Terve Elämä 1/2009 by Hannu Karjalainen

TEE 1/2009

Terve elämä hyväksi mielelle ja kukkarolle

Terveyden edistämisen uudet haasteet Terve elämä on kansantaloudellisesti järkevää Yhdessäolo on terveellistä Saako kasvissyöjä liikaa torjunta-ainejäämiä Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa

Tässä numerossa 3

Terveyskäyttäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen

Terveyden edistäminen uusien haasteiden edessä

Pääkirjoitus Timo Viherkenttä

Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa arvioi väestöryhmien välisten terveyserojen kasvun olevan yksi suurimmista kansanterveyden uhkakuvista lähitulevaisuudessa.

Professori Matti Uusituvalle Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinto Juho Vainion Säätiö on myöntänyt professori Uusituvalle 15 000 euron tunnustuspalkinnon hänen elämäntyöstään terveyden edistämiseksi.

Terveyden edistäminen vähentää terveydenhuollon kustannuspaineita Terveydenhuollolla on edessään iso ongelma: miten tuottaa laadukkaita palveluja samalla kun samoista hupenevista resursseista kilpailevat monet muutkin alat. Professori Jussi Huttusen mukaan ratkaisut ongelmaan löytyvät nykyisten terveyspalvelujen aidosta tehostamisesta ja terveyden edistämisestä.

Kuva Antero Aaltonen.

10 Yhdessäolo on terveellistä Yhteiset harrastukset, keskinäinen luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksessa on havaittu, että mitä enemmän ihmisellä on sosiaalista pääomaa, sitä terveemmäksi hän kokee itsensä.

Terve elämä 1/2009 Terve elämä on Juho Vainion säätiön julkaisema verkkolehti, jossa kerrotaan etupäässä Säätiön tukemista tutkimuksista ja ajankohtaisista terveyden edistämiseen liittyvistä tapahtumista. Lehti ilmestyy kahdesta neljään kertaa vuodessa. Päätoimittaja Juha Silvanto Kalevankatu 17 A 00100 Helsinki Fax: (09) 694 3462 juha.silvanto@juhovainionsaatio.fi Toimitus Marketta Ollikainen LavengriPress Neljäs linja 17-19 A 26 00530 HELSINKI puh: (09) 726 1972 marketta.ollikainen@kolumbus.fi Taitto Hannu Karjalainen HANEMEDIA hannu.karjalainen@hanemedia.com ISSN 1796-1688 Helsinki 2009

12 Saako kasvisten suurkuluttaja liikaa torjunta-ainejäämiä? Kotimaisetkin kasvit voivat sisältää pieniä määriä kasvinsuojeluainejäämiä, vaikka turvallisiksi luokitellut jäämärajat eivät yleensä ylity. Tiukan valvontajärjestelmän ansiosta kasvisten syönti Suomessa on turvallista, mutta entä jos henkilö käyttää ruokavaliossaan pelkästään kasviksia, voiko hän saada niistä ajan myötä jäämiä sittenkin liikaa? Asiaa ryhdytään selvittämään Eviran ja Joensuun yliopiston yhteisvoimin.

Kuva: Dreamstime

14 Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan aktiivinen liikunta keski-iässä voi vähentää jopa puoleen riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Varsinkin niiden, jotka kantavat perimässään geneettistä alttiutta sairastua dementiaa aiheuttavaan Alzheimerin tautiin, kannattaa liikkua keski-iässä aktiivisesti.

16 800 000 euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiön apurahat jaettiin tutkijoille ja tutkimusryhmille Säätiön perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta.

20 Tiedon siruja • Kompostista pöpöjä pelloille? • Miten taata elintarvikkeiden turvallisuus? • Tupakka lisää muita riippuvuuksia • Terveyden edistäminen on taloudellisesti järkevää

22 Ullan palsta Kansikuva: Dreamstime

• Syö ja viljele vihreää, pysyt terveenä • Tyrni – rantamökkien oiva marjakasvi

Kuva: Ulla Lehtonen

Terveyskäyttäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen Helmikuussa kiihkeänä ryöpsähtänyt ja sittemmin työryhmään tyrkätty eläkekeskustelu jätti paljon pohdittavaa. Ankarin pohdinta on itsellään työryhmällä, ”Rantalan remmillä”. Sen haastavana tehtävänä on esittää toimenpiteet, joilla eläkkeellesiirtymisikää saadaan uskottavasti nostetuksi kolmella vuodella 2025 mennessä. Kaikki tuntuvat olevan hartaan yksimielisiä tavoitteesta pidentää työuria ja lykätä keskimääräistä eläkkeellelähtöikää, joka on nykyisellään runsaat 59 vuotta. Mutta miten pidentäminen voi tapahtua? Periaatteessa vaihtoehtoja on koko joukko, josta hallitus oli ennen perääntymistään valinnut suoraviivaisimman, lakisääteisen vanhuuseläkeiän alarajan nostamisen. Keino, jota – vanhuuseläkeiän justeeraamisesta poiketen – kaikki tahot kannattavat yleisellä tasolla yhtä yksimielisesti kuin itse perustavoitetta, on työelämän kehittäminen. Tällä alueella on paljon tehtävissä ja Rantalan remmiltä voidaan epäilemättä odottaa näiltä osin toimenpide-ehdotuksia. Mutta vaikea on ajatella, että pelkästään työelämän kehittämistoimenpiteitä tehostamalla pystyttäisiin myöhentämään eläkkeellejäämisikää kolmella vuodella. Alle puolet eläköityvistä suomalaisista jää vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä on vähän enemmän. Työkyvyttömyyseläkkeen perusteista on noin kolmannes tuki- ja liikuntaelinsairauksia, kolmannes mielenterveyssyitä ja kolmannes muita syitä. Varsinkin nuorella iällä toteutuvat siirtymiset työkyvyttömyyseläkkeelle merkitsevät suuria työvoimamenetyksiä kansantaloudelle inhimillisistä aspekteista puhumattakaan. Eläkepoliittisessa keskustelussa on aiheellisesti kiinnitettykin huomiota työelämään liittyvien tekijöiden vaikutuksiin paitsi vanhuuseläkkeelle, myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Mutta kaikki työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt eivät tietenkään ole suoraan työelämään liittyviä. Kuntien eläkevakuutuksen tutkimuksessa Tahdon asia? Näkökulmia työssä jatkamiseen ja terveyteen (2008) selvitettiin muun muassa terveyskäyttäytymisen vaikutuksia niin varhaiseläkeaikomuksiin kuin konkreettiseen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin. Muun ohessa ylipainoisuudella, liikunnan vähyydellä, tupakoinnilla ja humalahakuisella juomisella oli selvää yhteyttä varhaiseläkeaikomuksiin ja erittäin voimakkaat korrelaatiot myöhempään työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Vaikka ihmisten terveyskäyttäytymisellä on usein vahvojakin kytkentöjä myös työelämään, työssä jatkamiseen heijastuu monia sellaisia työelämän ulkopuolisia tekijöitä, joihin voimme myös vaikuttaa. Voisiko terveyskäyttäytymisen puolelta löytyäkin hihasta ässä, jolla – suoranaisten työelämän kehittämistoimenpiteiden lisäksi – myös eläkkeellesiirtymisiän myöhentämistä voitaisiin edistää? Potentiaali on suuri, mutta pelkäät hurskaat toiveet eivät vie puusta pitkään. Poikkeuksellisen laajasti hyväksytty tavoite eläkkeellesiirtymisiän myöhentämisestä voisi kuitenkin antaa painavaa lisäpotkua myös sellaiselle kansanterveyden ja terveiden elämäntapojen edistämiselle, jota Juho Vainion Säätiökin osaltaan tukee. Timo Viherkenttä

Timo Viherkenttä Juho Vainion Säätiön hallituksen jäsen

Terveyden edistäminen uusien haasteiden edessä

Väestöryhmien välisten terveyserojen kasvu on yksi suurimmista kansanterveyden uhkakuvista, arvioi professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta. Hän puhui väestön terveyden edistämisen keskeisistä haasteista Juho Vainion Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta Helsingissä. Samassa tilaisuudessa Säätiö palkitsi Uusituvan 15 000 euron tunnustuspalkinnolla hänen pitkästä elämäntyöstään terveyden edistämiseksi.

Kuva: Dreamstime

Professori Matti Uusitupa. Kuva: Antero Aaltonen 4

Juho Vainion Säätiö on perinteisesti kutsunut jonkun tunnetun tieteentekijän esitelmöimään vuosittain järjestettävässä Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa. Tänä vuonna juhlaesitelmän piti Kuopion yliopiston rehtori, professori Matti Uusitupa, joka on perehtynyt monipuolisesti suomalaisten terveyteen ja terveyden edistämiseen. Uusitupa oli valinnut esitelmänsä aiheeksi ”Väestön terveyden edistämisen keskeiset haasteet”. Niistä ehkä kaikkein haasteellisimpina hän piti väestöryhmien välisten terveyserojen kasvua. Taustalla hän näki ainakin osittain eroja terveyskäyttäytymisessä eri väestöryhmien välillä ja syrjäytymistä. – Ylipaino ja tyypin 2 diabetes ovat räjähdysmäisesti lisääntymässä kaikissa kehittyneissä maissa, mutta se on suuri ongelma myös kehittyvissä maissa. Suomessa on alkoholi puhuttanut viime aikoina runsaasti. Tupakointi on edelleen keskeinen ongelma. Lapsilla ja nuorilla on eri tyyppisiä ongelmia: mielenterveyteen, käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, samoin myös lasten ylipainon nopea suureneminen ja lasten huono fyysinen kunto. Väestön ikääntyminen tuo muassaan monia haasteita ja ongelmia kuten muistihäiriöiden lisääntymistä, Uusitupa summasi.

Ravitsemus avainasemassa Suomessa väestön keskimääräinen elinikä on viimeisen 40 vuoden aikana noussut lähes kymmenellä vuodella. Tänä päivänä suomalainen mies elää keskimäärin 76-vuotiaaksi ja nainen keskimäärin 83-vuotiaaksi, mikä kertoo Uusituvan mukaan siitä, että Suomessa väestön terveyteen on pystytty tehokkaasti vaikuttamaan. Hän muistutti, että monet terveyttä vaarantavat riskitekijät ovat sellaisia, joihin ihminen itsekin pystyy vaikuttamaan. Tehokkain keino edistää kansanterveyttä Uusituvan mukaan olisi pyrkiä alentamaan kohonnutta verenpainetta. Sen jälkeen tulevat tupakoinnin lopettaminen, kolesterolitason alentaminen, ylipainon torjuminen, kasvisten ja hedelmien lisääminen ruokavalioon, säännöllinen liikunta ja kohtuullinen alkoholinkäyttö. – Avainviestini on, että kuusi seitsemästä keskeisestä kuolleisuutta ja sairastuvuutta määräävästä tekijästä liittyy elintapoihin, Uusitupa totesi. Hän otti esimerkin 1970-luvun alussa käynnistetystä Pohjois-Karjala projektista, jossa etupäässä väestön ravitsemustottumuksia muuttamalla pystyttiin vähentämään merkittävästi sepelvaltimotautikuolleisuutta Suomessa. Sitten 1970-luvun alun suomalaisten miesten ja naisten sepelvaltimotautikuolleisuus on laskenut 80 prosentilla. – Tämä on saavutus, josta suomalaisten tulee olla ylpeitä, Uusitupa totesi. Tutkimusten mukaan sepelvaltimotautikuolleisuutta on vähentänyt erityisesti väestön kolesterolitason alentuminen. Taustalla on myös tupakoinnin vähentyminen ja kohonneen verenpaineen parantunut hoito. – Nämä kolme riskitekijää selittävät noin 50 prosenttia kuolleisuuden laskusta. Nykyaikainen lääkehoito ja intensiivinen sepelvaltimotaudin muu hoito, kuten ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset, edistävät osaltaan tätä myönteistä kehitystä. Mutta ilman elämäntapamuutoksia nykyaikainen lääketiede ei kykene niihin saavutuksiin, mihin Suomessa on päästy, Uusitupa huomautti.

Elämäntapamuutos ehkäisee diabetesta Ylipaino ja tyypin 2 diabetes ovat räjähdysmäisesti yleistyneet maailmassa ja myös Suomessa. Tällä hetkellä noin 40 prosentilla suomalaisista miehistä ja kolmella kolmanneksella naisista on jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Sepelvaltimopotilaista jopa kahdella kolmasosalla on sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. – Aikuistyypin diabeteksesta ja ylipainosta on tullut uusi terveysuhka, jonka ehkäisyyn tulisi panostaa määrätietoisesti, Uusitupa painotti. Hän korosti, että elämäntapamuutoksin myös diabeteksen esiintymistä voidaan vähentää tehokkaasti. Suomalaisessa aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimuk‑ sessa (DPS) havaittiin, että elämäntapaa muuttamalla tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus väheni lähes 60 prosentilla verrokkeihin nähden. Pitkäaikainen seurantatutkimus samasta aineistosta vahvisti, että myönteinen tulos säilyi kontrolli- ja interventiohoitoryhmän välillä. Uusitupa kertoi, että elämäntapamuutokset vähensivät sairastumisriskiä myös niillä yksilöillä, jotka kuuluvat korkeaan riskiryhmään. – Jokainen voi periaatteessa alentaa painoa viidellä prosentilla, parantaa käyttämänsä rasvan laatua ja vähentää tyydytetyn rasvan käyttöä, lisätä ravintokuitujen määrää ruokavaliossa ja liikkua vähintään neljä tuntia päivässä, professori totesi. Hän huomautti, että mitä vähemmän ihminen kykenee muuttamaan elintapojaan, sitä suurempi sairastumisriski hänellä on. Diabetesriski on jopa nelinkertainen niillä, jotka eivät kykene lainkaan muuttamaan elintapojaan. Uusitupa kertoi, että kyseinen laaja aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimus antoi sysäyksen diabeteksen ehkäisyohjelmalle, D2D-hankkeelle, joka on ollut vuodesta 2003 alkaen käynnissä viidessä sairaanhoitopiirissä: Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja vuodesta 2005 alkaen myös Pohjois-Savossa. Hanke keskittyy aikuistyypin diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämiseen. – Tämä on Pohjois-Karjala-projektin jälkeen merkittävin terveysohjelma maassamme, Uusitupa sanoi.

Kuva: Dreamstime

Nutrigenomiikka – tulevaisuuden tutkimusala Uusitupa korosti erityisesti oikeanlaisen ravitsemuksen merkitystä terveysuhkien torjunnassa. Hän piti nykyisiä ravitsemussuosituksia oikeansuuntaisina. Niitä noudattaen pystytään väestötasolla ehkäisemään paitsi sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta myös monia muita kroonisia sairauksia ja muistihäiriöitä. – Kasviksia ja vihanneksia, kalaa kaksi, kolme kertaa viikossa, vähärasvainen liha, siipikarja, alkoholia kohtuudella, D-vitamiinilisää talvella ja jos pitkään syö yksipuolista ruokavaliota niin silloin monivitamiinilisää, hän luotteli. Uusitupa kertoi, että viimeaikoina ravitsemustutkimus on entistä enemmän kiinnostunut ravinnon vaikutuksista geenien toimintaan – puhutaan niin sanotusta nutrigenomiikasta. – Ravinto vaikuttaa geenien aktiivisuuteen solutasolla, se vaikuttaa geenien tuottamien proteiinien määrään ja toimintaan. Kun tutkimuksessa on nykyisin mahdollista käyttää hyvinkin monimutkaisia laskentamalleja ja mitata satoja metaboliitteja eli aineenvaihduntatuotteita elimistössä samanaikaisesti, voimme systeemibiologisin lähestymistavoin saada täysin uutta tietoa siitä, miten ravitsemus vaikuttaa terveyteen. Ja lähivuosina tämä tieto on meidän käytettävissämme, hän selvitti.

Kuka vastaa väestön terveydestä?

Kuva: Dreamstime

Esitelmänsä lopuksi Uusitupa pohti myös sitä, kenelle kuuluu vastuu väestön terveydestä. Hän näki, että kokonaisvastuun väestön terveydestä kantoi valtiovalta, mutta myös yksilöillä oli oma vastuunsa huolehtia omasta terveydestään. – Yhteinen vastuu tulee siitä, että yhteiskunnan tasolla on tehty terveyttä edistävät valinnat ja että väestöllä on riittävä tieto terveellisistä valinnoista. Tällä ajattelulla on vahva eettinen pohja, Uusitupa totesi. Hän muistutti, että veronmaksajina kukin kantaa osavastuun siitä, miten paljon yhteiskunnalla on varaa panostaa terveydenhuollon kustannuksiin. – Jos ihminen kantaa omalla käyttäytymisellään osavastuun omasta terveydestään, terveydenhuollon menoja voidaan ainakin osittain kohtuullistaa ja säästyvä raha uudelleen suunnata niiden potilaiden hoitoon, jotka todella hoitoa tarvitsevat. Uusituvan mielestä merkittävän vastuun terveyden edistämisessä kantaa perusterveydenhuolto, jonka mahdollisuudet ja toisaalta sitoutuminen terveyden edistämiseen hän kuitenkin näki olevan jatkuva huolenaihe. – Erikoissairaanhoidon merkitys pitäisi tulla asiantuntijuuden kautta, ja tulevaisuudessa, kun sairaanhoitopiirit uudistuvat, niiden tulisi ottaa entistä vahvemmin tämä kokonaisvastuu, Uusitupa pohti. Myös niin sanottu kolmas sektori ja erityisesti potilasjärjestöt, kuten Sydänliitto, Diabetesliitto ja Syöpäjärjestöt ovat Uusituvan mukaan tehneet valtaisan työn terveyden edistämiseksi, mutta kokonaan ei hänen mielestään vastuuta terveyden edistämisestä voi vierittää kolmannelle sektorille. – Ihminen voi vaikuttaa omaan terveyteensä, mutta valtiovallan tulee todella kantaa terveyden edistämisestä kokonaisvastuu, ja muutoinkin järjestää palvelut siten, että voimme tulevaisuudessa elää hyvässä ja turvallisessa maassamme, Uusitupa kiteytti. Marketta Ollikainen

Professori Matti Uusituvalle

Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinto Juho Vainion Säätiö on myöntänyt professori Matti Uusituvalle Säätiön tunnustuspalkinnon hänen elämäntyöstään suomalaisten terveyden hyväksi. Tunnustuspalkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa. Palkinto luovutettiin Uusituvalle Juho Vainion Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa Helsingissä. Matti Uusitupa on toiminut Kuopion yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkärinä, Kuopion yliopiston sisä‑ tautiopin ja ravitsemustieteen professorina ja Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä. Vuodesta 2001 lähtien hän on ollut Kuopion yliopiston rehtori. Matti Uusitupa on alansa arvostettu tutkija, kokenut hallintomies ja terveellisten elämäntapojen armoitettu edistäjä. Hänen elämäntyönsä kohteena ovat olleet väestön terveys ja erityisesti ravinnon ja liikunnan vaikutukset terveyteen.Omassa elämässään hän on aina noudattanut niitä periaatteita,joita hän on opettanut muille. Matti Uusitupa on selvittänyt terveyden ja ravitsemuksen välisiä yhteyksiä ja etsinyt keinoja kansansairauksien ehkäisemiseen ravitsemuksen ja liikunnan avulla. Hän on työtovereineen muun muassa osoittanut, että ravinnon ja liikunnan avulla on mahdollista estää aikuisiän diabeteksen kehittyminen. Maailman

johtavassa lääketieteellisessä lehdessä julkaistu havainto on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja vaikuttanut terveydenhuollon käytäntöihin meillä ja muualla. Matti Uusitupa on tehnyt mittavan elämäntyön myös sairaalajohtajana ja Kuopion yliopiston rehtorina. Hänen aktiivinen ja ennakkoluuloton toimintansa on vaikuttanut siihen, että Kuopion yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala ovat kehittyneet kansainvälisesti arvostetuksi tutkijayhteisöksi. Uusituvalla on ollut runsaasti asiantuntijatehtäviä opetus- ja terveyshallinnossa ja alan järjestöissä, muun muassa Suomen Sydänliitossa ja Diabetesliitossa. Monet kansainväliset järjestöt ovat käyttäneet häntä asiantuntijana ravitsemukseen ja terveyden edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Jussi Huttunen

Juho Vainion Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen ojensi 15 000 euron tunnustuspalkinnon professori Matti Uusituvalle Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa. Kuva: Antero Aaltonen 7

Terveydenhuollolla on tulevaisuudessa edessään iso ongelma: miten tuottaa laadukkaita palveluja samalla kun samoista hupenevista resursseista kilpailevat monet muutkin alat. Ratkaisut ongelmaan löytyvät olemassa olevan palvelujärjestelmän aidosta tehostamisesta ja terveyden edistämisestä, sanoo Juho Vainion Säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Jussi Huttunen. Hän puhui Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa Helsingissä. Kuvat: Dreamstime

Terveyden edistäminen vähentää terveydenhuollon kustannuspaineita

Vuosien, vuosikymmenien ajan on puhuttu siitä, että resurssit eivät riitä kaikkeen siihen terveyden tuottamiseen ja ennen kaikkea siihen sairaanhoidon tuottamiseen, jota tarvitsisimme. Tähän kehitykseen on olemassa lukuisia syitä, professori Jussi Huttunen totesi. – Kustannukset kasvavat ja samaan aikaan terveydenhuollon tarve lisääntyy. Väestö vanhenee koko ajan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana meidän yli 65-vuotiaiden seniorikansalaisten määrä tulee lähes kahdentumaan. Ja vaikka onneksi tämä ikäryhmä on vuosi vuodelta terveempää, jo pelkästään se lukumäärä ikäihmisiä, joka seuraavan vuosikymmenen aikana on palvelujen tarpeessa, on erittäin suuri. Tämä johtuu osittain siitä, että elinajan odote pitenee ja osin siitä, että viime sotien jälkeiset suuret ikäluokat tulevat ikään, jossa vaivat lisääntyvät ja hoidon tarve kasvaa, hän arvioi. Huttusen mukaan myös lääketieteen nopea kehitys lisäsi alan kustannuspaineita. Uuden teknologian myötä yhä suurempi osa terveysongelmista tulee hyvän hoidon piiriin, mikä puolestaan kysyy entistä enemmän resursseja. – Ihmisten vaatimukset ja toiveet lisääntyvät. Me menemme kaikki tänään nettiin, niin ammattilaiset kuin kansalaiset ja potilaatkin ja opimme sieltä, mitä 8

on mahdollista tehdä, ja olemme valmiita myöskin vaatimaan näitä palveluja, Huttunen huomautti. Hän arveli, että terveydenhuollon kustannuksia kasvattaa todennäköisesti myös alalla tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvä työvoimapula. Jotta turvataan riittävä ammattitaitoinen henkilökunta alalle, on varauduttava väistämättä myös palkkakustannusten kasvuun. – Samaan aikaan yhteiskunnassa kiihtyy kilpailu verorahoista. Opetus, ja sivistys, tutkimus, turvallisuus vaativat kaikki oman osansa. Ja meidän terveysalan ihmisten täytyy osoittaa todella hyvät perusteet, jotta voidaan kilpailla esimerkiksi opetus- ja sivistystoimen kanssa, Huttunen totesi.

Terveyden edistäminen vähentää palvelujen tarvetta Huttunen myönsi, että koko terveydenhuollon kentällä on tulevaisuudessa edessään todellinen rahoitusongelma, mutta painotti samalla, että siihen on kyllä löydettävissä ratkaisuja. – Yksi keino on se, että aidosti tehostamme olemassa olevaa terveyspalvelujärjestelmää, mutta vähintään yhtä tärkeää on sijoittaa riittävästi tutkimus- ja kehittämistyöhön nyt ja tulevaisuudessa. Silloin meillä on mahdollisuus löytää sellaisia uusia innovatiivisia keinoja ja välineitä, joilla terveyttä voidaan toisaalta edistää ja toisaalta myöskin tuottaa halvemmalla ja tehokkaammin palveluja, joita koko ajan tarvitaan, hän painotti. Huttunen muistutti myös, että terveyden edistämisen kautta pystyttäisiin tehokkaasti kaventamaan kuilua tarvittavien palvelujen ja käytettävissä olevien resurssien välillä. – Jos pystymme sijoittamaan terveyden edistämiseen, palvelujen tarve pienenee. Tällä on äärimmäisen iso merkitys erityisesti tilanteessa, jossa meillä on vaikea työvoimapula. Samalla elämme myös pidempään ja terveempänä, mikä on meidän kaikkien tällä alalla työskentelevien perimmäinen tavoite, hän totesi. Huttunen kiisti väitteet, joiden mukaan eliniän pidentäminen lisäisi hoidontarvetta kun yhä enemmän ihmisiä dementoituu ja tulee pitkäaikaishoidon piiriin. Näin ei Huttusen mukaan näytä käyvän. Päinvastoin pitkään terveinä elävillä ihmisillä raihnaisuusvaihe elämän loppupäässä näyttäisi jäävän lyhyeksi. Huttunen muistutti vielä, että ne samat periaatteet, jotka Säätiön perustaja Juho Vainio kirjoitti 48 vuotta sitten säädekirjaan, ovat yhä ajankohtaisia: Väestön terveyden edistämisen kautta voidaan tuottaa sellaista hyvää, joka on kaikkien suomalaisten tavoitteiden ja etujen mukaista. Marketta Ollikainen 9

Yhdessäolo on terveellistä

Kuva: Dreamstime

Yhteiset harrastukset, keskinäinen luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä enemmän ihmisillä on sosiaalista pääomaa, sitä terveemmäksi he kokevat itsensä ja sitä paremmaksi he tuntevat olonsa ja elämänsä.

Sosiaalinen pääoma on hankala käsite, jolla ei ole olemassa selkeää määritelmää. Yleisesti sillä on viitattu sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaaviin ominaispiirteisiin kuten yhteisön sisäiseen jäsenten väliseen kykyyn toimia keskenään ja erityisesti luottaa toisiinsa tai henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Käsitteen tunnetuimpia kehittäjiä ovat ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu ja yhdysvaltalainen professori Robert Putnam, jotka kumpikin tahoillaan katsoivat, että yhtälailla kuin taloudellinen pääoma myös sosiaalinen pääoma voi edistää henkilön ja yhteisön toimintamahdollisuuksia ja hyvinvointia. Suomessa sosiaalista pääomaa alun perin tutkittiin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta, mutta viime vuosina mukaan on tullut myös terveysnäkökulma. Yksi alan pioneereista on Markku T. Hyyppä, joka on tutkimusryhmineen verrannut Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisen ja suomenkielisen väestön sosiaaliseen aktiivisuuden yhteyksiä terveyteen. Hyyppä havaitsi, että ruotsinkieliset olivat selvästi suomenkielistä vertailuryhmää aktiivisempia, heillä oli enemmän sosiaalisia kontakteja ja he myös elivät suomenkielisiä kauemmin sekä säilyttivät terveytensä ja toimintakykynsä pidempään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on parhaillaan meneillään hanke, jossa tavoitteena on tutkia sosiaalisen pääoman, terveyden ja terveyskäyttäytymisen välisiä yhteyksiä väestössä. Tarkoituksena on kehittää sosiaalisen pääoman mittaamiseen menetelmä, joka soveltuu kaikille tutkimuksen osa-alueille, kuvata sosiaalista pääomaa eri väestöryhmissä sekä selvittää, miten sosiaalinen pääoma on yhteydessä terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja kuolleisuuteen joko itsenäisesti tai muiden tekijöiden välityksellä tai säätelemänä. – Tässä tutkimuksessa käytetään Kansanterveyslaitoksen (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoa, joka kerättiin vuosina 2000 – 2001 tietokoneavusteisen käyntihaastattelun, itse täytettävien kyselyiden sekä kliinisen terveystarkastuksen avulla. Lisäksi tutkimuksen yhteydessä muodostetun rekisteriaineiston avulla on mahdollisuus saada tietoja esimerkiksi sairastavuudesta ja kuolleisuudesta, aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Tarja Nieminen kertoo. Hän arvioi, että tutkimusaineisto antaa hyvän pohjan sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksien selvittämiseen, sillä se sisältää paitsi tietoa vastaajien terveydestä ja toimintakyvystä myös runsaasti tietoa vastaajien sosiaalisista verkostoista, luottamuksesta toisia ihmisiä kohtaan, sosiaalisista aktiviteeteistä, turvallisuudentunteesta ja sosiaalisesta tuesta; kaikki tärkeitä indikaattoreita sosiaalisen pääoman mittauksissa. – Tässä tutkimuksessa voimme tarkastella koko väestöä maanlaajuisesti, eikä ainoastaan tietyiltä aluilta, Nieminen toteaa.

Sosiaalisesti aktiivisemmat terveempiä Nieminen on käyttänyt tutkimuksessaan sosiaalista tukea, osallistumista ja luottamusta sosiaalisen pääoman eri ulottuvuuksina. Tulosten mukaan kullakin ulottuvuudella näytti olevan selvä yhteys koettuun terveyteen, mutta vain osallistumisen ja luottamuksen yhteys säilyi merkitsevänä kun iän, sukupuolen, kahden muun sosiaalisen pääoman ulottuvuuden, pitkäaikaisen sairauden ja toimintakyvyn vaikutus oli vakioitu. – Hyvä koettu terveys oli lähes kaksi kertaa niin yleistä paljon sosiaaliseen

toimintaan osallistuvilla ja toisiin ihmisiin luottavilla verrattuna vähän osallistuviin ja luottaviin, Nieminen kertoo. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia, vaikka tutkimusasetelmat ovatkin olleet hieman erilaiset. – Me käytimme terveyden mittarina koettua terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia, jotka molemmat reagoivat samalla tavoin, eli niillä joilla on paljon sosiaalista pääomaa – osallistumisella ja luottamuksella mitattuna – kokevat olevansa terveitä ja psyykkisesti hyvinvoivia. Vastaavasti ne, joilla sosiaalista pääomaa on vähän, tuntevat olonsa sairaammiksi. Kuitenkin vaikka ihmisillä olisi pitkäaikaisia sairauksia ja/tai heidän toimintakykynsä olisi heikentynyt, he tuntevat terveytensä hyväksi, jos heillä on sosiaalista pääomaa, Nieminen selvittää.

Kuva: Dreamstime

Yksin asuvat yhtä terveitä kuin parisuhteessa elävät Koulutustason on monissa tutkimuksissa havaittu olevan yksi keskeinen terveyttä selittävä tekijä. Mitä korkeampi koulutus yksilöllä on, sitä enemmän hän huolehtii terveydestään ja on valmiimpi noudattamaan terveitä elämäntapoja. Myös Niemisen tutkimuksessa koulutuksella oli yhteyttä terveyteen sekä miehillä että naisilla. Osa yhteydestä voitiin kuitenkin selittää sosiaalisella pääomalla. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että naimisissa olevat ovat terveempiä kuin yksin asuvat. – Uutena asiana tässä tuli esiin se, että perhesuhde sinänsä ei näyttäisi selittävän hyvää terveyttä, vaan se, miten yksilö osallistuu sosiaaliseen toimintaan, tapaa ihmisiä ja luottaa muihin ihmisiin, Nieminen kertoo. – Yksin asuvat kokevat terveytensä yhtä hyväksi kuin naimisissa olevat, mikäli osallistuvat sosiaaliseen toimintaan. Varsinkin yksin asuvat naiset ovat sosiaalisesti aktiivisia. Miehet ovat tässä suhteessa enemmänkin riskiryhmässä.

Uutta tietoa välineiksi terveyden edistämiseen Niemisen tarkoituksena on parhaillaan käynnissä olevissa jatkotutkimuksissa vielä täsmentää ja syventää sosiaalisen pääoman ja terveyden välisiä yhteyksiä tarkastelemalla sosiaalisen pääoman yhteyttä terveyskäyttäytymiseen ja kuolleisuuteen. – Tässä tutkimuksessa on voitu käyttää väestöaineistoa, jossa on samanaikaisesti poikkeuksellisen paljon sosiaalisen pääoman, terveyden, toimintakyvyn ja elintapojen mittaamiseen käytettyjä kysymyksiä. Aineisto mahdollistaa muun muassa keskeisten terveyteen yhteydessä olevien tekijöiden monipuolisen vakioinnin, Nieminen kertoo. – Vaikka aineisto on poikkileikkausaineisto, on tämän ja eräiden muiden tutkimusten perusteella viitteitä siitä, että sosiaalisesta pääomasta voisi koitua parempaa terveyttä eikä päinvastoin. Nieminen uskoo, että tutkimus tuo sosiaalisen pääoman ja terveyden välisestä yhteydestä uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää väestön terveyden edistämiseen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa. – Saamme lisätietoja siitä, onko sosiaalisella pääomalla itsenäinen vaikutus terveyteen, vai riittävätkö aikaisemmin käytetyt terveyden määritteet selittämään tätä yhteyttä, Nieminen arvioi. Juho Vainion Säätiö on tukenut Niemisen väitöstutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen

Tutkija Tarja Nieminen. Kuva: Marketta Ollikainen 11

Saako kasvisten suurkuluttaja liikaa torjunta-ainejäämiä?

Kuva: Dreamstime

Kotimaiset kasvit voivat sisältää pieniä määriä kasvinsuojeluainejäämiä, vaikka turvallisiksi luokitellut jäämärajat eivät yleensä ylity. Tiukan valvontajärjestelmän ansiosta kasvisten syönti Suomessa on turvallista, mutta entä jos henkilö käyttää ruokavaliossaan pelkästään kasviksia, voiko hän saada niistä ajan myötä jäämiä sittenkin liikaa? Asiaa ryhdytään selvittämään Eviran ja Joensuun yliopiston yhteisvoimin.

Viime vuoden syyskuussa tuli voimaan EU:n uusi kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskeva asetus, joka kiristi entisestään kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Asetuksessa listattiin kasvikohtaisesti suurimmat sallitut jäämäpitoisuudet, eli niin sanotut MRL-arvot (maximum residue level). Samalla osallistumisesta EU:n kasvinsuojeluaineiden seurantaohjelmaan tuli pakollista joka maassa, kun aiemmin riitti kansallisen valvontaohjelman toteuttaminen. Asetuksen taustalla oli jo vuonna 1993 EU:ssa käynnistynyt kasvinsuojelussa käytettyjen tehoaineiden arviointiohjelma, jossa laadittiin perusteellinen riskiarviointi kasvinsuojeluvalmisteissa käytetyistä noin tuhannesta tehoaineesta, myös mikrobeista ja viruksista. Ohjelman ensimmäinen vaihe päättyi viime vuonna. EU:n arviointiohjelman työhön osallistunut erikoistutkija Juha Laakso Suomen elintarviketurvallisuusvirastosta, Evirasta kertoo, että ohjelma on huomattavasti supistanut kasvinsuojeluaineissa hyväksyttyjen tehoaineiden lukumääriä ja että hyväksyttyjen aineiden listalle otetaan nykyisin ainoastaan sellaiset tehoaineet, joilla riskiarvioinnin perusteella ja ohjeiden mukaan käytettynä ei odoteta olevan kuluttajien terveydelle haitallisia vaikutuksia. – Vuonna 1993 EU:n markkinoilla oli yli 900 tehoainetta, nyt niiden määrä on alle puolet. Jotkut yritykset ovat itse vetäneet tiettyjä tehoaineita sisältäviä tuotteita markkinoilta, tai sitten niitä ei ole riskiarvioinnin perusteella hyväksytty tehoaineiden luetteloon, Laakso kertoo. Suomessa käyttöön hyväksytyt kasvinsuojeluaineet sisältävät yleensä yhtä tai korkeintaan kahta tehoainetta. Kaikkiaan tehoaineita on Suomessa käytössä noin 180.

Kasvikset turvallisia vai ovatko? Laakso vakuuttaa, että kasvisten syönti Suomessa on turvallista. Toimivan valvontajärjestelmän ansiosta tiedetään, että valtaosa suomalaisista kasviksista on puhtaita, eikä raja-arvot ylittäviä torjunta-ainejäämiä juuri havaita. Esimerkiksi vuonna 2007 Eviran koordinoimassa kotimaisten kasvinsuojeluaineiden jäämävalvonnassa tutkittiin yhteensä 246 näytettä. Niistä täysin jäämättömiä oli 60 prosenttia ja 40 prosenttia sisälsi pieniä jäämäpitoisuuksia. Elintarvikemääräysten vastaisia tutkituista tuotteista oli alle prosentti. Kemiallisessa kasvinsuojelussa käytetyt tehoaineet muodostavat kuitenkin hyvin heterogeenisen joukon, joiden toksikologiset ominaisuudet voivat olla hyvin moninaiset. Lisäksi näille aineille on ominaista, että käyttökohteissaan, esimerkiksi kasveissa, ne metaboloituvat eli syntyy aineenvaihduntayhdisteitä, jotka voivat puolestaan muodostaa uusia yhdisteitä. Joidenkin yhdisteiden kohdalla 12

metaboliittien pitoisuudet voivat ylittää muuttumattoman tehoaineen määrän. Eri tehoaineille yhteisten metaboliittien esiintyminen ei ole harvinaista. Varoittava esimerkki tästä on melamiimi, jota Kiinassa käytettiin maidon tuoteväärennöksiin. Melamiimi on samaan aikaan kahden hyväksytyn kasvinsuojeluaineen, syramatsiinin ja promatsiinin kasveissa muodostama metaboliitti, joka on Kiinassa aiheuttanut lukuisia kuolemantapauksia erityisesti lapsille. Promatsiini kuuluu Tullilaboratorion analyysivalikoimaan. Syramatsiinia puolestaan ei mitata valvontaohjelmissa, joten sen todellisia tasoja ei toistaiseksi tunneta. Melamiimia mitataan EU:n valvontaohjelmissa ainoastaan EU:n ulkopuolelta tuotavista maitoa sisältävistä tuotteista. EU:n tehoaineiden riskiarvioinnissa metaboliitit on otettu huomioon, mikäli ne on ominaisia arvioitavalle tehoaineelle. Kasvikset voivat myös sisältää maaperästä ja lajikkeesta riippuen korkeita pitoisuuksia nitraattia. Se ei sinänsä ole haitallinen ihmiselle, mutta nitraatista muodostuva nitriitti voi olla toksinen. Samoin nitraatista muodostuvat nitrosoyhdisteet voivat toimia potentiaalisina karsinogeeneinä. Ruokavalioperäisen nitriitin altistuksesta 80 – 85 prosenttia saadaan kasvisperäisistä ruoista. Kasviksista erityisesti pinaatti ja punajuuri, mutta myös porkkana, voivat sisältää korkeita pitoisuuksia nitraattia.

Kokonaisaltistusta selvitetään EU-komissio on kehottanut jäsenmaita käynnistämään torjunta-ainejäämien kokonaisaltistusta käsitteleviä tutkimuksia, jotka kattavat myös eri tehoaineiden yhteiset matoboliitit. Tehtävä on osoittautunut varsin vaativaksi ja työlääksi toteuttaa. – Tällainen koko väestön altistustason selvittäminen edellyttäisi hyvin laajaan väestöaineistoon perustuvaa tutkimusta, minkä toteutus olisi varsin työlästä ja kallista, erikoistutkija Juha Laakso muistuttaa. Evira on nyt käynnistämässä yhteistyössä Joensuun yliopiston kanssa tutkimushanketta, jossa arvioidaan pääasiallisesti kasvisruokavaliota noudattavien altistuminen kasvinsuojeluaineiden jäämille ja verrataan saantia kaltaistettujen verrokkien saantiin sekä pyritään luotettavasti mittaamaan laskennallinen altistus biomarkkereita apuna käyttäen. – Tarkempien tulosten saamiseksi on parempi, että ensin selvitetään kasvisten suurkuluttajat ja arvioidaan heidän altistustasonsa. Tällöin tutkimus kohdentuu oikealla tavalla ja tutkimusryhmien koko pysyy sekä resursseihin että tavoitteisiin nähden riittävän pieninä, Laakso selvittää. Tutkimuksessa kasvissyöjien kumulatiivista altistusta arvioidaan määrittämällä sellaisia metaboliitteja, jotka muodostuvat useasta eri kasvinsuojeluaineista. Näitä on muun muassa aniliini, joka on karsinogeeninen metaboliitti. Sitä muodostuu ihmisen elimistössä myös Red 2G elintarvikeväristä, jonka käyttö EU:ssa tästä syystä kiellettiin vuonna 2007. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään Laakson mukaan myös kasvissyöjien kokonaisaltistusta nitraatille. Tutkimus perustuu tutkimusryhmän aiemmissa tutkimuksissa keräämiin laajoihin aihetta sivuaviin tutkimusaineistoihin ja ruoankulutustietoihin. Tarkoitus on myös rekrytoida uusi tutkimusjoukko, johon rekrytoidaan etupäässä kasvisruokaa syöviä ja heille tavanomaista ruokavaliota noudattava verrokkiryhmä. – Suomessa ei ole aiemmin tehty ruoankulutusta koskevia tutkimuksia, jotka alun alkaen olisi suunniteltu nimenomaan selvittämään altistusta kasvinsuojeluaineille. Tässä tutkimuksessa saamme uutta tutkittua tietoa kasvinsuojeluaineiden altistuksesta ja etenkin niiden kasautuvista ja yhteisvaikutuksista. Tieto auttaa myös lisäämään kuluttajien luottamusta elintarvikkeiden turvallisuuteen ja terveyttä edistävään vaikutukseen, Laakso arvioi. Kasvissyöjien torjunta-ainealtistusta kartoittavaa tutkimusta johtavat erikoistutkija Juha Laakso Evirasta sekä professori Anna-Liisa Kosonen Joensuun yliopistosta. Juho Vainion Säätiö tukee tutkimushanketta apurahoin. Marketta Ollikainen

Erikoistutkija Juha Laakso. Kuva: Marketta Ollikainen 13

Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa

Tuore suomalaistutkimus paljastaa, että aktiivinen liikunta keskiiässä voi vähentää jopa puoleen riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Tutkimuksen mukaan varsinkin niiden, jotka kantavat perimässään geneettistä alttiutta sairastua dementiaa aiheuttavaan Alzheimerin tautiin, kannattaa liikkua keski-iässä aktiivisesti.

Kuva: Dreamstime

Dementia on aivoja rappeuttava elimellisistä sairauksista johtuva oireryhmä, johon liittyy laaja-alainen henkisten toimintojen heikkeneminen. Yleisin dementiaoireiden aiheuttaja on Alzheimerin tauti, joka on noin 60 prosentilla kaikista dementiaa sairastavista. Dementiaa voivat aiheuttaa myös muun muassa sydänja verisuoniperäiset aivoverenkierron häiriöt. Tutkija Suvi Rovio selvitti viime vuoden lopulla valmistuneessa väitöstutkimuksessaan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin kehittymiseen ottaen huomioon sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ja muut elintapatekijät sekä mahdolliset geenien ja elintapatekijöiden yhteisvaikutukset. Erityistä huomiota hän kiinnitti keski-iän fyysisen aktiivisuuden eri muotojen ja muiden elintapatekijöiden sekä geneettisten tekijöiden yhteisvaikutuksiin sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Lisäksi hän tutki keski-iän vapaa-ajan liikunnan vaikutuksia aivojen tilavuuteen ja valkean aineen muutoksiin vanhuusiässä. Rovio havaitsi, että niillä, jotka keski-iässä olivat harrastaneet aktiivista vapaaajan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, oli vanhuusiässä 50 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja 60 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Vaikutukset säilyivät muuttumattomina, vaikka huomioon otettiin myös vaskulaariset ja muut elintapatekijät. Sen sijaan työ- ja työmatkaliikunnalla ei Rovion tutkimuksessa näyttänyt olevan yhteyttä dementian tai Alzhaimerin taudin sairastumisriskiin vanhuusiällä. Liikunnan ohella myös muut terveet elintavat antoivat suojaa dementiaa ja Alzheimerin tautia vastaan.

Kuva: Dreamstime

Erityisesti geneettisesti alttiit hyötyvät liikunnasta Rovion tutkimuksessa liikunnan suojaavasta vaikutuksesta hyötyivät erityisesti ne, jotka kantoivat perimässään geneettistä alttiutta sairastua Alzheimerin tautiin. Tämä näkyi paitsi liikunnan myös muidenkin keski-iän terveiden elintapatekijöiden suojavaikutuksessa. Henkilöllä, joka perimässään kantoi Alzheimerin tautia aiheuttavaa ApoE4-genotyypin geenivirhettä, liikunnan ja elintapatekijöiden suojavaikutus oli korostuneempi, kuin henkilöillä, joilla tätä geenivirhettä ei ollut. Tutkimuksessa havaittiin myös, että keski-iän vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä suurempaan aivojen harmaan alueen tilavuuteen sekä aivon kokonaistilavuuteen vanhuusiässä. Sen sijaan vanhuusiässä määritettyyn aivojen valkean aineen tilavuuteen tai vaikea-asteisten valkean aineen muutosten ilmenemiseen yhteyttä ei havaittu. – Säännöllinen keski-iässä harrastettu vapaa-ajan liikunta sekä muut terveelliset elintavat suojaavat dementialta ja Alzheimerin taudilta. Liikunnan kesto ja intensiteetti saattavat olla merkittäviä, mutta tulokset voivat selittyä myös taustatekijöiden vaikutuksella, Rovio pohtii väitöstutkimuksessaan. Hän huomauttaa, että liikunnan suojaavaa vaikutusta ei voida selittää yksistään aivojen verisuonimuutoksilla, koska liikunta oli yhteydessä myös aivojen harmaan alueen tilavuuteen sekä kokonaistilavuuteen. – Terveelliset ja kohtuulliset elintavat keski-iässä saattavat edistää mahdollisuuksia nauttia sekä kognitiivisesti että fyysisesti vireästä vanhuusiästä, Rovio toteaa. Rovion väitöstutkimus The Effect of Physical Activity and Other Lifestyle Factors on Dementia, Alzheimer’s Disease and Structural Brain Changes on osa väestöpohjaista Kardiovaskulaariset riskitekijät, ikääntyminen ja dementia (CAIDE) -tutkimushanketta, jota toteutetaan yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuopion ylipiston kanssa. Juho Vainion Säätiö on tukenut Rovion väitöstutkimusta apurahoin. Terve elämä -lehti haastatteli Suvi Roviota hänen tutkimushankkeestaan ennen lopullisten tulosten valmistumista numerossaan 2/2007. Marketta Ollikainen Tutkija Suvi Rovio. 15

800 000 euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen

Juho Vainion Säätiö on myönsi tänä vuonna kansanterveyttä ja terveitä elämäntapoja edistävään tutkimukseen yhteensä 800 000 euroa. Apurahan sai 73 tutkijaa ja tutkimusryhmää. Suurin yksittäinen apuraha – 20 000 euroa – myönnettiin 11 tutkijalle ja tutkimusryhmälle.

Juho Vainion säätiö jakoi apurahoja 73 tutkijalle ja tutkimusryhmälle 20. tammikuuta. Kuva Antero Aaltonen.

He selvittävät muun muassa vanhenemisprosessia elämänkaarinäkökulmasta, lasten D-vitamiinin saannin merkitystä astman synnyssä, lasten liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksia, lasten ylipainon varhaisia riskitekijöitä, keskosvauvojen ravitsemuksen vaikutuksia aikuisiällä, elintapatekijöiden yhteyttä syöpäriskiin, koulujen sisäilman vaikutuksia oppilaiden ja opettajien terveyteen sekä ravinnon merkitystä tyypin 2 diabeteksen synnyssä nuorilla aikuisilla. Ravinnon terveysvaikutuksia tutkii kolme tutkimusryhmää. Tutkija Kaisa Lindberg Turun yliopistosta selvittää luonnonmarjojen vaikutusta aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan ja ravintoaineiden imeytymiseen. Tutkija Anna Suominen-Taipale Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta puolestaan tutkii kalan käytön ja kalaperäisten 3n-rasvahappojen saannin yhteyttä henkiseen hyvinvointiin. Professori Anna-Liisa Suominen Joensuun yliopistosta kartoittaa kasvisruokailijoiden altistumista kasvinsuojeluaineille ja nitraatille. Juho Vainion Säätiö on perinteisesti tukenut tutkimushankkeita, joissa selvitetään ravinnon ja liikunnan vaikutuksia terveyteen. Tänä vuonna esille nousivat erityisesti hankkeet, joissa tutkitaan lasten ja nuorten terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Monet tämän vuoden apurahojen saajista olivat sellaisia, joita Juho Vainion Säätiö on tukenut jo aiempinakin vuosina. Apurahat luovutettiin tutkijoille ja heidän johtamilleen tutkimusryhmille Juho Vainion Säätiön perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta Helsingissä. Apurahat tilaisuudessa jakoi Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja, professori Antti Ahlström, joka esiintyi tehtävässä nyt viimeistä kertaa. Säätiön asettamien ikäsäädösten vuoksi Ahlström jättäytyy sekä apurahalautakunnan puheenjohtajan että Säätiön hallituksen varapuheenjohtajan tehtävistä. Ahlström on ravitsemustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistosta. Hänen tilalleen Säätiön apurahalautakuntaan on kutsuttu jäseneksi Kuopion yliopiston ravitsemustieteen professori Hannu Mykkänen. Apurahalautakunnan puheenjohtajan tehtävät siirtyivät Säätiön hallituksen puheenjohtajalle professori Jussi Huttuselle. Säätiön hallituksessa Ahlströmin tilalla varapuheenjohtajana toimii Risto Paaermaa. Marketta Ollikainen

Juho Vainion Säätiön vuodelle 2009 myöntämät apurahat yhteismäärältään 800.000 euroa Päätös apurahan määrä euroa

Tutkija ja/tai tutkijaryhmä

Tutkimusaihe

Tutkimus-paikka

Aaltonen Jonna, LL +tr

Äidin ravitsemus ja lapsen verenkiertoelimistön ohjelmoituminen

Turun yliopisto/kliininen laitos ja TYKS/lastenklinikka

Aaltonen Sari, TtM

Työnimi on "Determinants of Physical Activity and Inactivity". Tarkoituksena on selvittää fyysiseen inaktiivisuuteen tai aktiivisuuteen johtavia perinnöllisiä tekijöitä sekä ympäristötekijöitä.

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos

Alastalo Hanna, TtM +tr

Suomalaisten sotalasten sairastavuus, terveydentila ja elämänlaatu 60 vuotta myöhemmin

Kansanterveyslaitos

Anglé Susanna, PsT +tr

LINDA - Kontrolloitu elintapa- ja painonhallintainterventio nuorille naisille

Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos

Bogl Leonie-Helen Ph.D Student

Painon muutokset teini-iästä varhaisaikuisuuteen - pitkittäistutkimusnuorilla suomalaisilla kaksosilla. Weight changes from adolescence to youth adulthood - A longitudinal study of young finnish twins

Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos

Eriksson Johan, Professori +tr

Vanhenemisprosessi elämänkaarinäkökulmasta - ennustaako varhainen kasvu, ravitsemus ja elinolosuhteet vanhenemisnopeutta?

Kansanterveyslaitos ja Helsingin yliopisto

20000

Erkkola Maijaliisa, FT, yliopistonlehtori +tr

Lasten D-vitamiinin saannin merkitys astman synnyssä

Helsingin yliopisto, ravitsemustieteen osasto ja Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö

20000

Heinonen Olli, professori +tr

Liikkuvasta lapsesta aikuiseksi - Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen suorituskyvyn yhteys ylipainoon, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin varhaislapsuudesta lähtien.

Paavo Nurmi -keskus ja Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto

Heinonen Reetta, LitM, insinööri (AMK) +tr

Psykofysiologinen kuormittuminen työssä ja vapaa-ajalla (Väitöskirjatyö)

Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos

9000

Hietanen Heidi, TtM

Psychosocial factors and social engagement in middle age and old age - a life-course perspective

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen gerontologian tutkimuskeskus

9000

Hyvärinen Anne, erikoistutkija, dosentti +tr

Homeloukku ja Terveys: Kosteusvauriorakennusten mikrobialtistuksen vaikutukset terveyteen ennen remonttia ja sen jälkeen

Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto

15000

Ilomäki Jenni, proviisori, tutkija

Alkoholin kulutus ja juomatavat suomalaisessa ikääntyvässä väestössä -muutos sekä yhteys psyykenlääkkeiden käyttöön ja sydän- ja verisuonitapahtumiin (väitöskirjatyö)

Kuopion yliopisto, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos

9000

Kaikkonen Kaisu, TtM, tutkija, yksikön johtaja +tr

Liikunta, fyysinen kunto ja autonomisen hermoston toiminta ylipainoisilla

Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka (pääsuorituspaikka), Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos ja neurologian klinikka

9000

Kajantie Eero, LT, dos. +tr

Ennenaikainen syntymä, varhainen ravitsemus ja kasvu ja terveys 20 vuoden kuluttua

Kansanterveyslaitos, Helsinki ja Oulu

20000

Kallio Katariina, LL

Lasten passiivinen altistuminen tupakalle ja tupakoinnin ehkäisy STRIPprojektissa

Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus

7000

Kaplas Niina, fil. maisteri

Mielenterveys, ruoan käyttö ja ravintoaineiden saanti

Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto

9000

Karavirta Laura, LitM

9000

9000 9000

9000

15000

Kestävyys- ja voimaharjoittelun kardiovaskulaarinen ja neuromuskulaarinen adaptaatio ikääntyvillä miehillä ja naisilla. - Neuromuskulaarisen adaptaation spesifisyys, sykevaihteluun perustuvien aerobisen suorituskyvyn arviointimenetelmien kehittäminen ja harjoitusvaikutusten ilmentyminen

Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto

Karinkanta Saija, TtM, ft, tutkija +tr

Fyysisen aktiivisuuden vaikutus tasapainoon, lihasvoimaan ja luustoon iäkkäillä naisilla

UKK-instituutti

Kauppinen Anne, TtM +tr

Ravitsemuksen yhteys masennukseen ja metabolisen oireyhtymän samanaikaiseen esiintyvyyteen

Yleislääketieteen yksikkö, Kuopion yliopisto

Keränen Anna-Maria THM, laillistettu ravitsemusterapeutti

Tehostetun ravitsemusneuvonnan vaikutus työikäisten syömistottumuksiin ja onnistuneeseen painonhallintaan. Väitöskirjatyö, joka koostuu yhteenveto-osasta ja 4 erillisjulkaisusta

Oulun yliopisto, sisätautien klinikka

Koivusilta Leena FT, VTM

Sosioekonomisten terveyserojen muodostuminen teini-iästä varhaiseen keski-ikään - ylisukupolvinen näkökulma. Tutkimus on jatkoa tutkimusryhmän toiminnalle väestöryhmien välisten terveyserojen tutkimiseksi

Turun yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta (IASM) ja Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos

10000

Kola Jukka Professori, dekaani + tr

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelisen tiedekunnan 100-vuotishistoriahanke

Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteelinen tiedekunta

5000

Koli Raika ETM +tr

Marjansyönnin vaikutus sydän ja verisuunitautien riskitekijöihin -tarkastelun kohteena polyfenolit

Kansanterveyslaitos

Korniloff Anne TtM, fysioterapeutti

Fyysisen aktiivisuuden yhteys masennusoireiden ja metebolisen oireyhtymän samaaikaiseen esiintyvyyteen

Jyväskylän yliopisto

9000

9000 9000

9000

9000 9000

Tutkimusaihe

Tutkimus-paikka

Koskinen Kirsi JOHANNA MSC

Physical disability and quality of life after hip fracture: determinants and the effects of invidially tailored physical rehabilitation programs

Finnish Centre of Interdisciplinary Gerontology, University of Jyväskylä (JYU)

9000

Kosonen Anna-Liisa Professori,FT, dosentti +tr

KASVISRUOKAILIJOIDEN ALTISTUMINEN KASVINSUOJELUAINEILLE JA NITRAATILLE

Joensuun yliopisto ja Suomen Elintarviketurvallisuusvirasti (EVIRA)

20000

Kouki Reija TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti

Ruokavalio, metebolinen oireyhtymä ja kognitiivinen toimintakyky ikääntyvillä itäsuomalaisilla

Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos

9000

Lagström Hanna Tutkimusjohtaja, dosentti + tr

Lasten ylipainon varhaiset riskitekijät

Turun lapsi- ja nuorisokeskus, Turun yliopisto

20000

Lahti Tuuli, FM

Epäsäännöllisen uni-valverytmin vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn.

Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen yksikkö

9000

Laitinen Kirsi, dos., yliassistentti +tr

Varhaisen ravitsemuksen ja probioottien merkitys lihavuuden ennaltaehkäisyssä

Turun yliopistollinen keskussairaala, Lastenklinikka

20000

Lakka Timo, professori +tr

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus; terveydenedistämis- ja tieteellinen hanke 6-8 -vuotiailla

Kuopion yliopisto, Biolääketieteen laitos/ Fysiologian yksikkö

20000

Lappalainen Jani, TtM, FM, tutkija +tr Geenipolymorfismien vaikutus fyysiseen suorituskykyyn

Kuopion yliopisto, Biolääketieteen laitos/ Fysiologia

9000

Lihavainen Katri, TtM, ft (AMK) +tr

Iäkkäiden henkilöiden kipu liikkumiskyvyn rajoittumisen riskitekijänä: yhteydessä olevat tekijät ja geriatrisen intervention vaikutukset. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää iäkkäiden henkilöiden kipuja ja niiden yhteyttä liikkumiskykyyn sekä yhteyttä välittäviä mekanismeja. Lisäksi tutkitaan millaisia vaikutuksia yksilöllisesti kohdennetulla terveys- ja kuntoliikuntainterventiolla on iäkkäiden henkilöiden kipuihin ja liikkumiskykyyn.

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen gerontologian tutkimuskeskus

Linderborg Kaisa, FT, Elintarvikekemisti +tr

Luonnonmarjojen vaikutus aterianjälkeiseen glykemiaan, lipemiaan ravintoaineiden imeytymiseen

Turun yliopisto, Biokemian ja elintarvikekemian laitos. Turun Kaupunginsairaala.

20000

Lindfors Pirjo, YTT, yliassistentti +tr

Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde ja tiimityö hyvinvointineuvolamalliin siirryttäessä

TaY: Terveystieteen, Sosiologian ja sosiaalipsykologian sekä Naistutkimuksen laitokset

10000

Lindström Jaana, FT, erikoistutkija +tr

Tyypin 2 diabetes nuorilla aikuisilla: Riskinarviointilomakkeen kehittäminen ja validiointi

Kansanterveyslaitos (v. 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos)

20000

Liu Yang, Ph.D student, M.Ed., M.Sc.

A Comparative study on Physical Activity, Sedentary Behaviour; Alcohol Use and Smoking between Chinese and Finnish School-aged Children

Research Center for Healt Promotion, Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä

9000

Kiusaamiskäyttäytymisen yhteys nuorten päihteiden käyttöön ja päihdehäiriöihin psykiatrisessa sairaalahoidossa olleilla alaikäisillä nuorilla Oulun ja Lapin lääneissä.

Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen laitos, psykiatrian oppiala

9000

Multanen Juhani, THM

Likkunan vaikutukset polven nivelrustoon, toimintakykyyn ja elämänlaatuun lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla. Väitöskirjatyö.

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos

9000

Mutikainen Sara, TtM

Liikuntalääketieteen väitöskirjatutkimus: Fyysinen aktiivisuus, sydänlöydökset ja terveys ikääntyneillä kaksosilla.

Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos

9000

Mäkilä Päivi, LitM, lehtori

Liikuntaharrastus ja toimintakyky iäkkäänä: seuruu- ja kohorttitutkimus liikuntaharrastuksen yhteydestä toimintakykyyn, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin

Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tdk, Liikuntatieteiden laitos

9000

Nieminen Tarja, THM, tutkija

Sosiaalinen pääoma, terveys ja terveyskäyttäytyminen (väitöskirja)

Kansanterveyslaitos, Terveyden ja toimintakyvyn osasto

9000

Nupponen Heimo, LitT, professori mvs +tr

Koululiikunnan vaikuttavuus: koululiikunnan toteutuksen, kouluiän liikunta-aktiivisuuden ja -kykyjen yhteydet nuorten aikuisten liikunnallisiin työhön, vapaa-aikaan ja terveyteen liittyviin toimintoihin ja toimintakykyihin

Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos

Luukkonen Anu-Helmi, LK tutkija

Päätös apurahan määrä euroa

Tutkija ja/tai tutkijaryhmä

Nwaru Bright, MSc (Health Sciences), Nutrition and development of allergic diseases and asthma in childhood. researcher +tr (Ravitsemus ja allergisten sairauksien ja astman kehittyminen lapsuudessa)

Tampere School of Public Health, University of Tampere

Ojala Kristiina, THM

Nuorten ruoka- ja liikuntatottumukset, laihduttaminen ja painonhallinnan keinot: WHO-koululaistutkimus. Väitöskirja

Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus

Orsila Reetta, DI, TtM

Työhyvinvoinnin mittaaminen ja terveyden edistäminen hyvinvointiteknologioiden avulla - positiivinen lähestymistapa kokonaistyöhyvinvoinnin johtamiseen

Terveystieteen laitos, Tampereen yliopisto

Paakkari Leena, TtM, M.Phil., tohtorikoulutettava

Terveystiedon opettajaksi opiskelevien liikuntapedagogiikan opiskelijoiden käsityksiä terveystieto-oppiaineesta, oppimisesta ja opettamisesta opiskelun aikana sekä työuran alkuvaiheessa

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus

Pahkala Katja, jatko-opiskelija

Liikkuva ja terve nuori? - liikunta ja sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät nuorilla

Turun yliopisto

9000

10000

9000

5000

9000

7000

Päätös apurahan määrä euroa

Tutkija ja/tai tutkijaryhmä

Tutkimusaihe

Tutkimus-paikka

Peltonen Markku, PhD, dosentti +tr

Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden terveystutkimus. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan pitkäaikaisvaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn.

Kansanterveyslaitos; Helsingin yliopisto; Paavo Nurmi -keskus, Turku; Invalidisäätiö ORTON; Jyväskylän yliopisto

10000

Varhaislapsuuden aikainen ravitsemus ja tyypin 1 esidiabetes (Nutrition in early life and development of pre-type 1 diabetes)

Kansanterveyslaitos, Epidemiologian & terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö

9000

Puuronen Anne FT

Nuoren terveystaju nikotiiniriippuvuudesssa - etnografinen tutkimus

Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos

10000

Rainio Susanna TtM, tutkija

Nuorten nikotiinikorvaushoitotuotteiden käyttö: käytön syyt ja väärinkäyttö

Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos

9000

Rantakömi Sanna Helena, FM

Alkoholin vaikutus kaulavaltimoiden ateroskleroosin ja sydän- ja verisuonitautien riskiin

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Kansanterveystieteen tutkimusyksikkö, Kuopion yliopisto

9000

Ruottinen Soile THM

Väitöskirjatyö: Lasten hiilihydraattien saanti, sokerin ja kuidun yhteydet hammasterveyteen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin

Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus

9000

Ruusunen Anu Ravitsemustutkija, TtM

Ravinnon ja geenien väliset vuorovaikutukset ja niiden yhteys vakavan masennuksen riskiin

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Kansanterveystieteen tutkimusyksikkö, Kuopion yliopisto, kl. rav. tieteen laitos

9000

Korkeassa diabetesriskissä olevien henkilöiden terveysneuvontainterventioiden lähtökohdat, niihin ohjautuminen ja käytännön toteutuminen: Tuloksia kansallisesta Diabeteksen ehkäisyprojektista

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus

9000

Salminen Marika FT

Iäkkäiden laaja-alaisen kaatumistapaturmien ehkäisyn pitkäaikaisvaikutukset lääkärin hoitoa vaativien kaatumistapaturmien ilmaantuvuuteen

Turun yliopisto/yleislääketiede, Turun yliopisto

9000

Salonen Minna TTM, Tutkija +tr

Varhaisen kasvun, sosioekonomisten tekijöiden sekä elintapojen ja ympäristön merkitys lihavuuden kehittymisessä

Kansanterveyslaitos

Sillanpää Elina LitM, tohtorikoulutettava

Voima- ja kestävyysvyysharjoittelun sekä yhdistelmäharjoittelun vaikutukset tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin, kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn keski-ikäisillä miehillä ja naisilla

Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto

Similä Minna TtM, tutkija

Väitöskirja: Ruokavalion glykeemisen kuormittavuuden ja sokeriaineenvaihdunnan seerumitekijöiden yhteys tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiin

Kansanterveyslaitos

Suominen Taipale Liisa HLT, THM

Kalan käytön ja kalaperäisen n3 -rasvahappojen saannin yhteys henkiseen hyvinvointiin

Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto

Timonen Tuija ETM, tutkija

Lasten rypsi- ja rapsiallergia:ravinnon kautta tapahtuva altistuminen, väitöskirjatyö

Kansanterveyslaitos

Tuomilehto Jaakko LKT, VTM, professori +tr

Elintapatekijöiden vaikutus syöpäriskiin laajassa etenevässä väestöpohjaisessa aineistossa

Helsingin yliopisto/Kansanterveystieteen laitos; Kansanterveyslaitos

20000

Täubel Martin PhD, researcher, project manager +tr

Health Effects of Indoor Pollutants in Schools - The HITEA study on respiratory health effects in pupils and teachers exposed to poor indoor air quality in schools

National Public Health Institute (KTL) Department Enviromental Health Kuopio

20000

Uotila Hanna TtM

Iäkkäiden ihmisten yksinäisyys, väitöskirjatutkimus

Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos

9000

Vaapio Sari TtM + tr

Iäkkäiden laaja-alainen kaatumisten ehkäisy: alaraajojen lisääntyneen lihasvoiman yhteys päivittäisisistä toiminnoista suoriutumiseen ja koettuun terveyteen sekä iäkkäiden mielipiteet tutkimuksesta

Turun yliopiston yleislääketieteen laitos

Valtonen Anu LitM, ft

Vesiharjoitelun vaikutukset fyysiseen toimintakykyyn sekä alaraajan lihasten ominaisuuksiin polven tekonivelleikatuilla - väitöskirjatutkimus

Jyväskylän yliopisto/ Kymenlaakson keskussairaala, Kotka

9000

Wikström Katja ETM, tutkija +tr

Sosioekonomisten tekijöiden vaikutukset tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä

Kansanterveyslaitos

9000

Vähämiko Sanna FM

Väitöskirjatutkimus raskaudenaikaisen ravitsemuksen ja probioottien käytön vaikutuksista äidin ja lapsen aineenvaihduntaan

Funktionaalisten elitarviikeiden kehittämiskeskus (FFF), Turun yliopisto

9000

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy perusterveydenhuollossa. Korkeassa sairastumisriskissä olevien asiakkaiden liikuntakäyttäytymisen muutos vuosina 2004-2007

Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus

9000

Vääräsmäki Marja LT, perinatologian erik. lääk. + tr

Äidin raskaus ja lapsen aikuisiän terveys - selittävätkö liikuntatottumukset raskaushäiriöiden ja aikuisiän terveysriskien yhteyttä

Kansanterveyslaitos

Völgyi Eszter Ph.D. Student

Effects of physical activity, diet and health history on body composition in three generations

University of Jyväskylä, Department of Health Sciences

9000

Xu Leiting Master of Medicine

Effects of physical activity on gene expression profile in muscle and adipose tissue

University of Jyväskylä, Department of Health Sciences

9000

Prasad Marianne, MSc PDLSHTM +tr

Salmela Sanna TtM, jatko-opiskelija

Vähäsarja Kati LitM, tutkija + tr

9000

yhteensä

20000 9000

9000

15000

800000

KuvaT: Dreamstime

Tiedon siruja Kompostista pöpöjä pelloille? Vanhastaan on tiedetty, että ylivuotisia perunoita tai muitakaan kellariin syömättä jääneitä vihanneksia ei pidä laittaa kompostiin, koska mahdolliset rutto- ja muut itiöt eivät ehkä häviäkään kompostissa ja levittäytyvät siten takaisin pellolle vihannesten ja perunan riesaksi. Tutkija Jenni Hultman on väitöstutkimuksessaan kehittänyt uuden mikrosirumenetelmän, jolla kompostista voidaan havaita jopa pieninä määrinä esiintyvät mikrobit. Menetelmää voidaan hyödyntää kompostointiprosessin seuraamisessa ja kompostin lopputuotteen hygieenisyyden varmentamisessa. Hultmanin kehittämän mikrosirudiagnostiikkaan perustuvan menetelmän avulla tutkittavien mikrobilajistojen havainnointiraja laski huomattavasti. Uuden menetelmän myötä saavutettiin tarkkuus, jolla jopa kaksi lähisukuista mikrobilajia voitiin erottaa toisistaan. Jenni Hultmanin väitöskirja Microbial diversity in the municipal composting process and development of detection methods tarkastettiin Helsingin yliopistossa 23. tammikuuta.

Miten taata elintarvikkeiden turvallisuus? Elintarviketurvallisuuden arviointia on viime vuosina pyritty maailmanlaajuisesti muuttamaan riskiperusteiseksi. Tällä tarkoitetaan elintarvikkeiden aiheuttamien terveyshaittojen hallintaa, joka perustuu tieteelliseen riskiarviointiin. Tutkija Pirkko Tuominen selvitti tuoreessa väitöstutkimuksessaan, miten elintarvikkeiden turvallisuutta voitaisiin kehittää riskiarvioinnin avulla. Hän käytti esimerkkinä salmonellan esiintyvyyttä naudanlihan elintarviketuotantoketjussa sekä sen vaikutuksia kuluttajien salmonellatapausten määrään. Tutkimuksen mukaan naudanlihan kuluttajille aiheuttama salmonellariski oli hieman suurempi kuin sianlihan ja selvästi suurempi kuin broilerinlihan tai kanamunien aiheuttama riski. Tutkimus tehtiin ennen keväällä Suomessa paljastunutta saastuneen rehun aiheuttamaa siipikarjan salmonellaepidemiaa. Tuomisen väitöskirjassaan esittämän riskiarvioinnin avulla laskettiin ensimmäistä kertaa elintarviketurvallisuustavoitteiden ja salmonellavalvontaohjelman välisiä suhteita sekä arvioitiin niiden vaikutusta kansanterveyteen. Salmonellaa esiintyy Suomessa kansainvälisesti katsoen erittäin vähän. Salmonellan valvontaohjelmassa esiintymistavoitteeksi on määritelty korkeintaan yksi prosentti, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin vähän. Tuomisen väitöstutkimuksen perusteella tavoite on kuitenkin liian korkea ylläpitämään hyväksyttyä suojatasoa. Pirkko Tuomisen väitöskirja Developing risk-based food safety management tarkastettiin Helsingin yliopistossa 9. tammikuuta.

Tupakka lisää muitakin riippuvuuksia Tupakointi voi toimia porttina muiden päihteiden käytölle, arvioi proviisori Tarja Kivinummi tuoreessa väitöstutkimuksessaan. Hiirille tekemillään kokeilla hän havaitsi, että hiirien altistaminen nikotiinille voimisti morfiinin stimuloivia ja mielihyvää tuottavia vaikutuksia sekä vaikutti tunteiden säätelyyn osallistuvan dopamiinin vaihduntaan. – Todennäköisesti myös ihmisillä tupakointi herkistää muiden päihteiden riippuvuutta altistaville vaikutuksille, tutkija arvioi. Nikotiinialtistuksen seurauksena hiirien käyttäytymisvasteissa ja neurokemiassa tapahtui selviä muutoksia; hiiret herkistyivät aiempaa herkemmin morfiinin liikeaktiivisuutta stimuloivalle vaikutukselle ja muille palkitseville vaikutuksille. – Muutokset vahvistavat käsitystä siitä, että nikotiini aiheuttaa pitkäaikaisia muutoksia hermosoluissa. Näyttää siltä, että päihteiden aiheuttama riippuvuus johtuu osin juuri hermosolujen muovautumisesta, Kivinummi toteaa. Tarja Kivinummen väitöskirja Effects of chronic nicotine on behavioural and neurochemicalresponses to morphine tarkastettiin Helsingin yliopistossa 6. helmikuuta.

Terveyden edistäminen on taloudellisesti järkevää Sosiaali- ja terveysministeriön äskettäin ilmestyneen selvityksen mukaan julkisten menojen kasvuun ja kansantalouden kehitykseen voidaan merkittävästi vaikuttaa edistämällä väestön terveyttä ja toimintakykyä. Selvityksessä Skenaarioita sosiaalimenoista – Terveyden edistämisen vaikutukset ja analyysimallin esittely sosiaalimenojen kehitystä ja menokehityksen vaikutuksia julkisen talouden kestävyyteen arvioidaan vuoteen 2060 saakka. Selvityksessä perehdytään erityisesti väestön terveyden edistämisen mahdollisuuksiin ja sen taloudellisiin vaikutuksiin. Tarkemmin tarkastellaan sosioekonomisten ja teollisuusmaiden välisten terveyserojen kaventamista ja siitä mahdollisesti saatavia hyötyjä. – Monien ihmisten sairastumisriskiä voidaan todennäköisesti alentaa koko väestössä samalle tasolle, joka nykyään vallitsee korkeasti koulutetulla väestöllä. Tämä tarkoittaa sairastuvuuden vähentämistä noin 20 – 40 prosentilla nykyisestä. Kansanterveysongelmien osalta sairastavuutta voi vähentää jopa puoleen nykyisestä, jos pääsemme Euroopan kärkimaiden tasolle. Terveydenedistämisellä voidaan myös vähentää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä ja tätä kautta edistää työllisyyttä ja talouskasvua sekä parantaa elatussuhdetta, sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa kerrotaan.

Ullan palsta Varkautelainen luomukotipuutarhuri, keruutuoteneuvoja, tietokirjailija ja toimittaja Ulla Lehtonen kirjoitti ensimmäiset kasvisravintoa ja puutarhanhoitoa käsittelevät juttunsa Terve elämä -lehteen jo vuonna 1975. Siitä pitäen hän on avustanut lehteä säännöllisesti, ja vuosien varrella hänen palstastaan on tullut yksi lehden luetuimmista. On hienoa, että Ulla on yhä mukana tekemässä Terve elämä -lehteä ja jakamassa viisaita neuvojaan lukijoillemme. Hän on myös luvannut vastata lukijoiden hänelle lähettämiin kysymyksiin myöhemmin lehdessämme. Voit lähettää kysymykset Ullalle joko soittamalla numeroon (017) 5563 260 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen ulla.lehtonen@pp1.inet.fi. Ulla Lehtonen on tehnyt useita luonnonmukaiseen viljelyyn ja kasvisravintoon liittyviä radio- ja TV-ohjelmia. Hän on jo parikymmentä vuotta antanut ja antaa edelleen ilmaista luonnonmukaiseen kotipuutarhaviljelyyn, kompostikäymälöihin, kasviksiin ja luonnon- sekä puutarhan yrtteihin liittyvää neuvontaa. Ulla Lehtonen on kirjoittanut 11 tietokirjaa. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on julkaistu yhdeksässä muussa tietoteoksessa.

Syö ja viljele vihreää, pysyt terveempänä

MITZUNA eli japaninkaali Kuva: Ulla Lehtonen

Kaikki tietävät, kuinka tärkeää on huolehtia luuston hyvinvoinnille välttämättömien kalkin ja D-vitamiinin saannista. Viime vuosina on ryhdytty puhumaan myös K-vitamiinista ja sen merkityksestä luuston kunnolle. K-vitamiinia on pidetty vanhastaan välttämättömänä vain veren hyytymistekijöiden muodostumiselle, eli kun saamme haavan, verenvuoto loppuu itsestään. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että K-vitamiinin riittävällä saannilla on paljon laajempi merkitys: Se vähentää luun haurastumista, osteoporoosia, ja pienentää diabetesriskiä. Tutkimusten mukaan luuntiheydellä ja elimistön K-vitamiinitasolla on suora yhteys. K-vitamiini ehkäisee myös verisuonten kalkkeutumista, pienentää syöpäriskiä ja myös aivot siitä hyötyvät. K-vitamiini on rasvaliukoinen ja sitä on kahta tyyppiä: K1-vitamiinia on kasviperäisissä elintarvikkeissa, ja noin 90 prosenttia länsimaisen ravinnon K-vitamiinista onkin K1-vitamiinia. Bakteerit puolestaan valmistavat K2-vitamiinia, ja sitä on pieniä määriä maitotuotteissa, juustossa, munissa ja maksassa. Myös suolistobakteerit muodostavat hiukan K2-vitamiinia. Vihreät lehtivihannekset ovat K1-vitamiinin tärkein lähde ravinnossamme. Mitä vihreämpi kasvi on, sitä enemmän siinä on K1-vitamiinia. Hyviä lähteitä ovat salaatit, pinaatti, lehtikaali, parsakaali, kurttukaali, ruusukaali, nokkonen ja mangoldi. Sadassa grammassa lehtikaalia K1-vitamiinia on 618 mikrogrammaa, pinaatissa 350, mangoldissa, nokkosessa, persiljassa ja tuoreessa tillissä 232,50 mikrogrammaa. Myös kasviöljyissä, majoneesissa ja levissä on K1-vitamiinia. Ruotsalaisen tiedon mukaan sitä on runsaasti rapsiöljyssä, jota Ruotsissa pääasiassa viljelläänkin, sekä soija- ja kurpitsansiemenöljyssä. Suomessa viljellään enimmäkseen rypsiöljyä sen paremman kylmänkestävyyden vuoksi. K2-vitamiinia on maitotaloustuotteissa, myös juustoissa ja kesossa, mutta K2-vitamiinimäärät vaihtelevat juustokohtaisesti. Ruotsalaisen tiedon mukaan emmenthal- ja jarlsberg-juustot ovat sen hyviä lähteitä. Vihreitä vihanneksia kannattaa suosia myös siksi, että K-vitamiinin lisäksi niissä on muitakin luustoa vahvistavia aineita kuten C-vitamiinia, foolihappoa, boria, kaliumia ja magnesiumia.

Salaatit hyviä K-vitamiinin lähteitä Kesän kynnyksellä on aika miettiä, mitä vihreitä vihanneksia omalla palstalla kannattaisi viljellä. Salaateissa muun muassa on hienoja lajikkeita, joita ei kaupasta voi ostaa. SIDESALAATEISSA eli ROOMAN-, eli COSSALAATEISSA on hyviä lajikkeita. Sidesalaatit ovat erittäin suosittuja Välimeren maissa ja Englannissa, ja Suomessakin ne ovat alkaneet yleistyä. Näitten salaattien lehdet muodostavat löyhän, pystylehtisen kerän, ja lehdet ovat tanakampia kuin lehtisalaateilla. Jääkaapissa sidesalaatti säilyy lehtisalaattia paremmin. LITTLE GEM-sidesalaatti on yksi maailman arvostetuimmista salaattilajikkeista. Sitä on viljelty jo 1870-luvulta lähtien. Se on kaunis, maukas ja noin 15 cm korkea. Minä kylvän 3-4 siementä paikkaansa noin 20 cm:n välein. Annan kaikkien taimien kasvaa ja syön harventaen niin, että syyspuolella vain yksi salaatti kasvaa enää ryhmässään. KERÄSALAATEISSA on pehmeälehtisiä ja rapealehtisiä niin sanottuja jenkki- tai jäävuorisalaatteja. Pehmeälehtiset varttuvat nopeammin ja ovat muutenkin helpommin viljeltäviä. RUKOLASALAATTI eli SINAPPIKAALI on ruukkuviljeltynä muotikokkien ja ruokalehtien vakio vihreä. Se on nopeakasvuinen, sinappinen/pippurinen salaatti- ja maustekasvi. Avomaalla kasvatettuna maku on ruukkuviljeltyä huomattavasti voimakkaampi ja maustemaisempi. Ruotsalaisten rukolalle antama nimi ”italiankrassi” kuvaa hyvin sen makua. Viljele varsinkin alkukesällä harson alla, sillä tuholaiset rakastavat sitä. Tee uusintakylvöjä.

Little gem -sidesalaatti Kuva: Ulla Lehtonen

Uusia vihanneksia Aasialaisissa keittiökasveissa on useita herkullisia vihreitä lehtivihanneksia. MITZUNA eli japaninkaali on yksi kauneimmista ja maukkaimmista. Maku on mukavan mieto, ja mitzunaa onkin helppo oppia käyttämään. Ensimmäinen kylvö tehdään jo varhain keväällä ja suojataan harsolla tuholaisilta. Varkauden korkeudella toinen kylvö tehdään jo pian juhannukselta, muuten sato jää pieneksi. Mizuna sopii salaatiksi, keittoihin, patoihin, wokkiruokiin, piiraisiin ja kasvislaatikoihin. Hyötykasviyhdistys myy tänä keväänä uutta, maultaan mitzunaa muistuttavaa lehtivihannesta NAMENIA. Se on jo vuosia ollut Saksassa erittäin suosittu, ja sitä voi kasvattaa myös ikkunalla. Nameniasta käytetään lehdet hyvin nuorina ja niissä on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Yksi voimakkaan vihreistä aasialaisista lehtivihanneksista on PINAATTIKIINANKAALI eli PAKSOI . Se muistuttaa salaattikiinankaalia ja mangoldia. Sillä on paksut, valkeat lehtiruodit, ja satoa voi käyttää pienenä ja isona, jopa yli kilon painoisena. Pinaattikiinankaali on mainio salaatti-, keitto-, pata- ja laatikkovihannes. Lehtiruoteja voi tarjota parsan tapaan ja myös wokattuna. Myös kukkavanat ja nuput ovat herkullisia. Pinaattikiinankaalin kasvuaika on vain 60 vrk. Se on hyvin kylmänkestävä. Pääsato kylvetään vasta heinäkuun alkupuoliskolla. Toukokuulla kylvettynä pinaattikiinankaali kukkii lähes aina. Pidä kasvustot harson alla ja tarkkaile etanoita! Opettele syömään, viljelemään, pakastamaan ja kuivaamaan LEHTIKAALIA Tämä vanhuudenhöperyydeltä suojaava aivojen hoitaja on satoisa, erittäin vitamiinipitoinen, kalkkia ja kuituja sisältävä vihreä vihannes. Varaa sille tilaa vaikka kukkapenkissäsi! Lehtikaali on hieno raakaravintovihannes. Se kuivuu parhaiten ilman lehtiruoteja. Pakasta lehdet pusseissa. Jäisinä niitä on helppo pussissa musertaa ja sekoittaa silppua salaatteihin, keittoihin, piiraisiin ja laatikoihin.

Pinaattikiinankaali Kuva: Ulla Lehtonen

Kaaleissa glukosinolaatteja Kun käytät kaalikasveja K-vitamiinin lähteenä, saat samalla muitakin arvokkaita ravintoaineita. Kaikki kaalit ovat läheistä sukua keskenään ja kuuluvat ristikukkaisiin eli kaalikasveihin. Kaikissa niissä on glukosinolaatteja, ryhmä sellaisia rikkipitoisia suojaaineita, joita ei ole muissa kasveissa. Niitä on löydetty yli 120 erilaista. Kaalikasvit muodostavat niitä suojautuakseen tuholaisilta, sieniltä ja bakteereilta, mutta samat aineet näyttävät suojaavan ihmistä syövältä. Onko pihallasi lämmintä, pohjoistuulilta suojaisaa seinustaa? Viljele silloin SALAATTI- ja KANELIBASILIKAA. Molemmat tuottavat hyvän sadon vielä Varkauden korkeudellakin. Tuoreessa basilikassa on runsaasti eli sadassa grammassa 414,80 mikrogrammaa K-vitamiinia. Kuivattu basilika (100 grammassa 1714,50 mikrogrammaa K-vitamiinia) on yksi kodin hienoimmista ja monikäyttöisimmistä mausteyrteistä. Älä unohda NOKKOSTA! Jos pihallasi on hiukankin tilaa, niin perusta pieni nokkosmaa. Kitke paikka perusteellisesti, lannoita hyvin niukasti ja siirrä sinne luonnosta nokkosen juurakoita. Saat ilmaista satoa 3 – 4 kertaa kesässä.

Tyrni – rantamökkien oiva marjakasvi Onko Sinulla kesäpaikkaa, jossa oleskellaan vain ajoittain. Onko aurinkoista, vaikka kivistäkin rantaa? Jos on, niin istuta sinne tyrnejä. Tyrnit ovat pensaita tai matalia puita. Tyrnin kolme tärkeintä alalajia ovat kiinalainen sinensis, mongolialainen mongolica ja eurooppalainen rhamnoides. Suomessa tyrniä (Hippophae rhamnoides) kasvaa merenrannikolla Ahvenanmaalta Perä-Pohjanmaalle, mutta Suomenlahdelta se puuttuu. Luonnossa tyrni viihtyy kivisillä merenrannoilla ja niukkakasvustoisissa, soraisissa jokiuomissa. Se tyytyy vähään, sillä juuristossaan sillä on ilmakehän typpeä sitovia sädesieniä. Typen sidonta vaatii runsaasti energiaa, ja sen bakteerit saavat isäntäkasviltaan tyrniltä sokerina. Tyrni kukkii toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Lehdet ovat päältä vihertävänharmaat ja alta hopeanharmaan ruosteenruskeat. Hedelmät ovat marjamaisia, kooltaan 8-10 mm, kullan- tai oranssinkeltaisia ja meheviä. Marjan sisällä on yksi kovakuorinen siemen. Tyrni on kaksikotinen ja tuulipölytteinen. Se lisääntyy siemenistä ja juurivesoista, joita kasvaa runsaasti. Tyrni viihtyy valossa ja kosteassa maaperässä. Vedenkorkeuden vaihtelut eivät häiritse sen kasvua. Kun ensimmäiset kotimaiset tyrnit tulivat vuonna 1993 myyntiin, päätin kokeilla niiden menestymistä luonnonvaraisten tyrnien tapaan. Istutin neljä Raisaja yhden Rudolf-lajikkeen tainta noin 1,5 metrin päähän toisistaan niin, että tyttöpensaat jäivät varttumaan pojan ympärille. Nyttemmin olen havainnut, että taimiväli olisi saanut olla suurempi, pari metriä ja enemmänkin, jos tilaa on. Tyrnipaikkamme on rannan tuntumassa kahden kallion välissä, ja se on lämmin ja aurinkoinen. Kasvualusta on vanhaa, ravinteiltaan hyvin köyhää, kivikkoista peltoa. Se muokattiin ja lannoitettiin kevyesti lantakompostilla. Ensimmäisenä kesänä taimia kasteltiin satunnaisesti. Sen jälkeen niitä ei ole kasteltu eikä lannoitettu, vaan ne ovat saaneet varttua luonnonvaraisten tapaan. Kasvualusta heinittyi parissa kesässä. Nykyisin heinät leikataan kerran tai kahdesti kesässä ja jätetään pensaitten ympärille katteeksi. Tyrnin kasvualustan pH:n tulisi olla lähellä neutraalia eli 7 pH:n tienoilla. Minä annankin pensaille joka kevät hiukan puhdasta puun tuhkaa. Sen käyttömääräksi suositellaan nykyisin vain 5 kg/aari. Pensaamme ovat varttuneet korkeutta ja niitä on latvottu sen verran, että

satoa ylettyy poimimaan. Sekä Raisat että Rudolf kasvattavat uusia vesoja läheisyyteensä ja pensaat leviävät myös rantakivikoille. Marjoja on ollut niin runsaasti, että perheemme nuoret mutisevat satoa marja marjalta poimiessaan. Taimimyymälöihin on viime vuosina tullut uusia kotimaisia tyrnilajikkeita. Tyttija Terhi-lajikkeiden etuna on se, että ne jäävät vajaan kahden metrin korkuisiksi. Minä pakastan sadon 5 dl:n pusseissa. Jotkut pitävät marjoista jäisinä. Minä sulatan lähes päivittäin 0,5 dl marjoja makeahkon soijajogurtin joukossa. Myös kuohkeaksi vatkatun marjapuuron joukkoon niitä on mukava lisätä. Hyvä keino on sekoittaa marjoihin sokeria suhteessa 1:1, jolloin ne säilyvät pitkään jääkaapissa.

Ruokaa ja lääkkeitä Tyrnistä tehdään mehuja, hilloja, hyytelöitä, kastikkeita, soseita, kuivattuja tyrnijauheita ja tyrnimakeisia. Myös kosmetiikkateollisuus käyttää marjoja. Tyrni on arvokkaimpia marjakasvejamme. Marjoissa on ruusunmarjan jälkeen toiseksi eniten C-vitamiinia, 165 mg/100 g (appelsiinissa 50 mg). Marjoissa on myös karoteenia ja B-, E- ja K-vitamiineja sekä kivennäisaineista erityisesti magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Niissä on myös runsaasti fenolisia yhdisteitä ja flavonoideja. Tyrnissä on paljon öljyjä, 3 – 8 prosenttia. Osa öljyistä on siemenissä ja osa marjan pehmytosassa. Siemen- ja pehmytosaöljy ovat rasvahappokoostumukseltaan aivan erilaisia. Marjoja syötäessä siemenet on purtava rikki, sillä muuten ne menevät suoliston läpi kokonaisina eivätkä hyödytä mitään. Tyydyttymättömistä rasvahapoista tyrnissä on muihin marjoihin verrattuna moninkertaisesti linolihappoa (250 mg/100 g). Se alentaa veren kolesterolia muiden kasviöljyjen tapaan. Tyrnin rasvoista noin 10 prosenttia on lesitiiniä, joka on kaikkien solukalvojen, erityisesti hermosolujen hyödyllistä rakennusainetta. Tyrnissä on muitten marjojen tapaan sokereita, joista tärkeimmät ovat glukoosi ja fruktoosi sekä hedelmähappoja, muun muassa omena- ja sitruunahappoa. Sokerien ja happojen suhde ratkaisee, kuinka makeilta tai happamilta marjat maistuvat. Tyrnimarjoista on löydetty yli 20 kasvisteroliyhdistettä. (Kolesterolia alentavat margariinit perustuvat juuri kasvisterolien käyttöön.) Tyrnin siemenöljyllä on Turun yliopiston mukaan myönteinen vaikutus ihon ja limakalvojen hyvinvointiin. Tiibetissä ja Mongoliassa tyrniä on käytetty lääkintään ja yli 1000 vuotta. Muinaisessa Tiibetissä tyrnin marjoja, lehtiä ja puutakin esiintyy kymmenissä resepteissä. Myös Kiinassa tyrnillä on pitkä käyttöhistoria muun muassa vilustumissairauksissa, haavoissa, ihottumissa ja tulehdussairauksissa. Kiinalaiset ovat aina väittäneet tyrnin ohentavan verta. Tyrniöljy on siellä myös syövän ja palovammojen lääkettä ja tyrnioluttakin Kiinassa osataan valmistaa. Ulla Lehtonen

Kuva: Dreamstime

Terve elämä -lehti Terve elämä -lehti on yksi vanhimpia Suomessa yhä ilmestyviä terveellisten elämäntapojen edistämiseen keskittyviä aikakauslehtiä. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1968 professori Toivo Rautavaaran toimiessa päätoimittajana. Juho Vainion säätiö julkaisi ja kustansi itse lehteä vuoteen 1986 saakka, jolloin kustannusvastuu annettiin kaupalliselle kustantajalle Säätiön toimiessa kuitenkin edelleen lehden julkaisijana. Vuoden 1999 lopussa lehden kustantaminen ja julkaisu palautui taas yhteen paikkaan – Juho Vainion säätiölle. Terve elämä -lehti on jatkanut vuodesta 2001 lähtien ilmestymistä internetlehtenä. Lehdessä on kerrottu ensisijaisesti Säätiön tukemista alan tieteellisistä tutkimushankkeista ja muista ajankohtaisista terveeseen elämäntapaan liittyvistä asioista ja tapahtumista.

TEE 2009

Säätiön perustaja talousneuvos Juho Vainio suhtautui terveisiin elämäntapoihin, kuntoliikuntaan, kasvis- ja luomuviljeltyyn ruokaan ja nautintoaineista pidättäytymiseen niin vakaumuksellisesti, että kustansi jo 1950-luvulla niitä edistäviä julkaisuja. Hänen tahtonsa oli, että kansanterveyteen vaikuttaviin terveisiin elämäntapoihin liittyvää tutkimustietoutta tulisi myös julkaista kansanomaisessa muodossa. Terve elämä eli TEE-lehti haluaa edistää taustayhteisönsä toiminta-ajatuksia: raittiutta, lihavuuden vastustamista, kuntoliikuntaa, luonnonmukaista ruoan tuotantoa ja valmistusta sekä ympäristön vaalimista.