Vain keskiluokkajutut -my day

Toimitus koostuu tänä vuonna täysin maisterivaiheen edustajista, mikä tarkoittaa siis sitä, että ekonomius ja sen myötä saapuva keskiluokkaisuus häämöttävät horisontissa. Jotta tämä luokkanousu bailaavasta opiskelijasta keskiluokkaiseksi Ritvaksi tai Eskoksi ei olisi niin jyrkkä, päätimme larpata @Vainkeskiluokkajutut-tilin innoittamana keskiluokkaisen elämää yhden torstaipäivän ajan. Näin päivämme eteni.

Aamun valjetessa Anni heräsi virkeänä jo klo 6.05 ja laittoi ensimmäisenä valot Lokki-valaisimeen, jotta näkisi syödä kattilassa keitetyn kaurapuuron. Sen jälkeen olikin aika suunnata reippaalla jalalla töihin, jossa on viime aikoina ollut hieman haipakkaa – noh, ensi viikolla helpottaa taas! Taktisesti Anni jäi bussilla pari pysäkkiä aiemmin pois, jotta pääsisi lähemmäksi päivän askeltavoitettaan. Onneksi aktiivisuuskello oli muistettu ladata täyteen edellisenä iltana, joten reippailu ei ollut turhaa!

Anni ei ollut ainoa, joka nappasi madon aikaisena lintuna, sillä myös Minttu nousi klo 6.27 herätyksen innoittamana sängystään ja ryhtyi oitis venyttelemään. Aamupalaksi oli moniviljapuuroa sekä suomalaisia, itsepoimittuja, mustikoita. Näistä itsepoimituista mustikoista saimmekin kuulla useaan otteeseen päivän aikana. Tämän jälkeen oli askareiden aika, ja siinähän ennätti tehdä vaikka mitä ennen klo 10.15 alkanutta luentoa.

Juhon torstai oli toivoa täynnä, ja herättyään klo 8.00 hän napautti ensimmäisenä kahvinkeittimen päälle, joka oli tietysti ladattu edellisenä iltana valmiiksi. Aamukahvia siemaillessaan Juho luki aamun lehdestä, mitä maailmalla tapahtuu, ja täytti ristisanatehtävää. Mielessä pyöri jo illan raastepöytä, mikä hieman haittasi päivän mittaan työntekoa.

Myös Tiian päivä alkoi aikaisin Marimekon Unikko-lakanoista heräten siinä seitsemän pintaan. Keskustan suunnalla aamu alkoi Fazerin artesaanileipää makustellen ja Huomenta Suomea kuunnellen, jonka jälkeen olikin aika laittaa pakkelit naamaan ja suunnata tapaamiseen yliopistolle. Alppilassa Taru heräili samoihin aikoihin nautiskellen tummapaahtoista kahvia iKaffen kera, joskin Ylen aamuohjelmaa seuratessa. Lautaselta löytyi hummuksella, salaatilla ja kurkulla höystetyt leivät. Leipien viereen oli eksynyt myös omena, sillä kaikkihan sen tietävät, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla!

Johan se ois jo päiväkahvin aika...

Lounasaika koitti hyvin nopeasti, sillä aikahan tunnetusti lentää kuin siivillä. Minttu nautiskeli paljon kasviksia ja makaronilaatikkoa selaten samalla LinkedIn-verkostonsa viimeisimpiä pöhinäpostauksia. Tiia puolestaan hyödynsi vielä olemassa olevia opiskelijaetujaan ja söi opiskelijahintaisen lounaan yliopistolla. Lounaan jälkeen maistui päiväkahvi, tietysti hyvissä ajoin, jotteivat yöunet kärsi. Anni jopa pohti vastajauhetun kahvinsa äärellä beaning of lifeä. Samalla takaraivossa jyskytti kesätyöhakustressi. On se vaan työlästä, kun ei voi vain mennä paikanpäälle reippaasti esittäytymään ja kättä puristamaan! Minttu puolestaan haki virkistyksensä avannosta. Kylmyydessä merinovillakerrasto lämmittää! Myös merinovillakerrastosta saimme kuulla useaan otteeseen…

Teksti: Tiia Tyrväinen

Kuvat: Tiia Tyrväinen ja Taru Nygård

Kahvin voimalla Tiia jaksoi pestä reippaasti pyykkiä, jotta sai uudet Finlaysonin pakasta vedetyt pyyhkeensä käyttöön. Sitten olikin jo aika lähteä ravintolaillalliselle, minnekäs muualle kuin Rossoon. Mintun bussi oli ajallaan, kuten kuuluukin, mutta Tarun muutaman minuutin myöhässä saapunut bussi herätti orastavaa epäluottamusta julkista liikennettä kohtaan. Matkalla piti paheksua myös nuorisoa, joka norkoilee nilkat paljaina pitkin Oulua! Ei meidän nuoruudessa tällaista sallittu! Minttu ehti ennen illallista vielä vertailemaan Sokos Herkun kahvivalikoimaa, mutta hyviä kahvitarjouksia ei valitettavasti ollut.

Onneksi Minttu oli tehnyt jo tammikuussa meille pöytävarauksen, sillä Rosso osoittautui hyvin suosituksi torstai-illan ravintolavaihtoehdoksi. Juho oli pukeutunut Esko-henkisesti siniseen kauluspaitaan, Tiia Ritva-tyylisesti Marimekkoon. Aikamme menua tutkittuamme, sekä vihreää korttia vilauttamalla saatavia alennuksia vertailtuamme, päädyimme tilaamaan alkupalaksi valkosipulileivät. Tai siis, kaikki paitsi Anni tilasivat leipää. Mehän emme ole samanlaisia. Onneksi kuitenkin kaikki pääsivät aloittelemaan tuttuun tapaan raastepöydästä, joskin sen taso oli laskenut aiemmasta. Kyllä tämäkin oli ennen paremmin! Juhoa harmitti myös erikoisoluiden puute, joten ruokajuomaksi valikoitui harmillisesti vain vesi. Vaikka italian murre ei kenelläkään oikein taittunut, niin saimme ruuat tilattua.

Taru, Tiia ja Minttu järkyttyivät, ettei Annilla ja Juholla ollut S-Etukorttia. Illan aikana päädyimme vertailemaan kerrytettyjä bonuksia sekä vuoden aikana vilauttamalla saatuja alennuksia. Asiakasomistajuus kannattaa! Mainion illallisen jälkeen pohdimme jälkiruokakahveja, mutta totesimme, että oli liian myöhäistä juoda enää kahvia. Lasku pyydettiin erikseen ja kuittiahan ei kukaan tarvinnut, koska ei mene verotukseen. ;) Bonukset otettiin tietysti myös talteen, mikäli S-Etukortti löytyi lompakosta. Yhteenvetona illasta Taru tuumasi, että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Juhon mielestä mieluummin Rossossa syö kuin selkäänsä ottaa. Illallisen lopuksi yritimme sopia, milloin menisimme katsomaan speksiä, mutta kenelläkään ei ollut paperikalentereitaan mukana, joten jouduimme jättämään aikataulutuksen myöhemmäksi.

Vaikka Rosson antimet olivatkin täyttävät, piti toimituksen laittaa hieman iltsukkapaltsukkaa suukkuluukkuun siinä iltauutisten aikaan. Taru kutoi sukkaa ja Anni pohti asiakasomistajaksi liittymistä ruikkaria syöden. Ajatella, yhdessä hetkessä sitä on nuori ja toisessa sitä miettii jo asiakasomistajuuden etuja. Juho puolestaan haaveili jo viikonlopun vietosta – poikain kanssa olisi kiva pyörähtää karaokebaarissa parilla IPA-oluella. Tiia mietti, olisiko nauttinut yhden virkistävän siiderin Essence-lasista vaiko Ultima Thulesta, mutta päätyi lopulta juomaan hanavettä Unikko-mukista. Olihan kuitenkin jo aika laittaa yöpuulle, sillä huomenna on päivä uusi. Suihkuun, nukkumaan ja aamulla töihin. Muuta neuvoa ei kollegoilta tullut.

How to be keskiluokkainen?

Mikäli sinäkin haluat kokeilla elämää keskiluokkaisena, tässä muutama vinkki!

• Toista seuraavia lauseita (mahdollisimman usein)

- sehän onkin ensi kuun jälkeen jo ___kuu

- Olen niin ansainnut tämän ___!

- Tämän viikon, kun vielä jaksaa niin sitten helpottaa.

- Nyt on vähän kiireistä. (Mikä tahansa aika vuodesta.)

- Ei minua varten tarvitse! (Silti odotat, että näin tehdään.)

- *kaikki mietelauseet tähän*

• Iittalan astioista ei poisteta tarroja, eikä myöskään Lokki-valaisimesta.

• Viikonloppuna mennään puolison kanssa Rossoon, tai vaihtoehtoisesti Rustaan, Motonettiin tai Biltemaan.

• Aamiaiseksi syödään viikolla munaruikkaria ja sunnuntaiaamuna artesaanileipää.

• Aaltomaljakkoon ostetaan vain tulppaaneja.

• Kahvinkeitin ladataan valmiiksi edellisenä iltana.

• Facebookissa pitää muistaa kommentoida kaikkiin Puskaradio-ryhmien keskusteluihin jotakin näsäviisasta.

• Ainoa kunnollinen kahvi toimistolle on Löfbergs.

• Kesätyöpaikka hankitaan menemällä reippaasti paikan päälle hommia kysymään, reippaasti kättä puristamalla.

• S-etukortti löydyttävä lompakosta, sekä myös kaikki muut etukortit.

• Fitness-kello laitetaan ranteeseen, jotta tietää pitääkö lumitöiden jälkeen lähteä vielä salille.

• Lumityöt pitää tehdä ennen klo 8 aamulla.

• Kahvia ei juoda enää klo 16 jälkeen, ettei mene yöunet.

• Ilotulitteita tulee paheksua joka vuosi, koska ne ovat turhaa rahaa taivaalle.

• Yhdessä hetkessä sitä on nuori ja seuraavassa sinulla on kalenterissa lauantain kohdalla joku pariskuntien välinen keilailuilta.

• Yhdessä hetkessä sitä on nuori ja seuraavassa sinulla on suosikkikattila.

Näillä vinkeillä pääset takuulla kohti keskiluokkaisuutta! Olethan muuten muistanut päivittää Linkedinin?

Vahvana inspiraationa toimituksen lemppari Instagram-tili @vainkeskiluokkajutut

Teksti: Anni Myllymäki ja Minttu Varis