Kenen luvalla? Lapsen oikeus apuun

Ensi- ja turvakotien liitossa on nostettu esiin huoli lapsen oikeudesta saada apua väkivaltakokemuksensa käsittelyyn, vaikka ilman vanhempien suostumusta. Jäsenyhdistysten lapsityöntekijöiden keskuudessa on erityisesti toivottu selkeytystä tilanteisiin, joissa nykyinen lainsäädäntö asettaa erilaisia reunaehtoja eri toimijoille.

Aina ei ole ollut yksiselitteistä, voiko työntekijä antaa lapselle apua esimerkiksi väkivaltakokemuksen käsittelyyn. Lupa on saattanut olla vanhemman taskussa ja pahimmassa tapauksessa juuri sen väkivaltaa käyttäneen vanhemman, kertoo kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen.

”Tarvitaan selkeitä tulkintoja.”

Lapsella on aina oikeus olla aloitteellinen ja puhua ammattilaiselle kokemuksistaan, mutta

varsinaiseen työskentelyvaiheeseen siirtyminen on herättänyt kysymyksiä. Ydinkysymyksiä tällä hetkellä ovat: Mikä on luvallista järjestöjen työntekijöille ja minkä lain puitteissa järjestöjen työskentelyä tulisi tulkita?

Terveydenhuollon puolella lapsen itsemääräämisoikeus on paljon laajempi kuin sosiaalihuollon puolella, jossa työntekijällä on velvollisuus selvittää vanhempien mielipide lastaan koskevien asioiden hoitoon.

Kolmannen sektorin näkökulmasta katsoen työskentelyä ei ole selkeästi määritelty. Ohjausta ja neuvontaa saa kuitenkin antaa, olivat vanhemmat mitä mieltä tahansa.

lastensuojelu puolestaan voi velvoittaa ottamaan apua vastaan, mutta väkivaltaa kokenut lapsi ei välttämättä pysy tarpeeksi pitkään lastensuojelun asiakkuudessa. Usein käy niin, että kun tilanteen tulkitaan rauhoittuneen, asiakkuus päättyy.

– Lastensuojelujärjestelmää ei ole suunniteltu siten, että lapsi voisi ottaa yhteyttä ja pyytää itselle apua. Toki se on mahdollista, mutta ensisijaisesti viranomaiset tekevät ilmoituksen lapsesta. Tähän haluaisimme muutosta, jotta lapsen oma osallisuus ja toimijuus vahvistuisivat, Muukkonen selventää.