Toimintaohjelma Suomen kahden elinvoimaisen kansalliskielen puolesta by Folktinget

TOIMINTAOHJELMA SUOMEN KAHDEN ELINVOIMAISEN KANSALLISKIELEN PUOLESTA

SISÄLLYS TAUSTAA..........................................................................................................................................................................3 JOHTORYHMÄN JÄSENET..........................................................................................................................................3 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET LYHYESTI................................................................................................................ 4 JOHDANTO..................................................................................................................................................................... 6 Toimintaohjelman tavoitteet ja rajoitukset...............................................................................................................7 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET..................................................................................................................................... 9 1. Pitkän aikavälin proaktiivinen kielisuunnittelu............................................................................................... 9 2. Kansalliskielistä vastaava ministeri.................................................................................................................. 10 3. Hallintouudistukset ja ruotsin kieli...................................................................................................................12 4. Kielellisten vaikutusten arviointi.......................................................................................................................15 5. Kielitaito valtion ja kunnan hallinnossa...........................................................................................................16 6. Kieliasiamiehen viran perustaminen................................................................................................................18 7. Kieli ja koulutus.....................................................................................................................................................21 8. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kieli.......................................................................24 9. Ruotsinkielinen kotouttaminen.........................................................................................................................27 10. Kieli ja tiedotusvälineet...................................................................................................................................... 29 LOPUKSI........................................................................................................................................................................30

TAUSTAA Svenska Finlands folkting asetti keväällä 2010 johtoryhmän laatimaan presidentti Martti Ahtisaaren johdolla toimintaohjelman, jossa on konkreettisia ehdotuksia sen takaamiseksi, että Suomessa säilyy kaksi elävää kansalliskieltä. Johtoryhmä koostuu kaksikielisten puolueiden kansanedustajista ja eri yhteiskuntasektorien johtavista virkamiehistä. Johtoryhmän ehdotukset esitellään tässä loppuraportissa.

JOHTORYHMÄN JÄSENET Puheenjohtaja: Martti Ahtisaari, presidentti Jäsenet: Pekka Haavisto, kansanedustaja, Vihreät Anna-Maja Henriksson, kansanedustaja, hallituksen puheenjohtaja, Svenska Finlands folkting Antti Isotalus, kaupunginjohtaja, Kokkola Gunnar Jansson, maakuntapäiväedustaja, Ahvenanmaan maakuntapäivät Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja, Sosiaalidemokraatit Seppo Kääriäinen, kansanedustaja, ensimmäinen varapuhemies, Keskusta Timo Lankinen, pääjohtaja, Opetushallitus Annika Lapintie, kansanedustaja, Vasemmistoliitto Aki Lindén, toimitusjohtaja, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Jukka Lindstedt, neuvonantaja, presidentin kanslia Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustaja, Kokoomus Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen kuntaliitto Pirkko Nuolijärvi, johtaja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Sari Palm, kansanedustaja, Kristillisdemokraatit Rauno Saari, ylijohtaja, puheenjohtaja, kieliasiain neuvottelukunta Raimo Sailas, valtiosihteeri, valtiovarainministeriö Kimmo Sasi, kansanedustaja, puheenjohtaja, eduskunnan perustuslakivaliokunta Krister Ståhlberg, professori, aiempi johtaja, Svenska kulturfonden Paulina Tallroth, hallitusneuvos, oikeusministeriö Ulla-Maj Wideroos, kansanedustaja, Ruotsalainen kansanpuolue Sihteeri: Markus Österlund, toimintaohjelman ohjelmapäällikkö, Svenska Finlands folkting

TOIMENPIDE-EHDOTUKSET LYHYESTI 1. Hallitus laatii laajan, pitkän aikavälin kielistrategian Suomen kahden kansalliskielen tukemiseksi ja kehittämiseksi.

ministeriöiden tulee soveltaa oikeusministeriön kielellisten vaikutusten arviointiohjeita jokaisen kielellisiin perusoikeuksiin vaikuttavan yksittäisen hallintouudistuksen yhteydessä. Kielellisiä vaikutuksia tulee myös arvioida säännöllisesti konkreettisen palveluiden järjestämisen yhteydessä, jotta turvataan kieliryhmien käytännön mahdollisuudet saada palvelua omalla äidinkielellään.

2. Hallitus laatii konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman hallituskaudelle 2011–2015. 3. Hallitus nimittää ministerin, jolla on selkeästi määritelty vastuu kansalliskielistä. Ministerin tehtäviin kuuluu vastuu pitkän aikavälin kielistrategian ja konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman laatimisesta sekä myös yleisemmin kansalliskielten aseman edistäminen Suomessa.

8. Jokaisen kaksikielisen viranomaisen, valtiollisen ja kunnallisen, tulee nimetä johtava virkamies kansalliskielten edistämisestä vastaavaksi vastuuhenkilöksi. Viranomaisen tulee vastuuhenkilön johdolla laatia kieliohjelma, joka käy järjestelmällisesti viranomaisen palveluprosessit läpi, jotta asiakkaiden kielelliset oikeudet taataan. Kieliohjelmien tulee olla saatavilla viranomaisten verkkosivustoilla.

4. Vastuussa oleva ministeri saa tehtävää varten riittävän henkilöstön esimerkiksi oikeusministeriöstä. Henkilöstön vastuulla on valvoa kokonaisuutta ja arvioida, miten ministeriöt ja yksittäiset viranomaiset täyttävät kielelliset velvollisuutensa. Koska kielelliset oikeudet on turvattu perustuslaissa, tämän täytyy tapahtua toimintaa varten annettujen ohjeiden avulla.

5. Oikeusministeriö tiedottaa hallintouudistuksia valmisteleville viranomaisille kielellisiä oikeuksia koskevista perustuslain ja kielilain velvoitteista, jotta nämä voidaan ottaa uudistuksissa huomioon. Tiedotuksen lähtökohtana ovat eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin auktoritatiiviset tulkinnat perustuslaista.

10. Viranomaisten tulee saada erityisvaroja henkilökunnan täydentävää kielikoulutusta varten. 11. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annettua lakia täydennetään säännöksellä, jonka mukaan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustetaan kieliasiamiehen virka käsittelemään yleisön kanteluja ja valvomaan, että ministeriöt ja muut julkiset viranomaiset toimivat kansalliskieliä eli suomea ja ruotsia koskevan lainsäädännön mukaisesti.

12. Parlamentaarisen työryhmän julkaisun Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako kieltenopetusta koskevia ehdotuksia on jatkossakin pidettävä tärkeinä tavoitteina ja ne on toteutettava vuodesta 2014 alkaen: mm. ruotsin opintojen alkaminen viimeistään 6. luokalla; kunti-

7. Kullakin vastuuministeriöllä on ensisijainen vastuu kielellisten vaikutusten arvioimisesta. Näiden

19. Kuntien ja kuntayhtymien johdon tulee tehostaa sen valvomista, että kuntalaisten kielelliset oikeudet toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon- ja erikoissairaanhoitopalveluiden hankinnassa. Kielelliset valintakriteerit päätetään jo hankintoja suunniteltaessa ja ne kirjataan sopimuksiin.

en velvoittaminen tarjoamaan vähintään kolme A1kieltä, joista yksi on toinen kotimainen kieli; kuntien velvoittaminen aloittamaan kunkin A1-kielen opetus, kun sen on valinnut vähintään 10 oppilasta. 13. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että Opetushallitus käy läpi opetussuunnitelman perusteet ja kehittää Suomen kouluissa käytettäviä kansalliskielten opetusmenetelmiä. Tulevaisuudessa painotuksen tulee olla viestintävalmiuksissa ja osan opetuksesta voi hyvin yhdistää muihin oppiaineisiin.

20. Kuntien tulee selvittää vaihtoehtoisia tapoja perusterveydenhuollon järjestämiseksi. Kunnan tarjoamien maksusitoumusten ja palvelusetelien avulla asiakkaat ja potilaat saisivat mahdollisuuden valita palveluntarjoajan, joka pystyy takaamaan hoidon potilaan omalla kielellä, suomeksi tai ruotsiksi.

14. Kielikylpy ja kielisuihku ovat loistavia opetusmenetelmiä, joiden avulla uusia kieliä oppii helposti. Niin suomen- kuin ruotsinkielisenkin kielikylvyn valtiollisia hanketukia tulee korottaa.

21. Kotoutumiskoulutusta ja siihen liittyvää kielikoulutusta tulee järjestää myös ruotsiksi ruotsinkielisillä tai kaksikielisillä paikkakunnilla, kuitenkin niin, että myös toinen kotimainen kieli otetaan huomioon. Tätä varten tarvitaan ruotsinkielistä oppimateriaalia.

15. Hallituksen tulee laatia kansallinen kielitavoite, jossa määritellään muu suomalaisten tarvitsema kielitaito.

16. Kokemus osoittaa, ettei valinnaisuus ole edistänyt kielten oppimista Suomessa. Ylioppilastutkintoa tulee uudistaa kielitaidon parantamiseksi niin, että pakollisiksi tulevat äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä. 17. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee täsmentää lainsäädäntöä niin, että potilaalle taataan käytännössä oikeus saada potilaskertomukset (epikriisit ja muut hoitoon liittyvät asiakirjat) omalla äidinkielellään. Ministeriön tulee varmistaa, että kaikki tiedonhallintajärjestelmät toimivat maan molemmilla kansalliskielillä.

23. Koko maahanmuuttajaperhe tulee kotouttaa lähiyhteiskuntaan esimerkiksi siten, että lapset ja äidit käyvät päiväkodissa ja päiväkerhoissa yhdessä. Tämä mahdollistaa kielen oppimisen luontevalla tavalla. Jotta erityisesti naiset voisivat opiskella, tulisi maahanmuuttajalapsille olla tarjolla päiväkerhoja. 24. Valtiovalta takaa, että ruotsinkielinen Yle saa riittävästi rahoitusta, jotta suomenja ruotsinkielinen väestö saisi Suomessa Ylen julkista palvelua samoin perustein.

25. Valikoivaa lehdistötukea tulee korottaa, jotta voidaan taata ruotsinkielinen uutistoimistotoiminta ruotsinkielisten päivälehtien tueksi sekä taata ruotsinkielisen aikakaus- ja sanomalehdistön monipuolisuus.

JOHDANTO lilainsäädännöstä. Toinen tavoite on antaa päättäjille ja viranomaisille tietoa sellaisten päätösten pohjaksi, jotka turvaavat kielellisten oikeuksien toteutumisen. Valtioneuvoston kertomuksen johtopäätöksenä on, että kansalaisten kielelliset perusoikeudet vaarantuvat, koska poliittiset päättäjät ja viranomaiset ovat panneet täytäntöön ja toteuttaneet vain harvoja toimenpiteitä, joita valtioneuvosto ehdotti vastaavassa kertomuksessaan vuonna 2006. Siksi valtioneuvosto toistaa toimenpide-ehdotuksensa vuodelta 2006 ja vaatii, että ne toteutetaan järjestelmällisesti.

Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tämä tarkoittaa, että maan suomenja ruotsinkielisellä väestöllä on oikeus saada sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeensa toteutettua samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslain 17 §:n mukaan hallituksen, eduskunnan ja julkisyhteisöjen velvollisuutena on toimia niin, että tämä periaate toteutuu. Suomen kielilainsäädäntö ja kielilaki (423/2003), joka astui voimaan vuonna 2004, on yksityiskohtainen ja sisältää selkeät säännökset siitä, miten tuomioistuinten ja muiden valtiollisten ja kunnallisten viranomaisten tulee toimia toteuttaakseen Suomen kielelliset perusoikeudet.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta suhtautuu kriittisesti mietinnössään kielikertomuksesta siihen, miten kielilainsäädäntöä on toteutettu (PeVM 1/2010 vp, 11. helmikuuta 2010). Perustuslakivaliokunnan mielestä on huolestuttavaa, että valtioneuvoston täytyy vuonna 2009 ehdottaa samoja toimenpiteitä kuin 2006, eikä toimenpiteisiin ole toisin sanoen juurikaan ryhdytty 2006–2009 välisenä aikana.

Oman kielen käyttämisen perusoikeus esimerkiksi terveysviranomaisten, tuomioistuinten tai poliisin kanssa asioidessa ei käytännössä aina toteudu. Tämän ovat useat johtavat poliitikot tuoneet esiin, etenkin presidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari. ”Kielipolitiikalle on selvä tarve myös sen vuoksi, että lainsäädännössä turvattujen kielellisten oikeuksien ja arkipäivän toimien ja kansalaisten kokemusten välillä on edelleen suuri ero.”, sanoi presidentti Halonen puheessaan marraskuussa 2009.1

Suomen kahden kansalliskielen säilyttäminen elinvoimaisina on läheisesti yhteydessä Suomen kansainvälisiin sopimuksiin liittyviin sitoumuksiin Ahvenanmaan maakuntaa kohtaan. Ahvenanmaan maakunnan yksikielistä ruotsinkielistä asemaa, joka on turvattu kansainvälisoikeudellisesti ja perustuslaillisessa kansallisessa lainsäädännössä3 , tulee kunnioittaa ja ylläpitää. Ahvenanmaan itsehallinnon tarkoituksena on turvata ”Ahvenanmaan saarten väestölle ruotsin kielen, kulttuurin ja paikallisten traditioiden säilyttäminen”. 4

Myös valtioneuvosto on kertomuksessaan kielilainsäädännön soveltamisesta 20092 tuonut esiin suuria puutteita ja myös ehdottanut toimenpiteitä perustuslaissa turvattujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi (katso liite 1). Yksi valtioneuvoston kielikertomuksen tarkoituksista on lisätä päättäjien, viranomaisten ja kansalaisten tietoisuutta kie-

Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Akademiforumissa Vaasassa 21.11.2009.

Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2009, Oikeusministeriön julkaisu.

Ahvenanmaan itsehallintolaki (1144/1991) on perustuslain luonteinen valtakunnan laki, joka on syntynyt eduskunnan ja Ahvenanmaan maakuntapäivien yhtenevän päätöksen perusteella. Itsehallintolaki sisältää 6. luvussa kielisäännöksiä, joiden tulee täyttää Kansainliiton 24.6.1921 tehdyn päätöksen velvoitteet koskien Ahvenanmaan kuulumista Suomeen ja 27.6.1921 Suomen ja Ruotsin välillä solmittua sopimusta. 4

27.6.1921 Suomen ja Ruotsin välillä solmittu sopimus.

sessa yhteiskunnassa. Presidentti kehotti suvaitsevaisuuteen ja huomaavaisuuteen keskusteltaessa ruotsin kielen asemasta: ”Minulle suomen ja ruotsin kieli ovat kunniakysymys. Suomen itsenäistyessä annettiin lupaus, että maalla tulee olla kaksi kansalliskieltä ja nyt jokaisen asiana on lupauksen pitäminen.”

Kansainvälisissä yhteyksissä Suomen kielipolitiikalla on perinteisesti ollut hyvä maine, mutta muutosta on näkyvissä. Euroopan neuvoston kieliperuskirjan asiantuntijakomitea on kehottanut Suomea ryhtymään toimenpiteisiin, jotka johtavat tuomioistuinten henkilökunnan ja hallintoviranomaisten parempaan ruotsin kielen taitoon. Euroopan neuvoston ministerikomitea totesi marraskuussa 2007, että kielilainsäädäntöön pohjautuvat kielelliset oikeudet eivät Suomessa toteudu riittävän hyvin sosiaali- ja terveydenhuollossa.5 Euroopan neuvoston asiantuntijakomitea toi uudestaan esiin saman kritiikin vieraillessaan Helsingissä joulukuussa 2010. Komitea suhtautui kriittisesti siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollossa esiintyville ongelmille on tehty hyvin vähän, ja komitean yleinen käsitys oli, että ruotsinkielisten oikeudet ovat heikentyneet Suomessa viime vuosina.

Koko itsenäisyytensä aikana Suomi on ollut yksi maa ja yksi kansa, jolla on kaksi kansalliskieltä. Tätä perintöä haluamme viedä eteenpäin.

Toimintaohjelman tavoitteet ja rajoitukset Olemme sitä mieltä, että Suomen kahdesta kansalliskielestä tulee keskustella korkeimmalla poliittisella tasolla. Työmme tavoitteena on ollut laatia toimintaohjelma, jossa on ehdotuksia julkisen sektorin kehittämiseksi ja sen turvaamiseksi, että Suomi säilyisi maana, jossa on kaksi kansalliskieltä. Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kertomuksesta antama mietintö analysoivat olemassa olevia puutteita ja sisältävät toimenpide-ehdotuksia.

Näemme nykypäivänä Euroopan läntisessä kulttuuripiirissä vähemmistökielien renessanssin. Esimerkiksi Irlannin, Walesin, Baskimaan, Katalonian ja Etelä-Tirolin vähemmistöt saavat enemmän oikeuksia ja suuria taloudellisia voimavaroja panostetaan toimivien ratkaisujen kehittämiseksi kieliryhmille. Samalla näemme huolestuttavaa kehitystä esimerkiksi Slovakiassa ja Romaniassa, joissa vähemmistöjen asemaa heikennetään yhä enemmän.

Johtoryhmä katsoo, että valtioneuvoston ehdotukset ovat erittäin hyvin perusteltuja. On kuitenkin hyvin huolestuttavaa, ettei valtioneuvosto ole ryhtynyt tämän jälkeen järjestelmällisempiin toimenpiteisiin eikä ole kehittänyt parempia menetelmiä

Itsenäisyyden juhlistamisen yhteydessä vuonna 2010 presidentti Tarja Halonen toi esiin huolensa siitä, että poliittisesta ilmapiiristä on tullut kovempi ja että suvaitsevaisuus on vähentynyt suomalai-

Euroopan neuvoston ministerikomitea, suositus CM/RecChL(2007)7. Ministerikomitean hyväksymä 21.11.2007.

hyvin. Kaksikieliset kunnat, joissa on suomenkielinen vähemmistö, onnistuvat paremmin vähemmistökielisten palvelujen järjestämisessä kuin kunnat, joissa vähemmistö on ruotsinkielinen. Sen sijaan monissa Etelä-Suomen kunnissa on selkeitä puutteita kielellisten oikeuksien toteutumisessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla.6

seuratakseen omien tavoitteidensa ja ehdotustensa toteutumista. Valtioneuvoston tulee päättää nopeasti selkeästä työnjaosta ja siitä, kuka kantaa vastuun aiemmin esiin tuotujen ehdotusten toteuttamisesta. Lisäksi tarvitaan uusia menetelmiä, joilla valvotaan ja arvioidaan, että prosessit etenevät. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, että kielilainsäädännön noudattamisen seuraamiseksi ja valvomiseksi on riittävästi rahoitusta.

Käännymme toimintaohjelmallamme Suomen johtavien poliittisten päättäjien puoleen. Odotamme, että ehdotuksemme saavat kannatusta ja että ne otetaan mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan konkreettisina toimenpide-ehdotuksina. Joissakin tapauksissa esittelemme kattavia ja suhteellisen valmiita ratkaisuehdotuksia. Toisissa kohdissa tuomme esiin suuntaa-. antavia ehdotuksia, jotka vaativat lisää selvityksiä.

Ehdotustemme painopisteenä ovat ruotsinkielisen väestön oikeudet. Luonnollisesti on yhtä tärkeää työskennellä sen hyväksi, että suomenkieliset saavat palveluja omalla kielellään. Valtioneuvosto kuitenkin kirjoittaa kielikertomuksessaan, että suomenkielisten oikeudet toteutuvat kaiken kaikkiaan

Valtioneuvoston kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2009, s. 79

TOIMENPIDE-EHDOTUKSET väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.7

1. Pitkän aikavälin proaktiivinen kielisuunnittelu

Kansalliskieliä varten laadittava pitkän aikavälin kielistrategia voi toimia hyvänä esimerkkinä, joka parantaa myös muiden Suomen lainsäädännössä mainittujen kieliryhmien asemaa.

Toimenpiteet: 1. Hallitus laatii laajan, pitkän aikavälin kielistrategian Suomen kahden kansalliskielen tukemiseksi ja kehittämiseksi.

Pitkän aikavälin kielistrategian lisäksi tarvitaan jokaista hallituskautta varten konkreettinen toimintaohjelma, jossa hallitus päättää selkeistä kielipolitiikan tavoitteista seuraavaa neljää vuotta varten. Suunnitelmaan tulee kuulua konkreettisia menetelmiä ja toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi kyseisissä ministeriöissä ja viranomaisissa. Tätä varten tulee laatia selkeä työnjako, jossa määritellään vastuuviranomainen ja sen tehtävät sekä seurannan järjestäminen.

2. Hallitus laatii konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman hallituskaudelle 2011–2015. Suomi tarvitsee laajan, pitkän aikavälin kielistrategian Suomen kahden kansalliskielen tukemiseksi ja kehittämiseksi seuraavan 20 vuoden aikana. Tulevan hallituksen tulee ottaa vastuu tästä prosessista, kirjata kansalliskielistrategian tarve seuraavaan hallitusohjelmaan sekä ryhtyä nopeisiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin työn aloittamiseksi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi niin, että hallitus käynnistää politiikkaohjelman tai laajapohjaisen korkean tason valmistelutyön nostaakseen esiin tarpeelliset suuntaviivat tavalla, joka vahvistaa kielellisiä perusoikeuksia.

Pitkän aikavälin kielistrategiat ja konkreettiset toimintaohjelmat ovat nykyään tavallisia maissa, joissa on kaksi virallista kieltä. Ne nähdään tarpeellisina välineinä, joiden avulla voidaan paremmin soveltaa ja seurata itsessään hyvää kielilainsäädäntöä. Kanadan hallitus esitteli kesäkuussa 2008 konkreettisen ohjeiston, joka sisälsi yksityiskohtaisia tehtäväkuvauksia ja budjettimomentteja viranomaisille ja muille toimijoille siitä, miten heidän tulisi toimia maan kaksikielisyyden turvaamiseksi ja ennen kaikkea ranskan kielen aseman vahvistamiseksi. Irlannin hallitus hyväksyi marraskuussa 2010 iirin kielen vahvistamiseksi strategian, joka kattaa 2010–2030 välisen jakson. Joulukuussa 2010 Walesin parlamentti hyväksyi uuden kielilain. Samalla esiteltiin strategialuonnos kielilain toimeenpanemiseksi.8

Huolimatta selkeästä tarpeesta käsitellä useita kieliä, johtoryhmä ehdottaa, että hallitus aloittaa Suomen kansalliskielistä, joille perustuslaki antaa muita kieliä vahvemman aseman, mitä tulee viranomaisten kanssa asiointiin. Kansalliskielten asema on myös vahvempi muissa virallisissa yhteyksissä, kuten opetuksessa ja muussa sivistyksellisessä toiminnassa. Perustuslaki määrittelee 17 §:ssä, että hallituksen, eduskunnan ja julkisten viranomaisten on huolehdittava maan suomenja ruotsinkielisen

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus) julkaisi vuonna 2009 toimintaohjelman suomen kielen hyväksi Suomen kielen tulevaisuus. Kielipoliittinen toimintaohjelma. Vuonna 2003 julkaistiin Marika Tandefeltin kirja Tänk om, jonka . perusteella Ruotsin kielen lautakunta laati ehdotuksensa ruotsin kielen toimintaohjelmaksi Suomessa. Kirjassa on . paljon hyviä ehdotuksia ruotsin kielen vahvistamiseksi, mutta ehdotukset poliittisesta implementoinnista puuttuvat.

8 Roadmap for Canada´s Linguistic Duality 2008–2013: Acting for the Future. Irlannin kielistrategian työstämisen prosessi on ollut käynnissä usean vuoden ajan. Lopullinen strategia sai nimen 20-Year Strategy for the Irish Language 2010–2030.. Walesin kielen kielistrategian luonnos, jonka työnimi on A living language: A language for living. A strategy for the Welsh. Language, on ollut lausuntokierroksella ja sen odotetaan tulevan hyväksytyksi keväällä 2011.

2. Kansalliskielistä vastaava ministeri

noudattamista. Valtioneuvosto toteaa myös, että kansalaisten kielellisten perusoikeuksien toteuttaminen vaarantuu silloin, kun poliittiset päättäjät ja viranomaiset eivät ole tehneet tarpeeksi niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, joita valtioneuvosto ehdotti vastaavassa kertomuksessaan vuonna 2006.

Toimenpiteet: 3. Hallitus nimittää ministerin, jolla on selkeästi määritelty vastuu kansalliskielistä. Ministerin tehtäviin kuuluu vastuu pitkän aikavälin kielistrategian ja konkreettisen kielipoliittisen toimintaohjelman laatimisesta sekä myös yleisemmin kansalliskielten aseman edistäminen Suomessa.

Perustuslain 17 §:n mukaan suurin vastuu on kuitenkin hallituksella, eduskunnalla ja julkisyhteisöillä, joiden velvollisuutena on toimia niin, että suomenja ruotsinkielisen väestön oikeuksista huolehditaan samanlaisten perusteiden mukaan. Nykyään oikeusministeriö on vastuussa kielilain ja siihen yhteydessä olevan lainsäädännön noudattamisesta. Ministeriö vastaa viranomaisten kyselyihin ja sen tulisi valtioneuvoston kielikertomuksen mukaan seurata epäkohtia, joita kansalaiset kohtaavat kielilainsäädännön toimeenpanossa. Ministeriö on myös toiminut proaktiivisesti ja on tutkinut kyselytutkimusten avulla, miten eri viranomaiset ovat toteuttaneet kielellisiä velvoitteitaan.

Kaksi seikkaa kuitenkin rajoittaa oikeusministeriön roolia. Demokratia- ja kieliyksikössä on hyvin vä-

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Welsh Language Boardilla, jonka tehtävänä on edistää walesin kielen käyttämistä, on 70 työntekijää ja 13,5 miljoonan punnan budjetti. 10

Huomiossaan politiikkaohjelmista OECD toteaa: “Vision alone is not enough; horizontal priorities still lack sufficient follow-through and resources to realize the vision”. OECD Public Governance Reviews – Finland – Working together . to Sustain Success, s. 3. 9.9.2010.

ja seurannan. Siksi peräänkuulutamme selkeämpää vastuunjakoa, ministeriöiden työn parempaa koordinointia kielellisten oikeuksien edistämiseksi sekä parempien välineiden luomista, jotta voidaan valvoa ja arvioida, miten viranomaiset täyttävät velvollisuutensa. Koska kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia, valvonnan ja ohjauksen toimivuus on erittäin tärkeää. Tässä ei ole kyse suositusten antamisesta, vaan vaaditaan sitovia ohjeita velvollisuudesta noudattaa kielilainsäädäntöä. Viranomaisten tulee esimerkiksi varmistaa, että julkisten yhteisöjen henkilöstöllä on työtehtävien vaatimat kielitaidot.11

hän suomenja ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien parissa toimivia virkamiehiä.9 Lisäksi tehtävää vaikeuttaa Suomen hajautettu hallintorakenne, johon kuuluu yksittäisten ministeriöiden pitkälle kehittynyt autonomia. Tämän seurauksena jokaisen yksittäisen viranomaisen (ministeriö, virasto, kunta jne.) johto on kielilain mukaan vastuussa kielilainsäädännön toteutumisesta. Usein tämä toimii käytännössä erittäin puutteellisesti. Valtioneuvosto kirjoittaa kielikertomuksessa 2009, että ”kielilainsäädännön soveltamista ei viranomaisissa yleensä valvota ja arvioida”. OECD toteaa raportissaan Suomen hallinnosta, että hallintorakenteemme on liian hajautettu. Liian itsenäiset hallintoyksiköt vaikeuttavat tehokasta yhteistyötä ja asioiden poikkipoliittista seurantaa. OECD katsoo, että uudet politiikkaohjelmat ovat oikean suuntaisia, mutta että ne eivät ole käytännössä antaneet kovin paljon.10

Koska kielilainsäädännön soveltamisessa esiintyy suuria puutteita, tulee nimittää ministeri, jolla on selkeästi ilmaistu vastuu kansalliskielistä. Tätä ministeriä, esimerkiksi oikeusministeriä, kutsutaan kansalliskielistä vastaavaksi ministeriksi, kun hän käsittelee kielellisiä perusoikeuksia koskevia asioista ja antaa niistä lausuntoja. On myös syytä harkita poikkipoliittista ohjelmaa vaihtoehtona sille, miten työ organisoidaan kielistrategian ja kielisuunnitelman laatimisen ja seurannan osalta (ks. toimenpide-ehdotukset 1 ja 2).

Hallituksen tulee kehittää horisontaalista, poikkipoliittista ajattelutapaa, joka mahdollistaa paremmin poikkipoliittisten asioiden, kuten kielellisten oikeuksien suunnittelun täytäntöönpanon

Tämä määritellään laissa julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424).

ruotsi on toiminut työkielenä ja joissa kaksikielisyys on ollut luontevaa ja toiminut hyvin. Nämä rakenteet ovat muodostaneet pohjan molemmilla kansalliskielillä hyvin toimiville palveluille. Pitkän aikavälin kielistrategiaan (ks. toimenpide-ehdotus 1) tulee sisältyä kokonaisvaltainen suunnittelu, jossa otetaan huomioon, että maan molempien kansalliskielten tulee säilyä elinvoimaisina virkakielinä myös suurien uudistusten ja kuntaliitosten yhteydessä tehtävissä muutoksissa. On tärkeää säilyttää ruotsi elinvoimaisena työkielenä.

3. Hallintouudistukset ja ruotsin kieli toimenpiteet: 5. Oikeusministeriö tiedottaa hallintouudistuksia valmisteleville viranomaisille kielellisiä oikeuksia koskevista perustuslain ja kielilain velvoitteista, jotta nämä voidaan ottaa uudistuksissa huomioon. Tiedotuksen lähtökohtana ovat eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin auktoritatiiviset tulkinnat perustuslaista.

Etenkin valtiollisiin uudistuksiin liittyvä suuri ongelma on, ettei palvelua molemmilla kansalliskielillä useinkaan nähdä perusoikeutena, vaan ainoastaan olosuhteena, joka on alisteinen muille olosuhteille ja sopeutetaan niihin. Monissa tapauksissa kielelliset oikeudet ovat saaneet väistyä varsinaisten tehokkuustavoitteiden tieltä. Vaikka hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallintouudistusten yhteydessä on arvioitava kielelliset vaikutukset, näin ei ole aina toimittu.

6. Valtiovarainministeriö käynnistää yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa valmistelun, jossa laaditaan kunnille ratkaisuja, joilla turvataan yhtäläiset kielelliset oikeudet molemmilla kansalliskielillä kunnallisten hallintouudistusten yhteydessä. Uutta kuntalakia säädettäessä otetaan huomioon uudet keinot, jotka kehittävät kielellisiä oikeuksia kunnallishallinnossa ja lisäävät palvelujen käyttäjien osallistumista. Valtiollista ja kunnallista hallintoa on uudistettu jo pidemmän aikaa niin, että lähtökohtana ovat olleet rationalisointi, tehokkuus ja oletetut suurtuotannon edut. Valtionhallinnossa tämä on tarkoittanut, että viranomaisia ja hallintoalueita on yhdistetty suuremmiksi yksiköiksi. Monien uudistusten seurauksena ruotsin kielen asema on heikentynyt, ainakin siinä merkityksessä, että ruotsinkielinen väestönosuus on vähentynyt suuremmilla hallintoalueilla. Viranomaiset eivät ole onnistuneet luomaan malleja, jotka turvaisivat yhtäläiset palvelut molemmilla kansalliskielillä.

Nk. Kokkolan kysymys, jossa poliittinen valmistelu halusi liittää 7 000 ruotsinkielisen asukkaan Keski-Pohjanmaan maakunnan yksikieliseen suomenkieliseen Pohjois-Pohjanmaahan, on osoittautunut eräänlaiseksi valtiollisten uudistusten vedenjakajaksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja oikeuskansleri kiinnittivät huomiota siihen, että perustuslain 122 § määrittelee suoraan, että kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia ja että ne tulee asettaa etusijalle valtiollisissa uudistuksissa ennen esimerkiksi taloudellisia tekijöitä, joita ei mainita perustuslaissa. Siksi todettiin, että kielellisistä vaikutuksista tulee tehdä perusteellinen arvio.12

Tämä suurempiin yksiköihin ja hallintoalueisiin suuntautuva trendi haastaa aiemmat rakenteet, joissa

Tapaus osoittaa, ettei valtionhallinnossa ole otettu huomioon, että kielelliset oikeudet on turvat-

Oikeuskansleri toteaa lausunnossaan, että ”kielellisten oikeuksien asema perusoikeutena ja perusoikeuksien turvaamisvelvoite asettavat kielelliset oikeudet erityisasemaan aluejakopäätökseen vaikuttavien tekijöiden joukossa”. (OKV/1370/1/2009). Katso myös perustuslakivaliokunnan lausunto aluehallinnon uudistamisesta (PeVL 21/2009 vp).

lurakenneuudistuksesta (169/2007) ja kuntajakolaissa (1698/2009). Näissä laeissa säädetään, että suomenja ruotsinkielisellä väestöllä on yhtäläiset oikeudet käyttää omaa kieltään ja saada palveluja tällä kielellä. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnolla (PeVL 33/2009 vp) on suuri merkitys kuntajakolaille. Lausunnossa todetaan, etteivät kuntajaon muutokset saa vaikuttaa kunnan kielelliseen asemaan tai heikentää kieliryhmien mahdollisuuksia selviytyä omalla kielellään. Yhtä tärkeää on kuitenkin seurata lakien toteutumista käytännössä.

tu perustuslaissa. On tärkeää, että perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin valtion aluehallintoa koskevia auktoritatiivisia tulkintoja perustuslaista pidetään esikuvina tuleville uudistuksille, eikä vain kannanottoina yksittäistapauksiin. Johtoryhmä ehdottaa siksi, että oikeusministeriö tiedottaa yhteistyössä valtionvarainministeriön kanssa perustuslain ja kielilain sisältämistä kielellisiä oikeuksia koskevista velvollisuuksista ja myös tehdyistä perustuslain tulkinnoista hallintouudistuksia valmisteleville viranomaisille. Tämän tarkoituksena on turvata kielelliset oikeudet tulevien uudistusten yhteydessä.

Samalla on tärkeää, että vahvasti ruotsinkieliset kunnat ottaisivat aktiivisen asenteen kuntaliitoksiin ja varmistaisivat siten kielten kannalta kestävän kehityksen myös tulevaisuudessa.

Myös kunnallishallinnossa tulee noudattaa valtiohallinnon uudistuksia koskevia perustuslakitulkintoja. Tähän asti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras) mukaisesti tehdyissä kuntaliitoksissa ruotsin- ja kaksikielisten kuntien osalta on otettu huomioon suhteellisen hyvin, että palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa kunnan hallintoon on voitu taata molemmilla kansalliskielillä. Jos jatkossa pyritään yhä suurempiin kunnallisiin kokonaisuuksiin, mikä onkin todennäköistä, on ilmiselvänä vaarana, että ruotsin kielen asema heikentyy ruotsinkielisten osuuden vähentyessä suurissa kunnissa. Tilanne on ongelmallinen joillakin alueilla, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, koska alueella on paljon ruotsinkielisiä asukkaita, noin 65 000, mutta he muodostavat samalla vain pienen osan kokonaisväestöstä. Koska tämä voi vaarantaa ruotsinkielisen edustuksen kunnallisissa päätöksentekoelimissä, tasaveroisten palvelujen takaamiseksi on tarpeen tehdä erityisjärjestelyjä.

Kuntatasolla kielelliset ongelmat ovat suurimpia isoimmissa taajamissamme. Vaikka ruotsinkielisten osuus olisi lukumääräisesti suuri, prosentuaalinen osuus on pieni. Tämä koskee erityisesti pääkaupunkiseutua ja Turun seutua, joissa palvelun saaminen ruotsiksi osoittautuu usein vaikeaksi. Siksi on tärkeää selvittää, millaiset hallintoratkaisut voisivat turvata palvelujen tarjoamisen tasavertaisesti molemmilla kansalliskielillä nykyistä paremmin. On monia mahdollisuuksia, joita voisi kokeilla ennakkoluulottomasti: erityiset kunnalliset ja kuntayhtymien lautakunnat voivat vastata ruotsinkielisistä palveluista ja hankinnoista; sisäinen hallinto voidaan organisoida niin, että nimetään erityisiä ruotsinkielisen toiminnan vastuuhenkilöitä/esimiehiä; asiakkaat voivat saada mahdollisuuden valita palveluntuottajan kunnallisten maksusitoumusten avulla. Tällaisen palveluseteliajattelun voisi hyvin yhdistää lisääntyvään palveluorganisaatioiden käyttäjäohjaukseen Tanskan mallin mukaan. Kaikki kyseisen palveluntuottajan valinneet voitaisiin rekisteröidä käyttäjiksi.

Uusia uudistuksia toteutettaessa on tärkeää ottaa mukaan lakitekstiin perustuslain pykälät kielellisistä oikeuksista, kuten tehtiin laissa kunta- ja palve-

paremmin palvelut molemmilla kansalliskielillä ja jotka vahvistavat kansalaisvaikuttamista lähiympäristössä. Johtoryhmä ehdottaa, että valtiovarainministeriö ja Suomen Kuntaliitto tutkivat yhdessä, kuinka tällaisia hallintoratkaisuja voidaan laatia ja miten ne voisivat toimia käytännössä, muun muassa hyödyntäen kansainvälisesti hyviksi havaittuja käytäntöjä.13

Suuremman käyttäjävaikutuksen huomioivat hallintoratkaisut ovat tärkeitä, eivät vain ruotsinkielisille, joilla on vaikeuksia löytää kunnallisia palveluja äidinkielellään, vaan myös suomenkielisille, jotka voisivat saada enemmän vaikutusvaltaa lähipalveluihinsa. Siksi on tärkeää pohtia uuden kunnallislain valmistelun yhteydessä hallintoratkaisuja, jotka turvaavat paikallisella tasolla nykyistä

13 Tämä on linjassa niiden ehdotusten kanssa, jotka OECD antoi arviossaan Suomen hallinnosta. OECD toivoi, että paikalliset viranomaiset löytäisivät uusia, innovatiivisia ratkaisuja, jotka huomioivat kansalaisten tarpeet paremmin. . OECD Public Governance Reviews – Finland – Working together to Sustain Success. 9.9.2010.

uudistusten ja lakihankkeiden yhteydessä sen selvittämiseksi, voidaanko palvelut todellakin taata molemmilla kansalliskielillä”.15

4. Kielellisten vaikutusten arviointi Toimenpiteet:

Ongelmana on, että näitä ohjeita sovelletaan hyvin harvoin. Ajankohtaisena esimerkkinä tilanteesta, jossa kielellisiä vaikutuksia ei lainkaan arvioitu, on tällä hallituskaudella voimaan astunut poliisihallintouudistus. Kaikki poliisiviranomaiset, joilla oli ruotsi enemmistö- tai työkielenä, lakkautettiin ja sen sijaan perustettiin neljä alueellista yksikköä, joiden työkieli on ruotsi. Näiden yksiköiden oikeudellista asemaa ja valtuuksia ei kuitenkaan ole vahvistettu laissa, vaan ne ovat riippuvaisia poliisilaitosten johdosta.

7. Kullakin vastuuministeriöllä on ensisijainen vastuu kielellisten vaikutusten arvioimisesta. Näiden ministeriöiden tulee soveltaa oikeusministeriön kielellisten vaikutusten arviointiohjeita jokaisen kielellisiin perusoikeuksiin vaikuttavan yksittäisen hallintouudistuksen yhteydessä. Kielellisiä vaikutuksia tulee myös arvioida säännöllisesti konkreettisen palveluiden järjestämisen yhteydessä, jotta turvataan kieliryhmien käytännön mahdollisuudet saada palvelua omalla äidinkielellään.

Katsomme, että kielellisten vaikutusten arviointia tulee parantaa ja kehittää. On tärkeää, että jo hallituksen laajan, pitkän aikavälin kielistrategian laatimisen yhteydessä (toimenpide-ehdotus 1) toteutetaan yksittäisten ja kattavampien hallintouudistusten kielellisten vaikutusten arviointi. Kielellisten vaikutusten arviointi vain suurten hallintouudistusten tai palvelujen uudelleen organisoinnin yhteydessä ei kuitenkaan riitä. Lisäksi tulee kehittää välineitä, jotka mahdollistavat säännölliset kielellisten vaikutusten arvioinnit ja laadun seurannat kuntien päivittäisen hallintotoiminnan organisoinnin yhteydessä. Kun esimerkiksi laaditaan hoitopolkuja, on tärkeä esittää seuraavanlaisia kysymyksiä: Missä hoitopolun vaiheessa kielitaidot ovat erityisen tärkeitä? Miten henkilökunta jakautuu, niin että paikalla on aina kielitaitoisia näissä vaiheissa? Miten asiakkaille tiedotetaan heidän oikeudestaan käyttää omaa kieltään? On tärkeää kehittää mahdollisimman yksinkertaisia välineitä, jotka otetaan käyttöön ja joita käytetään säännöllisesti esim. hoitoa tarjoavissa yksiköissä.16

Uusi hallitus päätti vuonna 2007 ottaa käyttöön ja kehittää välineen kielellisten vaikutusten arvioimiseksi. Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa määritellään toimenpiteet, joihin ryhdytään hallintouudistusten yhteydessä: ”Suurimpien valtiollisten ja kunnallisten uudistushankkeiden kielellisten vaikutusten arviointi säännönmukaistetaan”. Oikeusministeriö on laatinut hallitusohjelman pohjalta ohjeet, jotka auttavat lainvalmistelijoita ottamaan huomioon ja arvioimaan lainvalmisteluhankkeen kielelliset vaikutukset. Oikeusministeriön ohjeiden mukaan valmistelijan ”on arvioitava, miten esitys vaikuttaa kielellisten oikeuksien toteutumiseen niin lähitulevaisuudessa kuin useamman vuosikymmenen tähtäimellä”. Arvioinnin tulokset tulee esittää hallituksen esityksissä.14 Hallituksen puolivälitarkastelussa hallitus täsmentää linjaansa koskien kielellisten vaikutusten arviointia seuraavasti: ”huolehditaan siitä, että kielellisten vaikutusten arviointi tehdään hallinto-

Oikeusministeriö, Kielellisten vaikutusten arviointi.

Hallituksen kannanotto poliittisten neuvottelujen jälkeen, 24.2.2009.

Ks. liite 3, Kielellisten vaikutusten arviointi, Stefan Sjöblom.

5. Kielitaito valtion ja kunnan hallinnossa

yksikköihin. Tarvitaan uutta, selkeää koordinointia. Kuntien tulee laatia kieliohjelma ja kartoittaa asiakaspalvelunsa järjestelmällisesti. Jokaisen kunnan tulee myös kartoittaa, kuka voi tarjota palvelua milläkin kielellä ja kenelle voidaan ohjata asiat, jotka edellyttävät erityistä kielitaitoa. Työryhmän tukeman johtavan virkamiehen tulee olla vastuussa tästä työstä sekä seurata ja kehittää kunnan kielipolitiikkaa.

Toimenpiteet: 8. Jokaisen kaksikielisen viranomaisen, valtiollisen ja kunnallisen, tulee nimetä johtava virkamies kansalliskielten edistämisestä vastaavaksi vastuuhenkilöksi. Viranomaisen tulee vastuuhenkilön johdolla laatia kieliohjelma, joka käy järjestelmällisesti viranomaisen palveluprosessit läpi, jotta asiakkaiden kielelliset oikeudet taataan. Kieliohjelmien tulee olla saatavilla viranomaisten verkkosivustoilla.

Tilannetta hankaloittaa yleisesti huonontunut ruotsin kielen taito, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa viranomaisten mahdollisuuksia rekrytoida riittävän kielitaitoisia henkilöitä, jotta kansalaisten kielellisten oikeudet taattaisiin perustuslain 17 §:n mukaan. Kielitaitovaatimukset ovat usein kaavamaisia ja niitä ”testataan” ainoastaan todistuksilla, sen sijaan että viranomaiset mittaisivat todellisen kielitaidon. Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424) määrittelee selkeästi, että viranomaisilla on velvollisuus varmistaa, että julkisyhteisöjen henkilöstöllä on työtehtävien vaatima kielitaito.

9. Valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön tulee koordinoida rekrytointiohjeitaan ja sisällyttää näihin laissa määritellyt vaatimukset julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424). 10. Viranomaisten tulee saada erityisvaroja henkilökunnan täydentävää kielikoulutusta varten.

Valtioneuvoston kielikertomuksessa todetaan, että ”työhönotossa käytettäviä menettelymalleja tulee kehittää sen varmistamiseksi, että henkilöstöä palvelukseen otettaessa varmistutaan sen riittävästä kielitaidosta”. Oikeusministeriö laatii tätä tarkoitusta varten Kieliasiain neuvottelukunnan avustuksella suosituksia kielitaidosta työhönoton yhteydessä.17 Valtionvarainministeriön työmarkkinaosasto laatii

Nykyään yhä useammat ruotsinkieliset asuvat kaksikielisissä kunnissa, joissa he ovat selkeästi vähemmistönä ja joissa palvelujen saaminen omalla äidinkielellä on yhä vaikeampaa. Yhteistä monille näistä kunnista on, että ruotsinkieliseltä toiminnalta puuttuu rakenne ja että eri palvelumuodot, joilla on kielellistä merkitystä, on hajautettu moniin hallinto-

Viimeisin suositus laadittiin tammikuussa 2011. Kielitaito ministeriöiden työhönotossa – säännöksiä ja työhönottoon liittyvä tarkistuslista (OM 1/58/2011), 24.1.2011, oikeusministeriö. Suosituksesta on tekeillä myös ruotsinkielinen versio Språkkunskaper och anställning - bestämmelser och minneslista vid anställning.

vahvistavat suomen- tai ruotsinkielisen vähemmistön käyttämän kielen asemaa, ja tämän ajatuksen tulisi levitä laajalle ja sisältyä kuntien kieli- tai hallintosääntöihin.

kuitenkin yleiset työhönotto-ohjeet, joita valtion ja kuntien viranomaiset käytännössä käyttävät. Vaikka hyvä kielitaito on edellytyksenä sille, että viranomainen voi täyttää velvollisuutensa järjestää toimintansa kahdella kansalliskielellä, näissä ohjeissa ei mainita kielitaitoa yhtenä kriteerinä.18

Myös kielikoulutusta varten tarvitaan enemmän varoja henkilöstön kielitaidon parantamiseksi. Nykyään ei ole kartoitettu, miten paljon valtio ja kunnat järjestävät kielikoulutusta ja minkä verran se maksaa. Ongelmana on nykyisin, ettei kielikoulutusta varten varata ylimääräisiä varoja, mikä tarkoittaa, että ministeriöiden ja muiden viranomaisten on otettava rahat yleisistä täydennyskoulutusvaroista. Siksi olisi tärkeää, että viranomaiset saavat erityisiä varoja henkilöstönsä kielikoulutusta varten.

Johtoryhmä kehottaa siksi valtiovarainministeriötä ja oikeusministeriötä koordinoimaan virantäyttöohjeitaan ja sisällyttämään näihin kielivaatimukset, jotka määritellään laissa julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (6.6.2003/424). Useimmat asiakaskohtaamiset tapahtuvat kuntatasolla. Kunnat päättävät itse kunnan viranhaltijoiden kelpoisuusvaatimuksista kunnan hallintosäännössä tai erillisessä kielisäännössä. Kunnissa on tapana määritellä korkeiden virkamiesten kelpoisuusvaatimukset ja testata heidän kielitaitonsa, mutta suorassa asiakaskontaktissa oleville henkilöille on harvoin määritelty kelpoisuusvaatimuksia. Kuntaliitto on laatinut kunnille työhönotto-ohjeet.19

Viranomaisten kansalliskielten edistämisen vastuuhenkiöiden tulee seurata järjestelmällisesti, keiden kyseisen hallinnonalan virkamiesten tulisi parantaa ruotsin kielen taitojaan, ja näitä tulee palkita kielilisällä. Kattava vastuu siitä, että näin todellakin tapahtuu, on vastuussa olevalla ministerillä. Vuoden 2007 hallitusohjelmassa todettiin, että valtion tulee työnantajana palkita henkilöstöään hyvästä kielitaidosta, jotta kielilain tarkoitus toteutuu. Valtionhallinnon työntekijöistä 2 507 sai lokakuussa 2010 kielilisää, mikä on ainoastaan noin 3 % valtion palveluksessa olevista. Lokakuussa 2006 vastaava luku oli 2 520.20 Nykyisin kielilisää saavia henkilöitä on vähemmän kuin vuonna 2006, mikä merkitsee, ettei hallitusohjelman kirjaus ole toteutunut.

Kuntien tulee lain mukaan huolehtia siitä, että ne palkkaavat henkilöitä, joilla on riittävät ruotsin kielen taidot, mutta miten tätä voidaan edistää ja valvoa kaikilla tasoilla ja kaikkien tehtävien osalta? Tässä on myös syytä korostaa, että eri tehtävissä voi esiintyä erilaisia vaatimuksia. Pidämme tärkeänä, että Kuntaliitto tiedottaa kunnille suunnatussa koulutuksessaan lain mukaisista velvoitteista. Kielitaitovaatimukset tulisi muotoilla niin, että ne.

Ohje virantäytössä noudatettavista periaatteista, 26.1.2009, valtiovarainministeriö.

Päivi Rainio, Rekrytointiopas kunta-alalle, Suomen Kuntaliitto, 2010.

Tilasto saatu valtiovarainministeriöltä joulukuussa 2010.

sen valvonnasta tehtävästä selvityksestä. Selvitys ”Finlands tvåspråkighet – lag och övervakning” johti mm. konkreettiseen ehdotukseen kieliasiamiehestä. 21 Myös parlamentaarinen kielilakikomitea, joka valmisteli ehdotuksen uudeksi kielilaiksi, pohti ajatusta kieliasiamiehestä. Komitean mietinnössä vuodelta 200122 todetaan kuitenkin, ettei kielellisiä oikeuksia tule käsitellä eri tavalla kuin muitakaan perusoikeuksia. Komitea piti tärkeänä, että korkeimmat laillisuudenvalvojat eli oikeuskansleri ja oikeusasiamies valvovat myös kielellisten oikeuksien toteutumista, jotta näitä oikeuksia ei pidettäisi vähemmän tärkeinä kuin muita perusoikeuksia. Hallituksen esityksessä eduskunnalle uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 92/2002) ei sen vuoksi käsitelty kysymystä kieliasiamiehen viran perustamistarpeesta.

6. Kieliasiamiehen viran perustaminen Toimenpide: 11. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annettua lakia täydennetään säännöksellä, jonka mukaan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustetaan kieliasiamiehen virka käsittelemään yleisön kanteluja ja valvomaan, että ministeriöt ja muut julkiset viranomaiset toimivat kansalliskieliä eli suomea ja ruotsia koskevan lainsäädännön mukaisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on mietinnössään (1/2010 vp) valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2009 kritisoinut valtioneuvostoa siitä, ettei tämä ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunta kehottaa valtioneuvostoa pohtimaan, miten viranomaiset voisivat valvoa kielilainsäädännön noudattamista paremmin kullakin vastuualueella, mukaan lukien aluehallintoviranomaiset, ja kehottaa muun muassa harkitsemaan kieliasiamiehen viran perustamista esim. oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen. Perustuslakivaliokunta ehdottaa, että kieliasiamies paitsi käsittelisi yleisön kanteluita, myös valvoisi ja seuraisi viranomaisten toimintaa tai toiminnan puutetta. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan määrittele, miten kieliasiamiestä koskeva ehdotus voitaisiin toteuttaa käytännössä.

Viime vuosina Folktingetin ja perustuslakivaliokunnan lisäksi monet muutkin toimijat ovat ilmaisseet tukensa ajatukselle kieliasiamiehestä. Siksi kieliasiamiehen viran perustamisen mahdollisuudet ja vaikutukset on syytä selvittää.23

Eri vaihtoehtoja kieliasiamiehen viran perustamiseksi: a) Riippumattoman kieliasiamiehen/ kommissaarin viran perustaminen Täysin riippumattoman kieliasiamiehen, jota ei liitettäisi ministeriöön tai oikeusasiamiehen kansliaan, tyyppiesimerkkinä on Kanadan Commissioner of official Languages. Kanadan kielikomissaari valitaan seitsemän vuoden jaksolle senaatin ja edustajainhuoneen hyväksynnän jälkeen ja hän

Kieliasiamiehen viran perustamistarve ei ole Suomessa uusi ajatus. Vuonna 1998 Svenska Finlands folkting teki aloitteen Suomen kaksikielisyydestä ja

Dufholm, Kristina: Finlands tvåspråkighet – lag och övervakning. Finlandssvensk rapport nr. 38. Helsingfors 1998: Svenska Finlands folkting. 22

Uusi kielilaki: Kielilakikomitean mietintö 15.6.2001. Helsinki 2001: Valtioneuvosto.

Pitkä analyysi liite 5, Inrättande av en språkombudsmannafunktion, Kristian Myntti ja Markus Österlund.

tain tätä mallia. Nykyään tehtäväalueet jaetaan oikeusasiamiehen päätöksellä oikeusasiamiehen ja kahden apulaisoikeusasiamiehen välillä. Apulaisoikeusasiamiehellä on samat valtuudet kuin oikeusasiamiehellä ja hän päättää oman vastuualueensa asioista itsenäisesti. Nykyään oikeusasiamiehellä on vastuu kielilainsäädännön valvonnasta.

raportoi suoraan parlamentille. Irlanti on perustanut kielikomissaarin viran, jolla on vastaavanlaiset valtuudet ja Walesin parlamentti päätti joulukuussa 2010 perustaa kielikomissaarin viran. b) Kieliasiamiehen viran perustaminen oikeusministeriön yhteyteen Aiemmin mainitussa selvityksessä ”Finlands tvåspråkighet – lag och övervakning” oli ehdotus kieliasiamiehen viran perustamisesta oikeusministeriön yhteyteen. Kieliasiamies käsittelisi yleisön kanteluita, pyytäisi tietoja viranomaisilta ja analysoisi lainsäädännön noudattamista, tiedottaisi kielilainsäädännöstä ja kansalaisten oikeuksista sekä antaisi lausuntoja, neuvoja ja ohjeita. Tällainen kieliasiamies on verrattavissa esim. sisäministeriössä toimivaan vähemmistövaltuutettuun tai oikeusministeriössä toimivaan tietosuojavaltuutettuun.

d) Kieliasiamies oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen Johtoryhmä on sitä mieltä, että on syytä kehittää ja syventää perustuslakivaliokunnan ehdotusta kieliasiamiehen viran perustamisesta oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen: tehtävänä olisi käsitellä yleisön kanteluita, mutta myös valvoa ja seurata viranomaisten toimintaa ja puuttuvaa toimintaa. Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 205/. 2010 vp) oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivasta Ihmisoikeuskeskuksesta voisi toimia mallina sille, miten kieliasiamiehen virka voitaisiin käytännössä toteuttaa. Hallitus on esittänyt, että eduskunnan oikeusasiamiehestä annettuun lakiin lisätään uusi luku oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä toimivasta, itsenäisestä ja riippumattomasta Ihmisoikeuskeskuksesta. Ihmisoikeuskeskus ei tule käsittelemään perusoikeuksia koskevia kanteluita ja ihmisoikeuksia, vaan oikeusasiamies ratkaisee nämä jatkossa. Siksi ei ole syytä esittää, että kieliasiamies toimisi Ihmisoikeuskeskuksen alaisuudessa. Sitä vastoin ehdotettu malli Ihmisoikeuskeskukseksi voi toimia esikuvana kieliasiamiehen toiminnalle oikeusasiamiehen kanslian yhteydessä. Nykyinen tilanne on siten erilainen verrattuna vuoteen 2001, jolloin kielilakikomitea

c) Apulaisoikeusasiamiehen tai OA:n kanslian esittelevän virkamiehen toimiminen kieliasiamiehenä Selvityksessä ”Finlands tvåspråkighet – lag och övervakning” annettiin kolme mahdollisuutta perustaa kieliasiamiehen virka oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen: 1) apulaisoikeusasiamiehellä on erityisenä vastuualueenaan kielilainsäädäntö ja hän saa käsitellä näitä kysymyksiä nimikkeenään kieliasiamies, 2) perustetaan uusi apulaisoikeusasiamiehen virka, joka käsittelee ja valvoo ainoastaan kielellisiä oikeuksia 3) oikeusasiamiehen kansliassa toimiva esittelevä virkamies saa vastuulleen kielellisten oikeuksien valvonnan ja saa nimikkeen kieliasiamies. Nykyinen käytäntö muistuttaa osit-

ministeriön tehtävänä on edistää kansalliskieliä ja tiedottaa kansalaisille heidän oikeuksistaan.

päätti olla puhumatta kieliasiamiehen viran perustamisen puolesta pelätessään, että kielellisiä oikeuksia alettaisiin pitää vähemmän tärkeinä kuin muita perusoikeuksia.

Johtoryhmä katsoo, että edistämisen ja tiedotuksen tulee kuulua hallitukselle ja esimerkiksi oikeusministeriön vastaavalle ministerille henkilöstöineen, mutta oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen tulee perustaa kieliasiamiehen virka. Tämä tekisi kansalaisille näkyväksi mahdollisuuden kääntyä viranomaisen puoleen ja kannella, kun kielellisiä perusoikeuksia on loukattu.

Sekä Kanadan malli että selvityksen ”Finlands tvåspråkighet – lag och övervakning” ehdotukset perustuvat siihen, että kieliasiamiehellä/kielikomissaarilla on sekä valvova että tiedottava tehtävä. Tämän toteuttaminen voi olla käytännössä vaikeaa, eikä se ehkä edes toivottavaa. Nykyään oikeus-

7. Kieli ja koulutus

Ruotsin kielen taidot ovat heikentyneet suomenkielisissä kouluissa viime vuosina. Sen jälkeen kun ruotsi muuttui ylioppilastutkinnossa vapaaehtoiseksi vuonna 2005, sen kirjoittavien oppilaiden lukumäärä on laskenut nopeasti. Vain 48 prosenttia suomenkielisistä pojista kirjoitti ruotsin vuoden 2010 ylioppilaskirjoituksissa. Tytöistä ruotsin kirjoitti 78 prosenttia. Sekä kokemus että tutkimukset osoittavat, etteivät oppilaat saa Suomessa riittäviä ruotsin taitoja ennen yliopisto- ja korkeakoulutason opintoja. Åsa Palviaisen Jyväskylän yliopistolle tekemästä tutkimuksesta ilmenee, että 52,9 prosentilla 490 opiskelijan otoksesta on. heikommat ruotsin taidot kuin yliopistotasolla vaaditaan.24

Toimenpiteet: 12. Parlamentaarisen työryhmän julkaisun Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako kieltenopetusta koskevia ehdotuksia on jatkossakin pidettävä tärkeinä tavoitteina ja ne on toteutettava vuodesta 2014 alkaen: mm. ruotsin opintojen alkaminen viimeistään 6. luokalla; kuntien velvoittaminen tarjoamaan vähintään kolme A1-kieltä, joista yksi on toinen kotimainen kieli; kuntien velvoittaminen aloittamaan kunkin A1-kielen opetus, kun sen on valinnut vähintään 10 oppilasta.

Lukiolain uudistamisen yhteydessä (15.4.2004) päätettiin, että opetusministeriö arvioi uutta ylioppilastutkintoa kuuden vuoden välein. Ministeriö julkaisi joulukuussa 2010 raportin, joka osoitti ruotsin ylioppilastutkinnossa kirjoittaneiden oppilaiden lukumäärän laskeneen huomattavasti, mikä jo olikin yleisessä tiedossa. Sen sijaan, että olisi esittänyt toimia, joilla toisen kotimaisen kielen opetusta voisi vahvistaa, opetusministeriö perusti taas yhden työryhmän. On huolestuttavaa seurata, kuinka hitaasti hallitus on puuttunut heikentyneen kielitaidon ongelmaan.

13. Hallituksen tulee huolehtia siitä, että Opetushallitus käy läpi opetussuunnitelman perusteet ja kehittää Suomen kouluissa käytettäviä kansalliskielten opetusmenetelmiä. Tulevaisuudessa painotuksen tulee olla viestintävalmiuksissa ja osan opetuksesta voi hyvin yhdistää muihin oppiaineisiin. 14. Kielikylpy ja kielisuihku ovat loistavia opetusmenetelmiä, joiden avulla uusia kieliä oppii helposti. Niin suomen- kuin ruotsinkielisenkin kielikylvyn valtiollisia hanketukia tulee korottaa. 15. Hallituksen tulee laatia kansallinen kielitavoite, jossa määritellään muu suomalaisten tarvitsema kielitaito.

Hallituksen asettama tuntijakotyöryhmä julkisti kesäkuussa 2010 ehdotuksensa siitä, miten Suomen kouluja tulisi kehittää. Työryhmän ehdotusten joukossa oli toimenpiteitä, jotka olisivat. vahvistaneet ruotsin opetusta, mm. ruotsin opintojen aloittaminen viimeistään 6. vuosiluokalla ja kuntien velvollisuus aloittaa opetus kussakin A1kielessä, jos sen on valinnut vähintään 10 oppi-

Åsa Palviainen: The Proficiency in Swedish of Finnish speaking University Students: Status and Directions for the Future. Apples – Journal of Applied Language Studies. Vol. 4,1, 2010.

lasta. 25 Ehdotettujen uudistusten tarkoituksena oli edistää niin ruotsin kuin muidenkin kielten oppimista. Tutkimuksethan osoittavat, että mitä aikaisemmin lapset aloittavat kieliopinnot, sen paremmin ja nopeammin he pystyvät omaksumaan uuden kielen. Tuntijakotyöryhmän tekemä työ tulee hyödyntää. Seuraavan hallituksen tulee huolehtia siitä, että nämä ehdotukset toteutetaan.

kotoisin Kanadasta, jossa monet englanninkieliset vanhemmat olivat sitä mieltä, että heidän lapsillaan on oikeus useampaan kieleen. Kielikylpykouluja on nykyisin kolmessatoista kaksikielisessä kunnassa. Sekä Suomessa tehdyt että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kielikylpyoppilaiden äidinkieli kehittyy paremmin kuin yksikielisten luokkien oppilaiden äidinkieli.26 Lisäksi heistä tulee käytännössä kaksi- tai useampikielisiä. Ruotsinkielinen kielikylpy antaa oppilaille sekä hyvän ruotsin kielen taidon että hyvän muiden kielten taidon. Viime vuosina kielikylpyluokkien lukumäärä on pysynyt tasaisena, vaikka kielikylvyn kysyntä on paljon tarjontaa suurempaa. On paljon perheitä, jotka haluaisivat lapsensa kielikylpyyn, jos siihen olisi mahdollisuus. Kielikylpyyn jonotetaan esimerkiksi Helsingissä, Porvoossa ja Vaasassa.

Opetushallitus perusti keväällä 2007 työryhmän laatimaan Kansalliskieliselvityksen, jonka tarkoituksena on tutkia, onko kansalliskielten suomen ja ruotsin opetus riittävää perustuslain 17 §:n mukaisten kielellisten oikeuksien takaamiseksi. Koska maaliskuun alussa 2011 julkistettu selvitys osoittaa selvästi, ettei kansalliskielten opetus ole riittävää, selvityksen toimenpide-ehdotusten tulee johtaa välittömiin käytännön toimiin.

Helsingin, Vaasan ja Turun yliopistojen laitokset ovat myös saaneet tukea ruotsinopetusta koskeviin tutkimushankkeisiin. Tukisummat ovat kuitenkin olleet hyvin vähäisiä. Ruotsinopetuksen todelliseen edistämiseen tarvitaan huomattavasti suurempia taloudellisia voimavaroja ja järjestelmällisen laaja-alaista työtä.

Valtio on tukenut erilaisia hankkeita, jotka tukevat ruotsin opetusta suomenkielisissä kouluissa, esim. Hanasaaren kulttuurikeskuksen Svenska.nuhanketta ja eri kielikylpyhankkeita. Suomessa on järjestetty kielikylpyjä yli 20 vuoden ajan. Idea on

Perusopetus 2020 – yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 1.6.2010.

Katso esim. Allen Mary: Reading achievement of students in French immersion programs, Education Quarterly Review, vol. 9, No. 4, 2004.

trendi on havaittavissa venäjän suosiossa. Vuonna 2001 venäjää luki A- tai B-kielenä 6,1 prosenttia oppilaista. Vuonna 2009 osuus on 3 prosenttia.29 Vuonna 2001 kolmea tai useampaa kieltä luki 66 prosenttia lukiolaisista. Vuonna 2009 vähintään kolmea kieltä luki enää 53,5 prosenttia.30

Erään tällaisen hankkeen tuloksena syntyi raportti ”Svenska i finska gymnasier”27 jossa Helsingin yliopiston tutkijatiimi esittää seuraavat ehdotukset, jotka pohjautuvat keskusteluihin oppilaiden ja opettajien kanssa: 1) kielen oppimiseen tarvitaan enemmän aikaa, 2) oppilaat haluavat oppia puhuttua ja kirjoitettua arkiruotsia sen sijaan, että painotetaan voimakkaasti kielioppia, 3) oppilaat haluavat tutustua ruotsin kieleen oppituntien ulkopuolella kulttuuritapahtumissa, opintokäynneillä ja niin, että kouluun tulee vieraita. Tutkijat korostavat myös, että kieltenopetus on tehokkaampaa muihin oppiaineisiin yhdistettynä kuin erillisenä oppiaineena. Väite saa tukea tuoreesta EU-raportista Study on the Contribution of Multilingualism to Creativity.28

On huolestuttavaa, että yhä harvemmat oppilaat lukevat kieliä, kun samalla painotetaan hyvän kielitaidon merkitystä, jotta Suomi voisi säilyttää kansainvälisen kilpailukykynsä.31 Entinen Euroopan komission kääntämispalveluiden yleispäällikkö Juhani Lönnroth kirjoittaa osuvasti kantaaottavassa artikkelissaan: ”Kun EU:ssa pyritään innokkaasti monikielisyyteen, täällä (Suomessa) pyritään tosiasiassa vähentämään kaksikielisyyttä ja samalla molempien kansalliskielten osaamista edellyttävien julkisen tai yksityisen puolen työpaikkojen työvoiman saatavuutta.”32

Suomenkielisten ruotsin kirjoittavien oppilaiden lukumäärän vähentyminen kuvastaa yleistä trendiä. Opetushallituksen raportti Koulutuksen määrälliset indikaattorit osoittaa, että kiinnostus kieliopintoihin on vähentynyt Suomessa huolestuttavasti. Vertailtaessa vuosien 2001 ja 2009 raporttien tilastoja käy ilmi, että saksan lukijoiden lukumäärä on melkein puolittunut kymmenessä vuodessa. Sama

Johtoryhmä kehottaa siksi seuraavaa hallitusta ryhtymään nopeisiin toimiin kielitaidon parantamiseksi Suomessa, esimerkiksi laatimaan kansallisen kielitavoitteen, jossa määritellään, mitä vieraiden kielten taitoja Suomi tarvitsee.

27 Green-Vänttinen Maria, Korkman Christina ja Lehti-Eklund Hanna: Svenska i finska gymnasier. Nordica ja Svenska Social- och kommunalhögskolan, 2010. 28 Study on the Contribution of Multilingualism to Creativity. European Commission, Directorate General Education and Culture. 16.7.2009. Raportti viittaa myös useampaan tutkimukseen, jotka osoittavat, että varhainen kaksi- tai . kolmikielisyys johtaa parempaan suorituskykyyn ja luovaan ajatteluun, helpottaa ongelmanratkaisua ja sosiaalista . vuorovaikutusta ja parantaa koulumenestystä. 29

Tässä on kuitenkin nähtävissä trendin taittuneen hieman. Vuonna 2008 osuus oli 2,5 prosenttia.

Koulutukset määrälliset indikaattorit 2004 ja Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2010. Opetushallitus.

Tämä koskee nimenomaan myös ruotsin taitoja. Suomen ja Ruotsin yhä tiiviimmässä taloudellisessa yhteistyössä ruotsia puhuvista työntekijöistä on todellinen puute. Tämä käy ilmi tutkijatohtori Wilhelm Barner-Rasmussenin raportista.. Katso liite 8, Finns det ett business-case för svenskan? – Studie om språkanvändning i handeln och det ekonomiska . samarbetet mellan Finland och Sverige. 32

Juhani Lönnroth, Språkdebatten saknar djup och visioner, Hufvudstadsbladet, 8.1.2011.

he saavat hoitoa omalla kielellään. Aivan erityisesti tämä koskee lapsia ja vanhuksia. Sairas on herkässä tilassa eikä usein pysty käyttämään vieraita kieliä yhtä hyvin kuin tavallisesti. Esim. mielenterveyshuollossa kieli on myös keskeinen osa itse hoitoprosessia. Lisäksi Suomessa on (vaikka Ahvenanmaata ei laskettaisi mukaan) kymmeniätuhansia ruotsinkielisiä, jotka eivät pysty asioimaan suomeksi tai joiden suomen kielen taito on hyvin puutteellinen.

8. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kieli Toimenpiteet: 17. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee täsmentää lainsäädäntöä niin, että potilaalle taataan käytännössä oikeus saada potilaskertomukset (epikriisit ja muut hoitoon liittyvät asiakirjat) omalla äidinkielellään. Ministeriön tulee varmistaa, että kaikki tiedonhallintajärjestelmät toimivat maan molemmilla kansalliskielillä.

Kielilain (423/2003) pykälissä 10, 18 ja 20 on säännöksiä potilaiden oikeudesta käyttää hoitotilanteissa suomea tai ruotsia. Säännöksiä kuntien ja kuntayhtymien velvollisuudesta tarjota terveys- ja sairaanhoitopalveluja suomeksi ja ruotsiksi on kansanterveyslaissa (1972/66) ja erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989). Uusi 1.5.2011 voimaan astuva terveydenhuoltolaki sisältää säännökset kuntien ja kuntayhtymien velvollisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä tarjotakseen terveydenhuolto- ja sairaanhoitopalveluita suomeksi ja ruotsiksi. Uudet säännökset vastaavat aikaisempia kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain säännöksiä. Muut säännökset julkisten viranomaisten velvollisuudesta tarjota sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita kahdella kielellä täsmennetään konkreettisemmin erityislainsäädännössä, kuten sosiaalihuoltolaissa (17.9.1982/710), laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785) ja laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (22.9.2000/812).

18. Valvontaa ja seurantaa tulee tehostaa, jotta kielellisten oikeuksien kannalta heikkoon tilanteeseen saadaan hoitoalalla parannus. Kaikilla kaksikielisillä sairaanhoitopiireillä sekä kunnallisilla sosiaali- ja terveydenhuoltoyksiköillä on oltava konkreettiset kieliohjelmat tämän järjestämiseksi. 19. Kuntien ja kuntayhtymien johdon tulee tehostaa sen valvomista, että kuntalaisten kielelliset oikeudet toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon- ja erikoissairaanhoitopalveluiden hankinnassa. Kielelliset valintakriteerit päätetään jo hankintoja suunniteltaessa ja ne kirjataan sopimuksiin. 20. Kuntien tulee selvittää vaihtoehtoisia tapoja perusterveydenhuollon järjestämiseksi. Kunnan tarjoamien maksusitoumusten ja palvelusetelien avulla asiakkaat ja potilaat saisivat mahdollisuuden valita palveluntarjoajan, joka pystyy takaamaan hoidon potilaan omalla kielellä, suomeksi tai ruotsiksi.

Lakien toteutuksesta vastaavilla viranomaisilla on suuria vaikeuksia kielilain ja erityislainsäädännön velvoitteiden täyttämisessä. Kielelliset oikeudet eivät toteudu riittävällä tavalla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tätä on arvosteltu voimakkaasti sekä valtioneuvoston kielikertomuksessa että kansainvälisissä asiantuntija-arvioissa, ja se käy selvästi ilmi myös

Yleisesti tunnustetaan, että fyysisesti tai psyykkisesti sairaat ihmiset ovat erityisen riippuvaisia siitä, että

da tutustua omaa hoitoaan koskeviin potilaskertomusasiakirjoihin äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. OA huomauttaa kuitenkin, ettei lainsäädäntö ole tässä asiassa yksiselitteinen. Johtoryhmä kehottaa sosiaali- ja terveysministeriötä muuttamaan lainsäädäntöä pikaisesti niin, että potilaalla on yksiselitteisesti oikeus saada potilaskertomusasiakirjat (epikriisit ja muut hoitoasiakirjat) omalla kielellään. Osasyynä tähän ongelmaan ovat huonosti toteutetut tietotekniset ratkaisut, minkä myös valtioneuvosto on todennut kielikertomuksessaan. Siksi on tärkeää varmistua jo uusien tietohallintajärjestelmien suunnitteluvaiheessa siitä, että järjestelmät toimivat maan molemmilla kansalliskielillä, suomeksi ja ruotsiksi. Järjestelmien on pystyttävä tallentamaan potilaan kieli, antamaan henkilöstölle välitön tieto potilaan kielestä ja tulostamaan lähetteet, reseptit ja hoito-ohjeet potilaan omalla kielellä.

Folktingetin kielisuojatoiminnasta. Euroopan neuvoston ministerikomitea totesi marraskuussa 2007, ettei kielilainsäädännön mukaisia kielellisiä oikeuksia noudateta Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa riittävän hyvin. Vierailullaan Helsingissä joulukuussa 2010 Euroopan neuvoston asiantuntijat toistivat tämän kriittisen lausunnon ja totesivat, että ongelmien ratkaisemiseksi on tehty hyvin vähän. Yleisesti Oikeusasiamiehelle tehdään melko vähän sosiaali- ja terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kielikysymyksiin liittyviä valituksia. Viime vuosina noin 25–35 tapausta vuosittain on koskenut ruotsin kieltä ja osa näistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa.33 Yhä useampi kansalainen kääntyy sen sijaan Folktingetin puoleen valittaakseen hoitoalan kielipuutteista. Kaikista Folktingetin saamista ilmoituksista, jotka koskevat kansalaisten kielellisten oikeuksien polkemista (noin 80-100 vuodessa) nykyisin noin neljännes koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa. Niiden joukossa on valituksia puutteellisesta hoidosta, kun monet lääkärit ja muu henkilökunta eivät pysty hoitamaan potilaita ruotsiksi. Toinen ongelma on ruotsinkielisten hoito-ohjeiden ja tiedotteiden puute ja puutteelliset opasteet. On suuri ongelma, etteivät potilaat saa omalla äidinkielellään esim. epikriisejä ja muita hoitoasiakirjoja, jotka koskevat esim. jälkihoitoa. Erityisen huono tilanne on pääkaupunkiseudulla. Potilaat, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät osaa suomea, ovat saaneet toistuvasti kaikki paperit suomeksi eivätkä he ole voineet käyttää äidinkieltään hoitotilanteessa. On syytä tähdentää, että kaksikielisten kuntien ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymien velvollisuutena on huolehtia erikseen pyytämättä siitä, että kielisäännökset täytetään.

Nykyisin ostopalvelut ovat yhä tavallisempi ratkaisu kunnissa ja kuntayhtymissä. Johtoryhmä haluaa tähdentää, että viranomaisten velvollisuutena on huolehtia siitä, että kuntalaisten kielelliset oikeudet toteutuvat myös silloin, kun palvelut ostetaan. Siksi on tärkeää päättää kielelliset valintaperusteet jo kun ostamista suunnitellaan, siis kenelle ja mille kieliryhmille palvelut on tarkoitettu. Oston yhteydessä tulee valita palveluntarjoaja, joka vastaa parhaiten asetettuja valintaperusteita – hinta, pätevyys, palvelutaso – tinkimättä kuitenkaan kieliin liittyvistä perusvaatimuksista. Kielelliset velvoitteet tulee myös kirjata ostosopimuksiin, ja palveluista vastuussa olevien viranomaisten tulee valvoa seurantaa. Useat kunnat ja kuntayhtymät ovat ottaneet käyttöön kieliohjelman taatakseen palvelun maan kansalliskielillä. Helsingin ja uudenmaan sairaanhoi-

Oikeusasiamies on todennut 10. kesäkuuta 2008 (Dnro 3086/4/06), että potilaalla on oikeus saa-

Vuoden 2009 luku oli merkittävästi korkeampi. Oikeusasiamiehelle tehtiin 345 valitusta Husin ilmoitettua tammisaarelaisen Länsi-Uudenmaan sairaalan osastojen lakkauttamisesta. Monissa valituksissa ilmaistiin huoli siitä, . ettei Länsi-Uudenmaan ruotsinkielinen väestö saa jatkossa hoitoa omalla äidinkielellään (oikeusasiamiehen . kertomus vuodelta 2009).

liohjelman, jossa halutaan panostaa ”potilaiden elämänlaatuun” takaamalla omakielinen palvelu. Muun muassa henkilökunnan kielenkäyttölisää aiotaan korottaa. Jotta kieliohjelmat eivät jäisi teoreettisiksi sanamuodoiksi, on erittäin tärkeää, että niitä seurataan ja arvioidaan jatkuvasti. Kaikissa kaksikielisissä sairaanhoitopiireissä tarvitaan tällaisia kieliohjelmien mukaisia konkreettisia toimia.

topiiri (Hus) on hyväksynyt oman kieliohjelman ja kehittää parhaillaan keinoja ruotsin kielen vahvistamiseksi. Kieliohjelma määrittelee tavoitetason, toteutettavat toimenpiteet ja vastuuhenkilöt ja se sisältää mittareita, joiden avulla tuloksia seurataan. Hus järjestää ruotsin taitoihin kannustavia kursseja, palkkaan lisätään kielenkäyttölisä ja työntekijöillä on rinnassaan kielitaidosta kertovat lipputunnukset. Kieliohjelmaa valvoo erityinen ohjausryhmä, jolla on käytössään vastuuhenkilöistä eli kielilähettiläistä koostuva verkosto. Hus-yhtymällä on myös vähemmistökielinen lautakunta, joka seuraa palvelun toimivuutta molemmilla kielillä, sekä jaostot jokaisella sairaala-alueella. Hus julkaisee vuonna 2011 esitteen kielellisistä oikeuksista hoitotilanteissa. Lisäksi suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta ”Jag är här för dig”34 otetaan usean tuhannen kappaleen painos jaettavaksi henkilökunnalle.

Kaksikielisten kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoyksiköiden tulee myös laatia konkreettiset suunnitelmat siitä, kuinka potilaiden ja asiakkaiden kielelliset oikeudet otetaan käytännössä huomioon. Joissakin kunnissa, kuten Turussa ja Helsingissä, on kehitetty järjestelmä, jossa perusterveydenhuollossa on omat ruotsinkieliset yksiköt tai tietyt ruotsinkielisen palvelun takaavat terveyskeskukset. Lääkäripulasta johtuen näiden terveyskeskusten jonot ovat kuitenkin kasvaneet pitkiksi eikä niihin ole voitu ottaa vastaan kaikkia potilaita. Kunnat voisivat selvittää ennakkoluulottomasti vaihtoehtoisia tapoja palveluiden järjestämiseen. Kunnallisten maksusitoumusten ja palvelusetelien avulla asiakkaille ja potilaille voisi antaa mahdollisuuden valita palveluntarjoaja, joka pystyy takaamaan hoidon omalla kielellä.

Johtoryhmä pitää Hus-yhtymässä aloitettua työtä suurena edistysaskeleena ja erityisesti sitä, että korkein johto on sen takana ja pitää kielikysymystä tärkeänä. Johtoryhmä on myös tyytyväinen siitä, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on hyväksynyt syksyllä 2010 samantyyppisen kie-

Jag är här för dig – en finsk-svensk ordlista för vårdare, utgiven av Folktinget, 2009.

toutumiskoulutus nopeammin ja tehokkaammin. Koulutus sisältää kieliopintoja ja opetusta yhteiskunnallisista asioista. Opetushallitus on laatinut ohjeet kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen.

9. Ruotsinkielinen kotouttaminen Toimenpiteet: 21. Kotoutumiskoulutusta ja siihen liittyvää kielikoulutusta tulee järjestää myös ruotsiksi ruotsinkielisillä tai kaksikielisillä paikkakunnilla, kuitenkin niin, että myös toinen kotimainen kieli otetaan huomioon. Tätä varten tarvitaan ruotsinkielistä oppimateriaalia.

Uusi kotouttamislaki sisältää säännöksiä kokeilulaista, joka astui voimaan 1. tammikuuta 2011 ja jonka avulla kotoutumiskoulutusta kehitetään. Osallisena Suomessa -hankkeen avulla (toimintakausi 22.3.2010–30.6.2013) etsitään koulutukselle uusia malleja, järjestämistapoja ja sisältöä. Tavoitteena on ohjata maahanmuuttajat paremmin suoraan työmarkkinoille ja tukea jo työllistyneiden maahanmuuttajien kotoutumista. Muita tavoitteita ovat parempien mallien kehittäminen erityistä tukea tarvitseville maahanmuuttajille ja maahanmuuttajalasten ja -nuorten tukeminen. Kunnat tekevät yhteistyötä näissä kehityshankkeissa työhallinnon ja kolmannen sektorin kanssa kehittääkseen sekä asiakaslähtöisiä että kustannustehokkaita malleja kotoutumiskoulutukseen. Kokeilun rahoittavat valtio, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden. Mallien tehoa arvioidaan suhteessa nykyiseen järjestelmään ja lainsäädäntöä muutetaan tarvittaessa sen perusteella.

22. Kielen oppimisen ja työn tulee kulkea käsi kädessä ja siksi kielivalmiuksia vahvistetaan työperäisen maahanmuuton yhteydessä työpaikalla. Turvallisia kotoutumispolkuja voidaan luoda lisäämällä oppisopimusjärjestelmien käyttöä kotoutumiskoulutuksessa. 23. Koko maahanmuuttajaperhe tulee kotouttaa lähiyhteiskuntaan esimerkiksi siten, että lapset ja äidit käyvät päiväkodissa ja päiväkerhoissa yhdessä. Tämä mahdollistaa kielen oppimisen luontevalla tavalla. Jotta erityisesti naiset voisivat opiskella, tulisi maahanmuuttajalapsille olla tarjolla päiväkerhoja.

On tärkeää, että maahanmuuttajat kotoutetaan Suomessa sekä suomeksi että ruotsiksi. Kotoutumisesta on erinomaisia esimerkkejä esim. Närpiöstä ja Korsnäsistä, joissa maahanmuuttajia on ohjattu ruotsin kursseille ja he ovat kotoutuneet nopeasti yhteiskuntaan. On kuitenkin myös esimerkkejä henkilöistä, jotka on ohjattu ruotsin kursseille ja jotka ovat myöhemmin, esimerkiksi muuttaessaan suomenkieliselle paikkakunnalle, turhautuneet huomatessaan, ettei ruotsin taito riitäkään Suomessa. Lähtökohtana tulee pitää sitä, että kaksikielisillä paikkakunnilla asuville maahanmuuttajille tarjotaan kotoutumismahdollisuudet molemmilla kielillä. Yksi-

Uuden kotouttamislain pitäisi astua voimaan Suomessa 1. syyskuuta 2011. Uuden lain mukaan kaikki Suomeen muuttavat tulevat saamaan perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja oleskeluluvan saajille tai oleskeluoikeutensa rekisteröiville tarjotaan palveluihin liittyvää opastusta. Suomeen muuttaville tarjotaan alkukartoitus, jossa mm. selvitetään kielikoulutuksen ja muiden toimien tarve kotoutumisen edistämiseksi. Työttömille maahanmuuttajille kartoituksen tekee työ- ja elinkeinotoimisto ja toimeentulotukea saaville kunta. Kartoituksen tarkoituksena on aloittaa maahanmuuttajien ko-

kielisillä ruotsinkielisillä paikkakunnilla on luonnollista, että kotoutuminen alkaa ruotsiksi. Yksikielisillä suomenkielisillä paikkakunnilla on yhtä luontevaa, että kotoutuminen alkaa suomeksi. Kaksikielisillä paikkakunnilla maahanmuuttajille tulee tarjota vaihtoehtoja. Ei ole aina itsestään selvää, että kotoutuminen onnistuu parhaiten enemmistön kielellä, vaan esimerkiksi sosiaalisella verkostolla on suuri merkitys. Nykyisin ei ole itsestään selvää, että maahanmuuttaja voi valita kotoutuvansa ruotsiksi edes niissä kaksikielisissä kunnissa, joissa ruotsi on enemmistökielenä. Ruotsiksi kotoutuminen vaikeutuu, jos ei ole ruotsinkielistä oppimateriaalia ja jos ruotsinkielisestä päiväkodista on vaikea saada paikkaa.

käymätön osa tulee kotouttaa lähiyhteiskuntaan, esim. siten, että lapset ja äidit käyvät päiväkodissa ja päiväkerhoissa yhdessä. Tämä mahdollistaa kielen oppimisen luontevalla tavalla. Jotta erityisesti naiset voisivat opiskella, tulisi maahanmuuttajalapsille olla tarjolla päiväkerhoja.

Kielen oppimisen ja työn tulisi kulkea käsi kädessä, ja siksi kielivalmiuksia vahvistetaan työpaikalla työperäisen maahanmuuton yhteydessä. Turvallisia kotoutumispolkuja voidaan luoda lisäämällä oppisopimusjärjestelmien käyttöä kotoutumiskoulutuksen yhteydessä. Myös maahanmuuttajaperheen työssä

Suomen kunnilla on erilaisia kokemuksia maahanmuuttajien kotouttamisesta. Siksi on tärkeää kehittää järjestelmä, jonka avulla kunnat ja laitokset voivat vaihtaa toimiviksi havaittuja ideoita maahanmuuttajien kotouttamisesta suomenruotsalaiseen yhteiskuntaan.

Myös jo olemassa olevat tahot, kuten kansalais- ja työväenopistot sekä kansanopistot voivat olla aktiivisemmin mukana kotouttamisessa. Kieltä voidaan harjoitella niissä luontevasti erilaisten kurssien yhteydessä. Itseopiskelua varten tulisi kehittää virtuaalisia ympäristöjä, jotka painottuvat ammattiin liittyviin asioihin.

10. Kieli ja tiedotusvälineet

saatavuutta ruotsiksi ja ruotsinkielisten sanoma- ja aikakauslehtien monipuolista valikoimaa.

Toimenpiteet:

Jotta Yle voisi toteuttaa julkisen palvelutehtävänsä, sen talouden on oltava vakaa. On erityisen tärkeää taata riittävästi rahoitusta uutis-, ajankohtaisja koulutusohjelmille ja lasten ja nuorten ohjelmille. Lastenohjelmat ovat osa ruotsinkielisten lasten identiteetin rakentumista, mutta ne voidaan nähdä myös suomenkielisten lasten ruotsin taitojen kehittäjinä. Johtoryhmä katsoo lastenohjelmien, kuten BUU-klubbenin, voivan toimia luontevana porttina ruotsin kieleen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin.

24. Valtiovalta takaa, että ruotsinkielinen Yle saa riittävästi rahoitusta, jotta suomenja ruotsinkielinen väestö saisi Suomessa Ylen julkista palvelua samoin perustein. 25. Valikoivaa lehdistötukea tulee korottaa, jotta voidaan taata ruotsinkielinen uutistoimistotoiminta ruotsinkielisten päivälehtien tueksi sekä taata ruotsinkielisen aikakaus- ja sanomalehdistön monipuolisuus.

Sanomalehdet toimivat vapailla markkinoilla. Johtoryhmä haluaa kuitenkin painottaa sen tärkeyttä, että luodaan edellytykset molemmille kansalliskieliryhmille, jotta he saavat lukea uutisia ja muuta tietoa päivälehdistä omalla äidinkielellään. Siksi on tärkeää korottaa ruotsinkielisen uutistoimistotoiminnan ylläpitämiseksi annettavaa tukea.

Mediamaisema merkitsee paljon ruotsin kielen tulevaisuudelle Suomessa. On tärkeää, että suomenja ruotsinkielisen väestön perustuslailliset oikeudet täyttyvät äidinkielestä riippumatta samoin perustein. Elinvoimaisen ruotsinkielisen identiteetin säilyttäminen ja kehittyminen edellyttävät julkisten palveluiden

LOPUKSI muihin kieliin ja muodostaa perustan maan kulttuurin ja historian ymmärtämiselle elävällä tavalla.

Suomi on tienhaarassa. Meille valinta on helppo. Haluamme Suomen pysyvän maana, jossa on kaksi elinvoimaista kansalliskieltä. Laaja rintama on herätettävä toimimaan, jotta voitaisiin lisätä ymmärrystä ruotsin kielen paikasta ja tehtävästä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ruotsin kielellä on ollut keskeinen asema Suomen historiassa ja kansallisen identiteetin muodostumisessa, ja se on nykyisinkin tärkeä pohjoismaisen identiteettimme rakennuskivi. Uskomme monikulttuuriseen Suomeen, jossa ruotsin kieli muodostaa jatkossakin vahvan siteen Pohjoismaihin, toimii porttina

Peräämme siksi maan johtavilta poliitikoilta poliittista tahtoa Suomen molempien kansalliskielien puolustamiseen. Odotamme, että johtoryhmän ehdotukset saavat tukea ja että ne sisällytetään seuraavaan hallitusohjelmaan konkreettisina toimenpide-ehdotuksina. Luotamme siihen, että uusi hallitus ottaa pääministerin johdolla aktiivisesti vastuun siitä, että viranomaiset turvaavat väestön kielellisten oikeuksien toteutumisen perusvapauksien ja -oikeuksien mukaisesti.

Lรถnnrotinkatu 3 A 3 00120 Helsinki Puh. +358 9 6844 250 www.folktinget.fi