TIEDEKUNNAN VAPPUSIMAHETKI

Munkkia, muisteloita ja mietteitä

Eräänä tammikuisena tiistaina Egonomin toimitus piti suunnittelupalaverin, jonka aikana syntyi idea rennompimuotoisesta haastattelusta tiedekunnan edustajien kanssa. Halusimme kuulla, mitä OyKKK:n päähän kuuluu, ja mitä he haluaisivat viestittää jatkuvan muutoksen pyörteissä navigoiville opiskelijoille.

Niinpä istahdimme alas Satu Nätin, Sakari Sipolan, Jaakko Simosen, Tero Huhtalan ja Jemina Kotilan kanssa keskustelemaan.

Vapputeeman siivittämänä lähdimme liikkeelle kaikista tärkeimmällä kysymyksellä. Hillomunkki vai munkkirinkilä?

Jemina: Rinkilä

Satu: Rinkilä

Tero: Perinteisesti rinkilä

Sakari: Rinkilä, mutta jos vitriinissä seissyt niin ei. Omenahillolla tai vadelmahillolla täytetty hyvä, kunnon possumunkki paras.

Jaakko: Komppaa Sakaria

Taru: Rinkilä

Juho: Hillomunkki. Juho huomauttaa, että munkkirinkilät ovat nekin oikein hyviä (syömme juuri munkkirinkilöitä).

Tiia: Vadelmahillomunkki

Minttu: Hillomunkki

Joukossamme oli selkeästi kumpaankin munkkileiriin kuuluvia, mutta rinkilä voitti tällä kertaa. Mainittakoon, että vappusimahetken aikana nautitut munkkirinkilät olivat erittäin hyviä – juuri sopivan pehmeitä sisältä ja rapeita pinnalta.

Koska vappu on opiskelijalle vuoden kohokohta, kysyimme tiedekunnan edustajien parhaita vappumuistoja. Ovathan hekin olleet opiskelijoita ja viettäneet vappua, kukin tyylillään. Vaikka vastauksissa korostuivat eri asiat, vappua muistellaan hyvillä mielin.

”Kyllä se on varmaan viime vuoden Finanssin vappusauna. Siellä oli kiva nähdä ihmisiä vielä viimeisen kerran ennen valmistumista”, Jemina muistelee. Sadulta löytyisi paljonkin vappumuistoja jaettavaksi, mutta kaikista tärkeintä on ollut sää. Piknikillä istuminen auringonpaisteessa oman pienryhmän kanssa ja sen huomaaminen, että kevät tulee vihdoinkin – ne ovat olleet hyviä hetkiä.

Vappumuistojen sekaan mahtui myös yksi aivan ihastuttava tarina Jaakolta. Hän kertoi menneensä vaimon kanssa kihloihin 27 vuotta sitten vappuna. Vappu voi siis myös olla rakkauden juhla-aikaa.

Tilinpäätösviennit, arvon yhteisluonti vai joku muu – mitä KTM-opintojen aikana olisi hyvä oppia?

Kauppatieteiden maisterin tutkintoon mahtuu monen monta kurssia ja käsitettä uponneista kustannuksista rakenneteorioihin. Opiskelijalta odotetaan kurssien sisältöjen ymmärtämistä sekä mieleen painamista. Onko pilkuntarkka pänttääminen sittenkään tärkeintä, vai mitä tiedekunnan edustajat toivoisivat meidän oppivan?

Vaikka substanssiosaamisen kerryttämiseen kannattaa käyttää aikaa, on hyvä oppia erottamaan keskeinen sisältö ja muodostamaan kokonaiskuva. Sakaria lainaten, ”en välttämättä tentissä halua tietää, että muistatko disruptiivisen teorian käsitteen nyt oikein vai väärin, kun kahden viikon päästä et tule sitä muistamaan”.

Kyse on siis uuden tiedon sisäistämisestä siten, että ymmärtää sen ytimen, osaa asettaa sen oi- keaan kontekstiin ja tarvittaessa soveltaa. Kun käsitteistä ja teorioista alkaa muodostumaan kokonaisuus, ollaan olennaisen äärellä. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että joissain tenteissä tulee tietää käsitteet ja kaavat.

Maailmassa, jossa tietoa löytyy vaikka minkälaista ja mistä, saatavilla olevaan tietoon tulee osata suhtautua kriittisesti. ”Vaikka te käyttäisittekin sitä ChatGPT:tä tai muuten tekoälyä, niin se ei ihan hirveästi loppujen lopuksi auta eteenpäin, jos ette pysty kriittisesti miettimään, mitä se tekoäly kertoo”, Tero linjaa. Kriittisten linssien kehittäminen, se jos jokin on ensiarvoisen tärkeää.

Ja viimeisenä muttei lainkaan vähäisimpänä, ”se, että teillä ei sammuisi sen uuden tiedon oppiminen”. Yliopisto antaa eväät sitä varten, että opiskelijat voivat valmistuttuaan toimia työelämässä perustellusti ja saatavilla olevan tiedon pohjalta. Loppujen lopuksi maailma ei ole ikinä valmis ja tapahtuvista asioista täytyy ottaa opikseen. Pitää siis olla rohkeutta haastaa, ajatella ja soveltaa.

Mitä sanoisit opiskelija-sinulle?

”Sanoisin, että ei tarvii ihan noin tiukalla olla sen pipon”, Jemina pohtii ja lisää, että opiskelu on ihmisen parasta aikaa. ”Opiskeluajasta voi nauttia myös niin, että hoitaa ne hommat, mitkä täytyy hoitaa, mutta ei ota liian vakavasti kaikkea.”

Tero vuorostaan kannustaa opiskelijoita heittäytymään ja kokeilemaan. Pitkäaikainen työkokemus kaupan alalla oli taloudellinen turvasatama ja hidasti oman alan työpaikkojen hakemista. ”Sanoisin itselleni, että hae niitä kesätyöpaikkoja, koska saat sieltä kokemusta, kontaktia ja opit enemmän”, Tero toteaa lisäten, että jälkikäteen on helppo sanoa, kun löytyy vakaa työpaikka.

Sekä Jaakko että Sakari innostavat opiskelijoita lähtemään maailmalle. ”Kannustaisin lähtemään maailmalle ja katselemaan Suomen ulkopuoleltakin”, rohkaisee Jaakko. Jaakko toivoo opiskelijoiden myös palaavan maailmalta Suomeen, sillä tarvitsemme korkeakoulutettuja osaajia – eli esimerkiksi meitä, joita OyKKK:sta valmistuu.

Opiskeluaikana kannattaa siis rakentaa hajautettua verkostoa ja hyödyntää kaikki saatavilla olevat mahdollisuudet. Sakari muistuttaa, että opiskelijastatuksella pääsee hyvin moneen paikkaan eikä opiskelijalta odoteta tietämystä kaikesta. Avoimin mielin kohti uusia seikkailuja, siinäpä se.

Kuuluisat viimeiset sanat

Keskustelu on rullannut hyvin, golden nuggetteja jaeltu ja pajatso melko lailla tyhjennetty. Lopuksi kysyimme, onko tiedekunnan edustajien mielen päällä vielä jotain, mitä tulisi ehdottomasti painaa Egonomiin?

Vastaus oli selvä: ”älkää ajako itseänne piippuun”. Opiskelijoiden paineet ovat usein kovat sekä opiskelu- että työelämän puolella. Kun päälle lisätään taloudelliset paineet, uupumisen riski kasvaa entisestään. Itsestään huolen pitämisen tärkeys korostuu, ja tiedekunnan päästä toivotaankin, että opiskelijat malttaisivat pysähtyä edes välillä ja edes hetkeksi.

Sakari komppaa ja kannustaa myös omien arvojen miettimiseen. Itse kunkin arvoja tullaan todennäköisesti haastamaan, ja työn imu vie helposti mennessään – jopa liikaakin. Sakarilta kysyttäessä bisnestä kannattaa tehdä ja maailmalle on hyvä mennä. ”Tehkää kuitenkin sitten se omilla ehdoilla, arvojen ja jaksamisen kannalta. BOOM!”

Tähän on hyvä lopettaa.

P.S. Lempparihaalarimerkkiä kysyttäessä vain Jemina osasi sanoa omansa, muut eivät muistaneet yhtäkään omistamaansa haalarimerkkiä. Toimitus järkyttyi tästä suuresti, mutta selvisi kuitenkin hengissä.