Kohteita maailmalla, Italia 2021

Maria ronkainen

Parco archeologico di Paestum Paestum, Italia

Tämä kohde löytyi hieman sattumalta. Olimme varanneet majoituspaikan useammaksi päiväksi Agropolin kaupungista toipuaksemme pitkien ajopäivien rasituksesta. Tutkiskelimme karttaa ja huomasimme, että lähistöllä on temppelin rauniot kreikkalaiselta ajalta. Päätimme lähteä katsomaan - olihan jo kaupungin nimi kutkuttavasti kreikkalaisvaikutteinen.

Kohde löytyi sangen helposti Google Mapsia ja tiekylttejä seuraamalla.Heti alkuun kohde yllätti koollansa. Olimme odottaneet pelkästään pientä temppelialuetta, mutta kohde oli pystyssä seisovien korkeiden muurien ympäröivä suuri kaupunkialue. Mennessämme sisään porteista lämpötilamme mitattiin ja Green Passimme tarkastettin. Kassalla yritin ehdotella alennusta alan opiskelijana, mutta vastauksena oli tyly osoitus maksupäätettä kohti. Alle 26-vuotiaat opiskelijat saisivat toki roiman alennuksen, mutta se ei minua hirveästi hyödyttänyt. Kohteen sisäänpääsy oli 12 euroa, mikä on ihan kohtuullinen ja meneväthän rahat kohteelle itseensä. Lisäksi kohde oli myös nähtävissä melko hyvin porttien ulkopuolelta, mikäli olisi ollut tarvetta pennosia säästellä. Ensimmäisenä sisään päästyämme kohtasimme valtavat todella hyväkuntoiset Poseidonin (tästä käydään keskustelua, onko temppeli omistettu Poseidonille, Apollolle, Zeukselle vai myös Heralle votiivilahjojen perusteella) ja Heran doorilaiset temppelit. Heran temppeli on rakennettu n. 550 eaa ja Poseidonin n. 450 eaa. Niiden mittasuhteet olivat käsittämättömän valtavat. Oli jotenkin mykistävää nähdä kerrankin kunnolliset pystyssä olevat temppelit. Näiden kahden lisäksi kaupungin toiselta laidalta pieneltä kukkulalta löytyy Athenalle omistettu yhtä hyväkuntoinen doorilainen temppeli viidenneltä vuosisadalta eaa. Virallisen sivuston mukaan nämä temppelit ovat hyvän kuntonsa vuoksi ainutlaatuisia doorilaisen arkkitehtuurin helmiä niin Italiassa kuin Kreikassakin. Näiden lisäksi kaupungista löytyi erikoinen uima-allas, labyrintti, pyhäkkö, lukuisia erilaisia rakennuksia yksityisasumuksista kauppatiloihin, amfiteatteri, forum, toriaukio, roomalainen temppeli ja paljon muuta. Nämäkin olivat suurimmalta osin todella hyvin säilyneitä. Rakennusten seinät olivat tosin enää korkeimmillaan 1m korkeat ja tuttuun tapaan kattoja ei ollut säilynyt yhdessäkään.

Ainoastaan kreikkalaiset temppelit olivat rajattu pois vierailijoilta, mutta kävijän oli mahdollista esimerkiksi hortoilla vapaasti talojen sisällä, kiivetä roomalaiseen temppeliin ja istua paikallisen senaatintalon portailla. Kohde oli hyvin mielenkiintoinen erityisesti sen vuoksi, että se on sulavasti sekoitus niin kreikkalaista kuin roomalaistakin aikaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen, mikäli kokonaisten kreikkalaisten temppelien näkeminen Italiassa kiinnostaa.

Arvio kohteesta 5/5. Kohde oli huikea ja vaikkakin valjastettu turismille, oman elämänsä arkeologi sai paljon viihdykettä bongaillessaan maasta erinäisiä lasien ja keramiikan palasia, isoimpana löydöksenä kolmijalkapadan jalka. Miinuksena kohde ei suonut arkeologiopiskelijalle minkäänlaista alennusta. Kohde oli sangen esteetön, sillä läpi alueen kulkee tasainen päällystetty jalkakäytävä. Varaa kohteeseen päivä.

Poseidonia eli Paestum oli roomalaisella ajalla antiikin kaupunki. Poseidonia perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana n. 650 eaa ja se tuli osaksi Rooman valtakuntaa 273 eaa.

Virallinen sivu: https://www.museopaestum.beniculturali.it/

Kuva: Maria Ronkainen

Piramide Etrusca di Bomarzo Bomarzo, Italia

Ajatus kohteella vierailusta oli täysin suunnittelematon. Ajoimme iltahämärissä oudolta vaikuttavan ihmisen muovaaman kallion ohitse, joten luonnollisesti minun täytyi googlettaa, mikä tämä selkeästi arkeologiselta vaikuttava kohde on ja miltä ajalta. Pikaisen googlettelun jälkeen selvisi, että kohde on Etruskien nekropoli. Tämä herätti mielenkiintoni ja aloin selvittämään, mitä kaikkia Etruskien kohteita lähialueella onkaan, joka olisi helposti yhdistettävissä autoreittimme varrelle. Löysimmekin kutkuttavan kuuloisen ”Etruskien pyramidin”. Jo pelkkä termi pyramidi ja Google

Mapsin tarjoama kuva kohteesta saivat mielikuvituksemme lentämään. Tämä kohde oli nähtävä.

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohteelle. Ollessamme melkein perillä, huomasimme tien käyvän todella huonoksi, ja tiekylttien puutteessa käännyimme takaisin päätielle. Näinkö jo luovutimme? Emme tietenkään, kun kyse on arkeologiasta. Päätimme kokeilla kohteeseen lähestymistä toisen yhtä lähelle vievän tien avulla. Tämän toisen tien varrelta löysimmekin pienet pahviset kyltit mainostaen pyramidia. Ajoimme niin pitkälle kuin autollapystyimme, jonka jälkeen jatkoimme loppumatkan jalan. Opastekyltit loppuivat pian ja huomasimme, että kohteen paikkatiedot olivat sangen epämääräisiä. Päätimme porukalla hieman jakaantua ja jalkauduimme keski-italialaiseen metsikköön. Löysimme puolen tunnin etsiskelyn jälkeen lupaavat pystysuorat kallionreunat, kuten eräässä kuvassa olimme nähneet. Ongelmana oli, että olimme näiden seinien yläpäässä. Piti siis löytää reitti alas. Jälleen jakauduimme: minä lähdin etsimään koirani kanssa reittiä alas rotkoon oikealta laidalta ja loput kiersivät vasemman kautta. Pian löysin rotkoa kohti vievän kinttupolun ja tunsin jännityksen kasvavan. Lähdin sitä lähes puolijuoksua seuraamaan ja hetken kuluttua eteeni aukesi ihmisen työstämä sola alas rotkoon.

Tämän on pakko olla oikea tie! Jatkoin polkua ja noin 1,5km kulkemisen jälkeen eteeni puskien takaa aukesi pyramidi. Ja pyramidi se tosiaan olikin! Otin tiukemman otteen kuvitteellisesta hatustani ja ruoskastani ja siirryin tarkastelemaan kohdetta tarkemmin. Kohde oli valtavaan siirtolohkareeseen hakattu pyramidi. Siinä oli portaat ala-osassa yhdellä sivulla, jotka keskitasanteella vaihtuivat sijaitsemaan täysin symmetrisesti keskellä. Pyramidissa oli kaksi tasannetta, joista toinen o lihuipulla. Lisäksi siihen oli muovattu erilaisia kouruja. Mieleeni muodostuvat heti sanat ”rituaalinen” ja ”uhraaminen”. Kohde oli vaikuttava. Ehkä eniten, että se vaikuttaa niin kätketyltä ja vähän tunnetulta - jotenkin metsikköön unohdetulta. Internetin tietojen perusteella pyramidi on ensimmäisen kerran löydetty kahden paikallisen arkeologin toimesta 90-luvulla ja uudelleen vuonna 2008 paikallisen asukkaan toimesta. Eli kohde on sangen tuntematon toistaiseksi. Kohteen uskotaan sijoittuvan 700-600 -luvuille eaa, ja pyramidin uskotaan toimineen rituaalikäytössä. Lähistöltä löytyy myös hautoja, luolia ja muita ihmisen muovaamia jälkiä kallioissa, joiden ajoitus vaihtelee etruskien tekemisistä keskiaikaan. Paikan päällä oli meidän lisäksemme vanha mies pukeutuneena viidakkotutkijan liiveihin ja hattuun.

Ukko mittaili kohdetta ja teki merkintöjä vihkoonsa. Yritin espanjaa italialaisittain lausuen saada selville, mitä vanha herra teki ja oliko hän kenties arkeologi. Mutta onnistuin vain saamaan selville, että hän tutki kohdetta ja että kohde on tärkeä. Suosittelen kohdetta kaikille seikkailumieltä omaaville tutkimusmatkaaja-larppaajille.

Arvio kohteesta 5/5. Lisämainintana seikkailullinen elämys. Kohde on toki haastava saavuttaa, sillä sinne ei johda merkittyä reittiä ja suurimmaksi osaksi vaatii uskallusta lähteä haravoimaan aluskasvillisuuden peittämää metsää ja yrittää olla eksymättä. Kohde ei ole esteetön. Varaa kohteeseen päivä.

Kohteella ei ole virallista sivua.

Kuva: Maria Ronkainen

Parco archeologico di Pompeii Pompei, Italia

Kohteeseen pääsy oli helppoa. Otimme aamuisen paikallisjunan n. 1,5h matkan päästä. Meidän tuli vaihtaa Salernossa junaa, mutta tämä onnistuikin mutkattomasti. Perillä Pompeijissa ensimmäisenä hämmästyin, että siellä on elinvoimainen moderni kaupunki. Jotenkin olin odottanut junan pysähtyvän keskelle peltoja, joista kävellään raunioiden luokse. Nykyinen Pompeiji on pieni tyypillinen italialainen kaupunki, joka on sopeutunut mainiosti massaturismiin aikojen saatossa. Meitä kuitenkin ensimmäisenä kiinnosti latte macchiatot caldona kera napolitanojen. Ilman kunnon kahvia ja aamiaista eivät parhaat rauniotkaan saa arvoisensaa mielenkiintoa. Kofeiinitasot ylös nostettuina ja napolitanojen suklaalla nostetuilla verensokereilla lähdimme etsimään itse rauniokaupunki Pompeijia.

Osan matkasta kyltit tuntuivat ohjaavan päinvastaiseen suuntaan, mutta pian olimme kohteen porteilla. Juuri kun olimme käymässä porteista sisään, meidät pysäytti mies, joka kantoi virallisia nähtävyyden infokylttiä. Olimme ensin kuuroina itsevarmasti ohittamassa miestä. Mies kuitenkin vakuutti, ettei myy mitään vaan antaa pakollisen ohjeistuksen Pompeijista, kunhan seuraamme häntä viereiseen turisti-infopisteeseen. Katsoimme toisiamme pitkään epäröiden, mutta totesimme, että parempi käydä katsomassa. Päästyämme infotiskille mies otti kartan ja kertoi, mitkä alueet ovat pois käytöstä tilapäisen korjauksen takia. Hän myös painotti, että portti, josta olimme juuri menossa sisään ei ole sisäänkäynti vaan uloskäynti ja oikea sisäänkäynti on paljon kauempana. Pian hän jo kertoi, että on pakollista ottaa opas, joka maksaa 100 euroa, mutta jos etsii edullisempaa vaihtoehtoa, voi ostaa nämä opasääninauhurit. Pian hän jo kertoi, että ne on ostettava suoraan heiltä. Tässä vaiheessa hän alkoi jo kompuroimaan tarinassaan, sillä eikös juuri äsken opastukset tullut ostaa sitten portilta ja hän vain infosi meitä niistä. Pian selvisi, että ”uloskäynnistä” pääsikin myös sisään ja itseasiassa hän yritti suoraan sanottuna rahastaa meitä, kun portilta voi ostaa ihan vaan liput eikä tarvitse opastusta. Vetosin olevani arkeologi, joten en mitään opastuksia tarvitse ja poistuimme kohteliaasti hymyillen takavasemmalle ja kohti uloskäyntiä, joka olikin sisäänkäynti. Portilla sitten kävi vielä ilmi, että arkeologian opiskelijoille on ilmainen sisäänkäynti, kunhan esittää jonkinlaisen todistuksen opinnoistaan. Kaivoin opintosuoritteeni esille ja portit aukesivat.

Pompeijista ikänsä kuullut ja useita dokumenttejakin katsonut kävijäkin hämmästyy valtavasti Pompeijin kaupungin suuresta koosta. Kadut tuntuivat jatkuvat loputtomiin ja täysin pystynäiset rakenteet täyttävät pienen arkeologin ihmetyksellä. Omasta mielestä parasta olikin antiikin kaupunkikäsityksen ymmärryksen saaminen ennemmin kuin yksittäiset talot, ihmiskipsivalokset tai mosaiikit. Eniten pettymystä aiheuttivat Pompeijin maailmankuulut ilotalot. Ne olivat ainoa paikka koko kohteessa, jonne oli

jonoa, ja paikka oli muutamalla askeleella kävelty niin, että en ehtinyt edes laittaa kameraa valmiuteen. Kaupunki tuntui jatkuvan loputtomiin ja oli lukuisia kujia pengottavaksi. Useaan taloon pääsi sisään, mutta niissä oli tiukka kulkusuunta, jonka johdosta usein päätyi toiselle kadulle, joten kaupungin systemaattinen läpikäyminen oli hankalaa. Lisäksi moni taloista ja kaduista oli suljettu kunnostustöiden vuoksi. Tästä huolimatta kierreltävää oli enemmän kuin ihminen kykeni vastaanottamaan informaatiota. Mukaan kannattaa ottaa oma vesipullo ja eväät, sillä ravintolatarjonta on kohteessa lähes olematonta. Löysimme kaupungin keskeltä yhden ylihintaisen pizzerian. Yleisiä vesihanoja kuitenkin löytyy ympäri kaupungin. Tätä kohdetta ei varmasti tarvitse erikseen suositella, onhan se arkeologeille pohjaa antava ”perusteos”.

Arvio kohteesta 5/5. Ainoina miinuksina kohteen kaikin puolin turistillistaminen eli kaupustelijoita ja muita hyötyjiä sai urakalla väistellä. Kohde ei ole esteetön. Varaa kohteeseen päivä.

Kohteen virallinen sivu: http://pompeiisites.org/

Kuva: Maria Ronkainen