Johdanto Kabbalaan by Mainostoimisto Grafu

JOHDANTO KABBALAAN Opas rauhallisempaan el채m채채n

Rav Michael Laitman FT Johdanto: Professori Ervin Laszlo 3

Tri Michael Laitman

JOHDANTO KABBALAAN Opas rauhallisempaan elämään Julkaisuoikeudet Suomessa: Mäntykustannus Oy Posiontie 1, 97700 Ranua www.mantykustannus.fi Käännös: Suomentanut: Zeeva Ehrola Suunnittelu ja sivutaitto: Mainostoimisto Grafu Oy www.grafu.fi Painopaikka: Jelgava Printing House, 2012 Kustantaja: Mäntykustannus Oy www.mantykustannus.fi

All rights worldwide Laitman Kabbalah Publishers info@kabbalah.info www.kabbalah.info 1057 Steeles Avenue West, Suite 532, Toronto, ON, M2R 3X1, Canada Bnei Baruch USA, 2009 85th street, #51, Brooklyn, New York, 11214, USA No part of this book may be used or reproduced in any manner without written permission of the publisher, except in the case of brief quotations embodied in critical articles or reviews.

JOH DA NTO K A BBALA A N SISÄLTÖ

BIOGRAFIAT..............................................................8 Tri. RAV MICHAEL LAITMAN, FT.....................8 PROFESSORI ERVIN LASZLO...........................10 JOHDANTO..............................................................11 GLOBAALITIETOISUUS...................................13 1. LUKU – KABBALA: ENNEN JA NYT....................17 MESTARILLINEN SUUNNITELMA.................17 TIETEEN KEHTO.................................................19 Muut reitit.........................................................20 Suuret kysymykset.............................................21 KABBALAN ESIINTULO...................................22 Muutoksen moottori..........................................23 Ajurin paikka.....................................................23 KÄTKEE, ETSII, MUTTA EI LÖYDÄ................26 Maailmankriisillä on onnellinen loppu............27 Egoismi – momentti-22.....................................28 ALTRUISMIN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS............29 Kehittynyt havaintokyky...................................32 Aika on nyt........................................................33 PÄHKINÄNKUORESSA....................................35 2. LUKU – KAIKISTA SUURIN TOIVE.....................37 PONNAHDUSLAUTA KASVUUN...................37 Suljettujen ovien takana...................................39

Halujen evoluutio..............................................41 HALUJEN HALLINTA........................................44 Uusi halu näyttämöllä.......................................45 Uusi menetelmä uutta halua varten..................46 Tikkun – korjaus vastaanottamisen haluun......48 PÄHKINÄNKUORESSA.....................................50 3. LUKU – LUOMISEN ALKUPERÄ..........................51 HENKISET MAAILMAT.....................................51 Neljä perusvaihetta...........................................53 LUOMISAJATTELUN ETSINTÄÄ....................58 TIE..........................................................................63 ADAM HA RISHON – YHTEINEN SIELU.......68 PÄHKINÄNKUORESSA.....................................70 4. LUKU – UNIVERSUMIMME...................................71 PYRAMIDI............................................................72 Kuten Ylhäällä on myös alhaalla.......................74 YLÖS TIKKAILLA................................................75 HALU HENKISYYTEEN......................................79 PÄHKINÄNKUORESSA.....................................85 5. LUKU – KENEN TODELLISUUS ON TODELLI SUUS..........................................................................87 KOLME RAJAA KABBALAN OPPIMISESSA.. 89 Ensimmäinen raja..............................................89 Toinen raja.........................................................90 Kolmas raja........................................................91 KÄSITYS TODELLISUUDESTA........................94

Olematon todellisuus........................................96 Mittausmekanismi.............................................99 Kuudes aisti......................................................100 Missä on tie, siellä oli tahto............................102 Luomisajatus....................................................105 Reshimot – takaisin tulevaisuuteen................106 PÄHKINÄNKUORESSA...................................109 6. LUKU – KAPEA TIE VAPAUTEEN......................112 PIMEYS ENNEN AAMUNKOITTOA.............113 Uljas uusi maailma neljässä vaiheessa.............118 TUNNE RAJASI.................................................121 Elämän ohjakset..............................................123 Muuttaa yhteiskuntaa muuttamaan itseäni.....125 NELJÄ TEKIJÄÄ................................................127 OIKEAN YMPÄRISTÖN VALINTA KOR JAUKSEEN..........................................................129 Ei anarkisteja...................................................133 EGON VÄISTÄMÄTÖN KUOLEMA.............134 Hoitokeino......................................................136 Vääränlainen vapaus.......................................138 Edellytykset vapaaseen valintaan....................139 VAPAA VALINTA.............................................140 Usko.................................................................141 Järki..................................................................141 PÄHKINÄNKUORESSA...................................143

BIOGR AF I AT Tr i. R AV MICH AEL LAIT M A N, F T

ri. Rav Michael Laitman on kansainvälinen autenttisen Kabbalan asiantuntija. Hänen taustansa on hyvin epätavallinen maineikkaalle hengelliselle auktoriteetille: hänellä on akateeminen koulutus, filosofian maisterin tutkinto bio-kybertekniikassa ja hän on sekä ontologian että tietoteorian professori. Hän on luonut menestyksekkäästi akateemista uraansa. Tieteellisen tutkimuksensa lisäksi tri Laitman on perehtynyt syvällisesti kabbalaan viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Tri. Laitman on vastaanottanut tohtorinarvon filosofiasta ja Kabbalasta, Moskovan Filosofisesta Instituutista, Venäjän Tiedeakatemiasta. Hän aloitti Kabbalan opiskelun vuonna 1976 ja jatkaa tutkimustaan edelleen. Etsiessään uutta lähestymistapaa Kabbalaan, hän kohtasi kabbalisti Rabbi Baruch Shalom HaLevi Ashlagin (1906–1991), joka oli menestyksekkään kabbalisti Rabbi Yehuda Leib HaLevi Ashlagin (1884–1954) esikoinen ja seuraaja. Rabbi Yehuda Leib HaLevi Ashlag on tunnettu nimellä Ba’al HaSulam (tikkaiden mestari) tulkinnastaan kirjasta nimeltä Zohar. Michael Laitman vaikuttui niin Baal HaSulamin pojasta, että hänestä tuli Baruch Ashlagin lähin oppilas sekä henkilökohtainen avustaja. Hän vietti suurimman osan ajastaan kunnioitetun mentorinsa seurassa, omaksuen mahdollisimman paljon hänen oppejaan. Tänä päivänä Michael Laitmania pidetään johtavana autenttisen Kabbalan asiantuntijana, hän on kirjoittanut aiheesta 30 kirjaa, jotka on käännetty 15 kielelle. Hänen päivittäiset lu-

entonsa lähetetään suorana lähetyksenä kaapeli-TV:ssä sekä internetissä ympäri maailmaa. Viimeisten vuosien aikana hänestä on tullut kysytty luennoitsija USA:n sekä Euroopan akateemisissa piireissä. Tri Laitman on Bnei Baruch – Kabbalan opiskelu- ja tutkimus-instituutin perustaja ja johtaja. Bnei Baruch toimii sekä suurimmalla että laajimmalle levittäytyneillä internet sivustolla mikä koskee kabbalaa, www.kabbalah.info. Sivut tarjoavat rajattoman pääsyn kabbalistisiin teksteihin ja mediaan yli kolmellakymmenellä eri kielellä, sivuilla on 2 milj. vierailijaa kuukaudessa. Vuodesta 2000 alkaen Encyclopedia Britannica on ilmoittanut kabbalah.infon yhdeksi kabbalatieteen suurimmaksi internet-sivustoksi, – niin vierailija määrältään, koulutus laadukkuudeltaan, kuin myös informatiiviselta materiaaliltaan.

BIOGR AF I A PROF ESSORI ERV I N LASZ LO

rof. Ervin Laszlo, joka ystävällisesti kirjoitti johdannon tähän kirjaan, on systeemifilosofian ja yleisen evoluutioteorian perustaja ja sen suurin edustaja. Hän syntyi Budapestissa, Unkarissa v.1932. Laszlo teki debyyttinsä viisitoistavuotiaana konserttipianistina New Yorkissa, – tapahtumasta uutisoitiin Life, Time, ja Newsweek -lehdissä sekä kansainvälisessä mediassa. Prof. Laszlo kiinnostui tieteistä ja filosofiasta noin 25-vuotiaana ja hän alkoi julkaista kirjoja sekä artikkeleita v. 1963. Vuonna 1970 hän sai valtion tohtoriarvon, joka on korkein arvo Sorbonnessa, Pariisin Yliopistossa. Myöhempinä vuosina hän on saanut kunniatohtorin arvon USA:ssa, Kanadassa, Suomessa, Venäjällä sekä Unkarissa. Tunnustuksena hänen sitoutumisensa maailmanlaajuiseen ymmärrykseen ja kehitykseen, hän vastaanotti vuonna 2001 Goipalkinnon, – Japanin Rauhanpalkinnon. Hän on kirjoittanut 72 kirjaa, joita on käännetty peräti kahdeksalletoista kielelle.

JOH DA NTO

inulla on ollut suuri ilo ja kunnia saada pyyntö kirjoittaa johdanto tri Laitmanin Johdanto Kabbalaan: Opas rauhallisempaan elämään. Kirjoittaja ei ole ainoastaan hyvä ystäväni, vaan lisäksi, – minun silmissäni, – suurin, vielä elossa oleva kabbalisti, aito edustaja viisaudelle, jota on pidetty salassa kaksi vuosituhatta. Nyt kun kabbalan viisaus, yhdessä muiden alkuperäiskansojen viisauksien kanssa, on avautumassa täyteen mittakaavansa, mielestäni ei kukaan muu henkilö sovi paremmin selittämään sen ydintä. Nykymaailmassa kabbalan aidon opetuksen esiintulolla on myös ainutlaatuinen merkitys. Se voi auttaa meitä saamaan takaisin tietoisuuden siitä viisaudesta, joka oli esi-isiemme hallussa ja jonka olemme unohtaneet. Alkuperäiskansojen viisaus näkyy tänä päivänä juuri siitä syystä, että meidän tavanomainen, mekaaninen koulukuntamme ei ole pystynyt tarjoamaan sitä hyvinvointia ja kestävää kehitystä, mitä se on luvannut. Eräässä kiinalaisessa sananlaskussa varoitetaan: ”Jos emme vaihda suuntaa, joudumme todennäköisesti päätymään juuri sinne, minne olemme menossa.” Kun tämä sovelletaan nykyajan ihmiskunnalle, voimme huomata katastrofaaliset seuraukset: Ilmastonmuutos uhkaa muuttaa suurimman osan maapallostamme elottomaksi, ihmiselle asuinkelvottomaksi, maaperältään sopimattomaksi ja riittämättömäksi elintarvikkeiden tuotantoon. Lisäksi suurin osa maailman talouksista on yhä vähemmän omavaraisia. Tämä on pahaenteisesti yhteydessä maailmanlaajuisten elintarvikevarojen vähenemiseen. Puhtaan juomaveden saatavuudesta ja vähenemisestä kärsii reilusti yli puolet

maailman väestöstä. Keskimäärin 6000 lasta kuolee joka päivä saastuneen veden aiheuttamaan ripuliin. Suuressa osassa maailmaa on väkivallasta ja terrorismista tullut suosituin tapa ratkaista konflikteja. Seurauksena tästä on, että epävarmuus syvenee sekä rikkaiden että köyhien maiden välillä. Islamilainen fundamentalismi leviää muslimimaailmassa, uus-natsien ja muiden ääriliikkeiden itäessä Euroopassa, ja uskonnollinen fanaattisuus näkyy kaikkialla maailmassa. Näin koko vierailumme tällä planeetalla on kyseenalaistettu. Mutta globaalinen romahdus ei ole pakollinen. Voimme saada tuulen kääntymään, ja myös seuraava tilanne on täysin mahdollinen: Kuten jälkimmäinen osa tässä kirjassa osoittaa, voimme sekä yhdistyä, että yhdessä pyrkiä saavuttamaan rauhan ja kestävyyden. Kun yritysjohtajat tunnistavat kansallistunteen muutoksen, tulevat he vastaamaan tuotteilla ja palveluilla, jotka kohtaavat muuttunutta kysyntää. Maailmanlaajuiset uutiset ja viihdettä tekevät mediat voisivat tutkia tuoreita näkökulmia, sekä luoda uusia sosiaalisia ja kulttuurillisia innovaatioita; uusi näkemys itsestämme ja luonnostamme nousee näin esiin internetissä, televisiossa, sekä yritysten viestintäverkostoissa ja yhteisöissä. Kansalaisyhteiskunnassa vaihtoehtoisen elämäntavan- ja vastuulliset arvot omaava kulttuuri antaa tukensa politiikalle joka kehittää sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Toimenpiteitä toteutetaan ympäristön suojelemiseksi, luodaan tehokas elintarvike- ja resurssien jakamisjärjestelmä sekä kehitetään ja käytetään kestävää energian-, liikenteen-, ja maatalouden teknologiaa.

Näissä positiivisissa näkymissä, varat ohjataan sotilas- ja puolustuspoliittisista järjestelmistä palvelemaan kansan tarpeita. Tämän kehityksen tukemana kansalliset, kansainväliset ja kulttuurilliset epäluottamukset, etniset- ja rotukonfliktit, sorrot, taloudelliset epätasa-arvot ja sukupuolten eriarvoisuus väistyvät keskinäisen, molemminpuolisen luottamuksen ja kunnioituksen tieltä. Ihmiset ja yhteisöt muodostavat yhteistyössä helposti tuottavia kumppanuuksia. Niinpä sen sijaan, että ihmiskunta murtuu konfliktien ja sotien alle, teemme läpimurron – ei pelkästään kestävän maailman, omavaraisten ja yhteistyötä tekevien yhteisöjen vuoksi, – mutta myös iloisen, onnellisen tulevaisuuden, jossa voimme elää rauhassa ja täydellisen tyytyväisinä. Rauhanomainen ja kestävä maailma voi odottaa meitä kaikkia, mutta valitettavasti emme tällä hetkellä ole menossa siihen suuntaan. Einsteinin sanoin: ”Ne suuret ongelmat, joita kohtaamme, ei voida ratkaista samalla ajattelun tasolla, jolla loimme ne.” Kuitenkin yritämme tehdä juuri näin. Yritämme taistella terrorismia, köyhyyttä, rikollisuutta, ympäristön heikkenemistä, sairauksia, ja muita ”elintasosairauksia” vastaan samoin menettelyin kuin tuotimme ne. Toisinsanoen, yritämme korjata ongelmat teknologisilla ratkaisuilla ja väliaikaisesti korjaavilla toimenpiteillä. Emme vieläkään ole saaneet tahtoa, emmekä visiota siitä, miten luoda kestävä ja perustavanlaatuinen muutos. GLOBA ALI TIETOISU US

Ottaen huomioon nykypäivän maailmanlaajuiset kriisit, ihmiskunta on alkanut etsiä uusia lähestymis- ja ajattelutapoja. Tällaiset ajattelut ovat vanhoja, – vaikkakin erittäin merkitykselli-

siä, – alkuperäiskansojen viisauksia. Heille maailmanlaajuinen tietoisuus ei ole pelkästään liitännäinen käsite, vaan sen syvin olemus. Kun tutkimme näitä ajattelutapoja, ymmärrämme, että uusi, maailmanlaajuinen tietoisuus on todella vanha, ikuinen tietoisuus ja vasta nyt se on löydetty uudelleen. Onkin korkea aika, että tämä maailmanlaajuinen tietoisuus löydetään uudelleen. Meillä on ollut tapana ajatella, että tyypillinen, ”normaali” ihmisen tietoisuus on sitä, mitä koemme viiden aistimme kautta. Kaikki muu on ollut pelkkää mielikuvitusta. Yhteinen käsitys on ollut, että lopumme siihen – mihin ihomme päättyy. Muut näkemykset ovat luokiteltu ”new ageen” ”mystiseen” tai ”esoteeriseen.” Idea siitä, että kuuluisimme jollakin tavalla yhteen, – että on olemassa konteksti, jossa olemme osa suurempaa kokonaisuutta, on otettu huomioon vain poikkeuksina kautta kulttuurihistorian. Mutta, jos tarkastelemme aatehistoriaa lähemmin, huomaamaamme, että totuus on täysin päinvastainen. Rajoittava, mekaaninen ja hajanainen tapa ajatella on kehittynyt länsimaissa viimeiset 300 vuotta, tämä ei ole normi – vaan poikkeus. Muut kulttuurit eivät jaa tätä näkemystä. Ei edes länsi liittynyt siihen, ennen mekaanisen maailmankuvan syntyä, jonka he perivät sovellettuna muotona (tai pikemminkin väärin sovellettuna) Newtonin luonnonfilosofiasta. Muissa kulttuureissa, – kuten myös läntisessä maailmassa, ennen modernia aikaa, – vallitseva tietoisuus tarkoitti yhteenkuulumista ja yhtenäisyyttä. Useimmat perinteiset kulttuurit eivät ole samaa mieltä siitä, että ihmisillä ei ole mitään yhteistä, lukuun ottamatta niitä väliaikaisia etuja jotka sattuvat kohdalle samaan aikaan.

Klassiset juuret kaikkiin perinteisiin viisauksiin käsittävät ”globaalin tietoisuuden”. Tämä termi määrittää tietoisuuden yhteisestä kohtalostamme ihmisinä ja kansalaisina maailmassa. Jos aiomme säilyttää olemassaolomme ja mikäli haluamme varmistaa, että lapsemme ja lastenlapsemme saavat turvallisen ja kestävän tulevaisuuden, on meidän edistettävä globaalista tietoisuutta. Jotta voimme siirtyä eteenpäin, meidän täytyy viljellä asennetta, joka antaa meille mahdollisuuden muodostaa yhtenäisen ihmis-suvun, maailmanlaajuisen sivilisaation. Tämän sivilisaation ei kuitenkaan pidä olla yhtenäinen kulttuuri, jossa jokainen seuraa samoja ajatuksia, ja yksi henkilö tai kansa sanelee ajatuksiaan muille. Se on pikemminkin moniarvoinen kulttuuri, jonka elementit yhdessä ylläpitävät ja kehittävät koko järjestelmää, ihmiskunnan maailmanlaajuista sivilisaatiota. Tämä monimuotoisuus on edellytys harmonialle ja rauhalle. Jokaisessa yhteiskunnassa joka on säilynyt, on ollut niin. Ainoastaan länsimaat ja länsimaistuneet yhteiskunnat ovat unohtaneet sen. Yrityksissään luoda teknistä ja taloudellista kehitystä, ovat ne samalla hajottaneet järjestelmän eheyttä ja yhtenäisyyttä. On korkea aika palauttaa se. Kuten olen oppinut tuttavani, tri. Laitmanin kirjoituksista, kabbala sen todistusvoimaisessa, aidossa muodossaan, paitsi edistää käsitettä ykseydestä ja eheydestä ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden välillä, myös tarjoaa konkreettisia toimenpiteitä palauttamaan yhteys, silloin kun se on menetetty. Sydämellinen suositukseni on tämän kirjan huolellinen lukeminen, koska se tarjoaa paljon enemmän, kuin yleistä tietoa muinaisesta viisaudesta. Se tarjoaa myös avaimen, jonka avulla voimme turvata ihmiskunnan hyvinvoinnin näinä kriittisinä ai-

koina, kun vastassamme on ennennäkemätön haaste valita joko hajauttamisen tie, – joka johtaa maailmanlaajuiseen romahtamiseen – tai evolutiivisen tien, joka voi tuoda meille maailmanrauhan, harmonian, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen.

Ervin Laszlo

1LU K U

K A BBALA: EN N EN JA NYT M ESTARILLI N EN SU U N NIT ELM A

i ole salaisuus, että kabbala ei alkanut nykypäivän Hollywoodin trendikkäästä hypestä, sillä itse asiassa se on ollut olemassa jo tuhansia vuosia. Ensimmäisen kerran ilmestyessään ihmiset elivät paljon lähempänä luontoa kuin nykyään. He tunsivat luonnon läheisyyden ja pitivät arvossa suhdettaan siihen. Tuona aikana ihmisillä ei edes ollut mitään syytä irrottautua luonnosta. He eivät myöskään olleet niin itsekeskeisiä ja vieraantuneita luonnonympäristöstä, kuin me olemme tänään. Itse asiassa, ihmiskunta oli erottamaton osa luontoa ja he kunnioittivat sen läheisyyttä. Kuitenkaan ihmiskunta ei tuntenut luontoa tarpeeksi hyvin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Pelkäsimme luonnonvoimia, jotka pakottivat meidät liittymään ”johonkin”, – joka oli luonteeltansa ”jotain” – ja ”jolla” myös oli enemmän valtaa kuin meillä. Kun ihmiset olivat toisaalta lähellä luontoa, ja toisaalta, pelkäsivät sitä, he pyrkivät oppimaan kaiken ympäröivästä maailmastaan, - ja mikä vieläkin tärkeämpää, – heillä oli halu määrittää, mikä tai kuka hallitsee tätä kaikkea. Siihen aikaan ihmiset eivät voineet piiloutua luonnon elementeiltä, kuten nykyään, eivätkä voineet välttyä sellaisilta koettelemuksilta, kuten me voimme tässä ”keinotekoisessa” maailmassamme. Tärkeintä on, että pelko luontoa kohtaan ja samalla sen läheisyys kehotti

monet etsimään ja löytämään Luonnon suunnitelman heille ja sattumalta, meille kaikille. Nämä edellä käyneet Luonnontutkijat halusivat siis tietää onko Luonnolla todella tavoite – ja jos on – niin mikä on ihmiskunnan rooli tässä mestarillisessa suunnitelmassa? Henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet korkeimman tiedon tästä suunnitelmasta, kutsutaan nimeltä ”kabbalistit”. Näiden pioneerien joukossa oli yksi hyvin erikoinen mies: Abraham. Löytäessään mestarillisen suunnitelman, hän ei ainoastaan tutkinut sitä perusteellisesti, vaan ennen kaikkea hän opetti sitä myös muille. Hän tajusi, että ainoa tae kärsimystä ja pelkoa vastaan oli, että ihmisten tulisi ymmärtää mikä luonnon suunnitelma on heille. Huomattuaan sen, hän ei säästellyt vaivojaan vaan opetti jokaiselle joka halusi oppia. Tämän vuoksi Abraham oli ensimmäinen kabbalisti, aloittaen näin kabbalaopettajien dynastian: parhaimmista opiskelijoista tuli seuraavan sukupolven opettajia jotka puolestaan opettivat tietoa seuraavan sukupolven opiskelijoille. Kabbalistit kutsuvat tämän suunnitelman arkkitehtiä ”Luojaksi”, ja suunnitelmaa ”luojan ajatukseksi”. Toisin sanoen, – ja tämä on tärkeää, – kun kabbalistit puhuvat luonnosta ja luonnon laeista he puhuvat Luojasta. Ja päinvastoin, kun he puhuvat Luojasta, ne puhuvat luonnosta tai luonnon laeista. Nämä termit ovat synonyymejä.

Termi ”Kabbala” on peräisin heprean sanasta Kabbalah (”vastaanottaa”). Kabbalan alkuperäinen kieli on heprea. Kieli kehittyi erityisesti ja nimenomaan kabbalisteilla, auttaen heitä kommunikoimaan keskenään ja jakamaan tietoa henkisistä asioista. Monet kab-

balakirjat on kirjoitettu myös muilla kielillä, mutta perusehdot ovat aina hepreaksi.

Kabbalistille termi, ”Luoja”, ei merkitse yliluonnollista, erillistä yksikköä, vaan seuraava tasoa, jonka ihmisen tulisi saavuttaa pyrkiessään korkeammalle tiedon tasolle. Hepreaksi sana ”Luoja” on Boreh, ja tämä sisältää kaksi sanaa: Bo (tulla) ja Re’eh (katso). Näin ollen Sana ”Luoja” on henkilökohtainen kutsu kokea henkinen maailma. TIET EEN K EHTO

Tieto, minkä ensimmäiset kabbalistit hankkivat, oli paljon enemmän kuin tietämys. Se auttoi heitä ymmärtämään miten asiat toimivat kulissien takana. Sen avulla he pystyivät selittämään sekä luonnon, että ne ilmiöt, joita me kaikki kohtaamme. Oli myös luonnollista, että heistä tuli opettajia ja että heidän osaamisensa kulkeutui eteenpäin, se antoi myöhemmin perustan sekä antiikin- että modernille tieteelle. Ehkä ajattelemme, että kabbalistit olivat yksinäisiä ihmisiä, jotka piiloutuen istuivat hämärissä huoneissaan ja kynttilän valossa kirjoittivat maagisia kirjoituksiaan. Onhan kabbala ollut kätkettynä aina 1900-luvun lopulle saakka ja siksi herättänyt lukuisia tarinoita ja legendoja luonteensa ympärille. Vaikka useimmat näistä tarinoista eivät olekaan totta, ne silti hämmentävät ja sekoittavat edelleen kaikkein tarkimpiakin ajattelijoita.

Gottfried Leibniz, suuri matemaatikko ja filosofi, toi avoimesti julki ajatuksensa, miten salaperäisyys on vaikuttanut kabbalaan:

”Koska ihminen ei saanut oikeaa avainta salaisuuteen, johti tiedonjano lopulta kaikenlaisiin trivialiteetteihin ja taikauskoihin, synnyttäen eräänlaisen ”rahvaanomaisen kabbalan” ja jolla on vain vähän yhteistä todellisen kabbalan kanssa, kuten erilaiset fantasiat, joita virheellisesti kutsutaan maagisiksi. Tämä on juuri se, mitä kaikki kirjat ovat täynnä.”

Mutta kabbala ei ole aina ollut salainen. Itse asiassa ensimmäiset kabbalistit jakoivat hyvin avoimesti tietojaan, ollen samalla hyvin tiiviisti mukana omissa yhteisöissään. Usein kabbalistit olivat kansojensa johtajia. Kaikista näistä johtajista kuningas David on ehkä tunnetuin esimerkki merkittävistä kabbalisteista, – hän oli myös hyvä johtaja. Kabbalistien sitoutuminen yhteisöönsä helpotti niiden nykyaikaisten tutkijoiden työtä kehittää perusta sille, jonka tunnemme tänään ”länsimaisena filosofiana”, ja myöhemmin perustana modernille tieteelle. Kuten Johannes Reuchlin, klassinen oppinut humanisti ja antiikin kielten ja perinteiden asiantuntija, kirjoittaa teoksessaan, De Arte Cabbalistica: ”Opettajani, Pythagoras, filosofian isä, otti opetuksiaan kabbalisteilta... Hän oli ensimmäinen kääntäessään sanan kabbala, – joka oli tuntematon sana hänen aikalaisensa keskuudessa, kreikkalaiseksi sanaksi – filosofia... Kabbala ei anna meidän elää elämäämme pölyssä, vaan korottaa mielemme tietoisuuden korkeudelle”. Muut reitit

Mutta filosofit eivät ole kabbalisteja. Koska he eivät tutkineet kabbalaa, he eivät myöskään voineet täysin ymmärtää kabbalan syvällistä tietoa. Näin ollen se tieto, jota olisi pitänyt kehittää

ja käsitellä aivan erityisellä tavalla, kohdeltiinkin aivan väärällä tavalla. Kun kabbalistien tiedot tulivat muualle maailmaan, missä tuolloin ei vielä ollut kabbalisteja, – ajautui se täysin eri suuntaan. Ihmiskunta otti niin sanotusti kiertotien. Vaikka läntiseen filosofiaan on sisällytetty osia kabbalasta ja siinä on piirteitä kabbalistisesta tiedosta, päätyi se lopulta kuitenkin aivan päinvastaiseen suuntaan. Länsimainen filosofia synnytti tieteet, jotka tutkivat materiaalista maailmaamme jonka havaitsemme viiden aistimme kautta. Mutta kabbala on tiede, joka tutkii mitä tapahtuu viiden aistimme ulkopuolella, pidemmällä mitä aistimme voivat havaita. Muuttuva painopiste ajoi näin ihmiskunnan päinvastaiseen suuntaan siitä alkuperäisestä tiedosta, jonka kabbalistit olivat saaneet. Tämä suunnanmuutos johti ihmiskunnan kiertotielle, jonka seurauksia tutkimme seuraavassa luvussa. Suuret kysy mykset

Kabbala kätkettiin noin 2000 vuotta sitten ja syy siihen oli yksinkertainen, - sillä ei ollut kysyntää. Siitä lähtien ihmiskunta on työskennellyt kehitellen itse monoteistisen uskonnon ja myöhemmin, tieteen. Molemmat ovat luotuja vastaamaan ihmisen keskeisimpiin kysymyksiin: ”Mikä meidän paikka on maailmassa ja maailmankaikkeudessa?” ”Mikä tarkoitus on olemassaolollamme?” Toisin sanoen: ”Miksi synnymme?” Mutta tänään, – enemmän kuin koskaan ennen, – monet ihmiset tuntevat, että se mikä on toiminut 2000 vuotta, ei enää vastaa heidän tarpeitaan. Uskontojen antamat vastaukset ja tiede eivät enää tyydytä heitä. Nämä ihmiset etsivät vastauksia elämän tarkoituksen peruskysymyksiinsä muualta. He kään-

tyvät itämaisten oppien puoleen, ennustamiseen, taikuuteen ja mystiikkaan. – Ja jotkut heistä löytävät kabbalan. Koska kabbala on muotoiltu vastaamaan näihin peruskysymyksiin, antaa se vastaukset suoraan niihin liittyen. Löytämällä jälleen muinaiset, ikivanhat vastaukset elämämme tarkoituksesta, korjaamme kirjaimellisesti sen välirikon ihmiskunnan ja luonnon välillä joka tapahtui kun käännyimme pois kabbalasta, – kohti filosofiaa. K A BBALA N ESII NT U LO

Kabbala teki ”debyyttinsä” noin 5000 vuotta sitten Mesopotamiassa, alueella, joka sijaitsee nykypäivän Irakissa. Mesopotamia ei ollut pelkästään kabbalan syntymäpaikka, se oli myös kaiken muinaisen opetuksen ja mystiikan opetuksien syntymäpaikka. Tuona aikana ihmisillä oli monia eri uskontoja, useilla jopa enemmän kuin yksi kerrallaan. Astrologiaa, ennustamista, numerologiaa, taikuutta, noituutta, loitsuja pahaa silmää vastaan ym. harjoitettiin. Kaikki nämä kehittyivät ja kukoistivat Mesopotamiassa, kulttuurisessa, muinaisen maailman keskuksessa. Niin kauan kuin ihmiset olivat tyytyväisiä uskoonsa, he eivät tunteneet mitään tarvetta muuttaa sitä. Ihmiset halusivat vain tietää, että heidän elämänsä olisi turvallista ja mitä heidän piti tehdä voidakseen nauttia elämästään. He eivät kysyneet elämän alkuperää, – tai mikä tärkeintä – kuka, tai mikä loi elämän säännöt. Ensi silmäyksellä tämä saattaa ehkä tuntua pieneltä erolta, mutta itse asiassa ero, – kysymyksen elämästä ja niistä säännöistä, jotka muokkaavat elämää, – on kuin ero opetella ajamaan autoa ja samalla oppia rakentamaan se. Se on aivan eri tason tietoa.

Muutoksen moottor i

Halut eivät synny tyhjästä. Ne muodostuvat meissä tiedostamatta ja nousevat pintaan vasta kun ne saavat jotain määriteltävissä olevaa, kuten: ”Haluan pizzaa.” Ennen sitä halut ovat joko tuntemattomia, tai korkeintaan tuntuivat yleisenä levottomuutena. Olemme kaikki kokeneet tunteen, että haluamme jotain, ilman että todella tietäisimme mitä se ”jotain” on. Niin, se on halu, – joka ei vielä ole kypsynyt. Platon sanoi kerran, ”Hätä keinot keksii” ja hän oli oikeassa. Myös kabbala opettaa, että ainoa tapa, jolla voimme oppia jotain on, että ensin meidän on tunnettava halua siihen. Tämä on hyvin yksinkertainen kaava: – kun haluamme jotain, teemme kaiken mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme sen. Otamme aikaa, kokoamme energiaa ja kehittelemme tarvittavia taitoja. On käynyt ilmi, että muutoksen moottori on halu. Tapa, jolla halumme on kehittynyt, määrittelee ja antaa muodon koko ihmiskunnan historialle. Koska kun ihmiskunnan halut kehittyivät, kehottivat ne samalla ihmisiä tutkimaan ympäristöään, jotta ympäristö voisi täyttää heidän toiveensa. Toisin kuin mineraalit, kasvit ja eläimet, – ihmiset kehittyivät koko ajan. Kunkin sukupolven ja jokaisen henkilön halu oli kasvaa toista vahvemmaksi. Ajur in pai kka

Muutoksen moottori – halu – koostuu viidestä tasosta, jotka ovat nollasta – neljään. Kabbalistit kutsuvat tätä moottoria: ”halu vastaanottaa nautintoa” tai yksinkertaisesti; ”halu vastaanottaa”. Kun kabbala ilmestyi ensimmäisen kerran, noin 5000 vuotta sitten,

halu vastaanottaa oli tasolla nolla. Tänään, kuten olet jo saattanut arvata, olemme tasolla neljä, eli sen voimakkaimmalla tasolla. Mutta noina päivinä, jolloin vastaanottamisen halu oli tasolla nolla, – halut eivät olleet tarpeeksi vahvoja erottamaan meitä luonnosta ja toisistamme. Tuona aikana, tämä ykseys luonnon kanssa oli luonnollisin tapa elää. Nykyisin monet meistä maksavat paljon rahaa oppiakseen uudelleen tätä elämäntapaa erilaisissa meditaatioluokissa (ja jos olemme rehellisiä itsellemme, niin se ei aina ole onnistunut). Ihmiset eivät tienneet mitään muuta tapaa elää. He eivät myöskään tienneet, että heidät voisi jollakin tavalla erottaa luonnosta, – he eivät edes halunneet olla erossa siitä. Itse asiassa, tuona aikana ihmiskunnan yhteys luonnon ja toistensa kanssa virtasi niin saumattomasti, etteivät edes sanat olleet tarpeen, ihmiset kommunikoivat ajatusten avulla, kuten telepatiassa. Se oli vahvaa yhtenäisyyden aikaa ja koko ihmiskunta oli kuin yksi kansakunta. Mutta, ollessamme vielä Mesopotamiassa, tapahtui muutos: ihmisten toiveet alkoivat kasvaa ja heistä alkoi tulla itsekkäitä. He saivat halun alkaa muokkaamaan luontoa, käyttääkseen sitä omiin tarkoituksiinsa. Sen sijaan, että ihmiset olisivat yrittäneet sopeutua luontoon, he alkoivatkin muuttaa luontoa vastaamaan heidän tarpeitaan. Ihmiset kasvoivat irralleen, he erosivat ja vieraantuivat, – niin luonnosta, – kuin myös toisistansa. Nykyään, monta, monta vuosisataa myöhemmin, huomaamme, että tämä ei ollut lainkaan hyvä idea. Se ei yksinkertaisesti toimi. Kun ihmiset alkoivat asettua vastakkain ympäristönsä ja yhteiskuntansa kanssa, on luonnollisestikin selvää, etteivät he enää pitäneet muita sukulaisinaan, eivätkä luontoa kotinaan.

Viha korvasi rakkauden, ihmiset kasvoivat erilleen ja alkoivat vieraantua toisistaan. Tämän seurauksena yhtenäinen kansakunta muinaisessa maailmassa oli jakautunut. Ensin he jakaantuivat kahteen ryhmään; toinen ajautuen itään ja toinen länteen. Nämä ryhmät jakaantuivat edelleen ja hajaantuivat, kunnes lopulta muodostivat joukon erilaisia kansakuntia, – joita olemme tänään. Yksi selvä oire tästä jakaantumisesta, jota Raamattu kutsuu ”Baabelin tornin tuhoaminen” – on eri kielten syntyminen. Nämä kielet erottivat ihmiset toisistaan ja aiheuttivat hämmennystä ja sekaannusta. Hepreaksi sana sekaannus on Bilbul ja merkitsee sekaannusta Mesopotamian pääkaupungissa, joka sai nimekseen Baabel (hepreaksi Bavel).

Ajankohtana, jolloin tämä Bilbul tapahtui, asui Abraham Babyloniassa. Hän auttoi isäänsä, rakentamalla pieniä epäjumalia ja myymällä niitä perheen kaupassa. Ei ole vaikeaa ymmärtää, että Abraham eli keskellä kaikkea tuota eloisaa, sekavaa ideoiden määrää, jotka kukoistivat Babyloniassa, muinaisen maailman New Yorkissa. Tämä sekaannus selittää myös Abrahamin jatkuvan kysymyksen ja jonka vastaus sai hänet löytämään luonnon lain: ”Kuka omistaa pääkaupungin?” Kun hän tajusi, että sekaannuksella ja vieraantumisella oli tarkoitus, hän alkoi nopeasti opettaa sitä kaikille, jotka vain olivat halukkaita kuuntelemaan.

Siitä jakaantumisesta lähtien, – kun halumme kasvoivat tasolta nolla, – tasolle yksi, olemme seisseet kasvotusten luontomme kanssa. Sen sijaan että korjaisimme jatkuvasti kasvavaa itsekkyyttämme, – jotta voisimme olla edelleen yhtä luonnon

kanssa, eli Luojan kanssa, – olemme rakentaneet mekaanisen, teknisen suojan, joka suojelee meitä siltä. Alkuperäinen syy miksi kehitimme tieteen ja teknologian, oli turvata olemassaolomme, suojata meidät riittävän etäälle luonnon elementeistä. Näyttää kuitenkin siltä, että – olimmepa tietoisia siitä tai emme, – me itse asiassa yritämme kontrolloida Luojaa ja ottaa haltuumme Ajurin paikka. K ÄT K EE, ETSII, M UT TA EI LÖY DÄ

Itsekkyyden taso on jatkanut kasvuaan ihmiskunnassa ja jokainen taso on vienyt meitä kauemmaksi Luonnosta (Luojasta). Kabbalassa etäisyyttä ei mitata senteissä tai metreissä, – etäisyys mitataan ominaisuuksilla. Luojan ominaisuus on yhtenäinen, yhdistävä, ja antava, mutta meillä on mahdollisuus tuntea Hänet ainoastaan vasta silloin, kun jaamme hänen ominaisuutensa. Jos olen itsekäs, ei minulla ole mitään mahdollisuutta liittyä mihinkään, joka on niin kokonainen ja pyyteetön kuin Luoja. Se olisi kuin yrittää nähdä toisen henkilön kasvot kun seisomme selittäin. Koska seisomme nyt selät vastakkain Luojamme kanssa ja haluamme vielä kontrolloidakin Häntä, niin on selvää, että mitä enemmän yritämme, sitä enemmän turhautumista syntyy. Epäilemättä on niin, että emme voi valvoa jotain, mitä emme voi nähdä tai edes tuntea. Tätä toivetta ei voida koskaan täyttää, ellemme tee U-käännöstä ja katso vastakkaiseen suuntaan, josta Hänet löytää. Monet ihmiset alkavat jo väsyä teknologian petettyihin ja rikottuihin lupauksiin hyvinvoinnista, terveydestä ja mikä tärkeintä, turvallisesta tulevaisuudesta. Liian harvat ihmiset ovat

saavuttaneet nämä kaikki, mutta jopa hekään eivät voi enää luottaa siihen, että niin olisi myös huomenna. Etu tästä tilasta on, että se pakottaa meidät tarkastelemaan uudelleen suuntaamme ja asettamaan kysymyksen: ”Onko mahdollista, että olemme kulkeneet väärällä tiellä koko ajan?” Varsinkin nyt, kun tunnustamme kriisin ja umpikujan, jonka tulemme kohtaamaan. Nyt tulisi avoimesti myöntää, että tie jonka olemme valinneet, on umpikuja. Sen sijaan, että korvasimme egoistisen vastakohtamme luonnosta, valitsemalla teknologian, – meidän tulisi muuttaa itserakkaus (egoismi) – epäitsekkyydeksi (altruismi) ja täten luoda yhtenäisyys luontoon. Kabbalassa termiä, Tikkun (korjaus), käytetään tällaisessa muutoksessa. Ymmärtämällä, että me olemme täysin Luojan vastakohta, tarkoittaa tietoisuutta siitä hajaantumisesta, joka tapahtui meidän (ihmisten) välillä viisituhatta vuotta sitten. Eli, toisin sanoen – ”tunnustamalla paha”. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta se on ensimmäinen askel kohti todellista terveyttä ja onnea. M a ailmankr iisillä on onnellinen loppu

Viimeisen 5000 vuoden ajan ovat kummatkin näistä kahdesta, Mesopotamiasta pois vetäytyneistä ryhmästä, kehittyneet erilaisten ihmisten sivilisaatioiksi. Näistä alkuperäisistä ryhmistä tunnemme toisen ”länsimaisena” ja toisen ”itämaisena” sivilisaationa. Kasvava ristiriita kahden sivilisaation välillä heijastaa sitä huipentumista joka alkoi jo ensimmäisessä jakaantumisessa. Yksi kansakunta jaettiin yli viisituhatta vuotta sitten, koska itsekkyys kasvoi ja erotti jäsenet toisistaan. Nyt on korkea aika tä-

män ”kansan” – eli, ihmiskunnan – yhdistyä ja tulla yhtenäiseksi kansakunnaksi jälleen. Olemme edelleen siinä murtumispisteessä mikä tapahtui niin kauan aikaa sitten, mutta tänään olemme paljon enemmän tietoisia. Kabbalan viisauden mukaan, kulttuurien yhteentörmäys ja mystisten uskomusjärjestelmien palaaminen – joita siis oli runsaasti muinaisessa Mesopotamiassa – merkitsee ihmiskunnan yhdistymistä uuteen sivilisaatioon. Olemme nyt alkaneet ymmärtää, kuinka olemme kaikki kytkettynä toisiimme ja kuinka meidän on rakennettava uudelleen se valtio joka oli olemassa ennen jakamista. Rakentamalla yhtenäisen ihmiskunnan, saamme myös uudelleen yhteyden luontoon – yhteyden Luojamme. Egoismi – momentti-22

Aikana, jolloin mystiikka kukoisti, löydettiin myös kabbalan viisaus. Se antoi tietoa vaiheittain kasvavasta itsekkyydestämme ja myös siitä mikä sen aiheuttaa. Kabbalistit opettivat, että kaikki olemassa oleva on tehty halusta toteuttaa itseään. Näitä haluja ei kuitenkaan voida täyttää niiden luonnollisessa muodossa, koska ne ovat itsekeskeisiä. Kun olemme tyydyttäneet halumme, halu yksinkertaisesti loppuu ja jos halu johonkin loppuu, emme enää pysty nauttimaan siitä. Esimerkiksi; Ajattele lempiruokaasi. Kuvittele nyt itsesi hienossa ravintolassa, mukavasti istumassa pöytäsi äärellä. Hymyilevä tarjoilija tulee kantaen tilaamaasi ateriaa, asettaa lautasen eteesi ja poistaa kannen. Mm… ihana herkullinen tuoksu! Joko nautit? Kehosi nauttii ja siksi se vapauttaa ruoansulatuskanavan nesteitä jo pelkästä ajatuksesta.

Mutta, samalla hetkellä, kun aloitat syömisen, mielihyvä katoaa. Mitä täydemmäksi tunnet vatsasi – sitä vähemmän mielihyvää tuottaa syöminen. Lopuksi, kun vatsasi on aivan täynnä, et enää pysty nauttimaan ruoasta ja lopetat syömisen. Et sen vuoksi, että olet täynnä – vaan sen vuoksi, että syöminen ei ole mukavaa täydellä vatsalla. Tämä on itsekkyyden momentti-22 – jos sinulla on mitä haluat, et enää halua sitä. Koska emme voi elää ilman mielihyvää, on meidän pakko etsiä uudenlaisia ja suurempia nautintoja. Teemme sen kehittämällä uusia toiveita,jotka myös usein jäävät toteutumatta. Se on pelkkä noidankehä. On selvää, että mitä enemmän me haluamme, sitä tyhjempi on tunteemme. Ja mitä tyhjempi tunne, sitä enemmän myös turhautumista ilmenee. Koska olemme nyt halun voimakkaimmalla tasolla, koko historiamme aikana, emme voi välttää ajatusta, että maailmassa on tänään enemmän tyytymättömiä ihmisiä, kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka meillä on runsaasti kaikkea enemmän, kuin isillämme tai esi-isillämme on koskaan ollut. Tämä vastakohtaisuus, eli se, mitä meillä on, – ja kasvava tyytymättömyys, – ovat olennainen osa sitä kriisiä missä elämme nykyään. Mitä itsekkäimmiksi tulemme, sitä tyhjemmiksi olomme tuntuu ja sitä pahempi on kriisimme. ALT RUISMI N VÄLT TÄ M ÄT TÖM Y YS

Alun perin me kaikki ihmiset olimme sisäisesti yhteydessä toisiimme. Tunsimme ja ajattelimme meitä yhtenä ihmisenä, kuten Luonto, joka käsittelee meitä täsmälleen näin. Tämä kollektiivinen ihminen on nimeltään ”Adam”. Nimi on peräisin hepre-

an sanasta, Domeh , eli samankaltainen kuin Luoja, – yksi ja kokonainen. Huolimatta alkuperäisestä ykseydestä, itsekkyytemme jatkoi silti kasvamistaan ja vähitellen kadotimme tunteen yhtenäisyydestä. Erkanimme yhä kauemmaksi toisistamme. Kabbalakirjoissa on kirjoitettu, että Luonnon suunnitelmana on, kuinka ihmisten itsekkyys tulee kasvamaan, kasvamistaan, niin kauan, kunnes lopulta ymmärrämme, kuinka erillään ja vihamielisiä olemme olleet toisiamme kohtaan. Logiikka tässä suunnitelmassa on, että meidän on ensin pidettävä itseämme yhtenä kokonaisuutena, sen jälkeen erillään, – itsekkäinä ja eristettyinä yksilöinä – ja vasta silloin tulemme ymmärtämään, olevamme kuinka että olemme Luojan täydellinen vastakohta ja totaalisen itsekkäitä. Lisäksi, tämä on ainoa tapa ymmärtää, että egoismi on negatiivinen, tyydyttämätön ja lopulta toivoton. Kuten olemme sanoneet, itsekeskeisyys erottaa meidät sekä toisistamme, että luonnostamme. On ensin ymmärrettävä, että asia on näin, ennen kuin voimme muuttua. Ymmärrys antaa halun muuttumiseen ja itsenäisesti löytämään se tapa, jolla kehitämme itseämme altruistisiksi. Lopulta koko ihmiskunta yhdistyy jälleen Luontoon – Luojaan. Olemmehan jo todenneet, että halu on muutoksen moottori.

Kabbalisti Yehuda Ashlag kirjoittaa, että sisäänkäynti halun Ylimpään Valoon ja sen vetäytyminen siitä, tekee astian sopivaksi sen tehtävään: altruisti. Toisin sanoen, jos haluamme tuntea yhtenäisyyden Luojaan, meidän täytyy ensin yhdistyä hänen kanssaan ja sen jälkeen kokea yhtenäisyyden menetys. Kokemalla molemmat tilat voimme tehdä tietoisen valinnan, ja tietoisuus on tarpeen aidossa, todellisessa yhtenäisyydessä.

Voimme verrata tätä prosessia lapseen, joka tuntee vauvana olevansa yhtä vanhempiensa kanssa, sen jälkeen hän on kapinallinen teini ja lopuksi, kun hän tulee aikuiseksi, hän ymmärtää ja oikeuttaa kasvatuksensa. Oikeastaan altruismi ei ole vaihtoehto. Se vain näyttää siltä, että voimme ikään kuin valita haluammeko olla itsekkäitä tai epäitsekkäitä. Mutta, jos tutkimme luontoa, huomaamme, että epäitsekkyys on suurin perustavanlaatuinen luonnon laki. Esimerkiksi jokainen solu elimistössämme on luonnostaan itsekäs. Mutta mikäli se tahtoo olla olemassa, sen on luovuttava sen egoistisesta suuntauksestaan kehon hyvinvoinnin vuoksi. Palkintona solulle on, että kokemukset eivät pelkästään koske sen omaa olemassaoloaan, vaan pitää elävänä koko kehon. Meidänkin on kehitettävä samanlainen yhteys toisiimme. Sillä, mitä paremmin tulemme luomaan yhteyksiä toisiimme, sitä enemmän tiedämme Adamin ikuisen elämän sijasta, oman haihtuvan fyysisen olemassaolomme. Varsinkin tänään, kun epäitsekkyydestä on tullut hyvin keskeinen selviytymisemme kannalta. Sekin on käynyt hyvin selväksi, että olemme kaikki yhteydessä ja riippuvaisia toisistamme. Tämä riippuvuus antaa meille erittäin tiukan ja tarkan määritelmän epäitsekkyydestä: Jokainen teko tai intentio, joka syntyy tarpeesta liittää ihmiskunta yhdeksi kokonaisuudeksi, – katsotaan altruistiseksi. Toisaalta, jos teot tai intentiot, eivät ole keskittyneet yhdistämään ihmiskuntaa – ovat ne itsekkäitä, egoistisia. Tästä seuraa, että vastakohtamme luontoon nähden, on lähde kaikkiin kärsimyksiimme tässä maailmassa. Kaikki muu

luonnossa; – mineraalit, kasvit ja eläimet, seuraavat vaistomaisesti luonnon pyyteetöntä lakia. Vain ihmisen käyttäytyminen on vastoin luontoa ja vastoin Luojaamme. Lisäksi kärsimys, jonka näemme ympärillämme, ei ole pelkästään vain meidän omaa. Kaikki muutkin osat luonnosta kärsivät luvattomien tekojemme tähden. Jos kaikki osat luonnossa vaistomaisesti seuraavat sen lakia ja jos vain ihminen ei tee sitä – niin silloin ihminen on ainoa viallinen osa luonnossa. Yksinkertaisesti sanottuna, kun korjaamme egoismimme – muuttumalla altruistisiksi, kaikki muu korjaantuu sen myötä; ekologia, nälänhätä, sota ja koko yhteiskuntamme. Kehitty nyt havaintokyky

Altruismissa on erityinen bonus. Voi ehkä tuntua siltä, että ainoa muutos olisi asettaa muut ennen itseä, mutta itse asiassa on kysymys paljon suuremmasta mittakaavasta. Kun alamme ajatella myös muita, yhdistymme heidän kanssaan ja he yhdistyvät meidän kanssamme. Ajatelkaamme vaikka näin: Nykymaailmassa on noin 6,5 miljardia ihmistä. Mitä jos – sen sijaan, että on kaksi kättä, kaksi jalkaa ja yhdet aivot, jotka kontrolloivat näitä, – olisikin 13 miljardia kättä, 13 miljardia jalkoja ja 6,5 miljardia aivoja kontrolloimassa niitä? Kuulostaako hämmentävältä? Ei oikeastaan, koska kaikki aivot toimisivat kuin yhdet aivot, ja kädet toimisivat kuin yhdet kädet. Koko ihmiskunta toimisi kuin yksi keho, jonka ominaisuudet olisi parannettu 6,5 miljardia kertaa. Ja emme vielä laskeneet edes kaikkia bonuksia! Sen lisäksi, että meistä tulee yliluonnollisia, voi kuka tahansa, – joka muuttuu altruistiseksi, – saada myös kaikista halutuimman lahjan it-

selleen. Hänestä tulee kaikki tietävä, hänellä on täydellinen muisti ja koko tietoisuus. Koska altruismi on Luojamme luonto, näin ollen siitä tulee myös meidän luontomme, sen jälkeen kun olemme hankkineet sen ja alamme ajatella Hänen kaltaisesti. Alamme myös ymmärtää miksi kaikki tapahtuu, milloin pitää tapahtua ja miten meidän tulee toimia, mikäli haluamme sen tapahtuvan toisin. Kabbalassa tämä tila on nimeltään ”muodon vastaavuus” (hepreaksi hishtavut ha tsura) ja tämä on luotujen tarkoitus. Kehittynyt havaintokyky ja muodon vastaavuus on syy, minkä vuoksi alkujaan synnyimme. Meidät luotiin ensin yhtenäiseksi ja sen jälkeen hajotettiin, jotta voisimme myöhemmin yhdistyä uudelleen. Tässä yhdistymisen prosessin aikana opimme miksi Luonto tekee – niin kuin tekee, ja lopulta me kehitymme yhtä viisaaksi, kuin se ajatus joka tämän kaiken loi. Kun yhdistymme Luontoon, voimme tuntea kuinka ikuinen ja täydellinen se on. Vaikka fyysinen kehomme kuoleekin, niin tässä tilassa tunnemme silti olevamme ikuisessa Luonnossa. Fyysinen elämä ja kuolema eivät enää vaikuta meihin, koska edellinen itsekeskeinen käsityksemme on korvattu kokonaan altruistisella käsityksellä. Omasta elämästämme on tullut koko Luonnon elämä. A i ka on nyt

Kabbalan ”Raamattu” Zohar, kirjoitettiin noin 2000 vuotta sitten. Siinä todetaan, että ihmiskunnan itsekkyys nousee ennen näkemättömän intensiivisesti 1900-luvun lopulla. Kuten olemme nähneet, – mitä enemmän haluamme, sitä tyhjempi on tunteemme. Tämä on myös syy siihen miksi 1900luvun lopulla ihmiskunta koki pahimman tyhjyyden, kuin kos-

kaan aikaisemmin. Zoharin kirjassa todetaan myös, että ihmiskunnan tuntiessa suunnatonta tyhjyyttä, se tulee tarvitsemaan keinon jolla parantaa itsensä, – ja joka auttaa ihmisiä jatkamaan elämäänsä tyytyväisinä. Zohar sanoo, että silloin on aika esittää kabbala koko ihmiskunnalle, keino, jolla saamme täyttymyksen Luonnon samankaltaisuuden kautta. Prosessi, jolla saavutamme tyytyväisyyden, Tikkun, ei tapahdu hetkessä, eikä samanaikaisesti kaikille. Jotta Tikkun voisi tapahtua, henkilön on haluttava sitä. Se on prosessi, joka kehittyy henkilön omasta tahdosta. Korjaus alkaa, kun henkilö ymmärtää, että hänen egoistinen luontonsa on kaiken pahan alku hänen elämässään. Se on hyvin henkilökohtainen ja voimakas kokemus ja johtaa aina haluun muuttua, – siirtyä egoistisesta – altruistiseksi. Kuten olemme todenneet, Luoja kohtelee meitä kaikkia yhtenä, yhtenäisenä, luotuna olentona. Olemme yrittäneet saavuttaa tavoitteitamme itsekkäällä tavalla, mutta nyt huomaammekin, että ongelmat voidaan ratkaista vasta yhdessä ja epäitsekkäästi. Mitä enemmän olemme nyt tietoisia itsekkyydestämme, sitä enemmän haluamme käyttää kabbalan menetelmiä voidaksemme muuttaa luonteemme epäitsekkääksi. Emme tehneet sitä silloin, kun kabbala ilmestyi ensimmäisen kerran, mutta voimme tehdä sen nyt, koska tiedämme, että tarvitsemme sitä! Viimeiset 5000 vuotta ihmiskunnan evoluutiossa on ollut yhden tutkimusmenetelmän prosessi, jossa on arvioitu sitä nautintoa, mitä sillä on tarjottavana, pettymällä ja luopumalla siitä, aina jonkun toisen nautinnon vuoksi. Menetelmät ovat tulleet ja menneet, mutta emme ole sen onnellisempia. Nyt kun kabbalan lähestymistapa on ilmestynyt, tarkoituksenaan korjata korkeimmalla tasolla vallitseva itsekkyys, niin meidän ei enää tar-

vitse astua pettymysten tielle. Voimme yksinkertaisesti korjata pahimman itsekkyyden kabbalan avulla – ja kaikki muut korjaukset seuraavat perässä, koska sillä on dominovaikutus. Korjaamalla itseämme voimme samalla tuntea tyytyväisyyttä, inspiraatiota ja iloa. PÄH K I NÄ N K UORESSA

Kabbalan viisaus (vastaanottamisen viisaus) ilmestyi noin 5000 vuotta sitten, kun ihmiset alkoivat esittää kysymyksiä heidän olemassaolostaan. Ne, jotka tiesivät vastauksen, kutsuttiin ”Kabbalisteiksi”. Heillä oli vastaukset elämäntarkoituksellisiin kysymyksiin ja siihen, mikä ihmiskunnan rooli on maailmankaikkeudessa. Mutta tuohon aikaan, useimpien ihmisten toiveet olivat liian pieniä tavoittelemaan tällaista tietoa. Kun kabbalistit näkivät, että ihmiskunta ei tarvitse heidän viisauttaan, he piilottivat ja valmistelivat sitä salassa, – kunnes kaikki olisivat valmiita siihen. Samaan aikaan ihmiskunta viljeli muita kanavia, kuten uskontoa ja tiedettä. Nykyään, kun yhä useammat ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että uskonto ja tiede eivät anna vastauksia elämän syvimpiin kysymyksiin, he ovat alkaneet etsiä vastauksia muualta. Tämä on aika, jota kabbala on odottanut ja juuri siksi se ilmestyy uudelleen – antaen vastaukset kysymyksiin elämän tarkoituksesta. Kabbala kertoo, että Luonto on synonyymi ”Luojalle”, kokonainen, pyyteetön ja yhtenäinen. Lisäksi se kertoo, että meidän ei pidä ainoastaan ymmärtää Luontoa, mutta myös haluttava toteuttaa tapaa meissä itsessämme.

Kabbala kertoo myös, että tekemällä näin - emme pelkästään tule yhdeksi Luonnon kanssa, – vaan ymmärrämme Ajatuksen, – joka on tämän kaiken takana; mestarillinen suunnitelma. Lopuksi, kabbalan sanoo, että ymmärtämällä tämän suunnitelman, tulemme samankaltaisiksi Mestarillisen Suunnittelijan kanssa ja tämä on luotujen tarkoitus – tulla yhtäläiseksi Luojan kanssa.