Alta Vita by Mainostoimisto Grafu

ALTA VITA Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja Martti Anneberg

Kustantaja MĂ¤ntykustannus Oy www.mantykustannus.fi Sivutaitto Mainostoimisto Grafu Oy Copyright ÂŠ 2010 Martti Anneberg ISBN 978-952-5712-40-7

Sisällys Sisällys ....................................................................................................................... 5 Esipuhe...................................................................................................................... 7 1. Johdanto ................................................................................................................ 8 2. Porokulttuurin sanasto ......................................................................................... 9 3. Porojen nimitykset ............................................................................................ 157 3.1. Nimitykset iän ja sukupuolen perusteella ............................................. 157 3.2. Nimitykset sarvien mukaan ..................................................................... 158 3.3. Nimitykset karvan värin mukaan ............................................................ 160 3.4. Nimitykset karvan laadun mukaan ........................................................ 163 3.5. Nimitykset ruumiinrakenteen mukaan .................................................. 163 3.6. Nimitykset luonneominaisuuksien mukaan ......................................... 164 3.7. Nimitykset käyttötarkoituksen mukaan ................................................. 166 3.8. Muut nimitykset ........................................................................................ 169 4. Lapin luonto -sanasto ....................................................................................... 174 4.1. Maasto ja vesistö ....................................................................................... 174 4.2. Lumi ja jää ................................................................................................. 199 4.3. Talvisäät ja -kelit ........................................................................................ 207 4.4. Muut säät ja kelit....................................................................................... 211 5. Sääenteet ........................................................................................................... 216 6. Poromiesten uskomukset ................................................................................. 220 7.Viitteet ................................................................................................................ 222 8. Lähteet ............................................................................................................... 224 9. Paliskuntien kartta ............................................................................................ 228

Sääski ajaa porot tunturiin, vuomista pois porot ajaa. Jos ei sääskiä olisi, ei porojen kanssa tulisi toimeen. Se on pikkuelävä, mutta kyllä sen edessä elo pakenee.

Ote vanhasta joiusta todistaa osaltaan poromiesten ja luonnon vahvasta symbioosista: poromiehet pitävät räkkää parhaana poropaimenena. Jos jonakin suvena ei ole räkkää, porot ovat hajallaan pitkin metsiä ja soita. Silloin niiden kokoamisessa ja aitaan saamisessa on moninkertainen työ.

Esipuhe Laatiessani Silimäniterhän-nimistä Sodankylän murrekirjaa selvisi, että vaikka porotaloudesta on kirjoitettu Suomessa monta erinomaista teosta, ei elinkeinoa koskevaa tietosanakirjaa ole toimitettu. Sama tilanne vallitsee myös Ruotsissa ja Norjassa. Lyhyitä sanastoja Lapin sanoista on ilmestynyt useiden teosten liiteosioissa ja pohjoisten alueiden murrekirjoissa, mutta niiden tehtävä tekstiä selittävänä on ollut liian suppea laajentuakseen edes sanakirjaksi. Aiheittain koostettuja Lapin sana- tai tietosanakirjoja ei suomeksi ole toistaiseksi julkaistu. Porotalous on nykyisin välineineen ja varusteineen niin teknistä, että se on edellyttänyt runsaasti uutta ammattisanastoa. Elämme siten aikakautta, jolloin tämän ainutlaatuisen ja vanhimman luontaiselinkeinon perinteiset työtavat, termit ja käsitteet unohtuvat nopeasti kielen eläessä kehityksen mukana. Asiantilan tajuaminen on ollut suurin vaikutin siihen, että rohkenin ryhtyä kokoamaan porotalouden termejä ja niihin kytkeytyvää historiaa ja henkistä perintöä. Porotaloustermeillä on ennen kaikkea käytännöllistä merkitystä. Elinkeinoa koskevien sanojen, asioiden ja luontoon liittyvien nimien tunteminen on ollut ja on edelleen poromiehille välttämätöntä, jotta he onnistuisivat käytännön poronhoitotöissään. Suomenkielinen porotaloussanasto on havaittu myös tarpeelliseksi poromiesten edunvalvonnassa ja neuvotteluissa viranomaistahojen kanssa. Porotalouden termeistä ei tarvitse luopua, koska ne ovat suomen kielessä virallisia sanoja. Osoitan kunnioittavat erityiskiitokset filosofian tohtori ja saamen kielen yliopistonlehtori emeritus Tuomas Maggalle, Paliskuntain yhdistyksen toimistopäällikkö Matti Särkelälle ja Lapin maakuntakirjaston Lappi-osaston erikoiskirjastonhoitaja Mari Ekmanille. Tuomas on tarkastanut useista eri-ikäisistä lähteistä poimittujen termien saamenkielisten vastineiden merkityksen oikeellisuuden saamen kielen kannalta ja kirjoitustavan vastaamaan nykyistä yhteispohjoismaista kirjoitustapaa. Matti on tehnyt hyödyllisiä huomioita ja korjannut asiavirheitä. Marilta olen saanut hankkeen alusta alkaen hyviä neuvoja ja tietoja entisajan poronhoidosta kertovista lähteistä. Kiitän lämpimästi myös tärkeimpien lähdeteosten kirjoittajia filosofian tohtori dosentti J. Juhani Kortesalmea ja filosofian tohtori dosentti Mauri Niemistä, joiden kommentit käsikirjoituksesta ovat olleet kannustavia. Kesällä 2010, Martti Anneberg

1. Johdanto Teoksessa on yhteensä 3825 termiä, sanaa tai nimeä, joista porotalouteen liittyviä 2569. Maastoa ja vesistöä kuvaavia nimiä on 724, joista yleiskielisiä noin 270. Lumesta ja jäästä kertovia sanoja tai nimiä on 262, joista yleiskielisiä noin 110. Säästä ja kelistä kertovia sanoja on 270, joista yleiskielisiä noin 90. Luontosanasto on rajattu käsittämään maaston ja vesistön, lumen ja jään sekä sään. Rajauksen perusteena on käytetty luonnon tuntemusta edellä mainituilta osilta, sillä se on poronhoidosta elantonsa saavien ihmisten merkittävä ammattitaitovaatimus. Lapin luonnosta kertovat sanat ovat tarkkuudessaan tärkeitä. Monet niistä sisältävät enemmän informaatiota kuin referenssi eli viittaus siihen asiaan, josta puhutaan. Suomen yleiskieli ei tavoita vastaavia vivahteita useammallakaan sanalla, mihin yksi saamenkielinen tai Lapin murresana pystyy. Lapin lumi-, jää- ja sääsanoista voidaan todeta, että ne ovat luonnontuntemuksen peili. Lisäksi tietosanakirjan sisältöä on rikastettu sääenteillä ja luontoon vahvasti samaistuneiden poromiesten vanhoilla uskomuksilla. Sanat ovat kuin jäljet; toivotan mielenkiintoista sanaretkeä poromiesten maailmaan.

2. Porokulttuurin sanasto Monien sanaselitysten yhteyteen on annettu vastaava saamenkielinen termi puolilihavoidulla tekstillä. Se ei tarkoita sitä, että sanat tai termit olisivat välttämättä lainautuneet saamesta tai olisivat edes samasta sanasta johtuvia. Tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus vertailla Lapin ja Peräpohjolan murteen sanaa tai termiä vastaavaan saamen kielen sanaan tai termiin. Samalla tavalla on menetelty Lapin luontoa kuvaavien sanojen ja termien kanssa. Systemaattiseen sanakirjatarkkuuteen ei ole pyritty. Sanastoissa on myös runsaasti vanhakantaisia ilmaisuja ja sellaisia Peräpohjolan murteeseen pohjautuvia termejä, jotka saamen kielessä on sanottu eri tavalla tai niitä ei ole tarvinnut selittää lainkaan. Muun muassa tästä johtuen saamenkielinen vastine puuttuu monen termin ja sanan perästä. Kirjaa tutkiessaan lukija havaitsee myös sen, että saamen kieli pystyy yhdellä sanalla tai termillä kuvaamaan tarkasti poronhoidon ja luonnon ilmiöitä. Lapin ja Peräpohjolan murrekieli on tässä suhteessa saamen kielen kaltainen. Samojen asioiden ilmaiseminen suomen yleiskielellä saattaa vaatia useita sanoja, jopa useita lauseita. Hakusanojen selitysten kohdissa ”saamenkieliset sanat” luetellut termit ovat esimerkkejä tällaisista sanoista ja termeistä.

aarto

Aa aarto liha-aarto; lihan kuivatusteline katolla, biergobilda, biergojielli. → parva. • lihakatos kesäsäilytystä varten, biergoluokti.

ahavaliha

kuivaliha, aﬁbiergu, goikebiergu. → kuivaliha.

ahistukset erotusaitaan ohjaavien johdeaitojan parittaiset vasta-aidat, joiden tehtävänä on estää porojen pako. → topparit.

ahkio porolla vedettävä venemäisen soukka kulkuneuvo, pulkka, jonka päästä päähän kulkee suksimainen emäpuu, gieres, geres. Tavarankuljetukseen käytettävä ahkio on pulkkaa suurempi. → pulkka, liekko, potkakaari, loijakka.

ahkion kaari ahkion päästä päähän kulkevan suksimaisen emäpuun keulanousu, ﬁerra.

ahkion kannas ahkion eli pulkan kanta, gieresbieža, bieidni. → kannas.

ahkion keulakansi ahkion keulaosa peitettiin tavallisesti hylkeennahalla, dealdi.

ahkun salko yksi yläpäästään haarautuvista laavun tai kodan kattosaloista, johon on jätetty oksantynkä sojottamaan kapustanaulaksi (ahku = isoäiti), caggi, hirri. → laavu, ruode.

ahmajäsen poron takajalan jänne, joka on ahmalle mieluisa kiinniottopaikka, ellei se pudottaudu puun oksalta poron lapaharjalle, gumppenjuolla. → kätkä.

ahmaluu → ahmajäsen. ahmava matala- eli lyhytjalkainen poro, čeagŋi.

aidanmutka poroaidan tekemä mutka, jossa porot viihtyvät, áidemohkki.

aidata aitoa (yksinkertaisella esteaidalla), ruohtut.

aisakylki poro, jolla on kaidat vaaleat kylkijuovat.

aisaraksi, aisaraksit nahkaremmit eli ruomat poron valjaissa, joihin porokelkan aisat kiinnitetään, bikkuruopma. → ruoma.

ahkion nokka

aita

ahkion peite guđju. → kulju. ahkioporo

aitaanveto

ahkion eli pulkan keulan kärki, bihli. → pilhi.

jutamaan lähtiessä ahkioon säilötty syömäporo, gieresboazu. → kurento, syömä-poro.

ahkioraito raito, jossa on vain ahkioita, gieresráidu.

ahkiorunka ahkion jälkeen pehmeään lumeen jäävä ojamainen syvennysjälki. → runka.

ahkiosukset ahkioon sopivat pienet sukset, gieressabet.

aitaus; kaarre (porojen merkitsemiseen ja erotteluun tarkoitettu), áidi, gárdi. porolauman (tokan tai parttioiden) erotusaitaan kuljetus.

aitapohja erotusaidalla muista poroista erotetut a) tuntemattomat porot, b) vieropalkisten porot, c) orpovasat, d) peurakorvat ja e) porot, joiden merkki on pilalla, vedetään aidan pohjakonttoriin katsottavaksi. Mikäli joukkoon jää tuntemattomia, ne myydään. → erotussakat, kurra, pohjakonttori, pohjatokka, vetäminen.

almavalkkopeski

aitamiehet Paliskuntain yhdistyksen vastuulla olevien valtakuntien rajoilla sijaitsevien poroesteaitojen ja työmaa-asuntojen rakentamisen ja kunnossapidon toteuttavat osa-aikaiset aitamiehet 20 eri paliskunnan alueella.→ poroesteaidat valtakuntien rajoilla, porosopimus.

aitatyö esteaitojen korjaustyö, áidebargu, áidun.

aitavasotus osa poronomistajista harjoittaa aitavasotusta, áideguottet. Kantavat vaatimet erotellaan jo kevättalvella ja siirretään suuriin luonnonlaitumien aitauksiin. Aitaus helpottaa vaadinten ruokintaa ja vasontaa. Muutaman päivän iässä vasa voidaan merkitä emänsä merkkiin. Näin säästytään kesämerkinnän lisätöiltä ja porojen rasittamiselta. Menestyksellinen aidassa vasottaminen vaatii kuitenkin laajat ja sopivat laidunalueet sekä paljon kalliita aitoja. Tällaisissa oloissa kantavia vaatimia on voitu jo kevättalvesta alkaen ruokkia lisärehuilla niin, että ne hyväkuntoisina synnyttävät voimakkaita vasoja.

aito porolauman polkema lumipainauma, joka on syntynyt judatessa.

aitomaton poro, jota ei ole käytetty vielä erotusaidassa.

aivas enne, ennusmerkki, váiggas.

ajoahkio jutasaamelaisten muuttokulkueen ahkio, jossa kuljetetaan ihmistä, vuodjengieres. → ahkio, tavara-ahkio, jutamaraito.

ajohihna porolla ajon ohjas ja talutin, lávži, vuodjenlávži. → lautsi. Ajohihna kiinnittyy pangan kurkunpuoleiseen osaan vierkulla hihnan kiertymisen estämiseksi. Ajohihnan pää on usein kierretty lapuksi eli länkyksi, joka olkavarren ympäri käärittynä estää hihnan heltiämisen ajomiehen kädestä. Hihna tehtiin ennen joko hirvaan tai hirven nivotus-

ta taljasta tai hylkeennahasta, myöhemmin naudan nahasta. → orrohihna, palstahihna, rahnikkohihna, vierkko, vierkku.

ajokas ajoon käytettävä opetettu ja vahva härkäporo, gieresheargi, vuoján, vuodjenheärgi. → ojus.

ajomies erotusaitaan ajosta vastaavaan ettoryhmään eli roikkaan kuuluva poromies, čoahkkár.

ajopeski lujakarvaisista porontaljoista ommeltu umpitakki, jonka karva on ulospäin, vuodjen-

beaska. ajoporo → ajokas, ojus. ajopuoli pulkkaan eli ahkioon hypätään poron vasemmalta puolelta.

ajoreki

kevyt pororeki, vuodjenreahka. → pororeki.

ajosauva lyhyehkö kepakko, jolla hoputettiin ajoporoa, skárba, vuodjensoabbi.

alakontti ydinrasvaa sisältävä poron sääriluu, ađa-

dákti. → kontti, konttiluu. alakorva alas taipunut poron korva.

alasarvi poronsarven runko-osa otsahaaran ja takakaihtimen välissä, vuollemadda.

aliskaihdin, aliskaihtimet poron sarvien alaviistoon suuntautuvat etuhaarat, ovdagiehta.

aljo, alju elättinä oleva helposti jo vasana kesyyntynyt poro, biebmu.

alla, alta poron korvan alalaidassa (korvamerkin teon sijainnista), maŋildas.

almavalkkopeski täysin valkeiden porojen taljoista valmistettu tere- ja verkakoristeltu umpiturkki, jossa karva on ulospäin. → peski.

alta vita

alta vita skivdnji (poromerkin teon kuvailusana). → poromerkkipiirrokset, vita. alttaanikota kota, jossa on tulisija keskellä. Alttaani = alttari, Kittilän vanhaa murretta.

altapäältä vita čogastat, alddasskivdnji, gámaalddasskivdnji. Käytössä ovat myös sanat: kahden puolen vita ja terotus. (poromerkin teon kuvailusana). → poromerkkipiirrokset.

amputauti porotauti, joka aiheuttaa halvauksen eli kaatumataudin. 1

anikka, anike paulakengän nahkasilmukka, johon karvakengän tai lapikkaan paula kiinnitetään, hánat, gavla. → silmukka.

ankka 1 tynnyri, nassakka (40 litraa), áŋkkar. 2 poronmaidon pieni puinen tynnyriä muistuttava kuljetusastia entisinä aikoina. Sen tuli olla 1) suljettu, jotta kärpäset ja paarmat eivät pääsisi tunkeutumaan siihen lypsyaikana tai sen jälkeen, 2) niin kevyt, jotta yksi henkilö voi sen kantaa ja 3) sellainen, että se voidaan ripustaa puuhun, jotta koirat eivät pääse siihen.

ansasarvi poro, jonka sarvien kärjet kaartuvat yhteen,

giellanoaivi. ansasvyyhti suoni- eli jännepalmikko, spáhčču.

antaa kynsiä laukottaa ajoporoa, ajaa nopeasti, gaccu-

hit. aristua tulla araksi (porosta), árástuvvat.

arkiintua tulla araksi, esimerkiksi poro kosketukselle tai suopungille, árgut, meannut, menodit.

arkipaula kirjomaton paula, atnuvuotta, njuikku-

hanvuotta. asento poromiesten tilapäinen tai vakituinen lepo-, kahvistelu- ja ruokailupaikka joko taivasalla tai laavussa, orohat. Asento- eli laavustelupaikat sijaitsivat yleensä lähellä porotokkien kokoamis- ja yöpymäpaikkoja (edellytti hyviä ruokamaita). Niiden läheisyydestä löytyi yleensä hyvä kelo- tai muu tulistelupuusto. Usein asentopaikan lähellä sijaitsi talvellakin sulana pysyvä kaltio.

asentokuusi iso kuusi maastossa. Sen juurelle jääneessä tilassa, jolle tuuheat oksat muodostavat katon ja joskus jopa seinät. Siinä poromiehen on hyvä tilapäisesti yöpyä tai pitää sadetta.

asentomies porojen hakuryhmä eli roikka valitsee keskuudestaan miehen, jonka tehtävänä on mm. ilta- ja aamuaterian valmistaminen porokämpällä. Aiemmin asentopaikalla myös rakotulien rakentaminen. → etto, raitomies, rakotulet.

astahaka, astahakka nuotion parkittu kohennuskeppi asentonuotiolla, asttáhat. → korilo.

astua siittää (porohirvaasta), saskat, rahkat. → kiimoa.

avaushinta aikoinaan toiminut paliskuntien omistama Poro ja Riista Oy määritteli joka syksy ennen teurastuskauden alkua (elo-syyskuussa) poronlihalle avaushinnan, jonka yrityksen hallintoneuvosto vahvisti. Tätä avaushintaa muut ostajat noudattelivat kaupan lakien mukaan.

avolaavu → laavu, puolilaavu.

duodji

Dd duodji, sámi duodji ”saamelaisen käsityön yhteispohjoismainen tuotemerkki takaa aitouden ja laadun. Käsite kattaa kaikki käsityömuodot: tekstiilit, poron sarvesta, luusta, taljasta, koipinahoista ja parkitusta nahasta sekä puusta, juuresta ja tuohesta tehdyt esineet sekä tina- ja hopeakoristeiset esineet ja korut. Saamelaiseen porotalouteen on aina liittynyt käsitöiden tekeminen. Luonnossa tapahtuva ja sitä hyödyntävä liikkuva elämäntapa edellytti käytännöllisiä ja lämpimiä varusteita. Kulttuuriin kuuluva pukeutumistapa vaikutti käsitöihin. Traditionaalisesti syntyneistä perinteistä on muotoutunut monimuotoinen käsityöläisyrittäjyys ja käytännön taide. Esineellisen kulttuurin yleisleima on yksinkertaisen niukka ja tarkoituksenmukainen. Siihen sisältyy kuitenkin oma estetiikkansa niin muodon, koristelun kuin värienkin suhteen. Käytännöllisyyden ja kauneuden

yhdistelmä miellyttää silmää. Aito käsityö on tehty perinteisistä materiaaleista perinteisten mallien mukaan. Materiaaleista keskeisimpiä ovat puu ja poron tarjoamat materiaalit (talja, nahka, sarvi ja luu). Koivun, männyn, kuusen sekä lepän ja pajun kuorta on käytetty myös värjäämiseen, ja juuria punosastioiden ja korujen tekemiseen. Perinteisinä pidetään myös materiaaleja, jotka on omaksuttu historiallisesti varsin myöhään, lähinnä ulkoisten kauppasuhteiden ansiosta. Tällaisia ovat verka, villa ja silkki sekä metalleista hopea ja tina. Villan käyttö omaksuttiin naapurikansoilta.” 2 → lapinpuku, lapinlakki. Sámi Duodji -merkin käyttöoikeus on yksinomaan saamelaisilla käsityöntekijöillä, joilla on koulutusta ja kokemusta. Duodji-kulttuuria edistävät mm. käsityöyhdistykset Sámi Duodji ry Inarissa ja Šiella ry Utsjoella sekä Saamelainen korkeakoulu (Sámi allaskuvla) Norjan Koutokeinossa.

eenas

Ee eenas vaadinelo, enin osa, enimmät, eanas, eanaš.

eenastokka kantavat vaatimet on koottu vasomisen ajaksi eenakseksi eli tokaksi, josta on erotettu härät ja hirvaat, eanaseallu. → vasotustokka.

einekset hirvaan muna-ainekset, jotka purtiin pois poron salvauksessa.

elo, poroelo poronomistajan, koko perheen, suvun, kotakunnan tai paliskunnan poro-omaisuus, eallu. Suurporonhoitoalueella elon suuruus voi olla jopa tuhansia poroja käsittävä tokka. Saamenkielisiä poroelosta kertovia sanoja: • riikkaeallu: iso, usean omistajan yhteinen porotokka. • čoahkkeeallu: koossa oleva tokka. → suurimmat sallitut eloporojen määrät paliskunnissa.

eloisa vilkas, pirteä, elinvoimainen (vasasta), ea-

las, ealaskas. elopaino poron paino. Täysi-ikäisten eli kuusivuotiaiden hirvaiden ja härkien elopainot vaihtelevat 90–180 kilon välillä, naarasporoilla suurimmillaan 60–100 kg. Vasta syntynyt vasa painaa touko-kesäkuussa keskimäärin 4–6 kg. Syksyllä vasan teuraspaino on keskimäärin 20–25 kg. → porojen teuraspainot.

eloporo poronhoitolain 5§:n mukaan eloporot ovat muita kuin teurasporoja. Poronhoitolain ja luontaiselinkeinolain poromäärittelyn yhdenmukaistamiseksi kävi välttämättömäksi ottaa porolajin nimikkeenä käyttöön muiden kuin teurasporojen nimikkeenä lukuporon (lohkuboazu) sijasta eloporo. → lukuporot, lukeminen.

eloporoluku teurastamatta jätettyjen eloporojen määrä.

elos porojen tannertama kaivospaikka eli jäkälän kaivupaikka.

elämänpuu tunturikoivu (lageš), pensasmainen hieskoivun alalaji, joka on eritoten pohjoisimpien paliskuntien elämänpuu (eallinmuorra). Se määrää sen rajan, missä ihminen asuu ja tulee toimeen. Tunturien rinteillä tunturikoivu nousee aina 600–700 metrin korkeuteen. Puun levinneisyys ulottuu etelässä Keski-Lappiin saakka. Se palaa taitavan poromiehen laavulla märkänäkin. Vanhan käsityksen mukaan saman koivikon voi kaataa jopa kolmesti ihmisiässä. Koivun kaato on tehtävä uudella kuulla ja viistosti katkaisten, jolloin juurakko ei kerää vettä eikä mätäne. Tunturikoivu vesoo hyvin juurakoista. Talvilaiduntavat porot syövät tunturikoivun lehtiä, nuoria oksia ja jopa hilpujakin. Antti Peltovuoma Vuotsosta toteaa Poromieslehden numerossa 2/2008, että ”koivu se on oikia lääkepuu poroille”. Tunturikoivun lehdistä tehdyn juomarohdon kerrotaan poistavan poromiehiltä kevätväsymyksen ja edistävän munuaisten toimintaa ja virtsaneritystä. Myös vaivaiskoivua (skierri) voidaan hyvällä syyllä kutsua elämänpuuksi. Pensasta tai varpua muistuttava vaivaiskoivu on esiintymiseltään maailman pohjoisin koivulaji, joka ei kasva metriä korkeammaksi. Tunturikoivun perimässä saattaa asiantuntijoiden mukaan olla vaivaiskoivua.

emä 1 vasonut vaadin. 2 porovaatimen kohtu,

vuossa, miesseáldu. 3 pulkan pohjapuu. emäaita suuri poroerotusaita eli kaarre, josta porot siirretään ryhminä kirnuun erottelua var-

esteaidat

ten, áidi, gárdi. → kaarre, katsoma-aita, seisonta-aita.

emäpuu reen jalas, köli (ahkion ja veneen), mielg-

gas. emäte, emätin, emätti poron ruokatorvi (erikoinen murresana, jonka etymologia on tuntematon). Kirjakielinen merkitys: naisen häpy, vulva.

ennuhaamu poro, joka näöltään muistuttaa täysin emäänsä, veaiga.

ero lisäteko korvamerkissä.

erottaminen porojen erottelu (tapahtuu erotusaidan kirnussa), rátkka. Syys- ja talvierotuksissa poroista otetaan ensin erilleen teurasporot, jotka luetteloidaan ja merkitään ostajan antamilla numeroiduilla piltoilla. Teurasporot vedetään konttorista erilliseen teuraskonttoriin eli teuraskarsinaan. → konttorit, poroerotus, syyserotukset, vasateurastukset. Poronomistaja ottaa kirnussa kiinni omat porot vimpalla tai käsin ja vetää ne konttoriinsa eli erottaa ne muiden omistamista poroista.

erotus tapahtuma, jossa porotokka ohjataan aitaukseen pääasiallisena tarkoituksena erottaa teuraaksi menevät porot muista tai merkitä keväällä syntyneet vasat, rátkin, rátkka, rátkkašeapmi, bigálus.3 → poroerotus, kesämerkintä, pykällys.

erotusaita aitauskokonaisuus, jossa porot erotellaan omistajille korvamerkkien perusteella, áidi, gárdi. → kaarre. Siihen voi kuulua mm. seuraavat osat: Vuomeno eli emäaitaan johtava ja sitä lähestyttäessä suppilomaisesti kapeneva johdeaitakokonaisuus: • suisto* eli vuomenon uloin johdeaidoin rajattu alue * Suisto-sanan kirjakielinen merkitys: juoksevan veden kuljettamasta maa-aineksesta muodostunut viuhkan muotoinen alue kohdassa, jossa joki laskee mereen.

• johdeaidat eli kahat ja niiden uloimmat päät siulat • pidätykset: ahistukset, kieliaidat, mutkaukset, topparit eli johdeaitojen väliin liitetyt sulut, joilla estetään porojen mahdollinen perääntyminen (voi olla 1–3 kappaletta) • seisotusaita siuloissa ennen kaarretta, jonne porot lasketaan kaarteesta yöksi väljempään tilaan ja • nielut eli veräjät Varsinaisen aidan osat ovat: • syöttöaita, jossa porot rauhoittuvat • kaarre eli emäaita (katsoma-aita), josta poroja lasketaan kirnuun pieninä ryhminä • kirnu, jossa porot erotellaan • konttorit (erotuskarsinat, vetokarsinat), joihin porot vedetään kirnusta. Kaikkia em. osia ei ole pienissä erotusaidoissa eikä vasanmerkitysaidoissa. Suuren ja pienen erotusaidan välillä on tietysti monia eri muunnelmia, mutta jokaisessa erotusaidassa on siulat ja emäaita. Käsivarren erotusaidat olivat aluksi kivikaarteita. Ne olivat erittäin kestäviä, mutta suuritöisiä rakentaa ja korjata. Rakennettiin myös kivi- ja risukaarteiden yhdistelmiä. Vähitellen siirryttiin kuitenkin helpommin rakennettaviin risukaarteisiin. Niitä käytettiin Käsivarressa hyvin pitkään, sillä ensimmäinen nykyaikainen ”kirnuaita” tehtiin paliskuntaan vasta 1960-luvun alussa. → pykällyskaarre, vasanmerkintäaita.

erotuskuulutukset poronhoitolain mukaan poroerotuksesta oli ilmoitettava riittävän ajoissa ennakkoon paliskunnan osakkaille, naapuripaliskunnille ja Paliskuntain yhdistykselle.

erotussakat kirnussa vedetään aidan pohjakonttoriin katsottavaksi a) tunnistamattomat porot, b) vieropalkisten porot, c) porot joilla on pilalle mennyt merkki, d) orpovasat ja e) peurakorvavasat. Mikäli joukkoon jää tuntemattomia, ne myydään. → pohjakonttori.

esteaidat esteaitoja on kahta eri lajia: valtakunnan rajalle rakennettava ja paliskuntien rajoille

eteläkääntymö

sijoitettava aita, cagganáidi. • joen rannasta nouseva esteaita, ruohtu. Esteaitoja on rakennettu estämään porojen ulkoutuminen toiseen paliskuntaan tai naapurivaltion puolelle. → selkäaita, suojeluaita.

eteläkääntymö ne poromiehet, jotka ovat paimentaneet porotokkansa etelämpänä sijaitseville ruokamaille, ovat yleensä jo huhtikuussa ehtineet kauimpana sijaitsevaan paikkaan, josta käännytään vähitellen pohjoiseen.

etto porojen haku ja kokoaminen erotusta ja paimentamista varten. Se on johdettu etsiä-verbistä (sanan kirjakielinen muoto on etso), boazoohcu. Hakutöitä johtaa paliskunnan poroisäntä. Hakumiehet jaetaan roikkiin, joissa kullakin on oma ettotyönjohtaja. → roikka, raitomies. Kevätetto: alkukesän porot ovat veiti eli vapaina vasomisalueillaan. Kesäkuun puolivälissä osa poromiehistä lähtee, jos on tarvetta, tarkastamaan merkitys- ja raja-aitojen kuntoa ja korjaamaan niitä. Silloin toinen roikkaryhmä aloittaa porojen kokoamisen ja paimentamisen kesämerkitysaidalle eli kevätettoamisen vasojen merkityksiä varten. Mikäli alkukesä on kylmä ja sateinen, ovat porot hajallaan, ja niiden kokoon saaminen hankalaa. Sellaisina kesinä voi käydä niin, että osa vasoista jää merkitsemättä. Vaatimet vasovat aina samoilla paikoilla, ja poromiehet tietävät, mistä porot löydetään. He tuntevat poron käyttäytymisen säiden, etenkin tuulten suunnan mukaan. Varsinkin öiseen aikaan poro liikkuu vastatuuleen, jolloin se saa paremmin vainun petojen aiheuttamasta vaaratilanteesta. Nykyisin porot kootaan sulan maan aikana pääosin mönkijöillä. Tällöin kokoamiseen tarvitaan vähemmän miehiä. VHF-puhelimet ovat olleet hyödyllisiä. Juhannuksen jälkeen, ilmojen lämmettyä ilmaantuu ihmisen ja poron yhteinen vaiva eli räkkä. Silloin porot pyrkivät räkkää pakoon avoimille paikoille, joilla ne pysyttelevät yhdessä, koska räkän kiusa laumassa on vähäisempi. Kesätokat syntyvät vason-

nan jälkeen muodostuneiden ryhmien yhteydessä. → kesämerkitys, räkkätarha. Syysetto: porojen kokoamis- eli ettotyöt aloitetaan syys-lokakuun vaihteessa sulan maan aikana, jolloin käytössä ovat pääosin mönkijät. Kun vedet jäätyvät ja lunta on tarpeeksi, voidaan siirtyä moottorikelkkojen käyttöön. Niissä paliskunnissa, joissa on runsaasti vesistöjä tai kivikkoja käytetään apuna myös pienhelikopteria. Monin paikoin maasto on niin vaikeakulkuista, että on odotettava vesien jäätymistä ja riittävän paksua lumikerrosta ennen kuin ettotöihin päästään. Uusinta tekniikkaa käytetään muutoinkin hyväksi. VHF-puhelinten avulla ettoporukat eli roikat pitävät yhteyttä toisiinsa ja tehostavat siten toimintaa. Porojen kokoamisessa käytetään hyväksi porojen sukupuolivietistä johtuvaa tokkautumista ennen rykimää. Rykimäajan lähestyessä isot valtahirvaat kokoavat vaatimet ympärilleen parttioiksi, ja pidättelevät kiimalaumojaan sellaisilla paikoilla, joilla ne voivat pitää ”haareminsa” koossa. Suurissa paliskunnissa, joissa porokoirien käytöllä on merkitystä, porojen kokoaminen kestää viikkokausia olosuhteista riippuen. Ylisen Lapin paliskunnista mm. Utsjoen molemmat paliskunnat (Kaldoaivi ja Paistunturi) on aidattu rengasaidalla. Tämän vuoksi porot kokoontuvat lähes itsestään erotusaidan lähettyville siula-aitaukseen ja erotukset voidaan pitää saman tien.4 Talvietto: Se ajoitetaan yleensä sellaiseen ajankohtaan, kun keli on sopiva, eli lunta on tietty määrä ja lammet ja järvet ovat jäässä. Myös jokien pitää olla ainakin suvantopaikoista sen verran jäässä, että kelkalla pääsee yli. Porot voidaan kuljettaa, kuten aiempinakin aikoina, erotusaitaan laitistamalla. Nykyisin talvitokka kuljetetaan aitaan siten, että tokkaa hallitaan sivuilta ja takaa moottorikelkoilla. → poroerotus.

ettomatka

porojen haku erotukseen, boazočohkken-

mohkki. ettomies porojen kokoaja; hakumies; roikkaporukan jäsen, čoahkkár.

evästuohi

ettotyönjohtaja paliskunnan valitsema porojen hakuun lähtevän roikkaporukan johtaja, nokkamies, oaiveolmmái. Suurissa paliskunnissa ettotyönjohtajat valitaan kyläkunnittain ja alueellisesti.

etukaihtimet poron sarvien turvansuuntaiset etuhaarat, ovdagiehta. → etusarvet, etusolmet, etuvaistot, silmäkaihdin, solottimet.

etukoipi poron etujalan nahka, ovdeš.

etukontti poron etujalan konttiluu.

etulesta → etukaihtimet. etumet → etukaihtimet. etusarvet → etukaihtimet. etuselkä poron etuselkä, ajoporon oikea puoli, seap-

hi. etusolmet → etukaihtimet.

etuvaistot → etukaihtimet. eväs roikan mukaansa ottamat ruokatarvikkeet,

niesti. → niesta, niestaporo. eväshonka poromiesten mukaansa ottama tervaspuu,

niestesoarvi. eväskerä kun kaksi palmikoitua kenkäheinänippua kiinnitetään yläpäästään toisiinsa kiinni, on tuloksena kätevästi mukana kulkeva pilka, joka pannaan varoiksi reppuun porometsään lähdettäessä, bilgá. → pilka, sormainen, viera.

eväsporo → niestaporo. evästervakset etossa ja paimennuksessa mukana pidettävät tervassälöt, joilla saa tulistelupuut tai kynsitulirisut syttymään hetkessä pahassakin vesi- tai lumisateessa, soarvvuš.

evästuohi etossa ja paimennuksessa mukana pidettävät tuohisytykkeet, niestebeassi.

haahla

Hh haahla, hahla hahlakoukku; umpilaavun savupuuhun kiinnitetty koukulla varustettu ketju, jonka varaan keittopata laitetaan, riggefaggi,

skirttet. haara, haaralla guobir, earru, suoril (poromerkin teon kuvailusanoja). → poromerkkipiirrokset. haarapussi taakkasäkki kantoporolla eli takkaporolla,

gáttesseahkka. haarasarvi poro, jonka sarven haarautumiskohta on korkealla, snarreoaivi, latnjasárgu. • haarasarvi (vaatimesta), asttáhatčoarvi.

haaru tukipuu, laavun haarapäinen runkopuu; pääruode, joita tarvitaan kolme, plus niiden väliin vähintään neljä sivuruodetta, caggi,

hirri. haasia, haasio riu’uista tehty aidan muotoinen teline, jota käytetään heinien kuivatukseen, áhci, ássi, háse, hášo, háššu. Haasio rakentuu maahan pystyyn lyödyistä pielespuista, niihin kiinnitetyistä orsiaidaksista ja pieleksiin nojaavista tuki- eli pönkkäseipäistä.

haaska kuolleen eläimen raato, erityisesti silloin, kun sitä käytetään houkuttimena metsästyksessä, rábbi, háska, bearbbil.

haaskapyynti rábbebivdu. → haaska. hahlaketju hahlat, riggi. haippa

vanha nimitys pororosvolle, háipá, háipi.

hajasarvi poro, jonka sarvet ovat isot ja hyvin hajallaan, reanzi, ruotkočoarvi, galjesoaivi.

hajuleimautuminen poroemän hajuleimautuminen on ehdoton edellytys emä-vasasiteen syntymiselle.

Emä haistelee vasaansa tavallisesti turvasta ja peräpäästä. Emän herkkyys leimautumiseen perustuu ilmeisesti synnytykseen liittyviin hormonaalisiin muutoksiin. Emät oppivat tuntemaan vasansa myöhemmin ainakin osittain myös ulkonäön perusteella. Tunnistaminen tapahtuu viime kädessä porolla kuitenkin aina haistelemalla.5

hakaset miesten lapinpuvun päätienhalkion hopeaa tai kullattua hopeaa oleva koru, jota käytetään kiinnitystarkoituksessa.

hakaukset poroaidan kahoissa poikittaiset koukkuaidat. → topparit.

halki, halkein luddestat (poromerkin teon kuvailusanoja). → poromerkkipiirrokset. halkoa 1 halkoa ydinluita ytimen syömiseksi, čieskat. 2 leikellä lihoja pituussuuntaan suolautumisen tai kuivumisen jouduttamiseksi,

labadit, lahpat. hammasraha rahalahja, jonka ensimmäisen hampaan huomannut henkilö antaa lapselle, bátne-

šiella. hammastus sahalaitainen verkakoriste.

hammasvaadin lahjaporo, joka annetaan lapselle, kun tällä havaitaan ensimmäinen hammas, bátne-

boazo. hangas 1 seiväsparien varaan tehty kolmiaidaksinen tilapäinen aita, ákkis. 2 porojen kiinniottoaita. Aiempi merkitys: kiilamuotoinen ajoaitapyydys, jonka muodosti peurojen oleskelupaikoille asetettu riukuaita. → vuomen.

hangat allapäällä hoaŋka ja gieškka (poromerkin teon kuvai-

hieppatauti

lusana). Käytetään myös ilmaisua ”hangat kahta puolta”. → poromerkkipiirrokset.

hanho kaksikorvainen pahkamalja.

hanka hanka päällä, gieška (Länsi-Koutokeinon murteessa myös alla). • hanka alla, hoaŋka, (poromerkin teon kuvailusana). → poromerkkipiirrokset.

hankarauta puolikaaren muotoinen nahan pehmitysrauta, spierku.

hankosarvi poro, jonka valtasarvien kärjet ovat hankomaiset.

harmivalkko harmaanvalkea poro.

harmo harmaa tai harmahtava poro, čuoivvat, ránan, ránesjievja, mosat, čuorgá, čuorggat. haukahtaa porokoira haukahtaa käskettäessä, viššalit. haukkuu porokoira haukkuu käskystä poroja, viššat. haukuttaa poromies antaa porokoiran haukkua poroja, višahit.

havulaavu havulaavu voitiin pystyttää ettomiesten eli roikan usein käyttämälle asentopaikalle. Se rakennettiin kahden vankan tukipuun väliin kiinnitetyn riu´un eli kurkihirren varaan. Kurkihirttä vasten laitettiin vähintään kaksi sivuriukua viistoasentoon laavun takaseinän reunoiksi ja niihin kiinnitettiin riittävä määrä riukuja kurkihirren suuntaisesti kattoristikoksi. Kun kattorakennelma oli valmis, peitettiin se ja seinät tiiviisti kuusenhavuilla. Havujen päälle asetettiin vielä muutama riuku, jotta havut pysyivät paikoillaan.

heinittää heinittää karvakenkä ja vetää se jalkaan,

dállastit, suidnet.• heinittää kenkä jalalle sopivaksi, liehppadit.• kintaan heinitys, gisttaliehppa. heinäkenkä poromiehet eivät käytä nutukkaissa sukkia,

vaan vuoraavat poron koipinahoista tehdyn kengän pehmitetyillä saraheinillä. → kenkäheinä, kallokas, loma, nutukas.

heinäsuova heinien kuivatuspaikka, jonka runkona ovat suovapieliksi vierekkäin lyödyt seipäät,

stávrá, suovvi, soahttu. helmakoriste miehen lapintakin helmakoriste, joka koostuu kahdesta vierekkäin ommellusta punaisesta tai yhdestä kaksisäikeisestä sinipunaisesta villalangasta, luoska.

helpehtiä vuolla lastuja koipinahan kesipuolelle, vuo-

lahastit. → vuolakoida. helppo poro, joka seuraa hyvin laitis- eli vetomiestä.

helve höyläyslastu poronkoipien vuolakointiin, vuolahas. → vuolakoida.

herajuusto poronmaidosta keitetty juusto, gamar.

herva saamelais- eli lapinpuvuissa käytettävä koristekuvioinen verkanauha tai -kuosi, hearva, hearvabáddi. Lapintakin hervakoristuksen avulla muotoutuivat alueelliset takkimallit, joiden avulla korostettiin suvun, lapinkylän ja alueen identiteettiä.

hervapaula čuoldinvuotta. → koristepaula. hidasjalkainen ajokas, joka on menevinään, vaikka ajomatka ei tahdo millään edistyä, meatki.

hieppatauti poron loistaudeista merkittävimpiä on aivomadoksi sanotun pyörömadon aiheuttama liutsa-tauti, jota sanotaan myös hieppataudiksi. Poro saa tartunnan syödessään laidunkasvien mukana pyörömadon toukkia sisältäviä kotiloita. Tauti ilmenee lievissä tapauksissa ohimenevänä ontumisena tai horjahtelevana liikkumisena. Joissakin tapauksissa poro saa pysyviä keskushermostovaurioita, jotka saattavat ilmetä takaraajojen halvaantumisena. Livzá. → liutsa.

hihkua

huutaa porotokan pysäyttämiseksi, háikit. • hihkunta, háikkas.

hihna

porolla ajon ohjas ja talutin, lávži. Hihna tehtiin ennen joko hirvaan tai hirven nivotusta taljasta tai hylkeennahasta, myöhemmin naudan nahasta.

hihnajuristi ajokas, joka ajaessa heittää takajalat vuotturaipan vasemmalle puolelle, lávžejorralas.

hihnakas härkä, joka tuntee hihnan, mutta ei ole ajettava.

hihnakoukku poron valjaiden selkävyössä oleva koukku,

lávžeroahkki. hihnaporo kytketty poro. → ventoporo. hihnavasotus aikaisempina aikoina kantavat vaatimet koottiin keväällä asuintalojen lähellä (myös kauemmaksi) sijaitseville hyville jäkäläkankaille. Siellä niitä pidettiin vasotukseen saakka hihnoihin kytkettyinä. Tarkoitukseen sopivat jäkälämaat ratkaisivat hihnavasotuksen sijaintipaikan, lávžeguotteheapmi. Hihnavasotus vaati runsaasti työtä ja vaivannäköä, mutta sillä varmistettiin emien ravinnon saanti, vasomisen onnistuminen, vasojen merkkiin saanti, niiden säilyminen pedoilta jne. Porot olivat joko poronsolmuilla puissa tai hirttosolmuilla vasotuskankiin sidottuina. Niitä siirreltiin kolme, soseaikaan neljä kertaa päivässä. Kaivamisen alkuun pääsyä autettiin lapioimalla hankeen kuoppa ja rikkomalla hankea. Vasotus oli varsinkin alkukeväästä kovaa työtä. Ahkeruudesta riippui millaisia tulokset olivat. Yhdellä miehellä saattoi olla vasotettavana yli 100 vaadinta. Kaivaessa porot kuopivat lumen hihnansa päälle, jolloin ne tannertuivat, eivätkä saaneet ruokaa. Vaatimilla käytettiin yleensä nuorahihnoja, sitä ohuempia, mitä kesympi eläin.

hihnavauhko poro, joka lieassa pidettäessä säntäilee,

lávžeballalas, lávžeruohtadahkes.

hihnoa

opettaa poroa sietämään hihnaa, lávžádit, lávžádallat. → ventää. hihnoittaminen porojen kytkeminen. → ventäminen. hihnotus hihnotus menneinä aikoina sallalaisten tapaan: huhtikuun lopulla, hankien alkaessa jo löysätä, mutta ennen sosehtimista, tapahtui porojen hihnotus. Kermiköitä lukuun ottamatta kaikki porot hihnotettiin, mikäli hihnoja vain riitti. Vaatimet ja opetetut hirvaat vietiin aidan ulkopuolelle kaivamaan. Vuonelot ja urakat sidottiin lyhyeltä kiinni aitaan tai aidan sisällä oleviin puihin. Siinä ne saivat juntturoida päivän toista ja koetella niskavoimiaan, ja alistua lopulta vankeuteen ja seistä hihna löysällä. Sitten seurasi opetus tanumaan eli kulkemaan kolloksessa. Nöyrimmästä alkaen ne sidottiin hyvin lyhyellä hihnalla toisiinsa peräkkäin kiinni kauloista, ensimmäinen ajoporon kanssa. Lähdettiin nytkytellen liikkeelle opetettavan poukkoillessa sinne tänne. Matkan teon tasaannuttua liitettiin mukaan toinen, sitten kolmas jne. Kun raito katsottiin kulkevaksi, vietiin porot syömään. Työtä jatkettiin, kunnes kaikki oli opetettu.6 → raippakollos.

hihnuri poro, joka on venteessä alkanut syömään hihnaa. Sen estämiseksi hihnaa syövien liekahihnat voideltiin joko pikiöljyllä tai hirvensarviöljyllä.

hiikata laitismies huutaa pitkää hii-huutoa (rauhoitus- ja houkutushuuto poroille).

hiirakko čuoivvat. → suivakko. hiirennuoli poron takajalan kahden pikkukynnen välissä oleva öljykotti, sáhpannjuolas.

hiirensuolen jälki hiirensuolen jälki syntyi, kun ajokkaaksi taamottavan poron pulkka kynti koukeroisen uran.

hiljainen rauhallinen poro, joka antaa helposti ottaa

hoikkakaula

kiinni metsässäkin, hillji. Hiljaiseksi voidaan sanoa myös kurppailevaa eli eriseuraista poroa, joka nulkkaa yksinään räkän kiusaamana syvään uurretulla poropolulla naamasarvinen pää riipuksissa ja mäkärien kiusaamat silmät puoliummessa, pysähtyy toisinaan kuin näkymätön seinä olisi äkkiä noussut eteen, seisoo jonkin aikaa jalat harallaan raskaasti saaloen ja syöksähtää sitten jälleen taipaleelle vihaisesti pörisevä paarmalauma kintereillään.

hiljainen tieto jaskes diehtu. Osa poromiehen tiedoista on ns. hiljaista tietoa, joka on opittu seuraamalla luonnon merkkejä ja eläinten käyttäytymistä, niin poron kuin sitä uhkaavien petoeläinten. Näköaistin lisäksi myös kuulo-, haju- ja tuntoaisti ovat tärkeitä. Esimerkiksi sään muutokset voidaan aistia etukäteen tarkkailemalla poroja, lintuja, pieneliöitä, puita, taivasta (aurinkoa, kuuta, tähtiä ja sateenkaarta, pilviä jne.) ja tekemällä havaintoja tuulesta, lumesta ja lumisateesta. Kunkin poromiehen kyky, taito ja tapa toimia eri vuodenaikoina erilaisissa maastoissa ja olosuhteissa on pitkäaikaisen harjaantumisen tulosta. Konkreettisten taitojen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi on muistettava myös herkkyys ja tunteet: intuitiivinen oppiminen ja toimiminen, kyky vastaanottaa ja lukea ympäristön antamaa palautetta on osa poromiehen ja luonnon välistä suhdetta.

hilkka saamelaisnaisen päähine, Lapin värein koristeltu myssy, liidnegahpir.

hilpu henkäyksen ohut helposti irtoava tuohen ulkokerros, tuohenjulmu, tunturikoivussa, jota poro voi käyttää ravinnokseen, nárvi.

hirsikota hirsi- eli salvoskota on turvekodan ja hirsirakennuksen risteytys, hirsagoahti. Sen perustana on muutaman hirsikerran sokkeli, jonka varaan on pystytetty joko kotakorvat tai halkaistuista puista tehdyt seinälappeet, jotka vinosti kapenevat ylöspäin. Katteena

olivat entisinä aikoina kaarna- tai tuohilevyt, joiden päälle oli asetettu halaspuolikkaat tai turpeet.

hirvaan parta vaaleat leuanaluskarvat eli kurkkuparta raavaalla hirvaalla syksyllä, njávveguolggat,

njávvi. hirvas siitoskykyinen, kolmea vuotta vanhempi urosporo, sarvvis. Raavaan hirvaan selviä sukupuolimerkkejä ovat suuri koko- ja painoero vaatimeen verrattuna, vaalea kurkkuparta, vaatimien sarvia kookkaammat ja rakenteeltaan säännölliset sarvet. Hirvaan kaula ja niska tukevoituvat syksyllä nopeasti muutaman vuorokauden kuluessa vahvistaen taistelussa tärkeitä niskalihaksia. Sen aiheuttaa hirvaan sukupuolihormonin, testosteronin, lisääntyminen veressä rykimäaikana.

hirvasaita kun kuuma räkkä ajaa poroja metsistä esiin, on esim. Timisjärven paliskunnassa (Posiolla) noudatettu tapaa, jossa kahta vuotta vanhemmat hirvasporot (siitoshirvaat) siirretään talviruokinnan päätyttyä noin 40 hehtaarin suuruisiin aidattuihin alueisiin. Lisäravinnoksi porot saavat päivittäin rehupuristeita. Tarjolla on myös nuolukiviä. Sieltä hirvaat viedään elokuussa luonnonlaitumille veiti. Käytäntö vähentää porojen osumista viljelyksille ja asuntojen pihoihin ja niiden pois ajamista.

hirvaskulho veltto rykinyt hirvas, golggot.

hirvenpoika erittäin pitkäkoipinen poro.

hirvisarvi poro, jonka valtasarvien kärjet ovat leveät,

sarvvačoarvi. hituri hidas ajoporo.

hohottaa laitismies huutaa pitkää ja toistuvaa hohoohuutoa.

hoikkakaula vaatimen hoikkakaulaisuus on sikiävyyden

hoikkasääri

ja hyvän emo-ominaisuuden merkki.

hoikkasääri poro, joka astelee koparan kärjillä (usein tainakka).

hoitomaksu dikšunmáksu. → vuosimaksu. hoitomiehet → roikkamiehet. hokmannin tipat spriin ja eetterin sekoitus, joka aiheuttaa nopean lyhytvaikutteisen humalan, sroba. Aiempina aikoina sitä nautittiin useimmiten kahvin kanssa. Lassi Vasara tuumasi 1940luvun lopulla Enontekiöllä Väinö J. Oinoselle hokmannin tipoista, että ”tämä se rinnat solmiaa”, ja Anni Nilsa kehaisi hokmannin olevan hyvä lääke tunturissa.

holsteri poronnahasta valmistettu pyssykotelo.

homikki vihertävä poro.

hopeakylki poro, jonka kylkikarvoitus on hopeanhohtoinen, silbasiidu.

houkutella poroja virtsalla ja houkutushuudoilla cissohallat: cyš-cyš-cyš. houkutushuudot porotokalle cissuhit: kov-kov-kov! tai ciš-ciš-ciš! houkutussanat poroille cussalit: cuš-cuš-cuš, kuis-kuis-kuis. huikonen melkoinen matka tai tovi, burdu. hukankiikari poron konttiluu, jota ei ole halkaistu vaan katkaistu putkeksi. → kontti, luikku.

hukari

iso puukko, goahkka. → leuku.

hukka

susi, gumpe, návdi. • susilauma, valvi. hukkaporot kadonneet tai petojen tappamat porot,

láhppasat. hukanjänne, hukkasuoni poron takajalan kintereessä oleva jänne, johon sitä ajattava susi ensiksi tarraa, sitten

kiskaisee ja hyppää hampaineen kurkkuun. Imettyään veren, se syö kielen ja kaivaa silmät, gumppenjuolla.

hulikkokorva moarrunbeallji. → morro, morrokorva. hulpa, hulpio saamelais- eli lapinpuvun tai luuhkan helma, kankaan reuna, holbi.

huoltomiehet erotuksiin menneinä aikoina tulleet viinatrokarit.

hupakka poro, jonka korvat on leikattu liian pieniksi,

hubat. hupakkavouti → hupuranimismies. hupakorva pilalle turvonnut tai leikkojen vuoksi yli puoleen pienentynyt poron korva, hubat, huhppa. → morro, morrokorva.

huparakorva → hupakorva. hupurakorva → morro, morrokorva. hupuranimismies läntisellä poronhoitoalueella valittiin joku tarkoitukseen sopiva mies tarkkailemaan korvapuolimerkkien mahdollista olemassaoloa. Porovarkaat olivat käyttäneet vähätekoisia merkkejä hyväkseen ja merkitsemällä poron parilla sopivalla lisäteolla omaan merkkiinsä. Usein porovarkaat olivat leikanneet tekoja sisältävän korvan toisen puolen kokonaan pidättäen poron itselleen. Vähitellen tämä tapa väheni, kun kallopuoli- eli korvapuolimerkkinen poro annettiin joko pitäjän papille tai myytiin erotustilaisuudessa huutokaupalla valtion hyväksi. Hupuranimismies sai takavarikoida jokaisen poron, jonka korvasta kaksi kolmasosaa oli leikattu pois. → hupakkavouti.

hurikko → hupakorva. hursti säkkikangas, jota on käytetty siirtoaitamateriaalina, horsta.

hämärävahti

hurtan korvat risat poron imusolmukkeet.

Hutsoo! varsinaisen toimintakäskyn jälkeinen komennushuuto porokoiralle. → koirastaa.

huutoporo poro, joka myydään huutokaupalla.

hyvä ajoporo Samuli Paulaharjun Taka-Lappia -kirjassa kerrotut merkit: vireä, pitkärunkoinen, pienivatsainen (vatsakas on laiska), lapaharjan kohdalta korkea, kirkas- ja vilkassilmäinen, sarviltaan pian kelovainen. Enontekiöläisten T. I. Itkoselle kertomat merkit: ajoporon pitää olla pystypäinen, vähän laakkosarvinen, eturuumis korkeampi kuin takapää, rinta leveä, pitkähkö ja matalajalkainen ruho (säärevä on usein laiska), takajalkojen polvet käyrät, koparat isot, ohuet ja haarallaan olevat. Jussa Valkeapää Enontekiöltä kertoi Väinö J. Oinoselle 1940-luvun lopulla oman käsityksensä hyvästä ajoporosta: ”Ajoporoksi valittavalla hirvaalla pitää olla paksu ja korkea eturuumis, leveä rinta sekä vahvatekoiset jalat ja niissä leveät koparat. Kirkassilmäinen poro on vireä, eikä se pelkää tielle sattuvia kiviä eikä muitakaan esineitä, joita laiska poro seisahtuu tuijottamaan. Ei sekään niitä toesta pelkää, tekeytyy vain. Ei tartte olla muuta kuin paska tien päällä, niin pysähtyy. Vihainen poro on hyvä menijä. Hyvä on nokoivi eli sellainen, jonka sarvet sojottavat eteenpäin. Tokasta ja ihmisestä erilleen pyrkivästä porosta tulee oikein hyvä ajokas. Joka valitsee poron kauneuden perusteella, saa huonon menijän.”

hyvä jutoporo Antti Andelinin (1809–1882) mukaan: leppeät silmät, närpeä karva, vahvat sääret, koparien pikkukynnet korkealla, jotta se voi juosta paremmin lumessa, hoikka ja pitkä pää (paksupäinen on laiska), sarvet takakenossa (pystyt ovat esteenä metsässä), eheät valmat, korkea säkä eli lapaharja; sellainen poro on väkevä ja hengästymätön.

hyvä kilpaporo Eero Mäntyrannan Lapin Kansan haastattelussa kertomat hyvän kilpaporon merkit:

Jalat: jos poron jalat ovat liian lyhyet, vauhti kärsii, jos liian pitkät, poro harppoo. Sopivan pituiset antavat laukalle oikean iskun. Lihakset: sirolihaksiset ovat parhaat, paksut töpöt huonoimmat. Ruho: poron vartalo ei saa olla liian pitkä, eikä liian lyhyt. Paras on siltä väliltä. Pää: mallilla ei ole kovin paljon merkitystä, mutta pienipäisestä vasasta tulee yleensä pieni poro ja isopäisestä iso. Korvat: eloisat, jatkuvasti liikkeessä olevat korvat lupaavat vauhdikasta menoa. Liikkumattomat luppakorvat eivät tiedä hyvää. Hyvä juoksija vetää korvat harjoituksissa selkään, huono pitää ne pystyssä. Silmät: eloisat, uteliaasti muljahtelevat silmät ovat vauhtiporon merkki, kun taas ns. lehmän katse on lupaus tappiosta. Sarvet: sahataan pois ennen kisaa. Liittyvät poron salvomiseen. Onnistunut salvonta tietää kelosarvia ja parempaa vauhtia, liian tiukka salvos nahkasarvia ja hitautta. Luonne: tulisuus on etu. Saa olla lauhkeakin, kunhan löytyy tarvittaessa temperamenttia. Porolla pitää olla voitontahtoa ja uskallusta painaa muiden porojen ohi rajussa kilpatilanteessa. Hirvas vai härkä? Puremisen vaikutus vauhtiin on kiistanalainen. Epäonnistunut salvonta saattaa jäykistää poron takapään. Kuohinta lisää poron massaa, joka on haittatekijä ennestään suurilihaksiselle porolle.

hyömymies raidon kuljettaja; suuntamies (Sodankylä).

hyötyporo hyötyisää jalostussukua oleva poro, joka on iso, komea ja hyvä lisääntymään, ávkeboazu. → siitoshirvas, siitosvaadin, siitosporot.

hyötyvasa erittäin hyvän siitosporon jälkeläinen, sahk-

ku. häkilä riivinrauta

kenkäheinien

pehmitykseen,

heahkel, heakkel. → pieksälauta. häkilöidä riipiä kenkäheinää, heahkelastit. hämärävahti paimennuksessa hämärävahtivuorossa oleva poromies.

härkä

härkä ajoporoksi koulutettu kuohittu urosporo,

heargi. härkäerotus menneinä aikoina toteutettiin ennen joulua erotuksia, joissa valittiin ajokkaat ja opetettavaksi sopivat pailakat, jotka purtiin. Heargerátkka. → poroerotus (aiempina aikoina).

härkäpuoli urakkana tai vuorsona purtu poro (vasta purtu kosatus on raavas härkä).

härkönen härkäporoihin erikoistunut susi, herggon.

härpi poron rapamahan lika ja irtonainen kalvo. → rapamaha.

häränkanto paikalla kasvanut tai kauempaa tuotu kanto, jossa ajokasta pidetään kiinni.

häväs poron etuselkä, säkä, lapaharja, sehpet.

häväsliha poron etuselän etupuoli.

höllän hihnan mies löysän hihnan mies: poromies, joka istuu pulkassa etunojassa ajokkaan määrätessä vauhdin.

istuma-alusta

Ii ihopeski vasantaljoista ommeltu turkki, jossa karvapuoli on ihoa vasten, dorka.

ikimaho

maho vaadin, stáinnat. → tainakka.

ikävöivä toisten porojen seuraan kaipaava poro,viel-

ladahkes. iltti karvakengän etunahka, kengän kieli, ald-

das. → kauto. ilttikorva poromerkin tekojen kuvailusanojen ”hangat alla ja päällä” synonyymi. → poromerkkipiirrokset.

ilveksen kulku verenhimoinen ilves, albbas, kuuluu pahimpiin poroja uhkaaviin petoihin, joka yli kairan kulkiessaan tappaa poroja melkein pysähtymättä.

inarinsaame inarinsaamelaisten kieli, anárašgiella.

inarinsaamelainen anáraš. irtokarvainen irtokarvainen poro karvanluontiaikaan, bot-

keboazu. irtoporo

tokasta irtaantunut poro, luovas. → luovas.

irtosarvi poro, jolla on tyvestä viallinen sarvi, lihp-

pečoarvi. iskemä esim. poron tai jonkun muun kuluttama tai painama jälki, sadji.

iskettää yöllä pyryn aikana tokasta karanneiden porojen, joiden jälkiä ei näy, etsintä, časkkáhallat. Silloin kuljetaan jänkiä myöten ja haetaan paikkoja, joista tuuli on lakaissut irtolumen. Sieltä voivat karkulaisten jäljet vuottua. → lyötellä.

iskeytyminen äkkipysähdysvika (ajoporolla), časkkašan-

váddu. iskeä pantata eli haroa vastaan etujaloilla (porosta), časkkašit.

iskosjälki leikkausjälki, tarkastusalue (eli jälkien etsintäkierroksen sisälle jäävä), tarkistusreitti,

časkkáhat. isokylki laajakylkinen poro, siidui.

isosarvi poro, jolla on huomattavan isot sarvet, vrt.

čoarvái. istuma-alusta

takapuolenalus pulkassa, bahtadoavdnji.