Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2020–2021 by Helsingin kuvataidelukio

HELSINGIN HELSINGIN KUVATAIDEKUVATAIDE LUKIO LUKIO

2 0 2 0 – 2 0 2 2020–2021 2020–2021

VUOSIKERTOMUS

-ISOUV SUMOTREK

HELSINKI UPPER SECONDARY SCHOOL OF VISUAL ARTS ASP-(UNESCO-)KOULU Kuvataidepainotteiseen opetussuunnitelmaan perustuva erityinen tehtävä alkoi valtioneuvoston päätöksellä 27.6.1985.

YHTEYSTIEDOT Pääkoulu

Torkkelinkatu 6 00500 HELSINKI Postiosoite: PL 3802 00099 Helsingin kaupunki Rehtori Tarja Aro-Kuuskoski puh. (09) 310 82365 tarja.aro-kuuskoski@hel.fi Apulaisrehtori Maiju Silén puh. 050-401 3122 maiju.silen@hel.fi Koulusihteeri Elina Sokka puh. (09) 310 82367, elina.sokka@hel.fi Opinto-ohjaaja Sari Vahtera puh. (09) 310 82368 Opinto-ohjaaja Satu Alatalo puh. 09 310 82371 Opinto-ohjaaja Saara Hirvonen puh. 040 8362311 Pääkoulun opettajat puh. (09) 310 82370 Kouluisäntä ja toimitilahuoltajat puh. 040 1840142 KOULUN VAIHEET

Helsingin toinen suomalainen lyseo Oma koulurakennus Helsingin toinen lyseo Torkkelinkadun lukio Torkkelin lukio Helsingin kuvataidelukio

1925–1949 1945 1950–1977 1977–1979 1979–1991 1991–

REHTORIT

Lauri Pelkonen Viljo Laine Veijo Kattainen Jouko Palonen Antero Kuusisto Päivö Suomela Taimi Viherketo Mailis Artén Ilkka Arvas Mervi Willman Pirkko Majakangas Saila Linkopuu Tarja Aro-Kuuskoski

1925–1930 1930–1947 1947–1950 1950–1974 1974–1984 1984–1985 1985–1988 1988–1999 1999–2003 2003–2014 2014–2017 2017–2018 2018–

Taidetalo

Pengerkatu 5, 00530 Helsinki Taidetalon opettajat puh. (09) 310 87124 faksi (09) 310 87121 Taidetalon kouluisäntä puh. 040 1840142 Taidetalon opettajat puh. 09 310 87124 Koulun internet-sivut

www.kuvatl.edu.hel.fi Muut sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@edu.hel.fi

TOSSUJEN HYMNI hapsut hipsuttavat varpaita kippurassa kipeästi hihitän varpusia ja oljenkorsia kaupasta liituja pimitän teehuoneen harmaita seiniä väritän picasson lailla terkkarin kuluneessa räsymatossa on paljon reikiä Milla Laita

Kaj Kaarla

SISÄLLYSLUETTELO 4 6

Rehtorin katsaus Avoimien ovien päivän uusi ilme

8 9 10 11

Opiskelijakunnan hallituksen etävuosi TJ69 Torkkelissa Perinteinen Torkkelin Halloween Halloween-studion kuulumisia

12 13 14 16 17 18 19 20 21

Joulukalenteri Tutorkokemuksia Opet tanssii villisti Lautapelikerho Kahvia ja juttuseuraa Kansainvälisiä kielivieraita Rintamamuseossa Hangossa Ympäristökasvatusta Somaliaan Taidetta livenä ja etänä

22 24 25 26

Poikkeustilassa Muotoilija koulussa Game Amos Taideopetus etsii uusia muotoja

36 Tanssiharjoitukset 37 Kurkistuksia kolmeen diplomityöhön 38 Rehtorin yo-juhlapuhe elokuussa 2020 40 Ylioppilaat syksy 2020 41 Ylioppilaat kevät 2021 42 Kuvataidelukion väki 45 Stipendit ja palkinnot 50 Runoja

Tekstien toimitus Ida Arponen, Marga Herrmans, Maarit Nopsanen, Taika Martikainen, Rosa Määttä, Ässä Parviainen ja Johanna Virkkunen Kannen kuva Ada Vuorinen Suunnittelu ja taitto Katja Särkkä Helsingin kuvataidelukio 2021

KUKA OLISI USKONUT, ETTÄ…

uosi sitten olimme varmoja, että olemme jo tässä vaiheessa palanneet uuteen normaaliin: suunnittelemme kuumeisesti ylioppilasjuhlia, kuppilat ovat auki, kulttuurielämä elää uutta kukoistuskauttaan ja kaikki koulun kalenterin perinteikkäät kevään tapahtumat toteutuvat Torkkelinmäellä kuten aina ennenkin. Kuinkas sitten kävikään? Nuoremme ovat saaneet kollektiivisesti opetuksen elämältä, että kaikki – tai lähes mikään – ei elämässä aina mene niin kuin oli suunniteltu. Mikä värittää rehtorin kohta taakse jäänyttä vuotta? Huoli! Huoli opiskelijoiden ja opettajien jaksamisesta, siitä, miten jatkuvan muutoksen ja pettymyksien keskellä pidetään yllä opiskelijoiden opiskelukykyä ja motivaatiota lähteä aina uuteen tilanteeseen. Miten monta kertaa vuoden aikana on siirretty päätöstä tulla lähiopetukseen, pitää lähijuhlat tai vaikkapa tanssia wanhat? Olen jo pudonnut laskuista. Jo vuosi sitten huomasimme, miten ääripäät korostuvat ja siirtyvät kauemmas toisistaan. Gaussin käyrän kupera keskikohta, jossa kahden keskiarvon molemmin puolin yhden keskihajonnan päässä keskiarvosta on 68 % havainnoista, onkin muuttunut kaksikyttyräiseksi kameliksi. Ja sama ilmiö tuntuu

toistuvan kaikkialla. Hyvinvoivat pärjäävät, kun taas heikoilla eväillä elämäänsä elävät taistelevat entistä kovemmin selvitäkseen – tai eivät enää pärjää ollenkaan. Mikä meiltä on puuttunut? Läsnä olevan yhteisön tuoma voima.Vaikka joku ei oppitunnilla tai teehuoneessa istuessaan jaksaisi tehdä tehtäviä, vieressä puurtavien opiskelutovereitten voimalla jaksaisi kuitenkin yrittää. Torkkeli on osoittanut yhteisöllisyytensä,Torkkelin hengen voiman. Se hyvä, joka meissä on, on vienyt meidät kirkkaasti yli keskiarvon, parhaan kahden prosentin joukkoon. Kaksikyttyräisen kamelin oikeaan kyttyrään. Mitä olemme tehneet? Lukuina vuosi näyttää tältä: Olemme tehneet 22 osallistavaa kyselyä tai tilaisuutta. Olemme kunta-alan henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia tutkivan Kunta10-kyselyn huippulukio kaikilla mittareilla mitattuna. Hakijamäärämme on suurempi kuin koskaan, ja ykkössijaisten hakijoittemme määrä on yli kaksinkertainen paikkamäärään verrattuna. Kaiken tämän olemme saaneet aikaan keskellä pandemiaa, joka on estänyt meitä olemasta koulussa, yhdessä opiskelemassa ja opettamassa. Vuosituhansien ajan kokemus on opettanut, että oppimista tapahtuu luontevimmin silloin, kun opettaja ja oppi-

laat ovat kerääntyneet fyysisesti samaan paikkaan. Digitaalisuus on vain yksi lisäkeino muiden joukossa. Ajatellessani mennyttä lukuvuotta sydäntäni vihlaisee huolen jättämä jälki kaikista, joiden kanssa työskentelen, ja niistä, joiden vuoksi kaiken teemme. Siksi haluankin jälleen muistuttaa iäti harjoitettavasta armollisuudesta itseä kohtaan, sillä meistä jokaisella on omat lähtökohtamme, jotka määrittävät kulloisellakin hetkellä käytettävissä olevat resurssit. Suurimmaksi kaikista tunteista jää kuitenkin ihmetyksen tunne ja ennen kaikkea kiitollisuus. Olen ihmeissäni siitä, miten havainto hyvän korostumisesta vaikeina aikoina voikaan toteutua näin selkeästi. Olen sydämestäni kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet mukana tämän ihmeen toteuttamisessa: koko Torkkelin väelle ja jokaiselle opiskelijallemme. Mitkä ovat Torkkelin ihmeen reseptin ainekset? Ne ovat jokaisen vilpitön halu yhteiseen hyvään ja vakaa ajatus siitä, että periksi ei anneta.

Arina Maslennikova

… YHDESSÄ ON ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA! Tarja Aro-Kuuskoski rehtori 5

AVOIMIEN OVIEN PÄIVÄN UUSI ILME

allion virastotalolta oli yllättävän pitkä matka kuvataidelukiolle. Vuosi sitten tammikuussa olin pienenä yhdeksäsluokkalaisena matkalla koulun avoimien ovien tilaisuuteen, koska olin edelleen epävarma hakukohteitteni järjestyksestä. Menomatkalla kirosin aikaista herätystä lauantaina ja pitkää matkaa Kallioon, mutta paluumatkalla olin kiitollinen, että kävin koululla ennen haun umpeutumista. Torkkelissa on erittäin vahva yhteishenki. Nyt, kun tänä vuonna olin itse mukana digitaalisissa avoimissa ovissa, mietin, välittyisikö Torkkelin tunnelma ruudulta toiselle millään. Sitä olikin vaikea tiivistää nettisivuille ja striimiin sopivaksi paketiksi. Onneksi avointen ovien takana oli iso opettajien ja opiskelijoiden joukko: haasteiden kanssa ei tarvinnut painia yksinään. Yksi avointen ovien vetonauloista oli Youtubessa esitetty livestriimi, jossa piti rennosti esitellä Pengerkadun Taidetaloa, opettajia ja koulun kuvataidetarjontaa. Reportteritiimissä toimi esiintyjien rooleissa tutoreita ja mediatiimiläisiä, muualla työskentelivät valokuvaajat ja Insta-stoorin tekijä. Moni oli innoissaan idean kuultuaan, sillä Torkkeli erottuisi jälleen muista kouluista jollakin uudella ja innovatiivisella. Striimi vaati paljon työtä, ja reportteritiimi joutuikin keksimään ratkaisuja ongelmiin, joihin ei ole törmännyt ennen. Miten reportterit ja haastateltava mahtuvat kuvaruutuun yhdessä? Miten konetta kuljetetaan siirtyessä luokasta toiseen? Mitä tehdään, jos chatin puolelle eksyy asiattomia viestejä? 6

Avoimien ovien parissa työskentely ei kuitenkaan koskaan tuntunut uuvuttavalta. Oikeastaan tunsin vain samaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin vuosi sitten Torkkelinmäellä. Oli hienoa nähdä, miten paljon töitä tapahtuman eteen tehtiin. Halusimme näyttää kaikille, että saamme aikaan poikkeusoloista huolimatta Torkkelin näköiset, mielenkiintoiset ja hauskat avoimet ovet. Työ kantoi hedelmää. Striimiä seurasi varsinaisena tapahtumapäivänä yli 800 henkeä, digitaalinen taidemyyntinäyttely menestyi, nettisivu veti katsojia puoleensa, ja kouluun haki ennätysmäärä oppilaita. Uskon myös, että avoimien ovien parissa työskenteleminen oli hieno käytännön esimerkki koulumme yhteishengestä. Ainakin se sai minut arvostamaan kouluamme ja sen ihmisiä entistä enemmän. Näyttämönä ja myymälänä oma sivusto “Miten saadaan sinne näkyväksi tämä meidän koulun tunnelma ja fiilis?” pohti myös avoimien ovien nettisivuista vastannut kuvataideopettaja Hanna Pusa. Hanna oli luomassa sivustoa, joka oli poikkeusvuonna koulumme avoimien ovien näyttämö. Sitä varten piti rakentaa oma ilme, joka pohjautuisi live-avoimiin ja sopisi silti verkkoympäristöön. Lopulta sivustolle kertyi runsaasti koulun opiskelijoiden ja opettajien itse tuottamaa materiaalia. Myös mediatiimi oli aktiivisesti mukana materiaalin tuottamisessa ja editoimisessa. Mediatiimin ensimmäisen vuositason opiskelija Olli Laitinen

ideoi,kuvasi ja editoi jopa kokonaisen esittelyvideon itse. Monipuolinen tarjonta sisälsi esimerkiksi oppiaineiden esittelyvideoita, kuvagallerioita ja taidenäyttelyjä. Hakijat saivat siis sivustolla Torkkelista kattavan kuvan. Eniten haasteita tuotti Hannan mukaan taidemyynti, joka oli monelle koulun opiskelijalle ensikosketus oman taiteen myymiseen. Valokuvauksen opettajan Loviisa Kankaan avulla taidemyyjäiset siirrettiin onnistuneesti avoimien ovien sivustolle, jotka täyttyivät erilaisista myyntituotteista. Hanna vakuuttaa, että livemyyntiä järjestetään taas etäilyn jälkipyykin jälkeen. Vaikka moni asia oli tapahtumassa kaikille uutta, Hannan mielestä avoimet ovet menivät mukavasti. “Ei haettu mitään sellaista siloteltua, liian kiiltävää ja viimeisteltyä, vaan saa olla semmoinen meidän näköinen. Vähän rosoinen”, toteaa Hanna lopuksi. Valoa näkyy tunnelin päässä, ja moni varmasti odottaa innolla perinteisten avoimien ovien järjestämistä. Oli kuitenkin ilo nähdä, että korona ei kaatanut tapahtumaa kumoon. Tapahtuman tekeminen vaati työtä, mutta Torkkelin väki osaa yhdistää voimansa. Avoimet ovet olisivat tuskin olleet yhtä hienot, jos koulumme yhteishenki olisi heikompi. Ennätykselliset hakijaluvut näyttivät, että Torkkelin oma fiilis välittyi myös etätapahtumassa erinomaisesti. Nyt saamme odottaa innolla, miltä Torkkelin uusi vuosiluokka näyttää. TEKSTI Ida Arponen, mediatiimi KUVAT Onni Kallio ja Olli Laitinen, mediatiimi 7

OPISKELIJAKUNNAN HALLITUKSEN ETÄVUOSI

Koronavuosi on ollut opiskelijakunnan hallituksen työskentelylle vaikeaa, mutta asioita on pystytty hoitamaan etäjärjestelyin. Viime vuoden aikana OPKH on osallistunut esimerkiksi useisiin koulujen välisiin videokokouspuheluihin, ja myös opiskelijakunnan vaalit järjestettiin etänä. Ehdokkaat kampanjoivat Instagramissa, ja kahdeksan uutta hallituksen jäsentä aloitti työnsä keväällä. Yhteisöllisyyttä tukevia tapahtumia on ideoitu ja järjestetty lähiopetusjaksoilla. On ollut syksyllä ja keväällä järjestetty Spirit Week -tapahtuma, Halloween-päivän kauhukäytävä sekä foliohattupäivä.

OPKH:n hallitus vuonna 2020. KUVA Arina Maslennikova

TJ69 TORKKELISSA: JUMAL-ABIT JUHLIVAT!

dotusta ilmassa, juhlahumun täyteisiä huudahduksia! Kuin tonttujen työnä on käytäville ja luokkien liitutauluille ilmaantunut aamuksi piirroksia ja raapustuksia abien jumaluudesta. Mitä tapahtuu? Lukion abiturientit, eli viimeisen vuoden opiskelijat, juhlistavat perinteisesti sataa viimeistä aamuaan tällä tavoin, huudellen erilaisia variaatioita lauseesta “Abi on jumala!” Tänä vuonna kuitenkin TJ100, eli “Tänään Jäljellä 100 aamua”, osui ikävästi abien etäjakson kohdalle, joten abien oppituntien loppumiseen oli enää 69 aamua, kun juhlimme perjantaina 23.10. Perinnettä vietetään melkein kaikissa Suomen lukioissa. Kaikilla on siihen sopivat omat tapansa: puvut voivat olla lakanatoogia tai yöpukuja pehmolelujen kanssa, abit voivat huutaa railakkaasti ja sytytellä jopa abivaloja. Torkkelissa traditioon kuuluvat ainakin abien asemaa kuvastavat lakanatoogat, joihin panostaminen vaihtelee pikaisesta kääräisystä aina korujen tai muiden enemmän tai vähemmän itse loihdittujen asusteiden käyttöön.Tyhmäkin tietää, että Torkkelissa asut saivat päitä kääntymään ja silmiä syttymään hymyyn. Aamunavauskuulutuksen jälkeen luokissa opiskelevat saivat tuta abien voiman heidän rynnätessään luokkiin höykyyttämään oikeamielisesti nuorempiaan. Aamunavaukseen kuului klassinen abivala:

Minä uskon abiin kaikkivaltiaaseen Taiteen ja älyn luojaan j a Torkkelin kaikista ylimpään Helsingin ainoaan boheemiin, meidän esikuvaamme Joka sikisi silkasta luovuudesta, syntyi itse Picassosta Kärsi Kallion lukion läsnäolon aikoina Antoi kaikkensa, voitti ja palkittiin Astui alas Sörnäisiin, nousi kolmantena vuonna kuolleista ja valmistuu kaiketi joskus Ansaitsee ykkösten, kakkosten ja opettajien täyden ihailun Ja on aina tuleva tuomitsemaan muuta Torkkelin väkeä Ja abin viisauteen, abin ehdottomaan täydellisyyteen, abin valtaan, ruokajonossa ohittamiseen Teehuoneessa hyssyttelyyn ja iankaikkiseen mahtiin. Abivalaan ei ole paljoa lisättävää, sillä sen lukija saa täydellä varmuudella kuvan päivän valta-asetelmasta.Tänään abeilla on lupa möykätä, juhlia, tehdä mitä vain kertoakseen koko maailmalle tai ainakin koululleen olevansa jumalan asemassa. Tämä on abien hetki, vuosikurssinsa näköinen. Viimeinen hurraa ennen kirjoituksia, ennen lähtöä eteenpäin ja Teehuoneen parhaiden paikkojen luovuttamista kakkosten haltuun abin valtikan mukana, ennen lukion ravintoketjun huipulta lentoon lähtemistä. TEKSTI Liina Sivonen, mediatiimi KUVA Pinja Maaranen, mediatiimi 9

PERINTEINEN TORKKELIN HALLOWEEN: HALLOWEEN KUMMITTELUA, PUKEUTUMISTA JA VALOMAALAUSTA!

yksyn taitteessa koulun väki sai vuotuisen mahdollisuutensa pukeutua niin kaameasti taikka kummallisesti kuin vain toivoikaan. Tänä muutoin arkisena perjantaina kummitukset, pirut ja luurangot haahuilivat pitkin koulua, eikä hiuksia nostattavaa tunnelmaa voinut unohtaa edes oppitunneilla, sillä pienikin poskelle maalattu hämähäkki erottui syksyn harmaudesta. Opiskelijakunnan suosittu Kammokuja pelästytti väsyneenkin opiskelijan takaisin koulutöiden pariin, ja samoin mediatiimin rakentama Halloween-studio houkutteli innokkaita pukeutujia kameran eteen valomaalattaviksi. Koulumme juhliva yhteisö läheni jälleen, kun ilo keskellä ahkerointia sai paikkansa jokaisen torkkelilaisen arjessa. Koulun väen laaja osallistuminen ja pukujen pieniinkin yksityiskohtiin panostaminen arkisena koulupäivänä on jotain, mitä ei jokaisessa koulussa näe. Erikoinen pukeutuminen naamareineen ja viittoineen tuo piristystä vaikeidenkin oppiaineiden oheen, ja kammottavillakin meikeillä uskaltaa tulla paikalle ylpeästi koulumatkan aikana kertyneistä katseista huolimatta. TEKSTI Marga Herrmans, mediatiimi w Katso verkkolehti

HALLOWEENSTUDION TUNNELMIA

nsimmäisen vuoden opiskelijana tämä oli ensimmäinen kertani mukana Torkkelin perinteissä. Torkkeli on tunnettu erikoisista pukeutumistyyleistään jo arkena, joten oli jännittävää nähdä muiden asut Halloweenina. Kuvaajana Halloween-studiossa sain nähdä miltei jokaisen asun paikan päällä ja vielä ikuistaa ne kameralle. Aamulla en olisi osannut aavistaa, kuinka kiireiset seuraavat pari tuntia olisivat. Hädin tuskin

olimme saaneet studion pystyyn, kun pitkä jono jo ylsi salin ovesta ulos käytävälle saakka. Vauhtiin päästyämme kuvauskoneisto onneksi kulki kuin rasvattu.Yhteistyöllä saimme kaikista kuvan, halukkaille valomaalauksena. TEKSTI Ässä Parviainen, mediatiimi KUVAT Mediatiimin Halloween-studio 11

TAITEELLINEN JOULUKALENTERIMME ILAHDUTTI TAAS TORKKELIN VÄKEÄ

änä poikkeuksellisena vuonna myös Torkkelin perinteisen joulukalenterin merkitys korostui. Tälläkin kertaa luukut menivät kuin kuumille kiville ja jouluaatosta jopa taisteltiin. Kuitenkin miltei kaikki halukkaat pääsivät mukaan kalenterintekoon. 24 päivän ajan saimme ihastella toinen toistaan hienompia julkaisuja: Oli sarjakuvaa Torkkelissa hiippailevista tontuista, vakavia ja humoristisia joulun historiaa valottavia tekstejä sekä filmikuvia 12

Korvatunturilta. Maalatut ja piirretyt taidekuvat, animaatiot sekä itse sävelletyt tai sovitetut musiikkikappaleet – jopa kokonainen musiikkivideo! – saivat kalenterin seuraajat hämmästymään opiskelijoidemme luovasta voimasta. Etäkouluun jouduttuamme saatoimme pitää yhteyttä toisiimme näiden hienojen ja monipuolisten luukkujulkaisujen myötä. Aina välillä kalenteritontut Martza ja Loviisa pitivät pikapalavereita jonkin luukkusisällön sopivuudesta tai aikataulujen venymisestä. Mutta jouluaattona tontutkin, myös Insta-tonttu Helka, saivat rauhassa ryhtyä juhlintaan, kun viimeinen animaatio “Joulun todellinen merkitys” oli julkaistu ja aaton sometukset hoideltu. “Olipas taas kaikkien aikojen kalenteri”, huokaisivat tontut tuttuun tapaansa. TEKSTI Kalenteritonttu Martza w Katso verkkolehti

A I S K U M E K O K R O T TU

änä lukuvuonna tutoreiden toiminta oli hyvin erikoista, mutta pystyimme kuitenkin pitämään hauskaa yhdessä ja järjestämään joitakin mukavia tapahtumia lukuvuoden aikana. Esittelimme kouluamme yhdeksäsluokkalaisille ja osallistuimme avoimien ovien päivään etänä, mikä teki tapahtumista erityisen mieleenpainuvia kokemuksia. Teknisistä vaikeuksista huolimatta kaikki onnistui lopulta hyvin.Yritimme muodostaa hyviä vuorovaikutussuhteita ykkösten kanssa, jotta tulevat lukiovuodet eivät pelottaisi liikaa ja sujuisivat mahdollisimman mukavasti.

Yksi merkittävimmistä tapahtumista oli mielestäni ensimmäinen koulupäivä, kun tapasimme uudet ykköset. Tuntui jännittävältä ja samalla tosi hyvältä, kun pääsi näkemään sekä jo vanhastaan tuttuja että uusia opiskelijoita. TEKSTI Annika Heino ja Anneli Kirpu KUVA Nina Elopuro

OPET TANSSII VILLISTI

orkkelin opettajat viihtyvät hyvin työssään: opettavat järjellä ja sydämellä, keskustelevat luokkahuoneissa ja kahvihetkillä välillä syvällisesti, toisinaan hassutellen. Kun on juhlinnan tai juhlaesityksen aika, ovat opettajat valmiina laulamaan, soittamaan – ja varsinkin tanssimaan. Aluksi tanssimme lähinnä joulujuhlissa. Englanninopettaja Valpuri Suonio ohjasi vuosia sitten perinteisen Tontut ja keijut -laululeikin, jonka Torkkeli-versiossa puvustuksen sukupuoliroolitus oli epäsovinnainen. Sittemmin nämä hassusti pukeutuneet taruolennot alkoivat tanssia sellaisten hittibiisien kuin Happiness ja Keinutaan tahtiin ja koreografiat muuttuivat musiikin mukana. Me opet aloimme tanssia ennen koronaa myös vapaa-ajalla niin, että joinain perjantai-iltapäivisin klo 16.15 aloitimme opettajainhuoneessa diskon. Tästä yhteisestä tanssi-innostuksesta syntyi koronasyk14

synä ajatus omasta viikoittaisesta zumbatunnista, jota meille piti tanssinopettaja Mari Sainio, kunnes aikuisten ryhmäharrastukset kiellettiin. Erityinen suosikkitanssimme oli Fame: musikaalitunnari toi mieleen omia lukioaikojamme ja sopi myös meidän boheemiin taidelukioomme. Kylmän sään takia Fame-tanssin kuvauksiin asteli joulukuussa pelkästään tonttuja, mutta tanssiryhmä oli tavallista suurempi: meitä oli 18 tanssijaa ja edellisenä vuonna keijuna esiintynyt kuvisope Heikki. Suuren suosion sai kaikista treeneistä lintsannut matematiikaopettaja Matti Sallinen persoonallisen tyylinsä ja koreografiansa ansiosta. Fame-videosta tuli osa hienoa virtuaalista joulujuhlaa. Mukavinta on aina kiitollinen opiskelijayleisö, joka jaksoi nytkin kannustaa meitä etäkoulusta huolimatta.

Kohti kevättä ja lähikoulua tanssihaasteen voimin Kaikkein innokkaimmat opetanssijat kutsuvat itseään nykyisin Fame-ryhmäläisiksi. Tässä piirissä virisikin innostus osallistua kansainväliseen Jerusalema-haasteeseen. Kun lähikoulu alkoi, aloitimme heti treenit ja muutaman päivän päästä kuvattiin – yleensä kerralla purkkiin. Suosiomme on tällä hetkellä ennennäkemätön: Youtubessa videotamme on katsottu yli 900 kertaa ja videon alle on kertynyt sellaisia kommentteja kuin “Ikoninen hetki tanssin historiassa, 10/10” ja “Ihana <333 en kestä:D”. Instagramissa eräs seuraajamme kommentoi videotamme: “Oon katsonut tämän jo monta kertaa ja aina se on yhtä magee! Oliko teillä jo esim. 80-luvulla näin hyvä meininki opettajien kesken? Ja Skytän moovit ovat jälleen omaa luokkaansa.Torkkeli on kyllä huippu!”

Ei, en usko, että vielä 80-luvulla oli aivan samanlainen meininki, vaikka tuolloin opettajien tiedetään esittäneen jo Joutsenlampea, jonka opiskelijat ohjasivat ja josta tuli jymymenestys prinsseineen sekä mustine ja valkoisine joutsenineen. Isokokoiset opettajat laitettiin esittämään pikkujoutsenia. Kun sitten tontut, keijut ja opediskoilijat liittyivät Torkkelin opettajistoon joskus 2000-luvulla, opettajien tanssiharrastus on vapautunut klassisesta lähtökohdasta aina uusiin villityksiin. Nyt vain odotamme malttamattomina, että pääsemme tanssimaan kevätaurinkoon yhdessä rakkaiden opiskelijoittemme kanssa! TEKSTI Maarit Nopsanen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja KUVAT Heikki Heinonen ja Suvi Jouhti w Katso Youtube

orkkelissa on järjestetty viimeisen kolmen vuoden aikana (lähes) viikoittainen lautapelikerho, jossa koulun jälkeen lautapeleistä kiinnostuneet pelaavat yhdessä koululle hankittuja pelejä tai tuovat omiaan mukaan. Itse olen ollut miltei joka kerralla mukana ensimmäisestä vuodestani lähtien, varsinkin ennen koronaa. Lautapelikerho on järjestetty myös etänä, jolloin on striimattu oikeita lautapelejä kerhon Discord-serverillä ja pelattu yhdessä nettipelejä. Kerho toimii paikkana tutustua ihmisiin, mutta sen päätarkoitus on tuoda iloa, rentoutumista ja vaihtelua lukion arkeen. Kerhon on Torkkeliin tuonut mahtava kuraattorimme Sanna, ja lisäkseni sen perinnettä ovat pitkään ylläpitäneet erityisesti opiskelijat Klaus ja Noa. Nyt olen lähdössä Torkkelista ja lautapelikerho jää taakse, mutta pelihetkien muistot pysyvät. Toivottavasti perinne jatkuu vielä pitkään tulevina vuosina! TEKSTI JA KUVAT Onni Kallio, mediatiimi lautapelikerhon pitkäaikainen jäsen, järjestäjä ja DJ

LAUTAPELIKERHO

KAHVIA JA JUTTUSEURAA

uraattori Sanna Kattelus-Mäkisalo on pyörittänyt muun opiskeluhuoltotiimin kanssa parin vuoden ajan “tsumppitsufeita”, joissa jaetaan kahvin ja teen lomassa kuulumisia opiskeluhuollon ja opiskelijoiden kesken. Yhteisöllinen torstaitapahtuma on kerännyt lyhyessä ajassa suurta suosiota, ja torstaisin näkyykin aina pitkä opiskelijoiden jono koulun pihalla. Etäilykään ei ole kahvittelua pysäyttänyt, vaan tsufeet siirtyivät tsemppitsufeiden nimellä Meetin puolelle. Meetissä järjestetyissä tsemppitsufeissa koulumme yhteisöllisyys pääsi loistamaan, kun opiskelijat ja opiskeluhuoltoryhmä tsemppasivat toisiaan etäilyssä. Joka torstai paikalle saapui joukko opiskelijoita ja Meetin viestikenttä pysyi aktiivisena – usein juttuja olisi riittänyt vielä ruokailun jälkeenkin. Tärkeä tsemppitsufeiden perinne oli Jamboard-alusta, jolle sai vapaasti piirtää ja kirjoittaa. Jokaisen kahvihetken lopussa oli syntynyt yhteinen taideteos, jonne jaettiin esimerkiksi sarjasuosituksia, kesälomasuunnitelmia ja pääsiäisen suosikkiherkkuja. Joka viikko tsemppitsufeilla oli tietty teema, jonka ympärillä keskustelu pääasiassa pyöri. Sannan oma suosikkiaihe olivat unet, joille muistan itsekin nauraneeni ääneen läppärini ääressä. Jamboardiin ilmestyi puoliunessa kirjoitettuja, täysin järjettömiä pätkiä unipäiväkirjoista sekä opiskelijan stressipainajainen, jossa Skyttä oli kehottanut lopettamaan ruotsin opiskelun. Toinen Sannalle mieleen jäänyt aihe oli mokat. Tällöin jaettiin noloja kokemuksia, jotka onneksi naurattivat näin jälkikäteen. Sanna ei enää jatka Torkkelissa, mutta toivoo

perinteisten tsufeiden ja etätsufeiden tsemppailumeiningin pysyvän ennallaan. Monipuolinen työ opiskelijoiden kanssa on tuonut Sannalle parin vuoden aikana jo paljon hienoja muistoja, jotka hän kantaa mukanaan tulevaisuuteen. Vaikka Sanna ei ole enää ensi syksynä tarjoamassa juotavaa ja juttuseuraa torstaisin, tsufeet tuovat Sannan mieleemme aina. Pidetään siis yhdessä perinnettä yllä ja kohdataan kahvin ja teen ääressä viikoittain taas uuden lukuvuoden puolella! TEKSTI Ida Arponen ja Rosa Määttä, mediatiimi KUVA Katja Särkkä

VIERAILUJA JA YHTEISTYÖKUVIOITA KANSAINVÄLISIÄ KIELIVIERAITA

ukuvuonna 2020–2021 koulussamme ei päästy toteuttamaan kansainvälisiä hankkeita eikä opiskelijoiden kieliharjoittelua autenttisissa tilanteissa ulkomailla. Onneksi Helsingin yliopiston kielikeskuksen kanssa jo edellisenä lukuvuonna virinnyt yhteistyö on myös tänä lukuvuonna jatkunut ja mahdollistanut kansainvälistä yhteistyötä, kulttuurien kohtaamista ja kieliharjoittelua natiivien kanssa kielten oppitunneilla. Espanjan, englannin ja ranskan ryhmissä on päästy nauttimaan kielten apulaisopettajien vierailuista, luennoista ja työpajoista sekä etäyhteyksien välityksellä että lähiopetuksessa. Nuoret apulaisopettajat ovat hurmanneet innollaan ja joustavuudellaan sekä kyvyllään taipua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kunhan vain ovat päässeet osallistumaan

lukiomme toimintaan ja kontaktiin opiskelijoidemme kanssa. Englannin yhteiskuntakurssilla opiskelijat pääsivät nauttimaan kaksiosaisesta kirjoitustyöpajasta ja kokeilemaan runomuotoa mielipiteidensä ja ajatustensa ilmaisemiseen costaricalaisen englannin maisteriopintojaan lopettelevan Leonardo Chinchillan johdolla. Parhaimmat tuotokset julkaistiin Helsingin yliopiston englannin opiskelijoiden blogissa. Englannin suullisen kurssin siirtyminen etäopetukseen kesken jaksoa ei estänyt kroatialaista opiskelijavierailijaamme osallistumasta kurssille ja kertomasta opinnoistaan ja kokemuksistaan Suomessa – etänä. Espanjan kursseilla on saatu nauttia useista eri vierailijoista Espanjasta, Chilestä ja Costa Ricasta. Näin on tehty pieniä kurkistuksia eri espanjankielisiin maihin, tapoihin ja kielivariantteihin sekä päästy kokeilemaan alkavaa kielitaitoa tositilanteessa natiivin kanssa – niin jännittävää kuin se onkin! Ranskan tunneilla saimme nauttia kahden ranskalaisen Erasmus-opiskelijan lähi- ja etävierailuista. Antoine Chaume ja Eloïse Ambrosini esittelivät monipuolisesti omaa maataan, koulutuspolkuaan ja vaikutelmiaan Suomesta ja suomalaisesta koulujärjestelmästä. Saimme kattavan esityksen myös ranskalaisesta gastronomiasta ja vielä monelle tuntemattomista vierailukohteista Ranskassa. Antoine ja Eloïse olivat kiinnostuneita myös kuulemaan opiskelijoiden ajatuksia ranskan kielestä ja kulttuurista ja siitä, miten suomalainen ja ranskalainen lukio-opiskelu eroavat toisistaan. TEKSTI JA KUVAT Kirsi-Marja Kokkonen-Lozano, englannin ja espanjan opettaja Nina Elopuro, ranskan opettaja

RINTAMAMUSEOSSA HANGOSSA

ukuvuoden 2020–2021 historian suunniteltuja kansainvälisyyshankkeita ei koronan vuoksi päästy toteuttamaan suunnitellulla tavalla. Koulumme perinteinen ja aina hyvin suosittu holokausti-kurssi pidettiin heti ensimmäisessä jaksossa, vaikka olikin selvää, ettei Puolan-vierailu toteudu. Saimme kurssille vierailijaksi esimerkiksi FT André Swanströmin, joka piti mielenkiintoisen luennon suomalaisista SS-miehistä, antisemitismista ja holokaustista. Opiskelijoiden kattavat tutkielmat kurssilla valottivat aihetta monesta eri näkökulmasta. Yhteistyömme Tammenlehväsäätiön kanssa jatkui myös tänä lukuvuonna, vaikka molemmat Karjalan-reissut siirrettiin odottamaan parempia aikoja. Yhteistyö toteutetaan Kallion lukion ja Mäkelänrinteen lukion kanssa. Saimme toteutettua lokakuun alussa todella mielenkiintoisen päivän Hangossa Tammenlehvän tukemana. Retkellä noudatettiin tarkasti koronasuosituksia. Vierailimme Rintamamuseossa, jossa meillä oli pienissä ryhmissä mielenkiintoiset opastukset. Maittavan lounaan jälkeen matkasimme Hangon Tulliniemeen, jossa arkeologi Jan Fast otti meidät vastaan. Pääsimme hänen kanssaan suljetulle saksalaisten sotilaiden kauttakulkuleirille, jonka historiasta ja kaivauksista kuulimme rautaisen tietopaketin. Yhteistyömme Jan Fastin kanssa jatkuu myös ensi lukuvuonna. Tänäkin lukuvuonna olimme mukana esimerkiksi väitöskirjatutkimuksessa ja testailimme uusia opetuspelejä. Historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa tehdään paljon vierailuita oppitunneilla. Etäopetuksen aikana vierailijat tulivat etäyhteyksien kautta mukaan oppitunneille, ja vierailut sekä erilaiset työpajat onnistuivat hyvin. Tällaiset onnistumiset ovat olleet ehdottomasti tämän lukuvuoden hyviä kokemuksia. TEKSTI JA KUVAT Tiina Kärkkäinen, historian ja yhteiskuntaopin opettaja

YMPÄRISTÖKASVATUSTA SOMALIAAN

orkkelin opiskelijat kuvittivat talven aikana 40 korttia, joiden avulla tehdään ympäristökasvatusta Somaliassa. Yhteistyö toteutettiin Suomen Somalia-verkoston kanssa. Kuvituksissa opiskelijat havainnollistavat muun muassa jätteiden lajittelun ja kierrätyksen tärkeyttä, puiden merkitystä ekosysteemille ja ravinteiden kiertoa luonnossa. Ympäristökasvatusmateriaalin kuvittaminen ja yhteistyö Somalia-verkoston kanssa oli opiskelijoille kiinnostavaa ja monin tavoin opettavaista. Torkkelin opiskelijoiden kuvittama ympäristökasvatusmateriaali tulee käyttöön kuudella eri paikkakunnalla Somaliassa. Hankkeiden tavoite on 20

kestävä luonnonvarojen käyttö, sillä Afrikan sarven ekosysteemi on erittäin haavoittuva. Tilannetta korjataan nyt hankealueilla edistämällä peltometsäviljelyn leviämistä, istuttamalla metsäkadosta kärsiville alueille puita ja lisäämällä ihmisten tietoisuutta ympäristökysymyksistä. Pitkällä tähtäimellä ympäristön hyvinvointi tukee myös rauhaa ja köyhyyden vähentämistä. TEKSTI Tomi Uusitalo, kuvataiteen ja kuvanveiston opettaja KUVA Oona Räisänen

TAIDETTA LIVENÄ JA ETÄNÄ

iime syksynä lähiopetuksen aikaan vein heti kaikki kurssini vierailuille jonnekin – katsomaan taidetta livenä galleriakierrokselle tai museoon tai piirtämään Talvipuutarhaan. Teimme vierailut ensimmäisten tuntien aikana, koska pelkäsin, että ne saattaisivat koska tahansa muuttua mahdottomiksi. Etäopiskelun aikana vierailut toteutuivat niin, että videoyhteyden välityksellä taidealan ammattilaiset kertoivat työskentelystään ja opiskelijoilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Eräällä kurssillani vieraili kuvataiteilija Maaria Jokimies, joka kertoi työskentelystään öljyvärimaalauksen parissa ja piti samalla demon tekniikan mahdollisuuksista. Toisella kurssilla puolestaan vierailimme virtuaalisesti Maija Käyhkön ja Eetu Kevarinmäen näyttelyssä Casual

Pigment. Kaksikko kertoi teostensa lähtökohdista ja siitä, millaista on toimia nuorena ammattikuvataiteilijana Suomessa. TEKSTI JA KUVAT Heikki Heinonen, kuvataiteen opettaja

POIKKEUSTILASSA

alokuvauskursseilla perehdyttiin valokuvailmaisuun tutkimalla ympärillämme tapahtuvaa poikkeuksellista aikaa. Tutustuimme kurssin alussa suomalaisten valokuvaajien dokumettiprojektiin Poikkeustila 2020. Pohdimme myös, minkälaisia ilmiöitä ja teemoja poikkeuksellisesta ajasta opiskelijoille tuli mieleen. Kurssin edetessä opiskelijat tutkivat ja tulkitsivat omaa eristäytynyttä todellisuutta valokuvin. Tarkastelimme yhdessä syntyneitä kuvia pitkin kurssin etenemistä. Tämä tuntui hyvältä. Saimme luotua jonkinlaista yhteyden tunnetta, kun pääsimme kurkistamaan toinen toistemme eristäytyneeseen todellisuuteen. TEKSTI Loviisa Kangas, valokuvauksen opettaja KUVAT Pinja Salovaara ja Helena Vainio

MUOTOILIJA KOULUSSA

funktionaalisista ja kaupallisista lähtökohdista, vanhaa parannellen ja uutta luoden.Taide taas on lähtökohtaisesti itseisarvoisempaa ja toimii suoremmin itseilmaisun välineenä. Muotoilussa taiteellisuus näkyy tuotteiden ulkomuodossa estetiikkana tai uudenlaisina luovina ratkaisuina. ”Muotoilu on hyvin pitkälti ajattelutyötä, vaikka lopputulos olisi konkreettinen tuote. Tavoitteenani oli saada nuoret itse pohtimaan kysymyksiä, jotka tuotteen suunnittelussa tulevat vastaan. Kehittämistyössä on tärkeää, miten antaa kritiikkiä ja miten vastaanottaa sitä. Metodina tämä toimi mielestäni hyvin: se pisti oppilaita ajattelemaan ja teki opetushetkestä vastavuoroisempaa, melkein keskustelunomaista. Oppilaat vaikuttivat innostuneilta pohdiskelijatyypeiltä. Esiin nousi paljon hyviä näkökulmia, jotka eivät tulisi itselläni mieleen. Ja uudenlaisia toteutuskelpoisia tuoteideoita, kuten hauska nojatuoli, jossa oli sisäänrakennettu rahi lemmikkieläimelle” kertoo Linda Ukkonen.

Tuttu Sillanpää

elsingin kuvataidelukion esinemuotoiluun ja luovan alan yrittäjyyteen perehdyttävillä kursseilla vieraili syyslukukaudella teollinen muotoilija Linda Ukkonen opettaja Tuttu Sillanpään työparina. Järjestelyn mahdollisti Designakatemia, joka on muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamon ja Designmuseon yhteinen hanke. Hankkeen puitteissa muotoilualan ammattilaiset vierailevat helsinkiläisissä kouluissa. Ukkosen johdattelemana perehdyttiin teollisen muotoilijan ammattiin, sekä pohdittiin keskeistä kysymystä: mikä on taiteen ja muotoilun ero? Mikä niitä yhdistää? Suunnittelutehtävän kautta tutustuttiin muotoiluprosessiin sekä perehdyttiin käytettävyyteen, mikä onkin teollisen muotoilun ydinasiaa. Tunneilla puhuttiin valmistustekniikoista- ja tavoista, materiaaleista ja kierrätettävyydestä sekä tutkimusmenetelmistä, joita muotoilijat käyttävät suunnitteluprosessin alkuvaiheessa. Muotoilu eroaakin taiteesta eniten siinä, että tuotteita suunnitellaan

Opiskelijat saivat tietoa ja kuulla muotoilijan omakohtaisia kokemuksia yrittäjänä toimimisesta. Hyviä ohjeita saatiin myös ansioluettelon ja työnäytekansion kokoamiseen. Ukkonen esitteli vaihtoehtoisia tapoja lähestyä asioita kiinnostavien ja persoonallisesti rakennettujen esimerkkien avulla, saaden opiskelijat oivaltamaan, että niiden visuaalinen ilmekin on viesti ja käyntikortti vastaanottajalle. Ammattilainen toikin mukanaan tuoreita näkökulmia sekä tosielämän kokemuksia ja sitoi näin kurssien sisältöjä oikeaan työelämään. Teoria muuttui käytännöksi ja muotoilijan ammatti näyttäytyi opiskelijoille todellisena mahdollisuutena. TEKSTI Petra Ilonen, Ornamo sekä Tuttu Sillanpää, kuvataiteen ja teksiilitaiteen opettaja

Tuttu Sillanpää

GAME AMOS Multimediaohjelmointi (MUME2) -kurssilla osallistuimme Amos Rex -taidemuseon Game Amos -päivään 28.4.2021. Aamupäivällä neljä pelintekijää kertoi omista kokemuksistaan pelintekijänä. Yksi puhujista oli Samuli Jääskeläinen, joka vapaa-aikanaan koodaa retropelejä vanhoille pelikonsoleille. Päivisin hän työskentelee suomalaisessa yrityksessä Varjo, joka kehittelee VR-laseja. TEKSTI Tarja Väntti, kuvataiteen ja multimedian opettaja

TAIDEOPETUS ETSI UUSIA MUOTOJA Kun korona pakotti opiskelijat ja opettajat viihtyisistä ja käytännöllisistä studioista ja luokkahuoneista koteihin ja koneille, oli tarvetta juuri sille luovalle ajattelulle, jota Torkkelissa vaalitaan. Monenlaisia tunnelmia mahtui tähän outoon oppivuoteen, mutta hyvääkin seurasi uusien opetusmetodien myötä.

KURKISTUSIKKUNOITA ERISTYKSEEN V

alokuvaopetus taipui etäopetukseen yllättävän hyvin. Vuoden aikana opettajakin oppi etäopetukseen soveltuvia menetelmiä lisää: esimerkiksi kaikenlaisia tutoriaaleja tuli tehtailtua suuret määrät. Ajan mittaan totuin puhumaan tietokoneen ruudulle yksikseni, vaikka aluksi se tuntuikin todella oudolta.Valokuvauksen opetusryhmät ovat aina onnekseni niin pieniä, että ehdin jokaisen tunnin alussa käymään kaikkien kuulumiset ja kurssitöiden vaiheet läpi. Tämä vei aikaa, mutta toisaalta tuntui hyvältä kuulla toisten ääniä ja kuulumisia. Kotoa opiskelu mahdollisti kuvaustehtävien tekemisen itse oppituntien aikana. Teimme paljon tätä poikkeuksellista aikaa raportoivia ja tutkivia kuvasarjoja, joita tutkailimme yhdessä opiskelijoiden portfolioista. Etäopetuksen ytimessä, tammikuun pimeydessä, oli todella hauska tavata muutaman opiskelijan ryhmissä studiossa. Kuvasimme muotokuvia porukalla toisistamme, ja samalla opiskelijat oppivat käyttämään studion salamalaitteita ja luomaan erilaisia tunnelmia valoilla ja väreillä. TEKSTI Loviisa Kangas, valokuvauksen opettaja KUVAT Elsa Myllyniemi – Poikkeustilassa

MUUTOSTEN KESKELTÄ LÖYTYY ODOTTAMATONTA LEVOLLISUUTTA

uvataiteen ja taidegrafiikan opettaminen etänä vaikeutui, kun aiemmat työskentelytavat muuttuivat usein mahdottomiksi ja etäyhteydet erottivat opiskelijat työvälineistään. Eloa etäopetukseen toivat kuitenkin suoratoistetut museovierailut, joiden kautta kursseilla kurkistettiin museoiden ja taiteen syntymisen kulissien taakse. Ajankohtaisena uutuutena opiskelijat pääsivät myös osallistumaan taidekollektiivien järjestämiin yhteisiin taidetempauksiin, joiden inspiraatio oli lähtenyt koronapandemiassa eletystä ajasta. Pulmia tuli kuitenkin vastaan etenkin vaativimpien työskentelytapojen toteuttamisen parissa. Taidegrafiikka olikin yksi vaikeimmista taideaineista, joita opetin etänä. Moni taidegrafiikan työvaihe, kuten prässääminen tai kuparilaatan syövyttäminen, vaatii nimittäin koulun erityistiloja. Opetusta päädyttiin hajauttamaan pidennettyihin oppitunteihin 28

pienryhmissä, ja ryhmät tulivat koululle vuorollaan kerran viikossa 2–3 tunnin pituisille oppitunneille. Pienryhmissä työskentelyn sujuvuus ja rauhallinen kiireettömyys oli minulle positiivinen yllätys. Jokaista opiskelijaa oli aina aikaa neuvoa ja auttaa rauhassa. Tuntui, että pienryhmissä syntyi todella hienoja töitä. Meillä ei ollut kiire minnekään! Etäopetuksessa syntyneiden kuvataidetöiden tuotoksia oli joka tapauksessa vaikeaa seurata, kun näytön kautta katsotaan valokuvaa eikä itse teosta. Silloin koko teoksen luonne muuttuu. Nyt lähiopetuksessa on ihanaa olla viimein oikeiden teosten äärellä. TEKSTI JA KUVA Hanna Pusa, kuvataiteen ja taidegrafiikan opettaja

POIKKEUSAJAN TEKSTIILITAIDETTA

ankaanpainannassa muutin kurssin kokonaan suunnittelukurssiksi. Siihenkin sai hyvin rakennettua sisältöä, ja opiskelijat harjaantuivat kuvio- ja pintasuunnittelussa. Toisella kurssilla pidimme kiihkeimmin painamaan haluaville pienryhmissä kaavionvalmistusta ja kankaanpainantaa. Teimme pienimuotoisempia töitä, mutta opiskelijat saivat kuitenkin kätensä väriin ja kokemuksia painoprosessista. Prosessin seuraaminen oli haastavaa, ja palautteenanto jäi vähäiseksi matkan varrella. Lopuksi katsoimme digitaalisista kansioista valmiita töitä yh-

dessä, pienistä kuvista todellisuutta kuvitellen. Hienoja töitä tuli onneksi paljon, ja olin niistä todella iloinen. Kaikki meni nyt toisin, mutta lahjakkuus tuli läpi myös sähköisesti. Opiskelijoita oli niin mukavaa tavata etäillessä, vaikkakin vain hetkellisesti materiaaleja jakaessa. Näillä ruudulla näkyvillä nimillä on sittenkin kasvot, ääni ja omanlaisensa hahmo! TEKSTI JA KUVA Tuttu Sillanpää, kuvataiteen ja tekstiilitaiteen opettaja

MATERIAALISUUDEN KAIPUU

uvataideopettajana tunsin olleeni monesti aika sokkona silloin, kun töitä tehtiin etänä. Usein lopussa odotti silti hienoja yllätyksiä. Monesti välivaihekuvia tuli vain muutamalta opiskelijalta, minkä toki ymmärrän: kuvan ottaminen ja lähettäminen vie aina oman aikansa, ja toisaalta keskeneräisen prosessin jakaminen voi tuntua liian epämukavalta. Monta kertaa katsoessani ruudulta kuvia valmiista töistä olin pakahtua ylpeydestä: siitä huolimatta, että elämme keskellä pandemiaa, todella monet jaksoivat paneutua tehtäviin ja luoda taidokkaita, viimeisteltyjä ja koskettavia teoksia. Niiden näkeminen antoi minulle paljon voimia työhön. Toivon, että myös teosten tekeminen oli opiskelijoille antoisaa ja toi poikkeusaikaan positiivisuutta. 30

Kriisitilanteilla on usein tapana laittaa asioita perspektiiviin. Niin teki myös tämä pandemia muistuttamalla minulle, mikä kuvataideopetuksessa on tärkeää ja arvokasta: vierailut, yhteiset keskustelut ja ryhmätyöt sekä taiteen tekemisen materiaalisuus. Keskustelut ja ryhmätyöt toki onnistuivat jollain tavalla myös videoyhteyden välityksellä, mutta samanlaista ideoiden sinkoilua ja innokasta kipinöintiä kuin luokkahuoneessa oli kovin vaikea saada aikaan etäyhteyksillä. Materiaalisuudella viittaan kaikkiin hienoihin tekniikoihin ja materiaaleihin, joita Torkkelissa on mahdollista kokeilla eri kuviskursseilla, mutta joita on vaikea soveltaa kotioloissa. Näitä ovat esimerkiksi pöllyävä työskentely hiilellä ja pastelliliiduilla, jauhemaisia väripigmenttejä hyödyntävä temperamaalaus ja liuottimia vaativa öljymaalaus. Myöskään isokokoisten töiden teko ei ole samalla tavalla mahdollista kotona kuin koulussa. Jatkossa yritän kannustaa opiskelijoita entistä enemmän ottamaan materiaalisuudesta ilon irti koululla! TEKSTI Heikki Heinonen, kuvataiteen opettaja

KOTIKERAMIIKKAA

iime kevään etäopetusaikana keramiikankurssit olivat suurimmalta osin suunnittelukursseja. Kokeilimme myös muovailua liima- ja paperimassoilla, mutta savea emme päässeet työstämään lainkaan. Syksyn etäopetukseen ehdittiin varautua paremmin, ja pakkasin opiskelijoille savea ja työvälineitä mukaan kotiin. Keramiikan tekniikoiden opettaminen verkon kautta oli vaikeaa, mutta oli ilahduttavaa huomata, kuinka hienoja töitä opiskelijat saivat aikaiseksi! Kotona tehdyt työt kiikutettiin koululle raakapolttoa varten, ja koeviikolla ne päästiin lasittamaan. Työt kestivät kuljetuksen yllättävän hyvin, vain muutamia töitä hajosi. Oli tärkeää, että kursseilla päästiin käyttämään ihan oikeaa savea ja työt saatiin tehtyä valmiiksi asti. Luokassa oppilaat myös oppivat paljon toistensa työskentelyn seuraamisesta, mikä jäi etäilyssä kokonaan pois. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain tekniikoista ainakin perusteet opetettua. Yksikään työ ei räjähtänyt uunissa! Valukeramiikkakurssilaiset kävivät koululla työskentelemässä pienissä ryhmissä enemmänkin, sillä kipsimuottien

tekeminen ja niillä valaminen on kotioloissa mahdotonta. Opiskelijoiden kohtaaminen koululla oli aina todella ilahduttavaa ja nosti myös omaa opetusmotivaatiotani. Juttelimme paljon luokassa muistakin asioista, ja tuntui, että monelle (myös minulle!) oli todella tärkeää, että pääsi välillä myös koululle työskentelemään. Pienemmät ryhmäkoot ja pidempi yhtäjaksoinen työskentelyaika myös mahdollistivat sen, että opiskelijoiden projektit etenivät nopeasti, ja opettajalta sai avun aina heti tarvitessaan. Osaan varmasti tulevaisuudessa arvostaa yhä enemmän opiskelijoiden kohtaamista, vuorovaikutusta, keskustelua ja yhteisiä ideointihetkiä. Etäopetus teki hyvin näkyväksi sen, miten tärkeää sosiaalinen kanssakäyminen on oppimisessa ja opettamisessa. Ehkä korona on opettanut myös jonkinlaista hetkessä elämisen taitoa, joka toivottavasti säilyy. TEKSTI JA KUVA Helka Ilola, kuvataiteen ja keramiikan opettaja

KIPSIÄ, JÄÄDYTETTYJÄ TAVAROITA JA ETÄVIERAILUJA

YMPÄRI SUOMEN

uvanveistossa työskenneltiin sekä etä- että lähiopetuksessa. Opiskelijat työskentelivät saven kanssa kotona, ja työskentely sujui hyvin. Kipsin kanssa työskenneltiin koululla. Kukaan vanhempi ei halua, että kotona tehtäisiin kipsihommia! Etäopiskelu ja kotona työskentely mahdollistivat kuvanveistossa myös paljon sellaista, mitä emme voi tehdä luokassa. Kuvanveiston kursseilla kasattiin ja veistettiin myös lunta, ja kaikenlaisia materiaaleja ja tavaroita jäädytettiin veden sisälle. Tammi- ja helmikuussa oli loistavat säät veistää lunta ja jäädyttää vettä, kaikenlaisia materiaaleja ja tavaroita erilaisten muottien sisälle. Opiskelijat kuvasivat työskentelyprosessejaan ja lopputuloksia. Teokset onnistuivat hienosti.

Visuaalisen alan jatko-opintojen kurssilla meillä oli paljon vieraita videoyhteyksillä. Siten vierailijoiden oli todella helppo tulla oppitunneille ja kertoa opinnoistaan ja elämästään. Etäyhteydellä vierailimme Kouvolassa, Lahdessa, Rovaniemellä, Toijalassa, Lontoossa, Helsingissä, Turussa ja Espoossa. Saman oppitunnin aikana liikuimme eri puolilla Suomea. Näitä etäyhteydellä toteutettuja vierailuja haluan tulevaisuudessa lisää! TEKSTI JA KUVA Tomi Uusitalo, kuvanveiston ja kuvataiteen opettaja

HUURTEISTA KUVANVEISTOA MIELIKUVITUKSEN VOIMIN

nsimmäisen vuoden opiskelija Angela Pelt kertoo yllättyneensä etäkuvanveistokurssin lopputuloksista. Luovuutta kurssin toteuttamiseksi tarvittiin kipeästi, sillä materiaaleja tai välineitä ei usein löytynyt omasta takaa. Opettajan ratkaisu oli hyödyntää työskentelyssä mitä tahansa kotoa ja luonnosta löytyvää, kuten neljännen jakson talvisen vuodenajan lunta ja jäätä. Muun muassa jään kanssa työskentely onnistuikin yllättävän hyvin. “Se todella näytti, että mikä vain voi olla taidetta”, Angela muistelee. Vaikeaa taiteen työstäminen oli Angelan mukaan esimerkiksi silloin, kun neuvojen pyytäminen vaikeutui etäyhteyksien myötä. Taideopetus kotona muiden koulutöiden ohella oli kuitenkin voimavara jaksamiseen. “Projekteihin keskittyminen auttoi minua selviytymään etäopetuksesta”, Angela toteaa. TEKSTI Marga Herrmans, mediatiimi KUVAT Angela Pelt 33

VIIMEINEN MUISTO SAUNASTA SYNTYY KUVATAIDEKURSSILLA

oisen vuoden opiskelija Annika Heino vietti puolet etäopiskeluajastaan mökillään Etelä-Pohjanmaalla. Sieltä käsin hän myös osallistui piirtämisen perusteiden kurssille, jolla harjoiteltiin erilaisia piirtämisen tekniikoita. Yksi tehtävistä oli huoneen piirtäminen. Annika päätti ikuistaa vanhan puusaunan, joka oli toisessa rakennuksessa. Sauna oli lämmittänyt mökin asukkaita jo 20 vuoden ajan, joten kukaan ei voinut arvata sen kohtaloa etukäteen. Kuitenkin viimeisinä viikkoina ennen lähiopetukseen palaamista saunan piippu syttyi tuleen ja täytti koko rakennuksen savulla. Ainoa asia, joka saunasta jäi jäljelle, oli kuvataidekurssilla tehty tussipiirustus. TEKSTI Ässä Parviainen, mediatiimi KUVAT Annika Heino

RENNOT AAMUT

täopiskelussa Rosa Määttä nautti siitä, että sai nukkua pidempään. Nukkuminen onnistui paremmin, kun illalla ei tarvinnut huolehtia läksyistä eikä aamulla matkata kouluun. Vaikka ruudun takana oli ajoittain yksinäistä, ihmiset juttelivat tuntien chateissa paljon enemmän kuin yläasteella. Rosan kuvataidekurssit sujuivat suurimmalta osin ongelmitta, mutta elokuvien kuvaaminen yksin oli hankalaa. Yhden oppilaan täytyi hoitaa kaikki roolit tuotannossa kuvaajasta näyttelijään.

Rosa kertoo viihtyneensä etäopetuksessa, mutta palasi mielellään takaisin lähiopetukseen: “Ihmisten paljous aluksi vähän järkytti, mutta oli kiva nähdä muutakin kuin omaa perhettä. Muutenkin koulussa on nyt mukava tunnelma, kun suurin osa on iloisia lähiopetuksesta ja kesälomasta!” TEKSTI Ässä Parviainen, mediatiimi KUVA Rosa Määttä, mediatiimi

TANSSIHARJOITUKSET SIIRTYIVÄT OLOHUONEISIIN JA KELLAREIHIN

täopetukseen siirtyminen marras–joulukuun taitteessa tapahtui lähes pahimmalla mahdollisella hetkellä, juuri kun vanhojen tanssien harjoittelun kuuluisi alkaa. Kun tieto etäilyyn siirtymisestä tuli, aloimme helsinkiläisten liikunnanopettajien kanssa pikavauhdilla tuottamaan videomateriaalia ja kehittämään käytänteitä. Tilanne oli hankala, mutta otimme haasteen vastaan ja pyrimme tekemään työmme parhaalla mahdollisella tavalla. Tanssien opettaminen etäyhteyden ja videoiden avulla tuntui aluksi todella hassulta. Opetan tanssit normaalisti yksin, mutta tänä vuonna sain onneksi avukseni kollegan toisesta koulusta. Olen opettanut vanhojen tanssit jo monta kertaa, mutta nyt jouduin miettimään kaiken aivan uudella tavalla. Erityisesti piiritanssien hahmottaminen oli varmasti todella vaikeaa pienessä tilassa ilman muuta ryhmää ympärillä, joten nostan hattua opiskelijoiden yritteliäisyydelle. Opiskelijoiden tehtävänä oli osallistua tunneille ja harjoitella opetettavat tanssit. Tanssiharjoituksista palautettiin videomateriaalia opettajille. Tansseja harjoiteltiin hyvin erilaisissa olosuhteissa:

olohuoneissa, kellareissa, käytävillä ja jopa lumihangessa. Osa harjoitteli tansseja yksin, osa oman parin kanssa. Osalla apuna oli perheenjäsen. Opiskelijoiden palauttamilla videoilla esiintyi myös toinen toistaan söpömpiä lemmikkejä. Isoin haaste vanhojen tanssien opetuksessa oli opiskelijoiden oppimisen seuranta, sillä en pystynyt auttamaan opiskelijoita yksilöllisesti. Kaipasin myös valtavasti opiskelijoita. Vanhojen tanssien opettamisen suola on yhdessä tekeminen opiskelijoiden kanssa. Vanhojen tanssit siirtyvät syyslukukaudelle, ja se on tietysti harmi. Toisaalta olen toiveikas, että saamme kesken jääneen projektin vielä arvoiseensa päätökseen. Toivon, että näistä erikoisista korona-ajan vanhoista jää lopulta hyvät muistot. Ainakin nämä tanssit muistetaan! Jos jotain olen tänä vuonna oppinut, niin epävarmuuden sietokykyä. Tämä vuosi on ollut täynnä vaikeasti ennakoitavia tilanteita, mutta jotenkin kaikesta on kuitenkin selvitty. TEKSTI Lilja Grönroos, liikunnanopettaja KUVA Tomi Uusitalo

KURKISTUKSIA KOLMEEN LUKIODIPLOMITYÖHÖN

uvataiteen lukiodiplomi antaa opiskelijoille mahdollisuuden näyttää omat taitonsa. Lukiodiplomin tehtävänantoja oli tänä vuonna kuusi, ja niistä opiskelijat valitsivat kukin yhden. Teoksia ja portfolioita tehtiin itsenäisesti yhden kurssin ajan, ja lopuksi ne ripustettiin koulun seinille kaikkien nähtäväksi. Suoritetusta diplomista saa kurssisuorituksen lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan palautteen ja erillisen todistuksen. Torkkelin opiskelijat osaavat käyttää luovuuttaan ja ideoitaan ainutlaatuisesti, mistä nämä kolme työtä ovat esimerkkinä. Emma Hansénin teos “Theseuksen ihminen” on tehty digitaalisesti maalaamalla. Teoksen nimi näkyy esimerkiksi siinä, että kuvattu ihminen on antiikin ajan kreikkalaisissa vaatteissa. Minulle tuli tästä teoksesta ja sen aiheesta “Kokoelma” mieleen se, että me ihmiset olemme kuin kokoelma omia muistojamme ja kokemuksiamme. Enni Nordenswanin teoksen ”Yksin vaikka yhdessä” aiheena on “Eliöt, oliot”. Siinä on piirretty tussilla monta erilaista eläintä. Kun katsoin tätä teosta, minulle tuli tunne, että tämä teos voisi ku-

vastaa torkkelilaisia. Täällä Torkkelissa me kaikki olemme erilaisia ja meillä on erilaisia lahjakkuuksia ja taitoja, mutta silti olemme yhtenäinen, lahjakas porukka. Toisaalta kun teosta katsoo tarkemmin, voi huomata, että piirretyt eläimet ovat uhanalaisia, kuten sarvikuono, kilpikonna ja jääkarhu. Teos voi ottaa kantaa uhanalaisten eläinten puolesta. Jimi Miettusen “I don’t give up” -diplomityön aihe on ”Puu”. Hän on tehnyt teoksensa puusta ja nauloista, ja se tuntuu mielestäni kuvaavan ihmistä. Tässä teoksessa ihminen on ikään kuin puukappale, johon elämä ja muut ihmiset naulaavat nauloja. Nämä naulat voivat kuvastaa paineita ja hankaluuksia, joita ihminen on kokenut elämänsä aikana.Teoksessa on kolme sivua täynnä nauloja ja neljäs sivu on jätetty tyhjäksi. Tämä seikka kertoo mielestäni asenteesta: “En anna periksi, en anna hankaluuksien jättää minuun reikiä ja naarmuja.” TEKSTI Eleonora Petriläinen, mediatiimi w Katso YouTube-video 37

REHTORIN YO-JUHLAPUHE ELOKUUSSA 2020 Hyvät erityisen rakkaat uusvanhat ylioppilaat! Hyvät juhlavieraat, perheenjäsenet, ystävät ja Torkkelin väki! Saima Harmajan runossa “Edith Södergran” sanotaan: Pimeässä aavistit uuden auringon nousun, etäältä tunsit sen legioonien jyminän. Kylmät pisarat väistyivät hämmästyen valtavan loimusi luota. Hyvät kevään 2020 ylioppilaat. Teiltä on vaadittu rohkeutta, tahtoa ja kykyä sietää epävarmuutta enemmän kuin yhdeltäkään aiemmalta ylioppilaiksi valmistuneelta vuosikerralta. Epävarmuuden sietokykyänne koetellaan edelleen tässä maailmantilanteessa. Vuosi 2020 on historiallinen. Historiallista ja ainutkertaista on taatusti myös se, että samat opiskelijat julistetaan ylioppilaiksi kaksi kertaa. Se tekee teidän valmistumisvuodestanne unohtumattoman, ja toivottavasti jää myös ainutkertaiseksi sukupolvikokemukseksi. Korona-aika koettelee kaikkia. Nyt jos koskaan haluaisi pystyä kontrolloimaan kaikkea ympärillään, ennustamaan oikein ja tietämään etukäteen, miten pitäisi toimia. Pyrkimys täydellisyyteen, kaiken hallitsemiseen ja virheettömyyteen estää meitä kokemasta elämää ja kaikkia tunteitamme syvästi. Se estää meitä olemasta aidossa yhteydessä muihin ja itseemme. Koulumme opettaja lähetti minulle artikkelin, jossa Tommi Laiho kirjoittaa Brene Brownin tutkimustuloksista ja pohtii niiden merkitystä luovassa ja innovatiivisessa toimintaympäristössä. Brené Brown on yhdysvaltalainen Houstonin yliopiston sosiaalityön tutkimusprofessori, sosiaalityöntekijä ja tietokirjailija. Hän on tutkinut ihmisten haavoittuvuutta, rohkeutta, omanarvontuntoa ja häpeää. Aloin itse googlailla Brene Brownia ja löysin hänen Ted Talk -esityksensä haavoittuvuuden voimasta. Apulaisrehtori Maiju Silen löysikin sitten 38

minut itkemästä liikutuksesta rehtorin huoneesta katsoessani esitystä. Haluan kertoa teille pysäyttävistä ja liikuttavista oivalluksista, joita koin. Brownin keskeisin teema liittyy haavoittuvuuden ja rohkeuden suhteeseen. Moni tulkitsee haavoittuvuuden, herkkyyden ja pelokkuuden heikkoudeksi, jota pitää välttää. Toisaalta vain oman haavoittuvuuden hyväksyminen mahdollistaa rohkeuden kestää mielen ja tunteiden kipuilua. Rohkeus on myös sitä, että kestää epävarmuutta eikä ole varma lopputuloksesta. Laiho kirjoittaa siitä, miten Brown opastaa rakentamaan innovatiivisia ja luovia kulttuureita: Keskiössä ovat ihmiset, empatiakyky ja haavoittuvuuden tunnustaminen. Oleellista on uskaltaa käydä syvällisiä totuudellisia keskusteluja, jossa ihmisyyden suuret pelot ovat läsnä. Kulttuurin pitää hyväksyä erilaisuus, inhimilliset piirteet, riskit ja epäonnistumiset. Vain näissä olosuhteissa tekijät voivat puhjeta kukkaan ja uskaltavat tarjota hullujakin ideoita sekä kokeilla asioita, joiden seurauksia ei voi etukäteen taata. Uskon ja tiedän Torkkelin olevan innovatiivisen kulttuurin hautomo, todellinen tähtisumu. Opettajat yhdessä opiskelijoiden kanssa luovat ympäristön, jossa jokainen opiskelija voi kasvaa omaan potentiaaliinsa ja puhjeta kukkaan uskaltaen olla samalla haavoittuva ja heikko. Torkkelin arvot perustuvat haavoittuvuuden olemuksen syvälliseen ymmärtämiseen. Myös tärkeä mottomme, periksi ei anneta, kertoo rohkeudesta jatkaa yrittämistä, vaikka lopputulos on epävarma, tiedostaen samalla, että emme välttämättä aina saavuta tavoitettamme. Yrittäminen on tärkeämpää kuin halutun lopputuloksen saavuttaminen. Vain uskaltamalla olla haavoittuva voi tuntea syvästi, kokea olevansa arvokas, rakastaa muita ja itseään. Yhteys ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa antaa merkityksen elämällemme. Voidaksemme olla yhteydessä meidän täytyy sallia itsemme tulla todella nähdyiksi. Nähdyksi tulemisen ehtona on asettua alttiiksi tuskalliselle haavoittuvuuden kokemukselle.Vahva omanarvontunto on pohjana kokemukselle siitä, että kelpaamme yh-

Arina Maslennikova teyteen muiden kanssa ja että olemme riittäviä. Jos uskallamme näyttää haavoittuvuutemme, voimme kokea myös iloa, kiitollisuutta ja rakkautta. Jos turrutamme itsemme, emmekä asetu alttiiksi, emme voi tuntea syviä tunteita, emmekä kokea yhteenkuuluvuutta. Jotta meidät nähtäisiin itsenämme, jotta voimme rakastaa koko sydämellämme, jotta kokisimme vahvaa yhteyttä muihin, meidän täytyy uskaltaa olla haavoittuvia. Meidän täytyy myös uskoa, että olemme riittäviä. Jos toimimme siinä uskossa, että olemme riittäviä, alamme kuunnella toisiamme, olemme ystävällisempiä ja hellempiä itsellemme ja toisille. “Pariisin kevään” kappaleessa “Kesäyö” lauletaan: Istuin hämärässä Alkoi hetki joka tuntui Kuin ei se loppuisi milloinkaan Hetkeksi hiljaisuus Saapui luokseni kuin olento Ja huusi, “Älä pelkää maailmaa”

Ja näin minä sanon teille: Palakaa liekkeinä kasvaen ihmisinä, koskaan periksi antamatta, pelkäämättä maailmaa! Olkaa ylpeitä itsestänne. Uskaltakaa elää, pelkäämättä virheitä. Uskaltakaa olla haavoittuvia, koska vain siten voitte elää tässä hetkessä. Rakastakaa, itseänne, elämää ja muita. Pyrkikää kaikessa yhteiseen hyvään. Muistakaa, ettette koskaan ole yksin – yhdessä on aina enemmän kuin osiensa summa. Voitte olla varmoja siitä, että Torkkeli ei koskaan lähde teistä. Onnea vielä kerran, rakkaat, ihanan urheat Torkkelin ylioppilaat – ikuiset Tossut! Tarja Aro-Kuuskoski w Katso YouTube-video Torkkelin opebändi: Kesäyö 39

Pilleriin Saaron – Poikkeustila

YLIOPPILAAT SYKSY 2020

Häggman Helmi Jaakkola Oona Juvonen Vilja Kirkinen Tuuli Kolu Matilda Lukkarinen Roosa Lybeck Nana Länsikallio Aada Rinne Selma Ruohtula Alva Sipelgas Kerli Toivanen Aamo Ververs Venla

YLIOPPILAAT KEVÄT 2021

Aalto Natalie Aaltonen Netta Airala Saija Aitamurto Eino Alavaikko Alli Anttila Olivia Anttonen Vilma Asikainen Paavo Backman Noora Casano Clint Djelloul Aicha Eklund Iris Emanuelsson Nora Etelämäki Ella Gvozdeva Rada Haapoja Ella Hakala Anna Hallikainen Iiris Hamidulla Kamila Hansén Emma Hartikainen Sandra Hautamäki Antti Heinlahti Jamie Heinonen Pihla Heiskanen Joona Helenius Rosa Hemminki Anastasia Herrala Ronja Hogan Aada Huttunen Ramona Huttunen Sointu Hämäläinen Kristiina Ignatius Jasmine Ilmonen Vilma Immonen Nella Jaatinen Jenna Jokinen Nova Jäntti Vera Järvelä Eeva Järvinen Saga Kaarla Roy Kalkkinen Venla Kallio Onni Kanerva Jadelle

Kangasniemi Katarina Karling Fia Karo Oskari Katajainen Vivian Kauko Ilona Kaustia Eevi Kekkonen Maria Kesonen Saana Kirsanova Katja Kito Kei Kiviniemi Kristian Koivisto Ella Korhonen Roosa Korkala Kia Korkhonen Ivan Korpi Viivi Kosenius Roy Koski Della Kovanen Iiris Kuivaniemi Viivi Kuparinen Mari Kuusimäki Unna Kylander Iida Kärsämänoja Aino Kärsämänoja Laura Könönen Katariina Laakio Vilma Lappalainen Ann Lehto Elva Lepistö Laura Leppänen Oona Liljegren Mariela Lillqvist Siiri Lintinen Ilona Maaranen Pinja Manninen Stiina Manns Viivi Marjanen Aurelia Markkanen Emilia Matilainen Olivia Melvas Eva Miettunen Jimi Murtomäki Reeka Myllyniemi Elsa

Mäkinen Saga Mäntynen Mihka Niskala Venla Nordström Maleena Nurmi Bianca Nykänen Jade Nylund Vilja Parkkali Ada Pasanen Ossi Peltonen Ira Perälä Liisa Petriläinen Eleonora Pirhonen Nelli Pohjalainen Satu Pomeranz Ella Puumalainen Saana Rajas Maria Rohula Aku Rouvinen Lari Räntilä Ella Rönnman Ona Saarinen Edviina Saarinen Karoliina Saine Reetta Sainio Vilma Sandberg Raita Saranka Jonna Savonen Essi Sela Emma Siira Salla Suikkanen Aino Takkinen Hilla Tervonen Henri Tikkanen Anniina Timonen Meeri Toivonen Niko Turunen Anselm Tykkyläinen Siiri Valorinta Miia Veirto Pipsa Viirret Kaapo Viljakainen Katarina Vuoritie Emma Wirama Benjamin

KUVATAIDELUKION VÄKI JOHTOKUNTA 2020–2021

Puheenjohtaja Eine Auer

Henkilökohtaiset varajäsenet:

Päivi Hirvelä

Varapuheenjohtaja Otto Toivanen

Kimmo Fransila

Benita Broms Alexei Kantanen Kata Ruohtula

Karita Toivanen Jaro Lehtonen Anna Mussaari

Opettajat Matti Kuosmanen Sari Vahtera

Jarl Köngäs Maarit Nopsanen

Muu henkilökunta Pauliina Koskinen

Sanna Kattelus-Mäkisalo

Sihteeri ja esittelijä Tarja Aro-Kuuskoski

HENKILÖKUNTA PÄÄRAKENNUKSESSA Lukiosihteeri Kouluisäntä Ruokapalveluvastaava Kokki Toimitilahuoltaja Kuraattori Terveydenhoitaja Psykologi Erityisopettaja

Elina Sokka Alexander Hartikainen Mahmoud Mohamed Arto Heinonen / Terhi Nurminen Habeeb Raji Sanna Kattelus-Mäkisalo Tuija Koski Pauliina Koskinen ja Pablo Escartín Hamarinen Liisa-Maria Nikkanen

HENKILÖKUNTA TAIDETALOSSA Kouluisäntä Alexander Hartikainen Toimitilahuoltaja Svetlana Golovkina

Opiskelijakunnan hallitus

Tutorit 2020–2021

2020 Kärsämänoja Laura (pj.)

Eskelinen Sara Hakkola Hertta Hamari Veera Heino Annika Jusenius Ella Kirpu Anneli Kuoppala Vilja Mäenpää Ruska Mähönen Saga Niemi Nea Nurminen Emma Olvio Eli Riihelä Niklas Ryppieva Erika Salonen Pipsa Seitsara Alma Suvanto Anna Tuulosniemi Venni Valtanen Santtu Wegelius Valentina

Eskelinen Sara Huttunen Ramona Hämäläinen Kristiina Jäntti Vera Manninen Leo Masslennikova Ari Muukka Elvi Oberlander Arina Ronkainen Iida Valtanen Santtu Viljakainen Jasmin Ylikona Pezo 2021 Ronkainen Iida (pj.) Felin Kerttu Indrén Helka Masslennikova Ari Pensala Ilmari Pitkänen Pihla Viljakainen Jasmin Vu Pinja

REHTORIT

OPETTAJAT

Rehtori Tarja Aro-Kuuskoski Apulaisrehtori Maiju Silén Kuvataiteen apulaisrehtori Tuttu Sillanpää

Alatalo Satu opinto-ohjaus Anttila Raija psykologia Elopuro Nina ranska Eskola-Bariås Emmi englanti Grönroos Lilja liikunta, terveystieto Haussalo Teija ortodoksinen uskonto Havia Jaana ranska, venäjä Heikkinen Kalle liikunta Heinonen Heikki kuvataide Hiidenkari Päivi englanti, italia Hirvonen Saara opinto-ohjaus Ilola Helka kuvataide Jouhti Suvi matematiikka Kangas Loviisa kuvataide Kokkonen-Lozano Kirsi-Marja englanti, espanja Kuosmanen Matti matematiikka, fysiikka Kärkkäinen Tiina historia, yhteiskuntaoppi Köngäs Jarl maantiede, biologia Laurila Sari biologia, maantiede Lindberg Heini ruotsi Luotola Jarkko matematiikka Mannos Liisa englanti Martikainen Taika äidinkieli ja kirjallisuus, suomi toisena kielenä Nakari Minna ruotsi Nopsanen Maarit äidinkieli ja kirjallisuus Pulliainen Ukri filosofia, elämänkatsomustieto Pusa Hanna kuvataide Pynssi Maija kemia, matematiikka Raikunen Laura historia, yhteiskuntaoppi Ranta Isabella terveystieto Rantatalo Stiina suomi toisena kielenä, äidinkieli ja kirjallisuus Saari Hanna saksa Sallinen Matti matematiikka, fysiikka Sidoroff Markus musiikki Skyttä Marko ruotsi Särkkä Katja kuvataide Tikka Juha kuvataide Toikko Juulia evankelis-luterilainen uskonto Uusitalo Tomi kuvataide Vahtera Sari opinto-ohjaus Vanhanen Hanna elämänkatsomustieto, filosofia Virkkunen Johanna äidinkieli ja kirjallisuus Väntti Tarja kuvataide

STIPENDIT JA PALKINNOT Suomen kulttuurirahasto

myöntää Yrjö Koskisen stipendinä 2 000 euroa ylioppilaskirjoituksissa parhaat pisteet äidinkielessä (suomi) kirjoittaneille ylioppilaille

Hakaniemi Lions Club -stipendi

yhteisöllisyyden luomisesta ja muita kannustavasta toiminnasta Puumalainen Saana

200 €

Saine Reetta

Teknologiasäätiön 100-vuotissäätiön stipendi

erinomaisesti pitkän matematiikan kokeen suorittaneelle ylioppilaalle

LEHTORI OLGA LEIKOLAN MUISTOSÄÄTIÖN STIPENDIT

jaetaan lahjakkaille, erityisesti matemaattisissa aineissa menestyneille ja näitä aineita opiskelleille Helsingin kuvataidelukion opiskelijoille.

Hautamäki Antti 1 000 € SYKSY 2020 Torkkeli-stipendi Myönnetään hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa

Alavaikko Alli Immonen Nella Könönen Katariina Markkanen Emilia Tikkanen Anniina

100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

Asikainen Paavo Etelämäki Ella Hakala Anna Hamidulla Kamila Kanerva Jadelle Kesonen Saana Korkala Kia-Maria Kuparinen Mari Kärsämänoja Laura Perälä Liisa Pohjalainen Satu Sandberg Raita Saranka Jonna Tervonen Henri Timonen Meeri Tykkyläinen Siiri Veirto Pipsa

50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

Ylioppilaat Ververs Venla 300 € Kirkinen Tuuli 200 € Rinne Selma 100 € KEVÄT 2021

Ylioppilaat Hautamäki Antti Saine Reetta Lintinen Ilona

1400 € 1400 € 1000 €

Kallio Onni

900 €

Korkhonen Ivan

800 €

Koivisto Ella Siira Salla

700 € 700 €

Kito Kei

600 €

Aaltonen Netta Djelloul Aicha Kärsämänoja Aino

400 € 400 € 400 €

Herrala Ronja Karling Fia Kuivaniemi Viivi Matilainen Olivia Saarinen Edviina

300 € 300 € 300 € 300 € 300 €

2. vuositason opiskelijat Huttunen Amanda Seitsara Alma Tommila Ninni

100 € 100 € 100 €

Hansén Emma Murtomäki Reeka Mäntynen Mihka Savonen Essi

200 € 200 € 200 € 200 €

Hämäläinen Kristiina Kylander Iida Lappalainen Ann Liljegren Mariela Manninen Stiina Miettunen Jimi Niskala Venla Rohula Aku Suikkanen Aino

100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

Ali-Penttilä Akseli Gulevich Nika Jämsä Heidi Kaila Säde Keränen Elsa Lahtinen Tony Luukkanen Pirta Nikkarinen Alesia Peill Nico Terekhova Margarita Turunen Aman Tuulosniemi Venni

80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 €

1. vuositason opiskelijat Juuti Hilla Kettunen Kaisla Kettunen Pouta Kokotti Neea Siimekselä Milena

120 € 120 € 120 € 120 € 120 €

Arponen Ida Jakkula Timo Jeskanen Aino Kallio Pauliina Keronen Elli Kuronen Maija Mononen Ville Pulli Tinja Räisänen Oona Silpo Jade Ylönen Eero

100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

Eloranta Amanda Helminen Anni Karpansalo Kirsikka Kastemaa Sohvi Lähteenmäki Topi Rantanen Hilla Vertainen Veera Vu Pinja

80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 80 €

KUVATAIDESTIPENDIT

Kevät 2020 Tempera-stipendi

Myönnetään ansiokkaasta kuvataiteen opiskelusta. Stipendi on 100 €:n lahjakortti Tempera-liikkeeseen. Korkhonen Ivan piirustus ja maalaus, arkkitehtuuri Suikkanen Aino piirustus ja maalaus Tossu-rahaston stipendi

Myönnetään menestyksestä kuvataideaineissa Backman Noora 50 € valokuvaus Casano Clint 50 € piirustus ja maalaus Eklund Iris 50 € kuvataide Hansén Emma 50 € lukiodiplomi Herrala Ronja 50 € piirustus ja maalaus Kuparinen Mari 50 € kuvataide Kylander Iida 50 € kuvataide Lintinen Ilona 50 € kuvataide Perälä Liisa 50 € muotoilu Saarinen Edviina 50 € piirustus ja maalaus Saarinen Karoliina 50 € multimedia Savonen Essi 50 € lukiodiplomi Siira Salla 50 € lukiodiplomi Veirto Pipsa 50 € lukiodiplomi Cinema Orion elokuvalahjakortti 50€

Korkala Kia Puumalainen Saana Viirret Kaapo

mediadiplomi mediadiplomi elokuva

Somalia-verkoston stipendi

Myönnetään ansioituneesta ympäristökasvatusmateriaalin kuvittamisesta Ahopelto Kiia Helminen Anni Hyypiä Papu Jonasson Filippa Juuti Hilla Kato Miya Luostarinen Janette Nyman Mette Parviainen Aurora Ryhänen Tuisku Räisänen Oona Silpo Jade

50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

KUVATAITEEN KIRJALAHJAT Ateneumin taidemuseon kirjastipendi erinomaisesta kuvataiteen lukiodiplomista

Djelloul Aicha Hallikainen Iiris Helenius Rosa Maaranen Pinja Amos Rexin kirjastipendi erinomaisesta kuvataiteen lukiodiplomista

Heikkinen Nea Rouvinen Lari Arkkitehtuurimuseon kirjastipendi

menestyksestä arkkitehtuurin opinnoissa Hautamäki Antti Korkhonen Ivan Savonen Essi

Taidehallin kirjastipendi menestyksestä taidehistorian opinnoissa

LEHTI-JA KIRJASTIPENDIT

Tervonen Henri

myöntää kirjastipendin parhaiten espanjan ylioppilaskirjoituksissa menestyneelle opiskelijalle:

Valokuvataiteen museon kirjastipendi

Espanjan suurlähetystö

menestyksestä valokuvauksen opinnoissa

Tencheva Elena Aaltonen Netta Backman Noora Hogan Aada Kallio Onni Nykytaiteen museo Kiasman

kirjastipendi menestyksestä kuvataideopinnoissa Alavaikko Alli Anttila Olivia Anttonen Vilma Etelämäki Ella Hakala Anna Ignatius Jasmine Jokinen Nova Kalkkinen Venla Kangasniemi Katarina Karling Fia Kito Kei Koivisto Ella Kuivaniemi Viivi Kuusimäki Unna Leppänen Oona Manns Viivi Murtomäki Reeka Nykänen Jade Petriläinen Eleonora Pomeranz Ella Räntilä Ella Tykkyläinen Siiri

Long Play -verkkojulkaisu

lahjoittaa Long Playn vuosikerran mediatiimin taitavalle tekijälle sekä äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti menestyneelle: Murtomäki Reeka Antikvariaatti Punaisen Planeetan

lahjakortti äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti menestyneelle: Hansén Emma

Opettajien kirjalahja erinomaisesta

menestyksestä äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskirjoituksissa: Könönen Katariina Lintinen Ilona Niskala Venla Siira Salla Suikkanen Aino Veirto Pipsa

Niin & näin -kustantamon kirjalahjat filosofian ja elämänkatsomustiedon opinnoissa menestyneille opiskelijoille:

Alavaikko Alli Hansén Emma Immonen Nella Koivisto Ella Kosenius Roy Könönen Katariina Mäntynen Mihka Perälä Liisa Savonen Essi Siira Salla Tikkanen Anniina

Opettajien kirjalahja maantieteen ylioppilaskirjoituksissa hienosti menestyneille:

Karo Oskari Opettajien kirjalahja historian ja

yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa hienosti menestyneille: Luukkanen Pirta

Koulun kirjalahja psykologian

ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti menestyneille: Alavaikko Alli Immonen Nella Manninen Stiina Siira Salla Suikkanen Aino Tervonen Henri

Sverigekontakt i Finland rf:n kirjalahja

ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksissa menestyneelle Etelämäki Ella Murtomäki Reeka

Schildts & Söderströmin kirjalahja ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksissa menestyneelle

Niskala Venla Pohjola-Nordenin kirjalahja ruotsin kielen opinnoissa menestyneelle

Jansson Mimosa Svenska nu ja HBL myönsivät tänäkin vuonna HBL-lahjatilauksen niille abiturienteille, jotka osallistuivat ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kokeeseen syksyllä tai keväällä.

RAASTAN. Lihavaa, Juustoa ihanaa, Sen pintaa raastan. Pinnan vahvaa kitkaa haastan. Voi pientä juustoani Vahvistamassa luustoani Ihanaa. Kaj Kaarla

Kaj Kaarla

Huimaavan rakastunut, epävarmuuden ja pettymyksien maaduttama Sellainen olen täynnä kaipuun pökerryttäviä haavoja Suuttunut itselleni, suuttunut sulle Miksi en uskalla, vaikka luulin olevani rohkea Tyhjäpäinen ja samalla niin selvä Kun odotusten välimatka kasvattaa etäisyyttä Niin huutavan hiljaista, täynnä hiipivää rämäpäisyyttä Nyt mua pyörryttää, olen melkein taintunut Kaiken annan anteeksi Kun vaan sun silmät osuu muhun Voi, niin höpsön ihastunut Mikään ei tähän enää auta Elämä ällön hunajainen Liian makea mun suuhun Epäilevä, silti niin varma Mikä neuvoksi, kun muhun törmää karma Mustasukkaisuus on rumaa Mut se unohtuu, kun suhun katson Ja hetkeks unohdan elämän olevan kuraa Liina Sivonen