eSkills manifesto Fi

DIGIOSAAMISEN OHJELMAJULISTUS

Kirjoittajat ovat johtavia hallinnon, opetuksen, politiikan, tutkimuksen ja yritysten /elinkeinoel채m채n edustajia

Tämän ohjelmajulistuksen julkaisevat European Schoolnet ja DIGITALEUROPE osana e-Skills for Jobs 2014 -kampanjaa. e-Skills for Jobs 2014 -kampanja on Euroopan komission hanke, jota rahoitetaan yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevasta COSME-ohjelmasta. Kampanja järjestetään yhteistyössä EU:n digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition kanssa.

Euroopan komission ensisijaiset yhteyshenkilöt: André Richier, Key Enabling Technologies and Digital Economy -yksikön johtava hallintovirkamies, yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto.

Alexander Riedl, Knowledge Base -yksikön apulaispäällikkö, viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosasto.

Julkaisija:

European Schoolnet (EUN Partnership AISBL) Rue de Trèves 61, Bryssel

1040, Belgia Design, DTP ja paino:

Hofi Studio, Tsekin tasavalta

Julkaistu:

Lokakuu 2014

ISBN:

Tätä kirjaa koskevat Attribution 3.0 Unported Creative Commons -lisenssin (http://creativecommons.org/licenses/by/3.0/) ehdot ja säännöt.

ESIPUHE Johdanto Kokonaiskuva

5

Kokonaiskuva

7

Luku 1 Tulevaisuuden digitaaliset työpaikat

15

Luku 2 Arvopohjaiset IT-toiminnot

21

Luku 3 Globalisaation vaikutukset

29

Luku 4 Digijohtamisen haasteet

35

Luku 5 Uusi innovatiivinen koulutus

41

Luku 6 Uusi digitaalinen lahjakkuus

49

Luku 7 Digitaalialan työllisyyttä edistävä suuri koalitio

55

Luku 8 Visio tulevaisuudesta

58

Tietoa kirjoittajista

64

Lähdeluettelo

69

3

4

Digiosaamisen ohjelmajulistus

JOHDANTO Uusi käänne Euroopan historiassa on aivan kulman takana. Kolmas teollinen vallankumous on käynnissä, ja omat toimemme ratkaisevat Euroopan aseman tässä uudenlaisessa taloudessa. Digitaaliaikakauteen siirtymisessä ei ole kyse ainoastaan uusimman teknologian käyttöönotosta, vaan myös valmiudesta ottaa riskejä, uskoa tulevaisuuteen ja tukea yrittäjyyttä.

Meidän tulee palauttaa Eurooppaan sama innostunut pyrkimys edistykseen, mikä täällä kerran vallitsi ja sai Euroopan lähettämään aluksia ympäri maailmaa ja synnytti modernin maailman.

Meidän on myös mietittävä uudelleen, mitä koulutus on: miten opimme, ajattelemme, teemme työtä ja elämme yhdessä.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat ulottuvillamme. Me pystymme siihen.

Eurooppa on nykyään maailman tärkein innovaatioalue, ja se tuottaa myos eniten tieteellisiä julkaisuja. Näitä ainutlaatuisia voimavaroja kannattaa hyödyntää uudesta näkökulmasta. Liian akateeminen, liian jäykkä ja liian keskitetty toimintakulttuurimme vaatii uudistamista, jotta pystymme antamaan tulevaisuuden avaimet niiden käsiin, jotka käyttävät enemmän aikaa mahdottoman tekemiseen mahdolliseksi kuin seuraavan vaiheen hienosäätöön.

Digitaalinen aikakausi tarjoaa meille ainutlaatuisen mahdollisuuden. Kyse on kaikkea muuta kuin vain tietystä menetelmästä, kyse on aivan uudenlaisesta toimintakulttuurista. Tarvitsee vain nähdä, kuinka sujuvasti jotkut yrittäjät siirtyvät maksujärjestelmistä kantoraketteihin tai sähköautoihin, niin alkaa tajuta tilanteen.

Tähän uuteen kulttuuriin pääsee paremmin sisään tutustumalla koodaukseen ja monimutkaisiin rakenteisiin. Tämä ja sidosryhmien kanssa tehtävä ketterä ja hajautettu yhteistyö saavat aikaan aidosti innovatiivisia luovuuden muotoja.

Gilles Babinet Digital Champion

JOHDANTO

5

6

Digiosaamisen ohjelmajulistus

KOKONAISKUVA Huippuosaaminen ja innovointi ovat elintärkeitä Bruno Lanvin Ajatus Euroopasta realistisena utopiana on joutunut toden teolla koetukselle.

Taloudellinen kriisi on kiistatta globaali, mutta se saa eri puolilla maailmaa erilaisia muotoja. Tämä on modernina aikana ensimmäinen kerta, kun kriisin puhjetessa tärkein tuottajatalous ei ole samalla tärkein kuluttajatalous.

Ensimmäistä kertaa kansainväliset kilpailuvaltit eivät myöskään enää perustu luonnonvaroihin, sijaintiin tai pysyvään teknologiseen etulyöntiasemaan.

Aika käy vähiin Olosuhteiden muuttuessa näin nopeasti Euroopan täytyy pian löytää tulevan menestyksensä avaimet. Viime vuosikymmenenä Euroopassa onkin tehty strategisia valintoja sen suhteen: on rakennettu kilpailukykyistä ja tasapuolista taloutta ja pysytelty ympäristönsuojelun ja innovoinnin etulinjassa. Käynnissä olevan kriisin myötä nuo valinnat ovat nyt entistä kalliimpia ja arvokkaampia. Tuskin mikään tieto kuvaa paremmin asian kiireellisyyttä kuin Euroopan nuorten (15–24-vuotiaiden) odottamattoman korkea työttömyysaste, lähes 24 % vuoden 2013 lopussa (ks. kuvaaja alla).

Yhdysvalloissa nuorisotyöttömyysaste oli vastaavaan aikaan 8 % ja Japanissa 5 %.

KOKONAISKUVA

7

Nuorisotyöttömyys, EU 28 ja EA 17 (euroalue), kausivaihtelu huomioitu, tammikuu 2000 – heinäkuu 2013

Lähde: Eurostat 2014

Aika on siis käymässä vähiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että uudet tuotantotekniikat ja uudenlaiset kulutustottumukset antavat Euroopalle tilaisuuden toipua kriisistä ja luoda samalla runsaasti työpaikkoja tinkimättä tuottavuudesta, innovatiivisuudesta ja tasapuolisuudesta. Tieto- ja viestintäteknologia (ICT) ja digiosaaminen nousevat ratkaisevaan asemaan tulevaisuuden analyysissä ja toimenpiteissä, joilla luodaan Eurooppaan työpaikkoja ja kestävää toipumista kriisistä.

Uusia mahdollisuuksia Keksinnöt ja ilmiöt tietojenkäsittelyssä ja tiedonsiirrossa (kuten pilviteknologia, massadata, sosiaalinen media, mobiili-internet ja monikäyttölaitteet) vaativat uusia taitoja ja avaavat mahtavia mahdollisuuksia niille, jotka ensimmäisinä hallitsevat nuo taidot.

Esitämme tuonnempana tietoja tämänhetkisestä ja ennustetusta digiosaamisen kysynnästä ja tarjonnasta. Ne osoittavat, että koko Euroopassa on jatkuvasti pulaa digiosaamisesta: korkea työttömyysaste yhdistettynä tietotekniikka-alan työvoimapulaan on Euroopan työmarkkinoiden suurimpia paradokseja.

8

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Näinä aikoina oikean strategisen lähestymistavan valitseminen digiosaamiskysymykseen on yhtä tärkeä tekijä kuin sen ratkaisemiseen tarvittavat välineet ja prosessit. Globaali kilpailukyky perustuu yhä enemmän osaamiseen ja innovointiin, joten on selvää, että Euroopan on hyödynnettävä olemassa olevia vahvuuksiaan (kuten ICT-sektoriaan ja osaamistalouttaan) rakentaessaan kestäviä kilpailuetuja kansainvälisillä markkinoilla. Työvoiman laadullinen ja rakenteellinen sovittaminen globaalin osaamistalouden mahdollisuuksiin ja haasteisiin on välttämätöntä, jotta Eurooppa voi tulevaisuudessa olla globaali voimatekijä ja kilpailukykyisen mutta osallistavan yhteiskunnan edelläkävijä. Näin merkittävästä asiasta on kyse, kun puhutaan 2000-luvun digiosaamisesta.

Puuttuva rengas Kaikki alan toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että tietotekninen osaaminen on ratkaisevaa kilpailukyvyn, tuottavuuden ja innovoinnin edistämisessä ja Euroopan työvoiman ammattitaidon ja työnsaantimahdollisuuksien kehittämisessä. On varmistettava, että johtotason, tietotekniikan ammattilaisten ja tietotekniikan käyttäjien tietämys, taidot, osaaminen ja kekseliäisyys ovat parasta mahdollista tasoa ja että niitä päivitetään jatkuvasti elinikäisen oppimisen prosessissa.

Eurooppa tarvitsee digiosaamista sekä infrastruktuurin rakentamiseen että käyttämiseen. Vain digitaaliset taidot hallitsevasta yhteiskunnasta voi kehittyä osaamisyhteiskunta. Kun Euroopan väestöltä puuttuu tietoteknistä osaamista, infrastruktuuriin (esim. laajakaista) tehdyistä sijoituksista ei saada parasta mahdollista tuottoa. Teollisuuden näkökulmasta on myös selvää, että jatkuva osaavien ICT-alan työntekijöiden puute vaarantaa koko Euroopan talouden.

Se vaikuttaa high-tech-yritysten kehitykseen ja hidastaa innovointia, mikä puolestaan vaikuttaa työllisyyteen ja tuottavuuteen ympäröivillä aloilla. Näin IT-osaajien puute heikentää Euroopan kilpailukykyä. Se vaarantaa myös Euroopan digitaaliset sisämarkkinat.

Digiosaaminen on avain Euroopan kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen Euroopan komissio julkaisi vuonna 2007 Euroopan e-Skills Forumin yhteydessä käytyjen laajojen keskustelujen jälkeen tiedonannon ”Tietotekniset taidot 2000-luvulla edistämään kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkoja”, joka sisältää EU:n pitkän aikavälin strategian digiosaamisen parantamiseksi.

Jäsenmaat ottivat strategian ilolla vastaan kilpailukykyneuvoston pöytäkirjassa marraskuussa 2007. Myös alan toimijat toivottivat pitkän aikavälin strategian tervetulleeksi. ICT-teollisuus perusti e-Skills Industry Leadership Boardin auttamaan strategian toteuttamisessa. Samassa yhteydessä tehdyn tutkimuksen mukaan kansallinen tietotekniikkaan liittyvä päätöksenteko keskittyy yleensä KOKONAISKUVA

9

peruskäyttäjien taitojen kehittämiseen. ICT-ammattilaisten osaamisen kehittämisen nähdään kuuluvan ammatillisen jatkokoulutuksen puolelle.

Tutkimuksen mukaan yhdeksässä maassa on tehty digitaalisen liiketoiminnan osaamisen kehittämiseen tähtääviä kansallisia päätöksiä. 26 maassa on huomioitu käyttäjien digiosaaminen ja 11 maassa (Britannia, Espanja, Irlanti, Malta, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Tanska, Turkki ja Unkari) on päätöksenteossa ajateltu erityisesti ammatinharjoittajien tietoteknistä osaamista. Tutkimuksessa löydettiin yhteensä 45 nimenomaisesti tietotekniikan alan ammatinharjoittajille suunnattua hanketta.

EU:n digitaalistrategian toteuttaminen on edennyt hyvin. On laadittu Euroopan digiosaamisen viitekehys (European e-Competence Framework) ja yhdessä alan huipputoimijoiden kanssa on perustettu uraportaali European e-Skills Career Portal. On myös aloitettu useita uusia hankkeita: on ryhdytty toimiin kysynnän ja tarjonnan ennakoimiseksi, digiosaamisen viitekehyksen edelleen kehittämiseksi sekä taloudellisten ja verotuksellisten kannustimien vahvistamiseksi. Euroopan e-Skills-viikko on ollut tärkeä kampanja digiosaamisen edistämisessä, kokemusten jakamisessa, yhteistyön tukemisessa ja alan toimijoiden aktivoimisessa.

Eurooppa etsii yhä ulospääsyä kriisistä, joten vuoden 2007 näkemykset saavat nyt uutta arvoa: IT-alan työttömyys on koko ajan pysytellyt reilusti kokonaistyöttömyyttä alemmalla tasolla. Se on merkki siitä, että ICT-alan (ja digiosaamisen) stimuloiminen saattaa olla päättäjille tehokas keino kriisistä toipumiseen ja työpaikkojen luomiseen.

Pärjääkö Eurooppa globaalissa kilpailussa lahjakkuuksista?

INSEADin osaamispyramidin mukaisesti Euroopan tulee vastata uusiin haasteisiin kolmella tasolla: (1) lukutaito ja perusosaaminen, mukaan lukien digiosaaminen, matematiikka ja luonnontieteet (myös koodaus) (2) työelämässä tarvittavat taidot, jotka hankitaan koulutusjärjestelmän kautta, mutta yhä enemmän myös itse työssä (3) globaalin osaamistalouden taidot, jotka ovat vähemmän konkreettisia; liittyvät ryhmänjohtamiseen ja muutosten ennakointiin ja ovat ratkaisevan tärkeitä innovoinnin kannalta.

10

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Tas o3

Globaalin tietotalouden osaaminen

Tas o1

Tas o2

GTTosaaminen

Ammattiosaaminen

Ammattiosaaminen Lukutaito ja perusosaaminen (matematiikka, luonnontieteet, IT-osaaminen)

Lukutaito ja perusosaaminen

Euroopassa sijoitetaan korkeakoulutukseen paljon vähemmän kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa. Economist Intelligence Unitin (EIU) tutkimuksessa todettiin, että IT-osaamista kehitetään tehokkaimmin Yhdysvalloissa, Britanniassa, Irlannissa ja Etelä-Koreassa. EIU arvelee, että näiden maiden menestyksen salaisuus on korkeakoulujen opiskelijamäärien huomattava lisääminen, myös luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. Näissä maissa on myös huipputason korkeakouluja, joissa tekniikan alojen opiskelijat saavat oppia myös liiketaloutta ja johtamista.

Euroopan digitaalistrategian toteuttaminen ja kehittäminen Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2010 Euroopan digitaalistrategian, jossa luetellaan seitsemän painopistealuetta: digitaalisten sisämarkkinoiden perustaminen, yhteentoimivuuden lisääminen, internetin turvallisuuden parantaminen käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi, nopeammat internetyhteydet, enemmän resursseja tutkimus- ja kehitystyöhön, digilukutaidon lisääminen ja tuominen kaikkien ulottuville sekä tietoja viestintäteknologian käyttäminen yhteiskunnan haasteisiin (esim. ilmastonmuutokseen ja väestön ikääntymiseen) vastaamiseen. Saavutettavia hyötyjä ovat esim. sähköisen maksamisen ja laskuttamisen helpottuminen, etälääketieteen tehostuminen ja valaistuksen energiatehokkuus.

KOKONAISKUVA

11

Euroopan komissio aikoo digiosaamisen ja digitalisaationalalla • edistää digijohtajuutta ja ICT-ammattilaisuutta ja sitä kautta kasvattaa Euroopan osaamisvarantoa ja ICT-ammattilaisten liikkuvuutta Euroopassa • kehittää verkkotyökaluja ICT-ammattilaisten ja -käyttäjien taitojen arvioimiseen Euroopan digiosaamisen viitekehyksen ja EUROPASSin avulla • kannustaa naisia ICT-alan ammatteihin • nostaa digilukutaidon yhdeksi painopisteeksi Euroopan sosiaalirahaston toiminnassa (2014–2020) • ehdottaa koko EU:lle yhteisiä digiosaamisen ja medialukutaidon mittareita.

On aika helppoa nähdä, miten digiosaamispyramidi kytkeytyy jokaiseen näistä kohdista. Haasteena onkin kaiken tämän toteuttaminen kattavasti Euroopan unionin toimielimissä ja jäsenmaissa.

On aika tarttua toimeen – innovoinnilla erinomaisuuteen ja erinomaisuudella innovointiin Viime vuosina useat alan toimijat (erityisesti yritykset) ovat aktiivisesti tehneet suosituksia välittömiksi toimenpiteiksi. Tuoreimpien analyysien ja tietojen perusteella seuraavat toimet olisivat erityisen keskeisiä: • Tulisi koota tarkkaa tilastotietoa tietotekniikkataitojen puutteesta osaamisvajeen määrittämiseksi. Vuosittain tulisi toteuttaa Eurobarometri-selvityksiä työnantajien käsityksistä siitä, millaista digiosaamista seuraavien kolmen– viiden vuoden aikana tarvitaan.

• Opettajia tulisi kannustaa päivittämään omaa tietoteknistä osaamistaan ja uudistamaan opetustaan, niin että digitaalinen opettaminen ja oppiminen tulevat osaksi arkipäivää. Opettajien digiosaamisesta voitaisiin laatia sertifikaatteja.

• Euroopan komission tulisi järjestää ja rahoittaa Euroopan koulujen välisiä matematiikka- ja luonnontiedekilpailuja erinomaisen osaamisen palkitsemiseksi.

Lisäksi on selvää, että digiosaaminen ei ole vain määrällinen vaan myös laadullinen haaste. Eurooppa tarvitsee IT-alan huippuammattilaisia, joiden osaaminen vastaa työnantajien tarpeita. Perinteinen ”ensin koulutus ja sitten työ”-malli ei tässä ailahtelevassa taloustilanteessa ole enää välttämättä paras.

Työnantajien ja oppilaitosten täytyy yhdessä tarjota oppijoille joustavampia tapoja osaamisen hankkimiseen – opettaa heidät oppimaan.

12

Digiosaamisen ohjelmajulistus

EU:n virallinen digiosaamisstrategia ei voi olla lyhytnäköinen. Kysynnän ja tarjonnan välinen kuilu digiosaamisessa kasvaa kasvamistaan. Jatkossa tarvitaan yhä enemmän sekä perinteistä teknologiaosaamista että yhteistoiminnallisen työskentelyn edellyttämää osaamista.

Kaikkia näitä suosituksia tärkeämDigiosaaminen on mäksi nousee kuitenkin ”globaali innovaatiopakko”, joka Euroopalla on ratkaisevan tärkeä osa vastassaan. Digiosaaminen on ratkaiinnovaatioekosysteemiä. sevan tärkeä osa innovaatioekosysteemiä; toisin sanoen Euroopan digiosaamisen täytyy olla loistavalla tasolla, jotta Eurooppa voi pysyä vahvana kilpailijana globaalissa innovoinnissa. Euroopan täytyy olla huipputasolla, jotta innovointia syntyy. Vastaavasti Euroopan täytyy kehittää opetus- ja koulutusjärjestelmiään, jotta osaajia, tutkijoita, huippuammattilaisia ja johtajia riittää. Euroopan on innovoitava kaikilla opetuksen tasoilla perusopetuksesta korkea-asteelle ja elinikäiseen oppimiseen, jotta huipputasolle voidaan päästä.

Odotteluun ei ole aikaa Euroopan täytyy olla luova ja tukea päätöksiä ja toimia, joilla pienennetään rakenteellista digiosaamisvajetta. Tämänhetkinen kriisi on sekoittanut tilannetta, koska vähentynyt kysyntä on saanut jotkut arvelemaan, että digiosaamisvaje olisi häviämässä. Kyse on kuitenkin pitkälti illuusiosta: elleivät Euroopan yritykset, hallitukset ja korkeakoulut reagoi nopeasti, tilanteen koko synkkyys käy ilmi, kun toipuminen kriisistä pääsee käyntiin. Ne Euroopan maat, jotka eivät käytä nyt tilaisuutta hyväkseen kouluttaakseen lisää tietoteknisesti osaavia työntekijöitä ja johtajia, jäävät auttamatta jälkeen osaamiseen ja innovointiin perustuvan globaalin kilpailukyvyn tavoittelussa.

Kokonaiskysyntä & -tarjonta

Markkinoiden osaamisvaatimukset Skenaario 2:

e-osaamisopetusta kehitetään

Markkinoiden osaamistarjonta

Osaamispula

Skenaario 1: Mitään ei tehdä

Aika

Ennen kriisiä

Kriisi

Kriisin jälkeen

Lähde: Lanvin, B. & Fonstad, N. (2010). Strengthening e-Skills for Innovation in Europe.

INSEAD eLab, 2010.

KOKONAISKUVA

13

Nuorisotyöttömyys on Euroopalle valtava haaste, johon vastaamisella on kiire. Olemme nähneet digivallankumouksesta vasta alun: tulevaisuudessa sen tulisi palvella Euroopan päämääriä (osallistavaa kilpailukykyä, kestävää ja innovatiivista kasvua) ja vastata samalla Euroopan kansalaisten välittömiin tarpeisiin ja odotuksiin. Mahdollisuus digiosaamisen hankkimiseen on avain tähän kaikkeen.

14

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 1 Tulevaisuuden digitaaliset työpaikat ICT:n vaikutus työllisyyteen Tämänhetkisen teknologian vaikutus työllisyyteen on tärkeä, mutta toistaiseksi ratkaisematon kysymys. On kuitenkin todennäköistä, että tarvitaan syvällisiä, pitkäaikaisia ja kivuliaitakin muutoksia. Valitettavasti emme tässä vaiheessa pysty mitenkään tietämään, poikkeavatko tämän teknologia-aallon vaikutukset ja kehityskaari aiemmista teknologian vallankumouksista. Onko siis näiden muutosten nettovaikutus työllisyyteen ja sitä kautta sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin rakenteisiin lopulta positiivinen vai negatiivinen? Niiden jotka etsivät lohtua siitä tosiseikasta, että aiemmat maatalouden ja teollisuuden vallankumoukset eivät aiheuttaneet pitkäaikaista työttömyyden kasvua, kannattaisi muistaa näiden mullistusten mukanaan tuoma yhteiskunnallinen sekasorto (Charles Dickensin kirjallinen perintö rakentui tämän todellisuuden kuvauksista). Olipa näiden muutosten vauhti tai lopputulos mikä tahansa, yksi asia on varma: tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat taitoja, joiden avulla he voivat luoda taloudellista arvoa maailmassa, jossa yhä suurempi osa työmarkkinoista todennäköisesti korvataan automaatiolla, tietokoneohjelmistoilla ja roboteilla Asiaan liittyy monta seikkaa, jotka tekevät siitä monimutkaisen.

Käytettävissä olevien tietojen puutteellisuus Virallista analyysiä teknologian vaikutuksista kasvuun ja työllisyyteen vaikeuttavat käytettävissä olevien tietojen useat puutteet. Makrotasolla havaittu tuottavuuden hidastuminen ja mikrotasolla yritysten raportoima nopeampi kasvuvauhti eivät näytä sopivan yhteen. On todennäköistä, että viralliset tiedot eivät kerro täsmällisesti teknologian panostuksista tai tuotantotuloksista. Esimerkiksi tietoteknistä kapasiteettia arvioidaan perinteisesti yrityksen investoinneilla IT-laitteisiin ja -palveluihin, mutta nykyään yritykset voivat hyvinkin hankkia enemmän ja tehokkaampaa kapasiteettia tarpeen mukaan käyttämällä ulkoisia pilvipohjaisia palveluja – kuten Salesforce ja Google Apps – pienemmillä kustannuksilla kuin järjestämällä vastaavat palvelut sisäisesti.

Makrotason tiedot osoittavat myös tuottavuuden ja työllisyyden sekä tuottavuuden ja palkan irtautuneen toisistaan (tuottavuus kasvaa edelleen, kun taas palkkojen ja työllisyyden kasvu on entistä heikompaa). Tämä vahvistaa ilmiötä, johon toisinaan viitataan ilmauksella ”supertähtiä suosiva teknologinen muutos”, jossa teknologia synnyttää paljon vaurautta, mutta sitä kertyy vain hyvin harvoille. Esimerkiksi Facebook on tuonut perustajilleen ja pienelle joukolle ihmisiä paljon vaurautta, mutta ei juuri ole luonut työpaikkoja. Toinen LUKU 1 TULEVAISUUDEN DIGITAALISET TYÖPAIKAT

15

esimerkki on TurboTaxin kaltaisten ohjelmistopakettien vaikutus: ohjelmisto on tuonut paljon vaurautta tekijöilleen, mutta vienyt monelta verokäsittelijältä työpaikan.

On myös todennäköistä, että vaikutukset eivät näy tiedoissa heti: kuluu aikaa, ennen kuin uutta teknologiaa käytetään niin laajalti, että vaikutukset voidaan ilmaista määrällisesti. Lisäksi uusien teknologisten prosessien oppiminen ja omaksuminen vie aikaa ja saattaa edellyttää lainsäädännöllisiä uudistuksia ja osaamisen päivittämistä – ja tämä kaikki viivyttää vaikutusten näkymistä tilastotiedoissa.

Uusien teknologioiden, työpaikkojen, työtehtävien ja tuotteiden luokittelua voi mutkistaa myös teknologian elinkaaren muuttuminen virallisia tiedonkeruujärjestelmiä nopeammin. Kaikki nämä kysymykset yhdessä johtavat siihen, että käytännön tilanne poikkeaa huomattavasti siitä, mitä viralliset tiedot mittaavat.

Ajalliset ja maantieteelliset erot uuden teknologian käyttöönotossa Teknologia muuttuu ennätyksellistä vauhtia, mutta uuden teknologian käyttöönotossa saattaa olla huomattavia eroja ajallisesti ja maantieteellisesti niin järjestelmän, yrityksen kuin yksilöidenkin tasolla. Myös yhteiskunnalliset ja kulttuuriset erot vaikuttavat siihen, missä määrin teknologiset muutokset hyväksytään ja omaksutaan. Työpaikkoja vievällä teknologialla (esim. supermarkettien itsepalvelukassat) ei ole ollut yhtenäistä vaikutusta, koska sitä ei ole pidetty yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Osa yrityksistä on myös sitoutunut siihen, ettei teknologia korvaa työntekijöitä, vaan heille etsitään organisaatiosta vaihtoehtoisia tuottavia tehtäviä.

On kuitenkin yhä tärkeämpää erottaa toisistaan työtehtävät ja työt. Työt koostuvat monista eri tehtävistä. Yhä suurempi määrä jopa erittäin suurta ammattitaitoa vaativien töiden tehtävistä voidaan automatisoida. Jos jonkin tehtävän vaiheet voidaan eritellä ja ilmaista kirjallisesti, on erittäin todennäköistä, että kyseinen tehtävä voidaan automatisoida tietokoneohjelmistolla. Perustavin – ja toistaiseksi vastausta vailla oleva – kysymys on, kuinka suuri osuus koko talouden kaikkien töiden tehtävistä lopulta automatisoidaan ja kuinka paljon työvoimaa yhä tarvitaan jäljelle jäävien tehtävien tekemiseen.

Mietittäessä teknologian vaikutuksia työllisyyteen ja työntekijöiden syrjäyttämiseen on tärkeää etsiä ihmisten ja koneiden toisiaan täydentäviä ominaisuuksia, niin että ihmiset voivat tehdä sellaisia asioita, jotka tuovat lisäarvoa yhä automatisoidumpiin työympäristöihin. Luovuutta, sosiaalista vuorovaikutusta, empatiaa tai uuden ja järjestämättömän tiedon käsittelyä edellyttäviä tehtäviä tuskin automatisoidaan lähitulevaisuudessa.

16

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Töiden korvautumisessa on eroja Osa töistä häviää ja uusia tulee tilalle. Nämä uudet työt edellyttävät kuitenkin usein hyvin erilaista osaamista kuin hävinneet työt. Töiden häviämisen vuoksi vaille työtä jääneillä henkilöillä ei välttämättä ole uusissa töissä tarvittavaa osaamista (esim. kokoonpanolinjan työntekijät korvanneiden robottien ja niitä ohjaavien ohjelmistojen ylläpitämiseen tarvitaan ihminen, mutta on epätodennäköistä, että tätä tehtävää voisi hoitaa kukaan kokoonpanolinjan työntekijöistä). Tasapaino tässä siirtymävaiheessa syntyneiden ja hävinneiden töiden välillä jää vielä nähtäväksi, ja se onkin herättänyt paljon keskustelua.

On mahdollista, että alkuvaiheessa töitä häviää enemmän kuin niitä syntyy.

Teknologian avulla talouskasvu kuitenkin kiihtyy, joten uusia työpaikkoja voi syntyä ”toisen kierroksen” vaikutuksesta. Tämä merkitsee sitä, että sopeutumiseen kuluva aika on todennäköisesti pitkä ja vaikea, ja prosessin aikana on löydettävä paikka suurelle joukolle työnsä menettäneitä.

Olemassa olevat ja selvästi määritetyt väestöpaineet – esimerkiksi väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien eläköityminen – aiheuttavat todennäköisesti työmarkkinoiden kiristymistä, varsinkin kehittyneimmissä maissa. Tämä voi lisätä ristiriitoja ja yhteensopimattomuutta työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä. Samaan aikaan yritykset kertovat osaajista olevan pulaa, mutta käytettävissä olevat tiedot eivät vahvista tätä yleisesti (on vain vähän näyttöä esimerkiksi siitä, että palkat olisivat nousseet töissä, joiden osaajista on pulaa), eivät myöskään yritysten omat kokemukset, sillä ne eivät yleensä väitä osaamisvajeen estäneen niitä hoitamasta sitoumuksiaan. On kuitenkin selvää, että tietyissä pitkälle erikoistuneissa ammateissa palkat nousevat huomattavasti (esim. datatutkijat ja ammattitaitoiset ohjelmistoinsinöörit).

Tässä esitettyjen tekijöiden yhdistelmä – jos osaamisvajeeseen ei puututa – voi hyvinkin johtaa huomattaviin yhteensopimattomuusongelmiin kehittyvillä työmarkkinoilla, ja osaamistarpeet muuttuvat todennäköisesti paljon nopeammin kuin ennen.

Teknologiaan liittyvät osaamisvaatimukset muuttuvat nopeasti ICT- eli digiosaaminen on käsite, johon kuuluu monenlaisia osaamisen lajeja ja tasoja, jotka voivat muuttua hyvin nopeasti, varsinkin pitkälle erikoistuneiden teknisten taitojen osalta. Siihen on perinteisesti kuulunut kovan infrastruktuurin rakentajien osaaminen (esim. kaapeliasentajat, tietoliikenneja verkkoinsinöörit), mutta myös pehmeän infrastruktuurin osaaminen, jota tarvitaan ICT-laitteiden käytössä, tietotekniikan perustaidoista aina perus- ja edistyneen käyttäjän taitoihin.

LUKU 1 TULEVAISUUDEN DIGITAALISET TYÖPAIKAT

17

Lisäksi on laaja kirjo teknisiä taitoja perusosaamisesta (esim. verkonhallinta, tekniset tukihenkilöt ja teknikot) erittäin edistyneisiin (esim. systeemisuunnittelijat, systeemiohjelmoijat, arkkitehdit, kehittäjät, palvelusuunnittelijat, käyttäjäkokemuksen suunnittelijat, tiedon visualisoijat, palveluarkkitehdit, datatutkijat ja datainsinöörit). Yhä enemmän tarvitaan myös ihmisiä, joilla on sekä teknistä että liiketoimintaan liittyvää osaamista – ja muita ns. pehmeitä taitoja – siis digijohtamisen taitoja. Tällainen osaaminen yhdistää liiketoiminta- ja muita pehmeitä taitoja teknisiin taitoihin ja tietoon teknologian mahdollisuuksista. Tämä ryhmä sisältää esimerkiksi teknologiaan perehtyneitä johtajia, jotka ymmärtävät, millä tavoin teknologia voi tehostaa ja muuttaa liiketoimintaa. He ymmärtävät myös, että tämä voi edellyttää suuria investointeja ja liiketoiminnan uudelleenjärjestelyä, ja heillä on valtaa, kykyä ja rohkeutta tehdä radikaaleja ratkaisuja. Teknisellä puolella tämä viittaa tekniseen henkilökuntaan, jolla on tarvittavat pehmeät taidot teknologian synnyttämien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseen ja niistä viestimiseen johdolle.

Digialan yrittäjiä haittaavat esteet Digialan yrittäjät ovat yhä tärkeämpiä kasvun ja työllisyyden kannalta, mutta he törmäävät moniin esteisiin, varsinkin Euroopassa (Clayton & van Welsum 2014). Esteitä ovat esimerkiksi sääntelyn aiheuttama markkinoiden pirstoutuminen ja siitä seuraava joustavuuden ja mittakaavaedun puuttuminen (mikä rajoittaa kokeilemista, innovointia ja riskien ottamista) ja vaikeudet laajentaa toimintaa oman maan ulkopuolelle, vaikeudet saada rahoitusta sekä aloittamiseen että laajentamiseen (erityisesti innovatiivisemmille ja siten luontaisesti riskialttiimmille hankkeille). Epäonnistuminen ei myöskään ole sallittua (on vaikeaa yrittää uudelleen ensimmäisen tai useammankin epäonnistumisen jälkeen; tämä estää hyötymästä tieto- ja viestintätekniikasta, sillä monen menestyneen yhtiön on perustanut ns. sarjayrittäjä, jolla on takanaan useita epäonnistumisia). Esteenä on myös säännösten ja verotuksen epäyhdenmukaisuus ja monimutkaisuus – ja epävarmuus säännösten muuttumisesta (varsinkin pienyrityksille on erittäin kallista, jopa kohtuutonta, yrittää pysyä ajan tasalla lakimuutoksista ja niiden vaatimuksista). Lisähankaluuksia tuottavat ulkomailta rekrytoimisen vaikeus sekä menettelytavat, jotka näyttävät suosivan suuria ja/tai vakiintuneita yrityksiä.

Erittäin nopeasti muuttuvalla teknologia-alalla yrittäjät tarvitsevat ketteriä ja yksinkertaisia tapoja harjoittaa liiketoimintaa dynaamisessa ja energisessä toimintaympäristössä. Edellytyksenä on myös nopea, luotettava ja kohtuuhintainen tietoliikenneinfrastruktuuri. Jos liiketoiminnan olosuhteet ja säännökset ovat kohdallaan, yrittäjät voivat sijainnista riippumatta osallistua globaaliin toimintaan. Näin he voivat hankkia tuotantopanoksia mistä päin maailmaa tahansa, olipa kyse tietystä lahjakkuudesta tai osaamisesta tai tukitoimintojen hankkimisesta tarpeen mukaan, ja samalla avautuvat markkinat myös heidän omille tuotteilleen.

18

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Osa taidoista vanhenee nopeasti Kenen vastuulla on tarjota taloudelle oikeanlaista osaamista? Teknologia kehittyy erittäin nopeasti, joten tietyt taidot vanhenevat hyvin nopeasti, joidenkin mukaan 2–3 vuodessa. Tietyllä kapealla erikoisalalla (esim. tietyt ohjelmointikielet) osaaminen voi vanhentua vieläkin nopeammin. Tällä on merkittäviä vaikutuksia tällaisen osaamisen tarjontaan: ihmiset ovat epävarmoja, millaista osaamista kannattaisi hankkia tai ovat haluttomia kouluttautumaan sellaisessa osaamisessa, joka ei pysy arvokkaana/kilpailukykyisenä kovin kauan.

Yritykset puolestaan ovat haluttomia kouluttamaan ihmisiä, koska osaaminen siirtyy helposti ihmisten mukana toisiin yrityksiin. Koulutusjärjestelmät taas ovat liian jäykkiä pystyäkseen reagoimaan riittävän nopeasti tällaisiin muuttuviin osaamistarpeisiin. On siis kysyttävä, kenen vastuulla on uuden osaamisen hankkiminen ja työvoiman oikeanlaisen osaamisen varmistaminen.

Edellä mainitut havainnot ja yhä lisääntyvät vaihtoehtoiset työjärjestelyt (esim. osa-aikatyö, freelancerit) viittaavat siihen, että vastuu osaamisen hankkimisesta olisi siirtymässä yrityksen tai hallituksen sijasta yhä enemmän yksilölle.

Tämä olisi kuitenkin riskialtista, sillä työntekijät eivät näytä panostavan oman osaamisensa pitämiseen ajan tasalla (ajattelutapaan tarvitaan muutos, jotta ihmiset pystyisivät sopeutumaan tulevaisuuden jatkuviin tai nopeisiin muutoksiin: enää ei mennä kouluun oppimaan taitoja loppuelämän kestävää työtä varten, vaan tulevaisuuteen kuuluu elinikäinen oppiminen ja muutos, mikä vaatii paljon sopeutumiskykyä). Samaan aikaan koulutusjärjestelmä ei opeta ihmisille teknologiaan perustuvassa, nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvittavia taitoja. Päättäjät saattavat toteuttaa toimia, jotka voivat itse asiassa olla esteenä työntekijöiden palkkaamiselle ja työmarkkinoiden jäykkyyden poistamiselle. Yritykset näyttävät painottavan enemmän varainhoitoa ja (isommat yritykset) osakkeenomistajien lyhyen aikavälin vaatimuksia ja tuottovaatimuksia pikemminkin kuin inhimillisiin voimavaroihin panostamista.

Merkittävä poikkeus tästä on koulutuskokeilu ”42” Ranskassa.

Suosituksia Nämä kuusi tekijää yhdessä synnyttävät yhteiskunnallisia paineita ja saattavat olla erittäin mullistavia. Murray ja van Welsum (2014) käyttävät tästä ilmausta ”tietotekniikan kolmoisuhka”, jossa ICT:n kehityksellä on kolme vahingollista vaikutusta: vaurauden eriarvoinen jakautuminen, työvoimaan liittyvät häiriöt ja työn tulevaisuus sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset häiriöt. Teknologian vaikutukset työllisyyteen näyttävät herättävän paljon huolta, ja seurausten pelätään olevan synkkiä ja väistämättömiä. Samaan aikaan ei kuitenkaan ole vielä virallista (analyyttistä) näyttöä, joka osoittaisi nämä pelot aiheellisiksi ja vahvistaisi, että tämä teknologian aalto olisi erilainen kuin aiemmat.

On kuitenkin selvää, että työmarkkinat jakautuvat yhä jyrkemmin kahtia ja että automaatio saattaa vaikuttaa tuntuvasti yhä useampiin tehtäviin – myös LUKU 1 TULEVAISUUDEN DIGITAALISET TYÖPAIKAT

19

hyvinpalkattujen tietotyöläisten työhön. Jonkin verran on merkkejä myös siitä (esim. Yhdysvalloista), että tulevaisuudessa useimmat nopeimmin kasvavat ammattialat ovat myös huonopalkkaisimpia, mikä on ongelma erityisesti kulutusvetoisissa yhteiskunnissa (jos ihmisillä ei ole mitä kuluttaa, kasvu pysähtyy).

Tilanteeseen vaikuttaa monta eri tekijää, joiden pitkän aikavälin (netto)vaikutuksista ei ole varmuutta. Suositusten antaminen on siis vaikeaa. Tärkeintä olisi tunnustaa, että muutoksia on varmasti tulossa ja että ne voivat olla erittäin mullistavia. Ohjelmistoilla ja robotiikalla toteutettavasta automaatiosta tulee yhä tärkeämpi osa arkielämäämme. Tällöin on olennaista keksiä, millä tavoin ihmiset Ihmisten odotetaan voivat täydentää automaatitulevaisuudessa olevan ojärjestelmiä ja siten tuoda niihin lisäarvoa, sen sijaan ennen kaikkea joustavia että kilpailisivat niiden kansja sopeutuvia, kykeneviä sa. Ihmisten välisiin suhteisiin toimimaan nopeasti liittyvät tehtävät, jotka edellyttävät fyysistä ja/tai kasvokmuuttuvassa ympäristössä. kain tapahtuvaa vuorovaikutusta ovat edelleen tärkeitä, erityisesti kun on kyse elämäntapojen muutoksista ja ikääntyvästä väestöstä.

Ihmisten odotetaan tulevaisuudessa olevan ennen kaikkea joustavia ja sopeutuvia, kykeneviä toimimaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

20

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 2 Arvopohjaiset IT-toiminnot Johtajuus on tärkeää Kaikkialla ympärillämme näemme digitoinnin vaikutuksia: tietotekniikkaa käytetään muuttamaan teollisuutta ja yhteiskunnan eri osa-alueita. Esineiden internetin myötä muutosvauhti vain kiihtyy. Silti juuri se organisaatio, jolla pitäisi olla lupa edistää muutosta yrityksessä, siis yrityksen IT-toiminnot, näyttää toisinaan jääneen jonkinlaiseen aikaloukkuun.

IT-toimintojen perimmäisenä tarkoituksena on muuntaa IT-sijoitukset – ihmiset, prosessi ja teknologia – liiketoiminnan arvoksi digiosaavien käyttäjien avustuksella. Mutta toteutuuko tämä? IT on ehkä rikkain ja elinvoimaisin resurssi, joka yrityksillä ja organisaatioilla tänä päivänä on käytössään. Siitä huolimatta kaikkia tietotekniikan mahdollisuuksia ei osata hyödyntää.

Irlantilaisen Maynoothin yliopiston ja Intelin perustama tutkimusorganisaatio Innovation Value Institute on IT-johtamisen uudistamista koskevissa tutkimuksissaan todennut, että monessa yrityksessä IT-osasto on tehoton, eikä johto halua rahoittaa innovointia. Näissä organisaatioissa IT-toiminnot ovat puhtaasti operatiivisia, eikä uuden teknologian mahdollisuuksia tunnisteta.

Esimerkiksi pilvipalvelut nähdään näissä organisaatioissa ainoastaan keinona vähentää kustannuksia ja hallinnoida tavanomaista IT-toimintaa, eikä sen tarjoamia innovatiivisia mahdollisuuksia ymmärretä.

IT-ala on joutunut myös noidankehään. IT-alaa kommentoidaan valittelemalla huonoja etenemismahdollisuuksia, nörtti-imagoa, kapeakatseista teknologiaan keskittymistä, lisääntyvää kauppatavaraksi muuttumista ja vähenevää strategista merkitystä yrityksille. Kun alalle tulee ja jää liian vähän riittävän osaavia työntekijöitä, Euroopan yrityksillä on vaikeuksia hyödyntää IT:n innovatiivista kapasiteettia. Euroopan kilpailukyky maailmanmarkkinoilla on vaakalaudalla.

Tilanteen korjaamiseksi tietohallintojohtajien pitää osoittaa paremmin IT:n todellinen arvo. Tämä edellyttää ihmisiä, joilla on oikeanlaista osaamista ja tietämystä asiasta, eli nykytermillä ilmaistuna tarvitaan digijohtamista.

Väärinkäsitysten korjaaminen ja IT-osaamisen yhdistäminen liiketoimintaosaamiseen Nuorten keskuudessa esiintyy väärinkäsitystä, jonka mukaan IT-työntekijät ovat töissä IT-yrityksissä. Tosiasiassa alle puolet kaikista IT-työntekijöistä työskentelee IT-alalla. Useimmat työskentelevät loppukäyttäjäyritysten LUKU 2 ARVOPOHJAISET IT-TOIMINNOT

21

IT-toiminnoissa. Toinen väärinkäsitys on, että ura IT-ammatissa on teknologiapainotteinen. Kun IT:tä katsotaan laajemmin, yhä harvemmat alan työntekijät ovat puhtaasti teknologian osaajia. Suuntaus on kohti teknologisen ja muun liiketoimintaosaamisen yhdistelmää. Menestyneet IT-ammattilaiset osaavat puhua sekä bisneksen että teknologian kieltä.

Vaikuttaa siltä, että menestyneimmissä organisaatioissa osataan innovoida liiketoiIT on väline, joka minnan ja IT:n rajapinnalla. luo kilpailukykyä IT on väline, joka luo kilpaitehokkaimmin yhdistettynä lukykyä tehokkaimmin yhdistettynä bisnesinnovointiin. bisnesinnovointiin.

Kun uudemmat tekniikat lisäksi muuttavat IT:tä yhä demokraattisemmaksi, yksilöiden ennustetaan voivan hyödyntää IT:tä kaikessa liiketoiminnassa entistä paljon enemmän. Esimerkiksi valmiit palvelualustat ovat yhä kehittyneempiä ja helppokäyttöisempiä, mikä helpottaa innovatiivisten IT-ratkaisujen löytämistä perinteisen IT-ympäristön ulkopuolella. Tähän tarvitaan kuitenkin ihmisiä, joilla on oikea yhdistelmä IT- ja liiketoimintaosaamista. Tärkeä askel olisi ITja IT-innovoinnin johtamisen sisällyttäminen kauppakorkeakoulujen ja muun johtamiskoulutuksen opetukseen.

Tietotekniikan merkitys Freddy Van den Wyngaert, Agfa-Gevaertin tietohallintojohtaja ja Euroopan tietohallintojohtajien järjestön EuroCIOn puheenjohtaja, on sitä mieltä, että yritykset kärsivät jopa lyhyellä aikavälillä, jos ne eivät kykene innovoimaan ja hyödyntämään digitaalista mullistusta vahvistamalla digiosaamista ja -johtajuutta. Nykyään esimerkiksi Agfan Healthcare-liiketoimintaryhmä on muuttumassa tuotepainotteisesta, kemiallisiin filmeihin ja radiologiaan keskittyvästä yrityksestä IT-ohjelmistoja ja -palveluja tarjoavaksi yritykseksi kaikilla terveydenhoidon osa-alueilla. Digitalisaatio ja IT ovat keskeisiä tekijöitä, kun halutaan varmistaa tasapaino hoidon laadun, potilaiden turvallisuuden ja terveydenhoidon kustannustehokkuuden välillä.

Daimlerin tietohallintojohtaja Michael Gorriz kertoo, kuinka ratkaiseva rooli IT:llä on autonvalmistuksessa: ”IT on erottamaton osa koko organisaatiorakennetta.

IT on mukana kaikissa ensi- ja toissijaisissa liiketoiminnan prosesseissa. Ennen kuin ensimmäistäkään metallinpalaa käytetään, uusi Mercedes-Benz on jo ajanut miljoonia testikilometrejä tietokoneella. Automme suunnitellaan ja kootaan kolmiulotteisesti tietokoneella. Tietokoneella tehdään myös törmäysja kestävyystestausta ja ajosimulaatioita. Ilman näitä simulaatioita emme pysty ennustamaan uuden automallin käyttäytymistä.”

22

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Intelillä IT on yrityksen hermosto – ja yhä enemmän myös sen lihaksisto.

Automatisoitujen IT-järjestelmien ansiosta Intelin tehtaat pystyvät tuottamaan ja lähettämään yli miljardi korkealaatuista huipputeknologian komponenttia vuodessa.

Digiosaaminen loppukäyttäjäyrityksissä IT on avainasemassa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Sen mahdollisuuksia uhkaa kuitenkin vakava pula osaavista työntekijöistä. ITosaamisen tarve kaikissa työtehtävissä merkitsee sitä, että perusosaamisen kattavan sertifikaatin, esim. Euroopan tietokoneajokortin, tekeminen tunnetuksi ja käyttäminen hyödyttäisi niin opiskelijoita, organisaatioita kuin koko yhteiskuntaa.

IT-ammattilaisten osalta tilanne on se, että tietojenkäsittelyn, tietohallinnon ja lähialojen opiskelijoita on aivan liian vähän, ja muillakaan opiskelualoilla ei kiinnitetä riittävästi huomiota informaatioteknologiaan. Kaikilla perinteisillä ammattialoilla tarvitaan nykyään IT-osaamista, varsinkin jos on tarkoitus innovoida. Vaikka Euroopan korkeakouluissa tuetaan digiosaamista monella tavalla, täytyy varmistaa, että opetusohjelmat pysyvät nopeasti muuttuvan ITympäristön vauhdissa mukana. Sosiaalinen media, pilvipalvelut, massadata jne. ovat aika uusia ilmiöitä, mutta vaikuttavat jo elämäämme merkittävästi.

Digiosaaminen tulisi ottaa osaksi elinikäistä oppimista. ”Yhteiskunnan täytyy antaa työntekijöille riittävä digiosaaminen ja digijohtamisen osaaminen, olivat he sitten edistyneitä käyttäjiä, IT-ammattilaisia tai digitaalisen mullistuksen tärkeimpiä toimijoita”, korostaa Michael Gorriz. ”Tämä ei ole vain suuren yrityksen vaatimus, vaan osaamisyhteiskuntaan siirtymisen edellytys.”

Suunnittelutiede voi tarjota uudenlaisia välineitä tietotekniikan hallinnoimiseen ja hyödyntämiseen. Innovation Value Institute esimerkiksi käyttää suunnittelutiedettä IT-johtajille sopivien työkalujen ja koulutusohjelmien luomiseen. Yhteinen tietämys kootaan talteen tietovarastoon nimeltä IT Capability Maturity Framework (IT-CMF). Tietovaraston avulla voidaan tarjota ajantasaista koulutusta, joka vastaa yhä nopeammin muuttuvan teknologian tuomiin haasteisiin.

IT-osaaminen ja tasapuoliset toimintaedellytykset Koulutustarjonnan ja työelämän tarpeiden välillä on kestämätön kuilu. IT-ala on lisäksi vielä niin nuori, ettei erilaisia IT-taitoja ja IT-työntekijöiden osaamista osata asianmukaisesti vertailla. Digiosaamisen viitekehyksen käyttöönotto digiosaamisen johdonmukaiseen määrittelyyn koko Euroopassa antaa LUKU 2 ARVOPOHJAISET IT-TOIMINNOT

23

kouluille, korkeakouluille, työnantajille, työntekijöille, koulutusyrityksille ja henkilöstoyrityksille yhteisen pohjan. Silloin organisaatiot voivat kuvailla työtehtäviä niissä vaadittavan IT-osaamisen mukaisesti, ja työntekijät voivat kertoa digiosaamisestaan selkeästi. Myös oppilaitokset voivat kertoa tarkalleen, mitä osaamista niiden kurssit antavat. Euroopan digiosaamisen viitekehyksellä on mahdollisuus toimia digiosaamisen Rosettan kivenä kaikkialla Euroopassa.

Ajan myötä lopputuloksena on työvoiman suurempi liikkuvuus, kun tieto välittyy johdonmukaisesti organisaatiosta ja maasta toiseen.

Euroopan digiosaamisen viitekehyksellä on mahdollisuus toimia digiosaamisen Rosettan kivenä kaikkialla Euroopassa.

Jotta osaamiskehyksen hyödyt saadaan kokonaan käyttöön, kaikkien tärkeiden toimijoiden – yritysten, oppilaitosten ja viranomaisten – on pikaisesti otettava käyttöön sen tärkeimmät toimet. Jos yhtenäistä linjaa ei saada aikaan, Euroopan työntekijöiden liikkuvuus ja urakehitys vaikeutuu.

Organisaation mahdollisuudet ja digiosaamisen viitekehykset Oscar Wilde on todennut: ”Kyynikko tietää kaiken hinnan muttei minkään arvoa.” Monelle tietohallintojohtajalle tulee tästä lainauksesta joku tietty henkilö mieleen, sillä tietotekniikkaa ajatellaan yleensä pääasiassa kustannusten kannalta. On alettava keskittyä kustannusten sijaan arvoon, jotta IT:n innovointihyödyistä saadaan kaikki hyöty irti. Tietohallintojohtajien ja toimitusjohtajien tulee arvioida IT:n mahdollisuuksia organisaatiossa laajasti – niin ihmisten, prosessien kuin teknologian osalta – eikä keskittyä ainoastaan yksittäisten työntekijöiden osaamiseen.

Organisaation kypsyyden tunteminen auttaa päättämään, mitkä strategiat ja taktiikat lisäävät parhaiten ihmisten, tekniikan ja toiminnan tuottamaa liiketoiminta-arvoa. Tietohallinnon viitekehykset voivat auttaa organisaation IT-valmiuksien puutteiden löytämisessä, ja tällaisessa arviointiprosessissa voidaan havaita esimerkiksi tarve kehittää jotakin tiettyä käyttäjäosaamista.

Organisaation (esim. tietohallinnon) viitekehyksillä ja yksilöiden digiosaamisen viitekehyksillä on vahva, symbioottinen suhde.

Tietohallintojohtajien muuttuva työnkuva Samanaikaiset merkittävät suuntaukset, kuten pilviteknologia, IT:n demokratisoituminen ja palveluinnovaatiot, vaikuttavat tietohallintojohtajan 24

Digiosaamisen ohjelmajulistus

rooliin. Pilvipalveluiden käytön lisääntyminen aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä muutoksia siihen, millä tavoin tietohallintojohtaja ohjaa IT:n perusvalmiuksia yrityksessä. Työnkuvassa korostuu yhä enemmän ulkopuolisten kumppanien kanssa toimiminen yrityksen omien palveluresurssien johtamisen sijasta. Monissa organisaatioissa otetaan käyttöön yhdistelmämalli, jossa tärkeimmät ja arkaluontoisimmat toiminnot hoidetaan yrityksen sisällä ja ulkopuoliset kumppanit hoitavat prosesseja asiakkaiden suuntaan. Tämän muutoksen toteuttaminen edellyttää muutoksia sekä tietohallintojohtajan että IT-toimintojen työntekijöiden osaamiseen.

Kun yhä suurempi vastuu operatiivisesta IT:stä siirtyy ulkopuolisille kumppaneille, tietohallintojohtajat keskittyvät luultavasti tietotekniikan hyödyntämiseen innovoinnin edistämisessä. Accenturen tutkimukset osoittavat, että pääoman tuotto IT:n käytöstä liiketoiminnan uudistamiseen on paljon suurempi kuin sen käytöstä yrityksen sisäisten toimintojen tehostamiseen.

Innovoinnin luonteen odotetaan kuitenkin muuttuvan huomattavasti. ITavusteista innovointia ei esimerkiksi enää synny pääasiassa IT-toiminnoissa, vaan yhä kehittyneemmät ja helppokäyttöisemmät alustat ja palvelut helpottavat ratkaisujen kehittämistä ja toteuttamista myös organisaation muissa osissa.

Tulisi myös ymmärtää, että tuotteet ovat yhä digitaalisempia tai sisältävät tietotekniikan komponentteja. Siksi tietohallintojohtajat ovat yhä enemmän mukana organisaatioiden pääprosesseissa, eivät pelkästään toiminnanohjauksen tai henkilöstöhallinnon kaltaisissa tukitoiminnoissa.

Tietohallintojohtajat Liiketoiminnan ja asiakastuen optimointi kytkemällä yritykovat yhä enemmän sen sisäiset IT-järjestelmät sosiliiketoiminnan etulinjassa. aaliseen mediaan ja kehittämällä ulkoisia yhteyksiä asiakkaisiin tai kumppaniorganisaatioihin merkitsee sitä, että tietohallintojohtajat ovat yhä enemmän liiketoiminnan etulinjassa. Heidän on edistettävä ja hallittava yrityksessä kehitettäviä ratkaisuja.

Tämä edellyttää suurta muutosta heidän työnkuvassaan. Liian monet tietohallintojohtajat keskittyvät vieläkin valvomaan ja vähentämään loppukäyttäjien mahdollisesti aiheuttamia vahinkoja. Liiketoiminnan tärTuplaosaajia” eli kein trendi on loppukäyttäjien hyödyntäminen innovoinnin ”digijohtajia” – niitä, jotka lähteenä. Uusien alustojen myötä kykenevät yhdistämään ITtietohallintojohtajan on opittava hyväksymään nämä osaajat ja ja liiketoimintaosaamisen hyödyntämään heidän potenti– tarvitaan tulevaisuudessa aaliaan. He ovat yrityksen liikehuomattavasti enemmän. toiminnan keskiössä ja heitä on suhteessa paljon, ja siksi he voivat LUKU 2 ARVOPOHJAISET IT-TOIMINNOT

25

muodostaa mahtavan lähteen uusille innovaatioille. Tämä kaikki edellyttää uutta osaamista niin tietohallintojohtajilta, IT-ammattilaisilta kuin näiltä ”loppukäyttäjäohjelmoijiltakin”. ”Tuplaosaajia” eli ”digijohtajia” – niitä, jotka kykenevät yhdistämään IT- ja liiketoimintaosaamisen – tarvitaan tulevaisuudessa huomattavasti enemmän.

Tietohallintojohtajien on kehitettävä tarvittavaa liiketoimintaosaamista, jotta he pystyvät osoittamaan IT:n arvon liiketoiminnan elvyttämisessä.

Oppilaitosten on puolestaan varmistettava, että tämä kehitys otetaan huomioon seuraavan sukupolven koulutuksessa. Maailmanlaajuisesti yli 5 000 IT-johtajaa on käynyt läpi Innovation Value Instituten kehittämän koulutuksen tietotekniikan tuottaman arvon osoittamisesta, ja uusi, tätä aihetta käsittelevä maisterikoulutusohjelma on käynnistetty. Samaan aikaan Euroopan tietohallintojohtajien järjestö EuroCIO kehittää omaa, Euroopan digiosaamisen viitekehyksen kanssa yhdenmukaista koulutusohjelmaansa, jossa keskitytään vastaamaan kysyntään. Nämä hankkeet ovat tärkeitä askelia IT-hallinnon kehittämisessä, mutta ne tuskin yksinään riittävät parantamaan tilannetta. Tyydyttävän ratkaisun saavuttamiseksi tarvitaan lisää toimia.

Suosituksia Euroopan digiosaamisen viitekehyksen ja ICT-alan työnkuvien käyttöönottoa on edistettävä osaamisen, työnkuvien ja koulutuksen yhtenäistämiseksi.

Euroopan oppilaitoksia on tuettava digiosaamisen viitekehyksen ja siihen liittyvien ICT-alan työnkuvien mukaisten opetus- ja koulutusohjelmien laatimisessa. Tällä hetkellä työnantajien ja työntekijöiden on liian vaikea hahmottaa, mitä osaamista eri maiden eri kursseilta saadaan. Koulutuksen yhdenmukaistaminen digiosaamisen viitekehyksen ja alan työnkuvien mukaisesti toisi järjestystä ja selkeyttä koulutustarjonnan viidakkoon.

Muiden alojen ammattilaisten tietotekniikkakoulutusta on tehostettava.

Tietotekniikka on tänä päivänä niin välttämätön tekijä niin monessa työssä, että opiskelijat tarvitsevat IT-osaamista sopeutuakseen vaivatta työelämään.

Massadata, esineiden internet, 3D ja pilviteknologia ovat uutta teknologiaa, josta myös muiden kuin IT-alan työntekijöiden on oltava perillä. Muidenkin ammattilaisten on perehdyttävä niihin, koska ne vaikuttavat koko liike-elämään: myyntiin, logistiikkaan, viranomaisiin, pk-yrityksiin, terveydenhoitoon jne.

Yritysten ja oppilaitosten yhteyksiä on tiivistettävä. IT-yritysten huippuosaajia hyväksytään harvoin opettajiksi parhaisiin korkeakouluihin tai suunnittelemaan alan koulutusohjelmia. Tilanne on täysin toinen esimerkiksi oikeustieteen, lääketieteen ja tekniikan aloilla, joissa kokeneita alan asiantuntijoita pyydetään näihin tehtäviin. Olisi perustettava toimikuntia, joissa alan huippuammattilaiset yhdessä professorien kanssa laatisivat uusia digijohtamisen opetusohjelmia.

26

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Yritysten johdon ja IT-toimintojen vuorovaikutusta on kehitettävä. Joissakin organisaatioissa johto keskittyy yhä IT:n tuottavuuteen ja kustannuksiin eikä sen mahdollistamaan innovointiin. Euroopan komission tuki esimerkiksi tiedonantojen muodossa saattaisi auttaa yritysten johtoa näkemään tietotekniikan ratkaisevan merkityksen Euroopan yrityksille. Komission kannanotot voisivat käsitellä muitakin tärkeitä aiheita, kuten tiedonhallintaa, IT-ympäristöjen strategisia analyysejä ja yrityksen hallituksen ja IT-hallinnon suhteita. Yritysten hallitusten jäsenten tietoteknistä tietämystä olisi lisättävä. Tietohallintojohtajan ja ylimmän IT-johdon olisi hankittava lisää liiketoimintaosaamista, viestintätaitoja ja muutosjohtamisen asennetta, niin että he voivat hoitaa organisaatioissaan tarvittavat digijohtamisen ja liiketoiminnan uudistamisen tehtävät.

Tietotekniikkaa on markkinoitava nuorille. Jos nuoret eivät tiedä tietotekniikan tarjoamista lukuisista ja monenlaisista ammattivaihtoehdoista, kiinnostus alaa kohtaan vähenee vähenemistään. Se on pitkällä aikavälillä vakava uhka Euroopan kilpailukyvylle. Toimien tulisi kohdistua lukioihin ja ammattikouluihin ja ehkä jo perusopetuksen puolelle, sillä silloin tehdään ensimmäisiä uraan liittyviä valintoja. Monilla opettajilla ei ole osaamista eikä tietoa, jonka avulla he voisivat innostaa nuoria IT-alalle. Innostavia IT-alan johtajia (tietohallintojohtajat, yrittäjät) tulisi pyytää kertomaan tarinansa ja siten inspiroimaan nuoria. Vierailut alan yrityksiin voivat saada nuoret huomaamaan uusia uramahdollisuuksia. e-Skills for Jobs 2014 -kampanjalla on jo merkittävä rooli nuorten käsitysten muuttamisessa. Jos vastaavaa yritysten, viranomaisten ja oppilaitosten yhteistä, koordinoitua toimintaa saataisiin lisää, vaikutukset olisivat suuremmat ja Euroopan digitaalistrategian tavoitteet lähempänä toteutumista.

Kansallisten digijohtamistyöryhmien perustamista on edistettävä.

Joissakin maissa on ryhdytty toimiin akateemisen maailman, IT-alan, ITkäyttäjäyhteisöjen ja viranomaisten yhteensaattamiseksi, niin että ne voivat yhdessä kehittää kansallisia IT-kampanjoita, suunnata toimia kouluihin, edistää uudenlaista IT-opetusta jne. Osaa toimista johtaa kansallinen digitaaliasioiden lähettiläs, Digital Champion. Tällaisilla työryhmillä voi olla merkittävä rooli edellä käsiteltyjen viestien saamiseksi perille laajemmaltikin yhteiskunnassa.

IT-alan kehittäminen. Perinteisiä IT-ammatteja lukuun ottamatta keskeisiin tehtäviin ei vaadita minkäänlaista tutkintoa. Kenellekään ei tulisi mieleenkään mennä sellaisen lääkärin leikattavaksi, jolla on vain kokemusta asiasta. Tämä keskeisiin tehtäviin vaadittavien tutkintojen puute on havaittavissa samaan aikaan kuin se tosiasia, että suuret kansainväliset organisaatiot ja julkishallinto ovat täysin riippuvaisia hyvin toimivista ja turvallisista IT-järjestelmistä.

Kaikissa tehtävissä ei toki tarvita erikoisosaamista ja tutkintoja, mutta keskeiset tehtävät (liiketoiminta- ja yritysarkkitehdit, tietoturvajohtaja jne.) edellyttävät asianmukaista ja todistettua teoreettisen ja käytännöllisen osaamisen yhdistelmää.

LUKU 2 ARVOPOHJAISET IT-TOIMINNOT

27

Euroopan komission digiosaamisen ja -johtamisen ohjelmassa on otettu merkittäviä edistysaskelia. Näillä hankkeilla on vahva tuki koko ICT-alalla ja tietotekniikkaa tarvitsevissa organisaatioissa. Jatkuva yhteistyö tällä alueella toimivien tärkeimpien Euroopan komission pääosastojen kesken (esim. viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian PO, yritys- ja teollisuustoiminnan PO, koulutuksen ja kulttuurin PO, tutkimuksen ja innovoinnin PO, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden PO) vahvistaa esitettyjä ratkaisuja ja edistää niiden käyttöönottoa. Tietotekniikan vaikutus ulottuu nykyään niin laajalti talouteen ja koko yhteiskuntaan, ettei mikään yksittäinen pääosasto voi pitää tietotekniikkaa vain sille kuuluvana asiana.

Yhteisestä tavoitteesta ja suunnasta sopiminen Euroopan komissiossa on ratkaisujen etsimisen helpoin vaihe. Alan yritysten, eri maiden hallitusten ja korkeakoulumaailman saaminen puhaltamaan yhteen hiileen on haasteellista, ja juuri tästä kaikkien alan toimijoiden on otettava vastuuta. Tietotekniikan asema liiketoiminnan innovoinnin mahdollistajana on ratkaisevan tärkeä, joten digiosaamista koskevalle koordinoidulle yhteistyölle on selvä tarve. Jotta Euroopan kilpailukyvyn heikkeneminen edelleen voidaan estää, kaikkien alan toimijoiden täytyy ryhtyä toimeen heti.

28

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 3 Globalisaation vaikutukset Globaali digiosaamishaaste Nykyisessä globaalissa yritysmaailmassa ei ole riittävästi osaavia ICTtyöntekijöitä vastaamaan kasvavaan maailmanlaajuiseen kysyntään. Tuoreessa (2014) digiosaamista käsitelleessä selvityksessä 70 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että digiosaamisesta on kova pula, joka vaikeuttaa organisaation toimintaa ja kasvua. Haastetta vain lisäävät uudet teknologiset trendit, kuten massadata, esineiden internet, sosiaalisen median työkalut ja tekniikat, mobiiliympäristö ja pilvipalvelut. Edellä mainitussa selvityksessä arvioitiin, että tulevan vaatimattoman talouskasvun aikana Euroopassa jää vuoteen 2015 mennessä todennäköisesti täyttämättä 509 000 työpaikkaa ja vuoteen 2020 mennessä jopa 1,2 miljoonaa työpaikkaa, koska digitaitoisia työntekijöitä ei ole saatavilla. Euroopassa 60 % avoimista työpaikoista on Britanniassa, Saksassa ja Italiassa, mutta vastaavaa digiosaamisvajetta on ympäri maailmaa: Yhdysvalloissa, Kanadassa, Brasiliassa, Australiassa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Malesiassa ja Japanissa.

Ratkaisun löytäminen digiosaamisvajeeseen on ollut monen maan ohjelmassa jo vuosien ajan. Asiaa käsittelevässä kirjallisuudessa keskeisenä teemana on, missä määrin ICT-alan kehittymättömyys vaikuttaa digiosaamisvajeeseen.

Tässä luvussa käsitellään ICT-alan luonnetta ja sitä, miten siihen vaikuttaa ICT-tehtävien ja toimintojen yhä kansainvälisempi luonne. Globalisaation lisääntyminen on keskeinen tekijä tässä kansainvälisen ulottuvuuden merkityksen kasvussa. Tämä tuo sekä haasteita että mahdollisuuksia ICT-alalle, ja tieto- ja viestintätekniikan kaikkialle ulottuvan vaikutukEpäonnistuminen alan sen vuoksi myös koko yhteiskunnalle. Tutkimukset (Sherry kehittämisessä sitä vastoin ym. 2012, 2013 ja 2014) osoitjarruttaa kasvua ja lisää tavat, että ICT-alaa kehittämällä kalliiden ja vaarallisten ICTpystytään paremmin ratkaisemaan digiosaamiseen liittyviä häiriöiden riskiä. haasteita ja edistämään ICT:n mahdollisuuksia synnyttää kasvua ja parantaa sosiaalisia oloja ja elämänlaatua. Epäonnistuminen alan kehittämisessä sitä vastoin jarruttaa kasvua ja lisää kalliiden ja vaarallisten ICT-häiriöiden riskiä.

LUKU 3 GLOBALISAATION VAIKUTUKSET

29

ICT-ala Innovation Value Instituten ja Euroopan tietotekniikan yhdistysten neuvoston CEPISin raportissa ”e-Skills and ICT Professionalism – Fostering the ICT Profession in Europe” (2012) nimettiin neljä ICT-alan ammatin osa-aluetta: • Osaamisalueet: ammatin asianmukaisen osaamisalueen määritelmää voidaan käyttää perustana vaatimustasojen määrittämisessä ja sertifiointiprosessien laatimisessa.

• Pätevyys: organisaatioiden on tärkeää ymmärtää, millaisia taitoihin ja valmiuksiin liittyviä tarpeita eri tehtävissä työskentelevillä ihmisillä on, jotta ne voivat rekrytoida ja kehittää sopivia työntekijöitä.

• Koulutus: tutkinnot ja sertifioinnit yhdessä epävirallisen ja arkioppimisen kanssa ovat toisiaan tukevia tekijöitä ammattilaisen urakehityksessä.

• Ammattietiikka: olennainen osa kaikkia ammatteja on toimiminen ammattietiikan mukaisesti.

ICT-ammattilaisesta ei ole olemassa yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää, sillä eri maissa ja organisaatioissa on asiasta erilaisia näkemyksiä. Tämän tutkimuksen yhteydessä käytetty määritelmä on otettu aiemmasta Euroopan komission hankkeesta. Sen mukaan ICT-ammattilainen määritellään seuraavasti: • hänellä on laaja ja ajantasainen tuntemus asiaankuuluvasta osaamisalueesta • hän osoittaa jatkuvaa sitoutumista ammatilliseen kehittymiseen yhdistämällä tarkoituksenmukaisesti tutkintoja, sertifiointeja, työkokemusta ja epävirallista ja/tai arkioppimista • hän noudattaa sovittuja eettisiä ohjeita tai sääntöjä ja/ tai lainsäädännön mukaisia käytäntöjä • osaavalla toiminnallaan hän tuottaa arvoa sidosryhmille.

Tietotekniikan ammattitaidon kehittäminen vain kansallisella tasolla ei enää riitä vastaamaan digiosaamishaasteeseen.

Toistaiseksi ICT-ammatit eivät ole vielä kehittyneet kaikkialla riittävän korkealle tasolle näissä keskeisissä ammattitaidon osatekijöissä. Tämä on haaste kansallisella tasolla. Vieläkin kriittisemmäksi asia muuttuu, kun sitä tarkastellaan kansainvälisesti. ICT-ammattilaiset työskentelevät paikallistasolla, mutta heidän osaamisensa tulee olla ymmärrettävissä ja siirrettävissä ympäri 30

Digiosaamisen ohjelmajulistus

maailmaa. Niinpä tietotekniikan ammattitaidon kehittäminen vain kansallisella tasolla ei enää riitä vastaamaan digiosaamishaasteeseen.

ICT-alan kansainvälinen ulottuvuus Millaista näyttöä on olemassa siitä, että tieto- ja viestintätekniikasta on tulossa yhä kansainvälisempi ala? Tuoreessa (2014) sidosryhmiä EU:n alueella tarkastelleessa tutkimuksessa yli kolme neljäsosaa (77 %) vastaajista on sitä mieltä, että ICT on kansainvälinen ala ja että kansallisia toimia on yhdenmukaistettava globaalisti, jotta ala kehittyisi onnistuneesti. Huomattava enemmistö (80 %) vastaajista on lisäksi sitä mieltä, että ICT-ammattilaisilla tulisi olla yhteisymmärrys tieto- ja viestintätekniikan keskeisestä osaamisalueesta (ydinosaamisesta, joka kaikkien alan ammattilaisten tulee hallita).

Kansainvälisestä ulottuvuudesta on tulossa yhä tärkeämpi myös EU:n digiosaamista koskevassa toimintaohjelmassa. Maaliskuussa 2014 Euroopan komissio järjesti Brysselissä kansainvälisen digiosaamista käsitelleen seminaarin, johon osallistui ICT-asiantuntijoita ympäri maailmaa: Euroopasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Japanista, Venäjältä, Malesiasta, Australiasta ja Brasiliasta. Kaikki olivat hyvin yksimielisiä siitä, että vuoropuhelua ja kansainvälistä yhteistyötä tulee lisätä, jotta voitaisiin paremmin ratkaista digiosaamisvajeen aiheuttamia ongelmia ja vaihtaa tietoa kansainvälisistä hankkeista ja hyvistä käytännöistä ICT-alan kehityksen edistämiseksi. Seminaarin keskusteluista saatuja näkemyksiä esitellään myöhemmin tässä luvussa.

ICT-alan kehittäminen vastauksena globaaliin digiosaamishaasteeseen ICT-alan kaikkien osatekijöiden kehittämistä pidetään keskeisenä asiana, jos halutaan reagoida tehokkaasti maailmanlaajuiseen digiosaamishaasteeseen.

Tämä on toteutettava tavalla, joka mahdollistaa osaavien työntekijöiden kansainvälisen liikkuvuuden, mutta ottaa samalla huomioon eri maiden ja alueiden kulttuuriset, taloudelliset ja kielelliset erot. Viestintäteknologian edistysaskeleet ja monien organisaatioiden globaalistuminen merkitsevät yhä useammin sitä, että työntekijöiden ei välttämättä tarvitse muuttaa fyysisesti voidakseen tarjota osaamistaan. Sekä työn että työntekijöiden siirrettävyys liittyy läheisesti alan kehittämiseen kansainvälisesti tunnustettujen pätevyysja osaamisvaatimusten mukaan. Tässä osiossa tarkastellaan erikseen kaikkia ICT-ammatin osatekijöitä ja käsitellään tämänhetkisiä hankkeitä niiden kehittämiseksi kansainvälisellä tasolla.

Osaamisalueet Osaamisalueet tarjoavat jäsennetyn ontologian osaamisesta, jota tarvitaan, että olisi pätevä tietyssä ammatissa. Ne edistävät ammattimaisuutta antamalla LUKU 3 GLOBALISAATION VAIKUTUKSET

31

jäsennetyn osaamisrakenteen, jota voidaan sitten käyttää opetussuunnitelmien, vaatimustasojen ja sertifiointien laatimiseen (Agresti 2008; Denning & Frailey 2011). Niiden kehittäminen ja ajantasaisena pitäminen on haasteellista kaikilla aloilla. Tieto- ja viestintätekniikassa haasteellisuutta lisää alan ammattien kirjo ja teknologian nopea muutosvauhti. Useissa kansainvälisissä hankkeissa on pyritty kehittämään osaamisalueita, jotka olisivat riittävän modulaarisia ja joustavia toimiakseen monissa eri yhteyksissä (esim. IEEE:n kehittämä Software Engineering Body of Knowledge (SWEBOK), ACM:n Computer Society -opetusohjelmat, BCS:n Chartered IT Professional Breadth of Knowledge -opinto-ohjelma, yhteisöaloiteohjelmat ja NASSCOMin Foundational Skills in IT). Lisäksi vuonna 2014 aloitettu Euroopan komission rahoittama projekti, jota toteuttavat parhaillaan Ernst & Young ja Capgemini, keskittyy kehittämään yleiseurooppalaista ICT:n keskeistä osaamisaluetta.

Osaamisen viitekehykset Tietyissä ICT-tehtävissä tarvittava osaaminen voidaan jäsentää osaamisen viitekehykseksi. Viitekehykset voivat toimia hyvänä oppaana koulutuksen tarjoajille ja ICT-alan työtehtävien määrittelyyn ja rekrytointiin osallistuville.

Useita tällaisia viitekehyksiä on jo olemassa eri maissa, esimerkiksi ”Skills Framework for the Information Age” (SFIA) Britanniassa, Euroopan digiosaamisen viitekehys ja Japanissa ”Common Career/Skill Framework” (IPA). Viitekehysten laatimisessa ja käyttämisessä haasteena on, kuinka säilyttää ne ajantasaisina ja sellaisessa muodossa, jota opettajien ja henkilöstöalan ammattilaisten on helppo käyttää. Australian Computer Society on kehittänyt menestyksellisesti opetus- ja rekrytointimalleja käyttöönoton helpottamiseksi.

Tässä tutkimusprojektissa konsultoitujen alan toimijoiden yhteinen näkemys oli, että osaamisalueiden tavoin myös olemassa olevat viitekehykset tulisi kartoittaa tehokkaammin, eikä pyrkiä luomaan yleismaailmallista viitekehystä.

Koulutus Tieto- ja viestintätekniikan kehittäminen ammattina edellyttää koulutusta, joka tarjoaa perusteellisen tietämyksen keskeisistä käsitteistä. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa täydennyskoulutusta, jotta ICT-ammattilaisten osaaminen pysyy ajan tasalla nopeasti muuttuvalla alalla. Tiettyä jännitettä syntyy, koska toisaalta koulutuksen olisi tarjottava perusymmärrys keskeisistä muuttumattomista tai harvoin muuttuvista käsitteistä, ja toisaalta alan yritykset kaipaavat työvoimaa, joka on täysin ajan tasalla uusimmasta teknologiasta. Tästä jännitteestä huolimatta on tärkeää huomata, että vaikka korkeakoulututkinnot ja alan sertifikaatit ovat tunnustettuja ja tärkeitä suosituksia, eri maissa on vaihtelua siinä, missä määrin epävirallista tai arkioppimista arvostetaan (Carcary ym.

2012).

ICT-ammattilaiset ovat harvoin yleisen stereotypian mukaisia tietokoneohjelmoijia. Useimpien on työskenneltävä tiiviisti liiketoiminnan ja/tai organisaation 32

Digiosaamisen ohjelmajulistus

sosiaalisten ja poliittisten tavoitteiden mukaisesti.

Työnantajat kertovat, että ICT-alalta valmistuneilla ei useinkaan ole tarvittavia liiketoiminta- ja ihmissuhdetaitoja, joten he tarvitsevat lisää koulutusta ennen kuin ovat valmiita työelämään.

Tämä jo sinänsä herättää kysymyksen, missä määrin asian tulisi olla valtion oppilaitosten ja missä määrin ICT-koulutusta tarjoavien työnantajien vastuulla.

ICT-ammattilaiset ovat harvoin yleisen stereotypian mukaisia tietokoneohjelmoijia.

Useimpien on työskenneltävä tiiviisti liiketoiminnan ja/ tai organisaation sosiaalisten ja poliittisten tavoitteiden mukaisesti.

Suosituksena on parantaa alan yritysten ja korkeakoulumaailman yhteistyötä, niin että siihen sisältyisi mentorointi ja tarkoituksenmukaisesti suunniteltu työharjoittelu. Opetusohjelmien kehittämisessä tulisi hyödyntää osaamisen viitekehyksia ja osaamisalueita, jotta varmistettaisiin kurssien vastaavan alan tarpeita. Massadataa ja muita uusia ICT:n suuntauksia voidaan käsitellä tarjoamalla lyhyitä intensiivikursseja, jolloin vältetään koko korkea-asteen opetusohjelmien muuttamisen hankaluudet. Uusien taitojen hankkimisessa on yleensä käytettävä joustavia ja kohdennettuja lähestymistapoja, esimerkiksi avoimia verkkokursseja (MOOC-kursseja), kun taas perustavien taitojen ja käsitteellisen ymmärryksen hankkimiseen voi käyttää perinteisempiä kanavia. LUMA-aineiden (luonnontieteet, teknologia, tekniikka ja matematiikka) opetuksen laadun parantamista jo perusopetuksessa pidetään tärkeänä, jotta nuoret saataisiin innostumaan ICT-alasta uravaihtoehtona. Yrittäjyystaitoja ja luovuutta yhdistetään myös yhä enemmän ICT-opetukseen erilaisissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Kaiken ICT-koulutuksen tulee olla kiinnostavasti kaikkien yhteiskuntaryhmien saatavilla, sillä tällä hetkellä naiset ja vähemmistöryhmät ovat aliedustettuina.

Ammattietiikka Eettiset normit ja viralliset eettiset säännöt nähdään olennaisena osana ammattimaista toimintaa vakiintuneissa ammateissa, esimerkiksi oikeusalalla ja lääketieteessä. Tieto- ja viestintätekniikkaa organisaatioissa kehittävät ja valvovat tahot pystyvät aiheuttamaan merkittävää vahinkoa joko laiminlyömällä huolellisuusvelvoitteensa tai toimimalla ilkivaltaisesti, ja sen vuoksi heiltä edellytetään eettisesti moitteetonta toimintaa (Weckert ym. 2013). Kun tietotekniikka vaikuttaa yhä laajemmin koko yhteiskuntaan, myös riskit lisääntyvät. Nämä tekijät osoittavat selvästi, että etiikan merkitystä ICTammattitaidossa tulee vahvistaa ja sen määrittelyä selkeyttää. Tämä on tosin haasteellista, kun on kyse näin monimuotoisesta ja globaalista ammatista.

Koska ICT-toiminnot liittyvät läheisesti yrityksen muihin toimintoihin, LUKU 3 GLOBALISAATION VAIKUTUKSET

33

niiden odotetaan joskus tukevan tai edistävän epäeettistä toimintaa, joka ei ole lähtöisin ICT:n puolelta. Keskustelut keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa äskettäisessä kansainvälisessä seminaarissa toivat esiin sen, että tietotekniikkaan liittyvän etiikan tulee olla riittävän joustavaa, jotta voidaan toimia kansainvälisesti, ja sitä on kehitettävä opettajille ja ammattilaisille käyttökelpoisissa muodoissa.

Ammattijärjestöillä on käynnissä hankkeita, joissa pyritään tekemään eettisistä ohjeista mukautettavampia ja helppokäyttöisiä. Esimerkiksi CEPIS on käyttänyt tarinoita ja muita välineitä keskustelun edistämiseen ja eettisen ymmärryksen kehittämiseen (CEPIS 2014). Australian Computer Etiikan merkitystä ICTSociety on tehnyt useita laajoja etiikan tapaustutkimuksia osoitammattitaidossa tulee taakseen etiikan merkityksen vahvistaa ja sen määrittelyä monenlaisissa tietotekniikan ammatillisissa tilanteissa (ACS selkeyttää.

2014). Tässä tutkimuksessa konsultoidut alan toimijat pitivät sertifiointia monimutkaisena ja mahdollisesti haitallisena, lukuun ottamatta esimerkiksi terveydenhoitoalaa, jossa tietotekniikan toimivuus on turvallisuuden kannalta erityisen kriittistä.

Suosituksia ICT-alan kaikkia osatekijöitä tulee kehittää johdonmukaisesti sellaisilla tavoilla, jotka toimivat sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. ICTammattilaisethan työskentelevät yhä enemmän globaaleissa tiimeissä. Alaa tulee kehittää huolellisen konsultoinnin ja yhteistyön avulla, niin että varmistetaan kulttuuri- ja kielikysymysten huomioiminen, samalla kun edistetään ICT-alan kehittämistä kansainvälisesti tunnustetuksi ammattialaksi. Tähän sisältyy eri maiden toimivista ratkaisuista oppiminen ja vaatimustasojen ja viitekehysten kartoittamisen koordinointi kansainvälisen tunnustamisen edistämiseksi.

34

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 4 Digijohtamisen haasteet Yleiskatsaus Tieto- ja viestintätekniikan (johon usein viitataan myös lyhenteellä ICT tai ilmauksella digitaalinen teknologia) yhä voimistuva vaikutus on aiheuttanut huomattavan muutoksen maailmantaloudessa. Se on johtanut uusien markkinoiden avautumiseen ja muutoksiin organisaatioiden tavassa luoda tuotteita ja tarjota palveluja. Innovointi edistää sekä näiden tuloksien saavuttamista että niitä mahdollistavia prosesseja (OECD 2010). Tämä uusi todellisuus – liiketoimintamallit, tavat työskennellä ja luoda arvoa – edellyttää uudenlaisia organisaatiomuotoja ja ennen kaikkea merkittäviä muutoksia organisaation johtamiseen. Nykyisessä maailmanlaajuisessa kilpailussa johtaminen edellyttää kykyä tunnistaa ja hyödyntää uusia mahdollisuuksia innovointiin. Useimmissa länsimaissa on alettu tunnustaa kasvava tarve tämäntyyppiselle johtajuudelle ICT-alan innovoinnissa, ja siitä käytetään yhä useammin nimitysta digijohtajuus (esim. Avolio ym. 2001).

Euroopan suurissa organisaatioissa digijohtaminen edellyttää ICT:n perusominaisuuksien ja uusimpien kehitysvaiheiden perusteellisen tuntemuksen lisäksi myös kykyä ratkoa organisaatioon liittyviä kysymyksiä ja johtaa henkilökuntaa, joka on korkeasti koulutettua jollakin muulla kuin ICT-alalla. Tällainen osaavasti johdettu tiimi voi varmistaa, että organisaatio hyödyntää uusia liiketoimintamalleja ja käyttää hyväkseen teknologian tuomia innovointimahdollisuuksia. Huonon digijohtamisen vaikutukset ovat nekin huomattavat: seurauksena on yleisesti ollut merkittäviä viivästyksiä ja kohtuuttomia kustannuksia sekä julkisen että yksityisen sektorin organisaatioissa.

Euroopan nykyinen digiosaamisvaje Vuoden 2007 finanssikriisin aiheuttama talouden taantuma Euroopassa johti ennätykselliseen työttömyyteen, mutta silti koko ajan oli nähtävissä, että tietyillä tietotekniikan osa-alueilla osaamisen tarjonta oli riittämätöntä, mikä heikensi talouskasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koko maanosassa. Osaamisvajeen ratkaisua tulee etsiä tietotekniikan hyödyntämisestä sekä teknologian että liiketoiminnan näkökulmasta.

Tietojenkäsittelytieteestä valmistuneiden määrä on pysynyt jokseenkin tasaisena ja ollut vuosittain 115 000 –125 000. Määrä on vähentynyt vuodesta 2006 lähtien, ja vuodesta 2010 määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan, niin että

LUKU 4 DIGIJOHTAMISEN HAASTEET

35

Euroopan unionin jäsenmaissa (EU 27) valmistuu korkeakouluista vuosittain noin 110 000 tietojenkäsittelytieteen opiskelijaa. ICT-alalle tulevan työvoiman määrän ennallaan pysymisen tai vähenemisen vaikutusta voimistaa Euroopassa se, että alalta poistuu yhä enemmän työvoimaa, kun ICT-ammattilaisia alkaa jo jäädä eläkkeelle.

Alueellisiakin eroja on, kuten alla olevasta kaaviosta voi havaita: Britanniassa tietojenkäsittelytieteestä valmistuneiden määrä on vähentynyt kolmanneksella vuodesta 2003. Ranska on ohittanut Britannian ja tuottaa nyt 18 % Euroopan ICT-alalta valmistuneista. Britannia tuottaa 17 % ja Saksa 15 %, eli Saksa tuottaa kolmanneksi eniten tietojenkäsittelytieteestä valmistuneita Euroopan työmarkkinoille. Kymmenen vuotta sitten Britannia tuotti lähes kolmasosan Euroopan tietojenkäsittelyalan asiantuntijoista (30 %) ja Saksa vain 7 % (Gareis ym. 2014).

Tietojenkäsittelytieteestä valmistuneiden määrä EU:n jäsenmaissa 2000–2012

Ranska Britannia Saksa Espanja Puola Alankomaat Tsekki Kreikka Italia 19 muuta jäsenvaltiota

Lähde: Empirica, 2014

Pula teknologiaosaamisesta on edelleen huolenaihe, mutta eniten näillä markkinoilla on puutetta ylemmän tason osaamisesta, johon myös digijohtaminen kuuluu. Alla olevassa kaaviossa esitetään ennuste kysynnän kasvusta erilaisissa ICT-alan työtehtävissä. Ennuste perustuu Empirican ja IDC:n arvioihin taloudellisesta toiminnasta ja työmarkkinoiden kehityksestä Eurostatin työvoimatutkimuksen pohjalta. Digiosaamisen kysynnän odotetaan kasvavan voimakkaimmin johtamiseen ja liiketoiminnan analysointiin liittyvissä tehtävissä. Tämä tuo sekä haasteita että mahdollisuuksia korkeakouluille.

36

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Johtaminen, liiketoiminta -arkkitehtuuri ja -analyysi

44,2% 15,5% 8,5%

ICT-työntekijät - erityisasiantun jat

15,9% 10,1% 3,7%

ICT-työntekijät -16,8% - asiantun jat -11,8%

-3,9%

Yhteens

9,3% 3,2% 1,8%

2020 2015 2012 vuoteen 2011 verra una

ICT-alan työvoiman kehitys Euroopassa

Nämä tekijät yhdessä – tietojenkäsittelytieteestä valmistuvien tarjonnan polkeminen paikallaan ja digijohtamisen huippuammattilaisten kasvava kysyntä – ovat jo kauan huolestuttaneet alan johtavia toimijoita. Esimerkiksi Euroopan tietohallintojohtajien järjestön EuroCIOn henkilöstöhallinnon työryhmä päätteli jo vuonna 2009, että koulutustarjontaa tulisi parantaa huomattavasti, jotta vastattaisiin näihin kasvaviin tarpeisiin. EuroCIO reagoi tähän huoleen ja aloitti innovatiivisen yhteistyön johtavien kauppakorkeakoulujen kanssa uusien digijohtamisen opetussuunnitelmien kehittämiseksi. Niiden tarkoituksena on parantaa osaamista ja innovointiin liittyvää päätöksentekoa yritysten johtotasolla.

Vastauksena alan toimijoiden esiin nostamiin puutteisiin osaamismarkkinoilla Euroopan komissio käynnisti joukon hankkeita, joiden tarkoituksena oli edistää monenlaisia tietotekniikkaan liittyviä taitoja. Näissä hankkeissa käsiteltiin alun perin IT-työntekijöiden ammattitaidon parantamista ja kehitettiin strategioita ja välineitä digiosaamisen kysynnän ja tarjonnan välisen kuilun kaventamiseksi.

Uusin huomion kohde on ollut osaamisvaje digijohtamisen saralla.

Digijohtamistaidot Digijohtamisen keskeinen haaste on onnistua paljon paremmin tietotekniikkaan liittyvien innovointimahdollisuuksien havaitsemisessa, arvioinnissa ja hyödyntämisessä. Digijohtamistaitojen voidaan katsoa koostuvan siitä tietämyksestä ja osaamisesta, jota ihminen nykytaloudessa tarvitsee voidakseen harjoittaa innovointia tietotekniikkaa hyödyntämällä. Tämä näkemys digijohtamistaidoista on yhdenmukainen digiosaamisen vakiintuneiden luokittelujen kanssa, erityisen niiden kanssa, jotka alan edustajat esittivät vuoden 2004 Euroopan digiosaamisfoorumin raportissa.

LUKU 4 DIGIJOHTAMISEN HAASTEET

37

Euroopan komissio päätti keskittyä ensin keskisuurten ja suurten yritysten ylimmän johdon päätöksentekoon ja siihen liittyvään johtamiseen. Tässä yhteydessä päätökset ICT-pohjaisesta innovoinnista koskevat aika selvästi määriteltyjä monipuolisia innovointimahdollisuuksia (Peppard & Thorp 2013), ja innovointi edellyttää korkeasti koulutettujen työntekijöiden palkkaamista ja johtamista. Vain osalla näistä työntekijöistä on hyvä tietotekniikan ja sen mahdollisuuksien tuntemus.

Innovoinnista vastaavien erittäin ammattitaitoisten ja monialaisten tiimien johtaminen tehokkaasti edellyttää kykyä arvioida näiden eri asiantuntijoiden työtä. Paikkansapitävä arviointi tietotekniikkaan liittyvistä liiketoimintamahdollisuuksista on erittäin tärkeää yrityksen ylimmän johdon päätöksenteossa.

Tällaisessa tilanteessa johtajan on kommunikoitava tehokkaasti tiimien kanssa ja ymmärrettävä täysin, millä keinoin päätöksenteon optimointia voi tukea.

Tämä edellyttää syvällistä taitoa hyödyntää uusinta tietotekniikkaa, mutta myös kehittynyttä liiketoimintaosaamista sekä viestintä- ja organisointitaitoja.

Tällaiset digijohtamisen taidot ovat sisältyneet vain osittain tietojenkäsittelytieteen korkeakouluopintoihin, vaikka yrittäjyyden ja liikkeenjohdon syvällistä tuntemusta tarvitaan tietohallintojohtajatasolla ja sitä ylempänä.

Digijohtamisen koulutuksen kehittäminen Euroopan komission aloitteesta ryhdyttiin vuonna 2013 laatimaan ohjeita digijohtamisen opetussuunnitelmatarjonnan lisäämisen tukemiseksi, painopisteenä suuret yritykset. Näihin opetussuunnitelmiin perustuvia koulutusohjelmia tarvitaan tarjoamaan korkeatasoista ja monitieteistä asiantuntemusta, jota tarvitaan yhä enemmän Euroopan suurten yksityisten ja julkisten organisaatioiden johtotehtävissä.

Ensimmäiseksi oli selvitettävä Euroopan koulutustarjonnan senhetkinen tilanne. Euroopassa toteutettiin kattava selvitys kaikista aihepiiriin liittyvistä koulutusohjelmista. Niissä yhdistetään yleensä kaksi digijohtamisen perusosaamisaluetta/perustaitoa, kehittyneen tietotekniikan ja liiketoiminnan innovointimenetelmien tuntemus. Euroopasta löytyi yli tuhat maisteritason ohjelmaa, joissa on tarjolla tällainen oppimistulosten yhdistelmä. Valtaosa niistä edellyttää kuitenkin päätoimista opiskelua ja on suunnattu uraansa aloittaville.

Tämä on hyvä lähtökohta tulevien digijohtajien kehittämiselle, mutta ei riitä vastaamaan talouden asettamiin innovaatiojohtamisen haasteisiin tällä vuosikymmenellä. Koko Euroopassa on alle 50 ohjelmaa, jotka mahdollisesti tarjoavat kattavaa digijohtamisen osaamista kokeneille johtajille, niin että he pystyvät johtamaan digitaalista muutosta omissa organisaatioissaan.

Digijohtamistaitojen opetukseen soveltuvia ohjelmia on kuitenkin niin vähän, että ne eivät pysty tarjoamaan koulutusta Euroopan yrityksille siinä laajuudessa kuin alan toimijat vaativat. Tarvitaan siis toimia olemassa olevan toiminnan lisäämiseksi, että voidaan saavuttaa EU:n innovointitavoitteet: Euroopassa 38

Digiosaamisen ohjelmajulistus

koulutusta tarjoavien organisaatioiden on tarjottava lisää digijohtamisen opetusohjelmia.

Uusia menetelmiä luotava digijohtamisen koulutukseen EuroCIOn koulutusohjelmien pohjalta laadittiin ohjeistusta digijohtamiskoulutuksen lisäämisen edistämiseksi. Tarkoituksena oli laajentaa olemassa olevaa intensiivistä koulutusohjelman sisällön määrittämistä yhteistyössä työnantajien ja kauppakorkeakoulujen kanssa. Oli jo osoittautunut, että tällä tavalla voitiin laatia onnistuneita digijohtamisohjelmia, joissa yhdistyivät työelämän johtamistilanteista nousevat vaatimukset ja alaan liittyvän tutkimuksen uusimmat tulokset.

Ohjeistuksen kiteyttämiseksi kehitettiin malli koulutusohjelmien ja niiden perustana olevien opetussuunnitelmien kuvaamiseen. Näiden kuvausten runkona on joukko oppimistuloksia, jotka korkeakoulut ja työnantajat ovat arvioineet keskeisiksi ICT-innovoinnin päätöksenteko-osaamisessa, varsinkin yrityksen ylimmälle johdolle. Asian työstäminen alan toimijoiden kanssa paljasti, että digijohtamista tarvitaan monenlaista, yritysarkkitehtuurista turvallisuuteen ja hallintoon. Alan asiantuntijat tarkistavat ja hyväksyvät nämä opetussuunnitelmakuvaukset.

EuroCIOn hallitus vahvisti ensimmäiset digijohtamisen opetussuunnitelmakuvaukset vuoden 2014 puolivälissä. Sittemmin monet yliopistot ja kauppakorkeakoulut ovat arvioineet omia ohjelmiaan näissä kuvauksissa määriteltyjen digijohtamisen vaatimusten valossa konseptin toteuttamiskelpoisuuden arvioimiseksi. Opetussuunnitelmakuvausten katsotaan edistävän vuoropuhelua koulutuksen ja alan yritysten välillä alalla vaadittavista oppimistuloksista, ja monet Euroopan korkeakoulut voivat hyödyntää niitä ohjelmiensa ja koulutustarjontansa kehittämiseen.

Tätä Euroopan komission suurille yrityksille suunnattua digijohtamishanketta täydentää työ, joka keskittyy pk-yrityksiin ja yrittäjiin. Molemmissa tapauksissa alan toimijat niin yrityksissä kuin korkeakouluissa ovat yhdessä miettineet keinoja, joilla voitaisiin edistää digijohtamisen osaamisen kehittämistä.

Euroopan pienissä yrityksissä ja yrittäjien keskuudessa on ensisijaisen tärkeää minimoida opiskelusta aiheutuva työmäärä. Tämä onnistuu monimuoto-opetuksella, jossa käytetään sekä etä- että lähiopetusta. Tällainen järjestely optimoi opetushenkilöstön ajankäytön: saavutetaan tavoitteena olevat digijohtamisen oppimistulokset, ja osallistujien verkostoitumismahdollisuudet säilytetään esimerkiksi lyhyillä kesän lähiopetusjaksoilla. Itsenäinen opiskelu yhdistyy käytännön harjoituksiin, mikä mahdollistaa aktiivisen johtamisen jatkamisen myös ohjelman aikana. MOOC-kurssit on havaittu tarkoituksenmukaiseksi välineeksi joidenkin sisältöjen välittämiseen.

LUKU 4 DIGIJOHTAMISEN HAASTEET

39

Tulevaisuuden suuntia Tulevaisuudessa toivottavasti yhä useammat oppilaitokset ryhtyvät yhteistyöhön alan yritysten kanssa ja toteuttavat digijohtamisen opetussuunnitelmiin perustuvia kursseja. Samalla myös opetuksen toteutusmuotoja voidaan uudistaa ja parantaa. Opetuksen lisääminen onnistuu, jos oppilaitokset lisäävät yhteistyötä ja jakavat sisältötallenteita. Tämä vähentää myös resurssipaineita, erityisesti yliopistoilla, jotka haluavat lisätä ohjelmiinsa teknologista syvyyttä.

Euroopan komission digijohtamishankkeiden edistyessä hallintoa tulee siirtää keskeisille luotettaville toimijoille. Samalla tulee varmistaa, että hallintomenettelyt ovat mahdollisimman kevyitä. Aluksi on tarkoitus hyödyntää olemassa olevaa hallintorakennetta, jonka EuroCIO on laatinut omaa yritysjohdon koulutusohjelmaansa varten. Euroopan muiden huippujärjestöjen ja keskeisten toimijoiden kanssa on myös keskusteltu, ja tulevaisuudessa päätöksenteko todennäköisesti laajenee asiaan liittyvien monenlaisten näkökohtien huomioimiseksi.

Tärkein viesti on, että digijohtamisen koulutuksen ekosysteemi edellyttää monien sidosryhmien aktiivista yhteistyötä. Vain siten voidaan saavuttaa tavoite: lisää osaamista, innovointia ja arvoa Eurooppaan.

40

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 5 Uusi innovatiivinen koulutus Digitaaliseen tulevaisuuteen valmistautuminen: digiosaaminen koulutuksessa Euroopan koulutusjärjestelmistä saatava osaaminen ei aina ole sellaista, mitä yhä digitaalisemmassa maailmassa tarvitaan. Nuorten ahkera tietotekniikan käyttö ei myöskään tarkoita sitä, että he haluaisivat opiskella alaa: viimeisen 10 vuoden aikana matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opiskelijoiden osuus koko opiskelijamäärästä Euroopassa on vähentynyt merkittävästi . Kiinnostuksen hiipuminen ns. LUMA-aineiden eli luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opintoihin on ilmiö, joka alkaa peruskoulun loppupuolella, jatkuu aina korkea-asteelle saakka ja johtaa niukkaan rekrytointipohjaan.

Tässä tilanteessa tavoitteena on, että 20–64-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2020 olisi EU:ssa 75 %. Marraskuussa 2010 käynnistetyn Uudet taidot uusia työpaikkoja varten -hankkeen tavoitteena on parantaa tulevien ammattitaitotarpeiden ennakointia, kehittää ammattitaidon ja työmarkkinoiden tarpeiden yhteensovittamista ja kaventaa koulutuksen ja työelämän välistä kuilua.

Teoriassa Euroopan koulutusjärjestelmien pitäisi jo nykyisellään antaa lapsille ja nuorille vuoden 2020 työmarkkinoilla tarvittavia digitaalisia taitoja. Hiljattain laaditun, Euroopan komission kehittämään digiosaamisen viitekehykseen perustuvan digitaalisten taitojen mittarin mukaan 23 % Euroopan väestöstä on kuitenkin täysin vailla digitaalisia taitoja (2012). Maakohtaiset erot ovat tosin suuria: Ruotsissa taitoja vailla on 6 %, Romaniassa 50 %. Kun otetaan huomioon, että digitaalisessa yhteiskunnassa toimiminen edellyttää vähäisiä taitoja parempaa osaamista, lähes puolella EU:n väestöstä (47 %) on riittämättömät digitaaliset taidot (vain vähän tai ei lainkaan digiosaamista). Tämä voi olla todella kohtalokasta nykysukupolvelle, joka työmarkkinoille saapuessaan saa huomata, että valtaosassa töitä tarvitaan digiosaamista.

Koulutuspolitiikka Vaikka opiskelijoiden osaamistaso on odotuksiin verrattuna selvästi puutteellinen, päätöksentekotasolla tietotekniikkaosaamista kyllä edistetään.

Tyypillisesti asiaa lähestytään kokonaisvaltaisesti koulutuksen eri alueilla: opettajien osaaminen, oppilaiden osaaminen, tietoturva, tietotekniikka erityisryhmille, digitaalisen kuilun edellyttämät toimet. Päätöksenteossa kiinnitetään huomiota myös infrastruktuuriin ja pyritään takaamaan kouluille LUKU 5 UUSI INNOVATIIVINEN KOULUTUS

41

tarvittava teknologia, kuten interaktiiviset kirjoitustaulut, kannettavat tietokoneet ja tabletit sekä perinteiset tietokoneluokat. Useimmissa Euroopan maissa panostetaan myös digitaaliseen sisältöön, opettajien ja oppilaiden verkkoyhteisöistä sähköisiin oppikirjoihin ja resurssitietokantoihin.

European Schoolnetin Insight 2013 -maaraportit EU:n jäsenmaista kertovat, että eri maiden opetusministeriöillä on useita tietoteknistä perusosaamista edistäviä hankkeita. Niissä on ymmärretty, että digilukutaito on perustava osa modernia elämää. Digiosaamisen lisäämiseksi on kokeiltu monenlaisia keinoja erillisestä tietotekniikan opetuksesta tietotekniikan sulauttamiseen kaikkiin oppiaineisiin.

Joissakin maissa (esim. Saksassa) ja joillakin alueilla on otettu tietotekniikan osaamisen mittariksi ulkopuolisia sertifikaatteja, esim. eurooppalainen tietokoneajokortti. Monessa paikassa ei kuitenkaan ole tehty digiosaamisesta ykköstavoitetta, ja koulujen välillä on suurta vaihtelua siinä, missä määrin ne toteuttavat hallitusten tavoitteita ja ohjelmia. Se selittää paljolti sen, miksi virallisten tavoitteiden ja oppilaiden osaamisen välillä on niin suuri ero.

On tärkeää jatkaa aloitettuja hankkeita ja varmistaa, että tieto- ja viestintätekniikan menetelmät ja välineet päätyvät oikeisiin paikkoihin koulutusjärjestelmässä.

Samalla on kuitenkin syytä painottaa myös tietotekniikan valtavirtaistamista.

Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, että kaikki oppilaat taustasta riippumatta saavat hyvät perustaidot.

Opettajien osaaminen on kuitenkin esteenä kehitykselle: ICT-opettajien osaamiselle ei ole olemassa yhteistä eurooppalaista standardia. Globaaleja standardeja ei aina voida soveltaa Euroopan oloihin. Siksi opetusministeriöt pohtivat oman, Euroopan digiosaamisen viitekehyksen mukaisen standardin laatimista. Opettajien digiosaamisen kehittämisessä ovat ratkaisevan tärkeitä monen toimijan yhteishankkeet, joissa opettajat saavat kokeilla innovatiivisia teknologia-avusteisia menetelmiä. European Schoolnetin Brysselissä sijaitseva Future Classroom Lab on tästä hyvä esimerkki: Schoolnetissä mukana olevat ministeriöt ovat tähän mennessä tehneet yhteistyötä 25 teknologiayrityksen kanssa, ja toimintaan on osallistunut 13 000 opettajaa.

Rima korkeammalle Digiosaamisen viitekehys on hyvä lähtökohta kaikkien kansalaisten perustaidoille digimaailmassa, mutta se ei anna riittäviä valmiuksia ammattimaiseen IT-koulutukseen tai tietojenkäsittelytieteen opiskeluun suuntaaville. Tämä kaikissa EU:n jäsenmaissa esiintyvä ongelma on ilmaistu hyvin vuonna 2011 julkaistussa Livingstone-Hope-raportissa: ”Yritykset kärsivät koulutusjärjestelmästä, jossa ei ymmärretä niiden tarpeita.

Opetussuunnitelmissa keskitytään toimistotyössä tarvittaviin tietotekniikan 42

Digiosaamisen ohjelmajulistus

taitoihin, ei vaativampaan tietojenkäsittelyyn ja ohjelmointiin, joita tarvitaan esim. videopeli- ja erikoistehostealalla. Nuoret ja heidän opettajansa tarvitsevat myös parempaa tietämystä siitä, millaista työtä huipputeknologian alalla on tarjolla ja mitä alalle pääseminen edellyttää. LUMA-aineet – luonnontieteet, teknologia, tekniikka ja matematiikka – ja taideaineet ovat avain menestykseen.”

Raportissa suositellaan, että tietojenkäsittely otetaan oppiaineeksi fysiikan ja matematiikan rinnalle ja sitä opetetaan lapsille 11-vuotiaasta alkaen.

Tämän kehotuksen seurauksena Britannian hallitus on korvannut perinteiset tietotekniikan oppitunnit tietojenkäsittelyllä, jonka opetuksessa keskitytään ohjelmointiin, verkkosuunnitteluun ja mobiilisovellusten kehittämiseen.

Matematiikka ja fysiikka Matematiikan ja fysiikan osaamisen taso on esteenä siirtymiselle tietotekniikan perustaidoista digiosaamiseen. Hyvät matematiikan taidot, erityisesti algebran ja algoritmien ymmärtäminen, ovat välttämättömiä ohjelmoinnin ja laskennan oppimisessa. Microsoft Teaching and Learningin tutkimus osoittaa, että matematiikan opetuksessa käytetään harvoin innovatiivisia menetelmiä. Samoin fysiikan tietämys on ratkaisevaa verkko- ja tietojenkäsittelytieteen sovelluksille.

Verrattain vähäinen kiinnostus näihin oppiaineisiin ja alhainen suoritustaso niissä on huolestuttavaa edistyneemmän digiosaamisen hankkimisen kannalta.

Eurydice-tutkimus osoittaa, että monessa Euroopan maassa ei kansallisella tasolla riittävästi tueta huonosti suoriutuvia. Niissä maissa, jotka pärjäävät luonnontieteissä ja matematiikassa hyvin OECD:n PISA-tutkimuksessa, on tyypillisesti kiinnitetty paljon huomiota matematiikassa ja fysiikassa huonosti suoriutuvien oppilaiden tukemiseen. Lisäksi Eurydice huomauttaa, että ICT:n rooli matematiikassa jää usein liian vähälle huomiolle: ”Tieto- ja viestintätekniikan käyttö matematiikassa on useimmissa maissa ymmärretty. Tietokoneita ei kuitenkaan, niiden yleisyydestä huolimatta, juuri käytetä matematiikan opetuksessa. Kun matematiikkaa ei yhdistetä oppilaiden päivittäin käyttämään teknologiaan, siitä ei onnistuta tekemään kiinnostavaa ja ajankohtaista.”

Matematiikka ja fysiikka kärsivät erityisesti tyttöjen vähäisestä kiinnostuksesta.

Opetuksessa käytetään esimerkkejä ja malleja, jotka kiinnostavat tyypillisesti paljon enemmän poikia kuin tyttöjä. Tämä saa tytöt usein tilaisuuden tullen jättämään matematiikan ja fysiikan pois lukujärjestyksestään, mikä myöhemmin estää heitä opiskelemasta tietojenkäsittelyä ja pääsemästä ICT-alan ammatteihin. Eurydice toteaa yhtenä aiheuttajana olevan, ettei opettajankoulutuksessa huomioida erilaisuutta: ”Erilaisuuden huomioiminen – erilaisten oppilaiden opettaminen, poikien ja tyttöjen erilaisten kiinnostuksen kohteiden huomioiminen – ja LUKU 5 UUSI INNOVATIIVINEN KOULUTUS

43

sukupuolistereotypioiden välttäminen oppilaiden kanssa kommunikoidessa jäävät opettajankoulutuksessa aivan liian vähälle huomiolle.”

Matematiikan ja fysiikan opetuksen laatua täytyy siis parantaa innovatiivisemmilla lähestymistavoilla, modernilla teknologialla ja kiinnittämällä huomiota sukupuolten tasa-arvoon.

Tietojenkäsittely oppiaineena On paljonpuhuvaa, että tietojenkäsittelystä erillisenä oppiaineena Euroopassa on olemassa erittäin vähän tuoretta tietoa. European Schoolnetin Insightmaaraporteista käy selvästi ilmi, että tietojenkäsittely on käytännössä aina valinnaisaine – jos sitä ylipäätään on tarjolla. Harvinainen poikkeus on Sveitsi, jossa tietojenkäsittelystä tuli pakollinen oppiaine vuonna 2008.

Toinen kiinnostava maa on Itävalta, jossa ”Tietotekniikka työelämää varten” mainitaan erikseen kansallisissa tavoitteissa, kuten myös ”digiosaaminen yli perustason, mukaan lukien käytännön tietojenkäsittely”. Informatiikka on oma oppiaineensa yläasteelta saakka. Osaamista mitataan ulkopuolisilla mittareilla (esim. tietokoneajokortti), mutta myös yritysten sertifikaateilla (Cisco, Microsoft, SAP, Novell ja Oracle).

Myös Kyproksella tietojenkäsittely on pakollista lukiotason ensimmäisenä vuonna. Seuraavina kahtena vuonna opiskelijat voivat valita tietojenkäsittelyä, sovelluksia tai verkkoja käsittelevän moduulin (viimeksi mainittua tukee Cisco Networking Academy). Teknisissä oppilaitoksissa on tarjolla kolmevuotinen tietojenkäsittelyteknikon linja.

Muissakin maissa on vastaavia mahdollisuuksia ammattikouluasteella, mutta opiskelijamäärät ovat alhaiset, ja erityisesti naispuolisista opiskelijoista on pulaa näillä valinnaiskursseilla. Vain harvoissa maissa mainitaan digiosaamisen viitekehys välineenä, jolla voitaisiin kytkeä IT-osaaminen yhteiseen eurooppalaiseen standardiin. Tämä on harmi, sillä viitekehystä käyttämällä saataisiin parempi kuva koko Euroopan tilanteesta.

Vaikka Euroopan maista näyttävät puuttuvan suuret linjaukset tietojenkäsittelyn opetuksesta, paikalliselta tasolta löytyy esimerkkejä yrityksistä tuoda tietojenkäsittely ja teknologia osaksi opetusta: • Massachusetts Institute of Technology (MIT) on kehittänyt lapsille ohjelmointikielen nimeltä ”Scratch”. Sitä käytetään laajasti Euroopan kouluissa jo alakoulutasolta alkaen. Scratch-yhteisöjä on erityisesti Britanniassa ja Portugalissa.

44

Digiosaamisen ohjelmajulistus

• Alankomaiden opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriön rahoittama SURFNET/ Kennisnet-hanke puolestaan tuottaa innovatiivisia sovelluksia ja palveluja, joiden avulla oppilaitokset voivat hyödyntää ICT:n mahdollisuuksia optimaalisesti. Tietotekniikka ei kuitenkaan ole pakollinen oppiaine Alankomaiden kouluissa.

• Microsoftin Partners in Learning -hankkeen sponsoroima Innovative Teaching and Learning (ITL) -tutkimus käsittelee sitä, miten välttämätöntä on valmistaa nuoret 2000-luvun yhteiskuntaan. ITL-tutkimuksessa keskitytään opetuskäytäntöihin, joilla on osoitettu olevan vahva yhteys oppimistuloksiin.

Tulokset osoittavat, että valtaosa oppilaista on yhä perinteisessä informaation käyttäjän asemassa sen sijaan, että olisivat ongelmanratkaisijoita, innovoijia ja sisällöntuottajia. Vaikka tietotekniikan käyttö opetuksessa yleistyy, monessa koulussa oppilaiden tietotekniikan käyttö oppimisessa on yhä poikkeus.

On aika siirtyä yksittäisistä onnistuneista tapauksista kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan tietojenkäsittelyn opettamisessa ja oppimisessa.

Kaikkien EU-maiden koulutusjärjestelmissä tulee pohtia tietojenkäsittelyn vahvistamista ja edistyneempien ICT-taitojen lisäämistä opetussuunnitelmiin. Tietojenkäsittelyaiheiden ei tarvitse odottaa yläkouluun asti, vaan jo pienetkin lapset voivat oppia yksinkertaisin menetelmin.

On aika siirtyä yksittäisistä onnistuneista tapauksista kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan tietojenkäsittelyn opettamisessa ja oppimisessa.

Roolimalleilla voi olla negatiivinen vaikutus Roolimallit – opettajat, vanhemmat, ammatinvalinnanohjaajat ja julkisuuden hahmot – vaikuttavat nuorten ammatinvalintaan. Erityisesti tytöt luottavat vanhempiin esikuviin tehdessään ammatinvalintapäätöksiä. Tässä kuvaajassa verrataan naisopiskelijoiden, Ciscon IT-ammattilaisten sekä vanhempien ja opettajien näkemyksiä.

LUKU 5 UUSI INNOVATIIVINEN KOULUTUS

45

Mitä tietoverkkotyö sisältää 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0%

ohjelmistokehittämistä

asiakkaiden tapaamista

ihmisten auttamista

maailman parantamista

Mikä osa tietoverkkotyöstä sisältää näitä Ciscon mukaan Naispuoliset opiskelijat, joiden mielestä nämä kuuluvat tietoverkkotyöhön Vanhemmat/opettajat, joiden mielestä nämä kuuluvat tietoverkkotyöhön

Vanhempien ja opettajien näkemykset IT-alasta ovat erityisen epärealistisia: alle 35 % heistä uskoo, että IT-työllä on myönteinen vaikutus maailmaan, ja valtaosa uskoo, ettei IT-alalla juuri tavata muita ihmisiä. Tämän tutkimuksen mukaan näyttää olevan erittäin todennäköistä, että nuorille välittyy väärää tietoa. On siis todella tärkeää antaa opettajille ja vanhemmille oikeaa ja asianmukaista tietoa IT:stä, jotta alalle saadaan enemmän nuoria.

Kuilu koulutuksen ja työelämän välillä Toinen digiosaamisen opetuksen suuri haaste on koulutuksen ja työelämän välinen kuilu. Perus- ja toisen asteen opetuksen uudistuksilla pyritään usein antamaan lapsille koulutus, jonka ansiosta he voivat tulevaisuudessa toimia sivistyneinä kansalaisina. Monessa maassa suhtaudutaan epäilevästi yritysmaailman tarpeiden huomioonottamiseen koulussa. Ajatellaan, että koulutusjärjestelmän täytyy olla enemmän kuin vain putki työelämään.

Epäilemättä onkin totta, että nuorten tulee saada tietoa tiedon itsensä vuoksi ja oppia asioita, jotka kohentavat elämänlaatua työnsaantimahdollisuuksien lisäksi. Nyt on kuitenkin ehkä ajauduttu liikaa siihen suuntaan: nuoret joutuvat kärsimään talouskriisistä aivan erityisesti. Maissa, jotka ovat selvinneet kriisistä parhaiten – esimerkiksi Alankomaat, Saksa ja Itävalta – painotetaan eniten nuorten työnsaamismahdollisuuksia mm. oppisopimuskoulutuksen ja yritysten ja koulujen yhteistyön kautta.

46

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Education and Employers -järjestössä Britanniassa työskentelevä Anthony Mann toteaa: ”OECD:n analyysi osoittaa, että nuorisotyöttömyys on yleensä paljon vähäisempää maissa, joissa koulutusjärjestelmä tarjoaa luokkahuoneopetuksen ja työelämään tutustumisen yhdistelmiä (esim.

Saksan oppisopimusjärjestelmä).” Mannin raportissa todetaan myös, että ”Britanniassa on selvä tilastollinen yhteys koulussa (14–19-vuotiaana) saatujen yrityskontaktien (ammattien esittelyt, työharjoittelu jne.) ja ammatinvalinta- ja opiskelupäätösten varmuuden ja sujuvuuden välillä 19–24-vuotiaana.”

Euroopan komission e-Skills for Jobs 2014 -kampanja on hyvä esimerkki alan monien sidosryhmien yhteistyöstä. Se kokoaa satoja eri alojen toimijoita yhteen tiedottamaan IT-ammateista ja tarjoamaan nuorille, työttömille ja uudelleen kouluttautuville koulutus- ja opiskelumahdollisuuksia. Hankkeen vaikutus on suurempi kuin sen osien summa – ja sitä täytyy jatkaa pitkäjänteisesti, jotta saadaan parhaat mahdolliset tulokset.

Laajemmin tiedettä ja teknologiaa käsittelee puoliksi Euroopan komission tutkimuksen 7. puiteohjelman ja puoliksi yritysmaailman rahoittama inGenious, European Schoolnetin (EUN) ja Euroopan teollisuuden yhteistyöfoorumin European Roundtable for Industrialistin (ERT) yhdessä toteuttama hanke, jolla pyritään vahvistamaan Euroopan nuorten kiinnostusta luonnontieteiden ja teknologian opiskelua ja ammatteja kohtaan. Kaikella InGenious-toiminnalla pyritään edistämään koulujen ja yritysten yhteistyötä ja siten parantamaan LUMA-ammattien imagoa nuorten keskuudessa ja esittelemään LUMAopintojen avaamia lukuisia mahdollisuuksia.

Suosituksia Tärkeimpiä ovat seuraavat toimet: • Parannetaan EU-maiden opettajien digiosaamista. Otetaan käyttöön digiosaamisen viitekehyksen mukainen opettajien arviointi- ja todistusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että kaikkien EU-maiden oppilaat saavat täyden hyödyn ICT-infrastruktuurin parannuksista.

• Rakennetaan digiosaamista alusta alkaen. Varmistetaan, että tietoteknisiä taitoja edistetään kaikilla luokka-asteilla, ja ylemmällä tasolla keskitytään edistyneempiin IT-taitoihin digiosaamisen lisäksi.

LUKU 5 UUSI INNOVATIIVINEN KOULUTUS

47

• Tehostetaan tiedeaineiden, erityisesti matematiikan ja fysiikan opetusta.

Painotetaan monimuotoisuutta ja tuetaan huonosti pärjääviä oppilaita sekä käytetään innovatiivisempia menetelmiä. Kannustetaan yrityksiä mukaan uraneuvontaan, jota suunnataan myös tärkeille roolimalleille, kuten vanhemmille ja opettajille.

• Lisätään usean kumppanin hankkeita, joissa yritys- ja koulumaailma yhdessä toimivat ammatinvalintaan ja taitojen hankkimiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi.

• Pidetään digiosaaminen ja sen tukitoimet jatkossakin etusijalla poliittisessa päätöksenteossa, jotta taataan toimien pitkäkestoisuus ja sitä kautta muutokset koulutusjärjestelmissä.

48

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 6 Uusi digitaalinen lahjakkuus Lahjakkuuden löytäminen ja valjastaminen Digiosaajista on lähes aina pulaa maailmanlaajuisesti, koska ICT kehittyy nopeasti, ja koulutusjärjestelmät muuttuvat yleensä hitaammin. Sitä mukaa kuin tietotekniikka kuuluu yhä tiiviimmin kaikkien arkeen, pula vain pahenee.

Tässä luvussa käsitellään kahta tärkeää tilanteeseen vaikuttavaa seikkaa: • Olemassa olevia osaavia työntekijöitä ei hyödynnetä riittävän tehokkaasti.

On laadittava johtamisstrategioita ja -tekniikoita, joilla taataan digiosaamisen tehokas hyödyntäminen ja IT-pohjaisen innovoinnin edistäminen.

• Miljoonat eurooppalaiset ovat syrjässä digitaalitaloudesta: naiset, vanhukset, vammaiset, sosiaalisesti syrjäytyneet ja ne, joilla ei ole digitaaliteknologiaa ulottuvillaan. Jos heitä autetaan hankkimaan osaamista, markkinoille voidaan saada uutta, pätevää työvoimaa.

Digitaalisesti syrjäytyneille tarkoitetut koulutusohjelmat ovat onnistuneet hyvin, mutta tarvetta on tehokkaammille ja laajemmille toimille. Vaikka nuoria yleisesti pidetään ”digisukupolvena”, vuonna 2013 neljäsosalla Euroopan nuorista oli huonot mahdollisuudet käyttää teknologiaa niin koulussa kuin kotona. Tämä ilmeni European Schoolnetin ja Liegen yliopiston Euroopan komissiolle tekemästä tutkimuksesta. Toimia tarvitaan myös koko väestön osaamisen kehittämiseksi. Moni kansalainen ei osaa tai uskalla käyttää teknologiaa kunnolla hyväkseen arkielämässä ja työssä.

Kohti monimuotoisuutta Yksipuolinen henkilöstörakenne on huolenaihe kaikkialla Euroopassa ja koko ICT-sektorilla, ja varsinkin alan pk-yrityksissä. Mielikuva yksin puurtavasta nuoresta miehestä, joka kirjoittaa koodia huonosti valaistussa, ahtaassa toimistossa ilman päätäntävaltaa tai luovuutta, on sitkeässä. Käsitystä vielä vahvistavat vaikutusvaltaiset roolimallit. Monimuotoisten tiimien vahvuudet on kuitenkin dokumentoitu hyvin, ja ainakin alalla ymmärretään, että ICTtyö on useimmiten luonteeltaan yhteistyötä. European Schoolnetin Ciscolle vuonna 2009 tekemässä tutkimuksessa havaittiin merkittäviä eroja siinä, miten alan työntekijät kuvaavat työtään ja miten roolimallit – erityisesti vanhemmat ja opettajat – kuvailevat alan töitä. Myönteisten roolimallien puuttuminen mediassa ja koko kulttuurissa estää ihmisiä lähtemästä ICT-alalle. Naiset ovat erityisen suuri ryhmä, johon tämä vaikuttaa, sillä ICT-ala mielletään edelleen miesten alaksi.

LUKU 6 UUSI DIGITAALINEN LAHJAKKUUS

49

”Pula naisista tieteessä ja tutkimuksessa on tiedostettu jo kauan... Jos puolet Euroopan 500 miljoonasta kansalaisesta jää ulkopuolelle eikä hyödy IT-alasta, kyseessä on sukupuolten välinen ja ikään liittyvä epätasapaino ja suuri yhteiskunnallinen vääryys. Meidän päättäjien täytyy kaikin keinoin taistella tätä vastaan.” Edit Herczog, entinen Euroopan parlamentin jäsen. ”Pula naisista tieteessä ja tutkimuksessa on tiedostettu jo kauan... Jos puolet Euroopan 500 miljoonasta kansalaisesta jää ulkopuolelle eikä hyödy ITalasta, kyseessä on sukupuolten välinen ja ikään liittyvä epätasapaino ja suuri yhteiskunnallinen vääryys. Meidän päättäjien täytyy kaikin keinoin taistella tätä vastaan.” Edit Herczog, entinen Euroopan parlamentin jäsen.

Päättäjien ja ICT-alan toimijoiden täytyy yhdessä lähteä ratkaisemaan tätä mielikuvaongelmaa. Se karkottaa mahdolliset uudet lahjakkuudet, rajoittaa innovointia ICT:n kehittämisessä ja käytössä ja johtaa epätasapainoon, joka vaikuttaa talouteen ja koko yhteiskuntaan. Edit Herczog viittaa ikäihmisiin tutkija Mark Prenskyn käsitteellä ”digitaaliset maahanmuuttajat”; he eivät syntyneet internet-maailmaan. Hän vaatii ICT:n tekemistä ymmärrettäväksi ja toteaa: ”Tarvitaan yhä hankkeita ja työpajoja, joissa heille (ikääntyneille) kerrotaan, että ICT on tiedonhankkimisen ja -siirtämisen väline, eikä kovinkaan erilainen asia kuin radio tai televisio... Ne (ICT-pohjaiset palvelut) voivat vähentää iäkkään ihmisen avuttomuuden tunnetta ja lisätä itsenäisyyttä.”

Euroopan työvoima ikääntyy nopeasti, joten digiosaaminen voi olla myös erinomainen lisä kokeneen työntekijän ansioluettelossa; se tukee muuta osaamista ja helpottaa työllistymistä muuttuvilla työmarkkinoilla. Muita syrjäytyneitä ihmisryhmiä voidaan lähestyä erilaisten epävirallisten koulutusmuotojen kautta. Eri puolilla Eurooppaa vähäosaisten digilukutaitoa edistävät paikalliset telekeskukset. Ne toimivat yleensä kirjastoissa, kouluissa ja monitoimitaloissa, usein jonkin vapaaehtois- tai julkisorganisaation ylläpitäminä, ja ovat yleensä ilmaisia, kaikille avoimia ja paikallisia. Keskukset ovat paikkoja, joissa digitaalisesti syrjäytyneet voivat käyttää tietotekniikkaa, saada opastusta ja verkostoitua muiden kanssa. Kävijät aloittavat usein tietotekniikan perustaitojen opettelun, mikä vaikuttaa henkilökohtaiseen kehittymiseen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja sosiaaliseen osallisuuteen. Tämä on ratkaisevaa työllistymisen kannalta.

MIREIA-tutkimuksen mukaan EU:ssa on lähes 250 000 digitaalista osallisuutta edistävää järjestöä, keskimäärin siis yksi järjestö 2 000:ta asukasta kohti.

50

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Kansallisille hankkeille kaivataan kuitenkin yhtenäistä linjaa. Tästä syystä perustettiin Telecentre-Europe, voittoa tavoittelematon yhdistys. TelecentreEurope toimii myös maidenvälisen tiedonjakamisen edistäjänä, jolloin koko Euroopassa pystytään vastaamaan lisääntyviin tietoteknisiin tarpeisiin.

Digiosaaminen vaikuttaa menestykseen Kaikkien alojen yrityksista 41–56 % kertoo palkkaavansa jatkuvasti ITasiantuntijoita ja että heitä on usein vaikeaa löytää. OECD:n ja Euroopan digiosaamisfoorumin empiirinen tutkimus tukee tätä näkemystä. On siis erittäin tärkeää hyödyntää olemassa olevaa digiosaavaa työvoimaa hyvin.

ICT-työntekijät voivat tulla työnantajalle kalliiksi ja tarvitsevat yritysten erikoispiirteiden vuoksi usein vielä koulutusta uudessa työssä. Vaikuttaa lisäksi siltä, että eurooppalaiset yritykset eivät ehkä osaa hyödyntää digiosaamista yhtä tuottavasti kuin amerikkalaiset yritykset. Vastaavasti amerikkalaiset yritykset Euroopassa näyttävät saavuttavan ICT:llä paremman tuottavuuden kuin paikalliset yritykset. Tämä kertoo, että ero voi johtua organisaatiorakenteesta ja johtamismenetelmistä. Eurooppalaistenkin yritysten välillä on eroja. Suurissa yrityksissä tiedostetaan työntekijöitä palkatessa digiosaamisen tärkeys, kun taas pk-yrityksissä siihen kiinnitetään vähemmän huomiota – vaikka on selvää todistusaineistoa siitä, että pk-yritykset voivat saada tehokkaasta tietotekniikan käytöstä merkittävää hyötyä. Vanson Bournen tekemässä maailmanlaajuisessa tutkimuksessa 60 % pk-yrityksistä sanoi tietokoneteknologian olevan ratkaiseva tekijä yrityksen menestymisessä. Julkisella sektorilla sen sijaan vaaditaan digiosaamista, koska digitaaliset järjestelmät lisääntyvät koko ajan esimerkiksi sähköisessä hallinnossa ja terveyspalveluissa.

Osaamisvajetta voidaan vähentää kahdella tavalla: ensinnäkin tehostamalla ammattikoulutusta, työvoiman maahanmuuttoa tai työn siirtämistä Euroopan ulkopuolelle, ja toiseksi tehostamalla koulutetun tai koulutettavissa olevan henkilöstön hyödyntämistä. Painopiste Euroopassa on osaamisen lisäämisessä – mutta huomiota on kiinnitettävä myös osaamisen valjastamisessa käyttöön.

Koulusta töihin Teknologiset innovaatiot muovaavat työnteon tulevaisuutta, joten teknologian ja innovoinnin globaalit trendit tulee ottaa huomioon opetuksessa. Opettajat tarvitsevat joustavia oppimisratkaisuja, jotka innostavat nuoria ja elinikäisiä oppijoita, ja kouluissa tulee olla tarvittava infrastuktuuri. Euroopan koulujen rehtorien ja opettajien mukaan tietokoneiden vähyys kouluissa on suurin este innovatiiviselle ICT-pohjaiselle opetukselle, ja EU:n selvitysten mukaan joka toinen opettaja haluaisi lisää koulutusta tietotekniikan pedagogisessa käytössä.

Pilviteknologian kehittyminen havainnollistaa asiaa hyvin. IDC:n mukaan koko pilvipalvelualan kasvuvauhti on yli 27 % – mutta 56 % Euroopan yrityksistä ei LUKU 6 UUSI DIGITAALINEN LAHJAKKUUS

51

löydä työntekijöitä toteuttamaan pilviprojekteja. Vain muutamat innovatiiviset koulut ovat alkaneet käyttää pilvipalveluja opetuksessa, ja edistyneemmän tason pilviteknologiaa ei juuri opeteta yliopistoissa tietojenkäsittelytieteen ulkopuolella. Pilviteknologiaan perehtyneet yritykset pystyvät kasvattamaan liiketoimintaansa. Tietohallintojohtajien on siis syytä olla pilviteknologiassa koulutuksen etulinjassa. Pilviteknologiaan liittyviä uusia työnsaantimahdollisuuksia käsitellään Microsoftin raportissa ”Cloud computing: what IT professionals need to know”.

Teknologian vaikutuksia organisaatioon ja osaamiseen käsitellään myös London School of Economicsin raportissa ”Modelling the Cloud: Employment effects in two exemplary sectors in the US, the UK, Germany and Italy”. Tutkimuksessa todetaan, että pilviteknologia aiheuttaa johtamistavan muutoksia kaikilla toimialoilla ja että johtajien on omaksuttava uudenlainen, liiketaloutta ja teknologiaa yhdistelevä lähestymistapa. IT-osaaminen on yhä tärkeämpää kaikilla aloilla, ja sen täytyy näkyä myös johtamisessa.

Nuorisotyöttömyys on Euroopassa ennätystasolla. Uusien taitojen hankkiminen on siis ratkaisevaa, jos nuoret aikovat hyödyntää uusia työmahdollisuuksia.

ICT-yritysten täytyy yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa tehdä töitä kaikilla tasoilla valmiuksien kehittämiseksi, jotta varmistetaan, että ITosaaminen – yhdistettynä muihin työssä tarvittaviin taitoihin, kuten yhteistyöja viestintätaitoihin – johtaa työnsaantimahdollisuuksiin.

Euroopan digiosaamishaaste on myös johtamishaaste London School of Economicsin taloustutkimuskeskuksen tutkimus kertoo, että johtamiskäytännöt IT:n suhteen vaihtelevat merkittävästi; eurooppalaiset yritykset suoriutuvat huonommin kuin amerikkalaiset kilpailijansa silloinkin, kun markkinat, teknologia ja työvoimareservi ovat samat. Tätä tulosta tukee toinen London School of Economicsin tutkimus, jossa tarkasteltiin erikokoisten ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritysten johtamiskäytäntöjä. Yhdysvalloissa sekä korkea- että keskitasoisten digiosaajien palkat ja muut kannustimet ovat parempia kuin eurooppalaisissa yrityksissä. Näyttää myös siltä, että heidän osaamistaan hyödynnetään paremmin.

Johtamisen laatu vaikuttaa myös innovointiin. Kuten eräs arvostettu tietotekniikan talous- ja johtamisaspekteja analysoiva ryhmä toteaa: ”Yritykset eivät saa parannuksia palvelutasoonsa tai tehokkuuteensa vain käynnistämällä tietokoneen tai tietoliikennelaitteen. Sen lisäksi tarvitaan joskus pitkällinen ja vaikeakin innovointiprosessi. IT-laitteiden myyjät myyvät teknologiaa; ne eivät auta teknologian soveltamisessa, tekevät vain sen mahdolliseksi; IT:n käyttäjien täytyy keksiä soveltamistavat. Innovointiprosessiin kuuluu aina sekä prosessi- että tuote-elementti. Prosessipuolella IT:n tehokas käyttö edellyttää usein organisaatiomuutoksia.”

52

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Tämä havainto suuntaa huomion tähän saakka liian vähän tutkittuun seikkaan Euroopan digiosaamisen arvoketjussa. Euroopan digiosaamishaaste on johtamishaaste – ja yhä enemmän haaste kaikilla liiketoimintaosaamisen alueilla, kuten rahoituksessa, markkinoinnissa ja hallinnossa. Kaikissa tarvitaan vankkaa digiosaamista, jotta voidaan hyödyntää sähköisen liiketoiminnan työkaluja tuottavuuden parantamiseksi ja liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän tulisi siis keskittyä enemmän johtajien kouluttamiseen.

Päättäjien kannattaisi pitää tämä mielessään, että resurssit saataisiin jaettua tarkoituksenmukaisesti.

Lahjakkuus vetää puoleensa – Euroopan syytä olla varuillaan Lahjakkailla ihmisillä on tapana etsiä työtä hyvin toimivista organisaatioista.

Palkkatasoja vertailleet tutkimukset osoittavat, että ihmiset hankkivat enemmän ja korkeatasoisempaa osaamista, jos heidän on mahdollista päästä töihin hyvin toimiviin organisaatioihin. Ja koska tällaiset organisaatiot osaavat hyödyntää parhaiten työntekijöidensä osaamista, ne pystyvät maksamaan parempaa palkkaa ja palkita innovatiivisesta työstä.

Työmarkkinat globaalistuvat kovaa vauhtia, joten Euroopan digiosaajat menevät töihin parhaat mahdollisuudet tarjoaviin organisaatioihin. On olemassa todellinen riski, että nämä mahdollisuudet löytyvät yhä useammin Euroopan ulkopuolelta. Näin Eurooppa lisätessään digiosaamista saattaakin muuttua sen viejäksi eikä korkeatasoiseksi innovointikeskukseksi. Se on epämiellyttävä mutta realistinen näkymä.

Suosituksia Euroopan voimavarana on ihmisten osaaminen. Ilman kattavaa infrastruktuuria – erityisesti oppilaitoksissa – tietotekniikkaa voidaan käyttää vain rajallisesti, ja ilman osaamista sen käytön taloudelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt ovat rajallisia. Paremmat laitteiden ja internetin käyttömahdollisuudet ovat olennaisen tärkeitä, samoin paremmin koulutetut opettajat. Jos ICT-osaamisen puutteeseen ei kiinnitetä huomiota, siitä muodostuu pullonkaula, joka estää EU:ta olemasta kilpailukykyinen maailmantaloudessa.

Euroopan digitaalistrategiassa ehdotetaan tavoitteiksi esimerkiksi säännöllisen internetin käytön lisäämistä 60 prosentista 75 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä (vähäosaisten osalta 41 prosentista 60 prosenttiin) ja myös vuoteen 2015 mennessä sen väestönosan puolittamista, joka ei ole koskaan käyttänyt internetiä (tavoitteena siis 15 %). Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää digilukutaidon ja -osaamisen toimintasuunnitelmaa. Se sisältäisi digilukutaitohankkeita syrjäytymisvaarassa oleville ihmisryhmille, useiden yhteistyökumppanien yhteistyöllä tehtävien hankkeiden edistämistä ja kannusteita yksityissektorille, LUKU 6 UUSI DIGITAALINEN LAHJAKKUUS

53

jotta se järjestäisi koulutusta kaikille työntekijöille. Suunnitelma tulisi myös yhdistää kokonaisvaltaisella tavalla koulutussektorin hankkeisiin.

Tuottavuuden ja olemassa olevan teknologiaosaamisen hyödyntämisen kannalta ratkaisevia ovat seuraavat toimenpiteet: • Keskitytään enemmän teknologian hallintaan, hyviin johtamiskäytäntöihin ja omien johtamistaitojen tuntemiseen. Johtajat tarvitsevat tähän parempaa koulutusta, johon sisältyy ohjausta ICT-resurssien tehokkaammasta hyödyntämisestä, ja hallitusten tulee kannustaa huonosti johdettuja yrityksiä kehittymään.

• Digiosaavia työntekijöitä tulisi kannustaa osallistumaan aktiivisesti liiketoimintastrategian suunnitteluun. Osaavat työntekijät pakotetaan usein kapeaan, tekniseen rooliin, eikä heidän sallita käyttää kykyjään innovatiivisilla, tuottavuutta lisäävillä tavoilla.

• Varmistetaan digiosaajille oleellisesti paremmat työehdot. Palkka, korvaukset ja erityisesti osaavan työntekijän heikko asema verrattuna osaamattomampaan mutta korkeampiarvoiseen työntekijään karkottavat nuoria työntekijöitä. Yritykset kertovat osaajista olevan pulaa, mutta se ei näytä nostavan digiosaajien palkkatasoa Euroopassa.

• Muutetaan digiosaajien uramahdollisuuksia. ICT on erottamaton osa useimpia menestyneitä organisaatioita. Digiosaajat eivät kuitenkaan yleensä pääse, eikä heitä kannusteta, houkuttelevimmille urapoluille Euroopan yrityksissä.

• Hallitusten on varmistettava, että ne itse käyttävät digiosaamista esimerkillisellä tavalla, että niiden sähköiset palvelut ovat huipputasoa ja että ne panostavat kokeiluihin ja hyviin toimintamalleihin.

• Varmistetaan, että perusosaamisen taso on vertailukelpoinen kaikilla markkinoilla, jotta työnantajat voivat tunnistaa lahjakkuudet paremmin. Myös työntekijät hyötyvät yhtenäistettyjen sertifikaattien ja työnkuvausten tuomasta selkeydestä.

Digiosaamisen tuoma tuottavuuden kasvu ilmenee kahdessa muodossa: joustavuutena, joka mahdollistaa uusiin käytäntöihin sopeutumisen nopeasti ja edullisesti, ja innovointina. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi edistää näitä valmiuksia opetuksessa, julkisella sektorilla ja tiedotuskampanjoissa.

Faktat ovat selkeitä. Päättäjien, yritysten, korkeakoulujen, henkilöstöasiantuntijoiden ja johtajien kannattaa noudattaa näitä suosituksia.

54

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LUKU 7 Digitaalialan työllisyyttä edistävä suuri koalitio Puhalletaan yhteen hiileen Euroopassa on paradoksinen tilanne: 25 miljoonaa ihmistä on vailla työtä, mutta samaan aikaan joissakin maissa yrityksillä on vaikeuksia löytää osaavia digitaaliteknologian ammattilaisia. Joissakin maissa yli puolet työhaluisista nuorista on työttömänä. Samanaikaisesti ICT-alalla saattaa vuoteen 2020 mennessä olla jopa 900 000 avointa työpaikkaa, jos emme ryhdy toimiin.

Tilanne on kestämätön. Jos aiomme ottaa oppia näistä tilastotiedoista, meidän on tarkasteltava sitä, millä tavoin digitaaliteknologia muuttaa yhteiskuntaa, taloutta ja työmarkkinoita Euroopassa ja mitä tämä merkitsee työvoiman kannalta.

Digitaalitalous tarjoaa eurooppalaisille upeita työmahdollisuuksia, mutta vain jos heillä on oikeanlaista osaamista. Yksi työvoimassamme nähtävissä oleva muutos on selvä jakautuminen vähän koulutettuihin ja korkeasti koulutettuihin työntekijöihin. Heikosti koulutetut eurooppalaiset kärsivät talouskriisistä eniten. Heidän on yhä vaikeampi löytää työtä, työn pysyvyys on epävarmempaa, ja he häviävät usein kilpailussa ammattitaidoltaan keskitasoisille työntekijöille jopa alimman tason töissä. Korkeasti koulutetut työntekijät sitä vastoin hyötyvät muuttuvista työmarkkinoista huomattavasti. Eurooppa ei ole yksin tässä tilanteessa; sama suuntaus näkyy ympäri maailmaa, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta myös monissa Aasian maissa.

Toisin kuin useimmille muille talouden aloille, ICT-alalle syntyy uusia työpaikkoja. Vuonna 2012 syntyi yli 100 000 uutta ICT-työpaikkaa, vaikka kokonaistyöllisyys väheni. Digiosaamiselle on kova kysyntä kaikilla aloilla, ei vain ICT-sektorilla. Rahoituspalvelut, energia-ala, autoteollisuus, vähittäiskauppa, tuotanto, luova ala ja monet muut alat tarvitsevat ICT-ammattilaisia.

Käytännössä talouden kaikki alat ovat riippuvaisia digitaalisista työkaluista ja ihmisistä, jotka osaavat suunnitella, käyttää ja ylläpitää niitä tehokkaasti. Kaikilla aloilla tarvitaan asiantuntijoita esimerkiksi pilvipalveluihin, tietosuojaan ja -turvaan, yritysarkkitehtuuriin, mobiilisovellusten kehittämiseen, massadatan analysointiin tai digitaaliseen markkinointiin. Monet näistä töistä ovat Euroopan parhaiten palkattuja.

LUKU 7 DIGITAALIALAN TYÖLLISYYTTÄ EDISTÄVÄ SUURI KOALITIO

55

Digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition näkemyksiä Tällaisessa tilanteessa on selvää, että meidän on panostettava enemmän tietotekniikan koulutukseen, uudistettava koulutusjärjestelmiämme ja tuotava esiin digitaaliteknologian uramahdollisuuksia, erityisesti naisille.

Vain osaavan työvoiman avulla digitaaliteknologia voi edelleen olla vahvasti mukana luomassa kasvua ja liiketoiminnan arvoa Eurooppaan. Tämä edellyttää sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja. Tästä syystä Euroopan komissio perusti vuonna 2013 digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition, jossa useat eri sidosryhmät pyrkivät yhdessä löytämään keinoja ratkaista Euroopan digiosaamisvaje ja täyttää sadat tuhannet avoimet ICT-alan työpaikat. Hanke on jo tähän mennessä tuottanut hyödyllisiä näkemyksiä.

Ensimmäinen näkemys on, että digiaikakaudella tarvittavan työvoiman kasvattaminen edellyttää kaikkien sidosryhmien tiivistä yhteistyötä, niin yritysten ja hallitusten kuin koulujen ja korkeakoulujen kesken. Meidän on annettava paremmin tietoa digitaaliteknologian tarjoamista mielenkiintoisista mahdollisuuksista sekä pienissä että suurissa organisaatioissa. Meidän on muokattava opetussuunnitelmia ja tarjottava lisää mahdollisuuksia yrityksen sisäiseen koulutukseen. Tämä edellyttää päättäväisiä toimia, resursseja ja kaikkien toimijoiden yhteistä näkyä. Tätä visiota voidaan kuvata viidellä laajalla tavoitteella: (1) Kaikkien eurooppalaisten koulutukseen tulee sisältyä tietotekniikan perustaitojen opetusta. Meidän on tarjottava yhtenäisempiä tutkintoja ja opetusohjelmia ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa, jotta opiskelijat saavat työmarkkinoilla tarvittavat taidot. Tähän kuuluvat myös koodaustaidot.

(2) Nuorten, erityisesti naisten, on saatava kuulla, että digitaaliteknologia on houkutteleva uravaihtoehto ja että digiosaaminen on välttämätöntä, jos he haluavat menestyä ammatillisesti. Meidän on korjattava käsitys siitä, että tietotekniikka olisi vain nörttien ala.

(3) Koulutusta tulee suunnitella paremmin yhdessä työnantajien, ICTyritysten ja perinteisten alojen kanssa, jotta ihmiset oppivat niitä taitoja, joita liiketoiminnassa oikeasti tarvitaan.

(4) Koulutuksesta tulee saada vertailukelpoisia todistuksia, niin että työnantajat voivat tunnistaa, palkita ja kehittää työntekijöiden osaamista.

(5) Ihmisten tulee olla siellä, missä ICT-alan työpaikat ovat. Tämä edellyttää työntekijöiden parempaa liikkuvuutta EU:ssa tai uusia keinoja tuoda työ ihmisten luokse.

56

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Digitaalialan työllisyyttä edistävän koalition toinen näkemys on, että tukijat eivät pelkästään keskustele asiasta, vaan toimivat myös itse: Jo 55 lupausta on annettu, niin suuryrityksistä kuin myös pienemmistä yrityksistä, oppilaitoksista ja kansalaisjärjestöistä. Nämä tukijat lupaavat tarjota koulutusta, harjoittelupaikkoja ja työtä tai järjestää tapahtumia ja kouluvierailuja, jotka kertovat nuorille ICT-alasta. Pyydämme myös toimitusjohtajia ja poliittisia johtajia lupaamaan merkittävää tukea koalitiolle, jotta jäseniksi saadaa lisää ICT-yrityksiä ja tietotekniikkaa käyttäviä yrityksiä. Haluamme lujittaa koalition kaikkien toimijoiden yhteisvastuullisuutta ja luoda yhteyksiä rahoitusmahdollisuuksiin nuorisotakuun, Euroopan sosiaalirahaston ja Erasmus+ -ohjelman kautta.

Kolmas näkemys on – koska haasteet vaihtelevat maittain – että kansallisten ja paikallisten hankkeiden tulee täydentää Euroopan tason toimia aidon toissijaisuusperiaatteen hengessä. EU:n kannattaa toimia vain alueilla, joilla se tuottaa lisäarvoa. Kansallisissa ja paikallisissa hankkeissa voidaan ottaa huomioon kansalliset, alueelliset ja paikalliset erityistarpeet. Yli kymmenen kansallista ja paikallista yhteenliittymää on jo perustettu, ja monta muuta aloittaa toimintansa lähikuukausina.

Maailma siirtyy digiaikaan, samoin työmarkkinat. Digiosaamishaaste pysyy poliittisen asialistan kärjessä vielä pitkään. Esimerkiksi koodaus on uutta lukutaitoa. Digiosaamista tarvitaan, halusipa olla insinööri, suunnittelija, opettaja, sairaanhoitaja tai internetyrittäjä. Olimmepa päättäjiä, yrityksiä, kouluttajia tai yksilöitä, olemme kaikki yhdessä vastuussa sen varmistamisesta, että Euroopan työvoimalla on oikeanlaista digiosaamista. Osaamista, jonka avulla pysytään digitaaliteknologian eturintamassa ja mahdollistetaan lapsillemme pääsy tulevaisuuden töihin.

LUKU 7 DIGITAALIALAN TYÖLLISYYTTÄ EDISTÄVÄ SUURI KOALITIO

57

LUKU 8 Visio tulevaisuudesta Tartutaan toimeen entistä tarmokkaammin Vuonna 2014 Eurooppa tarvitsee kipeästi tuottavuuden kasvua. Talouskriisin pahimmat oireet ovat ehkä väistyneet, mutta taustalla olevaa sairautta ei ole parannettu. Säästäväisyys ja leikkaukset eivät yksin avaa tietä vaurauteen.

Perustavat ja pitkävaikutteiset haasteet, kuten ikääntyvä väestö, epätasaisesti jakautuva terveydenhuolto, energiankäytön tehottomuus ja saastuminen aiheuttavat sen, että tietotekniikalla on suunnanmuuttajan rooli.

Euroopan on kehitettävä osaamista, joka mahdollistaa kasvun innovoinnin ja yrittäjyyden avulla. ”Osaaminen ja työvoiman kehittäminen ovat Euroopan taloudellisen tulevaisuuden avaimet”, sanoo Microsoftin Euroopan johtaja Jan Muehlfeit, joka toimii myös Euroopan digiosaamisjärjestön (European e-Skills Association) puheenjohtajana. Ja, kuten modernin johtamisen isä Peter Drucker on sanonut, ”innovoinnissa resursseille annetaan mahdollisuus uuden arvon luomiseen”. ICT-innovoinnilla on erityispiirteitä, jotka määräävät, mitä osaamista tarvitaan: • Nopeus: Vaikka ala on riippuvainen pitkän aikavälin kehityksestä esimerkiksi mobiiliverkkostandardien tai tallennustekniikan perustutkimuksen osalta, millään muulla alalla innovointisykli ei ole yhtä lyhyt. Alan osaamista täytyy siksi koko ajan päivittää ja uudistaa.

• Keskinäinen riippuvuus: ICT-innovointia ei juuri tapahdu eristyksissä.

Alustastrategioiden kaltaiset käsitteet ovat alalle välttämättömiä. Siksi sekä tekninen kehitys että markkinadynamiikka määrittävät, mitä osaamista tarvitaan, myös strategian osalta.

• Sosiaalisuus: ICT saa aikaan sosiaalisia ilmiöitä, kuten yhteisöllistä ohjelmistokehitystä, sosiaalisen median käyttöä ja joukkoistamista. Se muuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja työprosesseja. Niinpä ICT on luonut tarvetta osaamiselle yhteiskuntaa, oikeusjärjestelmää ja johtamista koskevissa asioissa.

• Globaalius: ICT-ala on tehnyt sijainnista epäolennaisen, ja on itse yksi ensimmäisistä aidosti globaaleista ja yhä globaalistuvista aloista. Jotkin seikat ovat paikallisia – erityisesti ne, jotka ovat yhteiskunnan, käyttäjien ja organisaatioiden rajapinnassa – jotkin taas keskittyvät yhä enemmän.

Esimerkiksi Googlen palvelut yli sataan maahan toimitetaan vain 12 suuresta datakeskuksesta, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa.

58

Digiosaamisen ohjelmajulistus

• Yrittäjyys: ICT-innovointia toteutetaan yhä enemmän avoimella innovoinnilla ja yrityksen jakamisella, fuusioilla, ulkoisilla hankkeilla ja yritysostoilla. Esimerkiksi Facebook ja Google, nykyiset globaalit toimijat, olivat vielä alle vuosikymmen sitten start-up-yrityksiä.

• Mullistavuus: ICT synnyttää innovaatioaaltoja – ei vain uusien tuotteiden ja palveluiden kautta, vaan myös luomalla yritykseen uuden hermojärjestelmän, joka muuttaa prosessit ja organisaatiomallit. Tarjoamalla pohjan aivan uudenlaisille liiketoimintamalleille ICT voi sekä hajottaa että rakentaa kokonaisia teollisuudenaloja.

Kun otetaan huomioon nämä tärkeät tekijät, ei digiosaamista voida ajatella kapeasti vain teknologian näkökulmasta. ICT tarvitsee tuekseen ihmisiä, joilla on integroitua osaamista. Koulutus on ratkaisun keskiössä. Meidän on integroitava digiosaaminen ja tietotekniikan opetuskäyttö kokonaisvaltaisemmin koko koulutusjärjestelmäämme ja elinikäiseen oppimiseen, myös johtamis- ja yrittäjäkoulutukseen.

Daimlerin toimitusjohtaja Michael Gorriz onkin todennut: ”Oikeanlaisen digiosaamisen hankkimisen ja päivittämisen täytyy olla jokapäiväinen asia ICT-ammattilaisille ja myös muille työssään tietoa käsitteleville.

Tämä ei koske vain suuria organisaatioita; sitä tarvitaan koko Euroopan rakentamisessa innovointiyhteiskunnaksi, tai ns. osaamisyhteiskunnaksi.”

Vaikeudet Eurooppa on vaarassa. Järjestelmä, joka takaa tulevia osaajia tietotekniikkaan – tälle uuden vuosisadan ratkaisevan tärkeälle alalle – on puutteellinen.

Ensinnäkin ICT:n hyödyt perusopetuksessa ovat suureksi osaksi hyödyntämättä. Tuon kehitysvaiheen aikana hankitaan perusosaamista ja motivoidutaan opiskelemaan tiettyjä asioita. ICT tarjoaa oppilaitoksille lukuisia mahdollisuuksia innovatiivisten opetusmallien kehittämiseen, erityisesti tuomalla opetusympäristöä lähemmäksi tosielämää. Voitaisiin esimerkiksi käyttää reaaliaikaista ympäristö- tai liikennetietoa maantiedontunneilla, tutustua historiallisiin teksteihin digitaalisissa kirjastoissa tai analysoida suuria määriä realistista dataa matematiikantunneilla.

Tätä nykyä ICT-alan opinnoissa jätetään huomiotta ratkaisevan tärkeää digiosaamista, esimerkiksi ICT:n sosiaaliseen ulottuvuuteen, yrittäjyyteen, innovointiin ja liiketoimintaan liittyvää. Tätä osaamista hankitaan yleensä vasta opiskelun jälkeen työelämässä. Joissakin korkeakouluissa tämä haaste on ymmärretty. Esimerkiksi Warwickin yliopistossa Britanniassa opiskelijat voivat osallistua lyhyeen ”avainosaamisen” koulutusohjelmaan.

LUKU 8 VISIO TULEVAISUUDESTA

59

Tämä digiosaamisen puute Euroopan kouluissa ja korkeakouluissa on luonut ICT-alalle työmarkkinat, joilla perinteisillä muodollisilla tutkinnoilla ei ole työllistymisen kannalta juuri merkitystä. Monilla ICT-työntekijöillä on itse asiassa tutkinto joltakin aivan muulta alalta. ICT-osaamista osoitetaan työnantajille työkokemuksella tai urakehityksellä, eikä sen todentamiseen tai arvioimiseen ole muodollista keinoa.

Nyt on aika toimia Tässä julistuksessa omien alojensa huiput ehdottavat konkreettisia toimia ICT-ammattilaisten määrän lisäämiseksi, ICT-sektorin tervehdyttämiseksi ja vakauttamiseksi ja digiosaavamman työvoiman rakentamiseksi.

Aloitetaan peruskoulusta Digiosaamisen hankkiminen varhaisessa vaiheessa, alakouluiästä alkaen, luo pohjan innovatiiviselle ajattelutavalle, joka on työelämässä yhä tärkeämpi ominaisuus. Yritysten koulu- ja korkeakouluhankkeet, esimerkiksi Microsofin Imagine Cup, Intelin World Ahead -ohjelma ja Googlen Science Fair kertovat ICT-alan tuesta ja koululaisten ja opiskelijoiden kiinnostuksesta alaa kohtaan.

Imagine Cup -kilpailuun on tähän mennessä osallistunut 1,75 miljoonaa opiskelijaa yli 190 maasta.

Näissä hankkeissa hyödynnetään oppilaiden ja opiskelijoiden luovuutta ja yrittäjähenkeä ja osoitetaan heille, millaisia ongelmia ICT:n avulla voidaan ratkaista. Seuraava askel olisi vastaavien oppimiselementtien integroiminen opetussuunnitelmiin tukemaan innovointia (esim. uusiin oppimistiloihin ja aiheisiin tutustuminen).

Tehdään ICT-ammateista houkuttelevampia Osana koulutuksen muutosta ja sen lisänä meidän on tehtävä ICT:stä houkuttelevampi ammattina ja urana. ICT-alan tarjoamat lukemattomat mahdollisuudet on tuotava paljon selkeämmin esiin, jotta Euroopan kansalaiset heräävät ottamaan digiosaamisen osaksi uraansa. Euroopan e-Skills-uraportaali esimerkiksi auttaa yhdistämään osaamisen ja työpaikat ja hälventää osaltaan ICT-ammatteihin liittyviä ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.

Vastaavia uudenlaisia toimia tarvitaan yhä muuttamaan IT:n ja digiosaamisen kuvaa nuorten, naisten ja ikääntyvän työvoiman silmissä. Yhtenä keinona olisi luoda korkean profiilin digilähettiläitä ICT-sektorin ja siihen liittyvien alojen aktiivisiksi roolimalleiksi. Lähettiläät voisivat olla tietohallintojohtajia, digialan yrittäjiä ja johtavia tutkijoita. ICT-työntekijöihin liittyvät stereotypiat hidastavat ICT-palvelusektorin kasvua ja haittaavat liiketoiminnan innovointia lähes kaikissa organisaatioissa.

60

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Toimissa kannattaa ottaa huomioon naisten valtavat mahdollisuudet tietotekniikassa. Hyvä esimerkki tästä on Euroopan komission kauden 2010– 2014 varapuheenjohtajan Neelie Kroesin laatimat hyvän käytännön ohjeet ICT:n parissa toimiville naisille. Ne tarjoavat ensimmäisinä käytännöllisiä hankkeita naisten aseman parantamiseen ICT-ammateissa. Ohjeet on jo omaksuttu monessa korkeakoulussa ja yrityksessä.

Lisätään ja laajennetaan yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten välillä ICT-maailma on kiivastahtinen ja markkinoiden ohjailema, ja akateemisen maailman on pidettävä siihen tiiviisti yhteyttä. Yritysten aloittamat hankkeet, esimerkiksi IBM:n Academic Initiative ja Microsoftin Academic Alliance, ovat tärkeitä yhteistyön välineitä. Ensimmäisenä askeleena on tarjottu korkeakouluille tuotteita ja palveluja ilmaiseksi tai alennetuin hinnoin. Seuraavaksi korkeakoulut pääsevät hyödyntämään yritysten suuria datakeskuksia ja data-analyysiympäristöjä esim. IBM:n ja Googlen Cloud Computing University -hankkeessa.

Lisäksi ICT-yritykset ovat perustaneet tutkimuskeskuksia korkeakoulujen yhteyteen, tehneet työntekijävaihtoa ja kehittäneet uudenlaisia yhteistyön muotoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on suomalainen Aalto-yliopisto, jossa yhdessä Nokian ja muiden yrityskumppanien kanssa tarjotaan opiskelijoille Design Factory- ja Service Factory-foorumit yrittäjyyden ja innovatiivisten projektien tueksi.

ICT-yritykset ovat myös neuvoneet korkeakouluja tietojenkäsittelytieteen ja siihen liittyvien oppialojen kehittämisessä ja laajentamisessa. IBM:n Service Science -hanke pyrkii edistämään ICT-innovointiin liittyvää opetusta monimutkaisissa palvelujärjestelmissä, kuten terveydenhuollossa ja energiantuotannossa.

Yhteistyötä on edelleen varaa parantaa yksityisten ICT-oppilaitosten, yritysten ja korkeakoulujen välillä. Tämä liittyy sertifikaatteihin, joita tulisi tarjota korkeakoulututkintojen lisäksi. Sertifioitu osaaminen liittyy yleensä tiettyyn kysyntään markkinoilla, esimerkiksi ohjelmistokehitysmenetelmien kypsyyteen, tuotekoulutukseen tai tiettyihin ohjelmointikieliin. Sertifiointi voi täydentää laajempaa korkeakoulutusta yksityiskohtaisilla elementeillä, joiden avulla työnantaja voi arvioida työntekijän osaamista tietyssä tehtävässä tai tietyn teknologian tai työkalun käytössä. Tämänkaltainen sertifiointi auttaa laadunhallinnassa kiivastahtisilla ICT-markkinoilla, joilla pätevyys vanhenee nopeasti.

LUKU 8 VISIO TULEVAISUUDESTA

61

Kehitetään eurooppalaisia sertifiointistandardeja ICT-ammattien imagon parantaminen stimuloi edistyneen ICT-osaamisen hankkimista ja tekee siitä dynaamisempaa. Osaamisen hankkiminen tietylle sektorille hyötyy suuresti sertifikaateista; ne helpottavat työntekijöiden liikkuvuutta ja houkuttelevien urarakenteiden kehittämistä.

Digiosaamisen viitekehys tarjoaa ainutlaatuisen yhteisen kehyksen ICTtyöntekijöiden osaamiselle kaikissa EU-maissa ja kaikilla aloilla. Osaamisen viitekehyksestä voi kehittyä valtava voimavara Euroopalle. INSEADin kunnianhimoinen eurooppalainen digiosaamisen opetussuunnitelma noudattaa digiosaamisen viitekehystä ja asettaa ICT-työntekijät osaksi standardisoitua opetussuunnitelmaa. Se vahvistaa Euroopan korkeakoulujen asemaa ICTtyöntekijöiden ja digiosaavien johtajien kouluttamisessa. Tämä on tärkeä askel oikeaan suuntaan.

Innovointikumppanuuksia ICT-alan koulutuksen ja digiosaamisen kehittämiseksi Hallitusten, yritysten ja korkeakoulujen tulee tiiviissä yhteistyössä pyrkiä varmistamaan, että Euroopalla on riittävästi digiosaamista nousevilla alueilla (pilvipalvelut, vihreä IT, kyberturvallisuus, yhteentoimivuus ja sähköiset terveyspalvelut). ICT-alan osaamisen täytyy kehittyä uusien kasvualueiden mukaan. Digiosaamisen vaikutukset esimerkiksi terveydenhuoltoalaan muuttavat tulevaisuudessa sitä, miten käsittelemme yhteiskunnan suurimpia haasteita.

Useat eurooppalaiset organisaatiot pyrkivät kehittämään tieto- ja viestintätekniikan koulutusta ja digiosaamista, esimerkiksi seuraavat: Euroopan innovaatioja teknologiainstituutti (EIT) – ICT-Labs, The European e-Skills Association (EeSA), The European Learning Industry Group (ELIG), The European Foundation for Management Development (EFMD), Opetusministeriöiden verkosto European Schoolnet (EUN) ja DIGITALEUROPE . Jokainen näistä antaa oman panoksensa ohjelmajulistuksessa linjattujen suurten tavoitteiden saavuttamiseen ja edistää Euroopan komission digiosaamisstrategiaa ruohonjuuritasolla.

Euroopan ja sen maiden on nyt aika toimia näiden suositusten mukaisesti.

Kaikkien alan toimijoiden on yhdessä ja koordinoidusti panostettava Euroopan vahvempaan kasvuun, parempaan kilpailukykyyn ja laadukkaampiin työpaikkoihin.

62

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Haasteet voidaan tiivistää seuraavasti: • On taattava tulevaisuuden digiosaaminen.

ICT-ammateissa

tarvittava

integroiva

• Tietotekniikan asemaa oppimisessa on vahvistettava perusopetuksessa, jotta syntyy kiinnostusta ja motivaatiota ICT-alaa kohtaan.

• Korkeakoulujen tietojenkäsittelyn ja siihen liittyvien aineiden opetusta on laajennettava ja tehtävä innovatiivisemmaksi, jotta voidaan vastata tulevaisuuden ICT-haasteisiin. Se tarkoittaa, että ICT-opetuksessa täytyy luopua yksipuolisesta teknisestä painotuksesta.

• Yritysten ja korkeakoulujen välille on luotava uudenlaisia kumppanuusmalleja, erityisesti edistämään opiskelijoiden ICT-pohjaista innovointia ja yrittäjäopintoja.

• Korkeakoulututkintoja on tuettava yritysten myöntämillä, epämuodollisilla sertifikaateilla, jotka noudattavat yhteisiä eurooppalaisia standardeja.

LUKU 8 VISIO TULEVAISUUDESTA

63

TIETOA KIRJOITTAJISTA Gilles Babinet Ranskan digitaaliasioiden lähettiläs (Digital Champion) Ranskan digitaaliasioiden lähettiläänä Gilles Babinet toimii innovoinnin edistämiseksi koulutuksen avulla. Hän on Captain Dashin johtaja ja Ranskan digitaaliasioiden neuvoston (Conseil National du Numerique) entinen puheenjohtaja.

Professori Martin Curley Vice President and Director, Intel Labs Europe, Intel Corporation Intel Labsin pääinsinöörinä ja varatoimitusjohtajana Martin vastaa yli 4 000 tutkijan ja kehittäjän työstä Euroopassa. Hän on urallaan työskennellyt kansainvälisissä johtotehtävissä niin IT-johtamisen, automaation kuin tutkimuksenkin parissa Intelillä, General Electricillä ja Philipsillä. Martin on irlantilaisen Innovation Value Instituten perustajajäsen ja tällä hetkellä puheenjohtajana EU:n avoimen innovaation työryhmässä (OISPG). Hän toimii myös EU-tason neuvonantajana tietotekniikkaan ja innovoinnin mittaamiseen liittyvissä asioissa.

Tri Michael Gorriz CIO and Head of IT Management, Daimler AG Michael on toiminut Daimlerin tietohallintojohtajana (CIO) vuodesta 2008 työskenneltyään sitä ennen monissa eri ICT-tehtävissä sekä Daimlerilla että avaruus- ja ilmailuteollisuudessa. Hän vastaa kaikkien IT-järjestelmien strategiasta, suunnittelusta ja kehityksestä sekä kaikkien datakeskusten ja tietoverkkojen toiminnasta. Aiemmin hän on toiminut Daimlerin eri liiketoimintayksiköiden ja maailmanlaajuisten järjestelmien IT-hallinnon johtotehtävissä. Vuonna 2009 saksalaiset lehdet CIO ja Computerwoche nimesivät Michael Gorrizin suurten yritysten ”vuoden tietohallintojohtajaksi”.

Peter Hagedoorn Secretary General, European CIO Association Peter on toiminut Euroopan tietohallintojohtajien järjestön EuroCIOn pääsihteerinä vuodesta 2011. Hän perusti Alankomaiden tietohallintojohtajien järjestön vuonna 2004. Peterillä on yli 20 vuoden kokemus ICT-alalta. Hän on toiminut Hagemeyerin ja Océ NV:n tietohallintojohtajana ja varatoimitusjohtajana sekä neuvonantajana useille yksityisen ja julkisen sektorin toimijoille Euroopassa.

64

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Birgit Hanny Vice Managing Director, ASIIN Birgit toimii akkreditointeja suorittavan ASIIN-organisaation johto- ja konsultointitehtävissä. Hän on mukana kehittämässä korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen perusteita ja toimintaperiaatteita ja osallistuu koulutus- ja tutkimusorganisaatioille tarjottaviin konsultointija arviointipalveluihin. Aiemmin Birgit toimi KPMG:n (BearingPoint) johtavana konsulttina sekä rahoitus- että julkisella sektorilla.

Tri Lex Hendriks Business Knowledge Consultant, EXIN Lexillä on yli 25 vuoden kokemus IT-alasta, IT-palvelunhallinnasta sekä koulutuksesta ja sertifioinnista. Hän oli mukana suunnittelemassa ITILsertifiointiohjelmaa ja oli yksi EXINin IT-palvelunhallinnan ohjelman arkkitehdeistä. Lex on osallistunut myös moniin digiosaamiseen liittyviin hankkeisiin, esimerkiksi Euroopan komission digiosaamisen laatumerkkihankkeeseen, joka toteutettiin Empirican johdolla. Lex on julkaissut useita artikkeleita tietokoneavusteisesta tutkimuksesta matemaattisessa logiikassa ja suunnitteluteoriassa.

Edit Herczog Entinen Euroopan parlamentin jäsen (MEP) ja Euroopan Internet-säätiön johtokunnan jäsen Edit oli Euroopan parlamentin jäsen 2004–2014 ja toimi aktiivisesti kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Teollisuus- ja budjettivaliokunnissa hän pyrki edistämään Euroopan varojen parasta mahdollista käyttöä.

Inhimillisten voimavarojen ja valmiuksien kehittäminen ja lahjakkuusreservin tehokas hyödyntäminen digitaalisessa murroksessa ovat hänelle tärkeitä tavoitteita. Digiosaamisen lähettiläänä ja Euroopan Internet-säätiön hallituksen jäsenenä hän puhuu sen puolesta, että sekä nuoria että ikäihmisiä tulee tukea digitaalisten mahdollisuuksien maksimoimiseksi. Edit on työskennellyt yksityisellä sektorilla erikoiskemikaaliteollisuudessa.

John Higgins CBE, Director-General, DIGITALEUROPE Johnin IT-ura alkoi järjestelmäsuunnittelun parissa, sen jälkeen hän siirtyi johtaviin konsultointitehtäviin Ernst & Youngille, ja nykyään hän on kalifornialaisen Rocket Networksin toimitusjohtaja. John nimitettiin Euroopan digiteollisuuden järjestön DIGITALEUROPEn johtajaksi vuonna 2011 toimittuaan vastaavissa tehtävissä Britanniassa. John on Warwickin yliopiston johtokunnan jäsen ja on toiminut puheenjohtajana Britannian teollisuuden keskusjärjestön ja WITSAn komiteoissa. John TIETOA KIRJOITTAJISTA

65

on Royal Society of Arts -seuran jäsen, ja hänelle myönnettiin arvonimi Commander of the British Empire (CBE) vuonna 2005 työstään Britannian IT-alan hyväksi.

Tobias Hüsing Senior Research Consultant, Empirica Tobias työskentelee digiosaamista ja -johtamista sekä työmarkkinoita koskevan tutkimuksen ja konsultoinnin parissa ja tutkii myös tutkimukseen, innovointiin ja tietämyksen siirtoon liittyviä toimintatapoja.

Parhaillaan hän koordinoi Euroopan komission tutkimusta pk-yritysten digijohtamistaidoista. Tobias johtaa Empirican digijohtamisen kysynnän ja tarjonnan ennakointiryhmää, jossa analysoidaan alan ja työmarkkinoiden näkemyksiä ja digiosaamisen ja -johtamisen koulutusjärjestelmiä.

Tri Bruno Lanvin Executive Director, INSEAD eLab INSEADin eLabin johtajana Brunolla on keskeinen rooli INSEADin innovointityössä (Innovation Readiness Model; Global Innovation Index).

Hän on myös jo pitkään ollut mukana Maailman talousfoorumin toiminnassa kehittämällä NRI-indeksiä ja laatimalla Global Information Technology -raporttia. Bruno on työskennellyt korkeassa asemassa Maailmanpankissa ja YK:ssa, jossa hän on toiminut pääsihteerin kabinettipäällikkönä, strategisen suunnittelun johtajana ja pk-yritysten kilpailukyky-yksikön johtajana.

Simon Robinson Director, Empirica Simon johtaa Empirican konsultointi- ja tutkimustiimejä, joiden aihepiirejä ovat innovointi, tutkimushallinto, tietämyksen siirto, terveysja sosiaalialan innovointi ja julkisten interventioiden arviointi, mukaan lukien EU:n keskeiset energiansäästöhankkeet. Digiosaamisen saralla hän teki aloitteen yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston sittemmin hyväksymistä eurooppalaisista ohjeista ja laatumerkeistä digijohtamisen opetussuunnitelmia varten ja koordinoi nyt uusien opetussuunnitelmien suunnittelua.

Professori Sharm Manwani Executive Professor of IT Leadership, Henley Business School, Readingin yliopisto Sharm opettaa ja tutkii liiketoiminnan ja IT:n yhdistämistä: strategiaa, arkkitehtuuria ja muutosohjelmia. Hän suunnitteli Deutsche Telekomin maineikkaan Masters in Enterprise Information Management -maisteriohjelman ja johtaa sitä. Sharm on toiminut Diageon ja Electroluxin tietohallintojohtajana. Hän toimii merkittävien IT-alan palkintojen 66

Digiosaamisen ohjelmajulistus

tuomaristossa ja on ollut puhujana monissa tieteellisissä ja ammatillisissa konferensseissa. Hänen kirjansa ”IT Enabled Business Change: Successful Management” tukee BCS:n pätevyysvaatimuksia.

Tri Clare Thornley Research Fellow, Innovation Value Institute (IVI) Claren tutkimusintressejä ovat mm. tiedonhaku; uudet tavat mitata tutkimuksen vaikutuksia, niin että huomioidaan sen vaikutus päätöksentekoon ja käytäntöihin; tiedonhallinta suorituskyvyn parantamiseksi; tiedon etiikka ja filosofia. Hän aloitti tutkijana IVI:ssä syyskuussa 2013 ja oli mukana ”e-Skills: the international dimension and the impact of globalisation” -hankkeessa. Clarella on myös vankkaa kokemusta opettamisesta ja kouluttamisesta. Hän on opettanut tiedonhakua ja tutkimuspolitiikkaa Britannian ja Irlannin yliopistoissa.

Claren tukena hänen osionsa laatimisessa oli kaksi IVI:n tutkijakollegaa, tri Marian Carcary ja tri Eileen Doherty.

Freddy Van den Wyngaert CIO, Agfa-Gevaert Group Freddyllä on yli 30 vuoden kokemus IT-alasta sekä Euroopasta että Yhdysvalloista. Hän on Agfa-Gevaert-konsernin tieto- ja viestintäpalvelujen varatoimitusjohtaja ja tietohallintojohtaja ja toimii myös Euroopan tietohallintojohtajien järjestön EuroCIOn hallituksen puheenjohtajana.

Ennen siirtymistään Agfa-Gevaertin palvelukseen Freddy toimi monenlaisissa tietotekniikan ja liiketoiminnan johtotehtävissä ExxonMobil Chemicalissa. Freddy on belgialaisen liiketoiminta- ja IT-verkoston ADM:n hallituksen jäsen ja belgialaisen CIOforumin hallituksen puheenjohtaja.

Tri Desirée van Welsum Senior ICT Policy Consultant, Maailmanpankki Desirée van Welsum on Maailmanpankin ekonomisti ja konsultti, joka on erikoistunut tieto- ja viestintätekniikan taloudellisiin vaikutuksiin. Hänellä on yli 10 vuoden kokemus soveltavasta taloustieteen tutkimuksesta ja politiikka-analyysistä yksityisellä ja julkisella sektorilla työskenneltyään OECD:n, YK:n (UNCTAD ja ITU), The Conference Boardin ja Britannian National Institute of Economic and Social Research (NIESR) -tutkimuslaitoksen palveluksessa. Hän on konsultoinut myös RAND Corporationia, INSEADia ja Euroopan komissiota. Hän on kirjoittanut runsaasti tietotekniikan vaikutuksista esimerkiksi kasvuun ja tuottavuuteen, innovointiin, työllisyyteen ja osaamiseen, palvelukauppaan sekä tuotannon siirtämiseen halvemman työvoiman maihin ja ulkoistamiseen.

TIETOA KIRJOITTAJISTA

67

TARKASTAJAT Emma Bluck, Director, Gold Spark Consulting and Consultant, European Schoolnet Patrice Chazerand, Director Digital Economy and Trade Groups, DIGITALEUROPE Alexa Joyce, Director of Policy, Teaching and Learning, Microsoft Marianne Kolding, Vice President of IDC’s European Services Research Group Jonathan Murray, Director, DIGITALEUROPE Andrea Parola, Director General, European e-Skills Association Christel Vacelet, Communications Manager, European Schoolnet

68

Digiosaamisen ohjelmajulistus

LÄHDELUETTELO Ala-Mutka, K., Punie, Y., & Redecker, C. (2008). Digital Competence for Lifelong Learning. Tiivistelmä. Euroopan komissio. JRC Technical Notes ( JRC48708).

Andersson, T., Curley, M., & Formica, P. (2010). Knowledge driven entrepreneurship. The key to social and economic transformation. Springer.

ACS (2014). Australian Computer Society Code of Professional Conduct Case Studies.

Agresti, W. (2008). An IT body of knowledge: The key to an emerging profession. IEEE IT Professional, Nov.-Dec. 2008, 18–22.

Avolio, B.J., Kahai, S. & Dodge, G.E. 2001. e-Leadership: Implications for Theory, Research, and Practice. Leadership Quarterly, 11(4): 615–668.

Bilbao, B., Dutta S. & Lanvin, B. (2014). The Rewards and Challenges of Big Data. Global Information Technology Report. Cornell-INSEAD-World Economic Forum.

Bresnahan, T., Brynjolfsson, E., & Hitt, L. (2002). Information Technology, Workplace Organization, and the Demand for Skilled Labor: Firm-Level Evidence. Quarterly Journal of Economics, Vol. 117, 339–376.

Carcary, M., Sherry, M., McLaughlin, S. & O’Brien, C. (2012). Career development for ICT professionals: driving transparency in educational attainment.

Cattaneo, G., Husing, T., Kolding, Korte, W.B., & M., Lifonti, R. (2009).

Monitoring e-Skills demand and supply in Europe. Current situation, scenarios, and future development forecasts until 2015.

Cedefop. Skill supply and demand in Europe. Medium Term forecast up to 2020.”.

CEN (2008). CWA 15893-1:2008. European e-Competence Framework - Part 1: The Framework. CEN ICT Skills Workshop.

CEN (2012). CWA 16458. European ICT Professional Profiles. CEN ICT Skills Workshop.

LÄHDELUETTELO

69

Clayton, T. & Welsum, D. (2014). Closing the Digital Entrepreneurship Gap in Europe: Enabling Businesses to Spur Growth. The Conference Board, Executive Action Report 425, 2014.

Tanskan yritysviranomaiset ja Euroopan komissio (2012).

European High Level Conference: A Single Digital Market by 2015 – A driver for economic growth and jobs.”.

Denning, P.J. & Frailey, D.J. (2011). The profession of IT. Who are we now?

Communications of the ACM. 54(6), 2011, 25–27.

Devillard, S., Desvaux, G., & Baumgartner, P. (2007). Women Matter. Gender Diversity, a corporate performance driver. McKinsey & Company.

DIGITALEUROPE Dolton, P., & Pelkonen, P. (2008). The wage effects of computer use. Journal of Industrial Relations. 46 (4), 587–630.

Euroopan komissio, koulutuksen ja kulttuurin pääosasto (2007). Elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskeva eurooppalainen viitekehys. Virallinen lehti L394.

Euroopan komissio (2008). Demography Report. Meeting Social Needs in an Ageing Society.

Euroopan komissio (2011). Employment and Social Developments in Europe.

Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto.

Euroopan komissio (2014). Measuring Digital Skills across the EU: EU wide indicators of Digital Competence.”.

EuroCIO (2012). European CIO Association Executive Education Programme.

Euroopan komissio (2014). e-Skills: The International Dimension and the Impact of Globalisation. IVI, CEPIS, IDC ja Empirica.

European e-Skills for Jobs European e-Skills Forum (2004). e-Skills for Europe: Towards 2010 and Beyond. Tiivistelmäraportti.

European Foundation for Management Development European Institute of Innovation & Technology 70

Digiosaamisen ohjelmajulistus

European Learning Industry Group Euroopan parlamentti & neuvosto (2004). Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös n:o 2241/2004/EY yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass). Virallinen lehti L390/6.

Euroopan parlamentti & neuvosto (2006). Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Virallinen lehti L394.

European Schoolnet European Schoolnet (2013). Insight Country Reports.

European Schoolnet & University of Liege (2013). Survey of Schools: ICT in Education. Benchmarking access, use and attitudes to technology.

Eurostat (2014). Työttömyysluvut EU 27, EA 17, Yhdysvallat ja Japani, kausivaihtelu huomioitu, tammikuu 2000 – tammikuu 2012 Eurostat (2014). Nuorisotyöttömyysluvut EU 27, EA 17, kausivaihtelu huomioitu, tammikuu 2000 – tammikuu 2012 Eurostat (2013). Korkea-asteen koulutusta koskevat tilastot.

Fonstad, N.O. & Lanvin, B. (2010). European e-Competence Curricula Development Guidelines. Loppuraportti.

Forge, S., Blackman, C., Bohlin, E. & Cave, M. (2009). A Green Knowledge Society. An ICT policy agenda to 2015 for Europe’s future knowledge society.

SCF Associates Ltd. Gareis, K., Hüsing, T., Bludova, I., Schulz, C. & Korte, W.B. (2014). e-Skills: Monitoring and Benchmarking Policies and Partnerships in Europe.

Green, J. (2007). Democratizing the Future. Towards a new era of creativity and growth. Philips Design.

Hagel, J., Brown, J. S. & Davidson, L. (2009). Measuring the Forces of Long Term Change: The 2009 Shift Index.

Hasebrink, U., Görzig, A., Haddon, L., Kalmus, V., Livingstone, S. & EU Kids Online -verkoston jäsenet. (2011). Patterns of risk and safety online. In-depth analyses from the EU Kids Online Survey of 9- to 16-year-olds and their parents in 25 European countries. Euroopan komission Safer Internet -ohjelma.

LÄHDELUETTELO

71

Hüsing et al. (2012). e-Leadership: e-Skills for Competitiveness and Innovation Vision, Roadmap and Foresight Scenarios. ”Vision, Roadmap and Foresight Scenarios for Europe 2012–2020” -tutkimuksen loppuraportti.

IDC (2009). Post Crisis: e-Skills are needed to Drive Europe’s Innovation Society. Valkoinen kirja.

IVI & CEPIS (2012). e-Skills and ICT Professionalism – Fostering the ICT Profession in Europe. i2010. High Level Group (2009). Benchmarking Digital Europe. 2011–2015 a conceptual framework. i2010 Information Space.

ITL Research Kolding, M., Robinson, C. & Ahorlu, M. (2009).Post Crisis: e-Skills are needed to Drive Europe’s Innovation Society. IDC:n valkoinen kirja.

Lanvin, B. & Evans, P. (2013). Global Talent Competitiveness Index Report, INSEAD-HCLI-Adecco, marraskuu 2013.

Lanvin, B. & Fonstad, N. (2009). Who cares? Who dares? Providing the skills for an innovative and sustainable Europe. INSEAD. Lanvin, B. & Fonstad, N. (2010). Strengthening e-Skills for Innovation in Europe. INSEAD eLab, 2010.

Le Monde (2005). ”L’Europe est la dernière utopie réaliste” (Eurooppa on viimeinen realistinen utopia) (Mario Vargas Llosan haastattelusta).

Livingstone, I. & Hope, A. (2011). Next Gen. Transforming the UK into the world’s leading talent hub for the video games and visual effects industries.

Livingstone, S. & Wang, Y. (2011). Literacy and the Communications Act. What has been achieved and what should be done. LSE Media Policy Project.

Mann, A. (2012). It’s who you meet: why employer contacts at school make a difference to the employment prospects of young adults.

Molinsky, A., Davenport, D., Iyer, B. & Davidson, C. (2012). Three skills every 21st century manager needs. Harvard Business Review, s. 139–143 (HBR Reprint R1201N).

Murray, J. & Welsum, D. (2014). Information Technology’s Triple Threat.

Nef consulting. Social Return On Investment (SROI).

72

Digiosaamisen ohjelmajulistus

Nordberg, D. (2008). Designing business curricula: building relevance into higher education. International Journal of Management Education, 7 (1): 81–86.

OECD 2010. The OECD Innovation Strategy. Getting a Head Start on Tomorrow.

Peppard, J. & Thorp, J. (2013). What Every CEO Should Know and Do about IT. Saatavissa osoitteesta Joe.Peppard@esmt.org Renkin, T. (2012). The global race for excellence and skilled labour. Deutsche Bank/DB Research, Current Issues/Technology and Innovation, 5.3.2012, Frankfurt am Main.

ROSE (2012). The Relevance of Science Education.

Sherry, M., Carcary, M., McLaughlin, S. & O’Brien, C. (2013). Actions towards maturing the ICT profession within Europe. International Journal of Human Capital and Information Technology Professionals. 4 (1), 46–61.

The Economist (2008). How Technology sectors grow – Benchmarking IT industry competitiveness.

Toohey, S. (1999). Designing Courses for Higher Education. Buckingham: Society for Research into Higher Education & the Open University Press.

Weckert, J. & Lucas, R. (2013). Professionalism in the Information and Communication Technology Industry. ANU Press, Canberra.

LÄHDELUETTELO

73