Miten ravinteisiin liittyviä asioita opetetaan?
Miten ravinteisiin liittyviä asioita opetetaan? Ravinteista, ravinnekierroista ja ravinteiden kierrossa pysymisestä on keskusteltu useasti kuluneiden kahden vuoden aikana niin opiskelijoiden kuin Opi Ravinteista! (ORAS) ‑hanketoimijoiden kesken. Hämeen, Lapin ja Tampereen ammattikorkeakouluissa ravinnekiertoihin liittyvä opetus kuuluu tiettyjen koulutusalojen opetukseen. Tässä artikkelissa kerromme, miten ravinteisiin liittyvä opetus on osana ympäristösuunnittelijoiden, metsätalousinsinöörien, agrologien ja ympäristöinsinöörien koulutuksia. Lisäksi tuomme esille sen, että ravinnekiertoasioita voi opettaa myös aloilla, joihin ravinteiden ei mielletä liittyvän lainkaan. Esimerkiksi keväällä 2020 tietojenkäsittelyn opiskelijoiden mobiilipeliprojektissa aiheena oli ravinteiden kierrätys, joka oli jaoteltu teemoittain alkutuotantoon, kulutukseen ja jätteisiin. Uteliaalla asenteella, innostuksella ja käytännön esimerkkien kautta useat oppijat ovat oivaltaneet, miksi ravinteisiin liittyvät asiat ovat tärkeitä. Ravinteet vaikuttavat kaikkien ihmisten ja elollisten elämään, joten oikealla tiedolla voimme valita toimia oikein. Koulutus ja tiedon jakaminen on yksi keino vaikuttaa.
Ympäristösuunnittelijat Hämeen ammattikorkeakoulu kouluttaa kestävän kehityksen osaajia nimikkeellä ympäristösuunnittelija. Ympäristösuunnittelijan osaaminen pohjautuu luonnontieteisiin ja kestävän kehityksen sekä vastuullisuuden näkökulman huomioimiseen työssä. Opinnot alkavat ekosysteemipalveluiden opiskelulla, jossa opiskelija kohtaa ensimmäisen kerran ravinteet. Tässä opintomoduulissa tavoitteena on, että opiskelija oppii kasvutekijät sekä maa- ja metsätalouden ravinnekierrot. Suurimmalla osalla opiskelijoista ennakkotietämys ravinteista on vähäinen, joten opetus aloitetaan perusasioista: Mikä on ravinne? Mikä on ravinteiden merkitys? Opiskelijoilla on ekosysteemipalvelut-moduulissa Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan kampuksella omat tutkimusalueet, joiden avulla he perehtyvät maa- ja metsätalouden ravinnekiertoihin. Haasteellisimmaksi opetuksessa koetaan se, miten ravinteet voidaan tehdä konkreettiseksi, havainnoimalla ymmärrettäväksi asiaksi. Toisena haasteena koetaan, miten nostetaan kiinnostus ravinteisiin vastaavalle tasolle kuin opiskelijoiden kiinnostus ilmastonmuutokseen. Ravinneopin polku etenee ekosysteemipalveluiden jälkeen heti seuraavassa kestävä kehitys ‑nimisessä opintomoduulissa, jossa käsitellään muun muassa ympäristöllisiä ongelmia, kuten maaperän köyhtymistä, ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin ja keinolannoitteiden tuotannon ja käytön ongelmia. Ensimmäisen opintovuoden viimeisenä etappina 28
