Jaakon ohje elämään: Ole aito ja rehellinen!

Jaakon ohje elämään: Ole aito ja rehellinen!

Teksti: Anja Krank

Jaakko Ruonala esittäytyy pientilallisen ja yksityisyrittäjän nuorimmaksi pojaksi. Hän on syntynyt 1951 Pohjanmaalla Yli-Iissä. Sisaruksia oli kaksi siskoa ja kaksi veljeä.

Isä toimi yksityisyrittäjänä lähiympäristössä tehden töitä sirkkelillä ja traktorikaivurilla. Siitä kai syntyi Jaakolle haave hakeutua Metsätekniseen korkeakouluun.

Jaakon kotitilalla oli noin 50 hehtaaria metsää, josta kuitenkin sekä isoisä, että isä olivat tehneet hakkuita. Hänen käytyään kansakoulun ja kansalaiskoulun oli pääsyvaatimus muuttunut ylioppilaspohjaiseksi. Jaakko ei ollut huomannut, että siinä olisi ollut siirtymäkauden aikainen mahdollisuus jäljellä.

Lapsuuden koti oli vahvasti lestadiolainen, joka aktiivisesti osallistui seuroihin. Avioero aiheutti äidin hakeutumisen luterilaisen kirkon puoleen isän ollessa aktiivinen lestadiolaisuuden parissa. Maatila laitettiin kahtia. Vanhempiensa eron johdosta Jaakko asui äidin kanssa, mutta hoiteli kahden maatilan työt ainoana kotona olevana poikana. Isä oli avioitunut uudelleen.

Kasvatus oli sen ajan tavan mukaista, että sunnuntaina kuunneltiin äidin kanssa jumalanpalvelus radiosta ja vasta ”kirkkokahvit ”juotuaan pääsi ulos omiin harrastuksiin.

Jaakko muistaa erään tapauksen isästään. Pudasjärvelle oli tullut tummaihoinen saarnamies Afrikasta. Isä oli lähtenyt sinne traktorillaan ajaen katsomaan puhujaa. Eikä siellä ollutkaan mikä tahansa puhuja. Hänestä tuli sittemmin Namibian piispa.

AUSTRALIASSA - UUTTA ETSIMÄSSÄ!

Jaakon maailmankuva muodostui kiinnostuksesta kotiseutuun ja historiaan. Armeijan käytyään hän kaipasi saada kokea jotain uutta ja muutti 1972 Australiaan, missä asuivat yksi veljistä ja nuorin sisko.

Veljellä oli oma yritys, jossa valmistettiin sälekaihtimia sekä ovi- ja ikkunaverkkoja. Siellä Jaakko työskenteli 6 ½ vuotta ja kertoo viihtyneensä hyvin työssään.

Englannin kielen opiskelusta on hänelle jäänyt mieleen sen opettelu laulamalla englanniksi. Ilmasto oli lämmin, mutta yöt saattoivat olla kylmiä. Kesällä sisämaan tuuli saattoi olla hyvinkin kuuma.

Suomessa oli harrastuksiin kuulunut urheilu ja hiihto vain omaksi iloksi. Australiassa se vaihtui uintiin aaltojen harjalla.

KORKEAKIRKOLLISESTA HELLUNTAIHERÄTYKSEEN.

Jaakko tuli uskoon Australiassa 1973 ja vuotta myöhemmin Brisbanen konferenssissa hän tapasi vaimonsa, Airan, kirkon portailla. Aira oli ollut töissä veljen yrityksessä ja asui silloin Adelaidessa.

Uskoon tultuaan ja osallistuessaan seurakunnan toimintaan Jaakko opetteli vähän soittamaan sekä urkuja että torvea. Bassotorven soittajasta oli pula, joten hän opetteli soittamaan joitakin helppoja lauluja. Sen enempää ei kai siitä tullut, kun entinen soittokuntalainen palasi takaisin.

”KOETTELEE, VAAN EI HYLKÄÄ HERRA.”

Jaakko kertoo, että vaimonsa Aira sairastui syöpään kolme kuukautta häiden jälkeen. Hän odotti vauvaa. Leikkaus ja sädehoito pelasti hänet, mutta vauva ei selvinnyt. Jonkun aikaa hoitojen jälkeen ei myöskään saanut tulla raskaaksi uudelleen.

Erik-pojan odotus oli myös vaikeaa toistuvien sappikivikohtausten takia. Rukouselämä oli sitä, millä pääsi eteenpäin. Se oli Jumalan tahto ja Aira puoliso sai elämänpäiviä lisää.

Itse Jaakko on ollut juuri ennen pandemian alkua sydänleikkauksessa. Verisuonten tukosten pahentuessa. Lääkäri totesi, että oli aika leikata. Jumalan huolenpito on tarkkaa!

MUISTOJA ERILAISISTA JOULUNVIETOISTA.

Ensimmäinen joulumuisto Australiasta on tuhoton kuumuus. Paita liimaantui penkkiin lämpötilan ollessa yli +30 C. Muutoinkin siellä oli erilaiset tavat.

Lahjat tulivat yöllä ja jaettiin joulupäivänä. Suomalaiset viettivät joulua kuitenkin sekä suomalaiseen tapaan aattona että englantilaisittain niin, että säästettiin osa lahjoista joulupäivälle.

Toiset lähtivät päiväkirkkoon ja katolilaisilla oli keskiyön messu. Kinkun sijasta oli tavallisinta syödä kalkkunaa.

Lapsuuden jouluista ja joululahjoista on hänen mieleensä jäänyt metallinen bensa-asema ja vieterillä vedettävä hiihtäjäukko, jotka kai vieläkin ovat siellä pohjanmaan kotitalossa.

Sisarukset olivat aikuisia, mutta tulivat yhdessä äidin ja Jaakon kanssa viettämään joulua. Heiltä hän sai ne lelutkin.

MUUTTO TAKAISIN POHJOLAAN.

Suomi-ajatuksia alkoi tulla 80-luvulla, mutta perhe päätyikin Ruotsiin.

Syy Australiasta muuttoon oli sairaus. Siellä oli silloin heikot sairauskorvaukset, eikä myöskään lasten syntyessä ollut ns. vanhempainrahaa. Sairaskassa oli kuitenkin olemassa.

Jaakon omaan perheeseen kuuluu kaksi poikaa ja kolme lastenlasta.

Nykyään Ruonalat asuvat rivitalossa Slagstassa. Jaakko hoitelee puutarhaviljelyksiä omaksi ilokseen. Puutarhapalstalla viljeltyä perunaa on riittänyt koko talven tarpeisiin. Siellä on myös kasvatettu juureksia ja sipuleita.

Marjapensaista marjoja on pakastettu ja varsinkin vadelmat ovat viihtyneet viljelmissä hyvin. Nämä ovat niitä taitoja, joita hän on saanut 4H-järjestön puutarhanhoidon opastuksessa aikoinaan Suomessa.

TAVOITTEET JA ODOTUKSET.

Tavoitteeksi Jaakko sanoo terveenä pysymisen ja seurakunnan ja Jumalan asiat motiivina elää. Hän tuntee olevansa ”naimisissa” seurakunnan kanssa. Nyt ollaan uuden alussa, kun ruotsalaistuminen on loppunut.

Kiinnostus suomen kieleen on herännyt myös yhteiskunnallisella tasolla vähemmistökielen aseman ansiosta. Voisihan suomen kieltäkin opettaa laulamalla, kuten Jaakko opetteli englantiakin, me pohdimme.

Tuleva aika on haasteellinen. Pandemia on muuttanut ihmisten välisiä kontakteja. Nyt odotetaan avoimuutta yhteiskunnassa.

Myös seurakunnalla on haasteita. Ihmisillä on tarve puhua Coronan traumatisoitua kaikkia suhteita.

Jaakon ohje elämään on, että pitää olla aito ja elää arkielämää.