakoira.net Aika ja paikka: 2.2.2014, Mikkeli Tapahtuma: RODUNOMAISEN KÄYTÖKSEN MUOKKAAMINEN Luennoija: Tommy Wirén Järjestäjä: Koirakoulu Visio Lisätiedot: www.koirakouluvisio.com Aika ja paikka: 23.2.2014, Helsinki Tapahtuma: KOIRAN RODUNOMAISTEN KÄYTÖSTEN MUOKKAAMINEN Luennoija: Tommy Wirén Järjestäjä: Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä Lisätiedot: www.heiluvahanta.fi Aika ja paikka: 8.–9.3.2014, Helsinki Tapahtuma: TELLINGTON TTOUCH - KESKITTYMISKYKYÄ KEHONHALLINNAN AVULLA Luennoija: Pia Arhio-Lehto Järjestäjä: Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä Lisätiedot: www.heiluvahanta.fi Aika ja paikka: 15.-16.3.2014 Espoo Tapahtuma: ROTUTUNTEMUSKURSSI Luennoija: David Selin Järjestäjä: KIVA-team ry Lisätiedot: www.kivateam.fi/kurssit/rotutuntemus

6 / 2013

Oletko järjestämässä kaikille avoimen koiraaiheisen luennon, seminaarin, kurssin tai muun tapahtuman seuraavan 12 kuukauden aikana?

Voit jättää ilmoituksen tapahtumakalenteriin nettisivuillamme canis.fi/tapahtumakalenteri tai sähköpostitse osoitteeseen canis@canis.fi. Kalenteriin otetaan ilmoituksia vain kertaluonteisista tapahtumista, ei normaalista toistuvasta kurssitoiminnasta.

6 / 2013 Seitsemäs vuosikerta ISSN 1796-7201 Kustantaja Gemm Oy Niemenkyläntie 720 02570 Siuntio canis@canis.fi Päätoimittaja Eija Valtari Puh. 050 463 4408 Avustajat Riikka Ruokonen Liisa Tikka Ulkoasu Pia Näppinen Mainostoimisto Muu www.mainostoimistomuu.fi Asiakaspalvelu Jaicom Oy Lummintie 15 90460 Oulunsalo Puh. 040 187 3400 canis@jaicom.com Kestotilaus 6 numeroa 42 euroa / vuosi Määräaikaistilaus 12 kk 47 euroa Irtonumero 7,90 euroa Ilmoitusmyynti OS-Media Oy Puh. (09) 325 0500 Fax. (09) 870 1968 GSM 0400 607 452 olli.soininen@os-media.fi Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Tekstit eivät edusta lehden virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Uusia ulottuvuuksia

T

ässä numerossa on useammankin artikkelin aiheena ”nenälajit”, kuten hajuerottelu ja erikoisetsintä. Sen lisäksi että ne ovat hyviä talvilajeja, joita voi mainiosti kouluttaa ja harjoitella sisätiloissa ainakin perusopetuksen osalta, ovat ne kaikin puolin mielenkiintoista puuhaa monesta syystä.

Ne ovat lajeja, joissa toimitaan pitkälti koiran ehdoilla. Ohjaajalla on vain eräänlainen kartanlukijan rooli. Mutta se ei ole triviaali tehtävä. Hänen on koulutettava koiraa ja opittava lukemaan ja luottamaan siihen aivan toisella tavalla kuin lajeissa, joissa toimitaan meidän ihmisten vahvoilla alueilla. Se opettaa meidät näkemään koiran ehkä jopa aivan uusin silmin - vai pitäisikö sanoa, että ehkä ei pelkästään silmin.

Hajujen maailmaan tutustuminen avaa ikkunan aivan toisenlaisen maailman: maailmaan, johon meillä on vain hyvin rajoitettu pääsy omien aistiemme avulla, mutta jonka luultavasti pystymme mielessämme hahmottamaan, jos hankimme siitä tarpeeksi tietoa. John Bradshaw’ta (Koiruus - Tiede auttaa ymmärtämään koiraasi) lainatakseni: ”Tiede voi muuttaa ihmisten käsityksiä koiran psyykestä, ja yhtälailla se selittää meille, miten koirat kokevat ja tulkitsevat maailmaa ympärillään. Fyysisesti katsoen koira ja sen omistaja asuvat samassa talossa, käyvät samassa puistossa ulkoilemassa, matkustavat samalla autolla ja tapaavat samoja ystäviä ja tuttavia. Kuitenkin informaatio, jota ihmisen ja koiran aivot näissä tilanteissa käsittelevät, on täysin erilaista.”

Tämä mahdollisuus kurkistaa toisenlaiseen maailmaan onkin mielestäni yksi koiranpidon kiinnostavimmista ja antoisimmista asioista. Ymmärrän hyvin, miksi niin moni tuttuni on innostunut harrastamaan koiransa kanssa näitä lajeja ja sitten hurahtanut niihin täysin. Varmasti heidän koiransakin ovat siitä mielissään. Kipinä on tainnut singahtaa tänne saakka. Ehkä ensi vuosi alkaa uuden harrastuksen merkeissä.

Haluan kiittää kaikkia Canis-lehden lukijoita kuluneesta vuodesta. Lämpimät kiitokset kuuluvat myös kaikille lehden tekoon osallistuneille kirjoittajille ja kuvaajille sekä erityisesti pienelle mutta tehokkaalle ja joustavalle toimitustiimille.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Eija

Copyright: Canis-lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Kansikuva Jenna Eklöf www.canis.fi

6 / 2013

5

Päätoimittajalta

KÄYTTÄYTYMINEN

Teksti: tiina korhonen Kuvat: mari ali-raatikainen ja päivi reijonen

Koira on

MONIPUOLINEN KOMMUNIKOIJA Amiedu ja Suomen Eläinkoulutuskeskus järjestivät Helsingissä lokakuussa 2013 ”Koirien sosiaaliset suhteet” -luennon. 150 hengen auditorio oli lähes viimeistä paikkaa myöden täynnä kiinnostuneita kuulijoita. Luennoitsijana oli biologi Helena Telkänranta, joka on eläinten käyttäytymiseen erikoistunut tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Telkänranta tekee myös tutkimustyötä Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa.

K

oirien käyttäytymisen yhteydessä viitataan usein susilauman sosiaaliseen käyttäytymiseen. Ennen kuin voidaan alkaa puhua koirien sosiaalisista suhteista, on tärkeää tutustua tutkittuun tietoon suden käyttäytymisestä ja koiran eriytymisestä sudesta. Vajaa 10 000 vuotta sitten pysyvä ihmisasutus loi pohjan ”tunkiosusille”, jotka saivat osan ravinnostaan ihmisten jätteistä ja

6

6 / 2013

jätöksistä. Evoluutio suosi kesyyttä taaten ravintoa ja jälkikasvun paremman henkiinjäämisen. Sukupolvi sukupolvelta näiden susien aivot ja hampaat pienenivät ja arkuus väheni. Vaikka Canis-lajit ovat erilaisia, ovat ne lähisukulaisia ja risteytyvät keskenään. Usein mainitaan koirien koon ja ulkomuodon monimuotoisuus, mutta niiden villejä sukulaisiakin on painohaarukassa 5–80 kg (sakaali

ja pohjoinen susi). Koirarotujen laaja sosiaalisten käyttäytymisten kirjo on myös perua sen esi-isiltä.

Koirassa on sutta

Susi on sosiaalinen eläin. Susilauman uros ja naaras sekä näiden eri-ikäinen jälkikasvu elävät perhe-elämää. Susilau-

ä Kun susilaumassa syntyy ristiriitoja, tilanteet ratkotaan ärinällä ja uhkailulla. massa ei ole diktaattoreita, ja sen johtajilla on erittäin vähän keinoja pakottaa lauman jäseniä mihinkään. Kokemus ja hoiva ovat hyvän susilauman johtajan edellytykset ja herättävät lauman jäsenissä kiinnostavuutta ja arvostusta. Kun susilaumassa syntyy ristiriitoja, tilanteet ratkotaan ärinällä ja uhkailulla. Heikompi yleensä väistää tai alistuu – vahvempi ei selätä toista, vaan päätös alistua on sen, joka alistuu. Haavoittaminen ei ole lauman etu.

Koirilla on käytöksessään jäljellä paljon suden käyttäytymisestä: elekieli, pentuiän herkkyyskaudet ja synnynnäiset käyttäytymistarpeet. Synnynnäisiä käyttäytymistarpeita ovat mm. sosiaalisuus, ympäristön tutkiminen, etsiminen, kaivaminen, pureskelu ja repiminen.

Nämä käyttäytymistarpeet ovat lajille tyypillisiä, itse itseään motivoivia ja tuottavat mielihyvää. Jos koira ei pääse toteuttamaan niitä, johtaa se mielihyväkemikaalien vajeeseen ja tämä puolestaan yritykseen korvata vaje toiminnalla.

Elekielen niin susi kuin koirakin saavat perimässään. Signaaleiden tulkitseminen ja niiden käyttäminen perustuvat sen sijaan kokemukseen ja oppimiseen. Suteen verrattuna aikuinen koira vastaa aivojen suhteelliselta koolta neljän kuukauden ikäistä sudenpentua. Koiran leikkisyys ja sen riippuvaisuus emohahmoista säilyvät aikuisikään.

Sosiaalinen käyttäytyminen koirien kesken

Kaikilla koirilla on kyky sosiaalistua toisiin koiriin. Tutkijoiden kiistelemää termiä ”rauhoittavat signaalit” käytetään yleisesti eleistä, joita rauhallinen koira käyttää rauhoittaakseen toista koiraa.

Näiden eleiden käyttö opitaan toisilta koirilta. Pentuiän ensimmäisen neljän kuukauden sosiaalistumisen herkkyyskausi on ainutlaatuinen ajankohta, jolloin omaksutaan eri eläinlajien välinen luotettavuus. Kun koira on pentuna hyvin sosiaalistettu erinäköisten, ystävällisten koirien kanssa, tulee siitä taitava tulkitsemaan muiden eleitä. Elekielen käytön on tarkoitus välttää tappelut. Roduittain vaihteleva varovaisuuden käynnistyminen on haasteellinen pentuajan positiivisten kokemusten kartuttamisessa, sillä se käynnistyy paimenkoirilla jo viiden viikon iässä ja esimerkiksi labradorinnoutajilla vasta 10 viikon iässä.

Leikki koirien kesken

Koirien leikkiä on kolmea lajia: sosiaalinen leikki, liikuntaleikki ja leikkiminen esineillä. Usein leikit ovat sekoituksia näistä. Liikuntaleikissä koira nappaa esineen suuhunsa ja lähtee juoksemaan – koira voi leikkiä itsekseen tai saa toi-

sen ajamaan itseään takaa. Aggressio- ja saalistuseleet muodostavat sosiaalisen leikin, jota koira vahvistaa ritualisoiduin elein, että leikki on edelleen leikkiä. Leikki on sopimus, jossa rooleja vaihdellaan.

Leikin lomassa arvojärjestys vaihtelee tai sitä ei ole lainkaan. Yhteiset leikit lujittavat sosiaalisia suhteita, ja myönteinen tunnetila vahvistuu. Leikki ja aggressio ovat hyvin lähellä toisiaan. Erityisesti nuorten ja kokemattomien leikkiä kannattaa valvoa ja puuttua siihen ajoissa ohjaamalla huomio muualle.

Eri lajien yhteispeli

Oman lajin sosiaaliset suhteet ovat antoisampia, sujuvampia ja vivahteikkaampia kuin lajien väliset suhteet. Sosiaaliset suhteet eri lajien välillä eivät sulje toisiaan pois. Koiralle ihminen on eläin muiden eläinten joukossa. Koiran ei tarvitse käyttää kaikkia lajinsa sosiaalisia signaaleita, vaan niiden käyttöä kannattaa rajoittaa. Käytännön syistä esimerkiksi vasten hyppiminen kannattaa opettaa pois. Ihmisen tulee toimia koiralleen kuten susilauman tai mikä tahansa hyvä johtaja. Ihminen ei pomota koiraa, vaan opastaa, toimii johdonmukaisesti ja luotettavasti sekä tekee aloitteita, joilla on koiralle hyviä seurauksia. ”Hyödyttömien” temppujen opettaminen

6 / 2013

7

KÄYTTÄYTYMINEN lisää ihmisen kiinnostavuutta koiran silmissä. Toistoilla saadaan luotettavuutta toimintaan, ja kun harjoituksia tehdään usein, vuorovaikutus paranee. Aidosta yhdessäolosta nauttivat molemmat!

Aidon sosiaalistumisen toisen eläinlajin kanssa tunnistaa mm. rentoudesta toisen läsnä ollessa. Pystyvätkö eläimet nukkumaan ja lepäämään toistensa läheisyydessä? Nauttivatko ne toisistaan, vai ovatko ne vain oppineet sietämään toisiaan? Pentuajan mieleenpainuvat myönteiset kokemukset toisen lajin seurassa opettavat vierasta kieltä, jossa eleet saattavat olla jopa päinvastaiset kuin omassa kielessä.

Kaiken käyttäytymisen takana on tunne

ä Leikki on sopimus, jossa rooleja vaihdellaan.

Kaikilla nisäkkäillä on samat perustunteet, jotka ovat ilo, suru, pelko ja viha.

Näistä muodostuu eri yhdistelmiä, kuten esimerkiksi helpotus, joka on ensin pelkoa, ja iloa, kun pelon aiheuttaja poistuu. Helpotus on myös erittäin palkitseva tunne. Kouluttamisessahan tämä kulmi-

noituu operanttiin ehdollistamispariin P+ ja R- eli positiiviseen rankaisuun ja sitä seuraavaan negatiiviseen vahvisteeseen. Koiralla ei ole sellaisia tunteita kuin syyllisyys, häpeä tai kosto. Se edellyttäisi, että koiralla olisi kyky ymmärtää sosiaalisia normeja sekä muistella menneitä tai suunnitella tulevaa. Ihminen tulkitsee koirien käytöstä omista lähtökohdistaan.

Todellisuudessa koira, joka näyttää tuntevan syyllisyyttä, reagoi vain ihmisen elekieleen (suuttumukseen, pettymykseen).

Mielenkiintoa ja keskusteluakin kuulijoissa herättivät huomiot omien koirien käytöksestä leikkitilanteissa. Myös narttukoirien kiima-aikojen synkronoituminen ja toisaalta kiiman pois jääminen saivat selvyyttä, kun käsiteltiin susilauman lisääntyvän naaraan luontaista ehkäisyä eli feromonin eritystä, joka estää muiden lauman naaraiden kiiman. Seminaarin aikana ei kuultu sanaa vietti ennen kuin aivan lopussa, kun Helena Telkänranta selvitti, että tutkijamaailmassa sanaa ei käytetä enää lainkaan. Syy tähän on se, että sana on merkitykseltään liian laaja, epätarkka ja merkitsee eri ihmisille eri asiaa. Vietillä puolustellaan

Uusi koira tulee päivähoitoryhmään

N

uuskulan päivähoitoryhmä on kuuden koiran joukko, joka kokoontuu kerran viikossa viettämään virikkeellisen päivän lajitovereidensa kanssa. Ryhmässä koirat pääsevät vapaina turvallisesti käyttämään ja kehittämään omaa kieltään, ja tämä kantaa hedelmää myös päivähoidon ulkopuolella. Päivähoito ei sovi kaikille, ja kuitenkin se olisi hyväksi monelle. Nuuskulan alaikäraja hoitokoiralle on yhden vuoden ikä, vaikka nuoremmillekin olisi erityisen paljon hyötyä olla kanssakäymisissä hyvän elekielen omaavien aikuisten koirien kanssa. Harva nuoren koiran omistaja voi kuitenkaan järjestää arkeaan niin,

8

6 / 2013

että toisi pennun hoitoon vain pariksi tunniksi, mikä riittää hoitoajaksi mainiosti.

Kun uuden hoitokoiran omistaja on haastateltu ja koira teoriassa todettu sopivaksi ryhmään, alkaa koeaika.

Erityisesti jos uroskoira on tulossa ryhmään, jossa on muita uroksia, suositellaan urosten kesken yhteiskävelyitä omistajiensa kanssa jo ennen päivähoitoon tuloa. Yhteiskävelyillä koirat saavat tutustua toisiinsa hajujen kautta ja ovat toisilleen tuttuja, kun uusi koira tulee päivähoitoon.

Omistaja luovuttaa koiran ulko-ovella hoitajalle. Mukaan ei tuoda omia leluja eikä makuualustaa – tällä estetään

koiran tarve vartioida. Aluksi koiralle opetetaan, että Nuuskulaan tullaan rauhoittumaan, vaikka sillä saattaa olla mielessään vain riehuminen. Leikkiä rajoitetaan jakamalla tila niin, että tulokas tutustuu ensin ryhmän rauhallisimman koiran kanssa ja muut odottavat verkkoaidan toisella puolen.

Koirat tutustutetaan toisiinsa yksitellen ja lisätään kontakteja turvallisesti. Varautuneen koiran kanssa edetään samoin, vaikka eri syystä. Siinä, missä innokkaalle kerrotaan, että rauhallisuudesta palkitaan uusilla kontakteilla, on arempi saatava tuntemaan olonsa turvalliseksi ja sellaiseksi, että se kokee selviävänsä tilanteista. Päivähoidon

tai syytetään eläimen käyttäytymistä aivan kuin siihen ei voisi vaikuttaa.

Seminaarin aikataulut pitivät hyvin, ja järjestelyt toimivat moitteettomasti.

Tunnelma oli lämmin ja mukaansa tempaava. On mahtavaa, että meiltä löytyy Suomesta niin asiantunteva ja selkeä luennoitsija kuin Helena Telkänranta.

Lähde: Helena Telkänrannan luento ”Koirien sosiaaliset suhteet” 12.10.2013 Kirjoittajasta: Tiina Korhonen on koirahieroja ja ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja. Hänellä on Porvoossa koirien monitoimitalo Nuuskula, jossa hän toimii kouluttajana niin kursseilla kuin yksityisestikin. Nuuskulassa toimii koirien päivähoitokerho pari kertaa viikossa vakioryhminä. Tiinalla on viisi koiraa ikähaarukassa 2–11 vuotta: pienimünsterinseisoja, kolmessa polvessa pyreneittenpaimenkoiria ja karkeakarvainen mäyräkoira. Harrastuksista mieluisin paimenkoirille on koiraetsintä ja muut nenätyöt sekä metsästyskoirille metsästys.

koulutusohjaajat ovat koirien tukena, mutta pääsääntöisesti tarkkailijana olo riittää. Koirista huomaa, että varsinkin alussa päivät ovat henkisesti raskaita ja omistajat kertovat koirien lepäilevän paljon ja toipuvan kokemuksestaan jopa pari päivää.

Koko ryhmän tunnelma ja käyttäytyminen on otettava huomioon. Vaikka tulija olisi taitava käyttämään elekieltään, mutta ryhmä ei sitä hyväksy joukkoonsa, saa tulija väistyä. Uuden koiran tulo on aina stressaava, oli koira innoissaan tai jännittynyt. Ensimmäisillä kerroilla päivähoitopäivä rajoitetaan pariin - kolmeen tuntiin. Jo tuon parin tunnin aikana koiralle saattaa alkuinnostuksen jälkeen tulla huoli siitä, että se on jätetty yksin vieraaseen paikkaan, ja se ravaa

ä Vietillä puolustellaan tai syytetään eläimen käyttäytymistä aivan kuin siihen ei voisi vaikuttaa.

ovelta ikkunaan ja takaisin. Virtsaamisen ja ulostamisen tarve tulee lähes kaikilla uusilla tulokkailla jo tuon parituntisen aikana. Parhaimmillaan on tulokas saanut viettää hetken ryhmän kaikkien koirien kanssa, ja sosiaalisen kanssakäymisen rasituksesta se asettuu makaamaan aloilleen. Yleensä koirien käytöksestä näkee neljällä kerralla, onko se sopiva päivähoitoryhmään.

Seuratessa päivähoitokoiria näkee leikin lomassa mm. ravistelua, leikkiinkutsukumarruksia ja pysähdyksiä, joilla hillitään tunnetilan liiallista kiihtymistä ja vakuutellaan toiselle, että yhdessäolo on leikkiä. Toisinaan koira, joka ei ole leikissä mukana, saattaa mennä leikkivien väliin seisomaan uhkaamatta tai ärhentelemättä kenellekään. Vaikuttaa

siltä, että tämä koira aistii leikin olevan menossa liian pitkälle ja se haluaa rauhoittaa tilanteen. Yleensä leikkijät pitävät pienen tauon ja ravistelevat, ennen kuin jatkavat leikkiä tai lopettavat sen kokonaan.

Koirien liikkuminen ja eleet ovat luonnollisia, kun koirat ovat vapaana. Koirat käyttäytyvät usein eri lailla ilman omistajaansa kuin hänen kanssaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja siitä saadut positiiviset kokemukset vahvistavat koirien synnynnäistä halua tulla toimeen toisten kanssa. Koirien sosiaalisten suhteiden tarkkaileminen on antoisaa kaikille, jotka harrastuksekseen tai ammatikseen ovat tekemisissä koirien kanssa. Istu alas ja nauti esityksestä!

6 / 2013

9

TEMPPUKOULU

Teksti ja kuvat: Merete A. Huser

Peruuttamalla esineen ympäri Koiratanssi on vaativa laji sekä koiralle että ohjaajalle. Se näyttää yksinkertaiselta, kun liikkeet vain soljuvat musiikin tahdissa. Todellisuudessa tanssiohjelman taustalla on valtavasti harjoitustunteja, lukemattomia toistoja ja liikkeiden yleistämistä. Tässä esiteltävä temppu eli esineen kiertäminen peruuttamalla on kurkistus siihen, miten vaativimpia temppuja voidaan kouluttaa.

2.

1.

3.

4.

10

6 / 2013

5.

6.

ä Harjoitteleminen ilman apuja on erittäin järkevää, kun kyseessä on vaativa temppu, kuten tämä.

K

hanin ja minun mielestäni etäämmällä olevien esineiden kiertäminen takaperin on todella hauskaa. Temppu, jossa koira juoksee useita metrejä poispäin ohjaajasta, seisahtuu esineen, esimerkiksi tuolin tai tolpan, viereen ja sen jälkeen kiertää sen juoksemalla täyttä vauhtia takaperin, on myös hauskaa katseltavaa.

Khan tarjoaa tätä tietyissä tilanteissa.

Lähistöllä on esimerkiksi oltava sille ennestään tuttu esine, ja minulla on oltava pallo tai frisbee joko taskussani tai kädessäni. Näillä edellytyksillä se on valmis innokkaasti työskentelemään koska vain ja missä vain. Erilaisten esineiden ympäri peruuttaminen tuli muistaakseni ikään kuin kaupanpäälliseksi siinä ohessa, kun harjoittelimme paljon takaosanhallintaa sekä peruuttamista ohjaajan ympäri, joka on tavallinen koiratanssiharjoitus ja tärkeä perusvalmius moneen muuhun temppuun.

Koulutusmenetelmäksi suosittelen sheippaamista. Harjoitteleminen ilman apuja on erittäin järkevää, kun kyseessä on vaativa temppu, kuten tämä. Tietenkin koiran on sitä varten oltava ”naksufiksu”, oma-aloitteinen ja kekseliäs.

Koira, joka on tottunut siihen, että sitä ohjataan, houkutellaan tai jotenkin muuten avustetaan, tuskin keksii ihan itse juosta tuolin luokse ja peruttaa sen ympäri. Sen sijaan koira, jonka on sallittu käyttää omia aivojaan ja kokeilla päähänpistojaan, todennäköisesti toimii juuri näin. Kouluttaminen, eli tässä tapauksessa tämän koiran tarjoaman tempun saaminen ärsykekontrolliin, sujuukin sitten leikiten.

Koiran on tunnettava olonsa turvalliseksi korokkeella, ennen kuin sen päällä voi alkaa harjoitella temppuja. Tässä kuvassa Khan seisoo perusasennossa valmiina peruuttamaan ohjaajan ympäri.

Sheippaaminen – pieniä askelia oikeaan suuntaan

Näytä koiralle palkkio ja asetu seisomaan sillä tavoin, että koira tunnistaa tilanteen.

On hyvin todennäköistä, että muutaman sekunnin kuluttua koira seisoo tarkoittamasi tuolin tai tolpan vieressä. Naksuta ja palkitse – sheippaaminen on alkanut.

Itse heitän pallon tai frisbeen jokaisen pienen peruutusaskeleen jälkeen, jonka koira tekee oma-aloitteisesti tuolin tai tolpan ympäri. Tämä tarkoittaa, että koiran on osattava toistaa sitä, mistä se palkittiin, ja että sillä on riittävästi sitkeyttä jatkaa työskentelyä. Sen on siis nyt omatoimisesti palattava kierrettävän esineen luokse jokaisen palkkion jälkeen. Vähitellen saat kiinni koiran pienistä liikkeistä esineen ympäri, ja harjoittelusta tulee yhä hauskempaa. Tämän aikaansaamiseksi ilman alustoja tai muita apuvälineitä tarvitaan tiettyjä perusvalmiuksia, mutta tämähän onkin sinulle ja koirallesi heitetty ”Khan-haaste”. Tempun kouluttamista voi kokeilla tavoitteenaan vain harjoittelemisen hauskuus, siksi kannat-

taa ehdottomasti käyttää sheippaamista.

Helpoin tai nopein keino aloittaa jonkin asian kouluttaminen ei usein lopulta olekaan se paras tapa, ei ainakaan minun mielestäni.

Mutta jos tuntuu mahdottomalta opettaa tämä temppu koiralle sheippaamalla, voi harjoittelun tietenkin aloittaa riittävän suuren neliönmuotoisen korokkeen avulla: tähän soveltuu esimerkiksi puulava, jonka päällä on levy tai matto ja jonka päällä koira opetetaan peruuttamaan ohjaajan ympäri. Asetu seisomaan korokkeelle koira tiiviisti vierelläsi. Nyt sinun on helppo naksuttaa ja palkita koira pienistäkin yrityksistä peruuttaa. Kun koira lähtee peruuttamaan ohjaajan ympäri hänen vasemmalta puoleltaan, on koiran peruutettava tiukkaa ympyrää eli sen on toistuvasti käännettävä takaosaansa, kunnes se on jälleen siinä paikassa, josta se lähti liikkeelle. Juuri tämä takaosan kääntäminen on koiralle usein se suurin haaste. Sinun kannattaa nyt olla tarkkana palkitsemispaikasta, eli sen avulla voit auttaa koiraa ottamaan seuraavan askeleen oikeaan suuntaan. Pal-

6 / 2013

11

TEMPPUKOULU

ä Juuri tämä takaosan kääntäminen on koiralle usein se suurin haaste. kitse koira sellaisessa paikassa, että se on heti makupalan nieltyään valmis jatkamaan peruuttamista.

Vaihda esineeseen

Kun koira on oppinut peruuttamalla pyörimään sinun ympäri, on seuraava haaste vaihtaa pyörimisen keskipisteeksi esine. Asetu tuolin, tolpan tai muun valitsemasi esineen viereen ja odota, että koira alkaa peruuttaa. (Vaihtoehtoisesti voit käyttää apunasi taas alustaa. Aseta esine alustalle ja naksuta sekä palkitse koiran jokainen peruutusyritys esineen ympäri. Sinä itse seisot alustan lähellä, mutta et alustalla.) Jos koiralle on opetettu oma-aloitteisuutta, se luultavasti keksii hyvin nopeasti, mitä sen halutaan tekevän. Tämän jälkeen sinun on sheipattava koira peruuttamaan itsesi ja esineen ympäri. Myöhemmin siirryt pois

12

6 / 2013

esineen viereltä, odotat koiran aloitetta ja sen jälkeen sheippaat koiran peruuttamaan pienin askelin esineen ympäri.

Viimeistele temppu kasvattamalla vähitellen matkaa itsesi ja esineen välillä.

Lopulta koira osaa tempun, eli se osaa hakeutua kauempana olevan esineen luokse ja kiertää sen peruuttamalla. Ennen kuin kasvatat etäisyyttä kovin pitkäksi, voit nimetä tempun.

ruuttaa esineen ympäri. Lisää vaikeutta temppuun saadaan vauhdilla ja täsmällisyydellä sekä useammilla kierroksilla esineen ympäri. Tempun vaativuuteen vaikuttavat luonnollisesti myös, kuinka monimutkaiseen liikesarjaan se on yhdistetty sekä erilaiset häiriöt. Ehkä tyydyt kuitenkin siihen, että saat opetettua koiran suorittamaan tämän tempun kotipihassasi tai läheisellä parkkialueella, ja tavoitteenasi on vain kouluttaminen kouluttamisen ilosta. Onnea matkaan!

Koiratanssiharjoitus

Tämä on tietenkin hieno temppu sisällytettäväksi myös koiratanssinumeroon.

Taitavimmat koirat peruuttavat tanssinumeroissaan kaukana olevien kukkaruukkujen, keppien, tolppien tai patsaiden ympäri. Vaikeaksi tempun tekee muun muassa koiran lähettäminen esineelle siten, että se pysähtyy täsmälleen oikeaan paikkaan voidakseen sitten pe-

Kirjoittaja: Merete A. Huser on kirjoittanut kirjan ”Freestyle – att dansa med hundar”. Hänen koiransa ovat todellakin saaneet kehittää luovia taitojaan kiitos Mereten suuren intohimon koiratanssiin sekä siinä kilpailemiseen.

uvat muista hän on loitti haku-

Palvelus- ja pelastuskoiran koulutus hakukokeeseen Reija Nieminen

Haamuja tuulessa

kä hyväksi htoehtoja,

Haamuja tuulessa Reija Nieminen

rastajille. pelastuse toisiaan

Reija Nieminen

Haamuja tuulessa

Gemm Oy

Palvelus- ja pelastuskoiran eseen koulutus hakukoke

Gemm Oy Nidottu, värikuvitus, 225 sivua Kirja ilmestyy viikolla 44.

Miten koulutat koiran tekemään syviä suoria pistoja tai opetat sen risteilemään sujuvasti? Kuinka koulutat varman rulla- tai haukkuilmaisun? Onko koirasi maalimiesmotivaatio kohdallaan vai tarvitsetko neuvoja sen parantamiseksi? Ovatko sinulle tuttuja lentävä maalimies, jänis, viuhka ja norjalainen sekametsä?

Hakukoulutusohjeita koiraurheilun huipulta Reija Nieminen on koonnut kokeneilta kilpailijoilta ja kouluttajilta saamansa ohjeet ja neuvot oppaaksi muille koiraharrastajille. Näiden oppien avulla Reija on yltänyt oman koiransa Aran kanssa pohjoismaiselle mestaruustasolle.

Kirja sisältää koulutusohjeita alkeista koetasolle.

Käytännössä hyviksi havaitut harjoitukset kuvataan selkeästi sekä sanoin että kuvin. Koulutusmenetelmien lähtökohtina ovat positiivinen vahvistaminen sekä iloinen yhdessä tekeminen.

Kysy kirjakaupastasi tai tilaa osoitteesta www.canis.fi

6 / 2013

13

HAJUTYÖSKENTELY

Teksti: Heli Viertokangas Kuvat: Anne Ikonen, tapani romppainen, Bigstock

HAJUKOIRAN KOULUTUS on tiedettä Syyskuussa saimme hyvin kattavan tietopaketin hajujen maailmasta, kun Jobs For Dogs järjesti hajukoiraseminaarin tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Puhujina oli alansa huippuja: kotimaasta Poliisikoiralaitoksen opettaja Ilkka Hormila sekä Alankomaista eläinten käyttäytymistutkija, biologian tohtori Adee Schoon. Molemmat ovat asiantuntijoina mukana kansainvälisessä tieteellisessä työryhmässä (SWGDOG), joka työstää yhteisiä, tieteeseen perustuvia ja luotettavia käytäntöjä viranomaisille hajukoirien käyttöä varten.

A

dee Schoon työskenteli lähes 20 vuotta tutkijana Leidenin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi aiheenaan koirien kyky tunnistaa ihmisiä hajun perusteella. Nykyään hän konsultoi ympäri maailmaa erilaisissa haju-

14

6 / 2013

koulutusprojekteissa ja kouluttaa koirien kouluttajia. Yksi hänen teemoistaan on tiede hajukoirien koulutuksen perustana.

Tästä teemasta oli kyse Heurekassakin, ja Adee Schoon todellakin onnistui tekemään ymmärrettäväksi aineen ja sen olomuotojen fysiikan sekä hajuaistin anatomian ja fysiologian. Lisäksi hän kävi läpi perusasiat eläinten oppimisesta ja kouluttamisesta. Adee Schoonin englanninkieliset esitelmät sekä yleisön kysymykset tulkkasi ansiokkaasti eläintenkouluttaja Emppu Tolonen.

Tunne aine, jota koulutat!

Haju on aistimus, jota ei objektiivisesti voida mitata. Hajuaineet ovat kiinteästä tai nestemäisestä aineesta ilmaan irronneita molekyylejä, ja niitä voidaan mitata esim. kaasukromatografin avulla.

Molekyylien irtoaminen eli hajuaineiden määrä aineen ympärillä ja olemassaolo ylipäätään riippuvat materiaalin ominaisuuksista (molekyylien koosta, epätasapainosta) sekä ulkoisista olosuhteista (lämpötilasta, kosteudesta, paineesta). Hajuaineen leviämiseen vaikuttavat mm. aineen pinta-ala ja määrä, aika, ympäröivän tilan koko ja tiiviys, ilman virtaus sekä lämpötila. Jos emme tunne näiden kaikkien vaikutusta, saatamme kuvitella kouluttavamme koiralle jotain, mutta tulemmekin kouluttaneeksi aivan muuta.

Ajatellaan vaikka yksinkertaista lasillista vettä. Lasin sisällä on yhtä molekyyliä, ja aivan samaa on hajuaineena ilmassa sen yläpuolella. Jos tiputamme lasiin pari pisaraa asetonia, on lasissa edelleen enimmäkseen vettä: suh-

ä Tuntemalla kouluttamiemme aineiden ominaisuudet ja olosuhteiden vaikutuksen niihin saamme koulutettua sitä, mitä haluamme.

Adee Schoon on eläinten käyttäytymiseen ja hajuihin erikoistunut tutkija.

(Kuva: Tapani Romppainen)

de voisi olla vaikka 99 % vettä ja 1 % asetonia. Koira haistaa ilmasta lähes pelkästään asetonin (92 %), koska asetonimolekyylit kaasuuntuvat huomattavasti herkemmin kuin vesimolekyylit.

Samasta syystä kaksi erilaista yhdistelmäainetta voivat tuottaa samankaltaista hajukuvaa, ja toisaalta kaksi hyvin samankaltaista yhdistelmäainetta (tai jopa samaa, mutta eri menetelmin valmistettua) tuottavat hyvin eri määriä hajuaineita. Kouluttaessamme hajukoiria on meidän käytettävä vaihtelevasti harjoituskohteita. Ei siis riitä, että käytämme vain yhden huumelaboratorion valmistamaa huume-erää tai aina sitä samaa pussia, jossa on jo kaikkien kouluttajien ja koulutusympäristön hajut.

Myös harjoitusympäristön olosuhteiden ja siellä olevien häiriöhajujen pitää vaihdella. Harjoitusaineiden säilytyksessä ja käsittelyssä on huomioitava hajujen siirtyminen: harjoituskohteet eivät saa kontaminoitua.

Kun koulutamme koiralle jotain tiettyä ainetta, käytämme harjoituksiin yleensä pieniä ainemääriä. Oppiiko koira tarkentamaan hajun lähteen myös silloin, kun sen pitäisi löytää erittäin suuri määrä samaa ainetta? Jos pilkomme pienen ainemäärän pieniksi paloiksi ja an-

namme sen olla paikoillaan lämpimässä tilassa pitkän aikaa ennen harjoitusta, saamme todennäköisesti luotua samankaltaiset olosuhteet kuin suurella ainemäärällä. Tuntemalla kouluttamiemme aineiden ominaisuudet ja olosuhteiden vaikutuksen niihin saamme koulutettua sitä, mitä haluamme.

Hajun aistiminen

Jokin haju on aistittavissa vain, jos haistajalla on nenässään sitä tunnistavat reseptorit. Koiralla erilaisia hajureseptoreita on noin 900, ihmisellä noin 400. Yksi reseptori ei tunnista vain yhtä hajua, vaan hajun tunnistamiseen voi osallistua usean erilaisen reseptorin yhdistelmä, ja näin erilaisten aistittavien hajujen määrä onkin huima. Hajureseptorit ovat yhteydessä hajuaistinsoluihin, joissa tapahtuva kemiallinen reaktio siirtyy impulssina hermosoluja pitkin aivoihin, jossa varsinainen hajuaistimus syntyy.

Hajuaisti on ainoa korjautuva aistimme, koska aistinsolut nenän limakalvolla uusiutuvat. Koska uusia soluja rakentuu sen mukaan, mitä ärsykkeitä on tarjolla, on hajuaistia mahdollista myös kehittää. Jos koiranpentua tutustutetaan ha-

juihin, joita se aikuisena tulee etsimään, voidaan pennulle toki luoda positiivisia mielleyhtymiä näihin hajuihin, mutta hajun aistimista se ei kehitä. Hajuaistin kehittämiseksi tarvitaan säännöllistä harjoitusta.

Hajuaineet kulkeutuvat koiran hajureseptoreiden ulottuville parhaiten nuuskutushengityksellä. Nuuskutus lähellä hajulähdettä tuo hajuaineet tehokkaimmin nenään. Nuuskutushengitystä tapahtuu myös silloin, kun koira vetää ilmaa sisään nenän kautta ja hengittää ulos suun kautta. Ei siis ole aivan samantekevää, minkälaista haistamista kouluttaessa vahvistamme!

Hajuaistimukset vaikuttavat aivoissa kahdella tavalla: tietoiseen järjestelmään kuuluvat opitut asiat ja tiedostamattomaan kuuluvat puolestaan tunteet, muistot ja esimerkiksi lisääntymiseen liittyvät aistimukset. Koska tunteet liittyvät opittuihin asioihin tiedostamattomasti, on tärkeää koiran työskentelymotivaation kannalta käyttää sellaisia koulutusmenetelmiä, joiden avulla koiran mielentila pysyy positiivisena. Hajuaistia voivat muuttaa fysiologiset tekijät: koiran ikääntyminen, jotkut sairaudet, hormonit ja lääkkeet.

Stressi kumuloituu ja heikentää oppi-

6 / 2013

15

HAJUTYÖSKENTELY

ä Koska uusia soluja rakentuu sen mukaan, mitä ärsykkeitä on tarjolla, on hajuaistia mahdollista myös kehittää.

mista, joten stressiä kannattaa välttää tai ainakin antaa siitä palautumiseen koiralle riittävästi aikaa.

Käyttäytymistiede hajukoiran koulutuksessa

Koirat lukevat meitä ihmisiä paljon paremmin kuin me koskaan opimme lukemaan niitä. Jos koiranohjaaja tietää, missä etsittävä haju on, hän tiedostamattaan antaa siitä vihjeitä koiralle. Jos koiranohjaaja ei tiedä kohteen sijaintia, mutta perässä kulkeva kouluttaja tietää, hoksaa koira ennemmin tai myöhemmin alkaa tarkkailla häntä. Koirat, jotka tutkimuksessa onnistuivat lähes 90-prosenttisesti harjoituksissa, eivät sokkona (ohjaajalla ei tietoa kohteen sijainnista) onnistuneetkaan kuin noin 50-prosenttisesti. Luotettavan hajukoiran kouluttamiseksi on siis tehtävä paljon sokkoharjoituksia.

Kokemustensa avulla koira oppii tekemään oletuksia. Eräässä tutkimuksessa koirille laitettiin joka päivä yhdelle tietylle tienpätkälle viisi löydettävää kohdetta ja toiselle ei koskaan ensimmäistäkään. Kun testissä koirille laitettiin jälkimmäiselle tienpätkälle muutaman päivän välein yksi kohde, löysivät ne niistä vain puolet, vaikka ensimmäisellä ja myös aivan tuntemattomallakin tieosuuksilla ne löysivät lähes kaikki.

16

6 / 2013

Kaavamaisuuksia on siis vältettävä harjoitusjärjestelyissä.

Oppia virkakoirien kouluttajalta

Ilkka Hormila on pitkän linjan koirapoliisi; ensimmäisen virkakoiransa hän sai vuonna 1973. Poliisikoiralaitoksen hajutunnistusyksikön vetäjänä hän on ollut kehittämässä Suomeen tunnistusetsintää eli ID-koiratoimintaa. Säästövaatimusten vuoksi tämä menestyksellinen toiminta ajettiin alas viime vuonna ja hajutunnistusyksikössä alettiin keskittyä virkakoirien erikoisetsintäkoulutukseen (huumeet, paloaineet, räjähteet, raha)

käyttämällä samaa peruskoulutusmenetelmää: purkkirataa ja ehdollisia vahvisteita. Tunnistusetsintäkokemustaan Ilkka Hormila on siirtänyt siviileille viime vuosina kahden pilottiryhmän ja lukuisten luentojen kautta. Seminaarissa Ilkka Hormila näytti paljon videoita ja kertoi käytännön kokemuksia.

Erikoisetsintäkoirat

Poliisikoiralaitoksella aloitetaan erikoishajujen koulutus nuuskutushaistamisen vahvistamisesta. Sen jälkeen koiralle koulutetaan erotteluradan työskentelytekniikka ja erottelu: nämä kaikki rauhallisessa ja keskittyneessä mielentilas-

Poliisikoirakouluttaja Ilkka Hormila luennoi Heurekassa.

(Kuva: Tapani Romppainen)

ä Jos koiranohjaaja tietää, missä etsittävä haju on, hän tiedostamattaan antaa siitä vihjeitä koiralle.

Hajuerottelukoulutusta tarjoavia koirakouluja ja muita tahoja ovat mm: • • • • • • • • •

• • • •

Eläinpalvelu Niin Kivaa!, PK-seutu Koirakoulu DogFun, Sipoo Koira- ja kissakoulu Heiluva Häntä, Helsinki Koirakoulu Kelmikäs, Tampere Koirakoulu Kontakti, Espoo Koirakoulu Vainu, PK-seutu Koirakoulu Visio, Nurmijärvi Koirakoutsi, Ylöjärvi Koulutuspalvelut Jirka Vierimaa (useita paikkakuntia) Mustin Kerho, Lahti Tmi Masseter, Helsinki RainDogs, Helsinki Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy, Helsinki

sa. Rinnakkain opetetaan myös etsimistä vahvasti hajustetun lelun tai ruuan avulla ulkona ja/tai sisällä. Varsinainen kohdehajun etsiminen aloitetaan tutussa koulutustilassa, kun koira varmasti osaa etsiä hajun radalta. Erotteluradalla koulutettu löydön ilmaisu (koira pysähtyy kohdehajupurkille ja pitää kuonoaan hajulähteen päällä) on yleensä riittävä ilmaisu jatkossakin. Koulutuksessa käytetään ehdollista vahvistetta ja useimmin makupaloja palkkioina.

Hajuerottelukoulutus aloitetaan mahdollisimman puhtailla hajuilla ja vain yhdellä purkilla, sitten tyhjiä purkkeja lisätään yksi kerrallaan ja myöhemmin mukaan lisätään häiriöhajuja. Hajujen käsittelyssä sekä koulutusvälineiden käytössä, puhdistuksessa ja huollossa pidetään koko ajan mielessä kontaminaation ehkäisy. Hajuerotteluradalla olosuhteet ovat tarkasti kouluttajan hallinnassa. Näin koulutus tapahtuu hallitusti, ja kouluttajan on mahdollista tietää, mitä koira oppii.

Tiettyjä aineita etsivät koirat koulutetaan siten, että kyseiset hajut ”ajetaan” niiden muistiin. Uusi haju on koiralle voitu luotettavasti kouluttaa jopa viikossa. Ensimmäisen koulutettavan hajun on hyvä olla koiralle miellyttävä, jotta työhön liittyy alusta alkaen oikea mielentila. Kun koira on oppinut perustekniikan, voidaan sen kanssa jatkaa epämiellyttävillä hajuilla. Ihmisiä lähtöhajulla etsi-

vän koiran kohdehaju vaihtuu jokaisella etsintäkerralla, joten kouluttaessakin kohdehajua vaihdetaan jopa useita kertoja jokaisessa harjoituksessa.

Ilkka Hormila käyttää kaikessa kouluttamisessa ASTA-mallia: • Ajattele, mitä tavoittelet.

• Suunnittele harjoitus.

• Toteuta suunnitelma.

• Analysoi toteutettu harjoitus.

Harjoituspäiväkirjaan tallennetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti tiedot jokaisesta harjoituksesta. Tällä varmistetaan harjoitusten vaihtelevuus sekä pystytään seuraamaan koulutuksen etenemistä ja etsimään syitä odottamattomiin ongelmiin. Harjoituksissa ohjaaja ei tiedä kohdehajun sijaintia, joten alkuvaiheessa ehdollisen vahvisteen antaa kouluttaja, sitä seuraava palkkio toki tulee ohjaajalta.

Tunnistusetsinnän pilottiryhmät

Tunnistusjäljestyksessä tai tunnistusetsinnässä koira koulutetaan etsimään juuri sitä ihmistä, josta koiralle on annettu lähtöhaju. Koira kykenee seuraamaan ihmisen kulkujälkeä vaikka keskellä ruuhkaista kaupunkia, joten siviilipuolella etenkin pelastuskoiraväki on tästä Suo-

6 / 2013

17

UUT

UUS

!

HAJUTYÖSKENTELY

ja a i t h u Va a a m i vo

0% 1lu0 onnol linen

Suorituskyvyn suojaksi Nutrolin® Sportti ™ suojaa työ- ja urheilukoiran elimistöä kovassa rasituksessa ja lyhentää palautumisaikaa suorituksen jälkeen.

Runsaasti tulehdusta vaimentavia omega-3rasvahappoja sekä solukalvojen suojaksi luonnon tehokkain antioksidanttipaketti E-vitamiini + astaksantiini.

Annostus aloitetaan noin kaksi kuukautta ennen kovan treeni-, kisa- tai metsästyskauden alkua ja jatketaan kauden loppuun. Voidaan antaa myös jatkuvasti jos koira tekee töitä vuoden ympäri.

Saatavilla apteekeista, eläinkaupoista, eläinlääkäriasemilta, terveyskaupoista ja valikoiduista verkkokaupoista.

18

www.nutrolin.fi 6 / 2013

ä Uusi haju on koiralle voitu luotettavasti kouluttaa jopa viikossa.

messa kiinnostunut. Hajutunnistusyksikössä alettiin kouluttaa koirille tunnistusjäljestystä vuosia sitten hajuerotteluradan avulla. Heurekassa nähtiin useampi video tältä nykyisen tunnistusetsintäkoulutuksen alkutaipaleelta. Mikään ihan uusi asia tunnistusetsintä ei ole, kuten näimme vuodelta 1925 peräisin olevalta filmiltä – se on vain välillä jäänyt unohduksiin.

Ilkka Hormilan johdolla siviilien pilottiryhmissä koulutettiin koirille aluksi lähtöhajun haistaminen, sitten työskentely hajuerotteluradalla, hajuerottelu eri-ikäisillä häiriöhajuilla ja esineilmaisu. Esineeltä toiselle tehtiin jäljentekijän hajustamalla vedellä vahvistettu jälki asfaltille, jolloin koirat oppivat seuraamaan ydinjälkeä kovalla ja häiriöhajuisella alustalla. Sen jälkeen koirien annettiin valita tarkoituksenmukaisin työskentelymuotonsa itse. Useimmat koirat siirtyivät seuraamaan jäljentekijän jättämää hajuvanaa lähinnä ilmavainuisesti. Tavoite on, että koira osaa hyödyntää hajujälkeä siten kuin se parhaiten löytyy.

Pilottikoulutusryhmien kokemuksia vedettiin yhteen tammikuussa 2013 pidetyssä seminaarissa. Ryhmien eri rotuiset koirat olivat selvittäneet noin 1300 harjoitusjälkeä hyvin monenlaisissa ympäristöissä niin ulkona kuin sisätiloissakin, ympäri vuoden ja melkein kaikilla keleillä, tuoreista usean päivän ikäisiin ja ihan lyhyistä kilometrien pituisiin. Myös polkupyörällä tai autolla liikkuneen ihmisen seuraamista oli kokeiltu. Joillekin koirille oli koulutettu myös hakua lähtöhajulla.

Heurekassa nähtiin videokoosteena rinnakkain jäljentekijän kulku ja yhden pilottiryhmään kuuluneen koiran työskentely tunteja myöhemmin vilkkaana kesäpäivänä Porvoon keskustassa. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tämä video kertoi tunnistusetsintäkoirien työskentelystä enemmän kuin tuhat kuvaakaan!

Erilaisia hajukoiria kouluttavat Suomessa monet viranomaiset ja siviilit. Seminaari antoi erinomaisen tietopaketin jokaiselle hajukoirien kouluttamiseen osallistuvalle.

Kirjoittajasta: Heli Viertokangas on toiminut aktiivisesti vapaaehtoisen pelastuspalvelun hälytyskoiraryhmässä vuodesta 2003 alkaen. Heli on myös Suomen Pelastuskoiraliiton hakukoetestaaja sekä pelastuskoirakouluttaja. Helin nykykyinen hälytyskoira on lapinporokoiranarttu Niida ja koulutuksessa on Niidan poika Kirppu.

Caniksen tiimi toivottaa kaikille lukijoilleen koiramaisen lämpöistä Joulua!

KOIRAN HYVÄ ELÄMÄ -seminaari 7.-9.2.2014 Cumulus Koskikatu, Tampere

Seminaari tarjoaa kattavan paketin koirien kouluttamisesta, hyvinvoinnista ja erilaisista hoitomahdollisuuksista. Luennoitsijat ovat eri koira-alojen ammattilaisia, joilla kaikilla on yhteinen tavoite: terve ja elinvoimainen KOIRA, JOKA ELÄÄ HYVÄN ELÄMÄN. Seminaarin luentojen annista hyötyvät sekä kotikoirien omistajat että aktiivisimmat kilpakoirien ohjaajat.

PE 7.2.2014 klo 17.30-21.00 klo 17.30 klo 18.00

ilmoittautuminen ja kahvi LUENTO: Kestävän agilitykoiran valmennus / Niina-Liina Linna

Hinnat: pe 50€ la 145€ su 145€

la-su 275€ pe-su 295€

Hinnat sisältävät luennot ja tarjoilut.

Paikkoja rajoitetusti ilmoittaudu siis pian mukaan!

20.11. mennessä ilmoittautuneille 10% alennus hinnoista!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.koirakoutsi.fi

LA 8.2.2014 klo 8.30-18.30 klo 8.30 klo 9.00 klo 11.30 klo 12.30 klo 15.00 klo 15.30 klo 17.30

ilmoittautuminen ja aamukahvi LUENTO: Koiran kivulla on monta ilmiasua - kivunhoidon kokonaisvaltaisuus / Maaria Kaiperla lounas LUENTO: Nivelrikko ja selkäsairaudet - uusimmat hoitomuodot / Timo Talvio iltapäiväkahvi LUENTO: Vesi vanhin voitehista - vesiterapia koiran kuntoutuksessa / Katriina Falhi PANEELIKESKUSTELU (Kaiperla, Talvio ja Falhi)

SU 9.2.2014 klo 8.30-17.30 klo 8.30 klo 9.00 klo 11.30 klo 12.30 klo 15.00 klo 15.30

agi.fi

ilmoittautuminen ja aamukahvi LUENTO: Koiran tunnetilat ja niiden vaikutus käyttäytymiseen / Helena Telkänranta lounas LUENTO: Koiran ja ohjaajan yhteistyö / Mia Skogster iltapäiväkahvi LUENTO: Motivaation rakentaminen ja ylläpitäminen / Vappu Alatalo

TERVETULOA! Seminaarin järjestää:

HAJUTYÖSKENTELY

Teksti: Eija Valtari KUVAT: ROBERT OCHOA

K-9 NOSEWORK, uusi amerikkalainen koiraurheilulaji Yhdysvalloissa ja Kanadassa uusi koiraurheilulaji K-9 Nosework® innostaa yhä useampia koiranomistajia kouluttamaan hajuerottelua koiralleen. Nyt laji on leviämässä myös Eurooppaan.

K

olme kalifornialaista etsintäkoirien ammattikouluttajaa Ron Gaunt, Amy Herot ja Jill Marie O’Brien kehittivät lajin vuonna 2006. Heidän tavoitteensa oli saada yhä useampi koira ja sen omistaja nauttimaan hajutyöskentelyn hauskuudesta. Lähtökohta oli yhdistää etsintäkoirille koulutettavat perustaidot, yhteistyön kehittäminen ja koukuttavan mukava kilpaileminen. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että lajiin saataisiin mukaan kaiken kokoiset, näköiset ja ikäiset ”tavalliset” koirat.

Vuodesta 2009 lähtien lajissa on järjestetty kilpailuja, joissa koirakot pääsevät testaamaan etsintätaitojaan. Kisoissa on kolme tasoluokkaa (NW1, NW2 ja NW3), ja niissä etsitään kolmea hajua (koivu, anis ja/tai mausteneilikka). Ennen kuin koira voi osallistua kisaan, on sen suoritettava hyväksytysti hajutestit eli

20

6 / 2013

Odor Recognition Test (ORT). Testeissä koiralla on kolme minuuttia aikaa löytää 12 samanlaisen pahvilaatikon joukosta se, joka sisältää hajun. Jokainen kolmesta hajusta testataan erikseen.

Jokaisessa kolmessa kisaluokassa on neljä osiota, jotka on suoritettava annettujen aikarajojen puitteissa: • Laatikot: etsintä tapahtuu sisätiloissa; hajua etsitään laatikoista kuten hajutestissä.

• Sisätila: huoneeseen (esim. keittiö, makuuhuone, kylpyhuone) on kätketty etsittävä haju/hajut.

• Ulkotila: haju/hajut on kätketty rajoitetulle alueelle pihalla, kadulla, parkkipaikalla, pellolla, metsässä jne.

• Ajoneuvot: haju/hajut on kätketty ajoneuvoihin, jotka voivat olla esim. autoja, asuntovaunuja, moottoripyöriä.

Etsintä tapahtuu ajoneuvon ulkopuolella.

ä Etsinnän tulee tapahtua täysin koiran ehdoilla, eikä omistaja saa sitä neuvoa, opastaa tai muuten häiritä. Hänen on vain opittava lukemaan ja luottamaan koiraansa.

Kisaluokissa vaatimukset ovat seuraavat: • NW1 ­– Hajuna ainoastaan koivu, joka koiran täytyy osata tunnistaa. Kussakin osiossa on vain yksi hajukätkö.

• NW2 – Hajuina koivu ja anis, ja koiran tulee osata tunnistaa ne molemmat. Kussakin osiossa voi olla vain yhtä hajua tai molempia hajuja. Ohjaajalle kerrotaan etukäteen osion hajukätköjen määrä.

• NW3 – Hajuina koivu, anis ja mausteneilikka. Koiran tulee tunnistaa kaikki kolme hajua. Hajukätköjen määrä vaihtelee 1–3 kätköä (sisätiloissa voi olla myös 0 kätköä).

Ohjaajalle ei kerrota etukäteen kätköjen määrää. Kussakin osiossa voi olla vain yhtä hajua, kahta hajua tai kaikki kolme hajua.

Alimmassa luokassa koiralta ei vaadita mitään erityistä ilmaisukäytöstä, vaan ohjaajan on osattava lukea koiraansa siten, että hän voi sanoa “Hep!”, kun koira on hänen mielestään löytänyt kätkön. Muissa luokissa koiran on osattava ilmaista kätkö, mutta ilmaisukäytökselle ei ole asetettu mitään erityisvaatimuksia, kunhan se on selkeästi havaittava. Ylimmässä luokassa ohjaajan on myös kyettävä ilmoittamaan tuomarille, mikäli etsittävässä tilassa ei ole kätköä (Tyhjä!”) tai kun alue on etsitty eikä sieltä enää löydy kätköjä (“Valmis!”). Kaikissa luokissa ohjaajan on myös kyettävä osoittamaan tuomarille tarkka kätköpaikka, jos häneltä sitä kysytään. Mitä ylemmästä luokasta on kyse, sitä haastavammat etsintäalueet ja kätköt ja sitä enemmän ulkopuolisia häiriöitä. Ylemmissä luokissa koira ei myöskään aina pääse hajulähteen välittömään läheisyyteen.

Koirat etsivät liinaan kytkettyinä, joskin sisätilassa ne voivat olla myös vapaana. Säännöissä painotetaan erityisesti sitä, että kyseessä ei ole minkäänlainen tottelevaisuus- tai hallittavuuskoe, vaan etsinnän tulee tapahtua täysin koiran ehdoilla, eikä omistaja saa sitä neuvoa, opastaa tai muuten häiritä. Hänen on vain opittava luottamaan koiraansa.

Koirakko voi saada kustakin osiosta 25 pistettä, joten maksimimäärä voi olla 100 pistettä. Tuomari vähentää pisteitä virheistä (esim. kätkön epätarkka paikallistaminen tai aikavirheet), ja ohjaajan virheellisestä “Hep!” -huudosta koko osio

nollaantuu. Kisaa saa kuitenkin jatkaa, vaikka tulosta siitä ei enää sen jälkeen saakaan.

K-9 Nosework® on tavaramerkillä suojattua toimintaa. Kisojen säännöistä ja organisoinnista Pohjois-Amerikassa vastaa The National Association of Canine Scent Work (NACSW) -niminen yhdistys, ja vain jäsenmaksunsa suorittaneet saavat osallistua virallisiin kisoihin ja voivat tavoitella koulutustunnuksia.

Yhdistys järjestää myös lajin kouluttajakoulutusta ja sertifioi kouluttajat. Kirjainlyhenteet CNWI tai ANWI kouluttajan nimen perässä kertovat, että kyseessä on “virallinen” kouluttaja. Tällä hetkellä heitä näyttää löytyvän vain USA:sta ja Japanista.

Englantilais-ruotsalainen yritys ACT (Advanced Canine Technologies) on aloittamassa kouluttajien kurssittamisen ensi vuoden alussa Ruotsissa. Koulutus on kolmen kuukauden pituinen. Mielenkiintoista nähdä, minkälaista innostusta se herättää naapureissamme ja kantaako mahdollinen innostus myös tänne meille saakka. Toivottavasti, sillä tämä kuulostaa todella hauskalta harrastukselta, varsinkin jos lajin luojien ajatus koiran ja omistajan yhteisestä hauskasta tekemisestä säilyy kilpailuelementistä huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.

Lisätietoa: K-9 Nosework www.k9nosework.com NACSW www.nacsw.net ACT www.advancedcaninetechnologies.com/K9-Nosework

6 / 2013

21

HAJUTYÖSKENTELY

Teksti ja kuvat: Sissel Larsen

Erikoisetsintä – hyödyntää koiran koko potentiaalin Koirista on valtavasti hyötyä meille ihmisille. Ihmiset ovat käyttäneet hyväkseen niiden erinomaista hajuaistia kautta historian, mutta vasta nyt uusien tutkimustietojen ja koulutusmenetelmien ansiosta, olemme oppineet käyttämään koiraa tehokkaasti mitä erilaisimpiin tehtäviin.

K

oirien avulla etsitään muun muassa kadonneita ihmisiä, rahaa, huumeita ja räjähteitä.

Koiria koulutetaan etsimään kantarelleja, avaimia, kännyköitä tai vaikkapa liito-oravan jätöksiä. Koira voidaan opettaa tunnistamaan ja ilmaisemaan alkava epilepsia- tai diabeteskohtaus tai syöpäkasvain. Koira voi paljastaa, koska on oikea aika keinosiementää lehmä, ja se voi oppia varoittamaan kaasuvuodoista. Koira löytää myös homeen rakenteista tai ruosteen putkistosta. Lisäksi koira voi toimia poliisin apuna: se löytää ruumiin tai aseen maalta tai vedestä ja auttaa tunnistamaan rikospaikalla olleet. Koira etsii petoeläimet, ilmaisee piraatti-DVD:t ja näyttää, mistä

22

6 / 2013

kohtaa tulipalo syttyi. Ja tässä on vain pieni osa siitä kaikesta, mihin nelijalkainen ystävämme pystyy ja mitä sille voidaan opettaa.

Useimmat näistä koiran työtehtävistä ovat niin kutsuttua erikoisetsintää, jossa hyödynnetään hajuerottelua. Erikoisetsintä voi olla myös mahtavan hauska harrastus sinulle ja koirallesi ­ – harrastus, josta koirasi varmasti pitää.

Moni haaveilee myös voivansa työskennellä ja ansaita elantonsa etsintäkoiranohjaajana. Koiranohjaajalta vaaditaan huolellisuutta, kärsivällistä perustaitojen opettelua, takaiskujen sietämistä, uusien koulutus- ja oppimistapojen soveltamista, toistoja, kurinalaisuutta ja tavoitteellisuutta, yksityiskohtiin paneutumista,

yhteistyökykyä ja paljon aikaa harjoittelemiseen.

Kerron tässä artikkelissa hieman siitä, miten me järjestämme erikoisetsintäkursseja ja miten niillä koulutamme koiria.

Tilat ja työkalut

Erikoisetsintää koulutetaan sisätiloissa ja apuna käytetään niin kutsuttua hajutunnistusrataa tai -karusellia. Etsimme hajumolekyylejä huoneesta tai pinnoilta.

Käytämme myös kaasua (kaasuvuodot) ja samalla opettelemme, miten hajumolekyylit liikkuvat.

Kuivaharjoittelua: Seinämän takana olevalla ohjaajalla on monia tehtäviä, ja siksi niitä on ensin hyvä harjoitella lelukoiran kanssa.

Täydellinen oppimisympäristö: Hajutunnistusrata tarjoaa mahtavia uusia haasteita pienelle metsästyskoiralle.

ä Makupala annetaan seinämän takaa siten, että se ilmestyy oikean reiän lähelle.

Hajutunnistusrata

Hajutunnistusrata on teline, johon voidaan sijoittaa hajulähteitä (purkkeja, joissa on hajunlähde). Tavallisimmin se on levy, jossa on neljä reikää koiran haisteltavaksi. Levyn alla on kisko, jolle voidaan sijoittaa seitsemän hajupurkkia.

Kiskoa voidaan liikuttaa edestakaisin kammen avulla. Kun koira ilmaisee oikean reiän eli sen, jonka alta löytyy hajuainetta sisältävä purkki, annamme palkitsemissignaalin (esimerkiksi naksutus tai ”Hyvä!”) ja sen jälkeen palkitsemme koiran makupalalla. Makupala annetaan seinämän takaa siten, että se ilmestyy oikean reiän lähelle. Näin saamme monta tilaisuutta palkita koiraa, ja koira oppii, että ilmaiseminen kannattaa.

Kuivaharjoittelua

Ennen koulutuksen aloittamista on tärkeää, että niin ohjaaja kuin koira osaavat toimia rauhallisesti hajutunnistusra-

dalla. Tästä syystä annan kurssilaisten tehdä ensin hieman kuivaharjoittelua ohjaamani leikkikoiran avulla. Seinämän takana ollessaan ohjaajan on osattava hallita monenlaisia asioita: koira, makupalat, naksutin ja ennen kaikkea oma käyttäytyminen.

Toinen oleellinen asia hyvien tulosten saavuttamiseksi on rentous. Koira ei pysty erottelemaan hajuja stressaantuneena tai jos se tuntee olonsa epämiellyttäväksi tai on liian innokas/kiihtynyt. Joidenkin koirien mielestä pöydällä seisominenkin voi olla inhottavaa. Tällaisissa tapauksissa koira on ensin totutettava tilanteeseen niin, ettei se enää häiriinny siitä.

Sen jälkeen kun itse olen alkanut pitää kursseja, olen alkanut yhä enemmän painottaa etsimisen perusvalmiuksia.

Myös rutiineista, jotka kertovat koiralle, mitä seuraavaksi tullaan tekemään, on suuresti hyötyä. Tämä pätee yhtälailla muihinkin lajeihin. Esimerkiksi mentäessä jäljestämään ohjaaja pyytää koiraa pysymään paikallaan ja odottamaan hetken, kun hän tarkistaa tuulen suun-

nan, ottaa esiin valjaat, kiinnittää liinan ja sanoo sitten ”Jälki!”. Samaa verkkaisuutta ja rauhallisuutta tarvitaan myös erikoisetsinnässä. Koiran ei todellakaan haluta ryntäävän suoraa päätä pöydälle ja heittäytyvän radalle.

Perusvalmiudet

Kun hajutunnistusta tehdään pöydällä olevalla radalla, pyydetään koira ensin lattialle istumaan tai makaamaan. Tämän jälkeen koiralle annetaan merkki hypätä pöydälle, ja pöydällä sen tulee istuutua tai asettua makuulle. Ohjaaja kiertää seinämän taakse ja asettuu seisomaan koiran eteen. Sen jälkeen hän ojentaa koiralle makupalan seinämän yli ja sanoo ”Etsi!”. Kun koira on tutkinut radan, ohjaaja sanoo ”Istu!” ja antaa koiralle makupalan. Kun koira pysyy edelleen istumassa, ohjaaja palkitsee sen makupalalla edestäpäin ja pyytää sitten koiran hyppäämään pois pöydältä.

6 / 2013

23

HAJUTYÖSKENTELY

Koiralle hajun tunnistaminen on leikkiä – ja ohjaaja pystyy sitä täysin kontrolloimaan.

ä Koira ei pysty erottelemaan hajuja stressaantuneena.

Lyhyitä harjoituksia

•

Harjoitusten tulee olla lyhytkestoisia. Etsintäjakso alkaa, kun koiralle sanotaan ”Etsi!” ja koira alkaa etsiä. Jakso päättyy, kun koiralle annetaan lopetuskäsky.

•

Harjoitus etenee seuraavasti: • Ohjaaja ja koira saapuvat huoneeseen.

• Ohjaaja pyytää koiraa istumaan tai makaamaan radan tai ratapöydän eteen.

• Ohjaaja menee seinämän taakse ja laittaa siellä makupalat valmiiksi.

• Ohjaa tulee takaisin koiran luokse.

• Ohjaa antaa käskyn, ja koira hyppää pöydälle – mielellään jonkin korokkeen (esim. jakkaran) kautta.

• Koira istuutuu (tai asettuu makuulle) pöydälle.

• Ohjaaja menee seinämän taakse.

• Ohjaaja palkitsee paikallaan pysyvän koiran seinämän yli (tämä ei ole aina tarpeellista).

• Ohjaaja antaa käskyn etsiä.

• Koira etsii, ja ohjaaja naksuttaa ja palkitsee, kun koira ilmaisee oikein.

• Ohjaaja antaa koiran tehdä erikestoisia ilmaisuja.

24

6 / 2013

•

• •

Ohjaaja liikuttaa kammen avulla purkkeja siten, että oikea purkki siirtyy jonkin toisen reiän kohdalle sillä aikaa, kun koira syö makupalaansa.

Kun ohjaaja antaa lopetuskäskyn, koira istuutuu ja ohjaaja antaa sille makupalan seinämän yli.

Ohjaaja sanoo “Etsi!”, mikäli hän haluaa tehdä koiran kanssa toisenkin etsintäjakson ennen kuin pyytää koiran pois pöydältä.

Ohjaaja pyytää koiran pois pöydältä.

Koira saa palkkioksi lelun tai makupalan.

Kun koira on noussut pöydälle, sen kanssa voidaan tehdä 1–5 etsintäjaksoa, joissa on vaihteleva määrä ilmaisuja. Harjoitus siis alkaa lattialta ja päättyy siihen, kun koira poistuu pöydältä takaisin lattialle. Koiran kanssa on hyvä tehdä 1–4 harjoitusta, ja sen jälkeen on tauon paikka sekä ohjaajalle että koiralle.

Ohjaajan tulee olla erityisen tarkkana sen osalta, missä koiran kuono on suhteessa purkkiin. Itse haluan, että koiran kuono osoittaa suoraan alaspäin ja keskelle purkkia.

Harjoituksen aikana ohjaajan on seurattava koiraa hyvin tarkasti, jotta hän pystyy päättämään, onko kriteeri täyttynyt ja onko koiran suorituksessa jotakin, joka olisi selvitettävä ennen seuraavaa harjoitusta. Koiran työskentelyä on analysoitava tarkoin, jotta seuraavasta harjoituksesta saa suunniteltua oikeanlaisen.

Hajun oppiminen

Kun koira ja ohjaaja ovat tutustuneet rataan, he osaavat olla rauhallisia ja rentoja, ja kun perusvalmiudet istu, seiso, maahan sekä kontakti ovat hallinnassa, on aika aloittaa hajujen opettelu. Periaatteessa etsittävä haju voi olla mitä tahansa. Tee on suosittu aine, sillä sitä on helppo hankkia ja helppo laimentaa.

Koiralle tämä kaikki on leikkiä, ja sinun tehtäväsi on vain seisoa koiran edessä ja päättää, mistä makupalan tuottava haju seuraavaksi tulee.

Kun koiralle opetetaan hajua, alkaa se siitä, että vain yhdestä reiästä löytyy oikeaa hajua ja kaikki muut reiät ovat ”tyhjiä”. Toisin sanoen kiskolla on vain yksi purkki, ja vasta myöhemmin kiskol-

Ilmaisu. Akela on löytänyt etsimänsä, ja se ilmaisee sen jähmettymällä paikalleen.

Mielleyhtymä: Pilkullinen kangaspala pöydällä kertoo Akelalle, että sen tulee etsiä raadon hajua.

ä Ohjaajan on oltava varovainen, ettei koira ala pitää purkkeja kosketuskohteina. le asetetaan useampia purkkeja. Alussa pidetään myös kaikki häiriöt poissa ja myöhemmin niitä otetaan vähitellen mukaan. Tavoitteena on, että koira valitsee teen silloinkin, kun muissa purkeissa on vaikkapa ruokaa.

Ilmaiseminen

Kun kyseessä on ilmaisu, on ohjaajan oltava varovainen, ettei koira ala pitää purkkeja kosketuskohteina tai ettei se ala ilmaista kaikkia purkkeja yhtä pitkäkestoisesti, esimerkiksi kaksi sekuntia purkilla 1, 2 sekuntia purkilla 2 ja niin edelleen. Jos näin käy, niin koira joko testaa ohjaajaansa tai se ei ole ymmärtänyt, mitä sen pitäisi tehdä.

Ennen kuin ilmaisua aletaan opettaa, on oltava varma siitä, että koira on oppinut erottelemaan hajun. Haluan omien koirieni ilmaisevan jähmettymällä, eli koira liikkumatta pitää kuonoaan oikean purkin yläpuolella.

Myöhemmin sen on kyettävä pysymään paikallaan häiriöistä ja ilmaisun kestosta riippumatta. Vaihtelen ilmaisuaikaa 1–15 sekuntiin.

Tehtävän vaikeuttaminen

Miksi koira valitsee teen? Tietenkin siksi, että se saa siitä palkkion. Koira on oppinut tämän lukemattomien toistojen avulla. Kun sekä koira että ohjaaja hallitsevat tehtävän varmasti, voidaan mukaan ottaa erilaisia häiriöitä. Vaihtoehtoisesti purkkiin voidaan laittaa aiempaa vähemmän hajuainetta. Myös näitä molempia voidaan käyttää yhtä aikaa, ja molemmat siis lisäävät tehtävän haasteellisuutta.

Koira voidaan myös opettaa tunnistamaan oikea määrä ainetta, eli se palkitaan vain ”oikeasta määrästä”, ei liian pienestä tai suuresta hajuainemäärästä.

Mielleyhtymät mukaan

Kun koirakko suoriutuu varmasti tehtävästä ja koira varmasti löytää hajun tai kun he aloittavat uuden hajun opettelun, voidaan mukaan ottaa myös mielleyhtymät. Tällä tarkoitan jotain sellaista ärsykettä, joka kertoo koiralle, mitä sen tulisi etsiä. Kun esimerkiksi lähdetään jäljestämään ja ohjaaja ottaa jälkivaljaat esiin, koira tietää, mitä sen tulee tehdä.

Samalla tavalla pöydälle voidaan asettaa esine tai asia, jonka tarkoitus on toimia koiralle vihjeenä (kantarelli, seteli jne.).

Jonkin ajan päästä koira on oppinut yhdistämään esineen etsittävään hajuun.

Miksi käytetään hajutunnistusrataa?

Hajuratatyöskentelyn etuna on, että koiralle voidaan opettaa uusi aine/haju hyvinkin lyhyessä ajassa. Sillä voi myös nopeasti opettaa koiran pois jostakin hajusta. Jos esimerkiksi haluan koiran ilmaisevan kissankarvan teen sijasta, teen kissankarvan hajusta ”oikean” hajun ja tee muuttuu häiriöhajuksi. Koira tajuaa melko pian, että nyt on kyse kissasta, ja se ilmaisee kissankarvoja sisältävän purkin. Koira siis oppii erottelemaan oikean hajun monien muiden hajujen joukosta.

Radalla työskentelyyn pätee sama kuin kaikkeen muuhunkin, eli se on helppoa vain silloin, kun sen osaa. Ja kun sen osaa, sujuu uusien hajujen opettaminen minuuteissa.

Rata on myös erinomainen väline siksi, että sen avulla pääsee eroon ylimääräisistä vahvisteista. Me tiedämme, että koi-

6 / 2013

25

HAJUTYÖSKENTELY

ä Ennen kuin ilmaisua aletaan opettaa, on oltava varma siitä, että koira on oppinut erottelemaan hajun.

rat lukevat meitä kuin avointa kirjaa. Ne oppivat nopeasti käsien liikkeet ja muut eleemme. Kun seisot seinämän takana, ei koira näe sinusta muuta kuin hartiat ja pään. On hyvä kuitenkin muistaa, että koira oppii myös nopeasti seuraamaan katsettasi, mikäli tuijotat aina oikeaa reikää. Tästä syystä sinun on tärkeä vaihtaa omaa paikkaasi suhteessa purkkiin, ja hyvä vaihtoehto voi olla myös katseen pitäminen takaseinässä, ohi koiran.

Oikea ajoitus on hyvän lopputuloksen tae, ja radalla se on helppoa. Naksuta ja palkitse oikeasta käytöksestä, eli kun koiran kuono osoittaa suoraan alas kohti oikeaa purkkia. Tämä kuitenkin vaatii ohjaajalta täydellistä keskittymistä. Naksuta täsmälleen oikeaan aikaan, pidä makupala valmiina ja anna se välittömästi naksutuksen jälkeen. Kiinnitä huomiota käsiisi, päähäsi, katseen suuntaasi ja sijaintiisi, jottet anna koiralle apuja tai ylimääräisiä vahvisteita. Radalla on myös mahdollista hyödyntää palkkion paikkaa, eli koira saa makupalan optimaalisesta paikasta lähellä ilmaistua purkkia.

Myös yleistäminen sujuu helposti.

Vaikeuta tehtävää ja lisää muiden hajujen häiriöitä useampien purkkien avulla.

Radalla on helppo kouluttaa koira ilmaisemaan jähmettymällä. Edellytyksenä on kuitenkin, että se tehdään oikein niin, ettei koira ala pitää purkkeja kosketuskohteina tai ilmaise niitä vain sen vuoksi, että sitä sattuu se huvittamaan. Muista myös, että jos koira ilmaisee kaikki purkit, ei se oikeasti ilmaise mitään.

26

6 / 2013

Kontrolloitu optimointi (hajun laimentaminen) sujuu myös hyvin radalla. Kun laimennat hajua, tässä tapauksessa teetä, vaikeutat tehtävää. Voit myös esimerkiksi laittaa teetä sisältävään purkkiin pumpulitupon. Voit jopa laittaa tupot muihinkin purkkeihin ja lopulta lisätä niihin häiriöhajuja, laittaa teepurkkiin lisää pumpulia, poistaa sieltä teetä ja niin edelleen.

Hajutunnistusradalla myös ohjaajalla on erinomainen tilaisuus kehittää ajoitus- ja havainnointitaitojaan.

Hajutunnistusradalla tarvittavat valmiudet

Jotta työskentely hajutunnistusradalla olisi tuloksellista, vaaditaan koiralta ja ohjaajalta seuraavia taitoja: Koira: • ilmaisu • rauhoittuminen • paikallaanolo • tiedonhaku eli etsiminen – koira hakee tietoa nuuhkimalla, ja ohjaaja pystyy jopa kuulemaan sen • optimointi eli pienten hajumäärien tunnistaminen • kvantifiointi eli määrän arviointi (koira oppii tunnistamaan oikean määrän hajua ja esimerkiksi ilmaisemaan liian korkean tai matalan veren sokeripitoisuuden sekä tilanteen, kun verensokeripitoisuus ei ole stabiili) • sosiaalisen, sanallisen vahvisteen oppiminen

Ohjaaja: • koiranlukutaito eli koiran eleiden havaitseminen ja tulkitseminen • nopea ja täsmällinen palkitseminen • huomion kiinnittäminen mahdollisiin ylimääräisiin vahvisteisiin (esimerkiksi omat eleet) • think, plan, do (koulutusprosessi á la Bob Bailey)

Yhteenveto

Koiralle voidaan opettaa uusien aineiden tunnistaminen ja erottelu, optimointi (laimennettu haju) ja kvantifiointi eli aineen/ hajun määrän arviointi hajutunnistusradan avulla. Hajutunnistus- ja erikoisetsintäkursseja järjestetään eri puolilla. Myös harjoittelupaikkoja alkaa olla tarjolla. Jos lajista oikein innostuu, voi myös itse rakentaa radan. Uskon, että on vain ajan kysymys, ennen kuin tässäkin lajissa aletaan järjestää kisoja myös Pohjoismaissa.

Yhdysvalloissa niitä jo järjestetään, ja ne kulkevat nimellä K-9 Nosework.

Kirjoittaja: Sissel Larsen pitää Canis-koirakoulua Norjassa lähellä Osloa. Hän on myös opiskellut erikoisetsintäkouluttajaksi Ruotsissa Hundcampukseksella. Sisselillä on kaksi koiraa: kaksivuotias Rashka ja viisivuotias Akela. Koiriensa kanssa Sissel harrastaa mm. tokoa, erikoisetsintää ja jälkeä.

NUUSIKITTUA

Teksti ja kuvat: Liisa Tikka

Kirja-arvostelu: Koira lapsiperheessä

Johtajuutta, kuria ja laumajärjestystä Koira lapsiperheessä on teos tärkeästä aiheesta. Mikään suomenkielinen kirja ei juurikaan puutu tähän aihepiiriin, joten kirjalle on selkeä tilaus. Valitettavasti petyin kirjaan jo ensimetreillä, ja sen lukeminen läpi osoittautui melkoiseksi haasteeksi.

K

irjoittajan, Sanna Karppisen, teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Kirjassa ei ole esittelyä kirjoittajasta, mutta Wikipedia tietää kertoa, että hän on ollut mukana parissakin muussa koirakirjassa. Päätellen kuitenkin tekstisisällöstä ei Karppisella ole ammatillista pätevyyttä koira-asioissa.

Koira lapsiperheessä -kirja on erikoinen sekoitus faktatietoa ja mutua. Faktojen lähteeksi on suorastaan koomisesti valittu pääosin Tuire Kaimio ja Cesar Millan. Myös Pertti Vilanderia siteerataan koiran koulutusta käsittelevässä luvussa.

Kirjassa toistetaan moneen otteeseen, että eri suuntaukset koirankoulutuksessa ovat kuin muotivirtauksia, ja parasta on “yhdistellä erilaisia koulutusmetodeja ja

palkkioita ennakkoluulottomasti”. Ilmeisesti kirjailija on käyttänyt samaa taktiikkaa lähteidensä valinnassa.

Kirja nojaa hyvin vahvasti arvojärjestykseen, kuriin ja johtajuuteen. Vaikka Kaimioon onkin monessa kohdin tekstiä viitattu, ei kirjailija ole selkeästi kuitenkaan ymmärtänyt lähteitä niitä lukiessaan. Vaaranvälttämiskäytöksistä kertovassa luvussa sanotaan, että “jos omistaja on koiran mielestä kelvoton päättämään perheen asioista, koiran on vaikea alistua. Jos koira ei halua alistua, se yrittää vältellä konfliktitilannetta tai paeta.”

Konkreettisia, nykyaikaisia koulutusneuvoja tilanteisiin ei juuri anneta, vaan neuvot ovat jokseenkin ylimalkaisia tai nojautuvat lähinnä koiran rauhoittamiseen fyysisesti tai laittamalla koira toiseen huoneeseen. Esimerkiksi lapsen tavaroiden rauhaan jättämisestä todetaan vain, että on tärkeää opettaa koiralle alusta asti, ettei se koske vauvan tarvikkeisiin tai vaatteisiin. Se, miten se tehdään, jää lukijan oman arvailun ja mielikuvituksen varaan.

Siedättämisestä, vastaehdollistamisesta tai korvaavan käytöksen opettami-

sesta ei kirjassa puhuta. Jotkut vinkeistä vaikuttavat suorastaan vaarallisilta, kuten esimerkiksi koiran siirtäminen pois makuupaikalta. Siinä kehotetaan vetämään sohvalta poistumisesta kieltäytyvä koira pannasta alas. Mitään jatkoharjoitteluvinkkejä ei anneta, eikä esimerkiksi mainita, että tehokkaaseen kouluttamiseen sisältyy väärintekemisen estäminen niin, ettei koira pääse sohvalle.

Koira lapsiperheessä -kirjassa on anekdootteina tarinoita elävästä elämästä. Toisaalta nämä ovat varmasti hyviä kuvaamaan lapsiperheen ja koiran yhteiselon iloja ja haasteita. Tekstit kuitenkin ovat sävyltään vähän erikoisia.

Monissa tarinoissa koiran käytöstä kuvataan inhimillistäen: “Doris oli lapsia kohtaan kärsimätön, ja sen herkkähipiäisen luonteen ja jatkuvan uhittelun takia esikoispoika Taavi oppi ensin murisemaan ja vasta sitten puhumaan!”

Toisaalta kirjoittaja kyllä toteaa toisaalla kirjassa, että koirat kykenevät mustasukkaisuuteen... Myös esimerkkiperheiden kasvatusmetodit saavat lukijan nostamaan kulmakarvojaan kerran jos toisenkin: “Kun Liinu oli pentu, se yritti kerran isotella Ellimarille. Perheen äiti otti

6 / 2013

27

NUUSIKITTUA

tilanteen heti ja epäröimättä hallintaan kääntämällä uhoavan pennun selälleen, ja Ellimari tuli itse komentamaan pentua”.

Suurimmat odotukseni kirjalta kohdistuivat lukuun “Lapsen käyttäytyminen koiran kanssa”. Luvussa on järkevästi listattu mm., minkälaisia leikkejä lasten ja koirien ei tulisi leikkiä keskenään ja kerrottu, miten tärkeää on opettaa lapsille koiran johdonmukainen ja hyvä kohtelu. Koiran perusoikeuksiin kuuluu lapsiperheessäkin lepo- ja ruokarauha. Sen sijaan hellyys ja hyvänäpito -luku tuotti pettymyksen. Jos kerran kirjan kannessakin on kuva lapsesta halaamassa koiraa, on kai turha odottaa, että asiasta olisi kerrottu koiran näkökulmasta.

Hyvää kirjassa on, että siinä huomioidaan myös lasten opettaminen koirien kanssa olemiseen ja painotetaan, että sekä kaksi- että nelijalkaisten pitää toimia oikealla tavalla. Sairauksista ja tarttuvista taudeista kertovassa luvussa käsitellään ongelmakäytösten ja kivun linkkiä toisiinsa. Myös koiran liikunnan- ja toiminnantarvetta alleviivataan ja annetaan vinkkejä siihen, miten lapsiperheen arjessa koiralle voidaan järjestää mielekästä tekemistä.

Jään toivomaan, että jatkossa kustantajat antaisivat kirjoitushommat ei vain kirjoittamisen ammattilaisille, vaan henkilöille, jotka myös tietävät tekstin aihepiiristä riittävästi.

Häiriötreeniä CD-levyn avulla

T

OKO-häirikkö on CD-levy, joka sisältää erilaisia taustahäiriöitä toko- ja muihin treeneihin.

Levyllä on kuusi erilaista raitaa. Mukana on mm. EVL:n yksilöliikkeiden käskytys, koirien haukuntaa, vinkuleluja, taputuksia, ammuntaa sekä vihellyksiä. Levy toimii hyvin koetilanteisiin valmistautumisessa, mutta siitä on myös apua häiriöherkkien koirien siedättämiselle ihan kotiympäristössäkin.

CD:n kesto on noin 36 minuuttia ja hinta 17 euroa. www.toko-obe.fi

Kennelalan osaajaksi Kannuksessa Maatalousalan perustutkinto » eläintenhoidon koulutusohjelma »

eläintenhoitaja, kennellinja Opiskele eläinharrastuksestasi ammatti!

Kennelalan opintoihin sisältyy mm. koiraterapiaopintoja, koirien hoitoa, käsittelyä ja koulutusta sekä runsaasti käytännön harjoittelua mm. eläinhoitolassa ja työssäoppimassa, halutessasi myös ulkomailla.

Mahdollisuus suorittaa myös lukio-opintoja Kannuksen lukiossa.

Koulutukseen voivat hakea peruskoulu- ja ylioppilaspohjaiset.

28

6 / 2013

Ollikkalankatu 3, Kannus info.kannus@kpedu.fi puh. 040 808 5523

eishaussa Koulutukseen haetaan yht a: ess itte oso 13 24.2.–14.3.20 www.opintopolku.fi Tutustu lisää sivuillamme: www.kpedu.fi/kannus

KOIRUUS

100 %

SUOMALAISTA TUORETTA LIHAA

- Tiede auttaa ymmärtämään koiraasi

Koirat ovat olleet “ihmisten parhaita ystäviä” kymmenien tuhansien vuosien ajan. Nyt koirien oma elämä on kriisissä kaikkialla läntisessä maailmassa.

”Ihana, selväsanainen kirja koirista - tunteista, älystä, roduista. John Bradshaw’n asiantuntijuus ja kokemus yhdistyvät syvällisyyteen ja humaanisuuteen. Lue tämä kirja, ennen kuin hankit koiran.”

- Alexandra Horowitz, tutkija ja kirjan Koiran silmin tekijä

”Tämä on ihastuttavan informatiivinen ja hiljaisesti intohimoinen kirja, josta hyötyy jokainen koira, jonka omistaja sen lukee.”

- The Economist

Gemm Oy, 2013 Nidottu, 354 s.

ISBN: 978-952-99803-7-6

Kysy kirjakaupastasi tai tilaa osoitteesta www.canis.fi

KOTIMAISET MAKUPALAUUTUUDET KOIRALLESI!

Eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin perehtynyt tutkija John Bradshaw esittää puheenvuoron koirien puolesta. Hänen näkemyksensä perustuvat uusimpiin tutkimuksiin koirista sekä koirien ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.

”Aina silloin tällöin tapaamme vanhan ystävämme ja ehkä näemme hänet uudessa valossa, mikä virkistää suhdettamme. John Bradshaw tutustuttaa meidät uudestaan ihmisen vanhimpaan ystävään, koiraan. Hän kokoaa ja tulkitsee uusimpia tietoja koiran alkuperästä, sen suhteesta esi-isäänsä suteen sekä kertoo, miksi suhteemme koiraan tulisi rakentua kumppanuudelle ja yhteistyölle, ei vanhanaikaisille dominanssiteorioille. Niin koiran kuin koirien omistajat tulevat hyötymään tästä kirjasta.”

UDET UUTU T NY !

OISSA KAUP

Best-In tarjoaa koirallesi kotimaiset sekä väri- ja lisäaineettomat Hubert-makupalat.

Best-In Hubert Kanan Kivipiira on valkuaispitoinen ja vähärasvainen maistuva makupala, joka sopii koiran palkitsemiseen tai valkuaislisäksi. Best-In Hubert Härkäherkku puolestaan on oiva makupala, joka sopii kiitospalaksi tai kevyeksi lisäksi päivittäiseen ateriaan. Palkitse hyvällä omallatunnolla – valitse Best-In Hubert -makupalat! www.best-in.fi LEMMIKIN TERVEYDEN PUOLESTA – BEST-ININ TUORERUOKAFILOSOFIA

100%

TUORETTA LIHAA

Vain kotimaisia puhtaita raaka-aineita.

Vitamiinit luonnollisessa, hyvin imeytyvässä muodossa.

Ei lemmikillesi haitallisia säilöntä-, väri- tai lisäaineita.

- Stephen Zawistowski, PhD, CAAB, ASPCA Science Advisor Tutustu Hubert- ja Best-In-tuotteisiin: www.best-in.fi

6 / 2013

29

KOULUTUS JA OPPIMINEN

Teksti: Liisa Tikka Kuvat: Liisa Tikka ja Paul-Erik Törrönen

Parempaa palkkaa Kaikissa positiivista kouluttamista koskevissa kirjoissa ja artikkeleissa kehotetaan löytämään oman koiran mielestä paras palkkio ja käyttämään sitä. Joidenkin koirien suhteen etsintään ei tarvitse käyttää juuri lainkaan aikaa. Joidenkin koirien kohdalla sopivien vahvisteiden haeskelu kestää vuosia.

V

aikka kaikkien koirien täytyy syödä pysyäkseen elossa, ei ruoka ole aina se käytettävissä oleva vahviste. Tai mitkä namit voisivat olla sopivia, jos tähän mennessä on kokeiltu vain kaupan valmiita herkkuja? Kaikki koirat eivät ole syntymästään pallohulluja, joten sopivan palkkiolelun löytäminen voi olla työn takana. Miten hallita ympäristön tarjoamia vahvisteita, jos ne ovat ainoita, jotka koiraa kiinnostavat?

Tässä artikkelissani pyrin esittelemään joitain omien koirieni ja asiakaskoirien kohdalla löydetyistä ratkaisuista toivoen, että joku saisi näistä esimerkeistä apua omaan koulutukseensa.

30

6 / 2013

Kippo pois ja eväät taskuun

Ruokaa käytetään yleensä eniten palkkiona, koska sitä käytettäessä vahvistetiheys on helppo pitää korkeana, toistoja saadaan paljon ja palkkion suuntaa voidaan myös hyödyntää melko joustavasti.

Ruoka on monipuolinen vahviste; kyse ei aina ole siitä taskun pohjalta kaivettavasta nappulasta tai Frolicin palasta.

On paljon koulutustilanteita, jolloin vahvisteita tarvitaan paljon. Useimmiten esimerkiksi käytösongelmia korjatessa on järkevää pyrkiä saamaan uusi, toivottu käytös vakiintumaan mahdollisimman nopeasti. On paljon tehokkaampaa tehdä

koulutus eräänlaisena ”salamasotana” pyrkien alkuvaiheessa palkitsemaan joka ikinen oikea tai oikeansuuntainen käytös.

Tämä voi käytännössä tarkoittaa satojen toistojen päivävauhtia, mikä luonnollisesti tarkoittaa myös satoja vahvisteita.

Tällaisia esimerkkejä ovat vaikkapa hihnakäytökseen liittyvä harjoittelu (vetämättä kävely, rähjäämättä ohittaminen), yksinolo-ongelman purkaminen tai koiran joihinkin omaan ympäristöön liittyvien pelkojen poisopettaminen.

Kun vahvistetiheyden täytyy olla pitkään korkea, tai jos toistojen määrä nousee hyvin suureksi, on käytännössä koiran saamien palkkioiden määrä todella

ä Petoeläimillä nälkä lisää toimintakykyä ja -halua, joten tyhjällä mahalla koira yleensä tekee aktiivisemmin töitä. suuri. Jos koira on labradorin kokoinen ja sillä on loputon ruokahalu, ei ruuan käyttö vahvisteena ole ongelma. Tällöin on kuitenkin yleensä syytä lopettaa koiran normaali ruokinta ja käyttää suurin osa ruoka-annoksesta palkkioina jo ihan pelkästään painonhallintaan liittyvistä syistä. Jos koira syö kuivamuonaa ja on valmis tekemään töitä nappuloidensa eteen, on hyvin helppoa kaataa aamulla oikea ruokamäärä johonkin astiaan ja annostella sieltä palkkioita koulutuksessa käytettäviksi. Mikäli ruokaa on vielä illalla viimeisen treenin tai ulkoilun jälkeen jäljellä, voidaan se antaa koiralle ruokakupista.

Ylipäänsä ruokinta koulutuksen aikana kannattaa aina tehdä niin, että mahdollinen kupista annettava ruoka-annos tarjotaan vasta koulutuksen päätyttyä (esimerkiksi illan päätteeksi). Näin koi-

ralla on päivän aikana suurempi motivaatio toimia ruuan eteen. Petoeläimillä nälkä lisää toimintakykyä ja -halua, joten tyhjällä mahalla koira yleensä tekee aktiivisemmin töitä. Näin kannattaa toimia myöhemminkin, vaikka palkkiona käytettävien vahvisteiden määrä olisikin jo huomattavasti pienempi. Eli esimerkiksi hihnakäytökseen liittyvien käytösten vahvistamisessa on järkevää, että koira saa ruokansa vasta lenkin jälkeen, jolloin se on ulkoilun aikana luultavasti motivoituneempi herkkujen saamiseen.

Ruokahalun parantamisesta voit lukea lisää Caniksen numerosta 2/13.

Jotkut erittäin ruokaorientoituneet koirat alkavat käyttäytyä melkeinpä hysteerisesti nälän vaivatessa. Tällaisten koirien suhteen voi olla järkevää antaa symbolisesti vähän ruokaa esimerkiksi ennen koulutuskentälle tai kurssille me-

noa, etenkin, jos koiran normaali ruokaaika on silloin käsillä.

Pienen koiran pienet eväät

Entäpä sitten, jos koira on hyvin pieni?

Noin kymmenkiloisenkin koiran päiväannos on sen verran vähäinen, että koulutukseen tarvittavien vahvisteiden määrä voi ylittää koiran päivittäisen ruuan määrän. Tällöin on ensisijaisen tärkeää miettiä, miten pieneksi palkkiot voi laittaa. Useimmiten ihmiset antavat koirilleen aivan turhan suuria makupaloja. 20-30-kiloisillekin koirille riittää aivan hyvin palkkioksi palat, jotka ovat alle puoli senttiä kanttiinsa. Esimerkiksi itse leikkaan nakin ensin halki pitkittäissuuntaan ja sitten halkaisen puolikkaat vielä uudelleen. Vasta tämän jälkeen

6 / 2013

31

KOULUTUS JA OPPIMINEN

ä Ronkelille voi kokeilla paistaa lihaa vielä kevyesti keittämisen jälkeen, koska se parantaa monesti makua. kuutioin nakin, jolloin palaset ovat ehkä noin 3 mm yhdeltä sivulta. Samalla menetelmällä esimerkiksi yhdestä lihapullasta voi saada 27 makupalaa.

Monille pikkukoirille sopii todella hyvin palkkioksi jonkinlaisen tahnan, kuten maksapasteijan, käyttäminen. Tällöin omistajan ei tarvitse yrittää saada pidettyä näpeissään mikroskooppisen pieniä namipaloja, vaan hän voi tarjota koiralle herkkutuubin nuolaistavaksi.

Tällöin myös annetun ruuan määrä jää melko pieneksi, kun yksi vahviste on vain yksi lipaisu. Tuubin sijasta voi toki käyttää vaikkapa suurta ruiskua (ilman neulaa) tai jopa täytettyä kongia. Tuubi tai vastaava soveltuu erinomaisesti myös suuremmille koirille ja on todella hyvä silloin, kun vaaditaan erittäin korkeaa vahvistetiheyttä. Joskus yksikin sekunti on liian pitkä vahvisteväli, ja omistajan kurkottaessa taskustaan lisää namia koira ehtii jo reagoida ei-toivotusti. Tuubia käytettäessä vahvisteiden väliin ei tule taukoa lainkaan. Markkinoilla on nykyään myös roll-on -palkitsimia, joissa deodoranttipulloa muistuttavaan pakkaukseen on laitettu maistuvaa lientä.

Tällaista välinettä on helppo käyttää ilman, että koira saa siitä mahansa täyteen.

Joskus koiralla on terveytensä vuoksi tarkka erityisruokavalio, jota on noudatettava. Tämä ehkä tarkoittaa yhtä kuivanappulaa ja/tai yhtä purkkiruokaa

32

6 / 2013

- mitään muuta koiralle ei saisi antaa.

Ruuasta voi yrittää saada aikaan jonkinlaista massaa, jonka voi sitten laittaa ruiskuun tai pursotinpussiin, josta sitä voi sitten annostella koiralle palkkioksi. Säilykkeestä voi koostumuksesta riippuen muotoilla pieniä palleroita, leikata kuutioita tai poimia sattumia palkkioina käytettäviksi. Koiran voi myös opettaa ottamaan lusikasta niin, että ruokaa voi ojentaa lusikalla aina vahvisteen hetkellä.

Kuivattua, keitettyä

Monet raakaruualla ruokkijat joustavat periaatteestaan, kun kyse on koulutuksessa käytettävistä palkkioista. Esimerkiksi viljattomien kuivanappuloiden käyttö lenkillä vahvisteena on helppoa.

Yllättävän moni koira innostuu nappuloista palkkioina, vaikkeivät välttämättä olisi tottuneet syömään niitä muuten.

Yleisesti käytettyjä palkkionameja ovat myös puolikosteat kuivaruuat, Natural Menu ja Frolic. Ne ovat tuoreena pehmeitä ja helppoja pilkkoa pieniinkin paloihin.

Teollisista valmisteista löytyy myös erilaisia kuivalihoja, joita voi käyttää palkkioina. Melkein pelkästä lihasta koostuva pakastekuivattu ZiwiPeakruoka maistuu monille koirille palkkiona

erinomaisesti. Myös ihan tavallista kuivaliharouhetta voi käyttää, kun valikoi taskuunsa vähän isompikokoisia rakeita.

Markkinoilla on nykyään tarjolla myös todella monipuolisesti erilaisia kuivattuja lihatuotteita, joita voi käyttää palkkioina (esim. naudanvatsaa, kanan tai hanhen fileetä, maksaa, sydäntä, kivipiiraa, kalaa). Osa näistä tuotteista on palakooltaan liian suuria tavalliseen koulutukseen, mutta niitä voi hyödyntää hyvin vaikkapa tilanteissa, joissa pyritään saamaan koira mahdollisimman rauhalliseen mielentilaan. Pureskelu vapauttaa endorfiineja, joten isojen ruokapalojen käyttäminen vahvisteena voi joissain tilanteissa edistää koiran rauhoittumista huomattavastikin.

Tuoreiden lihatuotteiden tuoksu ja maku innostavat suurinta osaa koirista.

Valmiit lihasuikaleet on helppo esimerkiksi keittää ja pilkkoa. Ne ovat nopeasti ja helposti syötäviä, eivät janota ja sopivat suurinakin määrinä käytettäviksi palkkioina. Helppoja ovat myös broilerin sydämet ja kivipiirat, jotka voi itse keittää tai joita on myytävänä valmiiksi kypsennettyinäkin. Keitinveteen voi halutessaan lisätä vähän valkosipulia ja yrttejä makua lisäämään. Monille koirille maistuvat sisäelimet erinomaisesti, joten vaihtelua palkkioihin saa keittämällä maksaa, sydäntä, munuaisia jne. Ronkelille voi kokeilla paistaa lihaa vielä ke-

ä Useimmiten ihmiset antavat koirilleen aivan turhan suuria makupaloja.

vyesti keittämisen jälkeen, koska se parantaa monesti makua. Jotkut koirat pitävät enemmän raa’asta lihasta, joten sitäkin voi toki käyttää palkkiona. Suomessa elintarvikehygienia on niin korkealla, ettei tautiriskiä kannata liioitella.

Luonnollisesti käsien huolellinen pesu on kuitenkin syytä muistaa ennen kuin siirtyy esimerkiksi itse aterioimaan.

Kissan märkäruuat ovat monelle koiralle mieleen. Erinomainen ns. jackpotpalkkio on foliopakattu märkäruoka. Se toimii myös hyvänä yllätyksenä, koska ruoka ei tuoksu pakkauksen läpi. Tällaista palkkiota voi käyttää vaikkapa epäsäännöllisenä vahvisteena luoksetulosta vaikeassa tilanteessa tai loppupalkkiona pidemmän liikesuorituksen tai tehtävän jälkeen.

Ei syö ulkona

Jokainen työkseen kouluttava on varmasti kuullut asiakkaan toteamuksen, ettei koira syö ulkona lainkaan. Useimmiten nämä koirat ovat leikkaamattomia, nuoria uroksia, mutta toki myös poikkeuksia on. Hormoni-implantista tai kastraatiosta voi olla apua, mutta luonnollisesti moni omistaja ei ole valmis näitä kokeilemaan – eikä se ongelmaa aina ratkaise. Jos koiran kanssa käytettävissä ei ole muita vahvisteita tai jos näitä ei jostain syystä voida käyttää, täytyy koira yrittää ”opettaa syömään”.

Ensimmäinen vaihe on lopettaa koiran ruokkiminen kotona sisällä. Koiran omaa ruokaa tai vaihtoehtoisesti jotain superherkkua laitetaan rasiaan ja rasia otetaan mukaan ulos. Ruoka annetaan koiralle jossain rauhallisessa paikassa, esimerkiksi puistossa tai metsässä. Omistajan kannattaa alkuvaiheessa varata aikaa ja jäädä istumaan koiran kanssa, jotta se ensin rauhoittuu ja sitten voi alkaa syödä. Tätä ”ulkoruokintaa” jatketaan

päivittäin. Ruokapurkkeja voidaan ottaa useampia mukaan ja paikkoja voidaan alkaa vaihdella vähän vaikeampiin sitä mukaa, kun koira alkaa syödä paremmin. Vähitellen omistaja voi alkaa antaa ruokaa enemmän kädestään ja tarjota koiralle tehtäviä, joiden suorittamisen jälkeen koira saa ruuan palkkioksi.

Eräs ystäväni innostui taannoin kouluttamaan koiraansa, joka ei ollut kotiympäristön ulkopuolella kiinnostunut mistään ruokapalkinnoista. Lopulta hän sai koiran ottamaan erilaisia (ihmisten) keksejä ja aloitti koulutuksen niillä. Vähitellen koira alkoi suostua syömään vähän terveellisempiäkin namipaloja.

Joskus sama palkkio voikin kelvata, kun omistaja muuttaa palkkion toimitustapaa. Sen sijaan, että nami ojennetaan koiralle, pitääkin koiran saalistaa se. Usein myös etäpalkkiot (vaikkapa kupissa oleva ruoka) kiinnostavat koiraa enemmän kuin omistajan kädessä oleva ruoka.

Vaihtelua vai sitä samaa?

Koiria, kuten meitä ihmisiäkin, on monenlaisia. Toiset koirat ovat vallan tyytyväisiä syödessään samaa ruokaa päivästä toiseen. Toiset kyllästyvät nopeasti ja tarvitsevat vaihtelua. Ilmiö on nähtävissä palkkioihinkin liittyen. Palkkionamien vaihtamista esimerkiksi viikon tai muutaman päivän välein on hyvä kokeilla, jos tuntuu, että koira kyllästyy niihin helposti. Tai vastaavasti voi pitää aina kaksia nameja mukana ja syöttää joko ensin toisen pussin ja sitten toisen tai vaihdella nameja, jos se sopii koiralle paremmin. Joillain koirilla toimii hyvin myös, että sekoittaa monenlaisia nameja keskenään ”lauantaipussiksi”.

Ennakko-odotukset ja ehdollistumat ovat asioita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi koiran kanssa toimiessaan. Jos

6 / 2013

33

KOULUTUS JA OPPIMINEN

ä Jos palkkio vaihtuukin, ei se välttämättä olekaan iloinen yllätys, vaan raaka pettymys!

teeseen. Esimerkiksi vieraita ihmisiä pelkäävälle koiralle annetaan kaikissa kohtaamis- ja tervehtimistilanteissa ja niitä harjoiteltaessa aina samaa palkkiota, jota ei sitten vastaavasti anneta koskaan missään muualla.

Ei vain parasta

koira on tottunut saamaan palkkioksi aina jotakin, se osaa odottaa tätä asiaa.

Jos palkkio vaihtuukin, ei se välttämättä olekaan iloinen yllätys, vaan raaka pettymys! Koin itse tämän aikanani, kun ostin koiralleni ulkomailta upean uutuuslelun, vinkuvan tennispallon. Koirani piti sekä vinkuleluista että palloista, joten olin varma, että tämä olisi kaikkien aikojen suosikki! Otin pallon mukaan agilitytreeneihin. Aiemmin olin käytännössä aina palkinnut koiraa agilityssa motivointipatukalla.

Teimme radanpätkän, ja heitin koiralle taskustani palkkioksi pallon. Koira ei reagoinut mitenkään. Ajattelin, ettei se nähnyt palloa, joten lähdin koiraa kutsuen juoksemaan pallon luokse. Koira ei edelleenkään reagoinut palloon mitenkään. Otin pallon käteeni, taisin jopa vinguttaa sitä ja yritin saada koiran innostumaan. Ei elettäkään.

Sama koira piti palloista kotona todella paljon ja oli esimerkiksi tottelevaisuustreeneissä tottunut saamaan pallon

34

6 / 2013

palkinnoksi. Ilmeisesti en kuitenkaan koskaan ollut agilityssa käyttänyt palloa. Olin onnekseni ottanut nyt treeneihin mukaani myös tutun lelun, joten koirani sai palkkioksi vanhan patukkansa ja oli onnellinen. Palloa käytettiin sitten kotona, ja siellä se osoittautui todella hyväksi leluksi.

Nuorin koirani puolestaan on aina ollut hyvin helposti kyllästyvä. Otan sille yleensä treeneihin mukaan kaksia nameja ja kaksi eri lelua, jotta minulla on aina jokin toimiva vahviste. Kyseisen koiran kohdalla olen kuitenkin huomannut, että ehdollistuminen tiettyyn ruokapalkkioon on voimakkaampi kuin jonkin paremman namin saaminen. Käytännössä siis koira ottaa etenkin stressaavassa tilanteessa todennäköisemmin vastaan tutun, pennusta asti käytetyn teollisen namipalan kuin jonkun ns. superherkun. Tuntuu hullulta antaa kuivanameja koiralle, joka sylkee makkarat ja keitetyt kananpalat suustaan! Usein voikin olla hyvä ajatus liittää tietty palkkio tiettyyn tilan-

Palkkiota valittaessa on syytä miettiä tilanteen haastavuutta. Normaaliruokahaluinen koira hyväksyy palkkioksi melko tavallisetkin makupalat tai jopa omat ruokanappulat, mikäli ympäristö on häiriötön. Kotona tai tutussa porukassa treenatessa ei ole syytä käyttää ”liian hyviä” palkkioita, koska muuten ei tiukan paikan tullen ole enää mitään parempaa tarjota.

Erittäin häiriöherkän koirani kanssa varaudun yleensä treenitilanteeseen kaksilla nameilla: erityisen hyvillä herkuilla ja vähän tavallisemmilla makupaloilla. Herkut ovat käytössä silloin, kun otan koiraa autosta, vien sen treenitilaan ja yritän saada sen tottumaan ympäristöönsä. Kun koiran viretaso laskee normaaliksi ja se on siedättynyt tilanteeseen, alan kouluttaa tavallisempia makupaloja käyttämällä.

Vahvisteita kannattaa vaihdella myös opetettavan asian mukaan. Jos koiralta vaaditaan matalahkoa viretilaa kuten paikallaolossa, ei ole syytä nostattaa sille valtaisia odotuksia liikkeen päätteeksi annettavasta superpalkkiosta. Vastaavasti suurempaa intensiteettiä vaativassa seuraamiskaaviossa voi olla hyvä, et-

ä Läheskään kaikki koirat eivät lelu- tai ruokapalkkiota odottaessaan pidä siitä, että niihin kosketaan.

tä koira selkeästi työskentelee palkkion saadakseen.

Lisää asian arvoa

Vihjesanaa tehtävään lisättäessä järjestys opettamisessa on aina ”uusi vihje” - ”vanha vihje”. Eli jo olemassa oleva on viimeisenä, ja uusi asia edeltää tätä. Samaa voidaan hyödyntää palkitessa. Jos koiran haluaa oppivan arvostamaan vaikkapa lelupalkkiota, kun tähän asti se on ollut kiinnostunut vain ruuasta, voidaan lelu yhdistää ruokapalkkioon. Aluksi koiran pitää esimerkiksi koskea kuonollaan leluun, jotta se saa namipalan. Vähitellen sen pitää ottaa lelu suuhunsa, jotta se saa herkun. Tämän jälkeen kriteeriä lisätään koko ajan niin, että pala palalta koira alkaa oppia leikkimään hieman lelulla. Toiminta alkaa muuttua enemmän palkitsevaksi, mitä

enemmän sitä tehdään ja mitä tutummalta se tuntuu. Lopulta ruokaa ei välttämättä tarvita enää lainkaan, vaan lelu itsessään voi jo olla palkitseva.

On todella tärkeää huomioida koiran mieltymykset palkitsemisessa. Läheskään kaikki koirat eivät esimerkiksi lelu- tai ruokapalkkiota odottaessaan pidä siitä, että niihin kosketaan. Tällaisissa tilanteissa omistajan taputteluyritykset voivat toimia koiralle enemmänkin rankaisuna kuin palkkiona! Fyysistä hellittelyä palkkiona käytettäessä kannattaa olla varma, että se on oikeasti koiran mielestä mukavaa. Osa koirista pyrkii vain olemaan kohteliaita, ja ne antavat omistajan silittää itseään, mutta eivät oikeasti nauti siitä. Voimakas taputtelu, halaaminen ja hyvin fyysiset leikit (töniminen, painiminen jne.) ovat myös asioita, joista läheskään kaikki koirat eivät pidä. Asiasta varmistuaksesi voi olla hyvä idea videoida tilanteita, joissa kos-

kettelet koiraa palkkioksi. Videolta näkee hyvin koiran eleet: onko se innostunut, tuleeko se kohti omistajaa ja painautuu lähemmäksi, vai lipooko se suupieliään, katselee muualle, kääntää korvat päätä myöten, yrittää pois? Taputtelun voi tietyissä tilanteissa korvata myös esimerkiksi leluttomalla leikillä - jahtaamisella, yhdessä juoksemisella tms., jos sellainen on koirasta hauskaa.

Esineet palkkioina

Lelupalkkiot soveltuvat moniin harjoitteisiin. Lelun avulla saa koiraan yleensä paljon intoa ja vauhtia, ja palkkio on helppo toimittaa esimerkiksi heittämällä.

Lelulla palkitsemisessa haasteita tuottaa palkitsemisprosessin pituus, mikä aiheuttaa sen, ettei toistoja saa kovin tiheästi eikä kovin montaa. Osalle koirista esine aiheuttaa myös liikaa kiihtymistä.

6 / 2013

35

KOULUTUS JA OPPIMINEN

ä Kun koira toimii toivotulla tavalla, se pääsee vaikkapa katsekontaktin ottamisen jälkeen luvalla haistelemaan penkalle.

Kuten ruuankin suhteen, pitää lelupalkkiota valitessa miettiä sopiva väline kyseiseen tilanteeseen. Halutaanko koiran kanssa leikkiä yhdessä, vai leikkiikö koira itsekseen? Ottaako koira lelun esim. maasta, ojennetaanko se koiralle vai heitetäänkö? Hyviä leluja on vaikka minkälaisia, ja riippuu tarkoituksesta, mikä kannattaa valita. Luonnollisesti myös koiran koko, leukojen käyttö ja mieltymykset vaikuttavat valittavaan leluun.

Taistelurotuisen koiran emäntänä olen aikanani tottunut valitsemaan lelut melkeinpä pelkästään kestävyyden perusteella. Staffin kanssa ei tarvinnut miettiä muuta, koska se oli onnellinen mistä tahansa esineestä. Sen sijaan nuorempien koirieni kanssa lelujen valinta on ollut paljon monimutkaisempaa. Vinttikoiran kanssa suurin osa käytetyistä esineistä on ollut erilaisia turkisleluja tai vaikkapa narun perään sidottuja pehmoeläimiä.

Kaverini palkitsi aikanaan whippettiä kirpputorilta ostetulla karvahatulla, johon sidottiin naru. Puudeli pitää kovasti myös aidosta karvasta tehdyistä leluista, mutta pehmolelut lienevät kuitenkin sen ykkösvalinta. Sillä on myös kova mieltymys villaan: ystäväni tekemät huovutetut lelut ovat villakoiran mielestä aivan ihania! Lelun puuttuessa villasukka tai lapanen toimii erinomaisesti palkkiona.

Miten leikitään?

Tällä hetkellä vallalla tuntuu olevan ajatus, että oikeanlainen palkkioleikki on esineestä taisteleminen ja että koira ei koskaan saisi leikkiä itsekseen, vaan ai-

36

6 / 2013

noastaan omistajan kanssa. Ymmärrän ajatuksen, että koulutustilanteessa halutaan lisätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta omistajan kanssa, mutta en usko, että hyvä suhde voi olla pelkästään leikkimisen tavasta kiinni.

Aikoinaan agilitya aloittaessani staffini kanssa olin suorastaan pulassa sen valtaisan kiihkeyden ja kiihtymisen kanssa. Olin jo epätoivoinen, kun tapasin kouluttajan, joka ihmetteli, miksen palkinnut vauhdikasta koiraani lelulla. ”Se kiihtyy siitä niin paljon”, sanoin. ”Höpsis”, hän sanoi. Aloimme käyttää lelupalkkiota, mutta niin, että lelu annettiin koiralle, eikä sitä enää ns. hetsattu lisää. Eli ei minkäänlaista taistelemista, vaan koira sai juosta lelu suussaan niin monta kierrosta, kuin se halusi. Itsekseen juostessaan se selkeästi rentoutui, kun sai revitellä kunnolla. Koira oli myös hallinnassa ja tuli kutsuttaessa takaisin. Jatkoin tällä metodilla varmaan ainakin vuoden ajan ja sen jälkeen aloin

vähitellen aina aika ajoin myös leikkiä yhdessä koirani kanssa - mutta vain hyvin lyhyitä hetkiä, koska se edelleen kiihtyi todella herkästi.

Villakoirani puolestaan on pitänyt opettaa taisteluleikkeihin, koska se on ollut pennusta pitäen hyvin ”pehmeäsuinen”. Se nauttii yhdessä leikkimisestä: sille voi heittää leluja ja niistä voi myös taistella. Se kuitenkin pitää myös itsekseen leikkimisestä ja voi lelun heiton jälkeen vaikkapa heittäytyä selälleen lelu etukäpälissään ja leikkiä siten ilman minua. Tai se saattaa tapporavistella lelua ja juoksennella ylpeästi paikasta toiseen se suussaan. Vaihtelen eri tapoja palkita sitä, enkä usko hetkeäkään, että olisi huono idea antaa koiran leikkiä itsekseen. Koen itsekin palkitsevaksi jo pelkästään sen, että näen, että koirallani on hauskaa!

Leikkimisestä palkkiona voit lukea lisää esimerkiksi Caniksen numeroista 6/11 ja 1/12.

YouTube-videopalvelusta löydät Jyväskylän Tokokerho ry:n koiramaiset namiohjeet videomuodossa: Koulutusnamit ja maksanamit.

Kun mikään ei kelpaa

Jos koira ei kiinnostu leluista tai ruuasta, on koulutuksen kannalta tilanne hyvin haasteellinen. Tällöin esimerkiksi lenkillä ainoaksi vaihtoehdoksi jää ympäristön käyttäminen palkkiona. Se edellyttää omistajalta voimakasta hallintaa sekä koiran että ympäristön suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koira esimerkiksi kävelee lyhyessä hihnassa omistajan vierellä. Kun koira toimii toivotulla tavalla, se pääsee vaikkapa katsekontaktin ottamisen jälkeen luvalla haistelemaan penkalle.

Omalla uroksellani oli vaihe, että se ei syönyt ulkona mitään. Käytännössä ainoa järkevästi hallittava vahviste, joka käytössäni oli, oli toisen narttuni pissa. Kun tämä narttu kävi pissalla, oli uroksellani valtava tarve päästä haistelemaan pissaa ja nostamaan jalkaa siihen. Aloin käyttää tätä vahvisteena. Aluksi oli todella hankalaa saada uros tekemään yhtään mitään, koska se oli niin kiihkeänä. Aloitin harjoittelun siitä, että kun uros luopui yrittämästä rynnätä nartun pissalätäkölle, vapautin sen luvalla sinne. Melko nopeasti koira oppi luopumaan automaattisesti. Sitten aloin lisätä vaatimustasoa pyytämällä uroksen maahan, sivulle jne. Nykyään urokseni menee automaattisesti istumaan, kun narttuni on käynyt pissalla. Se odottaa istuen ja katsekontaktia ottaen lupaa mennä merkkaamaan.

Vastaavasti olen käyttänyt uroksella palkkiona lupaa mennä nostamaan jalkaa onnistuneen ohitustilanteen jälkeen.

Koirien ohittaminen on ollut tälle koiralle aina vaikeaa, ja se kiihtyy niissä tilanteissa herkästi. Vasta, kun se kulkee rauhallisesti vetämättä vieressäni, se pääsee pissalle.

Olen myös varustautunut koulutustilanteisiin rasiaan pakatulla rusakon raadolla, tuoreilla kaninkorvilla ja muilla hirvityksillä. Sellaiset toimivat esimerkiksi luoksetulosta palkitsemisessa oikein hyvin, kunhan muistaa pitää kosketuspyyhkeitä taskussa!

Kirjoittajasta: Liisa Tikka on ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja koulutettu koirahieroja. Hänellä on Helsingissä pienimuotoinen koirakoulu, jossa käytetään operanttia koulutusta.

Liisalla on kolme koiraa: staffordshirenbullterrieri, ratalinjainen englanninvinttikoira ja isovillakoira. www.masseter.fi

6 / 2013

37

ONGELMAKÄYTTÄYTYMINEN

Teksti: David Appleby kuvat: bigstock

Pelokkaat koirat, osa 3:

Siedätä pelko pois Tämä on David Applebyn koirien ahdistusta, pelkoja ja fobioita käsittelevän artikkelisarjan kolmas osa.

Tässä osassa keskitytään niihin klassisen ehdollistumisen tärkeisiin periaatteisiin, joita hyödynnetään pelko-ongelmia hoidettaessa.

Edellisessä artikkelissani kerroin autonomisen hermoston kahdesta toisensa poissulkevasta osasta: sympaattisesta hermostosta, joka liittyy kiihtymykseen ja levottomuuteen, ja parasympaattisesta hermostosta, joka liittyy rentouteen ja hyvänolontunteeseen. Tämän ilmiön ansiosta koira voidaan ehdollistaa pysymään rauhallisena silloinkin, kun läsnä on sitä pelottavia asioita. Tämä kuitenkin onnistuu ainoastaan, jos positiiviset tunteet ovat riittävän voimakkaita peittoamaan negatiiviset tunteet.

P

rosessin perustana on klassinen ehdollistuminen, jonka jokainen koulua käynyt tietää Ivan Pavlovin keksineen. Pavlov huomasi koirien kuolaavan kellon soidessa, jos kelloa oli aiemmin soitettu juuri ennen ruoan tarjoamista niin monta kertaa, että koirat olivat oppineet yhdistämään nämä kaksi asiaa. Monia eri kehon toimintoja, mukaan lukien tunteita, voidaan ehdollistaa tällä tavoin.

Koiran pelko-

38

6 / 2013

jen hoito on kuitenkin suunniteltava tarkoin, ja se on toteutettava vaiheittain.

Tästä syystä omistajien on varauduttava käyttämään siihen sekä aikaansa että energiaansa. Heidän on myös varauduttava takaiskuihin sekä haitallisiin mielleyhtymiin, joita tapahtumat, jotka eivät aina ole hallittavissa, voivat aiheuttaa.

Aikajana

Jos omistat pelokkaan koiran ja haluat auttaa sitä, on sinun yritettävä tunnistaa kaikki ne keskeiset tekijät, jotka ahdistavat tai pelottavat koiraasi. Niitä voivat olla esimerkiksi uudet asiat tutussa ympäristössä, vain tuntemattomat miesvieraat, kaikki vieraat, odottamattomalla tavalla käyttäytyvä henkilö (esim. lapsi), liikenne, kovat äänet tai tietty ärsyke, joka koirasi mielestä

ä Jotta hoidon aikana ei tulisi takaiskuja, on sinun yritettävä pitää koira poissa pelkoa synnyttävistä tilanteista koulutustilanteita lukuunottamatta.

ennakoi jotakin pelottavaa tapahtumaa.

Voi myös olla, että koiraasi ahdistaa sen positiivista mielialaa ylläpitävien ärsykkeiden katoaminen. Sinun on myös mietittävä, mitkä ärsykeyhdistelmät tai mitkä tilanteet/paikat liittyvät prosessiin, joka aiheuttaa koirassasi pelkoa, ja miten ne ovat vaikuttaneet pelkojen kehittymiseen.

Näiden tekijöiden tunnistaminen ja ongelman kehittymisen ymmärtäminen voi olla helpompaa, jos laadit aikajanan.

Aikajana voi esimerkiksi paljastaa, kuinka koiran ensimmäisenä uutena vuotena syntynyt pieni ilotulitteiden aiheuttama pelko paheni seuraavana vuonna ja yleistyi sitä seuraavana kesänä ukkoseen. Seuraavana syksynä alkoi yleinen äänipelko, mukaan lukien laukaukset, ja lopulta jo rankkasateen ropina ikkunaan saa koiran ahdistumaan.

Selviytymiskeinot

Koiralla voi olla lukuisia keinoja selviytyä erilaisista vaaratilanteista. Mikä on koirasi selviytymiskeino, ja miksi se näyttää olevan koiran kannalta toimiva?

Onko se hyväksyttävä keino, vai haluatko muuttaa käytöstä? Selviytymiskeino voi olla esimerkiksi tuntemattomien ihmisten haukkuminen, muiden koirien haukkuminen ja vältteleminen tai ovien

raapiminen, jotta koira pääsisi huoneeseen, jossa on enemmän ylläpitäviä ärsykkeitä tai vähemmän pelkoa aiheuttavia asioita. Jos koiran keino selviytyä on hyväksyttävää käyttäytymistä, niin voiko sitä kehittää, jotta se tarjoaisi koiralle paremman ja turvallisemman ”pesäkolon”?

• •

•

Arvioi koiraa pelottavat asiat ja tunnista niihin liittyvät komponentit.

Siedätä (poisherkistä) koiraa sitä pelottaviin ärsykkeisiin systemaattisesti.

Yhdistä ärsykkeisiin positiivinen tunnetila.

Onko koira terve?

Miten voit rajoittaa koirasi ympäristöä?

Jotta hoidon aikana ei tulisi takaiskuja, on sinun yritettävä pitää koira poissa pelkoa synnyttävistä tilanteista koulutustilanteita lukuun ottamatta. Jos koirasi nyt käyttämä selviytymiskeino on eitoivottu tai vaarallinen, on sinun myös mietittävä, miten voit estää sen tai jotenkin hallita tai suunnata sitä toisaalle.

Kun olet vastannut yllä oleviin kysymyksiin niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista ja olet laatinut aikajanan, on aika alkaa miettiä koirallesi sopivaa hoitosuunnitelmaa seuraavien periaatteiden mukaisesti: • Kohenna koiran sisäistä olotilaa tai estä sitä menemästä huonompaan suuntaan ennen hoidon aloittamista.

• Lisää koiran kykyä selviytyä parantamalla ja kehittämällä sen ylläpitäviä ärsykkeitä.

Ensimmäinen tehtävä, ennen kuin mitään hoito-ohjelmaa aloitetaan, on varmistaa koiran terveydentila ja hoitaa se kuntoon, jos siihen on tarvetta. Koiran mahdollista ahdistusta, pelkoa ja aggressiivista käyttäytymistä voi lisätä monikin tekijä. Jos oireiden taustaa yritetään selvittää samalla, kun jokin sairaus tai kiputila vaikuttaa koiraan negatiivisesti, pienenee todennäköisyys löytää todellisia syitä. Se on myös uhka koiran hyvinvoinnille. Tästä syystä käynti eläinlääkärillä on suositeltavaa. Siitä on myös se hyöty, että eläinlääkäri voi lähettää sinut tapaamaan pätevää asiantuntijaa, joka osaa auttaa sinua koiran pelkojen ja ahdistusten hoidossa, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi.

Koiran emotionaalista tasapainoa voidaan parantaa monin tavoin ja siten estää hermostollista kehitystä, joka altistaa pelkoreaktioille. Keinoja ovat muun muassa lääkitys, feromonit, ruokavalio,

6 / 2013

39

ONGELMAKÄYTTÄYTYMINEN

ä Jos esimerkiksi pentua huolestuttavat vieraat koirat, joita tapaatte ulkoillessanne, voit lisätä pennun kykyä selviytyä antamalla sen mennä jalkojesi taakse piiloon.

body wrap -sidokset ja rentoutustekniikat. Näitä on hyvä harkita ja kokeilla ennen hoito-ohjelman aloittamista, mutta koska tämä artikkeli keskittyy oppimisteoriaan, palaan näihin vasta seuraavassa artikkelissani.

Ylläpitävien ärsykkeiden lisääminen

Ylläpitävät ärsykkeet ovat eläviä ja elottomia asioita, jotka koira on oppinut (klassinen ehdollistuminen) yhdistämään positiiviseen mielentilaan. Jos lisäät näiden ärsykkeiden määrää ja laatua, parannat myös koiran kykyä selviytyä tilanteista, jotka saattavat pelottaa tai ahdistaa sitä. Koirasi saattaa esimerkiksi kestää paremmin ilotulitusta, jos sinä olet samassa huoneessa sen kanssa.

Omistajasta saattaa tulla koiralle hyvin tärkeä ylläpitävä ärsyke. Siitä on nyt hyötyä, sillä läsnäolosi saattaa auttaa koiraa selviytymään tilanteista. Jos esimerkiksi pentua huolestuttavat vieraat koirat, joita tapaatte ulkoillessanne, voit lisätä pennun kykyä selviytyä antamalla sen mennä jalkojesi taakse piiloon, mistä se sitten voi turvallisesti katsella ohi kulkevia koiria. Kun pennun itseluottamus on vahvistunut, tulee se todennäköisesti oma-aloitteisesti lähestymään muita koiria tutustuakseen niihin.

40

6 / 2013

Vaikka passiivinen läsnäolosi saattaa auttaa koiraa voittamaan pelkonsa, voi puolestaan aktiivinen lohduttelu, kuten esimerkiksi vakuuttelu, että ”kaikki on hyvin” tai ”ei huolta”, toimia päinvastoin. Koira ei ymmärrä, mitä yrität sille sanoa, ja lohduttelusi voikin johtaa siihen, että koira tulee entistä riippuvaisemmaksi sinusta. Kun omistaja on liian vahva ylläpitävä ärsyke, muodostuu ongelmaksi se, ettei hän aina olekaan paikalla silloin, kun koira tarvitsisi häntä, ja se voi lisätä koiran tarvetta etsiä muita selviytymiskeinoja, jotka eivät ehkä aina ole kovin toivottavia.

Toisaalta voit saada hyvää aikaiseksi kehumalla koiraa, kun se käyttäytyy tavalla, joka osoittaa sen selviytymiskyvyn olevan paranemassa, esimerkiksi kun se uskaltaa lähestyä tuntematonta vierailijaa.

Jos voit tarjota koirallesi ärsykkeitä, joilla voit lisätä sen ylläpitävien ärsykkeiden valikoimaa, voit pienentää sitä mahdollisuutta, että jostakin asiasta tai henkilöstä tulee koiralle niin tärkeä, ettei se enää pysty selviämään ilman tätä.

Jos esimerkiksi ongelmana ovat ilotulitteet tai muut kovat äänet silloin, kun koira on kotona, voit tarjota sille pesän tai kolon, johon se voi vetäytyä. Se voi olla suurin piirtein koiran pedin kokoinen laatikko, joka on niin korkea, että koira mahtuu siellä seisomaan mu-

kavasti ja jossa on sisääntuloaukko.

Aukon edessä tulisi olla niin paksusta materiaalista tehty ovipeite, että se vaimentaa sekä ääntä että valoa. Koirasi todennäköisesti tulee käyttämään tällaista pesää, jos sillä on jo nyt taipumus piiloutua ennemmin kuin hakeutua sinun tai jonkun toisen henkilön lähelle.

Koiraa pelottavien asioiden luokittelu

Aloituspisteen määrittämiseksi sinun on tunnistettava niiden ärsykkeiden määrä, voimakkuus ja/tai etäisyys, jotka laukaisevat pelko- tai ahdistusreaktion. Jos olet järjestelmällisesti siedättämässä tai vastaehdollistamassa koiraa ärsykkeeseen, on hyvin tärkeää, ettet ylitä koiran ärsykekynnystä. Tämän vuoksi on hyvä arvioida ja luokitella pelkoreaktioita laukaisevat ärsykkeet. Ne tulee jakaa seuraavasti: • Asiat, jotka ovat koiralle vihje siitä, että epämiellyttävää saattaa tapahtua. Esimerkiksi askelten ääni voi olla tällainen ärsyke huonosti sosiaalistetulle koiralle, koska se pelkää vieraan henkilön olevan tulossa.

• Asiat, jotka itsessään synnyttävät pelkoa, esimerkiksi kotiin tullut vieras henkilö (uusi ärsyke).

ä Yritä tunnistaa kaikki ne keskeiset tekijät, jotka ahdistavat tai pelottavat koiraasi.

Kun sinulla on lista asioista, ympäristöistä ja asiayhteyksistä, jotka voivat ahdistaa tai pelottaa koiraasi, järjestä ne ja niiden yhdistelmät vähiten koiraan vaikuttavista eniten vaikuttaviin. Näin voit hoito-ohjelman alussa lähteä ensin työstämään vähiten ongelmallisia ärsykkeitä.

Koiran järjestelmällinen siedättäminen

Vaikka seuraavassa käsitelläänkin siedättämistä ja vastaehdollistamista erillisinä asioina, menevät ne todellisuudessa osin päällekkäin.

Olet nyt tunnistanut ja luokitellut ne ärsykkeet, jotka saavat koirasi pelkäämään, mutta sinun on vielä keksittävä keinot, joilla voit vähentää niiden vaikutusta, esimerkiksi • varmistamalla, että ne ovat riittävän kaukana, • pienentämällä äänen voimakkuutta tai • varmistamalla, ettei ärsykkeen synnyttämä vaikutus ole liian voimakas: esimerkiksi jos kyseessä on ihminen, pyydä, ettei hän katso koiraa tai yritä olla siihen vuorovaikutuksessa.

Vastaehdollistaminen on kaikkein tärkein prosessi silloin, kun koiran tun-

nevastetta johonkin sitä pelottavaan ärsykkeeseen halutaan muuttaa. Joissakin tapauksissa kuitenkin pienikin altistus ärsykkeelle tuottaa ei-toivotun reaktion. Siinä tapauksessa koira täytyy ehkä ensin opettaa olemaan välittämättä kyseisestä ärsykkeestä. Siedätyksellä siis pyritään siihen, että ärsyke tuottaisi neutraalin vasteen.

Järjestelmällisen siedättämisen alussa koiraa pelottavan ärsykkeen voimakkuuden tulee olla niin heikko, ettei se aiheuta koirassa negatiivisia tunteita.

Ajoituksen on oltava oikeanlainen, eli sinun on varmistettava, että koira on rento ja rauhallinen ennen kuin otat mukaan sitä pelottavan ärsykkeen. Koiran positiivinen tunnetila saattaa syntyä luonnostaan, kun silittelet koiraa tai kun se syö tai lepää mukavassa paikassa, mutta voit myös tarkoituksellisesti tuottaa sen. Jos koira esimerkiksi pelkää toisia koiria mutta pitää leluista, voit luoda koiralle positiivisen tunnetilan leikkimällä sen kanssa ennen kuin toinen koira kävelytetään ohitsenne. On hyvä pyytää tämä toinen koira ohjaajineen paikalle, jotta tiedät varmasti, että koira on hihnassa eikä omistaja anna sen tulla teitä kohti.

Vastaavasti voit leikkiä koiran kanssa tai antaa sille sen ruoka-annoksen, ennen kuin laitat ilotulitusäänitteen soimaan taustalle hyvin hiljaisella äänellä.

Näin koiran hyvänolontunne auttaa sitä pysymään rentona taustaäänistä huolimatta. Mitä tahansa oletkin siedättämässä koiralle, on hyvin tärkeää lisätä altistusta vain siinä tahdissa kuin koira pystyy siitä selviytymään stressaantumatta ja reagoimatta negatiivisella tavalla. Se, minkälaisin askelin tässä voidaan edetä, riippuu yksinomaan koiran sietokyvystä. Nyt puhutaan kuitenkin ennemmin päivistä tai viikoista kuin minuuteista tai tunneista.

Ei pakottamista

Jos koira pakotetaan kohtaamaan pelottava ärsyke tarkoituksena osoittaa, että kaikki on OK, voi se johtaa opittuun avuttomuuteen. Tällöin koira on edelleen peloissaan, mutta se ei enää yritä omalla käytöksellään parantaa tilannettaan. Tämä tekniikka, jota kutsutaan nimellä flooding, saattaa herkistää koiraa entisestään, ja sen pelko vain kasvaa.

Vaikka ihmisten kohdalla tällaista terapiaa joskus käytetäänkin, on heillä sentään valinnanmahdollisuus ja he voivat myös järkeillä, ettei tilanteessa ole oikeasti mitään pelättävää. Koiralla ei sen sijaan ole tällaista järkeilyn taitoa, ja siksi flooding voi olla todellinen uhka sen hyvinvoinnille.

2 / 2013

41

ONGELMAKÄYTTÄYTYMINEN

ä Järjestelmällisen siedättämisen alussa koiraa pelottavan ärsykkeen voimakkuuden tulee olla niin heikko, ettei se aiheuta koirassa negatiivisia tunteita.

Positiivisen tunnetilan yhdistäminen ärsykkeeseen

Kotimaista ammattilaatua koirallesi!

Järjestelmällinen siedättäminen vain auttaa koiraa olemaan välittämättä ärsykkeestä ja pitämään sitä merkityksettömänä. Se on siis melko heikko ehdollistuma, ja siksi voi helposti hävitä. Sen sijaan vastaehdollistamisella on suurempi ja vahvempi vaikutus, koska sen avulla voidaan muuttaa koiraa pelottanut asia ennakoimaan jotakin, josta koira pitää. Tällöin aiemmin pelottava ärsyke synnyttääkin positiivisen tunnereaktion. Jos koira esimerkiksi pelkää ääniä, voidaan se altistaa jollekin yksittäiselle äänelle, joka on niin hiljainen, että koira pysyy edelleen rentona. Välittömästi tämän jälkeen koiralle annetaan makupala. Kun tämä tapahtuu riittävän monta kertaa, oppii koira ennakoimaan herkkupalan tuloa äänen kuullessaan. Koska myös ruokaan yhdistyy rento olo, koira todennäköisesti rentoutuu äänen kuullessaan.

On hyvin tärkeää, että ääni on aina niin hiljainen, ettei se pelota koiraa, mutta sitä mukaan kun koira edistyy, voidaan äänen tasoa vähitellen nostaa. Ihmisillä tämä vastaava tehtäisiin siten, että ensiksi henkilölle näytetään jotakin etäisesti hämähäkkiä muistuttavaa ja niin kaukaa, että se ei varmasti pelota häntä, ja sen jälkeen hänelle tarjotaan suklaata. Kun tämä tapahtuu useita kertoja, henkilö alkaa ajatella suklaata aina hämähäkkikuvion nähdessään. Kun on päästy tähän pisteeseen, voidaan kuviota alkaa muokata yhä enemmän oikean hämähäkin näköiseksi ja sitä tuodaan myös lähemmäksi. Prosessissa voidaan aina edetä vain yksilön sietokyvyn ehdoilla. Kiirehtiminen vain aiheuttaa sen, että hämähäkkipelko peittää alleen kiinnostuksen suklaaseen, koska henkilö on liian ahdistunut syödäkseen.

Kirjoittajasta: David Appleby (MSc CCAB) toimii käyttäytymisterapeuttina Yliopistollisen eläinsairaalan käyttäytymisklinikalla sekä AB-klinikallaan Somerolla. David on opiskellut ja tutkinut eläin­ten käyttäytymistä Isossa-Britanniassa ja tehnyt siellä myös pitkän uran käytännön terapeuttina.

Davidin tavoittaa osoit­teesta www.abklinikka.com.

Menestyminen kilpatottelevaisuudessa eli tokossa vaatii täsmällisyyttä ja tarkkuutta, mutta siitä huolimatta lajin harrastaminen voi olla uskomattoman vauhdikasta ja innostavaa! Tässä kirjassa kerrotaan, kuinka koira saadaan palkitsemisen avulla toimimaan aktiivisesti, aloitteellisesti ja positiivisesti niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin. Oleellista on tietenkin myös se, kuinka koira opetetaan suorittamaan liikkeet siten, että kilpailuissa on mahdollista saavuttaa huippupisteet.

Kysy kirjakaupastasi tai tilaa osoitteesta www.canis.fi

I P P M Y K I S Y Ä T A N E E T T I O s u t u l TAV u o k s u u s i a v e l s tuva totte vartberg

Niina ja Kenth S

u r e p n e se i m se t i lk a P

Tokoliikkeiden yksityiskohtaisessa koulutuksessa painotetaan koiran oppimiskykyä ja sen hyödyntämistä. Kirjassa kerrotaan lisäksi, miten harjoittelun avulla saavutetut näyttävät liikkeet onnistuvat myös vaativissa kilpailutilanteissa. Tämä kirja kattaa kilpatottelevaisuuden kaikki osa-alueet!

Kirjan tekijöillä Niina ja Kenth Svartbergillä on runsaasti kokemusta koirista ja niiden kouluttamisesta, etenkin kilpatottelevaisuuteen. Molemmat ovat kilpailleet koiriensa kanssa menestyksekkäästi sekä Ruotsin kansallisella tasolla että maansa edustajina kansainvälisissä kisoissa.

Niina on koulutukseltaan henkinen valmentaja, ja Kenth on eläintieteilijä, joka on tehnyt väitöskirjansa koirien käyttäytymisestä ja persoonallisuudesta.

Sidottu, värikuvitus, 275 s.

OHJAAJAN TOIMINTA

Teksti ja kuvat: Heléne Lindström

ä Kun stressiä on sopiva määrä, terävöittää se aisteja ja auttaa keskittymään.

Oletko sinä

HEIKOIN LENKKI? Teidän vuoronne! Seisot koirasi kanssa kentän ulkopuolella valmiina astumaan areenalle. Edellinen koirakko on juuri lopettelemassa omaa suoritustaan. Vedät syvään henkeä samalla, kun kuulet kuuluttajan sanovan: ”Toivotamme seuraavan parin tervetulleeksi!” Lähdette marssimaan kohti aloituspistettä, mutta yhtäkkiä happi tuntuu loppuvan sekä sinulta että koiraltasi. Hyvä fiilis, joka sinulla oli lämmittelyn aikana, on tyystin kadonnut, eikä edes koirasi näytä olevan kovin innoissaan.

Suoritushan ei ole vielä edes alkanut: miten tästä oikein selvitään?

E

hkä tämä on myös sinulle tuttua.

Mutta mistä se johtuu, ja voiko sitä jotenkin välttää?

Useampikin tekijä voi johtaa yllä kuvatun kaltaiseen tilanteeseen. Yksi syy voi olla, että sinä ohjaajana mietit aivan vääriä asioita silloin, kun pitäisi olla valmis astumaan kentälle. Jos et ole etukäteen valmistautunut tällaisiin ajatuksiin etkä ole tehnyt henkistä harjoittelua, on ajatusten juoksua hyvin vaikea muuttaa.

Mitä on henkinen harjoittelu?

Henkinen eli mentaalinen harjoittelu on erilaisten tekniikoiden pitkäjänteistä ja systemaattista soveltamista. Nämä tekniikat auttavat meitä ohjaamaan ajatuksiamme positiivisella tavalla. Tavoitteena on yksinkertaisesti paremmin voiva ja toimiva ihminen.

44

6 / 2013

Monille tämä aihe yhdistyy vahvasti kilpailemiseen ja kilpailusuorituksiin: hermojen hallintaan, oikeisiin asioihin keskittymiseen ja taianomaiseen mielentilaan, joiden avulla toivoo saavansa immuniteetin negatiivisia ajatuksia ja ympäröivän maailman aiheuttamia häiriöitä vastaan.

Uskon, että harjoittelemme mentaalisesti kaiken aikaa. Ainakin itse yritän tehdä sitä päivittäin. Heti kun päässäni alkaa liikkua ikäviä ajatuksia, jotka puolestaan synnyttävät tunteita, joita en haluaisi kokea, otan avukseni jonkin niistä tekniikoista, joiden tiedän auttavan juuri minua. Käytän niitä arjessa, perheeni kanssa (teini-ikäiset lapset voivat antaa paljon syitä mentaaliharjoitteluun), työssäni ja tietenkin treenatessani koirien kanssa.

On ainakin varmaa, että jos en pysty käsittelemään ajatuksiani ja tunteitani arkitilanteissa, en varmasti pysty vaikut-

tamaan niihin myöskään stressaavassa kisatilanteessa. Mentaaliharjoittelu on nimenomaan harjoittelemista. Ei ole mitään hyötyä tietää vain teoriassa, miten toimia, vaan tekniikoita on opeteltava niitä harjoittelemalla – ja mieluiten niin usein kuin mahdollista.

Mentaaliharjoittelu voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: stressin hallintaan, visualisointiin, positiivisiin tunteisiin ja flowhun sekä henkiseen valmistautumiseen eli rutiineihin.

Stressin hallinta

Stressi syntyy usein jännittämisestä. Pieni jännitys ennen kisaa tai muuta suoritusta on täysin luonnollista. Kun sitä on sopiva määrä, terävöittää se aisteja ja auttaa keskittymään. Mutta jos jännittäminen menee yli äyräiden, on vaikutus täysin päinvastainen.

ä Kun stressiä on sopiva määrä, terävöittää se aisteja ja auttaa keskittymään.

ä Onko pahinta, mitä voi tapahtua, se, että koira puuhailee omiaan kisakentällä, vai pelottaako sinua pettymyksen tunne, joka seuraa omaa epäonnistumista?

ä Toinen tärkeä oivallukseni oli, että välillä voi ja saa pettyä.

ä Haasteellisuuden ja osaamisen välinen tasapaino on keskeisen tärkeää, ja haasteiden on vaikeuduttava asteittain.

ä Hyvä harjoittelu automatisoi liikkeiden suorituksen, ja se puolestaan auttaa meitä keskittymään siihen, mitä on tehtävä.

6 / 2013

45

OHJAAJAN TOIMINTA

ä Onko pahinta, mitä voi tapahtua, se, että koira puuhailee omiaan kisakentällä, vai pelottaako sinua pettymyksen tunne, joka seuraa omaa epäonnistumista?

Miksi meitä alkaa jännittää ennen kisaa? Vastauksia on oletettavasti monenlaisia, mutta mitä paremmin pystymme tunnistamaan syyt, sitä helpompi on löytää oikea ratkaisu stressin hallitsemiseen. Hermostuttaako, jos et saavutakaan tavoitteitasi, esimerkiksi himoittua ykköspalkintoa? Häiritseekö, kun muut ihmiset katselevat? Onko pahinta, mitä voi tapahtua, se, että koira puuhailee omiaan kisakentällä, vai pelottaako sinua pettymyksen tunne, joka seuraa omaa epäonnistumista?

Uskon, että monet pelkäävät juuri viimeksi mainittua. Lamauttavan pettymyksen pelko voi olla käsittämättömän vahva. Ainakin omalla kohdallani juuri tämä pelko sai minut aloittamaan mentaaliharjoittelun.

Valmistauduin kilpailemaan, ja minulla oli selkeä päämäärä. Tavoitteeni kuitenkin harvoin toteutuivat. Näin jälkeenpäin katsottuna ymmärrän, että olin asettanut ne liian korkealle, mutta silloin se ei tuntunut siltä. Olin usein sitä mieltä, että olin alittanut oman tasoni ja että emme parina toimineet yhtä hyvin kuin harjoituksissa.

Pettymyksen tunne oli valtava joka kerta, kun emme kyenneet vastaamaan odotuksiini, ja vähitellen kilpaileminen muuttui vastenmieliseksi. Tulin lopulta siihen johtopäätökseen, että minun on joko lopetettava kilpaileminen tai tehtävä asialle jotakin radikaalia. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Aloin käydä kursseilla ja opiskella mentaaliharjoittelua. Lisäksi sain apua eräältä taitavalta henkilöltä lähipiirissäni. Päätin myös, että seuraavan vuoden aikana pyrin kilpailemaan niin usein kuin mahdollista ­­ – kisakauden aikana vaikka joka päivä. Sain jokaiseen kisaan erilaisia keskittymistehtäviä, ja nämä

46

6 / 2013

tehtävät olivat ainoita tavoitteitani kisassa riippumatta siitä, mitä tapahtui tai miltä ne tuntuivat. Opettelin rentoutumaan, hyödyntämään affirmaatioita (toistamaan positiivisia ajatuksia), visualisoimaan ja olemaan ajattelematta. Kaikki nämä auttoivat minua muuttamaan suhtautumistani kisaamiseen ja näkemään tarkoin omat suoritukseni.

Toinen tärkeä oivallukseni oli, että välillä voi ja saa pettyä ja että tunne kestää hetken mutta ei kuitenkaan viikkoja, kuten oli aiemmin asian laita.

Ennen kaikkea opin käyttämään pettymyksen tunnetta uuden luomiseen sen sijaan, että se olisi ollut repivä ja rajoittava tunne.

VISUALISOINTI ELI MIELIKUVAHARJOITTELU

Mielikuvaharjoittelu on yksi osa mentaaliharjoittelua. Sen avulla voimme nähdä itsemme erilaisissa tilanteissa, ja aistimme virittäytyvät tuleviin tilanteisiin.

Hermostollamme on vaikeuksia erottaa todelliset ja kuvitellut kokemukset, joten mielikuvien avulla voimme valmistaa aistejamme toimimaan oikein. Näin aivoihin talletetaan muistikuva tulevasta.

En visualisoi pelkästään silloin, kun makaan rentona sohvalla ja kuuntelen pehmeää musiikkia, vaan visualisoin kilpailun yhdessä virtuaalikoirani kanssa myös kisakentällä. Tämän koiran paras ominaisuus on, että se osaa kaiken täsmällisen tarkasti ja suorittaa liikkeet vauhdikkaasti, keskittyneesti ja oikealla asenteella. Minun tehtäväkseni jää vain liikkua kentällä ja keskittyä itseeni ja omiin ajatuksiini. Käyn ajatuksissani läpi koko kisaohjelman kilpailunomaisesti ja ilman taukoja: annan käskyt, siirryn liik-

ä Toinen tärkeä oivallukseni oli, että välillä voi ja saa pettyä. keestä toiseen ja palkitsen virtuaalikoirani, kuten koira kilpailussa palkitaan.

Naapurimme, joiden terassilta on näkymä treenikentälleni, ovat jo tottuneet näihin harjoituksiini, eivätkä he enää katsele hämmästyneenä, kun minä asetun esteen taakse, heitän noutokapulan ja huudan ”Hyppy - hae!”, otan sen jälkeen näkymättömän kapulan vastaan näkymättömältä koiraltani ja hihkun sitten ”Vau! Supertaitava!”.

Tosiasia on, että olen oivaltanut monta asiaa näiden harjoitusten avulla. ”Ajattelenko todellakin näin? Pidänkö kättäni tuolla lailla? Olinko liian hätäinen?” Ne ovat arvokasta tietoa, ja niistä on paljon apua sitten, kun minulla on oikea koira rinnallani.

Positiiviset tunteet ja flow

Flow on maaginen onnistumisen tunne.

Koska flow on niin voimakas tunne, ei se yleensä kestä kuin pienen hetken. Se voi kuitenkin muuttua toisenlaisiksi positiivisiksi tunteiksi, kuten tyytyväisyydeksi, iloksi ja hyväksi oloksi. Flow on ihmiselle äärettömän tehokas vahviste, ja sen voi saavuttaa keskittymällä vaativaan, mutta ei mahdottomaan tehtävään. Haasteellisuuden ja osaamisen välinen tasapaino on keskeisen tärkeää, ja haasteiden on vaikeuduttava asteittain.

Useimmat meistä haluavat varmaankin käyttää sekä sydäntään että järkeään koiran kanssa treenatessaan, ja välillä on tasapainoiltava spontaanisuuden ja

kurinalaisuuden välillä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii sekä mielikuvitusta että luovuutta, mutta se ei riitä. Meidän on myös kyettävä muuttamaan ajatuksiamme ja ohjaustapojamme, ja siihen tarvitaan sekä itsekuria että järjestelmällisyyttä. Tarvitaan siis molempien aivopuoliskojen välistä hyvää yhteistyötä.

Henkinen valmistautuminen ja rutiinit

Tokossa kilpailevilla on usein tietyt rutiinit ennen jokaista liikettä. Niiden tehtävä on valmistaa koiraa seuraavaan liikkeeseen eli kääntää sen ajatukset

6 / 2013

47

OHJAAJAN TOIMINTA

ä Haasteellisuuden ja osaamisen välinen tasapaino on keskeisen tärkeää, ja haasteiden on vaikeuduttava asteittain.

edessä olevaan tehtävään sekä saattaa koira oikeaan tunne- ja vireystilaan. Ennen vauhtia vaativaa liikettä, esimerkiksi luoksetuloa, voimme ehkä yhdistää sanoihin kimeän, nousevan äänen: ”vauhtia, vauhtiaaAA”. Kun vuorossa on malttia ja rauhallisuutta vaativa liike, voidaan koiralle puolestaan toistaa yksitoikkoisella äänellä ”rauuhaaa”. Ennen kauko-ohjausta koiran halutaan luonnollisesti olevan rauhallisen keskittynyt.

Ehkä koiralle halutaan luoda mielikuva rauhoittumisesta tai halutaan, että se ajattelee ”taaksepäin” sanomalla jokin sana, joka harjoituksissa on yhdistetty juuri näihin ajatuksiin.

Myös me ohjaajat hyödymme rutiineista, kun meillä on jokin selkeä tehtävä liikkeiden välissä. Vaikka kuvittelemmekin keskittyvämme, olemme jatkuvassa informaatiotulvassa. Tietoa tulee sekä ulkoa (näköhavainnot, äänet) että sisältä (omat ajatukset ja tunteet). Koska periaatteessa pystymme kunnolla keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, on aivojemme jatkuvasti arvioitava, mikä tieto on oleellista. Hyvä harjoittelu automatisoi liikkeiden suorituksen, ja se puolestaan auttaa meitä keskittymään siihen, mitä tulee tehdä – ei siihen, mitä tulisi välttää tai pelätä. Kisaohjelman ja liikkeiden suorittaminen ”virtuaalikoiran” kanssa on mielestäni erinomainen tapa työstää omia rutiinejani sekä tehdä niistä selkeitä ja automaattisia.

Tavoite

”On turha kiirehtiä, jos ei tiedä, minne on menossa. Silloin ei myöskään tiedä,

48

6 / 2013

onko päässyt perille”, tuumaa Nalle Puh. Kyseinen karhu on lausunut monta viisautta, ja mielestäni nallen käsitys tavoitteesta pitää tismalleen paikkansa: on tärkeä tietää, mitä haluaa ja mihin pyrkii. Tavoitteet ja tavoitteiden asettaminen ovat keskeisen tärkeitä, mikäli haluaa kehittyä lajissaan. En aio käsitellä tätä asiaa tämän syvemmin siitä yksinkertaisesta syystä, että aihe on laaja ja oman artikkelinsa arvoinen. Mikäli aihe kiinnostaa, voi siitä lukea lisää esimerkiksi Åsa Jakobssonin artikkelista Canis 2/12. Se on konkreettinen, hyvin muotoiltu ja mielenkiintoinen yhteenveto tavoitteista ja niiden asettamisesta.

Onko hermoilumme ja siitä johtuva

erilainen käyttäytymisemme syy siihen, että koira ikään kuin vetäytyy omaan kuplaansa kisatilanteissa? Itse en siihen usko, vaikka toki silläkin voi olla merkitystä. Mielestäni useimmiten on kyse siitä, että koiran kanssa ei yksinkertaisesti ole harjoiteltu tarpeeksi eikä se vielä ole kisavalmis. Käsi sydämelle – kuinka usein harjoittelet menemällä täysin uudelle kentälle ja yrität siellä suoriutua ensimmäisellä yrittämällä, teet monta liikettä peräjälkeen ilman apuja, palkitsematta koiraa ja vieraiden ihmisten läsnä ollessa?

Mutta tämähän onkin jo koiran kouluttamista, ja se on sitten kokonaan toinen juttu.

ie Koste Morten Egtvedt ja Cecil

I S E L L A IR O K A T S U T U L U NAKSUTINKO

Perusteellinen ja käytännönläheinen opas naksutinkoulutuksen hauskaan ja kiehtovaan maailmaan.

Kirjan alussa käydään perusteellisesti läpi oppimisteoriat, joihin naksutinkoulutus perustuu. Siinä kerrotaan myös, miksi koirat toimivat niin kuin ne toimivat ja miten ne oppivat.

Kouluttajan omat taidot vaikuttavat ratkaisevasti onnistumiseen koiran koulutuksessa ja siksi kirjassa on myös runsaasti tietoa ja opastusta koiranomistajalle siitä, miten hän voi itse kehittyä kouluttajana.

Toinen painos (nid.)

Kirjan alussa käydään läpi oppimisteoriat, joihin naks utinkoulutus perustuu. Siinä kerrotaan myös, miksi koirat käytt äytyvät, niin kuin ne käyttäytyvät, ja mite n ne oppivat.

Kun koiraa koulutetaan, vaikuttavat kouluttajan omat taidot rat­ kaisevasti onnistumiseen . Koiranomistajalle kirja tarjoaa runsaasti tietoja ja neuvoja kuinka kehittyä paremmaksi koul uttajaksi, suo­ rastaan mestarikouluttajaks i.

Morten Egtvedt ja Cecil ie Køste ovat tehneet naksutinkoulutus­ menetelmää tunnetuksi Pohjoismaissa vuodesta 1998, kun he pe­ rustivat Canis ­lehden ja ­koirakoulut. He ovat myö s kirjoittaneet useita aihetta käsittelev iä kirjoja.

ISBN 978­952­99803­4­5

Køste

NAKSUTINKOULUTUST A KOIRALLESI

Køste

Kysy kirjakaupastasi tai tilaa osoitteestaGEMwww.canis.fi M OY

Morten Egtvedt & Cecilie

Morten Egtvedt & Cecilie

Tämä opaskirja sisältää 30 yksityiskohtaisesti kuva ttua harjoitusta.

Osa harjoituksista on niitä arkipäivän taitoja, joita jokaisen koiran tulee osata, osa on puol estaan näyttäviä temppuja . Ajatuksena kai­ kissa harjoituksissa on myö s koiranomistajan omie n taitojen kehit­ täminen.

Naksutinkoulutusta ko irallesi

Naksutinkoulutusta koirallesi on käytännönläheinen kirja. Se on helppolukuinen ja ajoittain humoristinenkin.

Morten Egtvedt & Cecilie Kirja sisältää paljon yksityiskohtaisesti Køste Naksutinkoulutusta kuvattuja harjoituksia. Osa harjoituksista koirallesi on niitä arkipäivän taitoja, joitaPeru jokaisen steellinen ja käytännönläh einen opas naksutinkoulutuksen hauskaan koiran tulee osata, osa näyttäviä temppuja, ja kiehtovaan maailmaan. yhteensä 30 hyödyllistä harjoitusta.

6 / 2013

49

Kkoäyitrtäiyetynminen

n käyttäytymine Koirien kieli ja

kieli ja Kuvitettu opas

grammia – ku rtaa susien eto vakio Tämä kirja vettelointia lajin kaikista a – er i lue ist ja lle ta ma us va a susi sta ja ää nt ely lii ke ka av oi käyttäytymiseen. Kosken esikoirarotujen yksen mukaan koiri ksentäm itu tie ko vin tar on nyky luonrtailu on hy isä, tämä ve i koiraroduilla on omat niiden mukaista. Erkäytöspiirteensä, mutta samat n teenomaiset avat ovat pohjimmiltaa susista perusliikeka Wolf Parkissa elävistä on laakuin susilla. ammi (The Ethogram) timaan laadittu etogrZimenin alun perin laa Tämän jennus Erik n suden etogrammiin. tarjoaa eurooppalaisepaan ansio on, että se teisen kuvitetun op sa työskenteleville yhkoirien koirien pariskun he keskustelevat n lisä käsitteistön, stä. Kirja on hyödylline koulutkäyttäytymiseajien, kasvattajien ja koirien omistokoelmiin. khard H jak tajien kir er, Ph.D., Ec

Barbara Handelman

KOIRIEN KIELI JA KÄYTTÄYTYMINEN hamm - Erich Kling Ethology, Wolf Park, of Hess Institute

Kuvitettu opas vavakokoama ku se stä ndelmanin Barbara Ha jo aa ko iri en kä yt täy miloistalik oi ma tar le tai sitä opiskeleville moniin kiinnostuneil kohtaisen katsauksen hienovan ja yksityisvaraisiin ja vähemmänKirjaan koirien hienooihin kommunikoida. aji en varasiin tapett y tai tav ien va lo ku va ät – saon sis äll yt sta, kun ne käyttäytyv ämätön otoksia koiri maisesti. Kirja on vältt ila ise n noisiko koirajo ka ise n ko ira -a mm att täy de nn ys tta ja, lue nkirjastoon. hi er , ko ulu

Perusteellinen ja havainnollinen teos perehdyttää sinut koirakielen vivahteisiin.

Cl ot Rain from – Su za nn e “Bones Would ip

jan noitsija ja kir ening Our Relationsh ep Kirjassa the Sky: De ijä. on 388 sivua ja tek gs” with Do n.1000 kuvaa.

ndelman Barbara Ha

arvotyminen on jil le. li ja käyttäy Koirien kie a ka ik ill e ko ira ha rra stankkia ha irj ka s kä sik upeita; kirja kannattaa emme Kuvat ovat ia. Teksti valaisee koiri märjo niiden tak n tarkoitusperiä. Jos ym kertoa käyttäytymisekoirat haluavat meille yh de n rämme, mitä lii kk eil lää n, ol em me mm e ele ill ää n ja de mm äll ä, ku n eh kä ise lm ia. as ke lee n pi me ko iri en kä yt ös on geiratietai ko rja amndelmanin syvällinen ko auttaa Barbara Ha hän jakaa kanssamme, mään tämys, jonkaasti paremmin ymmärtä meitä varm neitamme. ää ke tie tee n koirakumppa rs on , elä inl

www.canis.fi

ndelman a H a r a b r a B vaa 1000 valoku

gu ine Program, – Sh eil a Se Shelterr Medic tohtori, Koret anion Animal Health, US mp Center for Co Veterinary Medicine of Davis School

ASIAKASPALVELU: Jaicom Oy Lummintie 15 90460 Oulunsalo Puh. 040 187 3400 ma-pe 8-16 canis@jaicom.com

Tilaa Canis-lehti osoitteessa

www.canis.fi

Kestotilauksena 42 eur / vuosi tai määräaikaistilauksena 47 eur / vuosi Kestotilaus alkaa seuraavasta numerosta ja laskutetaan yhdessä erässä. Kestotilaus on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Kestotilauksen voi irtisanoa milloin tahansa. Jos tilaus irtisanotaan kesken tilauskauden, laskutamme ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien irtonumerohinta. Jos laskutusjakso on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, päättyy tilaus maksetun jakson päättyessä.