Seikkailunmakuinen lomamatka Suomessa
Oli kesäkuun 20 lähdimme kotoa, suuntana Kapellskärin laivaranta. Päivä oli helteinen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Asfaltin pinta hehkui kuumuutta ja paikoin voimme nähdä lämpöväreilyn nousevan asfaltista. Aimo ajeli melkoista vauhtia. Minua alkoi huolettaa, kun auton takaosa merkillisen voimakkaasti tärisi. Niin jääkaapin puoli, kuin hellakin tärisivät voimakkaasti. Ihmettelin tätä, mutta sitten ajattelin, että ehkäpä en tiennyt miten auton takaosa reagoi, kun olin aikaisemmin itse ajanut. Tuosta huolestuttavasta käynnistä auton takaosassa, kului ehkä 15 minuuttia, kun yhtäkkiä tapahtui hirvittävä räjähdys. Nousin paikaltani ja sanoin: ”Nyt meni akseli poikki”. Menin takaosaan ja avasin asuntopuolen sivuoven. Hirvittävä näky kohtasi minua. Takarengas oli ihan kappaleina, suuri aukko vain näkyi ja metallisia lankoja törrötti kumin seasta. Olin tuskin tehnyt tuon havainnon, kun taaksemme pysähtyi pakettiauto, jotka totesivat tapahtuman. Aimokin tuli ulos ja nuoripari sanoi, ettei heillä ole mitään työkaluja autossa, joten eivät pysty auttamaan. Menin takaisin autoon ja hetken kuluttua näin kuinka nuorimies meni automme etupuolelle ja soitti jollekin. Pian ilmestyi tielle kaksi miestä työkalupakin kanssa. Kun he olivat tulleet luoksemme, nuoripari lähti jatkamaan matkaa.
________ _ _ _ _ _ _ _ _______ A_ L_I_S_T E _ K _ N A YNÄE_V_______ _K_______ mäki, Köping okkos Anneli N
Nuoret miehet olivat heti aktiivisesti tarttumassa toimeen. Ensin piti miettiä miten saada irrotettua vararengas auton alta. Kuskin istuimen alla oli meillä oma tavaralaatikko, auton mukana tullut, josta löytyi tunkki ja avaimia. Niin saatiin vararengas esiin ja rikkinäinen pois, kun auto tunkattiin ylös. Miehet tekivät kovasti töitä hirvittävässä helteessä, hiki valui heidän ohimoiltaan ja kasvoiltaan he pyyhkivät hikeä tämän tästä. Työ kesti toista tuntia, ennen kuin kaikki oli valmista. Toinen miehistä nosti räjähtäneen renkaan sisälle autoon ja sanoi: ”Laita nuo piikit siten, ettei koira pääse itseään satuttamaan.” Koko ajan oli Aimo ulkona ohjaamassa liikennettä. Tieosuus oli ihan uusi, asfaltoitu hiljattain ja teräviä sepelikiviä oli asfaltin reunamilla. Silloin ajattelin, että ehkä joku terävä kivi oli aiheuttanut räjähdyksen. Kun työ oli valmis, kysyi Aimo, että mitä se maksaa. Miehet laittoivat vahingon kiertämään ja sanoivat, ei mitään, emmehän tiedä, jos milloin itse olemme avun tarpeessa. Auttamassa oli myöskin eräs moottoripyörällä paikalle pysähtynyt mies. Kun hän oli lähdössä, oli hän sanonut Aimolle: ”Hyvää matkaa” suomen kielellä.
Kun monien kiitosten jälkeen miehet lähtivät kävelemään työkalupakkinsa kanssa takaisin omiin tehtäviinsä, laskeutui valtava kiitoksen mieli sisimpään. Totesimme, että ne miehet olivat kuin enkeleitä. Jumala näki tarkkaan, milloin olemme avun tarpeessa ja paikalle tuli apua, jotka tiesivät mistä saamme sen avun, jota he eivät pystyneet antamaan. Minulla tuli mieleen se, kuinka Aabraham sai vieraikseen miehen, joka olikin enkeli. Näin mekin koimme, Jumalan enkelit auttoivat meitä miehen hahmossa. Katastrofia seurasi sisäinen syvä murtuminen ja kiitollisuus suuren Jumalan huolenpidosta ja tarkasta aikataulusta, jolloin apua tarvitsimme. Raamatussa sanotaankin, että emme koskaan tiedä, milloin saamme pitää enkeleitä vierainamme. Me saimme pitää, emmekä vieläkään ole lakanneet kiittämästä Jumalaa heistä. Yhteenvedoksi: On turvallista tehdä matkaa Jumalan lapsena, Hän on voimallinen toteuttamaan oman hyvän suunnitelmansa kohdallamme. Mielestäni tähän sopivat nämä laulun sanat: ”Jonk`on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla! ” Kuudenviikon lomamatkasta ja varjeluksesta kiitollisina Anneli ja Aimo Nokkosmäki.
UUSI YHTEYS /
21
