Lassi Laineen elämän umpisolmut aukaisi Jeesus!

Lassi Laineen elämän umpisolmut aukaisi Jeesus!

Teksti: Timo Pellinen Kuvat: Lassin kotialbumi

Ennen uskoontuloani elämäni oli hyvin risainen. Alkoholin käyttö alkoi jo siinä 11 vuoden iässä. Luulen, että olin jonkin tasoinen alkoholisti jo 15-16-vuotiaana, kertoo Lassi Laine. Nykyisin Lassi palvelee vaimonsa Wildan kanssa turistityössä julistaen elämä muuttavasta Jeesuksen voimasta.

- Näpistelyt ja varkaudet tulivat mukaan kuvaan siellä 12-14 vuotiaana. Niinpä ensimmäinen vankilareissuni tuli jo 15-vuotiaana, ja jo 21-vuotiaana istuin Kakolassa, silloisessa Turun keskusvankilassa.

- Yhteensä noita hukkaan heitettyjä vuosia eri vankiloissa on kertynyt seitsemän vuotta. Alkoholin ja myöhemmin muidenkin aineiden väärinkäyttöä kertyi yli 30 vuotta. Näillä taustoilla ja keskeltä kurjuutta sitten kerran sanoin silloiselle ystävälleni, että nyt minä haluan kokeilla sitä sinun Jumalaasi, voiko Hän auttaa myös minua.

- Selvittelin itseäni viikon verran ja luin hengellisiä kirjoja monista kavereista, jotka olivat tulleet uskoon vankilassa ja joita tunsin myös nimeltä.

- Kun sitten sanoin ystävälleni, että eikö me nyt voitas, lähtee sinne kokoukseen johonkin kirkkoon. Hän hämmästyi, koska luuli, minun lupailuni vain keinoksi saada katto pään päälle hänen asunnossaan. Hän etsi eri tilaisuuksia ja sanoi, että Citykirkossa on Roger Larsson -niminen evankelista, jolla on monia Jumalan armolahjoja ja hän on voimakas julistaja. - Niinpä menimme sinne sinä iltana. Se oli tiistaina. Roger Larsson puhui alttarilla ja Lassi ylhäällä parvella, jonne hän ei nähnyt. - Yhtäkkiä havahduin, kun kuulin hänen sanovan: ”Ylhäällä parvella istuu eräs mies, jota Jumala kutsuu, hän näkee sinun hätäsi”.

- Sinä iltana en kuitenkaan vastannut kutsuun, vaikka koin, että se tuli suoraan kohti ja koin, että se oli tarkoitettu juuri minulle. Tuo tapaus kuitenkin jäi puhuttelemaan minua ja halusin sinne takaisin, koska tuo saarnaaja oli siellä useamman päivän ajan puhumassa.

- Torstaina istuin samalla parvella ”piilossa”, kun kuulin Roger Larssonin sanovan, että ”tiistai-iltana istui parvella mies, jolle sanoin, että Jumala kutsuu häntä. Silloin hän ei kuullut eikä vastannut kutsuun, mutta tänään on pelastuksen ilta ja Jumalan kutsu on edelleen voimassa.” - Se iski minuun suoraan sydämeen ja sanoin kaverilleni, että nyt mä meen, tuletko sinä?

Jeesus tuli kohti

Hän jäi epäröimään, kun kiipesin penkin selkänojan ylitse ja kiirehdin portaisiin alas parvelta ja kirkkosaliin. Juuri kun olin astumassa kirkon takaosaan, pysähdyin kuin seinään ja minulle tuli sanat ajatuksiini: ”Ethän sinä voi sinne mennä, sinä olet pilkannut Pyhää Henkeä”. Se oli asia, jonka olin kuullut, että sitä ei saa anteeksi.

- Olin vankilassa ollessani arvostellut Niilo Ylivainiota, kun lehdet kirjoittelivat, että ihmisiä kaatuu hänen kokouksissaan, niin pilkaten sanoin, että se kamppailee niitä tai sitten se hypnotisoi.

- En ymmärtänyt, että sielunvihollinen saatana puhui minulle estääkseen uskoontuloni. Aavistin jotenkin, että tämä ei ole leikkiä, vaan nyt minun on mentävä tuonne eteen, jos aion saada avun elämääni. Niinpä kävelin sitten alttarille, jossa oli rivissä ainakin kolme riviä ihmisiä koko alttarin leveydeltä odottamassa, että Roger Larsson rukoilisi heidän puolestansa.

- Seurailin peloissani sivusilmällä, kun hän pikkuhiljaa lähestyi rukoillen ihmisten puolesta. Kun Roger oli parin rukoiltavan päässä minusta suljin silmäni ja otin tukevan haara-asennon, ettei hän vain kykenisi hypnotisoimaan minua tai kamppaamaan.

- Kun hän sitten tuli kohdalleni, kuulin vain ainoat sanat ”Jeesus, Jeesus”.

- Seuraava mitä tajusin, oli että makasin pitkin pituuttani tuolla Citykirkon lattialla. Oli sekava olo ja sanoin ajatuksissani itselleni, että nouse ylös, mitä sä siinä makaat, oot ollu kummosemmissakin paikoissa, nouse ylös.

- Se ei kuitenkaan onnistunut, en päässyt ylös, kunnes Citykirkon pastori Ulf Koppelman muistaakseni, tuli kyykistyen viereeni ja sanoi, että kiitä Jeesusta, sano kiitos Jeesus. No, yritin varovasti ja hiljaa sanoa nuo sanat suomeksi, tuntui hiukan erilaiselta, sanoin kovempaa kiitos Jeesus ja nousin istumaan ja melkein huusin kiitos Jeesus.

Takaisin paluu sakkokierrokselta

Alttari oli täynnä itkeviä tai nauravia, makaavia tai seisovia ihmisiä. Kun katsoin heitä, koin ihmeellisen ennen kokemattoman rakkauden sisälläni.

- Nousin seisomaan ja halasin kaikkia, jotka käsiini sain ja pastori Ulfkin tuli siihen ja halasin häntäkin niin, että hänen prillinsä meni vinoon ja oli pudota nenän päältä. Hän vei minut alttarilla olevan tuolirivin luo ja käski istua kysyen, että etkö sinä osaa yhtään ruotsia, kun vain suomeksi toistat koko ajan tuota kiitos Jeesus.

- Sanoin, että eikö se Jeesus sitten osaa suomea, hän vastasi hymyillen, että varmasti osaa, jatka vaan. Koin sitten, että nyt tämä ”kohtaus” on ohi ja voin kävellä kirkkosalin läpi ja ylös parvelle paikalleni takaisin. Kun sitten nousin ja astuin alas alttarilta, joku askel meni normaalisti, mutta kun katsoin penkeissä istuvia ihmisiä, se iski jälleen ja kaikki mummot penkeissä näytti niin rakkailta, että oli pakko mennä ja halata sanoen suomeksi taas tuo illan iskulause, kiitos Jeesus, johon jokainen halaamani mummo vastasi ”hallelyyja”.

- Näin ihanasti alkoi uskontieni. Kävin kasteella helmikuussa 1989, kunnes jotain tapahtui kesällä ja lankesin alkoholiin. Sillä sakkokierroksella meni lähes 13 vuotta, kunnes kodittomana, sosiaalisesti, fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti rappiolla pääsin hoitokotiin. Tarkoitukseni oli, että olen siellä niin kauan, kunnes saan a-kassat, sairaskassat ja asunnon kuntoon ja sitten juhlat jatkuu. Kiitos Jumalalle, että Hän oli eri mieltä ja sain uudistua tuolla hoitokodissa omassa huoneessani Jumalan kanssa vuonna 2002. - Siitä saakka on matka jatkunut Herran kanssa. Ei aina niin loistavasti, mutta Herra on ollut uskollinen, vaikka minä en aina ole onnistunut parhaiten. Kiitos Jeesus.

Vapautuminen kahleista on ollut täydellistä

- Onneksi Jumalan työtä kokonaisuudessaan ei itse voi nähdä, mutta tietysti useimmat ulkoiset, näkyvät asiat ovat muuttuneet. Vapaus on alkoholista ja muista väärinkäytöistä.

- Ulkoinen olemus on muuttunut ja elämä kokonaisuudessaan. On koti, on perhe, ihmissuhteet monelta osin on korjaantuneet. Jumala on yltäkylläinen hyvyydessään. Ja se rauha, jonka usko Jeesukseen antaa Jumalan lapsille.

- Katutyö täällä Tukholmassa on valtava mahdollisuus. Menneen kesän aikana olemme saaneet kolmen kuukauden luvat pitää katukokouksia lauantaisin Högdalenissa.

- Tärkeintä ehkä on yhteyksien rakentaminen ihmisiin. Sitä teemme eri tavoin. Julistamme evankeliumia puhein ja lauluin, myöskin keskusteluissa kahvipöydän äärellä, tai kun jaamme erilaista evankelioimismateriaalia, cd-levyjä, traktaatteja ja kirjallisuutta, sekä myös keskustelemme pitkiäkin henkilökohtaisia keskusteluja. Ihmisiä on tullut sitten sunnuntain tilaisuuksiimme sitä kautta ja niissä on saatu myös rukoilla muutamien puolesta.

- Gran Canarian turistilähetystyö on sitten taas aivan eriluontoinen. Luonteeltaan työ kai lähinnä muistuttaa pitkäaikaisaktiota joka vuosi.

- Kuitenkin se on joskus Fidan kautta luonnehdittu ulkolähetystyöksi, koska se tehdään vieraan kulttuurin parissa. Kokouksia on neljä joka viikko, yksi niistä on Laula kanssamme -ilta, jossa myös siinä julistetaan aina evankeliumin sanoma.

- Sitten on Hyvän Sanoman illat kolme kertaa viikossa eli Puerto Rico tiistaisin, Paya del Ingles torstaisin ja Las Palmas sunnuntaisin. Näiden lisäksi meillä on lähetyskahviot maanantaisin Playa del Inlèsissä ja keskiviikkoisin Las Palmasissa. Näiden lisäksi meillä on tunnin kahvio aina ennen tilaisuuden alkua. Tähän kun lisätään juoksevat työt ja myös yli 500 kilometriä ajot työpisteitten välillä/viikko, niin on siinä säpinää talven ajaksi. Pienimmillään on koko talven teamimme ollut neljä henkeä, ja aikaisemmin vain 2-3 henkeä. Ihmisiä tulee talven aikana tilaisuuksiimme. Jos kaikki voisi laskea, se olisi 2.000-3.500. Näistä alle puolet eivät vielä tunne Jeesusta, joten keskimäärin me tavoitamme joka talvi noin 1.000-1.500 uskosta osatonta henkilöä Gran Canarialla.

Wilda mukana miehensä rinnalla

Se mitä työ henkilökohtaisesti antaa itsellemme on vaikeaa sanoa tarkalleen. On helpompi sanoa, että se on vienyt sydämen ja siitä on minun osaltani tullut näinä 12 vuotena rakas sydämen asia. Wildallekin tämä tuleva talvi olisi jo kuudes.

- Olen joskus sanonut, että, jos minulle tarjottaisiin mahdollisuutta olla tuo puolisen vuotta saaren parhaassa hotellissa täydellä ylöspidolla, vastaukseni olisi ”ei kiitos”, ellei tuo meille niin rakas työ siellä sisältyisi pakettiin. Kun olemme joutuneet pandemian vuoksi olemaan kahteentoista vuoteen ensimmäisen talven täällä kotona, niin nyt on entistäkin palavampi halu päästä palvelemaan Gran Canarian työhön entisestäänkin kasvanut.

Turistityö on puhtaasti evankeliumin työtä

Ihmiset tulevat lomalle, ehkä vain viikoksi tai kahdeksi, ja sitten lentävät takaisin Suomeen tai Ruotsiin. Neuvomme usein heitä menemään kotipaikkakuntansa seurakuntiin. Usein he jopa tulevat itse kysymään, missä voisi olla vastaavia tilaisuuksia kotimaassa. Heidän oleskelunsa Gran Canarialla on kovin lyhyt, mutta vaikkemme tilastoja pidäkään, niin viestejä tulee sitten heiltä, miten matka on jatkunut kotimaassa. Ihmisten on helpompi tulla lomalla hengellisiin tilaisuuksiin, kun ei tarvitse pelätä kohtaavansa tuttuja. Myöskin kahviomuotoiset tilaisuutemme madaltavat kynnystä. On helpompi tulla turistikahvioon kuin kirkkoon, vaikka julistettu Pelastus sanoma Jeesuksesta on sama.

- Lyhyin aikaväli uskoontulolla, jonka minä tiedän tapahtuneen Playa del Inglesissä. Eräs mies oli yksin lomalla riideltyään vaimonsa kanssa Suomessa.

- Loma meni juomisen merkeissä, eikä tämä mies koskaan käynyt tilaisuuksissamme. Hän heräsi krapuloissaan hotellissa ja meni ala-aulaan, jossa hänen silmiinsä osui kokousilmoituksemme ja yhteystietomme. Hän soitti Turistikirkon pastorille Sakari Alaselle.

-Miehet keskustelivat pitkään puhelimessa sotkuisesta elämän tilanteesta, jossa oli ero tulossa. Sakari puhelimessa julisti miehelle evankeliumin vapauttavan sanoman.

- Ennen puhelun päättymistä oli mies antanut elämänsä Jeesukselle, koskaan edes tapaamatta meitä turistityöntekijöitä.

- Kun Sakari sitten kysyi puhelun lopussa, että ”entäs nyt sitten tästä eteenpäin?” Mies vastasi, että tunnin päästä on lähdettävä kentälle, paluulento lähtee tänään. He vaihtoivat sähköpostiosoitteita ja ovat kai yhä vieläkin yhteydessä, vuosien jälkeen. Tämä mies on käynyt myöhemmin lomalla Kanarialla koko perheensä kanssa ja elämä hymyilee. Herra on hyvä.